KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 30 päivänä huhtikuuta 1996,

valtion tuesta La Seda de Barcelona S.A. -nimiselle yhtiölle, jonka toimipaikka on El Prat de Llobregat, Katalonia ja Alcalá de Henares, Madridin itsehallintoalue (Ainoastaan espanjankielinen teksti on todistusvoimainen) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (96/655/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on kehottanut edellä mainittujen artiklojen määräysten mukaisesti niitä, joiden etua asia koskee, esittämään huomautuksensa,

sekä katsoo, että:

I

Komissio päätti 30 päivänä marraskuuta 1994 panna vireille EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, joka koskee

- Espanjan palkkatakuurahaston (Fondo de Garantía Salarial, jäljempänä Fogasa) ja La Seda de Barcelona S.A. -nimisen osakeyhtiön (jäljempänä LSB) välistä sopimusta, jonka mukaisesti LSB palauttaa määräajan kuluessa Fogasalle 1 221 136 511 Espanjan pesetaa palkkatakuurahaston LSB:n entisille työntekijöille suorittamia saamatta jääneitä palkkasaatavia ja irtisanomiskorvauksia

- sopimusta, jolla Katalonian rahoitusinstituutti (Institut Català de Finances, jäljempänä ICF) myönsi 1,7 miljardin pesetan suuruisen takauksen kolmen LSB:lle myönnetyn lainan ja pääomalle kertyvän koron vakuudeksi

- Madridin itsehallintoalueen (Comunidad de Madrid) päätöstä hyväksyä miljardin pesetan takaus LSB:n saaman lainan sekä pääomalle kertyvän koron vakuudeksi

- Madridin itsehallintoalueen ehdotusta myöntää LSB:lle pelastustukea, siksi kunnes yhtiön tervehdyttämissuunnitelma on tarkistettu ja komissio on saanut tutkimuksensa päätökseen.

Päätöstä tehdessään komissio totesi, että Espanjan hallituksen antamien tietojen perusteella se ei voinut päätellä, oliko Fogasan ja LSB:n välisessä sopimuksessa kyse valtion tuesta.

Komissio ei myöskään voinut päättää, oliko ICF:n myöntämässä takauksessa tai Madridin itsehallintoalueen hyväksymässä takauksessa kyse valtion tuesta. Koska LSB kuitenkin oli vaikeuksissa oleva yritys, komissio tuli siihen johtopäätökseen, että kummassakin valtion takauksessa oli ainakin osa valtion tukea. Näin ollen ja ottaen huomioon, että kaikkien LSB:n valmistamien tuotteiden kauppa on Euroopan talousalueella (jäljempänä ETA) merkittävää, komissio katsoi mainittujen takausten saattavan vääristää kilpailua. Koska tervehdyttämissuunnitelmalla, jota kyseisillä takauksilla oli tarkoitus tukea, LSB:tä tuskin saataisiin elinkelpoiseksi, tervehdyttämistuki ei näyttänyt täyttävän sen hyväksymiselle asetettuja ehtoja eikä vastannut Euroopan unionin synteettikuitualan tukitoimenpiteistä annettuja ohjeita. Kaiken tämän vuoksi komissio katsoi, etteivät takaukset olleet sopusoinnussa yhtenäismarkkinoiden ja ETA-sopimuksen toiminnan kanssa.

Lisäksi komissio ei voinut hyväksyä Madridin itsehallintoalueen ehdotusta myöntää LSB:lle hätäapua, sillä vaikka yhtiö täyttikin avun hyväksymiselle asetetut edellytykset, Espanjan hallitus ei ollut toimittanut komissiolle riittävästi tietoa, jotta komissio olisi voinut päätellä, täyttikö takauksien muodossa myönnetty tuki valtion takausten hyväksymiselle asetetut edellytykset. Näin ollen komissio katsoi, ettei myöskään ehdotettu pelastustuki ollut sopusoinnussa yhteismarkkinoiden ja ETA-sopimuksen toiminnan kanssa.

Komissio ilmoitti Espanjan hallitukselle 27 päivänä joulukuuta 1994 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely. Asiasta ilmoitettiin muille jäsenvaltioille ja kolmansille osapuolille julkaisemalla kyseinen kirje Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (1).

II

Espanjan hallitus esitti 21 päivänä helmikuuta 1995 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa komission päätöksestä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely ja ilmoitti, että Madridin itsehallintoalue oli myöntänyt miljardin pesetan suuruisen takauksen LSB:lle myönnetyn lainan ja sen korkojen vakuudeksi.

Komissio pyysi 19 päivänä toukokuuta 1995 päivätyllä kirjeellä Espanjan hallitusta selvittämään LSB:n omistussuhteet sekä ilmoittamaan komissiolle sopimusten kaikki yksityiskohdat. Espanjan hallitus pyysi 27 päivänä heinäkuuta 1995 päivätyllä kirjeellä, että sille myönnettäisiin lisäaikaa vastauksen antamiseen, mihin komissio suostui 2 päivänä elokuuta 1995 päivätyllä kirjeellä. Sittemmin komissio kiirehti 6 päivänä lokakuuta 1995 päivätyllä kirjeellä Espanjan hallitusta antamaan vastauksensa.

Espanjan hallitus kuvaili toistamiseen 20 päivänä lokakuuta 1995 päivätyssä kirjeessään LSB:n viimeaikaisia tapahtumia ja toimitti osan pyydetyistä tiedoista. Espanjan hallitus toimitti 26 päivänä lokakuuta 1995 päivätyllä kirjeellä erinäisten asiakirjojen jäljennöksiä ja edelleen 27 päivänä marraskuuta 1995 päivätyllä kirjeellä LSB:n soveltaman tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman tekstin. Lopulta Espanjan hallitus ilmoitti komissiolle 5 päivänä helmikuuta 1996 päivätyllä kirjeellä hiljattain tehdystä sopimuksesta, joka koski Akzo NV:n heinäkuussa 1991 myymien LSB:n osakkeiden omistusta.

Komissio pyysi Espanjan hallitusta 26 päivänä syyskuuta 1995 päivätyllä kirjeellä, jonka sisältö oli samansuuntainen kuin ilmoitettaessa päätöksestä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, esittämään huomionsa lehtitiedoista, joiden mukaan Katalonian viranomaiset olivat päättäneet korottaa LSB:n pääomaa ja Madridin itsehallintoalue aikoi todennäköisesti menetellä samoin. Espanjan hallitus totesi 20 päivänä joulukuuta 1995 päivätyssä kirjeessään, että LSB oli pyytänyt osakkeenomistajiaan hyväksymään 2 miljardin pesetan suuruisen osakepääoman korotuksen. Espanjan hallituksen tiedossa ei kuitenkaan ollut, että Katalonian viranomaiset olisivat aikeissa sijoittaa pääomaa LSB:hen, eikä Madridin itsehallintoalueella ollut tällaisia aikeita.

III

Esittämissään huomautuksissa Espanjan hallitus totesi toistamiseen, että LSB, joka on Espanjan tärkein teko- ja selluloosakuitujen ja -lankojen valmistaja, oli kärsinyt Espanjaa vuosina 1991-1993 vaivanneesta syvästä talouslamasta, joka oli moninkertaistanut kasvavan kansainvälisen kilpailun vaikutukset synteettikuitualalla. Korkea korkokanta, hintapaine ja joidenkin LSB:n valmistamien tuotteiden kysynnän romahtaminen heikensivät yhtiön tuottamaa voittoa, ja heinäkuussa 1991 LSB:n pääosakkaan Akzo NV:n oli pakko myydä koko osuutensa (57,508 prosenttia yhtiön osakepääomasta eli 2 895 566 900 pesetaa) symboliseen yhden pesetan hintaan. Myyntisopimuksen lainvoimaisuudesta myöhemmin tuomioistuimessa nostettu kanne aiheutti sekaannusta siitä, kuka omisti LSB:n, jonka hallintoneuvoston jäsenistä suurin osa oli ollut Akzon edustajia. LSB:n osakkeiden noteeraus pörssissä keskeytettiin riidan ratkeamista odoteltaessa.

Vuoden 1991 loppupuolella LSB tunnusti taloudelliset vaikeutensa ja tarpeen parantaa kilpailukykyään. Yhtiö päätti, että sen oli pakko saneerata liiketoimintansa, ja se laati itselleen tervehdyttämissuunnitelman. Kuitenkin, vaikka LSB:n varat olivat yli 40 miljardia pesetaa, epävarmuus yrityksen pääosakkaasta ja se tosiasia, että Akzon myytyä osake-enemmistönsä LSB:lle ei itse asiassa ollut hallintoneuvostoa, saivat aikaan sen, että yritystä vaivasi asianmukaisen operatiivisen johdon puute. LSB:n toiminta lamaantui täysin, eikä yritys pystynyt neuvottelemaan tavanomaisten rahoituslähteiden kanssa. Sen lisäksi yritys jäi velkaa tavarantoimittajilleen. Näin ollen LSB päätti hakea valtion takauksia saadakseen lainaa tavanomaisin markkinaehdoin ja toteuttaakseen tervehdyttämissuunnitelmansa. LSB alkoi toteuttaa tervehdyttämissuunnitelmaansa 1992, mutta suunnitelman toimenpiteitä oli tarkistettu muun muassa sitä silmällä pitäen, että ne vastaisivat komission 2 päivänä elokuuta 1993 ja 27 päivänä joulukuuta 1994 päivätyissä kirjeissä esittämiä huomautuksia. Jälkimmäisessä kirjeessä Espanjan hallitukselle ilmoitettiin päätöksestä panna vireille EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely.

LSB:n saneeraus edellytti merkittäviä henkilöstösupistuksia, jotka toteutettaisiin pakkoirtisanomisina ja luonnollisena poistumana.

>TAULUKON PAIKKA>

Osa henkilöstösupistuksista aiheutuneista kustannuksista katettiin Fogasan kanssa tehdyllä sopimuksella, jonka mukaisesti LSB maksaisi takaisin korkoineen Fogasan LSB:n puolesta yhtiön entisille työntekijöille suorittamat lakisääteiset palkkasaatavat ja irtisanomiskorvaukset. Loput henkilöstösupistuksista aiheutuneet kustannukset rahoitettiin osittain ICF:n ja Madridin itsehallintoalueen takausten turvin saadulla lainalla ja osittain yrityksen omin varoin.

Tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman toteuttaminen sen kaikilta osin edellyttäisi seuraavanlaisia muutoksia LSB:n tuotantokapasiteetissa:

>TAULUKON PAIKKA>

LSB:n pääosakkaat ovat hiljan nimittäneet uuden hallituksen, minkä vuoksi yrityksen liiketoiminnan juoksevien asioiden hoito ja päätöksenteko ovat palautuneet ennalleen. Sitä paitsi, vaikka lopullista tuomiota aikaisemmin Azkolle kuuluneiden osakkeiden omistuksesta syntyneessä riidassa ei vielä olekaan annettu, osapuolten välille on syntynyt sopimus, jonka mukaan osakkeista 12,6 % säilyy alkuperäisellä ostajalla, 24,9 % osakkeista on Inversiones Ibersuizas S.L. -nimisen yksityisen yrityksen omistuksessa ja lopuilla (20 %:lla) supistetaan LSB:n osakepääomaa.

Fogasan ja LSB:n välinen sopimus, jonka mukaisesti LSB palauttaa määräajan kuluessa Fogasalle 1 221 136 511 pesetaa palkkatakuurahaston LSB:n entisille työntekijöille suorittamia saamatta jääneitä palkkasaatavia ja irtisanomiskorvauksia

Espanjan hallitus ilmoitti, että Fogasa on itsenäinen yhteisö, joka toimii Espanjan työvoima- ja sosiaaliturvaministeriön alaisuudessa ja jonka toiminta rahoitetaan työnantajien maksamin työntekijämaksuin. Fogasan päätehtävänä on suorittaa konkurssiin menneiden tai vaikeuksissa olevien yritysten entisille työntekijöille näiden yrityksiltä saamatta jääneitä palkkasaatavia ja irtisanomiskorvauksia. Fogasa ei myönnä yrityksille lainoja, vaan suorittaa entisille työntekijöille näiden saamatta jääneet lakisääteiset saatavat ja laatii yritysten kanssa sopimuksen, jonka mukaan yritysten on maksettava takaisin kaikki Fogasan yritysten puolesta maksamat saatavat korkoineen.

Vuonna 1992, tervehdyttämisen päätyttyä, LSB irtisanoi 447 työntekijää, joilla oli puolestaan saamatta jääneitä palkkasaatavia ja irtisanomiskorvauksia. Palkkatakuurahaston toiminnasta 6 päivänä maaliskuuta 1985 annetun kuninkaallisen asetuksen 505/1985 mukaisesti, jota Espanjan työvoima- ja sosiaaliturvaministeriö alkoi panna täytäntöön 20 päivänä elokuuta 1985 tekemällään päätöksellä, Fogasa tutki jokaisen LSB:n entisen työntekijän esittämän valituksen ja suoritti yrityksen kaikille entisille työntekijöille näiden saamatta jääneet, lainmukaisiksi katsomansa saatavat. Sittemmin Fogasa ja LSB pääsivät 12 päivänä kesäkuuta 1992 sopimukseen, jonka mukaisesti LSB maksaa Fogasalle takaisin yhteensä 939 335 777 pesetaa (joista 233 828 880 pesetaa on palkkasaatavia ja 705 506 897 pesetaa irtisanomiskorvauksia) sekä 281 800 734 pesetaa edellä mainitulle summalle tänä aikana kertyvää korkoa 10 prosentin mukaan, mikä oli niin kutsuttu laillinen korkokanta 30 päivänä heinäkuuta 1992. Espanjan hallitus ilmoitti LSB:n maksaneen takaisin 31 päivään toukokuuta 1995 mennessä 55 573 431 pesetaa. Lisäksi LSB:tä vaadittiin suorittamaan Fogasalle 30 päivänä heinäkuuta 1992 voimaan tulleen sopimuksen laatimisesta aiheutuneet hallintokulut kattava alkusumma.

Velan vakuudeksi LSB antoi Fogasalle ensisijaisen kiinnitysoikeuden omistamiinsa Madridin itsehallintoalueen Alcalá de Henaresin kunnassa sijaitseviin El Retamar -nimisen tilan maihin ja rakennuksiin. Tarkistettuaan LSB:n antamat tiedot teknisesti Fogasa hyväksyi omaisuuden arvoksi 8 miljardia pesetaa.

Kaiken tämän perusteella Espanjan hallitus katsoi, ettei sopimuksessa ollut kyse valtion tuesta.

Sopimus, jolla ICF myöntää 1,7 miljardin pesetan suuruisen takauksen kolmen LSB:lle myönnetyn lainan ja pääomalle kertyvän koron vakuudeksi

Espanjan hallitus ilmoitti, että Katalonian alueparlamentin (Generalitat de Catalunya) omistaman ICF:n hallitus hyväksyi 30 päivänä tammikuuta 1992 LSB:lle myönnettävän luottotakauksen. Sittemmin ICF myönsi 21 päivänä helmikuuta 1992 mainitun takauksen kolmen LSB:lle myönnetyn, yhteensä 1,5 miljardin pesetan suuruisen lainan ja niiden korkojen vakuudeksi. Takauksen yläraja oli 200 miljoonaa pesetaa. Sopimuksen mukaan ICF huolehtisi LSB:n veloista, jos yritys ei selviäisi luottovelvoitteistaan.

Seuraavassa lainojen yksityiskohtainen kuvaus:

- Caja de Ahorros de Cataluña myönsi LSB:lle 750 miljoonan pesetan lainan, jonka takaisinmaksuaika on 5 vuotta. Lainaa lyhennetään vuosineljänneksittäin. Lainan takaisinmaksuaika päättyy 31 päivänä maaliskuuta 1999, mihin voidaan anoa kahden vuoden jatkoaikaa. Lainan korko on ensimmäisenä vuonna 15 %, ja seuraavien vuosien lainakorko määräytyy Madridin pankkien välisen antolainauskoron (jäljempänä MIBOR) mukaan. Lainan toimituspalkkio oli 0,25 %.

- Caja de Ahorros y Pensiones de Barcelona / Caja General de Ahorro Popular myönsi LSB:lle 500 miljoonan pesetan lainan, jonka takaisinmaksuaika on 5 vuotta. Lainaa lyhennetään vuosineljänneksittäin. Lainan takaisinmaksuaika päättyy 31 päivänä maaliskuuta 1999, mihin voidaan anoa kahden vuoden jatkoaikaa. Lainan korko on ensimmäisenä vuonna 15 %, ja seuraavien vuosien lainakorko on yhtä kuin MIBOR + 1,5 %. Lainan toimituspalkkio oli 0,25 %.

- Banca Catalana S.A. myönsi LSB:lle 250 miljoonan pesetan lainan, jonka takaisinmaksuaika on 5 vuotta. Lainaa lyhennetään vuosineljänneksittäin. Lainan takaisinmaksuaika päättyy 27 päivänä maaliskuuta 1999, mihin voidaan anoa kahden vuoden jatkoaikaa. Lainan korko on yhtä kuin MIBOR +1 % ja lainan toimituspalkkio oli 0,5 %.

LSB maksaa lainojen pääomaa ja korkoja takaisin kussakin lainasopimuksessa määritellyn aikataulun mukaisesti.

Takauksen osalta LSB suoritti ICF:lle hallintokuluina 0,5 prosenttia takuusummasta eli 8,5 miljoonaa pesetaa. LSB maksaa lisäksi takauksesta 1,75 prosentin vuosimaksun, joka lankeaa maksettavaksi puolivuosittain 1 päivänä tammikuuta ja 1 päivänä heinäkuuta. Vuosimaksulla katetaan takauksen hallintokuluja ja korvataan takauksen myöntämisestä aiheutunut riski. LSB oli 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä maksanut ICF:lle vuosimaksua 82 926 825 pesetaa.

Takauksen vakuudeksi LSB antoi ICF:lle ensisijaisen kiinnitysoikeuden kahteen Katalonian Prat de Llobregatin kunnassa sijaitsevaan kiinteistöönsä. Takauksen myöntämishetkellä ICF arvioi omaisuuden yhteisarvoksi 9 269 000 000 pesetaa, kun taas LSB:n arvion mukaan omaisuuden arvo oli 25 980 374 330 pesetaa.

Espanjan kauppalain 900 pykälän ensimmäinen momentti antaa ICF:lle kiinnityksen ehtojen mukaisesti ehdottoman etuoikeuden omaisuuteen muihin velkojiin nähden, ja jos LSB tekee konkurssin, ICF:llä olisi kiinnitysvelkojana oikeus pidättäytyä osallistumasta velkojien keskenään mahdollisesti allekirjoittamiin, konkurssin ratkaisuun tähtääviin sopimuksiin, ilman että tästä aiheutuisi minkäänlaista vahinkoa ICF:n oikeuksille velkojana. Yleisemmin tarkasteltuna kiinnitysvelkojilla on Espanjan kauppalain mukaan etuoikeus muihin velkojiin nähden kyseisen velan määrään asti, koska kiinnitysvelkojilla on etusija muihin velkojiin nähden.

Espanjan hallitus vetosi siihen, että jos LSB olisi hakenut samanlaista takausta yksityiseltä rahalaitokselta ICF:n sijaan, ehdot olisivat olleet samankaltaiset kuin ICF:n asettamat ehdot. ICF toimi oikein ja sen toiminta vastasi tavanomaisia markkinaehtoja.

Kaiken tämän perusteella Espanjan hallitus katsoi, ettei sopimuksessa ollut kyse valtion tuesta.

Mardidin itsehallintoalueen päätös hyväksyä takaus LSB:n saaman lainan sekä pääomalle kertyvän koron vakuudeksi yhteensä enintään miljardiin pesetaan asti

Espanjan hallitus ilmoitti, että Madridin itsehallintoalue oli 21 päivänä huhtikuuta 1993 päättänyt hyväksyä LSB:lle myönnettävän luottotakauksen, sillä se katsoi, että päinvastaisessa tapauksessa yritys ei saisi tarvittavia varoja toteuttaakseen tervehdyttämissuunnitelmansa sen kaikilta osin, millä olisi ollut merkittäviä seurauksia yrityksen tulevalle elinkelpoisuudelle ja erityisesti yrityksen Alcalá de Henaresin toimipaikassa olevien työntekijöiden tulevaisuudelle. Päätös hyväksyä takauksen myöntäminen ehti kuitenkin vanhentua ennen takauksen myöntämistä. Näin ollen Madridin itsehallintoalue teki 21 päivänä heinäkuuta 1994 uuden päätöksen hyväksyä LSB:lle myönnetyn lainan vakuudeksi annettavan takauksen myöntäminen. Sittemmin Madridin itsehallintoalue myönsi 16 päivänä syyskuuta 1994 päivätyllä sopimuksella takauksen Bankinter S.A:n LSB:lle myöntämän miljardin pesetan lainan ja lainan korkojen vakuudeksi. Lainan takaisinmaksuaika on 5 vuotta, ja lainaa lyhennetään vuosineljänneksittäin. Lainan takaisinmaksuaika päättyy 28 päivänä syyskuuta 1999, mihin voidaan anoa kahden vuoden jatkoaikaa. Lainan korko on yhtä kuin MIBOR + 0,5 prosenttia. Valtiontakauksen mukaisesti Madridin itsehallintoalue huolehtisi LSB:n veloista, jos yhtiö ei vastaisi luottovelvoitteistaan.

LSB ei suorittanut Madridin itsehallintoalueelle hallintokuluja, mutta sen on suoritettava takaussummasta 0,75 prosentin suuruinen vuosimaksu, jolla katetaan takauksen hallintokuluja sekä korvataan takauksen myöntämisestä aiheutunut riski.

Takauksen vakuudeksi LSB antoi Madridin itsehallintoalueelle kiinnitysoikeuden kahteen Alcalá de Henaresin kunnassa sijaitsevaan kiinteistöönsä, joista arvoltaan kalliimpaan kiinteistöön LSB oli antanut Fogasalle ensisijaisen kiinnitysoikeuden tämän kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Takauksen myöntämishetkellä LSB arvioi omaisuuden yhteisarvoksi 12 274 165 000 pesetaa, kun taas Madridin itsehallintoalueen LSB:lle tekemän arvion mukaan omaisuuden yhteisarvoksi tuli 11 442 000 000 pesetaa. Espanjan hallitus lisäsi, että sopimuksen mukaan Madridin itsehallintoalue voi harkintansa mukaan tarvittaessa vaatia vaihtoehtoisia tai lisävakuuksia.

Kaiken tämän perusteella Espanjan hallitus katsoi, että sopimuksessa ei ollut kyse valtion tuesta.

Madridin itsehallintoalueen ehdotus myöntää LSB:lle pelastustukea, kunnes yhtiön tervehdyttämissuunnitelma on tarkistettu ja komissio on saanut tutkimuksensa päätökseen

Kuten edellä todettiin, Madridin itsehallintoalue myönsi 16 päivänä syyskuuta 1994 tekemällään päätöksellä takauksen LSB:lle myönnettyjen lainojen vakuudeksi huolimatta siitä, että komissio tutki parhaillaan muun muassa, oliko päätös hyväksyä mainitun takauksen myöntäminen sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa, ja huolimatta siitä, ettei se vielä ollut saanut jäljennöstä tarkistetusta tervehdyttämissuunnitelmasta. Näin ollen luovuttiin aikeesta myöntää pelastustukea.

IV

Komissio pyysi 3 päivänä huhtikuuta 1995 päivätyllä kirjeellä Akzo Nobel NV:tä, josta aikaisemmin on käytetty nimitystä Akzo NV, selvittämään osuuttaan LSB:hen. Akzo vastasi pyyntöön 2 päivänä toukokuuta 1995, 9 päivänä toukokuuta 1995 ja 15 päivänä toukokuuta 1995 päivätyillä kirjeillä.

Akzon mukaan se ennen heinäkuussa 1991 tapahtunutta osakkeiden siirtoa oli LSB:n pääosakkaana antanut yhtiölle eräänlaista taloudellista apua helpottaakseen yhtiön tervehdyttämistä. Osa mainitusta avusta oli takauksia, joilla LSB saattoi hankkia yksityisiltä pankeilta lisävaroja välttääkseen välittömän likviditeettiongelman. Pankit panivat takaukset maksuun kohta Akzon osakekauppojen jälkeen, ja Akzo maksoi velat ja luopui samalla oikeudestaan yhteensä 3,7 miljardin suuruiseen pääomaan. Vaikka Akzo ei ollut millään muotoa taannut LSB:n muita velkoja, se avusti yritystä toistamiseen ja rahoitti 57,5 prosenttia maksamattomia pankkivelkoja, joilla ei ollut takausta. Akzosta tuli lainansiirron kautta LSB:n velkoja, jolle yritys oli velkaa 4 117 141 026 pesetaa, ja yhtiölle myöntämän velkansa ja velan korkojen maksuun sidotun lainan turvin Akzo antoi mainitun summan LSB:n käyttöön 1 päivään syyskuuta 1993 asti ja luopui oikeudestaan periä korkoa mainittuna ajanjaksona. Akzon mukaan avustus kohensi LSB:n taloutta kohtuullisesti ja yrityksen olisi pitänyt voida toteuttaa tarpeellinen saneeraus. Tuohon aikaan Akzo oletti, että se 1 päivänä syyskuuta 1993 voisi sopia käyvästä markkinakorosta ja tavanomaisesta takaisinmaksuaikataulusta.

Syyskuussa 1993 Akzolle kuitenkin ilmoitettiin, että LSB:n taloudellinen tila oli entisestään heikentynyt ja tervehdyttämisessä oli tapahtunut ainoastaan hienoista edistystä. Likviditeettiongelman välttämiseksi Akzo pidensi toistamiseen korkojen takaisinmaksuaikaa syyskuuhun 1994. Yrityksen pyynnöstä, neuvoteltuaan ensin Katalonian alueparlamentin kanssa, Akzo päätti joulukuussa 1994 antaa lainan anteeksi, jotta LSB olisi näin voinut kohentaa velkojen ja oman pääoman välistä suhdettaan ja keskittyä kannattavampaan toimintaan. Akzo ilmoitti, ettei se saanut päätöksestään olla perimättä lainan korkoja ja antaa anteeksi pääoma minkäänlaista taloudellista korvausta eivätkä Espanjan viranomaiset olleet luvanneet tai antaneet Akzolle lisähyvitystä. Anteeksi annettu velka merkittiin LSB:n kirjanpitoon vuoden 1994 "ylimääräisinä tuloina", ja se liitettiin yrityksen vuonna 1994 tuottamaan voittoon.

V

EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn puitteissa asiasta esittivät huomautuksensa British Polyolefin Textiles Association (jäljempänä BPTA), International Rayon & Synthetic Fibres Committee (jäljempänä CIRFS) sekä Hoechst Trevira GmbH & Co KG (jäljempänä Hoechst Trevira).

BPTA painotti kannattavansa synteettikuitualan tukitoimenpiteistä annettuja ohjeita ja vastusti jyrkästi kaikkinaisia mainittujen ohjeiden piiriin kuuluvien kuitujen ja lankojen valmistajille myönnettyjä tukia, etenkin sen vuoksi, että tietyn yrityksen kuidun valmistukselle myönnetyllä tuella olisi vaikutusta muihin valmistajiin, riippumatta siitä, valmistivatko nämä samaa kuitua kuin tuensaaja vai eivät. BPTA kysyi edelleen, miksi LSB:n oli ollut turvauduttava valtion takauksiin.

CIRFS, jonka jäsen LSB on, ja Hoechst Trevira ilmoittivat kannattavansa vakaasti mainittujen ohjeiden soveltamista ja kieltoa myöntää minkäänlaista ohjeiden ulkopuolista tukea. Hoechst Trevira totesi lisäksi, että vaikka teollisuuden käyttämien polyesterikuitujen tuotantokapasiteetin keskimääräinen käyttöaste olikin kohentunut Euroopassa vuoden 1993 66 prosentista 78 prosenttiin vuonna 1994, Ranskan Allied Signal Fibers Europe SA:n käyttöönottama uusi tuotantokapasiteetti hidastaisi vastaisuudessa mainitun keskimääräisen käyttöasteen kasvua. Hoechst Trevira toimitti niin ikään omat arvionsa tulevasta kapasiteettitasosta.

Komissio lähetti mainitut huomautukset Espanjan hallitukselle 14 päivänä marraskuuta 1995 päivätyllä kirjeellä. Espanjan hallitus kuvaili toistamiseen 7 päivänä helmikuuta 1996 päivätyssä kirjeessään olosuhteet, joissa valtion takaukset oli myönnetty, ja ilmaisi mielipiteenään, ettei yhdessäkään takaussopimuksessa ollut kyse valtion tuesta, kuten ei myöskään Fogasan ja LSB:n välisessä sopimuksessa. Espanjan hallitus totesi myös, että tervehdyttämissuunnitelman toteuttaminen sen kaikilta osin supistaisi LSB:n nettotuotantokapasiteettia, ja toimitti komissiolle jäljennöksen kyseisestä tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman sivusta.

VI

Komissio määrittelee, oliko Fogasan ja LSB:n välisen sopimuksen ehdoissa kyse EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtion tuesta vai ei, sekä edelleen, oliko ICF:n ja Madridin itsehallintoalueen myöntämissä takauksissa kyse valtion tuesta.

Fogasan ja LSB:n välinen sopimus, jonka mukaisesti LSB palauttaa määräajan kuluessa Fogasalle 1 221 136 511 pesetaa palkkatakuurahaston LSB:n entisille työntekijöille suorittamia saamatta jääneitä palkkasaatavia ja irtisanomiskorvauksia

Komissio ei vastusta Fogasan väliintuloa niin kauan kuin väliintulolla ratkaistiin eräiden LSB:n entisten työntekijöiden laillisia vaateita periä saamatta jääneitä palkkasaataviaan ja irtisanomiskorvauksiaan. Tässä mielessä sopimuksessa ei ole lainkaan kyse valtion tuesta. Työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen tähtäävä toimenpide soveltuu EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan j kohtaan.

Kuitenkin yritysten työlainsäädäntöön tai työehtosopimuksiin perustuvat velvoitteet irtisanomiskorvausten tai varhaiseläkkeiden maksamisesta ovat yritysten tavanomaisia menoja, jotka niiden on kustannettava omista varoistaan. Silloin kun valtio maksaa tällaisia menoja, on katsottava olevan kyse tuesta, riippumatta siitä, suoritetaanko maksu suoraan yritykselle vai yrityksen työntekijöille valtion yhteisön kautta.

Kuninkaallisen asetuksen 505/1985 ja sen soveltamismääräysten mukaisesti LSB:n Fogasan kanssa allekirjoittaman sopimuksen nojalla maksettavaksi lankeava korko on laillinen korkoprosentti, joka oli sopimuksen voimaantulohetkellä 10 prosenttia. Yleensä määritellessään, vastaako korkoprosentti markkinakorkoja, komissio vertaa korkoa kyseisen jäsenvaltion tapahtumahetkellä määrittelemään viitekorkoon. Espanjalla ei kuitenkaan vielä ole viitekorkoa. Näin ollen neuvoston 20 päivänä lokakuuta 1971 antaman päätöslauselman mukaisesti (2) komission on verrattava korkoa kyseisillä markkinoilla vallinneeseen keskivertokorkoon, joka tässä tapauksessa on Espanjan yksityisten pankkien yli kolmen vuoden lainoista perimä keskivertokorko. Tätä korkoprosenttia komissio on käyttänyt aiemmissa vertailuissaan määritellessään, onko Fogasan ja eräiden yksityisten yritysten välille allekirjoitetuissa sopimuksissa ollut kyse valtion tuesta vai ei (ks. komission päätös 91/1/ETY (3)).

Banco de Españan julkaisemien tilastotietojen mukaan yksityisten pankkien vuonna 1992 yli kolmen vuoden lainoihin soveltama keskivertokorko oli 17,28 prosenttia, toisin sanoen korkoprosentti oli tuntuvasti korkeampi kuin Fogasan ja LSB:n välille allekirjoitetun sopimuksen mukainen korko. Sitä paitsi sopimuksessa ei määrätä myöhästyneille suorituksille viivästyskorkoa. Näin ollen sopimuksen ehdot eivät vastaa markkinoilla osapuolten välisen sopimuksen allekirjoitushetkellä vallinneita ehtoja.

Toisaalta, vaikka LSB:n olisi sopimuksessa määritellyn takaisinmaksuaikataulun mukaisesti pitänyt 31 päivään toukokuuta 1995 mennessä maksaa takaisin yhteensä 413 307 741 pesetaa, se oli maksanut takaisin ainoastaan 55 573 431 pesetaa. Tämä tarkoittaa sitä, että LSB:llä oli tuolloin erääntynyttä velkaa yhteensä 357 734 310 pesetaa, joten se ei ollut vastannut sopimuksen mukaisista velvoitteistaan. Kuitenkin on huomattava, ettei Fogasa päättänyt realisoida kiinnityspanttia, huolimatta siitä että se kuninkaallisen asetuksen 505/1985 ja sen soveltamismääräysten nojalla olisi voinut näin menetellä. Tavanomaisen markkinakäytännön mukaan toimiva velkoja ei käyttäydy tällä tavoin.

Näin ollen sopimuksessa on kyse EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtion tuesta. Valtion tuki on ollut laitonta, koska tuen myöntämissuunnitelmasta ei ennen sen toteuttamista ole ilmoitettu komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio ei kykene määrittelemään sopimuksen puitteissa annetun laittoman valtion tuen tarkkaa määrää, mutta se vastaa vähintään taloudellista hyötyä, jonka LSB saa maksaessaan sopimuksen mukaisesti korkoa ainoastaan 10 prosenttia.

Sopimus, jolla ICF takasi kolme LSB:lle myönnettyä lainaa ja pääomalle kertyvän koron enintään 1,7 miljardiin pesetaan

Ottaen huomioon, että ICF on Katalonian alueparlamentin rahoittama laitos, takaus on luonteeltaan valtion takaus. Sopimuksen mukaan LSB suorittaa ICF:lle takauksen myöntämisestä vuosimaksua, ja voidaan katsoa, että LSB:n takauksen ansiosta saamien lainojen korko, sen jälkeen kun korosta on vähennetty ICF:lle suoritettu vuosimaksu, on rinnastettavissa korkoon, jonka yksityinen takaaja olisi perinyt vapailla markkinoilla sellaiselta yritykseltä, joka ei olisi ollut taloudellisissa vaikeuksissa. Sitä paitsi sopimuksessa määrätään, että jos laina lankeaa takaajan maksettavaksi, ICF:llä olisi mahdollisuus saada takaisin kaikki takauksesta maksamansa kulut realisoimalla sellaiset kiinteään omaisuuteen tehdyt kiinnitykset, joiden arvon ICF katsoisi ylittävän takauksen määrän. Lisäksi takaus ei kata kaikkia LSB:n velkoja ja takaus on annettu määräajaksi.

Näin ollen komissio hyväksyy todennäköisyyden, että tavanomaisin markkinaehdoin toimiva yksityinen takaaja saattaisi olla valmis myöntämään takauksen valtion takaukseen rinnastettavin ehdoin. Espanjan hallitus ei kuitenkaan ole viitannut mahdollisuuteen, että tällainen takaaja olisi todella olemassa ja olisi valmis myöntämään tällaisen takauksen. Espanjan hallitus on pikemminkin päinvastoin todennut useaan otteeseen, että LSB:n oli pakko hankkia valtion takaus saadakseen liikeluottoja, koska oli epävarmaa, kuka omisti aiemmin Akzo NV:lle kuuluneet osakkeet ja koska tämä oli lamaannuttanut yrityksen juoksevien asioiden hoidon ja yritys oli menettänyt luotettavuutensa velkojiensa silmissä, kun ei tiedetty, pystyisikö se vastaamaan velkojien kanssa sopimistaan velvoitteista. Näin ollen komissio tekee sen johtopäätöksen, että ilman valtion takausta LSB ei olisi saanut luottoa yksityiseltä sektorilta samankaltaisin ehdoin eikä yksikään liikeluoton takaaja olisi ollut valmis myöntämään sille takausta valtion takaukseen rinnastettavin ehdoin. Ottaen huomioon, että takauksessaan ICF sitoutuu vastaamaan LSB:n velvoitteista, jos yritys ei itse siihen pystyisi, takauksen myöntäminen muutti yksityisten velkojien käsitystä yrityksen luottoriskialttiudesta. Näin ollen LSB sai valtion takauksen turvin liiketoimintansa saneeraukseen sellaisia varoja, joita se ei muutoin olisi saanut käyttöönsä.

Sopimuksessa on siis kyse EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtion tuesta, joka Fogasan ja LSB:n välille allekirjoitetun sopimuksen tavoin on laitonta, koska tuen myöntämissuunnitelmasta ei ennen sen toteuttamista ole ilmoitettu komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio ei kuitenkaan edelleenkään kykene määrittelemään sopimuksen sisältämän laittoman valtin tuen tarkkaa määrää.

Madridin itsehallintoalueen päätös hyväksyä takauksen myöntäminen LSB:n saaman lainan sekä pääomalle kertyvän koron vakuudeksi yhteensä enintään miljardiin pesetaan asti

Espanjan hallitus totesi, että LSB:n oli toistamiseen pyydettävä Madridin itsehallintoalueelta valtion takausta, koska aiemmin Akzo NV:lle kuuluneiden osakkeiden omistajasta vallitsi edelleen epävarmuus.

Näin ollen komissio noudatti samoja linjoja kuin arvioidessaan sopimusta, jolla ICF myönsi takauksen eräille LSB:n lainoille. Komissio teki sen johtopäätöksen, että ilman Madridin itsehallintoalueen valtion takausta, yritys olisi tuskin saanut luottoa Bankinter S.A:lta tai miltään muulta liikeluottolaitokselta samankaltaisin ehdoin ja että yksikään yksityinen takaaja ei olisi ollut valmis takaamaan lainaa valtion takaukseen rinnastettavin ehdoin. Ottaen huomioon, että takauksessaan Madridin itsehallintoalue sitoutuu vastaamaan LSB:n velvoitteista, jos yritys ei itse siihen pystyisi, takauksen myöntäminen muutti velkojan käsitystä yrityksen luottoriskialttiudesta. Näin ollen LSB sai valtion takauksen turvin uusia varoja liiketoimintansa saneeraukseen sellaisin ehdoin, joihin sillä muutoin ei olisi ollut mahdollisuutta.

Riippumatta siitä, voidaanko ehtoja pitää liiketoiminnallisina, on sopimuksessa, jolla Madridin itsehallintoalue myönsi valtion takauksen, siis niin ikään kyse EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtion tuesta. Toisaalta tuki on laitonta, koska tuen myöntämissuunnitelmasta ei ennen sen toteuttamista ole ilmoitettu komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio ei tässäkään tapauksessa kykene määrittelemään kyseisen laittoman valtion tuen tarkkaa määrää.

Madridin itsehallintoalueen ehdotus myöntää LSB:lle pelastustukea, siksi kunnes yhtiön tervehdyttämissuunnitelma on tarkistettu ja komissio on saanut tutkimuksensa päätökseen

Ottaen huomioon, että Espanjan hallitus luopui ehdotuksestaan myöntää LSB:lle pelastustukea, kysymys avun soveltuvuudesta perustamissopimukseen ei ole enää ajankohtainen.

VII

Sen jälkeen kun on näytetty toteen, että Fogasan ja LSB:n välillä allekirjoitetussa sopimuksessa sekä sopimuksissa, joilla ICF ja Madridin itsehallintoalue myönsivät useille LSB:n lainoille ja lainojen koroille takauksia, on ollut kyse laittomasta valtion tuesta, komissio päättää, soveltuuko kyseinen tuki yhtenäismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan.

EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätään, että mikäli toisin ei määrätä, valtioiden tai valtion omistuksessa olevien rahastojen myöntämät sellaiset tuet, jotka vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua ja jotka suosivat tiettyjä yrityksiä tai tietynlaista tuotantoa, eivät sovellu yhtenäismarkkinoille, siltä osin kuin ne koskevat jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Samalla tavoin ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään, että mikäli toisin ei määrätä, tällaiset tuet eivät sovellu ETA-sopimuksen toimintaan.

Jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden välillä käydään kauppaa kaikilla LSB:n valmistamilla tuotteilla (esimerkiksi vuonna 1994 kaupan volyymi oli noin 40 000 tonnia teollisuuden käyttämää polyamidilankaa ja noin 75 000 tonnia teollisuuden käyttämää polyesterilankaa), joten kaikkinainen yritykselle myönnettävä tuki vahvistaisi yrityksen asemaa kilpailijoihinsa nähden, mikä vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristäisi kilpailua.

Niinpä komissio määrittelee, voiko tapaukseen soveltaa jotakin EY:n perustamissopimuksen tai ETA-sopimuksen määräystä, joiden mukaisesti kyseisen tuen voitaisiin katsoa soveltuvan yhtenäismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan.

Kyseinen valtion tuki sisältyy LSB:n saneerausta helpottaviin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on saada yritys pitkällä aikavälillä elinkelpoiseksi toteuttamalla yrityksessä tervehdyttämissuunnitelma, jonka toteuttamisesta kokonaisuudessaan aiheutuu sosiaalisia kustannuksia ja sijoituskustannuksia. Näin ollen tukea on arvioitava ottaen huomioon vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakennemuutokseen myönnettävää valtion tukea koskevat yhteisön suuntaviivat (4). Suuntaviivojen määräysten mukaisesti tällaisten tukien on liityttävä kiinteästi asianmukaisen tervehdyttämissuunnitelman toteuttamiseen. Tervehdyttämissuunnitelmalla yritys on tarkoitus saada pitkällä aikavälillä elinkelpoiseksi, ja suunnitelman on sisällettävä sellaisia toimenpiteitä, joilla mahdollisuuksien mukaan lievitetään tukitoimenpiteiden mahdollisesti kilpailijoille aiheuttamia haittavaikutuksia. Lisäksi suuntaviivoissa määrätään, että tukea myönnetään ainoastaan sen verran ja siinä laajuudessa, että yritys voidaan sen turvin tervehdyttää, ja tuen on oltava sopusoinnussa Euroopan yhteisöille tervehdyttämisestä odotettavissa olevan hyödyn kanssa.

Ensimmäisen ehdon osalta tervehdyttäminen on supistanut asteittain LSB:n työntekijämäärää, millä on taattu muiden työntekijöiden työpaikat, ja yritys järkeistää liiketoimintaansa, luopuu elinkelvottomaksi käyneestä toiminnasta ja saneeraa sellaista toimintaa, joka saattaa kääntyä uudelleen kilpailukykyiseksi. Kilpailukyvyn arviointi perustuu tulevista toimintaehdoista ja kyseisten tuotteiden markkinoiden kehityksestä esitettyihin realistisiin olettamuksiin. Viimeksi mainittujen toimien osalta suunnitelmassa esitetään eri markkinoiden nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät kuin myös LSB:n asema kaikilla näillä markkinoilla. Suunnitelmassa hahmotellaan strategia, johon on sisällytetty sellaiset välttämättömät erityissijoitukset, joilla yritys saataisiin kohtuullisessa ajassa uudelleen elinkelpoiseksi. Näin ollen tarkistettu suunnitelma näyttää pystyvän antamaan LSB:lle sellaisen aseman, jossa se voi taistella markkinoilla omin asein ilman, että yritys tarvitsisi uutta julkisin varoin rahoitettua tukea. Tätä johtopäätöstä tukevat yrityksen nykyisestä taloudellisesta tilasta Espanjan hallituksen antamat tiedot, joiden mukaan verrattaessa vuoden 1995 lukuja vuoden 1994 vastaaviin lukuihin myynti ja yrityksen tuottama voitto on kasvanut, kun vertailussa ei oteta huomioon LSB:n vuoden 1994 huipputulokseen vaikuttanutta Akzon anteeksiantamaa 4 117 141 026 pesetan lainaa. Näin ollen yritykselle myönnettävän rakenneuudistustuen ensimmäinen ehto täyttyy.

Toisen ehdon osalta, jonka mukaan tervehdyttämissuunnitelman on sisällettävä sellaisia toimenpiteitä, joilla mahdollisuuksien mukaan lievitetään tuen mahdollisesti kilpailijoille aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia, komissio päättelee, millä tavoin suunnitelma vaikuttaisi LSB:n tuotantokykyyn. Tässä tapauksessa komissio vertailee LSB:n saneerauksen jälkeen saavuttamaa kapasiteettia yrityksen kapasiteettiin 12 päivänä kesäkuuta 1992, jolloin ensimmäinen suunnitelman toteuttamiseksi tehty sopimus astui voimaan eli jolloin Fogasan ja LSB:n välinen sopimus allekirjoitettiin. Espanjan hallituksen 6 päivänä lokakuuta 1993 päivätyn kirjeen ensimmäisessä liitteessä esitettiin lukuja LSB:n vuoden 1992 tuotantokapasiteetista.

Tervehdyttämissuunnitelman tarkistetussa versiossa ei ilmoitettu LSB:n tuotantokapasiteettia ennen suunnitelman käynnistämistä, vaan versiossa viitataan ainoastaan "nykyiseen kapasiteettiin", mutta ei määritellä, milloin yhtiö saavutti kyseisen kapasiteettitason. Kuitenkin suunnitelmassa todetaan nimenomaan, että LSB oli jo supistanut huomattavasti teollisuuden käyttämän polyesterilangan tuotantokapasiteettiaan ennen kuin yritys teki markkinatutkimuksen, joka johti tervehdyttämissuunnitelman laatimiseen. Kuitenkin kyseinen tuotantokyky sisältyy tervehdyttämissuunnitelmasta ilmeneviin LSB:n tuotantokykyä kuvaileviin lukuihin. Toisaalta Espanjan hallitus ei ole kertaakaan todennut, että sen aikaisemmin toimittamat yrityksen vuoden 1992 tuotantokyvystä esittämät luvut olisivat vääriä tai puutteellisia. Vaikka luvut sisältyivät komission tiedonantoon EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta, sen paremmin LSB kuin kukaan kolmas osapuolikaan eivät mitenkään kommentoineet asiaa. Näin ollen komissio tekee sen johtopäätöksen, että LSB:n tuotantokyky ennen tervehdyttämissuunnitelman käynnistämistä on Espanjan hallituksen 6 päivänä lokakuuta 1993 päivätyn kirjeen liitteessä 1 esittämä tuotantokyky eikä yrityksen tarkistetussa tervehdyttämissuunnitelmassa ilmoitettu "nykyinen tuotantokyky".

Tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman toteuttaminen sen kaikilta osin ei vaikuta lainkaan LSB:n kapasiteettiin tuottaa polyamidipolymeerirouhetta (jonka tuotantokyky säilyy 3 000 tonnina, toisin sanoen samalla tasolla kuin vuonna 1992) ja supistaa yrityksen polyesteripolymeerirouheen tuotantokykyä (vuoden 1992 52 000 tonnista 34 000 tonniin) sekä teollisuuden käyttämien viskoosilankojen tuotantokykyä (vuoden 1992 4 200 tonnista 3 700 tonniin). Näiden kapasiteettisupistusten voidaan katsoa olevan riittäviä minimoimaan rakenneuudistustuen LSB:n kilpailijoille mahdollisesti aiheuttamat haittavaikutukset, siinä määrin kuin ne voidaan toteuttaa vaarantamatta tervehdyttämissuunnitelman tavoitteen toteutumista eli LSB:n saamista uudelleen elinkelpoiseksi.

Muut LSB:n valmistamat tuotteet kuuluvat kuitenkin synteettikuitualan tukitoimenpiteitä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamisalaan. Säännöt otettiin käyttöön vuonna 1977, ja niiden tarkoituksena oli estää sellaisten tukien myöntäminen, jotka johtaisivat alan tuotantokyvyn lisäykseen. Käyttöönoton jälkeen sääntöjä on tarkistettu useaan otteeseen, minkä vuoksi eri sopimuksiin sisältyvää kyseistä laitonta valtion tukea on arvioitava sääntöjen vuoden 1993-1996 version perusteella (5), joka oli voimassa komission aloittaessa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn ja joka oli edelleen voimassa 27 päivänä marraskuuta 1995, jolloin päivätyllä kirjeellä Espanjan viranomaiset toimittavat komissiolle viimeiset tuen sopusointuisuuden tutkimiseksi vaaditut tiedot.

Sääntöjen vuoden 1993-1996 versiossa määrätään, että lupa investointituen myöntämiseen edellyttää aina tuensaajan supistavan tuntuvasti tuotantokykyään, toisin sanoen ohjeiden soveltamisen piiriin kuuluvien kuitujen ja lankojen kokonaistuotantokykyä.

Päätelläkseen, onko tässä nimenomaisessa tapauksessa noin 25 prosentin suuruinen supistus ohjeiden määräysten mukainen tuntuva supistus, komissio tarkastelee tapauksen yksityiskohtia, unohtamatta kyseisen yrityksen maantieteellistä sijaintia tai supistuksen vaikutuksia synteettikuitualaan.

Ensinnäkin, kuten edellä jo todettiin, suunnitelman toteuttamisella sen kaikilta osin LSB pyritään saamaan pitkällä aikavälillä elinkelpoiseksi ja takaamaan näin muiden työntekijöiden työpaikat. LSB:n toimipaikat sijaitsevat Katalonian Prat de Llobregatin kunnassa ja Madridin itsehallintoalueen Alcalá de Henaresin kunnassa. Espanjan liityttyä Euroopan yhteisöön katsottiin, että kyseiset alueet täyttivät yhteisön rakennerahastojen tavoitteen 2 edellytykset ja voivat saada rahastoista rahoitusta taantuneiden teollisuusalueiden rakennemuutokseen.

Toiseksi tuotantokyvyn vaikutusten osalta tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman toteuttaminen sen kaikilta osin supistaa Euroopan talousalueen polyamiditekstiililangan tuotantokykyä 2 %, polyesteritekstiililangan tuotantokykyä vajaat 0,5 % ja polyesterilyhytkuidun tuotantokykyä 1,5 % ja lisää vastaavasti Euroopan talousalueen teollisuuden käyttämän polyamidilangan tuotantokykyä vajaat 1 % ja teollisuuden käyttämän polyesterilangan tuotantokykyä noin 1 %. Lukuun ottamatta muita alan tuotanto- ja kapasiteettimuutosten vaikutuksia Euroopan talousalueella edellä esitetyt muutokset supistavat jo sinänsä kyseisten tuotteiden tuotantokykyä Euroopan talousalueella noin 1 % (vuoden 1992 noin 1,65 miljoonasta tonnista noin 1,63 miljoonaan tonniin) ja nostavat näiden tuotteiden tuotantokyvyn keskimääräistä käyttöastetta, joka vuonna 1992 oli noin 77,5 %. Näin ollen LSB:n tekstiililankojen ja lyhytkuitujen arvioitu tuotantokyvyn supistus on hyvinkin omiaan tasoittamaan yrityksen teollisuuslankojen arvioidun tuotantokyvyn kasvun kilpailulle mahdollisesti aiheuttamia haittavaikutuksia.

Näin ollen voidaan edellä esitetyistä syistä katsoa, että LSB:n valmistamien, yhteisön sääntöjen soveltamisen piiriin kuuluvien synteettikuitujen ja synteettikuitulankojen nettotuotantokyvyn supistus on tuntuva, kun tervehdyttämissuunnitelma toteutetaan sen kaikilta osin. Niinpä Madridin itsehallintoalueen takaussopimukseen sisältyvä valtion tuki, jolla se takasi LSB:n lainan, vastaa nykyisellään voimassa olevien sääntöjen määräyksiä.

Sen vuoksi tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman toimenpiteiden kaikinpuolinen toteuttaminen lievittää mahdollisuuksien mukaan tukitoimien kilpailijoille mahdollisesti aiheuttamia haittavaikutuksia, tämän vaikuttamatta kuitenkaan siihen, että LSB saadaan jälleen elinkelpoiseksi. Näin ollen rakenneuudistustuen myöntämisen edellytyksenä oleva toinen ehto täyttyy.

Kolmannen ehdon osalta, jonka mukaan tukea myönnetään ainoastaan sen verran, että tervehdyttäminen tuen turvin voidaan toteuttaa, Fogasan ja LSB:n allekirjoittaman sopimuksen sisältämän valtion tuen määrä on suoraan verrannollinen niihin LSB:n entisiin työntekijöihin, joille Fogasa suoritti näiden saamatta jääneet palkkasaatavat ja irtisanomiskorvaukset. Samaten ICF:n ja Madridin itsehallintoalueen takaussopimusten sisältämällä valtion tuella, jolla ne takasivat LSB:n lainoja, ei sinänsä ole yritykselle välitöntä rahallista arvoa, vaan se ainoastaan edesauttoi yritystä helpottamaan tervehdyttämissuunnitelman rahoituksen kannalta välttämättöminä pidettävien liikeluottojen saannin edellytyksiä. Näin ollen sopimusten sisältämä rakenneuudistustuki ei antaisi yrityksen käyttöön ylimääräistä rahaa, jota se saattaisi käyttää aggressiivisiin ja markkinoita vääristäviin toimiin tai tervehdyttämiseen liittymättömiin uusiin sijoituksiin. Niinpä rakenneuudistustuen myöntämisen kolmas edellytys täyttyy.

Jos LSB toteuttaa tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman sen kaikilta osin ja jos suunnitelman mukainen tuotantokyvyn supistus on lopullinen, sopimusten sisältämä valtion tuki täyttää kaiken kaikkiaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakennemuutokseen myönnettävää valtion tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen edellytykset.

Rakenneuudistustuella on kuitenkin ainoastaan saatettava tuensaaja uudelleen elinkelpoiseksi laaditun suunnitelman mukaisesti, eikä tukea saa käyttää tuotantokyvyn lisäykseen, paitsi silloin kun tämän katsotaan olevan kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi välttämätöntä ja silloin kun tuotantokyvyn lisäys sisältyy tuen turvin toteutettavaan tervehdyttämissuunnitelmaan. Tämän vuoksi komissiolle on yleensä esitettävä vuosittain kertomus tällaisten suunnitelmien yksityiskohtaisesta toteuttamisesta.

Lopuksi komissio toteaa, että se hyväksyy valtion takaukset ainoastaan, jos sopimuksessa on määritelty takauksen erityisehdot, joiden nojalla takaaja saa takaisin takauksina maksamansa summat.

ICF:n ja Madridin itsehallintoalueen takaussopimuksissa nämä ehdot on määritelty, minkä vuoksi komissiolla ei ole mitään syytä olettaa, että valtion takauksen antajat eivät realisoisi takauksien vakuutena olleita kiinnityksiä, siinä tapauksessa että LSB ei selviäisi velkojiensa kanssa taattujen lainojen yhteydessä sopimistaan velvoitteista.

Näin ollen kaikki sopimusten sisältämät valtion tukitoimet täyttävät EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan sekä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset poikkeuksen soveltamiseen tarvittavat perusteet. Sopimuskohdissa tarkoitettu tuki voidaan myöntää helpottamaan tiettyjen elinkeinojen tai tiettyjen talousalueiden kehitystä, silloin kun tällainen tuki ei vaikuta kaupankäynnin edellytyksiin yhteisen edun vastaisesti. Näin ollen tuki soveltuu yhtenäismarkkinoiden ja ETA-sopimuksen toimintaan.

VIII

Siinä tapauksessa, että LSB ei maksaisi Fogasalle takaisin tämän LSB:n entisille työntekijöille suorittamaa summaa kokonaisuudessaan Fogasan kanssa allekirjoitetun sopimuksen mukaisessa määräajassa eikä suorittaisi kaikkia sopimuksen mukaisia korkoja ja jos Fogasa päättäisi olla realisoimatta LSB:n takauksen vakuudeksi antaman kiinnityspantin tai ei ryhtyisi muunlaisiin toimenpiteisiin saadakseen takaisin yrityksen koko velan, komissio katsoisi, että silloin saattaisi olla kyse uudesta LSB:lle myönnetystä valtion tuesta, ja siinä tapauksessa komissio määrittelisi, soveltuuko toimenpide yhtenäismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan vai ei. Edellä esitetyn kaltaista harkintaa käytettäisiin myös siinä tapauksessa, että LSB ei maksaisi lainkaan tai osittain takaisin ICF:n ja Madridin itsehallintoalueen takausten turvin saamiensa lainojen pääomaa tai suorittaisi lainojen korkoja ja jompikumpi takaajista tai molemmat takaajat huolehtisivat LSB:n ottamista lainoista, mutta eivät realisoisi yrityksen takausten myöntämisen vakuudeksi antamia kiinnityspantteja taikka eivät ryhtyisi muunlaisiin toimenpiteisiin koko kyseisen summan takaisinsaamiseksi.

Komissio korostaa kuitenkin toistamiseen, ettei sillä ole mitään syytä olettaa, ettei LSB täyttäisi velvoitettaan maksaa takaisin ICF:n ja Madridin itsehallintoalueen takausten turvin saamiensa lainojen pääomaa ja suorittaa lainan korkoja, tai että olisi olemassa mahdollisuus, että yritys välttelisi velvoitettaan palauttaa Fogasan yrityksen entisille työntekijöille maksama summa kokonaisuudessaan korkoineen Fogasan kanssa allekirjoitetun sopimuksen mukaiseen määräaikaan mennessä,

ON TEHNYT SEURAAVAN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Jos tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa määritellyt ehdot täyttyvät, jäljempänä lueteltujen sopimusten sisältämät valtion tukitoimet soveltuvat yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sekä ETA-sopimuksen toimintaan sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti:

- Espanjan palkkatakuurahaston (Fondo de Garantía Salarial) ja La Seda de Barcelona S.A. -nimisen osakeyhtiön välinen sopimus, jonka mukaisesti yritys palauttaa määräajan kuluessa palkkatakuurahastolle 1 221 136 511 pesetaa palkkatakuurahaston yrityksen entisille työntekijöille suorittamia saamatta jääneitä palkkasaatavia ja irtisanomiskorvauksia;

- sopimus, jolla Katalonian rahoitusinstituutti (Institut Català de Finances) myönsi 1,7 miljardin pesetan takauksen kolmen La Seda de Barcelona S.A:lle myönnetyn lainan ja pääomalle kertyvän koron vakuudeksi sekä

- sopimus, jolla Madridin itsehallintoalue (Comunidad de Madrid) takasi La Seda de Barcelona S.A:n ottaman lainan ja pääomalle kertyvän koron, joiden yhteenlaskettu summa on enintään miljardi pesetaa.

2. Espanjan hallituksen 27 päivänä marraskuuta 1995 päivätyllä kirjeellä komissiolle toimittaman yhtiön tervehdyttämissuunnitelman toteuduttua kokonaisuudessaan 31 päivään joulukuuta 1999 mennessä La Seda de Barcelona S.A:n kaikkinaisten polyamidista, polyesteristä, polypropyleenista tai akryylistä valmistamien lyhytkuitujen ja teollisuuslankojen tuotantokapasiteetti saa olla enintään 67 000 tonnia.

3. Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kuluvan tilikauden päättymisestä ja sen jälkeen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kunkin tilikauden päättymisestä siihen asti, kunnes komissio on vakuuttunut siitä, että La Seda de Barcelona S.A. on toteuttanut tarkistetun tervehdyttämissuunnitelman sen kaikilta osin, Espanjan on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus, jossa on eriteltävä: a) yrityksen suunnitelman toteuttamisen edistyminen mukaan lukien ilmoitus kunkin yrityksen valmistaman tuotteen tuotantokyvystä tonneina laskettuna; b) kaikki yrityksen tämän päätöksen jälkeen saamat tuet; c) yrityksen taloudellinen tila; d) kuinka paljon yritys on maksanut takaisin Espanjan palkkatakuurahaston kanssa allekirjoittamansa sopimuksen mukaista velkaa ja kuinka paljon Katalonian rahoitusinstituutin sekä Madridin itsehallintoalueen takausten turvin yritykselle myönnettyjen lainojen pääomaa ja korkoja sekä e) kuinka paljon yritys on suorittanut Katalonian rahoitusinstituutille ja Madridin itsehallintoalueelle vuosimaksuja näiden yritykselle myöntämistä luottotakauksista.

2 artikla

Espanjan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta 1 artiklan 2 ja 3 kohdan määräysten täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Espanjan kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 30 päivänä huhtikuuta 1996.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL N:o C 253, 29.9.1995, s. 3

(2) EYVL N:o C 111, 4.11.1971, s. 1

(3) EYVL N:o L 5, 8.1.1991, s. 18

(4) EYVL N:o C 368, 23.12.1994, s. 12

(5) EYVL N:o C 346, 30.12.1992, s. 2. Sääntöjen tämän version voimassaoloaikaa on pidennetty kahdesti (ks. EYVL N:o C 224, 12.8.1994, s. 4 ja EYVL N:o C 142, 8.6.1995, s. 4).