LIITE I.1

NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1994, työskentelyä varten jäsenvaltioiden alueelle saapuvien kolmansien maiden kansalaisten maahantulon sallimisen rajoittamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen K.1 artiklan,

ANTAA TÄMÄN PÄÄTÖSLAUSELMAN:

A. Noudatettavaa politiikkaa koskevia yleisiä huomautuksia

i) Neuvosto palauttaa mieleen, että Eurooppa-neuvoston Maastrichtissa vuonna 1991 hyväksymässä kertomuksessa ensisijaisena pidettiin työskentelyä varten työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tapahtuvaa maahanpääsyä koskevan politiikan yhdenmukaistamista, mutta että tässä kertomuksessa oli korostettu sitä, että näiden politiikkojen olisi välttämättä oltava luonteeltaan rajoittavia.

ii) Neuvosto tunnustaa siirtotyöläisten osuuden heidät vastaanottaneiden maiden taloudellisen kehityksen edistämisessä. Tällä hetkellä yksikään jäsenvaltio ei kuitenkaan harjoita aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Kaikki valtiot ovat päinvastoin rajoittaneet pysyvän laillisen maahanmuuton mahdollisuutta taloudellisista, sosiaalisista ja poliittisista syistä. Tästä syystä väliaikaista maahanpääsyä työskentelytarkoituksessa voidaan harkita ainoastaan poikkeustapauksissa.

iii) Neuvosto myöntää, että jäsenvaltioiden tämänhetkinen korkea työttömyysaste voimistaa tarvetta toteuttaa konkreettisesti yhteisön tärkeänä pitämää, työllisyyttä edistävää politiikkaa käyttämällä tehokkaasti hyväksi "EURES"-järjestelmää (European Employment Services) työmarkkinoiden avoimuuden parantamiseksi ja työhön sijoittumisen helpottamiseksi Euroopan yhteisössä. Neuvosto myöntää lisäksi, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sekä ETA-sopimuksen määräysten mukaisesti voidaan avoinna oleviin työpaikkoihin mahdollisuuksien mukaan ottaa muiden jäsenvaltioiden tai ETA-sopimuksen sopimuspuolina olevien EFTA-valtioiden kansalaisia.

iv) Neuvosto on sopinut siitä, ettei se käsittele tässä päätöslauselmassa kysymystä kolmansien maiden kansalaisista, jotka laillisesti oleskelevat pysyvästi jonkin jäsenvaltion alueella, mutta joilla ei ole oikeutta päästä johonkin toiseen jäsenvaltioon eikä oleskeluoikeutta siellä.

Neuvosto on sopinut, että se tarkastelee tätä kysymystä myöhemmin.

v) Jäsenvaltiot varaavat itselleen oikeuden sallia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että sellaisen henkilön, joka tämän päätöslauselman mukaisesti on saanut tulla maahan, puoliso ja huollettavina olevat lapset saavat seurata mukana.

vi) Nämä seikat huomioon ottaen neuvosto päättää, että nykyisiä rajoittavia toimenpiteitä on jatkettava ja tarvittaessa tehostettava työntekoa varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn osalta. Tämän vuoksi neuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka pyrkivät pääsemään maahan tai saamaan luvan jäädä työhön niiden alueelle, kohdistuvien kansallisten politiikkojen olisi noudatettava jäljempänä esitettyjä periaatteita, joita jäsenvaltioiden ei pitäisi kansallisessa lainsäädännössään lieventää. Nämä periaatteet olisi otettava huomioon kansallisen lainsäädännön tarkistamista koskevissa ehdotuksissa. Jäsenvaltiot pyrkivät lisäksi saattamaan kansallisen lainsäädäntönsä yhdenmukaiseksi näiden periaatteiden kanssa 1 päivään tammikuuta 1996 mennessä. Nämä periaatteet eivät sido jäsenvaltioita oikeudellisesti eivätkä ne muodosta perusteita yksittäisten työntekijöiden tai työnantajien toiminnalle.

B. Henkilöt, joihin tätä päätöslauselmaa ei sovelleta

Yhdenmukaistamisperiaatteita ei sovelleta:

- henkilöihin, joilla on yhteisön oikeuden nojalla oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, eli jäsenvaltioiden kansalaisiin, ETA-sopimuksen sopimuspuolina olevien EFTA-valtioiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä,

- sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joille on perheen yhdistämiseksi annettu lupa tulla maahan asettuakseen yhteen kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien jonkin jäsenvaltion tai kolmannen maan kansalaisten kanssa,

- sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on työhön pääsyn osalta kolmansien maiden kanssa tehtyjen, yhteisön oikeudesta johtuvien sopimusten mukaiset oikeudet,

- henkilöihin, jotka tekevät tilapäistyötä nuorille tarkoitettujen vaihto-ohjelmien tai heidän liikkuvuuttaan edistävien ohjelmien yhteydessä, myös au pairina toimiviin henkilöihin,

- henkilöihin, jotka tulevat jäsenvaltioihin toimiakseen itsenäisinä ammatinharjoittajina tai perustaakseen liikkeen/yrityksen ja/tai hoitaakseen tätä liikettä/yritystä, joka kuuluu tosiasiallisesti heidän määräysvaltaansa. Näihin henkilöihin sovelletaan periaatteita, jotka vahvistetaan itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevassa päätöslauselmaehdotuksessa,

- henkilöihin, jotka oleskelevat laillisesti jossakin jäsenvaltiossa

- Geneven yleissopimuksessa tarkoitettuina pakolaisina,

- turvapaikanhakijoina,

- turvapaikkaoikeuden nojalla maahan päästettyinä kolmansien maiden kansalaisina,

- kotiseudultaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin, joiden on sallittu väliaikaisesti tulla maahan,

- henkilöihin, joille on humanitaarisista syistä poikkeuksellisesti myönnetty oleskelulupa.

C. Jäsenvaltioiden politiikkoja ohjaavat periaatteet

i) Yleiset perusteet

- Jäsenvaltiot kieltävät kolmansien maiden kansalaisten tulon alueelleen työskentelyä varten.

- Jäsenvaltiot ottavat huomioon pyynnöt, jotka koskevat pääsyä niiden alueelle työskentelyä varten, ainoastaan kun jossakin jäsenvaltiossa tarjolla olevaan työhön ei voida käyttää kansallista tai yhteisön työvoimaa tai yhteisön ulkopuolista työvoimaa, joka oleskelee pysyvästi ja laillisesti kyseisessä jäsenvaltiossa ja joka jo kuuluu kyseisen jäsenvaltion tavanomaisiin työmarkkinoihin. Tältä osin jäsenvaltiot soveltavat työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (1) toisessa osassa säädettyä menettelyä ja ottaen huomioon komission päätöksen 93/569/ETY (2), joka koskee kyseisen asetuksen soveltamista erityisesti 15 artiklan 16 kohdan osalta.

- Kolmansien maiden kansalaisten tulo voidaan tarvittaessa sallia väliaikaisesti ja määräajaksi jonkin jäsenvaltion alueelle työskentelyä varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kahden edellä mainitun perusteen soveltamista jos:

- työtarjous koskee työntekijää tai tietyn palvelun tarjoajan työntekijää ja työ edellyttää tietynlaista erityispätevyyttä (ammattipätevyys, kokemus jne.),

- työnantaja tarjoaa avoimia työpaikkoja määrätyille työntekijöille, kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset tarvittaessa katsovat työnantajan esittämien perustelujen - vaaditun pätevyyden laatu mukaan lukien - olevan hyväksyttäviä, koska työvoimaa ei lyhyellä aikavälillä ole saatavissa kansallisilta tai yhteisön työmarkkinoilta, mikä aiheuttaa vakavaa haittaa yrityksen tai työnantajan itsensä toiminnalle,

- avoimia työpaikkoja tarjotaan:

- kausityöntekijöille, joiden määrää valvotaan tiukasti päästettäessä heitä jäsenvaltioiden alueelle ja jotka tekevät tarkasti määriteltyä työtä, johon kyseisessä maassa on perinteisesti tarvetta. Jäsenvaltiot rajoittavat näiden työntekijöiden maahanpääsyn sellaisiin tapauksiin, joissa ei ole mitään syytä olettaa, että kyseinen henkilö pyrkii jäämään pysyvästi niiden alueelle,

- harjoittelijoille,

- rajatyöntekijöille,

- kyseiset henkilöt ovat yhtiönsä toiseen maahan väliaikaisesti lähettämiä, keskeisissä tehtävissä toimimista varten olevia henkilöitä

ii) Työskentelyä varten tapahtuvaa maahanpääsyä koskevat menettelyt

Kolmannen maan kansalaiselle annetaan lupa tulla maahan työskentelyä varten ainoastaan jos hänelle on etukäteen myönnetty lupa työskennellä kyseisen jäsenvaltion alueella. Tämä etukäteen myönnetty lupa voi olla työnantajalle tai työntekijälle myönnetty työlupa.

Kolmansien maiden kansalaisilla on lisäksi oltava mahdollisesti heiltä vaadittava viisumi tai oleskelulupa, jos kyseinen jäsenvaltio sitä vaatii.

iii) Työn laatua koskevat rajoitukset

Ensimmäinen työlupa rajoitetaan yleensä koskemaan tiettyä työtä määrätyn työnantajan palveluksessa.

iv) Työskentelytarkoituksessa tapahtuvan maahanpääsyn kestoa koskevat rajoitukset

Kausityöntekijälle annetaan lupa tulla maahan korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi kahdentoista perättäisen kuukauden aikana, ja hänen on oleskeltava jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella vähintään kuusi kuukautta ennen kuin hän saa uudestaan tulla maahan työskentelyä varten.

Harjoittelijoille annetaan aluksi lupa tulla maahan korkeintaan yhdeksi vuodeksi. Oleskelun pituudeksi voidaan vahvistaa yli yksi vuosi ja sitä voidaan jatkaa yksinomaan siksi ajaksi, joka on tarpeen kyseisen jäsenvaltion heidän toiminta-alallaan tunnustaman ammattipätevyyden hankkimiseksi.

Muut kolmansien maiden kansalaiset päästetään jäsenvaltioiden alueelle työskentelyä varten aluksi enintään neljäksi vuodeksi.

v) Pyyntö työskentelyä varten tapahtuvan oleskelun jatkamisesta

Henkilölle, joka jo on jonkin jäsenvaltion alueella matkailijana tai opiskelijana, ei pääsääntöisesti myönnetä lupaa jatkaa oleskeluaan tehdäkseen tai hakeakseen työtä. Tällaisen henkilön on palattava kotimaahansa matkansa tai opiskelujensa päätyttyä.

Henkilölle, joka on päästetty maahan harjoittelijana tai palvelujen tarjoajana tai jonkin palvelujen tarjoajan työntekijänä, ei pääsääntöisesti anneta lupaa jatkaa oleskeluaan tehdäkseen laillisesti työtä, paitsi jos kyseessä on sellaisen koulutuksen tai sopimukseen perustuvan toiminnan loppuun saattaminen, jota varten kyseisen henkilön oli sallittu tulla maahan.

Kausityöntekijälle ei anneta lupaa jatkaa oleskeluaan muunlaisen työn tekemistä varten. Oleskelun jatkamiseen voidaan antaa lupa, jotta hän voisi saattaa päätökseen työn, jota varten alkuperäinen lupa on annettu. Hänen oleskelunsa kokonaiskesto ei voi kuitenkaan olla kuutta kuukautta pidempi kahdentoista perättäisen kuukauden aikana.

Muiden työntekijöiden oleskelun kestoa voidaan jatkaa sellaisen työn tekemistä varten, johon heillä on lupa, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että ensimmäistä oleskelun pidennystä myönnettäessä he edelleen täyttävät ne perusteet, joita alunperin sovellettiin päätettäessä heidän työhönpääsystään.

Jäsenvaltiot tutkivat mahdollisuutta myöntää pysyvä oleskelulupa sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, joiden työskentelyä koskevat rajoitukset on poistettu.

vi) Liikematkat

Nämä periaatteet eivät estä jäsenvaltiota antamasta sellaisille kolmansien maiden kansalaisille lupaa tulla maahan työntekijöinä, jotka eivät asu jonkin jäsenvaltion alueella, jos he pyytävät väliaikaista maahantulo-oikeutta erityisesti:

- neuvotellakseen tavaroiden tai palvelujen toimituksista,

- toimittaakseen kolmannessa maassa valmistettuja tavaroita tai kootakseen kolmannessa maassa valmistettuja koneita tavarantoimitussopimuksen yhteydessä,

sillä ehdolla, että nämä henkilöt harjoittavat tällaista toimintaa ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevien yritysten eivätkä yksityisten kansalaisten kanssa ja ettei heidän oleskelunsa missään tapauksessa kestä yli kuutta kuukautta ja ettei heidän mahdollinen työlupansa ole voimassa yli kuutta kuukautta.

vii) Kolmannet maat, joilla on tiiviit siteet johonkin jäsenvaltioon

Nämä periaatteet eivät estä jäsenvaltiota edelleen sallimasta jonkin kolmannen maan kansalaisten tuloa alueelleen työskentelyä varten sellaisten järjestelyjen mukaisesti, joista kyseisellä jäsenvaltiolla on tämän päätöslauselman antamispäivänä sopimus sellaisen kolmannen maan kansalaisten osalta, jonka kanssa kyseisellä jäsenvaltiolla on erityisen tiiviit siteet.

Jäsenvaltiot sitoutuvat mahdollisimman pian neuvottelemaan uudelleen kyseisistä sopimuksista niiden saattamiseksi tämän päätöslauselman mukaisiksi.

Jos sopimusjärjestelyt koskevat palvelujen tarjoajan palveluksessa olevia henkilöitä, jäsenvaltiot sitoutuvat tämän päätöslauselman huomioon ottaen tarkastelemaan kyseisiä järjestelyjä kohtuullisessa ajassa, joka on enintään kolme vuotta, ja laatimaan niistä yhteenvedon.

Tarkastelun yhteydessä olisi otettava huomioon niiden valtioiden taloudellinen kehitys, joiden kanssa jäsenvaltiot ovat tehneet kyseiset sopimukset.

Edellä mainittuja määräyksiä ei sovelleta järjestelyihin, joiden tarkoituksena on palkata henkilöitä koulutusta tai ammatillista täydennyskoulutusta varten.

Liitteen I.1 liite

Määritelmät

`Harjoittelijoilla` tarkoitetaan työntekijöitä, joiden oleskelu jonkin jäsenvaltion alueella on ajallisesti tarkkaan rajattu ja tiiviisti sidoksissa heidän ammattitaitonsa ja -pätevyytensä parantamiseen heidän valitsemassaan ammatissa ennen kuin he palaavat kotimaahansa jatkaakseen uraansa siellä,

`Kausityöntekijöillä` tarkoitetaan työntekijöitä, jotka asuvat kolmannessa maassa, mutta jotka otetaan työhön vuodenaikojen vaihteluun sidoksissa olevalle toiminta-alalle jonkin jäsenvaltion alueelle määräaikaisella sopimuksella ja tiettyä työtä varten,

`Rajatyöntekijöillä` tarkoitetaan työntekijöitä, jotka ovat työssä jonkin jäsenvaltion raja-alueella, mutta jotka palaavat päivittäin tai vähintään kerran viikossa jonkin sellaisen naapurimaan raja-alueelle, jossa he asuvat ja jonka kansalaisia he ovat,

`Henkilöillä, jotka ovat yhtiönsä toiseen maahan väliaikaisesti lähettämiä`, tarkoitetaan luonnollisia henkilöitä, jotka ovat sellaisen WTO:hon kuuluvan valtion alueelle asettuneen oikeushenkilön palveluksessa, joka ei ole voittoa tavoittelematon, ja joiden väliaikainen siirto toiseen maahan liittyy palvelun tarjoamiseen jonkin jäsenvaltion alueella olevan kaupallisen yrityksen kautta; kyseisten oikeushenkilöiden päätoimipaikan on oltava jonkin muun WTO:hon kuuluvan valtion kuin yhteisön ja sen jäsenvaltioiden alueella ja henkilön siirron on tapahduttava tämän oikeushenkilön sellaiseen toimipaikkaan (toimipaikka, sivuliike tai tytäryhtiö), joka tosiasiallisesti tarjoaa vastaavia palveluja sellaisen jäsenvaltion alueella, jossa sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta. Italiassa `henkilöillä, jotka ovat yhtiönsä väliaikaisesti toiseen maahan lähettämiä` tarkoitetaan luonnollisia henkilöitä, jotka ovat SpA-muotoisen ("Società per azioni", osakeyhtiö) tai Srl-muotoisen ("Società a responsabilità limitata", rajavastuuyhtiö) oikeushenkilön palveluksessa.

(1) EYVL N:o L 257, 19.10.1968, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2434/92 (EYVL N:o L 245, 26.8.1992, s. 1).

(2) EYVL N:o L 274, 6.11.1993, s. 32