NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA,

annettu 29 päivänä marraskuuta 1996,

huumematkailuongelmaan Euroopan unionissa kohdistettavista toimenpiteistä (96/C 375/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen K.1 artiklan,

sekä katsoo, että

huumausaineriippuvuuden torjunta ja sitä koskeva yhteistyö ovat jäsenvaltioiden yhteistä etua koskevia asioita,

Madridissa 15 ja 16 päivänä joulukuuta 1995 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymässä huumeiden torjuntaa koskevassa kokonaistoimintasuunnitelmassa korostettiin tarvetta kiinnittää huomiota huumematkailua koskevaan jäsenmaiden ongelmaan,

on tietoinen siitä, että huumematkailu on jatkuvasti muuntuva ongelma Euroopan unionissa,

ottaa huomioon huumeiden väärinkäytön syyt ja ehkäisyn tarpeen,

tunnustaa, että huumematkailua esiintyy vain joissakin jäsenvaltioissa ja niissä ongelman laajuus on hyvin erilainen,

haluaa edistää asianomaisten jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja varmistaa sen korkean tason, jotta huumematkailuongelmaan voitaisiin reagoida tehokkaasti,

haluaa varmistaa, että käytössä olisivat mahdollisimman tehokkaat organisatoriset keinot ongelman hoitamiseksi, ja

panee merkille, että joillakin jäsenvaltioilla on jo kahden- tai monenvälisiä sopimuksia ongelman selvittämiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN PÄÄTÖSLAUSELMAN:

1) Jotta huumematkailua koskevaa ongelmaa voitaisiin käsitellä tehokkaammin Euroopan unionissa, neuvosto kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita

a) parantamaan ja nopeuttamaan tietojen vaihtoa,

b) sovittamaan yhteen operatiivisia toimia, ja

c) tehostamaan keskenään kansallisen lainsäädännön soveltamista koskevia menettelyjä huumematkailun osalta.

2) Ottaen huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden väliset eroavuudet huumematkailuongelman laajuudessa ja siksi myös ongelman hoitamisen edellyttämissä erityistoimenpiteissä neuvosto kehottaa kutakin asianomaista jäsenvaltioita tarvittaessa

a) parantamaan ja nopeuttamaan tietojen vaihtoa käyttämällä keskus-, alue- ja paikallishallinnon tasolla olemassa olevia tiedonvälityskanavia tai tarvittaessa luomalla sellaiset kanavat. Tähän voi tarpeen mukaan kuulua rikollisuuden torjunnasta vastaavan keskuselimen osallistuminen toimintaan huumematkailuongelmaa koskevan koordinaation lisäämiseksi kussakin kyseeseen tulevassa jäsenvaltiossa ja yhteyksien pitämiseksi muiden jäsenvaltioiden vastaavien keskuselinten kanssa. Tässä sovelletaan jokaisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä,

b) suorittamaan henkilöstövaihtoa ja/tai käyttämään olemassa olevia yhteyshenkilöitä,

c) aloittamaan neuvottelut rajan molemmilla puolilla toteutettaviksi suunnitelluista toimista; neuvotteluihin otetaan tarvittaessa mukaan myös kauttakulkujäsenvaltiot,

d) tekemään rikosoikeudellisten menettelyjen siirtäminen niin joustavaksi ja tehokkaaksi kuin käytännössä on mahdollista, jotta sitä käyttämällä voidaan tehokkaasti käsitellä suurta määrää suhteellisen pieniä rikoksia, silloin kun tämä menettelytapa on jäsenvaltion käytettävissä.

3) Neuvosto kehottaa Europolin huumausaineyksikköä kiinnittämään vuosittaisessa huumetilannetta koskevassa selvityksessään erityistä huomiota vakavampiin huumematkailun puoliin, jotta neuvosto tämän selvityksen saatuaan voi saattaa Euroopan unionin huumematkailua koskevan asiakirjan sekä arvion tämän ongelman torjumiseen tarvittavista toimenpiteistä tarvittaessa ajan tasalle.