NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1265/95,

annettu 29 päivänä toukokuuta 1995,

lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 3013/89 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

asetuksen (ETY) N:o 3013/89 (4) muuttamisesta antamallaan asetuksella (ETY) N:o 2069/92 (5) neuvosto on määrännyt markkinointivuodesta 1993 tuottajakohtaisen rajan uuhista ja vuohista saataville palkkioille,

palkkioon oikeuttavan tuottajakohtaisen rajan myöntäminen on lisännyt hallinnollisia ongelmia tiettyjen tuottajaryhmittymien kohdalla, erityisesti perheenjäsenten muodostamien ryhmittymien palkkio-oikeuksia ryhmittymän jäsenten välillä siirrettäessä; moitteeton hallinto edellyttäisi, että säädetään siitä, että tietyt ryhmittymät voidaan vapauttaa tietyin edellytyksin kansalliseen varantoon oikeuksia luovutettaessa tilaoikeuksia siirtämättä säädetyn prosenttiosuuden maksamisesta; tämä säädös ei saa johtaa kussakin jäsenvaltiossa tosiasiallisesti myönnettävien yksilökohtaisten oikeuksien lisääntymiseen eikä sellaisten uusien tuottajaryhmittymien perustamiseen, joiden ainoana tarkoituksena on välttyä oikeuksien luovuttamisesta tilaoikeuksia siirtämättä säädetyn prosenttiosuuden maksamisesta kansalliseen varantoon,

tuottajakohtainen raja on vahvistettu nimenomaisesti kullekin tuottajalle markkinointivuonna 1991 yhteensä myönnettyjen palkkioiden pohjalta; koska tämä markkinointivuosi oli Italiassa ja Kreikassa siirtymävuosi kahden erilaisen palkkiojärjestelmän välillä, tietyt tuottajat eivät ole voineet esittää markkinointivuodelta 1991 palkkiokelpoisten eläinten lukumäärää vastaavaa hakemusta; tämän tilanteen korjaamiseksi olisi aiheellista perustaa Italialle ja Kreikalle oma erityinen, kyseisiltä tuottajilta mahdollisesti saamatta jääneiden palkkioiden määrän suuruinen varanto; tämän vuoksi olisi aiheellista säätää, että ensi vaiheessa kummankin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää uusia oikeuksia edellä tarkoitetun erityisen varannon rajoissa ja että sen jälkeen, jollei näin myönnettyjen oikeuksien moitteetonta soveltamista koskevasta komission tarkastuksesta muuta johdu, voidaan kansallista varantoa korottaa erityisesti niiden Italian ja Kreikan alueiden osalta, joihin tämä tilanne on eniten vaikuttanut määrällä, joka vastaa viimeksi annettuja, markkinointivuodesta 1995 alken voimaan tulevia oikeuksia, ja

tämän vuoksi asetusta (ETY) N:o 3013/89 olisi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 3013/89 seuraavasti:

1. Lisätään 5 a artiklan 4 kohdan b alakohtaan alakohta seuraavasti:

"Edellisen alakohdan säännöksiä ei kuitenkaan markkinointivuodesta 1995 alkaen sovelleta luovutettaessa oikeuksia saman ryhmittymän jäsenten välillä tuottajaryhmittymiin, jotka täyttävät komission 30 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti vahvistamat edellytykset.

Näissä edellytyksissä on vähintään otettava huomioon:

- ryhmittymän jäsenten asema,

- ryhmittymään kuulumisen ja osallistumisen ajallinen pituus,

- ryhmittymän koostumus,

siinä määrin, ettei 5 a artiklan 4 b kohdan kolmannen alakohdan säännösten soveltamista aseteta kyseenalaiseksi."

2. Lisätään 5 b artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

"Tämän lisäksi Italialle ja Kreikalle perustetaan kummankin jäsenvaltion osalta enimmäismäärältään 600 000 oikeuden erityinen varanto lisäpalkkioiden myöntämistä varten niille tuottajille, jotka joutuivat kärsimään siitä, että markkinointivuoden 1991 aikana toisaalta palkkioeläinten kelpoisuusedellytykset muuttuivat sekä toisaalta kyseisenä markkinointivuonna maksettujen palkkioiden lukumäärään perustuvan yksilöllisen tuottajakohtaisen takuujärjestelmän rajoitukset otettiin käyttöön.

Italian ja Kreikan on huolehdittava siitä, että edellä tarkoitetut tuottajat yksilöidään seuraavien perusteiden mukaan:

a) Italian osalta:

- tuottajat, jotka eivät ole esittäneet vuoden 1991 alussa palkkiohakemusta markkinointivuodelta 1991, mutta ovat kuitenkin esittäneet saman määräajan kuluessa palkkiohakemuksen markkinointivuodelta 1990,

- lisäksi 30 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti määritellyillä tiukasti rajoitetuilla alueilla, tuottajat, jotka ovat esittäneet palkkiohakemuksen markkinointivuodelta 1991 ja joiden osalta voidaan osoittaa, että tosiasiallisesti myönnettyjen palkkioiden määrä ei vastaa ilmoitettujen ja pidettyjen palkkiokelpoisten eläinten määrää mainittuna markkinointivuonna; tässä tapauksessa myönnettävien lisäpalkkioiden määrä ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia tästä palkkiokelpoisten eläinten määrästä.

b) Kreikan osalta:

- tuottajat, jotka ovat esittäneet palkkiohakemuksen markkinointivuodelta 1991 ja joiden osalta voidaan osoittaa erityisesti vuonna 1992 esitettyjen hakemusten perusteella, että kyseiseltä markkinointivuodelta saatu palkkio ei vastaa palkkiokelpoisten eläinten määrää siitä syystä, että tuottajat eivät ole esittäneet hakemuksia 22 artiklan 6 kohdassa säädetyn järjestelmän perusteella, vaika heillä on ollut tämän järjestelmän perusteella palkkiokelpoisia uuhia;

- tuottajat, jotka eivät ole esittäneet palkkiohakemusta markkinointivuodelta 1991 ja joiden osalta voidaan osoittaa, että hakemusta ei ole esitetty siitä syystä, että kyseisenä markkinointivuonna näillä tuottajilla ei ole ollut palkkiokelpoisia uuhia 22 artiklan 6 kohdassa säädetyn järjestelmän perusteella.

Kaikissa edellä tarkoitetuissa tapauksissa lukuun ottamatta Italian osalta a kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja alueita lisäpalkkiot määritetään suhteessa samojen tuottajien tai heidän oikeudenomistajiensa markkinointivuodelta 1992 esittämissä hakemuksissa olevien palkkiokelpoisten eläinten määrään.

Italian ja Kreikan selkeästi yksilöityä kyseiset tuottajat edellä olevassa alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti ja ennen markkinointivuoden 1995 loppua, komissio tarkistaa, että säädettävinä olevat lisäpalkkiot rajoitetaan kyseisiin tuottajiin ilman, että he saisivat suuremmat palkkiot kuin ne, jotka heille olisi annettu, jos edellä tarkoitettua tilannetta ei olisi syntynyt.

Ellei tästä tarkistuksesta muuta johdu ja edellä tarkoitetun erityisen varannon rajoissa, tämän artiklan säännösten mukaisesti perustettua kansallista varantoa korotetaan määrällä, joka vastaa jaettavina olevien lisäpalkkioiden yhteismäärää; tämä korotus ei vaikuta 3 kohdassa tarkoitettuun lisävarantoon."

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan markkinointivuodesta 1995 lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä toukokuuta 1995.

Neuvoston puolesta

Ph. VASSEUR

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 382, 31.12.1994, s. 38

(2) EYVL N:o C 89, 10.4.1995

(3) EYVL N:o C 133, 31.5.1995, s. 8

(4) EYVL N:o L 215, 30.7.1992, s. 59

(5) EYVL N:o L 289, 7.10.1989, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1886/94 (EYVL N:o L 197, 30.7.1994, s. 30)