EY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN 171 ARTIKLASSA MÄÄRÄTYN UHKASAKON LASKENTATAPA N (97/C 63/02)

1. JOHDANTO

Tämä asiakirja kuuluu erottamattomasti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 171 artiklan soveltamisesta 5 päivänä kesäkuuta 1996 annettuun komission tiedonantoon (1) (jäljempänä "tiedonanto"), jolle se on jatkoa ja täydennystä.

Niiden taloudellisten seuraamusten, joita komissio ehdottaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, on oltava jäsenvaltioiden ennustettavissa ja niiden on perustuttava laskentatapaan, joka on suhteellisuuden ja jäsenvaltioiden tasavertaisen kohtelun periaatteiden mukainen. On tärkeää, että menetelmä on selkeä ja yhdenmukainen, sillä komission on perusteltava yhteisöjen tuomioistuimelle, miten se on määritellyt ehdotetun rahamäärän.

Tässä esitetty menetelmä koskee ainoastaan uhkasakon laskemista. Komission mielestä tämä seuraamus on nopein väline saada jäsenvaltio noudattamaan yhteisön oikeutta (2). Komissio aikoo tässä tarkoituksessa soveltaa 171 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa saadakseen rikkomiseen syyllistyneen jäsenvaltion mahdollisimman nopeasti noudattamaan yhteisön oikeutta. Tämä ei tarkoita luopumista mahdollisuudesta asettaa kiinteämääräinen hyvitys tai perustelluissa tapauksissa pidättäytyä seuraamuksen vaatimisesta (3).

Tiedonanto on ensimmäinen hahmotelma (4) siitä, miten komissio aikoo asteittain kehittää tarkastelutapaa EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan soveltamiseksi, ja samoin tässä esitetty laskentatapa on ensiaskel uhkasakon määrän yleisten määräytymisperusteiden määrittelemiseksi. Komissio täsmentää perusteita tapauskohtaisesti.

Jäsenvaltion maksettavaksi tuleva uhkasakko on yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon laiminlyömisen seuraamuksena määrätty summa, joka lasketaan päivän tarkkuudella. Laskeminen alkaa siitä päivästä, jona yhteisöjen tuomioistuimen toinen tuomio on annettu tiedoksi rikkomiseen syyllistyneelle jäsenvaltiolle ja sitä jatketaan, kunnes jäsenvaltio lopettaa rikkomisen.

Rahamäärä on yhteisön ylimääräistä marginaalista ja epätyypillistä tuloa.

Päivittäisen uhkasakon määrä lasketaan seuraavasti:

- kertomalla yhdenmukainen kiinteämääräinen perusmaksu rikkomistapauksen vakavuuteen ja kestoaikaan perustuvilla kertoimilla

- kertomalla saatu tulo maakohtaisella kiinteällä kertoimella (kerroin n), jossa otetaan huomioon rikkomiseen syyllistyneen jäsenvaltion maksukyky ja äänimäärä neuvostossa.

2. YHDENMUKAISEN KIINTEÄMÄÄRÄISEN PERUSMAKSUN VAHVISTAMINEN

Yhdenmukainen kiinteämääräinen perusmaksu on kiinteä rahamäärä, johon korjauskertoimia sovelletaan. Se on seuraamus siitä, että rikotaan lainmukaisuuden periaatetta ja sitä periaatetta, että yhteisöjen tuomioistuimella on 171 artiklaan liittyvissä asioissa yksinomainen toimivalta. Se on määritelty siten, että

- komissiolla on huomattava tulkintavara korjauskerrointen soveltamisessa

- rahamäärä on kohtuullinen, jotta kukin jäsenvaltio kykenee sen maksamaan

- rahamäärä on aina riittävän suuri painostamaan rikkomiseen syyllistynyttä jäsenvaltiota.

Se on vahvistettu 500 ecuksi päivältä.

3. KORJAUSKERROINTEN SOVELTAMINEN

Korjauskertoimet jakautuvat perusteen mukaan kahteen pääluokkaan (5): rikkomisen vakavuus (3.1 kohta) ja rikkomisen kesto (3.2 kohta). Seuraamuksen varoittavan vaikutuksen saavuttamista suhteuttamalla se jäsenvaltion maksukykyyn käsitellään jäljempänä kohdassa 4.

3.1 Rikkomisen vakavuus

Puhtaasti oikeudelliselta kannalta rikkominen on aina samanluonteista: kyse on yhteisöjen tuomioistuimen sellaisen tuomion noudattamatta jättämisestä, jossa todetaan laiminlyönti ja perustamissopimuksen 171 artiklan 1 kohdan rikkominen.

Kuitenkin tiedonannossa lähdetään siitä, että rahallisen seuraamuksen määrän asettamisessa komissio ottaa huomioon niiden yhteisön sääntöjen merkityksen, joiden rikkominen on johtanut yhteisöjen tuomioistuimen ensimmäiseen laiminlyöntiä koskevaan tuomioon (3.1.1), sekä rikkomisen vaikutuksen yleiseen ja yksityiseen etuun (3.1.2).

Tässä suoritettava vakavuuden arviointi ei koske lainkaan tuomion täytäntöönpanon laiminlyömistä, joka "on aina selvästi vakavaa" (6) ja se on jo otettu huomioon yhdenmukaista kiinteämääräistä perusmaksua asetettaessa.

3.1.1 Rikottujen yhteisön sääntöjen merkitys

On selvää, että rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi on arvioitava rikottujen yhteisön säännösten merkitystä. Tätä varten komissio kiinnittää enemmän huomiota niiden luonteeseen ja soveltamisalaan kuin asemaan säädöshierarkiassa (7).

On lisäksi aiheellista ottaa huomioon, onko jäsenvaltion rikkomisen kohteena oleva yhteisöjen tuomioistuimen tuomio-osa jo vakiintumassa olevaa oikeuskäytäntöä (esimerkiksi onko laiminlyöntiä koskeva tuomio jatkoa ennakkoratkaisuasiassa annetulle tuomiolle). Rikotun säännön selkeys (tai monimerkityksisyys ja epäselvyys) voivat olla ratkaisevia seikkoja (8).

Lisäksi on otettava huomioon tapaus, jossa jäsenvaltio on tuomion noudattamiseksi ryhtynyt riittäviksi katsomiinsa toimiin, mutta komissio pitää niitä riittämättöminä. Tällainen tilanne on erilainen kuin jos jäsenvaltio jättää ryhtymättä mihinkään toimiin. Jälkimmäisessä tapauksessa ei voi olla epäilystäkään siitä, että jäsenvaltio on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan 1 kohtaa.

3.1.2 Rikkomisen vaikutus yleiseen ja yksityiseen etuun

Vaikutus arvioidaan tapauksittain (9). Esimerkkinä voidaan mainita seuraavat perusteet:

- yhteisön omien varojen menetys

- rikkomisen vaikutus yhteisön toimintaan

- vakava tai korjaamaton haitta ihmisten terveydelle tai ympäristölle

- taloudellinen tai muu kuin taloudellinen vahinko yksityisille ja talouden toimijoille, mukaan lukien aineeton ulottuvuus, kuten ihmisen henkinen kehitys

- rikkomisen kohteena olevat rahamäärät

- yhteisöjen tuomioistuimen tuomion noudattamatta jättämisen jäsenvaltiolle tuottama taloudellinen hyöty

- rikkomisen merkitys suhteessa talouden toimialan liikevaihtoon tai arvonlisään kyseisessä jäsenvaltiossa

- rikkomisen vaikutuspiiriin kuuluvan väestön suuruusluokka (vakavuutta voi pitää vähäisempänä, jos rikkominen ei koske jäsenvaltiota kokonaisuudessaan)

- yhteisön vastuu kolmansiin maihin nähden

- jos rikkominen on erillinen tapahtuma tai kyseessä on uusiminen (esim. direktiivien kansallisen täytäntöönpanon toistuva viivästyminen jollakin alalla)

Rikkomisen vakavuus vaikuttaa perusmaksun kertoimilla, jotka vaihtelevat yhdestä kahteenkymmeneen.

3.2. Rikkomisen kesto

Rikkomisen kestoon ei sisälly yhteisöjen tuomioistuimen toisen tuomion jälkeistä aikaa, jonka pituutta sen enempää komissio kuin yhteisöjen tuomioistuinkaan eivät voi tietää ja joka tulee otetuksi huomioon siten, että uhkasakko kasvaa niin kauan kuin jäsenvaltio jatkaa rikkomista.

Uhkasakon laskemiseksi rikkomisen kesto lasketaan yhteisöjen tuomioistuimen ensimmäisestä tuomiosta. EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa määrätään seuraamuksista jäsenvaltiolle, joka ei toteuta yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimenpiteitä komission asettamassa määräajassa.

Ensimmäisen tuomion ja EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn välillä voi kulua useita vuosia (10). Komissio voi ehdottamassaan uhkasakossa ottaa huomioon vastaamisesta kieltäytymisen tai vastaamisen viivästymisen eli jäsenvaltion osuuden menettelyn hitauteen. Viivästyminen otetaan huomioon yhdenmukaiseen perusmaksuun sovellettavalla korjauskertoimella.

Rikkomisen kesto vaikuttaa perusmaksuun kertoimilla, jotka vaihtelevat yhdestä kolmeen.

4. JÄSENVALTION MAKSUKYVYN OTTAMINEN HUOMIOON

Uhkasakon määrä on asetettava niin, että seuraamuksesta tulee suhteutettu ja varoittava.

Varoittavaan vaikutukseen liittyy kaksi näkökohtaa. Seuraamuksen on oltava niin huomattava, että

- jäsenvaltio päättää lopettaa rikkomisen (sen on oltava suurempi kuin rikkomisesta jäsenvaltiolle koituva hyöty)

- jäsenvaltio ei uusi rikkomista.

Seuraamuksen varoittava vaikutus sulkee kokonaan pois pelkästään vertauskuvalliset seuraamukset (11). Kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon on painostettava jäsenvaltio lopettamaan rikkominen. Seuraamuksella on oltava ehkäisevä vaikutus (12).

Varoittavaa vaikutusta varten turvaudutaan kertoimeen n, joka on jäsenvaltion bruttokansantuotteen ja neuvoston äänestyksissä käytettävän äänimäärän keskiarvo (13). Kertoimessa n yhdistyy kunkin jäsenvaltion maksukyky - jota bruttokansantuote ilmentää - sekä äänimäärä neuvostossa. Tällä kaavalla saadaan riittävä ero (1,0-26,4) eri jäsenvaltioiden välille.

Eri jäsenvaltioiden kerroin n on seuraava:

Belgia 6,2

Tanska 3,9

Saksa 26,4

Kreikka 4,1

Espanja 11,4

Ranska 21,1

Irlanti 2,4

Italia 17,7

Luxemburg 1,0

Alankomaat 7,6

Itävalta 5,1

Portugali 3,9

Suomi 3,3

Ruotsi 5,2

Yhdistynyt kuningaskunta 17,8.

Päivittäisen uhkasakon laskemiseksi jonkin jäsenvaltion osalta rikkomisen vakavuutta ja kestoa koskevia kertoimia käyttämällä saatu tulos kerrotaan jäsenvaltion (muuttumattomalla) kertoimella n. Komissio pitää kuitenkin itsellään oikeuden muuttaa tätä kerrointa, jos se johtaisi huomattavaan poikkeamaan todelliseen tilanteeseen nähden tai jos jäsenvaltioiden äänimääriä neuvostossa muutetaan.

Näin määritelty laskutapa voidaan esittää seuraavana yhtälönä:

Pu = (Pm × Vk × Kk) × n

jossa Pu: päivittäinen uhkasakko, Pm: perusmaksu, Vk: rikkomisen vakavuutta osoittava kerroin, Kk: rikkomisen kestoa osoittava kerroin, n: rikkomiseen syyllistyneen jäsenvaltion maksukyvyn huomioon ottava kerroin.

(1) EYVL N:o C 242, 21.9.1996, s. 6.

(2) Tiedonanto, 4 kohta.

(3) Tiedonanto, 3 kohta.

(4) Tiedonanto, 2 kohta.

(5) Tiedonanto, 5 kohta.

(6) Tiedonanto, 6 kohta.

(7) Tiedonanto, 6.1 kohta.

(8) Jäsenvaltio, joka rikkoo selvää normia tai yhteisöjen tuomioistuimen vakiintumassa olevaa oikeuskäytäntöä, syyllistyy vakavampaan rikkomiseen kuin se, joka rikkoo epämääräistä ja monimutkaista normia, jota yhteisöjen tuomioistuin ei ole koskaan tulkinnut tai vahvistanut. Tässä suhteessa tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee jäsenvaltioiden vastuuta yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa ja erityisesti asiassa C-392/93, British Telecommunications, 26 päivänä maaliskuuta 1996, annettu tuomio (Kok. 1996, s. I-1631) on huomionarvoinen.

(9) Tiedonanto, kohta 6.2.

(10) Tiedonanto, kohta 7.

(11) Tiedonanto, kohta 8.

(12) Keskiarvo on laskettu seuraavasti: kerroin n on laskettu ottamalla neliöjuuri jäsenvaltioiden bruttokansantuotemittareista ja äänimäärästä neuvostossa. Se saadaan seuraavalla yhtälöllä:

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

jossa

BKTn = jäsenvaltion BKT miljoonina ecuina

BKTmin = viidentoista jäsenvaltion alhaisin BKT

ÄÄNETn = jäsenvaltion äänimäärä neuvostossa EY:n perustamissopimuksen 148 artiklan nojalla.

ÄÄNETmin = viidentoista jäsenvaltion pienin äänimäärä