NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1890/97,

annettu 26 päivänä syyskuuta 1997,

Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1) ja erityisesti sen 8 ja 9 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, joka on tehty komission kuultua neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo, että

A. MENETTELY

1. Valitus

(1) Elokuussa 1996 komissio ilmoitti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (2) julkaistulla ilmoituksella aloittavansa Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn. Menettely aloitettiin Scottish Salmon Growers' Association Ltd:n (SSGA) ja Shetland Salmon Farmers' Associationin (SSFA) jäsentensä puolesta tekemästä yhteisestä valituksesta. Kyseisten jäsenten yhteinen viljellyn merilohen tuotanto muodostaa huomattavan osan kyseisen tuotteen kokonaistuotannosta yhteisössä. Valitus sisälsi näyttöä kyseisen Norjasta peräisin olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta olennaisesta vahingosta, mitä pidettiin riittävänä perusteena menettelyn aloittamiseksi.

(2) Samana päivänä aloitettiin rinnakkainen samaa tuontia koskeva tukien vastainen menettely (3), ja siihen kohdistuu polkumyyntimenettelystä erillinen tutkimus.

2. Tutkimuksen aloittaminen

(3) Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksesta tuottajille, viejille ja tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, viejämaan edustajille ja valituksen tekijöille sekä antoi osapuolille, joita asia suoraan koski, mahdollisuuden esittää huomautuksensa kirjallisesti ja vaatia tulla kuulluksi asiassa.

(4) Koska menettelyssä oli mukana paljon osapuolia ja koska asetuksen (EY) N:o 384/96 (jäljempänä `perusasetus`) 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti oli noudatettava tarkkoja määräaikoja, suoritettiin otanta yhteisön tuottajista ja Norjan tuottajista/viejistä seuraavasti:

Valitusta tukeneiden tuottajien osalta komissio päätti rajoittaa tutkimuksen tiettyjen vahinkojen osalta 16 yhteisön tuottajan muodostamaan edustavaan otokseen perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

Norjalaisten tuottajien/viejien osalta komissio valitsi kuuden kalanviljelijän ja kuuden viejän muodostamat kaksi erillistä otosta osapuolten suostumuksella perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Koska yksi yritys, Saga Lax Norge A/S, joka alun perin kuului viejien otokseen, ei toimittanut komissiolle tutkimuksessa tarvittavia tietoja, yrityksen tilalle otettiin toinen yritys, Domstein Salmon A/S.

(5) Komissio lähetti kyselylomakkeita otoksiin kuuluville yhteisön tuottajien yrityksille, norjalaisille kalanviljelijöille ja viejille sekä yhteisössä toimiville asian kannalta etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille tuojille samoin kuin ilmoittautuneille kauppiaita ja jalostajia edustaville järjestöille sekä niiden jäsenyrityksille.

Osapuolet, jotka pyysivät saada tulla kuulluiksi, saivat tähän komissiolta mahdollisuuden.

Komissio todensi kaiken tarpeeksi katsomansa tiedon polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon sekä yhteisön edun määrittelyä varten ja suoritti tutkimukset seuraavien yritysten tiloissa:

a) Valituksen tehneet yhteisön tuottajat (Yhdistynyt kuningaskunta)

Aquascot, Alness

Ardessie, Dundonnell

Ardvar, Laing

Ayre, Mossbank

Dury, Laxo

Highland Fish Farmer, Aberdeen

Joseph Johnston, Montrose

Kames, Argyll

Kyles of Bute, Tighnabruich

Landcatch, Langbank

Marine Harvest, Edinburgh

Murray Seafood, Dunoon

North Atlantic, Vadlure Walls

Ocean Reaper, Scalloway

Shetland Norse, Lerwick

Strathaird, Inverness

b) Norjalaiset kalanviljelijät

Aakvik Settefisk A/S, Møre og Romsland

Bolstad Fiskeoppdrett A/S / Bolstad Fjordbruk A/S, Hordaland

Finnmark Stamfiskstasjon A/S, Finnmark

Karstensen Fiskeoppdrett A/S, Sogn og Fjordane

Egil Kristoffersen & Sønner A/S, Nordland

Kvernsmolt A/S, Hordaland

c) Norjalaiset viejät

Hydro Seafood Mowi A/S / Hydro Seafood Sales A/S, Nor-Food A/S, Hordaland

Domstein Salmon A/S, Sogn og Fjordane

Skaarfish Group A/S, Sogn og Fjordane

Terra Seafood A/S, Norfood Group A/S Sør-Trøndelag

Timar Seafood A/S, Sør-Trøndelag

Ålesundfisk A/S, Sogn og Fjordane

d) Yhteisön tuojat

Skaarfish International GmbH, Hampuri, Saksa

Timar (Culturas em Agua) Lda, Olhao, Portugali

e) Yhteisön jalostajat

Pêcheries de Fécamp, Ranska

(6) Polkumyyntitutkimus kattoi ajanjakson 1 päivästä elokuuta 1995 31 päivään heinäkuuta 1996 (jäljempänä `tutkimusajanjakso`).

Vahingon tarkastelu kattoi ajanjakson vuodesta 1992 tutkimusajanjakson loppuun.

(7) Saatuaan tiedon komission alustavista havainnoista tämän asetuksen liitteessä mainitut norjalaiset viejät esittivät sitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan mukaisesti. Komissio piti näitä sitoumuksia hyväksyttävinä.

(8) Komissio saattoi tämän jälkeen päätökseen polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tutkimuksen ja ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi suosittaa lopullisten jäännöspolkumyyntitullien käyttöön ottamista; tulleja sovellettaisiin viejiin, jotka eivät olleet esittäneet sitoumusta tai peruuttavat sitoumuksensa tai eivät muuten noudata sitä. Perussopimuksen 20 artiklan mukaisesti osapuolille, joita asia koskee, myönnettiin määräaika, jossa ne saattoivat esittää havaintonsa ilmoittamisen jälkeen.

(9) Osapuolten havainnot otettiin huomioon, ja komissio muutti tarvittaessa päätelmiään.

B. TUTKIMUKSEN KOHTEENA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Tutkimuksen kohteena oleva tuote

(10) Tutkimuksen kohteena oleva tuote on viljelty merilohi, myös fileinä, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty. Tällä määrittelyllä suljetaan pois muut samanlaiset viljellyt kalatuotteet kuten iso taimen (meritaimen), muut lohilajit kuten tyynenmerenlohet sekä luonnonvarainen lohi ja jalostetut tuotteet kuten savulohi.

Edellä mainittu tuote kuuluu nykyisin CN-koodeihin ex 0302 12 00, ex 0304 10 13, ex 0303 22 00 ja ex 0304 20 13, jotka vastaavat tuotteen eri muotoja (tuore tai jäähdytetty kokonainen kala, tuoreet tai jäähdytetyt fileet, jäädytetty kokonainen kala ja jäädytetyt fileet). Kaikkien näiden muotojen todettiin olevan riittävän samanlaiset, jotta niitä voidaan menettelyssä pitää yhtenä tuotteena.

2. Samankaltainen tuote

(11) Tutkimus osoitti, että yhteisön tuottajien yhteisön markkinoille tuottama ja myymä viljelty merilohi on joko kaikissa suhteissa samanlainen tuote kuin Norjassa tuotettu ja Norjan sekä yhteisön markkinoilla myyty viljelty merilohi tai muistuttaa sitä läheisesti; niitä olisi tämän vuoksi pidettävä samankaltaisina tuotteina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan tarkoittamassa merkityksessä.

C. POLKUMYYNTI

1. Yleistä

(12) Yksi Norjan lohiteollisuuden erityispiirteistä on selvä ero, jota ylläpidetään lohta tuottavien kalankasvattajien (joihin viitataan `viljelijöinä`) ja lohta kotimarkkinoille ja vientiin myyvien kauppiaiden (joihin viitataan `viejinä`) välillä. Viljelijät myyvät tavallisesti kaiken tuotantonsa norjalaisille viejille eivätkä yleensä tiedä tuotteensa lopullista määränpäätä. Koska "kotimarkkinoiden kulutukseen tarkoitettu" myynti (perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan tarkoittamassa merkityksessä) ja myynti "vientiin viejämaasta yhteisöön" (perusasetuksen 2 artiklan 8 kohta) voitiin ainoastaan todeta viejätasolla, polkumyynnin arviointi tehtiin tällä tasolla.

(13) Norjalaiset viejät ovat kiistäneet väitteen, että tuottajien ja viejien välillä olisi näin selvä ero. Niiden mukaan molempia toimintoja harjoittavien integroituneiden yritysten osuus on noin puolet viejien otokseen kuuluvien yritysten myynnin määrästä. Viejät esittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti olisi Norjassa myytävän sekä vientiin tarkoitetun lohen hankintakustannukset tällaisille molempia toimintoja harjoittaville yrityksille pitänyt laskea niiden omien viljelykustannusten perusteella eikä niiden tietojen perusteella, jotka saatiin tuottajien otokseen kuuluvilta riippumattomilta viljelijöiltä.

Neuvosto katsoo, että vaikka viejien ja viljelijöiden välillä onkin yrityssuhteita erityisesti, koska eräät viejät omistavat kokonaan tai osittain kalanviljelylaitoksia, nämä kaksi toimintoa ovat toiminnallisesta näkökulmasta selvästi erillisiä. Tätä kuvastaa se, että tutkimuksen alussa viejille otantaa varten lähetettyyn ennakkokyselyyn saaduissa vastauksissa yksikään viejä ei ilmoittanut ostavansa lohta yksinomaan integroituneilta viljelylaitoksilta, eikä monikaan viljelylaitos ilmoittanut myyvänsä koko tuotantoaan yhdelle ainoalle viejälle. Norjalaisista viljelijöistä valitun otoksen tarkastelu vahvisti tämän.

Lisäksi useat tutkimuksen kohteena olleet viejät, jotka omistivat osakkuuksia lohenviljelylaitoksista, ilmoittivat vastauksissaan kyselyyn tai tarkastuskäyntien yhteydessä, että hinta, jolla ne ostavat lohta etuyhteydessä olevilta tuottajilta, vastaa täysin sitä hintaa, jolla riippumattomat viljelijät myyvät lohta; hinta määräytyy yksinomaan vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaan.

Todettakoon myös, että Norjan lohenviljelijät ja -viejät kuuluvat eri ammattijärjestöihin ja että niitä koskevat omat lainsäädännölliset ja rahoitukselliset vaatimuksensa; niiden kaupalliset edut ovat usein toisistaan eriäviä.

Näin ollen katsottiin, että järkevin ratkaisu oli valita otos norjalaisista viljelijöistä ja laskea otoksen viljelijöiden kotimaassa noudattamien myyntihintojen painotetun keskiarvon perusteella kunkin viejän "hankintakustannukset", joiden avulla määritellään, onko kotimainen myynti kannattavaa, sekä muodostetaan normaaliarvo.

2. Normaaliarvo

(14) Ensin oli määriteltävä, voitaisiinko tutkittujen kuuden viejän kotimarkkinoilla myymiä tuoteluokkia - määriteltynä tuotemuodon (tuore/jäähdytetty tai jäädytetty), laadun (paras, tavallinen tai alempi laatu) ja myyntiin tarjoamisen (perattu kala, josta ei ole poistettu päätä, perattu kala pää poistettuna tai fileinä) mukaisesti - pitää samanlaisina luokkina tai läheisesti niitä luokkia muistuttavina, joita myytiin vientiin yhteisöön. Asian todettiin olevan näin kaikkien viljellyn merilohen kotimaassa myytyjen luokkien osalta.

Koska kaksi erityistä luokkaa (tuore/jäähdytetty paraslaatuinen ja normaalilaatuinen perattu lohi, jossa pää on jätetty kalaan) muodosti yli 72 prosenttia yhteisöön menevästä kokonaisviennistä tutkimusajanjaksona kunkin kuuden viejän osalta, polkumyyntitutkimus päätettiin rajata näihin kahteen luokkaan.

(15) Tutkittiin, oliko kunkin kuuden tutkimuksen kohteena olevan viejän viljellyn merilohen koko kotimainen myynti edustavaa, toisin sanoen määrällisesti riittävää. Tämän vuoksi tutkimusajanjaksona kotimarkkinoilla myytyä kokonaismäärää verrattiin yhteisöön suuntautuvaan vientiin myytyyn kokonaismäärään, ja ulkopuolelle jätettiin sellainen "kotimainen" myynti muille viejille, jonka lopullista määränpäätä kyseisen tuotteen myyjä ei voinut tietää.

Tämän perusteella, vaikkakaan kenelläkään tutkimuksen kohteena olevista kuudesta viejästä kyseisen tuotteen kotimarkkinamäärä ei ollut vähintään viittä prosenttia kyseisen tuotteen yhteisöön suuntautuvasta vientimäärästä, kahdella näistä viejistä suhde oli yli 4 prosenttia. Muiden viejien myynti kotimarkkinoilla oli huomattavasti alle 4 prosenttia. Koska norjalaisten esittämät tilastot osoittivat, että koko Norjan kotimainen viljellyn merilohen kulutus vastasi 5,2 prosenttia Norjan yhteisöön suuntautuneesta viennistä, perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti katsottiin, että kyseisten kahden viejän pyytämiä hintoja voitiin pitää edustavina kyseisillä markkinoilla ja että siksi niiden myynti kotimarkkinoille oli määrällisesti riittävää.

Kyseiset kaksi viejää katsoivat, ettei normaaliarvoa olisi pitänyt laskea kotimarkkinoille suuntautuvan myynnin mukaan, sillä Norjan markkinoiden koko oli yliarvioitu, koska lukuun oli otettu tuotelaatuja, jotka eivät olleet verrattavissa yhteisöön vietyihin laatuihin, ja koska tappiollista myyntiä ei ollut jätetty laskuista edustavuutta määritettäessä.

Sen väitteen osalta, etteivät tietyt kotimaan markkinoilla myydyt tuotelaadut olleet verrattavissa yhteisöön vietyihin laatuihin, on korostettava, että perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan voidaan verrata "kotimarkkinoiden kulutukseen tarkoitetun samankaltaisen tuotteen myyntiä" tutkimuksen kohteena olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan myynnin määrään.

Kyseessä olevassa tapauksessa tutkimuksen kohteena olevaksi tuotteeksi on määritelty viljelty merilohi, joka kuuluu CN-koodeihin ex 0302 12 00, ex 0304 10 13, ex 0303 22 00 ja ex 0304 20 13. Näihin CN-koodeihin kuuluu parasta tai tavallista laatua tai tuotantolaatua oleva viljelty merilohi. Vaikka tuotantolaatua olevaa lohta ei normaalisti viedä yhteisöön, se on selvästi "samankaltainen tuote", koska se on perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti tuote, joka on "kaikissa suhteissa samanlainen" kuin parasta tai tavallista laatua oleva lohi tai ainakin "muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta".

Sen osalta, ettei tappiollista myyntiä jätetty huomiotta edustavuuden määrityksessä, katsottiin, että oli epäjohdonmukaista ottaa lukuun tappiollinen myynti ("ei tavanomainen kaupankäynti") kotimarkkinoiden myynnin edustavuuden arvioinnissa, mutta jättää tällainen myynti huomiotta normaaliarvon tasoa määritettäessä.

Huomattakoon kuitenkin, että perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa ei vaadita, että ainoastaan voitollinen kotimaan myynti olisi otettava huomioon määritettäessä kotimarkkinoiden edustavuutta. Lisäksi "tavanomaisen kaupankäynnin" määrittäminen, jota käytetään normaaliarvoa määritettäessä, voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun edustavuus on määritetty, koska kotimaisten liiketoimien kannattavuuden arviointi edellyttää, että myynnin kaikki kustannukset on arvioitu suhteessa yhden tai useamman viejän edustaviin kotimaisiin myynti-, hallinto- ja muihin kustannuksiin.

Näin ollen viejien esittämä väite edustavuuden määrityksen sovellettavuudesta hylättiin.

(16) Seuraavassa vaiheessa määriteltiin niiden kahden viejän osalta, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoille oli määrältään riittävää, sekä kummankin niiden kahden viljellyn merilohen luokan osalta, joita myytiin enimmäkseen yhteisöön vientiin, oliko kummankin luokan myynti kotimarkkinoille riittävän edustavaa normaaliarvon määrittämiseksi. Jotta määrittely olisi yhtenäinen yleisesti sovellettavan edustavuuden määrityksen kanssa, käytettiin neljän (eikä "tavanomaista" viiden) prosentin kynnysarvoa.

Tällä perusteella ainoastaan yhden yrityksen myymän yhden lohiluokan kotimainen myynti todettiin riittävän edustavaksi.

(17) Tämän jälkeen oli tutkittava, voitaisiinko kyseisen tuoteluokan kotimaista myyntiä pitää kyseisten myyntihintojen vuoksi kaupankäynnille tavanomaisena. Tämän vuoksi kotimaisen myynnin kokonaiskustannukset laskettiin lisäämällä kolme osaa:

a) edustavat "hankintakustannukset", jotka muodostuvat otoksen kuuden viljelijän tutkimusajanjakson aikana riippumattomilta asiakkailta perimien kotimaisen myynnin myyntihintojen painotetusta keskiarvosta;

b) keskimääräinen "jalostusmukautus", joka perustuu sekä viljelijöiltä että viejiltä kerättyihin tietoihin; se tehtiin aina, kun kalan verenlasku-, perkaus- ja pakkauskustannukset eivät jo sisältyneet viljelijän perimään hintaan;

c) kyseisen viejän myynti-, hallinto- ja muut kustannukset kyseisen tuotteen kotimaan myynnin osalta.

Norjalaiset viejät väittivät, että "hankintakustannusten" eli otoksen viljelijöiden kunkin laadun osalta perimien myyntihintojen painotetun keskiarvon käyttäminen kotimaisen myynnin kaikkien kustannusten laskemisessa johti virheellisiin tuloksiin. He ihmettelivät myös sitä, että viljelijöiden tuotantokustannuksia ei otettu huomioon polkumyyntilaskelmissa.

Vaikka tutkimuksen kohteena olleille viljelijöille lähetetyssä kyselylomakkeessa oli kysymyksiä sekä viljelykustannuksista että hinnoista, joilla he myivät lohta riippumattomille viejille, neuvosto katsoo, että johdanto-osan 13 kappaleessa esitetyistä syistä järkevin ratkaisu on käyttää "hankintakustannuksia" ilmentämään kokonaiskustannuksia, joita viejille aiheutuu kotimaisille asiakkaille tai vientiin jälleenmyytävän lohen hankinnasta.

Vertaamalla näin laskettuja Norjan kruunua/kilo (Nkr/kg) -muodossa ilmaistuja kokonaiskustannuksia tutkimusajanjakson aikana tehtyyn jokaiseen kotimarkkinoille myynnin hintaan, todettiin, että alle 80 prosenttia (mutta yli 10 prosenttia) kyseisen tuoteluokan määrästä oli myyty voitolla. Näin ollen normaaliarvo määritettiin kyseiselle tuoteluokalle voitollisten myyntien painotettuna keskimääräisenä kotimaan hintana perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Viejät väittivät, ettei normaaliarvon laskennassa käytetty menetelmä, joka perustui kotimaan myyntihintoihin lukuun ottamatta myyntiä, jonka hinta oli alle keskimääräisten "kokonaiskustannusten", ollut pätevä, ja valittivat, että menetelmän vuoksi herkästi pilaantuvan tavaran normaaliarvoista tuli keinotekoisen korkeat.

Viejien väite hylättiin, koska kustannuksia alhaisemmilla hinnoilla tapahtuvan myynnin jättäminen pois laskuista laskettaessa kotimaan myyntihintojen painotettua keskiarvoa, jota käytettiin perustana normaaliarvolle, on yhdenmukainen yhteisön toimielinten käytäntöjen kanssa sekä täysin perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukainen. Se, että lohi on herkästi pilaantuva tavara, ei vaikuta siihen, että kustannuksia alhaisemmilla hinnoilla tapahtuvaa myyntiä ei pidetä tavanomaiseen kaupankäyntiin kuuluvana.

(18) Kaikkien muiden tuoteluokkien osalta normaaliarvo oli määritettävä kyseisten kuuden viejän osalta laskennallisen arvon perusteella perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Kahden viejän, joilla oli edustava kotimaan myynti, osalta laskennallinen arvo laskettiin lisäämällä "hankintakustannuksiin" (ja tarvittaessa "jalostusmukautukseen") määrät, jotka vastasivat tosiasiallisia myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voitot, joita kummallekin kahdesta yrityksestä oli aiheutunut samankaltaisen tuotteen myynnistä kotimarkkinoille. Tämän vuoksi näiden yritysten voitollisuus määritettiin vertaamalla edellä johdanto-osan 17 kappaleessa määriteltyjä kotimaan myynnin kustannuksia ilmaistuna Norjan kruunuina/kg jokaiseen tutkimusajanjaksona tehdyn kotimaan myynnin liiketoimen hintaan. Koska kummassakin tapauksessa voitollisesti myydyt määrät olivat alle 80 prosenttia (mutta yli 10 prosenttia), vain voitolliset liiketoimet otettiin huomioon laskettaessa painotettua keskimääräistä yksittäistä voitollisuutta.

Viejät väittivät, että painotettu keskimääräinen voittomarginaali, joka lisättiin viejien kokonaiskustannuksiin laskennallisen normaaliarvon laskemiseksi, oli liiallinen ja epärealistinen voittomarginaali lohikauppiaille. He katsoivat, että vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan ii alakohdan mukaisesti olisi pitänyt käyttää viejien saamaa todellista voittoa kustannuksia alhaisemmalla hinnalla tapahtuneen myynnin huomiotta jättämisen jälkeen lasketun voiton sijaan. He huomauttivat myös, että tässä menettelyssä käytetty voittomarginaali oli huomattavasti suurempi kuin aikaisemmassa tutkimuksessa vuonna 1989/1990 käytetty voittomarginaali.

Näitä väitteitä ei voitu hyväksyä seuraavista syistä. Ensinnäkin aikaisemmassa tutkimuksessa saadut tiedot eivät ole merkityksellisiä kyseessä olevassa tutkimuksessa, koska sekä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa että vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan mukaisesti on käytettävä tuotteen valmistamiseen ja myyntiin pohjautuvaa tosiasiallista tietoa eli kyseessä olevassa tutkimuksessa saatuja tietoja. Toiseksi edellä mainituissa säännöksissä viitataan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä saatuihin myyntivoittoihin eli voittoihin perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdassa määritellyssä myynnissä.

(19) Niiden neljän viejän osalta, joilla ei ollut edustavaa kotimaan myyntiä, laskennallinen arvo laskettiin lisäämällä "hankintakustannuksiin" (ja tarvittaessa "jalostusmukautukseen") määrät, jotka vastasivat painotettua keskiarvoa sekä myynti-, hallinto- ja muiden kustannusten että saatujen voittojen osalta, jotka kaksi muuta viejää oli saanut samankaltaisen tuotteen kotimaan myynnistä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti.

3. Vientihinta

(20) Kaikissa tapauksissa, joissa viljellyn merilohen myynti vientiin suuntautui yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin tosiasiallisesti maksettujen vientihintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(21) Neljässä tapauksessa, joissa etuyhteydessä oleva myyntiyritys toi tuotteen yhteisöön, luotettavat vientihinnat oli laskettava perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen perusteella, mitä ensimmäiseltä riippumattomalta ostajalta veloitettiin, vähentämällä kaikki kulut tuonnin, jälleenmyynnin ja voittokertymän väliltä. Tämän vuoksi voittomarginaali määritettiin suhteessa riippumattomien tuojien tavanomaisesti saamaan voittomarginaaliin.

Viejät väittivät, että etuyhteydessä olevia yhteisön tuojia koskeviin hintoihin vientihintojen laskemiseksi sovellettu 2,8 prosentin voittomarginaali oli liian suuri, koska etuyhteydessä olevia tuojia käytettiin ainoastaan laskutustarkoituksessa.

Väitettä ei voitu hyväksyä, koska sovellettu voittomarginaali laskettiin tutkimuksessa saatujen tosiasiallisten tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(22) Yhdessä tapauksessa etuyhteydessä oleva myyntiyritys ei ollut toimittanut luotettavia tuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana aiheutuneita kuluja koskevia tietoja. Kyseisen viejän vientihinnan laskemiseksi komissio käytti käytettävissä olevina tietoina korkeimpia kustannuksia, jotka todettiin toisen etuyhteydessä olevan, tutkimuksessa yhteistyössä toimineen myyntiyrityksen osalta, perusasetuksen 18 artiklan tarkoittamassa merkityksessä.

(23) Toisessa tapauksessa viejä ei toimittanut komissiolle tietoja, jotka koskivat myyntiä riippumattomille ostajille; kyseessä oli huomattava määrä savustettua lohta, jonka oli valmistanut yhteisössä etuyhteydessä oleva savustamo käyttäen kyseisen viejän toimittamaa tuoretta lohta. Päätettiin, että kaikki tätä etuyhteydessä olevaa savustamoa koskevat vientitapahtumat jätetään huomioon ottamatta.

4. Vertailu

(24) Jotta voitiin varmistaa normaaliarvon ja vientihinnan vertailun tasapuolisuus, mukautuksia tehtiin tarvittaessa, jotta voitiin ottaa huomioon eroja, jotka vaikuttivat kuljetusta, vakuutuksia, käsittelyä, lastausta ja liitännäiskustannuksia sekä luottoja ja palkkioita koskevien hintojen vertailtavuuteen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

5. Polkumyyntimarginaali

(25) Kaikkien kuuden tutkimuksen kohteena olevan viejän osalta vertailu tuoteluokittain normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihintojen painotetun keskiarvon välillä tutkimusjakson aikana paljasti polkumyynnin olemassaolon. Koska polkumyyntimarginaalit vaihtelevat tuoteluokittain, painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali määritettiin jokaiselle tutkimuksen kohteena olevalle viejälle.

(26) Vientihintojen tarkastelu kuukausittaisen keskiarvon perusteella paljasti myös näiden kuuden viejän osalta, että vientihinnoilla oli taipumus muuttua marras- ja joulukuussa eli joulua edeltävänä korkean kulutuksen aikana, jolloin ne olivat selvästi alle keskimääräisen vientihinnan tutkimusjaksona. Kahden viejän osalta tätä käytäntöä pidettiin riittävän selvänä polkumyynnin laskemiseksi vertaamalla painotettuja keskimääräisiä normaaliarvoja yhteisöön suuntautuvien kaikkien vientitapahtumien hintoihin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti niin, että harjoitetun polkumyynnin koko laajuus voitiin ottaa huomioon.

Kyseiset kaksi viejää katsoivat, että tällainen laskentatapa oli vastoin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa esitettyä tavanomaista keskiarvojen vertailun käytäntöä, ja ettei kyseisessä tapauksessa ollut syytä poiketa tavanomaisesta käytännöstä.

Viejien väitettä ei kuitenkaan hyväksytty, koska kyseisten kahden viejän osalta keskiarvojen vertailun sekä keskiarvon ja liiketoimien vertailun perusteella laskettujen polkumyyntimarginaalien välillä oli huomattava ero. Tämä viittasi siihen, että kyseessä oli riittävän selvästi havaittava käytäntö, jonka mukaan tiettyinä ajanjaksoina tavaraa myytiin halvemmalla hinnalla, joten keskiarvon ja liiketoimien vertailu oli oikeutettua.

(27) Saga Lax Norge A/S -yrityksen osalta, joka alun perin kuului viejien otokseen mutta joka ei toimittanut komissiolle tutkimuksessa tarvittavia tietoja, polkumyyntimarginaali täytyi arvioida käytettävissä olevien tosiasioiden perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Johdanto-osan 101 kappaleessa mainituista syistä, ottaen erityisesti huomioon Saga Lax Norge A/S:n suhteen yhteen tutkimuksen kohteena olevista viejistä, Timar Seafood A/S -yritykseen, katsottiin, että viimeksi mainitulle yritykselle määritettyä polkumyyntimarginaalia, joka oli korkein otoksen viejien osalta todettu marginaali, olisi sovellettava myös Saga Lax Norge A/S -yritykseen.

(28) Näiden tulosten perusteella komissio laski painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin tutkimuksen kohteena oleville viejille perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Saga Lax Norge A/S:lle perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa määritettyä marginaalia ei otettu huomioon. Koska norjalaisten yhteistyö oli yleisesti tyydyttävää ja koska otokseen otettujen viljelijöiden ja viejien ennakkoarvio oli objektiivinen, katsottiin, että painotettua keskimääräistä polkumyyntimarginaalia pitäisi soveltaa kaikkiin otokseen kuulumattomiin yhteistyössä toimiviin norjalaisiin viejiin.

(29) Tämän perusteella vahvistetut polkumyyntimarginaalit, jotka perustuivat vapaasti yhteisön rajalla -hintaan, olivat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

D. YHTEISÖN TUOTANNONALA

(30) Valitusta tukeneet yhteisön tuottajat edustivat noin 57:ää prosenttia kyseisen tuotteen koko tuotannosta yhteisössä, ja niiden katsottiin tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

E. VAHINKO

1. Alustavat huomiot

(31) Kaikilta valituksen tehneiltä yhteisön yrityksiltä pyydettiin ja saatiin tietoja tuotannosta, myynnistä ja markkinaosuuksista. Ottaen kuitenkin huomioon valitusta tukeneiden tuottajien suuren määrän ja perusasetuksen 6 artiklan 9 kohdassa säädetyt määräajat, jäljelle jääneet vahinkoa kuvaavat tekijät määritettiin yhteisön tuottajia edustavalta otokselta saatujen tietojen perusteella.

(32) Valitusta tukeneista 90:stä yhteisön tuottajasta valittiin 16 tuottajan otos yritysten maantieteellisen sijainnin sekä niiden tuotannon ja myynnin mukaisesti määritetyn koon perusteella. Näiden yritysten tuotanto muodosti 73 prosenttia valituksen tehneiden yhteisön yritysten tuotannosta ja 42 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta.

(33) Vahinko määritettiin vuodesta 1992 tutkimusjaksoon ulottuvaa kautta koskevien tietojen perusteella. Tätä ajanjaksoa koskevan tutkimuksen maantieteellisenä kohdealueena oli yhteisö sellaisena, kuin se oli menettelyä aloitettaessa, eli 15 jäsenvaltion yhteisö. Vahingon määritys perustui olennaisiin taloudellisiin tekijöihin perusasetuksen 3 artiklan mukaisesti.

(34) Muistutettakoon, että Norjasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollinen vaikutus viljeltyä merilohta tuottavan yhteisön tuotannonalan tilanteeseen todettiin ensimmäisen kerran vuonna 1991 aikaisemman polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä. Sen jälkeen Norjasta peräisin oleva tuonti on useampaan otteeseen johtanut siihen, että komissio on ottanut käyttöön vähimmäistuontihintoja. Näillä toimenpiteillä näyttää kuitenkin olleen parhaimmillaankin vain lyhytaikainen vaikutus markkinoihin.

(35) Seuraavia vahinkoa kuvaavia tekijöitä tarkasteltaessa olisi tämän vuoksi otettava huomioon asianomaisen yhteisön tuotannonalan pitkään kestänyt epäsuotuisa tilanne.

2. Yhteisön kulutus

(36) Viljellyn merilohen todennettavissa olevaa kokonaiskulutusta yhteisössä laskettaessa on otettu huomioon seuraavat kokonaismäärät:

- yhteisön tuottajien yhteisössä myymät määrät, jotka on määritetty lohenviljelijöiden järjestöiltä (Scottish Salmon Growers' Association, Shetland Salmon Farmers' Association ja Irish Salmon Growers' Association) saatujen tietojen ja yhteisön ulkopuolelle suuntautuvaa vientiä koskevien Eurostat-tietojen perusteella,

- kyseisten tuotteiden (CN-koodit 0302 12 00, 0303 22 00, 0304 10 13 ja 0304 20 13) tuonti Norjasta yhteisöön,

- samojen tuotteiden tuonti yhteisöön kaikista muista kolmansista maista.

(37) Tuonnin kokonaismäärä laskettiin Eurostatin ja EFTAn asianomaisten tuontitilastojen perusteella, jotta saataisiin laajentunutta viidentoista jäsenvaltion yhteisöä koskevat johdonmukaiset luvut koko tarkasteltavana olevalta ajanjaksolta. Lukujen vertailtavuuden varmistamiseksi kaikki tiedot muunnettiin lisäksi kokonaisia kaloja vastaaviksi. Tätä tarkoitusta varten tuoreen ja jäähdytetyn lohen sekä tuoreiden ja jäähdytettyjen lohifileiden tuontimäärät jaettiin vastaavasti 0,90:llä ja 0,65:llä. Huomattakoon, että CN-koodeihin 0302 12 00, 0304 10 13 ja 0304 20 13 voi kuulua myös tämän menettelyn ulkopuolella olevia tuotteita (eli tyynenmerenlohet ja/tai luonnonvaraiset lohet), joiden tuontimääriä voidaan kuitenkin ilmoitetun alkuperän perusteella pitää mitättöminä.

(38) Tämän perusteella viljellyn merilohen todennettavissa oleva kulutus yhteisössä kasvoi 58 prosentilla eli 201 037 tonnista vuonna 1992 tutkimusajanjakson 316 866 tonniin.

3. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus

(39) Norjasta peräisin olevan tuonnin kokonaismäärä kasvoi koko ajan merkittävästi siten, että se oli 134 338 tonnia vuonna 1992 ja 211 597 tonnia tutkimusajanjaksona, mikä tarkoittaa sitä, että lisäys oli yhteisön kulutuksen kasvua vastaavasti 58 prosenttia.

(40) Norjasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus yhteisössä pieneni noin 67 prosentista vuonna 1992 noin 62 prosenttiin vuosina 1993 ja 1994 ja nousi jälleen 67 prosenttiin vuonna 1995 ja tutkimusajanjaksona.

(41) Norjasta peräisin oleva tuonti on viimeisten neljän ja puolen vuoden ajan pystynyt säilyttämään erittäin suuren markkinaosuutensa nopeasti kasvavilla markkinoilla, mikä sinänsä jo kuvastaa norjalaisten viejien asemaa yhteisön markkinoilla. Lisäksi Norjasta tuleva tuonti kasvoi huomattavasti siitä huolimatta, että komissio otti kyseisen ajanjakson aikana käyttöön vähimmäistuontihinnat (katso johdanto-osan 76 kappale).

4. Norjan vientihinnat

a) Yleinen suuntaus

(42) Tilastotiedot osoittavat, että Norjasta peräisin olevan lohen cif-tuontihinta laski jatkuvasti, yhteensä 27 prosenttia vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä kehityssuunta näyttää lisäksi osoittavan, että norjalaiset viejät eivät noudattaneet johdonmukaisesti tutkitun jakson aikana käyttöön otettuja vähimmäistuontihintoja.

b) Hinnan alittavuus

(43) Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien hintoja verrattiin norjalaisten vientihintoihin tutkimusajanjaksona. Yhteisön tuottajien osalta hintavertailun perustaksi otettiin perattu lohi, josta ei ole poistettu päätä. Tähän luokkaan kuuluvan lohen myynti edusti yli 65:tä prosenttia otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien lohenmyynnin kokonaismäärästä sekä suurinta osaa norjalaisen lohen tuonnista.

(44) Viejien osalta hinnat perustuivat polkumyyntiä ja tukia koskevissa tutkimuksissa yhteistyössä toimineiden norjalaisten viejien antamiin myyntilukuihin. Hintoihin tehtiin tarvittavat mukautukset niiden saattamiseksi vapaasti yhteisön rajalla tullattuna -tasolle.

(45) Vertailut tehtiin kuukausittaisen painotetun keskiarvon perusteella. Yhteisön tuottajien osalta otettiin huomioon vapaasti tehtaalla -hinnat Norjasta peräisin olevaa tuontia vastaavissa kaupan portaissa. Vertailusta ilmeni, että kuukausittaiset hinnan alittavuuden marginaalit olivat jopa 12 prosenttia. Lisäksi todettiin, että hinnan alittavuus oli suurimmillaan myyntikauden tärkeimmän jakson aikana eli juuri ennen joulua.

(46) Olisi huomattava, että lohta kaupataan hyödykkeenä avoimilla kilpailumarkkinoilla. Sitä myydään päivittäisissä erissä ja toimittajien on mukauduttava nopeasti, eli päivittäin tai tunneittain, kilpailijoidensa hintojen laskuun, minkä vuoksi alihinnoittelun arviointi on vaikea. Tämän vuoksi todettuja hinnan alittavuuden marginaaleja tarkasteltaessa olisi otettava huomioon Norjasta tulevan tuonnin markkinahintoihin aiheuttama jatkuva paine.

(47) Eräät tuojat väittivät, että hintavertailussa norjalaisen lohen hintoja olisi tarkistettava ylöspäin sen huomioon ottamiseksi, että kuluttaja on valmis maksamaan enemmän Skotlannista peräisin olevasta lohesta. Tätä väitettä ja erityisesti sitä, että tuotteiden fyysisissä ominaisuuksissa olisi eroja, joiden perusteella hintaa voitaisiin mukauttaa, ei kuitenkaan perusteltu.

5. Yhteisön tuotannonalan tilanne

5.1. Yleiset tiedot

a) Tuotanto

(48) Yhteisön tuotannonalan viljellyn merilohen tuotanto kasvoi 45 801 tonnista vuonna 1992 90 206 tonniin tutkimusajanjaksona. Tämä tuotannon kasvu johtui kysynnän lisääntymisestä, ja yhteisön tuotannonala pystyi sen turvin alentamaan yksikkökustannuksiaan ja parantamaan tuottavuuttaan. Otokseen kuuluvilta yrityksiltä saadut tiedot osoittavat, että yritykset pystyivät tarkastelujakson viimeisten kahdentoista kuukauden aikana tuottamaan samalla määrällä työntekijöitä 2,35 kertaa enemmän kuin vuonna 1992.

b) Myynti ja markkinaosuudet

(49) Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät yhteisön markkinoilla kasvoivat tarkastellun jakson aikana 40 320 tonnilla eli 42 535 tonnista vuonna 1992 tutkimusajanjakson 82 885 tonniin. Tätä kasvua tarkasteltaessa olisi otettava huomioon yhteisön kulutuksessa samana ajanjaksona tapahtunut lähes 116 000 tonnin kasvu.

(50) Myyntimäärien kehityksen vertaaminen yhteisön todennettavissa olevan kulutuksen kehitykseen osoittaa, että yhteisön tuotannonalan markkinaosuus nousi 21,2 prosentista vuonna 1992 28,9 prosenttiin vuonna 1994 ja laski tämän jälkeen 26,2 prosenttiin tutkimusajanjaksona.

5.2. Otokseen perustuvat tiedot

c) Tuotantokapasiteetti ja sen käyttöaste

(51) Tuotantokapasiteetin osalta havaittiin, että otokseen valitut yritykset käyttivät erilaisia perusteita tuotantokapasiteetin määrittämiseen, minkä vuoksi tutkimusajanjaksoa edeltäneeltä ajalta ei ollut mahdollista saada luotettavia lukuja tuotantokapasiteetista. Tutkimusajanjakson osalta todettiin kuitenkin, että äskettäin perustetun Scottish Environment Protection Agency -nimisen järjestön, joka määrittää kestävän tuotantokapasiteetin rajoja ympäristövaatimusten perusteella, antamat tuotantokapasiteettia koskevat tiedot olivat luotettavia. Tämän perusteella todettiin, että tuotantokapasiteetin käyttöaste oli tutkimusajanjaksona keskimäärin 59 prosenttia.

d) Hintojen kehitys

(52) Otokseen kuuluvien yritysten veloittamat hinnat laskivat 24 prosenttia vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämä hintojen lasku vastaa paljolti Norjasta peräisin olevan tuonnin hintojen laskua, mikä osoittaa, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt vastustamaan norjalaisten viejien hinnoista aiheutuvaa painetta.

(53) Norjalaiset viejät väittivät, että hintojen lasku johtui yksinomaan lohentuottajien kustannustehokkuuden maailmanlaajuisesta paranemisesta.

(54) Yhteisön tuotannonala on todellakin lisännyt tuotantoaan ja myyntiään tarkastelujakson aikana ja pystynyt näin alentamaan yksikkökustannuksiaan ja lisäämään tuntuvasti tuottavuuttaan. Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että edellä mainittu hintojen lasku johtui tästä huolimatta riittämättömään kannattavuuteen yhteisön tuotannonalan osalta. Tämä johtuu siitä, että hinnat ovat laskeneet enemmän kuin tuottavuuden paranemisen jälkeen osattiin odottaa. Vaikka onkin totta, että tuotantokustannusten pieneneminen johtaa lohen hinnan alenemiseen, tämä ei selitä yhteisön tuotannonalan heikentynyttä kannattavuutta (katso johdanto-osan 55 kappale).

e) Kannattavuus

(55) Keskimääräinen kannattavuus parani vuosina 1992-1993, mutta huononi myöhemmin markkinoiden kasvusta ja yhteisön tuotannonalan kustannusten pienenemisestä huolimatta. Lisäksi keskimääräinen kannattavuus ei missään vaiheessa saavuttanut sitä voiton vähimmäistasoa (noin 15 prosenttia liikevaihdosta), jota pidetään välttämättömänä tämänkaltaisella erittäin riskialttiilla tuotannonalalla, jolla sairauksien uhka, petoeläimet ja huonot sääolosuhteet luovat epävarmuutta; keskimääräinen kannattavuus oli tutkimusajanjaksona alhaisimmillaan (3,3 prosenttia) vuoden 1992 jälkeen. Korostettakoon, että pääosa otokseen kuuluvista yhteisön tuottajista teki huomattavia tappioita tutkimusajanjakson aikana.

(56) Norjalaiset viejät pitivät komission tavanomaiseksi voittomarginaaliksi esittämää 15 prosenttia liian suurena.

(57) Kuten edellä jo todettiin, tutkimus osoitti, että 15 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaava voittomarginaali on välttämätön tällä tuotannonalalla. Tämä johtuu tuotannonalan edellä mainitusta riskialttiudesta, mutta se voitiin varmistaa myös tarkastelemalla vahingollisia polkumyyntikäytäntöjä edeltäviä lohentuotannon voittomarginaaleja ja muilla vertailukelpoisilla yhteisön tuotannonaloilla kuten taimenenviljelyssä ja kanankasvatuksessa esiintyviä, kohtuullisiksi katsottuja voittomarginaaleja. Kaikki nämä tapaukset vahvistivat, että 15 prosentin voittomarginaalia voitiin pitää kohtuullisena. Lisäksi eräs norjalaisomistuksessa oleva yhteisön tuottaja piti 15 prosentin voittoa kohtuullisena, joskin varovaisena arviona. Kyseinen yritys katsoi, että 15 prosenttia oli todennäköisesti liiankin pieni marginaali pienten yritysten osalta. Lopuksi voidaan vielä todeta, että 15 prosentin voitto vastaa otokseen kuuluneiden norjalaisten lohenviljelijöiden ja -viejien kotimarkkinoillaan tavanomaisessa kaupankäynnissä saavuttamaa kumuloitua myyntivoittoa.

f) Työllisyys

(58) Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien yritysten työllisyystaso pysyi vakaana vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana; kyseisissä yrityksissä oli noin 1 100 suoraan viljellyn merilohen tuotantoon liittyvää työpaikkaa. Kokonaisuudessaan yhteisön lohentuotannossa työskenteli tutkimusajanjaksona arviolta 3 300 henkilöä.

g) Investoinnit

(59) Investointien määrä kasvoi vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tätä kasvua tarkasteltaessa olisi kuitenkin otettava huomioon lohentuotannon erityistilanne, jonka vuoksi yli puolet tämän ajanjakson aikana tehdyistä investoinneista liittyi laitteiden korvaamiseen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kyseessä on kasvava tuotannonala, jolle nykyaikaisten laitteiden hankkiminen on ratkaisevan tärkeää, nettoinvestoinnit eivät näytä olevan riittäviä, jotta nähtävissä oleva kasvu olisi kestävää pitkällä aikavälillä.

6. Päätelmä

(60) Seuraavat seikat otettiin huomioon pääteltäessä, että yhteisön tuotannonalalle oli aiheutunut merkittävää vahinkoa tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana:

(61) Tutkimuksesta ilmeni, että otokseen kuuluviin yhteisön tuottajiin on tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana kohdistunut huomattavia hintapaineita, minkä seurauksena kyseiset yritykset ovat joutuneet laskemaan hintojaan merkittävästi. Tämä on johtanut asianomaisten tuottajien taloudellisen tilanteen huononemiseen, mikä ilmenee siinä, että otokseen kuuluvien yritysten kannattavuus on kokonaisuutena ottaen ollut riittämätön ja monet tuottajat ovat kärsineet tappioita. Useat yritykset ovat hiljattain lopettaneet toimintansa ja tiettyjen jäljellä olevien otokseen kuuluvien yritysten toiminta on uhattuna. Lisäksi kannattavuuden heikkenemistä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon tuottavuudessa tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana saavutetut huomattavat parannukset. Markkinaosuuden osalta olisi huomattava, että yhteisön markkinaosuus on vuonna 1994 tapahtuneen kasvun jälkeen uudelleen laskemassa kulutuksen huomattavasta lisääntymisestä huolimatta.

(62) Edellä esitetyn tarkastelun perusteella on päätelty, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämä päätelmä perustuu pääosin otokseen kuuluviin yhteisön tuottajiin kohdistuneisiin hintapaineisiin sekä kyseisten tuottajien laskevaan ja selvästi riittämättömään kannattavuusasteeseen.

F. VAHINGON SYYT

(63) Seuraavat tekijät otettiin huomioon, kun pyrittiin määrittämään, johtuiko yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko Norjasta peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista vai olivatko muut tekijät aiheuttaneet kyseisen vahingon tai myötävaikuttaneet sen syntyyn.

1. Asianomaisen tuonnin ja vahingon välinen syy-yhteys

(64) Olisi huomattava, että koska Norjasta peräisin olevan lohen tuonnin todettiin tapahtuvan polkumyynnillä saman ajanjakson aikana, jolloin tasoitustullin alaisia tukia maksettiin norjalaisille tuottajille, polkumyynnin ja tukien samanaikaisia vaikutuksia ei voida erottaa toisistaan ja niitä täytyy tämän vuoksi tarkastella yhdessä.

(65) Tutkittaessa, johtuiko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko polkumyynnillä tapahtuneesta ja tuetusta tuonnista, todettiin ensinnäkin, että vahinko muodostui pääosin jatkuvista hintapaineista ja yhteisön tuottajien kannattavuuden heikkenemisestä. Samaan aikaan lohen halpatuonti Norjasta lisääntyi huomattavasti. Tämän seurauksena Norja on pystynyt säilyttämään markkinaosuutensa erittäin korkealla tasolla (67 prosenttia) kasvavilla markkinoilla. Lisäksi kyseisen tuonnin hinnat laskivat huomattavasti tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana ja hinnan alittavuus todettiin jopa 12 prosentiksi tärkeimmän myyntikauden aikana. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että lohen markkinat ovat avoimet. Tällaisilla markkinoilla hintojen laskuun johtava paine on todennäköisesti tärkeimmän toimittajan, tässä tapauksessa Norjan, aiheuttama.

(66) Näissä olosuhteissa päätellään, että Norjasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti ja tuettu tuonti ovat yhdessä aiheuttaneet merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

2. Muut tekijät

(67) Kulutuksen kehittymistä yhteisön markkinoilla, muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kehitystä ja vaikutusta sekä yhteisön lohentuotannon kilpailukykyä tarkasteltiin, jotta saataisiin selville, olisiko yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko voinut johtua näistä tekijöistä.

a) Yhteisön kulutus

(68) Merilohen kulutus yhteisössä kasvoi jatkuvasti vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana (yhteensä 58 prosenttia). Yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei voi tämän vuoksi johtua kysynnän laskusuuntauksesta.

b) Tuonti muista kolmansista maista

(69) Tämän menettelyn ulkopuolella olevista kolmansista maista (lähinnä Färsaaret, Chile, Kanada ja Islanti) peräisin olevan tuonnin yhteenlasketun markkinaosuuden todettiin laskeneen 12 prosentista 7 prosenttiin tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana. Tämän vuoksi pääteltiin, että kyseisen tuonnin vaikutus oli ollut vähäinen.

c) Yhteisön tuotannonalan kilpailukyky

(70) Olisi huomattava, että yhteisön lohentuottajat ovat parantaneet kilpailukykyään huomattavasti vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana; tuotanto työntekijää kohti kasvoi yli kaksinkertaiseksi, kalojen kuolleisuus laski 23 prosenttia ja kasvatetun lohen keskimääräinen paino nousi 25 prosenttia. Lisäksi yhteisön tuotannonalan vienti kasvoi 3 266 tonnista vuonna 1992 7 321 tonniin tutkimusajanjaksona. Tämän perusteella voidaan todeta, että yhteisön tuotannonalan kustannustehokkuus on parantunut merkittävästi.

3. Päätelmä

(71) Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että norjalaisen lohen polkumyynnillä tapahtuva tuonti ja tuettu tuonti ovat yksinään aiheuttaneet merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

G. YHTEISÖN ETU

1. Yleiset huomiot

(72) Esitettyjen todisteiden perusteella tutkittiin, oliko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi todettava, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön etujen mukaista. Tästä syystä arvioitiin mahdollisesti käyttöön otettavien toimenpiteiden vaikutukset kaikkiin menettelyissä mukana olleisiin osapuoliin samoin kuin ne seuraukset, joita toimenpiteiden käyttöön ottamisesta luopumisella olisi kyseisiin osapuoliin.

(73) Tässä arvioinnissa kiinnitettiin perusasetuksen säännösten mukaisesti erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu.

2. Yhteisön tuotannonalan etu

(74) Ensinnäkin olisi huomattava, että yhteisön viljellyn merilohen tuotanto on pitkään kärsinyt polkumyynnistä, joka on liittynyt Norjan harjoittamaan vientiin.

(75) Komissio totesi vahingollisen polkumyynnin olemassaolon jo vuonna 1991 (komission päätös 91/142/ETY) (4), jolloin päätettiin todetusta polkumyynnistä ja vahingosta huolimatta olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä sillä perusteella, että Norjan viranomaiset olivat toteuttaneet kansallisen tason toimenpiteitä, joiden arveltiin vakauttavan tilannetta markkinoilla.

(76) Tämän jälkeen komissio on määritellyt vähimmäistuontihinnat useaan eri otteeseen viime vuosien aikana (vuoden 1993 marraskuu, vuoden 1994 helmikuu ja maaliskuu); viimeksi ne vahvistettiin 16 päivän joulukuuta 1995 ja 13 päivän kesäkuuta 1996 väliseksi ajaksi asetuksella (EY) N:o 2907/95 (5). Vähimmäistuontihintoja perusteltiin sillä, että tuonnin määrä ja hinnat aiheuttivat tai uhkasivat aiheuttaa markkinahäiriöitä, jotka olisivat johtaneet vakaviin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin tai ympäristöön liittyviin ongelmiin ja jotka edellyttivät välittömiä toimenpiteitä. Toisin kuin polkumyynnin vastaiset toimenpiteet tai tasoitustoimenpiteet, nämä toimenpiteet eivät edellyttäneet päätelmää siitä, että viejämaa olisi syyllistynyt hyvien kauppatapojen vastaisiin käytäntöihin. Näillä toimenpiteillä ei saatu aikaan toivottuja vaikutuksia.

(77) Tämän perusteella katsotaan, että jos Norjasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan ja tuetun vahingollisten vaikutusten korjaamiseksi ei ryhdytä tehokkaisiin toimenpiteisiin, yhteisön tuotannonalan tilanne heikkenee entisestään siinä määrin, että sen olemassaolo saattaa lopulta olla uhattuna.

(78) Olisi myös muistettava, että viljellyn merilohen tuotannonala yhteisössä koostuu lähinnä pienistä ja keskisuurista yrityksistä, jotka sijaitsevat etupäässä yhteisön vähiten kehittyneillä maaseutualueilla (tavoitteen 1 kohdealueet), joilla taloudellinen toiminta on vähäistä. Kuten edellä mainittiin, yhteisön tuotannonala on jatkuvasti parantanut tuottavuuttaan, eikä sitä näin ollen ole syytä epäillä. Suuriin yhtymiin kuuluvat tuottajat ovat rakenneuudistuksen yhteydessä ostaneet useita pieniä viljelylaitoksia. Jos toimenpiteitä ei toteuteta, kilpailijoiden määrä markkinoilla todennäköisesti vähenee entisestään, minkä lisäksi saattaa osoittautua, että tuottavuuden parantamiseen tähtäävillä investoinneilla ja rakenneuudistuksella ei ollut toivottuja vaikutuksia.

3. Muiden yhteisön tuotannonalojen etu

(79) Tietyt viljellyn merilohen jatkokäyttäjät, kuten savustamot ja tukkukauppiaat, väittivät, että Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevien toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi kielteisesti heidän toimintaansa. Kyseiset käyttäjät väittivät, että jos Norjasta tuodun viljellyn merilohen määrä vähenee näiden toimenpiteiden johdosta, vaihtoehtoisia hankintalähteitä ei olisi. Samat käyttäjät väittivät, että jos Norjasta tuodun viljellyn merilohen hinta nousisi, niiden olisi siirrettävä lisäkustannukset lopullisille kuluttajille, jotka sitten siirtyisivät käyttämään muita tuotteita. Lisäksi väitettiin, että Norjasta peräisin olevan käsittelemättömän viljellyn merilohen tuonnissa käyttöön otettava tulli voisi johtaa viljeltyä merilohta jalostavan teollisuuden laajenemiseen Norjassa yhteisön jalostusteollisuuden kustannuksella.

(80) Ensinnäkin on korostettava, että tutkimuksen mukaan yhteisön tuotannonala pystyisi lisäämään tuotantoa ja varmasti tekisi niin, jos se voisi saada kohtuullisen tuoton. Lisäksi on todettava, että jos ehdotetut toimenpiteet johtaisivat Norjasta tuodun viljellyn merilohen määrän vähenemiseen, vaihtoehtoisia hankintalähteitä on kyllä tarjolla (esimerkiksi Chile, Kanada, Islanti ja Färsaaret).

(81) Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeisestä hinnoittelupolitiikasta voidaan todeta, että yhteisön tuottajat todennäköisesti nostavat hintojaan ainoastaan sen verran, kuin on ehdottomasti tarpeen kohtuullisemman tuoton saamiseksi. Jos yhteisön tuottajat nostaisivat hintojaan tuntuvasti, olisi erittäin todennäköistä, että muut viejämaat saisivat aiempaa suuremman osuuden yhteisön markkinoista. Yhteisön tuotannonalan hinnankorotuksia rajoittaa myös toinen seikka eli se, että kuluttajille on tarjolla myös viljeltyä meritaimenta, joka muistuttaa melko paljon lohta ja voi siten korvata sen; viljeltyä taimenta myydään yhteisössä hieman alhaisempaan hintaan ja Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisääntyminen on vaikuttanut kielteisesti myös siihen.

(82) Siitä mahdollisuudesta, että Norjasta tulevilla kilpailevilla jalostustuotteilla olisi kielteinen vaikutus yhteisön jalostusteollisuuteen, voidaan todeta, että polkumyynti- ja tasoitustulleja sovelletaan raaka-aineeseen, joka muodostaa vain osan jalostetun tuotteen kustannuksista. Ehdotettujen tullien rajallinen vaikutus ei näin ollen riittäisi aiheuttamaan jalostustoiminnan vähenemistä yhteisössä. Lopuksi voidaan todeta, että suurin osa yhteisössä toimivista savustamoista jalostaa ja kauppaa myös yhteisössä tuotettua lohta sekä muita tuotteita, joten ne eivät ole kokonaan riippuvaisia Norjasta tuodusta lohesta.

(83) Lisäksi todettakoon, että arvioidakseen toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta yhteisön jalostusalan yrityksiin komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille yrityksille, jotka olivat jäseniä niissä kolmessa kauppiaiden ja jalostajien yhdistyksessä, jotka olivat ilmoittautuneet ja pyytäneet kuulemista.

(84) Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 93, mutta vastauksia on saatu vain yksi täydellinen ja todennettavissa oleva, minkä vuoksi on mahdotonta edustavasti arvioida toimenpiteiden käyttöönoton mahdollisia vaikutuksia viljeltyä merilohta kauppaavaan tai jalostavaan yhteisön teollisuuteen.

(85) Tähän mennessä saadut tiedot osoittavat joka tapauksessa, että savustetun lohen osalta raaka-aineesta eli viljellystä merilohesta aiheutuvat kustannukset ovat noin 45 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista. Niinpä jos raaka-aineen hintaa nostettaisiin esimerkiksi 10 prosentilla, savustetun lohen tuotantokustannukset nousisivat kokonaisuudessaan vain 4,5 prosentilla.

(86) Lisäksi useista luotettavista lähteistä saadut tiedot näyttävät osoittavan, että jalostusalan yritysten tilanne yhteisössä vaihtelee suuresti. Toisaalta on olemassa suuriin yhtymiin kuuluvia valmisruokia tuottavia yrityksiä. On epätodennäköistä, että ehdotetut toimenpiteet vaikuttaisivat kielteisesti näihin yrityksiin, koska raaka-aineena käytettävästä kalasta aiheutuvat kustannukset muodostavat vain vähäisen osan lopputuotteen kustannuksista. Toisaalta on myös olemassa yrityksiä, jotka savustavat tai suolaavat lohta ja jotka ovat riippuvaisempia raaka-aineen hinnoista. Nämä yritykset joutuisivat todennäköisesti siirtämään osan lisäkustannuksistaan seuraavaan kaupan portaaseen. Kuten edellä johdanto-osan 85 kappaleessa todettiin, kustannusten lisäys olisi kuitenkin vähäistä. Tähän mennessä saadut tiedot näyttävät sitä paitsi osoittavan, että vasta yli 20 prosentin hintojen nousu saattaisi johtaa siihen, että kuluttajat siirtyvät käyttämään toisia tuotteita.

4. Tuojien etu

(87) Tietyt tuojat ovat yleisellä tasolla väittäneet, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi niihin kielteisesti.

(88) Kuten edellä on esitetty, ehdotettujen toimenpiteiden odotetaan antavan yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua polkumyynnin vahingollisista vaikutuksista, mutta ne eivät vaikuta tuojien mahdollisuuksiin hankkia lohta Norjasta tai muista lähteistä, eivätkä ne myöskään merkitse hintojen korottamista yli sen tason, joka on tarpeen, jotta yhteisön tuotannonalan kannattavuus muodostuisi jälleen kohtuulliseksi.

5. Kuluttajien etu

(89) Kuluttajien edustajat (BEUC) ovat väittäneet, että suojatoimenpiteet eivät olisi yhteisön kuluttajien edun mukaisia, koska niillä rajoitettaisiin tarjolla olevien tuotteiden määrää ja/tai ne aiheuttaisivat kuluttajahintojen nousua.

(90) Kuten edellä todettiin, vaihtoehtoisten hankintalähteiden olemassaolo ja korvaavien tuotteiden saatavuus viittaavat siihen, että mahdolliset vaikutukset lopulliseen kuluttajaan ovat erittäin pieniä. Lisäksi olisi muistettava, että tulli kannetaan cif-tuontihinnasta. Tämän vuoksi mahdolliset vaikutukset vähittäismyyntihintoihin olisivat vielä pienempiä. Olisi myös huomattava, että lohen vuosikulutus yhteisössä on arvioitu keskimäärin 0,8 kiloksi henkilöä kohti, mistä syystä kokonaisvaikutus kuluttajiin lienee hyvin pieni.

6. Päätelmä

(91) Kun kaikki edellä esitetyt seikat oli tarkoin tutkittu, pääteltiin, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuonnissa on yhteisön edun mukaista, koska ei ole olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto ei ole yhteisön edun mukaista.

H. POLKUMYYNTITOIMENPITEET

1. Polkumyyntitoimenpiteiden taso

(92) Perusasetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti tutkittiin, olisiko käyttöön otettavien toimenpiteiden tason oltava alempi kuin todetut polkumyyntimarginaalit, jos tämä alempi taso riittäisi poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon.

(93) Tältä osin katsotaan, että yhteisön tuotannonalan on käyttöön otettavien toimenpiteiden myötä voitava saada tuotteistaan hinta, jonka ne olisivat saaneet ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Koska päinvastaisia tietoja ei ole esitetty, voidaan lähteä siitä, että kyseisen hinnan on katettava tuotantokustannukset ja kohtuullinen voitto. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tuontihintoja olisi vastaavasti nostettava.

(94) Tarvittavan hintojen korotuksen määrittämiseksi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja olisi verrattava myyntihintoihin, joihin sisältyvät yhteisön tuotannonalan tuotantokustannukset ja kohtuullinen voitto. Tässä yhteydessä katsottiin, että 15 prosentin voittomarginaali edustaa sitä vähimmäistasoa, joka tarvitaan, jotta ala olisi elinkelpoinen. Tätä voittotasoa määritettäessä otettiin huomioon tuotannonalan riskialttius, joka johtuu muun muassa tuotantovaiheen pituudesta (18-24 kuukautta), tuotantoa uhkaavista taudeista, petoeläimistä ja alalle ominaisista huonoista sääolosuhteista, hyödykkeenä kaupattavan tuotteen hintakehityksen heikosta ennustettavuudesta ja tuotteen erittäin lyhyestä myyntiajasta. Todettiin myös, että riittävää voittomarginaalia tarvittiin, jotta yhteisön tuottajilla olisi mahdollisuus saada rahoitusta, mikä on ratkaisevan tärkeää kilpailukyvyn säilyttämiseksi nopeasti kasvavilla markkinoilla.

(95) Tämän perusteella hinnan alittavuuden määrityksessä (katso johdanto-osan 43 kappale) käytettyjen tuotetyyppien vientihintoja vapaasti yhteisön rajalla -tasolla ja tarvittaessa oikaistuna rahtikustannusten, tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi verrattiin tarkastelun kohteena olevan jakson ajalta asianomaisten valittujen yhteisön tuottajien veloittamien myyntihintojen painotettuun keskiarvoon, jota korotettiin tarvittaessa tuotantokustannusten sekä edellä mainitun 15 prosentin voittomarginaalin kattamiseksi.

Tullien taso

(96) Kyseisessä tapauksessa oli otettava huomioon, että neuvosto on hyväksynyt myös 3,8 prosentin jäännöstasoitustullin käyttöönoton. Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei voida samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Todettiin, että tässä tapauksessa molempien tullien käyttöönotto on mahdollista. Syynä tähän on se, etteivät mitkään asianomaisista tasoitustullin asettamiseen johtavista tuista olleet vientitukia, eikä niillä näin ollen ole vaikutusta polkumyyntimarginaaliin. Tuilla on sama vaikutus normaaliarvoon ja vientihintaan, ja tukien puuttuessa polkumyyntimarginaali olisi pysynyt samana.

Koska vahingon havaittiin kuitenkin tässä tapauksessa johtuvan sekä polkumyynnistä että tuista, molempien tullien kokonaismäärä ei saisi ylittää vahingon poistamiseksi tarvittavaa määrää.

(97) Kunkin tutkitun viejän osalta todettua polkumyyntimarginaalia verrattiin näin ollen vahingon määrään, jota ei ollut poistettu tasoitustullilla, eli 3,8 prosentilla alennettuun vahingon poistavaan tasoon. Kaikkiin otokseen kuulumattomiin norjalaisiin viejiin sovellettava polkumyyntitulli määritettiin samoin laskemalla yksityiskohtaisesti alempien polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo sekä tasoitustulleilla alennettu vahingon poistava taso.

(98) Niiden kahden viejän osalta, joiden vientihinnoissa oli havaittu selvä muutos juuri joulua edeltävänä ajanjaksona (katso johdanto-osan kappale 26), vahingon poistava taso laskettiin yhteisöön suuntautuneiden yksittäisten vientitoimien hintojen perusteella. Neljän muun viejän osalta vahingon poistava taso laskettiin vientihintojen painotetun keskiarvon perusteella.

(99) Kolmen otokseen kuuluvan viejän osalta vahingon poistava taso oli alempi kuin polkumyyntimarginaali, ja kaikkien niihin kohdistuvien polkumyyntitoimenpiteiden olisi perustuttava vahingon poistavaan tasoon. Muiden osalta toimenpiteiden olisi perustuttava polkumyyntimarginaaliin.

2. Sitoumukset

(100) Kuten johdanto-osan 7 kappaleessa jo mainittiin, tämän asetuksen liitteessä luetellut norjalaiset viejät esittivät yhteisölle kyseisen tuotteen vientiä koskevia perusasetuksen 8 artiklan mukaisia sitoumuksia.

(101) Norjalainen viejä Saga Lax Norge A/S ei toimittanut tutkimuksen alussa tarvittavia tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut tehdä kyseistä yritystä koskevia yksilöllisiä polkumyyntiä ja vahinkoa koskevia päätelmiä. Olisi kuitenkin huomattava, että Saga Lax Norge A/S on etuyhteydessä useisiin norjalaisiin yrityksiin, jotka toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Näihin yrityksiin kuuluu yksi viejien otokseen valituista yrityksistä, Timar Seafood A/S, jonka osalta voitiin näin ollen tehdä yksilöllisiä polkumyyntiä ja vahinkoa koskevia päätelmiä. Jäännöstullin taso on asetettu Timar Seafood A/S:n suhteen tehtyjen havaintojen mukaan. Arvioitaessa, pitäisikö Saga Lax Norge A/S -yritykseen ja siihen etuyhteydessä oleviin yrityksiin soveltaa kyseistä tullia ilman, että niille annettaisiin mahdollisuus esittää sitoumuksia, olisi otettava huomioon, että huomattavana osana tutkimusajanjaksosta useat etuyhteydessä olevat yritykset, mukaan lukien Timar Seafood A/S, eivät olleet etuyhteydessä Saga Lax Norge A/S -yritykseen eikä niiltä näin ollen pitäisi kieltää niiden yhteistyöstä koituvaa etua. Näin ollen katsotaan, ettei Saga Lax Norge A/S:n esittämän sitoumuksen tarkastelusta kieltäytymisestä olisi erityistä hyötyä. Sitoumusten valvontaa kyseessä olevassa menettelyssä helpottaa Norjan hallituksen antama sitoumus rinnakkaisessa vientitukien vastaisessa menettelyssä, ja näin ollen päätellään, että kaikkia kyseessä olevia yrityksiä olisi kohdeltava samalla tavoin toimenpiteiden osalta, mukaan lukien mahdollisuus antaa hintasitoumuksia.

(102) Komissio tarkasteli kyseisiä sitoumuksia ja totesi, että ne voidaan hyväksyä, koska niiden myötä polkumyynnin vahingolliset vaikutukset poistuisivat perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(103) Komissio kuuli näiden sitoumusten hyväksymisestä neuvoa-antavaa komiteaa, joka ei esittänyt vastalauseita. Liitteessä lueteltujen viejien esittämät sitoumukset hyväksyttiin komission päätöksellä 97/634/EY (6), mistä syystä tutkimus olisi kyseisten viejien osalta päätettävä ottamatta käyttöön lopullisia tulleja.

3. Lopulliset tullit

(104) Vaikka suuri määrä norjalaisia viejiä esitti sitoumuksia, jotka hyväksyttiin, tarkasteltavana olevan Norjasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa olisi otettava käyttöön jäännöstullit, jotta toimenpiteet kattaisivat kaiken kyseisen tuotteen viennin Norjasta yhteisöön ja jotta pystyttäisiin ehkäisemään sitoumusten kiertäminen. Lisäksi olisi vahvistettava se tulli, jota sovelletaan sitoumusten rikkomis- tai peruuttamistapauksissa.

a) Tullin muoto

(105) Kun tarkasteltiin tässä tapauksessa kyseeseen tulevia eri tullin muotoja, päädyttiin siihen, että kiinteämääräinen ecuina kiloa kohti ilmaistu paljoustulli olisi soveltuvin. Tällainen tulli vaikuttaa erityisen soveltuvalta kyseiseen tuotteeseen ja sitä on mahdoton kiertää ilmoittamalla väärä hinta yhteisön rajalla. Koska viljeltyä merilohta myydään pääasiassa hyödykkeenä, jonka hinta ei herkästi vaihtele merkittävästi koon, esillepanon tai laadun mukaan, ja koska suuri osa Norjan viennistä yhteisöön muodostuu tuoreesta tai jäähdytetystä peratusta lohesta, kyseinen lähestymistapa näyttää riittävältä.

(106) Paljoustullin soveltaminen on myös perusteltua tässä tapauksessa, koska yhteisöön suuntautuvan tuonnin yhteydessä ilmoitetut arvot eivät näytä olevan johdonmukaisesti norjalaisten viejien riippumattomilta yhteisön asiakkailta tosiasiallisesti veloittamien hintojen mukaisia.

b) Tullien määrät

(107) Lopullinen polkumyyntitulli, joka otetaan käyttöön niiden yritysten viemän viljellyn merilohen tuontiin, jotka eivät ole esittäneet sitoumuksia, sekä minkä tahansa jäljempänä erityisesti mainitsemattoman osapuolen rikkoessa tai peruuttaessa sitoumuksen, on 0,32 ecua kilolta tuotteen nettopainosta.

Seuraavien yritysten, jotka kaikki ovat esittäneet sitoumuksia, viemän viljellyn merilohen vientiin sovelletaan seuraavia tulleja rikottaessa tai peruutettaessa sitoumuksia:

>TAULUKON PAIKKA>

c) Tullien täytäntöönpano ja hallinto

(108) Tullien täytäntöönpanon tehokkuuden varmistamiseksi komission olisi voitava neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan muuttaa asetuksella tämän asetuksen liitettä. Olisi muistettava, että tässä tapauksessa toimenpiteet kohdistuvat poikkeuksellisesti viejiin eikä tuottajiin (katso johdanto-osan 12 kohta ja sitä seuraavat kohdat), koska vientiyritykset eivät yleensä ole mukana tuotantotoiminnassa. Tämä helpottaa pääsyä lohenvientimarkkinoille sekä lisää sitä mahdollisuutta, että huomattava määrä uusia norjalaisia viejiä voi aloittaa viennin yhteisöön. Tämän vuoksi hallinnon moitteettomuuden vuoksi komission olisi voitava joko laajentaa vapautus tullien maksamisesta koskemaan uusia viejiä, jotka voivat esittää hyväksyttäviä sitoumuksia.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. a) Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli CN-koodeihin ex 0302 12 00 (Taric-koodi 0302 12 00 19), ex 0304 10 13 (Taric-koodi 0304 10 13 19), ex 0303 22 00 (Taric-koodi 0303 22 00 19) ja ex 0304 20 13 (Taric-koodi 0304 20 13 19) kuuluvan, Norjasta peräisin olevan viljellyn (muun kuin luonnonvaraisen) merilohen tuonnissa.

b) Tätä tullia ei sovelleta luonnonvaraiseen meriloheen (Taric-koodit 0302 12 00 11, 0304 10 13 11, 0303 22 00 11 ja 0304 20 13 11). Tässä asetuksessa luonnonvaraisella merilohella tarkoitetaan merilohta, jonka osalta sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa lasti puretaan, ovat asianomaisten osapuolten toimittamien tulli- ja kuljetusasiakirjojen perusteella vakuuttuneita siitä, että pyynti on tapahtunut merellä.

2. Tulli on 0,32 ecua kilolta tuotteen nettopainosta (Taric-lisäkoodi 8900), lukuun ottamatta tämän asetuksen liitteessä lueteltujen yritysten viemää viljeltyä merilohta, jonka tuonti vapautetaan tullista.

3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

Jos tarkasteltavana olevassa viejämaassa toimiva uusi viejä esittää komissiolle riittävät todisteet siitä, että se ei vienyt 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta tutkimusajanjakson aikana, komissio voi neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan tarvittaessa muuttaa asetuksella tämän asetuksen liitettä laajentaakseen tulleista vapauttamisen koskemaan kyseistä uutta viejää.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 26 päivänä syyskuuta 1997.

Neuvoston puolesta

J. POOS

Puheenjohtaja

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2331/96 (EYVL L 317, 6.12.1996, s. 1).

(2) EYVL C 253, 31.8.1996, s. 18

(3) EYVL C 253, 31.8.1996, s. 20

(4) EYVL L 69, 16.3.1991, s. 32-37.

(5) EYVL L 304, 16.12.1995, s. 38-39.

(6) Ks. tämän virallisen lehden sivu 81

LIITE

>TAULUKON PAIKKA>

Neuvoston julistus

Neuvosto ilmoittaa, että asetuksen (EY) N:o 384/96 8 artiklan 9 kohdassa kuvatuissa tilanteissa, jotka koskevat tapauksia, joissa viejä rikkoo tai peruuttaa sitoumuksen, neuvosto käsittelee kirjallista menettelyä käyttäen neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen tehdyn komission ehdotuksen, jolla muutetaan tämän asetuksen liitettä I ehdotuksen hyväksymiseksi mahdollisimman pian, jotta tulleista vapauttaminen voitaisiin evätä kyseiseltä viejältä.