NEUVOSTON DIREKTIIVI 94/58/EY,

annettu 22 päivänä marraskuuta 1994,

merenkulkijoiden vähimmäiskoulutustasosta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 84 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattaa perustamissopimuksen 189 c(3) artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsoo, että

meriturvallisuudesta ja meren pilaantumisen estämisestä yhteisössä 25 päivänä tammikuuta 1993 tekemissään päätöksissä neuvosto otti huomioon inhimillisen tekijän merkityksen alusten turvallisessa käytössä,

meriturvallisuutta koskevasta yhteisestä politiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 antamassaan päätöslauselmassa(4) neuvosto vahvisti tavoitteeksi riittämättömästi koulutetun laivaväen poistamisen ja myönsi etusijan sellaisille yhteisön toimille, joiden tarkoituksena on edistää koulutusta ja opetusta viimeistelemällä yhteiset vaatimukset avainhenkilöstön vähimmäiskoulutustasolle, mukaan lukien yhteisen kielen käyttöä yhteisön aluksilla koskeva kysymys,

merenkulkijoiden ammatillisen pätevyyden osoittavan pätevyyskirjan myöntämisessä käytettävät koulutusvaatimukset eroavat toisistaan jäsenvaltioittain; kansallisten lainsäädäntöjen moninaisuuden vuoksi tämän direktiivin sääntelemän alan koulutuksessa ei voida varmistaa meriturvallisuuden vaatimaa koulutustasojen yhdenmukaisuutta,

neuvoston direktiivejä 89/48/ETY(5) ja 92/51/ETY(6), jotka koskevat tutkintotodistusten ja ammatillisen koulutuksen tunnustamiseen liittyviä yleisiä järjestelmiä, sovelletaan tämän direktiivin koskemiin merenkulun ammatteihin; ne edistävät perustamissopimuksen niiden velvoitteiden noudattamista, joilla pyritään poistamaan henkilöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden esteet jäsenvaltioiden väliltä,

kyseisiin yleisiin järjestelmiin liittyvissä direktiiveissä säädetty tutkintotodistusten ja todistusten keskinäinen tunnustaminen ei aina takaa koulutustason standarditasoa kaikille jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla työskenteleville merenkulkijoille, mukaan lukien Euros-rekisteriin merkityt alukset heti kun neuvosto on hyväksynyt kyseisen rekisterin; tämä on kuitenkin elintärkeää meriturvallisuuden kannalta,

tämän vuoksi on olennaista määritellä yhteisön merenkulkijoiden vähimmäiskoulutustaso; on suotavaa, että tällä alalla toteutettavat toimenpiteet perustuvat kansainvälisellä tasolla jo hyväksyttyihin koulutusvaatimuksiin eli vuoden 1978 kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaan yleissopimukseen (STCW-yleissopimus); kaikki jäsenvaltiot ovat kyseisen sopimuksen osapuolia,

perustetaan 22 päivänä toukokuuta 1991 tehdyssä STCW-yleissopimuksen muutoksessa [päätöslauselma MSC 21(59)] radioasemanhoitajan toimi merenkulun maailmanlaajuisen hätä- ja turvallisuusjärjestelmän (GMDSS) mukaisesti,

meriturvallisuuden lisäämiseksi sekä ihmishenkien menetysten ja meren pilaantumisen estämiseksi olisi yhteisön vesillä liikennöivien alusten laivaväen keskinäistä viestintää parannettava,

matkustaja-aluksilla henkilökunnan, jonka tehtävänä on auttaa matkustajia hätätilanteessa, olisi kyettävä kommunikoimaan matkustajien kanssa; tässä yhteydessä olisi otettava huomioon kaikki kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) matkustaja-aluksilla hätätilanteessa matkustajien auttamisesta vastuussa olevan henkilökunnan vähimmäiskoulutusvaatimuksista annetun päätöslauselman A.770(18) kaikki asiaa koskevat määräykset,

haitallisia tai saastuttavia tuotteita kuljettavilla säiliöaluksilla työskentelevän laivaväen olisi kyettävä toimimaan tehokkaasti onnettomuuksien estämiseksi ja hätätilanteista selviämiseksi; on ensisijaisen tärkeää laatia päällikön, päällystön ja miehistön välille asianmukainen 8 artiklan vaatimukset täyttävä viestintäyhteys,

jäljempänä 8 artiklan 3 kohta on tarpeen, koska asiaan kuuluvia vaatimuksia, jotka hyväksytään vuoden 1978 STCW-yleissopimuksen muutoksessa, ei ole vielä hyväksytty IMO:ssa,

olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että merenkulkijoilla, joilla on kolmansien maiden antama pätevyyskirja, on STCW-yleissopimuksessa vaadittua koulutustasoa vastaava pätevyys,

tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi määriteltävä yhteiset perusteet kolmansien maiden antamien pätevyyskirjojen tunnustamiseksi yhteisössä; tämän vuoksi neuvoston olisi perustamissopimuksen määräysten mukaisesti hyväksyttävä mainitut yhteiset perusteet,

olisi perustettava kolmansien maiden koulutuslaitosten tai hallintoviranomaisten antamien pätevyyskirjojen tunnustamiseen liittyvissä tehtävissä komissiota avustava komitea,

olisi toteutettava sellaisia toimenpiteitä, joiden avulla jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, mukaan lukien Euros-rekisteriin merkityt alukset heti kun neuvosto rekisterin hyväksyy, työskentelevät merenkulkijat, joiden pätevyyskirjoja ei ole annettu tämän direktiivin mukaisesti, voivat jatkaa työskentelyään siirtymäajan aikana ja vielä yhteisten perusteiden hyväksymisen jälkeen,

jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina vahvistettava turvallisuutta ja edistettävä pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti kolmannen maan, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta, lipun alla purjehtivat alukset, tai alukset, joiden miehistöllä on pätevyyskirjat, joita ei ole hyväksytty tämän direktiivin mukaisesti; näin satamaviranomaiset valvovat, että kolmannen maan lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua, ja

olisi säädettävä menettelyistä, joiden perusteella tämä direktiivi voidaan mukauttaa kansainvälisiin yleissopimuksiin ja sääntöihin,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan tässä direktiivissä mainittuihin merenkulkijoihin, jotka työskentelevät merialuksilla, jotka purjehtivat jonkin jäsenvaltion lipun alla, lukuun ottamatta:

- sotalaivoja, laivaston apu-aluksia tai muita jäsenvaltion omistamia tai käyttämiä ja yksinomaan valtiollisiin, ei-kaupallisiin tarkoituksiin varattuja aluksia,

- kalastusaluksia,

- huvialuksia, joita ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin,

- rakenteeltaan yksinkertaisia puisia aluksia.

2 artikla

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta 1 artiklassa tarkoitetulla aluksella työskentelevät kansi- ja konevahteihin sekä pelastusvenemiehiin kuuluvat päälliköt, päällystö ja miehistö saavat vähintään tämän direktiivin liitteenä olevat STCW-yleissopimuksen vaatimukset täyttävän koulutuksen sekä 3 artiklan mukaisen pätevyyskirjan.

3 artikla

'Pätevyyskirjalla` tarkoitetaan siitä käytetystä nimestä riippumatonta voimassaolevaa asiakirjaa, jonka on antanut sen jäsenvaltion viranomainen, joka on myöntänyt pätevyyskirjan haltijalle oikeuden siinä mainittuun tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvaan toimintaan.

4 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'päälliköllä` henkilöä, jolla on aluksen päällikkyys,

b) 'päällystöllä` muita päällikön lisäksi päällystötehtäviä hoitavia, jotka kansallisten säännösten tai sellaisten puuttuessa järjestösopimusten tai tavan nojalla ovat siinä asemassa,

c) 'perämiehellä` pätevää kansiosastossa työskentelevää päällystön jäsentä,

d) 'yliperämiehellä` päälliköstä arvossa seuraavaa kansipäällystön jäsentä, jolle aluksen päällikkyys siirtyy päällikön tullessa kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään,

e) 'konemestarilla` pätevää koneosastossa työskentelevää päällystön jäsentä,

f) 'konepäälliköllä` ylintä konemestaria, joka on vastuussa aluksen kuljetuskoneistosta,

g) 'ensimmäisellä konemestarilla` konepäälliköstä arvossa seuraavaa konemestaria, jolla on vastuu aluksen kuljetuskoneistosta konepäällikön tullessa kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään,

h) 'apulaiskonemestarilla` henkilöä, joka on opiskelemassa konemestariksi ja on kansallisen säännöksen nojalla siinä asemassa,

i) 'radioasemanhoitajalla` henkilöä, jolla on asianmukainen merenkulun maailmanlaajuista hätä- ja turvallisuusjärjestelmää koskeva pätevyyskirja, jonka jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen tai laitos on antanut tai hyväksynyt radio-ohjesäännön määräysten mukaisesti,

j) 'miehistöllä` muita aluksen henkilöstöön kuuluvia kuin päällikköä tai päällystöä,

k) 'pelastusvenemiehellä` aluksen laivaväen jäsentä, jolla on erikseen tai pätevyyskirjan yhteydessä annettu pätevyystodistus hengenpelastusalusten ja pelastusveneiden ohjaamisesta,

l) 'merialuksella` muita aluksia kuin niitä, joita käytetään yksinomaan sisämaan vesistöissä tai suojatuilla vesillä tai niiden välittömässä läheisyydessä tai alueilla, joilla sovelletaan satamasääntöjä,

m) 'jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella` jossakin jäsenvaltiossa rekisteröityä alusta, joka purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien Euros-rekisteriin merkityt alukset heti kun neuvosto on hyväksynyt sen. Aluksia, jotka eivät vastaa tätä määritelmää, pidetään kolmannen maan lipun alla purjehtivina aluksina,

n) 'rannikkoliikenteellä` kulkua jäsenvaltion rannikon läheisyydessä kyseisen jäsenvaltion määrittelemällä tavalla,

o) 'koneteholla` sitä tehoa kilowateissa, joka ilmenee aluksen rekisteritodistuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa,

p) 'öljysäiliöaluksella` alusta, joka on suunniteltu ja rakennettu sekä jota käytetään öljyn ja öljytuotteiden irtokuljetukseen,

q) 'kemikaalisäiliöaluksella` alusta, joka on rakennettu ja jota käytetään sellaisten nestemäisten kemikaalien irtokuljetukseen, jotka on lueteltu vaarallisten kemikaalien irtokuljetuksiin käytettävien alusten rakennetta ja laitteita koskevassa koodissa, sellaisena kuin se on voimassa tämän direktiivin hyväksymishetkellä,

r) 'kaasusäiliöaluksella` alusta, joka on rakennettu ja jota käytetään sellaisten nestemäisten kaasujen irtokuljetukseen, jotka on lueteltu nestemäisten kaasujen irtokuljetuksiin käytettävien alusten rakennetta ja laitteita koskevassa koodissa, sellaisena kuin se on voimassa tämän direktiivin hyväksymishetkellä,

s) 'radio-ohjesäännöllä` tarkistettuja ja Maailman hallinnollisen radiokonferenssin hyväksymiä ohjesääntöjä,

t) 'matkustaja-aluksella` yli kaksitoista matkustajaa kuljettavaa merialusta,

u) 'kalastusaluksella` kalan, valaan, hylkeen, mursun tai muiden meren elollisten luonnonvarojen pyyntiin käytettävää alusta,

v) 'STCW-yleissopimuksella` IMO:n vuoden 1978 merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, sellaisena kuin se on voimassa tämän direktiivin hyväksymishetkellä.

5 artikla

Edellä 2 artiklassa vaadittua koulutusta on annettava siten, että tämän direktiivin liitteessä määrätyt teoreettiset tiedot ja käytännön taidot voidaan saavuttaa, erityisesti hengenpelastus- ja palontorjuntavälineistön käytön osalta; kunkin jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen on hyväksyttävä koulutus.

6 artikla

1 Mikäli on ehdottoman välttämätöntä, toimivaltaiset viranomaiset voivat - arvioituaan ettei siitä aiheudu minkäänlaista vaaraa henkilöille, tavaroille tai ympäristölle myöntää merenkulkijalle erivapauden työskennellä tietyllä aluksella määrätyn ajan, joka ei saa kuitenkaan ylittää kuutta kuukautta, sellaisissa tehtävissä, joiden osalta hänellä ei ole asianmukaista pätevyyskirjaa, jos voidaan olla täysin vakuuttuneita siitä, että henkilöllä, jolle erivapaus myönnetään, on riittävä pätevyys vapaana olevan paikan edellyttämien tehtävien hoitamiseksi täysin turvallisesti; radioasemanhoitajan tehtävään erivapaus myönnetään ainoastaan radio-ohjesäännön mukaisesti. Erivapautta ei myönnetä päällikön tai konepäällikön tehtävien osalta, paitsi pakottavasta esteestä, ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi.

2 Kutakin paikkaa koskeva erivapaus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle henkilölle, jolla on vaadittu pätevyyskirja välittömästi yhtä astetta alempaan tehtävään. Jos alemmassa tehtävässä ei vaadita minkäänlaista pätevyyskirjaa, erivapaus voidaan myöntää sellaiselle henkilölle, joka toimivaltaisten viranomaisten mielestä selvästi vastaa pätevyydeltään ja kokemukseltaan täytettävän tehtävän edellyttämiä vaatimuksia, sillä edellytyksellä, että kyseisen henkilön on, ellei hänellä ole asianmukaista pätevyyskirjaa, läpäistävä toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä testi sen osoittamiseksi, että tällainen erivapaus voidaan myöntää hänelle täysin turvallisesti. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että kyseiseen tehtävään valitaan mahdollisimman pian henkilö, jolla on asianmukainen pätevyyskirja.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen/viranomaiset tai laitokset, jotka niiden on valtuutettava:

- antamaan 5 artiklassa tarkoitettua koulutusta,

- järjestämään ja/tai valvomaan mahdollisesti vaadittavia kokeita; jäsenvaltion on varmistettava, että kaikilla kokeen tarkastajilla on asianmukainen pätevyys,

- antamaan pätevyyskirjat,

- myöntämään 6 artiklassa säädetyt erivapaudet.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:

1) jäsenvaltion lipun alla purjehtivassa kussakin aluksessa ja jäsenvaltion satamasta lähtöisin olevassa tai sinne suuntaavassa kussakin matkustaja-aluksessa on välineet, joiden avulla on aina mahdollista kommunikoida suullisesti koko laivaväen kanssa turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja jotka takaavat erityisesti sen, että viestit ja ohjeet vastaanotetaan ajoissa ja ymmärretään oikein. Lisäksi aluksen ja maissa olevien viranomaisten välillä on oltava asianmukaiset viestintäyhteydet joko yhteisellä kielellä tai kyseisten viranomaisten kielellä;

2) hätätilanteessa matkustajien auttamisesta matkustaja-aluksilla vastuussa oleva henkilökunta on helposti tunnistettavissa ja sillä on tehtäväänsä riittävät kommunikointitaidot, jotka muodostuvat seuraavien perusteiden muodostamasta kokonaisuudesta:

a) tietyllä reitillä kuljetettavien matkustajien pääkansallisuuksia vastaava kieli tai vastaavat kielet;

b) henkilökunnan taito käyttää perusohjeita annettaessa englanninkielisiä peruskäsitteitä muodostaa kommunikointikanavan myös vaikeuksissa olevia matkustajia autettaessa, riippumatta siitä, onko kyseessä matkustajan ja miehistön jäsenen yhteinen kieli;

c) mahdollinen tarve kommunikoida hätätilanteessa muilla keinoilla (osoittamalla, elekielellä; osoittamalla ohjetaulut, kokoontumispaikkojen, hengenpelastusvälineistön ja varauloskäyntien sijainnit) silloin kun sanallinen viestintä ei ole mahdollista;

d) matkustajille näiden omalla äidinkielellä/äidinkielillä annettujen täydellisten turvallisuusmääräysten määrä;

ja

e) kielet, joilla hätäilmoitukset voidaan antaa hätä- tai harjoitustilanteessa ensisijaisen tärkeiden ohjeiden välittämiseksi matkustajille ja matkustajien auttamisesta vastuussa olevan henkilökunnan tehtävien helpottamiseksi;

3) jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla öljysäiliöaluksilla, kemikaalisäiliöaluksilla ja kaasusäiliöaluksilla päällikön, päällystön ja miehistön on kyettävä kommunikoimaan keskenään yhdellä tai useammalla yhteisellä työkielellä. Lisäksi olisi varmistettava asianmukaiset viestintäyhteydet aluksen ja maissa olevien viranomaisten välillä joko yhdellä yhteisellä kielellä tai kyseisten viranomaisten kielellä;

4) satamavaltiona alusta tarkastaessaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että myös kolmannen maan lipun alla purjehtivat alukset noudattavat tätä artiklaa.

9 artikla

1 Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen, merenkulkijoille, jotka ovat jäsenvaltioiden kansalaisia, annettavien pätevyyskirjojen jäsenvaltioiden välinen vastavuoroinen tunnustaminen perustuu direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY säännöksiin.

2 Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen, merenkulkijoille, jotka eivät ole jäsenvaltioiden kansalaisia, annettavien pätevyyskirjojen jäsenvaltioiden vastavuoroinen tunnustaminen perustuu myös direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY säännöksiin.

3 Merenkulkijoille, joilla ei ole 3 artiklassa tarkoitettua pätevyyskirjaa, voidaan antaa lupa työskennellä jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, jos heidän pätevyyskirjatyyppinsä hyväksymisestä on päätetty seuraavan menettelyn mukaisesti:

a) neuvosto hyväksyy ennen 1 päivää heinäkuuta 1995 perustamissopimuksen määräysten mukaisesti laitosten tai hallintoviranomaisten antamien pätevyyskirjatyyppien tunnustamisessa käytettävät yhteiset perusteet.

b) jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille ne pätevyyskirjatyypit, jotka ne ovat hyväksyneet tai aikovat hyväksyä a alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaan;

c) jos kolmen kuukauden aikana ilmoituksesta jokin jäsenvaltio tai komissio esittää vastalauseen a alakohdassa tarkoitettujen perusteiden perusteella, komissio asettaa kysymyksen 13 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn. Kyseisen jäsenvaltion on toteutettava aiheelliset toimenpiteet mainitussa artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tehtyjen päätösten täytäntöön panemiseksi;

d) komissio laatii luettelon jäsenvaltioiden ilmoittamista pätevyyskirjoista ja pitää sen ajan tasalla. Tämä lista on julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4 Merenkulkijoille, joilla ei ole 3 artiklassa säädettyä pätevyyskirjaa, mutta jotka työskentelevät jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, voidaan antaa lupa jatkaa työskentelyä kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla enintään kahden vuoden ajan 3 kohdan a alakohdassa säädettyjen yhteisten perusteiden hyväksymisestä. Tämän määräajan jälkeen heillä on oltava joko 3 artiklassa säädetty pätevyyskirja tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksytty pätevyyskirjatyyppi.

10 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että satamajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tekevät ensisijaisesti tarkastuksen sellaisen kolmannen maan lipun alla purjehtiville aluksille, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta tai jonka alusten päällikön, päällystön ja miehistön tai konemiesten pätevyyskirjoja ei ole tunnustettu 9 artiklan mukaisesti, jotta voidaan määrittää täyttääkö miehistön koulutus- ja pätevyystaso STCW-yleissopimuksessa ja 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

11 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet, mukaan lukien aluksen mahdollinen pysäyttäminen, jos satamajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat tarkastuksessa, ettei miehistö pysty osoittamaan vaadittua ammatillista pätevyyttä, jota siltä edellytetään aluksen turvallisuuden varmistamiseksi ja saastumisen estämiseksi.

12 artikla

1 Tätä direktiiviä voidaan muuttaa 13 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tämän direktiivin mukaisesti 4 artiklan q, r ja s alakohdassa mainittuihin kansainvälisiin sääntöihin tehtävien, jo voimaantulleiden muutosten soveltamiseksi.

2 Edellä 4 artiklan v alakohdassa tarkoitetussa STCW-yleissopimuksessa hyväksyttävien uusien keinojen tai pöytäkirjojen seurauksena neuvosto on komission ehdotuksesta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden parlamentaariset menettelyt ja IMO:n asiaa koskevat menettelyt, antanut yksityiskohtaiset säännöt näiden uusien keinojen tai pöytäkirjojen ratifioimisesta ja huolehtinut siitä, että niitä sovelletaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

13 artikla

1 Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2 Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3 a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

c) Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kahdeksan viikon määräajassa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

14 artikla

1 Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1995.

2 Näissä jäsenvaltioiden antamissa toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle. Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

15 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 22 päivänä marraskuuta 1994.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. WISSMANN

(1) EYVL N:o C 212, 5.8.1993, s. 1

(2) EYVL N:o C 34, 2.2.1994, s. 10

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993 (EYVL N:o C 91, 28.3.1994, s. 120), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 19 päivänä syyskuuta 1994 (EYVL N:o C 301, 27.10.1994, s. 41) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 16 päivänä marraskuuta 1994

(4) EYVL N:o C 271, 7.10.1993, s. 1

(5) EYVL N:o L 19, 24.1.1989, s. 16

(6) EYVL N:o L 209, 24.7.1992, s. 25

LIITE

KOULUTUSTA KOSKEVAT STCW-YLEISSOPIMUKSEN VAATIMUKSET, JOIHIN DIREKTIIVIN 2 ARTIKLASSA VIITATAAN

LUKU II PÄÄLLIKKÖ JA KANSIPÄÄLLYSTÖ

SÄÄNTÖ II/2

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten päälliköille ja yliperämiehille

Vähintään 1 600 bruttorekisteritonnin alusten päällikkö ja perämies

1 Jokaisella vähintään 1 600 bruttorekisteritonnin merialuksen päälliköllä ja yliperämiehellä on oltava asianmukainen pätevyyskirja.

2 Jokaisen pätevyyskirjan hakijan on:

a) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

b) täytettävä vähintään 200 bruttorekisteritonnin aluksen vahtipäällikön pätevyysvaatimukset ja hänen on pitänyt suorittaa hyväksyttyä meripalvelua siinä toimessa:

i) yliperämiehen pätevyyskirjaa varten vähintään 18 kuukautta. Tätä aikaa voidaan lyhentää, ei kuitenkaan 12 kuukautta lyhyemmäksi, jos viranomaiset vaativat erikoiskoulutusta, jonka ne katsovat vastaavan vähintään kuuden kuukauden palvelua vahtipäällikkönä;

ii) päällikön pätevyyskirjaa varten vähintään 36 kuukautta: Tätä aikaa voidaan lyhentää, ei kuitenkaan 24 kuukautta lyhyemmäksi, jos vähintään 12 kuukautta tästä meripalvelusta on suoritettu yliperämiehenä tai jos viranomaiset vaativat erikoiskoulutusta, jonka ne katsovat vastaavan sellaista palvelua;

c) pitänyt suorittaa viranomaisten vaatimusten mukainen tutkinto. Kyseiseen tutkintoon on kuuluttava ne asiakohdat, jotka mainitaan tämän säännön liitteessä. Tästä poiketen viranomaiset voivat harkittuaan sen tarpeelliseksi muuttaa näitä tutkintovaatimuksia, mikäli ne koskevat rannikkoliikennettä harjoittavien alusten päälliköitä ja yliperämiehiä. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon muutosten vaikutukset kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuteen.

200 ja 1 600 bruttorekisteritonnin välillä olevien alusten päällikkö ja yliperämies.

3 Jokaisella 200 ja 1 600 bruttorekisteritonnin välillä olevan merialuksen päälliköllä ja yliperämiehellä on oltava asianmukainen pätevyyskirja.

4 Jokaisen pätevyyskirjan hakijan on:

a) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

b) i) yliperämiehen pätevyyskirjaa varten täytettävä ne vaatimukset, jotka on asetettu vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten vahtipäällikölle;

ii) päällikön pätevyyskirjaa varten täytettävä ne vaatimukset, jotka on asetettu vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten vahtipäällikölle, ja hänen on pitänyt suorittaa hyväksyttyä meripalvelua siinä toimessa vähintään 36 kuukautta. Tätä aikaa voidaan lyhentää, ei kuitenkaan 24 kuukautta lyhyemmäksi, jos vähintään 12 kuukautta tästä meripalvelusta on suoritettu yliperämiehenä tai jos viranomaiset vaativat erikoiskoulutusta, jonka ne katsovat vastaavan sellaista palvelua;

c) pitänyt suorittaa viranomaisten vaatimusten mukainen tutkinto. Kyseiseen tutkintoon on kuuluttava ne asiakohdat, jotka mainitaan tämän säännön liitteessä. Tästä poiketen viranomaiset voivat harkittuaan sen tarpeelliseksi muuttaa näitä tutkintovaatimuksia, mikäli ne koskevat rannikkoliikennettä harjoittavien alusten päälliköitä ja yliperämiehiä. Tällöin voidaan jättää pois sellaisia asioita, jotka eivät ole tarpeen kyseisillä kulkuvesillä ja aluksilla ottaen kuitenkin huomioon muutosten vaikutukset kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuteen.

Yleistä

5 Liitteen eri otsakkeiden alla vaadittu tiedontaso voi vaihdella sen mukaan, onko kysymys päällikön vai yliperämiehen pätevyyskirjasta ja koskeeko pätevyyskirja tai pätevyyskirjat vähintään 1 600 bruttorekisteritonnin vai 200 ja 1 600 bruttorekisteritonnin välillä olevia aluksia.

SÄÄNNÖN II/2

Vaadittavat vähimmäistiedot pätevyyskirjan myöntämiseksi vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten päälliköille ja yliperämiehille

1 Alla olevat kurssivaatimukset on laadittu vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten päälliköiden tai yliperämiesten pätevyyskirjan hakijan tutkintoa varten. Suunnitelmassa on tarkoitus laajentaa ja syventää niitä oppiaineita, jotka sisältyvät sääntöön II/4 "Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten vahtipäälliköille". Ottaen huomioon, että päällikkö on viime kädessä vastuussa alusten turvallisuudesta, sen matkustajista, miehistöstä sekä lastista ja että yliperämiehen on oltava milloin tahansa valmis ottamaan tämä vastuu, tutkinnon on näissä oppiaineissa oltava suunniteltu testaamaan heidän kykyään omaksua kaikki käytettävissä olevat laivan turvallisuuteen vaikuttavat tiedot.

2 Navigointi ja sijainnin määritys

a) Matkan suunnittelu ja navigointi kaikissa olosuhteissa

i) valtamerireitin merkitseminen hyväksyttävin menetelmin;

ii) rajoitetuilla kulkuvesillä;

iii) jäissä;

iv) näkyvyyden ollessa rajoitettu;

v) reittijakojärjestelmissä;

vi) alueilla, joilla vaikuttavat voimakkaat vuorovedet.

b) Sijainnin määritys

i) taivaankappalehavainnoin, mukaan lukien auringon, tähtien, kuun ja planeettojen käyttö;

ii) maantieteellisin havainnoin, mukaan lukien kyky suuntia maamerkkejä ja merimerkkejä, kuten loistoja, tunnusmajakoita ja poijuja käyttäen yhdessä asianmukaisten merikarttojen, merenkulkijoille annettavien tiedotuksien ja muiden julkaisujen kanssa, joiden avulla voidaan arvioida suoritettavan sijainnin määrityksen tarkkuus;

iii) käyttäen kaikkia nykyaikaisia elektronisia laivanavigointilaitteita viranomaisten hyväksynnän mukaisesti, mukaan lukien erityistiedot niiden käyttöperiaatteista, rajoituksista, virhelähteistä, tiedot virhenäyttöjen hakemisesta ja korjausmenetelmistä, joiden avulla sijainti voidaan määrittää tarkasti.

3 Vahdinpito

a) Perusteelliset tiedot yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehtyjen kansainvälisten sääntöjen sisällöstä, soveltamisesta ja tarkoituksesta, mukaan lukien turvallista navigointia käsittelevät liitteet;

b) Tiedot säännöstä II/1: "Pääperiaatteet, jotka on otettava huomioon komentosiltavahtia pidettäessä".

4 Tutkalaitteet

Osoitettava tutkasimulaattoria käytettäessä tai, jos sellaista ei ole käytössä, tutkamerkintäpaperilla tietonsa tutkan periaatteista ja kykynsä käyttää tutkaa sekä tulkita ja analysoida kyseisistä laitteista saatavaa tietoa:

a) suorituskykyyn ja tarkkuuteen vaikuttavat tekijät;

b) näytön säätö ja ylläpito;

c) virhenäytön havaitseminen, valekaiut, aaltovälke jne;

d) etäisyys ja suuntima;

e) kriittisten kaikujen havaitseminen;

f) toisten alusten kurssi ja nopeus;

g) aika ja etäisyys lähimpään sivuutuspisteeseen leikkaavaan, kohtaavaan tai saavuttavaan suuntaan kulkeviin aluksiin nähden;

h) toisten alusten kurssin ja nopeuden muutosten havaitseminen;

i) oman aluksen kurssin tai nopeuden tai molempien muutosten vaikutus;

j) yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehtyjen kansainvälisten sääntöjen soveltaminen.

5 Magneetti- ja hyrräkompassit

Osattava määritellä ja korjata magneetti- ja hyrräkompassien virheet sekä tunnettava keinot sellaisten virheiden korjaamiseksi.

6 Meteorologia ja oseanografia

a) Osoitettava kykyä ymmärtää ja tulkita synoptista karttaa ja ennustaa aluekohtaista säätä huomioimalla paikalliset sääolosuhteet;

b) tiedettävä erilaisten sääjärjestelmien ominaisuudet mukaan lukien trooppiset myrskyt sekä niiden keskusten ja vaarallisten neljännesten välttäminen;

c) tunnettava valtameren virtajärjestelmät;

d) osattava käyttää kaikkia soveltuvia merenkulkujulkaisuja, jotka koskevat vuorovesiä ja virtoja, mukaan luettuina englanninkieliset julkaisut;

e) osattava arvioida vuorovesiolosuhteita.

7 Aluksen ohjaus ja käsittely

Aluksen ohjaus ja käsittely kaikissa olosuhteissa, mukaan lukien seuraavat olosuhteet:

a) ohjaus lähestyttäessä luotsialuksia tai -asemia ottaen asianmukaisesti huomioon sään, vuoroveden, etenemisen ja pysäytysmatkan;

b) aluksen käsittely joilla, jokisuilla jne. ottaen huomioon virran, tuulen ja rajoitetun kulkuveden vaikutukset ohjauskykyyn;

c) ohjaus matalassa vedessä mukaan lukien painuman, kallistumisen ja pituussuuntaisen keinumisen kölin alla olevaa vettä vähentävä vaikutus;

d) kohtaavien alusten välinen vaikutus sekä oman aluksen ja läheisen matalan välinen vaikutus (matalikkovaikutus);

e) aluksen kiinnittäminen ja irrottaminen erilaisissa tuuli- ja vuorovesiolosuhteissa hinaajien avulla ja ilman niitä;

f) ankkuripaikan valinta; ankkurointi rajoitetulla ankkuripaikalla yhdellä tai kahdella ankkurilla ja käytettävän ankkurikettingin pituuden määrittämiseen vaikuttavat tekijät;

g) ankkureiden laahaaminen, sekaantuneiden ankkurien selvittäminen;

h) kuivatelakointi normaalitilanteessa ja vaurion sattuessa;

i) alusten ohjaus ja käsittely myrskyssä, mukaan lukien hädässä olevan aluksen tai lentokoneen auttaminen, hinaustoiminta, toimenpiteet, joilla ohjauskyvytön alus suojataan aallokolta, sorron pienentäminen ja öljyn käyttö;

j) ohjauksen varotoimenpiteet laskettaessa veneitä tai lauttoja vesille huonolla ilmalla;

k) menettely otettaessa pelastettavia alukselle valmiusveneistä tai pelastusveneistä ja pelastuslautoilta;

l) kyky arvioida yleisimpien alustyyppien ohjaus- ja konetietoja kiinnittäen erityistä huomiota pysäytysmatkoihin sekä kääntösäteisiin eri syväyksillä ja nopeuksilla;

m) alennetulla nopeudella tapahtuvan navigoinnin merkitys vältettäessä oman aluksen keula- ja peräaallon aiheuttamaa vahinkoa;

n) käytännön toimenpiteet navigoitaessa jäissä tai olosuhteissa, joissa jäätä muodostuu aluksen rakenteisiin;

o) liikennejakojärjestelmien noudattaminen ja ohjaus niissä.

8 Aluksen vakavuus, rakenne ja vahingonvalvonta

a) Ymmärrettävä aluksen rakenteen perusperiaatteet sekä aluksen viippaukseen ja vakavuuteen vaikuttavat tekijät sekä keinot turvallisen viippauksen ja vakavuuden säilyttämiseksi;

b) tunnettava osastolle aiheutuvan vahingon ja siihen tulevan vuodon vaikutus aluksen viippaukseen ja vakavuuteen sekä vastatoimet, joihin on ryhdyttävä;

c) osoitettava kykyä käyttää vakavuus-, viippaus ja rasitustaulukkoja ja -kaavioita sekä rasituksen laskentalaitteita, mukaan lukien tiedot lastauksesta ja painolastin otosta rungon rasituksen pitämiseksi hyväksyttävissä rajoissa;

d) tunnettava yleisesti aluksen tärkeimmät rakenneosat ja eri osien oikeat nimet;

e) tunnettava aluksen vakavuutta koskevan järjestön suositukset.

9 Laivakoneet

a) Laivakoneiden toimintaperiaatteet;

b) laivan apukoneisto;

c) laivakonetekniikan termien yleinen tunteminen.

10 Lastin käsittely ja ahtaus

a) Lastin ahtaus ja kiinnittäminen aluksella mukaan lukien lastinkäsittelylaitteet;

b) lastaus- ja purkaustoiminnot ottaen erityisesti huomioon raskaiden erien lastauksen ja purkauksen;

c) lastien kuljetusta koskevat kansainväliset säännöt ja suositukset, varsinkin International Maritime Dangerous Goods Code (IMDG-koodi);

d) vaarallisten tavaroiden kuljetus, varotoimenpiteet lastaus- ja purkaustoimintojen aikana ja vaarallisten tavaroiden hoito matkan aikana;

e) säiliöalusten turvallisuusohjeiden sisällön ja soveltamiskäytännön riittävä tunteminen;

f) yleisesti käytettyjen lasti-, putkisto- ja pumppausjärjestelyjen riittävä tunteminen;

g) termit ja määritelmät, joita käytetään kuvaamaan tavallisten öljylastien kuten raakaöljy, välitisleet ja nafta, ominaisuuksia;

h) päästömääräykset; painolastin otto, tankkien puhdistus ja kaasunpoisto;

i) Load-on-top-menetelmä.

11 Palontorjunta ja palonsammutuslaitteet

a) Paloharjoitusten järjestäminen;

b) erilaiset palotyypit ja palokemia;

c) palonsammutusjärjestelmät;

d) osallistuminen hyväksytylle palonsammutuskurssille;

e) palonsammutusvarusteita koskevien määräysten tunteminen.

12 Toiminta hätätilanteessa

a) Varotoimenpiteet vietäessä alus matalaan;

b) toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä ennen karilleajoa ja sen jälkeen;

c) karille ajaneen aluksen irrottaminen, avustettuna ja ilman apua;

d) toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä yhteentörmäyksen jälkeen;

e) väliaikainen vuotojen tiivistäminen;

f) toimenpiteet matkustajien ja miehistön suojaamiseksi ja turvaamiseksi hätätilanteissa;

g) vahingon rajoittaminen ja aluksen pelastaminen palon tai räjähdyksen jälkeen;

h) aluksen jättäminen;

i) hätäohjaus, hätäruorin asentaminen ja käyttö sekä välineet hätäruorin asentamiseen silloin kun mahdollista;

j) henkilöiden pelastaminen hädässä olevasta aluksesta tai hylystä;

k) mies-yli-laidan toimenpiteet.

13 Sairaanhoito

Osattava käyttää seuraavia julkaisuja:

a) laivoille tarkoitettu kansainvälinen lääketieteellinen opaskirja (International Medical Guide for Ships) tai vastaavat kansalliset julkaisut;

b) kansainvälisen viestikirjan (International Code of Signals) lääketieteellinen osa;

c) vaarallisia tavaroita koskevissa onnettomuuksissa käytettävä ensiapuopas (Medical First Aid Guide for Use in Accidents Involving Dangerous Goods).

14 Merioikeus

a) Tunnettava kansainvälinen merioikeus, sellaisena kuin se on kansainvälisissä sopimuksissa ja yleissopimuksissa ja sellaisena kuin se vaikuttaa päällikön velvollisuuksiin ja vastuuseen, varsinkin meriympäristön turvallisuuden ja suojelun osalta. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti seuraaviin kohtiin:

i) todistukset ja muut asiakirjat, jotka aluksella on oltava kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, niiden hankkimisen edellytykset ja lainmukainen voimassaoloaika;

ii) vastuu kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen asianomaisten määräysten mukaan;

iii) vastuu ihmishengen turvallisuutta merellä koskevan yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukaan;

iv) vastuu alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevien kansainvälisten yleissopimusten mukaan;

v) merenkulun terveysilmoitukset; kansainvälisen terveydenhoitosäännöstön määräykset;

vi) vastuu yhteentörmäämisen ehkäisemistä merellä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan;

vii) vastuu muiden aluksen, matkustajien, miehistön ja lastin turvallisuuteen vaikuttavien kansainvälisten säännösten mukaan;

b) kansallista merilainsäädäntöä koskeva tiedontaso jää viranomaisten harkintaan, mutta siihen on kuuluttava kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten täytäntöön panemiseksi tarvittavien kansallisten menettelytapojen tuntemus.

15 Vastuu henkilöstöhallinnosta ja -koulutuksesta

Tunnettava laivojen henkilöstöhallintoa, -organisaatiota ja -koulutusta.

16 Radioviestintä ja valomerkinanto

a) Osattava lähettää ja vastaanottaa viestejä morse-valolla ja käyttää kansainvälistä viestikirjaa; silloin kun viranomaiset ovat järjestäneet tutkinnon näissä aineissa alempia pätevyyskirjoja varten, ne voidaan jättää pois päällikön pätevyyskirjaan kuuluvasta tutkinnosta;

b) tiedettävä radioviestinnässä noudatettavat menettelytavat ja osattava käyttää radiolaitteita, varsinkin hätä-, pika-, varoitus- ja merenkulkusanomia välitettäessä;

c) tiedettävä menettelytavat lähetettäessä hätämerkkejä radio-ohjesäännön mukaisesti.

17 Hengenpelastus

Tunnettava perusteellisesti hengenpelastuslaitteita koskevat määräykset (Kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä), laivanjättöharjoitusten organisaatio, pelastusveneet, pelastuslautat ja muut hengenpelastusvälineet.

18 Etsintä ja pelastus

Tunnettava perusteellisesti kauppa-alusten etsintä- ja pelastuskirja (MERSAR).

19 Menetelmät pätevyyden osoittamiseksi

a) Navigointi

Osattava käyttää sekstanttia, suuntimalaitetta ja atsimuuttipeiliä sekä merkitä kartalle sijainti, kurssi ja suuntimat.

b) Kansainväliset säännöt yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä

i) Sellaisten pienoismallien käyttö, jotka näyttävät oikeita merkkikuvioita tai valoja, tai kulkuvalosimulaattorin käyttö;

ii) tutkamerkintäpaperi tai tutkasimulaattori.

c) Tutka

i) Tutkasimulaattori; tai

ii) tutkamerkintäpaperit.

d) Palonsammutus

Osallistuminen hyväksytylle palonsammutuskurssille.

e) Viestiliikenne

Visuaalinen ja äänilaittein suoritettu käytännön koe.

f) Hengenpelastus

Pelastusveneiden, pelastuslauttojen, valmiusveneiden ja muiden pelastuslaitteiden laskeminen vesille ja käsittely, mukaan lukien pelastusliivien pukeminen.

SÄÄNTÖ II/3

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi alle 200 bruttorekisteritonnin alusten vahtipäälliköille ja päälliköille

1 Alukset, joita ei käytetä rannikkoliikenteeseen

a) Jokaisella alle 200 bruttorekisteritonnin merialuksen, jota ei käytetä rannikkoliikenteeseen, päälliköllä on oltava sellainen pätevyyskirja, jonka viranomaiset myöntävät 200 ja 1 600 bruttorekisteritonnin välillä olevien alusten päälliköille;

b) jokaisella alle 200 bruttorekisteritonnin merialuksen, jota ei käytetä rannikkoliikenteeseen, vahtipäälliköllä on oltava asianmukainen pätevyyskirja, joka koskee vähintään 200 bruttorekisteritonnin aluksia.

2 Alukset, joita käytetään rannikkoliikenteeseen

a) Päällikkö

i) Jokaisella alle 200 bruttorekisteritonnin merialuksen, jota käytetään rannikkoliikenteeseen, päälliköllä on oltava asianmukainen pätevyyskirja;

ii) jokaisen pätevyyskirjan hakijan on:

1) oltava vähintään 20 vuoden ikäinen;

2) pitänyt suorittaa hyväksyttyä meripalvelua vauhtipäällikkönä vähintään 12 kuukautta;

3) osoitettava viranomaisille, että hänellä on kyseisillä aluksilla työtehtäviensä hoitamiseen tarvittavat tiedot, joihin sisältyvät tämän säännön liitteessä mainitut asiakohdat.

b) Vahtipäällikkö

i) Jokaisella alle 200 bruttorekisteritonnin merialuksen, jota käytetään rannikkoliikenteeseen, vahtipäälliköllä on oltava asianmukainen pätevyyskirja;

ii) jokaisen pätevyyskirjan hakijan on:

1) oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;

2) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

3) osoitettava viranomaisille, että hänellä on:

- hyväksytysti suoritettu erityiskoulutus, mukaan lukien tarpeellinen määrä viranomaisten vaatimaa asianmukaista meripalvelua

tai

- hyväksyttyä meripalvelua kansiosastossa vähintään kolme vuotta;

4) osoitettava viranomaisille, että hänellä on kyseisillä aluksilla työtehtäviensä hoitamiseen tarvittavat tiedot, joihin sisältyvät liitteessä mainitut asiakohdat.

3 Koulutus

Tarpeellisten tietojen ja käytännön kokemuksen hankkimiseksi annettavan koulutuksen on perustuttava sääntöön II/1 "Pääperiaatteet, jotka on otettava huomioon komentosiltavahtia pidettäessä" ja soveltuviin kansainvälisiin sääntöihin ja suosituksiin.

4 Poikkeukset

Viranomaiset voivat katsoessaan, että aluksen koko ja matkaolosuhteet tekevät tämän säännön ja sen liitteen kaikkien vaatimusten noudattamisen kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi, vapauttaa tällaisen aluksen tai alustyypin päällikön tai vahtipäällikön soveltuvassa määrin joistakin vaatimuksista ottaen kuitenkin huomioon kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuden.

SÄÄNNÖN II/3 LIITE

Vaadittavat vähimmäistiedot pätevyyskirjan myöntämiseksi alle 200 bruttorekisteritonnin alusten vahtipäälliköille ja päälliköille

1 a) Tunnettava seuraavat asiat:

i) rannikkomerenkulku ja vaadittava määrä tähtitieteellistä merenkulkua;

ii) kansainvälinen säännöstö yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä;

iii) vaarallisia tavaroita koskeva kansainvälinen säännöstö (International Maritime Dangerous Goods Code IMDG);

iv) magneettikompassi;

v) radiopuhelimen käyttö ja valomerkinanto;

vi) palontorjunta ja palonsammutuslaitteet;

vii) hengenpelastus;

viii) toiminta hätätilanteissa;

ix) aluksen käsittely;

x) aluksen vakavuus;

xi) meteorologia;

xii) pienalusten koneistot;

xiii) ensiapu;

xiv) etsintä ja pelastus;

xv) meriympäristön pilaamien ehkäiseminen;

b) edellä a kohdan vaatimusten lisäksi on tunnettava kaikkien kyseisille aluksille asennettujen navigointilaitteiden ja -varusteiden turvallinen käyttö;

c) vaadittavan tiedontason a ja b kohdassa määritetyissä asiakohdissa on oltava riittävä, jotta vahtipäällikkö voi turvallisesti suorittaa tehtävänsä.

2 Jokaisen alle 200 bruttorekisteritonnin merialuksen päällikön on 1 kohdassa mainittujen vaatimusten lisäksi osoitettava viranomaisille, että hän tietää, kuinka päällikön tehtävät suoritetaan turvallisesti.

SÄÄNTÖ II/4

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten vahtipäälliköille

1 Jokaisella vähintään 200 bruttorekisteritonnin merialuksen vahtipäälliköllä on oltava asianmukainen pätevyyskirja.

2 Jokaisen pätevyyskirjan hakijan on:

a) oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;

b) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

c) pitänyt suorittaa hyväksyttyä meripalvelua kansiosastossa vähintään kolme vuotta, josta vähintään kuusi kuukautta komentosiltavahdinpitotehtäviä pätevän päällystöön kuuluvan henkilön valvonnassa. Viranomaiset voivat kuitenkin sallia, että enintään kaksi vuotta tästä hyväksytystä meripalvelusta korvataan erityiskoulutusjaksolla. Tällöin edellytetään, että viranomaiset ovat vakuuttuneet kyseisen koulutuksen vastaavan vähintään sitä meripalvelua, jota se korvaa;

d) osoitettava viranomaisille suorittamalla asianmukainen tutkinto, että hänellä on sellaiset teoreettiset ja käytännön tiedot, joita kyseiset työtehtävät edellyttävät.

3 Pätevyyskirjat rajoittamattomaan palveluun

Myönnettäessä pätevyyskirjoja toiminta-alueeltaan rajoittamattomaan palveluun tutkinnolla on selvitettävä hakijan teoreettisten ja käytännön tietojen riittävyys niissä asiakohdissa, jotka ilmenevät tämän säännön liitteestä.

4 Rajoitetut pätevyyskirjat

Myöntäessään pätevyyskirjoja palvelukseen rannikkoliikenteessä viranomaiset voivat jättää pois seuraavat liitteessä mainitut asiakohdat ottaen kuitenkin huomioon muutosten vaikutukset kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuteen:

a) tähtitieteellinen merenkulku;

b) elektroniset sijainninmääritys- ja navigointijärjestelmät, jotka eivät kata kyseisiä vesiä.

5 Tiedontaso

a) Vaadittavan tiedontason liitteessä mainituissa asiakohdissa on oltava riittävä, jotta vahtipäällikkö voi suorittaa vahdinpitotehtävänsä turvallisesti. Määrittäessään asianmukaista tiedontasoa viranomaisten on otettava huomioon ne huomautukset, jotka on mainittu liitteen kussakin asiakohdassa;

b) tarpeellisten teoreettisten tietojen ja käytännön kokemuksen hankkimiseksi annettavan koulutuksen on perustuttava sääntöön II/1 "Pääperiaatteet,jotka on otettava huomioon komentosiltavahtia pidettäessä" ja soveltuviin kansainvälisiin sääntöihin ja suosituksiin.

SÄÄNNÖN II/4 LIITE

Vaadittavat vähimmäistiedot pätevyyskirjan myöntämiseksi vähintään 200 bruttorekisteritonnin alusten vahtipäälliköille

1 Tähtitieteellinen merenkulku

Osattava käyttää taivaankappaleita aluksen sijainnin ja kompassin virheiden määrittämiseen.

2 Maantieteellinen ja rannikkomerenkulku

a) Osattava määrittää aluksen sijainti käyttämällä:

i) maamerkkejä;

ii) navigointilaitteita, mukaan lukien loistot, tunnusmajakat ja poijut;

iii) merkinnänpitoa, ottaen huomioon tuulet, vuorovesi, virrat sekä kierrosluvun perusteella ja lokin avulla määritetty nopeus.

b) Tunnettava perusteellisesti ja osattava käyttää merikarttoja ja merenkulkujulkaisuja, kuten esimerkiksi purjehdusohjeita, vuorovesitaulukoita, tiedotuksia merenkulkijoille, merenkulkuvaroituksia radioteitse ja reittijakotiedotteita.

3 Tutkanavigointi

Tunnettava tutkan toimintaperiaatteet ja osattava käyttää tutkaa sekä tulkita ja analysoida tutkalla saatua tietoa mukaan lukien:

a) suorituskykyyn ja tarkkuuteen vaikuttavat tekijät;

b) näytön säätö ja ylläpito;

c) virhenäytön havaitseminen, valekaiut, aaltovälke jne.;

d) etäisyys ja suuntima;

e) kriittisten kaikujen havaitseminen;

f) toisten alusten kurssi ja nopeus;

g) aika ja etäisyys sivuutuspisteeseen leikkaavaan, kohtaavaan tai saavuttavaan suuntaan kulkeviin aluksiin nähden;

h) toisten alusten kurssin ja nopeuden muutosten havaitseminen;

i) oman aluksen kurssin tai nopeuden tai molempien muutosten vaikutus;

j) yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehtyjen kansainvälisten säännösten soveltaminen.

4 Vahdinpito

a) Osoitettava tuntevansa perusteellisesti yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehtyjen kansainvälisten säännösten sisällön, soveltamisen ja tarkoituksen mukaan lukien liitteet, jotka käsittelevät turvallista navigointia;

b) osoitettava tuntevansa säännön II/1 "Pääperiaatteet, jotka on otettava huomioon komentosiltavahtia pidettäessä".

5 Elektroniset sijainninmääritys- ja navigointijärjestelmät

Osattava määrittää aluksen sijainti käyttämällä elektronisia navigointilaitteita viranomaisten hyväksymällä tavalla.

6 Radiosuuntimalaitteet ja kaikuluotaimet

Osattava käyttää laitteita ja soveltaa tietoja oikein.

7 Meteorologia

Tunnettava aluksen meteorologiset laitteet ja niiden käyttö. Tiedettävä eri sääjärjestelmien ominaisuudet, tiedotustoiminta ja rekisteröintimenettely sekä osattava hyödyntää saatavilla olevia säätietoja.

8 Magneetti- ja hyrräkompassit

Tiedettävä magneetti- ja hyrräkompassien toimintaperiaatteet mukaan lukien virheet ja niiden korjaaminen. Hyrräkompassien osalta lisäksi pääkompassin alaisten järjestelmien ymmärtäminen sekä tiedot tavallisimpien hyrräkompassityyppien käytöstä ja huollosta.

9 Automaattiohjaus

Tunnettava automaattiohjaus ja sen käyttö.

10 Radioviestintä ja valomerkinanto

a) Osattava lähettää ja ottaa vastaan sanoma morse-valolla;

b) osattava käyttää kansainvälistä viestikirjaa;

c) tunnettava radioviestinnässä noudatetut menettelytavat ja osattava käyttää radiolaitteita, varsinkin hätä-, pika-, varoitus- ja merenkulkusanomia välitettäessä.

11 Palontorjunta ja palonsammutuslaitteet

a) Osattava järjestää paloharjoituksia;

b) tunnettava palotyypit ja palokemia;

c) tunnettava palonsammutusjärjestelmät;

d) osallistuttava hyväksytylle palonsammutuskurssille.

12 Osattava järjestää laivanjättöharjoituksia ja tunnettava pelastusveneiden, pelastuslauttojen ja valmiusveneiden sekä niiden laskulaitteiden ja välineiden käyttö, erityisesti hengenpelastuslaitteiden radiovarusteiden, hätäradiopoijujen, pelastuspukujen ja lämpösuojaimien käyttö.

13 Toiminta hätätilanteessa

Tunnettava ne asiat, jotka on lueteltu ILO/IMCO:n "Document for Guidance" -julkaisun käytössä olevan painoksen kyseisessä liitteessä.

14 Aluksen ohjaus ja käsittely

Tunnettava:

a) erilaisen kantavuuden, syväyksen, viippauksen, nopeuden ja kölin alla olevan veden vaikutus kääntösäteisin ja pysäytysmatkoihin;

b) tuulen ja virran vaikutus aluksen käsittelyyn;

c) ohjaus mies-yli-laidan-tilanteessa;

d) painuman, matalan veden ja vastaavan vaikutus;

e) oikeat menettelytavat alusta ankkuroitaessa ja kiinnitettäessä.

15 Aluksen vakavuus

a) Tunnettava riittävästi ja osattava käyttää aluksen vakavuus-, viippaus- ja rasitustaulukoita ja -kaavioita sekä rasituksenmäärityslaitteita;

b) tunnettava tärkeimmät toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä aluksen menetettyä osan kelluvuuttaan.

16 Englannin kieli

Osattava englannin kieltä siten, että päällystöön kuuluvat henkilöt voivat käyttää karttoja ja muita merenkulkujulkaisuja, ymmärtää meteorologisia tietoja ja aluksen turvallisuutta ja käyttöä koskevia sanomia sekä osaavat ilmaista itseään selvästi pitäessään yhteyttä muihin aluksiin tai rannikkoasemiin. Ymmärrettävä ja osattava käyttää merenkulun mallisanastoa (IMCO Standard Marine Vocabulary).

17 Aluksen rakenne

Tunnettava yleisesti aluksen rakenteen pääosat ja eri osien oikeat nimet.

18 Lastinkäsittely ja ahtaus

Tunnettava lastien turvallinen käsittely ja ahtaus ja näiden tekijöiden vaikutus aluksen turvallisuuteen.

19 Sairaanhoito

Osattava soveltaa sairaanhoito-oppaista ja radioteitse saatuja neuvoja käytäntöön sekä osattava ryhtyä kyseisten tietojen perusteella tehokkaisiin toimiin niissä onnettomuus- tai sairaustapauksissa, joita aluksilla tavallisesti sattuu.

20 Etsintä ja pelastus

Tunnettava kauppalaivojen etsintä- ja pelastuskäsikirja (MERSAR).

21 Meriympäristön pilaamisen ehkäiseminen

Tiedettävä varotoimenpiteet, joihin on ryhdyttävä meriympäristön pilaamisen ehkäisemiseksi.

SÄÄNTÖ II/5

Pakolliset vähimmäisvaatimukset päälliköiden ja perämiesten ammattitaidon säilymisen ja tietojen ajanmukaisuuden varmistamiseksi

1 Pätevyyskirjan saaneen jokaisen päällikön ja perämiehen, joka työskentelee merellä tai aikoo palata merelle maissa olon jälkeen, on säilyttääkseen pätevyytensä meripalveluun osoitettava viranomaisille säännöllisin enintään viiden vuoden väliajoin, että hänellä on:

a) riittävä terveydentila, varsinkin näön ja kuulon osalta;

ja

b) ammattitaito, joka osoitetaan:

i) hyväksytyllä, vähintään vuoden mittaisella meripalvelulla päällikkönä tai perämiehenä viiden edeltävän vuoden aikana;

tai

ii) sellaisten tehtävien suorittamisella, jotka vastaavat kyseisen pätevyyskirjan tasoa ja joiden voidaan katsoa vastaavan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa vaadittua meripalvelua;

tai

iii) yhdellä seuraavista tavoista:

- suorittamalla hyväksytty koe

tai

- suorittamalla menestyksellisesti hyväksytty kurssi tai hyväksytyt kurssit

tai

- suorittamalla vähintään kolmen kuukauden hyväksytty meripalvelu ylimääräisenä perämiehenä välittömästi ennen siihen toimeen ryhtymistä, johon hänen pätevyyskirjansa oikeuttaa.

2 Viranomaisten on yhteistyössä asianosaisten kanssa laadittava tai laadituttava täydennys- ja uudelleenkoulutuskurssien suunnitelmat, tarpeen mukaan vapaaehtoisina tai pakollisina, meripalvelussa olevia päälliköitä ja perämiehiä varten, sekä erityisesti uudelleen meripalveluun palaavia varten. Viranomaisten on varmistettava, että järjestelyt mahdollistavat kaikkien kyseeseen tulevien henkilöiden osallistumisen kokemustaan ja tehtäviään vastaaville kursseille. Sellaisten kurssien on oltava viranomaisten hyväksymiä, ja niihin on sisällyttävä merenkulun teknologian muutokset sekä muutokset voimassa oleviin kansainvälisiin säännöksiin ja suosituksiin, jotka koskevat ihmishengen turvallisuutta merellä ja meriympäristön suojelua.

3 Jokaisen päällikön ja perämiehen on jatkaessaan meripalvelua sellaisilla aluksilla, joita varten on kansainvälisesti sovittu erityiset koulutusvaatimukset, suoritettava menestyksellisesti hyväksytty asianmukainen koulutus.

4 Viranomaisten on varmistettava, että ihmishengen turvallisuutta merellä ja meriympäristön suojelua koskevien kansainvälisten säännösten viimeisimmät muutokset ovat sen tuomiovallan alaisten alusten saatavilla.

SÄÄNTÖ II/6

Pakolliset vähimmäisvaatimukset komentosiltavahtiin osallistuville vahtimiehille

1 Vähimmäisvaatimukset komentosiltavahtiin osallistuvalle vahtimiehelle vähintään 200 bruttorekisteritonnin merialuksella on esitetty 2 kohdassa. Nämä vaatimukset eivät ole samat kuin vaatimukset matruusin pätevyyskirjan myöntämiseksi, eivätkä ne pieniä aluksia lukuunottamatta ole myöskään yksinään komentosiltavahtia pitävän vahtimiehen vähimmäisvaatimukset. Viranomaiset voivat vaatia lisäkoulutusta ja -pätevyyttä yksinään komentosiltavahtia pitävältä vahtimieheltä.

2 Jokaisen vähintään 200 bruttorekisteritonnin merialuksen komentovahtiin osallistuvan vahtimiehen on:

a) oltava vähintään 16 vuoden ikäinen;

b) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, varsinkin näön ja kuulon osalta;

c) osoitettava viranomaisille, että hän on:

i) suorittanut hyväksyttyä meripalvelua, johon sisältyy vähintään kuuden kuukauden kokemus komentosiltavahdinpitoon liittyvissä tehtävissä

tai

ii) osallistunut menestyksellisesti erityiskoulutukseen ennen merelle lähtöä tai aluksella ja hankkinut viranomaisten vaatiman vähintään kahden kuukauden meripalvelun;

d) pitänyt hankkia kokemusta tai koulutusta seuraavissa asioissa, jolloin hän:

i) tuntee palonsammutuksen pääperiaatteet, ensiavun, henkilökohtaisen pelastautumisen, terveydelliset riskit ja henkilökohtaisen turvallisuuden;

ii) ymmärtää käskyjä ja selviytyy keskustelusta vahtipäällikön kanssa työhön liittyvistä asioista;

iii) osaa ohjata ja noudattaa ruorikomentoja sekä tuntee riittävästi magneetti- ja hyrräkompassit näiden tehtävien suorittamiseksi;

iv) osaa pitää asianmukaista näkö- ja kuulotähystystä ja ilmoittaa likimääräisen suuntiman äänimerkkiin, valoon tai muuhun kohteeseen asteissa tai piiruissa;

v) on perehtynyt vaihdon suorittamiseen automaattiohjauksesta käsiohjaukseen ja päinvastoin;

vi) osaa käyttää asianomaisia sisäisiä yhteydenpito- ja hälytysjärjestelmiä;

vii) tuntee laskuvarjoraketit, käsisoihdut ja savumerkit;

viii) tuntee vahtimiehen toiminnan hätätilanteessa;

ix) tuntee sellaiset laivalla käytettävät ilmaukset ja käsitteet, jotka liittyvät vahtimiehen tehtäviin.

3 Edellä 2 kohdan c ja d alakohdassa vaadittava kokemus, palvelu tai koulutus voidaan hankkia komentosiltavahtiin liittyvissä tehtävissä, mutta ainoastaan jos sellaiset tehtävät on suoritettu päällikön tai pätevän vahtimiehen valvonnassa.

4 Viranomaisten on varmistettava, että virallinen todistus annetaan jokaiselle merenkulkijalle, joka kokemuksensa tai koulutuksensa ansiosta on pätevä tämän säännön mukaisesti osallistumaan komentosiltavahtiin, tai että hänen aikaisempaan todistukseensa tehdään asianmukainen merkintä.

5 Viranomaiset voivat katsoa merenkulkijan täyttävän tämän säännön vaatimukset, jos hän on palvellut vastaavassa tehtävässä kansiosastossa vähintään yhden vuoden ajan STCW-yleissopimuksen voimaantuloa kyseisen sopimuspuolen osalta edeltäneen viiden vuoden aikana.

LUKU III KONEOSASTO

SÄÄNTÖ III/2

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi pääkuljetuskoneistoteholtaan vähintään 3 000 kW alusten konepäälliköille ja ensimmäisille konemestareille

1 Jokaisella pääkuljetuskoneistoteholtaan vähintään 3 000 kW merialuksen konepäälliköllä ja ensimmäisellä konemestarilla on oltava asianmukainen pätevyyskirja.

2 Jokainen pätevyyskirjan hakijan on:

a) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

b) täytettävä konevahtipäällikön pätevyysvaatimukset

ja

i) ensimmäisen konemestarin pätevyyskirjaa varten hänellä on oltava vähintään 12 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua apulaiskonemestarina tai konemestarina;

ii) konepäällikön pätevyyskirjaa varten hänellä on oltava vähintään 36 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua, josta vähintään 12 kuukautta on palveltava konemestarina vastuullisessa asemassa sen jälkeen, kun hän on saanut ensimmäisen konemestarin pätevyyden;

c) pitänyt suorittaa hyväksytty, tarkoituksenmukainen palontorjuntakurssi;

d) pitänyt suorittaa viranomaisten vaatimusten mukainen tutkinto. Kyseiseen tutkintoon on kuuluttava ne asiakohdat, jotka mainitaan tämän säännön liitteessä. Tästä poiketen viranomaiset voivat harkittuaan sen tarpeelliseksi, muuttaa näitä tutkintovaatimuksia, mikäli ne koskevat teholtaan vähäisten, rannikkoliikennettä harjoittavien alusten konepäälliköitä ja ensimmäisiä konemestareita. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon muutosten vaikutukset kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuteen.

3 Tarpeellisten teoreettisten tietojen ja käytännön kokemuksen hankkimiseksi annettavassa koulutuksessa on otettava huomioon soveltuvat kansainväliset säännökset ja suositukset.

4 Liitteen eri kohdissa vaadittu tiedontaso voi vaihdella sen mukaan, onko kyseessä konepäällikön vai ensimmäisen konemestarin pätevyyskirja.

SÄÄNNÖN III/2 LIITE

Vaadittavat vähimmäistiedot pätevyyskirjan myöntämiseksi pääkuljetuskoneistoteholtaan vähintään 3 000 kW alusten konepäälliköille ja ensimmäisille konemestareille

1 Alla olevat kurssivaatimukset on laadittu pääkuljetuskoneistoteholtaan vähintään 3 000 kW alusten konepäällikön tai ensimmäisen konemestarin pätevyyskirjan hakijan tutkintoa varten. Ottaen huomioon, että ensimmäinen konemestari voi milloin tahansa joutua vastaamaan konepäällikön tehtävistä, tutkinnon näissä oppiaineissa on oltava suunniteltu testaamaan heidän kykyjään omaksua kaikki käytettävissä olevat aluksen turvalliseen toimintaan vaikuttavat tiedot.

2 Jäljempänä 4 kohdan a alakohdan osalta viranomaiset voivat jättää pois niitä kuljetuskoneistolajeja koskevat tietovaatimukset, jotka eivät kuulu myönnettävän pätevyyskirjan vaatimuksiin. Täten myönnetty pätevyyskirja ei kelpaa sellaista koneistolajia varten, joka on jätetty pois vaatimuksista, ellei konemestari osoita niiltä osin viranomaisten vaatimuksia vastaavaa pätevyyttä. Kaikki tällaiset rajoitukset on mainittava pätevyyskirjassa.

3 Jokaisella hakijalla on oltava teoreettiset tiedot seuraavista asioista:

a) termodynamiikka ja lämmönsiirtyminen;

b) mekaniikka ja hydromekaniikka;

c) aluksen voimakoneiden (diesel, höyry ja kaasuturbiini) ja jäähdytyskoneistojen toimintaperiaatteet;

d) poltto- ja voiteluaineiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet;

e) teknologia;

f) tulipaloon ja sammutusaineisiin liittyvä kemia ja fysiikka;

g) laivojen sähkötekniikka, elektroniikka ja sähkölaitteet;

h) perustiedot automaatiosta, instrumentoinnista ja säätöjärjestelmästä;

i) laivasuunnittelu ja laivanrakennus sekä vauriontorjunta.

4 Jokaisella hakijalla on oltava riittävät käytännön tiedot ainakin seuraavista asioista:

a) käyttö- ja huolto:

i) laivojen dieselmoottorit;

ii) laivojen höyrykuljetuskoneisto;

iii) laivojen kaasuturbiinit;

b) apukoneistojen käyttö ja huolto, mukaan lukien pumput ja putkistot, apukattilat ja ohjailulaitteet;

c) sähkö- ja säätölaitteiden käyttö, kokeilu ja huolto;

d) lastinkäsittelylaitteiden ja kansikoneiden käyttö ja huolto;

e) konevikojen havaitseminen, vikojen paikallistaminen ja toiminta vaurioiden ehkäisemiseksi;

f) turvallisten huolto- ja korjausmenetelmien järjestäminen;

g) palonehkäisy-, palonhavaitsemis- ja palonsammutusmenetelmät ja niissä tarvittavat välineet;

h) alusten aiheuttaman ympäristön saastumisen ehkäisemiseen tarvittavat menetelmät ja välineet;

i) meriympäristön saastumisen ehkäisemisessä huomioon otettavat säännökset;

j) meren saastumisen vaikutus ympäristöön;

k) koneistotiloissa mahdollisesti sattuviin loukkaantumisiin tarvittava ensiapu ja ensiapuvälineiden käyttö;

l) hengenpelastuslaitteiden toiminta ja käyttö;

m) vauriontorjuntamenetelmät;

n) turvalliset työskentelytavat.

5 Jokaisen hakijan on tunnettava kansainvälinen merioikeus, sellaisena kuin se on kansainvälisissä sopimuksissa ja yleissopimuksissa, siltä osin kuin se vaikuttaa koneosaston erityisiin velvollisuuksiin ja vastuuseen, varsinkin meriympäristön turvallisuuden ja suojelun osalta. Kansallista merilainsäädäntöä koskeva tiedontaso jää viranomaisten harkintaan, mutta siihen on kuuluttava kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten täytäntöön panemiseksi tarvittavien kansallisten menettelytapojen tuntemus.

6 Jokaisella hakijalla on oltava tiedot alusten henkilöstöhallinnosta, - organisaatiosta ja -koulutuksesta.

SÄÄNTÖ III/3

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi pääkuljetuskoneistoteholtaan 750 kW ja 3 000 kW välillä olevien alusten konepäälliköille ja ensimmäisille konemestareille

1 Jokaisella pääkuljetuskoneistoteholtaan 750 kW ja 3 000 kW välillä olevan merialuksen konepäälliköllä ja ensimmäisellä konemestarilla on oltava asianmukainen pätevyyskirja.

2 Jokaisen pätevyyskirjan hakijan on:

a) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

b) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta

ja

i) ensimmäisen konemestarin pätevyyskirjaa varten hänellä on oltava vähintään 12 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua apulaiskonemestarina;

ii) konepäällikön pätevyyskirjaa varten hänellä on oltava vähintään 24 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua, josta vähintään 12 kuukautta on palveltava sen jälkeen, kun hän on saanut ensimmäisen konemestarin pätevyyden;

c) pitänyt suorittaa hyväksytty, tarkoituksenmukainen palontorjuntakurssi;

d) pitänyt suorittaa viranomaisten vaatimusten mukainen tutkinto. Kyseiseen tutkintoon on kuuluttava ne asiakohdat, jotka mainitaan tämän säännön liitteessä. Tästä poiketen viranomaiset voivat muuttaa tutkinto- ja meripalveluvaatimuksia rannikkoliikennettä harjoittavien alusten konepäälliköiden ja ensimmäisten konemestareiden osalta. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon aluksissa olevien automaattisten ja kaukokäyttöisten sähkölaitteiden lajit ja muutosten vaikutukset kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuteen.

3 Tarpeellisten teoreettisten tietojen ja käytännön kokemuksen hankkimiseksi annettavassa koulutuksessa on otettava huomioon soveltuvat kansainväliset säännökset ja suositukset.

4 Liitteen eri kohdissa vaadittu tiedontaso voi vaihdella sen mukaan, onko kysymys konepäällikön vai ensimmäisen konemestarin pätevyyskirjasta.

5 Jokainen konepäällystöön kuuluva, joka on pätevä toimimaan ensimmäisenä konemestarina aluksissa, joiden pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 3 000 kW, saa toimia konepäällikkönä aluksissa, joiden pääkuljetuskoneiston teho on alle 3 000 kW, mikäli hänellä on vähintään 12 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua toiminnasta vastuullisessa konepäällystöön kuuluvassa asemassa.

SÄÄNNÖN III/3 LIITE

Vaadittavat vähimmäistiedot pätevyyskirjan myöntämiseksi pääkuljetusteholtaan 750 kW ja 3 000 kW välillä olevien alusten konepäälliköille ja ensimmäisille konemestareille

1 Alla olevat kurssivaatimukset on laadittu pääkuljetuskoneistoteholtaan 750 kW ja 3 000 kW välillä olevien alusten konepäällikön tai ensimmäisen konemestarin pätevyyskirjan hakijan tutkintoa varten. Ottaen huomioon, että ensimmäinen konemestari voi milloin tahansa joutua vastaamaan konepäällikön tehtävistä, tutkinnon näissä oppiaineissa on oltava suunniteltu testaamaan heidän kykyjään omaksua kaikki käytettävissä olevat aluksen turvalliseen toimintaan vaikuttavat tiedot.

2 Jäljempänä 3 kohdan d alakohdan ja 4 kohdan a alakohdan osalta viranomaiset voivat jättää pois niitä kuljetuskoneistolajeja koskevat tietovaatimukset, jotka eivät kuulu myönnettävän pätevyyskirjan vaatimuksiin. Täten myönnetty pätevyyskirja ei kelpaa sellaista koneistolajia varten, joka on jätetty pois vaatimuksista, ellei konemestari osoita niiltä osin viranomaisten vaatimuksia vastaavaa pätevyyttä. Tällaiset rajoitukset on mainittava pätevyyskirjassa.

3 Jokaisella hakijalla on oltava riittävät teoreettiset perustiedot seuraavien asiakohtien pääperiaatteiden ymmärtämiseksi:

a) palaminen;

b) lämmönsiirtyminen;

c) mekaniikka ja hydromekaniikka;

d) i) laivojen dieselmoottorit;

ii) laivojen höyrykuljetuskoneistot;

iii) laivojen kaasuturbiinit;

e) ohjauslaitteistot;

f) poltto- ja voiteluaineiden ominaisuudet;

g) aineiden ominaisuudet;

h) palonsammutusaineet;

i) laivojen sähkölaitteet;

j) automaatio, instrumentointi ja säätöjärjestelmät;

k) laivanrakennus sekä vauriontorjunta;

l) apulaitteistot.

4 Jokaisella hakijalla on oltava riittävät käytännön tiedot ainakin seuraavista asioista:

a) käyttö ja huolto:

i) laivojen dieselmoottorit;

ii) laivojen höyrykuljetuskoneisto;

iii) laivojen kaasuturbiinit;

b) apukoneistojärjestelmien käyttö ja huolto, mukaan lukien ohjauslaitteistot;

c) sähkö- ja säätölaitteiden käyttö, kokeilu ja huolto:

d) lastinkäsittelylaitteiden ja kansikoneiden käyttö ja huolto;

e) konevikojen havaitseminen, vikojen paikallistaminen ja toiminta vaurioiden ehkäisemiseksi;

f) turvallisten huolto- ja korjausmenetelmien järjestäminen;

g) palonehkäisy-, palonhavaitsemis- ja palonsammutusmenetelmät ja niissä tarvittavat välineet;

h) meriympäristön saastumisen ehkäisemisessä huomioon otettavat säännökset ja tarvittavat menetelmät ja välineet;

i) koneistotiloissa mahdollisesti sattuviin loukkaantumisiin tarvittava ensiapu ja ensiapuvälineiden käyttö;

j) hengenpelastuslaitteiden toiminta ja käyttö;

k) vauriontorjuntamenetelmät ottaen erityisesti huomioon tarpeelliset toimenpiteet meriveden virratessa konehuoneeseen;

l) turvalliset työskentelytavat.

5 Jokaisen hakijan on tunnettava kansainvälinen merioikeus sellaisena kuin se on kansainvälisissä sopimuksissa ja yleissopimuksissa, siltä osin kuin se vaikuttaa koneosaston erityisiin velvollisuuksiin ja vastuuseen, varsinkin meriympäristön turvallisuuden ja suojelun osalta. Kansallista merilainsäädäntöä koskeva tiedontaso jää viranomaisten harkintaan, mutta siihen on kuuluttava kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten täytäntöön panemiseksi tarvittavien kansallisten menettelytapojen tuntemus.

6 Jokaisella hakijalla on oltava tiedot alusten henkilöstöhallinnosta, -organisaatiosta ja -koulutuksesta.

SÄÄNTÖ III/4

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi perinteisesti miehitetyn konehuoneen konevahtipäälliköille tai ajoittain miehittämättömän konehuoneen päivystäville konemestareille

1 Jokaisella pääkuljetusteholtaan vähintään 750 kW merialuksen perinteisesti miehitetyn konehuoneen konevahtipäälliköllä ja ajoittain miehittämättömän konehuoneen päivystävällä konemestarilla oltava asianmukainen pätevyyskirja.

2 Jokaisen pätevyyskirjan hakijan on:

a) oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;

b) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

c) pitänyt suorittaa yhteensä vähintään kolme vuotta laivakonemestarin tehtäviin sopivaa hyväksyttyä koulutusta tai harjoittelua;

d) pitänyt suorittaa riittävän pitkä meripalvelu, joka voi sisältyä c alakohdassa mainittuun kolmen vuoden jaksoon;

e) osoitettava viranomaisille, että hänellä on konemestarin tehtäviin vaadittavat teoreettiset ja käytännön tiedon laivakoneiston käytöstä ja huollosta;

f) pitänyt suorittaa hyväksytty, tarkoituksenmukainen palontorjuntakurssi;

g) tunnettava turvalliset työskentelytavat.

Viranomaiset voivat muuttaa c ja d alakohdan vaatimuksia, mikäli ne koskevat pääkuljetuskoneistoteholtaan alle 3 000 kW rannikkoliikennettä harjoittavien alusten konemestareita. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon muutosten vaikutukset kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuteen.

3 Jokaisen hakijan on osattava käyttää ja huoltaa pää- ja apukoneistoa ja tiedettävä asiaan kuuluvien säännösten vaatimukset sekä tunnettava lisäksi ainakin seuraavat erityisaiheet:

a) Vahdinpitotehtävät

i) Vahdin vastaanottamiseen ja hyväksymiseen kuuluvat tehtävät;

ii) vahdin aikana suoritettavat rutiinitehtävät;

iii) konepäiväkirjan pito ja otettavien lukemien merkitys;

iv) vahdin luovuttamiseen kuuluvat tehtävät.

b) Pää- ja apukoneisto

i) Avustaminen pääkoneiston ja apukoneiston valmistelemisessa käyttövalmiiksi;

ii) höyrykattiloiden käyttö, mukaan lukien palamisjärjestelmä;

iii) höyrykattiloiden vesipinnan tarkistusmenetelmät ja tarpeelliset toimenpiteet vesipinnan ollessa poikkeuksellinen;

iv) kone- ja kattilahuoneissa olevien koneistojen ja laitteiden tavanomaisten vikojen paikallistaminen ja tarvittavat toimenpiteet vaurioiden ehkäisemiseksi.

c) Pumppausjärjestelmät

i) Tavanomaiset pumppaustehtävät;

ii) tyhjennys-, painolasti- ja lastipumppujärjestelmien käyttö.

d) Sähköntuottolaitteet

Generaattoreiden käyttöönvalmistelu, käynnistäminen, verkkoon liittäminen ja vaihto.

e) Turvallisuus- ja hätätoimenpiteet

i) Vahdinaikaiset turvallisuustoimenpiteet ja välittömät toimenpiteet tulipalon tai onnettomuuden sattuessa, erityisesti öljyjärjestelmien osalta;

ii) sähköisten ja muuntotyyppisten laitteistojen ja varusteiden turvallinen eristäminen, joka vaaditaan ennen kuin henkilökunta saa käyttää kyseisiä laitteistoja ja varusteita.

f) Toimenpiteet saastuttamisen ehkäisemiseksi

Varotoimenpiteet estämään öljyä, lastijäänteitä, jätteitä, savua tai muita saasteita saastuttamasta ympäristöä. Saasteentorjuntavälineiden käyttö, mukaan lukien öljyisen veden separaattorit, lietetankkijärjestelmät ja jätteenkäsittelylaitteet.

g) Ensiapu

Koneistotiloissa mahdollisesti sattuviin loukkaantumisiin tarvittava perusensiapu.

4 Jos aluksessa ei ole höyrykattilaa, viranomaiset voivat jättää pois 3 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdan tietovaatimukset. Täten myönnetty pätevyyskirja ei kelpaa aluksissa, joissa on höyrykattiloita, ellei konemestari osoita niiltä osin viranomaisten vaatimuksia vastaavaa pätevyyttä. Kaikki tällaiset rajoitukset on mainittava pätevyyskirjassa.

5 Tarpeellisten teoreettisten tietojen ja käytännön kokemuksen hankkimiseksi annettavassa koulutuksessa on otettava huomioon soveltuvat kansainväliset säännökset ja suositukset.

SÄÄNTÖ III/5

Pakolliset vähimmäisvaatimukset konemestareiden ammattitaidon säilymisen ja tietojen ajanmukaisuuden varmistamiseksi

1 Jokaisen pätevyyskirjan saaneen konemestarin, joka työskentelee merellä tai aikoo palata merelle maissa olon jälkeen, on säilyttääkseen pätevyytensä pätevyyskirjaansa arvoa vastaavaan meripalveluun, osoitettava viranomaisille säännöllisin, enintään viiden vuoden väliajoin, että hänellä on:

a) riittävä terveydentila, varsinkin näön ja kuulon osalta

ja

b) ammattitaito, joka osoitetaan:

i) hyväksytyllä, vähintään yhden vuoden mittaisella meripalvelulla konemestarina viiden edeltävän vuoden aikana

tai

ii) sellaisten tehtävien suorittamisella, jotka vastaavat kyseisen pätevyyskirjan tasoa ja joiden voidaan katsoa vastaavan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan meripalvelua

tai

iii) yhdellä seuraavista tavoista:

- suorittamalla hyväksytty koe

tai

- suorittamalla menestyksellisesti hyväksytty kurssi tai hyväksytyt kurssit

tai

- suorittamalla hyväksytty, vähintään kolmen kuukauden meripalvelu ylimääräisenä konemestarina tai pätevyyskirjansa tasoa alemmissa tehtävissä välittömästi ennen siihen toimeen ryhtymistä, johon hänen pätevyyskirjansa oikeuttaa.

2 Edellä 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa mainittuun kurssiin tai kursseihin on erityisesti sisällytettävä asianomaisten ihmishengen turvallisuutta merellä ja meriympäristön suojelua koskevien kansainvälisten säännösten ja suosituksien muutokset.

3 Viranomaisten on varmistettava, että ihmishengen turvallisuutta merellä ja meriympäristön suojelua koskevien kansainvälisten säännösten viimeisimpien muutosten tekstit ovat sen tuomiovallan alaisten alusten saatavilla.

SÄÄNTÖ III/6

Pakolliset vähimmäisvaatimukset konevahtiin osallistuville miehistön jäsenille

1 Konevahtiin osallistuvien miehistön jäsenten pakollisten vähimmäisvaatimusten on oltava 2 kohdan mukaiset. Näitä vaatimuksia ei ole tarkoitettu:

a) konevahtipäällikön apulaiseksi määrätylle miehistön jäsenelle;

b) harjoittelijana olevalle miehistön jäsenelle;

c) miehistön jäsenelle, jonka vahtitehtävät eivät ole luonteeltaan ammattitaitoa vaativia.

2 Jokaisen konevahtiin osallistuvan miehistön jäsenen on:

a) oltava vähintään 16 vuoden ikäinen;

b) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön ja kuulon osalta;

c) osoitettava viranomaisille:

i) omaavansa kokemusta tai harjoittelua palontorjunnan, perusensiavun, henkilökohtaisen hengenpelastustekniikan, terveydellisten vaaratekijöiden ja henkilöturvallisuuden osalta;

ii) ymmärtävänsä käskyjä ja tulevansa ymmärretyksi tehtäviinsä kuuluvissa asioissa;

d) osoitettava viranomaisille:

i) hankkineensa meripalvelutehtäviinsä liittyvää maapuolen kokemusta täydennettynä riittävällä meripalvelujaksolla viranomaisten vaatimusten mukaisesti

tai

ii) suorittaneensa joko ennen merille menoa tai laivassa erikoisharjoittelua, johon on sisältynyt riittävä meripalvelujakso viranomaisten vaatimusten mukaisesti

tai

iii) hankkineensa hyväksyttyä meripalvelua vähintään kuusi kuukautta.

3 Jokaisen tällaisen miehistön jäsenen on tunnettava seuraavat asiat:

a) konevahdin tehtävät ja osattava suorittaa hänelle kuuluvat vahtitehtävät;

b) konehuonetehtäviin liittyvät turvalliset työskentelytavat;

c) koneistotiloissa käytettävä sanasto ja hänen tehtäviinsä liittyvien koneistojen ja varusteiden nimet;

d) ympäristönsuojelun perustoimenpiteet.

4 Jokaisen kattilavahtiin määrätyn miehistön jäsenen on tunnettava kattiloiden turvallinen käyttö ja kyettävä pitämään oikeat vedenpinnat ja höyrynpaineet.

5 Jokaisen konevahtiin kuuluvan miehistön jäsenen on tunnettava vahdinpitotehtävänsä palvelemansa aluksen koneistotiloissa. Tällaisessa aluksessa miehistön jäsenen on erityisesti:

a) osata käyttää sopivia sisäisiä yhteydenpitojärjestelmiä;

b) tuntea koneistotilojen poistumistie;

c) tuntea konehuoneen hälytysjärjestelmät ja kyetä erottamaan toisistaan eri hälytykset, erityisesti palonsammutuskaasunhälytys;

d) tietää koneistotilojen palonsammutusvarusteiden sijoitus ja osata käyttää niitä.

6 Viranomaiset voivat katsoa merenkulkijan täyttävän tämän säännön vaatimukset, jos tämä on palvellut kyseisissä tehtävissä koneosastossa vähintään yhden vuoden ajan viiden STCW-yleissopimuksen voimaan tuloa kyseisen sopimuspuolen osalta edeltäneen vuoden aikana.

LUKU IV RADIOHENKILÖKUNTA

Selventävä huomautus:

Radiopäivystystä koskevat pakolliset määräykset annetaan radio-ohjesäännössä ja ihmishengen turvallisuutta merellä koskevassa, vuoden 1974 kansainvälisessä yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna. Radiohuoltoa koskevat määräykset annetaan ihmishengen turvallisuutta merellä koskevassa, vuoden 1974 kansainvälisessä yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) direktiiveissä.

SÄÄNTÖ IV/1

Soveltaminen

1 Tämän luvun säännöksiä sovelletaan merenkulun maailmanlaajuiseen hätä- ja turvallisuusjärjestelmään (GMDSS) kuuluvan laivan radiohenkilökuntaan ihmishengen turvallisuutta merellä koskevan, vuoden 1974 kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna.

2 Sellaisen laivan radiohenkilökunnan, joka on ennen 1.2.1992 voimassa olleen, ihmishengen turvallisuutta merellä koskevan vuoden 1974 kansainvälisen yleissopimuksen määräysten mukainen, on 1.2.1999 asti täytettävä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevat, vuoden 1978 kansainvälisen yleissopimuksen määräykset, jotka olivat voimassa ennen 1.12.1992.

SÄÄNTÖ IV/2

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi GMDSS- radiohenkilökunnalle

1 Jokaisella laivan radioviestintätehtävistä vastaavalla tai niitä suorittavalla radioasemanhoitajalla on oltava viranomaisten antama tai hyväksymä, radio-ohjesäännön määräysten mukainen pätevyyskirja tai pätevyyskirjat.

2 Lisäksi sellaisen laivan, jossa on oltava radiolaitteet ihmishengen turvallisuutta merellä koskevan, vuoden 1974 kansainvälisen yleissopimuksen mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna, radioasemanhoitajan on:

a) oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;

b) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan, etenkin näön, kuulon ja puheen osalta;

c) täytettävä tämän säännön liitteen vaatimukset.

3 Jokaisen pätevyyskirjan hakijan on suoritettava asianomaisten viranomaisten vaatimusten mukainen tutkinto tai tutkinnot.

4 Pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavan tiedontason on oltava riittävä, jotta radioasemanhoitaja voi suorittaa radioviestintätehtävänsä turvallisesti ja tehokkaasti. Kunkin radio-ohjesäännössä määritetyn pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavien tietojen on täytettävä kyseisen ohjesäännön vaatimukset. Lisäksi kaikkien radio-ohjesäännössä määritettyjen pätevyyskirjatyyppien osalta vaadittujen tietojen ja koulutuksen on liityttävä tämän säännön liitteessä lueteltuihin aiheisiin. Määritellessään riittävän tiedontason ja koulutuksen viranomaisten on otettava huomioon myös IMO:n asianmukaiset suositukset.

SÄÄNNÖN IV/2 LIITE

Radiohenkilökunnan lisätietojen ja -koulutuksen vähimmäisvaatimukset

1 Pätevyyskirjan myöntämiseksi vaadittavien radio-ohjesäännön mukaisten edellytysten lisäksi radioasemanhoitajilla on oltava seuraavat tiedot ja koulutus, mukaan lukien käytännön harjoittelu:

a) radioliikennemääräykset hätätilanteissa, mukaan lukien:

i) laivan jättäminen;

ii) tulipalo laivassa;

iii) radioaseman osittainen tai täydellinen vaurioituminen;

b) pelastusveneiden, pelastuslauttojen ja valmiusveneiden sekä niiden kaluston käyttö, erityisesti hengenpelastuslaitteiden radiovarusteiden käyttö;

c) pelastautuminen merellä;

d) ensiapu;

e) tulipalon ehkäisy ja sammuttaminen ottaen huomioon erityisesti radiolaitteet;

f) laivan ja henkilökunnan turvallisuutta lisäävät toimenpiteet radiolaitteisiin liittyvien vaaratekijöiden osalta, mukaan lukien sähköiset, säteilystä johtuvat, kemialliset ja mekaaniset vaarat;

g) kauppalaivojen etsintä- ja pelastuskäsikirjan (MERSAR) käyttö, erityisesti radioyhteyksien osalta;

h) laivan sijainninilmoitusjärjestelmät ja -menettelytavat;

i) kansainvälisen signaalikirjan ja merenkulun mallisanaston käyttö;

j) radioitse tapahtuva sairaanhoito ja siihen liittyvät menettelytavat.

2 Viranomaiset voivat tarvittaessa muuttaa 1 kohdan tieto- ja koulutusvaatimuksia radioasemanhoitajan pätevyyskirjan saamiseksi lukujen II, III tai IV määräysten mukaisesti pätevyyskirjan saaneen hakijan osalta, jos viranomaiset ovat vakuuttuneita että pätevyyskirjan myöntämiseksi vaadittava koulutuksen- tai tiedontaso on riittävä.

SÄÄNTÖ IV/3

Pakolliset vähimmäisvaatimukset GMDSS-radiohenkilökunnan ammattitaidon säilymisen ja tietojen ajanmukaisuuden varmistamiseksi

1 Ollakseen jatkuvasti pätevä meripalveluun jokaisen radioasemanhoitajan, jolla on viranomaisten antama tai hyväksymä pätevyyskirja tai pätevyyskirjat, on täytettävä viranomaisten asettamat vaatimukset seuraavasti:

a) riittävä terveydentila, varsinkin näön, kuulon ja puheen osalta - tarkastus säännöllisin, vähintään viiden vuoden väliajoin; ja

b) ammattitaito, joka osoitetaan:

i) suorittamalla laivalla radiopalvelua ilman yhtenäistä, viittä vuotta pidempää keskeytystä;

tai

ii) sellaisten tehtävien hoitamisella, jotka vastaavat pätevyyskirjassa määrättyjä tehtäviä ja joita pidetään vähintään yhtäläisinä 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädettyjen meripalvelutehtävien kanssa;

iii) suorittamalla hyväksytty koe tai merellä tai maissa pidetty kurssi tai kurssit, joihin on sisällyttävä ihmishengen turvaamiseksi merellä tärkeitä oppiaineita, joita sovelletaan pätevyyskirjaan, joka henkilöllä on, ihmishengen turvallisuutta merellä koskevan, vuoden 1974 kansainvälisen yleissopimuksen vaatimusten, sellaisena kuin se on muutettuna, ja radio-ohjesäännön mukaisesti.

2 Kun uudet lähetteet, laitteet tai menetelmät on saatettava pakollisiksi asianomaisen valtion lippua kantavissa laivoissa, viranomaiset voivat vaatia radioasemanhoitajia suorittamaan hyväksytyn kokeen tai kurssin tai kurssit merellä tai maissa, ottaen huomioon erityisesti turvallisuustehtävät.

3 Ollakseen jatkuvasti pätevä meripalveluun erikoisaluksilla, joita koskevista erikoiskoulutusvaatimuksista on sovittu kansainvälisesti, jokaisen radioasemanhoitajan on suoritettava menestyksellisesti hyväksytty koulutus tai tutkinnot, joissa on otettava huomioon asianomaiset kansainväliset säännökset ja suositukset.

4 Viranomaisten on varmistettava, että radioliikennettä koskevien ja ihmishengen merellä turvaamisen kannalta tärkeiden säännösten viimeisimpien muutosten tekstit ovat saatavilla aluksilla, joilla on oikeus kantaa kyseisen valtion lippua.

5 Viranomaisia kehotetaan yhteistyössä asianomaisten kanssa laatimaan tai laadituttamaan maissa tai merellä pidettäviä täydennys- ja uudelleenkoulutuskursseja; tarpeen mukaan vapaaehtoisina tai pakollisina, meripalvelussa olevia ja erityisesti merelle palaavia radioasemanhoitajia varten. Kurssin tai kurssien on sisällettävä oppiaineita, jotka ovat tärkeitä radiotehtävien kannalta, ja niihin on sisällyttävä myös meriradioliikenteen teknologian muutokset sekä muutokset asianomaisiin kansainvälisiin säännöksiin ja suosituksiin, jotka koskevat ihmishengen turvallisuutta merellä.

LUKU V SÄILIÖALUSTEN ERITYISVAATIMUKSET

SÄÄNTÖ V/1

Öljyalusten päälliköiden, päällystön ja miehistön koulutuksen ja pätevyyskirjojen pakolliset vähimmäisvaatimukset

1 Öljysäiliöalusten päälliköiden ja miehistön jäsenten, joiden on määrä suorittaa vastuullisina öljysäiliöaluksissa lastiin tai lastinkäsittelylaitteisiin liittyviä erityistehtäviä ja jotka eivät ole palvelleet öljysäiliöaluksissa henkilökuntaan kuuluvina, on ennen tällaisten tehtävien suorittamista käytävä asianmukainen, maissa järjestettävä palontorjuntakurssi;

ja

a) asianmukainen ohjattu laivapalvelujakso riittävien tietojen hankkimiseksi turvallisista toimintatavoista;

tai

b) hyväksytty, öljysäiliöaluksiin perehdyttävä kurssi, johon sisältyy turvallisuuteen ja saastuttamisen ehkäisyyn liittyvät perustavaa laatua olevat varotoimenpiteet ja menettelytavat, erilaisten öljysäiliöalusten rakennejärjestelyt, lastilajit, niiden vaaratekijät ja käsittelylaitteet, yleiset toimintavaiheet ja öljysäiliöalussanasto.

2 Päälliköiden, konepäälliköiden, yliperämiesten, ensimmäisten konemestareiden ja jokaisen muun kuin edellä mainitun henkilön, jolla on välitön vastuu lastauksesta, purkauksesta ja matkan aikana tapahtuvasta lastinhoidosta tai lastinkäsittelystä, on 1 kohdan määräysten lisäksi pitänyt:

a) hankkia tehtäviinsä öljysäiliöaluksessa liittyvää asianmukaista kokemusta;

ja

b) suorittaa tehtäviinsä liittyvä erikoiskoulutusohjelma, johon kuuluu öljysäiliöalusturvallisuus, paloturvallisuusmääräykset ja -järjestelmät, saastuttamisen ehkäiseminen ja sen valvonta sekä kyseeseen tulevien lakien ja säännösten mukaiset toimintatavat ja velvoitteet.

3 Kahden vuoden ajan siitä, kun STCW-yleissopimus tulee voimaan sopimuspuolen osalta, merenkulkijan voidaan katsoa täyttävän 2 kohdan b alakohdan vaatimukset, jos hän on palvellut kyseisessä tehtävässä öljysäiliöaluksessa vähintään yhden vuoden ajan viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana.

SÄÄNTÖ V/2

Kemikaalisäiliöalusten päälliköiden, päällystön ja miehistön koulutuksen ja pätevyyskirjojen pakolliset vähimmäisvaatimukset

1 Päällystön ja miehistön jäsenten, joiden on määrä suorittaa vastuullisina kemikaalisäiliöaluksissa lastiin tai lastinkäsittelylaitteisiin liittyviä erityistehtäviä ja jotka eivät ole palvelleet kemikaalisäiliöaluksissa henkilökuntaan kuuluvina, on ennen tällaisten tehtävien suorittamista käytävä asianmukainen, maissa järjestettävä palontorjuntakurssi;

ja

a) asianmukainen ohjattu laivapalvelujakso riittävien tietojen hankkimiseksi turvallisista toimintatavoista; tai

b) hyväksytty, kemikaalisäiliöaluksiin perehdyttävä kurssi, johon sisältyy turvallisuutteen ja saastuttamisen ehkäisyyn liittyvät perustavaa laatua olevat varotoimenpiteet ja menettelytavat, erilaisten kemikaalisäiliöalusten rakennejärjestelyt, lastilajit, niiden vaaratekijät ja käsittelylaitteet, yleiset toimintavaiheet ja kemikaalisäiliöalussanasto.

2 Päälliköiden, konepäälliköiden, yliperämiesten, ensimmäisten konemestareiden ja jokaisen muun kuin edellä mainitun henkilön, jolla on välitön vastuu lastauksesta, purkauksesta ja matkan aikana tapahtuvasta lastinhoidosta tai lastinkäsittelystä, on 1 kohdan määräysten lisäksi pitänyt:

a) hankkia tehtäviinsä kemikaalisäiliöaluksessa liittyvää asianmukaista kokemusta;

ja

b) suorittaa tehtäviinsä liittyvä erikoiskoulutusohjelma, johon kuuluu kemikaalisäiliöalusturvallisuus, paloturvallisuusmääräykset ja -järjestelmät, saastuttamisen ehkäiseminen ja sen valvonta sekä kyseeseen tulevien lakien ja säännösten mukaiset toimintatavat ja velvoitteet.

3 Kahden vuoden ajan siitä, kun vuoden 1978 STCW-yleissopimus tulee voimaan sopimuspuolen osalta, merenkulkijan voidaan katsoa täyttävän 2 kohdan b alakohdan vaatimukset, jos hän on palvellut kyseisessä tehtävässä kemikaalisäiliöaluksessa vähintään yhden vuoden ajan viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana.

SÄÄNTÖ V/3

Kaasusäiliöalusten päälliköiden, päällystön ja miehistön koulutuksen ja pätevyyskirjojen pakolliset vähimmäisvaatimukset

1 Päällystön ja miehistön jäsenten, joiden on määrä suorittaa vastuullisina kaasusäiliöaluksissa lastiin tai lastinkäsittelylaitteisiin liittyviä erityistehtäviä ja jotka eivät ole palvelleet kaasusäiliöaluksissa henkilökuntaan kuuluvina, on ennen tällaisten tehtävien suorittamista käytävä asianmukainen, maissa järjestettävä palontorjuntakurssi;

ja

a) asianmukainen ohjattu laivapalvelujakso riittävien tietojen hankkimiseksi turvallisista toimintatavoista;

tai

b) hyväksytty, kaasusäiliöaluksiin perehdyttävä kurssi, johon sisältyy turvallisuutteen ja saastuttamisen ehkäisyyn liittyvät perustavaa laatua olevat varotoimenpiteet ja menettelytavat, erilaisten kaasusäiliöalusten rakennejärjestelyt, lastilajit, niiden vaaratekijät ja käsittelylaitteet, yleiset toimintavaiheet ja kaasusäiliöalussanasto.

2 Päälliköiden, konepäälliköiden, yliperämiesten, ensimmäisten konemestareiden ja jokaisen muun kuin edellä mainitun henkilön, jolla on välitön vastuu lastauksesta, purkauksesta ja matkan aikana tapahtuvasta lastinhoidosta tai lastinkäsittelystä, on 1 kohdan määräysten lisäksi pitänyt:

a) hankkia tehtäviinsä kaasusäiliöaluksessa liittyvää asianmukaista kokemusta;

ja

b) suorittaa tehtäviinsä liittyvä erikoiskoulutusohjelma, johon kuuluu kaasusäiliöalusturvallisuus, paloturvallisuusmääräykset ja -järjestelmät, saastuttamisen ehkäiseminen ja sen valvonta sekä kyseeseen tulevien lakien ja säännösten mukaiset toimintatavat ja velvoitteet.

3 Kahden vuoden ajan siitä, kun vuoden 1978 STCW-yleissopimus tulee voimaan sopimuspuolen osalta, merenkulkijan voidaan katsoa täyttävän 2 kohdan b alakohdan vaatimukset, jos hän on palvellut kyseisessä tehtävässä kaasusäiliöaluksessa vähintään yhden vuoden ajan viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana.

LUKU VI PELASTUSVENEIDEN KÄYTTÖTAITO

SÄÄNTÖ VI/1

Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi pelastusveneiden ja -lauttojen sekä valmiusveneiden käyttötaidosta

Jokaisen merenkulkijan, jolle myönnetään pätevyystodistus pelastusveneiden ja pelastuslauttojen käyttötaidosta, on:

a) oltava vähintään 17

>NUM>1/

>DEN>2

vuoden ikäinen;

b) täytettävä viranomaisten vaatimukset terveydentilan osalta;

c) pitänyt suorittaa hyväksyttyä meripalvelua vähintään 12 kuukautta tai osallistua hyväksyttyyn koulutukseen ja suorittaa hyväksyttyä meripalvelua vähintään 9 kuukautta;

d) osoitettava viranomaisille suorittamalla tutkinto tai seurannan avulla hyväksytyn kurssin kuluessa, että hänellä on tämän säännön liitteessä mainitut tiedot;

e) osoitettava suorittamalla tutkinto tai seurannan avulla hyväksytyn kurssin kuluessa täyttävänsä viranomaisten vaatimukset osaamalla:

i) pukea pelastusliivi oikein; hypätä turvallisesti tietyltä korkeudelta veteen; kiivetä pelastusveneeseen vedestä pelastusliivi päällä;

ii) kääntää kaatunut pelastuslautta pelastusliivi päällä;

iii) tulkita pelastusveneen merkintöjä suurimmasta sallitusta henkilömäärästä;

iv) käyttää oikeita komentosanoja laskettaessa pelastusvene, noustessa veneeseen, jätettäessä alus, käsiteltäessä venettä ja poistuttaessa veneestä;

v) selvittää ja laskea pelastusveneet ja -lautat sekä valmiusveneet turvallisesti veteen ja siirtyä nopeasti pois aluksen sivulta;

vi) huolehtia loukkaantuneista henkilöistä alusta jätettäessä ja sen jälkeen;

vii) soutaa, ohjata, pystyttää masto, nostaa purjeet, purjehtia ja ohjata kompassin mukaan;

viii) käyttää viestitysvälineitä, mukaan lukien laskuvarjoraketit, käsisoihdut ja savumerkit;

ix) käyttää hengenpelastuslaitteiden radiovarusteita;

x) pukea pelastuspuku ja käyttää sitä; käyttää lämpösuojainta.

SÄÄNNÖN VI/1 LIITE

Vähimmäistiedot pätevyyskirjan myöntämiseksi pelastusveneiden käyttötaidosta

1 Erilaiset hätätilanteet, joita saattaa sattua, kuten yhteentörmäys, tulipalo, aluksen kaatuminen.

2 Pelastautumisen periaatteet, mukaan lukien:

a) koulutuksen ja harjoitusten merkitys;

b) tarve olla valmiina mihin hätätilanteeseen tahansa;

c) toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä hälytettäessä pelastusveneasemalle;

d) toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä jätettäessä alus;

e) toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä oltaessa vedessä;

f) toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä oltaessa pelastusveneessä, pelastuslautalla tai valmiusveneessä;

g) suurimmat vaarat, jotka uhkaavat eloonjääneitä.

3 Jokaisen miehistön jäsenen erityistehtävät hälytysluettelon mukaisesti, pelastusvenehälytyksen ja palohälytyksen hälytysmerkkien väliset erot mukaan lukien.

4 Erilaiset hengenpelastuslaitteet, jotka normaalisti ovat aluksella.

5 Pelastusveneiden ja -lauttojen sekä valmiusveneiden rakenne ja varustaminen sekä niiden yksittäiset varusteet.

6 Pelastusveneiden ja-lauttojen sekä valmiusveneiden erityisominaisuudet ja lisälaitteet.

7 Erilaiset pelastusveneiden ja -lauttojen sekä valmiusveneiden laskulaitteet.

8 Menetelmät laskettaessa pelastusvenettä ja -lauttaa sekä valmiusvenettä myrskyssä.

9 Toimenpiteet aluksen jätön jälkeen.

10 Pelastusveneen ja -lautan sekä valmiusveneen käsittely myrskyssä.

11 Keulaköyden, ajoankkurin ja muiden varusteiden käyttö.

12 Ruuan ja veden annostelu pelastusveneessä ja -lautalla.

13 Helikopteripelastuksen menetelmät.

14 Ensiapuvarustuksen käyttö ja elvyttäminen.

15 Pelastusveneiden ja -lauttojen sekä valmiusveneiden hengenpelastuslaitteiden radiovarusteet, mukaan lukien hätäradiopoijut.

16 Hypotermian vaikutukset ja sen ehkäisy; suojapeitteiden ja suojaavien pukujen käyttö, mukaan lukien pelastuspuvut ja lämpösuojaimet.

17 Pelastusveneiden ja -lauttojen sekä valmiusveneiden moottorin käynnistys ja käyttö sekä moottorin varusteiden ja mukana olevan palonsammuttimen käyttö.

18 Valmiusveneen ja pelastuslauttoja ohjaavan komentoveneen käyttö sekä eloonjääneiden ja meressä olevien henkilöiden pelastaminen.

19 Pelastusveneen ja -lautan sekä valmiusveneen ohjaaminen maihin.