KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 5 päivänä helmikuuta 1997,

laivanrakennuksen rahoituksesta Tanskassa vuosina 1987-1993 (Ainoastaan tanskankielinen teksti on todistusvoimainen) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (97/364/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ja erityisesti sen 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

on perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti antanut niille, joita asia koskee, mahdollisuuden esittää huomautuksensa, ja ottaa huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I

Toukokuussa 1996 Tanskan kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisi kertomuksen, johon sisältyi Coopers & Lybrand -yrityksen tekemä tutkimus; tämän tutkimuksen mukaan laivojen rahoituksen perusteena käytettiin Tanskassa vuosina 1987-1993 joissakin tapauksissa todellista korkeampia hintoja. Tästä syystä tämän ajanjakson aikana voimassa olleet tuen enimmäismäärät on voitu ylittää. Tässä asiassa aloitetun menettelyn tarkoituksena on selvittää, ylitettiinkö komission tälle ajanjaksolle asettamat tuen enimmäismäärät.

Coopers & Lybrandin kertomuksessa kuvaillaan laivojen myynnin yhteydessä käytetyn niin sanotun tytäryhtiömallin käyttöä. Kertomuksessa selvitetään, että tytäryhtiömallin periaate oli se, että tanskalainen telakka perustaa tytäryhtiön. Näin tytäryhtiöstä tulee tanskalainen varustamo, jolla on oikeus saada tukea voimassa olevan Tanskan lainaohjelman mukaan. Tämän jälkeen tytäryhtiö myy laivan käteismaksua vastaan todelliselle ostajalle. Todellinen ostaja hankkii itse rahoituksen laivalle. Tytäryhtiön perustamisen avulla tytäryhtiö pystyi alentamaan hintaa esimerkiksi sillä tuella, joka saatiin laivan rahoitukseen tytäryhtiön kautta.

Tytäryhtiömallin käyttämisestä seurasi, että Tanskan ja EU:n varustamoita koskevat lainaohjelmat muutettiin käteistuiksi, jotka olivat myös kolmansien maiden varustamoiden käytettävissä.

Niissä sopimuksissa, joissa käytettiin tytäryhtiömallia, on laivalle kaksi hintaa: se hinta, jonka tytäryhtiö maksaa emoyhtiölle eli telakalle, ja se hinta, jonka todellinen varustamo maksaa tytäryhtiölle. Neuvoston direktiivin 87/167/ETY (1) 11 artiklan ja neuvoston direktiivin 90/684/ETY (2) 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen sopimuksen allekirjoittamiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden loppua kustakin laivanrakennus- tai muuntamissopimuksesta kertomus, joka sisältää sopimusta tukevan rahoitustuen yksityiskohtia. Näiden kertomusten on sisällettävä tiedot sopimusarvosta ja myönnetystä tuesta. Toimitettujen tietojen perusteella komissio laatii vuosittain yleiskertomuksen, joka sisältää muun muassa tietoja sopimuskohtaisen tuen määrästä ja muusta yksittäisestä jäsenvaltioissa myönnetystä toimintatuesta.

Tanskan hallitus antoi komissiolle kertomuksen jokaisesta tehdystä sopimuksesta, mutta ilmoitti ainoastaan sen hinnan, jonka tytäryhtiö maksoi telakalle, eikä sitä hintaa, jonka todellinen varustamo maksoi. Tämän vuoksi komissio ei ole pystynyt määrittelemään sitä, ylitettiinkö enimmäismäärät. Tanskan valtiontukitasoa ei lisäksi ole kuvailtu oikein komission tältä ajanjaksolta laatimissa vuosittaisissa yleiskertomuksissa, minkä vuoksi sitä ei voida verrata muista jäsenvaltioista saatuihin tietoihin.

Komissio päätti 17 päivänä heinäkuuta 1996 aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn sen tuen osalta, jota Tanskassa myönnettiin sopimuksille, joissa käytettiin vuosina 1987-1993 niin sanottua tytäryhtiömallia, eli perustettiin tytäryhtiö laivan myynnin yhteydessä. Komissio painotti sitä, että sen on välttämättä saatava käyttöönsä täydelliset tiedot kaikista yksittäisten sopimusten yhteydessä maksetuista hinnoista samoin kuin myönnetyistä tuista, toisin sanoen tytäryhtiön telakalle maksamasta hinnasta ja varustamon tytäryhtiölle maksamasta hinnasta. Tässä yhteydessä komissio painotti sitä, että se haluaa valvoa jokaista yksittäistä sopimusta selvittääkseen, ettei edellä mainitun ajanjakson aikana voimassa olevien tukiohjelmien kumuloitumisesta missään tapauksessa ole seurauksena enimmäismäärän ylittäminen. Erityisesti komissio halusi tutkia seuraavat asiat:

(1) kaikkien voimassa olevien Tanskan tukiohjelmien arvo

(2) kyseessä olevan ajanjakson aikana voimassa olleet verotusjärjestelmät

(3) ennakkomaksut.

Komissio ilmoitti Tanskan hallitukselle 31 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely (3). Muille jäsenvaltioille ja niille, joiden etua asia koskee, ilmoitettiin asiasta julkaisemalla kirje Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, jossa niitä kehotettiin esittämään huomautuksensa (4).

II

Menettelyn aikana komissio on saanut huomautuksia Tanskan hallitukselta ja telakkayhdistykseltä ("Skibsværfsforeningen").

Tanskan hallitus lähetti 4 päivänä syyskuuta 1996 vastauksensa menettelyn aloittamista koskevaan komission päätökseen. Tanskan hallituksen vastauksen perusteella komissio pyysi 10 päivänä lokakuuta 1996 päivätyllä kirjeellä lisätietoja. Tanskan hallitus vastasi komission lisätietopyyntöön 11 päivänä marraskuuta 1996 päivätyllä kirjeellä ja lähetti komissiolle tutustumista varten Coopers & Lybrandin elinkeinoministeriölle 8 päivänä marraskuuta 1996 lähettämän kirjeen. Tanskan hallitus lähetti lisäksi 14 päivänä marraskuuta 1996 raportin, jonka oli laatinut B& W:n rakentamiin laivoihin liittyviä verotus- ja rahoituskysymyksiä käsittelevä työryhmä. Komission yksiköiden kanssa 4 päivänä joulukuuta pidetyn kokouksen jälkeen, jossa Tanskan viranomaiset esittivät 3 päivänä joulukuuta 1996 laaditun muistion, Tanskan viranomaiset lähettivät komissiolle lisätietoja 19 päivänä joulukuuta 1996.

Tutkimukseen suoraan liittyvät Tanskan hallituksen huomautukset sisältävät tietoja kaikista yksittäisten laivojen rakentamisen yhteydessä perityistä hinnoista, toisin sanoen tytäryhtiön telakalle maksamasta hinnasta, varustamon tytäryhtiölle maksamasta hinnasta sekä yksittäisille sopimuksille myönnetystä kokonaistuesta. Tanskan viranomaiset ovat lisäksi ilmoittaneet komissiolle kaikista tiettyjä sopimuksia koskevista tukiohjelmista, mukaan lukien telakkateollisuuden erityiset veroedut sekä koko teollisuuden yleiset veroedut. Komissiolle annettiin myös selvitys tuen odotetusta ja todellisesta vaikutuksesta valtionkassaan. Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle lisäksi kymmenestä muusta tapauksesta, joissa oli myönnetty lainaa ennen vuotta 1987. Nämä tapaukset käsitellään erikseen jäljempänä.

Lisäksi Tanskan hallitus esitti yleisempiä tietoja siitä, miten tukiohjelmia valvotaan Tanskassa.

Telakkayhdistys lähetti huomautuksensa komissiolle 10 päivänä syyskuuta 1996. Näihin huomautuksiin sisältyy tanskalaisista asianajajista muodostuvan paneelin laatima raportti tukiohjelmien valvonnasta telakkateollisuudessa kyseisenä ajanjaksona. Tanskan viranomaiset eivät ole ottaneet kantaa näihin huomautuksiin.

Koska komission aloittamassa menettelyssä keskitytään siihen, onko Tanska ylittänyt tuen enimmäismäärän, kaikki komission tutkimuksessa käytetyt tiedot koskevat ainoastaan tätä kysymystä. Tämän vuoksi Tanskan viranomaisten ja telakkayhdistyksen tukiohjelmien valvontaa koskevat huomautukset on otettu mukaan komission tutkimukseen vain siinä määrin kuin niiden katsotaan olevan suoraan merkityksellisiä tutkimuksen tavoitteen kannalta.

Tanskan viranomaisten toimittamista tiedoista ilmenee selvästi, että tytäryhtiömallia käytettiin vain 58 sopimuksessa 65:stä. Seitsemässä jäljelle jäävässä tapauksessa tarkoituksena oli käyttää tytäryhtiömallia, mutta suunnitelmaa ei toteutettu. Tämä tutkimus käsittää sen vuoksi vain ne tapaukset, joissa tytäryhtiömallia käytettiin laivojen myynnin yhteydessä, toisin sanoen 58 tapausta alkuperäisen 65 tapauksen sijasta.

III

Aloittaessaan menettelyä komissio havaitsi merkkejä siitä, että tytäryhtiömallia käytettäessä laivojen rahoitus perustui keinotekoisesti korotettuihin hintoihin. Komissiolle ilmoitettiin hinta, jonka tytäryhtiö maksoi telakalle. Tärkeintä on kuitenkin laivan todellisen myyntihinnan määritteleminen, jotta voidaan todeta, noudattaako tuen kokonaismäärä voimassa olevaa sallittua enimmäismäärää.

Komissio oli Tanskan viranomaisten kanssa samaa mieltä siitä, että tytäryhtiön telakalle maksamaa hintaa ei voida pitää kyseessä olevan laivan todellisena hintana. Hintaa ei ollut määrätty tavanomaisten markkinaehtojen mukaan. Kyse oli ennemminkin hinnasta, jonka telakka määräsi muuttaakseen lainan tuetuksi käteishinnaksi, josta myös EU:n ulkopuoliset asiakkaat voisivat hyötyä. Tällaisessa sopimuksessa määrättyä hintaa ei sen vuoksi voitaisi pitää todellisena myyntihintana. Sen sijaan komissio hyväksyi sen, että todellisen varustamon tytäryhtiölle maksamaa näiden osapuolten välisessä sopimuksessa määrättyä hintaa pidetään laivan todellisena sopimusarvona. Tuen laskennan perustana voidaan käyttää ainoastaan tätä varustamon todellisuudessa maksamaa summaa. Tätä arvoa pidetään myös sopimuksessa määrättynä hintana (vertaa direktiivi 87/167/ETY ja 90/684/ETY).

Tutkimuksessaan komissio analysoi sen vuoksi kaikki 58 tapausta ja Tanskan viranomaisten jokaiselle yksittäiselle sopimukselle myöntämän tuen kokonaismäärän todellisen varustamon tytäryhtiölle maksaman hinnan perusteella. On huomattava, että vaikka tytäryhtiön avulla oli tarkoitus perustaa tanskalainen varustamo, joka voisi myydä laivan käteismaksua vastaan todelliselle ostajalle, ei tytäryhtiö esiintynyt muissa yhteyksissä varustamona lukuun ottamatta sitä, että se sai varustamoille tarkoitetun tuen. Telakan, tytäryhtiön ja varustamon välisten sopimusten tutkinta osoittaa selvästi, että kaikki varustamoille kuuluvat tavanomaiset velvollisuudet siirrettiin todelliselle varustamolle.

IV

Tanskan hallitus on antanut tietoja kaikista kyseisenä ajanjaksona voimassa olleista tukiohjelmista. Se on lisäksi antanut tietoja, joiden avulla komissio voi määrittää sen, mitä tukiohjelmia käytettiin kussakin sopimuksessa, ja myönnetyn tukiprosentin.

Kyseessä olevan ajanjakson aikana oli voimassa kaksi yleistä rahoitusohjelmaa (niin sanottu kotimarkkinaohjelma ja indeksirahoitusohjelma) ja kolme erityisesti telakkateollisuutta koskevaa verotusjärjestelmää.

i) Indeksirahoitusohjelma

Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että vaikka varustamot pystyivätkin valitsemaan kahdesta eri rahoitusohjelmasta, käytettiin tutkittavana olevissa tapauksissa ainoastaan yhtä ohjelmaa, nimittäin indeksirahoitusohjelmaa. Indeksirahoitusohjelmaa käytettiin kaikissa 58 sopimuksessa. Komissio hyväksyi tämän ohjelman 15 päivänä huhtikuuta 1987, 19 päivänä tammikuuta 1988 ja 30 päivänä maaliskuuta 1989 (5) päivätyillä kirjeillä direktiivin 87/167/ETY perusteella. Ohjelma hyväksyttiin lisäksi direktiivin 90/684/ETY perusteella 20 päivänä kesäkuuta 1991 ja 5 päivänä elokuuta 1992 (6) päivätyillä komission kirjeillä. Indeksirahoitusohjelman käyttöä yksittäisissä sopimuksissa koskevien tietojen perusteella komissio päätteli, että myönnetty tuki oli komission hyväksynnän mukainen. Indeksirahoitusohjelmaa käytettiin vuoteen 1993 asti, minkä jälkeen Tanskan hallitus muutti tämän ohjelman korkotukiohjelmaksi, jonka ehdot - toisin sanoen se, että tukea on mahdollista saada käteistukena - vastaavat muiden jäsenvaltioiden ohjelmia.

ii) Alkupääomatilien ja sijoitusrahastojen varojen käyttö (7)

Tämä verotusjärjestelmä oli voimassa vuoden 1987 loppuun ja sen perusteella oli mahdollista käyttää alkupääomatileillä ja sijoitusrahastoissa olevia varoja osuuksien ostamiseen laivoista. Vuonna 1985 sijoitetut varat voivat kuulua järjestelmän piiriin, kunhan sopimus laivasta tehtiin ennen vuoden 1998 loppua ja laiva toimitettiin ennen vuoden 1990 loppua. Sekä henkilöt että yhtiöt voivat käyttää varoja, jotka oli sijoitettu edellä kuvaillulla tavalla, osuuksien ostamiseen laivoista verottomasti. Komissio päätti, että tämä järjestelmän tukiosuus oli 9 prosenttia. Järjestelmää käytettiin kahdessa 58 sopimuksesta.

iii) Nopeutettu poisto-ohjelma (8)

Tämä verotusjärjestelmä koski sopimuksia, jotka oli tehty ennen 31 päivää joulukuuta 1987 laivoista, jotka toimitetaan ennen vuoden 1990 loppua. Laivan ostaja voi aloittaa laivasta tehtävät poistot sopimuksen tullessa voimaan, jos varustamotoiminta ei ole ostajan päätoimiala. Komissio hyväksyi tuen ja päätti, että sen suuruudeksi laskettaisiin 2 prosenttia. Nopeutettuja poistoja käytettiin kahdessa 58 sopimuksesta.

iv) Osuuksien rahoitusohjelma (9)

Vuoteen 1993 asti oli voimassa verosäännös, joka antoi pienemmille, yksityisille sijoittajille, jotka sijoittivat laivanrakennukseen ostamalla osuuksia, mahdollisuuden tehdä poistoja. Alussa oli kyse yleisestä verohelpotuksesta, jota ei pidetty valtion tukena. Vuodesta 1989 alkaen säännös koski ainoastaan telakkateollisuutta. Komissio hyväksyi ohjelman 20 päivänä syyskuuta 1990 päivätyllä kirjeellä ja päätti asettaa ohjelman tukiosan 5,4 prosenttiyksikköön tukikaton alapuolelle. Tätä päätöstä muutettiin 20 päivästä kesäkuuta 1991 päivätyllä kirjeellä, jossa tukiosa asetettiin 4,3 prosenttiyksikköön tukikaton alapuolelle. Ohjelmaa käytettiin 11:ssä 58 sopimuksesta.

V

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että kyseessä olevan ajanjakson aikana voimassa oli kolme verotusjärjestelmää. Komissio oli hyväksynyt kaikki järjestelmät, ja kaikille järjestelmille oli määrätty tukiosa, joka oli alle voimassa olevan tukikaton.

Menettelyn yhteydessä Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että kaikilla tanskalaisilla yhtiöillä oli mahdollisuus hyötyä yhtiöverotussäännöistä. Hyöty muodostui siitä, että tytäryhtiön perustava yhtiö voi ottaa tytäryhtiön tappiot huomioon emoyhtiön verotuksessa. Vaikka kyseessä olikin yleinen toimenpide, jota ei sen vuoksi voida pitää valtion tukena, on kyseisen tapauksen kannalta kuitenkin merkityksellistä määritellä, voiko tämä yleinen verosääntö hyödyttää erityisesti niitä telakoita, jotka perustivat tytäryhtiöitä. Tässä tapauksessa voi mahdollisesti olla kyse epäsuorasta valtion tuesta, joka voi vääristää kilpailua.

Vaikka tytäryhtiömallia käytettäessä olikin tämä yleinen mahdollisuus hyötyä yhtiöverotussääntöjen mukaisesta tappioiden käsittelystä, Tanskan viranomaisten tietojen mukaan yksikään tutkittavista telakoista ei käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen.

VI

Menettelyn aloittamista koskevassa 11 päivänä syyskuuta lähetetyssä vastauksessaan Tanskan viranomaiset kohdistivat huomion siihen, että 27:ssä tutkituista 58 tapauksesta todellinen varustamo maksoi ennakolta suuren osan laivan hinnasta. 11 päivänä marraskuuta lähetetyissä lisähuomautuksissa Tanskan viranomaiset ilmoittivat, että koko summa tai suuri osa summasta maksettiin ennakolta 57:ssä 58 sopimuksesta.

Tanskan viranomaisten mielestä ennakkomaksuhinta on määrättävä maksetun ennakkomaksun mukaan. Viranomaiset korostavat, että varustamoa kannustaa ennakkomaksu, jos se voi saada korkeampaa korkoa sijoittamalla varoja pitkäaikaisiin obligaatioihin. Telakka ei voi käyttää rahoja laivan rakennuksen rahoittamiseen eikä sillä ole siinä suhteessa hyötyä rahoista. Obligaatiotalletus varmistaa laivanvarustajalle sen, että telakka täyttää velvollisuutensa laivan rakennuksen suhteen. Tanskan hallitus korostaa, että varustamo maksaa tänään (sopimuksen allekirjoituspäivä) ennakkomaksuhintansa tulevan arvon (ennakkomaksuhinnan tuleva arvo vastaa sitä hintaa, jonka maksaa varustamo, joka haluaa maksaa laivan sen valmistumisen jälkeen käteisellä). Kun varustamo maksaa ennakolta, se hyötyy siitä korkeammasta korosta, jota kertyy rakennusajan aikana obligaatioista.

Tanskan viranomaiset korostavat, että korkoedun arvo lisätään ennakkomaksuhintaan laskettaessa sopimukselle myönnettävää tukea.

Komissio ei voi hyväksyä Tanskan ennakkomaksuja koskevia perusteluja. Kuten jo on todettu, komissio on sitä mieltä, että ainoa perusta, jota voidaan käyttää laskettaessa laivojen todellista arvoa, on se hinta, joka on määrätty todellisen varustamon ja tytäryhtiön välisessä sopimuksessa. On muistettava, että direktiivin 87/167/ETY ja direktiivin 90/684/ETY mukaan tuen enimmäismäärä määrätään "tukea edeltävän sopimusarvon" perusteella. Tällä käsitteellä tarkoitetaan "sopimuksessa määrättyä hintaa sekä kaikkea telakalle suoraan myönnettyä tukea". Voidaan olettaa, että tytäryhtiöiden ja varustamoiden väliset sopimukset neuvotellaan vapaasti riippumattomien osapuolten kesken, jolloin siten määrätyn hinnan voidaan olettaa olevan ainoa perusta sallitun tuen laskennalle.

Lisäksi korostetaan, että laivojen rakentamisen ja ostamisen rahoitusjärjestelyiden välillä on suuria eroja ja että laivanrakennusteollisuudessa ei ole mitään vakioratkaisua. Tiettyä laivaa varten laadittu rahoituspaketti vaikuttaa kyseessä olevan laivan hintaan samoin kuin useat muut tekijät, kuten kyseisen telakan kilpailukyky, korkokanta sekä muun muassa raaka-aineiden ja työvoiman hinta.

Koska varustamon ja tytäryhtiön välisessä sopimuksissa on ainoastaan yksi hinta, voidaan lähteä siitä, että se on "sopimuksessa määrätty hinta" direktiivin 87/167/ETY ja direktiivin 90/684/ETY mukaan. Hintaa ei voida oikaista myöhemmin vain yhden laivan hintaan vaikuttavan tekijän perusteella.

Tanskan viranomaiset ovat kohdistaneet huomion voimassa olevien tukiohjelmien (lukuun ottamatta verotusjärjestelmiä) talousarviovaikutuksiin. Kun kyseessä olevan ajanjakson aikana hyväksyttiin yhteensä 890 miljoonaa ecua tukea (joulukuu 1996), tukea maksettiin vain 9 miljoonaa ecua (joulukuu 1996). Tanskan viranomaiset korostavat, että tämä on otettava huomioon laskettaessa yksittäisten sopimusten tukitasoa.

Komissio ei voi hyväksyä tätä perustelua, koska juuri se tosiasia, että tuki annetaan telakoiden käyttöön, voi vääristää kilpailua (10). Tanskan tukiohjelmien rahoitukseen liittyvät erityiset olosuhteet ovat vaikuttaneet siten, että Tanskan valtionkassalle aiheutuvat kulut olivat lopulta paljon pienemmät kuin mitä talousarvioon oli varattu. Tämä johtui pääasiassa korkotason odottamattomasta kehityksestä ja inflaatiosta. Se ei kuitenkaan pienennä sen tuen vaikutusta, joka todellisuudessa hyväksyttiin yksittäisille telakoille, koska laskiessaan rakennuskustannuksia telakat pystyivät vähentämään tuen määrän, joka oli arvioitu odotetun korkotason kehityksen ja inflaation mukaan. Se, että Tanskan valtionkassan kulut olivat lopulta odotettua pienemmät, ei vaikuta mitenkään mahdollisiin vääristäviin vaikutuksiin.

VII

Telakkayhdistyksen lähettämät tiedot koskevat pääasiassa voimassa olevien tukiohjelmien kansallista valvontaa kyseisen ajanjakson aikana ja erityisesti mahdollisuuksia myöntää tukea rahoitusvälineiden muodossa sen sijaan, että kyseiselle telakalle myönnettäisiin suoraan tukea.

Komissiolle lähetetyn kirjeen liitteenä oleva asianajajien laatima asiakirja on sen vuoksi vain lisä rinnakkaiseen Tanskassa käytävään keskusteluun telakkateollisuudelle myönnetyn tuen kansallisesta valvonnasta kyseisenä aikana eikä sillä ole merkitystä komission tutkimukselle siitä, noudatettiinko tuen sallittua enimmäismäärää.

VIII

On muistettava, että kyseessä olevan ajanjakson aikana Tanskassa tehtiin yhteensä 308 sopimusta. Ainoastaan 58 tapauksessa käytettiin tytäryhtiömallia, ja nämä sopimukset sisältyvät tähän tutkimukseen. Tanskan viranomaiset ovat menettelyn aloittamista koskevassa vastauksessaan ilmoittaneet komissiolle, että vuonna 1986 tehtiin ruotsalaisten ja norjalaisten varustamoiden kanssa 10 sopimusta, jotka rahoitettiin indeksilainoilla.

Tanskan hallitus ilmoitti indeksilainaohjelman komissiolle 22 päivänä syyskuuta 1986, ja komissio hyväksyi ohjelman 15 päivänä huhtikuuta 1987 (11).

Tukikaton ylittämisen osalta on muistettava, että ennen direktiivin 87/167/ETY täytäntöönpanoa ei laivanrakennusteollisuudelle myönnettävälle tuelle ollut määrätty kattoa, ja kyseiset 10 sopimusta tehtiin kaikki vuonna 1986 ennen direktiivin täytäntöönpanoa.

Vaikka asia ei liitykään tähän menettelyyn, on huomattava, että Tanskan viranomaiset käyttivät mahdollisuutta myöntää tukea indeksilainan muodossa ennen kuin sille saatiin komission hyväksyntä. Koska komissio myöhemmin hyväksyi tukiohjelman ja koska kyseisenä ajankohtana ei ollut tukikattoa, ei kuitenkaan ole tarpeen suorittaa muodollista tutkimusta näistä asioista.

IX

Menettelyä aloitettaessa lähdettiin siitä, että tytäryhtiömallia käytettiin 65 tapauksessa. Menettelyn aikana selvisi, että kyse oli vain 58 tapauksesta.

Tytäryhtiömallin kehittivät mukana olevat telakat pääasiassa voimassa olevien lainaohjelmien muuttamiseksi tuen käteismaksuiksi sekä antaakseen kolmansien maiden varustamoille mahdollisuuden hyötyä EU:n varustamoille tarkoitetuista tukiohjelmista.

Tanskan viranomaisten toimittamien erittäin perusteellisten tietojen perusteella voi komissio jokaisen 58 tapauksen osalta todeta, mitä tukiohjelmaa niissä käytettiin, sekä laskea kokonaistuen jokaiselle sopimukselle.

Kuten jo mainittiin, komissio oli hyväksynyt kaikki kyseessä olevan ajanjakson tukiohjelmat, ja jokaiselle ohjelmalle oli määrätty tukikaton alittava tukiosa.

Arvioitaessa sitä, ylitettiinkö tukikatto, verrataan jokaiselle yksittäiselle sopimukselle maksettua määrää myönnettyyn määrään. Suurin ongelma oli laivan todellisen myyntihinnan määritteleminen. Edellä mainituista syistä komissio hyväksyi Tanskan hallituksen väitteen, että varustamon ja tytäryhtiön välisessä sopimuksessa määrätty hinta olisi se hinta, jota käytetään laskettaessa tukitasoa direktiivin 87/167/ETY ja direktiivin 90/684/ETY mukaisesti. Edellä mainituista syistä ei sopimusarvoa voida oikaista mahdollisten ennakkomaksun huomioon ottamiseksi.

Tämän perusteella komissio päättelee, että sopimuksen allekirjoittamisen aikaan voimassa ollutta tukikattoa noudatettiin 53:ssa 58 tapauksesta. Näissä tapauksissa eri tukiohjelmista saadun tuen kasaantuminen pysyi voimassa olevan tukikaton alapuolella. Viidessä tapauksessa, jotka koskivat Odensee Staalskibsvaerft A/S:llä rakennettuja laivoja (laivanrakennusnumerot L148, L149, L150 ja L152), ylitti eri tukiohjelmista kasaantunut tuki voimassa olevan tukikaton. Yhteenlaskettu tukimäärä, jota komissio näissä tapauksissa pitää direktiivin 90/684/ETY vastaisena ja siten yhteismarkkinoille soveltumattomana, on suuruudeltaan 1,018 miljoonaa Tanskan kruunua (137 000 ecua, tammikuu 1997),

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tanskan hallitus ei ole riittävässä määrin noudattanut direktiivin 87/167/ETY ja direktiivin 90/684/ETY 11 ja 12 artiklan mukaista velvollisuuttaan ilmoittaa komissiolle se hinta, jonka todellinen varustamo on maksanut käsitellyissä 58 tapauksessa.

2 artikla

Laivanrakennussopimuksia L148, L149, L150, L151 ja L152 varten Odense Staalskibsvaerft A/S:lle myönnetty tuki ylitti direktiivissä 90/684/ETY säädetyn enimmäismäärän ja on siten laiton, koska se myönnettiin direktiivin säännösten vastaisesti; tuki ei sen vuoksi sovellu yhteismarkkinoille.

3 artikla

Tanskan on vaadittava kyseistä telakkaa maksamaan takaisin enimmäismäärän ylittävä tukisumma, joka on 1,018 miljoonaa Tanskan kruunua (137 000 ecua, tammikuu 1997), Tanskan lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen ja valtion saatavista perittävää viivästyskorkoa koskevien säännösten mukaan; korkoa alkaa kertyä laittomasti myönnetyn tuen maksamispäivästä ja se perustuu kyseisenä aikana eri tukiohjelmien nettoavustusekvivalentin laskennassa Tanskassa käytettyyn korkoon.

4 artikla

Tanskan on ilmoitettava viimeistään kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta komissiolle tämän päätöksen noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Tanskan kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 5 päivänä helmikuuta 1997.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 69, 12.3.1987, s. 55

(2) EYVL N:o L 380, 31.12.1990, s. 27

(3) SG(96) D/6954.

(4) EYVL N:o C 232, 10.8.1996, s. 6

(5) SG(87) D/4996, SG(88) D/625 ja SG(89) D/3952.

(6) Sg(91) D/12117 ja SG(92) D/10731.

(7) Tanskan hallitukselle annettiin tieto komission päätöksestä 15 päivänä huhtikuuta 1987 päivätyllä kirjeellä, SG(87) D/4996.

(8) Tanskan hallitukselle annettiin tieto komission päätöksestä 20 päivänä syyskuuta 1990 päivätyllä kirjeellä, SG(90) D/27292, ja 20 päivänä kesäkuuta 1991 päivätyllä kirjeellä, SG(91) D/12117.

(9) SG(89) D/5521, 27.4.1989.

(10) SG(87) D/4996.