NEUVOSTON DIREKTIIVI 95/60/EY,

annettu 27 päivänä marraskuuta 1995,

kaasuöljyn ja lentopetrolin merkitsemisestä veron määräämiseksi

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

tässä direktiivissä säädetyt yhteisön toimenpiteet eivät ole ainoastaan tarpeellisia vaan välttämättömiä sisämarkkinoiden tavoitteiden toteuttamiseksi; jäsenvaltiot eivät pysty kukin osaltaan toteuttamaan näitä tavoitteita; niiden toteuttamisesta yhteisön tasolla säädetään jo direktiivissä 92/81/ETY (4) ja erityisesti sen 9 artiklassa; tämä direktiivi on toissijaisuusperiaatteen mukainen,

direktiivissä N:o 92/82/ETY (5) vahvistetaan tiettyjen kivennäisöljyjen ja erityisesti tiettyjen kaasuöljy- ja lentopetroliluokkien valmisteverojen vähimmäismääriä koskevat säännökset,

sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on vahvistettava yhteiset säännöt sellaisen kaasuöljyn ja lentopetrolin veron määräämiseksi suoritettavasta merkitsemisestä, joilta ei ole kannettu kyseisten polttoaineena käytettävien kivennäisöljyjen tavanomaista veron määrää,

tiettyjen jäsenvaltioiden olisi erityisten kansallisten olosuhteiden vuoksi saatava oikeus poiketa tässä direktiivissä säädetyistä toimenpiteistä,

direktiivissä N:o 92/12/ETY (6) vahvistetaan valmisteveron alaisia tuotteita koskevan yleisen järjestelmän säännöt, ja sen 24 artiklassa säädetään erityisesti perustettavasta valmisteverokomiteasta, jonka tehtävänä on tutkia valmisteveroa koskevien yhteisön säännösten soveltamista, ja

kaasuöljyn ja lentopetrolin veron määräämiseksi suoritettavassa merkitsemisessä käytettävien tuotteiden ominaisuuksia koskevia tiettyjä teknisiä näkökohtia olisi käsiteltävä mainitun artiklan perusteella,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Rajoittamatta veron määräämiseksi suoritettavaa merkitsemistä koskevia kansallisia säännöksiä jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin säännösten mukaista merkitsemisjärjestelmää:

- kaikkiin CN-koodiin 2710 00 69 kuuluviin kaasuöljytyyppeihin, jotka on luovutettu kulutukseen direktiivin 92/12/ETY 6 artiklan mukaisesti ja vapautettu valmisteverosta tai joista on kannettu muu kuin direktiivin 92/82/ETY 5 artiklan 1 kohdassa säädetty valmisteveron määrä,

- CN-koodiin 2710 00 55 kuuluvaan lentopetroliin, joka on luovutettu kulutukseen direktiivin 92/12/ETY 6 artiklan mukaisesti ja vapautettu valmisteverosta tai josta on kannettu muu kuin direktiivin 92/82/ETY 8 artiklan 1 kohdassa säädetty valmisteveron määrä.

2. Jäsenvaltiot voivat kansanterveyteen tai turvallisuuteen liittyvistä syistä tai muista teknisistä syistä myöntää poikkeuksia 1 kohdassa säädetyn merkitsemisjärjestelmän soveltamisesta, jos ne toteuttavat verovalvontaa koskevat aiheelliset toimenpiteet.

Lisäksi Irlanti voi päättää olla käyttämättä kyseistä merkitsemisainetta tai olla sallimatta sen käyttöä direktiivin 92/12/ETY 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa Irlannin on ilmoitettava asiasta komissiolle, joka ilmoittaa siitä muille jäsenvaltioille.

2 artikla

1. Merkitsemisaine on kemiallisten lisäaineiden, jotka on lisättävä veroviranomaisten valvonnassa viimeistään ennen kyseisten kivennäisöljyjen luovutusta kulutukseen, tarkkaan määritelty yhdistelmä.

Kuitenkin

- jos tuote luovutetaan valmisteverottomana suoraan toisesta jäsenvaltiosta muualta kuin verottomasta varastosta, jäsenvaltiot voivat vaatia, että merkitsemisaine lisätään tuotteeseen ennen kuin se poistuu lähetysmaan verovapaasta varastosta,

- jäsenvaltiot, jotka ovat toteuttaneet kyseisen toimenpiteen ennen 1 päivää tammikuuta 1996, voivat tietyissä poikkeustapauksissa tai -tilanteissa sallia merkitsemisaineen lisäämisen sen jälkeen, kun kyseiset kivennäisöljyt on veroviranomaisten valvonnassa luovutettu kulutukseen. Kyseistä toimenpidettä soveltavien jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Tällöin jäsenvaltiot voivat palauttaa kulutukseen luovuttamisen yhteydessä maksetun valmisteveron,

- Tanska voi lykätä merkitsemisaineen lisäämistä enintään lopullisen vähittäismyynnin ajankohtaan, jos tuotteet pysyvät verovalvonnan alaisina.

2. Käytettävä merkitsemisaine määritellään neuvoston direktiivin 92/12/ETY 24 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että merkittyjä tuotteita ei käytetä väärin ja erityisesti että kyseisiä kivennäisöljyjä ei voida käyttää polttoaineena maantieliikenteeseen tarkoitetun ajoneuvon moottorissa tai säilyttää sen polttoainesäiliössä, elleivät jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset salli kyseistä käyttöä tietyissä erityistapauksissa.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ensimmäisessä kohdassa mainituissa tapauksissa kyseisten kivennäisöljyjen käyttöä on pidettävä asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön rikkomisena. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava aiheelliset toimenpiteet kaikkien tämän direktiivin säännösten täysimittaiseksi soveltamiseksi ja erityisesti määrättävä seuraamuksista, joita sovelletaan näiden toimenpiteiden rikkomiseen; näiden seuraamusten on oltava tehokkaita ja oikein suhteutettuja ja niillä on oltava pelotevaikutus.

4 artikla

Edellä 1 artiklan 1 kohdassa säädetyn merkitsemisaineen lisäksi jäsenvaltiot voivat lisätä kansallisen väri- tai merkitsemisaineen.

Kenelläkään ei ole oikeutta lisätä kyseisiin kivennäisöljyihin muita kuin yhteisön lainsäädännössä tai asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä merkitsemis- tai väriaineita.

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset voimaan 2 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen annettujen säännösten voimaantulon ajankohtana. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 27 päivänä marraskuuta 1995.

Neuvoston puolesta

P. SOLBES MIRA

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 15, 18.1.1994, s. 18

(2) EYVL N:o C 128, 9.5.1995, s. 178

(3) EYVL N:o C 133, 16.5.1994, s. 35

(4) EYVL N:o L 316, 31.10.1992, s. 12, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 94/74/EY (EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 46)

(5) EYVL N:o L 316, 31.10.1992, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/74/EY (EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 46)

(6) EYVL N:o L 76, 23.3.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 94/74/EY (EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 46)