Neuvoston direktiivin 94/55/EY(1) liitteet A ja B vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 94/55/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannen kerran komission direktiivissä 2001/7/EY(2) annetun ilmoituksen mukaisesti(3)

(1) EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7.

(2) EYVL L 30, 1.2.2001, s. 43.

(3) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

LIITE A

YLEISET MÄÄRÄYKSET SEKÄ VAARALLISIA AINEITA JA ESINEITÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Osa 1

YLEISET MÄÄRÄYKSET

LUKU 1.1

Soveltamisala

1.1.1. Rakenne

Tämän direktiivin liitteet A ja B on jaettu yhdeksään osaan. Liite A sisältää osat 1-7 ja liite B osat 8 ja 9. Jokainen osa on jaoteltu edelleen lukuihin ja luvut kohtiin ja alakohtiin. Jokaisessa osassa osan numero on sisällytetty lukujen, kohtien ja alakohtien numeroihin, esimerkiksi osa 4, luku 2, kohta 1 on numeroitu "4.2.1".

1.1.2. Soveltamisala

1.1.2.1. Tämän direktiivin 3 artiklan mukaan liitteessä A määritellään:

(a) Vaaralliset aineet, joiden kansainvälinen kuljetus on kielletty;

(b) Vaaralliset aineet, joita saa kansainvälisesti kuljettaa, sekä niiden kuljetusta koskevat ehdot (mukaan lukien vapautukset) erityisesti koskien:

- aineiden ja esineiden luokitusta mukaan lukien luokituskriteerit ja kysymykseen tulevat koemenetelmät;

- pakkausten käyttö (mukaan lukien yhteenpakkaaminen);

- säiliöiden käyttö (mukaan lukien niiden täyttäminen);

- lähettäminen (mukaan lukien kollien ja kuljetusvälineiden merkintä ja lipukkeet sekä asiakirjat);

- pakkausten ja säiliöiden rakennetta, testausta ja hyväksyntää koskevat määräykset;

- kuljetusvälineiden käyttö (mukaan lukien kuormaus, yhteenkuormaus, ja purkaminen).

1.1.2.2. Tämän direktiivin 3 artiklan mukaan liite A sisältää tiettyjä säännöksiä, jotka liittyvät tämän direktiivin liitteeseen B tai molempiin liitteisiin A ja B, seuraavasti:

1.1.1. Rakenne

1.1.2.3. (Liitteen B soveltamisala)

1.1.2.4.

1.1.3.1. Kuljetustapahtuman luonteeseen liittyvät vapautukset

1.1.3.6. Kuljetusyksikössä kuljetettavaan määrään liittyvät vapautukset

1.1.4. Muiden säädösten soveltaminen

1.1.4.5. Kuljetus muussa kuljetusmuodossa kuin tiekuljetuksena

1.2. Määritelmät ja mittayksiköt

1.3. Vaarallisten aineiden kuljetuksiin osallistuvien henkilöiden koulutus

1.4. Osapuolten turvallisuusvelvollisuudet

1.5. Poikkeukset

1.6. Siirtymämääräykset

1.8. Tarkastukset ja muut toimenpiteet, joilla varmistetaan, että turvallisuus-määräyksiä noudatetaan

1.9. Kuljetusrajoitukset

Luku 3.1.

Luku 3.2. Sarakkeet (1), (2), (14), (15) ja (19) (osan 8 ja 9 säännösten soveltaminen yksittäisille aineille tai esineille).

1.1.2.3. Tämän direktiivin 3 artiklan mukaan liite B määrittelee vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien ajoneuvojen rakennetta, varusteita ja käyttöä koskevat ehdot:

- ajoneuvon miehistöä, varusteita, käyttöä ja asiakirjoja koskevat vaatimukset;

- ajoneuvon rakennetta ja hyväksyntää koskevat vaatimukset.

1.1.2.4. Tämän direktiivin 2 artiklan mukaan sanan "ajoneuvo" ei tarvitse viitata vain yhteen ja samaan ajoneuvoon. Kansainväliseen kuljetustapahtumaan voidaan käyttää useita eri ajoneuvoja edellyttäen, että kuljetus tapahtuu vähintään kahden jäsenvaltion alueella ja kuljetusasiakirjassa ilmoitetun lähettäjän ja vastaanottajan välillä.

1.1.3. Vapautukset

1.1.3.1. Kuljetustapahtuman luonteeseen liittyvät vapautukset

Tämän direktiivin säännöksiä ei sovelleta:

(a) Yksityisten ihmisten suorittamiin vaarallisten aineiden kuljetuksiin, kun vaaralliset aineet on pakattu vähittäismyyntiä varten ja tarkoitettu henkilökohtaiseen tai kotitalouden käyttöön tai vapaa-ajan tai urheiluharrastuksiin.

(b) Sellaisten koneiden tai laitteiden, joita ei ole yksilöity tässä direktiivissä ja joiden koneisto tai käyttölaitteisto sattuu sisältämään vaarallisia aineita, kuljetuksiin.

(c) Kuljetuksiin, joita hoitavat yritykset, joiden päätoimintana on muu kuin vaarallisten aineiden kuljetus kuten tavaran toimitukset rakennus- tai teollisuusalueille, tai tutkimus-, korjaus- ja huoltotoiminnan yhteydessä tapahtuviin kuljetuksiin. Suurin sallittu määrä kollia kohti on 450 litraa ja suurin sallittu kokonaismassa on enintään kohdassa 1.1.3.6 mainittu määrä.

Kuitenkin sellaisten yritysten suorittamat kuljetukset, jotka liittyvät niiden hankintoihin tai ulkoiseen tai sisäiseen jakeluun, eivät kuulu tämän vapautuksen soveltamisalaan.

(d) Kuljetuksiin, jotka suorittaa pelastuspalvelu tai jotka suoritetaan sen valvonnan alaisena (erityisesti ajoneuvon rikkoutuessa) kuljetettaessa onnettomuudessa mukana olleita tai rikkoutuneita ajoneuvoja, joissa on vaarallisia aineita.

(e) Hätäkuljetuksia, joiden tarkoituksena on pelastaa ihmishenkiä tai suojella ympäristöä edellyttäen, että on toteutettu kaikki toimenpiteet sellaisen kuljetuksen turvalliseksi suorittamiseksi.

Huom.

Radioaktiivisten aineiden osalta ks. kohta 2.2.7.1.2.

1.1.3.2. Kaasujen kuljetukseen liittyvät vapautukset

Tämän direktiivin säännöksiä ei sovelleta seuraaviin:

(a) Kuljetusta suorittavan ajoneuvon säiliöiden sisältämät kaasut, joita käytetään ajoneuvon käyttövoimana tai sen minkä tahansa laitteen käyttöön (esim. kylmäkoneet).

(b) Kuljetettavien ajoneuvojen polttoainesäiliöissä olevat kaasut; kaasusäiliön ja moottorin välillä oleva hana on oltava suljettu ja sähkövirran katkaistu.

(c) Ryhmiin A ja O (kohdan 2.2.2.1 mukaisesti) kuuluvat kaasut, joiden paine astiassa tai säiliössä ei ylitä 200 kPa (2 bar) 15 °C lämpötilassa ja jotka ovat kokonaan kaasumaisia kuljetuksen aikana. Tämä koskee kaikkia astioita tai säiliöitä, esim. myös koneiden ja laitteiden osia.

(d) Ajoneuvojen käyttöön liittyvissä varusteissa olevat kaasut (esim. sammuttimet tai ilmalla täytetyt renkaat, myös varaosina tai kuormana).

(e) Ajoneuvojen erikoisvarusteiden sisältämät kaasut, jotka ovat välttämättömiä näiden erikoisvarusteiden käyttämiseksi kuljetuksen aikana (jäähdytysjärjestelmät, kalasäiliöt, lämmittimet jne.), sekä samassa kuljetusyksikössä kuljetettavat tällaisten varusteiden vara-astiat tai puhdistamattomat tyhjät vaihtoastiat.

(f) Puhdistamattomat tyhjät kiinteät painesäiliöt, jotka kuljetetaan sillä ehdolla, että ne ovat ilmatiiviisti suljettuja, ja

(g) Elintarvikkeiden tai virvokkeiden sisältämät kaasut.

1.1.3.3. Polttonesteiden kuljetukseen liittyvät vapautukset

Tämän direktiivin säännöksiä ei sovelleta seuraaviin:

(a) Kuljetusta suorittavan ajoneuvon tai sen minkä tahansa laitteen käyttämä polttoaine polttoainesäiliössä.

Polttoainetta saa kuljettaa kiinteässä polttoainesäiliössä, joka on suorassa yhteydessä ajoneuvon moottoriin ja/tai apulaitteeseen, joka täyttää niitä koskevat määräykset, taikka irtonaisissa polttoaineastioissa (kuten kanistereissa).

Kiinteiden polttoainesäiliöiden kokonaistilavuus saa olla enintään 1500 l kuljetusyksikköä kohti ja perävaunuun kiinnitetyn polttoainesäiliön kokonaistilavuus enintään 500 l. Irtonaisissa polttoainesäiliöissä saa kuljettaa enintään 60 l kuljetusyksikköä kohti. Nämä rajoitukset eivät koske pelastuspalveluajoneuvoja.

(b) Kuljetettavana olevan ajoneuvon polttoaine polttoainesäiliössä tai muun kuljetettavana olevan kuljetusvälineen (esim. veneen) polttoaine polttoainesäiliössä, kun polttoaine on tarkoitettu käytettäväksi niiden käyttövoimana tai niiden minkä tahansa laitteiden käyttöön. Moottorin tai erikoislaitteen ja polttoainesäiliön välisten polttoaineventtiilien on oltava suljettuja kuljetuksen aikana paitsi, jos on välttämätöntä pitää laite toiminnassa. Ajoneuvot ja muut kuljetusvälineet on kuormattava ajoneuvoon pystyasentoon ja tuettava niin, että ne eivät pääse kaatumaan.

1.1.3.4. Vapautukset, jotka liittyvät erityisehtoihin tai rajoitetuissa määrin pakattuihin vaarallisiin aineisiin

Huom.

Radioaktiivisten aineiden osalta ks. kohta 2.2.7.1.2.

1.1.3.4.1. Tietyt luvun 3.3 erityissäännökset vapauttavat osittain tai kokonaan yksilöidyn vaarallisen aineen tämän direktiivin vaatimuksista. Poikkeusta sovelletaan, kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (6) on vaarallisen aineen nimikkeelle viittaus tällaiseen erityissäännökseen.

1.1.3.4.2. Tietyt vaaralliset aineet, jotka on pakattu rajoitetuissa määrin, ovat vapautettuja edellyttäen, että ne täyttävät luvun 3.4 säännökset.

1.1.3.5. Tyhjien puhdistamattomien pakkausten kuljetukseen liittyvät vapautukset

Luokkien 2, 3, 4.1, 5.1, 6.1, 8 ja 9 aineita sisältäneisiin tyhjiin puhdistamattomiin pakkauksiin (mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset) ei sovelleta tämän direktiivin säännöksiä, jos vaaratekijät on asianmukaisesti poistettu. Vaaratekijät katsotaan poistetuiksi, jos on suoritettu toimenpiteet luokkien 1-9 vaaratekijöiden eliminoimiseksi.

1.1.3.6. Kuljetusyksikössä kuljetettavaan määrään liittyvät vapautukset

1.1.3.6.1. Tätä alakohtaa varten vaaralliset aineet on jaoteltu kuljetuskategorioihin 0, 1, 2, 3 tai 4. Kategoria on ilmoitettu kullekin aineelle luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (15). Kuljetuskategoriaan 0 kuuluvia vaarallisia aineita sisältäneet tyhjät puhdistamattomat pakkaukset kuuluvat myös kuljetuskategoriaan 0. Kuljetuskategorioihin 1-4 kuuluvia vaarallisia aineita sisältäneet tyhjät puhdistamattomat pakkaukset kuuluvat kuljetuskategoriaan 4.

1.1.3.6.2. Jos kuljetusyksikössä kuljetettavien vaarallisten aineiden määrät eivät ylitä kohdan 1.1.3.6.3 taulukon sarakkeessa (3) kyseeseen tulevalle kuljetuskategorialle ilmoitettuja määriä (kun kuljetusyksikössä kuljetettavat vaaralliset aineet kuuluvat samaan kuljetuskategoriaan) tai kohdan 1.1.3.6.4 mukaisesti laskettua arvoa (kun kuljetusyksikössä kuljetettavat vaaralliset aineet kuuluvat eri kuljetuskategorioihin), ei näitä aineita kuljetettaessa kappaletavarana samassa kuljetusyksikössä tarvitse soveltaa seuraavia vaatimuksia:

- Luku 1.3;

- Luku 5.3;

- Kohta 5.4.3;

- Luku 7.2, lukuun ottamatta kohtaa 7.2.3 ja kohdan 7.2.4 erityissäännöksiä V5, V7 ja V8;

- Kohdan 7.5.11 erityissäännös CV1;

- Osa 8 lukuun ottamatta kohtia

8.1.2.1 (a) ja (c),

8.1.4.1 (a),

8.3.4,

lukua 8.4,

luvun 8.5 erityissäännöksiä S1(3) ja (6),

S2(1) ja (3),

S4 ja

S14-S21;

- Osa 9.

Huom.

Rahtikirjaan tehtävästä merkinnästä, ks. kohta 5.4.1.1.10.

1.1.3.6.3. Kuljetettaessa kuljetusyksikössä samaan kuljetuskategoriaan kuuluvia vaarallisia aineita, suurin sallittu kokonaismäärä kuljetusyksikköä kohti on ilmoitettu taulukon sarakkeessa (3).

>TAULUKON PAIKKA>

Edellä olevassa taulukossa "Enimmäismäärä kuljetusyksikköä kohti" tarkoittaa:

- esineille ja välineille bruttomassoja kilogrammoina (luokan 1 esineille ja välineille räjähdysaineen nettomassaa kilogrammoina)

- kiinteille aineille, nesteytetyille kaasuille, jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille ja paineen alaisena liuotetuille kaasuille nettomassaa kilogrammoina

- nestemäisille aineille ja puristetuille kaasuille, astian (ks. kohdan 1.2.1 määritelmä) nimellisvetoisuutta litroina.

1.1.3.6.4. Kuljetettaessa eri kuljetuskategorioihin kuuluvia vaarallisia aineita yhdessä kuljetusyksikössä laskennallista lukuarvoa "1000" ei saa ylittää. Lukuarvo saadaan laskemalla yhteen seuraavat tulot:

- kuljetuskategorian 1 aineiden, esineiden ja välineiden määrä kerrotaan "50":llä,

- kohdan 1.1.3.6.3 taulukon alaviitteessä a) tarkoitettujen kuljetuskategorian 1 aineiden, esineiden ja välineiden määrä kerrotaan "20":llä

- kuljetuskategorian 2 aineiden, esineiden ja välineiden määrä kerrotaan "3":llä ja

- kuljetuskategorian 3 aineiden, esineiden ja välineiden määrä kerrotaan "1":llä.

1.1.3.6.5. Sovellettaessa tätä alakohtaa 1.1.3.6 ei oteta Huom.ioon vaarallisia aineita, jotka on vapautettu alakohtien 1.1.3.2-1.1.3.5 mukaisesti.

1.1.4. Muiden määräysten soveltaminen

1.1.4.1. (Varattu)

1.1.4.2. Kuljetus silloin, kun kuljetusketjuun liittyy meri- tai ilmakuljetus

Kollit, kontit, UN-säiliöt ja säiliökontit, jotka eivät täysin täytä tämän direktiivin pakkaus-, yhteenpakkaus-, kollien merkintä- ja lipukevaatimuksia tai suurlipukkeita ja oranssikilpiä koskevia vaatimuksia, mutta jotka ovat IMDG-Code:n tai ICAO-TI:n vaatimusten mukaisia, voidaan ottaa kuljetettavaksi, jos kuljetusketjuun sisältyy meri- tai ilmakuljetus, seuraavin ehdoin:

(a) jos kolleja ei ole merkitty ja varustettu lipukkeilla tämän direktiivin säännösten mukaisesti, on niiden täytettävä IMDG-Code:n ja ICAO-TI:n merkintä- ja lipukevaatimukset;

(b) IMDG-Code:n ja ICAO-TI:n yhteenpakkausmääräyksiä on sovellettava;

(c) merikuljetuksen sisältävää kuljetusketjua koskien, jos kontteja, UN-säiliöitä tai säiliökontteja ei ole varustettu luvun 5.3 mukaisilla merkinnöillä ja suurlipukkeilla, on ne varustettava IMDG-Code:n luvun 5.3 mukaisilla merkinnöillä ja suurlipukkeilla (kilvillä). Tällöin ajoneuvon merkinnässä sovelletaan ainoastaan tämän liitteen alakohtaa 5.3.2.1.1. Tyhjille puhdistamattomille UN-säiliöille ja säiliökonteille tätä vaatimusta on sovellettava mahdolliseen siirtoon puhdistusasemalle asti.

Tämä poikkeus ei koske tämän direktiivin liitteen luokissa 1-8 vaarallisiksi luokiteltuja aineita, joita meri- ja ilmakuljetusmääräysten mukaan pidetään vaarattomina.

Huom.

Rahtikirjaan tehtävistä merkinnöistä ks. kohta 5.4.1.1.7; kontin pakkaustodistuksesta ks. kohta 5.4.2.

1.1.4.3. Merikuljetukseen hyväksyttyjen UN-säiliöiden kuljetus

UN-säiliöitä, jotka eivät täysin täytä luvun 6.7 tai 6.8 säännöksiä, mutta jotka on valmistettu ja hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2003 IMDG-Code:n (muutossarja 29-98) (mukaan lukien siirtymämääräykset) mukaisesti saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2009 saakka edellyttäen, että niiden on todettu täyttävän IMDG-Code:n (muutossarja 29-98) soveltuvat tarkastus- ja testausmääräykset ja IMDG-Code:n (muutossarja 30-2000) luvun 3.2 sarakkeissa (12) ja (14) ilmoitetut erityismääräykset. Säiliöitä saa käyttää 31 päivän joulukuuta 2009 jälkeen, jos ne täyttävät IMDG-Code:n soveltuvat tarkastus- ja testausmääräykset ja edellyttäen, että ne täyttävät tämän direktiivin liitteen luvun 3.2 sarakkeissa (10) ja (11) ilmoitetut erityissäännökset ja luvun 4.2 säännökset.

Huom.

Rahtikirjaan tehtävistä merkinnöistä ks. kohta 5.4.1.1.8.

1.1.4.4. (Varattu)

1.1.4.5. Kuljetus muussa kuljetusmuodossa kuin tiekuljetuksena

1.1.4.5.1. Kun tieliikenteeseen tarkoitettu ajoneuvo tämän direktiivin mukaista kuljetusta suorittaessaan otetaan kuljetettavaksi johonkin muuhun kuljetusvälineeseen, ovat tätä kuljetusvälinettä koskevat vaarallisten aineiden kansalliset tai kansainväliset kuljetusmääräykset yksin voimassa kyseisen matkan osuudella.

1.1.4.5.2. Kohdassa 1.1.4.5.1 tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat sopia tämän direktiivin säännösten ja tarvittaessa täydentävien lisävaatimusten soveltamisesta siihen matkan osaan, jossa ajoneuvo on otettu kuljetettavaksi johonkin muuhun kuljetusvälineeseen, jos tällaiset sopimukset kysymykseen tulevien jäsenvaltioiden välillä eivät ole vastoin sellaisten kansainvälisten vaarallisten aineiden kuljetussopimusten määräyksiä, joiden osapuolia kyseiset jäsenvaltiot ovat, esim. yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS), joita sovelletaan ajoneuvon kuljetukseen kyseisellä matkan osuudella käytetyssä kuljetusvälineessä.

1.1.4.5.3. Kun tieliikenteeseen tarkoitettu ajoneuvo tämän direktiivin mukaista vaarallisten aineiden kuljetusta suorittaessaan on samalla kokonaan tai osittain muun kuin tiekuljetusta koskevan vaarallisten aineiden kuljetuksia säätelevien määräysten alainen, ovat tätä kuljetusmuotoa koskevat määräykset voimassa tällä matkan osuudella yhdessä tämän direktiivin säännösten kanssa. Kyseessä olevalla matkan osuudella ovat muuta kuljetusmuotoa koskevien määräysten lisäksi voimassa tämän direktiivin säännökset, siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa edellä mainittujen määräysten kanssa.

LUKU 1.2

Määritelmät ja mittayksiköt

1.2.1. Määritelmät

Huom.

Tämä kohta sisältää kaikki yleiset määritelmät ja erityismääritelmät.

Tässä direktiivissä:

A

Aerosoli, ks. "Aerosolipullo";

Aerosolipullo tarkoittaa kertakäyttöön tarkoitettua metalli-, lasi- tai muoviastiaa, joka sisältää paineenalaista kaasua tai kaasuseosta, sekä lisäksi voi sisältää nestettä, tahnaa tai jauhetta. Aerosolipullot on varustettu sumutuslaitteilla, jotka mahdollistavat sisällön suihkuttamisen kiinteinä tai nestemäisinä hiukkasina kaasususpensiossa, kuten vaahtona, pastana tai jauheena taikka nestemäisessä tai kaasumaisessa muodossa;

Ajoneuvo, ks. "Monisäiliöajoneuvo", "Umpinainen ajoneuvo", "Avonainen ajoneuvo", "Peitteellä varustettu ajoneuvo" ja "Säiliöajoneuvo";

Alipaineellinen jätesäiliö tarkoittaa kiinteää tai irrotettavaa säiliötä, jota käytetään ensisijaisesti vaarallisten jätteiden kuljetukseen, ja jossa on erityinen rakenne ja/tai laite helpottamassa jätteiden kuormausta ja purkamista luvussa 6.10 esitetyllä tavalla. Säiliö, joka täysin täyttää luvun 6.7 tai 6.8 vaatimukset, ei ole alipaineellinen jätesäiliö;

Alipaineventtiili tarkoittaa paineen vaikutuksesta itsestään sulkeutuvaa, jousikuormitettua laitetta, jonka tarkoituksena on estää liian suuren sisäisen alipaineen kehittyminen säiliössä;

Alusta (luokka 1) tarkoittaa metallista, muovista, pahvista tai muusta sopivasta materiaalista valmistettua levyä, joka sijoitetaan sisä-, väli- tai ulkopakkaukseen ja joka mahdollistaa tiiviin pakkaamisen näissä pakkauksissa. Alustan pinta saa olla muotoiltu sellaiseksi, että pakkaukset tai esineet voidaan toisistaan erotettuina sijoittaa siihen ja kuljettaa siinä turvallisesti;

Astia tarkoittaa suljinlaitteineen yksikköä, joka voidaan täyttää aineilla tai esineillä ja jossa aineet ja esineet pysyvät. Säiliöt eivät kuulu tähän määritelmään (ks. myös "Kryoastia", "Sisäastia", "Jäykkä sisäastia" ja "Kaasupatruuna");

Huom.

Luokan 2 kaasuille tarkoitettuja astioita ovat kaasupullot, putkiastiat, kaasuastiat, kryoastiat sekä pullopaketit (ja pullokontit).

Astia (luokka 1) määritelmään kuuluvat sisäpakkauksena tai välipakkauksena käytettävät laatikot, pullot, tölkit, tynnyrit, purkit tai putket suljinlaitteineen;

Astian nimellistilavuus tarkoittaa astiassa olevan vaarallisen aineen nimellistilavuutta litroina. Puristetuille kaasuille tarkoitettujen kaasupullojen nimellistilavuus tarkoittaa kaasupullon vesitilavuutta;

Avonainen ajoneuvo tarkoittaa ajoneuvoa, jonka lava on avoin tai vain sivu- ja perälaudoilla varustettu;

Avoin kontti tarkoittaa konttia, joka on päältä avoin, tai lava-alustaista konttia;

B

Biologinen/tekninen nimi tarkoittaa tieteellisissä ja teknisissä käsikirjoissa, julkaisuissa ja teksteissä tavallisesti käytettyä nimeä. Kauppanimiä ei saa käyttää tähän tarkoitukseen;

C

CSC- sopimus tarkoittaa Lontoossa sijaitsevan kansainvälisen merenkulkujärjestön (International Maritime Organization, IMO) julkaisemaa kansainvälistä sopimusta turvallisista konteista (the International Convention for Safe Containers, Geneve 1972) muutoksineen;

E

ECE-sääntö tarkoittaa sääntöä, joka on liitteenä sopimuksessa, joka koskee yhtäläisten teknisten määräysten hyväksymistä pyörillä varustetuille ajoneuvoille sekä varusteille ja osille, jotka voidaan kiinnittää em. ajoneuvoihin ja/tai joita voidaan niissä käyttää sekä ehdoille vastavuoroisuudesta hyväksyntöjen tunnustamisesta, jotka taataan näiden määräysten perusteella (sopimus 1958 muutoksineen);

Enimmäisnettomassa tarkoittaa sisällön enimmäisnettomassaa yksittäisessä pakkauksessa tai sisäpakkausten ja niiden sisällön yhteistä enimmäisnettomassaa kilogrammoina ilmaistuna;

Enimmäistilavuus tarkoittaa astioiden tai pakkauksien, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, enimmäissisätilavuutta kuutiometreinä tai litroina ilmaistuna;

EY-direktiivi tarkoittaa Euroopan yhteisön toimivaltaisen toimielimen antamia määräyksiä, jotka sitovat jokaista jäsenvaltiota päämääränsä osalta, mutta täytäntöönpanon muodot ja menettelytavat ovat kuitenkin kansallisten viranomaisten valittavissa;

H

Hermeettisesti suljettu säiliö, ks. "Ilmatiiviisti suljettu säiliö";

Hälytyslämpötila tarkoittaa lämpötilaa, jossa hätätoimenpiteet on käynnistettävä lämpötilavalvonnan pettäessä;

I

IBC, ks. "IBC-pakkaus";

IBC-pakkaus (Intermediate Bulk Container, IBC) tarkoittaa jäykkää tai taipuisaa kuljetettavaa pakkausta, joka ei ole luvussa 6.1 tarkoitettu pakkaus ja joka:

(a) on tilavuudeltaan:

(i) enintään 3,0 m3 (3000 litraa) pakkausryhmien II ja III kiinteille ja nestemäisille aineille;

(ii) enintään 1,5 m3 pakkausryhmän I kiinteille aineille näiden ollessa pakattuina suursäkkeihin (IBC) taikka jäykkiin muovisiin, yhdistettyihin, pahvisiin tai puisiin IBC-pakkauksiin;

(iii) enintään 3,0 m3 pakkausryhmän I kiinteille aineille näiden ollessa pakattuina metallisiin IBC-pakkauksiin;

(iv) enintään 3,0 m3 luokan 7 radioaktiivisille aineille;

(b) on suunniteltu mekaanista käsittelyä varten;

(c) kestää käsittelyn ja kuljetuksen aikana esiintyvät rasitukset, joka osoitetaan luvun 6.5 mukaisella testauksella. (Ks. myös "Yhdistetty IBC-pakkaus (muovinen sisäastia)", "Pahvinen IBC-pakkaus", "Suursäkki (IBC)", "Metallinen IBC-pakkaus", "Jäykkä muovinen IBC-pakkaus" ja "Puinen IBC-pakkaus");

Huom.

1. UN-säiliöt, jotka täyttävät luvun 6.7 vaatimukset, tai säiliökontit, jotka täyttävät luvun 6.8 vaatimukset, eivät ole IBC-pakkauksia.

2. IBC-pakkaukset, jotka täyttävät luvun 6.5 vaatimukset, eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kontteja.

Jäykkä, muovinen IBC-pakkaus tarkoittaa IBC-pakkausta, joka koostuu jäykästä muovisesta rungosta, jossa voi olla rakenteellisia varusteita ja asianmukaisia käyttölaitteita;

Metallinen IBC-pakkaus tarkoittaa metallirungosta sekä asianmukaisista käyttölaitteista ja rakenteellisista varusteista koostuvaa IBC-pakkausta;

Pahvinen IBC-pakkaus tarkoittaa pahvisesta rungosta ja tarvittaessa sisäsäkistä (mutta ei sisäpakkauksesta) koostuvaa IBC-pakkausta, jossa saattaa olla erillinen kansi sekä pohja ja jossa on asianmukaiset käyttölaitteet ja rakenteelliset varusteet;

Puinen IBC-pakkaus tarkoittaa IBC-pakkausta, joka koostuu jäykästä tai kokoontaitettavasta puisesta rungosta, jossa on sisäsäkki (mutta ei sisäpakkausta) sekä asianmukaisista käyttölaitteista ja rakenteellisista varusteista;

Suojattu IBC-pakkaus (koskee metallisia IBC-pakkauksia) tarkoittaa IBC-pakkausta, joka on varustettu lisäsuojauksella törmäystä vastaan. Tämä lisäsuojaus voi olla esim. monikerrosrakenne, kaksinkertainen seinärakenne tai metallinen häkki;

Suursäkki (IBC) tarkoittaa IBC-pakkausta, joka koostuu kalvosta, kankaasta tai muusta taipuisasta materiaalista tai näiden materiaalien yhdistelmistä valmistetusta rungosta, ja tarvittaessa sisäpinnoituksesta tai sisäsäkistä sekä asianmukaisista käyttö- ja käsittelylaitteista;

Yhdistetty IBC-pakkaus, jossa muovinen sisäastia tarkoittaa IBC-pakkausta, joka koostuu ulkopuolisesta jäykästä suojapakkauksesta ja sen sisällä olevasta muovisesta sisäastiasta käyttö- ja muine rakenteellisine varusteineen. Se muodostaa yhtenäisen kuljetuspakkauksen, joka pysyy yhtenäisenä myös täytön, varastoinnin, kuljetuksen ja tyhjennyksen aikana;

Huom.

"Muovinen" käytettynä yhdistetyn IBC-pakkauksien sisäastioiden yhteydessä tarkoittaa myös muita polymeerisiä tuotteita, esim. kumi.

ICAO-TI (ICAO Technical Instructions) tarkoittaa Montrealissa sijaitsevan kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (International Civil Aviation Organization, ICAO) julkaisemia teknisiä ohjeita vaarallisten aineiden turvallisesta ilmakuljetuksesta (Technical Instructions for the Safe Transport of Dangerous Goods by Air), jotka täydentävät kansainvälisen siviili-ilmailun Chicago-sopimuksen liitettä 18 (the Convention on International Civil Aviation, Chicago 1944);

Ilmatiiviisti suljettu säiliö tarkoittaa säiliötä, jonka aukot on ilmatiiviisti suljettu, ja jossa ei ole varoventtiileitä, murtolevyjä tai muita vastaavia varolaitteita. Säiliöitä, joiden varoventtiilin ja säiliön sisäpuolen välillä on murtolevy, pidetään ilmatiiviisti suljettuina;

IMDG-koodi (IMDG Code) tarkoittaa IMDG-määräyksiä, jotka on Lontoossa sijaitsevan kansainvälisen merenkulkujärjestön (International Maritime Organization, IMO) julkaisema kansainvälisiä vaarallisten aineiden merikuljetuksia koskeva säännöstö (International Maritime Dangerous Goods Code), jolla on pantu täytäntöön SOLAS-sopimuksen (the International Convention for the Safety of Life at Sea, 1974) luvun VII osa A;

Irrotettava säiliö tarkoittaa säiliötä, jonka tilavuus on yli 450 litraa ja jota ei ole suunniteltu aineiden kuljetukseen ilman välillä tapahtuvaa kuorman purkamista ja jota voidaan tavallisesti käsitellä vain säiliön ollessa tyhjänä. Kiinteä säiliö, UN-säiliö, säiliökontti, monisäiliöajoneuvon säiliö tai MEG-kontti ei ole irrotettava säiliö;

Itsekiihtyvä hajoamislämpötila (SADT, Self-Accelerating Decomposition Temperature) tarkoittaa alhaisinta lämpötilaa, jossa aineen itsekiihtyvä hajoaminen voi tapahtua kuljetukseen käytetyssä pakkauksessa. Määräykset SADT-arvon sekä rajoitetussa tilassa tapahtuvan kuumenemisen vaikutuksien määrittämiseksi ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osassa II;

J

Jätteet tarkoittavat aineita, liuoksia, seoksia tai esineitä, joille ei ole määrätty suoraa käyttöä, mutta jotka kuljetetaan uudelleen käsiteltäviksi, kaatopaikalle vietäviksi, polttamalla poistettaviksi tai muulla tavoin hävitettäviksi;

Jäykkä sisäastia (koskee yhdistettyjä IBC-pakkauksia) tarkoittaa astiaa, joka säilyttää normaalin muotonsa tyhjänä ilman asennettuja sulkimia ja ulkopakkauksen tukea. Jokaista sisäastiaa, joka ei ole "jäykkä", pidetään "taipuisana";

K

Kaasu tarkoittaa ainetta:

(a) jonka höyrynpaine 50 °C lämpötilassa on yli 300 kPa (3 bar); tai

(b) joka on kokonaan kaasumainen 20 °C lämpötilassa 101,3 kPa:n vakiopaineessa;

Kaasuastia tarkoittaa hitsattua kuljetettavaa paineastiaa, jonka tilavuus on yli 150 mutta enintään 1000 litraa (esim. lieriömäiset astiat, jotka on varustettu vieritysvanteilla, jalaksille asennetut astiat ja kehikkoon sijoitetut astiat);

Kaasupatruuna tarkoittaa kertakäyttöön tarkoitettua astiaa, joka sisältää paineenalaista kaasua tai kaasuseosta. Se voidaan varustaa venttiilillä;

Kaasupullo tarkoittaa kuljetettavaa paineastiaa, jonka tilavuus on enintään 150 litraa (ks. myös "Pullopaketti (ja pullokontti)");

Kanisteri tarkoittaa metallista tai muovista valmistettua poikkileikkauspinnaltaan suora- tai monikulmaista pakkausta, jossa on yksi tai useampi kaatoaukko;

Kela (luokka 1) tarkoittaa muovista, puusta, pahvista, metallista tai muusta sopivasta aineesta valmistettua laitetta, joka muodostuu keskiakselista, jonka molemmissa päissä on tai ei ole sivuseinämät. Aineet ja esineet voidaan kelata kelaan ja ne voivat olla sivuseinämillä suojattuja;

Kierrätetty muovimateriaali tarkoittaa materiaalia, joka on saatu käytetyistä teollisuuspakkauksista ja joka on puhdistettu ja käsitelty siten, että siitä voidaan valmistaa uusia pakkauksia;

Kiinteä aine tarkoittaa ainetta:

(a) jonka sulamispiste tai sulamisen alkamispiste 101,3 kPa:n paineessa on yli 20 °C; tai

(b) joka ei ole nestemäinen standardin ASTM D 4359-90 testimenetelmän mukaisesti tai on pastamainen kohdan 2.3.4 juoksevuuden määrityskokeen (penetraatiokoe) kriteerien mukaisesti;

Kiinteä säiliö tarkoittaa säiliötä, jonka tilavuus on yli 1000 litraa ja joka on kiinnitetty rakenteellisesti ajoneuvoon, josta tällöin tulee säiliöajoneuvo, tai joka muodostaa yhtenäisen osan ajoneuvon alustan kanssa;

Koepaine tarkoittaa suurinta tehollista painetta, joka muodostuu säiliössä painekokeen aikana (ks. myös "Suunnittelupaine", "Tyhjennyspaine", "Täyttöpaine" ja "Suurin käyttöpaine (ylipaine)");

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

Kokokuorma tarkoittaa kuormaa, jonka lähettäjä lähettää yksinomaan käyttöönsä varatussa ajoneuvossa tai suurkontissa, ja kaikki kuormaus- ja purkamistoiminnot suoritetaan lähettäjän tai vastaanottajan ohjeiden mukaisesti;

Huom.

Luokassa 7 vastaava termi on "yksinkäyttö", ks. kohta 2.2.7.2.

Kolli tarkoittaa lähetysvalmista pakkausta, suurpäällystä tai IBC-pakkausta ja sen sisältöä. Termiin sisältyy tässä luvussa määritellyt kaasuille tarkoitetut astiat sekä myös esineet, jotka kokonsa, massansa tai muotonsa vuoksi saa kuljettaa pakkaamattomina tai kehikossa, korissa tai käsittelylaitteessa. Termi ei sisällä aineita tai esineitä, joita kuljetetaan irrallisina, eikä aineita, joita kuljetetaan säiliöissä;

Huom.

Kolli radioaktiivisille aineille, ks. kohta 2.2.7.2.

Kollin massa tarkoittaa kollin bruttomassaa, jollei toisin säädetä. Konttien tai säiliöiden massa ei sisälly bruttomassaan;

Kontti tarkoittaa kuljetusvälinettä (nostettava kuormatila tai muu vastaava rakenne), joka on:

- riittävän luja toistuvaan käyttöön;

- suunniteltu tavaran kuljetukseen eri kuljetusmuodoissa ilman välillä tapahtuvaa kuorman purkamista;

- varustettu ahtausta ja käsittelyä helpottavilla laitteilla erityisesti kuljetusvälineestä toiseen siirrettäessä;

- suunniteltu siten, että se on helppo täyttää ja tyhjentää (ks. myös "Umpinainen kontti", "Suurkontti", "Avoin kontti", "Peitteellä varustettu kontti" ja "Pienkontti").

Vaihtokori on kontti, joka standardin EN 283 (1991 painos) mukaisesti:

- mekaanisen lujuuden osalta on valmistettu kuljetettavaksi vain (rautatie)vaunussa tai ajoneuvossa maalla taikka ro-ro-aluksessa (merellä);

- ei ole pinottava;

- voidaan irrottaa ajoneuvosta omien tukien varaan ajoneuvossa olevilla laitteilla ja kuormata uudelleen ajoneuvoon;

Huom.

Termi "kontti" ei tarkoita tavallisia pakkauksia, IBC-pakkauksia, säiliökontteja eikä ajoneuvoja.

Kori tarkoittaa ulkopakkausta, jossa ei ole yhtenäistä pintaa;

Kryoastia tarkoittaa jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille tarkoitettua lämpöeristettyä kuljetettavaa paineastiaa, jonka tilavuus on enintään 1000 litraa;

Kuljetus tarkoittaa vaarallisten aineiden konkreettista siirtämistä paikasta toiseen, mukaan lukien kuljetusolosuhteista johtuvat matkan väliaikaiset keskeytykset sekä liikenteestä johtuva vaarallisten aineiden säilyttäminen ajoneuvoissa, säiliöissä ja konteissa ennen kuljetusta, kuljetusmatkan aikana tai sen jälkeen.

Tämä määritelmä kattaa myös kuljetusmuodon tai kuljetusvälineen vaihtamisesta johtuvan vaarallisten aineiden tilapäisen säilytyksen (siirtokuormaus). Tätä sovelletaan sillä edellytyksellä, että pyydettäessä esitetään asiakirjat, joista selviää lähetys- ja vastaanottopaikka, ja että kolleja ja säiliöitä ei avata tilapäisen säilytyksen aikana, lukuun ottamatta toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tarkastuksia;

Kuljetus irrallisena tarkoittaa kiinteiden aineiden tai esineiden kuljettamista ilman pakkausta ajoneuvoissa tai konteissa. Termi ei sisällä kolleina kuljetettavia tavaroita eikä aineiden kuljettamista säiliöissä;

Kuljetuksen suorittaja tarkoittaa yritystä, joka kuljetussopimuksen mukaan tai ilman kuljetussopimusta suorittaa kuljetuksen;

Kuljetusyksikkö tarkoittaa moottoriajoneuvoa ilman perävaunua tai moottoriajoneuvon ja perävaunun yhdistelmää;

Kunnostettu pakkaus tarkoittaa erityisesti:

(a) metallitynnyreitä:

(i) jotka on puhdistettu täysin aikaisemmasta sisällöstä, sisä- ja ulkopuolisista syöpymistä, ja joista on poistettu ulkopuolinen pinnoite sekä merkinnät;

(ii) jotka on palautettu alkuperäiseen muotoonsa ja kuntoonsa, saumat (jos sellaisia on) oikaistuina ja tiivistettyinä, ja joista on vaihdettu kaikki kokonaisuuteen kiinteästi kuulumattomat tiivisteet; ja

(iii) jotka on tarkastettu puhdistuksen jälkeen ennen maalausta, jolloin näkyviä syöpymiä sisältävät pakkaukset, merkittävästi materiaalin paksuudeltaan ohentuneet pakkaukset sekä pakkaukset, joiden metalli on väsynyt, joiden kierteet tai sulkimet ovat vahingoittuneet tai joissa on muita merkittäviä puutteita, on hylätty;

(b) muovitynnyreitä ja -kanistereita:

(i) jotka on puhdistettu täysin aikaisemmasta sisällöstä ja joista on poistettu ulkopuolinen pinnoite sekä merkinnät;

(ii) joista on vaihdettu kaikki kokonaisuuteen kiinteästi kuulumattomat tiivisteet; ja

(iii) jotka on tarkastettu puhdistuksen jälkeen, jolloin pakkaukset, joissa on näkyviä vaurioita kuten repeytymiä, taitoksia tai halkeamia, sekä pakkaukset, joiden kierteet tai sulkimet ovat vahingoittuneet tai joissa on muita merkittäviä puutteita, on hylätty;

Kuormaaja tarkoittaa yritystä, joka kuormaa vaarallisia aineita ajoneuvoihin tai suurkontteihin;

Käsikirja Manual of Tests and Criteria (Kokeet ja kriteerit) tarkoittaa kolmatta tarkistettua painosta YK:n julkaisemasta kirjasta Yhdistyneiden Kansakuntien suositukset vaarallisten tavaroiden kuljettamiseksi, Kokeet ja kriteerit (The United Nations Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, Manual of Tests and Criteria, ST/SG/AC.10/11/Rev.3);

Käsittelylaitteet (koskee suursäkkejä (IBC)) tarkoittavat nostovöitä, lenkkejä, silmukoita tai kehyksiä, jotka on kiinnitetty suursäkin (IBC) perusosaan. Kysymyksessä voivat olla myös suursäkin (IBC) rungon materiaalin jatkeet;

Käyttölaitteet tarkoittavat:

(a) säiliöissä täyttö- ja tyhjennyslaitteita, paineentasauslaitteita, varo-, lämmitys- ja lämpöeristyslaitteita sekä mittauslaitteita;

(b) monisäiliöajoneuvon säiliöstössä tai MEG-konteissa täyttö- ja tyhjennyslaitteita mukaan lukien kokoojaputkisto, sekä varo- ja mittauslaitteita;

(c) IBC-pakkauksissa täyttö- ja tyhjennyslaitteita, paineentasaus- tai tuuletuslaitteita, varo-, lämmitys- ja lämpöeristyslaitteita sekä mittauslaitteita;

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

L

Laadunvarmistus tarkoittaa organisaation tai yhteisön soveltamaa systemaattista valvonta- ja tarkastusohjelmaa, jonka tarkoituksena on osoittaa, että tämän direktiivin turvallisuusvaatimuksia noudatetaan käytännössä;

Laatikko tarkoittaa suorakulmaista tai monikulmaista eheäsivuista pakkausta, joka on valmistettu metallista, puusta, vanerista, puupohjaisesta levystä, pahvista, muovista tai muusta sopivasta aineesta. Pienet aukot on sallittu mm. helpottamaan käsittelyä tai avaamista tai täyttämään luokitusvaatimukset, jos ne eivät vaikuta pakkauksen kestävyyteen kuljetuksen aikana;

Leimahduspiste tarkoittaa nesteen alinta lämpötilaa, jossa sen höyryt muodostavat ilman kanssa palavan seoksen;

Lisäpäällys tarkoittaa yhden lähettäjän käyttämää päällystä, joka sisältää yhden tai useamman kollin, yhdistettynä yhdeksi yksiköksi käsittelyn ja kuormauksen helpottamiseksi kuljetuksen aikana.

Esimerkkejä lisäpäällyksestä:

(a) kuorma-alusta kuten lava, jonka päälle asetetaan tai pinotaan useita kolleja, jotka on kiinnitetty muovinauhoilla, kutiste- tai kiristekalvoilla tai muulla sopivalla tavalla; tai

(b) suojaava ulkopakkaus kuten laatikko tai kori;

Lähettäjä tarkoittaa yritystä, joka lähettää vaarallisia aineita itse tai kolmannen osapuolen toimeksiannosta. Jos kuljetus tapahtuu kuljetussopimuksen mukaan, tarkoittaa lähettäjä kuljetussopimuksessa tarkoitettua lähettäjää;

Lähetys tarkoittaa lähettäjän kuljetettavaksi jättämää vaarallisten aineiden kollia, kolleja tai kuormaa;

M

MEG-kontti (multiple-element gas container), ks. "monisäiliökontti";

Monisäiliökontti tarkoittaa konttia, joka muodostuu astioista ja säiliöistä, jotka on liitetty toisiinsa kokoojaputkistolla ja kiinnitetty monisäiliökontin kehikkoon. Seuraavat astiat ja säiliöt voivat muodostaa monisäiliökontin: kaasupullot, putkiastiat, kaasuastiat ja pullopaketit (pullokontit) sekä luokan 2 kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt, joiden tilavuus on yli 450 litraa;

Monisäiliöajoneuvo tarkoittaa ajoneuvoa, jossa on säiliöstö, joka muodostuu astioista ja säiliöistä, jotka on liitetty toisiinsa kokoojaputkistolla ja kiinnitetty pysyvästi kuljetusyksikköön. Seuraavat astiat ja säiliöt voivat muodostaa monisäiliöajoneuvon säiliöstön: kaasupullot, putkiastiat, kaasuastiat, pullopaketit (pullokontit) sekä luokan 2 kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt, joiden tilavuus on yli 450 litraa;

Muovikudos (koskee suursäkkejä (IBC)) tarkoittaa sopivista joustavista muovinauhoista tai yksittäisistä muovikuiduista valmistettua kudosta;

N

Neste (nestemäinen aine) tarkoittaa ainetta, jonka höyrynpaine 50 °C lämpötilassa on enintään 300 kPa (3 bar) ja joka ei ole täysin kaasumainen 20 °C lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja:

(a) jonka sulamispiste tai sulamisen alkamispiste 101,3 kPa:n paineessa on enintään 20 °C; tai

(b) joka on nestemäinen standardin ASTM D 4359-90 testimenetelmän mukaisesti; tai

(c) joka ei ole pastamainen kohdassa 2.3.4 kuvatun juoksevuuden määrityskokeen (penetraatiokoe) kriteerien mukaisesti;

Huom.

"Kuljetus nestemäisessä muodossa" tarkoittaa säiliöitä koskevissa määräyksissä:

- tämän määritelmän mukaisten nesteiden kuljetusta; tai

- sulassa muodossa kuljetettavaksi jätettävien kiinteiden aineiden kuljetusta.

Nesteytetty kaasu (non-refrigerated liquefied gas) tarkoittaa kaasua, jota ei ole jäähdytetty. Jäähdytettyjä nesteytettyjä kaasuja (refrigerated liquefied gas) kuljetetaan jäähdytettyinä;

N.o.s.-nimike (not otherwise specified, tarkemmin määrittelemättömät aineet) tarkoittaa yleistä ryhmänimikettä, johon aineet, seokset, liuokset tai esineet voidaan luokitella, jos:

(a) niitä ei ole nimeltä mainittu luvun 3.2 taulukossa A; ja

(b) niillä on kemiallisia, fysikaalisia ja/tai vaarallisia ominaisuuksia, jotka vastaavat n.o.s.-nimikkeen luokkaa, luokituskoodia, pakkausryhmää ja nimeä;

P

Pakkaaja tarkoittaa yritystä, joka pakkaa vaaralliset aineet pakkauksiin, mukaan lukien suurpäällykset ja IBC-pakkaukset, ja tarvittaessa valmistelee kollit kuljetusta varten;

Pakkaus tarkoittaa astiaa ja kaikkia muita osia tai komponentteja, jotka ovat astian sisällön sisällä pysymisen kannalta välttämättömiä (ks. myös "Pakkausyhdistelmä", "Yhdistetty pakkaus (muovinen)", "Yhdistetty pakkaus (lasinen, posliininen tai keraaminen)", "Sisäpakkaus", "IBC-pakkaus", "Välipakkaus", "Suurpäällys", "Peltipakkaus", "Ulkopakkaus", "Kunnostettu pakkaus", "Uusiovalmistettu pakkaus", "Uudelleenkäytettävä pakkaus", "Pelastuspakkaus" ja "Pölytiivis pakkaus");

Huom.

Pakkaus radioaktiivisille aineille, ks. kohta 2.2.7.2.

Pakkausryhmä tarkoittaa ryhmää, johon tietyt aineet voidaan vaaraominaisuuksiensa perusteella luokitella pakkaamista varten. Pakkausryhmillä on seuraavat merkitykset ja ne on tarkemmin esitetty osassa 2:

- Pakkausryhmä I: erittäin vaaralliset aineet;

- Pakkausryhmä II: vaaralliset aineet; ja

- Pakkausryhmä III: vähäistä vaaraa aiheuttavat aineet;

Huom.

Myös tietyille vaarallisia aineita sisältäville esineille ja välineille on annettu pakkausryhmä.

Pakkausyhdistelmä tarkoittaa kuljetusta varten tehtyä pakkausyhdistelmää, joka koostuu ulkopakkauksesta ja siihen kohdan 4.1.1.5 mukaisella tavalla sijoitetusta yhdestä tai useammasta sisäpakkauksesta;

Huom.

Pakkausyhdistelmien "sisäosasta" käytettävä termi on aina "sisäpakkaus", ei "sisäastia". Lasipullo on esimerkiksi tällainen "sisäpakkaus".

Palava ainesosa (aerosoleissa ja kaasupatruunoissa) on kaasu, joka on palava ilmassa normaalissa paineessa, tai sellainen nestemäinen aine tai valmiste, jonka leimahduspiste on enintään 100 °C;

Peitteellä varustettu ajoneuvo tarkoittaa avonaista ajoneuvoa, jossa kuorma on suojattu kuormapeitteellä;

Peitteellä varustettu kontti tarkoittaa konttia, jossa kuorma on suojattu kuormapeitteellä;

Pelastuspakkaus tarkoittaa erityispakkausta, joka vastaa soveltuvin osin luvun 6.1 vaatimuksia ja johon vaurioituneet, puutteelliset tai vuotavat vaarallisia aineita sisältävät kollit tai vuotanut vaarallinen aine asetetaan, kun aine kuljetetaan talteenottoa varten tai hävitettäväksi;

Peltipakkaus tarkoittaa metallista (esim. tinapellistä) valmistettua poikkileikkauspinnaltaan ympyrän muotoista, elliptistä, suorakulmaista tai monikulmaista (myös kartion muotoista) kapenevakaulaista tai sangon muotoista pakkausta, jonka seinämänpaksuus on alle 0,5 mm. Pakkauksessa on yksi tai useampi kaatoaukko, sen pohja on tasainen tai kupera ja se ei ole määritelmän Tynnyri tai Kanisteri mukainen;

Pieni kaasua sisältävä astia, ks. "Kaasupatruuna";

Pienkontti tarkoittaa konttia, jonka sisätilavuus on 1-3 m3;

Huom.

Pienkontti radioaktiivisille aineille, ks. kohta 2.2.7.2.

Polttoon perustuva lämmityslaite tarkoittaa laitetta, joka käyttää nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta eikä ajoneuvon moottorin hukkalämpöä;

Pullokontti (luokka 2), ks. "Pullopaketti";

Pullopaketti (ja pullokontti) tarkoittaa kokoojaputkistolla toisiinsa keskenään yhdistettyjen ja lujasti toisiinsa kiinnitettyjen kaasupullojen muodostamaa kokonaisuutta;

Putkiastia (luokka 2) tarkoittaa saumatonta kuljetettavaa paineastiaa, jonka tilavuus on yli 150 litraa mutta enintään 5000 litraa;

Puutynnyri tarkoittaa luonnonpuusta valmistettua poikkileikkauspinnaltaan ympyrän muotoista kuperaseinäistä pakkausta, jossa on vaippalaudat ja päädyt sekä vanteet;

Pölytiivis pakkaus tarkoittaa pakkausta, joka ei läpäise kuivaa ainesisältöä mukaan lukien kuljetuksen aikana syntyvä hieno pöly;

R

Rakenneteräs tarkoittaa terästä, jonka vähimmäismurtolujuus on 360 N/mm2-440 N/mm2;

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

Rakenteelliset varusteet tarkoittavat:

(a) säiliöajoneuvon säiliöissä tai irrotettavissa säiliöissä säiliön sisä- tai ulkopuolelle kiinnitettyjä vahvisteita sekä kiinnittämiseen, suojaamiseen tai stabilointiin tarkoitettuja osia;

(b) säiliökontin säiliöissä säiliön sisä- tai ulkopuolelle kiinnitettyjä vahvisteita sekä kiinnittämiseen, suojaamiseen tai stabilointiin tarkoitettuja säiliön osia;

(c) monisäiliöajoneuvon säiliöissä tai MEG-konteissa säiliön tai astian sisä- tai ulkopuolelle kiinnitettyjä vahvisteita sekä kiinnittämiseen, suojaamiseen tai stabilointiin tarkoitettuja osia;

(d) IBC-pakkauksissa, lukuun ottamatta suursäkkejä (IBC), rungon vahvisteita, kiinnittämiseen, käsittelyyn, suojaamiseen tai stabilointiin tarkoitettuja osia (mukaan lukien kuljetusalusta yhdistetyssä IBC-pakkauksessa, jossa on muovinen sisäastia);

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

RID tarkoittaa kansainvälisiä vaarallisten aineiden rautatiekuljetusmääräyksiä, jotka on annettu yleissopimuksen (COTIF, Convention concerning international carriage by rail) liitteen B (CIM, Uniform rules concerning the contract for international carriage of goods by rail) liitteenä 1;

Runko (koskee kaikkia IBC-pakkauksia lukuun ottamatta yhdistettyjä IBC-pakkauksia) tarkoittaa pakkausta itseään mukaan lukien aukot ja niiden sulkimet, mutta ei sisällä käyttölaitteita;

S

SADT, ks. "Itsekiihtyvä hajoamislämpötila";

Sisäastia tarkoittaa astiaa, jota ei voi käyttää ilman ulkopakkausta;

Sisäpakkaus tarkoittaa pakkausta, jota kuljetukseen käytettäessä tarvitaan ulkopakkaus;

Sisäsäkki tarkoittaa putkea tai säkkiä, joka on asetettu täysin erillisenä pakkauksen, suurpäällyksen tai IBC-pakkauksen sisään, mukaan luettuina aukkojen sulkulaitteet;

Suljin tarkoittaa laitetta, joka sulkee astian aukon;

Suunnittelupaine tarkoittaa vähintään koepainetta vastaavaa teoreettista painetta, joka kuljetettavan aineen vaarallisuudesta riippuen voi ylittää käyttöpaineen. Sitä käytetään ainoastaan säiliön seinämän paksuuden määrittämiseen, jolloin ulko- tai sisäpuolisia vahvisteita ei saa ottaa Huom.ioon (ks. myös "Tyhjennyspaine", "Täyttöpaine", "Suurin käyttöpaine (ylipaine)" ja "Koepaine");

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

Suurin sallittu bruttomassa tarkoittaa:

(a) kaikissa IBC-pakkaustyypeissä (suursäkkejä (IBC) lukuun ottamatta) pakkauksen rungon, sen käyttölaitteiden ja rakenteellisten varusteiden sekä suurimman kuljetukseen sallitun kuorman yhteismassaa;

(b) säiliöissä säiliön tyhjäpainon ja raskaimman kuljetukseen hyväksytyn kuorman yhteismassaa;

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

Suurin sallittu kuorma tarkoittaa suursäkeissä (IBC) enimmäisnettomassaa, jota varten suursäkki (IBC) on tarkoitettu ja jonka kuljetukseen se on hyväksytty;

Suurin käyttöpaine (ylipaine) tarkoittaa suurinta kolmesta seuraavasta arvosta:

(a) suurin tehollinen paine, joka on sallittu säiliössä täytön aikana (suurin sallittu täyttöpaine);

(b) suurin tehollinen paine, joka on sallittu säiliössä tyhjennyksen aikana (suurin sallittu tyhjennyspaine); ja

(c) sisällön (mukaan luettuina mahdolliset sen sisältämät kaasut) aiheuttama tehollinen ylipaine säiliössä korkeimmassa käyttölämpötilassa.

Ellei luvun 4.3 erityissäännöksissä ole toisin säädetty, tämä käyttöpaine (ylipaine) ei saa olla pienempi kuin täytöksen höyrynpaine (absoluuttinen) 50 °C lämpötilassa.

Varoventtiileillä (murtolevyn kanssa tai ilman murtolevyä) varustetuissa säiliöissä suurimman käyttöpaineen (ylipaine) on kuitenkin oltava kyseisille varoventtiileille määrätyn avautumispaineen suuruinen (ks. myös "Suunnittelupaine", "Tyhjennyspaine", "Täyttöpaine" ja "Koepaine");

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

Suurkontti tarkoittaa:

(a) konttia, jonka sisätilavuus on yli 3 m3;

(b) CSC-sopimuksen tarkoittamaa konttia, jonka pohjan ulkokulmien rajaama pinta-ala on joko

(i) vähintään 14 m2 (150 neliöjalkaa); tai

(ii) vähintään 7 m2 (75 neliöjalkaa), jos kontti on varustettu yläkulmakiinnikkeillä;

Huom.

Suurkontti radioaktiivisille aineille, ks. kohta 2.2.7.2.

Suurpakkaus, ks. "IBC-pakkaus";

Suurpäällys tarkoittaa esineitä tai sisäpakkauksia sisältävästä ulkopakkauksesta koostuvaa pakkausta, joka on:

(a) suunniteltu mekaanista käsittelyä varten;

(b) nettomassaltaan yli 400 kg tai tilavuudeltaan yli 450 litraa, mutta jonka tilavuus on enintään 3 m3;

Säiliö (shell, Tankkörper) tarkoittaa säiliön vaippaa ja päätyjä (mukaan lukien aukot ja niiden kannet);

Huom.

1. Tämä määritelmä ei sisällä astioita.

2. UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

Säiliö (tank) tarkoittaa säiliötä käyttölaitteineen ja rakenteellisine varusteineen. Termi yksin käytettynä tarkoittaa tässä osassa määriteltyä säiliökonttia, UN-säiliötä, irrotettavaa säiliötä, kiinteää säiliötä, monisäiliöajoneuvon säiliötä tai MEG-kontin säiliötä (ks. myös "Irrotettava säiliö", "Kiinteä säiliö", "UN-säiliö" ja "MEG-kontti");

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. kohta 6.7.4.1.

Säiliöajoneuvo tarkoittaa nesteiden, kaasujen, jauhemaisten tai rakeisten aineiden kuljetukseen rakennettua ajoneuvoa, jossa on yksi tai useampi kiinteä säiliö. Itse ajoneuvon tai sen tilalla käytetyn vetolaitteen lisäksi säiliöajoneuvoon kuuluu yksi tai useampi kiinteä säiliö, näiden varusteet sekä laitteet, joilla säiliöt kiinnitetään ajoneuvoon tai vetolaitteeseen;

Säiliökontti tarkoittaa kuljetusvälinettä, joka on kontin määritelmän mukainen ja joka koostuu säiliöstä ja varusteista, mukaan lukien laitteet, jotka mahdollistavat säiliökontin siirtämisen ilman säiliökontin oleellista asennon muuttumista, ja jota käytetään kaasujen, nesteiden, jauhemaisten tai rakeisten aineiden kuljetukseen ja jonka tilavuus on yli 0,45 m3 (450 litraa);

Huom.

IBC-pakkaukset, jotka täyttävät luvun 6.5 vaatimukset, eivät ole säiliökontteja.

Säiliökontin/UN-säiliön haltija tarkoittaa yritystä, jonka nimiin säiliökontti/UN-säiliö on rekisteröity;

Säiliövaihtokoria pidetään säiliökonttina;

Säkki tarkoittaa taipuisaa pakkausta, joka on valmistettu paperista, muovikalvosta, tekstiilikudoksesta, kudotusta materiaaleista tai muusta sopivasta aineesta;

T

Tekninen/biologinen nimi tarkoittaa tieteellisissä ja teknisissä käsikirjoissa, julkaisuissa ja teksteissä tavallisesti käytettyä nimeä. Kauppanimeä ei saa käyttää tähän tarkoitukseen;

Tiiviyskoe tarkoittaa koetta, jolla määritetään säiliön, pakkauksen tai IBC-pakkauksen ja niiden laitteiden ja suljinten tiiviys;

Huom.

UN-säiliöiden osalta, ks. luku 6.7.

Toimivaltainen viranomainen tarkoittaa tässä asetuksessa erikseen säädettyä viranomaista tai viranomaisia, viranomaisen tunnustamaa yhteisöä tai yhteisöjä taikka muuta viranomaista, jonka toimivaltaan asianomainen tehtävä kuuluu;

Tyhjennyspaine tarkoittaa suurinta painetta, joka muodostuu säiliössä paineella tapahtuvan tyhjennyksen yhteydessä (ks. myös "Suunnittelupaine", "Täyttöpaine", "Suurin käyttöpaine (ylipaine)" ja "Koepaine");

Tynnyri tarkoittaa tasa- tai kuperapohjaista lieriön muotoista pakkausta, joka on valmistettu metallista, pahvista, muovista, vanerista tai muusta sopivasta aineesta. Tämä määritelmä käsittää myös muun muotoiset pakkaukset kuten pyöreät suippokaulaiset pakkaukset tai sangon muotoiset pakkaukset. Puutynnyrit ja kanisterit eivät sisälly tähän määritelmään;

Täyttäjä tarkoittaa yritystä, joka kuormaa vaarallisia aineita säiliöön (säiliöajoneuvoon, irrotettavaan säiliöön, UN-säiliöön tai säiliökonttiin) ja/tai irtotavaraa ajoneuvoon, suurkonttiin tai pienkonttiin taikka monisäiliöajoneuvoon tai MEG-kontiin;

Täyttöpaine tarkoittaa suurinta painetta, joka muodostuu säiliössä paineella tapahtuvan täytön yhteydessä (ks. myös "Suunnittelupaine", "Tyhjennyspaine", "Suurin käyttöpaine (ylipaine)" ja "Koepaine");

U

Ulkopakkaus tarkoittaa yhdistetyn pakkauksen tai pakkausyhdistelmän ulkoista suojaa yhdessä absorboivan aineen kanssa iskuja vaimentavine ja muine komponentteineen, jotka ovat välttämättömiä suojaamaan sisäastioita tai -pakkauksia;

Umpinainen ajoneuvo tarkoittaa ajoneuvoa, jossa on suljettava kori;

Umpinainen kontti tarkoittaa täysin umpinaista konttia, jossa on jäykkä katto, sivuseinät, päätyseinät ja lattia. Termi sisältää avattavalla katolla varustetut kontit, joiden katto voidaan kuljetuksen ajaksi sulkea;

UN-numero tarkoittaa YK-numeroa (UN, United Nations, Yhdistyneet Kansakunnat). Ks. myös "YK-numero".

UN-säiliö tarkoittaa eri kuljetusmuodoissa käytettävää luvun 6.7 määritelmien tai IMDG-koodin mukaista säiliötä, jonka tilavuus on yli 450 litraa ja joka ilmoitetaan UN-säiliön soveltamisehdossa (T-koodi) luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (10);

Uudelleenkäytettävä pakkaus tarkoittaa pakkausta, joka on tarkastettu ja jossa ei ole havaittu käyttötestien läpäisemistä estäviä vaurioita. Termi käsittää pakkaukset, jotka täytetään uudelleen samoilla tai samankaltaisilla yhteensopivilla aineilla ja joita kuljetetaan lähettäjän valvomissa jakeluketjuissa;

Uusiovalmistettu pakkaus tarkoittaa erityisesti:

(a) metallitynnyriä:

(i) joka on valmistettu luvun 6.1 mukaiseksi YK-tyyppihyväksytyksi muokkaamalla tyyppihyväksymätöntä tynnyriä;

(ii) joka on muutettu yhdestä luvun 6.1 mukaisesta YK-tyypistä toiseksi YK-tyypiksi; tai

(iii) jonka rakenteeseen kiinteästi liittyviä osia on vaihdettu (esim. kiinteät päädyt);

(b) muovitynnyriä:

(i) joka on muutettu yhdestä YK-tyypistä toiseksi YK-tyypiksi (esim. 1H1:stä 1H2:ksi); tai

(ii) jonka rakenteeseen kiinteästi liittyviä osia on vaihdettu;

Uusiovalmistettujen tynnyreiden on noudatettava vastaavia luvun 6.1 vaatimuksia kuin samaa tyyppiä olevien uusien tynnyreiden.

V

Vaarallinen reaktio tarkoittaa:

(a) palamista tai Huom.attavaa lämmön kehittymistä;

(b) palavien, tukahduttavien, hapettavien tai myrkyllisten kaasujen kehittymistä;

(c) syövyttävien aineiden muodostumista;

(d) epästabiilien aineiden muodostumista; tai

(e) paineen vaarallista nousua (koskee vain säiliöitä);

Vaaralliset aineet tarkoittavat niitä aineita ja esineitä, joiden kuljetus on tällä direktiivillä kielletty tai joiden kuljetus on sallittu vain näiden säännösten mukaisesti;

Vaatimustenmukaisuuden varmistus (radioaktiivisten aineiden yhteydessä) tarkoittaa toimivaltaisen viranomaisen soveltamaa suunnitelmallista toimintaohjelmaa, jonka tarkoituksena on varmistaa, että tämän direktiivin mukaiset vaatimukset täyttyvät käytännössä;

Vaihtokori, ks. "Kontti";

Valvontalämpötila tarkoittaa enimmäislämpötilaa, jossa orgaanista peroksidia tai itsereaktiivista ainetta voidaan turvallisesti kuljettaa;

Varoventtiili tarkoittaa paineen vaikutuksesta itsestään toimivaa, jousikuormitettua laitetta, joka estää liian suuren sisäisen paineen kehittymisen säiliössä;

Vastaanottaja tarkoittaa kuljetussopimuksessa tarkoitettua lähetyksen vastaanottajaa. Jos vastaanottaja valtuuttaa kolmannen osapuolen vastaanottajaksi kuljetussopimusta koskevien säännösten mukaisesti, katsotaan tämän kolmannen osapuolen olevan tämän direktiivin säännösten tarkoittama vastaanottaja. Jos kuljetus tapahtuu ilman kuljetussopimusta, katsotaan vastaanottajaksi se yritys, joka ottaa vaaralliset aineet vastaan niiden saapuessa;

Vertailuteräs tarkoittaa terästä, jonka murtolujuus on 370 N/mm2 ja taattu murtovenymä on 27 %;

Välipakkaus tarkoittaa pakkausta, joka on asetettu sisäpakkauksen tai esineen ja ulkopakkauksen väliin;

Y

Yhdistetty pakkaus (lasinen, posliininen tai keraaminen) on pakkaus, jossa on lasinen, posliininen tai keraaminen sisäastia ja ulkopakkaus (valmistettu metallista, puusta, pahvista, muovista, solumuovista tms.). Se muodostaa yhtenäisen kuljetuspakkauksen, joka pysyy yhtenäisenä myös täytön, varastoinnin, kuljetuksen ja tyhjennyksen aikana;

Huom.

Yhdistettyjen pakkausten sisäosasta käytettävä termi on tavallisesti "sisäastia". Esimerkiksi 6HA1-tyyppisen yhdistetyn pakkauksen (muovinen) sisäosa on tällainen "sisäastia", koska se ei ole suunniteltu toimimaan ilman "ulkopakkausta", eikä se ole siis "sisäpakkaus".

Yhdistetty pakkaus (muovinen) on pakkaus, jossa on muovinen sisäastia ja ulkopakkaus (valmistettu metallista, pahvista, vanerista tms.). Se muodostaa yhtenäisen kuljetuspakkauksen, joka pysyy yhtenäisenä myös täytön, varastoinnin, kuljetuksen ja tyhjennyksen aikana;

Huom.

Ks. Huom.autus määritelmässä Yhdistetty pakkaus (lasinen, posliininen tai keraaminen).

YK-numero tarkoittaa YK-suosituksien mukaista aineen tai esineen nelinumeroista lukua;

YK-suositukset tarkoittavat yhdettätoista tarkistettua painosta YK:n julkaisemasta kirjasta Yhdistyneiden Kansakuntien suositukset vaarallisten tavaroiden kuljettamiseksi (Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, ST/SG/AC.10/1/Rev.11);

Yleinen ryhmänimike tarkoittaa tarkasti määriteltyä aine- tai esineryhmää (ks. kohta 2.1.1.2, ryhmät B, C ja D);

Yritys tarkoittaa luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä riippumatta siitä, harjoittavatko ne tuloa tuottavaa toimintaa, yhteenliittymiä tai henkilöryhmiä, jotka eivät ole oikeushenkilöitä riippumatta siitä, harjoittavatko ne tuloa tuottavaa toimintaa, sekä kaikkia julkishallinnon elimiä, jotka ovat itse oikeushenkilöitä tai oikeushenkilön alaisia.

1.2.2. Mittayksiköt

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

1.2.2.2. Tässä direktiivissä prosentti-merkinnällä "%" tarkoitetaan, ellei erityisesti toisin säädetä:

(a) Kiinteiden ja nestemäisten seosten, liuosten tai nesteellä kostutettujen kiinteiden aineiden osalta: massaprosenttia laskettuna seoksen, liuoksen tai kostutetun kiinteän aineen kokonaismassasta;

(b) Puristettujen kaasuseosten osalta: kun täyttö tapahtuu paineen perusteella, tilavuusprosenttia laskettuna kaasuseoksen kokonaistilavuudesta, tai kun täyttö tapahtuu massan perusteella, massaprosenttia laskettuna seoksen kokonaismassasta;

(c) Nesteytettyjen ja paineenalaisena liuotettujen kaasuseosten osalta: massaprosenttia laskettuna seoksen kokonaismassasta.

1.2.2.3. Astioihin liittyvällä paineella (kuten koepaine, sisäinen paine, varoventtiilin avautumispaine) tarkoitetaan aina ylipainetta (painetta, joka ylittää ilmakehän paineen). Kuitenkin aineiden höyrynpaineella tarkoitetaan absoluuttista painetta.

1.2.2.4. Tässä direktiivissä astioiden täyttöasteella tarkoitetaan täyttöastetta 15 °C lämpötilassa, jollei muuta lämpötilaa ole mainittu.

LUKU 1.3

Vaarallisten aineiden kuljetuksiin osallistuvien henkilöiden koulutus

1.3.1. Soveltamisala

Henkilöiden, jotka työskentelevät kohdassa 1.4 mainituille osapuolille, ja joiden vastuuseen kuuluu vaarallisten aineiden kuljetukset, tulee saada kuljetuksen vaatimukset kattavaa henkilöstön vastuuseen ja tehtäviin soveltuvaa koulutusta.

Huom.

1. Turvallisuusneuvonantajakoulutus, kohta 1.8.3;

2. Ajoneuvon miehistöä koskeva koulutus, luku 8.2.

1.3.2. Koulutuksen luonne

Koulutuksen tulee muodostua seuraavista Huom.ioiden henkilön vastuu ja velvollisuudet.

1.3.2.1. Yleinen tiedostava koulutus

Henkilöstön on tiedettävä yleiset vaarallisten aineiden tiekuljetusta koskevista määräyksistä.

1.3.2.2. Tehtäväkohtainen koulutus

Henkilöstön on saatava yksityiskohtaista henkilöstön tehtäviin ja vastuuseen suhteutettua koulutusta vaarallisten aineiden tiekuljetusta koskevista säännöksistä. Jos osa kuljetuksesta suoritetaan muuna kuin tiekuljetuksena, henkilöstön on oltava tietoinen myös tätä muuta kuljetusmuotoa koskevista määräyksistä.

1.3.2.3. Turvallisuuskoulutus

Henkilöstön tulee saada koulutusta vaarallisten aineiden vaaroista suhteutettuna mahdolliseen vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamisonnettomuuden aiheuttamaan tapaturmavaaraan ja altistukseen.

Koulutuksella tulee pyrkiä siihen, että henkilöstö tuntee aineen turvallisen käsittelyn ja hätätilanteen toimintatavat.

1.3.2.4. Luokkaan 7 liittyvä koulutus

Näiden aineiden kuljetukseen osallistuvan henkilöstön tulee saada soveltuvaa koulutusta radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvistä säteilyriskeistä ja Huom.ioon otettavista varotoimenpiteistä säteilyltä suojautumista ja muiden henkilöiden suojaamista varten.

1.3.3. Asiakirjat

Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla yksityiskohtaiset tiedot suoritetusta koulutuksesta ja ne tulee varmistaa aloitettaessa uutta työsuhdetta. Täydennyskoulutusta on annettava määräajoin ja siinä on Huom.ioitava määräyksissä tapahtuneet muutokset.

LUKU 1.4

Osapuolten turvallisuusvelvollisuudet

1.4.1. Yleiset turvallisuustoimenpiteet

1.4.1.1. Vaarallisten aineiden kuljetukseen osallistuvien osapuolten on tehtävä asianmukaiset toimenpiteet ottaen Huom.ioon odotettavissa olevien vaarojen luonne ja laajuus vahingon sekä loukkaantumisen estämiseksi ja tarvittaessa vahingollisten seurausten vähentämiseksi. Toimenpiteiden on kaikissa tapaukissa täytettävä soveltuvin osin tämän direktiivin vaatimukset.

1.4.1.2. Silloin kun on välitön vaara yleisen turvallisuuden vaarantumisesta, osapuolten on välittömästi otettava yhteyttä pelastustoimeen ja annettava heille pelastustoimenpiteissä tarvittava tieto.

1.4.1.3. Tässä direktiivissä voidaan säätää tiettyjä velvollisuuksia eri osapuolille.

Jos jäsenvaltio katsoo, että heikentämättä turvallisuutta, se voi kansallisessa lainsäädännössään siirtää tiettyyn osapuoleen tai useampiin osapuoliin kohdistuvia velvoitteita edellyttäen, että kohdissa 1.4.2 ja 1.4.3 mainitut velvollisuudet täyttyvät. Jäsenvaltion on ilmoitettava nämä poikkeukset YK:n Euroopan talouskomission sihteeristölle, joka toimittaa näistä tiedon jäsenvaltioille.

Kohtien 1.2.1, 1.4.2 ja 1.4.3 eri osapuolten määritelmiä ja velvollisuuksia koskevat säännökset eivät vaikuta kansallista lainsäädännöstä johtuviin juridisiin seuraamuksiin (rikosoikeudelliset, korvausvastuuseen liittyvät yms.), jotka johtuvat siitä, että kyseessä oleva osapuoli on esim. oikeudellinen yhteisö, itsenäinen yrittäjä , työnantaja tai työntekijä.

1.4.2. Pääosapuolten velvollisuudet

1.4.2.1. Lähettäjä

1.4.2.1.1. Vaarallisten aineiden lähettäjä saa jättää kuljetettavaksi vain tämän direktiivin mukaisia lähetyksiä. Kohdan 1.4.1 puitteissa hänen on erityisesti:

(a) varmistettava, että vaaralliset aineet on luokiteltu tämän direktiivin mukaisesti ja että niitä saa tämän direktiivin mukaan kuljettaa;

(b) annettava kuljetuksen suorittajalle kuljetuksen suorittamista varten tarvittavat tiedot ja tarvittaessa vaadittu rahtikirja sekä muut asiakirjat (luvat, hyväksynnät, ilmoitukset ja todistukset jne.) ottaen Huom.ioon erityisesti luvun 5.4 ja osan 3 taulukkojen säännökset;

(c) käytettävä vain pakkauksia, suurpäällyksiä, suurpakkauksia (IBC) ja säiliöitä (säiliöajoneuvot, irrotettavat säiliöt, monisäiliöajoneuvot, MEG-kontit, UN-säiliöt ja säiliökontit), jotka on hyväksytty, ja jotka ovat soveltuvia kyseiseen vaarallisen aineen kuljetukseen ja jotka on merkitty tämän direktiivin mukaisesti;

(d) täytettävä lähetystapaa ja lähetysrajoituksia koskevat vaatimukset;

(e) varmistettava, että myös tyhjät, puhdistamattomat säiliöt (säiliöajoneuvot, irrotettavat säiliöt, monisäiliöajoneuvot, MEG-kontit, UN-säiliöt ja säiliökontit), joita ei ole tyhjennetty kaasuista, sekä tyhjät, puhdistamattomat irtotavarakuljetuksiin käytetyt ajoneuvot ja suur- ja pienkontit on merkitty oikein ja että niissä on oikeat lipukkeet sekä että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt on suljettu ja että ne ovat yhtä tiiviitä kuin täytettyinä.

1.4.2.1.2. Jos lähettäjä käyttää muiden osapuolten (kuten pakkaajan, kuormaajan tai säiliön täyttäjän) palveluja, hänen on tehtävä riittävät toimenpiteet varmistuakseen, että lähetys täyttää tämän direktiivin säännökset. Lähettäjä voi kuitenkin kohdassa 1.4.2.1.1 (a), (b), (c) ja (e) tarkoitetuissa tapauksissa luottaa toisten osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

1.4.2.1.3. Jos lähettäjä toimii kolmannen osapuolen puolesta, kolmannen osapuolen on ilmoitettava lähettäjälle kirjallisesti lähetyksen sisältämistä vaarallisista aineista ja annettava hänelle kaikki tiedot ja asiakirjat, joita hän tarvitsee täyttääkseen velvollisuutensa.

1.4.2.2. Kuljetuksen suorittaja

1.4.2.2.1. Soveltuvin osin kohdan 1.4.1 puitteissa kuljetuksen suorittajan on erityisesti:

(a) varmistettava, että kuljetettaviksi annettuja vaarallisia aineita saa kuljettaa tämän direktiivin mukaisesti;

(b) varmistettava, että vaaditut asiakirjat ovat mukana kuljetusyksikössä;

(c) varmistettava silmämääräisesti, että ajoneuvossa ja kuormassa ei ole ilmeisiä vikoja, vuotoja tai murtumia ja että ajoneuvosta tai kuormasta ei puutu varusteita, jne;

(d) varmistettava, että säiliöajoneuvot, monisäiliöajoneuvot, kiinteät säiliöt, irrotettavat säiliöt, UN-säiliöt, säiliökontit ja MEG-kontit on tarkastettu ajallaan;

(e) varmistettava, että ajoneuvoja ei ole ylikuormattu;

(f) varmistettava, että ajoneuvolle määrätyt suurlipukkeet ja merkinnät on kiinnitetty;

(g) varmistettava, että ajoneuvossa mukana pidettäviksi kirjallisissa turvaohjeissa kuljettajalle määrätyt varusteet ovat ajoneuvossa.

Edellä tarkoitetut velvollisuudet on soveltuvin osin tehtävä kuljetusasiakirjojen ja muiden asiakirjojen perusteella tarkastamalla silmämääräisesti ajoneuvo ja kontit sekä tarvittaessa kuorma.

1.4.2.2.2. Kuljetuksen suorittaja voi kuitenkin 1.4.2.2.1 (a), (b), (e) ja (f) kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luottaa muiden osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

1.4.2.2.3. Jos kuljetuksen suorittaja havaitsee kohdassa 1.4.2.2.1 tarkoitetuissa asioissa tämän direktiivin säännösten vastaisia menettelyjä, hän ei saa toimittaa lähetystä eteenpäin ennen kuin määräysten vastaisuudet on korjattu.

1.4.2.2.4. Jos kuljetuksen aikana havaitaan laiminlyönti, joka voi vaarantaa kuljetuksen turvallisuuden, lähetys on pysäytettävä mahdollisimman nopeasti ottaen Huom.ioon liikenneturvallisuuden, lähetyksen turvallisen sijoittamisen ja yleisön turvallisuuden vaatimukset. Kuljetusta saa jatkaa vasta, kun lähetys täyttää asiaankuuluvat määräykset.

Jäljellä olevan matkan osalta kysymykseen tuleva (-t) toimivaltainen (-set) viranomainen (-aiset) voi (-vat) myöntää luvan jatkaa kuljetusta.

Jos määräyksiä ei voida täyttää eikä kuljetuksen jäljellä olevalle matkalle ei ole myönnetty lupaa, toimivaltaisen (-sten) viranomaisen (-sten) on annettava kuljetuksen suorittajalle tarvittava hallinnollinen apu. Tätä on myös sovellettava tapauksiin, joissa kuljetuksen suorittaja ilmoittaa tälle (näille) toimivaltaiselle (-ille) viranomaiselle (-ille), että lähettäjä ei ollut ilmoittanut hänelle kuljetettavan aineen vaarallisia ominaisuuksia ja, että hän kuljetussopimuksen ehtojen perusteella toivoo, että vaarallinen kuorma puretaan, hävitetään tai tehdään vaarattomaksi.

1.4.2.3. Vastaanottaja

1.4.2.3.1. Vastaanottaja ei saa kieltäytyä ottamasta lähetystä vastaan muutoin kuin pakottavista syistä. Vastaanottajan on lisäksi varmistettava kuorman purkamisen jälkeen, että tässä direktiivissä säädetyt häntä koskevat vaatimukset on täytetty.

Kohdan 1.4.1 puitteissa hänen on erityisesti:

(a) huolehdittava tässä direktiivissä säädetyissä tapauksissa ajoneuvojen ja konttien puhdistuksesta ja kuljetetun aineen vaaratekijöiden poistamisesta;

(b) varmistettava, että täysin tyhjennetyissä, puhdistetuissa konteissa sekä konteissa, joista kuljetetun aineen vaaratekijät on poistettu, ei ole enää näkyvillä kohdassa 5.3 säädettyjä suurlipukkeita tai oranssikilpiä.

1.4.2.3.2. Jos vastaanottaja käyttää muiden osapuolten (kuten kuorman purkajan, puhdistajan tai muun vaaratekijöiden poistajan) palveluja, hänen on tehtävä riittävät toimenpiteet varmistuakseen, että tämän direktiivin vaatimukset on täytetty.

1.4.2.3.3. Jos näissä varmistuksissa havaitaan laiminlyöntejä tämän direktiivin noudattamisessa, vastaanottaja saa palauttaa kontin kuljetuksen suorittajalle vasta, kun laiminlyönnit on korjattu.

1.4.3. Muiden osapuolten velvollisuudet

Jäljempänä on lueteltu muu osapuolet ja näiden velvollisuudet, lista ei ole kattava. Muiden osapuolten velvollisuudet ovat seurausta edellä kohdasta 1.4.1 siinä määrin, kun osapuolet ovat tietoisia tai heidän tulisi tietää, että heidän suorittamansa toimenpiteet ovat osa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa kuljetusta.

1.4.3.1. Kuormaaja

1.4.3.1.1. Kohdan 1.4.1 puitteissa kuormaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

(a) hän saa luovuttaa vaaralliset aineet kuljetuksen suorittajalle vain, jos aineita saa tämän direktiivin säännösten mukaan kuljettaa tiellä;

(b) luovuttaessaan kuljetettavaksi pakattuja vaarallisia aineita tai tyhjiä, puhdistamattomia pakkauksia hänen on tarkastettava, että pakkaukset eivät ole vahingoittuneita. Hän ei saa luovuttaa kollia, jonka pakkaus on vahingoittunut ja erityisesti, jos pakkaus ei ole enää niin tiivis, että vaarallista ainetta vuotaa tai on mahdollista vuotaa pakkauksesta ulos, ennen kuin vahingoittunut pakkaus on korjattu; tämä koskee myös tyhjiä, puhdistamattomia pakkauksia;

(c) kuormatessaan vaarallisia aineita ajoneuvoon taikka suur- tai pienkonttiin hänen on täytettävä kuormausta ja käsittelyä koskevien erityissäännösten vaatimukset;

(d) kuormattuaan vaarallisia aineita konttiin hänen on noudatettava suurlipukkeita ja oranssikilpiä koskevia vaatimuksia;

(e) kuormatessaan kolleja hänen on noudatettava yhteenkuormauskieltoja ottaen Huom.ioon myös vaaralliset aineet, jotka ovat jo ajoneuvossa ja suurkontissa, sekä ravinto- ja nautintoaineita ja eläinrehuja koskevat erottelusäännökset.

1.4.3.1.2. Kuormaaja voi kuitenkin 1.4.3.1.1 (a), (d), ja (e) kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luottaa toisten osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

1.4.3.2. Pakkaaja

Kohdan 1.4.1 puitteissa pakkaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

(a) hänen on noudatettava pakkaamista tai yhteenpakkaamista koskevia määräyksiä;

(b) valmistellessaan kollia kuljetusta varten hänen on noudatettava kollin merkintää ja lipukkeita koskevia määräyksiä.

1.4.3.3. Täyttäjä

Kohdan 1.4.1 puitteissa täyttäjää koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

(a) ennen säiliön täyttämistä hänen on varmistettava, että säiliö ja sen varusteet ovat teknisesti moitteettomassa kunnossa;

(b) hänen on varmistettava, että säiliöajoneuvot, monisäiliöajoneuvot, irrotettavat säiliöt, UN-säiliöt, säiliökontit ja MEG-kontit on tarkastettu ajallaan;

(c) hän saa täyttää säiliötä vain sellaisilla vaarallisilla aineilla, joiden kuljetukseen säiliö on hyväksytty;

(d) hänen on säiliötä täyttäessään otettava Huom.ioon viereisiä säiliöosastoja koskevat määräykset;

(e) säiliötä täyttäessään hänen on otettava Huom.ioon täytettävän aineen suurin sallittu täyttöaste tai suurin sallittu massa tilavuuden litraa kohti;

(f) säiliön täyttämisen jälkeen hänen on tarkastettava suljinlaitteiden tiiviys;

(g) hänen on varmistettava, ettei täytettävästä aineesta ole jäänyt vaarallisia jäänteitä hänen täyttämänsä säiliön ulkopinnalle;

(h) valmistellessaan vaarallisia aineita kuljetusta varten hänen on varmistettava, että määräysten edellyttämät suurlipukkeet ja oranssikilvet tai varoituslipukkeet on kiinnitetty säiliöön, irtotavaralla kuormattuun ajoneuvoon sekä suur- ja pienkonttiin.

1.4.3.4. Säiliökontin/UN-säiliön haltija

Kohdan 1.4.1 puitteissa säiliökontin/UN-säiliön haltijaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

(a) hänen on varmistettava, että rakennetta, varusteita, tarkastuksia ja merkintöjä koskevia määräyksiä on noudatettu;

(b) hänen on varmistettava, että säiliökontin/UN-säiliön sekä niiden varusteiden huoltotoimenpiteet on suoritettu siten, että säiliökontti/UN-säiliö täyttävät tavanomaisissa käyttöolosuhteissa tämän direktiivin vaatimukset seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka;

(c) hänen on teetettävä ylimääräinen tarkastus säiliölle, jos se tai sen varusteiden kunto ovat korjauksen, muutoksen tai onnettomuuden vuoksi voineet heiketä.

1.4.3.5. (Varattu)

LUKU 1.5

Poikkeukset

1.5.1. Määräaikaiset poikkeukset

1.5.1.1. Tämän direktiivin mukauttamiseksi tekniikan ja teollisuuden kehitykseen voivat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset suoraan keskenään sallia tiettyjen kuljetusten tapahtuvan alueellaan määräaikaisesti tämän direktiivin säännöksistä poiketen edellyttäen, että sama turvallisuustaso säilytetään.

Huom.

Kohdan 1.7.4 erityisjärjestelyt eivät ole tämän luvun tarkoittamia määräaikaisia poikkeuksia.

1.5.1.2. Määräaikaiset poikkeukset ovat voimassa enintään viisi vuotta siitä päivänmäärästä, jolloin poikkeus tuli voimaan. Määräaikainen poikkeus päättyy automaattisesti päivämääränä, jolloin vastaava muutos tulee voimaan tässä direktiivissä.

1.5.1.3. Määräaikaisten poikkeusten mukaisia kuljetuksia pidetään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvina kuljetuksina.

1.5.2. (Varattu)

LUKU 1.6

Siirtymämääräykset

1.6.1. Yleistä

1.6.1.1. Jollei toisin määrätä, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia aineita, esineitä ja välineitä saa kuljettaa 31 päivään joulukuuta 2002 saakka 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olleiden tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

1.6.1.2. Varastossa olevat varoituslipukkeet, jotka olivat 31 päivään joulukuuta 1998 saakka voimassa olleiden mallien mukaisia, saa käyttää loppuun.

1.6.1.3. Luokan 1 räjähteitä, jotka kuuluvat jäsenvaltion puolustusvoimille ja jotka on pakattu ennen 1 päivää tammikuuta 1990 silloin voimassa olleiden ADR-määräysten mukaisesti, saa kuljettaa 31 päivän joulukuuta 1989 jälkeen edellyttäen, että pakkaukset ovat säilyneet vahingoittumattomina ja että niiden on ilmoitettu rahtikirjassa kuuluvan sotilastavaroihin ja että ne on pakattu ennen 1 päivää tammikuuta 1990. Muita tämän luokan 1 päivänä tammikuuta 1990 voimaantulleita määräyksiä on sovellettava.

1.6.1.4. Luokan 1 räjähteitä, jotka on pakattu 1 päivän tammikuuta 1990 ja 31 päivän joulukuuta 1996 välisenä aikana silloin voimassa olleiden ADR-määräysten mukaisesti, saa kuljettaa 31 päivän joulukuuta 1996 jälkeen edellyttäen, että pakkaukset ovat säilyneet vahingoittumattomina ja rahtikirjaan tehdään merkintä, että ne on pakattu 1 päivän tammikuuta 1990 ja 31 päivän joulukuuta 1996 välisenä aikana.

1.6.1.5. (Varattu)

1.6.2. Luokan 2 aineille tarkoitetut astiat

1.6.2.1. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettuja astioita, jotka eivät täytä 1 päivästä tammikuuta 1997 tämän direktiivin vaatimuksia, mutta joiden kuljetus on ollut ADR-määräysten mukaan sallittu 31 päivään joulukuuta 1996 saakka, saa kuljettaa edelleen 31 päivän joulukuuta 1996 jälkeen edellyttäen, että noudatetaan pakkaustapojen P200 ja P203 määräaikaistarkastusta koskevia määräyksiä.

1.6.2.2. Kohdan 1.2.1 mukaisia kaasupulloja, joille on suoritettu käyttöönottotarkastus tai määräaikaistarkastus ennen 1 päivää tammikuuta 1997, saa kuljettaa tyhjänä ja puhdistamattomana ilman varoituslipuketta seuraavaan täyttöön tai seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka.

1.6.3. Kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), irrotettavat säiliöt ja monisäiliöajoneuvot

1.6.3.1. Ennen 1 päivää lokakuuta 1978 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliötä ja monisäiliöajoneuvoja saa käyttää, jos säiliön varusteet täyttävät luvun 6.8 vaatimukset. Säiliön seinämän paksuuden, lukuun ottamatta luokan 2 jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettuja säiliöitä, on vastattava vähintään 0,4 MPa:n (4 bar) (ylipaine) suunnittelupainetta valmistettuna rakenneteräksestä ja vähintään 200 kPa:n (2 bar) (ylipaine) suunnittelupainetta valmistettuna alumiinista tai alumiiniseoksesta. Muille kuin poikkileikkaukseltaan pyöreille säiliöille halkaisija on se arvo, joka olisi poikkileikkauspinnaltaan saman pinta-alan omaavan ympyrän halkaisijalla.

1.6.3.2. Näiden siirtymäkauden määräysten mukaisten kiinteiden säiliöiden (säiliöajoneuvojen), irrotettavien säiliöiden ja monisäiliöajoneuvojen määräaikaistarkastukset on suoritettava kohtien 6.8.2.4 ja 6.8.3.4 määräysten mukaisesti ja eri luokkien asiaankuuluvien erityismääräysten mukaisesti. Jos edellä mainitut määräykset eivät edellytä korkeampaa koepainetta, alumiini- ja alumiiniseossäiliöille riittää 200 kPa:n (2 bar) (ylipaine) koepaine.

1.6.3.3. Kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, jotka täyttävät kohtien 1.6.3.1 ja 1.6.3.2 siirtymäkauden määräykset, saa käyttää 30 päivään syyskuuta 1993 saakka niiden vaarallisten aineiden kuljetukseen, joihin ne on hyväksytty. Nämä siirtymäkauden määräykset eivät koske luokan 2 aineiden kuljetukseen tarkoitettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä eikä monisäiliöajoneuvoja tai kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, joiden säiliön seinämän paksuus ja varusteet ovat luvun 6.8 määräysten mukaiset.

1.6.3.4. (a) Ennen 1 päivää toukokuuta 1985 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, jotka täyttävät 1 päivän lokakuuta 1978 ja 30 päivän huhtikuuta 1985 välisenä aikana voimassa olleet ADR-määräykset, mutta jotka eivät täytä 1 päivänä toukokuuta 1985 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää tuon päivämäärän jälkeen.

(b) Kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, jotka on valmistettu 1 päivän toukokuuta 1985 jälkeen, mutta ennen 1 päivää tammikuuta 1988, ja jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1988 voimaantulleita määräyksiä, mutta jotka on valmistettu tuohon päivämäärään saakka voimassa olleiden ADR-määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.3.5. Ennen 1 päivää tammikuuta 1993 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1993 voimaantulleita määräyksiä, mutta jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1992 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.3.6. (a) 1 päivän tammikuuta 1978 ja 31 päivän joulukuuta 1984 välisenä aikana valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja saa käyttää 31 päivän joulukuuta 2004 jälkeen, jos ne täyttävät 1 päivänä tammikuuta 1990 voimaantulleiden määräysten reunanumeron 211 127 (5) seinämän paksuutta ja suojausta koskevat määräykset.

(b) 1 päivän tammikuuta 1985 ja 31 päivän joulukuuta 1989 välisenä aikana valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja saa käyttää 31 päivän joulukuuta 2010 jälkeen, jos ne täyttävät 1 päivänä tammikuuta 1990 voimaantulleiden määräysten reunanumeron 211 127 (5) seinämän paksuutta ja suojausta koskevat määräykset.

1.6.3.7. Ennen 1 päivää tammikuuta 1999 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1999 voimaantulleita määräyksiä, mutta jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1998 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.3.8. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistetut kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), irrotettavat säiliöt ja monisäiliöajoneuvot, jotka on tarkoitettu luokan 2 aineiden kuljetukseen, saavat olla merkittyjä ennen 1 päivää kesäkuuta 1996 voimassa olleiden säännösten mukaisesti seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka.

Kuitenkin kohdissa 6.8.3.5.2 tai 6.8.3.5.3 vaadituissa kaasujen virallisissa nimissä ei tarvitse Huom.ioida kaasujen virallisissa nimissä tapahtuvaa muutosta edellyttäen, että voimassa oleva virallinen nimi merkitään säiliöön tai kilpeen viimeistään seuraavassa määräaikaistarkastuksessa.

1.6.3.9. (Varattu)

1.6.3.10. Ennen 1 päivää tammikuuta 1995 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja) ja irrotettavia säiliöitä, jotka on tarkoitettu UN 3256 aineiden kuljetukseen, ja jotka eivät täytä 1 päivä tammikuuta 1995 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää edelleen 31 päivään joulukuuta 2004 saakka.

1.6.3.11. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja) ja irrotettavia säiliöitä, jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1997 voimaantulleiden määräysten reunanumeroiden 211 332 ja 211 333 määräyksiä, mutta jotka on valmistettu 31 joulukuuta 1996 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.3.12. Ennen 1 päivää tammikuuta 1999 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja) ja irrotettavia säiliöitä, jotka on tarkoitettu UN 2401 piperidiinin kuljetukseen ja jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1998 saakka voimassa olleiden määräysten reunanumeron 211 322 mukaisesti, mutta jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1999 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2004 saakka.

1.6.3.13. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja) ja irrotettavia säiliöitä, jotka on tarkoitettu UN 3257 aineiden kuljetukseen ja jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1997 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2006 saakka.

1.6.3.14. (Varattu)

1.6.3.15. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja) ja irrotettavia säiliöitä, jotka on tarkoitettu seuraavien aineiden kuljetukseen: UN 1092, 1098, 1135, 1143, 1182, 1199, 1238, 1251, 1605, 1647, 1695, 1809, 2295, 2337, 2407, 2438, 2477, 2487, 2488, 2558, 2606, 2644, 2646, 2686, 3023, 3289 sekä 3290 ja jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1996 saakka voimassa olleiden säännösten mukaisesti, mutta jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1997 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2002 saakka.

1.6.3.16. Monisäiliöajoneuvoja, jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran ennen 1 päivää heinäkuuta 1997 ja jotka eivät täytä kohdan 9.2.2 vaatimuksia, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2004 saakka.

1.6.3.17. (Varattu)

1.6.3.18. Ennen 1 päivää tammikuuta 2003 valmistettuja kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, jotka on valmistettu 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, mutta jotka eivät täytä 1 päivänä heinäkuuta 2001 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää edelleen. Rakennetyypin hyväksymistodistukseen on merkittävä säiliökoodit ja vastaavat merkinnät ennen 1 päivää tammikuuta 2009.

1.6.3.19. Lujitemuovisäiliöt

Ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 valmistettuja lujitemuovisäiliöitä, joiden rakennetyyppi on hyväksytty ennen 1 päivää heinäkuuta 2001 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olleiden määräysten lisäyksen B.1c mukaisesti, saa käyttää edelleen niiden käyttöiän loppuun edellyttäen, että 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olleita määräyksiä noudatetaan. Kuitenkin 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen ei voida hyväksyä uusia rakennetyyppejä 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti.

1.6.4. Säiliökontit ja MEG-kontit

1.6.4.1. Säiliökontteja, jotka on valmistettu ennen 1 päivää tammikuuta 1988 voimaantulleita määräyksiä ja jotka eivät vastaa kyseisiä määräyksiä, mutta jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1987 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.4.2. Säiliökontteja, jotka on valmistettu ennen 1 päivää tammikuuta 1993 voimaantulleita määräyksiä ja jotka eivät vastaa kyseisiä määräyksiä, mutta jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1992 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.4.3. Säiliökontteja, jotka on valmistettu ennen 1 päivää tammikuuta 1999 voimaantulleita määräyksiä ja jotka eivät vastaa kyseisiä määräyksiä, mutta jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1998 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.4.4. (Varattu)

1.6.4.5. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistetut säiliökontit, jotka on tarkoitettu luokan 2 aineiden kuljetukseen, saavat olla merkittyjä 31 päivään joulukuuta 1996 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka.

Kuitenkin kohdissa 6.8.3.5.2 tai 6.8.3.5.3 vaadituissa kaasujen virallisissa nimissä ei tarvitse Huom.ioida kaasujen virallisissa nimissä tapahtuvaa muutosta edellyttäen, että voimassa oleva virallinen nimi merkitään säiliöön tai kilpeen viimeistään seuraavassa määräaikaistarkastuksessa.

1.6.4.6. Ennen 1 päivää tammikuuta 1995 valmistettuja säiliökontteja, jotka on tarkoitettu UN 3256 aineiden kuljetukseen ja jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää 31 joulukuuta 2004 saakka.

1.6.4.7. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettuja säiliökontteja, jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1997 voimaantulleiden määräysten reunanumeroiden 212 332 ja 212 333 määräyksiä, mutta jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1996 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, saa käyttää edelleen.

1.6.4.8. (Varattu)

1.6.4.9. Ennen 1 päivää tammikuuta 1999 valmistettuja säiliökontteja, jotka on tarkoitettu UN 2401 piperidiinin kuljetukseen ja jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1998 saakka voimassa olleiden määräysten reunanumeron 211 322 mukaisesti, mutta jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1999 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2003 saakka.

1.6.4.10. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettuja säiliökontteja, jotka on tarkoitettu UN 3257 aineiden kuljetukseen ja jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1997 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2006 saakka.

1.6.4.11. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettuja säiliökontteja, jotka on tarkoitettu seuraavien aineiden kuljetukseen: UN 1092, 1098, 1135, 1143, 1182, 1199, 1238, 1251, 1605, 1647, 1695, 1809, 2295, 2337, 2407, 2438, 2477, 2487, 2488, 2558, 2606, 2644, 2646, 2686, 3023, 3289 sekä 3290 ja jotka on valmistettu 31 päivään joulukuuta 1996 saakka voimassa olleiden säännösten mukaisesti, mutta jotka eivät täytä 1 päivänä tammikuuta 1997 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää 31 joulukuuta 2001 saakka.

1.6.4.12. Ennen 1 päivää tammikuuta 2003 valmistettuja säiliökontteja ja MEG-kontteja, jotka on valmistettu 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olleiden määräysten mukaisesti, mutta jotka eivät täytä 1 päivänä heinäkuuta 2001 voimaantulleita määräyksiä, saa käyttää edelleen. Rakennetyypin hyväksymistodistukseen on merkittävä säiliökoodit ja vastaavat merkinnät ennen 1 päivää tammikuuta 2008.

1.6.5. Ajoneuvot

1.6.5.1. Yli 3000 litran tilavuisien säiliökonttien tai UN-säiliöiden kuljetukseen tarkoitettuja kuljetusyksiköitä, jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran ennen 1 päivää heinäkuuta 1997 ja jotka eivät täytä kohtien 9.1.2 ja 9.2.2 määräyksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2004 saakka. Näitä kuljetusyksiköitä koskevat 31 päivään joulukuuta 1996 saakka voimassa olleet reunanumeron 10 283 määräykset ja niille voidaan antaa hyväksymistodistus, joka on 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olleen lisäyksen B.3 mallin mukainen.

1.6.5.2. Ennen 1 päivää tammikuuta 1995 rekisteröityjä irrotettavia säiliöitä kuljettavia ajoneuvoja sekä säiliökonttien tai UN-säiliöiden kuljetukseen tarkoitettuja ajoneuvoja, joita on käytetty ennen 1 päivää tammikuuta 1995 UN 3256 aineiden kuljetukseen ja jotka eivät täysin täytä kohtien 9.2.2, 9.2.3, 9.2.5 ja 9.7.6 säännöksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2004 saakka.

Jos kohdan 9.1.2.1.2 mukainen hyväksymistodistus vaaditaan, on todistuksessa oltava maininta, että ajoneuvo on hyväksytty kohdan 1.6.5.2 perusteella.

1.6.5.3. Ennen 1 päivää tammikuuta 1997 rekisteröityjä irrotettavia säiliöitä kuljettavia ajoneuvoja sekä säiliökonttien tai UN-säiliöiden kuljetukseen tarkoitettuja ajoneuvoja, joita on käytetty ennen 1 päivää tammikuuta 1997 UN 3257 aineiden kuljetukseen ja jotka eivät täysin täytä kohtien 9.2.2, 9.2.3, 9.2.5 ja 9.7.6 säännöksiä, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2006 saakka.

Jos kohdan 9.1.2.1.2 mukainen hyväksymistodistus vaaditaan, on todistuksessa oltava maininta, että ajoneuvo on hyväksytty kohdan 1.6.5.3 perusteella.

1.6.5.4. 30 päivään kesäkuuta 2001 saakka voimassa olevia perusajoneuvon rakennetta koskevia määräyksiä saa soveltaa 31 päivään joulukuuta 2002 saakka.

1.6.6. Luokka 7

1.6.6.1. Kollit, joiden rakennetyypille ei vaadita toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää IAEA:n Safety Series -julkaisun numero 6 vuoden 1985 painoksen ja vuonna 1990 täydennetyn painoksen mukaisesti

Peruskolleja, tyypin IP-1, IP-2 ja IP-3 teollisuuskolleja sekä tyypin A kolleja, joiden rakennetyypille ei vaadita toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää ja jotka täyttävät IAEA:n suositukset radioaktiivisten aineiden turvallisesta kuljettamisesta (IAEA Safety Series -julkaisun numero 6, 1985 painos tai vuonna 1990 täydennetty painos), saa käyttää, jos valmistuksessa on noudatettu laadunvarmistusohjelmaa kohdan 1.7.3 mukaisesti sekä kohdan 2.2.7.7 aktiivisuusrajoja ja materiaalirajoituksia koskevat vaatimukset on täytetty.

31 päivän joulukuuta 2003 jälkeen valmistettujen pakkausten tai pakkausten, joissa on edellä mainitun päivän jälkeen muita kuin turvallisuuden lisäämiseksi tehtyjä muutoksia, on täytettävä tämän direktiivin vaatimukset. Pakkaukset, jotka on valmisteltu kuljetusta varten viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003 IAEA:n Safety Series -julkaisun numero 6 vuoden 1985 painoksen tai vuonna 1990 täydennetyn painoksen mukaisesti, saa edelleen käyttää kuljetuksessa. Pakkausten, jotka on valmisteltu edellä mainitun päivämäärän jälkeen, on täytettävä tämän direktiivin vaatimukset.

1.6.6.2. Kollit, jotka on hyväksytty IAEA:n Safety Series -julkaisun numero 6 vuoden 1973 tai täydennetyn 1973 painoksen sekä vuoden 1985 painoksen tai vuonna 1990 täydennetyn painoksen mukaisesti

1.6.6.2.1. Pakkauksia, joiden rakennetyypin toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt IAEA:n Safety Series -julkaisun numero 6 vuoden 1973 painoksen tai täydennetyn vuoden 1973 painoksen mukaisesti, saa käyttää edelleen, jos kollin rakennemallilla on monenkeskinen hyväksyntä ja valmistuksessa on noudatettu laadunvarmistusohjelmaa kohdan 1.7.3 mukaisesti sekä kohdan 2.2.7.7 aktiivisuusrajoja ja materiaalirajoituksia koskevat vaatimukset on täytetty. Tällaisten pakkausten valmistusta ei saa enää aloittaa. Tätä direktiiviä on noudatettava, jos pakkauksen rakennemalliin tai hyväksytyn radioaktiivisen sisällön laatuun tai määrään tehdään muutoksia, jotka toimivaltaisen viranomaisen mukaan voivat Huom.attavasti vaikuttaa turvallisuuteen. Jokaisella pakkauksella on oltava kohdan 5.2.1.7.5 säännösten mukainen sarjanumero ja tämä numero on merkittävä pakkauksen ulkopintaan.

1.6.6.2.2. Pakkauksia, joiden rakennetyypin toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt IAEA:n Safety Series -julkaisun numero 6 vuoden 1985 painoksen tai vuonna 1990 täydennetyn painoksen mukaisesti, saa edelleen käyttää 31 päivään joulukuuta 2003 asti, jos valmistuksessa on noudatettu laadunvarmistusohjelmaa kohdan 1.7.3 mukaisesti sekä kohdan 2.2.7.7 aktiivisuusrajoja ja materiaalirajoituksia koskevat vaatimukset on täytetty. Pakkauksia saa käyttää edellä mainitun päivän jälkeen, jos kollin rakennemallilla on monenkeskinen hyväksyntä. Tätä direktiiviä on noudatettava, jos pakkauksen rakennemalliin tai hyväksytyn radioaktiivisen sisällön laatuun tai määrään tehdään muutoksia, jotka toimivaltaisen viranomaisen mukaan voivat Huom.attavasti vaikuttaa turvallisuuteen. Kaikkien pakkausten, joiden valmistus aloitetaan 31 päivän joulukuuta 2006 jälkeen, on täytettävä tämän direktiivin vaatimukset.

1.6.6.3. Erityismuodossa olevat radioaktiiviset aineet, jotka on hyväksytty IAEA:n Safety Series -julkaisun numero 6 vuoden 1973 tai täydennetyn 1973 painoksen sekä vuoden 1985 painoksen tai vuonna 1990 täydennetyn painoksen mukaisesti

Erityismuodossa olevia radioaktiivisia aineita, joiden rakennetyypin toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt IAEA:n Safety Series -julkaisun numero 6 vuoden 1973 painoksen tai täydennetyn 1973 painoksen mukaisesti tai vuoden 1985 tai vuonna 1990 täydennetyn painoksen mukaisesti, saa edelleen käyttää, jos valmistuksessa on noudatettu laadunvarmistusohjelmaa kohdan 1.7.3 mukaisesti. Kaikkien erityismuodossa olevien radioaktiivisten aineiden, jotka on valmistettu 31 päivän joulukuuta 2003 jälkeen, on täytettävä tämän direktiivin vaatimukset.

1.6.6.4. Luokan 7 aineiden kuljetuksissa ovat kohdan 1.6.1.1 siirtymäsäännökset voimassa vain 31 päivään joulukuuta 2001 saakka lukuun ottamatta säännöksiä luvuissa 1.4 ja 1.8, joiden osalta siirtymämääräykset ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2002 saakka.

LUKU 1.7

Luokkaa 7 koskevat yleiset määrykset

1.7.1. Yleistä

1.7.1.1. Tässä direktiivissä säädetään aineiden kuljetusten turvallisuusvaatimukset, joilla saadaan aikaan säteilyn, kriittisyysturvallisuuden ja lämpövaarojen riittävä valvontataso ihmisille sekä omaisuudelle ja ympäristölle. Nämä vaatimukset perustuvat seuraavaan julkaisuun: "IAEA Regulations for the Safe Transport of Radioactive Material ST-1" (Ohjeet radioaktiivisten aineiden turvallisesta kuljettamisesta, IAEA, Wien 1996). Lisätietoa näihin ohjeisiin on asiakirjassa: "Advisory Material for the IAEA Regulations for the Safe Transport of Radioactive Material (1996 Edition)", Safety Standard Series No. ST-2, IAEA, Wien.

1.7.1.2. Tämän direktiivin tavoitteena on suojata ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä säteilyn vaikutuksilta radioaktiivisten aineiden kuljetuksen aikana. Tämä suoja saadaan seuraavilla vaatimuksilla:

(a) tiiviysjärjestelmä radioaktiiviselle sisällölle;

(b) valvonta ulkoisille annosnopeuksille;

(c) kriittisyysturvallisuuden ylläpito;

(d) lämmön aiheuttamien vaurioiden estäminen.

Tämä vaatimustaso saavutetaan ensisijaisesti kollien ja ajoneuvojen sisältömäärien rajoituksilla sekä asettamalla vaatimuksia kollin rakennetyypille perustuen radioaktiivisen sisällön aiheutumaan vaaraan. Myös kollien suunnittelulle ja käytölle sekä pakkausten kunnossapidolle on asetettu vaatimuksia ottaen Huom.ioon radioaktiivisen sisällön laatu. Lisäksi vaatimustaso saavutetaan hallinnollisilla valvontatoimilla, mukaan lukien tarvittaessa toimivaltaisten viranomaisten antamat hyväksynnät.

1.7.1.3. Tätä direktiiviä sovelletaan radioaktiivisten aineiden tiekuljetuksiin mukaan lukien radioaktiivisten aineiden käyttöön liittyvät kuljetukset. Kuljetukseen kuuluvat kaikki radioaktiivisten aineiden kuljetukseen sisältyvät ja liittyvät toimenpiteet kuten pakkauksen suunnittelu, valmistus, kunnossapito ja korjaaminen sekä radioaktiivisia aineita sisältävien kuormien ja kollien valmistelu, lähettäminen, kuormaaminen, kuljettaminen, mukaan lukien kuljetusolosuhteista johtuvat matkan väliaikaiset keskeytykset, purkaminen ja vastaanottaminen määräpaikassa. Tämän direktiivin suunnittelun perusteena on seuraavat kolme tasoa:

(a) rutiiniolosuhteet (ei vahinkoja);

(b) tavanomaiset kuljetusolosuhteet (vähäisiä vahinkoja);

(c) onnettomuusolosuhteet.

1.7.2. Säteilysuojausohjelma

1.7.2.1. Radioaktiivisten aineiden kuljetuksille on oltava säteilysuojaustoimenpiteet, jotka koostuvat systemaattisista järjestelyistä, joilla pyritään saamaan aikaan riittävä säteilysuojaustaso.

1.7.2.2. Ohjelmassa käytettävät toimenpiteet ja niiden laajuus on suhteutettava säteilyaltistuksen määrään ja todennäköisyyteen. Ohjelmassa on noudatettava kohtien 1.7.2.3 ja 1.7.2.4 vaatimuksia, kohdan 7.5.11 erityismääräystä CV33 (1.1) ja (1.4) sekä soveltuvia hätätoimenpiteitä. Säteilysuojausohjelman asiakirjat on oltava pyydettäessä asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen saatavilla.

1.7.2.3. Suojaus ja turvallisuus on optimoitava henkilökohtaisten annosten, säteilylle altistuneiden henkilöiden määrän ja säteilyn todennäköisyyden pitämiseksi niin alhaisena kuin mahdollista ottaen Huom.ioon taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Henkilöannosten on pysyttävä alle annosrajojen. On valittava rakenteellinen ja systemaattinen menetelmä, jossa otetaan Huom.ioon kuljetuksen ja muiden toimintojen yhteensopivuus.

1.7.2.4. Jos arvioidaan, että kuljetustoiminnassa esiintyvälle ammatilliselle altistukselle vaikuttava annos:

(a) ei todennäköisesti ylitä 1 mSv vuodessa, ei vaadita erityisiä työskentelymenetelmiä, yksityiskohtaista valvontaa ja annosten arviointiohjelmaa tai henkilökohtaista rekisterin pitämistä;

(b) on todennäköisesti välillä 1 mSv-6 mSv vuodessa, vaaditaan annosten arviointiohjelma suoritettuna työpaikan annosvalvontana tai henkilökohtaisena annosvalvontana;

(c) on todennäköisesti yli 6 mSv vuodessa, vaaditaan henkilökohtainen annosvalvonta.

Jos henkilökohtaista annosvalvontaa tai työpaikan annosvalvontaa suoritetaan, tiedoista on pidettävä asianmukaista rekisteriä.

1.7.3. Laadunvarmistus

Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiin kansainvälisiin, kansallisiin tai muihin vaatimuksiin perustuvat laadunvarmistusohjelmat on laadittava kaikkien erityismuodossa olevien radioaktiivisten aineiden, heikosti leviävien radioaktiivisten aineiden ja kollien suunnittelua, valmistusta, testausta, asiakirja-aineistoa, käyttöä, kunnossapitoa ja tarkastusta varten sekä kuljetukseen ja välivarastointiin liittyviä tapahtumia varten tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi. Todistusaineisto, joka osoittaa, että suunnitteluvaatimukset on täydellisesti toteutettu, on oltava toimivaltaisen viranomaisen saatavilla. Valmistajan, lähettäjän tai käyttäjän on tarjottava toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuudet pakkauksen tarkastamiseen valmistuksen ja käytön aikana ja osoitettava, että:

(a) valmistusmenetelmät ja käytetyt materiaalit vastaavat hyväksyttyjä rakennetyyppivaatimuksia; ja

(b) kaikki pakkaukset tarkastetaan säännöllisesti ja tarpeen vaatiessa korjataan ja pidetään hyvässä kunnossa niin, että ne jatkuvasti myös toistuvasti käytettynä täyttävät kaikki asiaankuuluvat määräykset ja vaatimukset.

Jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä vaaditaan, on hyväksynnässä otettava Huom.ioon laadunvarmistusohjelman kattavuus.

1.7.4. Erityisjärjestelyt

1.7.4.1. Erityisjärjestelyt tarkoittavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä toimenpiteitä, joiden mukaisesti voidaan kuljettaa radioaktiivisten aineiden lähetyksiä, jotka eivät täysin täytä tämän direktiivin säännöksiä.

Huom.

Erityisjärjestelyt eivät ole kohdan 1.5.1 tarkoittamia määräaikaisia poikkeuksia.

1.7.4.2. Lähetyksien, joihin ei käytännössä voida soveltaa luokan 7 määräyksiä, kuljettaminen on sallittu vain erityisjärjestelyin. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä yksittäisen tai suunnitellun sarjalähetyksen kuljetuksen erityisjärjestelyin edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on todennut, ettei tämän direktiivin luokkaa 7 koskevia säännöksiä voida soveltaa ja että tämän direktiivin mukaiset tarpeelliset turvallisuusvaatimukset muuten täyttyvät. Kuljetuksessa kokonaisturvallisuustason on oltava vähintään sama, joka saavutettaisiin, jos kaikki asiaankuuluvat vaatimukset olisi täytetty. Tämän tyyppisille kansainvälisille lähetyksille vaaditaan monenkeskinen hyväksyntä.

1.7.5. Radioaktiiviset aineet, joilla on muita vaarallisia ominaisuuksia

Radioaktiivisten ja fissioituvien ominaisuuksien lisäksi muut kollin sisällön lisävaarat, kuten räjähtävyys, palavuus, pyroforisuus, kemiallinen myrkyllisyys ja syövyttävyys, on myös otettava Huom.ioon asiakirjoissa, pakkaamisessa, varoituslipukkeissa, merkinnöissä, suurlipukkeissa, kuormauksessa, tilapäisessä säilytyksessä, kollien erottelussa ja kuljetuksessa, jotta kaikki tässä direktiivissä säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset täyttyvät.

LUKU 1.8

Tarkastukset ja muut toimenpiteet, joilla varmistetaan, että turvallisuusmääräyksiä on noudatettu

1.8.1. Vaarallisten aineiden hallinnollinen valvonta

1.8.1.1. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kansallisella alueellaan, milloin tahansa, suorittaa pistokoeluonteisesti tarkastuksia, joissa tarkastetaan, täyttävätkö vaarallisten aineiden kuljetukset niille asetetut määräykset.

Nämä tarkastukset on tehtävä kuitenkin siten, ettei henkilöt, omaisuus tai ympäristö vaarannu eikä tieliikenne Huom.attavasti häiriinny.

1.8.1.2. Eri osapuolten, jotka ovat tekemisessä vaarallisten aineiden kuljetusten kanssa (luku 1.4), on viipymättä, Huom.ioiden heidän vastuunsa, toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ja heidän asiamiehelleen tarvittava tieto valvontaa varten.

1.8.1.3. Toimivaltaisen viranomainen voi myös suorittaa valvontaa yrityksiin, jotka ovat tekemisissä vaarallisten aineiden kuljetusten kanssa (luku 1.4), tiedustella tarvittavia asiakirjoja ja ottaa näytteitä tutkintaa varten vaarallisista aineista tai pakkauksista edellyttäen, että turvallisuus ei vaarannu. Vaarallisten aineiden kuljetusten eri osapuolten (luku 1.4) on annettava mahdollisuus valvontaa varten päästä ajoneuvoihin tai ajoneuvojen osiin ja varusteisiin ja asennuksiin, jos se on mahdollista ja kohtuullista. He voivat, jos he katsovat tarpeelliseksi, määrätä yrityksestä henkilön, joka seuraa toimivaltaisen viranomaisen edustajaa.

1.8.1.4. Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat, että tämän direktiivin säännöksiä ei ole noudatettu, he voivat kieltää lähetyksen tai keskeyttää kuljetuksen, kunnes todetut viat on korjattu, tai he voivat määrätä muita tarvittavia toimenpiteitä. Kuljetuksen keskeytys voidaan tehdä paikan päällä tai muussa viranomaisen määräämässä turvallisessa paikassa. Nämä toimenpiteet eivät saa aiheuttaa Huom.attavaa häiriötä tieliikenteelle.

1.8.2. Keskinäinen hallinnollinen tuki

1.8.2.1. Jäsenvaltioiden on sovittava keskinäisestä hallinnollisesta tuesta tämän direktiivin noudattamiseksi.

1.8.2.2. Jos jäsenvaltio havaitsee, että sen alueella vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuutta on rikottu erittäin vakavasti tai toistuvasti yrityksen toimesta, jonka pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa, on sen ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa turvallisuuden erittäin vakava tai toistuva rikkominen on havaittu, voi vaatia, että sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jonka alueella olevan kyseisen yrityksen pääkonttori sijaitsee, on ryhdyttävä toimenpiteeseen(-teisiin) rikkojaa (-jia) vastaan. Henkilöiden tietojen siirto ei ole sallittu, ellei sitä tarvita erittäin vakavien tai toistuvien rikkomusten syyttämistä varten.

1.8.2.3. Ilmoituksen saaneen viranomaisen on oltava yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa siinä jäsenvaltiossa, jossa rikkomukset on havaittu, ja jossa yritystä koskevat toimenpiteet tarvittaessa on tehty.

1.8.3. Turvallisuusneuvonantaja

Huom.

Kohdan 1.8.3 määräykset ovat voimassa ainoastaan, jos toimivaltaiset viranomaiset siinä maassa tai maissa, joille kuljetusketjun eri osapuolet ovat vastuussa, ovat ryhtyneet tarvittaviin hallinnollisiin toimenpiteisiin määräysten toimeenpanemiseksi.

1.8.3.1. Jokaisen vaarallisten aineiden tiekuljetuksia tai näihin kuljetuksiin liittyviä kuormaus- tai purkamistoimia suorittavan yhtiön on nimettävä yksi tai useampi vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantaja, jonka tehtävänä on avustaa tästä toiminnasta ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vaarojen torjunnassa.

1.8.3.2. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää, että näitä määräyksiä ei sovelleta yrityksiin,

(a) joiden kyseiset toimet kunkin kuljetusyksikön osalta koskevat pienempiä määriä kuin kohtien 1.1.3.6, 2.2.7.1.2 ja lukujen 3.3 ja 3.4 mukaisesti on määritelty, tai

(b) jotka eivät harjoita pääasiallista tai sivutoimista vaarallisten aineiden kuljetustoimintaa tai tällaisiin kuljetuksiin liittyviä kuormaus- tai purkamistoimia, vaan harjoittavat satunnaisesti kansallisia vaarallisten aineiden kuljetuksia tai tällaisiin kuljetuksiin liittyvää kuormaus- tai purkamistoimintaa, jotka voisivat aiheuttaa vaaratilanteita tai saastuttaa vain vähäisessä määrin.

1.8.3.3. Neuvonantaja toimii yhtiön johdon vastuulla tärkeimpänä tehtävänään tutkia keinoja ja edistää toimintaa yhtiön kyseisen toiminnan rajoissa, tarkoituksena mahdollistaa tämän toiminnan harjoittaminen asetuksia ja parhaita mahdollisia turvallisuusolosuhteita noudattaen. Yrityksen toiminnasta riippuen neuvonantajan tehtäviä ovat erityisesti seuraavat:

- tutkia vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevien sääntöjen noudattamista,

- antaa yritykselle vaarallisten aineiden kuljetustoimintaa koskevia neuvoja,

- huolehtia kertomuksen antamisesta vuosittain yrityksen johdolle ja tarvittaessa paikallisille julkishallinnon viranomaisille tämän yrityksen vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvästä toiminnasta; kertomukset säilytetään viiden vuoden ajan ja ne annetaan pyydettäessä kansallisten viranomaisten käyttöön.

Neuvonantajan tehtäviin kuuluu muun muassa seuraavien kyseiseen toimintaan liittyvien käytäntöjen ja menettelyjen tutkiminen:

- menettelyt kuljetettavien vaarallisten aineiden tunnistamiseen liittyvien sääntöjen noudattamiseksi,

- yhtiön käytäntö erityisten kuljetettaviin vaarallisiin aineisiin liittyvien tarpeiden Huom.ioon ottamiseksi vaarallisten aineiden kuljetuksiin tarvittavien välineiden ostojen yhteydessä,

- vaarallisten aineiden kuljetuksessa tai kuormaus- tai purkamistoimien yhteydessä käytetyn kaluston tarkastamisen mahdollistavat menettelyt,

- että yrityksen asianomainen henkilökunta on saanut tarvittavan koulutuksen ja että tästä koulutuksesta on merkintä asianomaista koskevassa asiakirjavihkossa,

- vaarallisten aineiden kuljetusten tai kuormaus- tai purkamistoimien aikana sattuneista, turvallisuudelle vaarallisista mahdollisista onnettomuuksista tai tapaturmista johtuvien kiireellisten menettelyjen toteuttaminen,

- analyysien suorittaminen ja tarvittaessa kertomusten laatiminen onnettomuuksista tai vaarallisten aineiden kuljetusten tai kuormaus- tai purkamistoimien yhteydessä havaituista vakavista rikkomuksista,

- aiheellisten toimenpiteiden toteuttaminen onnettomuuksien, tapaturmien ja vakavien rikkomusten toistumisen välttämiseksi,

- alihankkijoiden ja muiden osapuolten käyttöä ja valintaa vaarallisten aineiden kuljetuksissa koskevien sääntöjen ja erityistarpeiden Huom.ioon ottaminen,

- sen varmistaminen, että vaarallisten aineiden kuljetuksiin tai kuormaus- tai purkamistoimiin osallistuvalla henkilökunnalla on käytössään toimintasäännöt ja yksityiskohtaiset ohjeet,

- vaarallisten aineiden kuljetuksiin tai kuormaus- tai purkamistoimiin liittyvien riskien tarkempaan seurantaan kuuluvien toimien toteuttaminen,

- vaadittujen asiakirjojen ja turvallisuusvarusteiden kuljetusvälineissä mukanaolon ja näiden asiakirjojen ja varusteiden asetusten mukaisuuden tarkastamiseksi tarvittavan menettelyn toteuttaminen,

- kuormaus- ja purkamistoimintaa säätelevien määräysten noudattamisen varmistamiseksi tarvittavan menettelyn toteuttaminen.

1.8.3.4. Neuvonantajan tehtäviä voi hoitaa myös yrityksen johtaja, muita tehtäviä yrityksessä hoitava henkilö tai yrityksen ulkopuolinen henkilö edellyttäen, että hänellä käytännössä on edellytykset neuvonantajan tehtävän hoitamiseen.

1.8.3.5. Yrityksen, jota asia koskee, on pyydettäessä ilmoitettava neuvonantajansa henkilötiedot toimivaltaiselle viranomaiselle tai jäsenvaltion tätä varten nimeämälle laitokselle.

1.8.3.6. Kun asianomaisen yrityksen kuljetustoiminnassa tai sen kuormaus- tai purkamistoimien yhteydessä on tapahtunut ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle vaaraa aiheuttanut onnettomuus, neuvonantajan on huolehdittava yrityksen johdolle tai tarvittaessa paikalliselle julkishallinnon viranomaiselle annettavan onnettomuusselostuksen laatimisesta saatuaan kaikki tätä varten tarpeelliset tiedot. Nämä selostukset eivät korvaa jäsenvaltioissa muun kansainvälisen, yhteisö- tai kansallisen lainsäädännön nojalla yrityksen johdolta vaadittavia selostuksia.

1.8.3.7. Neuvonantajalla on oltava todistus tiekuljetusta koskevasta ammatillisesta koulutuksesta. Todistuksen antaa jäsenvaltion tätä varten nimeämä viranomainen tai laitos.

1.8.3.8. Todistuksen saamista varten asianomaisen on suoritettava koulutus ja läpäistävä tutkinto, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

1.8.3.9. Koulutuksen keskeisenä tarkoituksena on antaa asianomaiselle riittävä vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvien vaarojen tuntemus, riittävät tiedot kyseisiä kuljetuksia koskevista laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä sekä kohdassa 1.8.3.3 määriteltyjen tehtävien riittävä tuntemus.

1.8.3.10. Toimivaltaisen viranomaisen tai tämän valtuuttaman tutkinnon järjestäjän on järjestettävä tutkinto.

Tutkinnon järjestäjän nimeäminen tapahtuu kirjallisesti. Hyväksyntä voidaan antaa määräajaksi ja sen on täytettävä seuraaviin perusteisiin:

- tutkinnon järjestäjän pätevyys;

- tutkinnon järjestäjän ehdottamien, tutkintoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen erittely;

- tutkinnon puolueettomuuden takaamiseksi tarkoitetut toimenpiteet;

- tutkinnon järjestäjän riippumattomuus neuvonantajia palkkaavista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä.

1.8.3.11. Tutkinnon tarkoituksena on varmistaa, että kokelailla on kohdassa 1.8.3.3 mainitut turvallisuusneuvonantajan tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot saadakseen kohdassa 1.8.3.7 mainitun todistuksen. Tutkintoon on kuuluttava ainakin seuraavat aiheet:

(a) vaarallisten aineiden aiheuttaman onnettomuuden seurausten tunteminen ja pääasiallisten onnettomuustekijöiden tuntemus;

(b) Kansallisen lainsäädännön säädökset, kansainväliset yleissopimukset ja sopimukset, jotka koskevat erityisesti

- vaarallisten aineiden luokitusta (liuosten ja sekoitusten luokitusmenetelmää, aineluettelon rakennetta, vaarallisten aineiden luokitusta ja niiden luokitusperiaatteita, kuljetettavien aineiden ja esineiden laatua, fysikaalisia, kemiallisia ja myrkyllisiä ominaisuuksia);

- yleiset pakkausmääräykset, säiliöitä ja säiliökontteja koskevat määräykset (tyypit, koodit, merkinnät, rakenne, ennen käyttöönottoa tehtävät testit ja määräaikaistestit sekä testaukset);

- merkinnät ja varoituslipukkeet, suurlipukkeet ja oranssikilvet (kollien merkinnät ja varoituslipukkeet, suurlipukkeiden ja oranssikilpien kiinnittäminen ja niiden poistaminen);

- yksityiskohdat rahtikirjoissa (rahtikirjassa edellytetyt tiedot);

- lähetystapa, toimitusehdot (koko kuorma, irtotavarakuljetukset, irtotavarakuljetukset suurkonteissa, konttikuljetukset, kuljetukset kiinteissä ja irrotettavissa säiliöissä);

- matkustajien kuljetus;

- yhteenkuormauskiellot ja varotoimenpiteet;

- aineiden erottelu;

- kuljetettavien ainemäärien rajoittaminen ja vapautetut määrät;

- käsittely ja ahtaus (kuormaus ja purkaminen -täyttöaste-, ahtaus ja erottelu);

- puhdistus ja/tai kaasujen poisto ennen kuormausta ja purkamisen jälkeen;

- miehistö, ammatillinen koulutus;

- mukana seuraavat asiakirjat (rahtikirja, kirjallinen varmistus, ajoneuvon hyväksymistodistus, ajoneuvon kuljettajan ajolupa, jäljennös poikkeusluvista, muut asiakirjat);

- kirjalliset turvallisuusohjeet (turvaohjeiden toteutus ja suojavarusteet);

- valvontavelvollisuudet (pysäköinti);

- liikennesäännöt ja rajoitukset;

- saastuttavien aineiden jätteet toiminnan tai onnettomuuden yhteydessä;

- kuljetusta koskevat varustemääräykset.

1.8.3.12. Tutkinnossa on oltava kirjallinen koe, jota voi täydentää suullisella tutkinnolla. Kirjallinen tutkinto koostuu kahdesta osasta:

(a) Kokelaalle annetaan kysymyslomake. Se käsittää vähintään 20 vapaamuotoista kysymystä, jotka kattavat ainakin kohdassa 1.8.3.11 mainitut aiheet. Monivalintakysymysten käyttö on kuitenkin mahdollista. Siinä tapauksessa kaksi monivalintakysymystä vastaa yhtä vapaamuotoista kysymystä. Mainituista aiheista on kiinnitettävä erityistä Huom.iota seuraaviin:

- yleiset ennalta ehkäisevät ja turvatoimenpiteet;

- vaarallisten aineiden luokitus;

- yleiset pakkausmääräykset, mukaan lukien säiliöt, säiliökontit ja säiliöajoneuvot jne;

- vaaraa osittavat merkinnät ja varoituslipukkeet;

- rahtikirjassa olevat merkinnät;

- käsittely ja ahtaus;

- miehistö, ammatillinen koulutus;

- ajoneuvossa mukana pidettävät asiakirjat ja kuljetusasiakirjat;

- kirjalliset turvaohjeet;

- kuljetusta koskevat varustemääräykset.

(b) Kokelaille annetaan ratkaistavaksi kohdassa 1.8.3.3 mainittu turvallisuusneuvonantajan tehtäviin liittyvä tehtävä, jonka nojalla he voivat osoittaa välttämättömät pätevyysehdot suorittamaan neuvonantajan tehtäviä.

1.8.3.13. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tiettyjen vaarallisten ainetyyppien kuljetuksiin erikoistuneen yrityksen palvelukseen aikoville kokelaille esitetään kysymyksiä vain heidän toimintaansa liittyvistä aiheista. Kyseisiä vaarallisia ainetyyppejä ovat:

- luokka 1;

- luokka 2;

- luokka 7;

- luokat 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8. ja 9;

- YK-numerot 1202, 1203 ja 1223.

Kohdan 1.8.3.7 todistuksessa on ilmoitettava selvästi, että todistus on pätevä ainoastaan niiden tässä alakohdassa tarkoitettujen vaarallisten ainetyyppien osalta, joista neuvonantajalle on esitetty kysymyksiä kohdan 1.8.3.12 mukaisesti.

1.8.3.14. Toimivaltainen viranomainen tai tutkinnon järjestäjä pitää luetteloa kokeessa esitetyistä kysymyksistä.

1.8.3.15. Kohdassa 1.8.3.7 mainittu todistus laaditaan kohdassa 1.8.3.18 olevan mallin mukaisesti ja kaikkien jäsenvaltioiden on tunnustettava se.

1.8.3.16. Todistus on voimassa viisi vuotta. Todistuksen voimassaoloa pidennetään ilman eri toimenpiteitä viidellä vuodella, jos sen haltija on todistuksen viimeisen voimassaolovuoden aikana ottanut osaa lisäkoulutukseen tai läpäissyt kokeen, jotka molemmat toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

1.8.3.17. Kohdissa 1.8.3.1 -1.8.3.16 mainittujen määräysten katsotaan täyttävän, kun sovelletaan neuvoston direktiiviä 96/35/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1996, vaarallisten aineiden tie-, rautatie- ja sisävesikuljetusten turvallisuusneuvonantajan nimeämisestä ja ammatillisesta pätevyydestä(1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/18/EY, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2000, vaarallisten aineiden maantie-, rautatie- ja sisävesikuljetusten turvallisuusneuvonantajan tutkintoa koskevista vähimmäisvaatimuksista(2).

1.8.3.18. Todistuksen malli

>PIC FILE= "L_2004018FI.003201.TIF">

1.8.4. (Varattu)

1.8.5. Vaarallisista aineista tehtävät ilmoitukset

1.8.5.1. Jos jäsenvaltion alueella tapahtuu vaarallisten aineiden kuljetuksissa vakava onnettomuus tai vahinko, on kuljetuksensuorittajan tehtävä raportti kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

1.8.5.2. (Varattu)

LUKU 1.9

Kuljetusrajoitukset

1.9.1. Tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltio voi muista kuin kuljetuksen turvallisuutta koskevista syistä antaa määräyksiä vaarallisten aineiden tuonnista alueelleen tai kieltää sen. Nämä määräykset tai kiellot on julkaistava asianmukaisella tavalla.

1.9.2. Kohdan 1.9.3 mukaisesti jäsenvaltio voi antaa oman valtion alueella vaarallisten aineiden tiekuljetuksissa käytettäviä ajoneuvoja koskevia lisämääräyksiä, jotka eivät sisälly ADR:ään, edellyttäen, että määräykset eivät ole ristiriidassa tämän direktiivin 2 artiklan 2 kohdan kanssa ja määräykset sisältyvät kansalliseen lainsäädäntöön ja niitä sovelletaan yhdenvertaisesti kansallisissa vaarallisten aineiden kuljetuksissa käytettäviin ajoneuvoihin jäsenvaltion alueella.

1.9.3. Kohdassa 1.9.2 tarkoitettujen lisämääräysten soveltamisala on seuraava:

(a) Turvallisuuden lisävaatimukset tai rajoitukset koskien ajoneuvon kuljettamista tietyillä tierakenteilla kuten silloilla tai tunneleissa, ajoneuvon kuljettamista useaa kuljetusmuotoa käyttäen kuten lautalla tai junissa taikka ajoneuvon kuljettamista lähtö- tai saapumissatamissa tai muissa kuljetusterminaaleissa;

(b) Ajoneuvon kuljettamista tietyillä kuljetusreiteillä koskevat vaatimukset, joilla vältetään vaarat taajama- ja asutusalueilla, ympäristössä tai teollisuusalueilla, joissa on vaaraa aiheuttavia rakennelmia, taikka vaarallisilla teillä tai tieosuuksilla;

(c) Hätätilamääräykset koskien vaarallisia aineita kuljettavien ajoneuvojen reittejä tai pysäköimistä poikkeuksellisissa sääolosuhteissa, maanjäristyksissä, onnettomuuksissa taikka työtaisteluiden, mellakoiden tai sotatoimien aikana;

(d) Vaarallisten aineiden kuljetuskiellot liikenteessä tiettyinä viikonpäivinä tai tiettyinä päivinä vuodessa.

1.9.4. (Varattu)

Osa 2

LUOKITUS

LUKU 2.1

Yleiset määräykset

2.1.1. Johdanto

2.1.1.1. Vaaralliset aineet ja esineet luokitellaan tässä direktiivissä seuraavasti:

Luokka 1 Räjähteet

Luokka 2 Kaasut

Luokka 3 Palavat nesteet

Luokka 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja flegmatoidut kiinteät räjähteet

Luokka 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet

Luokka 4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja

Luokka 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet

Luokka 5.2 Orgaaniset peroksidit

Luokka 6.1 Myrkylliset aineet

Luokka 6.2 Tartuntavaaralliset aineet

Luokka 7 Radioaktiiviset aineet

Luokka 8 Syövyttävät aineet

Luokka 9 Muut vaaralliset aineet ja esineet

2.1.1.2. Eri luokissa jokaisella nimikkeellä on YK-numero. Seuraavantyyppisiä nimikkeitä käytetään:

A. Yksittäiset nimikkeet tarkasti määritellyille aineille tai esineille, mukaan lukien aineet, joilla on useita isomeereja, esim.:

UN 1090 ASETONI

UN 1104 AMYYLIASETAATIT

UN 1194 ETYYLINITRIITTILIUOS

B. Ryhmänimikkeet tarkasti määritellyille aine- tai esineryhmille, jotka eivät kuulu n.o.s.-nimikkeisiin, esim.:

UN 1133 LIIMAT

UN 1266 PARFYYMITUOTTEET

UN 2757 TORJUNTA-AINE, KARBAMAATTIYHDISTE, KIINTEÄ, MYRKYLLINEN

UN 3101 ORGAANINEN PEROKSIDI TYYPPI B, NESTEMÄINEN

C. Erityiset n.o.s.-nimikkeet aine- ja esineryhmille, joilla on erityinen kemiallinen tai tekninen luonne ja joita ei ole tarkemmin määritelty, esim.:

UN 1477 NITRAATIT, EPÄORGAANISET, N.O.S.

UN 1987 ALKOHOLIT, N.O.S.

D. Yleiset n.o.s.-nimikkeet aine- ja esineryhmille, joilla on yksi tai useampi vaaraominaisuus ja joita ei ole tarkemmin määritelty, esim.:

UN 1325 ORGAANISET HELPOSTI SYTTYVÄT KIINTEÄT AINEET, N.O.S.

UN 1993 PALAVA NESTE, N.O.S.

B, C ja D -ryhmiin määritellyt nimikkeet ovat yleisiä ryhmänimikkeitä.

2.1.1.3. Tietyillä aineilla voi olla pakkaamista varten määritelty aineen vaaraominaisuuksiin perustuva pakkausryhmä:

Pakkausryhmä I: erittäin vaaralliset aineet

Pakkausryhmä II: vaaralliset aineet

Pakkausryhmä III: vähäistä vaaraa aiheuttavat aineet

2.1.2. Luokitusperiaatteet

2.1.2.1. Tiettyyn luokkaan kuuluvat vaaralliset aineet on määritelty ominaisuuksiensa perusteella jokaisen luokan kohdan 2.2.x.1 mukaisesti. Vaarallisen aineen luokitus tiettyyn luokkaan ja pakkausryhmään tehdään kyseisen kohdan 2.2.x.1 kriteerien mukaisesti. Yhden tai useamman lisävaaran määrittely vaaralliselle aineelle tai esineelle tehdään näitä vaaroja vastaavan luokan tai luokkien kohdan 2.2.x.1 kriteerien mukaisesti.

2.1.2.2. Kaikki vaarallisten aineiden nimikkeet on lueteltu YK-numerojärjestyksessä luvun 3.2 taulukossa A. Tässä taulukossa on mainittu aineiden tiedot, kuten nimi, luokka, pakkausryhmä(-t), varoituslipuke(-keet) sekä pakkaamista ja kuljetusta koskevat määräykset.

2.1.2.3. Jokaisen luokan kohdassa 2.2.x.2 lueteltujen tai määriteltyjen vaarallisten aineiden kuljetus on kielletty.

2.1.2.4. Nimeltä mainitsemattomat aineet, ts. aineet, joita ei ole lueteltu yksittäisenä nimikkeenä luvun 3.2 taulukossa A ja joita ei ole lueteltu tai määritelty yhdessä edellä mainituista kohdista 2.2.x.2, on luokiteltava asianomaiseen luokkaan kohdan 2.1.3 mukaisella tavalla. Lisäksi on määritettävä mahdollinen lisävaara sekä pakkausryhmä. Kun aineen luokka, mahdollinen lisävaara sekä pakkausryhmä on selvitetty, on määritettävä aineen YK-numero. Jokaisen luokan lopussa kohdassa 2.2.x.3 (luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä) luokituskaaviot osoittavat ne muuttujat, joiden mukaan valitaan oikea yleinen ryhmänimike (YK-numero). Jokaisessa tapauksessa on valittava tarkin yleinen ryhmänimike, joka parhaiten kattaa aineen tai esineen ominaisuudet, kohdassa 2.1.1.2 esitetyn järjestyksen (B, C ja D) mukaisesti. Aineen tai esineen saa luokitella kohdan 2.1.1.2 mukaiseen D-tyypin nimikkeeseen vain, jos sitä ei voida luokitella B- tai C-tyypin nimikkeeseen.

2.1.2.5. Luvun 3.2 taulukossa A tietyn luokan nimeltä mainitun aineen, liuoksen tai seoksen ominaisuudet voivat olla sellaiset, että kyseinen aine, liuos tai seos ei täytä tämän tietyn luokan kriteerejä luvun 2.3 testausmenettelyjen perusteella ja eri luokkien kohdissa 2.2.x.1 mainittujen kriteerien perusteella. Tällaisessa tapauksessa tämä aine, liuos tai seos ei kuulu tähän luokkaan.

2.1.2.6. Aineita luokiteltaessa katsotaan nestemäisiksi sellaiset aineet, joiden sulamispiste tai sulamisen alkamispiste 101,3 kPa:n paineessa on enintään 20 °C. Viskoosille aineelle, jolle ei voida määrittää tarkkaa sulamispistettä, on tehtävä standardin ASTM D 4359-90 mukainen koe tai kohdan 2.3.4 mukainen juoksevuuden määrityskoe (penetraatiokoe).

2.1.3. Nimeltä mainitsemattomien aineiden luokitus, mukaan lukien liuokset ja seokset (kuten valmisteet ja jätteet)

2.1.3.1. Nimeltä mainitsemattomat aineet, mukaan lukien liuokset ja seokset, on luokiteltava vaaraominaisuuksiensa mukaisesti eri luokkien kohdissa 2.2.x.1 mainittujen kriteerien perusteella. Aineen aiheuttama vaara (vaarat) on määritettävä aineen fysikaalisten, kemiallisten ja fysiologisten ominaisuuksiensa perusteella. Nämä ominaisuudet on otettava huomioon myös, jos kokemusperäinen tieto johtaa tiukempaan luokitukseen.

2.1.3.2. Luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainitsematon aine, jolla on vain yksi vaaraominaisuus, on luokiteltava asianomaisen luokan kohdassa 2.2.x.3 mainittuun yleiseen ryhmänimikkeeseen.

2.1.3.3. Sellaista liuosta ja seosta, jossa on vain yhtä luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittua vaarallista ainetta yhdessä yhden tai useamman vaarattoman aineen kanssa, käsitellään kuten nimeltä mainittua vaarallista ainetta, ellei:

(a) liuos tai seos ole erikseen nimeltä mainittu luvun 3.2 taulukossa A; tai

(b) vaarallisen aineen nimikkeestä käy selvästi ilmi, että nimikettä sovelletaan vain puhtaaseen tai teknisesti puhtaaseen aineeseen; tai

(c) liuoksen tai seoksen luokka, fysikaalinen olomuoto tai pakkausryhmä ole eri kuin vaarallisen aineen luokka, olomuoto tai pakkausryhmä.

Edellä tapauksissa (b) tai (c) liuos tai seos on luokiteltava kuten nimeltä mainitsematon aine asianomaisen luokan kohdassa 2.2.x.3 mainittuun yleiseen ryhmänimikkeeseen ottaen huomioon liuoksen tai seoksen mahdollinen lisävaara paitsi, jos liuos tai seos ei täytä minkään luokan kriteereitä. Tässä tapauksessa liuos tai seos ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

2.1.3.4. Liuokset ja seokset, joissa on yhtä seuraavassa nimeltä mainittua ainetta, on aina luokiteltava tämän aineen nimikkeeseen edellyttäen, että liuoksella tai seoksella ei ole kohdassa 2.1.3.5 mainittuja vaaraominaisuuksia.

- Luokka 3

UN 1921 PROPYLEENI-IMIINI, INHIBOITU; UN 2481 ETYYLI-ISOSYANAATTI; UN 3064 NITROGLYSEROLILIUOS ALKOHOLISSA, sisältäen yli 1 % mutta enintään 5 % nitroglyserolia;

- Luokka 6.1

UN 1051 SYAANIVETY, STABILOITU, sisältäen alle 3 % vettä; UN 1185 ETYLEENI-IMIINI, INHIBOITU; UN 1259 NIKKELIKARBONYYLI; UN 1613 SYAANIVEDYN VESILIUOS (syaanivetyhappo), sisältäen enintään 20 % syaanivetyä; UN 1614 SYAANIVETY, STABILOITU, huokoiseen, inerttiin massaan imeytettynä, sisältäen alle 3 % vettä; UN 1994 RAUTAPENTAKARBONYYLI; UN 2480 METYYLI-ISOSYANAATTI; UN 3294 SYAANIVEDYN ALKOHOLILIUOS, sisältäen enintään 45 % syaanivetyä;

- Luokka 8

UN 1052 FLUORIVETY, VEDETÖN; UN 1744 BROMI; tai UN 1744 BROMILIUOS; UN 1790 FLUORIVETYHAPPOLIUOS, sisältäen yli 85 % fluorivetyä; UN 2576 FOSFORIOKSIBROMIDI, SULASSA MUODOSSA;

- Luokka 9

UN 2315 POLYKLOORATUT BIFENYYLIT; UN 3151 POLYHALOGENOIDUT BIFENYYLIT, NESTEMÄISET; tai UN 3151 POLYHALOGENOIDUT TERFENYYLIT, NESTEMÄISET; UN 3152 POLYHALOGENOIDUT BIFENYYLIT, KIINTEÄT; tai UN 3152 POLYHALOGENOIDUT TERFENYYLIT, KIINTEÄT; Kuitenkin jos liuos tai seos sisältää yhtä edellä mainituista luokan 3 tai 6.1 tai 8 aineista, on se luokiteltava vastaavasti näihin luokkiin.

2.1.3.5. Luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainitsemattomat aineet, joilla on useampi kuin yksi vaaraominaisuus, ja liuokset ja seokset, joissa on useita vaarallisia aineita, on luokiteltava siihen luokkaan ja yleiseen ryhmänimikkeeseen (ks. 2.1.2.4) ja pakkausryhmään, johon ne on vaaraominaisuuksiensa perusteella kuuluvat. Tämä vaaraominaisuuksien mukainen luokitus on tehtävä seuraavien kriteerien mukaisesti:

2.1.3.5.1. Fysikaaliset, kemialliset ja fysiologiset ominaisuudet on määritettävä mittaamalla tai laskemalla ja aineen, liuoksen tai seoksen luokitus on tehtävä eri luokkien kohdassa 2.2.x.1 esitettyjen kriteerien mukaisesti.

2.1.3.5.2. Jos tätä määritystä ei ole mahdollista suorittaa kohtuullisin kustannuksin tai jos se aiheuttaa huomattavaa hankaluutta (esim. tietyt jätteet), on sellainen aine, liuos ja seos luokiteltava eniten vaaraa aiheuttavan komponentin mukaan.

2.1.3.5.3. Jos aineen, liuoksen tai seoksen vaaraominaisuudet sisältyvät useampaan kuin yhteen seuraavassa lueteltuun luokkaan tai aineryhmään, on aine, seos tai liuos luokiteltava määräävän vaaraominaisuuden mukaiseen luokkaan tai aineryhmään noudattaen seuraavaa järjestystä:

(a) Luokan 7 aineet (lukuun ottamatta peruskollissa olevia radioaktiivisia aineita, joilla muut vaaraominaisuudet ovat määrääviä);

(b) Luokan 1 aineet;

(c) Luokan 2 aineet;

(d) Luokan 3 flegmatoidut nestemäiset räjähdysaineet;

(e) Luokan 4.1 itsereaktiiviset aineet ja flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet;

(f) Luokan 4.2 pyroforiset aineet;

(g) Luokan 5.2 aineet;

(h) Luokan 6.1 tai luokan 3 aineet, jotka hengitysteitse vaikuttavan myrkyllisyytensä perusteella kuuluvat pakkausryhmään I. [Aineet, jotka täyttävät luokan 8 luokituskriteerit ja joiden pölyn tai sumun aiheuttama hengitysteitse vaikuttava myrkyllisyys (LC50) on pakkausryhmän I rajoissa ja joiden myrkyllisyys nieltynä tai ihokosketuksena on vain pakkausryhmään III johtava tai vähäisempi, on luokiteltava luokkaan 8 kuuluviksi];

(i) Luokan 6.2 tartuntavaaralliset aineet.

2.1.3.5.4. Jos aineen vaaraominaisuudet sisältyvät useampaan kuin yhteen luokkaan tai aineryhmään, joita ei ole edellä kohdassa 2.1.3.5.3 mainittu, on aine luokiteltava samalla menetelmällä, mutta luokka on valittava määräävän vaaraominaisuuden mukaisesti kohdan 2.1.3.9 taulukosta.

2.1.3.6. Aina on käytettävä tarkinta mahdollista yleistä ryhmänimikettä (ks. 2.1.2.4), ts. yleistä n.o.s.-nimikettä saa käyttää vain, jos ryhmänimikettä tai erityistä n.o.s.-nimikettä ei voida käyttää.

2.1.3.7. Sytyttävästi vaikuttavien (hapettavien) aineiden liuoksilla ja seoksilla tai aineilla, joilla on hapettava ominaisuus lisävaarana, voi olla räjähdysvaarallisia ominaisuuksia. Tällaisten aineiden kuljetus on kielletty, elleivät ne täytä luokan 1 vaatimuksia.

2.1.3.8. Tässä direktiivissä vesiympäristöä saastuttavina aineina pidetään aineita, liuoksia ja seoksia (kuten valmisteet ja jätteet), joita ei voida luokitella luokkiin 1 - 8 tai luokan 9 muihin nimikkeisiin kuin 3077 ja 3082, mutta jotka voidaan luokitella nimikkeisiin 3077 tai 3082kohdan 2.3.5 testimenetelmien ja kriteerien mukaisesti. Liuoksia ja seoksia (kuten valmisteet ja jätteet), joille ei ole luokituskriteerien mukaisia arvoja saatavilla, on pidettävä vesiympäristöä saastuttavina aineina, jos LC50 (ks. kohdan 2.3.4.7 määritelmä), laskettuna seuraavan yhtälön mukaisesti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

on yhtä suuri tai pienempi kuin:

(a) 1 mg/l; tai

(b) 10 mg/l, jos saastuttava aine ei ole helposti biologisesti hajoava, tai jos saastuttavan aineen ollessa biologisesti hajoava log Pow >= 3,0. (Ks. myös 2.3.5.6)

2.1.3.9. Taulukko vaarojen priorisoinnista

>TAULUKON PAIKKA>

SOL = Kiinteät aineet ja seokset

LIQ = Nestemäiset aineet, seokset ja liuokset

DERMAL = Myrkyllisyys ihon kautta

ORAL = Myrkyllisyys suun kautta

INHAL = Myrkyllisyys hengitettynä

Huom.

1. Esimerkkejä taulukon soveltamisesta:

Yksittäisen aineen luokitus

Luokiteltavan aineen kuvaus:

Nimeltä mainitsematon amiini, joka täyttää seuraavat kriteerit: sekä luokka 3, pakkausryhmä II että luokka 8, pakkausryhmä I.

Menetelmä:

Rivin 3,II ja sarakkeen 8,I leikkauspisteestä saadaan 8,I. Amiini on luokiteltava täten luokkaan 8 seuraavasti:

UN 2734 AMIINIT, NESTEMÄISET, SYÖVYTTÄVÄT, PALAVAT, N.O.S. tai UN 2734 POLYAMIINIT, NESTEMÄISET, SYÖVYTTÄVÄT, PALAVAT, N.O.S. Pakkausryhmä I

Seoksen luokitus

Luokiteltavan seoksen kuvaus:

Seos sisältää luokan 3 pakkausryhmään III kuuluvaa palavaa nestettä, luokan 6.1 pakkausryhmään II kuuluvaa myrkyllistä ainetta ja luokan 8 pakkausryhmään I kuuluvaa syövyttävää nestettä.

Menetelmä:

Rivin 3, III ja sarakkeen 6.1, II leikkauspisteestä saadaan 6.1, II.

Rivin 6.1, II ja sarakkeen 8, I, LIQ leikkauspisteestä saadaan 8, I.

Seos on luokiteltava täten luokkaan 8 seuraavasti:

UN 2922 SYÖVYTTÄVÄ NESTE, MYRKYLLINEN, N.O.S. Pakkausryhmä I

2. Esimerkkejä seosten ja liuosten luokittelemisesta eri luokkiin ja pakkausryhmiin:

Liuos, joka sisältää fenolia, luokka 6.1 (II), ja bentseeniä, luokka 3 (II), kuuluu luokkaan 3 (II); fenolin myrkyllisyyden perusteella liuos on luokiteltava nimikkeeseen 1992 PALAVA NESTE, MYRKYLLINEN, N.O.S., luokka 3 (II).

Natriumarsenaatin, luokka 6.1 (II), ja natriumhydroksidin, luokka 8 (II), kiinteä seos on luokiteltava nimikkeeseen 3290 EPÄORGAANINEN MYRKYLLINEN KIINTEÄ AINE, SYÖVYTTÄVÄ, N.O.S., luokka 6.1, (II).

Liuos, joka sisältää naftaliinia (raakaa tai puhdistettua), luokka 4.1 (III), ja bensiiniä, luokka 3 (II), on luokiteltava nimikkeeseen 3295 HIILIVEDYT, NESTEMÄISET, N.O.S., luokka 3, (II).

Seos, joka sisältää hiilivetyä, luokka 3 (III), ja polykloorattua bifenyyliä (PCB), luokka 9 (II), on luokiteltava nimikkeeseen 2315 POLYKLOORATUT BIFENYYLIT, luokka 9, (II).

Seos, joka sisältää propyleeni-imiiniä, luokka 3, ja polykloorattua bifenyyliä (PCB), luokka 9, (II), on luokiteltava nimikkeeseen 1921 PROPYLEENI-IMIINI, INHIBOITU, luokka 3.

2.1.4. Näytteiden luokitus

2.1.4.1. Jos aineen luokitus on epävarma ja sitä kuljetetaan testattavaksi, on alustava luokka, nimi ja YK-numero määritettävä lähettäjällä aineesta olevan kokemusperäisen tiedon perusteella ja:

(a) luvun 2.2 luokituskriteerien mukaisesti; ja

(b) tämän kohdan vaatimuksien mukaisesti.

Valitulle nimikkeelle on käytettävä ko. nimikkeelle soveltuvaa vakavimman mahdollisen vaaran osoittavaa pakkausryhmää.

Jos tätä määräystä sovelletaan, on nimeen lisättävä sana "näyte" (esim. PALAVA NESTE, N.O.S., Näyte). Tietyissä tapauksissa, jos aineen tarkka nimi kuvaa näytettä, jonka aineominaisuudet täyttävät tietyt luokituskriteerit (esim. UN 3167 KAASUNÄYTE, PAINEETON, PALAVA, N.O.S.), on käytettävä tätä nimeä. Jos näytteen kuljetuksessa käytetään n.o.s.-nimikettä, ei nimeen tarvitse lisätä luvun 3.3 erityismääräyksen 274 vaatimaa teknistä nimeä.

2.1.4.2. Näytteet on kuljetettava alustavasti määritellylle nimelle sovellettavien vaatimusten mukaisesti edellyttäen, että:

(a) ainetta ei voida pitää sellaisena aineena, jonka kuljettaminen on kielletty luvun 2.2 kohdissa 2.2.x.2 tai luvussa 3.2;

(b) aine ei täytä luokan 1 kriteerejä eikä ole tartuntavaarallinen tai radioaktiivinen aine;

(c) jos aine on itsereaktiivinen aine, se on kohdan 2.2.41.1.15 mukainen, tai jos aine on orgaaninen peroksidi, se on kohdan 2.2.52.1.9 mukainen;

(d) näyte kuljetetaan pakkausyhdistelmässä, jolloin aineen nettomassa kollia kohti on enintään 2,5 kg; ja

(e) näyte ei ole yhteenpakattu muiden aineiden kanssa.

LUKU 2.2

Luokkakohtaiset määräykset

2.2.1. Luokka 1 Räjähteet

2.2.1.1. Kriteerit

2.2.1.1.1. Luokkaan 1 kuuluvat:

(a) Räjähdysaineet, joilla tarkoitetaan kiinteitä tai nestemäisiä aineita tai aineseoksia, jotka kemiallisesti reagoimalla kykenevät muodostamaan kaasuja, joiden lämpötila, paine ja muodostumisnopeus ovat sellaisia, että niistä aiheutuu vahinkoa aineen ympäristössä.

Pyrotekniset aineet, joilla tarkoitetaan aineita tai aineseoksia, jotka on tarkoitettu tuottamaan itsestään etenevien eksotermisten kemiallisten reaktioiden seurauksena lämpöä, valoa, ääntä, kaasua, savua tai näiden yhdistelmiä. Ilmiön aiheuttajana ei kuitenkaan ole detonaatio.

Huom.

1. Luokan 1 aineeksi ei katsota ainetta, joka voi muodostaa räjähtävän kaasu-, höyry- tai pölyseoksen, ellei se sellaisenaan ole räjähdysainetta.

2. Luokan 1 aineeksi ei katsota vettä tai alkoholia sisältäviä räjähdysaineita, joissa veden tai alkoholin pitoisuus ylittää määritellyt rajat, eikä pehmitintä sisältäviä räjähdysaineita. Nämä räjähdysaineet kuuluvat luokkaan 3 tai 4.1. Luokan 1 aineeksi ei katsota myöskään räjähdysaineita, jotka määräävien vaaraominaisuuksiensa perusteella kuuluvat luokkaan 5.2.

(b) Yhtä tai useampaa räjähdysainetta ja/tai pyroteknistä ainetta sisältävät esineet tai välineet.

Huom.

Luokkaan 1 kuuluvaksi ei katsota sellaista esinettä tai välinettä, joka sisältää niin pieniä määriä tai sen laatuista räjähdysainetta ja/tai pyroteknistä ainetta, että aineen tahattomasti syttyessä kuljetuksen aikana esineen tai välineen ulkopuolelle ei aiheudu sirpaleita, liekkiä, savua, kuumuutta tai voimakasta ääntä.

(c) Muut kuin kohdissa (a) tai (b) mainitut aineet ja esineet, jotka on valmistettu tuottamaan räjähdys tai pyrotekninen ilmiö.

2.2.1.1.2. Aine tai esine, jolla on tai jolla epäillään olevan räjähdeominaisuuksia, on luokiteltava luokkaan 1 niiden kokeiden, menetelmien ja kriteerien mukaisesti, jotka on kuvattu käsikirjan "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osassa I.

Luokkaan 1 luokitellun aineen tai esineen saa hyväksyä kuljetettavaksi vain, jos se on luokiteltu luvun 3.2 taulukossa A mainittuun nimikkeeseen tai n.o.s.-nimikkeeseen ja se täyttää käsikirjan "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) kriteerit.

2.2.1.1.3. Luokan 1 aineet ja esineet on luokiteltava johonkin luvun 3.2. taulukossa A lueteltuun YK-numeroon ja nimikkeeseen tai n.o.s.-nimikkeeseen. Luvun 3.2 taulukossa A mainittujen aineiden ja esineiden nimikkeiden määrittelyn on perustuttava kohdan 2.2.1.1.7 sanastoon.

Uusista tai olemassa olevista räjähteistä, muista kuin aloiteräjähdysaineista, otetut näytteet testaus-, luokitus-, tutkimus- ja tuotekehitystarkoituksia sekä laadunvalvontatarkoituksia varten tai tällaisen näytteen kaupallisena näytteenä saa luokitella UN 0190 NÄYTTEET, RÄJÄHTÄVÄT.

Räjähteet, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, luokituksen luokan 1 n.o.s.-nimikkeeseen tai nimikkeeseen UN 0190 NÄYTTEET, RÄJÄHTÄVÄT sekä niiden aineiden luokituksen, joita saa kuljettaa toimivaltaisen viranomaisen erityisluvalla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (6) mainittujen erityismääräysten mukaisesti, suorittaa alkuperämaan toimivaltainen viranomainen. Tämän toimivaltaisen viranomaisen on myös annettava näille räjähteille kuljetusehdot kirjallisesti. Jos alkuperämaa ei ole jäsenvaltio, ensimmäisen jäsenvaltion, johon lähetys saapuu, on varmennettava luokitus ja nämä kuljetusehdot.

2.2.1.1.4. Luokan 1 räjähteet on luokiteltava kohdan 2.2.1.1.5 mukaiseen vaarallisuusluokkaan ja kohdan 2.2.1.1.6 mukaiseen yhteensopivuusryhmään. Vaarallisuusluokka määräytyy kohdassa 2.3.1 mainituista testeistä saatujen koetulosten ja kohdan 2.2.1.1.5 määritelmien perusteella. Yhteensopivuusryhmä on määrättävä kohdan 2.2.1.1.6 määritelmien mukaisesti. Vaarallisuusluokan numero ja yhteensopivuusryhmän osoittava kirjain muodostavat luokituskoodin.

2.2.1.1.5. Vaarallisuusluokkien määritelmät

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

Vaarallisuusluokan 1.6 esineiden ja välineiden räjähdysmahdollisuus rajoittuu yhteen esineeseen tai välineeseen.

2.2.1.1.6. Räjähteiden yhteensopivuusryhmien määritelmät

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

1. Räjähteen, joka on pakattu tiettyyn pakkaukseen, saa luokitella vain yhteen yhteensopivuusryhmään. Koska yhteensopivuusryhmä S:n kriteerit ovat kokemusperäisyyteen perustuvia, on luokituksen tähän ryhmään perustuttava testeihin, joilla määritellään luokituskoodi.

2. Yhteensopivuusryhmien D ja E esineet tai välineet saa varustaa omilla sytyttimillään tai pakata yhteen niiden kanssa edellyttäen, että sytyttimet on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla estämään räjähdys sytyttimen syttyessä vahingossa. Tällaiset kollit on luokiteltava yhteensopivuusryhmiin D tai E.

3. Yhteensopivuusryhmien D tai E esineet tai välineet saa pakata yhteen omien sytyttimiensä kanssa, vaikka sytyttimiä ei ole suojattu kahdella luotettavalla tavalla (ts. sytyttimet, jotka kuuluvat yhteensopivuusryhmään B) edellyttäen, että ne täyttävät kohdan 4.1.10 yhteenpakkausmääräyksen MP 21. Tällaiset kollit on luokiteltava yhteensopivuusryhmiin D tai E.

4. Esineet tai välineet saa pakata yhteen tai varustaa niiden omien sytyttimien kanssa edellyttäen, että sytyttimet eivät tavanomaisen kuljetuksen aikana syty.

5. Yhteensopivuusryhmien C, D ja E esineet tai välineet saadaan pakata yhteen. Tällaiset pakkaukset on luokiteltava yhteensopivuusryhmään E.

2.2.1.1.7. Nimikesanasto

Huom.

1. Sanaston antamien kuvauksien tarkoitus ei ole korvata koemenetelmiä eikä määrittää luokan 1 aineen, esineen tai välineen vaarallisuusluokitusta. Luokitus oikeaan vaarallisuusluokkaan ja päätös siitä, kuuluuko tuote yhteensopivuusryhmään S, on perustuttava tuotteen testaukseen käsikirjan "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan I mukaisesti tai samankaltaisten aikaisemmin tämän käsikirjan mukaisesti testatuista ja luokitelluista tuotteista saatuihin testaustuloksiin.

2. Aineen nimen jälkeen on ilmoitettu kysymykseen tulevat YK-numerot (sarake (2) luvun 3.2 taulukossa A). Luokituskoodit, ks. 2.2.1.1.4.

AIKATULILANKA: UN 0105

Esine, joka koostuu hienoksi jauhetusta mustaruutiytimestä, jota ympäröi taipuisa kudottu kangas ja yksi tai useampi ulompi suojapäällys. Palaa sytytettynä ennalta määrätyllä nopeudella ilman mitään ulkonaista räjähdysvaikutusta.

AIKATULILANKA, EI RÄJÄHTÄVÄ: UN 0101

Esine, joka koostuu hienoksi jauhetulla mustaruudilla kyllästetyistä puuvillalangoista. Palaa ulkoisella liekillä ja käytetään esim. ilotulitusvälineiden sytytysketjuissa. Se voidaan asettaa paperiputkeen välittömän vaikutuksen aikaansaamiseksi.

AJOAINE, KIINTEÄ: UN 0498, 0499, 0501

Aine, joka koostuu kiinteästä humahtavasta räjähdysaineesta. Käytetään käyttövoimana.

AJOAINE, NESTEMÄINEN: UN 0495, 0497

Aine, joka koostuu nestemäisestä humahtavasta räjähdysaineesta. Käytetään käyttövoimana.

AJOPANOKSET: UN 0271, 0272, 0415, 0491

Esineet ja välineet, jotka koostuvat panoksestamissä tahansa fysikaalisessa muodossa olevaa ajoainetta, joko ilman hylsyä tai sisältäen hylsyn. Esineet ja välineet ovat joko rakettimoottorin osana tai ne vähentävät ammusten ilmanvastusta.

AJOPANOKSET, TYKINLAUKAUKSIA VARTEN: UN 0242, 0279, 0414

Missä tahansa fysikaalisessa muodossa oleva panos ajoainetta tykinlaukauksien erikseen ladattavia ampumatarvikkeita varten.

AMMUKSET, ammuksen sisällön levittävällä panoksella tai heittopanoksella varustetut: UN 0346, 0347

Esineet ja välineet, kuten ammukset tai luodit, jotka singotaan kanuunasta tai muusta tykistä. Joko eivät sisällä sytytintä tai sisältävät sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Käytetään levittämään väriaineita asemanmääritystä varten tai levittämään muita inerttejä materiaaleja.

AMMUKSET, ammuksen sisällön levittävällä panoksella tai heittopanoksella varustetut: UN 0426, 0427

Esineet ja välineet, kuten ammukset tai luodit, jotka singotaan kanuunasta tai muusta tykistä. Sisältävät sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Käytetään levittämään väriaineita asemanmääritystä varten tai levittämään muita inerttejä materiaaleja.

AMMUKSET, ammuksen sisällön levittävällä panoksella tai heittopanoksella varustetut: UN 0434, 0435

Esineet ja välineet, kuten ammukset tai luodit, jotka singotaan kanuunasta tai muusta tykistä, kivääristä tai muusta käsiaseesta. Käytetään levittämään väriaineita asemanmääritystä varten tai levittämään muita inerttejä materiaaleja.

AMMUKSET, HARJOITUSAMMUNTAA VARTEN: UN 0362, 0488

Ampumatarvikkeet, jotka eivät sisällä pääräjähdyspanosta, sisältävät ammuksen sisällön levittävän panoksen tai heittopanoksen. Sisältävät tavallisesti myös sytyttimen ja ajopanoksen.

Huom.

HARJOITUSKRANAATIT eivät sisälly tähän määritelmään. Ne on lueteltu erikseen.

AMMUKSET, KYYNELKAASUA MUODOSTAVAT, sisältävät ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0018, 0019, 0301

Ampumatarvikkeet, jotka sisältävät kyynelkaasua muodostavaa ainetta. Sisältävät myös yhden tai useamman seuraavista: pyrotekninen aine, ajopanos sytytysnallin ja sytytyspanoksen kanssa, sytytin ammuksen sisällön levittävän panoksen tai heittopanoksen kanssa.

AMMUKSET, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0168, 0169, 0344

Esineet ja välineet, kuten ammukset tai luodit, jotka singotaan kanuunasta tai muusta tykistä. Joko eivät sisällä sytytintä tai sisältävät sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

AMMUKSET, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0167, 0324

Esineet ja välineet, kuten ammukset tai luodit, jotka singotaan kanuunasta tai muusta tykistä. Sisältävät sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

AMMUKSET, SAVUA MUODOSTAVAT, sisältävät tai eivät sisällä ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0015, 0016, 0303

Ampumatarvikkeet, jotka sisältävät savua muodostavaa ainetta, kuten kloorisulfonihapposeosta tai titaanitetrakloridia, tai savua muodostavaa pyroteknistä seosta, joka pohjautuu heksakloorietaaniin tai punaiseeen fosforiin. Jos aine ei ole itse räjähdysainetta, ampumatarvikkeet sisältävät myös yhden tai useamman seuraavista: ajopanos sytytysnallin ja sytytyspanoksen kanssa, sytytin ammuksen sisällön levittävän panoksen tai heittopanoksen kanssa. Termi sisältää myös savukranaatit.

Huom.

MERKKISAVUT eivät sisälly tähän määritelmään. Ne on lueteltu erikseen.

AMMUKSET, SAVUA MUODOSTAVAT, SISÄLTÄVÄT VALKOISTA FOSFORIA, sisältävät ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0245, 0246

Ampumatarvikkeet, jotka sisältävät valkoista fosforia savua muodostavana aineena. Sisältävät myös yhden tai useamman seuraavista: ajopanos sytytysnallin ja sytytyspanoksen kanssa, sytytin ammuksen sisällön levittävän panoksen tai heittopanoksen kanssa. Termi sisältää savukranaatit.

AMMUKSET, SYTYTTÄVÄT, sisältävät nestemäisiä tai geelimäisiä aineita, ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0247

Ampumatarvikkeet, jotka sisältävät nestemäisiä tai geelimäisiä sytyttäviä aineita. Jos sytyttävä aine ei ole itse räjähdysainetta, sisältävät yhden tai useamman seuraavista: ajopanos sytytysnallin ja sytytyspanoksen kanssa, sytytin ammuksen sisällön levittävän panoksen tai heittopanoksen kanssa.

AMMUKSET, SYTYTTÄVÄT, sisältävät tai eivät sisällä ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0009, 0010, 0300

Ampumatarvikkeet, jotka sisältävät sytyttävää seosta. Jos seos ei ole itse räjähdysainetta, sisältävät yhden tai useamman seuraavista: ajopanos sytytysnallin ja sytytyspanoksen kanssa, sytytin ammuksen sisällön levittävän panoksen tai heittopanoksen kanssa.

AMMUKSET, SYTYTTÄVÄT, SISÄLTÄVÄT VALKOISTA FOSFORIA, sisältävät ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0243, 0244

Ampumatarvikkeet, jotka sisältävät valkoista fosforia sytyttävänä aineena. Sisältävät yhden tai useamman seuraavista: ajopanos sytytysnallin ja sytytyspanoksen kanssa, sytytin ammuksen sisällön levittävän panoksen tai heittopanoksen kanssa.

AMMUKSET, TESTAUSTA VARTEN: UN 0363

Ampumatarvikkeet, jotka sisältävät pyroteknisiä aineita ja joita käytetään testattaessa uuden ammuksen, aseen osien tai kootun aseen suorituskykyä tai kestävyyttä.

AMMUSTEN SYTYTTIMET: UN 0364, 0365, 0366 ja RÄJÄYTYSNALLIT, AMMUSTEN SYTYTTIMISSÄ KÄYTETTÄVÄT: UN 0073

Esineet ja välineet, jotka koostuvat pienestä metalli- tai muoviputkesta, joka sisältää räjähdysainetta, kuten lyijyatsidi, PETN tai räjähdysaineiden yhdistelmät. Suunniteltu aloittamaan sytytysketju.

AMPUMA-ASEIDEN PATRUUNAT, JOISSA EI OLE RÄJÄHTÄVÄÄ LUOTIA: UN 0012, 0328, 0339, 0417

Ampumatarvikkeet, jotka koostuvat ammuksesta ilman räjähdyspanosta, mutta jotka sisältävät ajopanoksen joko sytytysnallin kanssa tai ilman. Näihin esineisiin ja välineisiin voidaan lukea valojuovapanokset edellyttäen, että niiden pääasiallinen vaaratekijä koostuu ajopanoksesta.

AMPUMA-ASEIDEN PATRUUNAT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0006, 0321, 0412

Ampumatarvikkeet, jotka koostuvat ammuksesta ja räjähdyspanoksesta joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla, sekä ajopanoksesta joko sytytysnallin kanssa tai ilman. Termi sisältää valmiit (kootut) ampumatarvikkeet, puolivalmiit (osittain kootut) ampumatarvikkeet ja erikseen ladattavat ampumatarvikkeet, silloin kun ne on pakattu yhteen.

AMPUMA-ASEIDEN PATRUUNAT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0005, 0007, 0348

Ampumatarvikkeet, jotka koostuvat ammuksesta ja räjähdyspanoksesta sisältäen sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla, sekä ajopanoksesta joko sytytysnallin kanssa tai ilman. Termi sisältää valmiit (kootut) ampumatarvikkeet, puolivalmiit (osittain kootut) ampumatarvikkeet ja erikseen ladattavat ampumatarvikkeet, silloin kun ne on pakattu yhteen.

ESINEET, RÄJÄHTÄVÄT, ERITTÄIN EPÄHERKÄT (ESINEET, EEI): UN 0486

Koesarjan 7 läpäisseet esineet ja välineet, jotka sisältävät vain erittäin epäherkkiä räjähtäviä aineita (EIDS) ja joiden tahattoman syttymisen ja räjähdyksen etenemisen todennäköisyys tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa on erittäin vähäinen.

HARJOITUSKRANAATIT, käsi- tai kiväärikranaatit: UN 0110, 0318, 0372, 0452

Esineet ja välineet, joissa ei ole pääräjähdyspanosta ja jotka on suunniteltu käsin heitettäviksi tai kiväärillä singottaviksi. Sisältävät sytytyslaitteen ja voivat sisältää asemanmäärityspanoksen (spotting charge).

HEKSOLIITTI (HEKSOTOLI), kuivana tai alle 15 paino-% vettä sisältävänä: UN 0118

Aine, joka koostuu huolellisesti sekoitetusta syklotrimetyleenitrinitramiinin (RDX) ja trinitrotolueenin (TNT) seoksesta. Termi sisältää "Koostumus B":n.

HEKSOTONAALI: UN 0393

Aine, joka koostuu huolellisesti sekoitetusta syklotrimetyleenitrinitramiinin (RDX), trinitrotolueenin (TNT) ja alumiinin seoksesta.

HYLSYT, PALAVAA AINETTA, TYHJÄT, ILMAN SYTYTYSNALLIA: UN 0446, 0447

Esineet ja välineet, jotka koostuvat osaksi tai kokonaan nitroselluloosasta valmistetusta patruunahylsystä.

HÄTÄMERKINANTOVÄLINEET, aluksissa käytettävät: UN 0194, 0195

Esineet ja välineet, jotka sisältävät ääni-, tuli- tai savumerkkejä tai niiden yhdistelmiä tuottavia pyroteknisiä aineita.

ILOTULITUSVÄLINEET: UN 0333, 0334, 0335, 0336, 0337

Pyrotekniset esineet ja välineet, jotka on suunniteltu viihdytyskäyttöön.

KATKAISUPANOKSET, TAIPUISAT: UN 0237, 0288

Esineet ja välineet, jotka koostuvat V:n muotoisesta räjähdysaineytimestä, joka on verhottu taipuisalla tupella.

KRANAATIT, käsi- tai kiväärikranaatit, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0284, 0285

Esineet ja välineet, jotka on suunniteltu käsin heitettäviksi tai kiväärillä singottaviksi. Joko eivät sisällä sytytintä tai sisältävät sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

KRANAATIT, käsi- tai kiväärikranaatit, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0292, 0293

Esineet ja välineet, jotka on suunniteltu käsin heitettäviksi tai kiväärillä singottaviksi. Sisältävät sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

KÄSIASEIDEN PATRUUNAT: UN 0012, 0339, 0417

Ampumatarvikkeet, jotka koostuvat patruunahylsystä ja siihen sijoitetusta keskussytytysnallista tai reunasytytysnallista, ja jotka sisältävät sekä ajopanoksen että kiinteän ammuksen. Ne on suunniteltu ammuttaviksi enintään 19,1 mm kaliiberin aseilla. Mitä tahansa kaliiberia olevat haulikon patruunat sisältyvät tähän määritelmään.

Huom.

KÄSIASEIDEN PAUKKUPATRUUNAT eivät sisälly tähän määritelmään. Ne on lueteltu erikseen. Eräät sotilaskäsiaseiden patruunat eivät sisälly tähän määritelmään. Ne on lueteltu kohdassa AMPUMA-ASEIDEN PATRUUNAT, JOISSA EI OLE RÄJÄHTÄVÄÄ LUOTIA.

KÄSIASEIDEN PAUKKUPATRUUNAT: UN 0014, 0327, 0338

Ampumatarvikkeet, jotka koostuvat suljetusta patruunahylsystä ja keskussytytysnallista tai reunasytytysnallista sekä panoksesta savutonta ruutia tai mustaruutia. Patruunahylsyt eivät sisällä ammusta. Patruunat on suunniteltu ammuttaviksi enintään 19,1 mm kaliiberin aseilla, ja niiden tarkoituksena on tuottaa kova ääni. Käytetään harjoitustarkoituksiin, kunnialaukauksiin, ajopanoksina, starttipistooleissa jne.

KÄSIMERKINANTOLAITTEET: UN 0191, 0373

Kannettavat esineet ja välineet, jotka sisältävät näkyviä merkkejä tai varoituksia tuottavia pyroteknisiä aineita. Termi sisältää kaikki pienet valaisupanokset, kuten maantiellä tai rautateillä käytettävät valaisupanokset ja vesillä käytettävät pienet hätävalaisupanokset.

KÖYDENHEITTORAKETIT: UN 0238, 0240, 0453

Esineet ja välineet, jotka koostuvat köyden heittämiseen suunnitellusta rakettimoottorista.

LAAJENTAMISPANOKSET, RÄJÄHTÄVÄT, öljynporausrei'issä käytettävät, ilman sytytintä: UN 0099

Esineet ja välineet, jotka koostuvat hylsyssä olevasta räjähdyspanoksesta ilman sytytintä. Käytetään laajentamaan poranterän ympärillä olevaa kalliota, jotta raakaöljyn virtaus kalliossa helpottuisi.

LAUKAISULAITTEET, RÄJÄHTÄVÄT: UN 0173

Esineet, jotka koostuvat pienestä räjähdysainepanoksesta ja sytyttimestä sekä sauvoista tai renkaista. Katkaisevat sauvat tai renkaat laitteiston nopeaa laukaisemista varten.

LEIKKURIT, RÄJÄHDYSPANOKSELLA VARUSTETUT: UN 0070

Esineet ja välineet, jotka koostuvat veitsenteräistä laitteesta, jonka pieni panos humahtavaa räjähdysainetta ajaa alasinta vasten.

LISÄRÄJÄYTTIMET, RÄJÄHTÄVÄT: UN 0060

Esineet ja välineet, jotka koostuvat pienestä irrotettavasta räjäyttimestä, joka on sijoitettu ammuksen onteloon sytyttimen ja räjähdyspanoksen väliin.

LOUHINTARÄJÄHDYSAINEET, TYYPPI A: UN 0081

Aineet, jotka sisältävät nestemäisiä orgaanisia nitraatteja, kuten nitroglyserolia, tai niiden seoksia ja yhtä tai useampaa seuraavista aineista: nitroselluloosa; ammoniumnitraatti tai muut epäorgaaniset nitraatit; aromaattiset nitrojohdannaiset tai palavat aineet kuten puujauho ja alumiinijauhe. Aineet voivat sisältää inerttejä ainesosia kuten piimaata, ja lisäaineita kuten väriaineita ja stabilisaattoreita. Näiden räjähdysaineiden ovat pulverimaisia, geelimäisiä tai elastisia. Termi sisältää dynamiitit, räjähdysgelatiinit ja gelatiinidynamiitit.

LOUHINTARÄJÄHDYSAINEET, TYYPPI B: UN 0082, 0331

Aineet, jotka sisältävät:

(a) ammoniumnitraatin tai muiden epäorgaanisten nitraattien seoksia räjähdysaineiden, kuten trinitrotolueenin (TNT), kanssa. Joko sisältävät tai eivät sisällä muita aineita, kuten puujauhoa tai alumiinijauhetta; tai

(b) ammoniumnitraatin tai muiden epäorgaanisten nitraattien seoksia muiden palavien aineiden, ei kuitenkaan räjähdysaineiden, kanssa. Kummassakin tapauksessa aineet voivat sisältää inerttejä ainesosia, kuten piimaata, ja lisäaineita, kuten väriaineita ja stabilisaattoreita. Nämä räjähdysaineet eivät saa sisältää nitroglyserolia tai vastaavia nestemäisiä orgaanisia nitraatteja eivätkä kloraatteja.

LOUHINTARÄJÄHDYSAINEET, TYYPPI C: UN 0083

Aineet, jotka sisältävät joko kalium- tai natriumkloraattiseoksia tai kalium-, natrium- tai ammoniumperkloraattiseoksia orgaanisten nitrojohdannaisten tai palavien aineiden, kuten puujauhon, alumiinijauheen tai hiilivetyjen, kanssa. Aineet voivat sisältää inerttejä ainesosia, kuten piimaata, ja lisäaineita, kuten väriaineita ja stabilisaattoreita. Nämä räjähdysaineet eivät saa sisältää nitroglyserolia tai vastaavia nestemäisiä orgaanisia nitraatteja.

LOUHINTARÄJÄHDYSAINEET, TYYPPI D: UN 0084

Aineet, jotka sisältävät nitrattujen orgaanisten yhdisteiden ja palavien materiaalien, kuten hiilivetyjen ja alumiinijauheen seoksia. Aineet voivat sisältää inerttejä ainesosia, kuten piimaata, ja lisäaineita, kuten väriaineita ja stabilisaattoreita. Nämä räjähdysaineet eivät saa sisältää nitroglyserolia tai vastaavia nestemäisiä orgaanisia nitraatteja, kloraatteja tai ammoniumnitraattia. Termi sisältää yleensä myös muovailtavat räjähdysaineet.

LOUHINTARÄJÄHDYSAINEET, TYYPPI E: UN 0241, 0332

Aineet, jotka sisältävät oleellisena ainesosana vettä ja runsaasti ammoniumnitraattia tai muita hapettimia, joista osa tai kaikki ovat liuoksena. Muut ainesosat voivat olla nitrojohdannaisia kuten trinitrotolueenia, hiilivetyjä tai alumiinijauhetta. Ne voivat sisältää inerttejä ainesosia kuten piimaata, ja lisäaineita kuten väriaineita ja stabilisaattoreita. Termi sisältää emulsioräjähdysaineet, slurryt ja vesigeeliräjähdysaineet.

LUOTAUSLAITTEET, RÄJÄHTÄVÄT: UN 0374, 0375

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähdyspanoksesta joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Pudotetaan aluksista ja ne toimivat saavuttaessaan ennalta määrätyn syvyyden tai meren pohjan.

LUOTAUSLAITTEET, RÄJÄHTÄVÄT: UN 0204, 0296

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähdyspanoksesta ja sytyttimestä, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Pudotetaan aluksista ja ne toimivat saavuttaessaan ennalta määrätyn syvyyden tai meren pohjan.

MERKINANTOPATRUUNAT: UN 0054, 0312, 0405

Esineet ja välineet, joiden tarkoitus on merkinantopistooleista tms. ammuttuna tuottaa värillisiä valomerkkejä tai muita merkinantokeinoja.

MERKKISAVUT: UN 0196, 0197, 0313, 0487

Esineet ja välineet, jotka sisältävät savua tuottavia pyroteknisiä aineita. Voivat lisäksi sisältää äänimerkkejä tuottavia laitteita.

MIINAT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0137, 0138

Esineet ja välineet, jotka tavallisesti koostuvat räjähdysaineella täytetyistä metalli- tai seosastioista, joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu toimimaan alusten, ajoneuvojen tai henkilöiden kosketuksesta. Termi sisältää "Bangalore torpedot".

MIINAT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0136, 0294

Esineet ja välineet, jotka tavallisesti koostuvat räjähdysaineella täytetyistä metalli- tai seosastioista, sisältäen sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu toimimaan alusten, ajoneuvojen tai henkilöiden kosketuksesta. Termi sisältää "Bangalore torpedot".

MUSTARUUTI, rakeisena tai jauheena: UN 0027

Aineet, jotka koostuvat huolellisesti sekoitetusta puuhiilen tai muun hiilen ja joko kaliumnitraatin tai natriumnitraatin seoksesta ja jotka sisältävät tai eivät sisällä rikkiä.

MUSTARUUTI, PURISTEINA tai MUSTARUUTI, PELLETTEINÄ: UN 0028

Aineet, jotka koostuvat mustaruudista pelletin muodossa.

NIITIT, RÄJÄHTÄVÄT: UN 0174

Esineet ja välineet, jotka koostuvat metalliniitin sisällä olevasta pienestä räjähdysainepanoksesta.

NÄYTTEET, RÄJÄHTÄVÄT, muut kuin aloiteräjähdysaineet: UN 0190

Uudet tai olemassa olevat räjähteet, joita ei vielä ole luokiteltu luvun 3.2 taulukossa A mainittuun nimikkeeseen ja jotka kuljetetaan toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaan ja yleensä pieninä määrinä mm. testaus-, luokitus-, tutkimus- ja tuotekehitystarkoituksiin, laadunvalvontatarkoituksiin tai kaupallisina näytteinä.

Huom.

Räjähteet, jotka on luokiteltu luvun 3.2 taulukossa A mainittuun toiseen nimikkeeseen, eivät sisälly tähän määritelmään.

OKTOLIITTI (OKTOLI), kuivana tai alle 15 paino-% vettä sisältävänä: UN 0266

Aine, joka koostuu huolellisesti sekoitetusta syklotetrametyleenitetranitramiinin (HMX) ja trinitrotolueenin (TNT) seoksesta.

OKTONAALI: UN 0496

Aine, joka koostuu huolellisesti sekoitetusta syklotetrametyleenitetranitramiinin (HMX), trinitrotolueenin (TNT) ja alumiinin seoksesta.

ONTELOAMMUKSET, ilman räjäytysnallia: UN 0059 ja ONTELOPANOKSET, ilman räjäytysnallia: UN 0439, 0440, 0441

Esineet ja välineet, jotka koostuvat hylsystä ja sen sisällä olevasta panoksesta räjähdysainetta, jossa on jäykällä materiaalilla vuorattu ontelo, ilman sytytintä. Suunniteltu tuottamaan voimakas, lävistävä suihkuvaikutus.

ONTELOPANOSJÄRJESTELMÄT, öljynporausrei'issä käytettävät, ilman räjäytysnallia: UN 0124, 0494

Esineet ja välineet, jotka koostuvat teräsputkesta tai metallivanteesta, johon tulilangalla yhdistetyt muotoillut panokset sijoitetaan, ilman sytytintä.

OSAT, SYTYTYSKETJUT, N.O.S.: UN 0382, 0383, 0384, 0461

Räjähdysainetta sisältävät esineet ja välineet, jotka on suunniteltu välittämään räjähdys tai humahdus sytytysketjun sisällä.

PANOKSET, jotka on tarkoitettu (esim. ammuksen) sisällön levittämiseen, räjähtävät: UN 0043

Esineet ja välineet, jotka koostuvat pienestä panoksesta räjähdysainetta, ja joita käytetään ammusten tai muiden ampumatarvikkeiden avaamiseen ja niiden sisällön levittämiseen.

PATRUUNAHYLSYT, LATAAMATTOMAT, NALLITETUT: UN 0055, 0379

Esineet ja välineet, jotka koostuvat metallista, muovista tai muusta syttymättömästä materiaalista valmistetusta patruunahylsystä, jossa ainoana räjähtävänä osana on sytytysnalli.

PATRUUNAT, VOIMANLÄHTEINÄ KÄYTETTÄVÄT: UN 0275, 0276, 0323, 0381

Esineet ja välineet, jotka on suunniteltu toteuttamaan mekaanisia toimenpiteitä. Koostuvat hylsystä ja panoksesta humahtavaa räjähdysainetta sekä sytyttimestä. Humahtamisen kaasumaiset tuotteet saavat aikaan paisumista, lineaarista tai pyörivää liikettä tai ne aktivoivat välikalvoja, venttiileitä tai kytkimiä tai sinkoavat suljinlaitteita tai sammutusaineita.

PATRUUNAT, ÖLJYNPORAUSREI'ISSÄ KÄYTETTÄVÄT: UN 0277, 0278

Esineet ja välineet, jotka koostuvat ohuesta pahvista, metallista tai muusta materiaalista valmistetusta hylsystä, joka sisältää vain ajoainejauhetta, jonka tarkoituksena on singota karaistu ammus läpäisemään öljylähteen seinämä.

Huom.

ONTELOAMMUKSET ja ONTELOPANOKSET eivät sisälly tähän määritelmään. Ne on lueteltu erikseen.

PAUKKULAUKAUKSET: UN 0326, 0413 ja AMPUMA-ASEIDEN PAUKKUPATRUUNAT: UN 0014, 0327, 0338

Ampumatarvikkeet, jotka koostuvat suljetusta patruunahylsystä, jossa on joko keskussytytysnalli tai reunasytytysnalli ja panos savutonta ruutia tai mustaruutia, mutta joka ei sisällä ammusta. Tuottavat kovan äänen ja niitä käytetään harjoitustarkoituksiin, kunnianlaukauksiin, ajopanoksina, starttipistooleissa jne. Termi sisältää paukkuammukset.

PAUKKURASIAT, RAUTATIELLÄ KÄYTETTÄVÄT: UN 0192, 0193, 0492, 0493

Esineet ja välineet, jotka sisältävät laitteen musertuessa kovan äänen tuottavaa pyroteknistä ainetta. Suunniteltu asetettaviksi raiteille.

PENTOLIITTI, kuivana tai alle 15 paino-% vettä sisältävänä: UN 0151

Aine, joka koostuu huolellisesti sekoitetusta pentaerytriittitetranitraatin (PETN) ja trinitrotolueenin (TNT) seoksesta.

PIKATULILANKA, metallipäällysteinen: UN 0103

Esine, joka koostuu metalliputken sisällä olevasta humahtavasta räjähdysaineytimestä.

POMMIT, JOISSA ON PALAVAA NESTETTÄ, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0399, 0400

Lentokoneesta pudotettavat esineet ja välineet, jotka koostuvat palavalla nesteellä täytetystä ja räjähdyspanoksella varustetusta säiliöstä.

POMMIT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0034, 0035

Lentokoneesta pudotettavat räjähtävät esineet ja välineet, joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

POMMIT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0033, 0291

Lentokoneesta pudotettavat räjähtävät esineet ja välineet, jotka sisältävät sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

PYROFORISET ESINEET: UN 0380

Esineet ja välineet, jotka sisältävät pyroforista ainetta (voi syttyä itsestään joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa), ja räjähtävää ainetta tai räjähtävän osan. Termi ei sisällä valkoista fosforia sisältäviä esineitä eikä välineitä.

PYROTEKNISET ESINEET, teknillisiin tarkoituksiin: UN 0428, 0429, 0430, 0431, 0432

Esineet ja välineet, jotka sisältävät pyroteknisiä aineita ja joita käytetään teknillisiin tarkoituksiin, kuten lämmön tuottamiseen, kaasun tuottamiseen, teatteritehosteisiin yms.

Huom.

Seuraavat esineet ja välineet eivät sisälly tähän määritelmään: kaikki ampumatarvikkeet; MERKINANTOPATRUUNAT; LEIKKURIT, RÄJÄHDYSPANOKSELLA VARUSTETUT; ILOTULITUSVÄLINEET; VALAISUPANOKSET, PUDOTETTAVAT; VALAISUPANOKSET; LAUKAISULAITTEET, RÄJÄHTÄVÄT; NIITIT, RÄJÄHTÄVÄT; KÄSIMERKINANTOLAITTEET; HÄTÄMERKINANTOVÄLINEET; PAUKKURASIAT, RAUTATEILLÄ KÄYTETTÄVÄT; MERKKISAVUT. Ne on lueteltu erikseen.

RAKETIT, heittopanoksella varustetut: UN 0436, 0437, 0438

Esineet ja välineet, jotka koostuvat rakettimoottorista ja panoksesta, joka levittää hyötykuorman raketin kärjestä. Termi sisältää ohjukset.

RAKETIT, JOISSA ON NESTEMÄISTÄ POLTTOAINETTA, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0397, 0398

Esineet ja välineet, jotka koostuvat nestemäistä polttoainetta sisältävästä sylinteristä, varustettuna yhdellä tai useammalla suuttimella ja taistelukärjellä. Termi sisältää ohjukset.

RAKETIT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0181, 0182

Esineet ja välineet, jotka koostuvat rakettimoottorista ja taistelukärjestä, joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Termi sisältää ohjukset.

RAKETIT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0180, 0295

Esineet ja välineet, jotka koostuvat rakettimoottorista ja taistelukärjestä sisältäen sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Termi sisältää ohjukset.

RAKETIT, räjähtämättömällä kärjellä varustetut: UN 0183, 0502

Esineet ja välineet, jotka koostuvat rakettimoottorista ja räjähtämättömästä kärjestä. Termi sisältää ohjukset.

RAKETTIEN TAISTELUKÄRJET, varustettuna ammuksen sisällön levittävällä panoksella tai heittopanoksella: UN 0370

Esineet ja välineet, jotka koostuvat inertistä hyötykuormasta ja pienestä panoksesta räjähdysainetta tai humahtavaa räjähdysainetta, joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu liitettäväksi rakettiin levittämään inerttiä materiaalia. Termi sisältää ohjusten taistelukärjet.

RAKETTIEN TAISTELUKÄRJET, varustettuna ammuksen sisällön levittävällä panoksella tai heittopanoksella: UN 0371

Esineet ja välineet, jotka koostuvat inertistä hyötykuormasta ja pienestä panoksesta räjähdysainetta tai humahtavaa räjähdysainetta, sisältäen sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu liitettäväksi rakettiin levittämään inerttiä materiaalia. Termi sisältää ohjusten taistelukärjet.

RAKETTIEN TAISTELUKÄRJET, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0286, 0287

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähdysaineesta, joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu liitettäväksi rakettiin. Termi sisältää ohjusten taistelukärjet.

RAKETTIEN TAISTELUKÄRJET, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0369

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähdysaineesta sisältäen sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu liitettäväksi rakettiin. Termi sisältää ohjusten taistelukärjet.

RAKETTIMOOTTORIT: UN 0186, 0280, 0281

Esineet ja välineet, jotka koostuvat yhdellä tai useammalla suuttimella varustetun sylinterin sisältämästä räjähdysainepanoksesta, yleensä kiinteästä ajoaineesta. Suunniteltu käyttämään rakettia tai ohjusta.

RAKETTIMOOTTORIT, NESTEMÄINEN POLTTOAINE: UN 0395, 0396

Esineet ja välineet, jotka koostuvat nestemäistä polttoainetta sisältävästä sylinteristä, varustettuna yhdellä tai useammalla suuttimella. Suunniteltu käyttämään rakettia tai ohjusta.

RAKETTIMOOTTORIT, SISÄLTÄVÄT HYPERGOLISIA NESTEITÄ, sisältävät tai eivät sisällä heittopanoksen: UN 0250, 0322

Esineet ja välineet, jotka koostuvat hypergolista polttoainetta sisältävästä sylinteristä, varustettuna yhdellä tai useammalla suuttimella. Suunniteltu käyttämään rakettia tai ohjusta.

RUUDIN RAAKAMASSA KOSTUTETTUNA, vähintään 17 paino-% alkoholia sisältävänä: UN 0433; RUUDIN RAAKAMASSA KOSTUTETTUNA, vähintään 25 paino-% vettä sisältävänä: UN 0159

Aine, joka koostuu nitroselluloosasta, joka on kyllästetty enintään 60 paino-% nitroglyserolilla, muulla nestemäisellä orgaanisella nitraatilla tai näiden seoksella.

RUUTI, SAVUTON: UN 0160, 0161

Aine, joka perustuu ajoaineena käytettävään nitroselluloosaan. Termi sisältää yksipohjaiset ajoaineet [nitroselluloosa (NC) yksinään], kaksipohjaiset ajoaineet [kuten NC ja nitroglyseroli (NG)] sekä kolmipohjaiset ajoaineet [kuten NC/NG/nitroguanidiini].

Huom.

Valettu, puristettu savuton ruuti tai pussipanokset savutonta ruutia on lueteltu kohdassa AJOPANOKSET tai AJOPANOKSET, TYKINLAUKAUKSIA VARTEN.

RÄJÄHDYSAINEET, ERITTÄIN EPÄHERKÄT, (AINEET EVI) N.O.S.: UN 0482

Koesarjan 5 läpäisseet aineet, jotka ovat massaräjähdysvaarallisia, mutta jotka ovat niin epäherkkiä, että syttymismahdollisuus tai mahdollisuus palamisen muuttumisesta detonaatioksi tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa on hyvin vähäinen.

RÄJÄHDYSPANOKSET, KAUPALLISET, ilman räjäytysnallia: UN 0442, 0443, 0444, 0445

Esineet ja välineet, jotka koostuvat panoksesta räjähdysainetta ilman sytytintä, ja joita käytetään räjähdyshitsauksessa, -liittämisessä, -muovaamisessa tai muissa metallurgisissa toimenpiteissä.

RÄJÄHDYSPANOKSET, MUOVISIDOSTEISET: UN 0457, 0458, 0459, 0460

Esineet ja välineet, jotka koostuvat panoksestamuovisidosteista räjähdysainetta, joka on valmistettu erityiseen muotoon ilman hylsyä ja ilman sytytintä. Suunniteltu osaksi taistelukärkien kaltaisia ampumatarvikkeita.

RÄJÄYTTIMET, ILMAN RÄJÄYTYSNALLIA: UN 0042, 0283

Esineet ja välineet, jotka sisältävät panoksen räjähdysainetta ilman sytytintä. Käytetään lisäämään räjäytysnallien tai räjähtävän tulilangan sytytinvoimaa.

RÄJÄYTTIMET, RÄJÄYTYSNALLILLA VARUSTETUT: UN 0225, 0268

Esineet ja välineet, jotka sisältävät panoksen räjähdysainetta ja sytyttimen. Käytetään lisäämään räjäytysnallien tai räjähtävän tulilangan sytytinvoimaa.

RÄJÄYTYSNALLIT, EI-SÄHKÖKÄYTTÖISET, louhintaa varten: UN 0029, 0267, 0455

Esineet ja välineet, jotka on erityisesti suunniteltu louhintaräjähdysaineiden sytyttämiseen. Nämä räjäytysnallit voivat olla joko välittömästi toimivia tai sisältää viiveitä. Ei-sähkökäyttöiset räjäytysnallit aktivoidaan esim. iskuputkella, välähdysputkella, aikatulilangalla, muulla sytytyslaitteella tai taipuisalla tulilangalla. Termi sisältää räjähdysreleet ilman tulilankaa.

RÄJÄYTYSNALLIT, SÄHKÖKÄYTTÖISET, louhintaa varten: UN 0030, 0255, 0456

Esineet ja välineet, jotka on erityisesti suunniteltu louhintaräjähdysaineiden sytyttämiseen. Nämä räjäytysnallit voivat olla joko välittömästi toimivia tai sisältää viiveitä. Sähkökäyttöiset räjäytysnallit aktivoidaan sähkövirralla.

SALAMAVALOJAUHE: UN 0094, 0305

Pyrotekninen aine, joka sytytettynä tuottaa voimakasta valoa.

SYTYTTIMET, RÄJÄHTÄVÄT: UN 0106, 0107, 0257, 0367

Esineet ja välineet, joissa on räjähtäviä osia ja jotka on suunniteltu tuottamaan räjähdys ampumatarvikkeissa. Sisältävät mekaanisia, sähköisiä, kemiallisia tai hydrostaattisia osia sytyttämään räjähdys. Ovat yleensä suojattuja.

SYTYTTIMET, RÄJÄHTÄVÄT, SUOJATUT: UN 0408, 0409, 0410

Esineet ja välineet, joissa on räjähtäviä osia ja jotka on suunniteltu tuottamaan räjähdys ampumatarvikkeissa. Sisältävät mekaanisia, sähköisiä, kemiallisia tai hydrostaattisia osia sytyttämään räjähdys. Räjähtävä sytytin täytyy suojata kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

SYTYTTIMET, SYTYTTÄVÄT: UN 0316, 0317, 0368

Esineet ja välineet, jotka sisältävät ampumatarvikkeissa humahduksen aiheuttavaa aloiteräjähdysainetta. Sisältävät mekaanisia, sähköisiä, kemiallisia tai hydrostaattisia osia humahduksen aloittamiseksi. Ovat yleensä suojattuja.

SYTYTTIMET, SYTYTTÄVÄT: UN 0121, 0314, 0315, 0325, 0454

Esineet ja välineet, jotka sisältävät yhtä tai useampaa sytytysketjussa humahduksen tuottavaa räjähdysainetta. Voidaan käynnistää kemiallisesti, sähköisesti tai mekaanisesti.

Huom.

Seuraavat esineet ja välineet eivät sisälly tähän määritelmään: TULILANKA, SYTYTYSLANKA; PIKATULILANKA; AIKATULILANKA, EI RÄJÄHTÄVÄ; SYTYTTIMET, SYTYTTÄVÄT; TULILANGAN SYTYTTIMET; SYTYTYSNALLIT; SYTYTYSNALLIT (POHJARUUVI). Ne on lueteltu erikseen.

SYTYTYSNALLIT: UN 0044, 0377, 0378

Esineet ja välineet, jotka koostuvat muovi- tai metallinallihatusta, joka sisältää pienen määrän helposti iskusta syttyvää aloiteräjähdysaineseosta. Ovat käsiaseiden patruunoiden ja ajopanosten iskunallien sytyttävä osa.

SYTYTYSNALLIT (POHJARUUVI): UN 0319, 0320, 0376

Esineet ja välineet, jotka koostuvat sytytysnallista sytytystä varten sekä apupanoksesta humahtavaa räjähdysainetta kuten mustaruutia. Käytetään tykin ammushylsyn sisällä olevan ajopanoksen sytyttämiseen jne.

SYTYTYSVÄLINEET, EI-SÄHKÖKÄYTTÖISET, louhintaa varten: UN 0360, 0361, 0500

Ei-sähkökäyttöiset sytyttimet, jotka on koottu ja jotka aktivoidaan esim. aikatulilangalla, iskuputkella, välähdysputkella tai tulilangalla. Voivat olla joko välittömästi toimivia tai sisältää viiveitä. Termi sisältää räjähdysreleet, jotka sisältävät tulilangan.

SYVYYSPOMMIT: UN 0056

Esineet ja välineet, jotka koostuvat tynnyrin tai ammuksen sisällä olevasta panoksesta räjähdysainetta joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu räjähtämään veden alla.

TORPEDON TAISTELUKÄRJET, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0221

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähdysaineesta joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla. Suunniteltu liitettäväksi torpedoon.

TORPEDOT, JOISSA ON NESTEMÄISTÄ POLTTOAINETTA, räjähtämättömällä kärjellä varustetut: UN 0450

Esineet ja välineet, jotka koostuvat nestemäisestä räjähtävästä systeemistä, jonka tarkoitus on käyttää torpedoa veden alla. Sisältävät räjähtämättömän kärjen.

TORPEDOT, JOISSA ON NESTEMÄISTÄ POLTTOAINETTA, räjähdyspanoksella varustetut tai ilman räjähdyspanosta: UN 0449

Esineet ja välineet, jotka koostuvat joko nestemäisestä räjähtävästä systeemistä, jonka tarkoitus on käyttää torpedoa veden alla, ja jotka sisältävät tai eivät sisällä taistelukärkeä, tai nestemäisestä räjähtämättömästä systeemistä, jonka tarkoitus on käyttää torpedoa veden alla, ja jotka sisältävät taistelukärjen.

TORPEDOT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0451

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähtämättömästä systeemistä, jonka tarkoitus on käyttää torpedoa veden alla, sekä taistelukärjestä joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

TORPEDOT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0329

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähtävästä systeemistä, jonka tarkoitus on käyttää torpedoa veden alla, sekä taistelukärjestä joko ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

TORPEDOT, räjähdyspanoksella varustetut: UN 0330

Esineet ja välineet, jotka koostuvat räjähtävästä tai räjähtämättömästä systeemistä, jonka tarkoitus on käyttää torpedoa veden alla, sekä taistelukärjestä ja sytyttimestä, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

TRITONAALI: UN 0390

Aine, joka koostuu alumiinin kanssa sekoitetusta trinitrotolueenista (TNT).

TUHOAMISPANOKSET: UN 0048

Esineet ja välineet, jotka koostuvat panoksesta räjähdysainetta ja pahvista, muovista, metallista tai muusta materiaalista valmistetussa hylsystä. Esineet ja välineet ovat joko ilman sytytintä tai ne sisältävät sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

Huom.

Seuraavat esineet ja välineet eivät sisälly tähän määritelmään: POMMIT; MIINAT; AMMUKSET. Ne on lueteltu erikseen.

TULILANGAN SYTYTTIMET: UN 0131

Eri tyyppiset esineet ja välineet, jotka käynnistetään kitkalla, iskulla tai sähköisesti ja käytetään aikatulilangan sytyttämiseen.

TULILANKA, RÄJÄHTÄVÄ, metallipäällysteinen: UN 0102, 0290

Esine, joka koostuu räjähdysaineytimestä, joka on verhottu pehmeällä metalliputkella, sisältää tai ei sisällä suojapäällystettä.

TULILANKA, RÄJÄHTÄVÄ, RÄJÄHDYSVOIMALTAAN VÄHÄINEN, metallipäällysteinen: UN 0104

Esine, joka koostuu räjähdysaineytimestä, joka on verhottu pehmeällä metalliputkella, sisältää tai ei sisällä suojapäällystettä. Räjähdysaineen määrä on niin pieni, että tulilangan ulkopuolella esiintyy vain vähäinen räjähdysvaikutus.

TULILANKA, RÄJÄHTÄVÄ, taipuisa: UN 0065, 0289

Esine, joka koostuu räjähdysaineytimestä, joka on suljettu kudotun muovilla tai muulla materiaalilla päällystetyn kankaan sisään. Päällystettä ei tarvita, jos kudottu kangas on pölytiivis.

TULILANKA, SYTYTYSLANKA: UN 0066

Esine, joka koostuu mustaruudilla tai muulla nopeasti palavalla pyroteknisellä seoksella päällystetyistä tekstiililangoista ja taipuisasta suojapäällyksestä, tai se koostuu taipuisan kudotun kankaan ympäröimästä mustaruutiytimestä. Palaa pituuttaan pitkin ulkopuolelle näkyvällä liekillä ja sitä käytetään välittämään laitteesta lähtöisin oleva sytytys panokseen tai sytytysnalliin.

TURVATYYNYN KAASUNKEHITTIMET, PYROTEKNISET tai TURVATYYNYMODUULIT, PYROTEKNISET tai TURVAVYÖN ESIKIRISTIMET, PYROTEKNISET: UN 0503

Esineet, jotka sisältävät pyroteknisiä aineita. Käytetään ajoneuvojen turvatyynyinä tai turvavöinä henkilöiden suojana.

VALAISUAMMUKSET, sisältävät tai eivät sisällä ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0171, 0254, 0297

Ampumatarvikkeet, joiden tarkoitus on tuottaa yhdestä lähteestä voimakasta valoa alueen valaisemiseksi. Termi sisältää valaisevat patruunat, kranaatit, ammukset ja pommit sekä kohteentunnistuspommit.

Huom.

Seuraavat esineet ja välineet: MERKINANTOPATRUUNAT; KÄSIMERKINANTOLAITTEET; HÄTÄMERKINANTOVÄLINEET; VALAISUPANOKSET, PUDOTETTAVAT; VALAISUPANOKSET eivät sisälly tähän määritelmään. Ne on lueteltu erikseen.

VALAISUPANOKSET: UN 0092, 0418, 0419

Esineet ja välineet, jotka sisältävät pyroteknisiä aineita ja jotka on suunniteltu käytettäviksi valaistus-, tunnistamis-, merkki- tai varoitustarkoituksia varten.

VALAISUPANOKSET, PUDOTETTAVAT: UN 0093, 0403, 0404, 0420, 0421

Esineet ja välineet, jotka sisältävät pyroteknisiä aineita ja jotka on suunniteltu pudotettaviksi lentokoneesta valaistus-, tunnistamis-, merkki- tai varoitustarkoituksia varten.

VALAISUPATRUUNAT: UN 0049, 0050

Esineet ja välineet, jotka koostuvat hylsystä, sytytysnallista ja salamavalojauheesta koottuna yhdeksi laukaisuvalmiiksi kappaleeksi.

VALAISUPOMMIT: UN 0039, 0299

Lentokoneesta pudotettavat räjähtävät esineet ja välineet, jotka saavat aikaan lyhytaikaisen, voimakkaan valaistuksen valokuvausta varten. Sisältävät valaisuseoksen.

VALAISUPOMMIT: UN 0038

Lentokoneesta pudotettavat räjähtävät esineet ja välineet, jotka saavat aikaan lyhytaikaisen, voimakkaan valaistuksen valokuvausta varten. Sisältävät panoksen räjähdysainetta ilman sytytintä tai sisältäen sytyttimen, joka on suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

VALAISUPOMMIT: UN 0037

Lentokoneesta pudotettavat räjähtävät esineet ja välineet, jotka saavat aikaan lyhytaikaisen, voimakkaan valaistuksen valokuvausta varten. Sisältävät panoksen räjähdysainetta ja sytyttimen, jota ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.

VALOJUOVA-AMMUKSET, joissa ei ole räjähtävää panosta: UN 0345, 0424, 0425

Esineet ja välineet, kuten ammukset tai luodit, jotka singotaan kanuunasta tai muusta tykistä, kivääristä tai muusta käsiaseesta.

VALOJUOVAPANOKSET, TARKOITETTU AMMUKSIIN: UN 0212, 0306

Suljetut pyroteknisiä aineita sisältävät esineet ja välineet, jotka on suunniteltu paljastamaan ammuksen lentorata.

VESIAKTIVOIDUT ESINEET, sisältävät ammuksen sisällön levittävän panoksen, heitto- tai ajopanoksen: UN 0248, 0249

Esineet ja välineet, joiden toiminta riippuu niiden sisällön fysikaalis-kemiallisesta reaktiosta veden kanssa.

2.2.1.2. Räjähteet, joiden kuljetus on kielletty

2.2.1.2.1. Sellaisten räjähdysaineiden, jotka ovat käsikirjan "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan I kriteerien mukaisesti erittäin herkkiä tai jotka ovat alttiita itsestään tapahtuville reaktioille, samoin kuin niiden räjähtävien aineiden ja esineiden, joita ei voida luokitella luvun 3.2 taulukossa A mainittuun nimikkeeseen tai n.o.s.-nimikkeeseen, kuljetus on kielletty.

2.2.1.2.2. Yhteensopivuusryhmään K kuuluvien esineiden kuljetus on kielletty (1.2K, UN 0020 ja 1.3K, UN 0021).

2.2.1.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.2. Luokka 2 Kaasut

2.2.2.1. Kriteerit

2.2.2.1.1. Luokkaan 2 kuuluvat puhtaat kaasut, kaasujen seokset, yhden tai useamman kaasun seokset yhden tai useamman muun aineen kanssa sekä esineet, jotka sisältävät näitä aineita.

Kaasulla tarkoitetaan ainetta:

(a) jonka höyrynpaine 50 °C lämpötilassa on yli 300 kPa (3 bar); tai

(b) joka on kokonaan kaasumainen 20 °C lämpötilassa 101,3 kPa vakiopaineessa.

Huom.

1. UN 1052 FLUORIVETY luokitellaan kuitenkin luokkaan 8.

2. Puhdas kaasu voi sisältää sen valmistuksesta peräisin olevia tai stabiilisuuden säilyttämiseksi siihen lisättyjä ainesosia edellyttäen, että näiden ainesosien määrä ei aiheuta muutoksia kaasun luokitukseen tai sen kuljetusta koskeviin säännöksiin, kuten esimerkiksi täyttöasteeseen, täyttöpaineeseen tai koepaineeseen.

3. N.O.S.-nimikkeet kohdassa 2.2.2.3 voivat sisältää sekä puhtaita kaasuja että seoksia.

2.2.2.1.2. Luokkaan 2 kuuluvat aineet ja esineet on jaoteltu seuraavasti:

1. Puristetut kaasut: kaasut, joiden kriittinen lämpötila on alle 20 °C;

2. Nesteytetyt kaasut: kaasut, joiden kriittinen lämpötila on vähintään 20 °C;

3. Jäähdytetyt nesteytetyt kaasut: kaasut, jotka kuljetettaessa ovat alhaisen lämpötilansa vuoksi osittain nestemäisiä;

4. Paineenalaisina liuotetut kaasut: kaasut, jotka kuljetettaessa ovat liuotettuna liuottimeen;

5. Aerosolipakkaukset ja pienet kaasua sisältävät astiat (kaasupatruunat);

6. Muut paineenalaista kaasua sisältävät esineet;

7. Paineettomat kaasut, jotka ovat erityisvaatimusten alaisia (kaasunäytteet).

2.2.2.1.3. Luokan 2 aineet ja esineet kuuluvat yhteen seuraavista ryhmistä vaaraominaisuuksiensa perusteella:

>TAULUKON PAIKKA>

Jos näiden kriteerien mukaisesti kaasuilla ja kaasuseoksilla on useampaan kuin yhteen ryhmään liittyvä vaaraominaisuus, on kirjaimella T merkitty ryhmä ensisijainen ennen kaikkia muita ryhmiä. Kirjaimella F merkitty ryhmä on etusijalla ennen kirjaimilla A tai O merkittyjä ryhmiä.

Huom.

1. YK:n suosituksissa vaarallisten aineiden kuljetuksesta (United Nations Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, Model Regulations), kansainvälisiä vaarallisten aineiden merikuljetuksia koskevassa koodissa (International Maritime Dangerous Goods Code, IMDG Code) sekä ICAO:n teknisissä ohjeissa vaarallisten aineiden turvallisesta ilmakuljetuksesta (ICAO Technical Instructions for the Safe Transport of Dangerous Goods by Air) on kaasut luokiteltu ensisijaisen vaaraominaisuutensa mukaisesti seuraaviin kolmeen alaluokkaan:

Alaluokka 2.1: palavat kaasut (vastaa F-kirjaimella merkittyjä ryhmiä);

Alaluokka 2.2: palamattomat, myrkyttömät kaasut (vastaa A- tai O-kirjaimella merkittyjä ryhmiä);

Alaluokka 2.3: myrkylliset kaasut (vastaa T-kirjaimella merkittyjä ryhmiä (ts. T, TF, TC, TO, TFC ja TOC)).

2. Aerosolit ja pienet kaasua sisältävät astiat, on luokiteltava sisällön vaaraominaisuuksien mukaisesti johonkin ryhmään A-TOC. Sisältöä pidetään palavana, jos se sisältää yli 45 massa-% tai yli 250 g palavaa ainesosaa. Palavat ainesosat ovat kaasuja, jotka ovat normaalissa paineessa ilmassa palavia, tai nestemäisiä aineita tai valmisteita, joiden leimahduspiste on enintään 100 °C.

3. Syövyttäviä kaasuja pidetään myrkyllisinä ja tämän vuoksi ne on luokiteltu ryhmiin TC, TFC tai TOC.

4. Seokset, jotka sisältävät yli 21 tilavuus-% happea, on luokiteltava hapettaviksi.

2.2.2.1.4. Jos luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu luokan 2 seos vastaa muita kuin kohdissa 2.2.2.1.2 ja 2.2.2.1.5 mainittuja kriteerejä, on tällainen seos luokiteltava kriteerien mukaisesti soveltuvaan n.o.s.-nimikkeeseen.

2.2.2.1.5. Luokan 2 aineet ja esineet, joita ei ole nimeltä mainittu luvun 3.2 taulukossa A, on luokiteltava yhteen kohdassa 2.2.2.3 luetelluista yleisistä ryhmänimikkeistä kohtien 2.2.2.1.2 ja 2.2.2.1.3 mukaisesti. Seuraavia luokituskriteerejä on sovellettava:

Tukahduttavat kaasut

Kaasut, jotka eivät ole hapettavia, palavia ja myrkyllisiä ja jotka laimentavat tai syrjäyttävät ilmakehässä normaalisti olevan hapen.

Palavat kaasut

Kaasut, jotka 20 °C lämpötilassa ja 101,3 kPa vakiopaineessa:

(a) ovat syttyviä enintään 13 tilavuus-%:n seoksena ilman kanssa; tai

(b) omaavat vähintään 12 prosenttiyksikön syttymisalueen ilman kanssa riippumatta siitä, mikä on alempi syttymisraja.

Palavuus on määritettävä joko testien avulla tai laskemalla ISO-standardimenetelmien mukaisesti (ks. standardi ISO 10156:1996).

Jos näitä menetelmiä ei voida käyttää saatavilla olevien tietojen riittämättömyyden takia, voidaan käyttää alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen tunnustamia vastaavia menetelmiä.

Jos alkuperämaa ei ole jäsenvaltio, on toimivaltaisen viranomaisen siinä jäsenvaltiossa, johon tavaralähetys ensimmäiseksi saapuu, tunnustettava nämä menetelmät.

Hapettavat kaasut

Kaasut, jotka yleensä happea luovuttamalla voivat aiheuttaa muiden materiaalien syttymisen tai myötävaikuttaa siihen enemmän kuin ilma. Hapetuskyky on määritettävä joko testien avulla tai laskemalla ISO-standardimenetelmien mukaisesti (ks. standardi ISO 10156:1996).

Myrkylliset kaasut

Huom.

Kaasut, jotka täyttävät syövyttävyytensä perusteella myrkyllisyydelle asetetut kriteerit joko kokonaan tai osittain, on luokiteltava myrkyllisiksi. Katso myös otsikon "syövyttävät kaasut" alla olevat kriteerit mahdollisen syövyttävyys-lisävaaran osalta.

Kaasut, joiden:

(a) tiedetään olevan ihmiselle niin myrkyllisiä tai syövyttäviä, että ne aiheuttavat terveysvaaran; tai

(b) oletetaan olevan ihmiselle myrkyllisiä tai syövyttäviä, koska niiden akuutin myrkyllisyyden LC50-arvo on enintään 5000 ml/m3 (ppm) testattuna kohdan 2.2.61.1 mukaisesti.

Kaasuseoksille (mukaan lukien muiden luokkien aineiden höyryt) voidaan käyttää seuraavaa kaavaa:

>PIC FILE= "L_2004018FI.005501.TIF">

missä:

fi= seoksen ainesosan i mooliosuus

Ti= seoksen ainesosan i myrkyllisyysindeksi.

Ti vastaa standardissa ISO 10298:1995 ilmoitettua LC50-arvoa.

Jos standardissa ISO 10298:1995 ei ole LC50-arvoa ilmoitettu, on käytettävä tieteellisessä kirjallisuudessa saatavilla olevaa arvoa.

Jos LC50-arvoa ei tunneta, määritetään myrkyllisyysindeksi joko käyttämällä fysiologisilta ja kemiallisilta vaikutuksiltaan samanlaisten aineiden alinta LC50-arvoa tai testien avulla, jos tämä on ainoa käytännöllinen mahdollisuus.

Syövyttävät kaasut

Kaasut tai kaasuseokset, jotka täyttävät myrkyllisyyskriteerit pelkästään syövyttävien ominaisuuksiensa perusteella, on luokiteltava myrkyllisiksi aineiksi, joilla on lisävaarana syövyttävyys.

Kaasuseoksella, jota pidetään myrkyllisenä syövyttävien ja myrkyllisten ominaisuuksiensa yhteisvaikutuksen perusteella, on lisävaarana syövyttävyys, jos ihmisestä saadun kokemuksen perusteella seoksen tiedetään tuhoavan ihoa, silmiä tai limakalvoja tai kun seoksen syövyttävien ainesosien LC50-arvo on enintään 5000 ml/m3 (ppm), kun LC50 on laskettu seuraavan kaavan mukaan:

>PIC FILE= "L_2004018FI.005601.TIF">

missä:

fci= seoksen syövyttävän ainesosan i mooliosuus;

Tci= seoksen syövyttävän ainesosan i myrkyllisyysindeksi.

Tci vastaa standardissa ISO 10298:1995 ilmoitettua LC50-arvoa.

Jos standardissa ISO 10298:1995 ei ole LC50-arvoa ilmoitettu, on käytettävä tieteellisessä kirjallisuudessa saatavilla olevaa arvoa.

Jos LC50-arvoa ei tunneta, määritetään myrkyllisyysindeksi joko käyttämällä fysiologisilta ja kemiallisilta vaikutuksiltaan samanlaisten aineiden alinta LC50-arvoa tai testien avulla, jos tämä on ainoa käytännöllinen mahdollisuus.

2.2.2.2. Kaasut, joiden kuljetus on kielletty

2.2.2.2.1. Luokkaan 2 kuuluvia kemiallisesti epästabiilien aineiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet tavanomaisten kuljetusolosuhteiden vallitessa tapahtuvien vaarallisten reaktioiden, kuten hajoamisen, jakaantumisen tai polymerisoitumisen, estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että kuljetusastiat ja -säiliöt eivät sisällä näitä reaktioita edistäviä aineita.

2.2.2.2.2. Seuraavien aineiden ja seosten kuljettaminen on kielletty:

- UN 2186 KLOORIVETY, JÄÄHDYTETTY NESTE;

- UN 2421 TYPPITRIOKSIDI;

- UN 2455 METYYLINITRIITTI;

- Jäähdytetyt nesteytetyt kaasut, joita ei voi luokitella luokituskoodeihin 3A, 3O tai 3F;

- Paineenalaisina liuotetut kaasut, joita ei voi luokitella YK-numeroihin 1001, 2073 tai 3318.

2.2.2.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.3. Luokka 3 Palavat nesteet

2.2.3.1. Kriteerit

2.2.3.1.1. Luokkaan 3 kuuluvat palavat nesteet ja niitä sisältävät esineet. Tähän luokkaan kuuluvat aineet:

- jotka ovat nestemäisiä kohdassa 1.2.1 olevan "nestemäinen" -määritelmän kohdan (a) mukaisesti;

- joiden höyrynpaine 50 °C lämpötilassa on enintään 300 kPa (3 bar) ja jotka eivät ole täydellisesti kaasumaisessa muodossa 20 °C lämpötilassa ja 101,3 kPa vakiopaineessa; ja

- joiden leimahduspiste on enintään 61 °C (ks. sovellettavat kokeet kohdassa 2.3.3.1).

Luokkaan 3 kuuluvat myös nestemäiset aineet ja sulassa muodossa olevat kiinteät aineet, joiden leimahduspiste on yli 61 °C ja joita kuljetetaan tai annetaan kuljetettavaksi lämmitettyinä vähintään leimahduspistettään vastaaviin lämpötiloihin. Nämä aineet luokitellaan YK-numeroon 3256.

Luokkaan 3 kuuluvat myös flegmatoidut nestemäiset räjähdysaineet. Flegmatoidut nestemäiset räjähdysaineet ovat räjähdysaineita, jotka veteen tai muuhun nesteeseen liuotettuina tai suspendoituina muodostavat homogeenisen nesteseoksen, jolla ei enää ole räjähdysominaisuuksia. Luvun 3.2 taulukossa A näitä ovat UN 1204, 2059, 3064, 3343 ja 3357 nimikkeet.

Huom.

1. Aineet, jotka eivät ole myrkyllisiä tai syövyttäviä, ja joiden leimahduspiste on yli 35 °C, ja jotka eivät käsikirjan "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdassa 32.5.2 annetuissa testiolosuhteissa ylläpidä palamista, eivät kuulu luokkaan 3. Jos kuitenkin näitä aineita kuljetetaan tai annetaan kuljetettavaksi lämmitettyinä vähintään leimahduspistettään vastaaviin lämpötiloihin, ovat ne luokan 3 aineita.

2. Poikkeuksena kohdasta 2.2.3.1.1 dieselöljy, kaasuöljy ja kevyt polttoöljy, joiden leimahduspiste on yli 61 °C mutta enintään 100 °C, on luokiteltava luokkaan 3, UN 1202.

3. Hengitettyinä erittäin myrkylliset nestemäiset aineet, joiden leimahduspiste on alle 23 °C, ja myrkylliset aineet, joiden leimahduspiste on vähintään 23 °C, ovat luokan 6.1 aineita (ks. 2.2.61.1).

4. Torjunta-aineina käytettävät palavat, nestemäiset aineet ja valmisteet, jotka ovat erittäin myrkyllisiä, myrkyllisiä tai lievästi myrkyllisiä, ja joiden leimahduspiste on vähintään 23 °C, ovat luokan 6.1 aineita (ks. 2.2.61.1).

5. Syövyttävät nesteet, joiden leimahduspiste on vähintään 23 °C, ovat luokan 8 aineita (ks. 2.2.8.1).

6. UN 2734 AMIINIT, NESTEMÄISET, SYÖVYTTÄVÄT, PALAVAT, N.O.S., UN 2734 POLYAMIINIT, NESTEMÄISET, SYÖVYTTÄVÄT, PALAVAT, N.O.S. ja UN 2920 SYÖVYTTÄVÄ NESTE, PALAVA, N.O.S. ovat luokan 8 aineita (ks. 2.2.8.1).

7. Tämän direktiivin säännöksiä ei sovelleta käyttövalmisiin farmaseuttisiin tuotteisiin, kuten esimerkiksi kosmeettiisiin valmisteisiin, huumaaviin aineisiin ja lääkkeisiin, jotka on valmistettu ja pakattu yksityis- tai perhekäyttöön tarkoitettuihin vähittäismyyntipakkauksiin.

2.2.3.1.2. Luokkaan 3 kuuluvat aineet ja esineet on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.3.1.3. Luokkaan 3 luokitellut aineet ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Aineet, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, on tämän kohdan määräysten mukaisesti luokiteltava kohdassa 2.2.3.3 mainittuihin soveltuviin nimikkeisiin ja pakkausryhmiin. Palavat nesteet on luokiteltava yhteen seuraavista pakkausryhmistä kuljetuksessa muodostuvan vaarallisuusasteen mukaisesti:

Pakkausryhmä I: Erittäin vaaralliset aineet: palavat nesteet, joiden kiehumispiste tai kiehumisen alkamispiste on enintään 35 °C, ja palavat nesteet, joiden leimahduspiste on alle 23 °C ja jotka ovat joko kohdan 2.2.61.1 määritelmän mukaan erittäin myrkyllisiä tai kohdan 2.2.8.1 määritelmän mukaan erittäin syövyttäviä;

Pakkausryhmä II: Vaaralliset aineet: palavat nesteet, joiden leimahduspiste on alle 23 °C ja joita ei ole luokiteltu pakkausryhmään I lukuun ottamatta kohdan 2.2.3.1.4 aineita;

Pakkausryhmä III: Vähäistä vaaraa aiheuttavat aineet: palavat nesteet, joiden leimahduspiste on 23-61 °C sekä kohdan 2.2.3.1.4 aineet.

2.2.3.1.4. Nestemäiset tai viskoosiset seokset ja valmisteet, mukaan lukien ne, jotka sisältävät enintään 20 % nitroselluloosaa, jonka typpipitoisuus on enintään 12,6 % (kuivapainosta), on luokiteltava pakkausryhmään III vain, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

(a) Liuottimen erottumiskokeessa erottuneen liuotinkerroksen korkeus on alle 3 % näytteen kokonaiskorkeudesta (ks. käsikirja "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osa III, kohta 32.5.1); ja

(b) Viskositeetti(3) ja leimahduspiste ovat seuraavan taulukon mukaisia:

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

Seokset, joissa on yli 20 %, mutta enintään 55 % nitroselluloosaa, jonka typpipitoisuus on enintään 12,6 % kuivapainosta, ovat UN 2059 aineita.

Seokset, joiden leimahduspiste on alle 23 °C ja jotka sisältävät:

- yli 55 % nitroselluloosaa riippumatta sen typpipitoisuudesta; tai

- enintään 55 % nitroselluloosaa, jonka typpipitoisuus on yli 12,6 % kuivapainosta,

ovat luokan 1 aineita (UN 0340 tai UN 0342) tai luokan 4.1 aineita (UN 2555, 2556 tai 2557).

2.2.3.1.5. Liuokset ja homogeeniset seokset, joiden leimahduspiste on vähintään 23 °C ja jotka eivät ole myrkyllisiä tai syövyttäviä (viskoosiset aineet, kuten maalit tai lakat, lukuun ottamatta yli 20 % nitroselluloosaa sisältäviä aineita) pakattuina tilavuudeltaan enintään 450 litran astioihin, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jos liuottimen erottumiskokeessa (ks. käsikirja "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osa III, kohta 32.5.1) erottuneen liuotinkerroksen korkeus on alle 3 % kokonaiskorkeudesta ja jos aineiden valumisaika 23 °C lämpötilassa standardin ISO 2431:1993 mukaisella viskositeettikuppimenetelmällä aukon halkaisijan ollessa 6 mm on:

(a) vähintään 60 s; tai

(b) vähintään 40 s ja aineet sisältävät enintään 60 % luokan 3 aineita.'

2.2.3.1.6. Jos luokan 3 aineiden vaaraominaisuudet muuttuvat luvun 3.2 taulukossa A mainituista niihin lisättyjen muiden aineiden johdosta, tällaiset seokset tai liuokset on luokiteltava niihin nimikkeisiin, mihin ne todellisen vaarallisuutensa perusteella kuuluvat.

Huom.

Liuosten ja seosten (kuten valmisteet ja jätteet) luokituksen osalta ks. myös 2.1.3.

2.2.3.1.7. Kohdan 2.3.2 mukaisten testimenetelmien sekä kohdan 2.2.3.1.1 kriteerien perusteella voidaan myös määritellä, onko nimeltä mainittu liuos tai seos tai nimeltä mainittua ainetta sisältävä liuos tai seos sellainen, että liuokseen tai seokseen ei sovelleta tämän luokan määräyksiä (ks. myös 2.1.3).

2.2.3.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

2.2.3.2.1. Helposti peroksideja muodostavien luokan 3 aineiden (kuten eetterit ja eräät heterosykliset happipitoiset aineet) kuljetus on kielletty, jos niiden peroksidipitoisuus vetyperoksidiksi (H2O2) laskettuna ylittää 0,3 %. Peroksidipitoisuus on määritettävä kohdan 2.3.3.2 mukaisesti.

2.2.3.2.2. Luokan 3 kemiallisesti epästabiilien aineiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet kuljetuksen aikana tapahtuvien vaarallisten hajoamis- tai polymeroitumisreaktioiden estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että kuljetusastiat ja -säiliöt eivät sisällä näitä reaktioita edistäviä aineita.

2.2.3.2.3. Muiden kuin luvun 3.2 taulukossa A lueteltujen flegmatoitujen nestemäisten räjähdysaineiden kuljettaminen luokan 3 aineina on kielletty.

2.2.3.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.006301.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.006401.TIF">

2.2.41. Luokka 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet

2.2.41.1. Kriteerit

2.2.41.1.1. Luokkaan 4.1 kuuluvat helposti syttyvät aineet ja esineet sekä flegmatoidut räjähdysaineet, jotka ovat kiinteitä aineita kohdassa 1.2.1 olevan "kiinteä" -määritelmän kohdan (a) mukaisesti, sekä nestemäiset tai kiinteät itsereaktiiviset aineet.

Luokkaan 4.1 kuuluvat:

- helposti syttyvät kiinteät aineet ja esineet (ks. kohdat 2.2.41.1.3-2.2.41.1.8);

- itsereaktiiviset kiinteät tai nestemäiset aineet (ks. kohdat 2.2.41.1.9-2.2.41.1.17);

- flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet (ks. 2.2.41.1.18);

- itsereaktiivisten aineiden kaltaiset aineet (ks. 2.2.41.1.19).

2.2.41.1.2. Luokkaan 4.1 kuuluvat aineet ja esineet on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Helposti syttyvät kiinteät aineet

Määritelmä ja ominaisuudet

2.2.41.1.3. Helposti syttyvät kiinteät aineet ovat helposti palavia kiinteitä aineita sekä kiinteitä aineita, jotka voivat syttyä palamaan kitkan vaikutuksesta.

Helposti palavat kiinteät aineet ovat jauhemaisia, rakeisia tai pastamaisia aineita, jotka ovat vaarallisia, jos ne voivat helposti syttyä antamalla sytytyslähteen (esim. palava tulitikku) vaikuttaa niihin lyhyen aikaa ja jos niiden syttyessä liekki leviää nopeasti. Vaaran voi aiheuttaa tulipalon lisäksi myrkylliset palamistuotteet. Metallien jauheet ovat vaikean sammutettavuutensa takia erityisen vaarallisia, koska tavalliset sammutusaineet, kuten hiilidioksidi tai vesi, voivat lisätä vaaraa.

Luokitus

2.2.41.1.4. Luokkaan 4.1 luokitellut helposti syttyvät aineet ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Orgaaniset aineet ja esineet, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, voidaan luvun 2.1 määräysten mukaisesti luokitella kohdassa 2.2.41.3 mainittuihin nimikkeisiin kokemusperäisen tiedon perusteella tai käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.2.1 mukaisilla testimenetelmillä saatujen tulosten perusteella. Epäorgaaniset aineet, joita ei ole nimeltä mainittu, on luokiteltava käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.2.1 mukaisilla testimenetelmillä saatujen tulosten perusteella; myös kokemusperäinen tieto on otettava huomioon, jos se johtaa tiukempaan luokitukseen.

2.2.41.1.5. Luokiteltaessa aineita, joita ei ole nimeltä mainittu, yhteen kohdassa 2.2.41.3 mainituista nimikkeistä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.2.1 mukaisten testimenetelmien perusteella, sovelletaan seuraavia kriteereitä:

(a) Jauhemaiset, rakeiset tai pastamaiset aineet, lukuun ottamatta metallien tai metalliseosten jauheita, on luokiteltava luokan 4.1 helposti palaviksi aineiksi, jos ne saadaan helposti syttymään antamalla sytytyslähteen (esim. palava tulitikku) vaikuttaa niihin lyhyen aikaa tai jos niiden syttyessä liekki leviää nopeasti, palamisaika mitatulla 100 mm:n matkalla on pienempi kuin 45 s tai palamisnopeus on suurempi kuin 2,2 mm/s.

(b) Metallien tai metalliseosten jauheet on luokiteltava luokkaan 4.1, jos ne voivat syttyä liekin vaikutuksesta ja reaktio leviää koko näytteeseen kymmenessä minuutissa tai sitä lyhyemmässä ajassa.

Kiinteät aineet, jotka voivat syttyä palamaan kitkan vaikutuksesta, on luokiteltava luokkaan 4.1 olemassa oleviin nimikkeisiin (esim. tulitikut) tai mahdollisten erityismääräysten mukaisesti.

2.2.41.1.6. Käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.2.1 mukaisten testimenetelmien sekä kohtien 2.2.41.1.4 ja 2.2.41.1.5 kriteerien perusteella voidaan myös määritellä, onko nimeltä mainittu aine sellainen, että se ei ole tämän luokan määräysten alainen.

2.2.41.1.7. Jos luokan 4.1 aineiden vaaraominaisuudet muuttuvat luvun 3.2 taulukossa A mainituista niihin lisättyjen muiden aineiden johdosta, tällaiset seokset on luokiteltava niihin nimikkeisiin, mihin se todellisen vaarallisuutensa perusteella kuuluvat.

Huom.

Liuosten ja seosten (kuten valmisteet ja jätteet) luokituksen osalta ks. myös 2.1.3.

Pakkausryhmän määrittäminen

2.2.41.1.8. Luvun 3.2 taulukossa A mainittuihin eri nimikkeisiin luokitellut helposti syttyvät kiinteät aineet on luokiteltava pakkausryhmiin II tai III käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.2.1 mukaisten testimenetelmien perusteella seuraavien kriteerien mukaisesti:

(a) Helposti syttyvät kiinteät aineet, joiden palamisaika testattaessa on pienempi kuin 45 s 100 mm:n matkalla, on luokiteltava seuraavasti:

Pakkausryhmä II: jos liekki ylittää kostutetun vyöhykkeen;

Pakkausryhmä III: jos kostutettu vyöhyke pysäyttää liekin vähintään neljän minuutin ajaksi;

(b) Metallien ja metalliseosten jauheet on luokiteltava seuraavasti:

Pakkausryhmä II: jos testattaessa reaktio leviää yli koko näytteen pituuden enintään viidessä minuutissa;

Pakkausryhmä III: jos testattaessa reaktio leviää yli koko näytteen pituuden yli viidessä minuutissa.

Kiinteiden aineiden, jotka voivat syttyä palamaan kitkan vaikutuksesta, pakkausryhmän määrittäminen on suoritettava olemassa olevien nimikkeiden mukaisesti tai mahdollisten sovellettavien erityismääräysten mukaisesti.

Itsereaktiiviset aineet

Määritelmät

2.2.41.1.9. Tässä direktiivissä tarkoitetut itsereaktiiviset aineet ovat termisesti epästabiileja aineita, jotka voivat hajota voimakkaan eksotermisesti myös ilman reaktioon osallistuvaa happea (ilmaa). Aineita ei pidetä luokan 4.1 itsereaktiivisina aineina, jos:

(a) ne ovat räjähteitä luokan 1 kriteerien mukaan;

(b) ne ovat luokan 5.1 kriteerien mukaan hapettavia aineita (ks. 2.2.51.1);

(c) ne ovat luokan 5.2 kriteerien mukaan orgaanisia peroksideja (ks. 2.2.52.1);

(d) niiden hajoamislämpö on vähemmän kuin 300 J/g; tai

(e) niiden itsekiihtyvä hajoamislämpötila (SADT) (ks. huom. 2) on yli 75 °C 50 kg:n kollissa.

Huom.

1. Hajoamislämpö voidaan määrittää käyttäen mitä tahansa kansainvälisesti tunnettua menetelmää esim. differentiaalista pyyhkäisykalorimetriaa (DSC) ja adiabaattista kalorimetriaa.

2. Itsekiihtyvä hajoamislämpötila on alhaisin lämpötila, jossa aineen hajoaminen voi tapahtua kuljetukseen käytetyssä pakkauksessa. SADT-arvon määritystä koskevat vaatimukset ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan II luvussa 20 ja kohdassa 28.4.

3. Aine, jolla on itsereaktiivisen aineen ominaisuuksia, on luokiteltava itsereaktiiviseksi aineeksi, vaikka tämä aine kohdan 2.2.42.1.5 mukaisen määrityksen perusteella luokittuisi luokkaan 4.2.

Ominaisuudet

2.2.41.1.10. Itsereaktiivisten aineiden hajoaminen voi alkaa lämmön, katalyyttisesti vaikuttavien epäpuhtauksien (esim. happojen, raskasmetalliyhdisteiden, emästen), kitkan tai iskun vaikutuksesta. Lämpötilan nousu kiihdyttää hajoamisnopeutta ja se vaihtelee aineesta riippuen. Hajoamisen seurauksena voi syntyä myrkyllisiä kaasuja tai höyryjä erityisesti silloin, kun ei tapahdu aineen syttymistä. Määrättyjen itsereaktiivisten aineiden lämpötilaa on valvottava. Jotkut itsereaktiiviset aineet voivat hajota räjähtäen, erityisesti, jos ne ovat rajoitetussa tilassa. Tätä ominaisuutta voidaan muuttaa lisäämällä laimennusaineita tai käyttämällä sopivia pakkauksia. Muutamat itsereaktiiviset aineet palavat voimakkaasti. Itsereaktiivisia aineita ovat esim. seuraavat yhdistetyypit:

- alifaattiset atsoyhdisteet (-C-N=N-C-);

- orgaaniset atsidit (-C-N3);

- diatsoniumsuolat (-CN2+ Z-);

- N-nitrosoyhdisteet (-N-N=O); ja

- aromaattiset sulfohydratsidit (-SO2-NH-NH2).

Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, ja muita reaktiivisia ryhmiä sisältävillä aineilla ja joillakin aineiden seoksilla voi olla samanlaiset ominaisuudet.

Luokitus

2.2.41.1.11. Itsereaktiiviset aineet jaetaan seitsemään tyyppiin niiden aiheuttaman vaaran perusteella. Itsereaktiivisia aineita on tyypistä A, jonka kuljetus on kielletty pakkauksessa, jossa se on testattu, tyyppiin G, johon ei sovelleta luokan 4.1 itsereaktiivisia aineita koskevia määräyksiä. Luokitus tyyppeihin B-F riippuu suoraan kuljetettavaksi sallitusta aineen enimmäismäärästä pakkauksessa. Luokitusperusteet, sovellettavat luokitusmenetelmät, testimenetelmät ja kriteerit sekä sopiva koeselostusmalli ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osassa II.

2.2.41.1.12. Valmiiksi luokitellut aineet ja soveltuviin yleisiin ryhmänimikkeisiin luokitellut aineet on lueteltu kohdassa 2.2.41.4. Tässä luettelossa on mainittu myös jokaisen aineen YK-numero, pakkaustapa ja tarvittaessa valvontalämpötilat ja hälytyslämpötilat.

Yleiset ryhmänimikkeet määrittelevät:

- itsereaktiivisen aineen tyypin (B-F), ks. 2.2.41.1.11;

- fysikaalisen tilan (nestemäinen/kiinteä); ja

- lämpötilavalvonnan (tarvittaessa), ks. 2.2.41.1.17.

Kohdassa 2.2.41.4 lueteltujen itsereaktiivisten aineiden luokitus perustuu teknisesti puhtaisiin aineisiin (paitsi, jos aineen kohdalla on ilmoitettu alle 100 %:n pitoisuus).

2.2.41.1.13. Itsereaktiivisten aineiden tai niiden valmisteiden, joita ei ole kohdassa 2.2.41.4 mainittu, luokituksen ja yleisen ryhmänimikkeen määrää alkuperämaan toimivaltainen viranomainen koeselostuksen perusteella. Hyväksymistodistuksen on sisällettävä aineen luokitustiedot ja sovellettavat kuljetusehdot. Jos alkuperämaa ei ole jäsenvaltio, sen jäsenvaltion, johon tavaralähetys ensimmäiseksi saapuu, on varmennettava luokitus ja kuljetusehdot.

2.2.41.1.14. Katalyyttejä kuten sinkkiyhdisteitä saa lisätä joihinkin itsereaktiivisiin aineisiin niiden reaktiivisuuden muuttamiseksi. Katalyytin tyypistä ja pitoisuudesta riippuen tämä voi johtaa lämpöstabiilisuuden alenemiseen ja muutokseen räjähdysominaisuuksissa. Jos jompikumpi näistä ominaisuuksista muuttuu, uusi valmiste on arvioitava uudelleen luokitusmenetelmän mukaisesti.

2.2.41.1.15. Näytteet itsereaktiivisista aineista tai niiden valmisteista, joita ei ole kohdassa 2.2.41.4 mainittu ja joille ei ole saatavilla täydellistä testitulosten sarjaa ja joita kuljetetaan lisätestejä tai arviointeja varten, on luokiteltava itsereaktiivisten aineiden tyypin C soveltuvaan nimikkeeseen edellyttäen, että seuraavat ehdot on täytetty:

- saatavilla olevien tietojen perusteella näyte ei ole vaarallisempi kuin tyypin B itsereaktiivinen aine;

- näyte on pakattu pakkaustapaa OP2 käyttäen ja määrä kuljetusyksikköä kohden on enintään 10 kg;

- saatavilla olevien tietojen perusteella mahdollinen valvontalämpötila on riittävän alhainen estämään itsereatiivisen aineen hajoamisen ja riittävän korkea estämään eri ainefaasien erottumisen vaarallisessa määrin.

Flegmatointi

2.2.41.1.16. Kuljetusturvallisuuden varmistamiseksi itsereaktiiviset aineet flegmatoidaan usein laimentamalla. Jos aineen prosenttiosuus on annettu, tarkoitetaan sillä massaprosenttia pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. Jos laimenninta käytetään, itsereaktiivinen aine on testattava laimentimen kanssa siinä pitoisuudessa ja muodossa, jota käytetään kuljetuksessa. Laimentimia, joita käytettäessä itsereaktiivinen aine voi väkevöityä vaarallisessa määrin pakkauksen vuotaessa, ei saa käyttää. Laimentimen on oltava yhteensopiva itsereaktiivisen aineen kanssa. Yhteensopivia laimentimia tässä mielessä ovat ne kiinteät aineet ja nestemäiset aineet, joilla ei ole haitallista vaikutusta itsereaktiivisen aineen lämpöstabiilisuuteen ja niiden aiheuttaman vaaran laatuun. Nestemäisten laimentimien valmisteissa, jotka vaativat lämpötilavalvontaa (ks. 2.2.41.1.14), kiehumispisteen on oltava vähintään 60 °C ja leimahduspisteen vähintään 5 °C. Nesteen kiehumispisteen on oltava vähintään 50 °C korkeampi kuin itsereaktiivisen aineen valvontalämpötila.

Lämpötilavalvontaa koskevat vaatimukset

2.2.41.1.17. Tiettyjä itsereaktiivisia aineita saa kuljettaa vain lämpötilavalvotuissa olosuhteissa. Valvontalämpötila on korkein lämpötila, jossa itsereaktiivista ainetta voidaan turvallisesti kuljettaa. Kuljetuksen aikana lämpötilan kollin välittömässä läheisyydessä oletetaan ylittävän 55 °C vain suhteellisen lyhyen ajan 24 tunnin aikavälillä. Jos valvontalämpötilaa ei pystytä ylläpitämään, voi olla tarpeellista käynnistää hätätoimenpiteet.

Hälytyslämpötila on lämpötila, jossa nämä toimenpiteet on käynnistettävä. Valvonta- ja hälytyslämpötilat saadaan itsekiihtyvästä hajoamislämpötilasta, SADT (ks. Taulukko 1). SADT-arvo on määritettävä, jotta voidaan päättää, täytyykö aine kuljettaa lämpötilavalvotuissa olosuhteissa. Määräykset SADT-arvon määrittämiseksi ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan II luvussa 20 ja kohdassa 28.4.

Taulukko 1

VALVONTA- JA HÄLYTYSLÄMPÖTILOJEN JAOTTELU

>TAULUKON PAIKKA>

Itsereaktiivisten aineiden, joiden SADT-arvo on enintään 55 °C, lämpötilaa on valvottava kuljetuksen aikana. Valvontalämpötila ja hälytyslämpötila ovat kohdan 2.2.41.4 luettelossa. Todellinen kuljetuslämpötila voi olla alhaisempi kuin valvontalämpötila, mutta sen on oltava sellainen, etteivät ainefaasit erotu vaarallisessa määrin.

Flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet

2.2.41.1.18. Flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet ovat aineita, jotka on kostutettu vedellä tai alkoholilla tai jotka on laimennettu muilla aineilla siten, että niiden räjähdysominaisuudet on eliminoitu. Luvun 3.2 taulukossa A näitä nimikkeitä ovat seuraavat: UN 1310, 1320, 1321, 1322, 1336, 1337, 1344, 1347, 1348, 1349, 1354, 1355, 1356, 1357, 1517, 1571, 2555, 2556, 2557, 2852, 2907, 3317, 3319 sekä 3344, ja jos sovelletaan luvun 3.3 erityismääräystä 15, seuraavat: UN 0154, 0155, 0209, 0214, 0215, 0234, ja jos sovelletaan luvun 3.3 erityismääräystä 18: UN 0220.

Itsereaktiivisten aineiden kaltaiset aineet

2.2.41.1.19. Aineet jotka:

(a) koesarjojen 1 ja 2 mukaan kuuluivat luokkaan 1, mutta jotka koesarjan 6 perusteella vapautuvat luokan 1 määräyksistä;

(b) eivät ole luokan 4.1 itsereaktiivisia aineita; ja

(c) eivät ole luokan 5.1 tai 5.2 aineita,

luokitellaan kuuluviksi luokkaan 4.1. Näitä nimikkeitä ovat UN 2956, 3241, 3242 ja 3251.

2.2.41.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

2.2.41.2.1. Luokan 4.1 kemiallisesti epästabiilien aineiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet kuljetuksen aikana tapahtuvien vaarallisten hajoamis- tai polymeroitumisreaktioiden estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että kuljetusastiat ja -säiliöt eivät sisällä näitä reaktioita edistäviä aineita.

2.2.41.2.2. Nimikkeeseen UN 3097 kuuluvien helposti syttyvien, hapettavien kiinteiden aineiden kuljetus on kielletty paitsi, jos ne täyttävät luokan 1 vaatimukset (ks. myös 2.1.3.7).

2.2.41.2.3. Seuraavien aineiden kuljetus on kielletty:

- tyyppiä A olevat itsereaktiiviset aineet [ks. käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osa II kohta 20.4.2 (a)];

- fosforisulfidit, jotka sisältävät keltaista tai valkoista fosforia;

- muut kuin luvun 3.2 taulukossa A mainitut flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet;

- sulassa muodossa olevat epäorgaaniset helposti syttyvät aineet, lukuun ottamatta UN 2448 RIKKI, SULASSA MUODOSSA;

- bariumatsidi, joka sisältää alle 50 massa-% vettä.

2.2.41.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.006901.TIF">

2.2.41.4. Luettelo itsereaktiivisista aineista

Huom.

Pakkaustavat, ks. 4.1.4.1, pakkaustapa P520 sekä 4.1.7.1.

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.42. Luokka 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet

2.2.42.1. Kriteerit

2.2.42.1.1. Luokkaan 4.2 kuuluvat:

- Pyroforiset aineet mukaan lukien seokset ja liuokset (nestemäiset tai kiinteät), jotka jo pieninä ainemäärinä syttyvät ilman vaikutuksesta viidessä minuutissa. Nämä ovat luokan 4.2 helposti itsestään syttyviä aineita; ja

- Itsestään kuumenevat aineet ja esineet mukaan lukien seokset ja liuokset, jotka kuumenevat itsestään ilman vaikutuksesta, vaikkei niihin tuoda energiaa. Nämä aineet voivat syttyä vain määrien ollessa suuria (kilogrammoja) ja pitkän ajan (tunteja, vuorokausia) kuluessa.

2.2.42.1.2. Luokan 4.2 aineet ja esineet on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Ominaisuudet

2.2.42.1.3. Itsesyttymiseen johtava aineiden itsestään kuumeneminen johtuu aineen reaktiosta ilmassa olevan hapen kanssa ja siitä, että kehittynyt lämpö ei tarpeeksi nopeasti johdu ympäristöön. Itsestään syttyminen tapahtuu, kun lämmön muodostumisnopeus ylittää lämmönsiirtymisnopeuden ja itsesyttymislämpötila on saavutettu.

Luokitus

2.2.42.1.4. Luokkaan 4.2 luokitellut aineet ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Aineet ja esineet, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, voidaan luokitella luvun 2.1 määräysten mukaisesti kohdassa 2.2.42.3 mainittuihin erityisiin n.o.s.-nimikkeisiin kokemusperäisen tiedon perusteella tai käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.3 mukaisilla testimenetelmillä saatujen tulosten perusteella. Luokitus yleisiin luokan 4.2 n.o.s.-nimikkeisiin on tehtävä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.3 mukaisilla testimenetelmillä saatujen tulosten perusteella; myös kokemusperäinen tieto on otettava huomioon, jos se johtaa tiukempaan luokitukseen.

2.2.42.1.5. Luokiteltaessa aineita ja esineitä, joita ei ole nimeltä mainittu, yhteen kohdassa 2.2.42.3 mainituista nimikkeistä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.3 testimenetelmien perusteella, sovelletaan seuraavia kriteereitä:

(a) Helposti itsestään syttyvät (pyroforiset) kiinteät aineet on luokiteltava 4.2 luokkaan, jos ne syttyvät pudotessaan 1 m korkeudelta tai viiden minuutin kuluessa pudotuksesta;

(b) Helposti itsestään syttyvät (pyroforiset) nesteet on luokiteltava 4.2 luokkaan, jos:

(i) ne kaadettuna inertille alustalle syttyvät viiden minuutin kuluessa; tai

(ii) ne edellisen kohdan (i) testin ollessa negatiivinen, kaadettuna kuivalle, poimutetulle suodatinpaperille (Whatman n:o 3 suodatinpaperi) sytyttävät tai hiillyttävät suodatinpaperin viiden minuutin kuluessa;

(c) Aineet on luokiteltava 4.2 luokkaan, jos niistä otettu koekuutio, jonka sivun pituus on 10 cm, syttyy itsestään tai kuumenee yli 200 °C lämpötilaan 140 °C koelämpötilassa 24 tunnin aikana. Tämä arviointi perustuu puuhiilen itsesyttymislämpötilaan, joka on 50 °C käytettäessä 27 m3:n koekuutiota. Aineet, joiden itsesyttymislämpötila on korkeampi kuin 50 °C käytettäessä 27 m3:n koekuutiota, eivät ole luokan 4.2 aineita.

Huom.

1. Aineet, joita kuljetetaan tilavuudeltaan enintään 3 m3 suuruisissa pakkauksissa, vapautetaan luokan 4.2 määräyksistä, jos ne on testattu 120 °C lämpötilassa koekuutiolla, jonka sivun pituus on 10 cm, eikä itsestään syttymistä eikä lämpötilan kohoamista yli 180 °C lämpötilan tapahdu 24 tunnin aikana.

2. Aineet, joita kuljetetaan tilavuudeltaan enintään 450 litran suuruisissa pakkauksissa, vapautetaan luokan 4.2 määräyksistä, jos ne on testattu 100 °C lämpötilassa koekuutiolla, jonka sivun pituus on 10 cm, eikä itsestään syttymistä eikä lämpötilan kohoamista yli 160 °C tapahdu 24 tunnin aikana.

2.2.42.1.6. Jos luokan 4.2 aineiden vaaraominaisuudet muuttuvat luvun 3.2 taulukossa A mainituista niihin lisättyjen muiden aineiden johdosta, tällaiset seokset on luokiteltava niihin nimikkeisiin, mihin ne todellisen vaarallisuutensa perusteella kuuluvat.

Huom.

Liuosten ja seosten (kuten valmisteet ja jätteet) luokituksen osalta ks. myös 2.1.3.

2.2.42.1.7. Käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.3 mukaisten testimenetelmien sekä kohdan 2.2.42.1.5 kriteerien perusteella voidaan myös määritellä, onko nimeltä mainittu aine sellainen, että se ei ole tämän luokan määräysten alainen.

Pakkausryhmän määrittäminen

2.2.42.1.8. Luvun 3.2 taulukossa A mainittuihin eri nimikkeisiin luokitellut aineet on luokiteltava pakkausryhmiin I, II tai III käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.3 mukaisten testimenetelmien perusteella seuraavien kriteerien mukaisesti:

(a) Helposti itsestään syttyvät (pyroforiset) aineet on luokiteltava pakkausryhmään I;

(b) Itsestään kuumenevat aineet ja esineet on luokiteltava pakkausryhmään II, jos niistä otettu koekuutio, jonka sivun pituus on 2,5 cm, syttyy itsestään tai kuumenee yli 200 °C lämpötilaan 140 °C koelämpötilassa 24 tunnin aikana. Aineita, joiden itsesyttymislämpötila on yli 50 °C 450 litran tilavuudella, ei luokitella pakkausryhmään II;

(c) Lievästi itsestään kuumenevat aineet on luokiteltava pakkausryhmään III, jos niistä otetussa koekuutiossa, jonka sivun pituus on 2,5 cm, ei havaita edellä kohdassa (b) esitettyjä ilmiöitä annetuissa olosuhteissa, mutta niistä otettu koekuutio, jonka sivun pituus on 10 cm, syttyy itsestään tai kuumenee yli 200 °C lämpötilaan 140 °C koelämpötilassa 24 tunnin aikana.

2.2.42.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

Seuraavien aineiden kuljetus on kielletty:

- UN 3255 tert-BUTYYLIHYPOKLORIITTI; ja

- UN 3127 itsestään kuumenevat hapettavat kiinteät aineet paitsi, jos ne täyttävät luokan 1 vaatimukset (ks. 2.1.3.7).

2.2.42.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.007501.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.007601.TIF">

2.2.43. Luokka 4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja

2.2.43.1. Kriteerit

2.2.43.1.1. Luokkaan 4.3 kuuluvat aineet, jotka veden kanssa reagoidessaan kehittävät palavia kaasuja, jotka voivat muodostaa ilman kanssa räjähtäviä seoksia, sekä esineet, jotka sisältävät sellaisia aineita.

2.2.43.1.2. Luokan 4.3 aineet ja esineet on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Ominaisuudet

2.2.43.1.3. Veden kanssa kosketukseen joutuessaan tietyt aineet voivat kehittää palavia kaasuja, jotka voivat muodostaa ilman kanssa räjähtäviä seoksia. Tällaiset seokset syttyvät helposti tavallisesta sytytyslähteistä, kuten avoimesta liekistä, työvälineestä aiheutuvasta kipinästä tai suojaamattomasta hehkulampusta. Tällöin syntyvät räjähdysaallot ja liekit voivat aiheuttaa vaaraa ihmisille ja ympäristölle. Kohdassa 2.2.43.1.4 mainittua testimenetelmää käytetään määrittelemään, kehittääkö aineen reaktio veden kanssa vaarallisia määriä kaasuja, jotka voivat olla palavia. Tätä testimenetelmää ei saa käyttää pyroforisille aineille.

Luokitus

2.2.43.1.4. Luokkaan 4.3 luokitellut aineet ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Aineet ja esineet, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, on luokiteltava luvun 2.1 määräysten mukaisesti kohdassa 2.2.43.3 mainittuihin nimikkeisiin käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.4 mukaisella testimenetelmällä saatujen tulosten perusteella; myös kokemusperäinen tieto on otettava huomioon, jos se johtaa tiukempaan luokitukseen.

2.2.43.1.5. Luokiteltaessa aineita, joita ei ole nimeltä mainittu, yhteen kohdassa 2.2.43.3 mainituista nimikkeistä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.4 testimenetelmien perusteella, sovelletaan seuraavia kriteereitä:

Aine on luokiteltava 4.3 luokkaan, jos:

(a) kehittynyt kaasu syttyy itsestään kokeen aikana; tai

(b) testattava aine kehittää palavaa kaasua yli 1 litran aineen kilogrammaa kohti tunnissa.

2.2.43.1.6. Jos luokan 4.3 aineiden vaaraominaisuudet muuttuvat luvun 3.2 taulukossa A mainituista niihin lisättyjen muiden aineiden johdosta, tällaiset seokset on luokiteltava niihin nimikkeisiin, mihin ne todellisen vaarallisuutensa perusteella kuuluvat.

Huom.

Liuosten ja seosten (kuten valmisteet ja jätteet) luokituksen osalta ks. myös 2.1.3.

2.2.43.1.7. Käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.4 mukaisten testimenetelmien sekä kohdan 2.2.43.1.5 kriteerien perusteella voidaan myös määritellä, onko nimeltä mainittu aine sellainen, että se ei ole tämän luokan määräysten alainen.

Pakkausryhmän määrittäminen

2.2.43.1.8. Luvun 3.2 taulukossa A mainittuihin eri nimikkeisiin luokitellut aineet ja esineet on luokiteltava pakkausryhmiin I, II tai III käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 33.4 mukaisten testimenetelmien perusteella seuraavien kriteerien mukaisesti:

(a) Aine on luokiteltava pakkausryhmään I, jos se reagoi kiivaasti veden kanssa huoneen lämpötilassa kehittäen kaasua, joka yleensä syttyy itsestään, tai aine reagoi herkästi veden kanssa huoneen lämpötilassa kehittäen palavaa kaasua vähintään 10 litraa aineen kilogrammaa kohti minuutissa;

(b) Aine on luokiteltava pakkausryhmään II, jos se reagoi herkästi veden kanssa huoneen lämpötilassa kehittäen palavaa kaasua vähintään 20 litraa aineen kilogrammaa kohti tunnissa, ja jos aine ei täytä pakkausryhmän I kriteerejä;

(c) Aine on luokiteltava pakkausryhmään III, jos se reagoi hitaasti veden kanssa huoneen lämpötilassa kehittäen palavaa kaasua vähintään 1 litran aineen kilogrammaa kohti tunnissa, ja jos aine ei täytä pakkausryhmän I tai II kriteerejä.

2.2.43.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

Veden kanssa reagoivien helposti syttyvien kiinteiden aineiden, joiden YK-numero on 3132, veden kanssa reagoivien hapettavien kiinteiden aineiden, joiden YK-numero on 3133, ja veden kanssa reagoivien itsestään kuumenevien kiinteiden aineiden, joiden YK-numero on 3135, kuljetus on kielletty paitsi, jos ne täyttävät luokan 1 vaatimukset (ks. myös 2.1.3.7).

2.2.43.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.007801.TIF">

2.2.51. Luokka 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet

2.2.51.1. Kriteerit

2.2.51.1.1. Luokkaan 5.1 kuuluvat aineet, jotka siitä huolimatta, etteivät itse välttämättä ole palavia, voivat yleensä niistä vapautuvasta hapesta johtuen aiheuttaa tai edistää muiden materiaalien palamista. Tähän luokkaan kuuluvat myös näitä aineita sisältävät esineet.

2.2.51.1.2. Luokan 5.1 aineet ja esineet, jotka sisältävät tämän luokan aineita, on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.51.1.3. Luokkaan 5.1 luokitellut aineet ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Aineet ja esineet, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, voidaan luokitella kohdassa 2.2.51.3 mainittuihin nimikkeisiin luvun 2.1 määräysten mukaisesti kohtien 2.2.51.1.6-2.2.51.1.9 sekä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 34.4 testimenetelmien ja kriteerien perusteella. Jos testitulokset ja kokemusperäinen tieto aineesta ovat ristiriidassa keskenään, on luokitus tehtävä kokemusperäisen tiedon perusteella.

2.2.51.1.4. Jos luokan 5.1 aineiden vaaraominaisuudet muuttuvat luvun 3.2 taulukossa A mainituista niihin lisättyjen muiden aineiden johdosta, tällaiset seokset tai liuokset on luokiteltava niihin nimikkeisiin, mihin ne todellisen vaarallisuutensa perusteella kuuluvat.

Huom.

Liuosten ja seosten (kuten valmisteet ja jätteet) luokituksen osalta ks. myös 2.1.3.

2.2.51.1.5. Kohtien 2.2.51.1.6-2.2.51.1.9 kriteerien sekä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 34.4 mukaisten testimenetelmien perusteella voidaan myös määritellä, onko luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu aine sellainen, että se ei ole tämän luokan määräysten alainen.

Hapettavat kiinteät aineet

Luokitus

2.2.51.1.6. Luokiteltaessa hapettavia kiinteitä aineita, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, yhteen kohdassa 2.2.51.3 mainituista nimikkeistä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 34.4.1 testimenetelmien perusteella, sovelletaan seuraavia kriteereitä:

Kiinteä aine on luokiteltava luokkaan 5.1, jos se testattaessa näytteen ja selluloosan seosta seossuhteessa 4:1 tai 1:1 (massasuhde) syttyy tai palaa tai sen keskimääräinen palamisaika on yhtä suuri tai lyhyempi kuin kaliumbromaatin ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 3:7 (massasuhde).

Pakkausryhmän määrittäminen

2.2.51.1.7. Luvun 3.2 taulukossa A mainittuihin eri nimikkeisiin luokitellut hapettavat kiinteät aineet on luokiteltava pakkausryhmiin I, II tai III käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 34.4.1 mukaisten testimenetelmien perusteella seuraavien kriteerien mukaisesti:

(a) Aine on luokiteltava pakkausryhmään I, jos sen keskimääräinen palamisaika testattaessa näytteen ja selluloosan seosta seossuhteessa 4:1 tai 1:1 (massasuhde) on lyhyempi kuin kaliumbromaatin ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 3:2 (massasuhde);

(b) Aine on luokiteltava pakkausryhmään II, jos sen keskimääräinen palamisaika testattaessa näytteen ja selluloosan seosta seossuhteessa 4:1 tai 1:1 (massasuhde) on yhtä suuri tai lyhyempi kuin kaliumbromaatin ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 2:3 (massasuhde); ja kun pakkausryhmän I kriteerit eivät täyty;

(c) Aine on luokiteltava pakkausryhmään III, jos sen keskimääräinen palamisaika testattaessa näytteen ja selluloosan seosta seossuhteessa 4:1 tai 1:1 (massasuhde) on yhtä suuri tai lyhyempi kuin kaliumbromaatin ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 3:7 (massasuhde); ja kun pakkausryhmien I ja II kriteerit eivät täyty.

Hapettavat nestemäiset aineet

Luokitus

2.2.51.1.8. Luokiteltaessa hapettavia nestemäisiä aineita, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, yhteen kohdassa 2.2.51.3 mainituista nimikkeistä käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III alakappaleen 34.4.2 testimenetelmien perusteella, sovelletaan seuraavia kriteereitä:

Nestemäinen aine on luokiteltava luokkaan 5.1, jos se testattaessa ainetta ja selluloosaa seossuhteessa 1:1 (massasuhde) aiheuttaa vähintään 2070 kPa (ylipaine) paineennousun ja keskimääräinen paineennousuaika on yhtä suuri tai lyhyempi kuin 65 % typpihapon vesiliuoksen ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 1:1 (massasuhde).

Pakkausryhmän määrittäminen

2.2.51.1.9. Luvun 3.2 taulukossa A mainittuihin eri nimikkeisiin luokitellut hapettavat nestemäiset aineet on luokiteltava pakkausryhmiin I, II tai III käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdan 34.4.2 mukaisten testimenetelmien perusteella seuraavien kriteerien mukaisesti:

(a) Aine on luokiteltava pakkausryhmään I, jos testattaessa ainetta ja selluloosaa seossuhteessa 1:1 (massasuhde) se syttyy itsestään; tai jos aineen ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 1:1 (massasuhde), keskimääräinen paineennousuaika on lyhyempi kuin 50 % perkloorihapon ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 1:1 (massasuhde);

(b) Aine on luokiteltava pakkausryhmään II, jos testattaessa ainetta ja selluloosaa seossuhteessa 1:1 (massasuhde) keskimääräinen paineennousuaika on lyhyempi tai yhtä suuri kuin 40 % natriumkloraatin vesiliuoksen ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 1:1 (massasuhde); ja pakkausryhmän I kriteerit eivät täyty;

(c) Aine on luokiteltava pakkausryhmään III, jos testattaessa ainetta ja selluloosaa seossuhteessa 1:1 (massasuhde) keskimääräinen paineennousuaika on lyhyempi tai yhtä suuri kuin 65 % typpihapon vesiliuoksen ja selluloosan seoksen, jonka seossuhde on 1:1 (massasuhde); ja pakkausryhmien I ja II kriteerit eivät täyty.

2.2.51.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

2.2.51.2.1. Luokan 5.1 kemiallisesti epästabiilien aineiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet kuljetuksen aikana tapahtuvien vaarallisten hajoamis- tai polymeroitumisreaktioiden estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, etteivät kuljetusastiat ja -säiliöt sisällä näitä reaktioita edistäviä aineita.

2.2.51.2.2. Seuraavien aineiden ja seosten kuljetus on kielletty:

- UN 3100 itsestään kuumenevat hapettavat kiinteät aineet, UN 3121 veden kanssa reagoivat hapettavat kiinteät aineet ja UN 3137 helposti syttyvät hapettavat kiinteät aineet paitsi, jos ne täyttävät luokan 1 vaatimukset (ks. myös 2.1.3.7);

- stabiloimaton vetyperoksidi tai yli 60 % vetyperoksidia sisältävä stabiloimaton vetyperoksidin vesiliuos;

- palavia epäpuhtauksia sisältävä tetranitrometaani;

- yli 72 massa-% happoa sisältävät perkloorihapon liuokset tai muita nestemäisiä aineita kuin vettä sisältävät perkloorihapposeokset;

- yli 10 % kloorihappoa sisältävät kloorihapon liuokset tai muita nestemäisiä aineita kuin vettä sisältävät kloorihapposeokset;

- halogenoidut fluoriyhdisteet, lukuun ottamatta luokkaan 5.1 kuuluvia: UN 1745 BROMIPENTAFLUORIDI; UN 1746 BROMITRIFLUORIDI; UN 2495 JODIPENTAFLUORIDI; sekä luokkaan 2 kuuluvia: UN 1749 KLOORITRIFLUORIDI ja UN 2548 KLOORIPENTAFLUORIDI;

- ammoniumkloraatti, sen vesiliuokset sekä kloraatin ja ammoniumsuolan seokset;

- ammoniumkloriitti, sen vesiliuokset sekä kloriitin ja ammoniumsuolan seokset;

- hypokloriitin ja ammoniumsuolan seokset;

- ammoniumbromaatti, sen vesiliuokset sekä bromaatin ja ammoniumsuolan seokset;

- ammoniumpermanganaatti, sen vesiliuokset sekä permanganaatin ja ammoniumsuolan seokset;

- yli 0,2 % palavia aineita (mukaan lukien orgaaniset aineet hiileksi laskettuna) sisältävä ammoniumnitraatti, ellei se ole ainesosana luokan 1 aineessa tai esineessä;

- lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus (määritettäessä ammoniumnitraattipitoisuutta on kaikki nitraatti-ionit, joita seoksessa vastaa ekvivalentti molekyylimäärä ammoniumioneja, laskettava ammoniumnitraatiksi) tai palavien aineiden pitoisuus ylittää YK-numeroihin 2067 - 2070 kuuluville AMMONIUMNITRAATTILANNOITTEILLE määritellyt arvot, paitsi, jos ne täyttävät luokan 1 vaatimukset;

- ammoniumnitraattilannoitteet, jotka on luokiteltu yleiseen ryhmänimikkeeseen UN 2072 AMMONIUMNITRAATTILANNOITTEET, N.O.S.;

- ammoniumnitriitti, sen vesiliuokset sekä epäorgaanisen nitriitin ja ammoniumsuolan seokset;

- kaliumnitraatin, natriumnitriitin ja ammoniumsuolan seokset.

2.2.51.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.008101.TIF">

2.2.52. Luokka 5.2 Orgaaniset peroksidit

2.2.52.1. Kriteerit

2.2.52.1.1. Luokkaan 5.2 kuuluvat orgaaniset peroksidit ja orgaaniset peroksidivalmisteet.

2.2.52.1.2. Luokan 5.2 aineet on jaoteltu seuraavasti:

P1 Orgaaniset peroksidit, jotka eivät vaadi lämpötilavalvontaa;

P2 Orgaaniset peroksidit, lämpötilavalvottavat.

Määritelmä

2.2.52.1.3. Orgaaniset peroksidit ovat orgaanisia aineita, jotka sisältävät bivalentin -O-O- rakenteen ja joita voidaan pitää vetyperoksidin johdannaisina, joissa toinen tai molemmat vetyatomit on korvattu orgaanisilla radikaaleilla.

Ominaisuudet

2.2.52.1.4. Orgaaniset peroksidit ovat normaaleissa tai kohotetuissa lämpötiloissa alttiita eksotermiselle hajoamiselle. Hajoaminen voi alkaa lämmön, hankauksen tai iskun vaikutuksesta taikka peroksidien joutumisesta kosketukseen epäpuhtauksien (esim. happojen, raskasmetalliyhdisteiden, amiinien) kanssa. Hajoamisnopeus kasvaa lämpötilan noustessa ja vaihtelee orgaanisen peroksidin eri valmisteilla. Hajoaminen voi aiheuttaa haitallisten tai palavien kaasujen tai höyryjen kehittymistä. Tiettyjen orgaanisten peroksidien lämpötilaa on valvottava kuljetuksen aikana. Eräät orgaaniset peroksidit voivat hajota räjähdysmäisesti, erityisesti rajoitetussa tilassa. Tätä ominaisuutta voidaan muuttaa lisäämällä laimenninta tai käyttämällä sopivia pakkauksia. Monet orgaaniset peroksidit palavat kiivaasti. Orgaanisten peroksidien joutumista silmiin on vältettävä. Eräät orgaaniset peroksidit voivat jo lyhyellä altistusajalla aiheuttaa vakavia vaurioita silmän sarveiskalvolle tai syövyttää ihoa.

Huom.

Orgaanisten peroksidien palavuuden määritysmenetelmät ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan III kohdassa 32.4. Koska orgaaniset peroksidit voivat reagoida voimakkaasti kuumennettaessa, on suositeltavaa määrittää niiden leimahduspiste käyttäen pientä näytemäärää, kuten standardissa ISO 3679:1983 on kuvattu.

Luokitus

2.2.52.1.5. Orgaaniset peroksidit ja orgaaniset peroksidivalmisteet eivät ole luokan 5.2 aineita, jos ne:

(a) sisältävät enintään 1,0 % orgaanisesta peroksidista peräisin olevaa aktiivista happea ja enintään 1,0 % vetyperoksidia;

(b) sisältävät enintään 0,5 % orgaanisesta peroksidista peräisin olevaa aktiivista happea ja yli 1,0 %, mutta enintään 7,0 % vetyperoksidia.

Huom.

Orgaanisen peroksidivalmisteen aktiivisen hapen määrä (%) saadaan kaavasta:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

ni= peroksiryhmien lukumäärä orgaanista peroksidimolekyyliä i kohti;

ci= orgaanisen peroksidin i pitoisuus (massaprosenttina); ja

mi= orgaanisen peroksidin i molekyylimassa.

2.2.52.1.6. Orgaaniset peroksidit jaetaan seitsemään tyyppiin niiden aiheuttaman vaaran perusteella. Orgaanisia peroksidityyppejä on tyypistä A, jonka kuljetus on kielletty pakkauksessa, jossa se on testattu, tyyppiin G, joka ei ole luokan 5.2 määräysten alainen. Luokitus tyyppeihin B - F riippuu suoraan kuljetettavaksi sallitusta aineen enimmäismäärästä pakkauksessa. Luokitusperusteet aineille, joita ei ole mainittu kohdassa 2.2.52.4, ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osassa II.

2.2.52.1.7. Valmiiksi luokitellut sekä soveltuviin ryhmänimikkeisiin luokitellut orgaaniset peroksidit ja orgaaniset peroksidivalmisteet on lueteltu kohdassa 2.2.52.4. Tässä luettelossa on mainittu myös jokaisen aineen YK-numero, pakkaustapa ja tarvittaessa valvonta- ja hälytyslämpötilat.

Ryhmänimikkeet määrittelevät:

- orgaanisen peroksidin tyypin (B-F), ks. 2.2.52.1.6;

- fysikaalisen tilan (nestemäinen/kiinteä); ja

- valvontalämpötilan (tarvittaessa), ks. kohdat 2.2.52.1.15-2.2.52.1.18.

Näiden valmisteiden seokset voidaan luokitella orgaanisen peroksidin siihen tyyppiin, johon seoksen vaarallisin komponentti kuuluu, ja kuljettaa tämän tyypin ehdoilla. Kuitenkin, koska kaksi stabiilia komponenttia voi muodostaa termisesti vähemmän stabiilin seoksen, seoksen itsekiihtyvä hajoamislämpötila (SADT) on määritettävä ja tarvittaessa SADT-arvosta on johdettava valvonta- ja hälytyslämpötila kohdan 2.2.52.1.16 mukaisesti.

2.2.52.1.8. Orgaanisten peroksidien tai orgaanisten peroksidivalmisteiden tai -seosten, joita ei ole kohdassa 2.2.52.4 nimeltä mainittu, luokituksen ja yleisen ryhmänimikkeen määrää alkuperämaan toimivaltainen viranomainen. Hyväksymistodistuksen on sisällettävä aineen luokitustiedot ja sovellettavat kuljetusehdot. Jos alkuperämaa ei ole jäsenvaltio, sen jäsenvaltion, johon tavaralähetys ensimmäiseksi saapuu, on varmennettava luokitus ja kuljetusehdot.

2.2.52.1.9. Näytteet orgaanisista peroksideista tai orgaanisista peroksidivalmisteista, joita ei ole kohdassa 2.2.52.4 nimeltä mainittu ja joille ei ole saatavilla täydellistä testitulosten sarjaa ja joita kuljetetaan lisätestejä tai arviointeja varten, on luokiteltava orgaanisten peroksidien tyypin C soveltuvaan nimikkeeseen edellyttäen, että seuraavat ehdot on täytetty:

- saatavilla olevien tietojen perusteella näyte ei ole vaarallisempi kuin tyypin B orgaaninen peroksidi;

- näyte on pakattu pakkaustapaa OP2 käyttäen ja määrä kuljetusyksikköä kohden on enintään 10 kg;

- saatavilla olevien tietojen perusteella mahdollinen valvontalämpötila on riittävän alhainen estämään peroksidin hajoamisen ja riittävän korkea estämään eri ainefaasien erottumisen vaarallisessa määrin.

Orgaanisten peroksidien flegmatointi

2.2.52.1.10. Kuljetusturvallisuuden varmistamiseksi orgaaniset peroksidit flegmatoidaan usein orgaanisilla nestemäisillä tai kiinteillä aineilla, epäorgaanisilla kiinteillä aineilla tai vedellä. Jos aineen prosenttiosuus on annettu, tarkoitetaan sillä massaprosenttia pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. Flegmatoinnin on oltava sellainen, ettei orgaaninen peroksidi voi pakkauksen vuotaessakaan väkevöityä vaarallisessa määrin.

2.2.52.1.11. Jos yksittäiselle orgaaniselle peroksidivalmisteelle ei ole toisin ilmoitettu, sovelletaan flegmatoimiseen käytettäviin laimentimiin seuraavia määritelmiä:

- Tyypin A laimentimet ovat orgaanisia nesteitä, jotka ovat yhteensopivia orgaanisen peroksidin kanssa ja joiden kiehumispiste on vähintään 150 °C. Tyypin A laimentimia saa käyttää kaikkien orgaanisten peroksidien flegmatoimiseen;

- Tyypin B laimentimet ovat orgaanisia nesteitä, jotka ovat yhteensopivia orgaanisen peroksidin kanssa ja joiden kiehumispiste on alle 150 °C mutta vähintään 60 °C ja leimahduspiste vähintään 5 °C.

Tyypin B laimentimia saa käyttää kaikkien orgaanisten peroksidien flegmatoimiseen edellyttäen, että nesteen kiehumispiste on vähintään 60 °C suurempi kuin SADT-arvo 50 kg:n kollille.

2.2.52.1.12. Muita kuin tyyppien A tai B laimentimia saa lisätä kohdassa 2.2.52.4 lueteltuihin orgaanisiin peroksidivalmisteisiin edellyttäen, että ne ovat yhteensopivia näiden kanssa. Kuitenkin vaihdettaessa tyypin A tai B laimennin kokonaan tai osittain muuhun erilaiset ominaisuudet omaavaan laimentimeen on orgaaninen peroksidivalmiste luokiteltava uudelleen tavanomaisen luokalle 5.2 hyväksytyn menetelmän mukaisesti.

2.2.52.1.13. Vettä saa käyttää flegmatoimiseen vain kohdassa 2.2.52.4 luetelluille orgaanisille peroksideille tai jos kohdan 2.2.52.1.8 mukaisessa toimivaltaisen viranomaisen antamassa todistuksessa orgaanisen peroksidin kohdalla on merkintä "vedessä" tai "pysyvä vesidispersio". Orgaaniset peroksidinäytteet tai orgaaniset peroksidivalmisteet, joita ei ole nimeltä mainittu kohdassa 2.2.52.4, saavat myös olla vedellä flegmatoituja edellyttäen, että kohdan 2.2.52.1.9 vaatimukset on täytetty.

2.2.52.1.14. Orgaanisia ja epäorgaanisia kiinteitä aineita saa käyttää orgaanisten peroksidien flegmatoimiseen edellyttäen, että ne ovat yhteensopivia niiden kanssa. Yhteensopivia nesteitä tai kiinteitä aineita ovat sellaiset aineet, joilla ei ole haitallista vaikutusta orgaanisen peroksidivalmisteen lämpöstabiilisuuteen eikä niiden aiheuttamaan vaaran laatuun.

Lämpötilavalvontaa koskevat vaatimukset

2.2.52.1.15. Tiettyjä orgaanisia peroksideja saa kuljettaa vain lämpötilavalvotuissa olosuhteissa. Valvontalämpötila on korkein lämpötila, jossa orgaanista peroksidia voidaan turvallisesti kuljettaa. Kuljetuksen aikana lämpötilan kollin välittömässä läheisyydessä oletetaan ylittävän 55 °C vain suhteellisen lyhyen ajan 24 tunnin aikavälillä. Jos valvontalämpötilaa ei pystytä ylläpitämään, voi olla tarpeellista käynnistää hätätoimenpiteet. Hälytyslämpötila on lämpötila, jossa nämä toimenpiteet on käynnistettävä.

2.2.52.1.16. Valvonta- ja hälytyslämpötilat saadaan itsekiihtyvästä hajoamislämpötilasta (SADT), joka on määritelty alimmaksi lämpötilaksi, jossa itsekiihtyvä hajoaminen voi tapahtua aineelle kuljetuksen aikana käytettävässä pakkauksessa (ks. Taulukko 1). SADT-arvo on määritettävä, jotta voidaan päättää, täytyykö aine kuljettaa lämpötilavalvotuissa olosuhteissa. Määräykset SADT-arvon määrittämiseksi ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan II luvussa 20 ja kohdassa 28.4.

Taulukko 1

VALVONTA- JA HÄLYTYSLÄMPÖTILOJEN JAOTTELU

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.52.1.17. Seuraavat orgaaniset peroksidit on kuljetettava lämpötilavalvotuissa olosuhteissa:

- tyypin B ja C orgaaniset peroksidit, joiden SADT-arvo on enintään 50 °C;

- tyypin D orgaaniset peroksidit, jotka reagoivat kuumentamiseen rajoitetussa tilassa selvästi SADT-arvon ollessa enintään 50 °C tai jotka reagoivat kuumentamiseen rajoitetussa tilassa heikosti tai ei ollenkaan SADT-arvon ollessa enintään 45 °C; ja

- tyypin E ja F orgaaniset peroksidit, joiden SADT-arvo on enintään 45 °C.

Huom.

Määräykset kuumentamisen vaikutuksen määrittämiseen rajoitetussa tilassa ovat käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osan II luvussa 20 ja kohdassa 28.4.

2.2.52.1.18. Valvonta- ja hälytyslämpötilat ovat kohdan 2.2.52.4 luettelossa. Todellinen kuljetuslämpötila voi olla alhaisempi kuin valvontalämpötila, mutta sen on oltava sellainen, etteivät ainefaasit erotu vaarallisessa määrin.

2.2.52.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

Tyypin A orgaanisten peroksidien kuljetus on kielletty luokan 5.2 aineina [ks. käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) osa II kohta 20.4.3 (a)].

2.2.52.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.008401.TIF">

2.2.52.4. Luettelo valmiiksi luokitelluista orgaanisista peroksideista

Huom.

Seuraavan luettelon Pakkaustapa-sarakkeessa:

(a) Kirjaimet OP ja niiden jäljessä oleva numero viittaavat pakkaustapaan (ks. 4.1.4.1, pakkaustapa P520 sekä 4.1.7.1);

(b) Kirjain N osoittaa, että kuljetus IBC-pakkauksissa on sallittu (ks. 4.1.4.2, pakkaustapa IBC520 sekä 4.1.7.2);

(c) Kirjain M osoittaa, että kuljetus säiliöissä on sallittu (ks. 4.2.1.13 ja 4.2.4.2, UN-säiliön soveltamisehto T23; 4.3.2 ja 4.3.4.1.3 (e), säiliökoodi L4BN nesteille ja S4AN kiinteille aineille).

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.61. Luokka 6.1 Myrkylliset aineet

2.2.61.1. Kriteerit

2.2.61.1.1. Luokkaan 6.1 kuuluvat ne aineet, joista kokemuksen perusteella tiedetään tai eläinkokeiden perusteella voidaan olettaa, että ne suhteellisen pieninä määrinä ihmisen elimistöön joutuessaan joko hengitettyinä, ihon kautta imeytyessään tai nieltyinä kerta-annoksena tai lyhytaikaisen altistuksen vaikutuksesta voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisen terveydelle tai voivat aiheuttaa kuoleman.

2.2.61.1.2. Luokan 6.1 aineet on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Määritelmät

2.2.61.1.3. Tässä direktiivissä:

LD50-arvo akuutille myrkyllisyydelle, joka aiheutuu niellystä aineesta, on se ainemäärä, joka nieltynä todennäköisimmin aiheuttaa kuoleman 14 päivän kuluessa puolelle sekä koiras- että naaraspuolisista nuorista täysikasvuisista albinorotista. Koe-eläinten lukumäärän on oltava riittävä, jotta tulos on tilastollisesti merkitsevä ja vastaa asianmukaista farmakologista käytäntöä. Tulos ilmoitetaan milligrammoina ruumiin painokiloa kohti (mg/kg).

LD50-arvo akuutille myrkyllisyydelle, joka aiheutuu elimistöön ihon kautta imeytyneestä aineesta, on se ainemäärä, joka ollessaan 24 tunnin ajan jatkuvassa kosketuksessa albinokaniinien paljaan ihon kanssa todennäköisimmin aiheuttaa kuoleman 14 päivän kuluessa puolelle koe-eläimistä. Koe-eläinten lukumäärän on oltava riittävä, jotta tulos on tilastollisesti merkitsevä ja vastaa asianmukaista farmakologista käytäntöä. Tulos ilmoitetaan milligrammoina ruumiin painokiloa kohti (mg/kg).

LC50-arvo akuutille myrkyllisyydelle, joka aiheutuu elimistöön hengityksen kautta joutuneesta aineesta, on se höyry-, sumu- tai pölypitoisuus, joka jatkuvasti 1 tunnin ajan hengitettynä todennäköisimmin aiheuttaa kuoleman 14 päivän kuluessa puolelle sekä koiras- että naaraspuolisista nuorista täysikasvuisista albinorotista. Kiinteä aine on testattava, jos vähintään 10 massa-% sen kokonaismassasta todennäköisesti on hiukkaskooltaan hengitettävissä olevaa pölyä, ts. hiukkasten aerodynaaminen läpimitta on enintään 10 μm. Nestemäinen aine on testattava, jos sumua todennäköisesti muodostuu kuljetuspäällyksen vuodon yhteydessä. Sekä kiinteillä että nestemäisillä aineilla yli 90 massa-% hengitysteitse vaikuttavan myrkyllisyyden määrittämiseksi tarkoitetusta näytteestä on oltava kooltaan edellä määritellyn kaltaista hengitettävissä olevaa pölyä. Tulos ilmoitetaan pölyjen ja sumujen osalta milligrammoina ilmalitraa kohti sekä höyryjen osalta millilitroina ilmakuutiometriä kohti (ppm).

Luokitus ja pakkausryhmän määrittäminen

2.2.61.1.4. Luokkaan 6.1 kuuluvat aineet on luokiteltava yhteen seuraavista pakkausryhmistä kuljetuksessa muodostuvan vaarallisuusasteen mukaisesti:

Pakkausryhmä I: Erittäin myrkylliset aineet;

Pakkausryhmä II: Myrkylliset aineet;

Pakkausryhmä III: Lievästi myrkylliset aineet.

2.2.61.1.5. Luokkaan 6.1 luokitellut aineet, seokset, liuokset ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Aineet, seokset ja liuokset, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, on luokiteltava kohdassa 2.2.61.3 mainittuihin nimikkeisiin ja pakkausryhmiin luvun 2.1 määräysten ja kohtien 2.2.61.1.6-2.2.61.1.11 kriteerien mukaisesti.

2.2.61.1.6. Myrkytysvaaraa arvioitaessa on otettava huomioon tapaturmaisissa myrkytystapauksissa ihmisestä saatu kokemus sekä eri aineiden erityisominaisuudet kuten nestemäisyys, suuri haihtuvuus, ihon läpi imeytyvyys ja biologiset erityisvaikutukset.

2.2.61.1.7. Ihmiseen perustuvien havaintojen puuttuessa myrkytysvaara on arvioitava eläinkokeista saatavien tietojen perusteella seuraavan taulukon mukaisesti:

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.61.1.7.1. Jos aineen myrkytysvaara riippuu altistustavasta, on aine luokiteltava suurimman myrkyllisyysvaikutuksensa perusteella.

2.2.61.1.7.2. Aineet, jotka täyttävät luokan 8 kriteerit ja jotka kuuluvat pakkausryhmään I pölyn tai sumun aiheuttaman hengitysteitse vaikuttavan myrkyllisyyden (LC50-arvon) perusteella, on luokiteltava luokkaan 6.1 kuuluvaksi vain, jos aineen myrkyllisyys myös nieltynä tai ihon kautta on vähintään pakkausryhmiin I tai II johtava. Muussa tapauksessa aine on luokiteltava luokan 8 soveltuvaan kohtaan (ks. 2.2.8.1.4 alaviite 6).

2.2.61.1.7.3. Pölyjen ja sumujen hengitysteitse vaikuttavan myrkyllisyyden kriteerit perustuvat 1 tunnin altistuksia vastaaviin LC50-arvoihin. Jos näitä arvoja on saatavissa, niitä on käytettävä. Jos kuitenkin vain 4 tunnin altistuksia vastaavia LC50-arvoja on pölyille ja sumuille käytettävissä, nämä luvut voidaan kertoa neljällä ja käyttää tulosta edellä mainituissa luokituskriteereissä, ts. LC50 (4 tuntia) x 4 katsotaan vastaavan LC50 (1 tunti).

Höyryjen myrkyllisyys hengitettyinä

2.2.61.1.8. Nesteet, joista vapautuu myrkyllisiä höyryjä, on luokiteltava seuraaviin ryhmiin. "V" on kyllästetyn höyryn pitoisuus (haihtuvuus) ml/(m3 ilmaa) 20 °C lämpötilassa ja normaali-ilmanpaineessa:

>TAULUKON PAIKKA>

Nämä kriteerit höyryjen hengitysteitse vaikuttavalle myrkyllisyydelle perustuvat 1 tunnin altistuksia vastaaviin LC50-arvoihin.

Jos näitä arvoja on saatavissa, niitä on käytettävä. Jos kuitenkin vain 4 tunnin altistuksia vastaavia LC50-arvoja on höyryille käytettävissä, nämä luvut voidaan kertoa kahdella ja käyttää tulosta edellä mainitussa luokituskriteerissä, ts. LC50 (4 tuntia) x 2 katsotaan vastaavan LC50 (1 tunti).

HÖYRYJEN MYRKYLLISYYS HENGITETTYINÄ:

PAKKAUSRYHMIEN RAJAT

>PIC FILE= "L_2004018FI.010101.TIF">

Tässä kuvassa on höyryjen myrkyllisyyskriteerit esitetty graafisessa muodossa luokittelun helpottamiseksi. Kuitenkin graafisen esitystavan epätarkkuudesta johtuen on aineet, jotka osuvat pakkausryhmien rajaviivalle tai lähelle sitä, luokiteltava numeeristen kriteerien perusteella.

Nestemäisten aineiden seokset

2.2.61.1.9. Hengitysteitse myrkyllisten nestemäisten aineiden seokset on luokiteltava pakkausryhmään seuraavien kriteerien mukaisesti:

2.2.61.1.9.1. Jos LC50-arvo tunnetaan seoksen jokaiselle myrkylliselle aineelle, pakkausryhmä määritellään seuraavasti:

(a) Seoksen LC50-arvon määrittäminen:

>PIC FILE= "L_2004018FI.010102.TIF">

missä:

fi= ainesosan i molaarinen konsentraatio seoksessa; ja

LC50i= ainesosan i keskimääräinen kuolemaan johtava konsentraatio ml/m3.

(b) Seoksen jokaisen ainesosan haihtuvuuden määrittäminen:

>VIITTAUS KAAVIOON>

ml/m3

missä:

Pi= ainesosan i osapaine, kPa, 20 °C lämpötilassa ja normaali-ilmanpaineessa.

(c) Haihtuvuuden ja LC50-arvon suhteen määrittäminen:

>PIC FILE= "L_2004018FI.010201.TIF">

(d) Laskettuja seoksen LC50-arvoa ja R-arvoa käytetään määrittämään seoksen pakkausryhmä:

Pakkausryhmä I R >= 10 ja LC50 (seos) <= 1000 ml/m3;

Pakkausryhmä II R >= 1 ja LC50 (seos) <= 3000 ml/m3, jos seos ei täytä pakkausryhmän I kriteereitä;

Pakkausryhmä III R >= 1/5 ja LC50 (seos) <= 5000 ml/m3, jos seos ei täytä ryhmien I tai II kriteereitä.

2.2.61.1.9.2. Jos seoksen myrkyllisten ainesosien LC50-arvoja ei tunneta, seoksen voi luokitella pakkausryhmään seuraavien yksinkertaistettujen myrkyllisyystestien perusteella. Käytettäessä näitä "kynnystestejä", rajoittavin pakkausryhmä on määritettävä ja sitä on käytettävä seoksen kuljetusluokituksena.

2.2.61.1.9.3. Seos luokitellaan pakkausryhmään I vain, jos se täyttää molemmat seuraavista kriteereistä:

(a) Näyte nestemäisestä seoksesta höyrystetään ja laimennetaan ilmalla siten, että saadaan koeolosuhteet, joissa höyrystettyä seosta on ilmassa 1000 ml/m3. Kymmenen albiinorottaa (5 urosta ja 5 naarasta) altistetaan koeolosuhteille yhden tunnin ajaksi, minkä jälkeen niitä tarkkaillaan 14 vuorokautta. Jos viisi tai useampia koe-eläimiä kuolee 14 tarkkailuvuorokauden aikana, seoksen LC50-arvon katsotaan olevan enintään 1000 ml/m3.

(b) Näyte nestemäisen seoksen kanssa tasapainossa olevasta höyrystä laimennetaan 9-kertaisella ilmamäärällä koeolosuhteiden muodostamiseksi. Kymmenen albiinorottaa (5 urosta ja 5 naarasta) altistetaan koeolosuhteille yhden tunnin ajaksi, minkä jälkeen niitä tarkkaillaan 14 vuorokautta. Jos viisi tai useampia koe-eläimiä kuolee 14 tarkkailuvuorokauden aikana, seoksen haihtuvuuden katsotaan olevan vähintään yhtä suuri kuin seoksen LC50-arvo kerrottuna kymmenellä.

2.2.61.1.9.4. Seos luokitellaan pakkausryhmään II vain, jos se täyttää molemmat seuraavista kriteereistä eikä täytä pakkausryhmän I kriteereitä:

(a) Näyte nestemäisestä seoksesta höyrystetään ja laimennetaan ilmalla siten, että saadaan koeolosuhteet, joissa höyrystettyä seosta on ilmassa 3000 ml/m3. Kymmenen albiinorottaa (5 urosta ja 5 naarasta) altistetaan koeolosuhteille yhden tunnin ajaksi, minkä jälkeen niitä tarkkaillaan 14 vuorokautta. Jos viisi tai useampia koe-eläimiä kuolee 14 tarkkailuvuorokauden aikana, seoksen LC50-arvon katsotaan olevan enintään 3000 ml/m3.

(b) Näytettä nestemäisen seoksen kanssa tasapainossa olevasta höyrystä käytetään koeolosuhteiden muodostamiseksi. Kymmenen albiinorottaa (5 urosta ja 5 naarasta) altistetaan koeolosuhteille yhden tunnin ajaksi, minkä jälkeen niitä tarkkaillaan 14 vuorokautta. Jos viisi tai useampia koe-eläimiä kuolee 14 tarkkailuvuorokauden aikana, seoksen haihtuvuuden katsotaan olevan vähintään yhtä suuri kuin seoksen LC50-arvo.

2.2.61.1.9.5. Seos luokitellaan pakkausryhmään III vain, jos se täyttää molemmat seuraavista kriteereistä eikä täytä pakkausryhmän I tai II kriteereitä:

(a) Näyte nestemäisestä seoksesta höyrystetään ja laimennetaan ilmalla siten, että saadaan koeolosuhteet, joissa höyrystettyä seosta on ilmassa 5000 ml/m3. Kymmenen albiinorottaa (5 urosta ja 5 naarasta) altistetaan koeolosuhteille yhden tunnin ajaksi, minkä jälkeen niitä tarkkaillaan 14 vuorokautta. Jos viisi tai useampia koe-eläimiä kuolee 14 tarkkailuvuorokauden aikana, seoksen LC50-arvon katsotaan olevan enintään 5000 ml/m3.

(b) Nestemäisen seoksen höyryn pitoisuus (haihtuvuus) mitataan, ja jos höyryn pitoisuus on vähintään 1000 ml/m3, seoksen haihtuvuuden katsotaan olevan vähintään yhtä suuri kuin yksi viidesosa seoksen LC50-arvosta.

Seosten oraalisen (suun kautta vaikuttavan) ja dermaalisen (ihon kautta vaikuttavan) myrkyllisyyden määritysmenetelmät

2.2.61.1.10. Luokiteltaessa seoksia luokkaan 6.1 ja määritettäessä tämän luokan seosten pakkausryhmää oraalisen tai dermaalisen myrkyllisyyden perusteella (ks. 2.2.61.1.3) on määritettävä seoksen akuutti LD50-arvo.

2.2.61.1.10.1. Jos seos sisältää vain yhtä tehoainetta ja tämän ainesosan LD50-arvo tunnetaan ja kun kyseessä olevan kuljetettavan seoksen luotettavia akuutteja oraalisia ja dermaalisia myrkyllisyysarvoja ei ole käytettävissä, voidaan käyttää seuraavaa menetelmää seoksen oraalisen tai dermaalisen LD50-arvon määrittämiseksi:

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.2.61.1.10.2. Jos seos sisältää useamman kuin yhden tehoaineen, voidaan käyttää jotain seuraavista kolmesta menetelmästä seoksen oraalisen tai dermaalisen LD50-arvon määrittämiseksi. Ensisijainen menetelmä on hankkia luotettavat arvot kuljetettavan seoksen akuutille oraaliselle ja dermaaliselle myrkyllisyydelle. Jos luotettavia, tarkkoja arvoja ei ole saatavilla, voidaan käyttää jompaa kumpaa seuraavista menetelmistä:

(a) Valmiste luokitellaan seoksen vaarallisimman ainesosan mukaan ikään kuin tätä ainesosaa olisi seoksessa niin paljon kuin kaikkia aktiivisia ainesosia yhteensä; tai

(b) Käytetään kaavaa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

C= ainesosan A, B,... Z pitoisuusprosentti seoksessa;

T= ainesosan A, B,... Z oraalinen LD50-arvo; ja

TM= seoksen oraalinen LD50-arvo.

Huom.

Tätä kaavaa voidaan käyttää myös määrittämään aineen dermaalista myrkyllisyyttä edellyttäen, että nämä tiedot ovat saatavilla saman lajin koe-eläimestä kaikille ainesosille. Tämä kaava ei ota huomioon tehostavien tai suojaavien ilmiöiden vaikutusta.

Torjunta-aineiden luokitus

2.2.61.1.11. Kaikki torjunta-aineiden tehoaineille ja torjunta-ainevalmisteille, joiden LC50- ja/tai LD50-arvot tunnetaan ja jotka on luokiteltu luokkaan 6.1, on määritettävä soveltuva pakkausryhmä kohtien 2.2.61.1.6-2.2.61.1.9 kriteerien mukaisesti. Aineet ja valmisteet, joilla on lisävaara, on luokiteltava ja pakkausryhmä määritettävä kohdan 2.1.3.9 vaarojen priorisointitaulukon mukaisesti.

2.2.61.1.11.1. Jos torjunta-ainevalmisteen oraalista tai dermaalista LD50-arvoa ei tunneta, mutta tiedetään sen tehoaineen (-aineiden) LD50-arvo, voidaan valmisteen LD50-arvon määrittämiseksi käyttää kohdan 2.2.61.1.10 menetelmiä.

Huom.

LD50-myrkyllisyysarvo useille tavallisille torjunta-aineille saadaan asiakirjan "The WHO Recommended Classification of Pesticides by Hazard and Guidelines to Classification" viimeisimmästä painoksesta, jota on saatavissa järjestöstä the International Programme on Chemical Safety, World Health Organization (WHO), 1211 Geneva 27, Switzerland. Vaikka tätä asiakirjaa voidaan käyttää torjunta-aineiden LD50-myrkyllisyysarvon lähdeaineistona, sen luokitusjärjestelmää ei saa käyttää torjunta-aineiden tämän direktiivin mukaisen kuljetusluokituksen tai pakkausryhmän määrittämiseen.

2.2.61.1.11.2. Torjunta-aineiden kuljetuksessa käytettävä virallinen nimi on valittava tehoaineeseen, torjunta-aineen fysikaaliseen tilaan ja kaikkiin mahdollisiin lisävaaroihin perustuen (ks. 3.1.2).

2.2.61.1.12. Jos luokan 6.1 aineiden vaaraominaisuudet muuttuvat luvun 3.2 taulukossa A mainituista siihen lisättyjen muiden aineiden johdosta, tällaiset seokset tai liuokset on luokiteltava siihen nimikkeeseen, mihin ne todellisen vaarallisuutensa perusteella kuuluvat.

Huom.

Liuosten ja seosten (kuten valmisteet ja jätteet) luokituksen osalta ks. myös 2.1.3.

2.2.61.1.13. Kohtien 2.2.61.1.4 - 2.2.61.1.11 kriteerien perusteella voidaan myös määritellä, onko nimeltä mainittu liuos tai seos tai nimeltä mainittua ainetta sisältävä liuos tai seos sellainen, että liuos tai seos ei ole tämän luokan määräysten alainen.

2.2.61.1.14. Lukuun ottamatta torjunta-aineina käytettäviä aineita ja valmisteita voidaan aineita, liuoksia ja seoksia, jotka eivät täytä direktiivien 67/548/ETY(4) tai 88/378/ETY(5) (sellaisina kuin ne ovat muutettuina) kriteereitä ja joita ei näiden direktiivien mukaisesti ole luokiteltu erittäin myrkyllisiksi, myrkyllisiksi tai haitallisiksi aineiksi, pitää luokkaan 6.1 kuulumattomina aineina.

2.2.61.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

2.2.61.2.1. Luokan 6.1 kemiallisesti epästabiilien aineiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet kuljetuksen aikana tapahtuvien vaarallisten hajoamis- tai polymeroitumisreaktioiden estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että kuljetusastiat ja -säiliöt eivät sisällä näitä reaktioita edistäviä aineita.

2.2.61.2.2. Seuraavien aineiden ja seosten kuljettaminen on kielletty:

- Syaanivety, vedetön ja syaanivetyhapot (sinihappoliuokset), lukuun ottamatta YK-numeroihin 1051, 1613, 1614 ja 3294 kuuluvia;

- Metallikarbonyylit, joiden leimahduspiste on alle 23 °C, lukuun ottamatta UN 1259 NIKKELIKARBONYYLI ja UN 1994 RAUTAPENTAKARBONYYLI;

- 2,3,7,8-TETRAKLOORIDIBENTSO-1,4-DIOKSIINI (TCDD) sellaisissa pitoisuuksissa, jolloin se kohdan 2.2.61.1.7 kriteerien mukaisesti luokittuu erittäin myrkylliseksi;

- UN 2249 DIKLOORIMETYYLIEETTERI, SYMMETRINEN;

- Fosfidivalmisteet, jotka eivät sisällä myrkyllisten palavien kaasujen muodostumista ehkäiseviä lisäaineita.

2.2.61.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.010501.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.010601.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.010701.TIF">

2.2.62 Classe 6.2. Matières infectieuses

2.2.62.1. Critères

2.2.62.1.1. Le titre de la classe 6.2 couvre les matières infectieuses. Les matières infectieuses sont les matières dont on sait ou dont on a des raisons de penser qu'elles contiennent des agents pathogènes. Les agents pathogènes sont définis comme des microorganismes (y compris les bactéries, les virus, les rickettsies, les parasites et les champignons) ou comme des microorganismes recombinés (hybrides ou mutants), dont on sait ou dont on a des raisons de penser qu'ils provoquent des maladies infectieuses chez l'animal ou chez l'homme.

Aux fins de la présente classe, les virus, les microorganismes ainsi que les objets contaminés par eux doivent être considérés comme des matières de la présente classe.

Notes

1. Les matières visées ci-dessus ne sont pas soumises aux prescriptions applicables à la présente classe si, selon toute probabilité, elles ne provoquent pas la maladie chez l'homme ni chez l'animal.

2. Les matières infectieuses ne sont soumises aux prescriptions applicables à la présente classe que si elles sont susceptibles de transmettre une maladie à l'homme ou l'animal en cas d'exposition.

3. Les microorganismes et les organismes génétiquement modifiés, les produits biologiques, les échantillons de diagnostic et les animaux vivants infectés doivent être affectés à cette classe s'ils en remplissent les conditions.

4. Les toxines d'origine végétale, animale ou bactérienne qui ne contiennent aucune matière ou aucun organisme infectieux ou qui ne sont pas contenues dans des matières ou organismes infectieux sont des matières de la classe 6.1, n° ONU 3172.

2.2.62.1.2. Les matières de la classe 6.2 sont subdivisées comme suit:

>TAULUKON PAIKKA>

Définitions et classification

2.2.62.1.3. Les matières infectieuses doivent être classées dans la classe 6.2 et affectées aux nos ONU 2814 ou 2900, selon le cas, en fonction de leur affectation à l'un des trois groupes de risque, sur la base des critères mis au point et publiés dans le manuel de sécurité biologique en laboratoire de l'Organisation mondiale de la santé (OMS), deuxième édition (1993). Un groupe de risque se distingue par le caractère pathogène de l'organisme, le mode et la facilité relative de transmission, l'importance du risque couru par l'individu et la collectivité et la possibilité de guérir la maladie au moyen des agents préventifs et des traitements disponibles et efficaces.

Les critères applicables à chaque groupe de risque en fonction de l'importance du risque sont les suivants:

a) Groupe de risque 4:

agent pathogène qui provoque généralement une maladie humaine ou animale grave et qui se transmet facilement d'un individu à un autre, directement ou indirectement, et contre lequel on ne dispose ordinairement ni de traitement ni de prophylaxie efficace (c'est-à-dire qui présente un risque élevé pour l'individu et la collectivité)

b) Groupe de risque 3:

agent pathogène qui provoque généralement une maladie humaine ou animale grave mais qui en principe ne se transmet pas d'un individu contaminé à un autre, et contre lequel on dispose d'un traitement et d'une prophylaxie efficace (c'est-à-dire risque élevé pour l'individu et faible pour la collectivité)

c) Groupe de risque 2:

agent pathogène qui peut provoquer une maladie humaine ou animale mais qui, a priori, ne constitue pas un grave danger et contre lequel, bien qu'il soit capable de provoquer une infection grave à l'exposition, il existe des mesures efficaces de traitement et de prophylaxie, de sorte que le risque de propagation de l'infection est limité (c'est-à-dire risque modéré pour l'individu et faible pour la collectivité).

Note

Le groupe de risque 1 contient des micro-organismes peu susceptibles de provoquer des maladies humaines ou animales (c'est-à-dire qu'ils ne présentent qu'un danger très faible ou nul pour l'individu et la collectivité). Les matières ne contenant que de tels micro-organismes ne sont pas tenues pour infectieuses aux fins des présentes prescriptions.

2.2.62.1.4. Les matières infectieuses présentant un risque pour les animaux uniquement (groupe I2 du point 2.2.62.1.2) et groupe de risque 2 sont affectées au groupe d'emballage II.

2.2.62.1.5. Par produits biologiques, on entend des produits dérivés d'organismes vivants et qui sont fabriqués et distribués conformément aux prescriptions des autorités gouvernementales nationales qui peuvent imposer des conditions d'autorisation spéciales et sont utilisés pour prévenir, traiter ou diagnostiquer des maladies chez l'homme ou l'animal, ou à des fins de mise au point, d'expérimentation ou de recherche. Ils peuvent englober des produits finis ou non finis tels que vaccins et produits de diagnostic, mais ne sont pas limités à ceux-ci.

Aux fins de cette directive, les produits biologiques sont répartis dans les groupes suivants:

a) les produits qui contiennent des agents pathogènes du groupe de risque 1; ceux qui contiennent des agents pathogènes dans des conditions telles que leur aptitude à provoquer une maladie soit très faible ou nulle; les produits qui ne contiennent pas d'agents pathogènes. Les matières de ce groupe ne sont pas considérées comme des matières infectieuses aux fins de cette directive;

b) les produits fabriqués et emballés conformément aux prescriptions des autorités sanitaires nationales et transportés à des fins d'emballage final ou de distribution, à l'usage de la profession médicale ou de particuliers pour les soins de santé. Les matières de ce groupe ne sont pas soumises aux prescriptions applicables à la classe 6.2;

c) les produits dont on sait ou dont on a des raisons de croire qu'ils contiennent des agents pathogènes des groupes de risque 2, 3 ou 4 et qui ne satisfont pas aux critères de l'alinéa b) visé ci-dessus. Les matières de ce groupe sont à classer dans la classe 6.2, et à affecter aux nos ONU 2814 ou 2900, selon le cas.

Note

Certains produits biologiques autorisés à la mise sur le marché peuvent ne présenter un danger biologique que dans certaines parties du monde. Dans ce cas, les autorités compétentes peuvent exiger que ces produits biologiques satisfassent aux prescriptions applicables aux matières infectieuses ou imposer d'autres restrictions.

2.2.62.1.6. Par échantillons de diagnostic, on entend toute matière humaine ou animale y compris, mais non limitativement, les excreta, les sécrétions, le sang et ses composants, les tissus et liquides tissulaires transportés à des fins de diagnostic ou de recherche, à l'exclusion toutefois des animaux vivants infectés.

Aux fins de cette directive, les échantillons de diagnostic sont répartis dans les groupes suivants:

a) ceux dont on sait ou dont on a des raisons de croire qu'ils contiennent des agents pathogènes des groupes de risque 2, 3 ou 4 et ceux dont il est assez peu probable qu'ils contiennent des agents pathogènes du groupe de risque 4. Ces matières doivent être classées dans la classe 6.2 et affectées aux nos ONU 2814 ou 2900, selon le cas. Relèvent du présent groupe les échantillons transportés aux fins d'essais initiaux ou de confirmation de la présence d'agents pathogènes;

b) ceux dont il est assez peu probable qu'ils contiennent des agents pathogènes des groupes de risque 2 ou 3. Ces matières doivent être classées dans la classe 6.2 et affectées aux nos ONU 2814 ou 2900, selon le cas. Relèvent de ce groupe les échantillons transportés en vue d'essais de dépistage courant ou aux fins d'un diagnostic initial autre que la recherche de la présence d'agents pathogènes;

c) ceux dont on sait qu'ils ne contiennent pas d'agents pathogènes. Ces matières ne sont pas considérées comme des matières de la classe 6.2.

2.2.62.1.7. Par micro-organismes et organismes génétiquement modifiés(6), on entend des micro-organismes et organismes dans lesquels le matériel génétique a été à dessein modifié selon un processus qui n'intervient pas dans la nature.

Aux fins de cette directive, les microorganismes et organismes génétiquement modifiés sont répartis dans les groupes suivants:

a) les micro-organismes génétiquement modifiés répondant à la définition donnée au 2.2.62.1.1 pour les matières infectieuses doivent être classés dans la classe 6.2 et affectés aux nos ONU 2814 ou 2900;

b) les organismes génétiquement modifiés dont on sait ou dont on suspecte qu'ils sont dangereux pour l'homme, l'animal ou l'environnement doivent être transportés conformément aux dispositions spécifiées par les autorités compétentes du pays d'origine;

c) les animaux qui contiennent des organismes ou micro-organismes génétiquement modifiés répondant à la définition d'une matière infectieuse ou sont contaminés par eux doivent être transportés conformément aux dispositions spécifiées par les autorités compétentes du pays d'origine;

d) sauf lorsque les gouvernements des pays d'origine, de transit et de destination en autorisent l'utilisation sans condition, les micro-organismes génétiquement modifiés qui ne répondent pas à la définition des matières infectieuses mais peuvent entraîner chez les animaux, les végétaux ou les matières microbiologiques des modifications qui, normalement, ne résultent pas de la reproduction naturelle, doivent être affectés à la classe 9 et au n° ONU 3245.

Note

Les microorganismes génétiquement modifiés qui sont infectieux au sens de la présente classe ne doivent pas être affectés au n° ONU 3291.

2.2.62.1.8. Il n'est pas nécessaire que les échantillons de diagnostic visés au point 2.2.62.1.6 b) satisfassent aux prescriptions applicables aux matières infectieuses, lorsque les conditions suivantes sont remplies:

a) - la contenance du (des) récipient(s) primaire(s) est au maximum de 100 ml,

- la contenance de l'emballage extérieur est au maximum de 500 ml,

- le(s) récipient(s) primaire(s) est (sont) étanche(s), et

- l'emballage renferme:

i) un emballage Intérieur comprenant:

- un ou plusieurs récipients primaires étanches,

- un emballage secondaire étanche,

- un matériau absorbant en quantité suffisante pour absorber la totalité du contenu placé entre le ou les récipients primaires et l'emballage secondaire; si plusieurs récipients primaires sont placés dans un emballage secondaire unique, il faut les envelopper individuellement pour éviter tout contact entre eux,

ii) un emballage extérieur d'une solidité suffisante pour sa contenance, sa masse et l'usage auquel il est destiné, et de dimensions extérieures minimales de 100 mm, ou

b) les emballages satisfont la norme EN 829:1996.

2.2.62.1.9. Les déchets sont des déchets provenant de traitements médicaux administrés à des êtres humains ou à des animaux ou de la recherche biologique et pour lesquels il existe une probabilité relativement faible qu'ils contiennent des matières infectieuses. Ils doivent être affectés au n° ONU 3291. Les déchets contenant des matières infectieuses qui peuvent être spécifiés doivent être affectés aux nos ONU 2814 ou 2900 selon leur degré de danger (point 2.2.62.1.3). Les déchets décontaminés qui ont contenu des matières infectieuses doivent être considérés comme non dangereux sauf si les critères relatifs à une autre classe sont remplis.

2.2.62.1.10. Les déchets d'hôpital affectés au n° ONU 3291 relèvent du groupe d'emballage II.

2.2.62.1.11. Pour le transport des matières de la présente classe, le maintien d'une température définie peut être nécessaire.

2.2.62.2. Matières non admises au transport

Les animaux vertébrés ou invertébrés vivants ne doivent pas être utilisés pour expédier un agent infectieux à moins qu'il soit impossible de transporter celuici d'une autre manière. De tels animaux doivent être emballés, désignés, signalés et transportés selon les réglementations pertinentes applicables au transport d'animaux(7).

2.2.62.3. Liste des rubriques collectives

>PIC FILE= "L_2004018FI.011001.TIF">

2.2.7. Luokka 7 Radioaktiiviset aineet

2.2.7.1. Luokan 7 määritelmä

2.2.7.1.1. Radioaktiivinen aine tarkoittaa radionuklideja sisältävää ainetta, jonka aktiivisuuspitoisuus ja kokonaisaktiivisuus lähetyksessä ylittää kohdissa 2.2.7.7.2.1-2.2.7.7.2.6 määritellyt rajat.

2.2.7.1.2. Seuraavia radioaktiivisia aineita ei pidetä luokan 7 aineina tässä direktiivissä:

(a) Radioaktiiviset aineet, jotka ovat olennaisena osana ajoneuvoa;

(b) Radioaktiiviset aineet, joita kuljetetaan yrityksessä voimassa olevien turvamääräysten mukaisesti yrityksen omalla alueella siten, että kuljetus ei tapahdu yleisillä teillä tai rautateillä;

(c) Radioaktiiviset aineet ihmisessä tai elävässä eläimessä diagnostisista tai hoidollisista lääketieteellisistä syistä;

(d) Radioaktiiviset aineet kulutustavaroissa, joilla on säädösten mukainen hyväksyntä ja tuotteet ovat myynnissä loppukäyttäjälle;

(e) Luonnostaan radionuklideja sisältävät luonnonaineet ja malmit, joita ei ole tarkoitus rikastaa näiden radionuklidien hyödyntämistä varten, edellyttäen, että aineen aktiivisuuspitoisuus ei ylitä kymmenkertaisesti kohdassa 2.2.7.7.2 mainittuja rajoja.

2.2.7.2. Määritelmät

A1 tai A2

A1 tarkoittaa kohdan 2.2.7.7.2.1 taulukossa olevien tai kohdan 2.2.7.7.2 mukaan määriteltyjen erityismuodossa olevien radioaktiivisten aineiden aktiivisuutta, ja sitä käytetään määrittelemään tämän direktiivin vaatimusten aktiivisuusrajat.

A2 tarkoittaa kohdan 2.2.7.7.2.1 taulukossa olevien tai kohdan 2.2.7.7.2 mukaan määriteltyjen muiden kuin erityismuodossa olevien radioaktiivisten aineiden aktiivisuutta ja sitä käytetään määrittelemään tämän direktiivin vaatimusten aktiivisuusrajat.

Annosnopeus tarkoittaa vastaavaa säteilyn annosnopeutta ilmaistuna yksiköllä millisievertiä tunnissa.

Erityismuodossa oleva radioaktiivinen aine, ks. 2.2.7.4.1.

Fissioituvia aineita ovat uraani-233, uraani-235, plutonium-239, plutonium-241 ja kaikki aineet, joissa on yhtäkin näistä radionuklideista. Tämän määritelmän mukaisia fissioituvia aineita eivät ole:

(a) säteilyttämätön luonnonuraani tai köyhdytetty uraani; ja

(b) ainoastaan termisessä ydinreaktorissa säteilytetty luonnonuraani tai köyhdytetty uraani.

Heikosti leviävä radioaktiivinen aine tarkoittaa joko kiinteää radioaktiivista ainetta tai suljetussa kapselissa olevaa kiinteää radioaktiivista ainetta, joka leviää vain rajallisesti ja joka ei ole jauhemaisessa muodossa.

Huom.

Ilmakuljetuksissa heikosti leviäviä radioaktiivisia aineita saa kuljettaa B(U)- tai B(M)-tyypin kolleissa määriä, jotka on sallittu kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksessa. Tämä määritelmä on lisätty, koska näitä kolleja saa käyttää myös heikosti leviävien radioaktiivisten aineiden tiekuljetuksissa.

Hyväksyntä:

Monenkeskinen hyväksyntä tarkoittaa sekä alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen antamaa kollin rakennetyypin tai kuljetuksen hyväksyntää että jokaisen kauttakulkumaan tai määräpaikkamaan toimivaltaisen viranomaisen antamaa hyväksyntää.

Yksipuolinen hyväksyntä tarkoittaa vain alkuperämaan toimivaltaiselta viranomaiselta vaadittavaa kollin rakennetyypin hyväksyntää. Jos maa ei ole jäsenvaltio, hyväksyntä vaaditaan toimivaltaiselta viranomaiselta ensimmäisessä jäsenvaltiossa, johon lähetys saapuu (ks. 6.4.22.6).

Kolli tarkoittaa radioaktiivisten aineiden yhteydessä pakkausta yhdessä radioaktiivisen sisällön kanssa sellaisena kuin se on jätetty kuljetettavaksi. tässä direktiivissä säädetyt kollityypit, jotka ovat kohdan 2.2.7.7 aktiivisuusrajojen ja ainerajoituksien alaisia sekä noudattavat vastaavia vaatimuksia, ovat:

(a) Peruskolli;

(b) 1-tyypin teollisuuskolli (Tyyppi IP-1);

(c) 2-tyypin teollisuuskolli (Tyyppi IP-2);

(d) 3-tyypin teollisuuskolli (Tyyppi IP-3);

(e) A-tyypin kolli;

(f) B(U)-tyypin kolli;

(g) B(M)-tyypin kolli;

(h) C-tyypin kolli.

Fissioituvia aineita tai uraaniheksafluoridia sisältävät kollit ovat lisävaatimusten alaisia (ks. kohdat 2.2.7.7.1.7 ja 2.2.7.7.1.8).

Huom.

Kollit muiden vaarallisten aineiden yhteydessä, ks. määritelmä kohdasta 1.2.1.

Kontaminaatio:

Kontaminaatio (saaste) tarkoittaa, että ulkopinnalla on radioaktiivista ainetta enemmän kuin 0,4 Bq/cm2, kun kyseessä on beeta- ja gammasäteilijä ja lievästi säteilymyrkyllinen alfasäteilijä tai enemmän kuin 0,04 Bq/cm2, kun kyseessä on muu alfasäteilijä.

Irtoava saaste tarkoittaa kontaminaatiota, joka voi irrota ulkopinnasta tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

Irtoamatonta saastetta on muu saaste kuin irtoava saaste.

Kriittisyysturvallisuusindeksi (CSI, Criticality Safety Index) tarkoittaa fissioituvaa ainetta sisältävälle kollille, lisäpäällykselle tai kontille määriteltyä lukua, jota käytetään yhdessä pidettävien kollien, lisäpäällyksien tai konttien lukumäärän valvonnassa.

Kuljetus tarkoittaa lähetyksen konkreettista siirtämistä lähtöpaikasta määräpaikkaan.

Kuljetusindeksi (TI, Transport Index) tarkoittaa kollille, lisäpäällykselle, kontille tai pakkaamattomalle LSA-I:lle tai SCO-I:lle määriteltyä lukua, jota käytetään säteilyaltistuksen valvonnassa.

Lievästi säteilymyrkyllisiä alfasäteilijöitä ovat malmeissa tai fysikaalisissa ja kemiallisissa väkevöintituotteissa oleva luonnonuraani, köyhdytetty uraani, luonnontorium, uraani-235, uraani-238, torium-232, torium-228 ja torium-230 tai alfasäteilijät, joiden puoliintumisaika on alle kymmenen päivää.

Lisäpäällys tarkoittaa rakennetta kuten laatikkoa tai säkkiä, jonka ei tarvitse täyttää kontille asetettuja vaatimuksia ja jolla yksittäinen lähettäjä kokoaa yhdestä tai useammasta kollista muodostuvan lähetyksen yhdeksi käsittelyä, tukemista tai kuljettamista helpottavaksi yksiköksi. (Ks. myös määritelmät kohdasta 1.2.1.)

Pakkaus tarkoittaa radioaktiivisten aineiden yhteydessä niiden osien kokonaisuutta, jotka ovat tarpeelliset radioaktiivisen sisällön sulkemiseksi täydellisesti pakkauksen sisään. Pakkaukseen voi kuulua yksi tai useampi astia, imukykyistä ainetta, laitteet turvaetäisyyden ylläpitämiseksi, säteilysuojus, täyttö-, tyhjennys-, tuuletus- ja paineentasauslaitteisto sekä jäähdytys-, iskunvaimennus-, käsittely-, kiinnitys- ja lämpöeristyslaitteet ja kolliin kuuluvat käyttölaitteet. Pakkaus voi olla laatikko, tynnyri tai vastaava astia tai myös kontti, säiliö tai IBC-pakkaus.

Huom.

Pakkaukset muiden vaarallisten aineiden yhteydessä, ks. määritelmät kohdasta 1.2.1.

Pienkontti tarkoittaa konttia, jonka mikä tahansa kokonaisulkomitta on alle 1,5 m tai sisätilavuus on enintään 3 m3.

Pintakontaminoitunut esine (SCO, Surface Contaminated Object), ks. 2.2.7.5.

Radioaktiivinen sisältö tarkoittaa radioaktiivista ainetta sekä pakkauksen sisällä olevia kaikkia kontaminoituneita tai aktivoituneita kiinteitä aineita, nesteitä ja kaasuja.

Radionuklidin ominaisaktiivisuus tarkoittaa radionuklidin aktiivisuutta tämän radionuklidin massayksikköä kohti. Aineen ominaisaktiivisuus, kun radionuklidit ovat pääasiallisesti tasaisesti jakautuneina, tarkoittaa aineen aktiivisuutta tämän aineen massa- tai tilavuusyksikköä kohti.

Rakennetyyppi tarkoittaa erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen, heikosti leviävän radioaktiivisen aineen, kollin tai pakkauksen kuvausta, joka mahdollistaa sen tarkan tunnistamisen. Kuvaukseen voi kuulua teknisiä selvityksiä, rakennepiirustuksia, raportteja, joista ilmenee vaatimustenmukaisuus, ja muuta asiaan kuuluvaa aineistoa.

Suljettu järjestelmä tarkoittaa suunnittelijan määrittelemää ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää fissioituvan aineen ja pakkauksen osien kokoonpanoa, jonka täytyy ylläpitää kriittisyysturvallisuus.

Suurin normaalikäyttöpaine tarkoittaa merenpinnan korkeudella vallitsevan ilmanpaineen ylittävää suurinta painetta, joka saattaisi kehittyä tiiviysjärjestelmässä yhden vuoden aikana lämpötilan ja auringon säteilyn vaikutuksesta, jotka vastaavat ympäristöoloja ilman tuuletusta, ilman ulkoista jäähdytystä apujärjestelmän avulla tai ilman kuljetuksenaikaisia valvontatoimenpiteitä.

Suurkontti tarkoittaa konttia, joka ei ole tämän kohdan määritelmän mukainen pienkontti.

Säteilyttämätön torium tarkoittaa toriumia, joka sisältää enintään 10-7 g uraani-233:a yhtä grammaa torium-232:a kohti.

Säteilyttämätön uraani tarkoittaa uraania, joka sisältää enintään 2 × 103 Bq plutoniumia yhtä grammaa uraani-235:a kohti ja enintään 9 × 106 Bq fissiotuotteita yhtä grammaa uraani-235:a kohti ja enintään 5 × 10-3 g uraani-236:ta yhtä grammaa uraani-235:a kohti.

Tiiviysjärjestelmä tarkoittaa suunnittelijan määrittelemää pakkauksen osien kokonaisuutta, jonka on estettävä radioaktiivisen aineen ulospääsy kuljetuksen aikana.

Uraani - luonnonuraani, köyhdytetty uraani, rikastettu uraani:

Luonnonuraani tarkoittaa kemiallisesti erotettua uraania, jossa uraani-isotooppien jakauma on luonnollinen (noin 99,28 massa-% uraani-238; 0,72 massa-% uraani-235). Köyhdytetty uraani tarkoittaa uraania, joka sisältää vähemmän (massa-%) uraani-235:a kuin luonnonuraani. Rikastettu uraani tarkoittaa uraania, joka sisältää yli 0,72 massa-% uraani-235:a. Kaikissa tapauksissa on myös hyvin vähäisiä määriä uraani-234:a.

Vähäisen ominaisaktiivisuuden aine (LSA, Low Specific Activity), ks. 2.2.7.3.

Yksinkäyttö tarkoittaa, että vain yksi lähettäjä käyttää ajoneuvoa tai suurkonttia siten, että kaikki kuormaamiset ja purkamiset ennen kuljetusta, sen aikana ja sen jälkeen suoritetaan lähettäjän tai vastaanottajan ohjeiden mukaisesti.

2.2.7.3. Vähäisen ominaisaktiivisuuden aine (LSA), ryhmien määritelmät

2.2.7.3.1. Vähäisen ominaisaktiivisuuden aine tai LSA-aine (LSA, Low Specific Activity) tarkoittaa radioaktiivista ainetta, jolla luonnostaan on matala ominaisaktiivisuus tai radioaktiivista ainetta, johon sovelletaan arvioidun keskimääräisen ominaisaktiivisuuden raja-arvoja. LSA-ainetta ympäröiviä ulkoisia suojamateriaaleja ei oteta huomioon arvioitua keskimääräistä ominaisaktiivisuutta määritettäessä.

2.2.7.3.2. LSA-aine kuuluu johonkin seuraavista kolmesta ryhmästä:

(a) LSA-I

(i) uraani- ja toriummalmit ja näiden malmien rikasteet ja muut luonnostaan radionuklideja sisältävät malmit, joita on tarkoitus rikastaa näiden radionuklidien hyödyntämistä varten;

(ii) kiinteä, säteilyttämätön luonnonuraani tai köyhdytetty uraani tai luonnontorium tai niiden kiinteät tai nestemäiset yhdisteet tai seokset;

(iii) radioaktiiviset aineet, joiden A2-arvoa ei ole rajoitettu, lukuun ottamatta sellaisia määriä fissioituvia aineita, joita ei ole kohdan 6.4.11.2 mukaisesti vapautettu; tai

(iv) muut radioaktiiviset aineet, joiden aktiivisuus on tasaisesti jakautunut ja joiden arvioitu keskimääräinen ominaisaktiivisuus on enintään 30-kertainen kohtien 2.2.7.7.2.1-2.2.7.7.2.6 aktiivisuuspitoisuuteen verrattuna, lukuun ottamatta sellaisia määriä fissioituvia aineita, joita ei ole kohdan 6.4.11.2 mukaisesti vapautettu.

(b) LSA-II

(i) vesi, jossa tritiumin pitoisuus on enintään 0,8 TBq/l; tai

(ii) muut aineet, joiden aktiivisuus on tasaisesti jakautunut ja joiden arvioitu keskimääräinen ominaisaktiivisuus on kiinteillä aineilla ja kaasuilla enintään 10-4 A2/g ja nesteillä 10-5 A2/g.

(c) LSA-III - Lukuun ottamatta jauheita ne kiinteät aineet (esim. kiinteytetyt jätteet, aktivoituneet aineet), joissa:

(i) radioaktiivinen aine on tasaisesti jakautunut yhteen tai useampaan kiinteään kappaleeseen tai on pääasiassa tasaisesti jakautunut kiinteään, tiiviiseen sidosaineeseen (kuten betoni, bitumi, keramiikka yms.);

(ii) radioaktiivinen aine on suhteellisen liukenematonta tai se on suhteellisen liukenemattomassa perusmassassa siten, että vaikka pakkaus menetettäisiin ja sisältö olisi seitsemän päivää vedessä upoksissa niin radioaktiivisen aineen päästö kollia kohti olisi enintään 0,1 A2; ja

(iii) kiinteän aineen arvioitu keskimääräinen ominaisaktiivisuus on enintään 2 x 10-3 A2/g, kun suojamateriaalia ei oteta huomioon.

2.2.7.3.3. LSA-III -aineen on oltava sellaisessa muodossa olevaa kiinteää ainetta, että sen aktiivisuus vedessä on enintään 0,1 A2, kun pakkauksen koko sisältö testataan kohdan 2.2.7.3.4 mukaisesti.

2.2.7.3.4. LSA-III -aine on testattava seuraavalla tavalla:

Kiinteää ainetta oleva näyte, joka edustaa pakkauksen koko sisältöä, on upotettava veteen 7 päivän ajaksi ympäristön lämpötilassa. Kokeessa käytettävän veden tilavuuden on oltava riittävä takaamaan, että 7 päivän koeajanjakson jälkeen jäljellä olevan imeytymättömän ja reagoimattoman veden vapaa tilavuus on vähintään 10 % kiinteän näytteen tilavuudesta. Veden pH-arvon on alussa oltava välillä 6-8 ja enimmäisjohtokyvyn on oltava 20 °C lämpötilassa 1 mS/m. Veden vapaan tilavuuden kokonaisaktiivisuus on mitattava näytteen oltua 7 päivää upotettuna veteen.

2.2.7.3.5. Osoitus kohdan 2.2.7.3.4 vaatimuksien noudattamisesta on oltava kohtien 6.4.12.1 ja 6.4.12.2 mukainen.

2.2.7.4. Vaatimukset erityismuodossa olevalle radioaktiiviselle aineelle

2.2.7.4.1. Erityismuodossa oleva radioaktiivinen aine tarkoittaa joko:

(a) kiinteää radioaktiivista ainetta, joka ei voi levitä; tai

(b) suljettua radioaktiivisen aineen sisältävää kapselia, joka on siten valmistettu, että se voidaan avata vain rikkomalla.

Erityismuodossa olevalla radioaktiivisella aineella on oltava ainakin yksi ulottuvuusmitta vähintään 5 mm.

2.2.7.4.2. Erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen on oltava sellaista tai se on siten suunniteltava, että kohtien 2.2.7.4.4-2.2.7.4.8 mukaisissa kokeissa se täyttää seuraavat vaatimukset:

(a) Se ei saa hajota tai pirstoutua kohtien 2.2.7.4.5 (a), (b), (c) ja 2.2.7.4.6 (a) mukaisissa soveltuvissapudotus-, isku- ja taivutuskokeissa;

(b) Se ei saa sulaa tai levitä kohdan 2.2.7.4.5 (d) tai 2.2.7.4.6 (b) mukaisessa soveltuvassa lämpökokeessa; ja

(c) Kohtien 2.2.7.4.7 ja 2.2.7.4.8 mukaisessa liuotuskokeessa aktiivisuus vedessä saa olla enintään 2 kBq; tai vaihtoehtoisesti standardin ISO 9978:1992 (Radiation Protection - Sealed Radioactive Sources - Leakage Test Methods) mukaisessa tiiviyskokeessaumpilähteiden vuotonopeus saa olla enintään soveltuva ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä raja-arvo.

2.2.7.4.3. Osoitus kohdan 2.2.7.4.2 vaatimuksien noudattamisesta on oltava kohtien 6.4.12.1 ja 6.4.12.2 mukainen.

2.2.7.4.4. Koekappaleille, jotka ovat radioaktiivista ainetta erityismuodossa tai simuloivat sitä, on tehtävä kohdan 2.2.7.4.5 pudotus-, isku-, taivutus- ja lämpökokeet tai kohdan 2.2.7.4.6 vaihtoehtoiset kokeet. Jokaisessa kokeessa saa käyttää eri koekappaletta. Jokaisessa kokeessa on koekappaleelle tehtävä liuotuskoe tai tiiviyskoe vähintään yhtä herkällä menetelmällä kuin kohdassa 2.2.7.4.7 mainitut menetelmät leviämättömälle kiinteälle aineelle tai kohdassa 2.2.7.4.8 mainitut menetelmät kapseloidulle aineelle.

2.2.7.4.5. Sovellettavat koemenetelmät ovat:

(a) Pudotuskoe: Koekappale on pudotettava alustalle 9 m korkeudelta. Alusta on määritelty kohdassa 6.4.14.

(b) Iskukoe: Koekappale on asetettava lyijylevylle, joka on sileällä ja kiinteällä alustalla. Koekappaleeseen suunnataan rakenneterästangon tasaisella päällä isku, jonka vaikutus vastaa 1,4 kg:n vapaata pudotusta 1 m korkeudelta. Tangon alaosan on oltava läpimitaltaan 25 mm ja pään reunojen on oltava pyöristetty siten, että säde on 3,0 +- 0,3 mm. Lyijylevyn, jonka kovuus on 3,5-4,5 Vicker-asteikolla ja jonka paksuus on enintään 25 mm, on peitettävä koekappaletta suurempi ala. Jokaisessa iskussa on käytettävä uutta lyijylevyä. Tangon on osuttava koekappaleeseen siten, että se aiheuttaa suurimman mahdollisen vaurion.

(c) Taivutuskoe: Koe koskee vain pitkiä kapeita säteilylähteitä, joiden vähimmäispituus on 10 cm ja pituuden suhde vähimmäisleveyteen on vähintään 10. Koekappale on tiukasti kiinnitettävä vaakatasoon siten, että puolet sen pituudesta työntyy esiin kiinnikkeen pinnasta. Koekappaleen asennon on oltava sellainen, että sille aiheutuu suurin mahdollinen vaurio, kun sen vapaaseen päähän suunnataan terästangon tasaisella päällä isku, jonka vaikutus vastaa 1,4 kg:n kohtisuoraa vapaata pudotusta 1 m korkeudelta. Tangon alaosan on oltava läpimitaltaan 25 mm ja pään reunojen on oltava pyöristetty siten, että säde on 3,0 +- 0,3 mm.

(d) Lämpökoe: Koekappale on kuumennettava ilma-atmosfäärissä 800 °C lämpötilaan ja pidettävä tässä lämpötilassa 10 minuutin ajan, jonka jälkeen sen on annettava jäähtyä.

2.2.7.4.6. Koekappaleille, jotka ovat kapseloitua radioaktiivista ainetta tai simuloivat sitä, ei tarvitse tehdä seuraavia kokeita:

(a) Kohtien 2.2.7.4.5 (a) ja 2.2.7.4.5 (b) mukaiset kokeet, jos erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen massa on pienempi kuin 200 g ja koekappaleille vaihtoehtoisesti tehdään standardin ISO 2919:1980 (Radiation protection - Sealed radioactive sources - General requirements and classification) mukaisesti luokan 4 pudotuskoe; ja

(b) Kohtien 2.2.7.4.5 (d) mukaiset kokeet, jos koekappaleille vaihtoehtoisesti tehdään standardin ISO 2919:1980 (Radiation protection - Sealed radioactive sources - General requirements and classification)mukaisesti luokan 6 lämpökoe.

2.2.7.4.7. Koekappaleille, jotka ovat leviämätöntä kiinteää ainetta tai simuloivat sitä, on tehtävä seuraava liuotuskoe:

(a) Koekappale on upotettava veteen 7 päivän ajaksi ympäristön lämpötilassa. Kokeessa käytettävän veden tilavuuden on oltava riittävä takaamaan, että 7 päivän koeajanjakson jälkeen jäljellä olevan imeytymättömän ja reagoimattoman veden vapaa tilavuus on vähintään 10 % kiinteän näytteen tilavuudesta. Veden pH-arvon on alussa oltava välillä 6-8 ja enimmäisjohtokyvyn on oltava 20 °C lämpötilassa 1 mS/m;

(b) Vesi koekappaleineen on lämmitettävä (50 +- 5) °C lämpötilaan ja pidettävä tässä lämpötilassa 4 tunnin ajan;

(c) Tämän jälkeen veden aktiivisuus on mitattava;

(d) Koekappale on sen jälkeen pidettävä vähintään 7 päivän ajan liikkumattomassa ilmassa, jonka lämpötila on vähintään 30 °C ja suhteellinen kosteus vähintään 90 %;

(e) Koekappale on tämän jälkeen upotettava veteen kuten edellä kohdassa (a) on kuvattu ja vesi koekappaleineen on lämmitettävä (50 +- 5) °C lämpötilaan ja pidettävä tässä lämpötilassa 4 tunnin ajan;

(f) Tämän jälkeen veden aktiivisuus on mitattava.

2.2.7.4.8. Koekappaleille, jotka ovat kapseloitua radioaktiivista aineetta tai simuloivat sitä, on tehtävä joko seuraava liuotuskoe tai tiiviyskoe:

(a) Liuotuskokeen on sisällettävä seuraavat vaiheet:

(i) Koekappale on upotettava veteen ympäristön lämpötilassa. Veden pH-arvon on alussa oltava välillä 6-8 ja enimmäisjohtokyvyn on oltava 20 °C lämpötilassa 1 mS/m;

(ii) Vesi koekappaleineen on lämmitettävä (50 +- 5) °C lämpötilaan ja pidettävä tässä lämpötilassa 4 tunnin ajan;

(iii) Tämän jälkeen veden aktiivisuus on mitattava;

(iv) Koekappale on sen jälkeen pidettävä vähintään 7 päivän ajan liikkumattomassa ilmassa, jonka lämpötila on vähintään 30 °C ja suhteellinen kosteus vähintään 90 %;

(v) Vaiheet (i), (ii) ja (iii) on toistettava.

(b) Vaihtoehtoisen tiiviyskokeen on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä standardin ISO 9978:1992 (Radiation Protection - Sealed Radioactive Sources - Leakage Test Methods) mukainen koe.

2.2.7.5. Pintakontaminoitunut esine (SCO), ryhmien määritelmät

Pintakontaminoitunut esine (SCO, Surface Contaminated Object) tarkoittaa kiinteää kappaletta, joka ei itse ole radioaktiivinen, mutta jonka pinnalla on radioaktiivista ainetta. Pintakontaminoituneita esineitä on kaksi ryhmää:

(a) SCO-I: Kiinteä kappale, jolla

(i) irtoava kontaminaatio 300 cm2 suuruisella luoksepäästävällä ulkopinnalla (tai koko ulkopinnalla, jos ala on pienempi kuin 300 cm2) ei ylitä beeta- ja gammasäteilijöillä ja lievästi säteilymyrkyllisillä alfasäteilijöillä arvoa 4 Bq/cm2 eikä muilla alfasäteilijöillä arvoa 0,4 Bq/cm2; ja

(ii) irtoamaton kontaminaatio 300 cm2 suuruisella luoksepäästävällä ulkopinnalla (tai koko ulkopinnalla, jos ala on pienempi kuin 300 cm2) ei ylitä beeta- ja gammasäteilijöillä ja lievästi säteilymyrkyllisillä alfasäteilijöillä arvoa 4 × 104 Bq/cm2 eikä muilla alfasäteilijöillä arvoa 4 × 103 Bq/cm2; ja

(iii) irtoavan ja irtoamattoman kontaminaation summa 300 cm2 suuruisella luoksepääsemättömällä ulkopinnalla (tai koko pinnalla, jos ala on pienempi kuin 300 cm2) ei ylitä beeta- ja gammasäteilijöillä ja lievästi säteilymyrkyllisillä alfasäteilijöillä arvoa 4 x 104 Bq/cm2 eikä muilla alfasäteilijöillä arvoa 4 x 103 Bq/cm2.

(b) SCO-II: Kiinteä kappale, jolla joko irtoamaton tai irtoava pintakontaminaatio ylittää kohdassa (a) SCO-I:lle annetut rajat ja jolla

(i) irtoava kontaminaatio 300 cm2 suuruisella luoksepäästävällä ulkopinnalla (tai koko ulkopinnalla, jos ala on pienempi kuin 300 cm2) ei ylitä beeta- ja gammasäteilijöillä ja lievästi säteilymyrkyllisillä alfasäteilijöillä arvoa 400 Bq/cm2 eikä muilla alfasäteilijöillä arvoa 40 Bq/cm2; ja

(ii) irtoamaton kontaminaatio 300 cm2 suuruisella luoksepäästävällä ulkopinnalla (tai koko ulkopinnalla, jos ala on pienempi kuin 300 cm2) ei ylitä beeta- ja gammasäteilijöillä ja lievästi säteilymyrkyllisillä alfasäteilijöillä arvoa 8 x 105 Bq/cm2 eikä muilla alfasäteilijöillä arvoa 8 x 104 Bq/cm2; ja

(iii) irtoavan ja irtoamattoman kontaminaation summa 300 cm2 suuruisella luoksepääsemättömällä ulkopinnalla (tai koko pinnalla, jos ala on pienempi kuin 300 cm2) ei ylitä beeta- ja gammasäteilijöillä ja lievästi säteilymyrkyllisillä alfasäteilijöillä arvoa 8 x 105 Bq/cm2 eikä muilla alfasäteilijöillä arvoa 8 x 104 Bq/cm2.

2.2.7.6. Kuljetusindeksin (TI) ja kriittissyysturvallisuusindeksin (CSI) määritys

2.2.7.6.1. Kuljetusindeksin määritys

2.2.7.6.1.1. Kollin, lisäpäällyksen, kontin tai pakkaamattomien LSA-I -aineiden tai SCO-I -esineiden kuljetusindeksi (TI) saadaan seuraavasti:

(a) Määritetään suurin annosnopeus 1 metrin etäisyydellä kollin, lisäpäällyksen, kontin tai pakkaamattomien LSA-I -aineiden tai SCO-I -esineiden ulkopinnasta. Annosnopeuden yksikkönä käytetään millisievertiä tunnissa (mSv/h). Määritetty arvo kerrotaan luvulla 100 ja näin saatu lukuarvo on kuljetusindeksi. Uraani- ja toriummalmeille ja niiden rikasteille saa suurimman annosnopeuden arvoksi missä hyvänsä kohdassa 1 metrin etäisyydellä kuorman ulkopinnasta antaa seuraavat arvot:

0,4 mSv/h uraani- ja toriummalmeille ja niiden fysikaalisille rikasteille;

0,3 mSv/h toriumin kemiallisille rikasteille;

0,02 mSv/h uraanin kemiallisille rikasteille lukuun ottamatta uraaniheksafluoridia.

(b) Säiliöille, konteille ja pakkaamattomille LSA-I -aineille tai SCO-I -esineille on edellä kohdan (a) mukaisesti määritetty lukuarvo kerrottava taulukosta 2.2.7.6.1.1 saatavalla kertoimella.

(c) Edellä kohtien (a) ja (b) mukaisesti saatu lukuarvo on pyöristettävä ylöspäin ensimmäiseen desimaaliin (esim. 1,13 tulee 1,2), kuitenkin 0,05 tai sitä pienemmän arvon saa merkitä nollaksi.

Taulukko 2.2.7.6.1.1

KERTOIMET SUURIKOKOISILLE KUORMILLE

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.7.6.1.2. Jokaisen lisäpäällyksen, kontin tai ajoneuvon kuljetusindeksi määritetään joko laskemalla kaikkien kollien TI-arvot yhteen tai mittaamalla annosnopeus suoraan. Kuitenkin lisäpäällyksen, joka ei ole jäykkä, kuljetusindeksi on määritettävä ainoastaan laskemalla kaikkien kollien kuljetusindeksit yhteen.

2.2.7.6.2. Kriittisyysturvallisuusindeksin (CSI) määritys

2.2.7.6.2.1. Fissioituvia aineita sisältävien kollien kriittisyysturvallisuusindeksi (CSI) saadaan jakamalla luku 50 pienemmällä kohdista 6.4.11.11 ja 6.4.11.12 saadulla N:n arvolla (ts. CSI = 50/N). Kriittissyysturvallisuusindeksin arvo voi olla nolla edellyttäen, että rajoittamaton lukumäärä kolleja on alikriittinen (ts. N on käytännössä ääretön kummassakin tapauksessa).

2.2.7.6.2.2. Jokaisen lähetyksen kriittisyysturvallisuusindeksi on määritettävä laskemalla kuljetuksen kaikkien kollien CSI-arvot yhteen.

2.2.7.7. Aktiivisuusrajat ja ainerajoitukset

2.2.7.7.1. Kollien sisällön rajoitukset

2.2.7.7.1.1. Yleistä

Radioaktiivisen aineen määrä kollissa ei saa ylittää kyseisen kollityypin raja-arvoja seuraavasti:

2.2.7.7.1.2. Peruskollit

2.2.7.7.1.2.1. Radioaktiivista ainetta sisältävän peruskollin aktiivisuus, kun valmisteet eivät ole luonnonuraania, köyhdytettyä uraania tai luonnontoriumia, ei saa ylittää:

(a) taulukon 2.2.7.7.1.2.1 toisessa ja kolmannessa sarakkeessa erilliselle kojeelle tai valmisteelle ja yksittäiselle kollille annettuja raja-arvoja, kun radioaktiivinen aine on kojeessa tai muussa valmisteessa tai niiden rakenneosassa, kuten kellossa tai elektronisessa koneistossa; ja

(b) taulukon 2.2.7.7.1.2.1 neljännessä sarakkeessa kollille annettuja raja-arvoja, kun radioaktiivinen aine ei ole kojeessa, valmisteessa tai niiden rakenneosassa.

Taulukko 2.2.7.7.1.2.1

PERUSKOLLIEN AKTIIVISUUSRAJAT

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.7.7.1.2.2. Luonnonuraania, köyhdytettyä uraanista tai luonnontoriumia olevien valmisteiden määrää peruskollissa ei ole rajoitettu edellyttäen, että uraanin tai toriumin ulkopinta on ympäröity metallista tai muusta vastaavasta aineesta valmistetulla inaktiivisella suojuksella.

2.2.7.7.1.3. Teollisuuskollit

Vähäisen ominaisaktiivisuuden aineiden (LSA) tai pintakontaminoituneiden esineiden (SCO) radioaktiivinen sisältö yksittäisessä kollissa on rajoitettava siten, ettei kohdassa 4.1.9.2.1 määriteltyä annosnopeutta ylitetä. Myös yksittäisen kollin sisällön aktiivisuus on rajoitettava siten, ettei ajoneuvolle kohdan 7.5.11 lisämääräyksessä CV33 (2) annettuja aktiivisuusrajoja ylitetä.

2.2.7.7.1.4. A-tyypin kollit

2.2.7.7.1.4.1. A-tyypin kolleissa saa olla enintään seuraavat aktiivisuudet:

(a) Radioaktiiviset aineet erityismuodossa: A1; tai

(b) Kaikki muut radioaktiiviset aineet: A2.

2.2.7.7.1.4.2. Tunnettujen radionuklidien seoksista, joissa jokaisen radionuklidin aktiivisuus on tunnettu, koostuvalle A-tyypin kollissa olevalle radioaktiiviselle sisällölle sovelletaan seuraavia ehtoja:

>PIC FILE= "L_2004018FI.011801.TIF">

missä:

B(i) on erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen radionuklidin i aktiivisuus ja A1(i) on A1-arvo radionuklidille i;

C(j) on muun kuin erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen radionuklidin j aktiivisuus ja A2(j) on A2-arvo radionuklidille j.

2.2.7.7.1.5. B(U)- ja B(M)-tyypin kollit

2.2.7.7.1.5.1. B(U)- ja B(M)-tyypin kolleissa ei saa olla:

(a) Suurempia aktiivisuuksia kuin mitä kollin rakennetyypille on hyväksytty;

(b) Muita kuin kollin rakennetyypille hyväksyttyjä radionuklideja; tai

(c) Sisältöä, jonka muoto tai fysikaalinen tai kemiallinen tila on muu kuin kollin rakennetyypille hyväksytty.

Kollin sisältö on määritetty kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksissa.

2.2.7.7.1.6. C-tyypin kollit

Huom.

I lmakuljetuksissa C-tyypin kolleja käytetään radioaktiivisten aineiden kuljetukseen, kun kuljetetaan erityismuodossa olevaa radioaktiivista ainetta joko 3000 A1- tai 100000 A2-arvot ylittäviä määriä, riippuen kumpi arvoista on pienempi, tai muita radioaktiivisia aineita 3000 A2-arvon ylittäviä määriä. Vaikka näiden määrien tiekuljetuksissa ei vaadita C-tyypin kolleja (B(U)- tai B(M)-tyypin kollit ovat riittäviä), on seuraavat vaatimukset esitetty, koska näitä kolleja saa käyttää myös tiekuljetuksissa.

C-tyypin kolleissa ei saa olla:

(a) Suurempia aktiivisuuksia kuin mitä kollin rakennetyypille on hyväksytty;

(b) Muita kuin kollin rakennetyypille hyväksyttyjä radionuklideja; tai

(c) Sisältöä, jonka muoto tai fysikaalinen tai kemiallinen tila on muu kuin kollin rakennetyypille hyväksytty.

Kollin sisältö on määritetty kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksissa.

2.2.7.7.1.7. Fissioituvia aineita sisältävät kollit

Fissioituvia aineita sisältävissä kolleissa ei saa olla:

(a) Fissioituvaa ainetta niin, että massa on suurempi kuin kollin rakennetyypille on hyväksytty;

(b) Muita kuin kollin rakennetyypille hyväksyttyjä radionuklideja tai fissioituvia aineita; tai

(c) Sisältöä, jonka muoto tai fysikaalinen tai kemiallinen tila tai avaruusrakenne on muu kuin kollin rakennetyypille hyväksytty.

Kollin sisältö on määritetty kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksissa.

2.2.7.7.1.8. Uraaniheksafluoridia sisältävät kollit

Uraaniheksafluoridin enimmäismassa kollissa on oltava sellainen, että kollin tyhjätila on vähintään 5 % kollin enimmäislämpötilassa, joka on määritelty järjestelmälle, jossa kollia tullaan käyttämään. Uraaniheksafluoridin on oltava kiinteässä muodossa ja kollin sisäpaineen on oltava pienempi kuin ilmakehänpaine, kun se annetaan kuljetettavaksi.

2.2.7.7.2. Aktiivisuusarvot

2.2.7.7.2.1. Taulukossa 2.2.7.7.2.1 on annettu seuraavat perusarvot yksittäisille radionuklideille:

(a) A1 ja A2, TBq;

(b) Vapautettujen aineiden aktiivisuuspitoisuus, Bq/g; ja

(c) Vapautettujen lähetyksien aktiivisuusrajat, yksikkönä Bq.

Taulukko 2.2.7.7. 2.1

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.7.7.2.2. Yksittäisille radionuklideille, joita ei ole lueteltu taulukossa 2.2.7.7.2.1, kohdassa 2.2.7.7.2.1 tarkoitettujen perusarvojen määritys edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää tai kansainvälisen kuljetuksen osalta monenkeskistä hyväksyntää. Kun jokaisen radionuklidin kemiallinen muoto on tunnettu, saa käyttää International Commission on Radiological Protection:in suosittamaa radionuklidin liukoisuusluokasta riippuvaa A2-arvoa, kun kemialliset muodot sekä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa että onnettomuusolosuhteissa otetaan huomioon. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää taulukossa 2.2.7.7.2.2 olevia radionuklidien arvoja ilman toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

Taulukko 2.2.7.7.2.2

PERUSARVOT TUNTEMATTOMILLE RADIONUKLIDEILLE TAI SEOKSILLE

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.7.7.2.3. Laskettaessa A1- ja A2-arvoja radionuklideille, joita ei ole lueteltu taulukossa 2.2.7.7.2.1, pidetään yhtenä radionuklidina yhtä radioaktiivista hajoamisketjua, jossa radionuklidit esiintyvät luonnollisissa suhteissa ja jossa minkään tytärnuklidin puoliintumisaika ei ole pitempi kuin 10 päivää tai pitempi kuin emonuklidin puoliintumisaika. Huomioitavan aktiivisuuden ja käytettävän A1- tai A2-arvon on tällöin oltava vastaavia kuin ketjun emonuklidilla. Radioaktiivisissa hajoamisketjuissa, joissa jonkin tytärnuklidin puoliintumisaika on joko pitempi kuin 10 päivää tai pitempi kuin emonuklidin puoliintumisaika, on emonuklidia ja sellaisia tytärnuklideja pidettävä erilaisten nuklidien seoksina.

2.2.7.7.2.4. Radionuklidiseoksille kohdassa 2.2.7.7.2.1 tarkoitetut perusarvot voidaan määrittää seuraavasti:

>PIC FILE= "L_2004018FI.013901.TIF">

missä:

f(i) on radionuklidin i aktiivisuuden osuus tai aktiivisuuspitoisuus seoksessa;

X(i) on A1- tai A2-arvo tai vapautetun aineen aktiivisuuspitoisuus tai vapautetun lähetyksen aktiivisuusraja radionuklidille i; ja

Xm on seokselle saatu A1- tai A2-arvo tai vapautetun aineen aktiivisuuspitoisuus tai vapautetun lähetyksen aktiivisuusraja.

2.2.7.7.2.5. Kun jokainen yksittäinen radionuklidi tunnetaan, mutta ei tunneta joidenkin radionuklidien aktiivisuutta, saa radionuklidit ryhmitellä. Jokaisessa ryhmässä saa radionuklidille käyttää pienintä radionuklidin arvoa kohtien 2.2.7.7.2.4 ja 2.2.7.7.1.4.2 kaavoissa. Ryhmittelyn perustana voivat olla kokonaisalfa-aktiivisuus tai kokonaisbeeta/gamma-aktiivisuus, jos ne tunnetaan, jolloin käytetään pienimpiä arvoja alfasäteilijöille ja vastaavasti beeta/gammasäteilijöille.

2.2.7.7.2.6. Yksittäisille radionuklideille tai radionuklidien seoksille, joista ei ole tarvittavia tietoja saatavana, on käytettävä taulukon 2.2.7.7.2.2 arvoja.

2.2.7.8. Kollien ja lisäpäällyksien kuljetusindeksin (TI), kriittisyysturvallisuusindeksin (SCI) ja annosnopeuksien raja-arvot

2.2.7.8.1. Yksittäisen kollin tai lisäpäällyksen kuljetusindeksi ei yksinkäytössä olevia lähetyksiä lukuun ottamatta saa ylittää arvoa 10 eikä kriittisyysturvallisuusindeksi saa ylittää arvoa 50.

2.2.7.8.2. Lukuun ottamatta yksinkäytössä kuljetettavia kolleja tai lisäpäällyksiä, joita kuljetetaan kohdan 7.5.11 lisämääräyksen CV33 (3.5) (a) mukaisesti, ei enimmäisannosnopeus missään kohdassa kollin tai lisäpäällyksen millään ulkopinnalla saa ylittää arvoa 2 mSv/h.

2.2.7.8.3. Enimmäisannosnopeus ei missään kohdassa yksinkäytössä kuljetettavan kollin millään ulkopinnalla saa ylittää arvoa 10 mSv/h.

2.2.7.8.4. Kollit ja lisäpäällyksetkuuluvat joko luokkaan I-VALKOINEN, II-KELTAINEN tai III-KELTAINEN taulukoissa 2.2.7.8.4 annettujen ehtojen ja seuraavien vaatimusten mukaisesti:

(a) Kollin tai lisäpäällyksen luokkaa määritettäessä on otettava huomioon sekä kuljetusindeksi että annosnopeus pinnalla. Jos kuljetusindeksi täyttää yhden luokan mutta annosnopeus pinnalla jonkin toisen luokan ehdot, on kolli tai lisäpäällysmerkittävä näistä kahdesta luokasta korkeampaan. Tällöin luokkaa I-VALKOINEN pidetään alimpana luokkana;

(b) Kuljetusindeksi on määritettävä kohtien 2.2.7.6.1.1 ja 2.2.7.6.1.2 mukaisesti;

(c) Jos annosnopeus pinnalla on suurempi kuin 2 mSv/h, on kolli tai lisäpäällyskuljetettava yksinkäytössä ja kohdan 7.5.11 lisämääräyksen CV33 (3.5) (a) mukaisesti;

(d) Erityisjärjestelyin kuljetettava kolli kuuluu luokkaan III-KELTAINEN;

(e) Erityisjärjestelyin kuljetettavia kolleja sisältävä lisäpäällyskuuluu luokkaan III-KELTAINEN.

Taulukko 2.2.7.8.4

KOLLIEN JA LISÄPÄÄLLYSTENLUOKAT

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.7.9. Peruskollien kuljetusta koskevat vaatimukset ja valvonta

2.2.7.9.1. Peruskolleja, jotka voivat sisältää radioaktiivisia aineita rajoitetuissa määrin, kojeita ja valmisteita kohdan 2.2.7.7.1.2 mukaisesti sekä tyhjiä pakkauksia kohdan 2.2.7.9.6 mukaisesti, saa kuljettaa seuraavin ehdoin:

(a) Kohtien 2.2.7.9.2, 3.3.1 (erityismääräykset 172 tai 290), 4.1.9.1.2, 5.2.1.2, 5.2.1.7.1, 5.2.1.7.2, 5.2.1.7.3, 5.4.1.2.5.1 (a), 7.5.11 lisämääräyksessä CV33 (5.2) vaatimuksia sekä soveltuvin osin kohtien 2.2.7.9.3 - 2.2.7.9.6 vaatimuksia on noudatettava;

(b) Kohdan 6.4.4 peruskolleja koskevia vaatimuksia on noudatettava;

(c) Jos peruskolli sisältää fissioituvia aineita, on yhden kohdan 6.4.11.2 fissioituvien aineiden vapautusehdoista täytyttävä, ja kohdan 6.4.7.2 vaatimuksia on noudatettava.

2.2.7.9.2. Säteilyn annosnopeus ei peruskollin ulkopinnan missään kohdassa saa ylittää arvoa 5 μSv/h.

2.2.7.9.3. Kojeessa, muussa valmisteessa tai niiden rakenneosassa olevaa radioaktiivista ainetta, jonka aktiivisuus ei ylitä taulukon 2.2.7.7.1.2.1 toisessa ja kolmannessa sarakkeessa kojeelle tai valmisteelle ja vastaavasti kollille annettuja raja-arvoja, saa kuljettaa peruskollissa edellyttäen, että:

(a) annosnopeus 10 cm etäisyydellä minkään pakkaamattoman kojeen tai valmisteen mistään ulkopinnasta ei ylitä arvoa 0,1 mSv/h; ja

(b) jokaisessa kojeessa tai valmisteessa (lukuun ottamatta kelloja ja kojeita, joissa on loisteväriä) on merkintä "RADIOACTIVE"; ja

(c) aktiivinen aine on täysin ei-aktiivisen osan ympäröimä (laitteita, joiden ainoa tarkoitus on radioaktiivisten aineiden sisällään pitäminen, ei pidetä kojeina tai valmisteina).

2.2.7.9.4. Radioaktiivista ainetta, joka on muussa kuin kohdassa 2.2.7.9.3 määritellyssä muodossa ja jonka aktiivisuus ei ylitä taulukon 2.2.7.7.1.2.1 neljännessä sarakkeessa annettuja raja-arvoja, saa kuljettaa peruskollissa edellyttäen, että:

(a) radioaktiivinen sisältö pysyy kollissa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa; ja

(b) kollissa on sisäpuolella merkintä "RADIOACTIVE" sillä tavalla, että varoitus radioaktiivisesta aineesta näkyy kollia avattaessa.

2.2.7.9.5. Valmistetta, jonka ainoana radioaktiivisena aineena on säteilyttämätön luonnonuraani, säteilyttämätön köyhdytetty uraani tai säteilyttämätön luonnon torium, saa kuljettaa peruskollina edellyttäen, että uraanin tai toriumin ulkopinta on ympäröity metallista tai muusta vastaavasta aineesta valmistetulla inaktiivisella suojuksella.

2.2.7.9.6. Aiemmin radioaktiivista ainetta sisältänyttä tyhjää pakkausta saa kuljettaa peruskollina edellyttäen, että:

(a) pakkaus on hyvässä kunnossa ja tiivisti suljettu;

(b) pakkauksen rakenteessa mahdollisesti olevan uraanin tai toriumin ulkopinta on ympäröity metallista tai muusta vastaavasta aineesta valmistetulla inaktiivisella suojuksella;

(c) sisäpuolisen irtoavan kontaminaation määrä ei ole yli 100-kertainen kohdassa 4.1.9.1.2 annettuun raja-arvoon verrattuna; ja

(d) pakkaukseen kohdan 5.2.2.1.11.1 mukaisesti mahdollisesti kiinnitetyt lipukkeet eivät ole näkyvissä.

2.2.7.9.7. Seuraavia määräyksiäei sovelleta peruskolleihin ja peruskollien kuljetusta koskevaan valvontaan:

2.2.7.4.1, 2.2.7.4.2, 4.1.9.1.3, 4.1.9.1.4, 5.1.3.2, 5.1.5.1.1, 5.1.5.1.2, 5.2.2.1.11.1, 5.4.1.2.5.1 lukuun ottamatta kohtaa (a), 5.4.1.2.5.2, 5.4.1.3, 6.4.6.1, 7.5.11 lisämääräys CV33 lukuun ottamatta kohtaa (5.2).

2.2.7.10. (Varattu)

2.2.8. Luokka 8 Syövyttävät aineet

2.2.8.1. Kriteerit

2.2.8.1.1. Luokkaan 8 kuuluvat aineet ja tämän luokan aineita sisältävät esineet, jotka kemiallisesti vaikuttavat ihon tai limakalvon epiteelikudokseen, jonka kanssa ne ovat kosketuksessa, sekä aineet ja esineet, jotka pakkauksesta ulos päästessään voivat vahingoittaa tai tuhota muita tavaroita tai kuljetusvälineitä tai voivat aiheuttaa muuta vahinkoa. Tähän luokkaan kuuluvat myös aineet, jotka vasta veden kanssa muodostavat syövyttäviä liuoksia tai joista vapautuu syövyttävää höyryä tai sumua ilman luonnollisen kosteuden vaikutuksesta.

2.2.8.1.2. Luokan 8 aineet ja esineet on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Luokitus ja pakkausryhmän määrittäminen

2.2.8.1.3. Syövyttävät aineet on luokiteltava seuraaviin pakkausryhmiin kuljetuksessa muodostuvan vaarallisuusasteen mukaisesti:

Pakkausryhmä I: Erittäin syövyttävät aineet;

Pakkausryhmä II: Syövyttävät aineet;

Pakkausryhmä III: Lievästi syövyttävät aineet.

2.2.8.1.4. Luokkaan 8 luokitellut aineet ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Aineiden luokitus pakkausryhmiin I, II ja III on tehty kokemuksen perusteella ottaen huomioon lisätekijät kuten myrkyllisyys hengitettynä(8) ja reaktiivisuus veden kanssa (mukaan lukien vaarallisten hajoamistuotteiden muodostuminen).

2.2.8.1.5. Aineet, mukaan lukien seokset, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, voidaan luokitella pakkausryhmiin ja kohdassa 2.2.8.3 mainittuihin nimikkeisiin seuraavien kriteerien (a)-(c) mukaisesti sen ajan perusteella, jonka kuluessa aine ihmisen ihon kanssa kosketuksessa ollessaan aiheuttaa ihon tuhoutumisen koko paksuudeltaan.

Aineiden, jotka eivät aiheuta ihokudoksen tuhoutumista koko paksuudeltaan, mahdolliset korroosiovaikutukset tietyille metallipinnoille on otettava huomioon. Pakkausryhmää määritettäessä on otettava huomioon tapaturmaisissa myrkytystapauksissa ihmisestä saatu kokemus. Ihmiseen perustuvien havaintojen puuttuessa pakkausryhmä on määritettävä kokeista saatavien tietojen perusteella ohjeen "OECD Guideline 404" mukaisesti(9).

(a) Aineet, jotka aiheuttavat ehjän ihokudoksen tuhoutumisen koko paksuudeltaan 60 minuutin kuluessa enintään 3 minuutin altistuksen seurauksena, ovat pakkausryhmän I aineita.

(b) Aineet, jotka aiheuttavat ehjän ihokudoksen tuhoutumisen koko paksuudeltaan 14 päivän kuluessa yli 3 minuutin mutta enintään 60 minuutin altistuksen seurauksena, ovat pakkausryhmän II aineita.

(c) Pakkausryhmän III aineita ovat:

- Aineet, jotka aiheuttavat ehjän ihokudoksen tuhoutumisen koko paksuudeltaan 14 päivän kuluessa yli 60 minuutin mutta enintään 4 tunnin altistuksen seurauksena;

- Aineet, jotka eivät aiheuta ehjän ihokudoksen tuhoutumista koko paksuudeltaan, mutta joiden korroosionopeus 55 °C koelämpötilassa teräs- tai alumiinipinnalla on yli 6,25 mm vuodessa. Kokeessa on käytettävä terästyyppiä P235 (standardi ISO 9328 (II); 1991) tai vastaavaa ja päällystämätöntä alumiinityyppiä 7075-T6 tai AZ5GU-T6. Hyväksytty koe on kuvattu standardissa ASTM G31-72 (uudistettu 1990).

2.2.8.1.6. Jos luokan 8 aineiden vaaraominaisuudet muuttuvat luvun 3.2 taulukossa A mainituista niihin lisättyjen muiden aineiden johdosta, tällaiset seokset tai liuokset on luokiteltava niihin nimikkeisiin, mihin ne todellisen vaarallisuutensa perusteella kuuluvat.

Huom.

Liuosten ja seosten (kuten valmisteet ja jätteet) luokituksen osalta ks. myös 2.1.3.

2.2.8.1.7. Kohdan 2.2.8.1.5 kriteerien perusteella voidaan myös määritellä, onko nimeltä mainittu liuos tai seos tai nimeltä mainittua ainetta sisältävä liuos tai seos sellainen, että liuos tai seos ei ole tämän luokan määräysten alainen.

2.2.8.1.8. Aineita, liuoksia ja seoksia, jotka

- eivät täytä direktiivien 67/548/ETY(10) tai 88/378/ETY(11) (sellaisina kuin ne ovat muutettuina) kriteereitä ja joita ei ole näiden direktiivien mukaisesti luokiteltu syövyttäviksi aineiksi; ja

- eivät vaikuta syövyttävästi teräkseen tai alumiiniin,

voidaan pitää luokkaan 8 kuulumattomina aineina.

Huom.

UN 1910 kalsiumoksidi ja UN 2812 natriumaluminaatti (YK-numerot ovat YK:n vaarallisten tavaroiden kuljetusta koskevasta suosituksesta) eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

2.2.8.2. Aineet, joiden kuljetus on kielletty

2.2.8.2.1. Luokan 8 kemiallisesti epästabiilien aineiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet kuljetuksen aikana tapahtuvien vaarallisten hajoamis- tai polymeroitumisreaktioiden estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että kuljetusastiat ja -säiliöt eivät sisällä näitä reaktioita edistäviä aineita.

2.2.8.2.2. Seuraavien aineiden kuljetus on kielletty:

- UN 1798 NITROHYDROKLOORIHAPPO (typpihapon ja suolahapon seos);

- kemiallisesti epästabiilit jäterikkihapon seokset;

- kemiallisesti epästabiilit nitraushappojen seokset tai jäterikkihapon ja -typpihapon seokset, joita ei ole denitrattu;

- yli 72 massa-% puhdasta happoa sisältävä perkloorihapon vesiliuos tai perkloorihapon muut liuokset (muu kuin vesiliuos).

2.2.8.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.014401.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.014501.TIF">

2.2.9. Luokka 9 Muut vaaralliset aineet ja esineet

2.2.9.1. Kriteerit

2.2.9.1.1. Luokkaan 9 kuuluvat aineet ja esineet, jotka aiheuttavat kuljetuksen aikana vaaran, jota ei ole mainittu muissa luokissa.

2.2.9.1.2. Luokan 9 aineet ja esineet on jaoteltu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Määritelmät ja luokitus

2.2.9.1.3. Luokkaan 9 luokitellut aineet ja esineet on lueteltu luvun 3.2 taulukossa A. Aineet ja esineet, joita ei ole luvun 3.2 taulukossa A nimeltä mainittu, on luokiteltava tässä taulukossa tai kohdassa 2.2.9.3 mainittuihin nimikkeisiin kohtien 2.2.9.1.4-2.2.9.1.14 mukaisesti.

Aineet, jotka hienona pölynä hengitettäessä voivat vaarantaa terveyden

2.2.9.1.4. Aineisiin, jotka hienona pölynä hengitettäessä voivat vaarantaa terveyden, kuuluvat asbesti ja asbestia sisältävät seokset.

Aineet ja laitteet, jotka tulipaloon joutuessaan voivat muodostaa dioksiineja

2.2.9.1.5. Aineisiin ja laitteisiin, jotka tulipaloon joutuessaan voivat muodostaa dioksiineja, kuuluvat polyklooratut bifenyylit (PCB) ja terfenyylit (PCT) sekä polyhalogenoidut bifenyylit ja terfenyylit sekä näitä aineita sisältävät seokset sekä laitteet, kuten muuntajat, kondensaattorit ja muut laitteet, jotka sisältävät näitä aineita tai niiden seoksia.

Huom.

Seokset, joiden PCB- tai PCT- pitoisuus on enintään 50 mg/kg, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

Aineet, joista vapautuu palavia kaasuja

2.2.9.1.6. Aineisiin, joista vapautuu palavia kaasuja, kuuluvat polymeerit, jotka sisältävät palavia nesteitä, joiden leimahduspiste on enintään 55 °C.

Litium-akut

2.2.9.1.7. Litium-kennot ja -akut saa luokitella luokkaan 9, jos ne täyttävät luvun 3.3 erityismääräyksen 230 vaatimukset. Ne eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jos ne täyttävät luvun 3.3 erityismääräyksen 188 vaatimukset. Ne on luokiteltava käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) kohdan 38.3 menetelmien mukaisesti.

Hengenpelastuslaitteet

2.2.9.1.8. Hengenpelastuslaitteisiin kuuluvat hengenpelastuslaitteet ja moottoriajoneuvon osat, jotka vastaavat luvun 3.3 erityismääräysten 235 tai 296 määritelmiä.

Ympäristölle vaaralliset aineet

2.2.9.1.9. Ympäristölle vaarallisiin aineisiin kuuluvat nestemäiset ja kiinteät vesiympäristöä saastuttavat aineet ja näiden aineiden liuokset ja seokset (kuten valmisteet ja jätteet), joita ei voida luokitella muihin luokkiin tai muuhun luvun 3.2 taulukossa A mainittuun luokan 9 nimikkeeseen. Niihin kuuluvat myös geenitekniikalla muunnetut mikro-organismit ja organismit.

Vesiympäristöä saastuttavat aineet

2.2.9.1.10. Vesiympäristöä saastuttavien aineiden luokitus nimikkeisiin UN 3082 YMPÄRISTÖLLE VAARALLINEN AINE, NESTEMÄINEN, N.O.S. ja UN 3077 YMPÄRISTÖLLE VAARALLINEN AINE, KIINTEÄ, N.O.S. on oltava kohdan 2.3.5 mukainen. Valmiiksi YK-numeroihin 3077 ja 3082 luokitellut ympäristölle vaaralliset aineet on mainittu kohdassa 2.2.9.4.

Geenitekniikalla muunnetut mikro-organismit ja organismit

2.2.9.1.11. Geenitekniikalla muunnetut mikro-organismit ovat mikro-organismeja, joiden perintöainesta on tarkoituksellisesti muutettu teknisin menetelmin tai tavoilla, joita ei voi esiintyä luonnossa. Luokan 9 geenitekniikalla muunnettuja mikro-organismeja ovat ne aineet, jotka eivät ole vaarallisia ihmisille ja eläimille, mutta jotka voivat muuttaa eläimiä, kasveja, mikrobiologisia aineita ja ekosysteemejä tavalla, jota ei voi esiintyä luonnossa.

Huom.

1. Tartuntavaaralliset geenitekniikalla muunnetut mikro-organismit ovat luokan 6.2 aineita, UN 2814 ja 2900.

2. Geenitekniikalla muunnetut mikro-organismit, joille on annettu lupa päästä harkitusti ympäristöön(12), eivät ole tämän luokan määräysten alaisia.

3. Eläviä selkärankaisia tai selkärangattomia eläimiä ei saa käyttää kantajina geenitekniikalla muunnettuja mikro-organismeja kuljetettaessa, paitsi jos ainetta ei voida kuljettaa millään muulla tavalla.

2.2.9.1.12. Alkuperämaan toimivaltainen viranomainen antaa kuljetusohjeet geenitekniikalla muunnetuille organismeille, joiden tiedetään tai oletetaan olevan vaarallisia ympäristölle.

Kohotetussa lämpötilassa olevat aineet

2.2.9.1.13. Kohotetussa lämpötilassa oleviin aineisiin kuuluvat aineet, joita kuljetetaan tai jotka kuljetettavaksi jätettäessä ovat nestemäisessä muodossa vähintään 100 °C lämpötilassa ja, jos aineella on leimahduspiste, alle leimahduspisteen lämpötilassa. Niihin kuuluvat myös kiinteät aineet, joita kuljetetaan tai jotka kuljetettavaksi jätettäessä ovat vähintään 240 °C lämpötilassa.

Huom.

Kohotetussa lämpötilassa olevat aineet saa luokitella luokkaan 9 vain, jos ne eivät täytä minkään muun luokan kriteereitä.

Muut aineet, joista aiheutuu kuljetuksen aikana vaaraa ja jotka eivät vastaa muiden luokkien kriteereitä

2.2.9.1.14. Seuraavat aineet, jotka eivät vastaa muiden luokkien kriteereitä, on luokiteltu luokkaan 9:

- Kiinteä ammoniakkiyhdiste, jonka leimahduspiste on alle 61 °C;

- Vähäistä vaaraa aiheuttava ditioniitti;

- Herkästi haihtuva neste;

- Aine, josta vapautuu vahingollisia höyryjä;

- Allergeeneja sisältävät aineet;

- Kemikaalivälinesarjat ja ensiapupakkaukset.

Huom.

Seuraavat YK:n suosituksessa (United Nations Recommendation on the Transport of Dangerous Goods, Model Regulations) luetellut aineet ja esineet eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan: UN 1845 hiilidioksidi, kiinteä (kuivajää); UN 2071 ammoniumnitraattilannoitteet; UN 2216 kalajauho (kalanperkuujäte), stabiloitu; UN 2807 magnetisoitu materiaali; UN 3166 polttomoottorit, myös liitettynä koneeseen tai ajoneuvoihin; UN 3171 akkukäyttöinen ajoneuvo tai UN 3171 akkukäyttöinen laite (nesteakku); UN 3334 ilmailusäännöksissä määritelty neste, n.o.s. ja UN 3335 ilmailusäännöksissä määritelty kiinteä aine, n.o.s.

Pakkausryhmän määrittäminen

2.2.9.1.15. Luvun 3.2 taulukossa A mainitut luokan 9 aineet ja esineet on luokiteltava seuraaviin pakkausryhmiin kuljetuksessa muodostuvan vaarallisuusasteen mukaisesti:

Pakkausryhmä II: Vaaralliset aineet;

Pakkausryhmä III: Vähäistä vaaraa aiheuttavat aineet.

2.2.9.2. Aineet ja esineet, joiden kuljetus on kielletty

Seuraavien aineiden ja esineiden kuljetus on kielletty:

- Litium-akut, jotka eivät vastaa luvun 3.3 erityismääräysten 188, 230, 287 tai 636 ehtoja;

- Puhdistamattomat tyhjät kuljetusastiat, jotka on tarkoitettu UN 2315, 3151 tai 3152 aineita sisältäville laitteille, kuten muuntajille ja kondensaattoreille.

2.2.9.3. Luettelo yleisistä ryhmänimikkeistä

>PIC FILE= "L_2004018FI.014801.TIF">

2.2.9.4. Ympäristölle vaarallisiksi luokitellut aineet, jotka eivät kuulu muihin luokkiin eikä muihin luokan 9 nimikkeisiin, lukuun ottamatta UN 3077 tai 3082 nimikkeitä

UN 3082 YMPÄRISTÖLLE VAARALLINEN AINE, NESTEMÄINEN, N.O.S.

- Vesiympäristöä saastuttava, nestemäinen

- alkoholi C6-C17 (sekundäärinen) poly (3-6) etoksylaatti

- alkoholi C12-C15 poly (1-3) etoksylaatti

- alkoholi C13-C15 poly (1-6) etoksylaatti

- alfa-sypermetriini

- butyylibentsyyliftalaatti

- klooratut parafiinit (C10-C13)

- 1-kloori-oktaani

- kresyylidifenyylifosfaatti

- syflutriini

- dekyyliakrylaatti

- di-n-butyyliftalaatti

- 1,6-diklooriheksaani

- di-isopropyylibentseenit

- isodekyyliakrylaatti

- isodekyylidifenyylifosfaatti

- iso-oktyylinitraatti

- malationi

- resmetriini

- triaryylifosfaatit

- trikresyylifosfaatit

- trietyylibentseeni

- triksylenyylifosfaatti

UN 3077 YMPÄRISTÖLLE VAARALLINEN AINE, KIINTEÄ, N.O.S.

- Vesiympäristöä saastuttava, kiinteä

- klooriheksidiini

- klooratut parafiinit (C10-C13)

- p-diklooribentseeni

- difenyyli

- difenyylieetteri

- fenbutatinaoksidi

- elohopeakloridi (kalomeli)

- tributyylitinafosfaatti

- sinkkibromidi

LUKU 2.3

Testausmenetelmät

2.3.0. Yleistä

Vaarallisten aineiden luokituksessa on käytettävä käsikirjassa "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) kuvattuja testausmenetelmiä, ellei luvussa 2.2 tai tässä luvussa toisin mainita.

2.3.1. Tihkumiskoe A-tyypin louhintaräjähdysaineille

2.3.1.1. A-tyypin louhintaräjähdysaineiden (UN 0081), jos ne sisältävät enemmän kuin 40 % nestemäisiä typpihapon estereitä, on käsikirjassa "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) mainittujen testien lisäksi läpäistävä myös seuraava tihkumiskoe.

2.3.1.2. Louhintaräjähdysaineiden tihkumiskokeessa käytettävä laite (kuvat 1-3) koostuu ontosta pronssisylinteristä. Sylinterin, jonka toinen pää on suljettu samasta metallista tehdyllä levyllä, sisähalkaisija on 15,7 mm ja syvyys 40 mm. Sylinterin kehällä on 20 reikää, joiden halkaisija on 0,5 mm (neljä viiden reiän ryhmää). Pronssista valmistetun männän, joka on sylinterinmuotoinen 48 mm matkalta ja jonka kokonaispituus on 52 mm, on voitava liukua pystyasennossa olevaan sylinteriin. Tämä mäntä, jonka halkaisija on 15,6 mm, on kuormitettu 2220 g massalla siten, että sylinterin pohjaan kohdistuu 120 kPa (1,20 bar) paine.

2.3.1.3. Pieni pala louhintaräjähdysainetta, painoltaan 5-8 g, pituudeltaan 30 mm ja halkaisijaltaan 15 mm, kääritään hyvin ohueen sideharsoon ja asetetaan sylinteriin; mäntä ja sitä kuormittava massa asetetaan räjähdysainepalan päälle siten, että louhintaräjähdysaineeseen kohdistuu 120 kPa (1,20 bar) paine. Mitataan aika, joka kuluu ensimmäisten öljyisten pisaroiden (nitroglyserolista) ilmaantumiseen sylinterin reikien ulkopuolen suulle.

2.3.1.4. Louhintaräjähdysaineen katsotaan läpäisseen kokeen, jos tihkuvan nesteen ilmestymiseen kuluva aika on yli 5 minuuttia koelämpötilan ollessa 15 °C-25 °C.

Louhintaräjähdysaineiden tihkumiskoe

Kuva 1: Kellonmuotoinen 2220 g painava kuormituskappale, joka voidaan ripustaa pronssimännän päälle.

>PIC FILE= "L_2004018FI.015001.TIF">

Kuva 2: Sylinterin muotoinen pronssimäntä; mitat mm.

>PIC FILE= "L_2004018FI.015002.TIF">

Kuva 3: Ontto pronssisylinteri, suljettu toisesta päästä; pysty- ja pohjapiirros, mitat mm.

>PIC FILE= "L_2004018FI.015003.TIF">

Kuvat 1-3:

(1) neljä viiden reiän ryhmää, reikien halkaisija 0,5 mm;

(2) kuparia;

(3) lyijylevy, jonka keskellä alapuolella on kartiomainen syvennys;

(4) 4 aukkoa, noin 46 x 56, tasaisesti sijoiteltuna kehän ympäri.

2.3.2. Kokeet luokan 4.1 nitroselluloosaseoksille

2.3.2.1. Nitroselluloosa, jota on kuumennettu puoli tuntia 132 °C lämpötilassa, ei saa erittää näkyviä kellertävän ruskeita typpioksidikaasuja. Syttymislämpötilan on oltava yli 180 °C. Katso kohdat 2.3.2.3-2.3.2.8, 2.3.2.9 (a) ja 2.3.2.10.

2.3.2.2. 3 g plastisoitua nitroselluloosaa, jota on kuumennettu 1 tunti 132 °C lämpötilassa, ei saa erittää näkyviä kellertävän ruskeita typpioksidikaasuja. Syttymislämpötilan on oltava yli 170 °C. Katso kohdat 2.3.2.3-2.3.2.8, 2.3.2.9 (b) ja 2.3.2.10.

2.3.2.3. Jäljempänä annettuja koemenetelmiä on sovellettava, jos syntyy mielipide-eroja aineiden hyväksymisestä tiekuljetukseen.

2.3.2.4. Jos käytetään muita koemenetelmiä varmistamaan tässä kohdassa edellä vaaditut stabiliteettivaatimukset, käytettyjen menetelmien on johdettava samoihin tuloksiin kuin mihin päädyttäisiin jäljempänä esitetyillä menetelmillä.

2.3.2.5. Suoritettaessa jäljempänä kuvattuja kuumentamalla tehtäviä stabiliteettikokeita uunin, jossa näytettä pidetään kokeen aikana, lämpötila ei saa kokeen aikana poiketa annetusta lämpötilasta enempää kuin 2 °C; annettua 30 minuutin tai 60 minuutin koeaikaa on noudatettava 2 minuutin tarkkuudella. Uunin on oltava sellainen, että vaadittu lämpötila saavutetaan enintään 5 minuutin kuluttua näytteen sijoittamisesta uuniin.

2.3.2.6. Ennen kohtien 2.3.2.9 ja 2.3.2.10 kokeiden suorittamista näytteitä on kuivattava ohueksi kerrokseksi levitettynä vähintään 15 tuntia ympäristön lämpötilassa tyhjiöeksikaattorissa, joka sisältää sulatettua ja rakeistettua kalsiumkloridia. Tätä tarkoitusta varten on aineet, jotka eivät ole jauhe- tai kuitumuodossa, jauhettava tai raastettava tai leikattava pieniksi palasiksi. Tyhjiöeksikaattorin paine on pidetttävä alle 6,5 kPa (0,065 bar) paineessa.

2.3.2.7. Ennen kuivausta edellä kohdassa 2.3.2.6 kuvatulla tavalla, kohdan 2.3.2.2 mukaiset aineet on esikuivattava hyvin tuuletetussa uunissa 70 °C lämpötilassa, kunnes massan väheneminen neljännestuntia kohden on vähemmän kuin 0,3 % alkuperäisestä massasta.

2.3.2.8. Kohdan 2.3.2.1 mukaista heikosti nitrattua nitroselluloosaa on ensin esikuivattava edellä kohdassa 2.3.2.7 kuvatulla tavalla. Tämän jälkeen kuivaus suoritetaan loppuun pitämällä nitroselluloosaa vähintään 15 tuntia eksikaattorissa väkevöidyn rikkihapon päällä.

2.3.2.9. Koe kemiallisesta stabiliteetista kuumennettaessa

(a) Kohdassa 2.3.2.1 mainitun aineen koe.

(i) Molempiin kahteen lasikoeputkeen, joiden mitat ovat seuraavat:

pituus 350 mm

sisähalkaisija 16 mm

seinämän paksuus 1,5 mm

asetetaan 1 g kalsiumkloridin päällä kuivattua ainetta (tarvittaessa kuivaus on suoritettava sen jälkeen, kun aine on pienitty palasiksi, jotka painavat kukin enintään 0,05 g). Molemmat koeputket, jotka on kokonaan peitetty väljillä sulkimilla, asetetaan uuniin siten, että vähintään 4/5 niiden pituudesta on näkyvissä. Koeputkia pidetään 132 °C tasaisessa lämpötilassa 30 minuuttia. Tarkkaillaan, erittyykö tänä aikana typpioksidikaasuja, jotka havaitaan kellertävän ruskeina höyryinä valkoista taustaa vasten.

(ii) Jos höyryjä ei erity, ainetta pidetään stabiilina.

(b) Plastisoidun nitroselluloosan koe (ks. 2.3.2.2).

(i) 3 g plastisoitua nitroselluloosaa laitetaan samanlaisiin lasikoeputkiin kuin kohdassa (a) kuvatut. Koeputket asetetaan uuniin ja pidetään tasaisessa 132 °C lämpötilassa.

(ii) Plastisoitua nitroselluloosaa sisältäviä koeputkia pidetään uunissa 1 tunti. Tänä aikana ei saa erittyä näkyviä kellertävän ruskeita typpioksidihöyryjä (typpioksidikaasuja). Tarkkailu ja arviointi kuten kohdassa (a).

2.3.2.10. Syttymislämpötila (ks. 2.3.2.1 ja 2.3.2.2)

(a) Syttymislämpötila määritetään kuumentamalla 0,2 g ainetta lasikoeputkessa, joka on upotettu Woodin metallihauteeseen. Koeputki asetetaan hauteeseen, kun hauteen lämpötila on 100 °C. Hauteen lämpötilaa nostetaan sen jälkeen 5 °C minuuttia kohden.

(b) Koeputkien mittojen on oltava seuraavat:

pituus 125 mm

sisähalkaisija 15 mm

seinämän paksuus 0,5 mm

ja ne on upotettava 20 mm syvyyteen.

(c) Koe on toistettava kolme kertaa, ja jokaisella kerralla on mitattava lämpötila, jossa aineen syttyminen tapahtuu, so. hidas tai nopea palaminen, humahtaminen tai räjähtäminen.

(d) Syttymislämpötila on alin lämpötila, joka on havaittu suoritetuissa kolmessa kokeessa.

2.3.3. Kokeet luokkien 3, 6.1 ja 8 palaville nesteille

2.3.3.1. Leimahduspisteen määrityskoe

2.3.3.1.1. Leimahduspiste on määritettävä käyttäen yhtä seuraavan tyyppisistä laitteista:

(a) Abel;

(b) Abel-Bensky;

(c) Tag;

(d) Pensky-Martens;

(e) Standardin ISO 3679:1983 tai ISO 3680:1983 mukainen laite.

2.3.3.1.2. Maalien, liimojen, kumien ja muiden samanlaisten viskoosisten liuottimia sisältävien tuotteiden leimahduspisteen määrittämiseen on käytettävä vain viskoosisten nesteiden leimahduspisteen määrittämiseen soveltuvia laitteita ja koemenetelmiä seuraavien standardien mukaisesti:

(a) Kansainvälinen standardi ISO 3679:1983;

(b) Kansainvälinen standardi ISO 3680:1983;

(c) Kansainvälinen standardi ISO 1523:1983;

(d) Saksalainen standardi DIN 53213:1978, Osa 1.

2.3.3.1.3. Koemenetelmän on oltava joko tasapainomenetelmän mukainen tai ei-tasapaino menetelmän mukainen.

2.3.3.1.4. Tasapainomenetelmän mukaiset koemenetelmät, ks.:

(a) Kansainvälinen standardi ISO 1516:1981;

(b) Kansainvälinen standardi ISO 3680:1983;

(c) Kansainvälinen standardi ISO 1523:1983;

(d) Kansainvälinen standardi ISO 3679:1983.

2.3.3.1.5. Ei-tasapainomenetelmän mukaiset koemenetelmät:

(a) Abel-laitteelle, ks.:

(i) Brittiläinen standardi BS 2000:1995, Osa 170;

(ii) Ranskalainen standardi NF MO7-011:1988;

(iii) Ranskalainen standardi NF T66-009:1969;

(b) Abel-Pensky-laitteelle, ks.:

(i) Saksalainen standardi DIN 51755:1974, Osa 1 (lämpötilavälille 5 °C-65 °C);

(ii) Saksalainen standardi DIN 51755:1978, Osa 2 (lämpötiloille alle 5 °C);

(iii) Ranskalainen standardi NF MO7-036:1984;

(c) Tag-laitteelle, ks. amerikkalainen standardi ASTM D 56:1993;

(d) Pensky-Martens-laitteelle, ks.:

(i) Kansainvälinen standardi ISO 2719:1988;

(ii) Eurooppalainen standardi EN 22719:1994 kaikissa kansallisissa muodoissaan (esim. BS 2000, osa 404/EN 22719);

(iii) Amerikkalainen standardi ASTM D 93:1994;

(iv) Institute of Petroleum-standardi IP 34:1988.

2.3.3.1.6. Kohtien 2.3.3.1.4 ja 2.3.3.1.5 koemenetelmiä saa käyttää vain leimahduspistevälille, joka on ilmoitettu kussakin menetelmässä. Aineen ja näytepitimen välisen kemiallisen reaktion mahdollisuus on otettava huomioon valittaessa käytettävää menetelmää. Laitteisto on asetettava vedottomaan paikkaan, vaarantamatta kuitenkaan työturvallisuutta. Turvallisuuden takia on orgaanisille peroksideille ja itsereaktiivisille aineille tai myrkyllisille aineille käytettävä pienille ainemäärille, noin 2 ml, tarkoitettua menetelmää.

2.3.3.1.7. Jos kohdan 2.3.3.1.5 mukaisesti ei-tasapainomenetelmällä määritetyn leimahduspisteen on todettu olevan 23 +- 2 °C tai 61 +- 2 °C, leimahduspiste on varmistettava kullekin lämpötilavälille tasapainomenetelmällä kohdan 2.3.3.1.4 mukaisesti.

2.3.3.1.8. Jos palavan nesteen luokitus on kiistanalainen, hyväksytään lähettäjän ehdottama luokitus, jos leimahduspisteen tarkistuskokeen tulos ei poikkea yli 2 °C kohdassa 2.2.3.1 annetuista raja-arvoista (23 °C ja 61 °C). Jos ero on yli 2 °C, on suoritettava toinen tarkistuskoe, ja alin tarkistuskokeessa saatu luku on otettava aineen leimahduspisteeksi.

2.3.3.2. Peroksidipitoisuuden määrityskoe

Menetelmä nesteen peroksidipitoisuuden määrittämiseksi on seuraava:

Erlenmeyer-pulloon laitetaan määrä p (noin 5 g, punnittuna 0,01 g:n tarkkuudella) titrattavaa nestettä; lisätään 20 cm3 etikkahapon anhydridiä ja noin 1 g jauhettua kiinteää kaliumjodidia; pulloa ravistellaan ja 10 minuutin kuluttua sitä lämmitetään 3 minuutissa noin 60 °C lämpötilaan. Pullon jäähdyttyä 5 minuuttia siihen lisätään 25 cm3 vettä. Tämän jälkeen pullon annetaan seistä puoli tuntia, jonka jälkeen vapautunut jodi titrataan natriumtiosulfaatin 0,1-normaalisella liuoksella indikaattoria lisäämättä: värin täydellinen häviäminen osoittaa reaktion loppumista. Jos n on vaadittavan tiosulfaattiliuoksen cm3-määrä, saadaan näytteessä olevan peroksidin pitoisuus (laskettuna H2O2:na) prosentteina kaavasta:

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.3.4. Juoksevuuden määrityskoe

Nestemäisten, viskoosisten tai pastamaisten aineiden ja seosten juoksevuuden määrittämiseksi on käytettävä seuraavaa koemenetelmää.

2.3.4.1. Koelaitteisto

Standardin ISO 2137:1985 mukainen kaupallinen penetrometri, jonka ohjaustanko on 47,5 g +- 0,05 g; duralumiininen reikälevy, jonka reiät ovat kartionmuotoiset ja jonka massa on 102,5 g +- 0,05g (ks. kuva 1 jäljempänä); näytettä varten penetraatioastia, jonka sisähalkaisija on 72 mm - 80 mm.

2.3.4.2. Koemenetelmä

Näyte kaadetaan penetraatioastiaan vähintään puoli tuntia ennen mittausta. Astia suljetaan hermeettisesti ja sen annetaan seistä mittaukseen asti. Hermeettisesti suljetussa penetraatioastiassa oleva näyte kuumennetaan 35 °C +- 0,5 °C lämpötilaan ja laitetaan penetrometripöydälle juuri ennen mittausta (enintään 2 minuuttia ennen). Sen jälkeen viedään reikälevyn S-kohta kosketuksiin nesteen pinnan kanssa ja tunkeuma-aste mitataan.

2.3.4.3. Koetulosten arviointi

Aine on pastamainen, jos sen jälkeen, kun keskus S on tuotu kosketuksiin näytteen pinnan kanssa, mitan asteikon ilmoittama tunkeuma on:

(a) 5 s +- 0,1 s kuormitusajan jälkeen pienempi kuin 15,0 mm +- 0,3 mm; tai

(b) 5 s +- 0,1 s kuormitusajan jälkeen suurempi kuin 15,0 mm +- 0,3 mm, mutta lisätunkeuma 55 s +- 0,5 s lisäajan jälkeen on pienempi kuin 5,0 mm +- 0,5 mm.

Huom.

Siinä tapauksessa, että näytteellä on juoksevuuspiste, on usein mahdotonta saada aikaan vakaata pintatasoa penetraatioastiassa eikä tästä johtuen myöskään saada tyydyttäviä alkumittausolosuhteita kohdan S kontaktille. Lisäksi joidenkin näytteiden kohdalla reikälevyn vaikutus voi aiheuttaa pinnan elastisen muotoutumisen ja aikaansaada ensimmäisten sekuntien aikana suuremman tunkeuman. Kaikissa näissä tapauksissa voi olla tarkoituksenmukaista suorittaa kohdan (b) mukainen arviointi.

Kuva 1: Penetrometri

>PIC FILE= "L_2004018FI.015401.TIF">

2.3.5. Kokeet, joilla määritetään aineiden myrkyllisyys ympäristölle, pysyvyys ja kertyminen vesiympäristössä, aineen luokittelemiseksi luokkaan 9

Huom.

Käytettyjen koemenetelmien on oltava järjestön the Organization for Economic Cooperation and Development (OECD, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) ja Euroopan yhteisön (EY) hyväksymiä. Jos käytetään muita menetelmiä, on niiden oltava kansainvälisesti hyväksyttyjä ja verrattavissa OECD/EY kokeisiin ja niiden lähteet on mainittava koeselostuksessa.

2.3.5.1. Akuutti myrkyllisyys kalalle

Tarkoituksena on määrittää pitoisuus, joka aiheuttaa 50 % kuolleisuuden koe-eläimissä; tämä on LC50-arvo, joka tarkoittaa aineen sitä pitoisuutta vedessä, joka aiheuttaa 50 % kuolleisuuden koeryhmänä olevissa kaloissa vähintään 96 tunnin jatkuvan koeajan aikana. Soveltuvia kalatyyppejä ovat seuraavat: seeprakala (Brachydanio rerio), isopäinen mutu (Pimephales promelas) ja kirjolohi (Oncorhynchus mykiss).

Kalat altistetaan koeaineelle, jota lisätään veteen vaihtelevina pitoisuuksina (+ 1 kontrolli). Havainnot kirjataan vähintään 24 tunnin välein. 96 tunnin pituisen vaikutusajan jälkeen, ja jos mahdollista, jokaisen havainnoinnin aikana, lasketaan pitoisuus, joka aiheuttaa 50 % kuolleisuuden kaloissa. Määritetään myös suurin vaikutukseton pitoisuus (NOEC, No Observed Effect Concentration) 96 tunnin vaikutusajalla.

2.3.5.2. Akuutti myrkyllisyys daphnialle

Tarkoituksena on määrittää vedessä olevan aineen vaikuttava pitoisuus, joka tekee 50 % daphnioista uimakyvyttömiä (EC50). Soveltuvat koeorganismit ovat daphnia magna ja daphnia pulex. Daphniat altistetaan 48 tunniksi koeaineelle, jota lisätään veteen vaihtelevina pitoisuuksina. Määritetään myös suurin vaikutukseton pitoisuus (NOEC) 48 tunnin vaikutusajalla.

2.3.5.3. Levien kasvun estäminen

Tarkoituksena on määrittää kemikaalin vaikutus levien kasvuun standardiolosuhteissa. Levien biomassan muutosta ja kasvunopeutta samoissa olosuhteissa, mutta ilman koekemikaalia, verrataan 72 tunnin ajan. Tulokset ilmoitetaan vaikuttavana pitoisuutena, joka alentaa levien kasvunopeutta 50 %, IC50r, sekä myös biomassan muodostumista, IC50b.

2.3.5.4. Kokeet helpon biologisen hajoavuuden määrittämiseksi

Tarkoituksena on määrittää aerobisissa standardiolosuhteissa tapahtuvan biologisen hajoavuuden aste. Koeainetta lisätään vähäisinä pitoisuuksina aerobisia bakteereita sisältävään ravinneliuokseen. Käytetyn koemenetelmän mukaista muuttujaa määrittäen seurataan hajoamisen etenemistä 28 päivän ajan. Useita toisiaan vastaavia koemenetelmiä on käytössä. Muuttujia ovat liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) väheneminen, hiilidioksidin (CO2) kehittyminen ja hapen (O2) väheneminen.

Ainetta pidetään biologisesti helposti hajoavana, jos seuraavat kriteerit ovat täyttyneet enintään 28 päivässä, jolloin nämä arvot on saavutettava 10 päivän sisällä siitä, kun hajoaminen ensimmäisen kerran ylittää 10 %:

DOC-väheneminen: 70 %

CO2-kehittyminen: 60 % laskennallisesta CO2-tuotosta

O2-väheneminen: 60 % laskennallisesta O2-vaatimuksesta

Koetta voidaan jatkaa yli 28 päivää, jos edellä mainitut kriteerit eivät ole täyttyneet, mutta tämä tulos ilmoittaa aineen luontaisen biologisen hajoavuuden. Luokitustarkoituksiin vaaditaan tavallisesti "nopeasti" tulos.

Jos saatavilla on vain COD- ja BOD5-tiedot, ainetta pidetään helposti biologisesti hajoavana, jos:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Biologinen hapenkulutus (BOD, Biochemical Oxygen Demand) määritellään aineen tietyn liuostilavuuden vaatimaksi liuenneen hapen massaksi, joka vaaditaan määrättyjen olosuhteiden alaisena tapahtuvaan biologiseen hapettumiseen. Tulos ilmoitetaan grammoina BOD per gramma koeainetta. Tavanomainen koeaika on viisi päivää (BOD5) käyttäen kansallista standardoitua koemenetelmää.

Kemiallinen hapenkulutus (COD, Chemical Oxygen Demand) on aineen hapettumiskyvyn mitta, ilmoitettuna hapettavan reagenssin vastaavana hapen määränä, jonka aine käyttää määrätyissä laboratorio-olosuhteissa. Tulokset ilmoitetaan grammoina COD per gramma ainetta. Kansallista standardimenetelmää voidaan käyttää.

2.3.5.5. Kokeet biologisen kertymistaipumuksen määrittämiseksi

2.3.5.5.1. Tarkoituksena on määrittää biologisen kertymisen taipumus joko liuottimessa olevan aineen tasapainopitoisuuden (c) suhteena vedessä olevan aineen tasapainopitoisuuteen tai biokertyvyystekijänä (BCF, Bio Concentration Factor).

2.3.5.5.2. Liuottimessa olevan aineen tasapainopitoisuuden (c) tasapainotilan suhde vedessä olevan aineen tasapainopitoisuuteen ilmoitetaan tavallisesti log10-arvona. Liuottimen ja veden sekoittuvuuden on oltava häviävän pieni eikä aine saa ionisoitua vedessä. Tavallisesti käytetty liuotin on n-oktanoli.

Käytettäessä n-oktanolia ja vettä yhtälö on:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä Pow on jakautumiskerroin, joka on saatu jakamalla n-oktanolissa olevan aineen pitoisuus (co) vedessä olevan aineen pitoisuudella (cw). Jos logPow >= 3,0, niin aineella on biologinen kertymistaipumus.

2.3.5.5.3. Biokertyvyystekijä (BCF) määritellään koekaloissa olevan koeaineen pitoisuuden (cf) suhteeksi koevedessä olevaan pitoisuuteen (cw) jatkuvuustilassa:

>VIITTAUS KAAVIOON>.

Kokeen periaatteena on altistaa kalat vedessä olevan koeaineen liuokselle tai dispersiolle tunnetuilla pitoisuuksilla. Koeaineiden ominaisuuksien mukaan valittu koemenetelmä voi sisältää jatkuvavirtauksisia, staattisia tai puolistaattisia menetelmiä. Kalat altistetaan koeaineille tietyksi ajaksi, jonka jälkeen seuraa ilman lisäaltistusta oleva ajanjakso. Jälkimmäisen ajanjakson aikana suoritetaan mittauksia vedessä olevan koeaineen pitoisuuden kasvusta (ts. puhdistamiserityksen nopeus).

(Yksityiskohtaiset tiedot eri koemenetelmistä ja BFC-laskentamenetelmästä on julkaisussa OECD Guidelines for Testing of Chemicals (Ohjeet kemikaalien testaukselle), menetelmät 305 A-305 E, 12 toukokuu 1981).

2.3.5.5.4. Aineella voi olla log Pow suurempi tai yhtäsuuri kuin 3 ja BCF pienempi kuin 100, mikä merkitsee pientä biologista keräytymistaipumusta tai sen puuttumista. Kiistatilanteissa BCF-arvo on merkitsevämpi kuin log Pow, kuten kohdan 2.3.5.7 menetelmän vuokaaviossa esitetään.

2.3.5.6. Kriteerit

Ainetta voidaan pitää vesiympäristöä saastuttavana, jos yksi seuraavista kriteereistä täyttyy:

Pienin seuraavista arvoista: 96 tunnin LC50-arvo kaloille, 48 tunnin EC50-arvo daphnioille tai 72 tunnin IC50-arvo leville

- on pienempi tai yhtäsuuri kuin 1 mg/l;

- on suurempi kuin 1 mg/l, mutta pienempi tai yhtäsuuri kuin 10 mg/l, ja aine ei ole helposti biologisesti hajoavaa;

- on suurempi kuin 1 mg/l, mutta pienempi tai yhtäsuuri kuin 10 mg/l, ja log Pow on suurempi tai yhtäsuuri kuin 3,0 (ellei kokeellisesti määritetty BCF ole pienempi tai yhtäsuuri kuin 100).

2.3.5.7. Käytettävä menetelmä

>PIC FILE= "L_2004018FI.015701.TIF">

Osa 3

LUETTELO VAARALLISISTA AINEISTA, ERITYISMÄÄRÄYKSET SEKÄ VAPAUTUKSET KOSKIEN RAJOITETUISSA MÄÄRIN PAKATTUJA AINEITA

LUKU 3.1

Yleistä

3.1.1. Johdanto

Tämän osan taulukoissa annettujen tai viitattujen määräysten lisäksi on otettava huomioon jokaisen osan, luvun ja/tai kohdan yleiset määräykset. Näitä yleisiä määräyksiä ei ole mainittu taulukoissa. Jos yleinen määräys on ristiriidassa erityismääräyksen kanssa, noudatetaan erityismääräystä.

3.1.2. Aineen virallinen nimi

3.1.2.1. Aineen virallinen nimi on vaarallista ainetta tarkimmin kuvaava nimikkeen osa, joka luvun 3.2 taulukossa A on kirjoitettu isoin kirjaimin (nimeen voi sisältyä numeroita, kreikkalaisia kirjaimia, lyhenteitä: "sec-", "tert-" ja kirjaimia: "m-", "n-", "o-", "p-"). Aineella voi olla vaihtoehtoinen virallinen nimi kirjoitettuna sulkuihin varsinaisen virallisen nimen jälkeen [esim. ETANOLI (ETYYLIALKOHOLI)]. Nimikkeen pienillä kirjaimilla kirjoitetun osan ei katsota kuuluvan aineen viralliseen nimeen.

3.1.2.2. Jos sanat "ja" taikka "tai" on kirjoitettu nimikkeessä pienin kirjaimin tai jos virallinen nimi on jaoteltu osiin pilkkujen avulla, ei nimikkeen koko tekstiä tarvitse merkitä rahtikirjaan tai kollimerkintöihin. Näin on erityisesti silloin, kun samaan YK-numeroon kuuluu monta selvästi erillistä nimikettä. Esimerkkejä aineen virallisista nimistä, jotka saadaan tällaisista nimikkeistä:

(a) UN 1057 SYTYTTIMET tai SYTYTTIMIEN TÄYTTÖPAKKAUKSET - Kuljetukseen käytettävä aineen virallinen nimi on soveltuvin seuraavista:

SYTYTTIMET

SYTYTTIMIEN TÄYTTÖPAKKAUKSET;

(b) UN 3207 ORGANOMETALLINEN YHDISTE tai ORGANOMETALLISEN YHDISTEEN LIUOS tai ORGANOMETALLISEN YHDISTEEN DISPERSIO, VEDEN KANSSA REAGOIVA, PALAVA, N.O.S. Kuljetukseen käytettävä aineen virallinen nimi on soveltuvin seuraavista:

ORGANOMETALLINEN YHDISTE, VEDEN KANSSA REAGOIVA, PALAVA, N.O.S.

ORGANOMETALLISEN YHDISTEEN LIUOS, VEDEN KANSSA REAGOIVA, PALAVA, N.O.S.

ORGANOMETALLISEN YHDISTEEN DISPERSIO, VEDEN KANSSA REAGOIVA, PALAVA, N.O.S.

joista jokainen täydennetään aineen teknisellä nimellä (ks. kohta 3.1.2.6.1).

3.1.2.3. Aineen virallinen nimi saa olla yksikössä tai monikossa. Lisäksi, jos aineen virallinen nimi sisältää tarkennuksia, on niiden järjestys ja sijamuoto rahtikirjassa tai kollimerkinnöissä vapaa. Esimerkiksi nimikkeen "DIMETYYLIAMIINI, VESILIUOS" saa vaihtoehtoisesti kirjoittaa muodossa "DIMETYYLIAMIININ VESILIUOS". Luokan 1 räjähteille saa käyttää kauppanimiä tai puolustusvoimien käyttämiä nimiä, joissa on aineen virallisen nimen lisäksi aineen kuvauksia.

3.1.2.4. Jos luvun 3.2 taulukossa A ei isoin kirjaimin kirjoitetussa nimessä ole valmiiksi ainetta kuvaavaa sanaa "NESTE", "NESTEMÄINEN" tai "KIINTEÄ", on se lisättävä osaksi aineen virallista nimeä, jos nimeltä mainittu aine voi olla eri isomeerisissa muodoissa nestemäistä tai kiinteää (esim. DINITROTOLUEENIT, NESTEMÄISET; DINITROTOLUEENIT, KIINTEÄT).

3.1.2.5. Jos luvun 3.2 taulukossa A ei isoin kirjaimin kirjoitetussa nimessä ole valmiiksi ainetta kuvaavia sanoja "SULASSA MUODOSSA", on ne lisättävä osaksi aineen virallista nimeä, jos aine, joka on kiinteää kohdan 1.2.1 määritelmän mukaisesti, jätetään kuljetettavaksi sulassa muodossa (esim. ALKYYLIFENOLI, KIINTEÄ, N.O.S., SULASSA MUODOSSA).

3.1.2.6. Ryhmänimikkeet tai "tarkemmin määrittelemättömät nimikkeet" (N.O.S.-nimikkeet)

3.1.2.6.1. Jos rahtikirjassa tai kollimerkinnöissä käytetään n.o.s.-nimikkeen tai ryhmänimikkeen virallista nimeä, on aineen virallisen nimen lisäksi käytettävä aineen teknistä nimeä elleivät kansallinen lainsäädäntö tai kansainväliset sopimukset kiellä sen ilmoittamista valvotuille aineille. N.o.s.-nimikkeelle tai ryhmänimikkeelle, jolle tämä lisätieto katsotaan tarpeelliseksi, on merkitty luvun 3.2 taulukon A sarakkeeseen (6) erityismääräys 274.

3.1.2.6.1.1. Tekninen nimi on merkittävä sulkuihin välittömästi aineen virallisen nimen jälkeen. Teknisen nimen on oltava tunnettu kemiallinen nimi tai muu tieteellisissä ja teknisissä käsikirjoissa, julkaisuissa ja teksteissä käytetty nimi. Kauppanimiä ei saa käyttää tähän tarkoitukseen. Torjunta-aineiden teknisenä nimenä saa olla vain yleisesti käytetty ISO:n mukainen nimi (nimet), muu julkaisun "The WHO Recommended Classification of Pesticides by Hazard and Guidelines to Classification" mukainen nimi (nimet) tai tehoaineen (-iden) nimi (nimet).

3.1.2.6.1.2. Jos vaarallisten aineiden seos on luokiteltu N.O.S.-nimikkeeseen tai ryhmänimikkeeseen, jolle luvun 3.2 taulukon A sarakkeeseen (6) on merkitty erityismääräys 274, merkitään enintään kaksi seoksen vaaraominaisuuksiin vaikuttavaa ainetta lukuun ottamatta aineita, joiden nimen ilmoittaminen on kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten mukaan kiellettyä. Jos seosta sisältävä kolli on merkitty lisävaaraa osoittavilla varoituslipukkeilla, on toisen kahdesta suluissa olevasta teknisestä nimestä kuuluttava sille ainesosalle, joka edellyttää lisävaaraa osoittavan varoituslipukkeen käyttöä.

Huom.

Ks. kohta 5.4.1.2.2.

3.1.2.6.1.3. Esimerkkejä N.O.S.-nimikkeisiin kuuluvista aineista, joiden viralliset nimet on täydennetty teknisillä nimillä:

UN 2003 METALLIALKYYLI, VEDEN KANSSA REAGOIVA, N.O.S. (trimetyyligallium)

UN 2902 TORJUNTA-AINE, NESTEMÄINEN, MYRKYLLINEN, N.O.S. (dratsoksoloni).

3.1.2.7. Seokset ja liuokset, jotka sisältävät yhtä vaarallista ainetta

Jos seos ja liuos on kohdan 2.1.3.3 luokituskriteerien mukainen nimeltä mainittu aine, on sitä kuvaava sana "LIUOS" tai "SEOS" lisättävä osaksi aineen virallista nimeä, esim. "ASETONILIUOS". Lisäksi liuoksen tai seoksen konsentraation saa merkitä näkyviin, esim. "ASETONI, 75 % LIUOS".

LUKU 3.2

Luettelo vaarallisista aineista

3.2.1. Taulukko A: Luettelo vaarallisista aineista

Selitteet

Tämän luvun taulukon A jokainen rivi kattaa yksittäiseen YK-numeroon kuuluvan aineen tai esineen tiedot. Kuitenkin, jos samaan YK-numeroon kuuluvilla aineilla tai esineillä on erilaiset kemialliset ominaisuudet, fysikaaliset ominaisuudet ja/tai kuljetusehdot, voi samalla YK-numerolla olla taulukossa useampi rivi.

Taulukon jokainen sarake kattaa tietyn aiheen, joka on esitetty sarakkeiden selitteissä jäljempänä. Rivin ja sarakkeen leikkauskohdassa (solussa) on aineelle tai esineelle kyseisen sarakkeen aiheeseen liittyvät tiedot:

- Rivin neljässä ensimmäisessä solussa ovat aineen tai esineen tiedot, joihin voidaan antaa lisätietoja sarakkeen (6) erityismääräyksissä;

- Rivin seuraavissa soluissa ovat erityismääräykset, joko täydellisinä tai koodeina. Koodit viittaavat yksityiskohtaisiin tietoihin siinä osassa, luvussa tai kohdassa, jotka on esitetty sarakkeiden selitteissä jäljempänä. Tyhjä solu tarkoittaa, että erityismääräyksiä ei ole ja vain yleisiä määräyksiä on noudatettava tai että ainetta koskee sarakkeiden selitteissä esitetyt kuljetusrajoitukset.

Soluissa ei ole viittauksia sovellettaviin yleisiin määräyksiin. Seuraavissa sarakkeiden selitteissä on esitetty, mistä osasta, luvusta ja/tai kohdasta nämä yleiset määräykset löytyvät.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 3.3

Tiettyjä aineita tai esineitä koskevat erityismääräykset

3.3.1. Tietyllä aineella tai esineellä voi olla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (6) merkittynä erityismääräys. Seuraavassa on esitetty erityismääräyksen sisältö ja vaatimukset.

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 3.4

Vapautukset rajoitetuissa määrissä pakatuille vaarallisille aineille

3.4.1. Kohtien 3.4.3 - 3.4.6 mukaisesti käytettäviin pakkauksiin sovelletaan ainoastaan kohtien 4.1.1.1, 4.1.1.2 ja 4.1.1.4 - 4.1.1.8 yleisiä määräyksiä.

3.4.2. Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (7) aineella tai esineellä on koodi "LQ0", ei kyseinen aine tai esine vapaudu mistään liitteiden A ja B määräyksistä, vaikka se on pakattu rajoitetuissa määrin, ellei näissä liitteissä toisin säädetä.

3.4.3. Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (7) aineella tai esineellä on koodi "LQ1" tai "LQ2", ei kyseistä ainetta tai esinettä kuljetettaessa sovelleta tämän direktiivin liitteen muiden lukujen säännöksiä, ellei tässä luvussa toisin säädetä, edellyttäen, että:

(a) kohdan 3.4.5 (a) - (c) määräykset otetaan huomioon. Näissä määräyksissä esineiden katsotaan olevan sisäpakkauksia;

(b) koodin "LQ1" ollessa kyseessä sisäpakkaukset täyttävät kohdan 6.2.1.2 vaatimukset ja koodin "LQ2" ollessa kyseessä ne täyttävät kohtien 6.2.1.2, 6.2.4.1 ja 6.2.4.2 vaatimukset.

3.4.4. Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (7) aineella on koodi "LQ3", "LQ20", "LQ21" tai "LQ29", ei kyseistä ainetta kuljetettaessa sovelleta tämän direktiivin liitteen muiden lukujen säännöksiä, ellei tässä luvussa toisin säädetä, edellyttäen, että:

(a) aine kuljetetaan pakkausyhdistelmässä, jossa ulkopakkauksena käytetään jotain seuraavista pakkaustyypeistä:

- irrotettavapäätyiset teräs- tai alumiinitynnyrit;

- irrotettavapäätyiset teräs- tai alumiinikanisterit;

- vaneri- tai pahvitynnyrit;

- irrotettavapäätyiset muovitynnyrit tai -kanisterit;

- puiset laatikot, vanerilaatikot, muut puupohjaisesta levystä tehdyt laatikot, pahvi-, muovi-, teräs- tai alumiinilaatikot;

(b) kyseiselle koodille kohdan 3.4.6 taulukon toisessa ja kolmannessa sarakkeessa annettu enimmäismäärä sisäpakkausta tai kollia kohden ei ylity;

(c) jokaiseen kolliin on selvästi ja kestävästi tehty seuraavat merkinnät:

(i) luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (1) annetut aineen YK-numero ja numeron eteen kirjaimet "UN";

(ii) jos samassa kollissa on aineita, joilla on eri YK-numerot:

- aineiden YK-numerot ja numeroiden eteen kirjaimet "UN"; tai

- merkintä "LQ"(13).

Nämä merkinnät on ympyröitävä kärjelleen asetetun neliön muotoisella reunaviivalla, jonka sivun pituus on vähintään 100 mm. Jos kollin koko edellyttää, saa pienempää merkintää käyttää edellyttäen, että se on selvästi näkyvä.

3.4.5. Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (7) aineella on jokin koodeista "LQ4" - "LQ19" tai "LQ22" - "LQ28", ei kyseistä ainetta kuljetettaessa sovelleta tämän direktiivin liitteen muiden lukujen säännöksiä, ellei tässä luvussa toisin säädetä, edellyttäen että:

(a) ainetta kuljetetaan:

- kohdassa 3.4.4 (a) tarkoitetuissa pakkausyhdistelmissä, tai

- kutiste- tai kiristekalvolla alustalle kiinnitetyissä metallisissa tai muovisissa sisäpakkauksissa, jotka ovat kestäviä eivätkä voi helposti puhjeta;

(b) kyseiselle koodille kohdan 3.4.6 taulukossa annettu enimmäismäärä sisäpakkausta tai kollia kohden ei ylity (pakkausyhdistelmän enimmäismäärä on annettu toisessa ja kolmannessa sarakkeessa ja alustan, jossa on käytetty kutiste- tai kiristekalvoa, enimmäismäärä neljännessä sekä viidennessä sarakkeessa);

(c) jokaiseen kolliin on selvästi ja kestävästi tehty merkinnät kohdan 3.4.4 (c) mukaisesti.

3.4.6. Taulukko

>TAULUKON PAIKKA>

Osa 4

PAKKAAMISTA JA SÄILIÖTÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

LUKU 4.1

Pakkausten, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, käyttö

Johdantohuomautukset

1. Pakkausryhmät

Pakkaamista varten kaikkien luokkien vaaralliset aineet, lukuun ottamatta luokkien 1, 2, 5.2, 6.2 ja 7 aineita sekä luokan 4.1 itsereaktiivisia aineita, on luokiteltu kolmeen pakkausryhmään niiden vaaraominaisuuksien perusteella:

Pakkausryhmä I: erittäin vaaralliset aineet;

Pakkausryhmä II: vaaralliset aineet; ja

Pakkausryhmä III: vähäistä vaaraa aiheuttavat aineet.

Aineen pakkausryhmä on annettu luvun 3.2 taulukossa A.

2. Räjähteet, itsereaktiiviset aineet ja orgaaniset peroksidit

Ellei tässä direktiivissä toisin säädetä, on luokan 1 räjähteille, luokan 4.1 itsereaktiivisille aineille ja luokan 5.2 orgaanisille peroksideille tarkoitettujen pakkausten, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, täytettävä pakkausryhmän II vaarallisten aineiden pakkausvaatimukset.

4.1.1. Yleiset pakkaamista koskevat määräykset vaarallisten aineiden pakkauksille mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset lukuun ottamatta luokkia 2, 6.2 tai 7

Huom.

Joitakin näistä yleisistä pakkaamista koskevista määräyksistä saa soveltaa luokkien 2, 6.2 ja 7 aineiden pakkaamiseen. Katso kohdat 4.1.6 (luokka 2), 4.1.8 (luokka 6.2), 4.1.9 (luokka 7) sekä kohdan 4.1.4 soveltuvat pakkaustavat.

4.1.1.1. Vaaralliset aineet on pakattava hyvälaatuisiin pakkauksiin, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset. Näiden pakkausten on oltava riittävän vahvoja kestämään tavanomaisen kuljetuksen iskut ja kuormitukset mukaan lukien siirtokuormaus kuljetusyksiköiden ja/tai varastojen välillä sekä kuormalavalta tai lisäpäällyksestä purkaminen ja siihen liittyvä käsin tai mekaanisesti tapahtuva käsittely. Pakkaukset, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, on valmistettava ja suljettava siten, ettei lähetysvalmiin pakkauksen sisällöstä voi päästä mitään ulos tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa johtuen tärinästä tai lämpötilan, kosteuden tai paineen (esim. korkeuserosta johtuen) muutoksesta. Kuljetuksen aikana pakkausten, IBC-pakkausten ja suurpäällysten ulkopinnalla ei saa olla vaarallisia jäämiä. Näitä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin uusiin, uudelleenkäytettäviin, kunnostettuihin tai uusiovalmistettuihin pakkauksiin sekä uusiin ja uudelleenkäytettäviin IBC-pakkauksiin ja suurpäällyksiin.

4.1.1.2. Pakkausten, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, osien, jotka joutuvat suoraan kosketukseen vaarallisten aineiden kanssa, on oltava sellaisia,

(a) etteivät vaaralliset aineet vaikuta niihin tai heikennä niitä merkittävästi; ja

(b) etteivät ne aiheuta vaaraa esim. katalysoimalla reaktioita tai reagoimalla vaarallisten aineiden kanssa.

Tarvittaessa niissä on oltava joko sopiva sisäpinnoite tai muu sopiva käsittely.

4.1.1.3. Ellei muualla tässä direktiivissä toisin säädetä, jokaisen pakkauksen, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, lukuun ottamatta sisäpakkauksia, on vastattava tyyppihyväksyttyä pakkausta, joka on testattu kohdan 6.1.5, 6.5.4 tai 6.6.5 määräysten mukaisesti. Pakkaukset, joille testausta ei edellytetä, on mainittu kohdassa 6.1.1.3.

4.1.1.4. Täytettäessä pakkauksia, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, nesteillä on niihin jätettävä riittävän suuri tyhjätila varmistamaan, että kuljetuksen aikana mahdollisen lämpötilan vaihtelun johdosta tapahtuva nesteen laajeneminen ei aiheuta vuotoja tai pysyviä muodonmuutoksia pakkaukseen. Ellei erityismääräyksiä ole, neste ei saa täyttää pakkausta kokonaan 55 °C lämpötilassa. Kuitenkin IBC-pakkauksiin on jätettävä riittävän suuri tyhjätila varmistamaan, että enintään 98 % IBC-pakkauksen vesitilavuudesta täyttyy 50 °C keskilämpötilassa. Ellei muualla toisin säädetä, enimmäistäyttöaste on määritettävä 15 °C täyttölämpötilassa seuraavasti:

(a)

>TAULUKON PAIKKA>

tai

(b)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kaavassa α on nesteen keskimääräinen tilavuuden laajenemiskerroin lämpötilavälillä 15 °C - 50 °C eli lämpötilan nousun ollessa enintään 35 °C.

α lasketaan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä d15 ja d50 ovat nesteen suhteelliset tiheydet(14) lämpötiloissa 15 °C ja 50 °C ja tF on nesteen keskimääräinen täytönaikainen lämpötila.

4.1.1.5. Ilmakuljetuksessa käytettävien pakkausten, jotka on tarkoitettu nesteille, on kestettävä myös painevaihtelut vuotamatta kansainvälisten ilmakuljetusmääräysten mukaisesti. Sisäpakkaukset on asetettava ulkopakkaukseen siten, että ne eivät voi rikkoutua, muuten vahingoittua, tai niiden sisältö ei voi vuotaa ulkopakkaukseen tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Sisäpakkaukset, jotka voivat helposti rikkoutua tai muuten vahingoittua, kuten esimerkiksi lasiset, posliiniset tai keraamiset taikka tietyt muoviset pakkaukset jne., on pakattava ulkopakkaukseen käyttäen sopivaa sulloainetta. Sisällön vuotaminen ei saa olennaisesti heikentää sulloaineen tai ulkopakkauksen suojaavia ominaisuuksia.

4.1.1.6. Vaarallisia aineita ei saa pakata samaan ulkopakkaukseen tai suurpäällykseen vaarallisten aineiden tai muiden aineiden kanssa, jos ne reagoivat vaarallisesti toistensa kanssa ja aiheuttavat:

(a) palon tai huomattavan lämmön kehittymisen;

(b) palavien, tukahduttavien, hapettavien tai myrkyllisten kaasujen kehittymisen;

(c) syövyttävien aineiden muodostumisen; tai

(d) epästabiilien aineiden muodostumisen.

Huom.

Yhteenpakkaamista koskevat erityismääräykset, ks. 4.1.10.

4.1.1.7. Kostutettuja tai laimennettuja aineita sisältävien pakkausten sulkimien on oltava sellaisia, ettei nesteen (vesi, liuotin tai flegmatointiaine) prosentuaalinen osuus laske kuljetuksen aikana alle sallittujen arvojen.

4.1.1.7.1. Jos IBC-pakkauksessa on useita suljinlaitteita sijoitettu peräkkäin, on kuljetettavaa ainetta lähinnä oleva suljinlaite suljettava ensimmäisenä.

4.1.1.8. Nesteitä saa kuljettaa vain sisäpakkauksissa, jotka kestävät tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa pakkauksen sisällä mahdollisesti kehittyvän paineen. Jos kuljetettavasta aineesta vapautuva kaasu voi synnyttää pakkauksessa painetta (lämpötilan nousun tai muun syyn seurauksena), pakkauksen saa varustaa paineentasauslaitteella edellyttäen, että vapautuva kaasu ei aiheuta myrkyllisyytensä, palavuutensa, määränsä tms. syyn johdosta mitään vaaraa. Pakkaus on varustettava paineentasauslaitteella, jos aineen tavanomaisen hajoamisen seurauksena voi kehittyä ylipainetta vaarallisessa määrin. Paineentasauslaitteen on oltava sellainen, että se estää tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa sisällön vuotamisen tai vieraiden aineiden pääsemisen sisään pakkauksen ollessa tavanomaisessa kuljetusasennossa.

4.1.1.9. Uusien, uusiovalmistettujen tai uudelleenkäytettävien pakkausten, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, tai kunnostettujen pakkausten ja korjattujen IBC-pakkausten on oltava sellaisia, että ne läpäisevät kohdan 6.1.5, 6.5.4 tai 6.6.5 testit. Jokaisesta pakkauksesta, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, on ennen täyttöä ja kuljettavaksi jättämistä tarkastettava, että se on puhdas ja ettei siinä ole syöpymiä tai muita vaurioita. Jokaisesta IBC-pakkauksesta on tarkastettava, että sen käyttölaitteet toimivat moitteettomasti. Jos pakkauksessa todetaan hyväksyttyyn rakennetyyppiin verrattuna merkkejä heikentyneestä lujuudesta, sitä ei saa enää käyttää, ellei pakkausta ole kunnostettu siten, että se läpäisee tyyppitestit. Jos IBC-pakkauksessa todetaan hyväksyttyyn rakennetyyppiin verrattuna merkkejä heikentyneestä lujuudesta, ei IBC-pakkausta saa enää käyttää, ellei IBC-pakkausta ole kunnostettu siten, että se läpäisee tyyppitestit.

4.1.1.10. Nesteitä saa kuljettaa vain pakkauksissa, mukaan lukien IBC-pakkaukset, jotka kestävät tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa pakkauksen sisällä mahdollisesti kehittyvän paineen. Pakkauksissa ja IBC-pakkauksissa, joihin on merkitty kohdan 6.1.3.1 (d) tai kohdan 6.5.2.2.1 mukaisesti nestepainekokeen paine, saa kuljettaa vain nesteitä, joiden höyrynpaine on:

(a) sellainen, että kokonaisylipaine pakkauksessa tai IBC-pakkauksessa (eli täytösaineen höyrynpaineen ja ilman tai muiden inerttien kaasujen osapaineiden summa vähennettynä 100 kPa) 55 °C lämpötilassa määritettynä kohdan 4.1.1.4 mukaisesti enimmäistäyttöasteella 15 °C täyttölämpötilassa on enintään kaksi kolmasosaa pakkaukseen merkitystä koepaineesta; tai

(b) 50 °C lämpötilassa vähemmän kuin neljä seitsemäsosaa pakkaukseen merkityn koepaineen ja 100 kPa summasta; tai

(c) 55 °C lämpötilassa vähemmän kuin kaksi kolmasosaa pakkaukseen merkityn koepaineen ja 100 kPa summasta.

Metallisissa IBC-pakkauksissa, jotka on tarkoitettu nesteiden kuljettamiseen, ei saa kuljettaa nesteitä, joiden höyrynpaine on yli 110 kPa (1,1 bar) 50 °C lämpötilassa tai 130 kPa (1,3 bar) 55 °C lämpötilassa.

Esimerkkejä pakkaukseen, mukaan lukien IBC-pakkaukset, merkittävistä koepaineista, jotka on laskettu kohdan 4.1.1.10 (c) mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

1. Puhtaille nesteille höyrynpaine 55 °C:ssa (Vp55) saadaan yleensä tieteellisten julkaisujen taulukoista.

2. Taulukkoa sovelletaan vain kohdassa 4.1.1.10 (c), mikä tarkoittaa, että merkityn koepaineen on oltava 1,5 kertaa suurempi kuin höyrynpaine 55 °C:ssa vähennettynä 100 kPa:lla. Kun esim. n-dekaanin koepaine on määritetty kohdan 6.1.5.5.4 (a) mukaisesti, merkitty vähimmäiskoepaine saa olla alempi.

3. Dietyylieetterille kohdan 6.1.5.5.5 mukaisesti vaadittu vähimmäiskoepaine on 250 kPa.

4.1.1.11. Puhdistamattomat, tyhjät pakkaukset, mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset, jotka ovat sisältäneet vaarallisia aineita, ovat näiden määräysten alaisia kuten täytettynä olleessaan, ellei vaaratekijöitä ole asianmukaisesti poistettu.

4.1.1.12. Jokaisen pakkauksen, mukaan lukien IBC-pakkaukset, jota käytetään nesteen kuljetukseen, on läpäistävä soveltuva tiiviyskoe ja sen on täytettävä kohdan 6.1.5.4.3 tai eri IBC-tyypeille kohdan 6.5.4.7 mukainen soveltuva koetaso:

(a) ennen sen ensimmäistä käyttöä kuljetukseen;

(b) kunnostuksen tai uusiovalmistuksen jälkeen, ennen kuin se otetaan uudelleen kuljetuskäyttöön;

(c) jokaisen IBC-pakkauksen kunnostuksen jälkeen ennen uudelleen käyttöä kuljetukseen.

Tässä kokeessa pakkaukseen tai IBC-pakkaukseen ei tarvitse olla kiinnitettynä sen omaa suljinta. Yhdistetyn pakkauksen tai IBC-pakkauksen sisäastian saa testata ilman ulkopakkausta edellyttäen, että sillä ei ole vaikutusta koetuloksiin. Tätä koetta ei tarvitse tehdä:

- pakkausyhdistelmän sisäpakkauksille tai suurpäällyksille;

- yhdistettyjen pakkausten sisäastioille (lasiset, posliiniset tai keraamiset), jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR";

- peltipakkauksille, jotka on merkitty tunnuksella "RID/ADR" kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti.

4.1.1.13. Kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten, mukaan lukien IBC-pakkaukset, joissa kuljetuksen aikana kiinteä aine voi lämpötilan vaikutuksesta muuttua nestemäiseksi, on pidettävä aine sisällään myös nestemäisessä olomuodossa.

4.1.1.14. Pakkaukset, mukaan lukien IBC-pakkaukset, jotka on tarkoitettu jauhemaisten tai rakeisten aineiden kuljetukseen, on oltava tiiviitä tai niissä on oltava sisäsäkki.

4.1.1.15. Jollei toimivaltainen viranomainen ole muuta hyväksynyt, vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen muovisten tynnyreiden ja kanistereiden, jäykkien muovisten IBC-pakkausten ja muovisella sisäastialla varustettujen yhdistettyjen IBC-pakkausten käyttöikä on viisi vuotta laskettuna valmistuspäivämäärästä. Käyttöikä voi olla viittä vuotta lyhyempi, jos kuljetettavan aineen luonne sitä edellyttää.

4.1.1.16. Kohdan 6.1.3 mukaisesti merkittyjä pakkauksia, jotka on hyväksytty muussa kuin tätä direktiiviä soveltavassa jäsenvaltiossa, saa kuitenkin käyttää tämän direktiivin mukaisessa kuljetuksessa.

4.1.1.17. Pelastuspakkausten käyttö

4.1.1.17.1. Vaurioituneet, puutteelliset tai vuotavat kollit tai läikkyneet tai vuotaneet vaaralliset aineet saa kuljettaa kohdan 6.1.5.1.11 mukaisissa pelastuspakkauksissa. Tämä ei estä sopivan tyyppisten ja suorituskykyisten kooltaan suurempien pakkausten käyttämistä kohdan 4.1.1.17.2 mukaisesti.

4.1.1.17.2. Sopivin menetelmin on estettävä vaurioituneen tai vuotavan kollin liiallinen liikkuminen pelastuspakkauksessa. Pelastuspakkauksen sisältäessä nestettä on pakkaukseen lisättävä riittävästi inerttiä imeytysainetta, jolla poistetaan vapaana oleva neste.

4.1.2. IBC-pakkausten käyttöä koskevat yleiset lisämääräykset

4.1.2.1. Kun IBC-pakkauksia käytetään nesteiden, joiden leimahduspiste on enintään 61 °C (suljetun kupin menetelmä), tai pölyräjähdysherkkien jauheiden kuljetukseen, on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla vaarallisen sähköstaattisen varauksen syntyminen estetään.

4.1.2.2. IBC-pakkausten määräaikaistestausta ja tarkastusta koskevat määräykset ovat luvussa 6.5. IBC-pakkausta ei saa täyttää ja jättää kuljettavaksi sen jälkeen, kun niiden määräaika viimeisestä kohdan 6.5.4.14.3 mukaisesta määräaikaistarkastuksesta tai kohdan 6.5.1.6.4 mukaisesta määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen. Kuitenkin IBC-pakkausta, joka on täytetty ennen kuin määräaika viimeisestä määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen, saa kuljettaa enintään kolme kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta. Lisäksi IBC-pakkausta saa kuljettaa viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisen jälkeen:

(a) tyhjentämisen jälkeen ennen puhdistusta ja seuraavaa täyttämistä, jos kuljetus tapahtuu seuraavaa vaadittua testausta ja tarkastusta varten; ja

(b) enintään kuusi kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta vaarallisten aineiden ja jäänteiden asianmukaista hävittämistä ja kierrätystä varten, ellei toimivaltainen viranomainen ole toisin hyväksynyt.

Huom.

Rahtikirjassa olevat yksityiskohtaiset tiedot, ks. 5.4.1.1.11.

4.1.2.3. Tyypin 31HZ2 IBC-pakkaukset on täytettävä vähintään 80 % ulkopakkauksen tilavuudesta ja ne on kuljetettava aina umpinaisissa ajoneuvoissa tai konteissa.

4.1.3. Pakkaustapoja koskevat yleiset määräykset

4.1.3.1. Luokkien 1-9 vaarallisiin aineisiin sovellettavat pakkaustavat ovat kohdassa 4.1.4. Ne jaetaan kolmeen alakohtaan sovellettavan pakkaustyypin mukaan:

Alakohta 4.1.4.1 Pakkauksille lukuun ottamatta IBC-pakkauksia ja suurpäällyksiä: Nämä pakkaustavat on merkitty aakkosnumeerisella koodilla, joka alkaa kirjaimella "P" tai kirjaimella "R", jos pakkaus on RID/ADR hyväksytty pakkaus;

Alakohta 4.1.4.2 IBC-pakkauksille: Nämä pakkaustavat on merkitty aakkosnumeerisella koodilla, joka alkaa kirjaimilla "IBC"; ja

Alakohta 4.1.4.3 Suurpäällyksille: Nämä pakkaustavat on merkitty aakkosnumeerisella koodilla, joka alkaa kirjaimilla "LP".

Yleisesti pakkaustavoissa määritellään, että kohtien 4.1.1, 4.1.2 tai 4.1.3 yleisiä määräyksiä on soveltava. Niissä voidaan myös edellyttää soveltuvin osin kohtien 4.1.5, 4.1.6, 4.1.7, 4.1.8 tai 4.1.9 erityismääräysten noudattamista. Pakkaustavoissa voidaan myös määritellä erityismääräyksiä tietyille aineille tai esineille. Ne on myös merkitty aakkosnumeerisella koodilla:

"PP": Pakkauksille, lukuun ottamatta IBC-pakkauksia ja suurpäällyksiä, tai "RR" RID/ADR hyväksytyille pakkauksille;

"B": IBC-pakkauksille;

"L": Suurpäällyksille.

Ellei toisin ole säädetty, on jokaisen pakkauksen täytettävä osan 6 soveltuvat määräykset. Yleensä pakkaustavoissa ei ole ohjetta aineen ja pakkauksen yhteensopivuudesta. Pakkausta ei saa käyttää tarkistamatta, onko aine yhteensopiva valitun pakkausmateriaalin kanssa (esim. lasiastiat ovat yhteensopimattomia useimpien fluoridien kanssa). Jos lasiset astiat ovat sallittuja pakkaustavoissa, ovat myös posliiniset ja keraamiset pakkaukset sallittuja.

4.1.3.2. Luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (8) on esitetty jokaisen esineen ja aineen pakkaustapa (-tavat), jota on käytettävä. Tietyille aineille tai esineille sovellettavat erityispakkausmääräykset ja yhteenpakkausmääräykset (ks. 4.1.10) ovat sarakkeissa (9a) ja (9b).

4.1.3.3. Jokaisessa pakkaustavassa on lueteltu sallitut yksittäiset pakkaukset ja pakkausyhdistelmät. Pakkausyhdistelmille on lueteltu sallitut ulko- ja sisäpakkaukset ja tarvittaessa kunkin ulkopakkauksen ja sisäpakkauksen suurin sallittu nettomassa. Määritelmät enimmäisnettomassalle ja enimmäistilavuudelle on kohdassa 1.2.1.

4.1.3.4. Seuraavia pakkauksia ei saa käyttää, jos kuljetuksen aikana aineet voivat muuttua nestemäisiksi:

Pakkaukset:

- Tynnyrit: 1D ja 1G

- Laatikot: 4A, 4B, 4C1, 4C2, 4D, 4F, 4G, 4H1 ja 4H2

- Säkit: 5L1, 5L2, 5L3, 5H1, 5H2, 5H3, 5H4, 5M1 ja 5M2

- Yhdistetyt pakkaukset: 6HC, 6HD2, 6HG1, 6HG2, 6HD1, 6PC, 6PD1, 6PD2, 6PG1, 6PG2 ja 6PH1

IBC-pakkaukset:

- Pakkausryhmän I aineille: Kaikki IBC-pakkaukset

- Pakkausryhmän II ja III aineille:

- Puiset: 11C, 11D ja 11F

- Pahviset: 11G

- Taipuisat: 13H1, 13H2, 13H3, 13H4, 13H5, 13L1, 13L2, 13L3, 13L4, 13M1 ja 13M2

- Yhdistetyt: 11HZ2, 21HZ2 ja 31HZ2

Aineita ja niiden seoksia, joiden sulamispiste on enintään 45 °C, on käsiteltävä kuten kiinteitä aineita, jotka voivat kuljetuksen aikana muuttua nestemäisiksi.

4.1.3.5. Jos tämän luvun pakkaustavat sallivat tietyn ulkopakkaustyypin käytön pakkausyhdistelmässä (esim. 4G), saa myös pakkauksia, joissa on merkittynä osan 6 määräysten mukaisesti sama pakkaustunnus täydennettynä kirjaimella "V", "U" tai "W" (esim. 4GV, 4GU tai 4GW), käyttää vastaavin ehdoin ja rajoituksin kuin asianmukaisen pakkaustavan sallimaa ulkopakkaustyyppiä. Esimerkiksi pakkaustunnuksella "4GV" merkittyä pakkausyhdistelmää saa käyttää aina, kun pakkausyhdistelmä "4G" on sallittu edellyttäen, että pakkaustavan asiaankuuluvat vaatimukset sisäpakkauksen tyypistä ja määrärajoituksista täyttyvät.

4.1.3.6. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymissä kaasupulloissa ja -astioissa saa kuljettaa mitä tahansa nestettä tai kiinteää ainetta, jolle on merkitty pakkaustapa P001 tai P002, ellei pakkaustavassa tai luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (9a) erityismääräyksessä ole toisin ilmoitettu. Kaasupullojen tilavuus saa olla enintään 450 litraa. Kaasuastioiden tilavuus saa olla enintään 1000 litraa.

4.1.3.7. Pakkauksia tai IBC-pakkauksia, joita ei ole sallittu sovellettavassa pakkaustavassa, ei saa käyttää aineen tai esineen kuljetukseen, ellei sitä ole erityisesti sallittu tätä direktiiviä soveltavien jäsenvaltioiden allekirjoittamassa erillissopimuksessa (ks. 1.5.1).

4.1.4. Luettelo pakkaustavoista

Huom.

Vaikka seuraavissa pakkaustavoissa käytetään samaa numerointitapaa kuin IMDG-koodissa ja YK-suosituksissa, on huomioitava, että jotkut yksityiskohdat saattavat olla erilaisia ADR:ssä.

4.1.4.1. Pakkaustavat lukuun ottamatta IBC-pakkauksia ja suurpäällyksiä

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

4.1.4.2. IBC-pakkausten pakkaustavat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

4.1.4.3. Suurpäällysten pakkaustavat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

4.1.4.4. Paineastioiden käyttöä koskevat erityismääräykset muille kuin luokan 2 aineille

Käytettäessä kaasupulloja ja -astioita pakkauksina aineille, joille on edellytetty pakkaustavaksi P400, P401, P402 tai P601, on kaasupullot ja -astiat valmistettava, testattava, täytettävä ja merkittävä vastaavien määräysten (PR1-PR6) mukaisesti kuten seuraavassa taulukossa on kunkin YK-numeron kohdalla mainittu.

Taulukko

LUETTELO KAASUPULLOJA JA -ASTIOITA KOSKEVISTA ERITYISMÄÄRÄYKSISTÄ (PR)

>TAULUKON PAIKKA>

4.1.5. Luokan 1 räjähteitä koskevat erityispakkausmääräykset

4.1.5.1. Kohdan 4.1.1 yleiset määräykset on täytettävä.

4.1.5.2. Kaikkien luokan 1 räjähteille tarkoitettujen pakkausten on oltava siten suunniteltuja ja valmistettuja, että:

(a) ne suojaavat räjähteitä, estävät niiden ulospääsyn pakkauksesta eivätkä lisää tahattoman syttymisen vaaraa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa mukaan luettuina ennakoitavat muutokset lämpötilassa, kosteudessa ja paineessa;

(b) kuljetusvalmista kollia voidaan käsitellä turvallisesti tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa; ja

(c) kollit kestävät kaikki kuljetuksen aikana tapahtuvat ennakoitavissa olevat pinoamisrasitukset siten, etteivät ne lisää räjähteistä aiheutuvaa vaaraa ja siten, ettei pakkausten käyttökelpoisuus tavaran säilyttämisessä heikkene sekä siten, ettei kollien muoto muutu siten, että niiden lujuus heikkenee tai että niistä muodostetuista pinoista tulee epästabiileja.

4.1.5.3. Kaikkien kuljetusvalmiiden räjähteiden on oltava luokiteltu kohdan 2.2.1 mukaisesti.

4.1.5.4. Luokan 1 räjähteet on pakattava luvun 3.2 taulukon A sarakkeeseen (8) merkityn ja kohdassa 4.1.4 kuvatun pakkaustavan mukaisesti.

4.1.5.5. Pakkausten, IBC-pakkausten ja suurpäällysten on täytettävä luvun 6.1, 6.5 tai 6.6 määräykset ja kohtien 6.1.5, 6.5.4 tai 6.6.5 pakkausryhmän II testausvaatimukset sekä tarvittaessa kohtien 4.1.1.13, 6.1.2.4 ja 6.5.1.4.4 määräykset. Metallipakkauksia lukuun ottamatta saa käyttää pakkauksia, jotka täyttävät pakkausryhmän I testikriteerit. Liiallisen sulkeuman välttämiseksi metallipakkauksia, jotka täyttävät pakkausryhmän I testikriteerit, ei saa käyttää.

4.1.5.6. Nestemäistä räjähdysainetta sisältävien pakkausten suljinlaitteessa on oltava kaksinkertainen vuotosuojaus.

4.1.5.7. Metallitynnyreiden suljinlaitteissa on oltava sopiva tiiviste. Jos suljinlaitteessa on kierre, on räjähdysaineen pääsy kierteeseen estettävä.

4.1.5.8. Vesiliukoisten räjähteiden pakkausten on oltava vedenkestäviä. Flegmatoitujen aineiden pakkaukset on suljettava niin, ettei räjähteen väkevyys muutu kuljetuksen aikana.

4.1.5.9. Jos pakkauksessa on kaksoisvaippa, joka on täytetty vedellä, joka voi jäätyä kuljetuksen aikana, on veteen lisättävä riittävä määrä jäätymisenestoainetta jäätymisen estämiseksi. Sellaista jäätymisenestoainetta, joka voi syttymisherkkyytensä vuoksi aiheuttaa palovaaran, ei saa käyttää.

4.1.5.10. Suojaamattomat naulat, nitojan niitit tai muut metalliset suljinlaitteet, eivät saa lävistää ulkopakkauksen seinämää, ellei sisäpakkaus suojaa räjähteitä riittävästi metallikosketukselta.

4.1.5.11. Suojaamattomat naulat, nitojan niitit tai muut metalliset suljinlaitteet, eivät saa lävistää ulkopakkauksen seinämää, ellei sisäpakkaus suojaa räjähteitä riittävästi metallikosketukselta. Sisäpakkaukset, lisälaitteet ja sulloaineet sekä räjähteet on sijoitettava kolleihin siten, että ne estävät räjähteiden pääsemisen irralleen ulkopakkauksessa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Esineiden metalliosat eivät saa päästä kosketukseen metallipakkausten kanssa. Räjähtäviä aineita sisältävät esineet, joissa ei ole ulkopäällystä, on erotettava toisistaan siten, että hankautuminen ja iskut on estetty. Tätä tarkoitusta varten voidaan käyttää pehmustusta, alustoja, sisä- tai ulkopakkauksen lokerointia, muotoprofiileja tai astioita.

4.1.5.12. Pakkaukset on valmistettava sellaisesta materiaalista, joka on yhteensopiva kollin sisältämien räjähteiden kanssa ja on näitä aineita läpäisemätön siten, ettei räjähde joutuessaan tekemisiin pakkausmateriaalin kanssa tai vuototapauksessa tule vaaralliseksi kuljettaa eikä sen vaarallisuusluokka tai yhteensopivuusryhmä muutu.

4.1.5.13. Räjähdysaineiden pääsy saumattujen metallipakkausten saumojen syvennyksiin on estettävä.

4.1.5.14. Muovipakkaukseen ei saa muodostua tai kerääntyä sellaista määrää staattista sähköä, että sen purkautuminen voi aiheuttaa pakatun räjähtävän aineen tai esineen syttymisen tai toimimisen.

4.1.5.15. Suuria ja raskaita tavallisesti puolustusvoimien käyttöön tarkoitettuja räjähtäviä esineitä ilman sytyttimiä tai syttymien kanssa suojattuna vähintään kahdella luotettavalla tavalla saa kuljettaa pakkaamattomina. Jos sellaisissa esineissä on ajopanoksia tai ne ovat itsestään eteneviä, niiden sytytysjärjestelmä on suojattava tavanomaisten kuljetusolosuhteiden aiheuttamilta vaikutuksilta. Jos pakkaamaton esine saa negatiivisen tuloksen testisarjassa 4, esine voidaan kuljettaa pakkaamattomana. Tällaiset pakkaamattomat esineet voidaan kiinnittää kehikkoihin tai häkkeihin tai muihin sopiviin käsittely-, säilytys- tai laukaisulaitteisiin siten, että ne eivät voi irrota tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

Jos edellä tarkoitetuille suurille räjähtäville esineille on suoritettu tämän direktiivin säännökset täyttävät kokeet osana niiden käyttöturvallisuus- ja sopivuuskokeita, ja esineet ovat ne läpäisseet, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä nämä esineet kuljetettavaksi tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

4.1.5.16. Räjähteitä ei saa pakata sisä- tai ulkopakkauksiin, joissa sisäisen ja ulkoisen paineen ero voi lämmön vaikutuksesta tai jostain muusta syystä aiheuttaa räjähdyksen tai kollin repeytymisen.

4.1.5.17. Jos irrallaan oleva räjähdysaine taikka ei lainkaan tai vain osittain esineen kuoren suojassa oleva räjähdysaine voi joutua kosketukseen metallipakkauksen (1A2, 1B2, 4A, 4B ja metalliastiat) sisäpinnan kanssa, on metallipakkauksen sisäpuoli vuorattava tai pinnoitettava (ks. 4.1.1.2).

4.1.5.18. Pakkaustapaa P101 saa käyttää kaikille räjähteille edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt pakkauksen riippumatta siitä, vastaako pakkaus luvun 3.2 taulukon A sarakkeeseen (8) merkittyä pakkaustapaa.

4.1.6. Luokan 2 aineita koskevat erityispakkausmääräykset

4.1.6.1. Astiat, mukaan lukien niiden sulkimet, on valittava kaasun tai kaasuseoksen perusteella kohdan 6.2.1.2 "Astioiden materiaalit" ja kohdan 4.1.4 asiaankuuluvan pakkaustavan vaatimusten mukaisesti.

4.1.6.2. Uudelleentäytettävän astian käytön muuttuessa on astia tyhjennettävä, puhdistettava ja tuulettava kaasuttomaksi turvallisen käytön edellyttämässä laajuudessa (ks. myös tämän kohdan lopussa oleva luettelo standardeista).

Huom.

1. Luokan 2 kaasujen kuljettamiseen tarkoitetut uudelleentäytettävät astiat on määräajoin tarkastettava kysymykseen tulevassa pakkaustavassa (P200 tai P203) ja kohdassa 6.2.1.6 "Määräaikaistarkastus" ilmoitetuin määräajoin.

2. Kuljetusvalmiit astiat on merkittävä ja varustettava varoituslipukkeilla luvun 5.2 määräysten mukaisesti.

4.1.6.3. Astioiden, mukaan lukien niiden sulkimet, on oltava luvun 6.2 suunnittelu-, valmistus-, tarkastus- ja testausvaatimusten mukaisia lukuun ottamatta avonaisia kryoastioita. Jos ulkopakkausta edellytetään, on astiat kiinnitettävä tukevasti ulkopakkauksiin. Ellei asiaankuuluvassa pakkaustavassa ole toisin säädetty, saavat astiat olla ulkopakkauksessa joko yksittäin tai ryhmittäin.

4.1.6.4. Sulkuventtiilit on suojattava tehokkaasti vaurioitumiselta, joka voi aiheuttaa kaasun vuotamista astian kaatuessa tai sitä kuljetettaessa ja pinottaessa. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy (ks. myös tämän kohdan lopussa oleva luettelo standardeista):

(a) Sulkuventtiilit on sijoitettu astian kaulan sisäpuolelle ja ne on suojattu ruuvikierteisellä tulpalla;

(b) Sulkuventtiilit on suojattu kuvuilla. Kuvuissa on oltava riittävän suuret ilmareiät, jotta kaasut pääsevät purkautumaan, jos sulkuventtiileissä tapahtuu vuoto;

(c) Sulkuventtiilit on suojattu vahvikereunuksella tai muulla suojuksella;

(d) Sulkuventtiilit on suunniteltu ja valmistettu siten, että niiden kyky kestää vaurioitumista ilman tuotteen vuotamista on osoitettu;

(e) Sulkuventtiilit on sijoitettu suojakehikon sisälle;

(f) Astiat kuljetetaan suojalaatikoissa tai -kehikoissa.

4.1.6.5. Pyroforisille kaasuille ja erittäin myrkyllisille kaasuille (kaasut, joiden LC50-arvo on alle 200 ppm) tarkoitettujen astioiden venttiilien aukko (aukot) on varustettava kaasutiiviillä tulpilla tai hattumuttereilla, joiden materiaali kestää astian täytöksen vaikutuksen.

4.1.6.6. Astiat saa kuljettaa määräaikaistarkastukseen määräajan umpeuduttuakin tarkastusta varten.

4.1.6.7. Seuraavat pakkaamista koskevien määräysten vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos sovelletaan taulukon standardeja.

>TAULUKON PAIKKA>

4.1.7. Luokan 5.2 orgaanisia peroksideja ja luokan 4.1 itsereaktiivisia aineita koskevat erityispakkausmääräykset

4.1.7.1. Pakkausten käyttö

4.1.7.1.1. Orgaanisille peroksideille ja itsereaktiivisille aineille tarkoitettujen pakkausten on täytettävä luvun 6.1 tai luvun 6.6 pakkausryhmän II vaatimukset. Liiallisen sulkeuman välttämiseksi metallipakkauksia, jotka täyttävät pakkausryhmän I testikriteerit, ei saa käyttää.

4.1.7.1.2. Orgaanisten peroksidien ja itsereaktiivisten aineiden pakkaustavat ovat OP1-OP8, ja ne on lueteltu pakkaustavassa P520. Kullekin pakkaustavalle määritellyt ainemäärät ovat aineen suurimpia sallittuja määriä kollia kohti.

4.1.7.1.3. Soveltuvat pakkaustavat valmiiksi luokitelluille orgaanisille peroksideille ja itsereaktiivisille aineille on lueteltu kohdissa 2.2.41.4 ja 2.2.52.4.

4.1.7.1.4. Seuraavaa menetelmää on käytettävä määrättäessä soveltuvaa pakkaustapaa uusille orgaanisille peroksideille ja uusille itsereaktiivisille aineille tai valmiiksi luokiteltujen orgaanisten peroksidien tai itsereaktiivisten aineiden uusille valmisteille:

(a) ORGAANINEN PEROKSIDI TYYPPI B tai ITSEREAKTIIVINEN AINE TYYPPI B:

Pakkaustapaa OP5 on käytettävä, jos orgaaninen peroksidi (tai itsereaktiivinen aine) täyttää käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) kohdan 20.4.3 (b) [tai 20.4.2 (b)] kriteerit pakkaustavan mukaisesti hyväksytyssä pakkauksessa. Jos orgaaninen peroksidi (tai itsereaktiivinen aine) täyttää nämä kriteerit ainoastaan pakkaustapaa OP5 pienemmissä pakkauksissa (tämä tarkoittaa OP1-OP4 mukaisissa pakkauksissa), niin silloin on käytettävä pienempää OP-numeroa vastaavaa pakkaustapaa;

(b) ORGAANINEN PEROKSIDI TYYPPI C tai ITSEREAKTIIVINEN AINE TYYPPI C:

Pakkaustapaa OP6 on käytettävä, jos orgaaninen peroksidi (tai itsereaktiivinen aine) täyttää käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) kohdan 20.4.3 (c) [tai 20.4.2 (c)] kriteerit pakkaustavan mukaisesti hyväksytyssä pakkauksessa.

Jos orgaaninen peroksidi (tai itsereaktiivinen aine) täyttää nämä kriteerit ainoastaan pakkaustapaa OP6 pienemmissä pakkauksissa, niin silloin on käytettävä pienempää OP-numeroa vastaavaa pakkaustapaa;

(c) ORGAANINEN PEROKSIDI TYYPPI D tai ITSEREAKTIIVINEN AINE, TYYPPI D:

Pakkaustapaa OP7 on käytettävä tämän tyypin orgaaniselle peroksidille tai itsereaktiiviselle aineelle;

(d) ORGAANINEN PEROKSIDI TYYPPI E tai ITSEREAKTIIVINEN AINE, TYYPPI E:

Pakkaustapaa OP8 on käytettävä tämän tyypin orgaaniselle peroksidille tai itsereaktiiviselle aineelle;

(e) ORGAANINEN PEROKSIDI TYYPPI F tai ITSEREAKTIIVINEN AINE, TYYPPI F:

Pakkaustapaa OP8 on käytettävä tämän tyypin orgaaniselle peroksidille tai itsereaktiiviselle aineelle.

4.1.7.2. IBC-pakkausten käyttö

4.1.7.2.1. Valmiiksi luokiteltuja orgaanisia peroksideja, jotka on lueteltu kohdan 2.2.52.4 taulukossa ja merkitty taulukon sarakkeessa "Pakkaustapa" kirjaimella "N" saa kuljettaa IBC-pakkauksissa pakkaustavan IBC520 mukaisesti.

4.1.7.2.2. Muita tyypin F orgaanisia peroksideja ja itsereaktiivisia aineita saa kuljettaa IBC-pakkauksissa alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen asettamilla ehdoilla, jos tämä toimivaltainen viranomainen on asiaankuuluvien testien perusteella vakuuttunut, että kuljetus voidaan turvallisesti suorittaa. Testeissä on ainakin:

(a) osoitettava, että orgaaninen peroksidi (tai itsereaktiivinen aine) täyttää käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit), kohdassa 20.4.3 (f) [tai kohdassa 20.4.2 (f)] annetut luokitusperusteet, laatikko "exit F" käsikirjan kaaviossa 20.1 (b);

(b) osoitettava yhteensopivuus kaikkien niiden materiaalien kanssa, jotka yleensä joutuvat kosketukseen aineen kanssa kuljetuksen aikana;

(c) tarvittaessa määritettävä valvonta- ja hälytyslämpötilat aineen kuljetukselle IBC-pakkauksessa SADT-arvon perusteella;

(d) tarvittaessa määritettävä painetasaus- ja hätäpurkautumislaitteiden ominaisuudet; ja

(e) määritettävä mahdollisesti tarvittavat erityismääräykset, jotka ovat välttämättömiä aineen turvallisen kuljetuksen takaamiseksi.

Jos alkuperämaa ei ole tätä direktiiviä soveltava jäsenvaltio, on toimivaltaisen viranomaisen siinä tätä direktiiviä soveltavassa jäsenvaltiossa, johon lähetys ensimmäiseksi saapuu, varmennettava nämä luokitus- ja kuljetusehdot.

4.1.8. Tartuntavaarallisia aineita (luokka 6.2) koskevat erityispakkausmääräykset

4.1.8.1. Tartuntavaarallisten aineiden lähettäjien on varmistettava, että kollit on valmisteltu sellaisella tavalla, että ne ovat hyvässä kunnossa saapuessaan määränpäähän ja etteivät ne aiheuta vaaraa ihmisille tai eläimille kuljetuksen aikana.

4.1.8.2. Tartuntavaarallisia aineita sisältäviin kolleihin sovelletaan kohdan 1.2.1 määritelmiä ja kohtien 4.1.1.1-4.1.1.14 yleisiä määräyksiä lukuun ottamatta kohtia 4.1.1.3 ja 4.1.1.9-4.1.1.12.

4.1.8.3. Yksityiskohtainen luettelo sisällöstä on oltava sekundääripakkauksen ja ulkopakkauksen välissä.

4.1.8.4. Ennen kuin tyhjä pakkaus palautetaan lähettäjälle tai lähetetään muualle, se on perusteellisesti desinfioitava tai steriloitava. Varoituslipukkeet tai merkinnät, jotka osoittavat pakkauksen sisältäneen tartuntavaarallista ainetta, on poistettava tai peitettävä.

4.1.9. Luokkaa 7 koskevat erityispakkausmääräykset

4.1.9.1. Yleistä

4.1.9.1.1. Irtoava radioaktiivinen kontaminaatio kollin ulkopinnoilla on pidettävä mahdollisimman vähäisenä, eikä se saa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa ylittää seuraavia raja-arvoja:

4.1.9.1.2. Irtoava radioaktiivinen kontaminaatio kollin ulkopinnoilla on pidettävä mahdollisimman vähäisenä, eikä se saa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa ylittää seuraavia raja-arvoja:

(a) 4 Bq/cm2, kun kyseessä on beeta- ja gammasäteilijä sekä lievästi säteilymyrkyllinen alfasäteilijä; ja

(b) 0,4 Bq/cm2, kun kyseessä on muu alfasäteilijä.

Nämä raja-arvot ovat keskiarvoja miltä tahansa ulkopinnan 300 cm2 pinta-alalta.

4.1.9.1.3. Kolli ei saa sisältää radioaktiivisten aineiden käytössä välttämättömien tarvikkeiden ja asiakirjojen lisäksi muuta tavaraa. Tämä vaatimus ei koske vähäisen ominaisaktiivisuuden aineiden tai pintakontaminoituneiden esineiden kuljettamista muun tavaran mukana. Sellaisten tarvikkeiden ja asiakirjojen kuljettaminen kollissa tai vähäisen ominaisaktiivisuuden aineiden tai pintakontaminoituneiden esineiden kuljettaminen muun tavaran mukana voidaan sallia edellyttäen, ettei niiden ja pakkauksen tai sen sisällön välillä ole sellaista vuorovaikutusta, joka voisi vähentää kollin turvallisuutta.

4.1.9.1.4. Ellei kohdan 7.5.11 erityismääräyksessä CV33 ole toisin säädetty, ei lisäpäällysten, konttien, säiliöiden ja IBC-pakkausten ulko- ja sisäpinnalla olevan irtoavan kontaminaation määrä saa ylittää kohdassa 4.1.9.1.2 määrättyjä raja-arvoja.

4.1.9.1.5. Radioaktiiviset aineet, joilla on lisävaara, on kuljetettava pakkauksissa, IBC-pakkauksissa tai säiliöissä, jotka täyttävät täysin osan 6 soveltuvien lukujen määräykset sekä lisävaaran osalta luvun 4.1, 4.2 tai 4.3 soveltuvat määräykset.

4.1.9.2. LSA-aineiden ja SCO-esineiden kuljetusta koskevat määräykset ja valvonta

4.1.9.2.1. LSA-aineiden tai SCO-esineiden määrä yhdessä 1-, 2-, 3-tyypin teollisuuskollissa (tyypit IP-1, IP-2, IP-3) taikka esine tai esineiden joukko on rajattava siten, että ulkoinen annosnopeus on 3 m etäisyydellä suojaamattomasta sisällöstä tai yksittäisestä esineestä tai esineiden joukosta ei ylitä arvoa 10 mSv/h.

4.1.9.2.2. LSA-aineen tai SCO-esineen, joka on tai joka sisältää fissioituvaa ainetta, on täytettävä soveltuvat kohdan 7.5.11 erityismääräyksen CV33 ja kohdan 6.4.11.1 määräykset.

4.1.9.2.3. LSA-I -aineita tai SCO-I -esineitä saa kuljettaa pakkaamattomina seuraavin ehdoin:

(a) Kaikki pakkaamattomat aineet, luonnon radionuklideja sisältäviä malmeja lukuun ottamatta, on kuljetettava siten, että tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa sisältö ei pääse vuotamaan ajoneuvosta ja että suojaus ei heikkene;

(b) Jokaisen ajoneuvon on oltava yksinkäytössä paitsi, jos siinä kuljetetaan vain SCO-I -esineitä, joiden luoksepäästävillä ja luoksepääsemättömillä pinnoilla kontaminaatio on enintään kymmenen kertaa kohdassa 2.2.7.2 määriteltyjä sallittuja arvoja suurempi; ja

(c) Jos on oletettavissa, että SCO-I -esineissä luoksepääsemättömillä pinnoilla oleva irtoava kontaminaatio ylittää kohdassa 2.2.7.5 (a) (i) määritellyt arvot, on varmistettava, ettei radioaktiivista ainetta pääse ajoneuvoon.

4.1.9.2.4. LSA-aineet ja SCO-esineet on pakattava seuraavan taulukon mukaisesti, ellei kohdassa 4.1.9.2.3 ole toisin säädetty.

LSA-AINEIDEN JA SCO-ESINEIDEN KULJETUKSISSA KÄYTETTÄVÄT TEOLLISUUSKOLLIVAATIMUKSET

>TAULUKON PAIKKA>

4.1.10. Yhteenpakkaamista koskevat erityismääräykset

4.1.10.1. Kun yhteenpakkaaminen on sallittu tämän kohdan määräysten mukaisesti, saa kohdan 6.1.4.21 mukaiseen pakkausyhdistelmään pakata erilaisia vaarallisia aineita keskenään tai muiden tavaroiden kanssa edellyttäen, että aineet eivät reagoi vaarallisesti toistensa kanssa ja kaikkia tämän luvun soveltuvia määräyksiä noudatetaan.

Huom.

1. Ks. myös 4.1.1.5 ja 4.1.1.6.

2. Luokan 7 aineet, ks. 4.1.9.

4.1.10.2. Lukuun ottamatta kolleja, jotka sisältävät ainoastaan luokan 1 tai luokan 7 aineita, saa kolli erilaisten yhteenpakattujen aineiden kanssa painaa yhteensä enintään 100 kg, jos ulkopakkauksena on puu- tai pahvilaatikko

4.1.10.3. Ellei kohdan 4.1.10.4 sovellettavissa olevalla erityismääräyksellä toisin edellytetä, saa samaan luokkaan ja luokituskoodiin kuuluvia vaarallisia aineita pakata yhteen.

4.1.10.4. Seuraavia erityismääräyksiä on noudatettava vaarallisten aineiden yhteenpakkaamisessa samaan kolliin muiden aineiden kanssa, jos erityismääräys on nimikkeelle merkitty luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (9b).

>TAULUKON PAIKKA>

>PIC FILE= "L_2004018FI.066501.TIF">

LUKU 4.2

UN-säiliöiden käyttö

Huom.

Metalliset kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), metalliset irrotettavat säiliöt, metalliset säiliökontit ja metalliset säiliövaihtokorit, monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit, ks. luku 4.3; lujitemuovisäiliöt, ks. luku 4.4; alipaineelliset jätesäiliöt, ks. luku 4.5.

4.2.1. Yleiset määräykset, jotka koskevat luokkien 3-9 aineiden kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöidenkäyttöä

4.2.1.1. Tässä kohdassa ovat luokkien 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 7, 8 ja 9 aineiden kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden käyttöä koskevat yleiset määräykset. Näiden yleisten määräysten lisäksi UN-säiliöiden on täytettävä kohdan 6.7.2 mukaiset suunnittelua, rakennetta, tarkastusta ja testausta koskevat vaatimukset. Aineet on kuljetettava UN-säiliöissä luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 soveltamisehtojen (T1-T23) mukaisesti sekä luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) ja kohdan 4.2.4.3 jokaiselle aineelle säädettyjen erityismääräysten mukaisesti.

4.2.1.2. Kuljetuksen aikana UN-säiliöt on riittävästi suojattava pituus- ja poikittaissuuntaisten iskujen ja kaatumisen aiheuttamalta vaipan ja käyttölaitteiden vahingoittumiselta. Säiliötä ei tarvitse tällä tavalla suojata, jos vaippa ja käyttölaitteet on valmistettu kestämään iskuja tai säiliön kaatumista. Kohdassa 6.7.2.17.5 on esimerkkejä tällaisista suojaustavoista.

4.2.1.3. Tietyt aineet ovat kemiallisesti epästabiileja. Niiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet kuljetuksen aikana tapahtuvien vaarallisten hajoamis-, muodonmuutos- tai polymeroitumisreaktioiden estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että säiliöt eivät sisällä näitä reaktioita edistäviä aineita.

4.2.1.4. Säiliön ulkopinnan, lukuun ottamatta aukkoja ja niiden sulkimia, tai lämpöeristyksen ulkopinnan lämpötila ei saa kuljetuksen aikana ylittää 70 °C. Kun aineita kuljetetaan kohotetuissa lämpötiloissa joko nestemäisinä tai kiinteinä, on säiliö lämpöeristettävä vastaamaan tätä vaatimusta.

4.2.1.5. Tyhjien puhdistamattomien ja kaasujäämiä sisältävien UN-säiliöiden on täytettävä samat vaatimukset kuin, jos ne olisi täytetty sillä aineella, joiden kuljetukseen säiliötä on viimeksi käytetty.

4.2.1.6. Aineita, jotka voivat reagoida vaarallisesti toistensa kanssa (ks. määritelmä "vaarallinen reaktio" 1.2.1), ei saa kuljettaa samassa tai vierekkäisissä säiliöosastoissa.

4.2.1.7. Toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman laitoksen sekä säiliön omistajan on säilytettävä toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen jokaiselle hyväksytylle UN-säiliölle myöntämä rakennetyypin hyväksymistodistus, koeselostus ja todistus, josta ilmenee käyttöönottotarkastuksen ja -testauksen tulokset. Tämä asiapaperi on oltava omistajalta saatavissa toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

4.2.1.8. Ellei kuljetettavan aineen nimeä (aineiden nimiä) ole kohdassa 6.7.2.20.2 tarkoitetussa metallikilvessä, on kohdan 6.7.2.18.1 mukaisen todistuksen kopion oltava lähettäjältä, vastaanottajalta tai näiden edustajalta viipymättä saatavissa toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman laitoksen pyynnöstä.

4.2.1.9. Täyttöaste

4.2.1.9.1. Ennen täyttöä lähettäjän on varmistettava, että kuljetukseen käytetään soveltuvaa UN-säiliötä ja ettei UN-säiliötä käytetä kuljettamaan aineita, jotka säiliön, säiliön tiivisteiden, käyttölaitteiden ja mahdollisten suojavuorausten materiaalin kanssa kosketukseen joutuessaan voivat reagoida vaarallisesti niiden kanssa muodostaen vaarallisia yhdisteitä tai heikentäen huomattavasti näitä materiaaleja. Lähettäjän on tarvittaessa kysyttävä neuvoa aineen yhteensopivuudesta UN-säiliön materiaalien kanssa aineen valmistajalta ja toimivaltaiselta viranomaiselta.

4.2.1.9.1.1. UN-säiliöitä ei saa täyttää yli kohdissa 4.2.1.9.2-4.2.1.9.6 mainittujen täyttöasteiden. Kohtien 4.2.1.9.2, 4.2.1.9.3 tai 4.2.1.9.5.1 soveltaminen yksittäisille aineille on kohdan 4.2.4.2.6 tai 4.2.4.3 UN-säiliöiden soveltamisehdoissa tai erityismääräyksissä ja luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (10) tai (11).

4.2.1.9.2. Tavanomaisessa käytössä enimmäistäyttöaste (%) määritetään seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>.

4.2.1.9.3. Luokan 6.1 ja 8 nesteille, joiden pakkausryhmä on I tai II, ja nesteille, joiden absoluuttinen höyrynpaine 65 °C lämpötilassa on yli 175 kPa (1,75 bar), enimmäistäyttöaste (%) määritetään seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>.

4.2.1.9.4. Näissä kaavoissa α on nesteen keskimääräinen tilavuuden laajenemiskerroin nesteen keskimääräisen täytönaikaisen lämpötilan (tf) ja täytöksen keskimääräisen kuljetuksenaikaisen enimmäislämpötilan (tr) välillä (molemmat °C-asteita). Kuljetettaessa nesteitä ympäristön olosuhteissa voidaan α määrittää seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>,

missä d15 ja d50 ovat nesteen tiheydet lämpötiloissa 15 °C ja 50 °C.

4.2.1.9.4.1. Täytöksen keskimääräisenä enimmäislämpötilana (tr) on käytettävä 50 °C lämpötilaa, kuitenkin alhaisissa lämpötiloissa tai ilmasto-olosuhteiden perusteella voi toimivaltainen viranomainen tarvittaessa sallia alemman tai vaatia korkeamman lämpötilan.

4.2.1.9.5. Kohtien 4.2.1.9.2-4.2.1.9.4.1 vaatimukset eivät koske UN-säiliöitä, joiden sisältämät aineet pidetään kuljetuksen aikana yli 50 °C lämpötilassa (esim. lämmityslaitteen avulla). Lämmityslaitteilla varustetuissa UN-säiliöissä on käytettävä lämmönsäätölaitteita, joilla varmistetaan, että enimmäistäyttöaste ei ylitä 95 % kuljetuksen aikana.

4.2.1.9.5.1. Nesteille, joita kuljetetaan kohotetuissa lämpötiloissa, enimmäistäyttöaste (%) määritetään seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>,

missä df on nesteen tiheys nesteen keskimääräisessä täytönaikaisessa lämpötilassa ja dr on nesteen tiheys täytöksen keskimääräisessä kuljetuksen aikaisessa enimmäislämpötilassa.

4.2.1.9.6. UN-säiliötä ei saa antaa kuljetettavaksi:

a) jos täyttöaste on yli 20 % mutta alle 80 %, kun kuljetetaan nesteitä, joiden viskositeetti 20 °C lämpötilassa on alle 2680 mm2/s, tai jos täyttöaste aineen kuljetuksenaikaisessa enimmäislämpötilassa on yli 20 % mutta alle 80 %, kun kuljetetaan lämmitettyjä aineita, ellei UN-säiliö ole jaettu väli- tai loiskelevyillä enintään 7500 litran suuruisiin osastoihin;

b) jos tyhjän UN-säiliön ulkopinnassa tai käyttölaitteissa on kuljetettujen aineiden jäämiä;

c) jos säiliö ei ole tiivis tai se on siten vaurioitunut, että sillä voi olla vaikutusta säiliön, sen nostolaitteiden tai kiinnityslaitteiden turvallisuuteen; tai

d) jos käyttölaitteita ei ole tarkastettu ja havaittu olevan hyvässä kunnossa.

4.2.1.9.7. Haarukkataskut täytetyssä UN-säiliössä on suljettava. Tämä määräys ei koske UN-säiliöitä, joilla ei kohdan 6.7.3.13.4 mukaan tarvitse olla haarukkataskuja sulkevia laitteita.

4.2.1.10. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 3 aineiden kuljetusta UN-säiliöissä

4.2.1.10.1. Kaikki palavien nesteiden kuljetukseen tarkoitetut UN-säiliöt on suljettava ja varustettava paineentasauslaitteilla kohtien 6.7.2.8-6.7.2.15 mukaisesti.

4.2.1.10.1.1. Vain maakuljetuksiin tarkoitetuissa UN-säiliöissä saa olla avoimet ilmanvaihtojärjestelmät, jos ne on luvun 4.3 mukaan sallittu.

4.2.1.11. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 4.1, 4.2 tai 4.3 aineiden (lukuun ottamatta luokan 4.1 itsereaktiivisia aineita) kuljetusta UN-säiliöissä

(Varattu)

Huom.

Luokan 4.1 itsereaktiiviset aineet, ks. 4.2.1.13.1.

4.2.1.12. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 5.1 aineiden kuljetusta UN-säiliöissä

(Varattu)

4.2.1.13. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 5.2 aineiden ja luokan 4.1 itsereaktiivisten aineiden kuljetusta UN-säiliöissä

4.2.1.13.1. Jokaisen aineen on oltava testattu, ja koeselostus testauksesta on toimitettava alkuperämaan toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten. Ilmoitus tästä on lähetettävä määräpaikkamaan toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoituksen on sisällettävä tarvittavat kuljetustiedot sekä selostus koetuloksista. Näiden testien on sisällettävä kokeet, joilla:

a) osoitetaan kuljetuksen aikana tavallisesti kosketuksessa keskenään olevien materiaalien ja aineen yhteensopivuus;

b) saadaan tiedot paineentasaus- ja hätäpurkautumislaitteiden suunnittelua varten ottaen huomioon UN-säiliöiden rakenneominaisuudet.

Kaikki mahdolliset lisäehdot, jotka ovat tarpeen aineen turvalliseksi kuljettamiseksi, on oltava selvästi kuvattu selostuksessa.

4.2.1.13.2. Seuraavia määräyksiä sovelletaan UN-säiliöihin, jotka on tarkoitettu F-tyypin orgaanisille peroksideille tai F-tyypin itsereaktiivisille aineille, joiden itsekiihtyvä hajoamislämpötila (SADT) on vähintään 55 °C. Ristiriitatilanteissa nämä määräykset kumoavat kohdan 6.7.2 määräykset. Huomioon otettavia hätätilanteita ovat aineen itsekiihtyvä hajoaminen ja kohdassa 4.2.1.13.8 kuvattu tulipalo.

4.2.1.13.3. Alkuperämaan toimivaltainen viranomainen määrää UN-säiliöiden kuljetuksien lisäehdot orgaanisille peroksideille tai itsereaktiivisille aineille, joiden itsekiihtyvä hajoamislämpötila on alle 55 °C. Ilmoitus niistä on lähetettävä määräpaikkamaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.2.1.13.4. UN-säiliö on suunniteltava kestämään vähintään 0,4 MPa:n (4 bar) koepaine.

4.2.1.13.5. UN-säiliöt on varustettava lämpötilatunnistimilla.

4.2.1.13.6. UN-säiliöt on varustettava paineentasaus- ja hätäpurkautumislaitteilla. Myös alipaineentasauslaitteita saa käyttää. Paineentasauslaitteiden on toimittava paineissa, jotka on säädetty sekä aineen ominaisuuksien että UN-säiliön rakenneominaisuuksien perusteella. Lämpösulakkeita ei saa olla säiliön rungossa.

4.2.1.13.7. Paineentasauslaitteiden on koostuttava jousikuormitetuista venttiileistä, jotka estävät 50 °C lämpötilassa vapautuvien hajoamistuotteiden ja höyryjen aiheuttaman merkittävän paineen nousun UN-säiliössä. Näiden venttiilien puhallustehon ja avautumispaineen on perustuttava kohdan 4.2.1.13.1 mukaisten testien tuloksiin. Avautumispaine ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla sellainen, että UN-säiliön kaatuessa venttiilin (venttiilien) kautta voi päästä vuotamaan nestettä.

4.2.1.13.8. Hätäpurkautumislaitteet saavat olla joko jousikuormitettua tyyppiä tai murtolevytyyppiä, tai ne voivat olla näiden yhdistelmiä. Ne on suunniteltava siten, että ne pystyvät poistamaan kaikki hajoamistuotteet ja höyryt, jotka kehittyvät vähintään yhden tunnin kestävän tulipalon aikana seuraavan kaavan mukaisesti laskettuna:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

q= lämpöabsorptio (W);

A= kostutettu pinta-ala (m2);

F= eristyskerroin;

F= 1, eristämättömille säiliöille; tai

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

K= eristekerroksen lämmönjohtavuus [W

>PIC FILE= "L_2004018FI.066901.TIF">

m-1

>PIC FILE= "L_2004018FI.066902.TIF">

K-1];

L= eristekerroksen paksuus [m];

U= K/L = eristeen lämmönsiirtokerroin [W

>PIC FILE= "L_2004018FI.066903.TIF">

m-2

>PIC FILE= "L_2004018FI.066904.TIF">

K-1];

T= aineen lämpötila hätäpurkautumislaitteen avautumis-olosuhteissa [K].

Hätäpurkautumislaitteen (-laitteiden) avautumispaineen on oltava korkeampi kuin kohdassa 4.2.1.13.7 on mainittu, ja sen on perustuttava kohdan 4.2.1.13.1 mukaisten testien tuloksiin. Hätäpurkautumislaitteet on mitoitettava siten, että säiliön enimmäispaine ei milloinkaan ylitä säiliön koepainetta.

Huom.

Käsikirjan "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit) liitteessä 5 on esimerkki hätäpurkautumislaitteiden koon mitoitusmenetelmästä.

4.2.1.13.9. Eristettyjen UN-säiliöiden hätäpurkautumislaitteen (-laitteiden) puhallusteho ja säädöt on määritettävä olettamalla, että eriste häviää 1 %:n pinta-alalta.

4.2.1.13.10. Alipaineentasauslaitteissa ja jousikuormitetuissa venttiileissä on oltava liekinpidättimet. Liekinpidättimen aiheuttama puhallustehon väheneminen on otettava huomioon.

4.2.1.13.11. Käyttölaitteet, kuten venttiilit ja ulkopuoliset putkistot, on sijoitettava siten, ettei ainejäämiä jää niihin UN-säiliön täytön jälkeen.

4.2.1.13.12. UN-säiliöt on joko eristettävä tai varustettava aurinkosuojuksella. Jos aineen SADT-arvo UN-säiliössä on enintään 55 °C tai jos UN-säiliö on valmistettu alumiinista, on säiliö kokonaan eristettävä. Ulkopinta on viimeisteltävä valkoiseksi maalaamalla tai käsittelemällä metallipinta kirkkaaksi.

4.2.1.13.13. Täyttöaste ei saa ylittää 90 % 15 °C lämpötilassa.

4.2.1.13.14. Kohdan 6.7.2.20.2 mukaisen merkinnän on sisällettävä YK-numero, tekninen nimi ja aineen hyväksytty pitoisuus.

4.2.1.13.15. UN-säiliön soveltamisehdossa T23 kohdassa 4.2.4.2.6 lueteltuja orgaanisia peroksideja ja itsereaktiivisia aineita saa kuljettaa UN-säiliöissä.

4.2.1.14. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 6.1 aineiden kuljetusta UN-säiliöissä

(Varattu)

4.2.1.15. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 7 aineiden kuljetusta UN-säiliöissä

4.2.1.15.1. Radioaktiivisten aineiden kuljetukseen käytettyjä UN-säiliöitä ei saa käyttää muiden aineiden kuljetukseen.

4.2.1.15.2. UN-säiliöiden täyttöaste ei saa ylittää 90 % tai muuta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää arvoa.

4.2.1.16. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 8 aineiden kuljetusta UN-säiliöissä

4.2.1.16.1. Luokan 8 aineiden kuljetukseen käytettyjen UN-säiliöiden paineentasauslaitteet on tarkastettava vähintään vuoden välein.

4.2.1.17. Lisämääräykset, jotka koskevat luokan 9 aineiden kuljetusta UN-säiliöissä

(Varattu)

4.2.2. Yleiset määräykset, jotka koskevat jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden käyttöä

4.2.2.1. Tässä kohdassa ovat jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden käyttöä koskevat yleiset määräykset.

4.2.2.2. UN-säiliöiden on täytettävä kohdan 6.7.3 suunnittelua, rakennetta, tarkastusta ja testausta koskevat vaatimukset. Jäähdyttämättömiä nesteytettyjä kaasuja on kuljetettava UN-säiliöissä kohdan 4.2.4.2.6 soveltamisehdon T50 mukaisesti ja kohdassa 4.2.4.3 kuvattujen luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (11) tietyille jäähdyttämättömille nesteytetyille kaasuille annettujen erityismääräysten mukaisesti.

4.2.2.3. Kuljetuksen aikana UN-säiliöt on riittävästi suojattava pituus- ja poikittaissuuntaisten iskujen ja kaatumisen aiheuttamalta vaipan ja käyttölaitteiden vahingoittumiselta. Säiliötä ei tarvitse tällä tavalla suojata, jos vaippa ja käyttölaitteet on valmistettu kestämään iskuja tai kaatumista. Kohdassa 6.7.3.13.5 on esimerkkejä tällaisista suojaustavoista.

4.2.2.4. Tietyt jäähdyttämättömät nesteytetyt kaasut ovat kemiallisesti epästabiileja. Niiden kuljetus on sallittu vain, jos tarvittavat toimenpiteet kuljetuksen aikana tapahtuvien vaarallisten hajoamis-, muodonmuutos- tai polymeroitumisreaktioiden estämiseksi on suoritettu. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että UN-säiliöt eivät sisällä näitä reaktioita edistäviä jäähdyttämättömiä nesteytettyjä kaasuja.

4.2.2.5. Ellei kuljetettavan kaasun nimi (kaasujen nimet) ole kohdassa 6.7.3.16.2 tarkoitetussa metallikilvessä, on kohdan 6.7.3.14.1 mukaisen todistuksen kopio oltava lähettäjältä, vastaanottajalta tai näiden edustajalta viipymättä saatavissa toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

4.2.2.6. Tyhjien puhdistamattomien ja kaasujäämiä sisältävien UN-säiliöiden on täytettävä samat vaatimukset kuin, jos ne olisi täytetty sillä jäähdyttämättömällä nesteytetyllä kaasulla, jonka kuljetukseen säiliötä on viimeksi käytetty.

4.2.2.7. Täyttö

4.2.2.7.1. Ennen täyttöä lähettäjän on varmistettava, että UN-säiliö on hyväksytty kuljetettavalle jäähdyttämättömälle nesteytetylle kaasulle ja ettei UN-säiliötä käytetä kuljettamaan jäähdyttämättömiä nesteytettyjä kaasuja, jotka säiliön, säiliön tiivisteiden, käyttölaitteiden ja mahdollisten suojavuorausten materiaalin kanssa kosketukseen joutuessaan voivat reagoida vaarallisesti niiden kanssa muodostaen vaarallisia yhdisteitä tai heikentäen huomattavasti näitä materiaaleja. Täytön aikana jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen lämpötila on oltava suunnittelulämpötila-alueen rajojen sisällä.

4.2.2.7.2. Jäähdyttämättömän nesteytetyn kaasun enimmäismassa säiliön litratilavuutta kohden (kg/l) ei saa ylittää kaasun tiheyttä 50 °C lämpötilassa kerrottuna luvulla 0,95. Lisäksi 60 °C lämpötilassa neste ei saa täyttää kokonaan säiliön tilavuutta.

4.2.2.7.3. UN-säiliöitä ei saa täyttää yli säiliön suurimman sallitun bruttomassan eikä yli jokaiselle kuljetettavalle kaasulle määritetyn suurimman sallitun täytöksen massan.

4.2.2.8. UN-säiliötä ei saa antaa kuljetettavaksi:

a) jos säiliön täyttöaste on sellainen, että sisällön loiskuminen voi aiheuttaa liian suuria hydraulisia voimia;

b) jos se ei ole tiivis;

c) jos säiliö on siten vaurioitunut, että sillä voi olla vaikutusta säiliön, sen nostolaitteiden tai kiinnityslaitteiden turvallisuuteen; tai

d) jos käyttölaitteita ei ole tarkastettu ja havaittu olevan hyvässä kunnossa.

4.2.2.9. Haarukkataskut täytetyssä UN-säiliössä on suljettava. Tämä määräys ei koske UN-säiliöitä, joilla ei kohdan 6.7.4.12.4 mukaan tarvitse olla haarukkataskuja sulkevia laitteita.

4.2.3. Yleiset määräykset, jotka koskevat jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden käyttöä

4.2.3.1. Tässä kohdassa ovat jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden käyttöä koskevat yleiset määräykset.

4.2.3.2. UN-säiliöiden on täytettävä kohdan 6.7.4 suunnittelua, rakennetta, tarkastusta ja testausta koskevat vaatimukset. Jäähdytettyjä nesteytettyjä kaasuja on kuljetettava UN-säiliöissä kohdan 4.2.4.2.6 soveltamisehdon T75 mukaisesti ja luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) ja kohdan 4.2.4.3 jokaiselle aineelle annettujen erityismääräysten mukaisesti.

4.2.3.3. Kuljetuksen aikana UN-säiliöt on riittävästi suojattava pituus- ja poikittaissuuntaisten iskujen ja kaatumisen aiheuttamalta vaipan ja käyttölaitteiden vahingoittumiselta. Säiliötä ei tarvitse tällä tavalla suojata, jos vaippa ja käyttölaitteet on valmistettu kestämään iskuja tai kaatumista. Kohdassa 6.7.4.12.5 on esimerkkejä tällaisista suojaustavoista.

4.2.3.4. Ellei kuljetettavan kaasun nimi (kaasujen nimet) ole kohdassa 6.7.4.15.2 tarkoitetussa metallikilvessä, on kohdan 6.7.4.13.1 mukaisen todistuksen kopio oltava lähettäjältä, vastaanottajalta tai näiden edustajalta viipymättä saatavissa toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

4.2.3.5. Tyhjien puhdistamattomien ja kaasujäämiä sisältävien UN-säiliöiden on täytettävä samat vaatimukset kuin, jos ne olisi täytetty sillä jäähdytetyllä nesteytetyllä kaasulla, jonka kuljetukseen säiliötä on viimeksi käytetty.

4.2.3.6. Täyttö

4.2.3.6.1. Ennen täyttöä on lähettäjän varmistettava, että UN-säiliö on hyväksytty kuljetettavalle jäähdytetylle nesteytetylle kaasulle ja ettei UN-säiliötä käytetä kuljettamaan jäähdytettyjä nesteytettyjä kaasuja, jotka säiliön, säiliön tiivisteiden, käyttölaitteiden ja mahdollisten suojavuorausten materiaalin kanssa kosketukseen joutuessaan voivat reagoida vaarallisesti niiden kanssa muodostaen vaarallisia yhdisteitä tai heikentäen huomattavasti näitä materiaaleja. Täytön aikana jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen lämpötila on oltava suunnittelulämpötila-alueen rajojen sisällä.

4.2.3.6.2. Aiotun kuljetusmatkan viipymäaika, mahdolliset viivästymiset mukaan lukien, on otettava huomioon määritettäessä alkutäyttöastetta. Säiliön alkutäyttöasteen on, ellei kohdissa 4.2.3.6.3 ja 4.2.3.6.4 toisin edellytetä, oltava sellainen, että jos sisällön, heliumia lukuun ottamatta, lämpötila nostettaisiin lämpötilaan, jossa höyrynpaine on yhtäsuuri kuin suurin sallittu käyttöpaine (MAWP), niin nesteosan tilavuus ei ylitä 98 %.

4.2.3.6.3. Heliumin kuljetukseen tarkoitetut säiliöt voidaan täyttää paineentasauslaitteen sisäänottoon saakka, mutta ei sen yli.

4.2.3.6.4. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä suuremman alkutäyttöasteen, jos aiotun kuljetuksen kuljetusaika on huomattavasti lyhyempi kuin viipymäaika.

4.2.3.7. Todellinen viipymäaika

4.2.3.7.1. Todellinen viipymäaika on laskettava jokaiselle kuljetusmatkalle toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman menetelmän mukaisesti ja ottaen huomioon:

a) kuljetettavan jäähdytetyn nesteytetyn kaasun referenssiviipymäaika (kuten kohdan 6.7.4.15.1 mukaisessa kilvessä on ilmoitettu) (ks. 6.7.4.2.8.1);

b) todellinen täyttötiheys;

c) todellinen täyttöpaine;

d) alin paine, joka on paineenrajoituslaitteeseen (-laitteisiin) asetettu.

4.2.3.7.2. Todellinen viipymäaika on merkittävä joko UN-säiliöön tai siihen lujasti kiinnitettyyn kohdan 6.7.4.15.2 mukaiseen metallikilpeen.

4.2.3.8. UN-säiliötä ei saa antaa kuljetettavaksi:

a) jos säiliön täyttöaste on sellainen, että sisällön loiskuminen voi aiheuttaa liian suuria hydraulisia voimia;

b) jos se ei ole tiivis;

c) jos säiliö on siten vaurioitunut, että sillä voi olla vaikutusta säiliön, sen nostolaitteiden tai kiinnityslaitteiden turvallisuuteen;

d) jos käyttölaitteita ei ole tarkastettu ja havaittu olevan hyvässä kunnossa;

e) jos kuljetettavan jäähdytetyn nesteytetyn kaasun todellista viipymäaikaa ei ole määritetty kohdan 4.2.3.7 mukaisesti ja UN-säiliössä ei ole kohdan 6.7.4.15.2 mukaisia merkintöjä; tai

f) jos kuljetuksen kestoaika ylittää todellisen viipymäajan ottaen huomioon myös mahdolliset viivästymiset.

4.2.3.9. Haarukkataskut täytetyssä UN-säiliössä on suljettava. Tämä määräys ei koske UN-säiliöitä, joilla ei kohdan 6.7.4.12.4 mukaan tarvitse olla haarukkataskuja sulkevia laitteita.

4.2.4. UN-säiliöiden soveltamisehdotja erityismääräykset

4.2.4.1. Yleistä

4.2.4.1.1. Tämä kohta sisältää UN-säiliöissä kuljetettaviksi hyväksytyille vaarallisille aineille sovellettavat UN-säiliöiden soveltamisehdot ja erityismääräykset. UN-säiliöiden soveltamisehdot on merkitty aakkosnumeerisella koodilla (esim. T1). Luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (10) on jokaiselle UN-säiliöissä kuljetettavaksi sallitulle aineelle sovellettava soveltamisehto. Jos vaarallisen aineen nimikkeelle ei sarakkeessa (10) ole UN-säiliön soveltamisehtoa, tämän aineen kuljettaminen UN-säiliössä on kielletty, ellei toimivaltainen viranomainen ole antanut kuljetukselle hyväksyntää kohdan 6.7.1.3 mukaisesti. UN-säiliöiden erityismääräykset on annettu kullekin vaaralliselle aineelle luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (11). UN-säiliöiden erityismääräykset on merkitty aakkosnumeerisella koodilla (esim. TP1). Luettelo UN-säiliöiden erityismääräyksistä on kohdassa 4.2.4.3.

4.2.4.2. UN-säiliöiden soveltamisehdot

4.2.4.2.1. UN-säiliöiden soveltamisehtoja sovelletaan luokkien 2-9 vaarallisille aineille. Nämä soveltamisehdot antavat tiedot tietylle aineelle sovellettavista UN-säiliöitä koskevista määräyksiä. Näitä määräyksiä on noudatettava tämän luvun ja luvun 6.7 yleisten vaatimusten lisäksi.

4.2.4.2.2. Luokkien 3-9 aineille UN-säiliöiden soveltamisehdoissa on säiliön vähimmäiskoepaine, vaipan vähimmäispaksuus (vertailuteräkselle) sekä vaatimukset pohja-aukoille ja paineentasauslaitteelle. Soveltamisehdossa T23 on lueteltu UN-säiliöissä kuljetettaviksi sallitut luokan 4.1 itsereaktiiviset aineet ja luokan 5.2 orgaaniset peroksidit valvonta- ja hälytyslämpötiloineen.

4.2.4.2.3. Jäähdyttämättömille nesteytetyille kaasuille sovelletaan UN-säiliön soveltamisehtoa T50. Soveltamisehdossa T50 on jokaiselle UN-säiliöissä kuljetettavaksi sallitulle jäähdyttämättömille nesteytetylle kaasulle suurin sallittu käyttöpaine sekä vaatimukset nestepinnan alapuolisille aukoille, paineentasauslaitteille ja enimmäistäytölle.

4.2.4.2.4. Jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille sovelletaan UN-säiliön soveltamisehtoa T75.

4.2.4.2.5. Soveltuvan UN-säiliön soveltamisehdon määrittäminen

Jos tietylle vaarallisen aineen nimikkeelle on luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (10) annettu UN-säiliön soveltamisehto, saa tämän aineen kuljetuksessa käyttää myös muita UN-säiliötä, joilla on korkeampi vähimmäiskoepaine, suurempi säiliön seinämän paksuus sekä tiukemmat vaatimukset pohja-aukolle ja paineentasauslaitteille. Seuraavaa periaatetta käytetään määrittämään sopiva UN-säiliö kunkin aineen kuljetukseen:

>TAULUKON PAIKKA>

4.2.4.2.6. UN-säiliöiden soveltamisehdot

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

4.2.4.3. UN-säiliöiden erityismääräykset

Tietyille aineille on annettu UN-säiliöiden erityismääräykset, jotka osoittavat vaatimukset, joita on UN-säiliöiden soveltamisehtojen tai luvun 6.7 vaatimuksien lisäksi tai sijasta noudatettava. UN-säiliöiden erityismääräykset on merkitty aakkosnumeerisella koodilla, joka alkaa kirjaimilla TP (tank provision) ja ne on annettu aineelle luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (11). Luettelo UN-säiliöiden erityismääräyksistä:

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 4.3

Metallisten kiinteiden säiliöiden (säiliöajoneuvot), metallisten irrotettavien säiliöiden, metallisten säiliökonttien, metallisten säiliövaihtokorien, monisäiliöajoneuvojen ja meg-konttien käyttö

Huom.

UN-säiliöt, ks. luku 4.2; lujitemuovisäiliöt, ks. luku 4.4; alipaineelliset jätesäiliöt, ks. luku 4.5.

4.3.1. Soveltamisala

4.3.1.1. Määräykset, jotka ovat yksipalstaisena, koskevat sekä kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja että säiliökontteja, säiliövaihtokoreja ja MEG-kontteja. Kaksipalstaisia määräyksiä sovelletaan seuraavasti:

- vasemmanpuoleinen palsta: kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), irrotettavat säiliöt ja monisäiliöajoneuvot;

- oikeanpuoleinen palsta: säiliökontit, säiliövaihtokorit ja MEG-kontit.

4.3.1.2. Nämä määräykset koskevat kaasumaisten, nestemäisten, jauhemaisten tai rakeisten aineiden kuljetukseen tarkoitettuja

>TAULUKON PAIKKA>

4.3.1.3. Kohdassa 4.3.2 ovat määräykset, joita sovelletaan kaikkien luokkien aineiden kuljetukseen tarkoitettuihin kiinteisiin säiliöihin (säiliöajoneuvoihin), irrotettaviin säiliöihin, säiliökontteihin ja säiliövaihtokoreihin sekä luokan 2 kaasujen kuljetukseen tarkoitettuihin monisäiliöajoneuvoihin ja MEG-kontteihin. Kohdat 4.3.3 ja 4.3.4 sisältävät erityismääräyksiä, jotka ovat täydennyksiä tai poikkeuksia kohdan 4.3.2 määräyksiin.

4.3.1.4. Rakennetta, varusteita, tyyppihyväksyntää, testausta ja merkintää koskevat määräykset, ks. luku 6.8.

4.3.1.5. Tätä lukua koskevat siirtymäkauden määräykset, ks.

>TAULUKON PAIKKA>

4.3.2. Kaikkia luokkia koskevat määräykset

4.3.2.1. Käyttö

4.3.2.1.1. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia vaarallisia aineita saa kuljettaa kiinteissä säiliöissä (säiliöajoneuvoissa), irrotettavissa säiliöissä, monisäiliöajoneuvoissa, säiliökonteissa, säiliövaihtokoreissa ja MEG-konteissa vain, jos kohtien 4.3.3.1.1 ja 4.3.4.1.1 mukainen säiliökoodi on merkitty aineelle luvun 3.2 taulukon A sarakkeeseen (12).

4.3.2.1.2. Vaadittu säiliön, monisäiliöajoneuvon ja MEG-kontin tyyppi on merkitty koodeina luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12). Taulukossa esiintyvät tunnistekoodit muodostuvat kirjaimista ja numeroista tietyssä järjestyksessä. Neliosaisen koodin eri osien selitteet ovat kohdassa 4.3.3.1.1 (kuljetettaessa luokan 2 aineita) ja kohdassa 4.3.4.1.1 (kuljetettaessa luokkien 3-9 aineita)(15).

4.3.2.1.3. Kohdan 4.3.2.1.2 mukainen vaadittu tyyppi vastaa kyseessä olevan vaarallisen aineen edellyttämiä säiliön rakenteen vähimmäisvaatimuksia, ellei tässä luvussa tai luvussa 6.8 toisin säädetä. On mahdollista käyttää säiliöitä, jotka vastaavat koodia, jolla on korkeampi vähimmäissuunnittelupaine tai tiukemmat vaatimukset täyttö- tai tyhjennysaukoille tai varoventtiileille/-laitteille (ks. 4.3.3.1.1 luokan 2 osalta ja 4.3.4.1.1 luokkien 3-9 osalta).

4.3.2.1.4. Säiliöille, monisäiliöajoneuvoille tai MEG-konteille on tiettyjä aineita kuljetettaessa lisämääräyksiä, jotka on annettu kohdan 3.2 taulukon A sarakkeessa (13) erityismääräyksinä.

4.3.2.1.5. Säiliöt, monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit saa täyttää vain niillä vaarallisilla aineilla, joiden kuljetukseen ne on kohdan 6.8.2.3.1 mukaisesti hyväksytty ja jotka säiliön, tiivisteiden, varusteiden ja suojavuorauksen materiaalin kanssa kosketukseen joutuessaan eivät reagoi vaarallisesti niiden kanssa (ks. "vaarallinen reaktio" kohdassa 1.2.1) muodostaen vaarallisia yhdisteitä eivätkä heikennä huomattavasti näitä materiaaleja(16).

4.3.2.1.6. Ravintoaineita saa kuljettaa vaarallisille aineille tarkoitetuissa säiliössä vain, jos tarvittavat toimenpiteet terveydellisten haittojen estämiseksi on tehty.

4.3.2.2. Täyttöaste

4.3.2.2.1. Kuljetettaessa nestemäisiä aineita ympäristön lämpötilassa eivät säiliöiden täyttöasteet saa ylittää seuraavia arvoja:

a) palavat aineet ilman lisävaaraa (esimerkiksi myrkyllisyys tai syövyttävyys) säiliössä, jossa on paineentasauslaite tai varoventtiili (vaikka varoventtiilin edellä olisi murtolevy):

>VIITTAUS KAAVIOON>;

b) myrkylliset tai syövyttävät aineet (riippumatta siitä ovatko ne palavia vai eivät), säiliössä, jossa on paineentasauslaite tai varoventtiili (vaikka varoventtiilin edellä olisi murtolevy):

>VIITTAUS KAAVIOON>;

c) palavat ja lievästi myrkylliset aineet tai lievästi syövyttävät aineet (riippumatta siitä ovatko ne palavia vai eivät), ilmatiiviisti suljetussa säiliössä, jossa ei ole varolaitteita:

>VIITTAUS KAAVIOON>;

d) erittäin myrkylliset, myrkylliset, erittäin syövyttävät tai syövyttävät aineet (riippumatta siitä ovatko ne palavia vai eivät), ilmatiiviisti suljetussa säiliössä, jossa ei ole varolaitteita:

>VIITTAUS KAAVIOON>;

4.3.2.2.3. Näissä kaavoissa α on nesteen keskimääräinen tilavuuden laajenemiskerroin 15 °C ja 50 °C lämpötilojen välillä eli lämpötilan nousun ollessa enintään 35 °C.

α lasketaan kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä d15 ja d50 ovat nesteen suhteelliset tiheydet lämpötiloissa 15 °C ja 50 °C. tF on nesteen keskimääräinen täytönaikainen lämpötila.

4.3.2.2.3. Kohtien 4.3.2.2.1 a)-d) määräyksiä ei sovelleta säiliöihin, joiden sisällöt pidetään kuljetuksen aikana lämmityslaitteen avulla yli 50 °C lämpötilassa. Tällöin alkutäyttöasteen on oltava sellainen ja lämpötilan siten säädetty, että säiliön täyttöaste ei missään vaiheessa kuljetuksen aikana ylitä 95 % säiliön tilavuudesta eikä täyttölämpötila ylity.

4.3.2.2.4. Nesteiden(17) kuljetukseen tarkoitetun säiliön täyttöasteen on oltava vähintään 80 % tai enintään 20 % säiliön tilavuudesta, ellei säiliötä ole jaettu väliseinällä tai loiskelevyllä enintään 7500 litran suuruisiin osastoihin.

4.3.2.3. Käyttö

4.3.2.3.1. Säiliön seinämien paksuuden on koko säiliön käyttöiän oltava vähintään yhtä suuri kuin kohdissa

>TAULUKON PAIKKA>

on säädetty.

4.3.2.3.2.

>TAULUKON PAIKKA>

4.3.2.3.3. Säiliöiden, monisäiliöajoneuvojen ja MEG-konttien täytön ja tyhjennyksen aikana on estettävä sopivin toimenpitein kaasujen ja höyryjen vapautuminen vaarallisessa määrin. Säiliöiden, monisäiliöajoneuvojen ja MEG-konttien on oltava siten suljettuja, ettei sisältö pääse vuotamaan. Alakautta tyhjennettävien säiliöiden tyhjennysaukot on suljettava kierresuojuksilla, umpilaipoilla tai muilla yhtä luotettavilla laitteilla. Täytön jälkeen säiliön täyttäjän on tarkastettava säiliöiden, monisäiliöajoneuvojen ja MEG-konttien suljinlaitteiden, erityisesti nousuputken yläosan, tiiviys.

4.3.2.3.4. Jos säiliössä on useita suljinlaitteita peräkkäin, ensin on suljettava kuljetettavaa ainetta lähinnä oleva suljinlaite.

4.3.2.3.5. Kuljetuksen aikana ei säiliön ulkopinnalla saa olla vaarallisia jäämiä täytösaineesta.

4.3.2.3.6. Aineita, jotka voivat reagoida vaarallisesti toistensa kanssa, ei saa kuljettaa vierekkäisissä säiliöosastoissa.

Aineita, jotka voivat reagoida vaarallisesti toistensa kanssa, saa kuljettaa vierekkäisissä säiliöosastoissa, jos nämä osastot on erotettu toisistaan väliseinällä, jonka paksuus on vähintään sama kuin itse säiliön seinämän paksuus. Näitä aineita saa kuljettaa myös saman säiliön osastoissa, jotka on erotettu toisistaan tyhjällä tilalla tai tyhjällä osastolla.

4.3.2.4. Tyhjät, puhdistamattomat säiliöt, monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit

Huom.

Kohdan 4.3.5 erityismääräykset TU1, TU2, TU4, TU16 ja TU35 voivat koskea tyhjiä puhdistamattomia säiliöitä, monisäiliöajoneuvoja ja MEG-kontteja.

4.3.2.4.1. Kuljetuksen aikana ei säiliön ulkopinnalla saa olla vaarallisia jäämiä täytösaineesta.

4.3.2.4.2. Tyhjien, puhdistamattomien säiliöiden, monisäiliöajoneuvojen ja MEG-konttien on oltava kuljetuksen aikana samalla tavalla ja yhtä tiivisti suljettuja kuin täytettyinä ollessakin.

4.3.2.4.3. Jos tyhjiä, puhdistamattomia säiliöitä, monisäiliöajoneuvoja ja MEG-kontteja ei ole suljettu samalla tavalla ja yhtä tiiviisti kuin täytettyinä ollessaankin ja ellei tämän direktiivin säännöksiä voida täyttää, saa ne kuljettaa lähimmälle sopivalle paikalle puhdistusta tai huoltoa varten, kun kuljetus on riittävän turvallinen. Kuljetus on riittävän turvallinen, jos on sopivin toimenpitein varmistettu, että turvallisuustaso vastaa tämän direktiivin säännöksiä ja vaarallisen aineen vuotaminen on estetty.

4.3.2.4.4. Tyhjiä, puhdistamattomia kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä, monisäiliöajoneuvoja, säiliökontteja, säiliövaihtokoreja ja MEG-kontteja saa kuljettaa tarkastettaviksi myös kohdissa 6.8.2.4.2 ja 6.8.2.4.3 mainitun määräajan jälkeen.

4.3.3. Luokkaa 2 koskevat erityismääräykset

4.3.3.1. Koodit ja säiliöhierarkia

4.3.3.1.1. Säiliöiden, monisäiliöajoneuvojen ja MEG-konttien koodit

Luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (12) neliosaisilla koodeilla (säiliökoodit) tarkoitetaan seuraavaa:

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

1. Luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (13) merkitty erityismääräys TU17 tietyille kaasuille tarkoittaa, että kaasua saa kuljettaa vain monisäiliöajoneuvossa tai MEG-kontissa.

2. Säiliöön tai säiliön merkintäkilpeen merkityn paineen on oltava suuruudeltaan vähintään arvo "x" tai vähimmäissuunnittelupaine.

4.3.3.1.2. Säiliöhierarkia

>TAULUKON PAIKKA>

""-merkillä esitetyn luvun on oltava yhtä suuri tai suurempi kuin "*"-merkillä esitetyn luvun.

Huom.

Tämä hierarkia ei ota huomioon eri nimikkeiden erityismääräyksiä (ks. 4.3.5 ja 6.8.4).

4.3.3.2. Täyttöolosuhteet ja koepaineet

4.3.3.2.1. Puristettujen kaasujen, joiden kriittinen lämpötila on alle - 50 °C, kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden koepaineen on oltava suuruudeltaan vähintään 1,5 kertaa täyttöpaine 15 °C lämpötilassa.

4.3.3.2.2. Koepaineen on oltava säiliöille, jotka on tarkoitettu seuraavien aineiden kuljetukseen:

- puristettujen kaasujen, joiden kriittinen lämpötila on - 50 °C tai korkeampi;

- nesteytettyjen kaasujen, joiden kriittinen lämpötila on alle 70 °C; ja

- paineen alaisena liuotettujen kaasujen

sellainen, että säiliön ollessa täytettynä suurimmalla sallitulla täytöksellä tilavuuden litraa kohti, aineen aiheuttama paine lämpöeristetyissä säiliöissä 55 °C lämpötilassa tai lämpöeristämättömissä säiliöissä 65 °C lämpötilassa ei ylitä säiliön koepainetta.

4.3.3.2.3. Koepaine säiliöille, jotka on tarkoitettu nesteytetyille kaasuille, joiden kriittinen lämpötila on 70 °C tai korkeampi:

a) Jos säiliössä on lämpöeristys, koepaineen on oltava vähintään yhtä suuri kuin nesteen höyrynpaine 60 °C lämpötilassa vähennettynä 0,1 MPa (1 bar), mutta kuitenkin vähintään 1 MPa (10 bar);

b) Jos säiliössä ei ole lämpöeristystä, koepaineen on oltava vähintään yhtä suuri kuin nesteen höyrynpaine 65 °C lämpötilassa vähennettynä 0,1 MPa (1 bar), mutta kuitenkin vähintään 1 MPa (10 bar).

Suurin sallittu täytös tilavuuden litraa kohti lasketaan seuraavasti:

Suurin sallittu täytös tilavuuden litraa kohti = 0,95 × nestefaasin tiheys 50 °C lämpötilassa (kg/l).

Lisäksi höyryfaasin on säilyttävä 60 °C lämpötilaan asti.

Jos säiliön halkaisija on enintään 1,5 m, koepaineelle ja suurimmalle sallitulle täytökselle tilavuuden litraa kohti on sovellettava kohdan 4.1.4.1 pakkaustapaa P200.

4.3.3.2.4. La pression d'épreuve applicable aux citernes destinées au transport des gaz liquéfiés réfrigérés ne doit pas être inférieure à 1,3 fois la pression de service maximale autorisée indiquée sur la citerne, ni inférieure à 300 kPa (3 bar) (pression manométrique); pour les citernes munies d'une isolation par vide d'air, la pression d'épreuve ne doit pas être inférieure à 1,3 fois la pression de service maximale autorisée, augmentée de 100 kPa (1 bar).

4.3.3.2.5. Taulukko kaasuista ja kaasuseoksista, joita saa kuljettaa kiinteissä säiliöissä (säiliöajoneuvoissa), monisäiliöajoneuvoissa, irrotettavissa säiliöissä, säiliökonteissa ja MEG-kontissa sekä näiden säiliöiden vähimmäiskoepaineesta ja suurimmasta sallitusta täytöksestä tilavuuden litraa kohti (jos sovellettavissa).

N.o.s.-nimikkeeseen luokitelluille kaasuille ja kaasuseoksille on toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän asiantuntijan määrättävä koepaine ja suurin sallittu täytös tilavuuden litraa kohti.

Jos puristettujen tai nesteytettyjen kaasujen, joiden kriittinen lämpötila on - 50 °C tai korkeampi mutta alle 70 °C, kuljetukseen tarkoitetut säiliöt on koestettu paineella, joka on alempi kuin taulukossa mainittu, ja säiliöt ovat lämpöeristettyjä, voi toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä asiantuntija määrätä säiliölle pienemmän enimmäistäytöksen edellyttäen, että aineen aiheuttama paine säiliössä 55 °C lämpötilassa ei ylitä säiliöön merkittyä koepainetta.

>TAULUKON PAIKKA>

4.3.3.3. Käyttö

4.3.3.3.1. Jos säiliö, monisäiliöajoneuvo tai MEG-kontti on hyväksytty eri kaasujen kuljetukseen, säiliö on kaasulajia vaihdettaessa tyhjennettävä, puhdistettava ja tuuletettava kaasuttomaksi turvallisen käytön edellyttämässä laajuudessa.

4.3.3.3.2. Kun säiliö, monisäiliöajoneuvo tai MEG-kontti jätetään kuljetettavaksi, siinä saa olla näkyvissä ainoastaan kuljetettavaa kaasua tai, jos säiliö on tyhjennetty, viimeksi kuljetettua kaasua koskevat kohdan 6.8.3.5.6 mukaiset merkinnät. Kaikki muita kaasuja koskevat merkinnät on peitettävä.

4.3.3.3.3. Monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin kaikki säiliöt saavat sisältää vain yhtä ja samaa kaasua.

4.3.3.4. (Varattu)

4.3.4. Luokkia 3-9 koskevat erityismääräykset

4.3.4.1. Säiliökoodit, ryhmäjako ja säiliöhierarkia

4.3.4.1.1. Säiliökoodit

Luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (12) neliosaisilla koodeilla (säiliökoodit) tarkoitetaan seuraavaa:

>TAULUKON PAIKKA>

4.3.4.1.2. Ryhmäjako säiliökoodin määrittämiseksi aineryhmille ja säiliöhierarkia

Huom.

Tietyt aineet ja aineryhmät eivät sisälly ryhmäjakoon, ks. 4.3.4.1.3.

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

Tämä hierarkia ei ota huomioon eri nimikkeiden erityismääräyksiä (ks. 4.3.5 ja 6.8.4)..

Seu4.3.4.1.3raavat aineet ja aineryhmät, joiden kohdalla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12) on merkintä "(+)", ovat erityismääräysten alaisia. Tällöin säiliöiden käyttö muille aineille ja aineryhmille ei ole sallittua ja kohdan 4.3.4.1.2 hierarkia ei ole sovellettavissa (ks. myös 6.8.4). Näiden säiliöiden vaatimukset ilmoitetaan seuraavilla säiliökoodeilla täydennettynä luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (13) olevilla erityismääräyksillä.

a) Luokka 4.1:

UN 2448 rikki, sulassa muodossa: koodi LGBV;

b) Luokka 4.2:

UN 1381 fosfori, valkoinen tai keltainen, kuiva taikka veden alla tai liuoksena ja UN 2447 fosfori, valkoinen tai keltainen, sulassa muodossa: koodi L10DH;

c) Luokka 4.3:

UN 1389 alkaalimetalliamalgaama, UN 1391 alkaalimetallidispersio taimaaalkaalimetalli-dispersio, UN 1392 maa-alkaalimetalliamalgaama, UN 1415 litium; UN 1420 kaliumin metalliseokset, UN 1421 alkaalimetalliseos, nestemäinen, n.o.s., UN 1422 kalium-natrium seokset, UN 1428 natrium; UN 2257 kalium: koodi L10BN;

UN 1407 cesium; ja UN 1423 rubidium: koodi L10CH;

d) Luokka 5.1:

UN 1873 perklooriperkloorihappo, 50-72 %: koodi L4DN;

UN 2015 vetyperoksidi, vesiliuos, stabiloitu, yli 70 % vetyperoksidia: koodi L4DV;

UN 2015 vetyperoksidi, vesiliuos, stabiloitu, yli 60 % mutta enintään 70 % vetyperoksidia: koodi L4BV;

UN 2014 vetyperoksidi, vesiliuos, joka sisältää vähintään 20 % mutta enintään 60 % vetyperoksidia ja UN 3149 vetyperoksidin ja peretikkahapon seos, stabiloitu: koodi L4BV;

e) Luokka 5.2:

UN 3109 orgaaninen peroksidi tyyppi F, nestemäinen ja UN 3119 orgaaninen peroksidi tyyppi F, nestemäinen, lämpötilavalvottu: koodi L4BN;

UN 3110 orgaaninen peroksidi tyyppi F, kiinteä ja UN 3120 orgaaninen peroksidi tyyppi F, kiinteä, lämpötilavalvottu: koodi S4AN;

f) Luokka 6.1:

UN 1613 syaanivedyn vesiliuos ja UN 3294 syaanivedyn alkoholiliuos: koodi L15DH;

g) Luokka 7:

kaikki aineet: erityissäiliöt;

vähimmäismääräykset nesteille: koodi L2,65CN; kiinteille aineille: koodi S2,65AN;

Tämän kohdan yleisistä määräyksistä huolimatta saa radioaktiivisille aineille käytettyjä säiliöitä käyttää myös muille aineille edellyttäen, että kohdan 5.1.3.2 määräyksiä noudatetaan;

h) Luokka 8:

UN 1052 fluorivety, vedetön ja UN 1790 fluorivetyhappoliuos sisältäen yli 85 % fluorivetyä: koodi L21DH;

UN 1744 bromi tai UN 1744 bromiliuos: koodi L21DH;

UN 1791 hypokloriittiliuos ja UN 1908 kloriittiliuos: koodi L4BV.

4.3.4.2. Yleiset määräykset

4.3.4.2.1. Kuljetettaessa lämpimiä tuotteita ei säiliön tai lämpöeristeiden ulkopinnan lämpötila saa kuljetuksen aikana ylittää 70 °C.

4.3.4.2.2.

>TAULUKON PAIKKA>

4.3.4.2.3. (Varattu)

4.3.5. Erityismääräykset

Seuraavat erityismääräykset ovat voimassa, kun ne on annettu aineen kohdalla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (13):

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 4.4

Lujitemuovisäiliöiden käyttö

Huom.

UN-säiliöt, ks. luku 4.2; metalliset kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), metalliset irrotettavat säiliöt, metalliset säiliökontit ja metalliset säiliövaihtokorit, monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit, ks. luku 4.3; alipaineelliset jätesäiliöt, ks. luku 4.5.

4.4.1. Yleistä

Vaarallisten aineiden kuljettaminen lujitemuovisäiliöissä on sallittu vain seuraavilla ehdoilla:

a) Aine kuuluu luokkaan 3, 5.1, 6.1, 6.2, 8 tai 9;

b) Aineen enimmäishöyrynpaine (absoluuttinen paine) 50 °C lämpötilassa ei ylitä 110 kPa (1,1 bar);

c) Aineen kuljetus metallisäiliössä on sallittu kohdan 4.3.2.1.1 mukaan;

d) Aineelle määritelty säiliökoodin osan 2 laskentapaine, joka on annettu luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12), ei ylitä 4 bar (ks. myös 4.3.4.1.1); ja

e) Säiliö täyttää kuljetettavalle aineelle sovellettavat luvun 6.9 määräykset.

4.4.2. Toiminta

4.4.2.1. Kohtien 4.3.2.1.5-4.3.2.2.4, 4.3.2.3.3-4.3.2.3.6, 4.3.2.4.1, 4.3.2.4.2 ja 4.3.4.2 määräyksiä on noudatettava.

4.4.2.2. Kuljetettavan aineen lämpötila ei saa täytön aikana ylittää säiliön kilvessä olevaa kohdan 6.9.6 mukaista korkeinta käyttölämpötilaa.

4.4.2.3. Aineen soveltuessa kuljetettavaksi metallisäiliössä on noudatettava myös kohdan 4.3.5 erityismääräyksiä (TU), jotka on ilmoitettu luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (13).

CHAPITRE 4.5

Utilisation des citernes à déchets opérant sous vide

Note:

Pour les citernes mobiles, voir chapitre 4.2; pour les citernes fixes (véhicules-citernes), les citernes démontables et les conteneurs-citernes et les caisses mobiles citernes, dont les réservoirs sont construits en matériaux métalliques, et les véhicules-batteries et les conteneurs à gaz à éléments multiples (CGEM), voir chapitre 4.3; pour les citernes en matière plastique renforcée de fibres, voir chapitre 4.4.

4.5.1. Utilisation

4.5.1.1. Les matières des classes 3, 4.1, 5.1, 6.1, 6.2, 8 et 9 peuvent être transportées dans des citernes à déchets opérant sous vide conformément au chapitre 6.10, si les dispositions du chapitre 4.3 autorisent le transport en citernes fixes ou démontables.

4.5.2. Service

4.5.2.1. Les dispositions du chapitre 4.3 s'appliquent au transport en citernes à déchets opérant sous vide et sont complétés par les dispositions des points 4.5.2.2 à 4.5.2.4.

4.5.2.2. Les citernes à déchets opérant sous vide doivent être remplies de liquides classés inflammables par des conduits de remplissage déversant au niveau inférieur de la citerne. Des dispositions doivent être prises pour réduire la vaporisation au maximum.

4.5.2.3. Lors de la vidange de liquides inflammables, dont le point d'éclair est inférieur à 23 °C, en utilisant une pression d'air, la pression maximale autorisée est de 100 kPa (1 bar).

4.5.2.4. L'emploi de citernes équipées d'un piston interne utilisé cme cloison de compartiment n'est autorisé que lorsque les matières situées de part et d'autre de la paroi (piston) n'entre pas en réaction dangereuse entre elles (point 4.3.2.3.6).

Osa 5

LÄHETYSTÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

LUKU 5.1

Yleiset määräykset

5.1.1. Soveltamisala ja yleiset määräykset

Tässä osassa ovat vaarallisten aineiden lähettämistä koskevat määräykset sisältäen merkintöjä, varoituslipukkeita ja asiakirjoja sekä soveltuvia kuljetuksien hyväksyntöjä ja ennakkoilmoituksia koskevat määräykset.

5.1.2. Lisäpäällyksien käyttö

5.1.2.1. Lisäpäällys on merkittävä ja varustettava varoituslipukkeella luvun 5.2 kollien merkintää koskevien määräysten mukaisesti jokaisen lisäpäällyksen sisältämän vaarallisen aineen kollin osalta paitsi, jos kaikkien lisäpäällyksessä olevien kollien merkinnät ja varoituslipukkeet ovat näkyvissä. Jos eri kolleille vaaditaan sama varoituslipuke, riittää, että vain yksi tällainen lipuke kiinnitetään lisäpäällykseen.

5.1.2.2. Jokaisen lisäpäällyksessä olevan vaarallista ainetta sisältävän kollin on oltava tämän direktiivin säännösten mukainen. Lisäpäällys ei saa heikentää yksittäisen pakkauksen ominaisuuksia.

5.1.2.3. Yhteenkuormauskiellot koskevat myös näitä lisäpäällyksiä.

5.1.3. Tyhjät puhdistamattomat pakkaukset (mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset), säiliöt, ajoneuvot ja kontit, joita on käytetty aineiden irtotavarakuljetuksiin

5.1.3.1. Tyhjät puhdistamattomat pakkaukset (mukaan lukien IBC-pakkaukset ja suurpäällykset), säiliöt (mukaan lukien säiliöajoneuvot, monisäiliöajoneuvot, irrotettavat säiliöt, UN-säiliöt, säiliökontit, MEG-kontit), ajoneuvot ja kontit, joita on käytetty muiden kuin luokan 7 vaarallisten aineiden irtotavarakuljetuksiin, on merkittävä ja varustettava varoituslipukkeilla, suurlipukkeilla ja/tai kilvillä samalla tavalla kuin täytettyinä ollessaankin.

Huom.

Asiakirjat, ks. luku 5.4.

5.1.3.2. Radioaktiivisten aineiden kuljetukseen käytettyjä säiliöitä ja IBC-pakkauksia ei saa käyttää muun tavaran varastointiin tai kuljetukseen, ellei kontaminaatio ole alle 0,4 Bq/cm2, kun kyseessä on beeta- ja gammasäteilijä ja lievästi säteilymyrkyllinen alfasäteilijä, ja alle 0,04 Bq/cm2, kun kyseessä on muu alfasäteilijä.

5.1.4. Yhteenpakkaaminen

Kun kahta tai useampaa vaarallista ainetta on pakattu samaan ulkopakkaukseen, on kolli varustettava varoituslipukkeilla ja merkittävä kunkin aineen ja esineen vaatimusten mukaisesti. Jos eri aineille vaaditaan sama varoituslipuke, riittää, että vain yksi tällainen lipuke kiinnitetään ulkopakkaukseen.

5.1.5. Luokan 7 yleiset määräykset

5.1.5.1. Ennen kuljetusta huomioon otettavat vaatimukset

5.1.5.1.1. Ennen kollin ensimmäistä kuljetusta huomioon otettavat vaatimukset

Ennen kollin ensimmäistä kuljetusta on seuraavat ehdot täytettävä:

a) Jos tiiviysjärjestelmän suunnittelupaine on yli 35 kPa (ylipaine), on varmistuttava, että jokaisen kollin tiiviysjärjestelmä säilyttää tiiviytensä tämän paineen alaisena hyväksytyn rakennetyypin vaatimuksia vastaavasti;

b) Jokaisesta B(U)-, B(M)- ja C-tyypin kollista ja jokaisesta fissioituvia aineita sisältävästä kollista on varmistettava säteilysuojuksen ja tiiviysjärjestelmän tehokkuus ja, jos tarpeellista, että lämmönsiirto-ominaisuudet ja sulkemisjärjestelmän tehokkuus ovat määrättyjen rajojen sisäpuolella tai hyväksytylle rakennetyypille määriteltyjä;

c) Fissioituvia aineita sisältävälle kollille, kun kollin rakenneosaksi on erityisesti sisällytetty neutroniabsorbaattoreita kohdan 6.4.11.1 vaatimusten noudattamiseksi, on tehtävä tarkastukset neutroniabsorbaattoreiden olemassaolon ja sijoittelun varmistamiseksi.

5.1.5.1.2. Ennen kollin jokaista kuljetusta huomioon otettavat vaatimukset

Ennen kollin jokaista kuljetusta on seuraavat ehdot täytettävä:

a) On varmistettava, että jokainen kolli täyttää kaikki tämän direktiivin vaatimukset;

b) On varmistettava, että sellaiset nostamiseen tarkoitetut osat, jotka eivät täytä kohdan 6.4.2.2 vaatimuksia, on poistettu kohdan 6.4.2.3 mukaisesti tai muulla tavoin tehty kollin nostamiseen kelpaamattomiksi;

c) Jokaisesta B(U)-, B(M)- ja C-tyypin kollista ja jokaisesta fissioituvaa ainetta sisältävästä kollista on varmistettava, että kaikki hyväksymistodistuksessa määritellyt vaatimukset on täytetty;

d) Jokaista B(U)-, B(M)- ja C-tyypin kollia on säilytettävä, kunnes on saavutettu tasapainotila siten, että voidaan osoittaa noudatetun määräysten lämpötila- ja painevaatimuksia, ellei yksipuolisella hyväksynnällä ole saatu lupaa poiketa tämän direktiivin säännöksistä;

e) Jokaisesta B(U)-, B(M)- ja C-tyypin kollista on tarkastuksella ja/tai sopivilla kokeilla varmistettava, että tiiviysjärjestelmän kaikki suljinlaitteet, venttiilit ja muut aukot, joiden kautta radioaktiivinen sisältö voisi päästä ulos, ovat luotettavasti suljettuja ja tarvittaessa tiivistettyjä kohdan 6.4.8.7 vaatimusten edellyttämällä tavalla;

f) On varmistettava, että jokaisen erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen kaikki hyväksymistodistuksessa määritellyt vaatimukset ja asiaankuuluvat tämän direktiivin vaatimukset on täytetty;

g) Fissioituvia aineita sisältäville kolleille on suoritettava soveltuvin osin kohdan 6.4.11.4 b) mukainen mittaus sekä kohdan 6.4.11.7 mukainen kollin huolellisen sulkemisen osoittava testaus;

h) Heikosti leviävästä radioaktiivisesta aineesta on varmistettava, että kaikki hyväksymistodistuksessa määritellyt vaatimukset ja asiaankuuluvat tämän direktiivin vaatimukset on täytetty.

5.1.5.2. Kuljetusten hyväksyntä ja ennakkoilmoitus

5.1.5.2.1. Yleistä

Luvun 6.4 mukaisen kollin rakennetyypin hyväksymisen lisäksi tietyissä tapauksissa (kohdat 5.1.5.2.2 ja 5.1.5.2.3) vaaditaan kuljetukselle monenkeskinen hyväksyntä. Joissakin tapauksissa kuljetuksesta on tehtävä myös ilmoitus toimivaltaisille viranomaisille (kohta 5.1.5.2.4).

5.1.5.2.2. Kuljetuksen hyväksyntä

Monenkeskinen hyväksyntä vaaditaan:

a) Kuljetettaessa B(M)-tyypin kolleja, jotka eivät täytä kohdan 6.4.7.5 vaatimuksia tai joissa on sallittu valvottu ajoittainen kaasupäästö;

b) Kuljetettaessa B(M)-tyypin kolleja, joiden sisältämän radioaktiivisen aineen aktiivisuus on suurempi kuin 3000 A1 tai 3000 A2 taikka 1000 TBq pienimmän arvon ollessa määräävä;

c) Kuljetettaessa fissioituvia aineita sisältäviä kolleja, jos kollien yhteenlaskettujen kriittisyysturvallisuusindeksien summa on suurempi kuin 50.

Toimivaltainen viranomainen voi sallia kuljetuksen omaan maahansa tai sen kautta ilman erillistä kuljetuksen hyväksymistodistusta erityisehdolla kollin rakennetyypin hyväksymisen yhteydessä (ks. kohta 5.1.5.3.1).

5.1.5.2.3. Erityisjärjestelyin tapahtuvan kuljetuksen hyväksyntä

Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä ehdot, joiden mukaan erityisjärjestelyin saa kuljettaa lähetyksen, joka ei täytä kaikkia tämän direktiivin asiaankuuluvia vaatimuksia (ks. kohta 1.7.4).

5.1.5.2.4. Ennakkoilmoitukset

Toimivaltaiselle viranomaiselle on tehtävä ennakkoilmoitus seuraavissa tapauksissa:

a) Jos kollille vaaditaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, on lähettäjän varmistettava ennen kollin ensimmäistä lähettämistä, että toimivaltaisille viranomaisille jokaisessa maassa, jonka läpi tai johon lähetys kuljetetaan, on toimitettu jäljennös jokaisesta asiaankuuluvasta tätä kollin rakennetyyppiä koskevasta toimivaltaisen viranomaisen antamasta hyväksymistodistuksesta.

Lähettäjän ei tarvitse odottaa toimivaltaisen viranomaisen vahvistusta, eikä säteilyturvakeskuksen tarvitse vahvistaa vastaanottaneensa hyväksymistodistusta;

b) Jokaisesta seuraavasta kuljetuksesta:

i) C-tyypin kollit, joiden sisältämän radioaktiivisen aineen aktiivisuus on suurempi kuin 3000 A1 tai 3000 A2 taikka 1000 TBq, pienimmän arvon ollessa määräävä;

ii) B(U)-tyypin kollit, joiden sisältämän radioaktiivisen aineen aktiivisuus on suurempi kuin 3000 A1 tai 3000 A2 taikka 1000 TBq, pienimmän arvon ollessa määräävä;

iii) B(M)-tyypin kollit;

iv) Kuljetus erityisjärjestelyin;

Lähettäjän on tehtävä ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle jokaisessa maassa, jonka läpi tai johon lähetys kuljetetaan. Tämän ilmoituksen on oltava jokaisella toimivaltaiselle viranomaiselle, mieluummin, vähintään 7 päivää ennen lähettämistä;

c) Lähettäjän ei tarvitse toimittaa erillistä ilmoitusta, jos vaadittavat tiedot on annettu kuljetuksen hyväksymishakemuksessa;

d) Ilmoituksen on sisällettävä:

i) riittävät tiedot kollin tai kollien tunnistamiseksi mukaan lukien hyväksymistodistuksen kaikki numerot ja siinä määritellyt tunnukset;

ii) lähetyspäivää, arvioitua saapumispäivää ja suunniteltua kuljetusreittiä koskevat tiedot;

iii) radioaktiivisten aineiden tai nuklidien nimet;

iv) selostus radioaktiivisen aineen fysikaalisesta tilasta tai kemiallisesta muodosta tai ilmoitus, että aine on erityismuodossa olevaa tai heikosti leviävää radioaktiivista ainetta; ja

v) radioaktiivisen sisällön suurin aktiivisuus kuljetuksen aikana käyttäen yksikkönä becquerel (Bq) ja sen soveltuvaa kerrannaisyksikön SI-etuliitettä (ks. kohta 1.2.2.1). Fissioituville aineille voidaan aktiivisuuden asemesta käyttää fissioituvien aineiden massaa yksikkönä gramma (g) tai sen kerrannaisyksikkö.

5.1.5.3. Toimivaltaisen viranomaisen antama hyväksymistodistus

5.1.5.3.1. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymistodistus vaaditaan seuraavissa tapauksissa:

a) Aineen muodolle tai kollin rakennetyypille, kun kuljetetaan

i) radioaktiivisia aineita erityismuodossa;

ii) heikosti leviäviä radioaktiivisia aineita;

iii) 0,1 kg tai enemmän uraaniheksafluoridia sisältäviä kolleja;

iv) kaikkia fissioituvia aineita sisältäviä kolleja, lukuun ottamatta kohdan 6.4.11.2 mukaisesti vapautettuja;

v) B(U)- ja B(M)-tyypin kolleja;

vi) C-tyypin kolleja;

b) Erityisjärjestelyille;

c) Tietyille kuljetuksille (ks. kohta 5.1.5.2.2).

Hyväksymistodistuksen on varmennettava, että soveltuvat vaatimukset täyttyvät. Kollin rakennetyypille tai aineen muodolle on annettava hyväksymistodistuksessa tunnusmerkintä.

Kollin rakennetyypin ja kuljetuksen hyväksymistodistukset saa yhdistää yhdeksi hyväksymistodistukseksi.

Hyväksymistodistuksien ja hyväksymistodistushakemuksien on oltava kohdan 6.4.23 vaatimuksien mukaisia.

5.1.5.3.2. Lähettäjällä on oltava jäljennös jokaisesta hyväksymistodistuksesta. Lähettäjällä on oltava myös jäljennös kollin sulkemisohjeista ja muista lähettämisen valmisteluista ennen hyväksymistodistusten mukaista kuljetusta.

5.1.5.3.3. Jos kollin rakennetyypille ei vaadita säteilyturvakeskuksen hyväksymistodistusta, on lähettäjän annettava pyydettäessä toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa tarkastusta varten selvitys kollin rakennetyypin vaatimustenmukaisuudesta.

5.1.5.4. Hyväksyntä- ja ennakkoilmoitus määräysten tiivistelmä

Huom.

1. Jos kollin rakennetyypille vaaditaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, on lähettäjän ennen kollin ensimmäistä lähettämistä varmistettava, että kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksen jäljennös on toimitettu lähtömaan, jokaisen kauttakulkumaan ja määräpaikkamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, [ks. kohta 5.1.5.2.4 a)].

2. Ilmoitus vaaditaan, jos sisällön aktiivisuus on suurempi kuin 3 × 103 A1 tai 3 × 103 A2 taikka 1000 TBq [ks. kohta 5.1.5.2.4 b)].

3. Kuljetukselle vaaditaan monenkeskinen hyväksyntä, jos sisällön aktiivisuus on suurempi kuin 3 × 103 A1 tai 3 × 103 A2 taikka 1000 TBq tai jos ajoittainen valvottu kaasunpäästö on sallittu (ks. kohta 5.1.5.2).

4. Aineen hyväksynnästä ja ennakkoilmoituksesta katso tämän aineen kuljetukseen käytettävää kollia koskevat määräykset.

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 5.2

Merkinnät ja varoituslipukkeet

5.2.1. Kollien merkinnät

Huom.

Pakkausten, suurpäällysten, kaasuille tarkoitettujen astioiden ja IBC-pakkausten rakennetta, testausta ja hyväksymistä koskevat merkinnät, ks. osa 6.

5.2.1.1. Ellei näissä määräyksissä toisin säädetä, on jokaiseen kolliin selvästi ja pysyvästi merkittävä sen sisältämien vaarallisten aineiden YK-numerot ja numeroiden eteen kirjaimet "UN". Pakkaamattomiin esineisiin on merkintä tehtävä esineeseen, niiden kehikkoon tai niiden käsittely-, varastointi- tai laukaisulaitteeseen.

5.2.1.2. Kaikkien tässä luvussa vaadittujen kollimerkintöjen on oltava:

a) helposti näkyviä ja selviä;

b) säänkestäviä siten, ettei merkintä huomattavasti muutu.

5.2.1.3. Pelastuspakkaukset on lisäksi merkittävä sanalla "PELASTUS".

5.2.1.4. Merkintä yli 450 litran IBC-pakkauksiin on tehtävä kahdelle vastakkaiselle sivulle.

5.2.1.5. Luokan 1 räjähteiden lisämääräykset

Luokan 1 aineiden kolleissa on lisäksi oltava kohdan 3.1.2 mukainen aineen virallinen nimi. Merkintöjen, joiden on oltava selviä ja kestäviä, on oltava lähtömaan virallisella kielellä ja, jos virallinen kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, elleivät asianomaisten maiden väliset kuljetussopimukset toisin määrää.

5.2.1.6. Luokan 2 kaasujen lisämääräykset

Uudelleentäytettäviin astioihin on merkittävä seuraavat tiedot selvästi ja pysyvästi:

a) Kohdassa 3.1.2 määritelty kaasun tai kaasuseoksen YK-numero ja virallinen nimi;

N.o.s.-nimikkeeseen luokitelluista kaasuista on ilmoitettava YK-numeron lisäksi vain kaasun tekninen nimi(18);

Seoksille ei tarvitse ilmoittaa enempää kuin kaksi seoksen vaaraominaisuuksiin eniten vaikuttavaa ainesosaa;

b) Puristetuille kaasuille, jotka täytetään massan perusteella, ja nesteytetyille kaasuille joko suurin sallittu täytös ja astian taara mukaan lukien täytön aikaiset varusteet ja lisälaitteet tai bruttomassa;

c) Seuraavan määräaikaistarkastuksen ajankohta (vuosi).

Nämä merkinnät voidaan tehdä joko meistämällä tai ne voidaan ilmoittaa astiaan kiinnitettävällä kestävällä merkintäkilvellä tai lipukkeella taikka muulla pysyvällä ja selvällä merkinnällä kuten painomerkinnällä tai vastaavalla tavalla.

Huom.

1. Ks. myös kohta 6.2.1.7.1.

2. Kertakäyttöiset astiat, ks. kohta 6.2.1.7.2.

5.2.1.7. Luokan 7 radioaktiivisten aineiden merkintöjä koskevat erityismääräykset

5.2.1.7.1. Jokaisen kollin ulkopinnalle on tehtävä selvästi ja pysyvästi merkintä lähettäjästä tai vastaanottajasta taikka molemmista.

5.2.1.7.2. Lukuun ottamatta peruskolleja on jokaiseen kolliin pakkauksen ulkopinnalle merkittävä selvästi ja pysyvästi YK-numero ja numeron eteen kirjaimet "UN" sekä aineen virallinen nimi. Peruskolleihin on merkittävä vain YK-numero ja numeron eteen kirjaimet "UN".

5.2.1.7.3. Jokaisen yli 50 kg painoisen kollin ulkopinnalle on merkittävä sen suurin sallittu kokonaismassa selvästi ja pysyvästi.

5.2.1.7.4. Jokaiseen kolliin, joka vastaa:

a) 1-, 2- tai 3-tyypin teollisuuskollin rakennetyyppiä, on ulkopinnalle selvästi ja pysyvästi merkittävä kutakin teollisuuskollia vastaava teksti: "TYPE IP-1", "TYPE IP-2" tai "TYPE IP-3";

b) A-tyypin kollin rakennetyyppiä, on ulkopinnalle selvästi ja pysyvästi merkittävä teksti: "TYPE A";

c) 2- tai 3-tyypin teollisuuskollin rakennetyyppiä tai A-tyypin kollin rakennetyyppiä, on ulkopinnalle selvästi ja pysyvästi merkittävä rakennetyypin alkuperämaan valtion tunnus (VRI Code)(19) sekä valmistajan nimi tai muu toimivaltaisen viranomaisen määrittelemä pakkauksen tunnus.

5.2.1.7.5. Jokaiseen kolliin, joka vastaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää rakennetyyppiä, on ulkopinnalle selvästi ja pysyvästi merkittävä:

a) toimivaltaisen viranomaisen tälle rakennetyypille antama tunnus;

b) sarjanumero, jonka perusteella jokainen rakennetyyppiä vastaava pakkaus on yksikäsitteisesti tunnistettavissa;

c) B(U)- tai B(M)-tyypin rakennetyyppiä vastaaviin kolleihin teksti: "TYPE B(U)" tai "TYPE B(M)"; ja

d) C-tyypin rakennetyyppiä vastaaviin kolleihin teksti: "TYPE °C".

5.2.1.7.6. Jokaisessa kollissa, joka vastaa B(U)-, B(M)- tai C-tyypin rakennetyyppiä, on uloimmassa tulen- ja vedenkestävässä ulkopinnassa oltava jäljempänä esitetyn mallin mukainen säteilytunnus selvästi meistettynä, stanssattuna tai muulla tulen- ja vedenkestävällä tavalla merkittynä:

Säteilytunnuksen mitat perustuvat keskusympyrän säteeseen X,

jonka on oltava vähintään 4 mm

>PIC FILE= "L_2004018FI.071601.TIF">

5.2.1.7.7. Jos LSA-I -aineet tai SCO-I -esineet ovat astioissa tai pakkausmateriaalien ympäröimiä ja niitä kuljetetaan yksinkäytössä kohdan 4.1.9.2.3 mukaisesti, saa näiden astioiden tai pakkausmateriaalin ulkopinnalla olla vastaavat merkinnät "RADIOACTIVE LSA-I" tai "RADIOACTIVE SCO-I".

5.2.2. Kollien varoituslipukkeet

5.2.2.1. Varoituslipukkeita koskevat määräykset

5.2.2.1.1. Jokaiseen luvun 3.2 taulukossa A mainittuja esineitä ja aineita sisältävään kolliin on kiinnitettävä taulukon sarakkeeseen 5 merkityt varoituslipukkeet, ellei sarakkeen 6 erityismääräyksessä toisin säädetä.

5.2.2.1.2. Varoituslipukkeiden asemesta saa tehdä myös vastaavat pysyvät varoitusmerkinnät.

5.2.2.1.3.-5.2.2.1.5. (Varattu)

5.2.2.1.6. Kaikki varoituslipukkeet on:

a) kiinnitettävä kollin samalle sivulle, jos kollin mittasuhteet sen sallivat; luokan 1 ja 7 aineita sisältävissä kolleissa varoituslipuke on kiinnitettävä lähelle aineen virallista nimeä;

b) sijoitettava kolliin siten, ettei mikään pakkauksen osa tai varuste taikka toinen lipuke tai merkintä peitä sitä; ja

c) kiinnitettävä vierekkäin, kun vaaditaan useampi kuin yksi varoituslipuke.

Jos kolli on epätavallisen muotoinen tai pieni kooltaan siten, ettei varoituslipuketta voida tyydyttävästi siihen kiinnittää, saa varoituslipukkeen liimata pahviseen tai muuhun sopivaan alustaan, joka on kiinnitettävä lujasti kolliin.

5.2.2.1.7. Yli 450 litran IBC-pakkauksiin on varoituslipukkeet kiinnitettävä kahdelle vastakkaiselle sivulle.

5.2.2.1.8. (Varattu)

5.2.2.1.9. Itsereaktiivisten aineiden ja orgaanisten peroksidien varoituslipukkeita koskevat erityismääräykset

a) Mallin nro 4.1 mukainen varoituslipuke tarkoittaa myös, että tuote voi olla syttyvää, joten varoituslipuketta nro 3 ei vaadita. Lisäksi itsereaktiivisten aineiden tyyppiä B sisältävät kollit on varustettava mallin nro 1 mukaisella varoituslipukkeella. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä mallin nro 1 mukaisen varoituslipukkeen poisjättämisen tietyistä pakkauksista, jos testitulokset ovat osoittaneet, ettei itsereaktiivinen aine kyseisessä pakkauksessa ole räjähdysvaarallinen.

b) Mallin nro 5.2 mukainen varoituslipuke tarkoittaa myös, että tuote voi olla syttyvää, joten varoituslipuketta nro 3 ei vaadita. Lisäksi seuraavia varoituslipukkeita on käytettävä:

i) Orgaanisen peroksidin tyypille B varoituslipuke nro 1. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä mallin nro 1 mukaisen varoituslipukkeen poisjättämisen tietyistä pakkauksista, jos testitulokset ovat osoittaneet, ettei orgaaninen peroksidi kyseisessä pakkauksessa ole räjähdysvaarallinen;

ii) Mallin nro 8 mukainen varoituslipuke, kun aine täyttää luokan 8 pakkausryhmien I tai II kriteerit.

Varoituslipukevaatimukset nimeltä mainituille itsereaktiivisille aineille ja orgaanisille peroksideille ovat vastaavissa kohtien 2.2.41.4 ja 2.2.52.4 luetteloissa.

5.2.2.1.10. Tartuntavaarallisia aineita sisältävien kollien varoituslipukkeita koskevat erityismääräykset

Mallin nro 6.2 mukaisen varoituslipukkeen lisäksi tartuntavaarallisia aineita sisältävä kolli on varustettava kaikilla niillä varoituslipukkeilla, joita sisällön ominaisuudet edellyttävät.

5.2.2.1.11. Radioaktiivisten aineiden varoituslipukkeita koskevat erityismääräykset

5.2.2.1.11.1. Lukuun ottamatta kohdan 5.3.1.1.3 suurkonttien ja säiliöiden merkintää koskevia määräyksiä on jokainen radioaktiivisia aineita sisältävä kolli, lisäpäällys ja kontti varustettava mallin nro:n 7A, 7B tai 7C mukaisilla varoituslipukkeilla sen mukaan mihin luokkaan tämä kolli, lisäpäällys tai kontti kuuluu (ks. kohta 2.2.7.8.4). Nämä varoituslipukkeet on kiinnitettävä kollin kahdelle vastakkaiselle ulkosivulle tai kontin kaikille neljälle ulkosivulle. Jokaiseen radioaktiivisia aineita sisältävään lisäpäällykseen on kiinnitettävä varoituslipukkeet vastakkaisille ulkosivuille. Lisäksi, kaikkiin fissioituvia aineita sisältäviin kolleihin, lisäpäällyksiin ja kontteihin, lukuun ottamatta kohdan 6.4.11.2 mukaisesti vapautettuja fissioituvia aineita, on kiinnitettävä mallin nro:n 7E mukaiset varoituslipukkeet, jotka on kiinnitettävä muiden radioaktiivisten aineiden lipukkeiden läheisyyteen. Varoituslipukkeet eivät saa peittää kohdan 5.2.1 mukaisia merkintöjä. Varoituslipukkeet, jotka eivät vastaa sisältöä, on peitettävä tai poistettava.

5.2.2.1.11.2. Jokaiseen mallin nro:n 7A, 7B ja 7C mukaiseen varoituslipukkeeseen on merkittävä seuraavat täydentävät tiedot:

a) Sisältö:

i) Radionuklidin nimi (-et), lukuun ottamatta LSA-I -aineita, käyttäen taulukon 2.2.7.7.2.1 mukaista merkintätapaa. Radionuklidien seoksista merkitään rajoittavimpia nuklideja niin monta kuin riville sopii. Vastaava LSA- tai SCO-ryhmä on merkittävä radionuklidin nimen (-ien) jälkeen. On käytettävä merkintöjä "LSA-II", "LSA-III", "SCO-I" ja "SCO-II";

ii) LSA-I -aineille riittää merkintä "LSA-I", radionuklidin nimeä ei tarvitse merkitä;

b) Aktiivisuus: Radioaktiivisen sisällön suurin aktiivisuus kuljetuksen aikana yksikkönä becquerel (Bq) ja sen soveltuva kerrannaisyksikön SI-etuliite (ks. kohta 1.2.2.1). Fissioituville aineille voidaan aktiivisuuden asemesta käyttää fissioituvien aineiden kokonaismassaa yksikkönä gramma (g) tai sen kerrannaisyksikkö;

c) Lisäpäällysten ja konttien varoituslipukkeisiin on kohtiin "Sisältö" ja "Aktiivisuus" merkittävä edellä kohdissa a) ja b) vaaditut tiedot yhteenlaskettuna koskemaan lisäpäällyksen tai kontin koko sisältöä. Tämä ei koske varoituslipukkeita sellaisissa lisäpäällyksissä tai konteissa, joissa on yhteenkuormattuna eri radionuklideja sisältäviä kolleja. Tällöin voi merkitä "Katso rahtikirja";

d) Kuljetusindeksi: Ks. kohdat 2.2.7.6.1.1 ja 2.2.7.6.1.2 (kuljetusindeksin merkintää ei vaadita luokassa I-VALKOINEN).

5.2.2.1.11.3. Jokaiseen mallin nro:n 7E mukaiseen varoituslipukkeeseen on merkittävä toimivaltaisen viranomaisen myöntämässä erityisjärjestelyjen hyväksymistodistuksessa tai kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksessa määrätty kriittisyysturvallisuusindeksi (CSI, Criticality Safety Index).

5.2.2.1.11.4. Lisäpäällysten ja konttien varoituslipukkeisiin on merkittävä kriittisyysturvallisuusindeksi (CSI), joka on lisäpäällysten tai konttien sisältämien fissioituvien aineiden kohdassa 5.2.2.1.11.3 vaadittujen kriittisyysturvallisuusindeksien summa.

5.2.2.1.12. Lisälipukkeet

Lukuun ottamatta luokkia 1 ja 7 on kohdassa 5.2.2.2.2 esitetty mallin nro 11 mukainen lipuke kiinnitettävä kollin kahdelle vastakkaiselle sivulle seuraavissa tapauksissa:

- kollit, joissa on nestettä sisältäviä astioita, joiden sulkimet eivät näy kollin ulkopuolelle;

- kollit, jotka sisältävät paineentasauslaitteilla varustettuja astioita tai ilman ulkopakkausta olevia paineentasauslaitteilla varustettuja astioita; ja

- kollit, jotka sisältävät jäähdytettyjä nesteytettyjä kaasuja.

5.2.2.2. Varoituslipukkeita koskevat määräykset

5.2.2.2.1. Varoituslipukkeiden on oltava jäljempänä esitettyjen määräysten mukaisia, ja niiden värien, symbolien ja muotojen on vastattava kohdassa 5.2.2.2.2 esitettyjä malleja.

5.2.2.2.1.1. Varoituslipukkeiden, lukuun ottamatta mallin nro 11 mukaista lipuketta, on oltava muodoiltaan kärjelleen asetettuja neliöitä, joiden mitat ovat vähintään 100 × 100 mm. Varoituslipukkeen ulkoreunassa on oltava 5 mm:n etäisyydellä lipukkeen reunasta lipukkeen symbolin värinen viiva. Mallin nro 11 mukaisen lipukkeen on oltava suorakaiteen muotoinen ja standardikokoa A5 (148 × 210 mm). Jos kollin koko edellyttää, saa käyttää myös pienempiä lipukkeita, jos ne ovat selvästi näkyviä.

5.2.2.2.1.2. Luokan 2 kaasua sisältävissä kaasupulloissa saa tässä kohdassa 5.2.2.2 vaadittujen varoituslipukkeiden kokoa pienentää, jos kaasupullon muoto, varuste- ja kiinnitysjärjestelmä kuljetuksessa sitä edellyttävät, standardin ISO 7225:1994 "Gas cylinders- Precautionary labels" mukaisesti, jotta lipuke voidaan kiinnittää kaasupullon hartiaan.

5.2.2.2.1.3. Lukuun ottamatta mallin nro 11 mukaista lipuketta, on varoituslipukkeet jaettu kahteen puoliskoon. Lukuun ottamatta luokan 1 vaarallisuusluokkia 1.4, 1.5 ja 1.6, on lipukkeiden yläosa varattu symbolimerkille ja alaosa tekstille, aineluokan numerolle ja aineen yhteensopivuusryhmän kirjaimelle.

Huom.

Luokkien 1, 2, 3, 5.1, 5.2, 7, 8 ja 9 varoituslipukkeissa aineluokan numero on merkittävä varoituslipukkeen alakulmaan. Luokkien 4.1, 4.2 ja 4.3 varoituslipukkeisiin on merkittävä ainoastaan numero 4 sekä luokkien 6.1 ja 6.2 varoituslipukkeisiin numero 6 lipukkeen alakulmaan (ks. kohta 5.2.2.2.2).

5.2.2.2.1.4. Luokan 1 varoituslipukkeiden alaosaan, lukuun ottamatta vaarallisuusluokkia 1.4, 1.5 ja 1.6, on merkittävä aineen tai esineen vaarallisuusluokan numero ja yhteensopivuusryhmän kirjain. Vaarallisuusluokkien 1.4, 1.5 ja 1.6 varoituslipukkeiden yläosaan on merkittävä vaarallisuusluokan numero ja alaosaan yhteensopivuusryhmän kirjain.

5.2.2.2.1.5. Lukuun ottamatta luokan 7 aineiden lipukkeita, saa varoituslipukkeissa symbolien alle tehdä lisämerkintöjä (muu kuin aineluokan numero), jotka koskevat vaaran laatua ja käsittelyssä tarvittavia varotoimia.

5.2.2.2.1.6. Symbolit, tekstit ja numerot on merkittävä selvästi ja pysyvästi, ja niiden on oltava mustia kaikissa varoituslipukkeissa lukuun ottamatta:

a) luokan 8 varoituslipuketta, jossa mahdollisen tekstin ja aineluokan numeron on oltava valkoisia; ja

b) taustaltaan vihreitä, punaisia tai sinisiä varoituslipukkeita, joissa ne saavat olla valkoisia.

5.2.2.2.1.7. Kaikkien varoituslipukkeiden on oltava säänkestäviä siten, ettei merkintä huomattavasti muutu.

5.2.2.2.2. Lipukemallit

>PIC FILE= "L_2004018FI.071901.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072001.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072101.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072102.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072103.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072201.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072301.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072302.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.072401.TIF">

LUKU 5.3

Konttien, MEG-konttien, säiliökonttien, UN-säiliöiden ja ajoneuvojen suurlipukkeet ja merkintä

Huom.

Konttien, MEG-konttien, säiliökonttien ja UN-säiliöiden suurlipukkeet ja merkintä silloin, kun kuljetusketjuun sisältyy merikuljetus, ks. myös 1.1.4.2. Sovellettaessa kohdan 1.1.4.2 c) määräyksiä noudatetaan ainoastaan tämän luvun kohtia 5.3.1.3 ja 5.3.2.1.1.

5.3.1. Suurlipukkeet

5.3.1.1. Yleiset määräykset

5.3.1.1.1. Tässä kohdassa 5.3.1.1 vaaditut suurlipukkeet on kiinnitettävä kontin, MEG-kontin, säiliökontin, UN-säiliön ja ajoneuvon ulkopinnalle. Suurlipukkeiden on vastattava kontin, MEG-kontin, säiliökontin, UN-säiliön tai ajoneuvon sisältämälle vaaralliselle aineelle luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 5) ja tarvittaessa sarakkeessa 6) vaadittuja lipukkeita ja kohdan 5.3.1.7 kuvauksia.

5.3.1.1.2. Kuljetettaessa kuljetusyksikössä tai kontissa kahteen tai useampaan yhteensopivuusryhmään kuuluvia luokan 1 räjähteitä ei suurlipukkeissa saa olla yhteensopivuusryhmän merkintää.

Jos kuljetusyksikössä tai kontissa kuljetetaan eri vaarallisuusluokkien räjähteitä, on kuljetusyksikkö tai kontti merkittävä ainoastaan vaarallisimman vaarallisuusluokan mukaisilla suurlipukkeilla seuraavassa järjestyksessä:

1.1 (vaarallisin), 1.5, 1.2, 1.3, 1.6, 1.4 (vaarattomin).

Jos luokituskoodin 1.5D räjähteitä kuljetetaan vaarallisuusluokan 1.2 räjähteiden kanssa, kuljetusyksikkö tai kontti on merkittävä vaarallisuusluokan 1.1 mukaisesti.

5.3.1.1.3. Luokan 7 ensisijaista vaaraa osoittavan suurlipukkeen on vastattava kohdassa 5.3.1.7.2 esitettyä lipukkeen nro 7D mallia. Tätä suurlipuketta ei vaadita peruskolleja kuljettavaan ajoneuvoon tai konttiin eikä pienkonttiin.

Jos ajoneuvoihin, kontteihin, MEG-kontteihin, säiliökontteihin tai UN-säiliöihin on kiinnitettävä sekä luokan 7 varoituslipukkeet että suurlipuke, saa suurlipukkeen nro 7D sijasta käyttää vaadittua varoituslipuketta suurennettuna, mikä korvaa molemmat lipukkeet.

5.3.1.1.4. Useampaan luokkaan kuuluvia aineita sisältäviä kontteja, MEG-kontteja, säiliökontteja, UN-säiliöitä ja ajoneuvoja ei tarvitse merkitä lisävaaraa osoittavalla suurlipukkeella, jos tässä lipukkeessa esitetty vaaraominaisuus on jo osoitettu ensisijaista vaaraa tai lisävaaraa osoittavalla suurlipukkeella.

5.3.1.1.5. Suurlipukkeet, jotka eivät vastaa kuljetettavia vaarallisia aineita tai niiden jäänteitä, on poistettava tai peitettävä.

5.3.1.2. Konttien, MEG-konttien, säiliökonttien ja UN-säiliöiden suurlipukkeet

Huom.

Tämä kohta ei koske vaihtokoreja lukuun ottamatta säiliövaihtokoreja ja yhdistetyssä kuljetuksessa tiellä ja rautatiellä olevia vaihtokoreja.

Suurlipukkeet on kiinnitettävä kontin, MEG-kontin, säiliökontin tai UN-säiliön kummallekin sivuille ja kumpaankin päätyyn.

5.3.1.3. Kontteja, MEG-kontteja, säiliökontteja ja UN-säiliöitä kuljettavien ajoneuvojen suurlipukkeet

Huom.

Tämä kohta ei koske vaihtokoreja kuljettavia ajoneuvoja (nämä ajoneuvot, ks. 5.3.1.5) lukuun ottamatta säiliövaihtokoreja kuljettavia ajoneuvoja ja yhdistetyssä kuljetuksessa tiellä ja rautatiellä olevia vaihtokoreja kuljettavia ajoneuvoja.

Jos konteissa, MEG-konteissa, säiliökonteissa tai UN-säiliöissä olevat suurlipukkeet eivät näy ajoneuvon ulkopuolelle, on samat suurlipukkeet kiinnitettävä myös ajoneuvon kummallekin sivulle ja taakse. Muutoin suurlipukkeita ei tarvitse kiinnittää ajoneuvoon.

5.3.1.4. Irtotavaraa kuljettavien ajoneuvojen, säiliöajoneuvojen, monisäiliöajoneuvojen ja irrotettavia säiliöitä kuljettavien ajoneuvojen suurlipukkeet

Lipukkeet on kiinnitettävä ajoneuvon kummallekin sivulle ja taakse.

Huom.

Kun tämän direktiivin mukaisen kuljetuksen aikana tai sen päättyessä säiliöpuoliperävaunu erotetaan vetoajoneuvosta laivaan tai sisävesialukseen lastauksen vuoksi, on suurlipukkeet kiinnitettävä myös puoliperävaunun eteen.

5.3.1.5. Vain kolleja kuljettavan ajoneuvon suurlipukkeet

Huom.

Tämä kohta koskee myös kolleja sisältäviä vaihtokoreja kuljettavia ajoneuvoja lukuun ottamatta yhdistettyä tie/rautatie kuljetusta. Yhdistetyn tie/rautatie kuljetuksen osalta, ks. 5.3.1.2 ja 5.3.1.3.

5.3.1.5.1. Kuljetettaessa luokan 1 räjähteitä sisältäviä kolleja on suurlipukkeet kiinnitettävä ajoneuvon kummallekin sivulle ja taakse.

5.3.1.5.2. Kuljetettaessa luokan 7 radioaktiivisia aineita sisältäviä pakkauksia tai IBC-pakkauksia (muita kuin peruskolleja) suurlipukkeet on kiinnitettävä ajoneuvon kummallekin sivulle ja taakse.

Huom.

Jos tämän direktiivin mukaisen kuljetuksen aikana muita kuin luokkien 1 ja 7 vaarallisia aineita sisältäviä kolleja kuljettava ajoneuvo lastataan laivaan merikuljetusta varten tai jos tämän direktiivin mukaista kuljetusta edeltää merimatka, on suurlipukkeet kiinnitettävä ajoneuvon kummallekin sivulle ja taakse. Merimatkan jälkeen suurlipukkeet saa jättää ajoneuvon kummallekin sivulle ja taakse.

5.3.1.6. Tyhjien säiliöajoneuvojen, monisäiliöajoneuvojen, MEG-konttien, säiliökonttien ja UN-säiliöiden sekä tyhjien irtotavaraa sisältäneiden ajoneuvojen ja konttien suurlipukkeet

5.3.1.6.1. Tyhjissä, puhdistamattomissa säiliöajoneuvoissa, irrotettavia säiliöitä kuljetettavissa ajoneuvoissa, monisäiliöajoneuvoissa, MEG-konteissa, säiliökonteissa ja UN-säiliöissä, joista ei ole poistettu kaasuja, sekä tyhjissä, puhdistamattomissa irtotavaraa sisältäneissä ajoneuvoissa ja konteissa on oltava edellisen kuorman edellyttämät suurlipukkeet.

5.3.1.7. Suurlipukkeiden kuvaus

5.3.1.7.1. Lukuun ottamatta kohdassa 5.3.1.7.2 kuvattua luokan 7 suurlipuketta, suurlipukkeen on:

a) oltava kooltaan vähintään 250 mm × 250 mm, ja sen ulkoreunassa on oltava 12,5 mm etäisyydellä lipukkeen reunasta lipukkeen symbolin värinen viiva;

b) vastattava väriltään ja symboliltaan kullekin vaaralliselle aineelle vaadittavaa varoituslipuketta (ks. 5.2.2.2); ja

c) sisällettävä kullekin vaaralliselle aineelle kohdassa 5.2.2.2 määrätyn vastaavan varoituslipukkeen numero (ja luokan 1 räjähteille yhteensopivuusryhmän kirjain), joka on vähintään 25 mm korkea.

5.3.1.7.2. Luokan 7 suurlipukkeen on oltava kooltaan vähintään 250 mm × 250 mm, ja sen ulkoreunassa on oltava 5 mm etäisyydellä suurlipukkeen reunasta musta viiva, ja suurlipukkeen on muuten oltava jäljempänä esitetyn mallin mukainen (malli nro 7D). Numeron "7" on oltava vähintään 25 mm korkea. Suurlipukkeen yläosan taustavärin on oltava keltainen ja alaosan valkoinen, säteilyä osoittavan merkin ja tekstin värin on oltava musta. Suurlipukkeen alaosassa olevan sanan "RADIOACTIVE" sijasta voidaan käyttää aineen YK-numeroa.

>PIC FILE= "L_2004018FI.072601.TIF">

5.3.1.7.3. Tilavuudeltaan enintään 3 m3 säiliöissä ja pienkonteissa saa suurlipukkeiden sijasta käyttää kohdan 5.2.2.2 mukaisia varoituslipukkeita

5.3.1.7.4. Luokkien 1 ja 7 suurlipukkeiden jokaisen sivun mitan saa pienentää 100 mm:iin, jos ajoneuvon koosta ja muodosta johtuen käytettävissä oleva pinta-ala on riittämätön määrättyjen lipukkeiden kiinnittämiseen.

5.3.2. Oranssikilpi

5.3.2.1. Oranssikilpeä koskevat yleiset määräykset

5.3.2.1.1. Vaarallisia aineita kuljettavassa kuljetusyksikössä on oltava kaksi kohdan 5.3.2.2.1 mukaista, suorakulmaista, heijastavaa oranssikilpeä sijoitettuna kuljetusyksikön pystysuoraan tasoon. Ne on kiinnitettävä kuljetusyksikön eteen ja taakse, molemmat kohtisuoraan kuljetusyksikön pituusakseliin nähden. Kilpien on oltava selvästi näkyvissä.

5.3.2.1.2. Kuljetettaessa säiliöajoneuvoissa tai kuljetusyksiköissä, joissa on yksi tai useampi säiliö, vaarallisia aineita, joille on annettu vaaran tunnusnumero luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 20, on lisäksi kiinnitettävä jokaisen säiliön tai säiliöosaston sivulle näkyvästi ja ajoneuvon pituusakselin suuntaisesti kohdan 5.3.2.1.1 mukaiset oranssikilvet. Näissä oranssikilvissä on oltava jokaisen säiliössä tai säiliöosastossa kuljetettavan aineen vaaran tunnusnumero ja YK-numero, jotka on annettu luvun 3.2 taulukon A sarakkeissa 20 ja 1.

5.3.2.1.3. Kuljetettaessa UN 1202, 1203 tai 1223 aineita tai YK-numeroon 1268 tai 1863 luokiteltua lentopetrolia, kun ajoneuvossa ei kuljeteta muita vaarallisia aineita, saa säiliöajoneuvoon tai kuljetusyksikköön, jossa on yksi tai useampi säiliö, kohdan 5.3.2.1.2 oranssikilpien sijasta kiinnittää kuljetusyksikön eteen ja taakse kohdan 5.3.2.1.1 mukaiset kilvet, joissa on vaarallisimman kuljetettavan aineen, ts. aineen, jolla on alin leimahduspiste, vaaran tunnusnumero ja YK-numero.

5.3.2.1.4. Kuljetettaessa kuljetusyksiköissä ja konteissa irtotavarana vaarallisia kiinteitä aineita, joille on annettu vaaran tunnusnumero luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 20, on lisäksi kiinnitettävä kuljetusyksikön tai kontin sivulle näkyvästi ja ajoneuvon pituusakselin suuntaisesti kohdan 5.3.2.1.1 mukaiset oranssikilvet. Näissä oranssikilvissä on oltava kunkin kuljetusyksikössä tai kontissa irtotavarana kuljetettavan aineen vaaran tunnusnumero ja YK-numero, jotka on annettu luvun 3.2 taulukon A sarakkeissa 20 ja 1.

5.3.2.1.5. Kohdissa 5.3.2.1.2 ja 5.3.2.1.4 tarkoitetut kilvet saa vaarallista kiinteää ainetta irtotavarana kuljettavissa konteissa ja säiliökonteissa, MEG-konteissa ja UN-säiliöissä korvata vastaavilla liimaamalla tai maalaamalla taikka muulla vastaavalla tavalla kiinnitetyillä oranssikilvillä edellyttäen, että käytetty materiaali on säänkestävää ja takaa pysyvän merkinnän. Tällöin kohdan 5.3.2.2.2 palonkestävyyttä koskevia määräyksiä ei sovelleta.

5.3.2.1.6. Kuljetusyksikössä, jossa kuljetetaan vain yhtä ainetta, ei tarvitse olla sivuilla kohdissa 5.3.2.1.2 ja 5.3.2.1.4 tarkoitettuja kilpiä, jos vastaavat kilvet, joissa on luvun 3.2 taulukon A sarakkeissa 20 ja 1 annetut vaaran tunnusnumero ja YK-numero, on kiinnitetty kohdan 5.3.2.1.1 mukaisesti kuljetusyksikön eteen ja taakse.

5.3.2.1.7. Edellä esitetyt määräykset koskevat myös tyhjiä, puhdistamattomia kiinteitä tai irrotettavia säiliöitä, säiliökontteja, MEG-kontteja, UN-säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja, joista ei ole poistettu kaasuja, sekä tyhjiä, puhdistamattomia irtotavaraa sisältäneitä ajoneuvoja ja kontteja.

5.3.2.1.8. Oranssikilvet, jotka eivät vastaa kuljetettavia vaarallisia aineita tai niiden jäänteitä, on poistettava tai peitettävä. Jos kilvet on peitetty, peittämisen on oltava täydellinen, ja sen on kestettävä 15 minuutin palo.

5.3.2.2. Oranssikilven kuvaus

5.3.2.2.1. Heijastavien oranssikilpien leveyden on oltava 40 cm ja korkeuden vähintään 30 cm. Niissä on oltava musta reunus, jonka leveys on enintään 15 mm. Jos ajoneuvon koko ja muoto ovat sellaiset, että käytettävissä oleva pinta-ala ei riitä näiden oranssikilpien kiinnittämiseen, voidaan kilpien kokoa pienentää siten, että niiden leveys on 300 mm, korkeus 120 mm ja musta reunus 10 mm.

Huom.

Oranssikilven värisävyn on oltava värikoordinaatistossa alueella, jonka ääriarvojen koordinaatit tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ovat:

>TAULUKON PAIKKA>

Valontiheyskerroin β > 0,12.

Referenssikeskus E, standardivalolähde C, mittausgeometria 45°/0°.

Heijastuneen valon intensiteetin kerroin, valaistuksen kulma 5°, havaintokulma 0,2°, vähintään 20 kandelaa/luksi/m2.

5.3.2.2.2. Vaaran tunnusnumeron ja YK-numeron on oltava mustia, ja merkkikorkeuden on oltava 100 mm, ja viivan leveyden on oltava 15 mm. Vaaran tunnusnumeron on oltava kilven yläosassa ja YK-numeron alaosassa. Tunnusnumerot on erotettava toisistaan mustalla 15 mm leveällä viivalla, joka on kilven puolivälissä vaakasuorassa ja kilven levyinen (ks. 5.3.2.2.3). Vaaran tunnusnumeron ja YK-numeron on oltava pysyviä, ja niiden on oltava luettavissa 15 minuutin palon jälkeen.

5.3.2.2.3. Esimerkki oranssikilvestä, jossa ovat vaaran tunnusnumero ja YK-numero

>PIC FILE= "L_2004018FI.072701.TIF">

5.3.2.3. Vaaran tunnusnumerot

5.3.2.3.1. Vaaran tunnusnumerossa on kaksi tai kolme numeroa. Numerot ilmaisevat yleensä seuraavat vaarat:

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

Numeron 9 tarkoittama itsestään alkava, kiivas reaktio sisältää aineen luonteesta johtuvan räjähdysvaaran, hajoamis- tai polymeroitumisreaktioiden vaaran, joista seuraa huomattava lämmön vapautuminen tai palavien ja/tai myrkyllisten kaasujen kehittyminen.

Numeron toistuminen merkitsee vaaran lisääntymistä.

Jos tietyn aineen vaara on osoitettavissa yhdellä numerolla, liitetään toiseksi numeroksi nolla.

Seuraavilla numeroyhdistelmillä on kuitenkin erityinen merkitys: 22, 323, 333, 362, 382, 423, 44, 446, 462, 482, 539, 606, 623, 642, 823, 842, 90 ja 99, ks. 5.3.2.3.2.

Jos vaaran tunnusnumeroa edeltää kirjain "X", niin tämä ilmaisee aineen reagoivan vaarallisesti veden kanssa. Näiden aineiden yhteydessä saa käyttää vettä vain asiantuntijan hyväksynnällä.

5.3.2.3.2. Luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (20) vaaran tunnusnumeroilla on seuraavat merkitykset:

>TAULUKON PAIKKA>

5.3.3. Merkintä kohotetussa lämpötilassa kuljetettaville aineille

Säiliöautoihin, säiliökontteihin, UN-säiliöihin, erityisajoneuvoihin tai -kontteihin tai erityisvarustettuihin ajoneuvoihin tai kontteihin, joihin edellytetään luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 6 annetun erityismääräyksen 580 mukaisesti merkintä kohotetussa lämpötilassa kuljetettavista aineista, on ajoneuvon sivuille ja taakse sekä jokaisen kontin, säiliökontin ja UN-säiliön kaikille neljälle sivuille kiinnitettävä jäljempänä olevan mallin mukainen punainen kolmio, jonka sivun pituus on vähintään 250 mm.

>PIC FILE= "L_2004018FI.073101.TIF">

LUKU 5.4

Asiakirjat

5.4.0. Jokaisessa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa kuljetuksessa on oltava mukana tässä luvussa edellytetyt asiakirjat, ellei kuljetusta ole vapautettu kohtien 1.1.3.1-1.1.3.5 mukaisesti.

Huom.

1. Kuljetusyksikössä mukana pidettävät asiakirjat, ks. kohta 8.1.2.

2. Elektronisen tiedon käsittelyn (EDP, Electronic Data Processing) tai elektronisen tiedon vaihdon (EDI, Electronic Data Interchange) käyttö paperille painettujen asiakirjojen apuna tai sijasta on sallittu, jos käytetyn elektronisen tiedon varmistus-, tallennus- ja käsittelymenettelyt täyttävät määräysvaatimukset siten, että tiedon todistusvoima ja saatavuus kuljetuksen aikana ovat vastaavat kuin paperille painettuja asiakirjoja käytettäessä.

5.4.1. Vaarallisten aineiden rahtikirjat ja niihin liittyvät tiedot

5.4.1.1. Yleiset rahtikirjamerkinnät

5.4.1.1.1. Rahtikirjan (-kirjojen) on sisällettävä seuraavat tiedot jokaisesta kuljetettavaksi annettavasta vaarallisesta aineesta tai esineestä:

a) YK-numero;

b) aineen tai esineen virallinen nimi kohdan 3.1.2 mukaisesti täydennettynä tarvittaessa teknisellä, kemiallisella tai biologisella nimellä (ks. kohta 3.1.2.6);

c) kuljetusluokka tai luokan 1 räjähteiden vaarallisuusluokka, jonka jälkeen välittömästi yhteensopivuusryhmän kirjain;

d) pakkausryhmä, jos se aineelle tai esineelle on määritelty;

e) lyhenne ADR tai RID;

f) kollien lukumäärä ja kuvaus;

g) vaarallisten aineiden kokonaismäärä ja mittayksikkö (tilavuus tai bruttomassa taikka nettomassa);

Huom.

Sovellettaessa kohtaa 1.1.3.6 on kuljetettavien vaarallisten aineiden ja esineiden kokonaismäärä kuljetusyksikköä kohden ilmoitettava lukuarvona, joka on laskettu kohdan 1.1.3.6 mukaisesti.

h) lähettäjän nimi ja osoite;

i) vastaanottajan (-jien) nimi ja osoite;

j) mahdollisten erillissopimusten edellyttämä ilmoitus.

Vaadittujen tietojen sijainti ja järjestys rahtikirjassa on vapaavalintainen paitsi, että kohtien a), b), c), d) ja e) tiedot on oltava tässä järjestyksessä, esimerkiksi: "1098 ALLYYLIALKOHOLI, 6.1, I, ADR".

5.4.1.1.2. Rahtikirjatietojen on oltava helposti luettavissa.

5.4.1.1.3. Erityismääräykset jätteille

Kuljetettaessa vaarallista ainetta sisältävää jätettä (muuta kuin radioaktiivista jätettä) on YK-numeron ja aineen virallisen nimen edessä oltava sana "JÄTETTÄ", jos sana ei esiinny aineen virallisessa nimessä, esimerkiksi: "JÄTETTÄ, 1230 METANOLI, 3, II, ADR"; tai "JÄTETTÄ, 1993 PALAVA NESTE, N.O.S., (tolueeni ja etyylialkoholi), 3, II, ADR".

5.4.1.1.4. Erityismääräykset rajoitettuina määrinä pakatuille vaarallisille aineille

Rahtikirjaan ei tarvitse merkitä tietoja vaarallisista aineista, jos ne on pakattu luvun 3.4 mukaisesti rajoitettuina määrinä.

5.4.1.1.5. Erityismääräykset pelastuspakkauksille

Kun vaarallista ainetta kuljetetaan pelastuspakkauksessa, sana "PELASTUSPAKKAUS" on lisättävä aineen kuvauksen jälkeen rahtikirjaan.

5.4.1.1.6. Erityismääräykset tyhjille, puhdistamattomille pakkauksille, ajoneuvoille, konteille, säiliöille, monisäiliöajoneuvoille ja MEG-konteille

Tyhjät, puhdistamattomat pakkaukset, säiliöt ja vastaavat on merkittävä rahtikirjaan seuraavasti: "TYHJÄ PAKKAUS", "TYHJÄ ASTIA", "TYHJÄ IBC-PAKKAUS", "TYHJÄ AJONEUVO", "TYHJÄ SÄILIÖAJONEUVO", "TYHJÄ IRROTETTAVA SÄILIÖ", "TYHJÄ UN-SÄILIÖ", "TYHJÄ SÄILIÖKONTTI", "TYHJÄ KONTTI", "TYHJÄ MONISÄILIÖAJONEUVO", "TYHJÄ MEG-KONTTI" ja sen jälkeen viimeksi kuljetetun aineen luokka ja lyhenne "ADR" tai "RID". Esimerkiksi:

"TYHJÄ PAKKAUS, 3, ADR".

Kuljettaessa puhdistamattomia, tyhjiä kaasuastioita, joiden tilavuus on yli 1000 litraa, tyhjiä säiliöajoneuvoja, monisäiliöajoneuvoja, irrotettavia säiliöitä, UN-säiliöitä, säiliökontteja, MEG-kontteja, tyhjiä irtotavaraa kuljettaneita ajoneuvoja tai kontteja on edellä mainittua merkintää täydennettävä sanoilla: "viimeisin kuorma" ja viimeksi kuljetetun aineen YK-numerolla ja virallisella nimellä sekä tarvittaessa pakkausryhmällä. Esimerkiksi:

"TYHJÄ SÄILIÖAJONEUVO, 2, ADR, VIIMEISIN KUORMA: 1017 KLOORI"

Kuljetettaessa tyhjiä, puhdistamattomia säiliöitä, monisäiliöajoneuvoja ja MEG-kontteja lähimmälle puhdistus- tai huoltopaikalle kohdan 4.3.2.4.3 tai 7.5.8.1 määräysten mukaisesti on rahtikirjaan tehtävä seuraava lisämerkintä: "Kuljetus kohdan 4.3.2.4.3 mukainen" tai "Kuljetus kohdan 7.5.8.1 mukainen".

5.4.1.1.7. Erityismääräykset kuljetusketjuille, joihin sisältyy meri- tai ilmakuljetus

Kuljetettaessa kohdan 1.1.4.2 mukaisesti on rahtikirjaan tehtävä seuraava merkintä:

"Kuljetus kohdan 1.1.4.2 mukainen".

5.4.1.1.8. Erityismääräykset merikuljetukseen hyväksytyille UN-säiliöille

Kuljetettaessa kohdan 1.1.4.3 mukaisesti on rahtikirjaan tehtävä seuraava merkintä:

"Kuljetus kohdan 1.1.4.3 mukainen".

5.4.1.1.9. (Varattu)

5.4.1.1.10. Erityismääräykset kuljetusyksikölle sovellettaessa vapaarajoja

5.4.1.1.10.1. Sovellettaessa kohdan 1.1.3.6 vapaarajaa on rahtikirjaan tehtävä seuraava merkintä: "Aineiden määrä ei ylitä kohdan 1.1.3.6 enimmäismääriä".

5.4.1.1.10.2. Kuljetettaessa useamman kuin yhden lähettäjän lähetyksiä samassa kuljetusyksikössä ei rahtikirjoihin tarvitse tehdä kohdan 5.4.1.1.10.1 mukaista merkintää.

5.4.1.1.11. Erityismääräykset kuljetettaessa IBC-pakkauksia, joiden viimeisimmän määräaikaistarkastuksen määräaika on kulunut umpeen

Kuljetettaessa kohdan 4.1.2.2 mukaisesti on rahtikirjaan tehtävä seuraava merkintä: "Kuljetus kohdan 4.1.2.2 mukainen".

5.4.1.1.12. (Varattu)

5.4.1.1.13. Dispositions particulières relatives au transport en véhicule-citerne à compartiments multiples ou en unité de transport comportant une ou plusieurs citernes

Lorsque, par dérogation au point 5.3.2.1.2, la signalisation d'un véhicule-citerne à compartiments multiples ou d'une unité de transport comportant une ou plusieurs citernes est effectuée conformément au point 5.3.2.1.3, les matières contenues dans chaque citerne ou chaque compartiment d'une citerne doivent être précisées dans le document de transport.

5.4.1.2. Lisä- tai erityistiedot tietyille luokille

5.4.1.2.1. Luokan 1 erityismääräykset

a) Rahtikirjassa on ilmoitettava kohdan 5.4.1.1.1 g) vaatimusten lisäksi:

- jokaisen räjähteen räjähdysainesisällön(20) kokonaisnettomassa kilogrammoina;

- rahtikirjassa mainittujen kaikkien räjähteiden räjähdysainesisällön(21) kokonaisnettomassa kilogrammoina;

b) Kun kaksi eri ainetta on pakattu yhteen, on rahtikirjassa oltava kummankin räjähteen YK-numerot ja viralliset nimet, jotka on annettu luvun 3.2 taulukon A sarakkeissa 1 ja 2 isoilla kirjaimilla kirjoitettuina. Jos samaan kolliin on pakattu kohdan 4.1.10 erityismääräysten MP1, MP2 ja MP20-MP24 mukaisesti useampaa kuin kahta erilaista räjähdettä, on rahtikirjassa oltava merkintä: "Räjähdettä UN ..." sekä jokaisen aineen YK-numero;

c) Kuljetettaessa räjähteitä, jotka on luokiteltu n.o.s.-nimikkeeseen tai nimikkeeseen "UN 0190 NÄYTTEET, RÄJÄHTÄVÄT" tai jotka on pakattu kohdan 4.1.4.1 pakkaustavan P101 mukaisesti, on rahtikirjaan liitettävä kopio toimivaltaisen viranomaisen antamasta hyväksynnästä, joka sisältää kuljetusehdot. Hyväksymistodistuksen on oltava lähettäjämaan virallisella kielellä. Jos virallinen kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, niin sen on oltava myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, elleivät asianomaisten maiden väliset kuljetussopimukset toisin määrää;

d) Jos yhteensopivuusryhmään B ja D luokiteltuja räjähteitä sisältävät kollit on kuormattu yhdessä samaan ajoneuvoon kohdan 7.5.2.2 vaatimusten mukaisesti, on kohdan 7.5.2.2 taulukon alaviitteessä a tarkoitetun erillisen kontin/osaston hyväksymistodistus liitettävä rahtikirjaan;

e) Jos räjähteitä kuljetetaan pakattuna pakkaustavan P101 mukaisesti, on rahtikirjaan merkittävä "... toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä pakkaus" (ks. kohta 4.1.4.1, pakkaustapa P101).

Huom.

Rahtikirjaan saa merkitä aineen virallisen nimen lisäksi aineen kaupallisen tai teknisen nimen.

5.4.1.2.2. Luokan 2 lisämääräykset

a) Kuljetettaessa seoksia (ks. kohta 2.2.2.1.1) säiliöissä (irrotettavat säiliöt, kiinteät säiliöt, UN-säiliöt, säiliökontit tai monisäiliöajoneuvojen tai MEG-konttien säiliöstöt) on seoksen koostumus ilmoitettava tilavuus- tai massaprosentteina. Ainesosia, joiden osuus seoksessa on alle 1 %, ei tarvitse mainita (ks. myös kohta 3.1.2.6.1.2);

b) Kuljetettaessa kaasupulloja, putkiastioita, kaasuastioita, kryoastioita ja pullopaketteja kohdan 4.1.6.6 ehdoilla on rahtikirjaan tehtävä seuraava merkintä: "Kuljetus kohdan 4.1.6.6 mukainen".

5.4.1.2.3. Luokan 4.1 itsereaktiivisten aineiden ja luokan 5.2 orgaanisten peroksidien lisämääräykset

5.4.1.2.3.1. Kuljetettaessa luokan 4.1 itsereaktiivisia aineita ja luokan 5.2 orgaanisia peroksideja, jotka vaativat lämpötilavalvontaa kuljetuksen aikana, on rahtikirjaan merkittävä valvonta- ja hälytyslämpötila seuraavasti: "Valvontalämpötila: ... °C Hälytyslämpötila: ... °C".

5.4.1.2.3.2. Kuljetettaessa tiettyjä luokan 4.1 itsereaktiivisia aineita ja tiettyjä luokan 5.2 orgaanisia peroksideja, joille toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt mallin nro 1 mukaisen varoituslipukkeen poisjättämisen tietyistä pakkauksista (ks. kohta 5.2.2.1.9), on rahtikirjaan tehtävä seuraava merkintä: "Lipuketta nro 1 ei vaadita".

5.4.1.2.3.3. Kuljetettaessa itsereaktiivisia aineita ja orgaanisia peroksideja hyväksyntää edellyttävissä olosuhteissa (itsereaktiiviset aineet, ks. kohdat 2.2.41.1.13 ja 4.1.7.2.2; orgaaniset peroksidit, ks. kohdat 2.2.52.1.8 ja 4.1.7.2.2 sekä kohdan 6.8.4 erityismääräys TA2) on rahtikirjaan tehtävä vastaava merkintä. Esimerkiksi: "Kuljetus kohdan 2.2.52.1.8 mukainen".

Rahtikirjaan on liitettävä kopio toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnästä, joka sisältää kuljetusehdot.

5.4.1.2.3.4. Kuljetettaessa näytettä orgaanisesta peroksidista (ks. kohta 2.2.52.1.9) tai itsereaktiivisesta aineesta (ks. kohta 2.2.41.1.15) on rahtikirjaan tehtävä esimerkiksi seuraava merkintä: "Kuljetus kohdan 2.2.52.1.9 mukainen".

5.4.1.2.3.5. Kuljetettaessa tyypin G itsereaktiivisia aineita (ks. käsikirja "Manual of Tests and Criteria" (Kokeet ja kriteerit), osa II kohta 20.4.2 (g)) lähettäjä saa tehdä seuraavan merkinnän rahtikirjaan: "Aine ei kuulu luokkaan 4.1".

Kuljetettaessa tyypin G orgaanisia peroksideja [ks. käsikirja "Manual of Test and Criteria" (Kokeet ja kriteerit), osa II kohta 20.4.3 g)] lähettäjä saa tehdä seuraavan merkinnän rahtikirjaan: "Aine ei kuulu luokkaan 5.2".

5.4.1.2.4. Luokan 6.2 lisämääräykset

a) Jos tartuntavaarallinen aine on geenitekniikalla muunnettu aine, on rahtikirjaan tehtävä seuraava merkintä: "Geenitekniikalla muunnettuja mikro-organismeja";

b) Kohdan 2.2.62.1.8 mukaisesti kuljetettavaksi annetuista diagnostisista näytteistä on käytettävä virallista nimeä: "Diagnostinen näyte, sisältää..." (sekä tartuntavaarallisen aineen nimi, jonka perusteella aine on luokiteltu);

c) Kuljetettaessa helposti pilaantuvia aineita on lisäksi tehtävä merkintä. Esimerkiksi: "Jäähdytettävä +2/+4 °C" tai "Kuljetettava jäädytettynä" tai "Ei saa jäätyä".

5.4.1.2.5. Luokan 7 erityismääräykset

5.4.1.2.5.1. Lähettäjän on ilmoitettava jokaisen lähetyksen rahtikirjassa seuraavat tiedot annetussa järjestyksessä:

a) Aineen YK-numero ja numeron eteen kirjaimet "UN";

b) Aineen virallinen nimi;

c) Aineen luokan numero "7";

d) Jokaisen radionuklidin nimi tai tunnus taikka radionuklidien seoksen kyseessä ollessa soveltuva yleinen kuvaus tai luettelo rajoittavimmista radionuklideista;

e) Selostus aineen fysikaalisesta tilasta tai kemiallisesta muodosta tai ilmoitus, että aine on erityismuodossa olevaa tai heikosti leviävää radioaktiivista ainetta. Kemiallisen muodon kuvaukseksi riittää yhdisteen molekyylikaava;

f) Radioaktiivisen sisällön suurin aktiivisuus kuljetuksen aikana käyttäen yksikkönä becquerel (Bq) ja sen soveltuvaa kerrannaisyksikön SI-etuliitettä (ks. kohta 1.2.2.1). Fissioituville aineille voidaan aktiivisuuden asemesta käyttää fissioituvien aineiden massaa yksikkönä gramma (g) tai sen kerrannaisyksikkö;

g) Kollin luokka: I-VALKOINEN, II-KELTAINEN tai III-KELTAINEN;

h) Kuljetusindeksi (vain luokissa II-KELTAINEN ja III-KELTAINEN);

(i) Kriittisyysturvallisuusindeksi fissioituvia aineita lähetettäessä, lukuun ottamatta lähetyksiä, jotka ovat kohdan 6.4.11.2 mukaisesti vapautettuja;

j) Jokainen lähetystä koskeva toimivaltaisen viranomaisen antama hyväksymistodistuksen tunnus (radioaktiivinen aine erityismuodossa, heikosti leviävä radioaktiivinen aine, erityisjärjestelyt, kollin rakennetyyppi tai kuljetus);

k) Kolleja lisäpäällyksessä tai kontissa lähetettäessä tarkka selostus jokaisen lisäpäällyksessä tai kontissa olevan kollin sisällöstä ja tarvittaessa jokaisesta lähetyksen lisäpäällyksestä tai kontista. Jos lisäpäällyksestä tai kontista poistetaan kolleja välillä olevassa purkamispaikassa, on kuormaa vastaavien rahtikirjojen oltava saatavilla;

l) Jos lähetys on kuljetettava yksinkäytössä, merkintä: "KULJETUS YKSINKÄYTÖSSÄ"; ja

m) LSA-II- ja LSA-III -aineille sekä SCO-I- ja SCO-II -esineille lähetyksen kokonaisaktiivisuus ilmaistuna A2-arvon kerrannaisella.

5.4.1.2.5.2. Lähettäjän on rahtikirjoihin liitettävä ohjeet kuljetuksen suorittajalta mahdollisesti edellytettävistä toimenpiteistä. Ohjeet on laadittava kuljetuksen suorittajan tai toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämillä kielillä ja ohjeiden on sisällettävä vähintään seuraavat:

a) Kollin, lisäpäällyksen tai kontin kuormaamisen, kuljetuksen, käsittelyn ja purkamisen yhteydessä suoritettavat lisätoimenpiteet mukaan lukien erityiset kuormausohjeet, joilla varmistetaan lämmön turvallinen pääsy kollista (ks. kohdan 7.5.11 erityismääräys CV33 (3.2)), tai ilmoitus, ettei lisätoimenpiteitä tarvita;

b) Kuljetusmuotoa tai ajoneuvoa koskevat rajoitukset ja tarpeelliset tiedot kuljetusreitistä;

c) Lähetystä koskevat sovellettavat hätätilanteen varotoimet.

5.4.1.2.5.3. Toimivaltaiselta viranomaiselta edellytettyjen todistusten ei tarvitse välttämättä olla lähetyksen mukana. Lähettäjän on annettava ne kuljetuksen suorittajalle (-jille) ennen kuormaamista ja purkamista.

5.4.1.3. (Varattu)

5.4.1.4. Muoto ja käytettävä kieli

5.4.1.4.1. Kohdissa 5.4.1.1 ja 5.4.1.2 mainitut tiedot sisältävä asiakirja voi olla sama kuin muun kuljetusmuodon voimassa olevien määräysten edellyttämä asiakirja. Jos tavaran vastaanottajia on useita, saa vastaanottajien nimet ja osoitteet ja toimitettavat määrät, jotta kuljetuksen määrä ja luonne voidaan arvioida milloin tahansa, merkitä muihin käytettäviin asiakirjoihin tai muihin erityismääräysten velvoittamiin asiakirjoihin, joiden on oltava ajoneuvossa mukana. Rahtikirjassa käytettävät kielet ovat suomi tai ruotsi.

Asiakirjassa olevat tiedot on oltava lähettäjämaan virallisella kielellä, ja jos virallinen kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, niin myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, elleivät mahdolliset kansainväliset maantiekuljetustariffit tai asianomaisten maiden väliset kuljetussopimukset toisin määrää.

5.4.1.4.2. Jos kuorman koosta johtuen lähetystä ei voi kuormata kokonaan yhteen kuljetusyksikköön, on vähintään yhtä monta erillistä rahtikirjaa tai rahtikirjan kopiota oltava kuin on kuljetusyksikköjäkin. Jos kohdan 7.5.2 mukaisesti yhteenkuormaaminen samaan ajoneuvoon on kielletty, on lähetys tai lähetyksen osa lisäksi varustettava erillisillä rahtikirjoilla.

Kuljetettavan aineen vaarallisuuteen liittyvän tiedon (kuten kohdassa 5.4.1.1) saa sisällyttää tai yhdistää olemassaoleviin rahtikirjoihin tai lastinkäsittelyasiakirjoihin. Asiakirjassa olevan tiedon asettelun [tai käytettäessä elektronisen tiedon käsittelyä (EDP) tai elektronisen tiedon vaihtoa (EDI) vastaavan tiedon esitysjärjestys] on oltava kohdan 5.4.1.1.1 mukainen.

Kun olemassa olevaa rahtikirjaa tai lastinkäsittelyasiakirjaa ei voida käyttää asiakirjana kuljetettaessa vaarallisia aineita eri kuljetusmuodoissa, on kohdassa 5.4.4 esitetyn esimerkin mukaisen asiakirjan käyttö suositeltavaa(22).

5.4.1.5. Vaarattomat aineet

Jos luvun 3.2 taulukossa A mainittu aine ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan siksi, että se ei ole vaarallinen osan 2 mukaan, voi lähettäjä tehdä merkinnän rahtikirjaan. Esimerkiksi:

"AINE EI KUULU LUOKKAN..."

Huom.

Tätä määräystä voidaan käyttää erityisesti silloin, kun lähettäjä katsoo, että lähetys voi joutua tarkastetuksi kuljetuksen aikana kuljetettavan aineen (esim. liuos tai seos) kemiallisen luonteen takia tai siksi, että ainetta pidetään vaarallisena muiden määräysten mukaan.

5.4.2. Kontin/ajoneuvon pakkaustodistus

Jos vaarallisten aineiden kuljetusta suurkontissa seuraa merikuljetus, on rahtikirjan mukaan liitettävä IMDG-koodin kohdan 5.4.2(23) mukainen kontin pakkaustodistus(24).

Kohdan 5.4.1 mukaisen rahtikirjan ja edellä mainitun pakkaustodistuksen saa yhdistää yhdeksi asiakirjaksi. Jos näin ei tehdä, on nämä asiakirjat liitettävä toisiinsa kiinni.

Jos nämä on tiedot yhdistetty yhdeksi asiakirjaksi, riittää, että rahtikirjaan liitetään mukaan vakuutus siitä, että kontti on kuormattu kysymykseen tulevan kuljetusmuodon (merikuljetus) määräysten mukaisesti sekä merkitään kontin pakkaustodistuksesta vastuussa olevan henkilön tunnistetiedot.

Huom.

Kontin pakkaustodistusta ei edellytetä UN-säiliöille, säiliökonteille ja MEG-konteille.

5.4.3. Kirjalliset turvallisuusohjeet

5.4.3.1. Kuljetuksen aikaisen onnettomuuden tai hätätilanteen varalta on kuljettajalla oltava kirjalliset turvallisuusohjeet, joissa lyhyesti ilmoitetaan jokaisesta kuljetettavasta vaarallisesta aineesta tai esineestä tai jokaisesta vaarallisesta tavararyhmästä, jolla on samat vaaraominaisuudet kuin kuljetettavalla aineella tai esineellä:

a) aineen tai esineen tai tavararyhmän nimi, luokka ja YK-numero tai tavararyhmälle niiden aineiden YK-numerot, joille nämä ohjeet on tarkoitettu tai soveltuvat;

b) kuljetettavan vaarallisen aineen aiheuttaman vaaran laatu sekä kuljettajalle tarkoitetut toimenpiteet ja henkilönsuojaimet;

c) yleiset toimenpiteet, esimerkiksi tienkäyttäjien ja ohikulkijoiden varoittaminen ja poliisin/palokunnan hälyttäminen;

d) vähäisiin vuoto- tai läikkymistapauksiin liittyvät lisätoimenpiteet aineen leviämisen estämiseksi, jos se voidaan suorittaa ilman henkilöön kohdistuvaa vaaraa;

e) erityistoimenpiteet tietyille aineille, tarvittaessa;

f) välttämättömät välineet yleisiin toimenpiteisiin sekä tarvittaessa lisä- ja/tai erityistoimenpiteisiin.

5.4.3.2. Lähettäjän on hankittava ja välitettävä nämä ohjeet kuljettajalle viimeistään, kun vaarallinen aine kuormataan ajoneuvoon. Tiedot ohjeista on välitettävä kuljetuksen suorittajalle viimeistään, kun kuljetusmääräys on annettu niin, että kuljetuksen suorittajalle jää riittävästi aikaa varmistaa, että kyseessä olevat työntekijät ovat tietoisia näistä ohjeista ja pystyvät toimimaan niiden mukaisesti oikein ja varmistamaan, että ajoneuvossa on tarvittavat välineet.

5.4.3.3. Lähettäjä on vastuussa ohjeiden sisällöstä. Ohjeiden on oltava sellaisella kielellä, jota vaarallisten aineiden kuljettaja(t) pystyy(-vät) lukemaan ja ymmärtämään, sekä lähtömaan, kauttakulkumaiden ja määräpaikkamaan kielillä. Jos valtiolla on useampi virallinen kieli, toimivaltainen viranomainen määrittää koko maan tai jokaisen alueen tai alueen osan virallisen kielen tai viralliset kielet.

5.4.3.4. Nämä ohjeet on pidettävä helposti saatavilla ajoneuvon ohjaamossa.

5.4.3.5. Kohdan 5.4.3 mukaiset kirjalliset ohjeet, jotka eivät koske ajoneuvossa kuljetettavana olevia aineita, on pidettävä erillään kuormaa koskevista asiakirjoista siten, ettei sekaantumisen mahdollisuutta ole.

5.4.3.6. Kuljetuksen suorittajan on huolehdittava siitä, että ajoneuvon kuljettajat ymmärtävät nämä ohjeet ja osaavat toimia niiden mukaisesti.

5.4.3.7. Yhteenkuormattaessa tavaroita, jotka sisältävät pakattuja vaarallisia aineita, jotka kuuluvat eri aineryhmiin, mutta joilla on samat vaaraominaisuudet, saa kirjalliset ohjeet rajoittaa yhteen ohjeeseen yhtä vaarallisten aineiden luokkaa kohti ajoneuvossa kuljetettavina olevista vaarallisista aineista. Sellaisissa tapauksissa ei ohjeissa tarvitse mainita aineiden nimiä tai YK-numeroita.

5.4.3.8. Nämä ohjeet on laadittava seuraavaan muotoon:

KUORMA

- Aineen tai esineen rahtikirjaan merkittävä virallinen nimi, luokka ja YK-numero tai samanlaiset vaaraominaisuudet omaavan aineryhmän nimi, luokka ja YK-numero tai aineryhmälle niiden aineiden YK-numerot, joille ohjeet on tarkoitettu tai joille ne soveltuvat.

- Kuvauksen on rajoituttava esim. aineen fyysiseen olomuotoon sisältäen aineen värin ja mainintaan mahdollisesta hajusta, joka auttaa huomaamaan vuodot ja läikkymisen.

VAARAN LAATU

Lyhyt luettelo vaaroista:

- Pääasiallinen vaara;

- Muut vaarat mukaan lukien mahdolliset jälkivaikutukset ja ympäristöuhat;

- Aineen käyttäytyminen sen joutuessa kosketuksiin tulen kanssa tai kuumentuessa (hajoaminen, räjähtäminen, myrkyllisten kaasujen muodostuminen, jne.);

- Jos kuljetettava aine reagoi vaarallisesti veden kanssa, on se mainittava tässä kohdassa.

HENKILÖKOHTAINEN SUOJAUS

Maininta kuljettajalle tarkoitetusta kohdan 8.1.5 mukaisesta henkilökohtaisesta suojauksesta.

KULJETTAJAN YLEISET TOIMENPITEET

Maininta seuraavista ohjeista:

- Sammuta moottori;

- Avotuli kielletty, tupakointi kielletty;

- Merkitse tiet varoitusmerkein, ja varoita muita tien käyttäjiä ja ohikulkijoita;

- Ilmoita yleisölle vaarasta, ja anna ohjeita pysytellä tuulen yläpuolella;

- Ilmoita poliisille ja palokunnalle mahdollisimman pian.

KULJETTAJAN LISÄ- JA/TAI ERITYISTOIMENPITEET

Tässä on oltava sopivat ohjeet kuten myös luettelo kuljetettavan tavaran luokan mukaan määräytyvistä välttämättömistä välineistä (esim. lapio, keräilyastia, jne.) kuljettajan lisä- ja/tai erityistoimenpiteitä varten.

On otettava huomioon, että kuljettajille on annettu ohjeet ja koulutus lisätoimenpiteistä vähäisissä vuoto- tai läikkymistapauksissa aineen leviämisen estämiseksi. Toimenpiteet on voitava suorittaa ilman henkilöön kohdistuvaa vaaraa.

On otettava huomioon, että lähettäjän suosittelemat erityistoimenpiteet edellyttävät kuljettajalta erityiskoulutusta. Tarvittaessa tarkoituksenmukaiset ohjeet on sisällytettävä tähän kuten myös luettelo näitä erityistoimenpiteitä varten vaadittavista varusteista.

TULIPALO

Ohjeita kuljettajalle tulipalon sattuessa:

On otettava huomioon, että kuljettaja on saanut koulutuksen toimia ajoneuvossa sattuvien vähäisten tulipalojen varalta. Hänen ei tule yrittää sammuttaa kuormaa koskevia paloja.

ENSIAPU

Ohjeita kuljettajalle kuljettajan joutuessa kosketukseen kuljetettavan aineen (kuljetettavien aineiden) kanssa.

LISÄTIETOJA

5.4.4. Lomakemalli kuljetettaessa vaarallisia aineita eri kuljetusmuodoissa

Lomakemallia voidaan käyttää, kun yhdistetään vakuutus vaarallisista aineista ja kontin pakkaustodistus kuljetettaessa vaarallisia aineita eri kuljetusmuodoissa.

>PIC FILE= "L_2004018FI.073901.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.074001.TIF">

LUKU 5.5

Erityismääräykset

5.5.1. Riskiryhmiin 3 ja 4 kuuluvien tartuntavaarallisten aineiden lähettämistä koskevat erityismääräykset

5.5.1.1. Eläviä selkärankaisia tai selkärangattomia eläimiä ei saa käyttää kantajina tartuntavaarallista ainetta kuljetettaessa paitsi, jos ainetta ei voi kuljettaa millään muulla tavalla. Tällaiset eläimet on pakattava, merkittävä, varustettava varoituslipukkeilla ja kuljetettava soveltuvien eläinten kuljetuksesta annettujen määräysten mukaisesti(25).

5.5.1.2. Tartuntavaarallisten aineiden kuljetusten suoritus edellyttää lähettäjän, kuljetuksen suorittajan ja vastaanottajan välistä tiivistä yhteistyötä turvallisuuden sekä oikean saapumisajan ja hyvän kunnon varmistamiseksi. Tätä varten on tehtävä seuraavat toimenpiteet:

a) Ennakkotoimenpiteet lähettäjän, kuljetuksen suorittajan ja vastaanottajan välillä. Tartuntavaarallisia aineita ei saa antaa kuljetettavaksi ennen kuin ennakkotoimenpiteet lähettäjän, kuljetuksen suorittajan ja vastaanottajan välillä on tehty tai ennen kuin vastaanottaja on varmistanut toimivaltaiselta viranomaiselta, että aineita voidaan kuljettaa määräysten mukaisesti ja että lähetys toimitetaan viivytyksettä määränpäähän;

b) Lähetyskirjojen laatiminen. Kuljetuksen viivytyksettömän etenemisen varmistamiseksi on tarpeellista laatia kaikki lähetyskirjat, mukaan lukien rahtikirja (ks. luku 5.4), täysin kuljetettavaa ainetta koskevien määräysten mukaisesti;

c) Kuljetusreitti. Kuljetukseen on käytettävä nopeinta mahdollista kuljetusreittiä. Jos uudelleenkuormaus on välttämätön, on suoritettava ennakkotoimenpiteet kuljetettavan aineen nopean käsittelyn, viiveettömän kulun ja valvonnan varmistamiseksi;

d) Lähettäjän oikea-aikainen ilmoitus vastaanottajalle kaikista kuljetustiedoista. Lähettäjän on ilmoitettava etukäteen vastaanottajalle kuljetuksen yksityiskohdat, kuten kuljetustapa, rahtikirjan numero sekä päivämäärä ja kelloaika odotetulle saapumisajalle määränpäähän, jotta lähetys voidaan noutaa välittömästi. Tämä ilmoitus on toimitettava nopeimmalla viestintävälineellä.

5.5.1.3. Kuolleet eläimet, joiden tiedetään tai kohtuullisella varmuudella voidaan olettaa sisältävän tartuntavaarallista ainetta, on pakattava, merkittävä, varustettava varoituslipukkeilla ja kuljetettava alkuperämaan(26) toimivaltaiselta viranomaiselta, eläinjätteen käsittelystä antamien ehtojen(27) mukaisesti.

5.5.2. Kaasulla desinfioituja kontteja ja ajoneuvoja koskevat erityismääräykset

5.5.2.1. Kuljetettaessa kaasulla desinfioituja kontteja ja ajoneuvoja on rahtikirjoihin merkittävä desinfioinnin päivämäärä sekä käytetyn desinfiointiaineen laatu ja määrä. Nämä tiedot on oltava lähettäjämaan virallisella kielellä, ja jos kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, niin niiden on oltava myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, elleivät asianomaisten maiden väliset kuljetussopimukset toisin määrää.

Lisäksi on oltava ohjeet desinfiointiainejäännöksien poistamisesta sekä tarvittaessa tiedot käytetystä kaasutuslaitteistosta.

5.5.2.2. Jäljempänä esitetty varoitusmerkki on kiinnitettävä jokaiseen kaasulla desinfioituun konttiin tai ajoneuvoon sellaiseen paikkaan, että kontin tai ajoneuvon sisälle menevät henkilöt näkevät sen helposti.

Varoitusmerkin tiedot on kirjoitettava lähettäjän valitsemalla tarkoituksenmukaisella kielellä.

>PIC FILE= "L_2004018FI.074201.TIF">

Osa 6

PAKKAUSTEN, IBC-PAKKAUSTEN, SUURPÄÄLLYSTEN JA SÄILIÖIDEN RAKENNETTA JA TESTAUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

LUKU 6.1

Pakkausten rakennetta ja testausta koskevat määräykset

6.1.1. Yleistä

6.1.1.1. Tämän luvun vaatimuksia ei sovelleta:

(a) Luokan 7 radioaktiivisia aineita sisältäviin kolleihin, ellei toisin ole säädetty (ks. kohta 4.1.9);

(b) Luokan 6.2 tartuntavaarallisia aineita sisältäviin kolleihin, ellei toisin ole säädetty (ks. huomautus luvun 6.3 alussa ja kohdan 4.1.4.1 pakkaustapa P621);

(c) Luokan 2 kaasuja sisältäviin astioihin;

(d) Kolleihin, joiden nettomassa on yli 400 kg;

(e) Pakkauksiin, joiden tilavuus on yli 450 litraa.

6.1.1.2. Kohdassa 6.1.4 esitetyt pakkausten vaatimukset perustuvat tällä hetkellä käytettäviin pakkauksiin. Jotta tieteen ja teknologian kehitys voitaisiin ottaa huomioon, saa käyttää myös pakkauksia, joiden spesifikaatiot poikkeavat kohdassa 6.1.4 esitetyistä edellyttäen, että ne ovat yhtä kestäviä, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja ne läpäisevät kohtien 6.1.1.3 ja 6.1.5 testit. Muita kuin tässä luvussa kuvattuja koemenetelmiä saa käyttää, jos ne ovat vastaavia ja toimivaltaisen viranomaisen.

6.1.1.3. Pakkauksen, jota käytetään nesteen kuljetukseen, on läpäistävä soveltuva tiiviyskoe, ja sen on täytettävä kohdan 6.1.5.4.3 mukainen soveltuva koetaso:

(a) ennen sen ensimmäistä käyttöä kuljetukseen;

(b) kunnostuksen tai uusiovalmistuksen jälkeen, ennen kuin se otetaan uudelleen kuljetuskäyttöön.

Tässä kokeessa pakkaukseen ei tarvitse olla kiinnitettynä sen omaa suljinta.

Yhdistettyjen pakkausten sisäastian saa testata ilman ulkopakkausta edellyttäen, että sillä ei ole vaikutusta koetuloksiin.

Tätä koetta ei tarvitse tehdä:

- pakkausyhdistelmien sisäpakkauksille;

- yhdistettyjen pakkausten sisäastioille (lasiset, posliiniset tai keraamiset), jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR";

- peltipakkauksille, jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR".

6.1.1.4. Pakkaukset on valmistettava ja testattava laadunvarmistusohjelman mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen tyydyttävällä tavalla, jotta varmistetaan, että jokainen valmistettu pakkaus täyttää tämän luvun vaatimukset.

6.1.2. Pakkaustyyppien tunnusmerkinnät

6.1.2.1. Tunnusmerkintä käsittää:

(a) arabialaisen numeron, joka ilmaisee pakkaustyypin, esim. tynnyri, kanisteri;

(b) ison latinalaisen kirjaimen (tai kirjaimet), joka ilmaisee pakkauksen materiaalin, esim. teräs, puu;

(c) tarvittaessa pakkaustyypin laatua tarkentavan arabialaisen numeron.

6.1.2.2. Yhdistetylle pakkaukselle käytetään tunnuksessa kahta perättäistä latinalaista isoa kirjainta. Ensimmäinen kirjain ilmaisee sisäastian materiaalin ja toinen vastaavasti ulkopakkauksen materiaalin.

6.1.2.3. Pakkausyhdistelmille ja tartuntavaarallisia aineita sisältäville pakkauksille, jotka on merkitty kohdan 6.3.1.1 mukaisesti, käytetään vain ulkopakkauksen tunnusnumeroa.

6.1.2.4. Pakkaustunnusta voivat seurata kirjaimet "T", "V" tai "W". Kirjain "T" osoittaa pelastuspakkausta, joka on kohdan 6.1.5.1.11 vaatimusten mukainen. Kirjain "V" osoittaa kohdan 6.1.5.1.7 vaatimusten mukaista erityispakkausta. Kirjain "W" osoittaa, että pakkaus on tunnuksen osoittamaa tyyppiä, mutta valmistettu kohdan 6.1.4 määritelmistä poikkeavalla tavalla, ja sen katsotaan kohdan 6.1.1.2 vaatimusten mukaisesti olevan vastaava.

6.1.2.5. Pakkaustyypin ilmaisemiseen on käytettävä seuraavia numeroita:

1. Tynnyri

2. Puutynnyri

3. Kanisteri

4. Laatikko

5. Säkki

6. Yhdistetty pakkaus

7. (Varattu)

0. Peltipakkaus

6.1.2.6. Pakkauksen materiaalin ilmaisemiseen on käytettävä seuraavia isoja kirjaimia:

A. Teräs (kaikki tyypit ja pintakäsittelyt)

B. Alumiini

C. Puu

D. Vaneri

F. Muut puupohjaiset levyt

G. Pahvi

H. Muovi

L. Tekstiilikudos

M. Paperi, monikerroksinen

N. Metalli (muut kuin teräs tai alumiini)

P. Lasi, posliini tai keramiikka

6.1.2.7. Seuraavassa taulukossa on esitetty tunnukset, joita on käytettävä pakkaustyypin nimeämiseen ottaen huomioon pakkaustyyppi, käytetty materiaali ja pakkaustyypin tarkennus. Taulukossa on viittaus myös tämän luvun kohtiin, joissa on esitetty pakkausta koskevat asianmukaiset vaatimukset:

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.3. Merkintä

Huom.

1. Merkintä ilmaisee, että näin merkitty pakkaus vastaa tyyppihyväksyttyä, testit läpäissyttä rakennetyyppiä ja täyttää tämän luvun määräykset, jotka koskevat pakkauksen valmistusta, mutta ei sen käyttöä. Merkintä ei vielä välttämättä takaa, että pakkausta saa käyttää tietyn aineen kuljetukseen. Yleisesti pakkaustyyppi (esim. terästynnyri), sen enimmäistilavuus ja/tai suurin sallittu massa ja mahdolliset erityismääräykset on annettu eri aineille luvun 3.2 taulukossa A.

2. Merkintä on tarkoitettu pakkausten valmistajien, kunnostajien, pakkausten käyttäjien, kuljetuksen suorittajien ja sääntelyviranomaisten avuksi. Uuden pakkauksen käyttöön liittyvä alkuperäinen merkintä on sen valmistajan keino ilmaista pakkauksen tyyppi ja osoittaa ne koestusta koskevat määräykset, jotka on täytetty.

3. Merkintä ei aina ilmaise koetasojen täydellisiä yksityiskohtia jne., ja nämä voidaan myöhemmin tarvittaessa ottaa huomioon hankkimalla tieto esim. koetodistuksesta, koeselostuksesta tai hyväksyttävästi testin läpäisseiden pakkausten rekisteristä. Esimerkiksi pakkausta, jolla on X tai Y merkintä, voidaan käyttää aineille, joiden pakkausryhmän vaarallisuusaste on vähäisempi ja joiden suhteellisen tiheyden(28) suurin sallittu arvo on määritelty ottaen huomioon kerroin 1,5 tai 2,25, jotka ovat kohdan 6.1.5 pakkauksia koskevissa testausvaatimuksissa. Pakkausryhmän I pakkausta, joka on testattu aineella, jonka suhteellinen tiheys on 1,2, saa käyttää pakkausryhmän II pakkauksena aineille, joiden suhteellinen tiheys on 1,8, tai pakkausryhmän III pakkauksena aineille, joiden suhteellinen tiheys on 2,7, edellyttäen, että kaikki käyttökriteerit täyttyvät myös aineella, jolla on korkeampi suhteellinen tiheys.

6.1.3.1. Jokaisessa tämän direktiivin mukaisessa pakkauksessa on oltava kestävä, luettava, siten sijoitettu ja pakkauksen kokoon nähden sellainen merkintä, että se on helposti nähtävissä. Kollien bruttomassan ollessa yli 30 kg on merkinnän tai sen jäljennöksen oltava pakkauksen päällä tai sivulla. Kirjaimien, numeroiden ja symbolien on oltava vähintään 12 mm korkeita lukuun ottamatta enintään 30 litran tai 30 kg:n pakkauksia, joissa merkintöjen on oltava vähintään 6 mm korkuisia, ja enintään 5 litran tai 5 kg:n pakkauksia, joissa merkintöjen koon on oltava pakkauksen kokoon nähden sopivia.

Merkinnän on oltava seuraava:

(a) (i) YK-pakkaustunnus:

>PIC FILE= "L_2004018FI.074701.TIF">

Tätä merkintää ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan pakkausta, joka on tämän luvun asianomaisten määräysten mukainen. Metallipakkauksissa, joihin merkintä on tehty meistämällä, saa pakkaustunnuksensijasta käyttää kirjaimia "UN"; tai

(ii) Tunnus "RID/ADR" pakkauksille, jotka on hyväksytty rautatie- ja tiekuljetukseen.

Yhdistetyille pakkauksille (lasiset, posliiniset tai keraamiset) sekä peltipakkauksille, jotka täyttävät lievemmät pakkausvaatimukset [ks. kohdat 6.1.1.3, 6.1.5.3.1 (e), 6.1.5.3.4 (c), 6.1.5.4, 6.1.5.5.1 ja 6.1.5.6];

(b) Kohdan 6.1.2 mukainen pakkauksen tunnusmerkintä;

(c) Kaksiosainen tunnus:

(i) Iso kirjain sen pakkausryhmän mukaan, mitkä testit rakennetyyppi on läpäissyt:

X pakkausryhmille I, II ja III;

Y pakkausryhmille II ja III;

Z vain pakkausryhmälle III;

(ii) Suhteellinen tiheys (pyöristettynä ensimmäiseen desimaaliin), jolle rakennetyyppi on testattu, nesteille tarkoitetuille pakkauksille, joissa ei ole sisäpakkausta. Tämän merkinnän saa jättää pois, jos suhteellinen tiheys on enintään 1,2. Enimmäisbruttomassa kilogrammoina kiinteille aineille tarkoitetuille pakkauksille tai pakkauksille, joissa on sisäpakkaus.

Enimmäisbruttomassa kilogrammoina peltipakkauksille, jotka on tarkoitettu nesteille, joiden viskositeetti 23 °C lämpötilassa on yli 200 mm2/s, ja jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR".

(d) Joko kirjain "S" kiinteille aineille tarkoitetuille pakkauksille tai pakkauksille, joissa on sisäpakkaus, tai koepaine (yksikkönä kPa) pyöristettynä lähimpään 10 kPa:iin nesteille tarkoitetuille pakkauksille (lukuun ottamatta pakkausyhdistelmiä), jos pakkaus on hyväksytty nestepainekokeessa.

Kirjain "S" peltipakkauksille, jotka on tarkoitettu nesteille, joiden viskositeetti 23 °C lämpötilassa on yli 200 mm2/s, ja jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR".

Huom.

Kohdan (d) määräykset eivät koske luokan 6.2 UN 2814 tai 2900 aineiden kuljetukseen tarkoitettuja pakkauksia.

(e) Pakkauksen valmistusvuoden kaksi viimeistä numeroa. Tyypin 1H ja 3H pakkaukseen on merkittävä myös valmistuskuukausi, jonka saa merkitä pakkauksen eri kohtaan kuin muut merkinnät. Sopiva valmistuskuukauden merkitsemistapa on:

>PIC FILE= "L_2004018FI.074801.TIF">

(f) Hyväksynnän antaneen valtion tunnus, ilmoitettuna kansainvälisessä liikenteessä käytettävällä moottoriajoneuvojen kansallisuustunnuksella(29).

(g) Valmistajan nimi tai muu toimivaltaisen viranomaisen määräämä pakkauksen tunnusmerkintä.

6.1.3.2. Jokaisessa uudelleen käytettävässä pakkauksessa, jonka voi kunnostaa ja josta voisi kunnostuksessa pyyhkiytyä pakkausmerkinnät pois, on kohdissa 6.1.3.1 (a)-(e) mainitut merkinnät oltava pysyvällä tavalla tehtyinä. Merkinnät ovat pysyviä, jos ne ovat luettavissa korjauksen jälkeen (esim. meistetyt merkinnät). Yli 100 litran tilavuisia metallitynnyreitä lukuun ottamatta saa nämä pysyvät merkinnät korvata pakkauksissa kohdassa 6.1.3.1 esitetyillä vastaavilla kestävillä merkinnöillä.

6.1.3.2.1. Jokaisessa uudessa metallitynnyrissä, jonka tilavuus on yli 100 litraa, on kohdassa 6.1.3.1 tarkoitettujen kestävien merkintöjen lisäksi oltava pohjassa kohtien 6.1.3.1 (a)-(e) mukaiset merkinnät sekä ainakin vaipan metallin nimellispaksuus (millimetreinä, 0,1 mm:n tarkkuudella) pysyvällä tavalla merkittyinä (esim. meistettyinä). Jos metallitynnyrin jommankumman päädyn nimellispaksuus on ohuempi kuin vaipan, on yläpäädyn, vaipan ja alapäädyn nimellispaksuudet merkittävä pohjaan pysyvällä tavalla (esim. meistämällä), esimerkiksi "1,0-1,2-1,0" tai "0,9-1,0-1,0". Metallin nimellispaksuus on määritettävä soveltuvan ISO-standardin mukaisesti, esim. standardi ISO 3574:1999 teräs. Kohtien 6.1.3.1 (f) ja (g) merkinnät eivät saa olla pysyviä (esim. meistettyjä) paitsi kohdan 6.1.3.2.3 mainitsemissa tapauksissa.

6.1.3.2.2. Uusiovalmistettujen metallitynnyreiden merkintöjen ei tarvitse olla pysyviä (esim. meistettyjä), jos pakkaustyypissä ei ole tapahtunut muutosta eikä rakenteen kiinteitä osia ole vaihdettu tai poistettu. Muissa uusiovalmistetuissa metallitynnyreissä kohdissa 6.1.3.1 (a)-(e) mainittujen merkintöjen on oltava pysyviä (esim. meistettyjä), ja niiden on sijaittava tynnyrin yläpäädyssä tai sivulla.

6.1.3.2.3. Toistuvaa uudelleenkäyttöä kestävistä materiaaleista (esim. ruostumattomasta teräksestä) valmistetuissa metallitynnyreissä kohtien 6.1.3.1 (f) ja (g) merkinnät saavat olla pysyviä (esim. meistettyjä).

6.1.3.2.4. Yksi kohdan 6.1.3.1 mukainen merkintä saa kuulua vain yhdelle rakennetyypille tai tyyppisarjalle. Erilaiset pintakäsittelyt eivät muuta pakkauksen tyyppiä.

"Tyyppisarja" tarkoittaa rakenteeltaan samaa tyyppiä olevia pakkauksia, joiden seinämän paksuus, valmistusaine ja poikkileikkaus ovat samat ja jotka eroavat tyyppihyväksytystä pakkauksesta ainoastaan korkeuden suhteen siten, että korkeus on pienempi.

Astian suljinten on oltava tunnistettavissa koeselostuksessa kuvatuiksi sulkimiksi.

6.1.3.3. Merkinnässä on noudatettava kohdan 6.1.3.1 järjestystä, ks. kohdan 6.1.3.7 esimerkit. Muuta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää lisämerkintää on käytettävä siten, että merkinnän eri osat ovat edelleen erehtymättömästi tunnistettavissa kohdan 6.1.3.1 mukaisesti.

6.1.3.4. Pakkauksen korjauksen jälkeen on korjaajan tehtävä pakkaukseen mainitussa järjestyksessä seuraavat kestävät merkinnät:

(h) Valtion tunnus, jossa korjaus on suoritettu, ilmoitettuna kansainvälisessä liikenteessä käytettävällä moottoriajoneuvojen kansallisuustunnuksella(30).

(i) Korjaajan nimi tai hyväksytty korjaajan tunnus.

(j) Korjausvuosi, kirjain "R" ja jokaiseen kohdassa 6.1.1.3 mainitun tiiviyskokeen läpäisseeseen pakkaukseen lisäksi kirjain "L".

6.1.3.5. Jos kohtien 6.1.3.1 (a)-(d) merkinnät eivät korjauksen jälkeen enää näy metallitynnyrin yläpäädyssä tai sivulla, on korjaajan lisättävä ne tynnyriin kestävällä tavalla ennen kohtien 6.1.3.4 (h), (i) ja (j) merkintöjä. Merkinnät eivät saa ilmoittaa suurempaa kuljetuskykyä kuin alkuperäisen rakennetyypin testit ja merkinnät osoittavat.

6.1.3.6. Kohdassa 1.2.1 määritellystä kierrätetystä muovimateriaalista valmistettuihin pakkauksiin on merkittävä kohdassa 6.1.3.1 mainittujen merkintöjen viereen tunnus "REC".

6.1.3.7. UUSIEN pakkausten merkintäesimerkkejä

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.3.8. KUNNOSTETTUJEN pakkausten merkintäesimerkkejä

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.3.9. PELASTUSPAKKAUSTEN merkintäesimerkki

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

Kohtien 6.1.3.7, 6.1.3.8 ja 6.1.3.9 esimerkkien mukaiset merkinnät saa tehdä yhdelle tai useammalle riville edellyttäen, että ne ovat oikeassa järjestyksessä.

6.1.3.10. Varmennus

Tekemällä kohdan 6.1.3.1 mukainen merkintä vakuutetaan, että sarjatuotantona valmistetut pakkaukset vastaavat hyväksyttyä rakennetyyppiä ja että hyväksymiselle asetetut vaatimukset on täytetty.

6.1.4. Pakkauksia koskevat vaatimukset

6.1.4.1. Terästynnyrit

1A1 kiinteä pääty

1A2 irrotettava pääty

6.1.4.1.1. Vaippa ja päädyt on valmistettava tynnyrin tilavuuden ja käytön kannalta sopivasta, riittävän paksusta teräslevystä.

6.1.4.1.2. Nesteiden kuljetukseen tarkoitettujen tilavuudeltaan yli 40 litran tynnyreiden sivusaumojen on oltava hitsattuja. Kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitettujen tynnyreiden tai nesteiden kuljetukseen tarkoitettujen tilavuudeltaan enintään 40 litran tynnyreiden sivusaumojen on oltava joko mekaanisesti saumattuja tai hitsattuja.

6.1.4.1.3. Päätysaumojen on oltava mekaanisesti saumattuja tai hitsattuja. Erillisiä vahvisterenkaita saa käyttää.

6.1.4.1.4. Tilavuudeltaan yli 60 litran tynnyrin vaipassa on yleensä oltava vähintään kaksi prässättyä vieritysvannetta tai vaihtoehtoisesti vähintään kaksi erillistä vieritysvannetta. Jos tynnyrissä on erilliset vieritysvanteet, ne on kiinnitettävä lujasti vaippaan ja varmistettava siten, että ne eivät pääse siirtymään. Vieritysvanteita ei saa kiinnittää pistehitsauksella.

6.1.4.1.5. Täyttö-, tyhjennys- tai ilmausaukkojen halkaisija kiinteäpäätyisen (1A1) tynnyrin vaipassa tai päädyissä saa olla enintään 7 cm. Tynnyreiden, joissa on suurempia aukkoja, katsotaan kuuluvan irrotettavapäätyisten tynnyreiden (1A2) ryhmään. Tynnyreiden vaippojen ja päätyjen suljinten on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät tiiviisti suljettuina ja vuotamattomina tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Suljinlaipat saavat olla mekaanisesti saumattuja tai paikalleen hitsattuja. Sulkimissa on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä, ellei suljin ole luontaisesti tiivis.

6.1.4.1.6. Irrotettavapäätyisten tynnyreiden (1A2) suljinlaitteiden on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät suljettuina ja tynnyrit pysyvät tiiviinä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Kaikissa irrotettavissa päädyissä on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä.

6.1.4.1.7. Jos vaipan, päätyjen, suljinten tai lisälaitteiden materiaali ei ole yhteensopiva kuljetettavan sisällön kanssa, on käytettävä sopivaa suojaavaa sisäpinnoitusta tai sisäpinnan käsittelyä. Pinnoituksen tai käsittelyn on säilytettävä suojaavat ominaisuutensa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.1.4.1.8. Tynnyrin suurin sallittu tilavuus: 450 litraa.

6.1.4.1.9. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.2. Alumiinitynnyrit

1B1 kiinteä pääty

1B2 irrotettava pääty

6.1.4.2.1. Vaippa ja päädyt on valmistettava vähintään 99 prosenttisesta alumiinista tai alumiiniseoksesta. Materiaalin on oltava tynnyrin tilavuuden ja käytön kannalta sopivaa ja riittävän paksua.

6.1.4.2.2. Kaikkien saumojen on oltava hitsattuja. Mahdollisten reunasaumojen on oltava erillisillä vahvisterenkailla vahvistettuja.

6.1.4.2.3. Tilavuudeltaan yli 60 litran tynnyrin vaipassa on yleensä oltava vähintään kaksi prässättyä vieritysvannetta tai vaihtoehtoisesti vähintään kaksi erillistä vieritysvannetta. Jos tynnyrissä on erilliset vieritysvanteet, ne on kiinnitettävä lujasti vaippaan ja varmistettava siten, että ne eivät pääse siirtymään. Vieritysvanteita ei saa kiinnittää pistehitsauksella.

6.1.4.2.4. Täyttö-, tyhjennys- tai ilmausaukkojen halkaisija kiinteäpäätyisen (1B1) tynnyrin vaipassa tai päädyissä saa olla enintään 7 cm. Tynnyreiden, joissa on suurempia aukkoja, katsotaan kuuluvan irrotettavapäätyisten tynnyreiden (1B2) ryhmään. Tynnyreiden vaippojen ja päätyjen suljinten on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät suljettuina ja vuotamattomina tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Suljinlaipat on hitsattava paikalleen siten, että niihin saadaan tiiviit saumat. Sulkimissa on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä, ellei suljin ole luontaisesti tiivis.

6.1.4.2.5. Irrotettavapäätyisten tynnyreiden (1B2) suljinlaitteiden on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät suljettuina ja tynnyrit pysyvät tiiviinä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Kaikissa irrotettavissa päädyissä on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä.

6.1.4.2.6. Tynnyrin suurin sallittu tilavuus: 450 litraa.

6.1.4.2.7. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.3. Metallitynnyrit, muut kuin alumiini- tai terästynnyrit

1N1 kiinteä pääty

1N2 irrotettava pääty

6.1.4.3.1. Vaippa ja päädyt on valmistettava muusta metallista tai metalliseoksesta kuin teräksestä tai alumiinista. Materiaalin on oltava tynnyrin tilavuuden ja käytön kannalta sopivaa ja riittävän paksua.

6.1.4.3.2. Mahdollisten reunasaumojen on oltava erillisillä vahvisterenkailla vahvistettuja. Kaikkien saumojen on oltava valmistettu (hitsattu, juotettu, jne.) käytetyn metallin tai metalliseoksen teknisten ominaisuuksien mukaisesti.

6.1.4.3.3. Tilavuudeltaan yli 60 litran tynnyrin vaipassa on yleensä oltava vähintään kaksi prässättyä vieritysvannetta tai vaihtoehtoisesti vähintään kaksi erillistä vieritysvannetta. Jos tynnyrissä on erilliset vieritysvanteet, ne on kiinnitettävä lujasti vaippaan ja varmistettava siten, etteivät ne pääse siirtymään. Vieritysvanteita ei saa kiinnittää pistehitsauksella.

6.1.4.3.4. Täyttö-, tyhjennys- tai ilmausaukkojen halkaisija kiinteäpäätyisen (1N1) tynnyrin vaipassa tai päädyissä saa olla enintään 7 cm. Tynnyreiden, joissa on suurempia aukkoja, katsotaan kuuluvan irrotettavapäätyisten tynnyreiden (1N2) ryhmään. Tynnyreiden vaippojen ja päätyjen suljinten on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät suljettuina ja vuotamattomina tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Suljinlaipat on liitettävä paikalleen (hitsattava, juotettava, jne.) käytetyn metallin tai metalliseoksen teknisten ominaisuuksien mukaisesti siten, että niihin saadaan tiiviit liitossaumat. Sulkimissa on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä, ellei suljin ole luontaisesti tiivis.

6.1.4.3.5. Irrotettavapäätyisten tynnyreiden (1N2) suljinlaitteiden on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät suljettuina ja tynnyrit pysyvät tiiviinä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Kaikissa irrotettavissa päädyissä on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä.

6.1.4.3.6. Tynnyrin suurin sallittu tilavuus: 450 litraa.

6.1.4.3.7. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.4. Teräs- tai alumiinikanisterit

3A1 teräs, kiinteä pääty

3A2 teräs, irrotettava pääty

3B1 alumiini, kiinteä pääty

3B2 alumiini, irrotettava pääty

6.1.4.4.1. Vaippa ja päädyt on valmistettava teräslevystä, vähintään 99 prosenttisesta alumiinista tai alumiiniseoksesta. Materiaalin on oltava kanisterin tilavuuden ja käytön kannalta sopivaa ja riittävän paksua.

6.1.4.4.2. Teräskanisterin päätysaumojen on oltava mekaanisesti saumattuja tai hitsattuja. Nesteiden kuljetukseen tarkoitettujen tilavuudeltaan yli 40 litran teräskanistereiden sivusaumojen on oltava hitsattuja. Nesteiden kuljetukseen tarkoitettujen tilavuudeltaan enintään 40 litran teräskanistereiden sivusaumojen on oltava joko mekaanisesti saumattuja tai hitsattuja. Alumiinikanistereiden kaikkien saumojen on oltava hitsattuja. Mahdollisten reunasaumojen on oltava erillisillä vahvisterenkailla vahvistettuja.

6.1.4.4.3. Aukkojen halkaisija kiinteäpäätyisissä (3A1 ja 3B1) kanistereissa saa olla enintään 7 cm. Kanistereiden, joissa on suurempia aukkoja, katsotaan kuuluvan irrotettavapäätyisten kanistereiden (3A2 ja 3B2) ryhmään. Suljinten on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät suljettuina ja vuotamattomina tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Sulkimissa on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä, ellei suljin ole luontaisesti tiivis.

6.1.4.4.4. Jos vaipan, päätyjen, suljinten tai lisälaitteiden materiaali ei ole yhteensopiva kuljetettavan sisällön kanssa, on käytettävä sopivaa suojaavaa sisäpinnoitusta tai sisäpinnan käsittelyä. Pinnoituksen tai käsittelyn on säilytettävä suojaavat ominaisuutensa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.1.4.4.5. Kanisterin suurin sallittu tilavuus: 60 litraa.

6.1.4.4.6. Suurin sallittu nettomassa: 120 kg.

6.1.4.5. Vaneritynnyrit

1D

6.1.4.5.1. Tynnyrissä käytetyn puun on oltava hyvin ilmastoitua ja kuivaa, eikä siinä saa olla sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää tynnyrin soveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen. Jos tynnyrin päädyt tehdään muusta aineesta kuin vanerista, tämän on oltava vähintään yhtä kestävää.

6.1.4.5.2. Tynnyrin vaipassa on käytettävä vähintään kaksikerroksista ja päädyissä vähintään kolmikerroksista vaneria. Kerrokset on liimattava lujasti toisiinsa vedenkestävällä liimalla siten, että eri kerrosten puusyyt ovat ristikkäin toisiinsa nähden.

6.1.4.5.3. Vaipan ja päätyjen rakenteen sekä niiden liitosten on oltava tynnyrin tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.1.4.5.4. Sisällön vuotamisen estämiseksi on kannet päällystettävä voimapaperilla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Päällyste on kiinnitettävä kanteen lujasti, ja sen on ulotuttava joka kohdassa kannen reunojen yli.

6.1.4.5.5. Tynnyrin suurin sallittu tilavuus: 250 litraa.

6.1.4.5.6. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.6. Puutynnyrit

2C1 tulpallinen

2C2 irrotettava pääty

6.1.4.6.1. Tynnyrissä käytetyn puun on oltava hyvälaatuista, suorasyistä, hyvin ilmastoitua, eikä siinä saa olla oksia, kaarnaa, lahonnutta puuta, pintapuuta tai muita vikoja, jotka voivat heikentää tynnyrin soveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen.

6.1.4.6.2. Vaipan ja päätyjen rakenteen on oltava tynnyrin tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.1.4.6.3. Vaippalautojen ja päätyjen on oltava syiden suunnassa siten sahattuja tai halkaistuja, ettei mikään vuosirengas ulotu yli puolivälin vaippalaudan tai päädyn seinämänpaksuudesta.

6.1.4.6.4. Tynnyrin vanteet on valmistettava hyvälaatuisesta teräksestä tai raudasta. Irrotettavapäätyisten tynnyreiden (2C2) vanteet saa valmistaa myös muusta sopivasta kovasta puulajista.

6.1.4.6.5. Puutynnyrit 2C1: tulpan aukon halkaisija saa olla enintään puolet laudan leveydestä.

6.1.4.6.6. Puutynnyrit 2C2: päätyjen on sovittava tiiviisti tynnyrin reunoihin.

6.1.4.6.7. Tynnyrin suurin sallittu tilavuus: 250 litraa.

6.1.4.6.8. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.7. Pahvitynnyrit

1G

6.1.4.7.1. Tynnyrin vaippa on valmistettava monikerroksisesta vahvasta paperista tai pahvista, ei kuitenkaan aaltopahvista. Paperi- tai pahvikerrokset on liimattava tai laminoitava hyvin toisiinsa kiinni. Tynnyrin vaipassa voi olla yksi tai useampi bitumista, vahatusta voimapaperista, metallifoliosta, muovimateriaalista tms. tehty suojaava kerros.

6.1.4.7.2. Päädyt on valmistettava puusta, pahvista, metallista, vanerista, muovista tai muusta sopivasta materiaalista. Päädyissä voi olla yksi tai useampi bitumista, vahatusta voimapaperista, metallifoliosta, muovimateriaalista tms. tehty suojaava kerros.

6.1.4.7.3. Vaipan ja päätyjen rakenteen sekä niiden liitosten on oltava tynnyrin tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.1.4.7.4. Valmiin pakkauksen paperi- tai pahvikerrosten liimaukset eivät saa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa veden vaikutuksesta irrota toisistaan.

6.1.4.7.5. Tynnyrin suurin sallittu tilavuus: 450 litraa.

6.1.4.7.6. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.8. Muovitynnyrit ja -kanisterit

1H1 tynnyrit, kiinteä pääty

1H2 tynnyrit, irrotettava pääty

3H1 kanisterit, kiinteä pääty

3H2 kanisterit, irrotettava pääty

6.1.4.8.1. Pakkaus on valmistettava sopivasta muovimateriaalista, ja pakkauksen on oltava sen tilavuuden ja käytön kannalta riittävän vahva. Muuta käytettyä materiaalia kuin samanlaisessa pakkauksen valmistusprosessissa syntyneitä jäännöksiä tai muovirakeita ei saa käyttää uusien pakkausten valmistukseen lukuun ottamatta kohdassa 1.2.1 määriteltyä kierrätettyä muovimateriaalia. Pakkauksen on kestettävä riittävästi vanhenemisen sekä kuljetettavan aineen ja ultraviolettisäteilyn vaikutusta. Kollin sisältämän aineen tunkeutuminen tai uusien pakkausten valmistukseen käytetty kierrätysmateriaali ei saa aiheuttaa vaaraa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.1.4.8.2. Jos vaaditaan suojausta ultraviolettisäteilyä vastaan, tämä on tehtävä hiilimustalla tai muilla sopivilla väriaineilla tai inhibiiteillä. Näiden lisäaineiden on oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa, ja niiden on säilytettävä tehokkuutensa pakkauksen käyttöajan. Jos valmistuksessa käytetään muita hiilimustapigmenttejä, väriaineita tai inhibiittejä kuin tyyppihyväksytyn pakkauksen valmistuksessa, ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen, jos hiilimustan pitoisuus on enintään 2 massaprosenttia tai väriaineen kokonaispitoisuus on enintään 3 massaprosenttia. Ultraviolettisäteilyltä suojaamiseen käytettyjen inhibiittien pitoisuutta ei ole rajoitettu.

6.1.4.8.3. Muita kuin ultraviolettisäteilyltä suojaamiseen käytettäviä lisäaineita saa lisätä pakkauksen valmistamiseen käytettävään muoviin edellyttäen, että ne eivät vaikuta haitallisesti muovin kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Tällöin testausta ei tarvitse suorittaa uudelleen.

6.1.4.8.4. Seinämän paksuuden on oltava joka kohdassa pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta riittävä ottaen huomioon kuhunkin kohtaan vaikuttavat jännitykset.

6.1.4.8.5. Täyttö-, tyhjennys- tai ilmausaukkojen halkaisija kiinteäpäätyisen tynnyrin (1H1) ja kanisterin (3H1) vaipassa ja päädyissä saa olla enintään 7 cm. Tynnyreiden ja kanistereiden, joissa on suurempia aukkoja, katsotaan kuuluvan irrotettavapäätyisten (1H2, 3H2) ryhmään. Tynnyreiden ja kanistereiden vaipassa tai päädyissä suljinten on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät suljettuina ja vuotamattomina tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Sulkimissa on käytettävä tiivisteitä tai muita tiivistysvälineitä, ellei suljin ole luontaisesti tiivis.

6.1.4.8.6. Irrotettavapäätyisten tynnyreiden ja kanistereiden (1H2 ja 3H2) suljinlaitteiden on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne säilyvät suljettuina ja vuotamattomina tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa. Kaikissa irrotettavissa päädyissä on käytettävä tiivisteitä, ellei tynnyri tai kanisteri ole sellainen, että irrotettavan päädyn ollessa kunnolla kiinni tynnyri tai kanisteri on luontaisesti tiivis.

6.1.4.8.7. Palavien nesteiden kuljetukseen tarkoitetun pakkauksen suurin sallittu läpäisevyys 23 °C lämpötilassa on 0,008 g/l × h (ks. kohta 6.1.5.8).

6.1.4.8.8. Uusien pakkausten valmistamiseen käytetyn kierrätetyn materiaalin erityisominaisuudet on varmistettava ja kirjattava säännöllisesti osana toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää laadunvarmistusohjelmaa. Laadunvarmistusohjelman on sisällettävä asiakirja tarkoituksenmukaisesta esilajittelusta ja todistus siitä, että jokaisella erällä kierrätettyä muovimateriaalia on sopiva sulaindeksi, tiheys ja myötölujuus ja että ne vastaavat kierrätetystä materiaalista valmistetun rakennetyypin vastaavia arvoja. Asiakirjan on sisällettävä tieto pakkausmateriaalista, josta kierrätetty muovimateriaali on saatu, sekä tieto näiden pakkausten aikaisemmasta sisällöstä, jos niiden aikaisempi sisältö voi heikentää uusien pakkausten tuotantoa. Lisäksi kohdan 6.1.1.4 mukaisen pakkauksen valmistajan laadunvarmistusohjelman on sisällettävä kohdan 6.1.5 mekaaniset tyyppitestit jokaisesta erästä kierrätettyä muovimateriaalia valmistetuille pakkauksille. Tässä testauksessa pinoamisominaisuuden saa osoittaa sopivalla dynaamisella puristuskokeella pinoamiskokeen sijasta.

6.1.4.8.9. Tynnyrin tai kanisterin suurin sallittu tilavuus:

1H1, 1H2: 450 litraa

3H1, 3H2: 60 litraa.

6.1.4.8.10. Suurin sallittu nettomassa:

1H1, 1H2: 400 kg

3H1, 3H2: 120 kg.

6.1.4.9. Puiset laatikot

4C1 tavallinen

4C2 pölytiiviit seinät

6.1.4.9.1. Laatikossa käytetyn puun on oltava hyvin ilmastoitua ja kuivaa, eikä siinä saa olla sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää merkittävästi jotakin laatikon osaa. Käytetyn materiaalin lujuuden ja laatikon rakenteen on oltava laatikon tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia. Kannet ja pohjat voidaan valmistaa vedenkestävästä puupohjaisesta levystä kuten kovasta kuitulevystä, lastulevystä tai muusta sopivasta aineesta.

6.1.4.9.2. Kiinnityksien on kestettävä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa syntyvää tärinää. Puun syiden mukaista naulausta lautojen päissä on vältettävä. Kovan rasituksen kohteena olevat liitokset on tehtävä käyttämällä kotkattuja nauloja tai kampanauloja taikka muita vastaavia kiinnityksiä.

6.1.4.9.3. Laatikko 4C2: Laatikon jokainen osa on tehtävä yhdestä kappaleesta, tai sen on oltava sitä vastaava. Osien katsotaan vastaavan yhdestä kappaleesta tehtyä osaa, jos liimaamisessa on käytetty jotain seuraavista menetelmistä: pyrstöliitos, ponttisaumauurreliitos, huullosliitos tai vähintään kahdella poimutetulla metallikiinnikkeellä jokaista liitosta kohti kiinnitetty puskuliitos.

6.1.4.9.4. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.10. Vanerilaatikot

4D

6.1.4.10.1. Laatikossa käytetyn vanerin on oltava vähintään kolmikerroksista. Sen on oltava valmistettu hyvin ilmastoiduista, sorvatuista, leikatuista tai sahatuista viiluista, jotka ovat kuivia ja joissa ei ole sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää laatikon kestävyyttä. Valmistukseen käytetyn materiaalin lujuuden ja laatikon rakenteen on oltava laatikon tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia. Kaikki vanerikerrokset on liimattava vedenkestävällä liimalla. Laatikoiden valmistuksessa saa käyttää yhdessä vanerin kanssa myös muita sopivia materiaaleja. Laatikoiden kulmat ja reunat on naulattava tai kiinnitettävä kulmakiinnikkeillä, tai laatikot on koottava muulla vastaavalla sopivalla tavalla.

6.1.4.10.2. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.11. Muut puupohjaisesta levystä tehdyt laatikot

4F

6.1.4.11.1. Laatikon seinät on valmistettava vedenkestävästä puupohjaisesta levystä kuten kovasta kuitulevystä, lastulevystä tai muusta sopivasta aineesta. Valmistukseen käytetyn materiaalin lujuuden ja laatikon rakenteen on oltava laatikon tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.1.4.11.2. Laatikon muut osat saa valmistaa muusta sopivasta materiaalista.

6.1.4.11.3. Valmiiden laatikoiden oltava tukevia ja sopivin välinein kokoonpantu.

6.1.4.11.4. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.12. Pahvilaatikot

4G

6.1.4.12.1. Laatikon valmistukseen on käytettävä vahvaa ja hyvälaatuista pahvia tai kaksipuolista (yksi- tai monikerroksista) aaltopahvia, joka on laatikon tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaista. Laatikon ulkopinnan vedenkestävyyden on oltava sellainen, että massa ei lisäänny Cobb-menetelmän mukaan suoritetussa vedenimeytymismäärityksessä 30 minuutissa yli 155 g/m2 (ks. standardi ISO 535:1991). Pahvilla on oltava riittävät taipuisuusominaisuudet. Sen on oltava leikattu, stanssattu ja nuutattu siten, että kokoaminen ei aiheuta halkeamia, pinnan repeytymistä tai liiallista taipumista. Aaltopahvin aaltokerrosten on oltava tiiviisti liimattu pintakartonkiin.

6.1.4.12.2. Laatikon päädyissä saa olla puiset kehykset, tai päädyt saavat olla kokonaan puisia tai muusta sopivasta materiaalista valmistettuja. Puisia tai muusta sopivasta materiaalista valmistettuja listoja saa käyttää vahvistuksena.

6.1.4.12.3. Laatikon liitokset on liimattava teipillä, tai niiden on oltava limittäin ja liimattuja tai limittäin ja kiinnitetty metalliniiteillä. Limittäin olevissa liitoksissa osien on oltava riittävästi päällekkäin.

6.1.4.12.4. Jos sulkemisessa käytetään liimausta tai teippiä, on liiman oltava vedenkestävää.

6.1.4.12.5. Laatikon mittojen on oltava sen sisällön kannalta sopivia.

6.1.4.12.6. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.13. Muovilaatikot

4H1 solumuovilaatikot

4H2 muovilaatikot

6.1.4.13.1. Laatikko on valmistettava sopivasta ja riittävän kestävästä muovista, joka on laatikon tilavuuden ja käytön kannalta sopivaa. Laatikon on kestettävä riittävästi vanhenemisen sekä kuljetettavan aineen ja ultraviolettisäteilyn vaikutusta.

6.1.4.13.2. Solumuovilaatikossa on oltava kaksi muotoillusta solumuovista tehtyä osaa, alaosassa sisäpakkauksia varten kolot sekä alaosan kanssa yhteensopiva ja sen peittävä yläosa. Ylä- ja alaosat on suunniteltava siten, että sisäpakkaukset sopivat niihin hyvin. Sisäpakkausten sulkimet eivät saa olla kosketuksissa laatikon yläosan sisäpuolen kanssa.

6.1.4.13.3. Solumuovilaatikko on kuljetusta varten suljettava riittävän vetolujuuden omaavalla teipillä niin, että laatikko ei aukene kuljetuksen aikana. Teipin on oltava säänkestävää, ja sen liiman on oltava laatikon solumuoviaineksen kanssa yhteensopivaa. Myös muita vähintään yhtä tehokkaita sulkemistapoja saa käyttää.

6.1.4.13.4. Jos vaaditaan muovilaatikon suojausta ultraviolettisäteilyä vastaan, tämä on tehtävä hiilimustalla tai muilla sopivilla väriaineilla tai inhibiiteillä. Näiden lisäaineiden on oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa, ja niiden on säilytettävä tehokkuutensa laatikon käyttöajan. Jos valmistuksessa käytetään muita hiilimustapigmenttejä, väriaineita tai inhibiittejä kuin tyyppihyväksytyn pakkauksen valmistuksessa, ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen, jos hiilimustan pitoisuus on enintään 2 massaprosenttia tai väriaineen kokonaispitoisuus on enintään 3 massaprosenttia. Ultraviolettisäteilyltä suojaamiseen käytettyjen inhibiittien pitoisuutta ei ole rajoitettu.

6.1.4.13.5. Muita kuin ultraviolettisäteilyltä suojaamiseen käytettäviä lisäaineita saa lisätä laatikoiden valmistamiseen käytettävään muoviin edellyttäen, että ne eivät vaikuta haitallisesti muovin kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Tällöin ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen.

6.1.4.13.6. Muovilaatikoiden suljinlaitteet on valmistettava sopivasta riittävän lujasta materiaalista ja suunniteltava siten, että laatikot eivät voi vahingossa aueta.

6.1.4.13.7. Uusien pakkausten valmistamiseen käytetyn kierrätetyn materiaalin erityisominaisuudet on varmistettava ja kirjattava säännöllisesti osana toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää laadunvarmistusohjelmaa. Laadunvarmistusohjelman on sisällettävä asiakirja tarkoituksenmukaisesta esilajittelusta ja todistus siitä, että jokaisella erällä kierrätettyä muovimateriaalia on sopiva sulaindeksi, tiheys ja vetolujuus ja että ne vastaavat kierrätetystä materiaalista valmistetun rakennetyypin vastaavia arvoja. Asiakirjan on sisällettävä tieto pakkausmateriaalista, josta kierrätetty muovimateriaali on saatu, sekä tieto näiden pakkausten aikaisemmasta sisällöstä, jos niiden aikaisempi sisältö voi heikentää uusien pakkausten kelpoisuutta. Lisäksi kohdan 6.1.1.4 mukaisen pakkauksen valmistajan laadunvarmistusohjelman on sisällettävä kohdan 6.1.5 mekaaniset tyyppitestit jokaisesta erästä kierrätettyä muovimateriaalia valmistetuille pakkauksille. Tässä testauksessa pinoamisominaisuuden saa osoittaa sopivalla dynaamisella puristuskokeella pinoamiskokeen sijasta.

6.1.4.13.8. Suurin sallittu nettomassa:

4H1: 60 kg

4H2: 400 kg.

6.1.4.14. Teräs- tai alumiinilaatikot

4A teräs

4B alumiini

6.1.4.14.1. Metallin lujuuden ja laatikon rakenteen on oltava sen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.1.4.14.2. Laatikot on vuorattava sisäpuolelta tarvittaessa pahvilla tai huovalla taikka niissä on oltava tarvittaessa sisäsäkki tai pinnoitus sopivasta materiaalista. Jos käytetään kaksoissaumattua metallivuorausta, on estettävä aineiden, erityisesti räjähteiden, pääsy saumojen rakoihin.

6.1.4.14.3. Sulkimet saavat olla mitä tahansa tarkoitukseen sopivaa tyyppiä. Niiden on pysyttävä tiiviisti suljettuina tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.1.4.14.4. Suurin sallittu nettomassa: 400 kg.

6.1.4.15. Tekstiilisäkit

5L1 ilman sisäsäkkiä tai pinnoitusta

5L2 pölytiiviit

5L3 vedenkestävät

6.1.4.15.1. Säkeissä käytetyn tekstiilin on oltava hyvälaatuista. Kudoksen lujuuden ja säkin rakenteen on oltava sen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.1.4.15.2. Pölytiiviit säkit, 5L2: säkit on tehtävä pölytiiviiksi käyttämällä esimerkiksi:

(a) paperia, joka on kiinnitetty säkin sisäpintaan vedenkestävällä liimalla kuten bitumilla; tai

(b) muovikalvoa, joka on kiinnitetty säkin sisäpintaan; tai

(c) yhtä tai useampaa paperista tai muovista sisäsäkkiä.

6.1.4.15.3. Vedenkestävät säkit, 5L3: säkit on tehtävä kosteuden- ja vedenpitäviksi käyttämällä esimerkiksi:

(a) erillisiä vedenkestävästä paperista (esim. vahatusta voimapaperista, tervapaperista tai muovipinnoitetusta voimapaperista) valmistettuja sisäsäkkejä; tai

(b) muovikalvoa, joka on kiinnitetty säkin sisäpintaan; tai

(c) yhtä tai useampaa muovista sisäsäkkiä.

6.1.4.15.4. Suurin sallittu nettomassa: 50 kg.

6.1.4.16. Kudotut muovisäkit

5H1 ilman sisäsäkkiä tai pinnoitusta

5H2 pölytiiviit

5H3 vedenkestävät

6.1.4.16.1. Säkit on valmistettava sopivasta muovista vedetyistä nauhoista tai säikeistä. Muovin lujuuden ja säkin rakenteen on oltava sen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.1.4.16.2. Muovikudoskankaasta tehdyn säkin pohja ja sivut on joko ommeltava toisiinsa kiinni tai kiinnitettävä muuta menetelmää käyttäen. Jos kangas on kudottu putkimaiseen muotoon, on säkki suljettava joko ompelemalla tai kutomalla taikka muuta yhtä lujaa menetelmää käyttäen.

6.1.4.16.3. Pölytiiviit säkit 5H2: säkit on tehtävä pölytiiviiksi käyttämällä esimerkiksi:

(a) paperia tai muovikalvoa, joka on kiinnitetty säkin sisäpintaan; tai

(b) yhtä tai useampaa erillistä paperista tai muovista sisäsäkkiä.

6.1.4.16.4. Vedenkestävät säkit 5H3: säkit on tehtävä kosteuden- ja vedenpitäviksi käyttämällä esimerkiksi:

(a) erillisiä vedenkestävästä paperista (esim. vahatusta voimapaperista, kahteen kertaan tervatusta voimapaperista tai muovipinnoitteisesta voimapaperista) valmistettuja sisäsäkkejä; tai

(b) muovikalvoa, joka on kiinnitetty säkin sisä- tai ulkopintaan; tai

(c) yhtä tai useampaa muovista sisäsäkkiä.

6.1.4.16.5. Suurin sallittu nettomassa: 50 kg.

6.1.4.17. Muovisäkit

5H4

6.1.4.17.1. Säkit on valmistettava sopivasta muovista. Muovin lujuuden ja säkin rakenteen on oltava säkin tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia. Liitosten ja suljinten on kestettävä tavanomaisten kuljetusolosuhteiden aiheuttamat paine- ja iskurasitukset.

6.1.4.17.2. Suurin sallittu nettomassa: 50 kg.

6.1.4.18. Paperisäkit

5M1 monikerroksiset

5M2 monikerroksiset, vedenkestävät

6.1.4.18.1. Säkit on valmistettava sopivasta voimapaperista tai muusta vastaavasta vähintään kolmikerroksisesta paperista. Paperin lujuuden ja säkin rakenteen on oltava sen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia. Liitosten ja suljinten on oltava pölytiiviitä.

6.1.4.18.2. 5M2 säkit: kosteuden läpipääsemisen estämiseksi on neljä- tai useampikerroksinen säkki tehtävä vedenpitäväksi joko siten, että toinen säkin ulommista kerroksista on vedenpitävä, tai asettamalla sopivasta materiaalista oleva vedenpitävä kerros kahden ulommaisen kerroksen väliin. Kolmikerroksinen säkki on tehtävä vedenpitäväksi käyttämällä uloimpana kerroksena vedenpitävää materiaalia. Jos sisältö voi reagoida kosteuden kanssa tai se on pakattu kosteana, on myös ainetta lähinnä oltava vedenpitävä kerros, esimerkiksi kahteen kertaan tervattu voimapaperi, muovipinnoitettu voimapaperi, säkin sisäpintaan kiinnitetty muovikalvo taikka yksi tai useampi muovinen sisäsäkki. Liitosten ja suljinten on oltava vedenpitäviä.

6.1.4.18.3. Suurin sallittu nettomassa: 50 kg.

6.1.4.19. Yhdistetyt pakkaukset (muoviset)

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.4.19.1. Sisäastia

6.1.4.19.1.1. Muovisen sisäastian on oltava kohtien 6.1.4.8.1 ja 6.1.4.8.4-6.1.4.8.7 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.1.2. Muovisen sisäastian on sovittava hyvin ulkopakkaukseen, jossa ei saa olla sellaisia ulkonevia osia, jotka voivat vahingoittaa muovia.

6.1.4.19.1.3. Sisäastian suurin sallittu tilavuus:

6HA1, 6HB1, 6HD1, 6HG1, 6HH1: 250 litraa

6HA2, 6HB2, 6HC, 6HD2, 6HG2, 6HH2: 60 litraa.

6.1.4.19.1.4. Suurin sallittu nettomassa:

6HA1, 6HB1, 6HD1, 6HG1, 6HH1: 400 kg

6HA2, 6HB2, 6HC, 6HD2, 6HG2, 6HH2: 75 kg.

6.1.4.19.2. Ulkopakkaus

6.1.4.19.2.1. Muoviastia teräs- tai alumiinitynnyrissä, 6HA1 tai 6HB1: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan asianmukaisen kohdan 6.1.4.1 tai 6.1.4.2 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.2. Muoviastia teräksisessä tai alumiinisessa korissa tai laatikossa, 6HA2 tai 6HB2: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.13 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.3. Muoviastia puulaatikossa, 6HC: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.9 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.4. Muoviastia vaneritynnyrissä, 6HD1: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.5 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.5. Muoviastia vanerilaatikossa, 6HD2: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.10 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.6. Muoviastia pahvitynnyrissä, 6HG1: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohtien 6.1.4.7.1-6.1.4.7.4 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.7. Muoviastia pahvilaatikossa, 6HG2: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.12 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.8. Muoviastia muovitynnyrissä, 6HH1: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohtien 6.1.4.8.1-6.1.4.8.6 vaatimusten mukainen.

6.1.4.19.2.9. Muoviastia muovilaatikossa (mukaan lukien aaltomuovi), 6HH2: Ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohtien 6.1.4.13.1 ja 6.1.4.13.4-6.1.4.13.6 vaatimusten mukainen.

6.1.4.20. Yhdistetyt pakkaukset (lasiset, posliiniset ja keraamiset)

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.4.20.1. Sisäastia

6.1.4.20.1.1. Astian on oltava sopivan muotoinen (lieriömäinen tai päärynän muotoinen) ja valmistettu hyvälaatuisesta materiaalista, jossa ei ole astian lujuutta heikentäviä vikoja. Seinämien on oltava joka kohdasta riittävän paksuja, ja niissä ei saa olla sisäisiä jännityksiä.

6.1.4.20.1.2. Astian sulkimena on käytettävä kierteillä varustettua muovista suljinta, hiottua lasitulppaa tai muuta vähintään yhtä tehokasta suljinta. Suljinten osien, jotka voivat joutua kosketuksiin astian sisällön kanssa, on kestettävä sisällön vaikutus. On varmistettava, että sulkimet sopivat hyvin paikoilleen ja ovat tiiviitä ja että ne pysyvät kuljetuksen ajan tiiviisti suljettuina. Jos paineentasauslaitteella varustettuja sulkimia on käytettävä, niiden on oltava kohdan 4.1.1.8 mukaisia.

6.1.4.20.1.3. Astiat on huolellisesti suljettava ulkopakkaukseen iskuja vaimentavaa ja/tai imukykyistä sulloainetta käyttäen.

6.1.4.20.1.4. Astian suurin sallittu tilavuus: 60 litraa.

6.1.4.20.1.5. Suurin sallittu nettomassa: 75 kg.

6.1.4.20.2. Ulkopakkaus

6.1.4.20.2.1. Astia terästynnyrissä, 6PA1: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.1 vaatimusten mukainen. Kuitenkin ulkopakkauksen irrotettavan kannen saa korvata suojakuvulla.

6.1.4.20.2.2. Astia teräskorissa tai -laatikossa, 6PA2: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.14 vaatimusten mukainen. Lieriön muotoisten astioiden ulkopakkauksen on pystyasennossa ollessaan oltava korkeampi kuin sisäastia ja sen sulkimet. Jos päärynän muotoisen astian ulkopakkauksena on samanmallinen kori, on ulkopakkauksessa oltava suojakansi (kupu).

6.1.4.20.2.3. Astia alumiinitynnyrissä, 6PB1: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.2 vaatimusten mukainen.

6.1.4.20.2.4. Astia alumiinikorissa tai -laatikossa, 6PB2: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.14 vaatimusten mukainen.

6.1.4.20.2.5. Astia puulaatikossa, 6PC: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.9 vaatimusten mukainen.

6.1.4.20.2.6. Astia vaneritynnyrissä, 6PD1: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.5 vaatimusten mukainen.

6.1.4.20.2.7. Astia punoskorissa, 6PD2: punoskori on valmistettava hyvälaatuisesta materiaalista. Siinä on oltava suojakansi (kupu), joka estää astian vahingoittumisen.

6.1.4.20.2.8. Astia pahvitynnyrissä, 6PG1: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohtien 6.1.4.7.1-6.1.4.7.4 vaatimusten mukainen.

6.1.4.20.2.9. Astia pahvilaatikossa, 6PG2: ulkopakkauksen on oltava rakenteeltaan kohdan 6.1.4.12 vaatimusten mukainen.

6.1.4.20.2.10. Astia solumuovipakkauksessa tai muovipakkauksessa, 6PH1 tai 6PH2: molempien ulkopakkausten materiaalin on oltava kohdan 6.1.4.13 vaatimusten mukainen. Muoviset ulkopakkaukset on valmistettava HD-polyeteenistä tai muusta vastaavasta muovista. Kuitenkin ulkopakkauksen irrotettavan kannen saa korvata suojakuvulla.

6.1.4.21. Pakkausyhdistelmät

Käytettävään ulkopakkaukseen sovelletaan kohdassa 6.1.4 mainittuja asianmukaisia vaatimuksia.

Huom.

Ks. asianmukaiset pakkaustavat luvusta 4.1 kullekin käytettävälle sisä- ja ulkopakkaukselle.

6.1.4.22. Peltipakkaukset

0A1 kiinteä pääty

0A2 irrotettava pääty

6.1.4.22.1. Vaipan ja päätyjen on oltava pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta sopivaa, riittävän paksua terästä.

6.1.4.22.2. Liitosten on oltava hitsattuja, vähintään kaksoissaumattuja tai valmistettuja menetelmällä, joka antaa vähintään yhtä hyvän lujuuden ja tiiviyden.

6.1.4.22.3. Sinkki-, tina-, lakka- ja muiden vastaavien sisäpinnoitteiden on oltava kestäviä, ja niiden on oltava joka kohdassa, myös sulkimissa, lujasti teräksessä kiinni.

6.1.4.22.4. Täyttö-, tyhjennys- tai ilmausaukkojen halkaisija kiinteäpäätyisissä (0A1) pakkauksissa saa olla enintään 7 cm. Pakkausten, joissa on suurempia aukkoja, katsotaan kuuluvan irrotettavapäätyisten pakkausten (0A2) ryhmään.

6.1.4.22.5. Kiinteäpäätyisten pakkausten (0A1) suljinten on oltava joko kierteillä varustettuja tai kiinnitettävissä kierteillä varustetulla laitteella tai muulla vähintään yhtä tehokkaalla laitteella. Irrotettavapäätyisten pakkausten (0A2) suljinten on oltava niin suunniteltuja ja siten kiinnitettyjä, että ne pysyvät lujasti kiinni ja pakkaukset pysyvät tiiviinä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.1.4.22.6. Pakkauksen suurin sallittu tilavuus: 40 litraa.

6.1.4.22.7. Suurin sallittu nettomassa: 50 kg.

6.1.5. Pakkauksia koskevat testausvaatimukset

6.1.5.1. Testit ja määräaikaistestit

6.1.5.1.1. Jokaisen pakkauksen rakennetyypin on oltava testattu kohdan 6.1.5 mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen edellyttämällä ja hyväksymällä menetelmällä ja oltava tämän laitoksen hyväksymä.

6.1.5.1.2. Jokaisen pakkauksen rakennetyypin on läpäistävä tyyppitestit ennen näiden pakkausten käyttöönottoa. Pakkauksen rakennetyyppi määräytyy rakenteen, koon, materiaalin ja sen paksuuden, valmistustavan ja kokoonpanotavan perusteella. Sama pakkaustyyppi voi kuitenkin sisältää erilaisia pintakäsittelyjä. Pakkauksen rakennetyyppiin luetaan kuuluvaksi myös ne pakkaukset, jotka eroavat hyväksytystä rakennetyypistä vain pienemmän korkeutensa puolesta.

6.1.5.1.3. Testit on toistettava tuotannosta otetuille pakkausnäytteille toimivaltaisen viranomaisen määräämin väliajoin. Paperi- ja pahvipakkausten vakioinnin ympäristöolosuhteissa näitä testejä varten katsotaan vastaavan kohdan 6.1.5.2.3 mukaisia vaatimuksia.

6.1.5.1.4. Testit on uusittava aina, jos pakkauksen rakennetyyppiin, rakennemateriaaliin tai valmistustapaan tehdään muutoksia.

6.1.5.1.5. Toimivaltaisen viranomaisen voi sallia valikoivan testauksen niille pakkauksille, jotka eroavat testatusta rakennetyypistä vain vähän, esim. sisäpakkausten pienemmän koon tai pienemmän nettomassan suhteen, sekä pakkauksille kuten tynnyrit, säkit ja laatikot, jotka on valmistettu ulkomitoiltaan vähän pienemmiksi.

6.1.5.1.6. Jos pakkausyhdistelmän ulkopakkaus on testattu erityyppisten sisäpakkausten kanssa hyväksyttävästi, voidaan näitä sisäpakkauksia käyttää tässä ulkopakkauksessa. Sillä edellytyksellä, että sama turvallisuustaso säilytetään, voidaan lisäksi sallia sisäpakkauksessa seuraavat vaihtelut ilman kollille tehtäviä lisäkokeita:

(a) Vastaavankokoisia tai pienempiä sisäpakkauksia saa käyttää edellyttäen, että:

(i) sisäpakkaus on samanmallinen kuin testattu sisäpakkaus (esim. muoto: pyöreä, suorakulmainen jne.);

(ii) sisäpakkauksen rakennemateriaalilla (lasi, muovi, metalli jne.) on vastaava tai parempi iskun- ja pinoamisenkestokyky kuin alkuperäisellä testatulla pakkauksella;

(iii) sisäpakkauksen aukot ovat samankokoisia tai pienempiä, ja suljin on samanmallinen (esim. kierresuljin, painokansi);

(iv) tyhjätilan täyttämiseen ja sisäpakkauksen liiallisen liikkumisen estämiseksi käytetään riittävää määrää lisäsulloainetta; ja

(v) sisäpakkaus on ulkopakkauksen sisällä samalla tavalla kuin testatussa kollissa.

(b) Pienempää määrää testattuja sisäpakkauksia tai edellä kohdassa (a) mainittuja sisäpakkauksia saa käyttää edellyttäen, että sulloainetta lisätään riittävästi tyhjätilan (-tilojen) täyttämiseen ja sisäpakkausten merkittävän liikkumisen estämiseksi.

6.1.5.1.7. Kaikentyyppiset esineet ja kiinteiden aineiden ja nesteiden kuljetukseen tarkoitetut sisäpakkaukset saa koota ulkopakkaukseen ja kuljettaa siinä ilman, että niitä on testattu ulkopakkauksen kanssa, seuraavin ehdoin:

(a) Ulkopakkaus, jossa on nestettä sisältäviä särkyviä (esim. lasisia) sisäpakkauksia, on testattu hyväksytysti kohdan 6.1.5.3 mukaisesti käyttäen testissä pakkausryhmän I pudotuskorkeutta;

(b) Sisäpakkausten yhteisbruttomassa ei saa olla yli 50 % kohdassa (a) mainitussa pudotuskokeessa mukana olleiden sisäpakkausten yhteisbruttomassasta;

(c) Sekä sisäpakkausten välissä että sisäpakkausten ja ulkopakkauksen välissä olevan sulloaineen paksuus ei saa olla pienempi kuin alkuperäisessä testatussa pakkauksessa. Jos testissä käytettiin yhtä sisäpakkausta, niin sisäpakkausten välissä olevan sulloaineen paksuus ei saa olla pienempi kuin alkuperäisessä testissä käytetyn pakkauksen ulko- ja sisäpakkauksen välissä olleen sulloaineen paksuus. Jos käytetään joko vähemmän sisäpakkauksia tai pienempiä sisäpakkauksia (verrattuna pudotuskokeessa käytettyihin sisäpakkauksiin), on tyhjä tila täytettävä riittävällä määrällä lisäsulloainetta;

(d) Ulkopakkauksen on läpäistävä tyhjänä kohdan 6.1.5.6 pinoamiskoe. Samanlaisten kollien yhteismassan on perustuttava edellä kohdassa (a) mainitussa pudotuskokeessa käytettyjen sisäpakkausten yhteismassaan;

(e) Nesteitä sisältävien sisäpakkausten on oltava kokonaan ympäröityjä riittävällä määrällä imukykyistä ainetta, joka kykenee imemään sisäpakkausten sisältämän nestemäärän kokonaisuudessaan;

(f) Jos ulkopakkaus on tarkoitettu nestettä sisältäville sisäpakkauksille, ja se ei ole nestetiivis tai jos se on tarkoitettu kiinteitä aineita sisältäville sisäpakkauksille ja se ei ole pölytiivis, on käytettävä tiivistä pinnoitusta, muovisäkkiä tai muuta yhtä tehokasta keinoa estämään sisällön ulospääsy, jos nestettä tai kiinteää ainetta sisältävä sisäpakkaus vuotaa. Nestettä sisältävissä pakkauksissa kohdan (e) edellyttämä imukykyinen aine on sijoitettava nesteen sisällään pitävän suojuksen sisälle;

(g) Pakkaukset on merkittävä kohdan 6.1.3 mukaisesti pakkausyhdistelmien pakkausryhmälle I säädetyllä tavalla. Pakkaukseen merkityn suurimman sallitun bruttomassan kilogrammoina on oltava sama kuin ulkopakkauksen massan ja puolet kohdassa (a) mainitussa pudotuskokeessa käytettyjen sisäpakkausten massojen summa. Merkinnän on sisällettävä erityispakkauksesta kertova kirjain "V" kohdan 6.1.2.4 mukaisesti.

6.1.5.1.8. Toimivaltaisella viranomaisella on milloin tahansa oikeus vaatia, että tässä luvussa mainittujen testien perusteella osoitetaan, että sarjatuotantona valmistettu pakkaus täyttää pakkauksen rakennetyypille asetetut testivaatimukset. Testitulokset näistä testeistä on säilytettävä valvontaa varten.

6.1.5.1.9. Jos sisäpinnan käsittely tai sisäpinnoite on vaadittu turvallisuussyistä, sen on säilytettävä suojaominaisuutensa myös testien jälkeen.

6.1.5.1.10. Useamman testin saa suorittaa samalla näytteellä edellyttäen, ettei sillä ole vaikutusta koetuloksiin ja toimivaltainen viranomainen hyväksyy menettelyn.

6.1.5.1.11. Pelastuspakkaukset

Pelastuspakkaukset (ks. määritelmä, kohta 1.2.1) on testattava ja merkittävä pakkausryhmän II kiinteiden aineiden pakkauksille tai sisäpakkauksille tarkoitettujen määräysten mukaan, kuitenkin seuraavin poikkeuksin:

(a) Kokeet on tehtävä käyttäen vettä testiaineena, ja pakkausten täyttöasteen on oltava vähintään 98 % enimmäistilavuudesta. Lisäaineita kuten lyijyhaulisäkkejä saa käyttää kollin kokonaismassan nostamiseksi vaaditun suuruiseksi edellyttäen, että ne sijoitetaan siten, etteivät ne vaikuta koetulokseen. Vaihtoehtoisesti pudotuskokeessa pudotuskorkeutta saa muuttaa kohdan 6.1.5.3.4 (b) mukaisesti.

(b) Lisäksi pakkauksille on suoritettava hyväksyttävästi 30 kPa tiiviyskoe. Koetulos on merkittävä kohdan 6.1.5.9 mukaisesti koeselostukseen; ja

(c) Pakkaukset on merkittävä kirjaimella "T" kohdan 6.1.2.4 mukaisesti.

6.1.5.2. Pakkausten valmistelu testausta varten

6.1.5.2.1. Kokeet on suoritettava kuljetusvalmiille pakkauksille, ja pakkausyhdistelmissä on oltava myös sisäpakkaukset. Sisäpakkausten tai -astioiden ja yksittäisten pakkausten tai astioiden täyttöasteen on oltava kiinteille aineille vähintään 98 % enimmäistilavuudesta ja nesteille vastaavasti 95 %. Jos pakkausyhdistelmän sisäpakkaus on tarkoitettu sekä nesteiden että kiinteiden aineiden kuljetukseen, on nestemäiselle ja kiinteälle sisällölle suoritettava erilliset testit. Pakkauksessa kuljetettavaksi tarkoitetut aineet ja esineet saa korvata muilla aineilla tai esineillä, jos se ei heikennä koetulosten luotettavuutta. Jos kiinteä aine korvataan toisella aineella, tällä korvaavalla aineella on oltava samat fysikaaliset ominaisuudet (massa, raekoko jne.). Lisäaineita kuten lyijyhaulisäkkejä saa käyttää kollin kokonaismassan nostamiseksi vaaditun suuruiseksi edellyttäen, että ne sijoitetaan siten, etteivät ne vaikuta koetuloksiin.

6.1.5.2.2. Käytettäessä nestemäisten aineiden pudotuskokeessa korvaavaa ainetta, on tämän aineen suhteellisen tiheyden ja viskositeetin oltava sama kuin kuljetettavaksi tarkoitetun aineen suhteellinen tiheys ja viskositeetti. Pudotuskokeissa saa nestemäiset aineet korvata myös vedellä kohdan 6.1.5.3.4 mukaisesti.

6.1.5.2.3. Paperi- tai pahvipakkauksia on vakioitava vähintään 24 tuntia tilassa, jossa lämpötila on 23 °C +- 2 °C ja suhteellinen kosteus on 50 % +- 2 %. Vaihtoehtoisesti lämpötila ja suhteellinen kosteus voivat olla joko 20 °C +- 2 °C ja 65 % +- 2 % tai 27 °C +- 2 °C ja 65 % +- 2 %.

Huom.

Keskiarvojen on oltava näiden rajojen välillä. Lyhytaikaiset vaihtelut ja mittaustarkkuus saavat aiheuttaa yksittäisissä mittauksissa +- 5 % vaihtelua suhteellisen kosteuden suhteen ilman, että testiä toistettaessa tulokset huomattavasti poikkeavat toisistaan.

6.1.5.2.4. Puiset tulpalliset tynnyrit on pidettävä vedellä täytettyinä vähintään 24 tuntia ennen koetta.

6.1.5.2.5. Kohdassa 6.1.4.8 mainittujen muovisten tynnyreiden ja kanistereiden sekä tarvittaessa kohdassa 6.1.4.19 mainittujen yhdistettyjen pakkausten (muoviset) kemiallinen yhteensopivuus kuljetettavien nesteiden kanssa on testattava pitämällä astiat täytettynä näillä nesteillä huoneen lämpötilassa kuuden kuukauden ajan.

Ensimmäisen ja viimeisen 24 tunnin ajan koeastioita on säilytettävä sulkimet alaspäin. Kuitenkin paineentasauslaitteella varustettuja pakkauksia on pidettävä sulkimet alaspäin vain viiden minuutin ajan. Tämän jälkeen koekappaleet on testattava kohtien 6.1.5.3-6.1.5.6 mukaisesti.

Jos on tiedossa, että yhdistetyn pakkauksen sisäastian (muovinen) valmistukseen käytettävän muovin lujuus ei muutu merkittävästi täyttöaineen vaikutuksesta, ei kemiallista yhteensopivuutta tarvitse tutkia.

Lujuuden merkittävällä muutoksella tarkoitetaan:

(a) selvästi havaittavaa haurastumista; tai

(b) huomattavaa kimmoisuuden vähenemistä, ellei se ole verrattavissa vähintään kuorman aiheuttaman venymän suhteelliseen kasvuun.

Edellä mainittua yhteensopivuustestiä ei tarvitse suorittaa, jos muoviraaka-aineen käyttäytyminen on muilla toimenpiteillä selvitetty. Näiden toimenpiteiden on oltava vähintään samanarvoisia edellä mainitun yhteensopivuustestin kanssa ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä.

Huom.

HD- tai MD-polyeteenistä valmistettujen muovisten tynnyreiden ja kanistereiden sekä yhdistettyjen pakkausten (muoviset) osalta katso myös kohta 6.1.5.2.6 jäljempänä.

6.1.5.2.6. Kohdassa 6.1.4.8 tarkoitettujen HD-polyeteenistä valmistettujen tynnyreiden ja kanistereiden sekä tarvittaessa kohdassa 6.1.4.19 tarkoitettujen HD-polyeteenistä valmistettujen yhdistettyjen pakkausten kemiallisen yhteensopivuuden saa kohdassa 6.1.6.2 lueteltujen nesteiden ollessa kyseessä testata standardiliuoksilla (ks. kohta 6.1.6.1) seuraavasti edellyttäen, että:

- muovin suhteellinen tiheys on 23 °C lämpötilassa mitattuna standardin ISO 1183 mukaan yhden tunnin 100 °C lämpötilassa pitämisen jälkeen vähintään 0,940,

- muovin sulaindeksi on 190 °C lämpötilassa standardin ISO 1133 mukaan mitattuna 21,6 kg:n kuormituksella enintään 12 g/10 min.

Kohdassa 6.1.4.8 tarkoitettujen pakkausryhmiin II ja III kuuluvien kanistereiden sekä tarvittaessa kohdassa 6.1.4.19 tarkoitettujen MD-polyeteenistä valmistettujen yhdistettyjen pakkausten kemiallisen yhteensopivuuden saa kohdassa 6.1.6.2 lueteltujen nesteiden ollessa kyseessä testata standardiliuoksilla (ks. kohta 6.1.6.1) seuraavasti edellyttäen, että:

- muovin suhteellinen tiheys on 23 °C lämpötilassa mitattuna standardin ISO 1183 mukaan yhden tunnin 100 °C lämpötilassa pitämisen jälkeen vähintään 0,940,

- muovin sulaindeksi on 190 °C lämpötilassa standardin ISO 1133 mukaan mitattuna 2,160 kg:n kuormituksella enintään 0,5 g/10 min ja vähintään 0,1 g/10 min,

- muovin sulaindeksi on 190 °C lämpötilassa standardin ISO 1133 mukaan mitattuna 5 kg:n kuormituksella enintään 3 g/10 min ja vähintään 0,5 g/10 min.

Näiden pakkausten riittävä kemiallinen yhteensopivuus voidaan testata pitämällä pakkauksia sopivalla standardiliuoksella täytettynä kolme viikkoa 40 °C lämpötilassa. Jos tämä standardiliuos on vesi, ei kemiallista yhteensopivuutta tarvitse testata.

Ensimmäisen ja viimeisen 24 tunnin ajan koepakkauksia on säilytettävä sulkimet alaspäin. Kuitenkin paineentasauslaitteella varustettuja pakkauksia on pidettävä sulkimet alaspäin vain viiden minuutin ajan. Tämän jälkeen koekappaleet on testattava kohtien 6.1.5.3-6.1.5.6 mukaisesti.

Jos pakkauksen rakennetyyppi läpäisee hyväksymistestit käytettäessä standardiliuosta, vastaavia kohdassa 6.1.6.2 lueteltuja aineita saa kuljettaa pakkauksessa ilman erityisiä lisäkokeita edellyttäen, että:

- täytösaineiden suhteelliset tiheydet eivät ylitä sitä arvoa, jota on käytetty pudotuskokeen korkeutta ja pinoamiskokeen massaa määritettäessä;

- täytösaineiden höyrynpaineet 50 °C tai 55 °C lämpötilassa eivät ylitä sitä arvoa, jota on käytetty painekokeen painetta määritettäessä.

Yhteensopivuutta luokan 5.2 tert-butyylihydroperoksidille, jossa on yli 40 % peroksidia, ja peroksietikkahapolle ei saa testata standardiliuoksella. Näiden aineiden ollessa kyseessä koekappaleiden riittävä kemiallinen yhteensopivuus on testattava 6 kuukautta kestävällä varastoinnilla ympäristön lämpötilassa aineilla, joiden kuljetukseen ne on tarkoitettu. Tämän kohdan mukaiset koemenetelmät koskevat myös HD- tai MD-polyeteenipakkauksia, joiden sisäpinta on fluorattu.

6.1.5.2.7. Kohdassa 6.1.4.8 tarkoitettujen HD- tai MD-polyeteenistä valmistettujen tynnyreiden ja kanistereiden sekä tarvittaessa kohdassa 6.1.4.19 tarkoitettujen yhdistettyjen pakkausten, jotka ovat läpäisseet kohdan 6.1.5.2.6 testit, täytösaineiksi saa hyväksyä myös muita kuin kohdassa 6.1.6.2 lueteltuja aineita. Näiden hyväksyminen on perustuttava laboratoriotesteihin, joiden perusteella todetaan, että täytösaineiden vaikutus koekappaleisiin on vähäisempi kuin standardiliuosten vaikutus. Pakkauksen heikentymisessä on otettava huomioon seuraavat asiat: turpoamisen aiheuttama pehmentyminen, jännityksen aiheuttama säröily sekä molekyylihajoaminen. Edellä kohdassa 6.1.5.2.6 mainitut ehdot suhteellisesta tiheydestä ja höyrynpaineesta koskevat myös näitä pakkauksia.

6.1.5.2.8. Jos kuljetettavaksi tarkoitettu aine ei muuta merkittävästi pakkausyhdistelmän muovisten sisäpakkausten lujuutta, kemiallista yhteensopivuutta ei ole välttämätöntä testata. Lujuuden merkittävällä muutoksella tarkoitetaan:

(a) selvästi havaittavaa haurastumista; tai

(b) huomattavaa kimmoisuuden vähenemistä, ellei se ole verrattavissa vähintään kuorman aiheuttaman venymän suhteelliseen kasvuun.

6.1.5.3. Pudotuskoe(31)

6.1.5.3.1. Koekappaleiden lukumäärä (rakennetyyppiä ja valmistajaa kohti) sekä pudotustapa

Pudotuksessa tasapudotusta lukuun ottamatta painopisteen on oltava suoraan osumakohdan yläpuolella.

Jos pudotuskokeessa on mahdollista käyttää useampaa kuin yhtä pudotustapaa, on käytettävä tapaa, joka todennäköisimmin aiheuttaa pakkauksen rikkoutumisen.

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.5.3.2. Koekappaleiden valmistelu pudotuskoetta varten

Seuraavien pakkausten koekappaleet ja niiden sisältö on jäähdytettävä - 18 °C lämpötilaan tai alemmaksi:

(a) muovitynnyrit (ks. kohta 6.1.4.8);

(b) muovikanisterit (ks. kohta 6.1.4.8);

(c) muovilaatikot lukuun ottamatta solumuovilaatikoita (ks. kohta 6.1.4.13);

(d) yhdistetyt pakkaukset (muoviset) (ks. kohta 6.1.4.19) ja;

(e) pakkausyhdistelmät, joissa on muovinen sisäpakkaus lukuun ottamatta muovisäkkejä, jotka on tarkoitettu kiinteiden aineiden tai esineiden kuljetukseen.

Jos koekappaleet on tällä tavoin valmisteltu koetta varten, saa kohdassa 6.1.5.2.3 mainitun vakioinnin jättää tekemättä. Kokeessa käytettävät nesteet on pidettävä nestemäisinä lisäämällä tarpeen vaatiessa jäänestoainetta.

6.1.5.3.3. Pudotusalusta

Alustan on oltava jäykkä, joustamaton, tasainen ja vaakasuora pinta.

6.1.5.3.4. Pudotuskorkeus

Kiinteille aineille ja nesteille, jos koe suoritetaan kuljetettavaksi tarkoitetulla kiinteällä aineella tai nesteellä, taikka muulla aineella, jonka fysikaaliset ominaisuudet oleellisesti ovat samat:

>TAULUKON PAIKKA>

Nesteille, jos koe suoritetaan vedellä:

(a) Kuljetettavien aineiden suhteellisen tiheyden ollessa enintään 1,2:

>TAULUKON PAIKKA>

(b) Kuljetettavien aineiden suhteellisen tiheyden ollessa yli 1,2 pudotuskorkeus on määritettävä kuljetettavan aineen suhteellisen tiheyden (d) perusteella (pyöristettynä ensimmäiseen desimaaliin) seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

(c) Peltipakkauksille, jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR" ja jotka on tarkoitettu sellaisille aineille, joiden viskositeetti 23 °C lämpötilassa on suurempi kuin 200 mm2/s (vastaa standardin ISO 2431-1993 mukaisesti määritettynä 30 s valumisaikaa ISO-viskositeettikupissa, jonka aukon halkaisija on 6 mm):

(i) Kuljetettavien aineiden suhteellisen tiheyden ollessa enintään 1,2:

>TAULUKON PAIKKA>

(ii) Kuljetettavien aineiden suhteellisen tiheyden ollessa yli 1,2 pudotuskorkeus on määritettävä kuljetettavan aineen suhteellisen tiheyden (d) perusteella (pyöristettynä ensimmäiseen desimaaliin) seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.5.3.5. Kokeen hyväksyminen

6.1.5.3.5.1. Jokaisen nestettä sisältävän pakkauksen on oltava tiivis sen jälkeen, kun sisäinen ja ulkoinen paine ovat tasoittuneet. Pakkausyhdistelmien sisäpakkauksille sekä yhdistettyjen pakkausten sisäastioille (lasiset, posliiniset tai keraamiset), jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1. (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR", paineen tasoittuminen ei ole välttämätöntä.

6.1.5.3.5.2. Jos kiinteille aineille tarkoitettu pakkaus testataan pudotuskokeessa ja kansi törmää alustaan, katsotaan koekappaleen läpäisseen testin, jos sisältö pysyy sisäpakkauksessa tai sisäastiassa (esim. muovisäkissä) siinäkin tapauksessa, että suljin ei ole enää pölytiivis.

6.1.5.3.5.3. Pakkaus tai ulkopakkaus yhdistetyssä pakkauksessa tai pakkausyhdistelmässä ei saa vahingoittua siten, että se heikentää kuljetusturvallisuutta. Sisäastiasta tai sisäpakkauksesta ei saa vuotaa täytösainetta.

6.1.5.3.5.4. Ulkopakkaus tai säkin uloin kerros ei saa vahingoittua siten, että se heikentää kuljetusturvallisuutta.

6.1.5.3.5.5. Pientä vuotoa sulkimesta tai sulkimista pudotusiskun yhteydessä ei pidetä pakkauksen virheellisyytenä edellyttäen, että muita vuotoja ei esiinny.

6.1.5.3.5.6. Luokan 1 aineille tarkoitetuissa pakkauksissa ei saa olla murtumaa, joka saattaisi mahdollistaa räjähteen ulospääsyn ulkopakkauksesta.

6.1.5.4. Tiiviyskoe

Tiiviyskoe on tehtävä kaikille nesteiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten rakennetyypeille. Tiiviyskoetta ei tarvitse kuitenkaan tehdä:

- pakkausyhdistelmän sisäpakkauksille;

- yhdistettyjen pakkausten sisäastioille (lasinen, posliininen tai keraaminen), jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR";

- peltipakkauksille, jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR" ja jotka on tarkoitettu aineille, joiden viskositeetti 23 °C lämpötilassa on yli 200 mm2/s.

6.1.5.4.1. Koekappaleiden lukumäärä: kolme koekappaletta rakennetyyppiä ja valmistajaa kohti.

6.1.5.4.2. Koekappaleiden valmistelu koetta varten: paineentasauslaitteilla varustetut sulkimet on korvattava sulkimilla, joissa ei ole paineentasauslaitteita, tai paineentasauslaitteet on suljettava tiiviisti.

6.1.5.4.3. Koemenetelmä ja käytettävä koepaine: pakkaukset sulkimineen on upotettava veteen 5 minuutin ajaksi, samalla kun koekappaleissa ylläpidetään vaadittu sisäinen ilmanpaine. Upotustapa ei saa vaikuttaa kokeen tulokseen.

Käytettävän ilmanpaineen (ylipaine) on oltava:

>TAULUKON PAIKKA>

Myös muita vähintään yhtä tehokkaita menetelmiä saa käyttää.

6.1.5.4.4. Kokeen hyväksyminen

Koekappaleiden on pysyttävä tiiviinä.

6.1.5.5. Nestepainekoe

6.1.5.5.1. Testattavat pakkaukset

Nestepainekoe on tehtävä kaikille metalli- ja muovipakkaustyypeille ja kaikille yhdistettyjen pakkausten tyypeille, jotka on tarkoitettu nesteiden kuljetukseen. Nestepainekoetta ei tarvitse kuitenkaan tehdä:

- pakkausyhdistelmien sisäpakkauksille;

- yhdistettyjen pakkausten sisäastioille (lasinen, posliininen tai keraaminen), jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR";

- peltipakkauksille, jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR" ja jotka on tarkoitettu aineille, joiden viskositeetti 23 °C lämpötilassa on yli 200 mm2/s.

6.1.5.5.2. Koekappaleiden lukumäärä: kolme koekappaletta rakennetyyppiä ja valmistajaa kohti.

6.1.5.5.3. Pakkausten valmistelu koetta varten: paineentasauslaitteilla varustetut sulkimet on korvattava sulkimilla, joissa ei ole paineentasauslaitteita, tai paineentasauslaitteet on suljettava tiiviisti.

6.1.5.5.4. Koemenetelmä ja käytettävä paine: metallipakkauksia ja yhdistettyjä pakkauksia (lasinen, posliininen tai keraaminen) sulkimineen on koestettava viiden minuutin ajan koepaineella. Muovipakkauksia ja muovisia yhdistettyjä pakkauksia sulkimineen on koestettava 30 minuutin ajan koepaineella. Tämä paine tarkoittaa sitä painetta, jonka merkintä vaaditaan pakkaukseen kohdan 6.1.3.1 (d) mukaisesti. Pakkauksen tuenta ei saa vaikuttaa testitulokseen. Painetta on nostettava koepaineeseen portaattomasti ja tasaisesti. Koepaine on pidettävä vakiona koko testausajan. Käytettävän nesteylipaineen on oltava määritetty jollakin seuraavista tavoista:

(a) pakkauksessa oleva kokonaisylipaine (täytösaineen höyrynpaine ja ilman tai muiden inerttikaasujen osapaine vähennettynä 100 kPa) 55 °C lämpötilassa kerrottuna turvallisuuskertoimella 1,5. Tämä kokonaisylipaine on laskettava kohdan 4.1.1.4 mukaisen enimmäistäyttöasteen ja 15 °C täyttölämpötilan perusteella; tai

(b) kuljetettavaksi aiotun aineen höyrynpaine 50 °C lämpötilassa kerrottuna luvulla 1,75. Tästä tulosta on vähennettävä 100 kPa. Koepaineen on oltava kuitenkin vähintään 100 kPa; tai

(c) kuljetettavaksi aiotun aineen höyrynpaine 55 °C lämpötilassa kerrottuna luvulla 1,5. Tästä tulosta on vähennettävä 100 kPa. Koepaineen on oltava kuitenkin vähintään 100 kPa.

6.1.5.5.5. Pakkausryhmän I aineiden kuljetukseen tarkoitetut pakkaukset on koestettava kuitenkin vähintään 250 kPa koepaineella (ylipaine) 5 tai 30 minuutin ajan riippuen pakkauksen materiaalista.

6.1.5.5.6. Kokeen hyväksyminen: pakkausten on pysyttävä tiiviinä.

6.1.5.6. Pinoamiskoe

Pinoamiskoe on tehtävä kaikkien muiden pakkausten rakennetyypeille paitsi säkeille ja pinottavaksi sopimattomille yhdistetyille pakkauksille (lasinen, posliininen tai keraaminen), jotka on merkitty kohdan 6.1.3.1 (a) (ii) mukaisesti tunnuksella "RID/ADR".

6.1.5.6.1. Koekappaleiden lukumäärä: kolme koekappaletta rakennetyyppiä ja valmistajaa kohti.

6.1.5.6.2. Koemenetelmä: koekappaleen yläpintaa kuormitetaan voimalla, joka vastaa yhteismassaltaan kolleja, jotka voidaan pinota sen päälle kuljetuksen aikana. Jos koekappale on täytetty vaarattomalla nesteellä, jonka suhteellinen tiheys poikkeaa kuljetettavan nesteen suhteellisesta tiheydestä, kuormitusvoima lasketaan kuljetettavan nesteen mukaan. Pinoamiskorkeus koekappale mukaan lukien on oltava vähintään 3 metriä. Koekappaletta on kuormitettava 24 tunnin ajan lukuun ottamatta nesteiden kuljetukseen tarkoitettuja muovitynnyreitä ja -kanistereita tai yhdistettyjä pakkauksia 6HH1 ja 6HH2, joita on kuormitettava pinoamiskokeessa 28 vuorokauden ajan vähintään 40 °C lämpötilassa.

Kohdan 6.1.5.2.5 mukaisessa testissä käytetään alkuperäistä täytösainetta. Kohdan 6.1.5.2.6 mukaisessa testissä käytetään standardinestettä.

6.1.5.6.3. Kokeen hyväksyminen: koekappaleiden on pysyttävä tiiviinä. Yhdistettyjen pakkausten taikka pakkausyhdistelmien sisäastioiden tai -pakkausten on pysyttävä tiiviinä. Koekappaleissa ei saa olla sellaisia vikoja, jotka voivat vaikuttaa kuljetuksen turvallisuuteen, tai muodonmuutoksia, jotka voivat alentaa sen lujuutta tai aiheuttaa epästabiilisuutta kollipinoissa. Muovipakkaukset on jäähdytettävä huoneen lämpötilaan ennen arviointia.

6.1.5.7. Koe tulpallisille puutynnyreille

6.1.5.7.1. Koekappaleiden lukumäärä: yksi tynnyri.

6.1.5.7.2. Koemenetelmä: kaikki vähintään kaksi päivää koottuna olleen tyhjän tynnyrin paksuimman kohdan yläpuolella olevat vanteet on poistettava.

6.1.5.7.3. Kokeen hyväksyminen: tynnyrin yläosan halkaisija saa kasvaa enintään 10 %.

6.1.5.8. Nestehöyryn läpäisevyystesti palavien nesteiden, joiden leimahduspiste on 61 °C tai alempi, kuljetukseen tarkoitetuille kohdan 6.1.4.8 mukaisille muovitynnyreille ja -kanistereille sekä kohdan 6.1.4.19 mukaisille yhdistetyille pakkauksille (muoviset) lukuun ottamatta 6HA1-tyyppisiä pakkauksia

Tämä koe on tehtävä polyeteenipakkauksille vain, jos ne halutaan hyväksyä bentseenin, tolueenin, ksyleenin tai näitä aineita sisältävien seosten ja valmisteiden kuljetukseen.

6.1.5.8.1. Koekappaleiden lukumäärä: kolme koekappaletta rakennetyyppiä ja valmistajaa kohti.

6.1.5.8.2. Koekappaleiden valmistelu koetta varten

Ennen koetta koekappaleita on pidettävä kuljetettavaksi tarkoitetulla aineella täytettyinä kohdan 6.1.5.2.5 mukaisesti tai HD-polyeteenipakkausten ollessa kyseessä standardihiilivetyseoksella (white spirit) täytettyinä kohdan 6.1.5.2.6 mukaisesti.

6.1.5.8.3. Koemenetelmä

koekappaleet on täytettävä sillä aineella, jonka kuljetusta varten pakkaus halutaan testata. Täytetty koekappale on punnittava ennen ja jälkeen säilytyskokeen, jossa sitä pidetään 28 päivän ajan 23 °C lämpötilassa ja 50 %:n suhteellisessa ilmankosteudessa. HD-polyeteenipakkauksille kokeen saa tehdä bentseenin, tolueenin tai ksyleenin sijasta standardihiilivetyseoksella (white spirit).

6.1.5.8.4. Kokeen hyväksyminen: läpäisevyys saa olla enintään 0,008 g/l × h.

6.1.5.9. Koeselostus

6.1.5.9.1. Koeselostuksen on oltava pakkauksen käyttäjän saatavilla, ja sen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

1. Testauksen tehneen yhteisön nimi ja osoite;

2. Hakijan nimi ja osoite (tarvittaessa);

3. Koeselostuksen yksilöllinen tunnus;

4. Koeselostuksen päivämäärä;

5. Pakkauksen valmistaja;

6. Pakkauksen rakennetyypin kuvaus (esim. mitat, materiaalit, sulkimet, seinämän paksuus) sekä valmistusmenetelmä (esim. muottiinpuhallus) mahdollisine piirroksineen ja/tai valokuvineen;

7. Enimmäistilavuus;

8. Kokeessa käytetyn sisällön ominaisuudet, esim. nesteiden viskositeetti ja suhteellinen tiheys sekä kiinteiden aineiden hiukkaskoko;

9. Kokeen kuvaus ja koetulokset;

10. Koeselostus on allekirjoitettava, nimen lisäksi on merkittävä allekirjoittajan virkanimike.

6.1.5.9.2. Koeselostuksen on sisällettävä selvitys siitä, että kuljetusta varten valmisteltu pakkaus on testattu tässä luvussa mainittujen asianmukaisten vaatimusten mukaisesti ja että koeselostus ei ole voimassa käytettäessä muita pakkaustapoja tai osia. Koeselostuksesta on oltava jäljennös toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä.

6.1.6. Standardiliuokset kohdan 6.1.5.2.6 mukaisten MD- tai HD-polyeteenipakkausten kemiallisen yhteensopivuuden testaamiseksi ja luettelo aineista, joiden katsotaan vastaavan standardiliuoksia

6.1.6.1. Standardiliuokset kohdan 6.1.5.2.6 mukaisten MD- tai HD-polyeteenipakkausten kemiallisen yhteensopivuuden testaamiseksi

Seuraavia standardiliuoksia saa käyttää näille muoveille:

(a) Pinta-aktiivista liuosta aineille, jotka aiheuttavat polyeteenissä voimakasta jännityssäröilyä, erityisesti kaikille liuoksille ja valmisteille, jotka sisältävät pinta-aktiivista ainetta.

Pinta-aktiivisena liuoksena on käytettävä vesiliuosta, joka sisältää 1-10 % pinta-aktiivista ainetta. Tämän liuoksen pintajännityksen on oltava 23 °C lämpötilassa 31-35 mN/m.

Pinoamiskokeen on perustuttava vähintään 1,20 suhteelliseen tiheyteen.

Koetta etikkahapolla ei tarvitse tehdä, jos vastaava kemiallinen yhteensopivuus on testattu pinta-aktiivisella liuoksella.

Täytösaineelle, joka aiheuttaa voimakkaampaa jännityssäröilyä polyeteenissä kuin pinta-aktiivinen liuos, saa riittävän kemiallisen yhteensopivuuden testata 3 viikkoa 40 °C lämpötilassa kestäneen varastoinnin jälkeen kohdan 6.1.5.2.6 mukaisesti, mutta siten, että täytösaineena käytetään alkuperäistä täytösainetta.

(b) Etikkahappoa aineille ja valmisteille, jotka aiheuttavat polyeteenissä jännityssäröilyä, erityisesti monokarboksyylihapoille ja yksiarvoisille alkoholeille.

Kokeessa käytettävän etikkahapon väkevyyden on oltava 98-100 %.

Suhteellinen tiheys on 1,05.

Pinoamiskokeen on perustuttava vähintään 1,1 suhteelliseen tiheyteen.

Jos täytösaine paisuttaa polyeteeniä enemmän kuin etikkahappo ja siinä määrin, että polyeteenin massa kasvaa enintään 4 %, saa riittävän kemiallisen yhteensopivuuden testata 3 viikkoa 40 °C lämpötilassa kestäneen varastoinnin jälkeen kohdan 6.1.5.2.6 mukaisesti, mutta siten, että täytösaineena käytetään alkuperäistä täytösainetta.

(c) n-butyyliasetaattia tai n-butyyliasetaatilla kyllästettyä pinta-aktiivista liuosta aineille ja valmisteille, jotka paisuttavat polyeteeniä siinä määrin, että polyeteenin massa kasvaa noin 4 %, ja jotka aiheuttavat polyeteenissä myös jännityssäröilyä, erityisesti kasvinsuojeluaineille, maaliliuoksille ja estereille.

Kohdan 6.1.5.2.6 mukaisessa testissä on käytettävä 98-100 prosenttista n-butyyliasetaattia.

Kohdan 6.1.5.6 mukaisessa pinoamiskokeessa on käytettävä testiliuoksena edellä kohdassa (a) tarkoitettua 1-10 prosenttista pinta-aktiivista liuosta, johon on lisätty 2 % n-butyyliasetaattia.

Pinoamiskokeen on perustuttava vähintään 1,0 suhteelliseen tiheyteen.

Jos täytösaine paisuttaa polyeteeniä enemmän kuin n-butyyliasetaatti ja siinä määrin, että polyeteenin massa kasvaa enintään 7,5 %, saa riittävän kemiallisen yhteensopivuuden testata 3 viikkoa 40 °C lämpötilassa kestäneen varastoinnin jälkeen kohdan 6.1.5.2.6 mukaisesti, mutta siten, että täytösaineena käytetään alkuperäistä täytösainetta.

(d) Hiilivetyseosta (white spirit) aineille ja valmisteille, jotka paisuttavat polyeteeniä, erityisesti hiilivedyille, estereille ja ketoneille.

Hiilivetyseoksena on käytettävä seosta, jonka kiehumisalue on 160 °C-220 °C, suhteellinen tiheys 0,78-0,80, leimahduspiste suurempi kuin 50 °C ja aromaattisten yhdisteiden pitoisuus 16-21 %.

Pinoamiskokeen on perustuttava vähintään 1,0 suhteelliseen tiheyteen.

Jos täytösaine paisuttaa polyeteeniä siinä määrin, että polyeteenin massa kasvaa yli 7,5 %, saa riittävän kemiallisen yhteensopivuuden testata 3 viikkoa 40 °C lämpötilassa kestäneen varastoinnin jälkeen kohdan 6.1.5.2.6 mukaisesti, mutta siten, että täytösaineena käytetään alkuperäistä täytösainetta.

(e) Typpihappoa kaikille aineille ja valmisteille, joiden hapettava vaikutus polyeteeniin sekä molekyylien hajoaminen on enintään vastaavaa kuin 55 prosenttisen typpihapon.

Typpihapon on oltava vähintään 55 prosenttista.

Pinoamiskokeen on perustuttava vähintään 1,4 suhteellisen tiheyteen.

Jos täytösaineen hapettava tai molekyylejä hajottava vaikutus on suurempi kuin 55 prosenttisen typpihapon vaikutus, testauksessa on noudatettava kohdan 6.1.5.2.5 määräyksiä.

Edellä mainituissa tapauksissa käyttöaika on määritettävä ottaen huomioon vaurioitumisaste (esim. 2 vuotta vähintään 55 prosenttiselle typpihapolle).

(f) Vettä aineille, jotka eivät vahingoita polyeteeniä millään kohdissa (a)-(e) mainituilla tavoilla, erityisesti epäorgaanisille hapoille ja lipeille, suolojen vesiliuoksille, moniarvoisille alkoholeille ja orgaanisten aineiden vesiliuoksille.

Pinoamiskokeen on perustuttava vähintään 1,2 suhteellisen tiheyteen.

6.1.6.2. Luettelo aineista ja niitä vastaavat standardiliuokset kohdan 6.1.5.2.6 mukaisessa testissä

Luokka 3

>TAULUKON PAIKKA>

Luokka 5.1

>TAULUKON PAIKKA>

Luokka 5.2

>TAULUKON PAIKKA>

Luokka 6.1

>TAULUKON PAIKKA>

Luokka 6.2

>TAULUKON PAIKKA>

Luokka 8

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 6.2

Kaasuille tarkoitettujen astioiden, aerosoliPULLOJEN ja pienten kaasua sisältävien astioiden (kaasupatruunat) rakennetta ja testausta koskevat määräykset

6.2.1. Kaasuille tarkoitettuja astioita koskevat yleiset määräykset

Huom.

Aerosolipullojen ja pienten kaasua sisältävien astioiden (kaasupatruunat) määräykset ovat kohdassa 6.2.4.

6.2.1.1. Suunnittelu ja rakenne

6.2.1.1.1. Astiat ja niiden sulkimet on suunniteltava, mitoitettava, valmistettava, testattava ja varustettava niin, että ne kestävät kaikki tavanomaisessa käytössä ja tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa esiintyvät rasitukset.

Paineastioiden suunnittelussa on otettava huomioon kaikki oleelliset tekijät, kuten:

- sisäinen paine;

- ympäristön lämpötila ja käyttölämpötila, myös kuljetuksen aikana;

- dynaamiset kuormitukset.

Seinämän paksuus on yleensä määritettävä laskemalla, minkä lisäksi on tehtävä tarvittaessa kokeellinen jännitysanalyysi. Seinämän paksuuden saa myös määrittää kokeellisesti.

Astioiden turvallisuuden varmistamiseksi on painerungolle ja tukirakenteille käytettävä soveltuvia suunnittelulaskelmia.

Seinämän vähimmäispaksuutta paineenkeston suhteen laskettaessa on erityisesti otettava huomioon seuraavat tekijät:

- suunnittelupaine, jonka on oltava vähintään koepaineen suuruinen;

- suunnittelulämpötilat, jotka sisältävät asiaankuuluvan turvallisuusvaran;

- tarvittaessa enimmäisjännitysten ja huippujännitysten keskittymät;

- materiaalin ominaisuuksiin liittyvät kertoimet.

Astioille tehtävä painekoe on kaasupulloille, putki- ja kaasuastioille ja pullopaketeille kohdan 4.1.4.1 pakkaustavassa P200. Suljetuille kryoastioille koepaineen on oltava vähintään 1,3 kertaa suurin käyttöpaine. Tyhjiöeristetyille kryoastioille koepainetta on korotettava 1 bar:lla.

Huomioon otettavia materiaalin ominaisuuksia ovat (jos sovellettavissa) esimerkiksi:

- myötöraja;

- murtolujuus;

- ajasta riippuva lujuus;

- väsymiseen liittyvät tiedot;

- Youngin kerroin (kimmokerroin);

- kohtuullinen plastinen muodonmuutos;

- iskusitkeys;

- murtumissitkeys.

6.2.1.1.2. UN 1001 liuotetulle asetyleenille tarkoitetut astiat on täytettävä kokonaan tasaisesti jakaantuneella huokoisella massalla, jonka on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tyyppiä ja joka:

(a) ei vaikuta astioihin eikä muodosta haitallisia tai vaarallisia yhdisteitä asetyleenin tai liuottimen kanssa;

(b) estää asetyleenin hajoamisreaktion leviämisen massassa.

Liuotin ei saa vaikuttaa astioihin.

6.2.1.2. Astioiden materiaalit

Astioiden ja niiden suljinten materiaalien sekä kaikkien sisällön kanssa mahdollisesti kosketukseen joutuvien materiaalien on oltava sellaisia, ettei sisältö vaikuta niihin eikä muodosta niiden kanssa vaarallisia tai haitallisia yhdisteitä.

Seuraavia materiaaleja saa käyttää:

(a) hiiliterästä puristetuille, nesteytetyille, jäähdytetyille nesteytetyille ja paineenalaisina liuotetuille kaasuille;

(b) seostettua terästä (erikoisteräkset), nikkeliä ja nikkeliseosta (esim. monell-metalli) puristetuille, nesteytetyille, jäähdytetyille nesteytetyille ja paineenalaisina liuotetuille kaasuille;

(c) kuparia seuraaville aineille:

i) luokituskoodien 1A, 1O, 1F ja 1TF kaasuille, joiden täyttöpaine 15 °C lämpötilassa ei ylitä 2 MPa (20 bar);

ii) luokituskoodin 2A kaasuille; ja myös UN 1033 dimetyylieetterille; UN 1037 etyylikloridille; UN 1063 metyylikloridille; UN 1079 rikkidioksidille; UN 1085 vinyylibromidille; UN 1086 vinyylikloridille; ja UN 3300 eteenioksidin ja hiilidioksidin seokselle, joka sisältää yli 87 % eteenioksidia;

iii) luokituskoodien 3A, 3O ja 3F kaasuille;

(d) alumiiniseosta: ks. kohdan 4.1.4.1 pakkaustavan P200 (12) erityismääräys "a";

(e) komposiittimateriaalia puristetuille, nesteytetyille, jäähdytetyille nesteytetyille ja paineenalaisina liuotetuille kaasuille;

(f) synteettisiä materiaaleja jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille; ja

(g) lasia luokituskoodin 3A jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille lukuun ottamatta UN 2187 hiilidioksidia, jäähdytetty neste tai sen seoksia sekä luokituskoodin 3O kaasuille.

6.2.1.3. Käyttövarusteet

6.2.1.3.1. Aukot

Mahdollisen miesaukon, joka on suljettava tehokkaalla sulkimella, ja välttämättömän jäännösten poistoaukon lisäksi kaasuastiassa saa olla enintään kaksi aukkoa, joista toinen on täyttöä ja toinen tyhjennystä varten.

Kaasupullot ja -astiat, jotka on tarkoitettu luokituskoodin 2F kaasujen kuljetukseen, saa varustaa myös muilla aukoilla, jotka on tarkoitettu erityisesti nestepinnan tason ja vallitsevan paineen toteamiseen.

6.2.1.3.2. Varusteet

(a) Jos kaasupullot varustetaan vierimisen estolaitteella, tämä laite ei saa olla kiinteästi yhteydessä venttiilin suojukseen;

(b) Vieritettäväksi tarkoitetut kaasuastiat on varustettava vieritysvanteilla, tai ne on muuten suojattava vierityksestä johtuvia vaurioita vastaan (esim. ruiskuttamalla korroosion kestävää metallipinnoitetta astian ulkopinnalle);

(c) Kaasu- ja kryoastiat, joita ei voi vierittää, on varustettava laitteilla (esim. jalustat, renkaat, koukut), jotka varmistavat turvallisen mekaanisen käsittelyn ja jotka on kiinnitetty astiaan siten, etteivät ne heikennä astian seinämän lujuutta eivätkä aiheuta siihen liiallisia jännityksiä;

(d) Pullopaketit on varustettava sopivilla laitteilla, jotka varmistavat turvallisen käsittelyn ja kuljetuksen. Kokoojaputkiston koepaineen on oltava vähintään sama kuin kaasupullojen. Kokoojaputkisto ja pääsulkuventtiili on asennettava siten, että ne on suojattu vaurioitumiselta.

6.2.1.3.3. Varoventtiilit

Suljetut kryoastiat on varustettava yhdellä tai useammalla paineentasauslaitteella, joka suojaa astiaa ylipainetta vastaan. Ylipaineella tarkoitetaan normaalista lämpövuodosta tai tyhjiöeristetyn astian tyhjiön menettämisestä tai painejärjestelmän toimintahäiriöstä johtuvaa käyttöpaineen ylittävää 110 %:sta ylipainetta.

6.2.1.4. Astioiden hyväksyminen

6.2.1.4.1. Astioiden, joilla koepaineen ja tilavuuden tulo on yli 150 MPa.litra (1500 bar.litra), yhdenmukaisuus luokan 2 määräysten kanssa on arvioitava yhdellä seuraavista menetelmistä:

(a) Yksittäisten astioiden tarkastamisen, testaamisen ja hyväksymisen suorittaa hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos(32) teknisten asiakirjojen ja valmistajan ilmoituksen pohjalta luokan 2 asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

Teknisten asiakirjojen on sisällettävä täydellinen selvitys suunnittelusta ja rakenteesta sekä täydelliset tiedot valmistuksesta ja testeistä; tai

(b) Astioiden rakenteen testaamisen ja hyväksymisen suorittaa hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos(33) teknisten asiakirjojen pohjalta luokan 2 asianomaisten määräysten mukaisesti;

Astiat on lisäksi suunniteltava, valmistettava ja testattava laajan suunnittelua, valmistusta, lopputarkastusta ja -testausta koskevan laadunvarmistusohjelman mukaisesti. Laadunvarmistusohjelman on taattava astioiden yhdenmukaisuus luokan 2 asianomaisten määräysten kanssa, ja sen on oltava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(34) hyväksymä ja valvoma; tai

(c) Astioiden rakennetyypin on oltava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(35) hyväksymä. Jokainen tätä rakennetyyppiä oleva astia on valmistettava ja testattava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(36) hyväksymän ja valvoman valmistusta, lopputarkastusta ja -testausta koskevan laadunvarmistusohjelman mukaisesti; tai

(d) Astioiden rakennetyypin on oltava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(37) hyväksymä. Jokainen tätä rakennetyyppiä oleva astia on testattava ilmoitetun laitoksen(38) valvonnassa valmistajan ilmoituksen perusteella hyväksytyn rakennetyypin ja luokan 2 asianomaisten määräysten mukaisesti.

6.2.1.4.2. Astioiden, joilla koepaineen ja tilavuuden tulo on yli 30 MPa.litra (300 bar.litra), mutta enintään 150 MPa.litra (1500 bar.litra), yhdenmukaisuus luokan 2 määräysten kanssa on arvioitava yhdellä kohdassa 6.2.1.4.1 mainitulla menetelmällä tai yhdellä seuraavista menetelmistä:

(a) Astiat on suunniteltava, valmistettava ja testattava laajan suunnittelua, valmistusta, lopputarkastusta ja -testausta koskevan laadunvarmistusohjelman mukaisesti, joka on hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(39) hyväksymä ja valvoma; tai

(b) Astioiden rakennetyypin on oltava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(40) hyväksymä. Astioiden valmistajan on vakuutettava kirjallisesti astian yhdenmukaisuus hyväksytyn rakennetyypin kanssa lopputarkastusta ja -testausta koskevan laadunvarmistusohjelman perusteella, joka on hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(41) hyväksymä ja valvoma; tai

(c) Astioiden rakennetyypin on oltava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(42) hyväksymä. Astioiden valmistajan on vakuutettava kirjallisesti astian yhdenmukaisuus hyväksytyn rakennetyypin kanssa, ja kaikki tätä tyyppiä olevat astiat on testattava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(43) valvonnassa.

6.2.1.4.3. Astioiden, joilla koepaineen ja tilavuuden tulo on enintään 30 MPa.litra (300 bar.litra), yhdenmukaisuus luokan 2 määräysten kanssa on arvioitava yhdellä kohdassa 6.2.1.4.1 tai 6.2.1.4.2 mainitulla menetelmällä tai yhdellä seuraavista menetelmistä:

(a) Valmistajan on kirjallisesti ilmoitettava jokaisen astian yhdenmukaisuus teknisissä asiakirjoissa täydellisesti yksilöidyn rakennetyypin kanssa, ja kaikki tätä tyyppiä olevat astiat on testattava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(44) valvonnassa; tai

(b) Astioiden rakennetyypin on oltava hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(45) hyväksymä. Valmistajan on kirjallisesti ilmoitettava kaikkien astioiden yhdenmukaisuus hyväksytyn rakennetyypin kanssa, ja jokainen tätä tyyppiä oleva astia on testattava erikseen.

6.2.1.4.4. Kohtien 6.2.1.4.1-6.2.1.4.3 vaatimuksien katsotaan täyttyvän:

(a) kohdissa 6.2.1.4.1 ja 6.2.1.4.2 mainittujen laadunvarmistusohjelmien osalta, jos ne ovat soveltuvien EN ISO 9000 -sarjan eurooppalaisen standardin mukaisia;

(b) kokonaisuudessaan, jos on käytetty neuvoston direktiiviin 99/36/EY(46) arviointimenettelyjä:

i) kohdassa 6.2.1.4.1 mainituille astioille moduulit G tai H1 tai B yhdessä D:n kanssa tai B yhdessä F:n kanssa;

ii) kohdassa 6.2.1.4.2 mainituille astioille moduulit H tai B yhdessä E:n kanssa tai B yhdessä C1:n kanssa tai B1 yhdessä F:n kanssa tai B1 yhdessä D:n kanssa;

iii) Pour les récipients cités au point 6.2.1.4.3, il s'agit des modules A1, ou D1, ou E1.

6.2.1.4.5. Valmistajia koskevat määräykset

Valmistajan on oltava teknisesti pätevä, ja valmistajalla on oltava hallussaan kaikki astioiden tyydyttävään valmistukseen liittyvät keinot. Tällä tarkoitetaan erityisesti ammattitaitoista henkilökuntaa, joka

(a) valvoo koko valmistusprosessia;

(b) suorittaa materiaalien toisiinsa liittämisen;

(c) suorittaa asiaankuuluvat kokeet.

Valmistajan pätevyyden arvioinnin suorittaa aina hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos(47). On otettava huomioon, mitä nimenomaista menetelmää valmistaja aikoo soveltaa.

6.2.1.4.6. Tarkastus- ja sertifiointilaitoksia koskevat määräykset

Tarkastus- ja sertifiointilaitosten on oltava valmistajista riippumattomia ja vaadittavan teknisen pätevyystason täyttäviä. Nämä määräykset katsotaan täytetyiksi, jos tarkastuslaitos on arvioitu päteväksi eurooppalaisen standardisarjan EN 45000 mukaisesti.

6.2.1.5. Käyttöönottotarkastus

6.2.1.5.1. Astioille on suoritettava seuraavien määräysten mukainen käyttöönottotarkastus:

Riittävän monelle astialle suoritetaan:

(a) Rakennemateriaalin testaus, jossa määritetään ainakin myötöraja, murtolujuus ja murtovenymä;

(b) Seinämän paksuuden mittaus ohuimmalta kohdalta ja jännityksen laskeminen;

(c) Materiaalin tasalaatuisuuden tarkastus jokaisesta valmistuserästä sekä astioiden ulko- ja sisäpuolisen kunnon tarkastus;

Kaikille astioille suoritetaan:

(d) Nestepainekoe. Nestepainekokeen seurauksena astioihin ei saa syntyä pysyviä muodonmuutoksia eikä halkeamia;

Huom.

Hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(48) luvalla nestepainekoe voidaan korvata kokeella, jossa käytetään kaasua, jos toimenpide ei aiheuta mitään vaaraa.

(e) Astiamerkintöjen tarkastus, ks. 6.2.1.7;

(f) Lisäksi UN 1001 liuotetun asetyleenin kuljetukseen tarkoitetuista astioista on tarkastettava huokoisen massan kunto ja liuottimen määrä.

6.2.1.5.2. Alumiiniseosastioita koskevat erityiset määräykset:

(a) Kohdassa 6.2.1.5.1 vaadittavan käyttöönottotarkastuksen lisäksi on suoritettava koe myös astian sisäpinnan mahdollisen raerajakorroosion varalta silloin, kun on käytetty kuparia sisältävää alumiiniseosta tai kun on käytetty magnesiumia ja mangaania sisältävää alumiiniseosta ja magnesiumpitoisuus on yli 3,5 % tai mangaanipitoisuus on alle 0,5 %.

(b) Alumiini/kupariseoksille valmistajan on suoritettava koe ennen kuin toimivaltainen viranomainen hyväksyy uuden seoksen. Koe on tämän jälkeen toistettava tuotannon yhteydessä seoksen jokaiselle valulle.

(c) Alumiini/magnesiumseoksille valmistajan on suoritettava koe ennen kuin toimivaltainen viranomainen hyväksyy uuden seoksen ja valmistusprosessin. Koe on toistettava aina, jos seoksen koostumusta tai valmistusprosessia muutetaan.

6.2.1.6. Määräaikaistarkastus

6.2.1.6.1. Uudelleentäytettäville astioille on tehtävä määräaikaistarkastus hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(49) valvonnassa. Tarkastukset on tehtävä kohdan 4.1.4.1 asianomaisessa pakkaustavassa P200 tai P203 mainituin aikavälein, ja niiden on sisällettävä:

(a) Astian ulkopuolisen kunnon tarkastaminen sekä varusteiden ja merkintöjen tarkastaminen;

(b) Astian sisäpuolisen kunnon tarkastaminen (esim. punnitsemalla, tarkastamalla sisäpuolelta, mittaamalla seinämän paksuus);

(c) Nestepainekoe ja tarvittaessa materiaalin ominaisuuksien tarkastaminen sopivilla testeillä.

Huom.

1. Hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(50) luvalla nestepainekoe voidaan korvata kokeella, jossa käytetään kaasua, jos toimenpide ei aiheuta mitään vaaraa, tai vastaavalla ultraääneen perustavalla menetelmällä.

2. Hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(51) luvalla voidaan kaasupulloille ja putkiastioille tehtävä nestepainekoe korvata vastaavalla akustiseen emissioon perustavalla menetelmällä.

3. Hyväksyjämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkastus- ja sertifiointilaitoksen(52) luvalla voidaan UN 1965 kaasujen (hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.) kuljetukseen tarkoitettujen tilavuudeltaan alle 6,5 litran hitsattujen teräksisten kaasupullojen nestepainekoe korvata toisella vastaavan turvallisuuden takaavalla kokeella.

6.2.1.6.2. UN 1001 liuotetun asetyleenin kuljetukseen tarkoitetuista astioista on tarkastettava vain ulkoinen kunto (korroosio, muodonmuutos) ja huokoisen massan kunto (irtoaminen, painuminen).

6.2.1.6.3. Kohdasta 6.2.1.6.1 (c) poiketen on suljetuille kryoastioille tehtävä ulkoinen tarkastus ja tiiviyskoe. Tiiviyskoe on tehtävä joko astian sisältämällä kaasulla tai inertillä kaasulla. Tarkastaminen tehdään joko painemittarilla tai tyhjiömittauksella. Lämpöeristystä ei tarvitse poistaa.

6.2.1.7. Astioiden merkintä

6.2.1.7.1. Uudelleentäytettäviin astioihin on merkittävä seuraavat tiedot selvästi ja pysyvästi:

(a) Valmistaja tai valmistajan merkki;

(b) Hyväksymisnumero (jos astian rakennetyyppi on hyväksytty kohdan 6.2.1.4 mukaisesti);

(c) Valmistajan antama astian valmistusnumero;

(d) Astian tyhjäpaino ilman varusteita ja lisälaitteita silloin, kun vaadittava seinämän paksuus tarkistetaan punnitsemalla määräaikaistarkastuksessa;

(e) Koepaine (ylipaine);

(f) Käyttöönottotarkastuksen ja viimeisimmän määräaikaistarkastuksen ajankohta (kuukausi ja vuosi);

Huom.

Kuukautta ei tarvitse ilmoittaa kaasuille tarkoitetuissa astioissa, joiden määräaikaistarkastusten väli on vähintään 10 vuotta [ks. kohdan 4.1.4.1 pakkaustavat P200 (9) ja P203 (8)].

(g) Kokeet ja tarkastukset suorittaneen asiantuntijan leima;

(h) UN 1001 liuotetulle asetyleenille tarkoitetut astiat: sallittu täyttöpaine [ks. kohdan 4.1.4.1 pakkaustapa P200 (6)] sekä tyhjän astian, varusteiden ja lisälaitteiden, huokoisen massan ja liuottimen kokonaismassa;

(i) Vesitilavuus litroina;

(j) Paineella täytettäville puristetuille kaasuille astian suurin sallittu täyttöpaine 15 °C lämpötilassa.

Nämä merkinnät on tehtävä pysyvästi, esimerkiksi meistämällä, joko astian vahvistettuun osaan tai renkaaseen tai astiaan pysyvästi kiinnitettyihin lisäosiin.

Merkinnät saa myös meistää suoraan astiaan edellyttäen, että voidaan osoittaa, että se ei heikennä astiaa.

Huom.

Ks. myös 5.2.1.6.

6.2.1.7.2. Kertakäyttöisiin astioihin on merkittävä seuraavat tiedot selvästi ja pysyvästi:

(a) Valmistaja tai valmistajan merkki;

(b) Hyväksymisnumero (jos astian rakennetyyppi on hyväksytty kohdan 6.2.1.4 mukaisesti);

(c) Valmistajan antama astian valmistusnumero tai valmistuseränumero;

(d) Koepaine (ylipaine);

(e) Valmistuksen ajankohta (kuukausi ja vuosi);

(f) Käyttöönottotarkastuksen suorittaneen asiantuntijan leima;

(g) YK-numero ja aineen nimi luvun 3.1 mukaisesti;

N.o.s.-nimikkeeseen luokitelluista kaasuista on ilmoitettava vain kaasun YK-numero ja tekninen nimi(53);

Seoksista ei tarvitse ilmoittaa enempää kuin kaksi seoksen vaaraominaisuuksiin eniten vaikuttavaa ainetta;

(h) Sanat "EI SAA TÄYTTÄÄ UUDELLEEN"; tämän merkinnän on oltava vähintään 6 mm korkea.

Lukuun ottamatta kohtaa (g) on tässä kohdassa mainitut merkinnät tehtävä pysyvästi, esimerkiksi meistämällä, joko astian vahvistettuun osaan tai renkaaseen tai astiaan pysyvästi kiinnitettyihin lisäosiin. Merkinnät saa myös meistää suoraan astiaan edellyttäen, että voidaan osoittaa, että se ei heikennä astiaa.

6.2.2. Astioiden standardien mukainen suunnittelu, valmistus ja testaus

Kohdan 6.2.1 määräykset katsotaan täytetyiksi, jos sovelletaan seuraavia standardeja.

>TAULUKON PAIKKA>

6.2.3. Määräykset astioille, joita ei suunnitella, valmisteta tai testata standardien mukaisesti

Astiat, joita ei suunnitella, valmisteta tai testata kohdan 6.2.2 taulukossa esitettyjen standardien mukaisesti, on suunniteltava, valmistettava ja testattava toimivaltaisen viranomaisen teknisen koodin mukaisesti, jolla saavutetaan vastaava turvallisuustaso. Kohdan 6.2.1 määräykset sekä seuraavat vaatimukset on kuitenkin täytettävä.

6.2.3.1. Metalliset kaasupullot, putki- ja kaasuastiat ja pullopaketit

Koepaineessa metallin jännitys astian eniten rasitetussa kohdassa ei saa ylittää 77 % taatusta vähimmäismyötörajasta (Re).

"Myötöraja" tarkoittaa jännitystä, jolla on aikaansaatu kahden tuhannesosan (ts. 0,2 %) pysyvä venymä vetokoesauvan mittapituuteen. Austeniittisille teräksille tämä venymä on 1 %.

Huom.

Vetokoesauvat on otettava metallilevystä poikittain valssaussuuntaan nähden. Murtovenymä mitataan poikkileikkaukseltaan ympyränmuotoisilla vetokoesauvoilla, joiden mittapituus 1 on yhtä kuin 5 kertaa sauvan halkaisija d (1=5d). Jos käytetään poikkileikkaukseltaan suorakulmaisia vetokoesauvoja, mittapituus on laskettava kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.077801.TIF">

missä F0 on vetokoesauvan alkuperäinen poikkileikkauspinta-ala.

Astiat ja niiden sulkimet on valmistettava sopivista materiaaleista, joiden on kestettävä haurasmurtumaa ja jännityskorroosiota vastaan lämpötilavälillä - 20 °C ja + 50 °C.

Hitsattaviin astioihin saa käyttää vain sellaista materiaalia, jonka hitsattavuus on taattu ja jolle voidaan taata riittävä iskusitkeys, erityisesti hitsausliitoksissa ja hitsin lämpömuutosvyöhykkeellä - 20 °C ympäristön lämpötilassa.

Hitsausliitokset on tehtävä ammattitaitoisesti, ja niiden on oltava täysin turvallisia. Seinämien paksuutta laskettaessa ei saa ottaa huomioon syöpymisen varalta olevaa ylimääräistä paksuutta.

6.2.3.2. Lisämääräykset alumiiniseosastioille, joissa kuljetetaan puristettuja, nesteytettyjä sekä paineenalaisina liuotettuja kaasuja sekä paineettomia kaasuja, joille on säädetty erityismääräyksiä (kaasunäytteet), sekä esineille, jotka sisältävät paineenalaista kaasua, lukuun ottamatta aerosolipulloja ja pieniä kaasua sisältäviä astioita (kaasupatruunat)

6.2.3.2.1. Alumiiniseosastioiden materiaalien on täytettävä seuraavat määräykset:

>TAULUKON PAIKKA>

Todelliset ominaisuudet riippuvat kysymyksessä olevan seoksen koostumuksesta ja astian loppukäsittelystä, mutta seoksesta riippumatta astian paksuus on laskettava seuraavalla kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.077901.TIF">

missä:

e= astian seinämän vähimmäispaksuus, mm;

PMPa= koepaine, MPa;

Pbar= koepaine, bar;

D= astian nimellinen ulkohalkaisija, mm; ja

Re= myötöraja, 0,2-rajan taattu vähimmäisarvo, MPa (=N/mm2).

Lisäksi taattu vähimmäismyötöraja (Re) kaavassa ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin 0,85 kertaa taattu vähimmäismurtolujuus (Rm) käytettäessä mitä tahansa seosta.

Huom.

1. Edellä mainitut ominaisuudet perustuvat aikaisempiin kokemuksiin seuraavista astioissa käytetyistä materiaaleista:

Sarake A: Alumiini, seostamaton, Al-pitoisuus 99,5 %;

Sarake B: Alumiinin ja magnesiumin seokset;

Sarake C: Alumiinin, piin ja magnesiumin seokset, kuten ISO/R209-Al-Si-Mg (Aluminium Association 6351);

Sarake D: Alumiinin, kuparin ja magnesiumin seokset.

2. Murtovenymä mitataan poikkileikkaukseltaan ympyränmuotoisilla vetokoesauvoilla, joiden mittapituus "1" on yhtä kuin 5 kertaa sauvan halkaisija "d" (1=5d). Jos käytetään poikkileikkaukseltaan suorakulmaisia vetokoesauvoja, mittapituus on laskettava kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.077902.TIF">

missä F0 on vetokoesauvan alkuperäinen poikkileikkauspinta-ala.

3. (a) Taivutuskoe (ks. kaaviokuva) on tehtävä näytteille, jotka on saatu leikkaamalla astian rengasmainen leikkaus kahteen samankokoiseen osaan, joiden leveys on 3e, mutta ei missään tapauksessa vähemmän kuin 25 mm. Näytteitä saa työstää vain reunoista.

(b) Taivutuskoe on tehtävä taivutustelan, jonka halkaisija on (d), ja kahden ympyränmuotoisen tuen, joiden välimatka on (d+3e), välissä. Kokeen aikana sisäpuolten pinnat saavat olla erillään enintään taivutustelan halkaisijan verran.

(c) Näytteessä ei saa ilmetä halkeamia, kun sitä on taivutettu taivutustelan ympärille, kunnes sisäpuolien pintojen väli on taivutustelan halkaisija.

(d) Taivutustelan halkaisijan ja näytteen paksuuden suhteen (n) on oltava taulukossa annettujen arvojen mukainen.

>PIC FILE= "L_2004018FI.078001.TIF">

6.2.3.2.2. Alempi vähimmäisvenymäarvo on hyväksyttävissä sillä ehdolla, että astioiden alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä lisäkoe osoittaa, että astioiden kuljetusturvallisuus on sama kuin kohdan 6.2.3.2.1 taulukon arvojen mukaan valmistettujen astioiden (ks. myös standardi EN 1975:1999, liite G).

6.2.3.2.3. Astioiden seinämänpaksuuden ohuimmasta kohdasta mitattuna on oltava seuraava:

- jos astian halkaisija on vähemmän kuin 50 mm: vähintään 1,5 mm;

- jos astian halkaisija on 50-150 mm: vähintään 2 mm; ja

- jos astian halkaisija on yli 150 mm: vähintään 3 mm.

6.2.3.2.4. Astioiden päätyjen on oltava leikkaukseltaan puolipallomaisia, elliptisiä tai kuperia. Niiden on taattava sama turvallisuustaso kuin astian vaipan.

6.2.3.3. Komposiittimateriaalista valmistetut astiat

Kaasupullot, putki- ja kaasuastiat, sekä pullopaketit, joihin käytetään komposiittimateriaalia, eli astiat, jotka on vahvistettu komposiittimateriaalilla lieriönsä osalta tai kokonaan, on valmistettava siten, että vähimmäismurtosuhde (murtopaine jaettuna koepaineella) on:

- 1,67 lieriöosaltaan vahvistetuilla astioilla;

- 2,00 kokonaan vahvistetuilla astioilla.

6.2.3.4. Suljetut kryoastiat

Jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille tarkoitettujen suljettujen kryoastioiden rakennetta koskevat seuraavat määräykset:

6.2.3.4.1. Käytettävän metallin kaikki mekaaniset ja tekniset ominaisuudet on todettava kunkin astian osalta käyttöönottotarkastuksessa iskusitkeyden osalta (ks. 6.8.5.3);

6.2.3.4.2. Muita rakenneaineita käytettäessä on niiden oltava kestäviä haurasmurtumaa vastaan astian ja sen varusteiden alimmassa käyttölämpötilassa;

6.2.3.4.3. Astiat on varustettava varoventtiilillä, jonka on auettava astiaan merkityssä käyttöpaineessa. Venttiilien rakenteen on oltava sellainen, että ne toimivat täydellisesti alimmassakin käyttölämpötilassa. Niiden toiminnan luotettavuus tässä lämpötilassa on varmistettava ja tarkastettava koestamalla jokainen venttiili tai venttiilityyppi;

6.2.3.4.4. Astioiden aukot ja varoventtiilit on suunniteltava siten, että ne estävät nesteen roiskumisen ulos;

6.2.3.4.5. Astiat, joiden täytös mitataan tilavuuden perusteella, on varustettava pinnankorkeuden osoittimella;

6.2.3.4.6. Astiat on lämpöeristettävä. Lämpöeristys on suojattava iskuja vastaan yhtenäisellä vaipalla. Jos astian ja vaipan välissä on ilmaton tila (tyhjiöeristys), vaippa on suunniteltava kestämään vähintään 100 kPa (1 bar) ulkoista painetta ilman muodonmuutosta. Jos vaippa on kaasutiivis (esim. tyhjiöeristetty), on käytettävä laitetta, joka estää vaarallisen paineen syntymisen eristekerrokseen siinä tapauksessa, että astian tai sen varusteiden kaasutiiviys pettää. Laitteen on estettävä kosteuden tunkeutuminen eristeeseen.

6.2.4. Aerosolipulloja ja pieniä kaasua sisältäviä astioita (kaasupatruunat) koskevat yleiset määräykset

6.2.4.1. Suunnittelu ja rakenne

6.2.4.1.1. Aerosolipullot (UN 1950 aerosolit), jotka sisältävät vain yhtä kaasua tai kaasuseosta, sekä pienet kaasua sisältävät astiat (kaasupatruunat) (UN 2037) on valmistettava metallista. Tätä vaatimusta ei sovelleta UN 1011 butaanille tarkoitetuille aerosolipulloille ja pienille kaasua sisältäville astioille (kaasupatruunat), joiden enimmäistilavuus on 100 ml. Muut aerosolipullot (UN 1950 aerosolit) on valmistettava metallista, synteettisestä materiaalista tai lasista. Metalliastioissa, joiden ulkohalkaisija on vähintään 40 mm, on oltava kovera pohja.

6.2.4.1.2. Metallisten astioiden tilavuus saa olla enintään 1000 ml ja synteettisestä materiaalista tai lasista valmistettujen astioiden enintään 500 ml.

6.2.4.1.3. Jokaisen astian rakennemallin (aerosolipullot tai kaasupatruunat) on ennen käyttöönottoa läpäistävä kohdan 6.2.4.2 mukainen nestepainekoe.

6.2.4.1.4. Aerosolipullojen (UN 1950 aerosolit) venttiilien ja sumutinlaitteiden sekä UN 2037 pienten kaasua sisältävien astioiden (kaasupatruunat) venttiilien on varmistettava, etteivät pakkaukset vuoda ja etteivät ne aukene vahingossa. Venttiileitä ja sumutinlaitteita, jotka sulkeutuvat ainoastaan sisäisen paineen vaikutuksesta, ei saa käyttää.

6.2.4.2. Käyttöönottotarkastus

6.2.4.2.1. Käytettävän sisäisen paineen (koepaine) on oltava 1,5 kertaa sisäinen paine 50 °C lämpötilassa, kuitenkin vähintään 1 MPa (10 bar).

6.2.4.2.2. Nestepainekokeet on tehtävä jokaiselle rakennetyypille vähintään viidellä tyhjällä astialla,

(a) kunnes edellä mainittu koepaine on saavutettu, minkä aikana ei saa tapahtua vuotoa eikä pysyviä muodonmuutoksia; ja

(b) kunnes tapahtuu vuoto tai repeäminen, jolloin mahdollisen koveran pohjan on petettävä ensin ja astia ei saa vuotaa tai revetä ennen kuin 1,2 kertainen koepaine on saavutettu tai ohitettu.

6.2.4.3. Viittaus standardeihin

Tämän luvun määräysten katsotaan täyttyvän, jos sovelletaan seuraavia standardeja:

- Aerosolipulloille (UN 1950 aerosolit): Liite neuvoston direktiivissä 75/324/ETY(54), jota on täydennetty komission direktiivillä 94/1/EY(55);

- UN 2037 pienet kaasua sisältävät astiat (kaasupatruunat), jotka sisältävät UN 1965 nesteytettyä hiilivetykaasuseosta n.o.s.: standardi EN 417:1992 Kertakäyttöiset metalliset nestekaasurasiat Rakenne, tarkastus, testaus ja merkintä.

LUKU 6.3

Luokan 6.2 aineita sisältävien pakkausten rakennetta ja testausta koskevat määräykset

Huom.

Tämän luvun vaatimukset eivät koske pakkauksia, joita käytetään kohdan 4.1.4.1 pakkaustavan P621 mukaisesti luokan 6.2 aineiden kuljetukseen.

6.3.1. Yleistä

6.3.1.1. Toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnän jälkeen on kohdan 6.3.1 ja kohdan 6.3.2 vaatimukset täyttävä pakkaus merkittävä seuraavasti:

(a) YK-pakkaustunnus;

>PIC FILE= "L_2004018FI.078101.TIF">

(b) kohdan 6.1.2 mukainen pakkauksen tunnusmerkintä;

(c) teksti "CLASS 6.2";

(d) pakkauksen valmistusvuoden kaksi viimeistä numeroa;

(e) hyväksynnän antaneen valtion tunnus, ilmoitettuna kansainvälisessä liikenteessä käytettävällä moottoriajoneuvojen kansallisuustunnuksella(56);

(f) valmistajan nimi tai muu toimivaltaisen viranomaisen määräämä pakkauksen tunnusmerkintä;

(g) kohdan 6.3.2.9 vaatimukset täyttäviin pakkauksiin kirjain "U" sijoitettuna heti kohdassa (b) mainitun merkinnän jälkeen.

6.3.1.2. Merkintäesimerkki

>TAULUKON PAIKKA>

6.3.2. Pakkauksia koskevat testausvaatimukset

6.3.2.1. Jokaisen muun kuin eläville eläimille ja organismeille tarkoitetun pakkauksen koekappaleet on valmisteltava testausta varten kohdassa 6.3.2.2 kuvatulla tavalla, ja sen jälkeen niille on suoritettava kohtien 6.3.2.4-6.3.2.6 mukaiset testit. Jos pakkauksen ominaisuus sitä edellyttää, saa samanarvoisia valmistelutoimenpiteitä ja testimenetelmiä käyttää edellyttäen, että niiden voidaan osoittaa olevan vähintään yhtä tehokkaita.

6.3.2.2. Jokainen koepakkaus on varustettava kuljetusvalmiiksi, sillä poikkeuksella, että nestemäinen tai kiinteä tartuntavaarallinen aine on korvattava vedellä tai, kun koelämpötilaksi on säädetty - 18 °C, veden ja jäänestoaineen seoksella. Jokainen primääriastia on täytettävä 98 % tilavuudestaan.

6.3.2.3. Vaaditut testit

>TAULUKON PAIKKA>

6.3.2.4. Kuljetusvalmiille pakkauksille suoritetaan kohdan 6.3.2.3 taulukon mukaiset testit. Taulukossa pakkaukset on jaoteltu testitarkoitusta varten materiaaliominaisuuksiensa perusteella. Ulkopakkaukselle taulukon otsikot tarkoittavat pahvia tai muita samantyyppisiä materiaaleja, joiden kestävyyteen kosteus voi nopeasti vaikuttaa; muoveja, jotka voivat haurastua alhaisissa lämpötiloissa; ja muita materiaaleja kuten metalleja, joiden ominaisuudet eivät muutu kosteuden tai lämpötilan vaikutuksesta. Jos primääriastia ja sekundääripakkaus, jotka muodostavat yhdessä sisäpakkauksen, on valmistettu eri materiaaleista, primääriastian materiaali määrää soveltuvan testityypin. Tapauksissa, joissa primääriastia on valmistettu kahdesta eri materiaalista, helpoimmin vahingoittuva materiaali määrää käytettävät testityypit.

6.3.2.5. (a) Koekappaleet on pudotettava vapaasti kovalle, joustamattomalle, tasaiselle, vaakasuoralle alustalle 9 m korkeudesta. Jos koekappaleet ovat laatikonmuotoisia, suoritetaan 5 koekappaleen pudotus perättäin:

(i) tasapudotus laatikon pohja edellä;

(ii) tasapudotus laatikon yläpuoli edellä;

(iii) tasapudotus laatikon pitkä sivu edellä;

(iv) tasapudotus laatikon lyhyt sivu edellä;

(v) pudotus laatikon kulma edellä.

Jos koekappaleet ovat tynnyrinmuotoisia, suoritetaan 3 koekappaleen pudotus perättäin:

(vi) pudotus vinottain yläreuna edellä, painopiste suoraan iskukohdan yläpuolella;

(vii) pudotus vinottain alareuna edellä;

(viii) tasapudotus kyljelleen.

Pudotussarjan jälkeen primääriastiassa (-oissa) ei saa esiintyä vuotoa, ja niiden on pysyttävä sekundääripakkauksen imukykyisen sulloaineen suojaamina.

Huom.

Koekappaleeseen voi pudotettaessa kohdistua isku aerodynaamisista syistä muussa kuin kokeessa vaaditussa asennossa. Tämä on kokeessa sallittu, jos koekappale on pudotettu vaaditussa asennossa.

(b) Koekappaleet on altistettava vesisuihkulle, joka jäljittelee vähintään tunnin kestoista sadetta, jonka voimakkuus on noin 5 cm/h. Sen jälkeen koekappaleelle on suoritettava kohdassa (a) kuvattu testi.

(c) Koekappaleita on pidettävä - 18 °C tai alemmassa lämpötilassa vähintään 24 h. Viimeistään 15 min kuluttua tästä lämpötilasta ottamisen jälkeen suoritetaan kohdassa (a) kuvattu testi. Jos koekappaleet sisältävät hiilihappojäätä, kylmäsäilytysajaksi riittää 4 tuntia.

(d) Jos pakkauksen on tarkoitus sisältää hiilihappojäätä, on (a) tai (b) tai (c) kohtien testien lisäksi suoritettava lisätesti. Yhtä koekappaletta on säilytettävä siten, että kaikki hiilihappojää haihtuu, ja tämän jälkeen sille on suoritettava kohdassa (a) kuvattu testi.

6.3.2.6. Pakkauksille, joiden bruttomassa on enintään 7 kg, suoritetaan jäljempänä kohdassa (a) kuvattu testi, ja pakkauksille, joiden bruttomassa on yli 7 kg, suoritetaan jäljempänä kohdassa (b) kuvattu testi.

(a) Koekappaleet on asetettava kovalle, tasaiselle alustalle. Sylinterinmuotoinen terästanko, jonka massa on vähintään 7 kg ja jonka halkaisija on enintään 38 mm ja jonka iskukärjen pään säde on enintään 6 mm, pudotetaan vapaasti pystysuoraan 1 m korkeudelta mitattuna iskukärjestä koekappaleen iskukohtaan. Yksi koekappale asetetaan pystyasentoon. Toinen koekappale asetetaan 90° kulmaan verrattuna ensimmäiseen koekappaleeseen. Molemmissa tapauksissa terästanko suunnataan iskemään primääriastiaa. Jokaisen iskun jälkeen sekundääripakkauksen lävistyminen on hyväksyttävää, edellyttäen että primääriastia (-astiat) pysyy (-vät) tiiviinä.

(b) Koekappaleet pudotetaan sylinterimäisen terästangon kärjen päälle. Tanko on asetettava pystysuoraan kovalle tasaiselle alustalle. Tangon halkaisijan on oltava 38 mm ja iskukärjen pään säde enintään 6 mm. Tangon korkeuden alustasta on oltava vähintään sama kuin primääriastian ja ulkopakkauksen ulkopinnan välinen ero, kuitenkin vähintään 200 mm. Yksi koekappale pudotetaan vapaasti pystysuoraan 1 m korkeudelta tangon kärjestä mitattuna. Toinen koekappale pudotetaan samalta korkeudelta, mutta 90° kulmassa verrattuna edelliseen. Jokaisessa tapauksessa pakkaus on suunnattava siten, että terästanko voi lävistää primääriastian (-astiat). Jokaisen iskun jälkeen primääriastioiden on pysyttävä tiiviinä.

6.3.2.7. Toimivaltainen viranomainen voi sallia valikoivan testauksen niille pakkauksille, jotka eroavat testatusta rakennetyypistä vain vähän, esim. sisäpakkausten pienemmän koon tai vähäisemmän nettomassan suhteen, sekä pakkauksille kuten tynnyrit, säkit ja laatikot, jotka on valmistettu ulkomitoiltaan vähän pienemmiksi.

6.3.2.8. Seuraavat muutokset voidaan tehdä sekundääripakkausten sisällä oleviin primääriastioihin ilman, että koko kollille tarvitsee tehdä lisätestejä, jos vastaava suoritustaso on varmistettu:

(a) Primääriastioita, jotka ovat pienempiä tai samankokoisia kuin testatut primääriastiat, saa käyttää edellyttäen, että:

(i) primääriastiat ovat samanlaisia kuin testatut primääriastiat (esim. muoto: pyöreä, suorakulmainen jne.);

(ii) primääriastian materiaalin (esim. lasi, muovi, metalli) iskun- ja pinoamiskuormituksenkestävyys on sama tai parempi kuin alunperin testatun primääriastian;

(iii) primääriastian aukot ovat samankokoisia tai pienempiä ja sulkimet samantyyppisiä (esim. kierresuljin, painokansi);

(iv) on käytetty riittävää määrää lisäsulloainetta täyttämään tyhjä tila ja estämään primääriastioiden merkittävä liikkuminen; ja

(v) primääriastiat on sijoitettu sekundääripakkaukseen samalla tavalla kuin testatussa kollissa.

(b) Pienempää määrää testattuja primääriastioita tai edellä kohdassa (a) tarkoitettuja vaihtoehtoisia primääriastioita saa käyttää edellyttäen, että sulloainetta lisätään riittävästi tyhjätilan (-tilojen) täyttämiseen ja primääriastioiden merkittävän liikkumisen estämiseksi.

6.3.2.9. Kaikentyyppisiä sisäastioita saa pakata yhteen samaan välipakkaukseen (sekundääripakkaus) ja kuljettaa testaamatta ulkopakkauksessa seuraavilla ehdoilla:

(a) Väli-/ulkopakkauksen yhdistelmän on oltava hyväksytysti testattu kohdan 6.3.2.3 mukaisesti särkyvien (esim. lasisten) sisäastioiden kanssa;

(b) Sisäastioiden yhteisbruttomassa saa olla enintään puolet kohdassa (a) mainitussa pudotuskokeessa mukana olleiden sisäpakkausten yhteisbruttomassasta;

(c) Sisäastioiden välissä sekä sisäastioiden ja välipakkauksen ulkoreunan välissä olevan sulloaineen paksuus ei saa olla pienempi kuin alkuperäisessä testatussa pakkauksessa. Jos alkuperäisessä testissä on käytetty yhtä sisäastiaa, niin sisäastioiden välissä olevan sulloaineen paksuus ei saa olla pienempi kuin alkuperäisessä testissä käytetyn välipakkauksen ulkoreunan ja sisäastian välissä olevan sulloaineen paksuus. Jos käytetään joko vähemmän sisäastioita tai ne ovat pienempiä (verrattuna pudotuskokeessa käytettyihin sisäastioihin), on tyhjä tila täytettävä riittävällä määrällä lisäsulloainetta;

(d) Ulkopakkauksen on läpäistävä tyhjänä kohdan 6.1.5.6 pinoamiskoe. Samanlaisten kollien yhteismassan on perustuttava edellä kohdassa (a) mainitussa pudotuskokeessa käytettyjen sisäastioiden yhteismassaan;

(e) Nesteitä sisältävien sisäastioiden on oltava kokonaan ympäröityjä riittävällä määrällä imukykyistä ainetta, joka kykenee imemään sisäastioiden sisältämän nestemäärän kokonaisuudessaan;

(f) Jos ulkopakkaus on tarkoitettu nestettä sisältäville sisäastioille ja se ei ole nestetiivis tai jos se on tarkoitettu kiinteitä aineita sisältäville sisäastioille ja se ei ole pölytiivis, on käytettävä tiivistä vuorausta, muovisäkkiä tai muuta yhtä tehokasta keinoa estämään sisällön ulospääsy, jos nestettä tai kiinteää ainetta sisältävä sisäastia vuotaa;

(g) Kohdissa 6.3.1.1 (a)-(f) tarkoitettujen merkintöjen lisäksi pakkaukset on merkittävä kohdan 6.3.1.1 (g) mukaisesti.

LUKU 6.4

Luokan 7 aineiden ja kollien rakennetta, testausta ja hyväksyntää koskevat määräykset

6.4.1. (Varattu)

6.4.2. Yleiset määräykset

6.4.2.1. Kollin on oltava suunniteltu sen massa, tilavuus ja muoto huomioiden siten, että kollia voidaan helposti ja turvallisesti kuljettaa. Lisäksi kollin on oltava siten suunniteltu, että se voidaan kuljetuksen ajaksi tukevasti kiinnittää ajoneuvoon.

6.4.2.2. Rakennetyypin on oltava sellainen, että mitkään nostamiseen tarkoitetut osat eivät voi pettää, kun kollia käytetään sille tarkoitetulla tavalla, ja sellainen, että osan mahdollinen pettäminen ei vaikuta siten, että näiden määräysten kollia koskevat muut vaatimukset eivät täyty. Rakennetyypin suunnittelussa on käytettävä varmuuskerrointa, joka ottaa huomioon noston rasitukset.

6.4.2.3. Kollin ulkopinnassa olevien nostamiseen tarkoitettujen osien tai muiden osien, joista kollia voidaan nostaa, on oltava suunniteltu joko siten, että ne kestävät kollin massan kohdan 6.4.2.2 vaatimusten mukaisesti, tai siten, että ne ovat poistettavissa tai muuten tehtävissä nostamiseen kelpaamattomiksi kuljetuksen aikana.

6.4.2.4. Jos mahdollista, on pakkauksen oltava suunniteltu ja käsitelty siten, että ulkopinnassa ei ole mitään esiin työntyviä osia, ja siten, että pakkaus on helppo dekontaminoida.

6.4.2.5. Jos mahdollista, kollin ulkopinnan on oltava suunniteltu siten, että vesi ei keräänny ja jää pinnalle.

6.4.2.6. Kuljetuksen aikana kolliin kiinnitettävät, siihen kuulumattomat osat eivät saa heikentää kollin turvallisuutta.

6.4.2.7. Kollin on kestettävä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa tapahtuvia kiihdytyksen, tärinän tai tärinäresonanssin vaikutuksia ilman, että eri astioiden suljinlaitteiden toimivuus tai kollikokonaisuus heikkenee. Erityisesti mutterien, pulttien ja muiden kiinnityslaitteiden on oltava suunniteltu siten, että ne eivät voi toistuvassakaan käytössä vahingossa löystyä tai avautua.

6.4.2.8. Pakkauksen ja kaikkien rakenneosien tai rakenteiden materiaalien on oltava fysikaalisesti ja kemiallisesti yhteensopivia sekä keskenään että radioaktiivisen sisällön kanssa. Säteilytyksen vaikutus materiaalien käyttäytymiseen on otettava huomioon.

6.4.2.9. Kaikki venttiilit, joiden kautta radioaktiivinen sisältö voisi päästä ulos, on suojattava luvattomalta käytöltä.

6.4.2.10. Kollin suunnittelussa on otettava huomioon tavanomaisten kuljetusolosuhteiden todennäköiset ympäristölämpötilat ja -paineet.

6.4.2.11. Radioaktiivisille aineille, joilla on muita vaaraominaisuuksia, tarkoitettujen kollien suunnittelussa on otettava huomioon myös nämä muut vaaraominaisuudet; ks. kohdat 2.1.3.5.3 ja 4.1.9.1.5.

6.4.3. (Varattu)

6.4.4. Peruskolleja koskevat määräykset

Peruskollin on oltava siten suunniteltu, että se täyttää kohdan 6.4.2 vaatimukset.

6.4.5. Teollisuuskolleja koskevat määräykset

6.4.5.1. 1-, 2- ja 3-tyypin teollisuuskollien (tyypit IP-1, IP-2 ja IP-3) on täytettävä kohtien 6.4.2 ja 6.4.7.2 vaatimukset.

6.4.5.2. 2-tyypin teollisuuskollin (tyyppi IP-2) on, jos se testataan kohtien 6.4.15.4 ja 6.4.15.5 kokeilla, estettävä:

(a) radioaktiivisen sisällön ulospääsy tai leviäminen; ja

(b) suojauksen heikkeneminen siten, ettei annosnopeuden nousu millään kollin ulkopinnalla ole suurempi kuin 20 %.

6.4.5.3. 3-tyypin teollisuuskollin (tyyppi IP-3) on täytettävä kohtien 6.4.7.2-6.4.7.15 vaatimukset.

6.4.5.4. 2- ja 3-tyypin teollisuuskolleja (tyypit IP-2 ja IP-3) koskevat vaihtoehtoiset vaatimukset

6.4.5.4.1. Kolleja saa käyttää 2-tyypin teollisuuskolleina (tyyppi IP-2) edellyttäen, että:

(a) ne täyttävät kohdan 6.4.5.1 vaatimukset;

(b) ne on suunniteltu siten, että ne täyttävät luvun 6.1 määräysten tai muut vähintään näitä määräyksiä vastaavat vaatimukset; ja

(c) testattuna luvun 6.1 pakkausryhmille I tai II vaadittavilla kokeilla ne estävät:

(i) radioaktiivisen sisällön ulospääsyn tai leviämisen; ja

(ii) suojauksen heikkenemisen siten, ettei annosnopeuden nousu millään kollin ulkopinnalla ole suurempi kuin 20 %.

6.4.5.4.2. Säiliökontteja ja UN-säiliöitä saa myös käyttää 2- tai 3-tyypin teollisuuskolleina (tyypit IP-2 tai IP-3) edellyttäen, että:

(a) ne täyttävät kohdan 6.4.5.1 vaatimukset;

(b) ne on suunniteltu siten, että ne täyttävät luvun 6.7 tai 6.8 määräykset tai muut vähintään näitä määräyksiä vastaavat vaatimukset ja ne kestävät 265 kPa:n koepaineen; ja

(c) ne on suunniteltu siten, että mahdolliset lisäsuojaukset kestävät tavallisen käsittelyn ja tavanomaisten kuljetusolosuhteiden aiheuttamat staattiset ja dynaamiset rasitukset sekä estävät suojauksen heikkenemisen siten, ettei annosnopeuden nousu millään UN-säiliön tai säiliökontin ulkopinnalla ole suurempi kuin 20 %.

6.4.5.4.3. Muita säiliöitä kuin UN-säiliöitä ja säiliökontteja saa myös käyttää 2- tai 3-tyypin teollisuuskolleina (tyypit IP-2 tai IP-3) taulukon 4.1.9.2.4 mukaisesti LSA-I- ja LSA-II -nesteiden ja -kaasujen kuljettamiseen edellyttäen, että ne vastaavat vähintään kohdan 6.4.5.4.2 vaatimuksia.

6.4.5.4.4. Kontteja saa myös käyttää 2- tai 3-tyypin teollisuuskolleina (tyypit IP-2 tai IP-3) edellyttäen, että:

(a) radioaktiivinen sisältö on ainoastaan kiinteää ainetta;

(b) ne täyttävät kohdan 6.4.5.1 vaatimukset; ja

(c) ne on suunniteltu standardin ISO 1496-1:1990 "Rahtikontit. Sarja 1. Erittely ja Koestus. Osa 1: Yleiskäyttöön tarkoitetut yleisrahtikontit" vaatimusten mukaisesti lukuun ottamatta mittoja ja kokonaismassoja. Konttien on oltava siten suunniteltuja, että standardin edellyttämissä kokeissa ja tavanomaisten kuljetusolosuhteiden kiihtyvyyksillä ne estävät:

(i) radioaktiivisen sisällön ulospääsyn tai leviämisen; ja

(ii) suojauksen heikkenemisen siten, ettei annosnopeuden nousu millään kontin ulkopinnalla ole suurempi kuin 20 %.

6.4.5.4.5. Metallisia IBC-pakkauksia saa myös käyttää 2- tai 3-tyypin teollisuuskolleina (tyypit IP-2 tai IP-3) edellyttäen, että:

(a) ne täyttävät kohdan 6.4.5.1 vaatimukset; ja

(b) ne on suunniteltu siten, että ne täyttävät luvun 6.5 pakkausryhmien I tai II määräykset ja läpäisevät luvun 6.5 testit (pudotuskoe suoritettuna vaurioille alttein kohta edellä), ja ne estävät:

(i) radioaktiivisen sisällön ulospääsyn tai leviämisen; ja

(ii) suojauksen heikkenemisen siten, ettei annosnopeuden nousu millään IBC-pakkauksen ulkopinnalla ole suurempi kuin 20 %.

6.4.6. Uraaniheksafluoridia sisältäviä kolleja koskevat määräykset

6.4.6.1. Uraaniheksafluoridi on pakattava ja kuljetettava standardin ISO 7195:1993 "Packaging of uranium hexafluoride (UF6) for transport" vaatimusten sekä kohtien 6.4.6.2 ja 6.4.6.3 määräysten mukaisesti, ellei kohdassa 6.4.6.4 toisin edellytetä. Kollin on myös täytettävä muut tämän direktiivin vaatimukset, jotka liittyvät aineiden radioaktiivisuus- ja fissioitumisominaisuuksiin.

6.4.6.2. Jokaisen kollin, joka on suunniteltu sisältämään vähintään 0,1 kg uraaniheksafluoridia, on oltava suunniteltu täyttämään seuraavat vaatimukset:

(a) kollin on kestettävä kohdan 6.4.21.5 rakennetestaus ilman vuotoa ja liiallista jännitystä standardin ISO 7195:1993 mukaisesti;

(b) kollin on kestettävä kohdan 6.4.15.4 testaus ilman uraaniheksafluoridin ulospääsyä tai leviämistä; ja

(c) kollin on kestettävä kohdan 6.4.17.3 testaus ilman tiiviysjärjestelmän vaurioitumista.

6.4.6.3. Kolleissa, jotka on suunniteltu sisältämään vähintään 0,1 kg uraaniheksafluoridia, ei saa olla paineentasauslaitteita.

6.4.6.4. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnällä saa kuljettaa kolleja, jotka on suunniteltu sisältämään vähintään 0,1 kg uraaniheksafluoridia, jos:

(a) Kollit on suunniteltu muiden vaatimusten kuin standardin ISO 7195:1993 ja kohtien 6.4.6.2 ja 6.4.6.3 mukaisesti, mutta ne täyttävät kuitenkin mahdollisimman kattavasti kohtien 6.4.6.2 ja 6.4.6.3 vaatimukset;

(b) Kollit on suunniteltu siten, että ne kestävät ilman vuotoa ja liiallista rasitusta alle 2,76 MPa koepaineen kohdan 6.4.21.5 mukaisesti; tai

(c) Kollit, jotka on suunniteltu sisältämään vähintään 9000 kg uraaniheksafluoridia, eivät täytä kohdan 6.4.6.2 (c) vaatimuksia.

6.4.7. A-tyypin kolleja koskevat määräykset

6.4.7.1. A-tyypin kollien on oltava siten suunniteltuja, että ne täyttävät kohtien 6.4.2 ja 6.4.7.2-6.4.7.17 yleiset vaatimukset.

6.4.7.2. Kollin pienin kokonaisulkomitta ei saa olla alle 10 cm.

6.4.7.3. Kollissa on ulkopuolella oltava varmistus, esimerkiksi sinetti, joka ei helposti voi murtua ja jonka eheys osoittaa, ettei kollia ole avattu.

6.4.7.4. Kaikki kollin kiinnityslaitteet on suunniteltava siten, että niihin kohdistuvat voimat tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa sekä onnettomuusolosuhteissa eivät vaikuta siten, että kolli ei enää täytä tämän direktiivin vaatimuksia.

6.4.7.5. Kollin rakennetyypissä on otettava huomioon pakkauksen rakenneosien lämpötilavaihtelut välillä - 40 °C + 70 °C. Nesteiden jäätymislämpötilat ja pakkausmateriaalien mahdollinen heikkeneminen tällä lämpötilavälillä on otettava myös huomioon.

6.4.7.6. Rakennetyypin ja valmistustekniikan on oltava kansallisten tai kansainvälisten standardien tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymien muiden vaatimusten mukaisia.

6.4.7.7. Rakennetyypissä on oltava tiiviysjärjestelmä, joka voidaan sulkea luotettavasti suljinlaitteella, joka ei voi vahingossa tai kollissa mahdollisesti syntyvän paineen vaikutuksesta avautua.

6.4.7.8. Erityismuodossa olevat radioaktiiviset aineet voidaan katsoa osaksi tiiviysjärjestelmää.

6.4.7.9. Jos tiiviysjärjestelmä muodostaa kollin erillisen osan, on sen oltava suljettavissa luotettavasti suljinlaitteella, joka on riippumaton pakkauksen muista osista.

6.4.7.10. Tiiviysjärjestelmän jokaisen rakenneosan suunnittelussa on tarvittaessa otettava huomioon nesteiden radiolyyttinen hajoaminen, muut herkät materiaalit sekä kaasun muodostuminen kemiallisessa reaktiossa ja radiolyysissä.

6.4.7.11. Tiiviysjärjestelmän on estettävä radioaktiivisen sisällön ulospääsy vallitsevan paineen laskiessa 60 kPa:iin.

6.4.7.12. Lukuun ottamatta paineentasausventtiileitä, kaikki venttiilit on varustettava suojuksella, joka pidättää mahdollisen vuodon venttiilistä.

6.4.7.13. Jos kollin rakenneosa, joka on määritelty tiiviysjärjestelmän osaksi, on säteilysuojan ympäröimä, on säteilysuojan oltava suunniteltu siten, että se estää tämän rakenneosan irtoamisen suojuksesta vahingossa. Jos säteilysuojus ja sen tällainen rakenneosa yhdessä muodostavat erillisen yksikön, on säteilysuojan oltava suljettavissa luotettavasti suljinlaitteella, joka on riippumaton pakkauksen muista osista.

6.4.7.14. Kollin on oltava siten suunniteltu, että jos se testataan kohdan 6.4.15 kokeilla, se estää:

(a) radioaktiivisen sisällön ulospääsyn tai leviämisen; ja

(b) suojauksen heikkenemisen siten, ettei annosnopeuden nousu millään kollin ulkopinnalla ole suurempi kuin 20 %.

6.4.7.15. Radioaktiivisille nesteille tarkoitettuun kolliin on suunniteltava tyhjätila sisällön lämpötilavaihteluiden, dynaamisten vaikutusten ja täyttödynamiikan hallitsemiseksi.

A-tyypin kollit nesteille

6.4.7.16. Lisäksi nesteille suunnitellun A-tyypin kollin on:

(a) jos se testataan kohdan 6.4.16 kokeilla, täytettävä edellä kohdassa 6.4.7.14 mainitut ehdot; ja

b) (i) joko oltava varustettu riittävällä määrällä imeytysainetta, joka voi imeä tilavuudeltaan kaksinkertaisen nestesisällön. Tämä imeytysaine on sijoitettava siten, että se on kosketuksissa nesteen kanssa vuodon tapahtuessa; tai

(ii) joko oltava varustettu primäärisistä sisätiiviysrakenneosista ja sekundäärisistä ulkotiiviysrakenneosista muodostuvalla tiiviysjärjestelmällä, joka varmistaa nestesisällön pysymisen sekundäärisien ulkotiiviysrakenneosien sisällä vaikka primääriset sisätiiviysrakenneosat vuotaisivatkin.

A-tyypin kollit kaasuille

6.4.7.17. Kaasuille suunnitellun A-tyypin kollin on estettävä radioaktiivisen sisällön ulospääsy tai leviäminen, jos se testataan kohdan 6.4.16 kokeilla. Tritiumkaasulle tai jalokaasuille suunnitellut A-tyypin kollit on vapautettu tästä vaatimuksesta.

6.4.8. B(U)-tyypin kolleja koskevat määräykset

6.4.8.1. B(U)-tyypin kollien on oltava siten suunniteltuja, että ne täyttävät kohtien 6.4.2 ja 6.4.7.2-6.4.7.15 vaatimukset, lukuun ottamatta kohtaa 6.4.7.14 (a), sekä täyttävät lisäksi kohtien 6.4.8.2-6.4.8.15 vaatimukset.

6.4.8.2. Kollin on oltava siten suunniteltu, että kohdissa 6.4.8.4 ja 6.4.8.5 mainituissa ympäristöolosuhteissa radioaktiivisen sisällön aiheuttama lämmönkehitys kollissa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa kohdan 6.4.15 kokeilla osoittaen ei vaikuta kolliin siten, että se ei täyttäisi soveltuvia tiiviysjärjestelmän ja suojauksen vaatimuksia, jos se jätettäisiin koskemattomaksi viikon ajaksi. Erityisesti on otettava huomioon lämmön vaikutukset, jotka voivat:

(a) muuttaa radioaktiivisen sisällön sijoittelua, geometristä muotoa tai fysikaalista tilaa tai, jos radioaktiiviset aineet on kapseloitu tai astiassa (esimerkiksi päällystetyt polttoaine-elementit), saada aikaan kapseloinnin, astian tai radioaktiivisten aineiden muodonmuutoksen tai sulamisen; tai

(b) vähentää pakkauksen tehokkuutta, minkä voi saada aikaan säteilysuojuksen materiaalin epätasainen lämpölaajeneminen, säröily tai sulaminen; tai

(c) kosteuden kanssa nopeuttaa korroosiota.

6.4.8.3. Kollin on oltava siten suunniteltu, että kohdassa 6.4.8.4 mainituissa ympäristöolosuhteissa lämpötila kollin luoksepäästävillä pinnoilla ei ylitä 50 °C, ellei kollia kuljeteta yksinkäytössä.

6.4.8.4. Ympäristölämpötilan oletetaan olevan 38 °C.

6.4.8.5. Auringonsäteilyolosuhteiden oletetaan olevan taulukon 6.4.8.5 mukaiset.

Taulukko 6.4.8.5: Auringonsäteilyn arvot

>TAULUKON PAIKKA>

6.4.8.6. Kollin, jossa on kohdan 6.4.17.3 kuumennuskokeen vaatimusten mukainen lämpösuojaus, on oltava siten suunniteltu, että tämä suojaus pysyy tehokkaana testattaessa kollia kohdan 6.4.15 sekä kohtien 6.4.17.2 (a) ja (b) tai, jos sovellettavissa, kohtien 6.4.17.2 (b) ja (c) kokeilla. Mikään tällainen suojaus kollin ulkopuolella ei saa tulla tehottomaksi repeytymisen, leikkautumisen, liukumisen, hankautumisen tai kovan käsittelyn johdosta.

6.4.8.7. Kollin on oltava siten suunniteltu, että:

(a) testattuna kohdan 6.4.15 kokeilla, se rajoittaa radioaktiivisen sisällön päästön enintään arvoon 10-6 A2 tunnissa; ja

(b) testattuna kohtien 6.4.17.1, 6.4.17.2 (b), 6.4.17.3 ja 6.4.17.4 kokeilla sekä

(i) testattuna kohdan 6.4.17.2 (c) kokeella, kun kollin massa on enintään 500 kg, kollin ulkomittoihin perustuva kokonaistiheys on enintään 1000 kg/m3 ja kollin radioaktiivinen sisältö, joka ei ole erityismuodossa olevaa radioaktiivista ainetta, on enintään 1000 A2; tai

(ii) testattuna kohdan 6.4.17.2 (a) kokeella kaikille muille kolleille, se täyttää seuraavat vaatimukset:

- Suojauksen vaikutus säilyy riittävänä siten, että annosnopeus 1 m etäisyydellä kollin pinnasta ei ylitä arvoa 10 mSv/h, kun kollissa on sille suunniteltu enimmäismäärä radioaktiivista ainetta; ja

- Yhdessä viikossa kertyneen radioaktiivisen sisällön päästö ei ylitä arvoa 10 A2 krypton-85:llä ja arvoa A2 muilla radionuklideilla.

Jos kyseessä on eri radionuklidien seoksia, on kohtien 2.2.7.7.2.4-2.2.7.7.2.6 määräyksiä sovellettava paitsi, että krypton-85:lle vaikuttavana A2 (i) -arvona voidaan käyttää arvoa 10 A2. Edellä kohdan (a) tapauksessa on arvioinnissa otettava huomioon kohdan 4.1.9.1.2 raja-arvot kollin ulkopinnalla olevalle kontaminaatiolle.

6.4.8.8. Radioaktiiviselle sisällölle, jonka aktiivisuus on suurempi kuin 105 A2, tarkoitetun kollin on oltava siten suunniteltu, että testattuna kohdan 6.4.18 tehostetulla veteenupotuskokeella sen tiiviysjärjestelmä ei rikkoudu.

6.4.8.9. Sallittujen aktiivisuuspäästörajojen noudattaminen ei saa perustua suodattimiin tai mekaaniseen jäähdytysjärjestelmään.

6.4.8.10. Kollin tiiviysjärjestelmässä ei saa olla paineentasauslaitteita, joista voisi päästä radioaktiivista ainetta ympäristöön kohtien 6.4.15 ja 6.4.17 koeolosuhteissa.

6.4.8.11. Kollin on oltava siten suunniteltu, että jos se on suurimmassa normaalikäyttöpaineessa ja testattuna kohtien 6.4.15 ja 6.4.17 kokeilla, jännitykset tiiviysjärjestelmässä eivät saavuta arvoja, joiden vaikutus kolliin on sellainen, ettei sovellettavat vaatimukset täyty.

6.4.8.12. Kollin suurin normaalikäyttöpaine ei saa ylittää 700 kPa:n ylipainetta.

6.4.8.13. Kollin minkä tahansa helposti luoksepäästävän pinnan saavuttama enimmäislämpötila kuljetuksen aikana ilman auringonsäteilyä ei saa ylittää 85 °C kohdan 6.4.8.4 ympäristöolosuhteissa. Jos tämä enimmäislämpötila ylittää 50 °C, kolli on kuljetettava yksinkäytössä kohdan 6.4.8.3 mukaisesti. Ihmisten suojaamiseen tarkoitetut esteet ja suojaseinämät on otettava huomioon. Näitä esteitä tai suojaseinämiä ei tarvitse testata.

6.4.8.14. (Varattu)

6.4.8.15. Kollin on oltava suunniteltu ympäristölämpötilavälille - 40 °C + 38 °C.

6.4.9. B(M)-tyypin kolleja koskevat määräykset

6.4.9.1. B(M)-tyypin kollien on täytettävä kohdan 6.4.8.1 B(U)-tyypin kollien vaatimukset. Tietyssä maassa kuljetettaville kolleille tai vain tiettyjen maiden välillä kuljetettaville kolleille voidaan käyttää kohdista 6.4.7.5, 6.4.8.4, 6.4.8.5 ja 6.4.8.8-6.4.8.15 poikkeavia vaatimuksia näiden maiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnällä. Kuitenkin kohtien 6.4.8.8-6.4.8.15 B(U)-tyypin kollien vaatimukset on täytyttävä mahdollisimman kattavasti.

6.4.9.2. B(M)-tyypin kollien ajoittainen kaasunpäästö voi olla sallittu kuljetuksen aikana edellyttäen, että kaasunpäästön valvontatoimenpiteet ovat asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä.

6.4.10. (Varattu)

6.4.11. Fissioituvia aineita sisältäviä kolleja koskevat määräykset

6.4.11.1. Fissioituvia aineita on kuljetettava siten, että:

(a) alikriittisyys säilyy tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa ja onnettomuustilanteissa; erityisesti seuraavat mahdolliset tapahtumat on otettava huomioon:

(i) vesivuoto kolleihin tai kolleista;

(ii) sisäänrakennettujen neutroniabsorbaattoreiden tai -hidastimien tehokkuuden vähentyminen;

(iii) sisällön sijoittelun muuttuminen joko kollissa tai kollin sisällön ulospääsyn seurauksena;

(iv) etäisyyksien pieneneminen kolleissa tai kollien välissä;

(v) kollien uppoaminen veteen tai hautautuminen lumeen;

(vi) lämpötilavaihtelut; ja

(b) seuraavat vaatimukset täyttyvät:

(i) kohdan 6.4.7.2 vaatimukset fissioituville aineille kolleissa;

(ii) muut tämän direktiivin vaatimukset, jotka koskevat aineen radioaktiivisuusominaisuuksia; ja

(iii) kohtien 6.4.11.3-6.4.11.12 vaatimukset, ellei ole vapautettu kohdan 6.4.11.2 mukaisesti.

6.4.11.2. Fissioituvat aineet, jotka täyttävät yhden seuraavista vapautusehdoista (a)-(d), on vapautettu kohtien 6.4.11.3-6.4.11.12 kollien kuljetuksia koskevista vaatimuksista sekä muista fissioituvia aineita koskevista näiden määräysten vaatimuksista. Vain yhden tyyppinen vapautus lähetystä kohden on sallittu.

(a) Massarajoitus lähetystä kohden:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä X ja Y ovat taulukossa 6.4.11.2 määritellyt massarajat edellyttäen, että

(i) jokainen yksittäinen kolli sisältää enintään 15 g fissioituvaa ainetta; pakkaamattomalle aineelle tämä rajoitus koskee ajoneuvossa kuljetettavaa lähetystä; tai

(ii) fissioituva aine on homogeeninen vetypitoinen liuos tai seos, jossa fissioituvien nuklidien ja vedyn suhde on alle 5 massa-%; tai

(iii) missä tahansa 10 litran ainetilavuudessa on enintään 5 g fissioituvaa ainetta.

Berylliumin tai deuteriumin määrä ei saa olla enemmän kuin 0,1 % fissioituvan aineen massasta.

(b) Rikastettu uraani, jossa on enintään 1 massa-% uraani-235:a ja jossa plutoniumin ja uraani-233:n pitoisuus on yhteensä enintään 1 % uraani-235:n massasta edellyttäen, että fissioituva aine on pääasiallisesti homogeenisesti jakautunut kauttaaltaan aineeseen. Lisäksi, jos uraani-235 on metallina, oksidina tai karbidina, se ei saa muodostaa hilamaista rakennetta.

(c) Rikastetut uranyylinitraatin liuokset, joissa on enintään 2 massa-% uraani-235:a ja joissa plutoniumin ja uraani-233:n pitoisuus on yhteensä enintään 0,002 % uraanin massasta. Lisäksi typen ja uraanin atomisuhteen (N/U) on oltava vähintään 2.

(d) Kollit, jotka sisältävät enintään 1 kg plutoniumia, jonka massasta enintään 20 % on plutonium-239:a, plutonium-241:a tai mitä hyvänsä näiden radionuklidien seosta.

Taulukko 6.4.11.2: Fissioituvia aineita sisältävien kollien vaatimuksista vapautetut massarajat lähetystä kohden

>TAULUKON PAIKKA>

6.4.11.3. Jos kemiallista muotoa tai fysikaalista tilaa, isotooppista koostumusta, massaa tai pitoisuutta, hidastussuhteita tai tiheyttä taikka geometristä rakennetta ei tunneta, kohtien 6.4.11.7-6.4.11.12 arvioinnit on suoritettava olettamalla, että jokaisella tuntemattomalla muuttujalla on arvo, jolla saadaan aikaan neutronimäärän suurin kasvu tunnetuissa olosuhteissa ja näiden arvioinneissa käytetyillä muuttujilla.

6.4.11.4. Säteilytetyille ydinpolttoaineille kohtien 6.4.11.7-6.4.11.12 arviointien on perustuttava isotooppiseen koostumukseen, jonka on osoitettu saavan aikaan:

(a) säteilytyshistorian aikana neutronimäärän suurimman kasvun; tai

(b) konservatiivisen arvion neutronien kasvutekijälle kollin arviointia varten. Mittaus on suoritettava säteilytyksen jälkeen, mutta ennen kuljetusta isotooppikoostumuksen konservatiivisuuden varmistamiseksi.

6.4.11.5. Kohdan 6.4.15 kokeiden jälkeen pakkauksen on estettävä sivupituudeltaan 10 cm:n kokoisen kuution sisäänpääsy.

6.4.11.6. Kollin on oltava suunniteltu ympäristölämpötilavälille - 40 °C + 38 °C, ellei toimivaltainen viranomainen ole muuta määrännyt kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksessa.

6.4.11.7. Yksittäiselle kollille on oletettava, että vesi voi vuotaa kollin kaikkiin tyhjätiloihin tai kaikista tyhjätiloista ulos mukaan lukien tiiviysjärjestelmään kuuluvat tyhjätilat. Jos kollin rakennetyyppi sisältää erityisominaisuuksia, jotka estävät vahingossakin tapahtuvia vesivuotoja määrättyihin tyhjätiloihin tai määrätyistä tyhjätiloista, saa näiden tyhjätilojen osalta olettaa, että vuotoa ei tapahdu. Erityisominaisuuksien on sisällettävä seuraavaa:

(a) Moninkertaiset korkean vaatimustason täyttävät vedenpitävät esteet, joista jokainen pysyy vesitiiviinä, jos kolli testataan kohdan 6.4.11.12 (b) kokeilla, valmistuksen korkeatasoinen laadunvalvonta, pakkauksien kunnossapito ja korjaus sekä ennen lähetystä jokaiselle kollille tehtävä testaus, mikä osoittaa, että pakkaus on suljettu; tai

(b) vain uraaniheksafluoridia sisältäville kolleille:

(i) kohdan 6.4.11.12 (b) testien jälkeen venttiilin ja minkä tahansa muun kollin osan välillä ei ole muuta kosketusta kuin kiinnityksen alkuperäisessä kohdassa, ja lisäksi kohdan 6.4.17.3 testien jälkeen venttiilit pysyvät tiiviinä; ja

(ii) valmistuksen korkeatasoinen laadunvalvonta, pakkauksien kunnossapito ja korjaus sekä ennen lähetystä jokaiselle kollille tehtävä testaus, mikä osoittaa, että pakkaus on suljettu.

6.4.11.8. Suljetun järjestelmän on oletettava olevan välittömästi heijastettu vähintään 20 cm vesikerroksella tai tehokkaammalla neutroniheijastuksella, joka voidaan saada aikaan pakkausta ympäröivällä materiaalilla. Kuitenkin, jos voidaan osoittaa, että tiiviysjärjestelmä pysyy pakkauksen sisällä kohdan 6.4.11.12 (b) kokeiden jälkeen, kohdassa 6.4.11.9 (c) saa olettaa kollin olevan välittömästi heijastettu vähintään 20 cm vesikerroksella.

6.4.11.9. Kollin on oltava alikriittinen kohdissa 6.4.11.7 ja 6.4.11.8 mainituissa olosuhteissa ja kollin olosuhteissa, joilla saadaan aikaan neutronimäärän suurin kasvu seuraavasti:

(a) tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa (ei vaaratilanteita);

(b) kohdan 6.4.11.11 (b) kokeissa;

(c) kohdan 6.4.11.12 (b) kokeissa.

6.4.11.10. (Varattu)

6.4.11.11. Tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa luku "N" on määritettävä siten, että kun "N" kerrotaan luvulla 5, saatu luku on alikriittinen kollien ryhmittelyllä ja olosuhteissa, joilla saadaan aikaan neutronimäärän suurin kasvu seuraavasti:

(a) kollien välillä ei saa olla mitään, ja kolliryhmän on oltava joka puolelta heijastettu vähintään 20 cm vesikerroksella; ja

(b) kollien tilan on oltava arvioidussa tai osoitetussa kunnossa sen jälkeen, kun ne on testattu kohdan 6.4.15 kokeilla.

6.4.11.12. Onnettomuustilanteessa luku "N" on määritettävä siten, että kun "N" kerrotaan luvulla 2, saatu luku on alikriittinen kollien ryhmittelyllä ja olosuhteissa, joilla saadaan aikaan neutronimäärän suurin kasvu seuraavasti:

(a) kollien välillä on vetypitoinen hidastin, ja kolliryhmän on oltava heijastettu vähintään 20 cm vesikerroksella; ja

(b) kohdan 6.4.15 kokeet ja lisäksi rajoittavampi seuraavista kokeista:

(i) kohdan 6.4.17.2 (b) koe ja joko kohdan 6.4.17.2 (c) koe kolleille, joiden massa on enintään 500 kg ja ulkomittoihin perustuva kokonaistiheys enintään 1000 kg/m3, tai kohdan 6.4.17.2 (a) koe muille pakkauksille ja lisäksi kohdan 6.4.17.3 koe sekä kohtien 6.4.19.1-6.4.19.3 kokeet; tai

(ii) Kohdan 6.4.17.4 koe; ja

(c) jos mikä tahansa osa fissioituvasta aineesta pääsee vuotamaan tiiviysjärjestelmästä kohdan 6.4.11.12 (b) kokeiden jälkeen, fissioituvan aineen on oletettava pääsevän vuotamaan jokaisesta ryhmän kollista, ja kaikkien fissioituvien aineiden on oltava sellaisessa rakenteessa ja siten hidastettuja, että saadaan aikaan neutronimäärän suurin kasvu, kun kollit on välittömästi heijastettu vähintään 20 cm vesikerroksella.

6.4.12. Testausmenetelmät ja vaatimustenmukaisuuden osoitus

6.4.12.1. Osoitus kohdissa 2.2.7.3.3, 2.2.7.3.4, 2.2.7.4.1, 2.2.7.4.2 ja 6.4.2-6.4.11 vaadittujen suunnittelukriteerien noudattamisesta on tehtävä yhdellä tai useammalla seuraavista menetelmistä:

(a) LSA-III -aineen tai erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen näytekappaleen tai pakkauksen prototyypin tai koekappaleen toiminnan testaukset, joissa testattavan näytekappaleen tai pakkauksen sisällön on simuloitava niin hyvin kuin mahdollista odotettavissa olevaa radioaktiivista sisältöä ja joissa testattava näytekappale tai pakkaus on valmisteltava testausta varten kuten kuljetusta varten;

(b) Viittaus aikaisempaan hyväksyttävään riittävän samanlaiseen vaatimustenmukaisuuden osoitukseen;

(c) Toiminnan testaukset sopivassa mittakaavassa oleville koekappaleille, jotka sisältävät tutkimuskohteen kannalta oleelliset ominaisuudet, jos tekninen kokemus on osoittanut tällaiset kokeet suunnittelutarkoituksiin soveltuviksi. Jos käytetään pienoismallia, tiettyjen koemuuttujien, kuten lävistyskokeen tangon halkaisijan tai pinoamiskuorman, muunnostarve on otettava huomioon.

(d) Laskelma tai perustelu, jos laskentamenetelmiä ja muuttujia pidetään yleisesti luotettavina tai konservatiivisina.

6.4.12.2. Sen jälkeen, kun näytekappale, prototyyppi tai koekappale on testattu, on käytettävä sopivaa arviointimenetelmää varmistamaan, että testausmenetelmien vaatimukset on täytetty noudattaen kohtien 2.2.7.3.3, 2.2.7.3.4, 2.2.7.4.1, 2.2.7.4.2 ja 6.4.2-6.4.11 toiminnalle ja hyväksymiselle asetettuja vaatimuksia.

6.4.12.3. Kaikki näytekappaleet on tarkastettava ennen testausta, jotta voidaan todeta ja kirjata niiden puutteet ja viat mukaan lukien:

(a) Poikkeavuudet rakennetyypistä;

(b) Valmistusvirheet;

(c) Korroosio ja muut vaikutukset; ja

(d) Yksittäisten osien muodonmuutokset.

Kollin tiiviysjärjestelmän on oltava selvästi määritelty. Näytekappaleen ulkoisten osien on oltava selvästi tunnistettavissa, jotta helposti ja erehtymättä voidaan viitata mihin tahansa näytekappaleen osaan.

6.4.13. Tiiviysjärjestelmän ja säteilysuojauksen eheyden testaus ja kriittisyysturvallisuuden arviointi

Jokaisen kohtien 6.4.15-6.4.21 mukaisen soveltuvan kokeen jälkeen:

(a) Puutteet ja viat on todettava ja kirjattava;

(b) On määritettävä, onko tiiviysjärjestelmä ja säteilysuojaus säilynyt eheänä testattavassa kollissa siinä laajuudessa kuin kohtien 6.4.2-6.4.11 kokeissa vaaditaan; ja

(c) Fissioituvia aineita sisältävien kollien osalta on määritettävä, ovatko kohtien 6.4.11.1-6.4.11.12 mukaisissa yhden tai useamman kollin arvioinneissa käytetyt oletukset ja ehdot päteviä.

6.4.14. Alusta pudotuskokeissa

Kohtien 2.2.7.4.5 (a), 6.4.15.4, 6.4.16 (a) ja 6.4.17.2 pudotuskokeiden alustan on oltava sellainen tasainen ja vaakasuora pinta, että sen lisääntynyt kyky kestää koekappaleen iskeytymisen aiheuttamaa siirtymistä tai muodonmuutosta ei merkittävästi lisää koekappaleen vaurioitumista.

6.4.15. Kokeet, jotka osoittavat kollien kestämisen tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa

6.4.15.1. Kokeet ovat: vesisuihkukoe, pudotuskoe, pinoamiskoe ja lävistyskoe. Kollin koekappaleet on testattava pudotuskokeella, pinoamiskokeella ja lävistyskokeella siten, että ennen jokaista koetta suoritetaan vesisuihkukoe. Samaa koekappaleetta saa käyttää kaikkiin kokeisiin edellyttäen, että kohdan 6.4.15.2 vaatimukset täyttyvät.

6.4.15.2. Aikavälin vesisuihkukokeen päättymisen ja sitä seuraavan kokeen välillä on oltava sellainen, että vesi on suurimmassa mahdollisessa laajuudessa imeytynyt koekappaleeseen ilman huomattavaa koekappaleen ulkoista kuivumista. Ellei toisin osoitetta, on aikavälin oltava kaksi tuntia, jos vesisuihku on kokeessa kohdistettu neljältä suunnalta samanaikaisesti. Aikaväliä ei kuitenkaan edellytetä, jos vesisuihku on kokeessa kohdistettu neljältä suunnalta peräkkäisesti.

6.4.15.3. Vesisuihkukoe: Koekappale on altistettava vesisuihkulle, joka jäljittelee vähintään tunnin kestoista sadetta, jonka voimakkuus on noin 5 cm/h.

6.4.15.4. Pudotuskoe: Koekappale on pudotettava alustalle siten, että testattavalle turvallisuusominaisuudelle aiheutuu suurin mahdollinen vaurio.

(a) Pudotuskorkeuden mitattuna koekappaleen alimmasta kohdasta alustan yläpintaan on oltava vähintään taulukossa 6.4.15.4 kollin massan mukaan ilmoitettu pudotuskorkeus. Pudotusalustan on oltava kohdan 6.4.14 mukainen;

(b) Suorakulmaisten pahvisten tai puisten kollien, joiden massa on enintään 50 kg, pudotuskokeessa erillinen koekappale on pudotettava jokainen kulma edellä 0,3 m korkeudelta;

(c) Lieriömäisten pahvisten kollien, joiden massa on enintään 100 kg, pudotuskokeessa erillinen koekappale on pudotettava molempien päätyreunojen jokaiselle neljännekselle 0,3 m korkeudelta.

Taulukko 6.4.15.4: Kollien pudotuskorkeus testattaessa tavanomaisten kuljetusolosuhteiden kestämistä

>TAULUKON PAIKKA>

6.4.15.5. Pinoamiskoe: Ellei pakkauksen muoto tehokkaasti estä pinoamista, on koekappaleeseen kohdistettava 24 tunnin ajaksi pinoamiskuorma, joka vastaa suurempaa seuraavista rasituksista:

(a) Viisinkertainen massa verrattuna kollin todelliseen massaan; ja

(b) 13 kPa kerrottuna kollin pystysuoraan projisoidulla pinnalla.

Kuormituksen on kohdistuttava tasaisesti kahdelle koekappaleen vastakkaiselle puolelle, joista toinen on kollin pohjapinta.

6.4.15.6. Lävistyskoe: Koekappale on asetettava joustamattomalle, tasaiselle ja vaakasuoralle pinnalle, joka ei kokeen aikana merkittävästi liiku.

(a) Läpimitaltaan 3,2 cm ja massaltaan 6 kg oleva tanko, jossa on puolipallon muotoinen pää, on pudotettava osumaan pystysuorassa asennossa koekappaleen heikoimman kohdan keskelle siten, että jos tanko tunkeutuu riittävän syvälle, se osuu tiiviysjärjestelmään. Tankoon ei saa merkittävästi tulla muodon muutoksia kokeen aikana;

(b) Tangon pudotuskorkeuden on oltava 1 m mitattuna tangon alaosasta koekappaleen ulkopinnan aiottuun iskukohtaan.

6.4.16. Lisäkokeet nesteille ja kaasuille suunnitelluille A-tyypin kolleille

Koekappale tai erilliset koekappaleet on testattava jokaisella seuraavista kokeista, ellei voida osoittaa, että toinen kokeista on vaativampi kuin toinen koe kyseessä olevalle koekappaleelle. Tällöin yksi koekappale on testattava vaativammalla kokeella.

(a) Pudotuskoe: Koekappale on pudotettava alustalle siten, että tiiviysjärjestelmälle aiheutuu suurin mahdollinen vaurio. Pudotuskorkeuden on oltava 9 m mitattuna koekappaleen alimmasta kohdasta alustan yläpintaan. Alustan on oltava kohdan 6.4.14 mukainen;

(b) Lävistyskoe: Koekappale on testattava kohdan 6.4.15.6 kokeella siten, että pudotuskorkeus on 1,7 m.

6.4.17. Kokeet, jotka osoittavat kollien kestämisen kuljetuksen onnettomuusolosuhteissa

6.4.17.1. Koekappale on testattava kohtien 6.4.17.2 ja 6.4.17.3 kokeilla annetussa järjestyksessä. Näiden kokeiden jälkeen tämä koekappale tai erillinen koekappale on testattava kohdan 6.4.17.4 veteenupotuskokeella ja tarvittaessa kohdan 6.4.18 tehostetulla veteenupotuskokeella.

6.4.17.2. Mekaaninen koe: Mekaaninen koe koostuu kolmesta erilaisesta pudotuskokeesta. Jokainen koekappale on testattava soveltuvalla pudotuskokeella kohdan 6.4.8.7 tai 6.4.11.12 mukaisesti. Pudotuskokeiden suoritusjärjestyksen on oltava sellainen, että koekappale vaurioituu mekaanisessa kokeessa siten, että sitä seuraavassa kuumennuskokeessa siihen aiheutuu suurin mahdollinen vaurio.

(a) Pudotus I: Koekappale on pudotettava alustalle siten, että siihen aiheutuu suurin mahdollinen vaurio, ja pudotuskorkeuden on oltava 9 m mitattuna koekappaleen alimmasta kohdasta alustan yläpintaan. Alustan on oltava kohdan 6.4.14 mukainen;

(b) Pudotus II: Koekappale on pudotettava kiinteästi ja pystysuoraan alustalle kiinnitetyn tangon päälle siten, että koekappaleeseen aiheutuu suurin mahdollinen vaurio. Pudotuskorkeuden on oltava 1 m mitattuna koekappaleen aiotusta iskeytymiskohdasta tangon yläpintaan. Läpileikkaukseltaan pyöreän tangon on oltava rakenneterästä (täysterästä), ja sen on oltava läpimitaltaan (15,0 +- 0,5) cm sekä pituudeltaan 20 cm, ellei pidemmällä tangolla saataisi aikaan suurempaa vauriota. Tällöin on käytettävä riittävän pitkää tankoa, jolla saadaan aikaan suurin mahdollinen vaurio. Tangon yläpään on oltava tasainen ja vaakasuora, sekä sen reunat saavat olla pyöristettyjä enintään 6 mm:n säteellä. Alustan, johon tanko on kiinnitetty, on oltava kohdan 6.4.14 mukainen;

(c) Pudotus III: Koekappale on testattava dynaamisella murskauskokeella asettamalla koekappale alustalle siten, että siihen aiheutuu suurin mahdollinen vaurio, kun 500 kg massa pudotetaan sen päälle 9 m korkeudelta. Pudotettavan massan on oltava kiinteästä rakenneteräksestä (täysteräksestä) valmistettu 1 m x 1 m levy, ja se on pudotettava vaakatasossa. Pudotuskorkeus on mitattava levyn alapinnalta koekappaleen korkeimpaan kohtaan. Koekappaleen alla olevan alustan on oltava kohdan 6.4.14 mukainen.

6.4.17.3. Kuumennuskoe: Koekappaleen on oltava termisessä tasapainossa ympäristölämpötilassa 38 °C altistettuna taulukon 6.4.8.5 auringonsäteilyolosuhteille ja radioaktiivisen sisällön aiheuttamalle suunnittelussa käytetylle suurimmalle kollin sisäiselle lämmönkehitysnopeudelle. Vaihtoehtoisesti millä tahansa näistä muuttujista saa olla eri arvot ennen koetta ja kokeen aikana edellyttäen, että näistä aiheutuvat muutokset otetaan huomioon kollin arvioinnissa kokeen jälkeen.

Kuumennuskoe koostuu seuraavista osista (a) ja (b):

(a) Koekappaletta pidetään 30 minuutin ajan termisissä olosuhteissa, jotka saavat aikaan lämpövirtauksen, joka vastaa vähintään hiilivety/ilmaseoksen paloa riittävän tasaisissa ympäristöolosuhteissa, joissa liekin keskimääräisen emissiokertoimen arvo on vähintään 0,9 ja keskimääräinen lämpötila vähintään 800 °C ja koekappale on näiden olosuhteiden täysin ympäröimä. Ulkopinnan absorptiokertoimen arvo on 0,8 tai se arvo, joka kollilla voidaan osoittaa olevan, jos se altistetaan kuvatulle palolle.

(b) Tämän jälkeen koekappaletta pidetään 38 °C ympäristölämpötilassa altistettuna taulukon 6.4.8.5 auringonsäteilyolosuhteille ja radioaktiivisen sisällön aiheuttamalle suunnittelussa käytetylle suurimmalle kollin sisäiselle lämmönkehitysnopeudelle riittävän kauan siten, että varmistutaan koekappaleessa lämpötilan laskevan ja/tai lähestyvän alkuperäisiä tasapaino-olosuhteita. Vaihtoehtoisesti millä tahansa näistä muuttujista saa olla eri arvot kuumentamisen jälkeen edellyttäen, että näistä aiheutuvat muutokset otetaan huomioon kollin arvioinnissa kokeen jälkeen.

Kokeen aikana ja sen jälkeen koekappaletta ei saa keinotekoisesti jäähdyttää, ja kaikkien koekappaleen materiaalien palamisen on annettava edetä luonnollisesti.

6.4.17.4. Veteenupotuskoe: Koekappale on upotettava veteen vähintään 15 m syvyyteen pinnan alapuolelle asennossa, josta aiheutuu suurin mahdollinen vaurio, vähintään 8 tunnin ajaksi. Vähintään 150 kPa:n ulkoista ylipainetta voidaan pitää tämän kokeen koeolosuhteita vastaavana.

6.4.18. Tehostettu veteenupotuskoe B(U)- ja B(M)-tyypin kolleille, joiden sisältö ylittää 105 A2

Tehostettu veteenupotuskoe: Koekappale on upotettava veteen, vähintään 200 m syvyyteen pinnan alapuolelle, vähintään tunnin ajaksi. Vähintään 2 MPa:n ulkoista ylipainetta voidaan pitää tämän kokeen koeolosuhteita vastaavana.

6.4.19. Vesitiiviyskoe fissioituvia aineita sisältäville kolleille

6.4.19.1. Jos veden vuotaminen kolliin tai kollista on oletettu johtavan suurimpaan mahdolliseen reaktiivisuuteen kohtien 6.4.11.7-6.4.11.12 arvioinneissa, on kollit vapautettu tämän kohdan testauksesta.

6.4.19.2. Ennen koekappaleen testaamista jäljempänä esitetyllä vesitiiviyskokeella, on se testattava kohdan 6.4.17.2 (b) kokeella ja, kuten kohdassa 6.4.11.12 edellytetään, joko kohdan 6.4.17.2 (a) tai (c) kokeella sekä kohdan 6.4.17.3 kokeella.

6.4.19.3. Koekappale on upotettava veteen, vähintään 0,9 m syvyyteen pinnan alapuolelle asennossa, jossa koekappaleeseen voidaan olettaa aiheutuvan suurin mahdollinen vuoto, vähintään 8 tunnin ajaksi.

6.4.20. (Varattu)

6.4.21. Vähintään 0,1 kg uraaniheksafluoridille suunniteltujen pakkausten tarkastus

6.4.21.1. Jokainen valmistettu pakkaus ja sen käyttölaitteet ja rakenteelliset varusteet on joko yhdessä tai erikseen tarkastettava ennen käyttöönottoa ja määräajoin sen jälkeen. Tarkastukset on tehtävä ja kirjattava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla.

6.4.21.2. Käyttöönottotarkastukseen sisältyy rakennetarkastus, lujuuskoe, tiiviyskoe, tilavuuden määritys vedellä ja käyttölaitteiden toiminnan luotettavuuden tarkastus.

6.4.21.3. Määräaikaistarkastukseen sisältyy silmämääräinen tarkastus, lujuuskoe, tiiviyskoe ja käyttölaitteiden toiminnan luotettavuuden tarkastus. Määräaikaistarkastukset on tehtävä vähintään viiden vuoden välein. Pakkaukset, joita ei ole viiden vuoden aikana tarkastettu, on ennen kuljetusta tarkastettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Ne saa täyttää vasta, kun täydellinen määräaikaistarkastus on suoritettu.

6.4.21.4. Rakennetarkastuksessa on osoitettava, että pakkaus vastaa rakennetyyppiä ja että valmistusohjelmaa on noudatettu.

6.4.21.5. Lujuuskokeessa ennen ensimmäistä käyttöönottoa on pakkaukselle, joka on suunniteltu sisältämään vähintään 0,1 kg uraaniheksafluoridia, tehtävä nestepainekoe vähintään 1,38 MPa:n sisäisellä paineella. Jos koepaine on alle 2,76 MPa, vaaditaan rakennetyypille monenkeskinen hyväksyntä. Määräaikaistarkastuksessa saa käyttää muuta, ainetta rikkomatonta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tarkastusmenetelmää.

6.4.21.6. Tiiviyskokeessa on käytettävä menetelmää, jolla vuodot tiiviysjärjestelmässä voidaan osoittaa herkkyydellä 0,1 Pa.l/s (10-6 bar.l /s).

6.4.21.7. Pakkauksen tilavuuden määritys vedellä on tehtävä (0,25 % tarkkuudella referenssilämpötilassa 15 °C. Tilavuus on merkittävä kilpeen kohdan 6.4.21.8 mukaisesti.

6.4.21.8. Jokaisessa pakkauksessa on oltava pysyvästi kiinnitettynä korroosiota kestävästä metallista valmistettu kilpi helposti luoksepäästävässä kohdassa, josta tiedot voidaan helposti tarkastaa. Kilven kiinnitystapa ei saa vaikuttaa pakkauksen lujuutta heikentävästi. Kilpeen on merkittävä alla luetellut tiedot meistämällä tai muulla vastaavalla menetelmällä:

- hyväksymisnumero;

- valmistajan antama sarjanumero;

- suurin käyttöpaine (ylipaine);

- koepaine (ylipaine);

- sisältö: uraaniheksafluoridia;

- tilavuus litroina;

- suurin sallittu määrä uraaniheksafluoridia;

- pakkauksen paino tyhjänä (taara);

- käyttöönottotarkastuksen ja viimeksi suoritetun määräaikaistarkastuksen ajankohta (kuukausi, vuosi);

- tarkastuksen suorittaneen asiantuntijan leima.

6.4.22. Kollin rakennetyypin ja aineen hyväksyntä

6.4.22.1. Rakennetyyppien hyväksyntä kolleille, jotka on suunniteltu sisältämään vähintään 0,1 kg uraaniheksafluoridia, tarkoittaa, että:

(a) Monenkeskinen hyväksyntä edellytetään jokaiselle rakennetyypille, joka on kohdan 6.4.6.4 vaatimusten mukainen;

(b) 31.12.2003 jälkeen alkuperämaan toimivaltaiselta viranomaiselta edellytetään yksipuolinen hyväksyntä jokaiselle rakennetyypille, joka on kohtien 6.4.6.1-6.4.6.3 vaatimusten mukainen.

6.4.22.2. Yksipuolinen hyväksyntä edellytetään jokaiselle B(U)- ja C-tyypin kollin rakennetyypille lukuun ottamatta:

(a) Monenkeskinen hyväksyntä edellytetään fissioituville aineille tarkoitettujen kollien rakennetyypille, jotka ovat myös kohtien 6.4.22.4, 6.4.23.7 ja 5.1.5.3.1 vaatimusten alaisia; ja

(b) Monenkeskinen hyväksyntä edellytetään heikosti leviäville radioaktiivisille aineille tarkoitettujen B(U)-tyypin kollien rakennetyypille.

6.4.22.3. Monenkeskinen hyväksyntä edellytetään jokaiselle B(M)-tyypin kollin rakennetyypille, mukaan lukien fissioituville aineille tarkoitettujen kollien rakennetyypit, jotka ovat kohtien 6.4.22.4, 6.4.23.7 ja 5.1.5.3.1 vaatimusten alaisia, sekä heikosti leviäville radioaktiivisille aineille tarkoitettujen kollien rakennetyypit.

6.4.22.4. Monenkeskinen hyväksyntä edellytetään jokaiselle kollin rakennetyypille, joka on tarkoitettu fissioituville aineille, joita ei ole vapautettu erityisesti fissioituvia aineita sisältäville kolleille sovellettavista vaatimuksista kohdan 6.4.11.2 mukaisesti.

6.4.22.5. Yksipuolinen hyväksyntä edellytetään erityismuodossa oleville radioaktiivisille aineille. Monenkeskinen hyväksyntä edellytetään heikosti leviäville radioaktiivisille aineille (ks. myös kohta 6.4.23.8).

6.4.22.6. Kollin, jonka rakennetyypille edellytetään yksipuolinen hyväksyntä ja joka on valmistettu jäsenvaltiossa, on oltava mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Jos maa, jossa kolli on suunniteltu, ei ole jäsenvaltio, on kuljetus sallittu edellyttäen, että:

(a) tästä maasta on saatu todistus siitä, että kolli täyttää tämän direktiivin tekniset säännökset ja tämä todistus on toimivaltaisten viranomaisten varmentama siinä jäsenvaltiossa, jonne lähetys ensimmäisenä saapuu;

(b) jos kohdassa (a) tarkoitettua todistusta eikä jäsenvaltion antamaa kollin rakennetyypin hyväksyntää ei ole mukana, edellytetään kollin rakennetyypille toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä siinä jäsenvaltiossa, jonne lähetys ensimmäisenä saapuu.

6.4.22.7. Rakennetyypit, jotka hyväksytään siirtymäkauden määräysten mukaisesti, ks. kohta 1.6.6.

6.4.23. Radioaktiivisten aineiden kuljetusten hyväksymishakemukset ja hyväksyntä

6.4.23.1. (Varattu)

6.4.23.2. Kuljetuksen hyväksymishakemuksen on sisällettävä:

(a) Kuljetusajanjakso, jolle hyväksyntää haetaan;

(b) Todellinen radioaktiivinen sisältö, suunnitellut kuljetusmuodot, ajoneuvon tyyppi ja todennäköinen tai ehdotettu reitti; ja

(c) Yksityiskohtaiset tiedot, miten toteutetaan erityiset varotoimet ja kohdan 5.1.5.3.1 mukaisesti annetussa kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksessa määritellyt erityiset hallinnolliset ja toiminnalliset valvontatoimet.

6.4.23.3. Erityisjärjestelyin tapahtuvan kuljetuksen hyväksymishakemuksen on sisällettävä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että turvallisuus kuljetuksen aikana on vähintään sama, joka saavutettaisiin, jos kaikki tämän direktiivin asiaankuuluvat vaatimukset olisi täytetty. Hakemuksen on sisällettävä myös:

(a) Selvitys siitä, missä suhteessa ja mistä syistä lähetys ei voi täysin vastata tämän direktiivin asiaankuuluvia vaatimuksia; ja

(b) Selvitys erityisistä varotoimista tai erityisistä hallinnollisista ja toiminnallisista valvontatoimista, jotka on tehtävä kuljetuksen aikana tämän direktiivin asiaankuuluvista vaatimuksista poikkeamisen korvaamiseksi.

6.4.23.4. B(U)- tai C-tyypin kollien rakennetyypin hyväksymishakemuksen on sisällettävä:

(a) Suunnitellun radioaktiivisen sisällön tarkka kuvaus, sen fysikaalinen tila ja kemiallinen muoto sekä säteilyn laji;

(b) Kollin rakennetyypin tarkka kuvaus mukaan luettuina täydelliset rakennepiirustukset, materiaaliluettelot ja valmistusmenetelmät;

(c) Selostus tehdyistä kokeista ja niiden tulokset tai laskelmiin tai muuhun aineistoon perustuva selvitys siitä, että kollin rakennetyyppi täyttää sovellettavat vaatimukset;

(d) Pakkauksen käyttöä varten ehdotetut käyttö- ja kunnossapito-ohjeet;

(e) Jos kolli on suunniteltu yli 100 kPa:n (ylipaine) suurimmalle normaalikäyttöpaineelle, erittely tiiviysjärjestelmän valmistusmateriaaleista, otettavista koekappaleista ja tehtävistä kokeista;

(f) Jos suunniteltu sisältö on säteilytettyä ydinpolttoainetta, on hakijan esitettävä ja perusteltava jokainen turvallisuusanalyysissä tehty polttoaineen ominaisuuksiin liittyvä oletus ja kuvattava kaikki kohdassa 6.4.11.4 (b) edellytetyt kuljetusta edeltävät mittaukset;

(g) Kaikki erityiset kuormausta koskevat määräykset, jotka ovat välttämättömät turvallisen lämmönsiirron varmistamiseksi kollista ottaen huomioon käytettävät kuljetusmuodot ja ajoneuvo- tai konttityyppi;

(h) Monistettavissa oleva, kooltaan enintään 21 cm x 30 cm kuva, josta selviää kollin rakenne; ja

(i) Selvitys kohdassa 1.7.3 edellytetystä sovellettavasta laadunvarmistusohjelmasta.

6.4.23.5. B(M)-tyypin kollien rakennetyypin hyväksymishakemuksen on sisällettävä kohdan 6.4.23.4 mukaisten B(U)-tyypin kolleista vaadittujen tietojen lisäksi:

(a) Luettelo kohtien 6.4.7.5, 6.4.8.4, 6.4.8.5 ja 6.4.8.8-6.4.8.15 vaatimuksista, joita kolli ei täytä;

(b) Kaikki ehdotetut lisätoimenpiteet kuljetuksen aikana, joita ei erityisesti ole edellytetty tässä liitteessä, mutta jotka ovat välttämättömiä kollin turvallisuuden varmistamiseksi tai edellä kohdassa (a) lueteltujen puutteiden korvaamiseksi;

(c) Selvitys kaikista kuljetusmuotoa koskevista rajoituksista ja erityisistä kuormaus-, kuljetus-, purkamis- tai käsittelyohjeista; ja

(d) Ympäristöolosuhteiden enimmäis- ja vähimmäisarvot (lämpötila, auringonsäteily), jotka ovat odotettavissa kuljetuksen aikana ja jotka on otettu suunnittelussa huomioon.

6.4.23.6. Kolleille, jotka sisältävät vähintään 0,1 kg uraaniheksafluoridia, rakennetyypin hyväksymishakemuksen on sisällettävä kaikki tarpeelliset tiedot osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että rakennetyyppi täyttää kohdan 6.4.6.1 vaatimukset, ja selvitys kohdassa 1.7.3 edellytetystä sovellettavasta laadunvarmistusohjelmasta.

6.4.23.7. Rakennetyypin hyväksymishakemuksen fissioituvien aineiden kolleille on sisällettävä kaikki tarpeelliset tiedot osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että rakennetyyppi täyttää kohdan 6.4.11.1 vaatimukset, ja selvitys kohdassa 1.7.3 edellytetystä sovellettavasta laadunvarmistusohjelmasta.

6.4.23.8. Erityismuodossa olevien radioaktiivisten aineiden ja heikosti leviävien radioaktiivisten aineiden hyväksymishakemuksen on sisällettävä:

(a) Tarkka kuvaus radioaktiivisesta aineesta tai kapselin ollessa kyseessä sen sisällöstä, erityisesti fysikaalisesta tilasta ja kemiallisesta muodosta;

(b) Käytettävän kapselimallin tarkka kuvaus;

(c) Selostus tehdyistä kokeista ja niiden tulokset tai laskelmiin perustuva selvitys siitä, että radioaktiivinen aine täyttää vaatimukset, tai muu näyttö siitä, että erityismuodossa oleva radioaktiivinen aine tai heikosti leviävä radioaktiivinen aine vastaa tämän direktiivin liitteen asianomaisia vaatimuksia;

(d) Selvitys kohdassa 1.7.3 edellytetystä sovellettavasta laadunvarmistusohjelmasta; ja

(e) Lähetykselle suoritettavat toimenpiteet ennen erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen tai heikosti leviävän radioaktiivisen aineen kuljetusta.

6.4.23.9. Jokaisessa toimivaltaisen viranomaisen antamassa hyväksymistodistuksessa on oltava tunnus. Tunnuksen yleinen muoto on seuraava:

Valtion kansallisuustunnus / numero / tyyppimerkintä

(a) Todistuksen myöntäneen valtion kansallisuustunnus(57) ellei kohdassa 6.4.23.10 (b) toisin edellytetä;

(b) Numeron antaa toimivaltainen viranomainen. Numero on yksilöllinen tietylle aineen muodolle, kollin rakennetyypille tai kuljetukselle. Kuljetuksen hyväksymistodistuksen tunnuksen on selvästi liityttävä aineen muodolle tai kollin rakennetyypille hyväksymistodistuksessa annettuun tunnukseen;

(c) Seuraavia tyyppimerkintöjä on käytettävä annetussa järjestyksessä osoittamaan hyväksymistodistuksen tyyppi:

>TAULUKON PAIKKA>

Fissioitumattoman tai fissioituvan vapautetun uraaniheksafluoridin kollin rakennetyypille, jolle ei edellä mainittuja tunnuksia voida käyttää, on käytettävä seuraavia tyyppimerkintöjä:

>TAULUKON PAIKKA>

(d) Lukuun ottamatta kohtien 1.6.6.2-1.6.6.3 mukaisesti myönnettyjä todistuksia on kollien rakennetyyppien ja erityismuodossa olevien radioaktiivisten aineiden hyväksymistodistuksiin ja heikosti leviävien radioaktiivisten aineiden hyväksymistodistuksiin lisättävä tunnus "-96".

6.4.23.10. Näitä tyyppimerkintöjä on käytettävä seuraavasti:

(a) Jokaisessa hyväksymistodistuksessa ja jokaisessa kollissa on oltava asianmukainen, edellä kohtien 6.4.23.9 (a), (b), (c) ja (d) mukaisesti koostuva tunnus, paitsi, että kolleihin merkitään vain asianomaisen rakennetyypin tyyppimerkintä toisen kauttaviivan jälkeen ja tarvittaessa tunnus "-96", ts. kirjaimet "T" tai "X" eivät esiinny kollin tunnuksessa. Jos rakennetyypin ja kuljetuksen hyväksymistodistukset on yhdistetty, ei asianomaisia tyyppimerkintöjä tarvitse toistaa. Esimerkiksi:

>TAULUKON PAIKKA>

(b) Jos monenkeskinen hyväksyntä annetaan hyväksymisenvahvistusmenettelyllä kohdan 6.4.23.16 mukaisesti, käytetään vain rakennetyypin tai kuljetuksen alkuperämaan antamaa tunnusta. Jos monenkeskisellä hyväksynnällä annetaan oma hyväksymistunnus jonkin muun maan toimivaltaisen viranomaisen tunnuksen lisäksi, on kussakin hyväksymistodistuksessa oltava vain asianomaisen viranomaisen antama tunnus ja kollissa, jonka rakennetyyppi on näin hyväksytty, on oltava kaikki vastaavat tunnukset. Esimerkiksi:

A/132/B(M)F-96

CH/28/B(M)F-96

olisi sellaisen kollin tunnus, joka alunperin on hyväksytty Itävallassa ja sitten edelleen uudella hyväksymistodistuksella Sveitsissä. Samalla tavalla lisätunnukset olisi merkittävä kolliin;

(c) Hyväksymistodistuksen uudistaminen osoitetaan tunnuksen jälkeen sulkeissa olevalla merkinnällä. Esimerkiksi A/132/B(M)F-96(Rev.2) tarkoittaa Itävallassa hyväksytyn kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksen toista uudistamista tai A/132/B(M)F-96(Rev.0) Itävallassa hyväksytyn kollin rakennetyypin alkuperäistä hyväksymistodistusta. Alkuperäistodistuksissa sulkumerkintä on vapaavalintainen, ja muitakin ilmaisuja kuten "alkuperäistodistus" voidaan myös käyttää merkinnän "Rev.0" asemasta. Uudistusta osoittavan numeron saa antaa vain maa, joka on antanut vastaavan alkuperäisen hyväksymistodistuksen;

(d) Muita esimerkiksi kansallisten vaatimusten edellyttämiä merkintöjä voidaan lisätä sulkeisiin tunnuksen jälkeen, esimerkiksi A/132/B(M)F-96 (SP503);

(e) Pakkauksen tunnusmerkintää ei välttämättä tarvitse muuttaa rakennetyypin hyväksymistodistuksen jokaisen uudistamisen yhteydessä. Tunnusmerkinnän muutos on tehtävä vain sellaisissa tapauksissa, joissa kollin rakennetyypin hyväksymistodistuksen uudistaminen aiheuttaa muutoksen toisen kauttaviivan jälkeisissä kollin rakennetyypin tyyppimerkintäkirjaimissa.

6.4.23.11. Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen erityismuodossa olevalle radioaktiiviselle aineelle tai heikosti leviävälle radioaktiiviselle aineelle myöntämän hyväksymistodistuksen on sisällettävä:

(a) Hyväksymistodistuksen tyyppi;

(b) Toimivaltaisen viranomaisen tunnus;

(c) Myöntämis- ja umpeutumispäivämäärä;

(d) Luettelo sovellettavista kansallisista ja kansainvälisistä määräyksistä, mukaan lukien IAEA:n "Regulations for the Safe Transport of Radioactive Material" (Ohjeet radioaktiivisten aineiden turvallisesta kuljettamisesta), joiden mukaan erityismuodossa oleva radioaktiivinen aine tai heikosti leviävä radioaktiivinen aine on hyväksytty;

(e) Tunniste erityismuodossa olevasta radioaktiivisesta ainesta tai heikosti leviävästä radioaktiivisesta aineesta;

(f) Erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen tai heikosti leviävän radioaktiivisen aineen kuvaus;

(g) Erityismuodossa olevan radioaktiivisen aineen tai heikosti leviävän radioaktiivisen aineen rakennetiedot ja mahdolliset viittaukset piirustuksiin;

(h) Radioaktiivisen sisällön kuvaus, joka sisältää tiedot ko. aktiivisuuksista ja mahdollisesti sisällön fysikaalisesta tilasta ja kemiallisesta muodosta;

(i) Selvitys kohdassa 1.7.3 edellytetystä sovellettavasta laadunvarmistusohjelmasta;

(j) Viittaukset hakijan antamiin tietoihin ennen kuljetusta tehtävistä erityistoimista;

(k) Tiedot hakijasta, jos toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää;

(l) Hyväksymistodistuksen myöntävän viranhaltijan allekirjoitus ja tiedot.

6.4.23.12. Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen erityisjärjestelyille myöntämän hyväksymistodistuksen on sisällettävä:

(a) Hyväksymistodistuksen tyyppi;

(b) Toimivaltaisen viranomaisen tunnus;

(c) Myöntämis- ja umpeutumispäivämäärä;

(d) Kuljetusmuoto (-muodot);

(e) Mahdolliset kuljetusmuodon (-muotojen) rajoitukset, ajoneuvon ja kontin tyyppi, tarvittavat reittitiedot;

(f) Luettelo sovellettavista kansallisista ja kansainvälisistä määräyksistä, mukaan lukien IAEA:n "Regulations for the Safe Transport of Radioactive Material" (Ohjeet radioaktiivisten aineiden turvallisesta kuljettamisesta), joiden mukaan erityisjärjestelyt on hyväksytty;

(g) Seuraava lausuma:

"Tämä todistus ei vapauta lähettäjää noudattamasta valtiovallan vaatimuksia siinä maassa, minkä läpi tai minne kolli tullaan kuljettamaan.";

(h) Viittaukset vaihtoehtoisesta radioaktiivisesta sisällöstä annettuihin todistuksiin, muihin toimivaltaisen viranomaisen vahvistuksiin tai teknisiin lisätietoihin tai muihin tietoihin, jos toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää;

(i) Pakkauksen kuvaus viittauksella piirustuksiin tai rakennetyypin tietoihin. Jos toimivaltainen viranomainen edellyttää, monistettavissa oleva, kooltaan enintään 21 cm × 30 cm kuva, josta selviää kollin rakenne, sekä lyhyt kuvaus pakkauksesta, mukaan lukien valmistusmateriaalit, kokonaismassa, ulkomitat ja ulkomuoto;

(j) Hyväksytyn radioaktiivisen sisällön tiedot mukaan lukien mahdolliset radioaktiivisen sisällön rajoitukset, jotka eivät ilmene selvästi pakkauksesta. Näiden on sisällettävä tiedot sisällön fysikaalisesta tilasta ja kemiallisesta muodosta, kyseisistä aktiivisuuksista (mukaan lukien tarvittaessa eri isotooppien aktiivisuudet), määrät grammoina (fissioituvat aineet) ja tieto, onko kyseessä erityismuodossa oleva radioaktiivinen aine vai heikosti leviävä radioaktiivinen aine;

(k) Lisäksi kuljetettaessa fissioituvien aineiden kolleja:

(i) tarkka kuvaus hyväksytystä radioaktiivisesta sisällöstä;

(ii) kriittisyysturvallisuusindeksi;

(iii) asiakirja, josta selviää sisällön kriittisyysturvallisuus;

(iv) mahdolliset erityisominaisuudet, joiden mukaan kriittisyysarvioinnissa voidaan olettaa, ettei tyhjätiloissa ole vettä;

(v) kohdan 6.4.11.4 (b) kriittisyysarvioinnissa oletetun neutronimäärän kasvun muutoksien huomioon ottaminen todellisen säteilyhistorian tuloksena; ja

(vi) ympäristölämpötila-alue, jolle erityisjärjestelyt on hyväksytty;

(l) Tarkka luettelo mahdollisista täydentävistä hallinnollisista ja toiminnallisista valvontatoimista, jotka vaaditaan kuljetuksen valmistelu-, kuormaus-, kuljetus-, purkamis- ja käsittelytoiminnassa mukaan lukien kaikki erityiset kuormausta koskevat määräykset turvallisen lämmönsiirron varmistamiseksi;

(m) Syyt erityisjärjestelyihin, jos toimivaltainen viranomainen edellyttää;

(n) Kuvaus korvaavista toimenpiteistä, joita on käytettävä erityisjärjestelyin tapahtuvassa kuljetuksessa;

(o) Hakijan antamat tiedot pakkauksen käytöstä tai ennen lähetystä tehtävistä erityistoimista;

(p) Suunnittelussa edellytetyt ympäristöolosuhteet, jos nämä eivät ole kohdissa 6.4.8.4, 6.4.8.5 ja 6.4.8.15 mainittujen olosuhteiden mukaisia;

(q) Toimivaltaisen viranomaisen edellyttämät mahdolliset hätätilajärjestelyt;

(r) Selvitys sovellettavasta kohdan 1.7.3.1 mukaisesta laadunvarmistusohjelmasta;

(s) Tiedot hakijasta ja kuljetuksen suorittajasta, jos toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää;

(t) Hyväksymistodistuksen myöntävän viranhaltijan allekirjoitus ja tiedot.

6.4.23.13. Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen kuljetukselle myöntämän hyväksymistodistuksen on sisällettävä:

(a) Hyväksymistodistuksen tyyppi;

(b) Toimivaltaisen viranomaisen tunnus (tunnukset);

(c) Myöntämis- ja umpeutumispäivämäärä;

(d) Luettelo sovellettavista kansallisista ja kansainvälisistä määräyksistä, mukaan lukien IAEA:n "Regulations for the Safe Transport of Radioactive Material" (Ohjeet radioaktiivisten aineiden turvallisesta kuljettamisesta), joiden mukaan kuljetus on hyväksytty;

(e) Mahdolliset kuljetusmuodon (-muotojen) rajoitukset, ajoneuvon ja kontin tyyppi, tarvittavat reittitiedot;

(f) Seuraava lausuma:

"Tämä todistus ei vapauta lähettäjää noudattamasta valtiovallan vaatimuksia siinä maassa, minkä läpi tai minne kolli tullaan kuljettamaan.";

(g) Tarkka luettelo mahdollisista täydentävistä hallinnollisista ja toiminnallisista valvontatoimista, jotka vaaditaan kuljetuksen valmistelu-, kuormaus-, kuljetus-, purkamis- ja käsittelytoiminnassa mukaan lukien kaikki erityiset kuormausta koskevat määräykset turvallisen lämmönsiirron varmistamiseksi ja kriittisyysturvallisuuden takaamiseksi;

(h) Hakijan antamat tiedot ennen kuljetusta tehtävistä erityistoimista;

(i) Viittaus rakennetyypin hyväksymistodistukseen (-iin);

(j) Tosiasiallisen radioaktiivisen sisällön tiedot mukaan lukien mahdolliset radioaktiivisen sisällön rajoitukset, jotka eivät ilmene selvästi pakkauksesta. Näiden on sisällettävä tiedot sisällön fysikaalisesta tilasta ja kemiallisesta muodosta, kyseisistä kokonaisaktiivisuuksista (mukaan lukien tarvittaessa eri isotooppien aktiivisuudet), määrät grammoina (fissioituvat aineet) ja tieto, onko kyseessä erityismuodossa oleva radioaktiivinen aine vai heikosti leviävä radioaktiivinen aine;

(k) Toimivaltaisen viranomaisen edellyttämät mahdolliset hätätilajärjestelyt;

(l) Selvitys sovellettavasta kohdan 1.7.3.1 mukaisesta laadunvarmistusohjelmasta;

(m) Tiedot hakijasta, jos toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää;

(n) Hyväksymistodistuksen myöntävän viranhaltijan allekirjoitus ja tiedot.

6.4.23.14. Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen kollin rakennetyypillemyöntämän hyväksymistodistuksen on sisällettävä:

(a) Hyväksymistodistuksen tyyppi;

(b) Toimivaltaisen viranomaisen tunnus;

(c) Myöntämis- ja umpeutumispäivämäärä;

(d) Mahdolliset kuljetusmuodon (-muotojen) rajoitukset;

(e) Luettelo sovellettavista kansallisista ja kansainvälisistä määräyksistä, mukaan lukien IAEA:n "Regulations for the Safe Transport of Radioactive Material" (Ohjeet radioaktiivisten aineiden turvallisesta kuljettamisesta), joiden mukaan kuljetus on hyväksytty;

(f) Seuraava lausuma:

"Tämä todistus ei vapauta lähettäjää noudattamasta valtiovallan vaatimuksia siinä maassa, minkä läpi tai minne kolli tullaan kuljettamaan.";

(g) Viittaukset vaihtoehtoisesta radioaktiivisesta sisällöstä annettuihin todistuksiin, muihin toimivaltaisen viranomaisen vahvistuksiin tai teknisiin lisätietoihin tai muihin tietoihin, jos toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää;

(h) Selvitys kuljetuksen hyväksymisestä, jos kuljetukselle vaaditaan hyväksyntä kohdan 5.1.5.2.2 mukaisesti ja jos selvitys on tarpeellinen;

(i) Pakkauksen tunnistetiedot;

(j) Pakkauksen kuvaus viittauksella piirustuksiin tai rakennetyypin tietoihin. Jos toimivaltainen viranomainen edellyttää, monistettavissa oleva, kooltaan enintään 21 cm x 30 cm kuva, josta selviää kollin rakenne, sekä lyhyt kuvaus pakkauksesta, mukaan lukien valmistusmateriaalit, kokonaismassa, ulkomitat ja ulkomuoto;

(k) Rakennetyypin tiedot viittauksella piirustuksiin;

(l) Hyväksytyn radioaktiivisen sisällön tiedot mukaan lukien mahdolliset radioaktiivisen sisällön rajoitukset, jotka eivät ilmene selväsi pakkauksesta. Näiden on sisällettävä tiedot sisällön fysikaalisesta tilasta ja kemiallisesta muodosta, kyseisen aktiivisuuksista (mukaan lukien tarvittaessa eri isotooppien aktiivisuudet), määrät grammoina (fissioituvat aineet) ja tieto, onko kyseessä erityismuodossa oleva radioaktiivinen aine vai heikosti leviävä radioaktiivinen aine;

(m) Lisäksi kuljetettaessa fissioituvien aineiden kolleja:

(i) tarkka kuvaus hyväksytystä radioaktiivisesta sisällöstä;

(ii) kriittisyysturvallisuusindeksi;

(iii) asiakirja, josta selviää sisällön kriittisyysturvallisuus;

(iv) mahdolliset erityisominaisuudet, joiden mukaan kriittisyysarvioinnissa voidaan olettaa, ettei tyhjätiloissa ole vettä;

(v) kohdan 6.4.11.4 (b) kriittisyysarvioinnissa oletetun neutronimäärän kasvun muutoksien huomioon ottaminen todellisen säteilyhistorian tuloksena; ja

(vi) ympäristölämpötila-alue, jolle erityisominaisuudet on hyväksytty;

(n) B(M)-tyypin kolleissa erittely niistä kohtien 6.4.7.5, 6.4.8.4, 6.4.8.5 ja 6.4.8.8-6.4.8.15 määräyksistä, joita kolli ei täytä, ja muut täydentävät tiedot, joista voi olla hyötyä muille toimivaltaisille viranomaisille;

(o) Tarkka luettelo mahdollisista täydentävistä hallinnollisista ja toiminnallisista valvontatoimista, jotka vaaditaan kuljetuksen valmistelu-, kuormaus-, kuljetus-, purkamis- ja käsittelytoiminnassa mukaan lukien kaikki erityiset kuormausta koskevat määräykset turvallisen lämmönsiirron varmistamiseksi;

(p) Hakijan antamat tiedot pakkauksen käytöstä tai ennen lähetystä tehtävistä erityistoimista;

(q) Suunnittelussa edellytetyt ympäristöolosuhteet, jos nämä eivät ole kohdissa 6.4.8.4, 6.4.8.5 ja 6.4.8.15 mainittujen olosuhteiden mukaisia;

(r) Selvitys sovellettavasta kohdan 1.7.3.1 mukaisesta laadunvarmistusohjelmasta;

(s) Toimivaltaisen viranomaisen edellyttämät mahdolliset hätätilajärjestelyt;

(t) Tiedot hakijasta, jos toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää;

(u) Hyväksymistodistuksen myöntävän viranhaltijan allekirjoitus ja tiedot.

6.4.23.15. Toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava jokaisen sen hyväksymän rakennetyypin mukaan valmistetun pakkauksen sarjanumero. Toimivaltaisen viranomaisen on ylläpidettävä näistä sarjanumeroista rekisteriä.

6.4.23.16. Monenkeskisellä hyväksynnällä voidaan vahvistaa alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen antama kollin rakennetyypin tai kuljetuksen hyväksymistodistus. Toimivaltainen viranomainen siinä maassa, missä tai minkä läpi kuljetus tapahtuu, vahvistaa alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen antaman alkuperäistodistuksen vahvistusmerkinnällä tai antamalla erillisen todistuksen, liitteen, lisäyksen tms. vahvistuksesta.

LUKU 6.5

IBC-pakkausten rakennetta ja testausta koskevat määräykset

6.5.1. Kaikkia IBC-pakkauksia koskevat yleiset vaatimukset

6.5.1.1. Soveltamisala

6.5.1.1.1. Nämä vaatimukset koskevat IBC-pakkauksia, joita saa käyttää vaarallisten aineiden kuljetukseen niiden pakkaustapojen mukaisesti, jotka on ilmoitettu luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (8). Luvun 6.7 tai luvun 6.8 vaatimusten mukaisia UN-säiliöitä ja säiliökontteja ei pidetä IBC-pakkauksina. Tämän luvun vaatimusten mukaisia IBC-pakkauksia ei pidetä tämän direktiivin säännösten mukaisina kontteina. Jäljempänä tässä tekstissä lyhenteellä IBC (Intermediate Bulk Container) tarkoitetaan vain IBC-pakkauksia.

6.5.1.1.2. Poikkeustapauksissa toimivaltainen viranomainen voi harkita hyväksynnän antamista sellaisille IBC-pakkauksille ja niiden käyttölaitteille, jotka eivät vastaa tarkasti näitä vaatimuksia, mutta jotka ovat näille hyväksyttäviä vaihtoehtoja. Lisäksi, jotta tieteen ja teknologian kehitys voitaisiin ottaa huomioon, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä vaihtoehtoiset järjestelyt, jotka takaavat vähintään vastaavan käyttöturvallisuuden ottaen huomioon IBC-pakkauksen yhteensopivuuden kuljetettavan aineen kanssa sekä vastaavat tai paremmat iskun- ja kuormauskestävyydet ja tulenkesto-ominaisuudet.

6.5.1.1.3. IBC-pakkausten rakenteen, laitteiden, testauksen, merkintöjen ja käytön on oltava toimivaltaisen viranomaisen tunnustamia siinä maassa, missä IBC-pakkaus on hyväksytty.

6.5.1.2. (Varattu)

6.5.1.3. (Varattu)

6.5.1.4. IBC-pakkausten tunnusmerkintä

6.5.1.4.1. Tunnusmerkinnässä on oltava, tässä järjestyksessä: kaksi kohdassa (a) määriteltyä arabialaista numeroa IBC-pakkaustyypin mukaisesti, kohdassa (b) määritelty iso kirjain (tai kirjaimet) IBC-pakkauksen materiaalin mukaan sekä tarvittaessa IBC-pakkaustyyppiä tarkentava arabialainen numero.

a)

>TAULUKON PAIKKA>

(b) Materiaali:

A. Teräs (kaikki tyypit ja pintakäsittelyt)

B. Alumiini

C. Puu

D. Vaneri

F. Muut puupohjaiset levyt

G. Pahvi

H. Muovi

L. Tekstiilikudos

M. Paperi, monikerroksinen

N. Metalli (muut kuin teräs tai alumiini)

6.5.1.4.2. Yhdistetyille IBC-pakkauksille käytetään tunnuksessa kahta perättäistä latinalaista isoa kirjainta. Ensimmäinen kirjain ilmaisee IBC-pakkauksen sisäastian materiaalin ja toinen vastaavasti ulkopakkauksen materiaalin.

6.5.1.4.3. Tunnukset eri IBC-pakkaustyypeille:

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.1.4.4. Pakkaustunnusta voi seurata kirjain "W". Kirjain "W" osoittaa, että IBC-pakkaus on tunnuksen osoittamaa tyyppiä, mutta valmistettu kohdan 6.5.3 määritelmistä poikkeavalla tavalla, ja sen katsotaan kohdan 6.5.1.1.2 vaatimusten mukaisesti olevan vastaava.

6.5.1.5. Rakennevaatimukset

6.5.1.5.1. IBC-pakkausten on oltava ympäristön aiheuttamaa vaikutusta kestäviä tai riittävästi suojattuja.

6.5.1.5.2. IBC-pakkausten on oltava siten valmistettuja ja suljettuja, että sisällöstä ei voi päästä mitään ulos tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa tärinän vaikutuksesta tai lämpötilan, kosteuden tai paineen muutoksen vaikutuksesta.

6.5.1.5.3. IBC-pakkaukset ja niiden sulkulaitteet on valmistettava materiaaleista, jotka ovat yhteensopivia kuljetettavan aineen kanssa, tai ne on suojattava sisältä siten, että:

(a) kuljetettava aine ei tee niiden käyttöä vaaralliseksi;

(b) kuljetettava aine ei reagoi, hajoa eikä muodosta vahingollisia tai vaarallisia yhdisteitä IBC-pakkauksen kanssa.

6.5.1.5.4. Mahdollisesti käytettävien tiivisteiden on oltava materiaalista, johon IBC-pakkauksessa kuljetettava aine ei vaikuta.

6.5.1.5.5. Kaikki käyttölaitteet on sijoitettava tai suojattava siten, että sisällön ulospääsyn vaara käsittelyn ja kuljetuksen aikana tapahtuneen vaurioitumisen seurauksena on mahdollisimman pieni.

6.5.1.5.6. IBC-pakkaukset, niiden lisälaitteet sekä niiden käyttölaitteet ja rakenteelliset varusteet on suunniteltava siten, että ne kestävät kuljetettavan aineen aiheuttaman sisäisen paineen sekä tavanomaisessa käsittelyssä ja kuljetuksessa syntyvät rasitukset ilman sisällön hävikkiä. Pinottaviksi tarkoitetut IBC-pakkaukset on suunniteltava pinoamista varten. IBC-pakkausten nosto- ja kiinnityslaitteiden on oltava riittävän vahvat kestämään tavanomaiset käsittely- ja kuljetusolosuhteet ilman merkittävää muodonmuutosta tai vioittumista. Niiden on oltava sijoitetut siten, ettei IBC-pakkaukseen missään osassa synny liiallista rasitusta.

6.5.1.5.7. Jos IBC-pakkaus koostuu kehyksen sisällä olevasta rungosta, sen on oltava suunniteltu siten,

(a) ettei runko hankaa tai hierrä kehystä vasten aiheuttaen runkoon vaurioita;

(b) että runko pysyy aina kehyksessä;

(c) että varusteosat on kiinnitetty siten, etteivät ne voi vahingoittua, jos rungon ja kehyksen väliset liitokset sallivat suhteellisen laajenemisen tai liikkumisen.

6.5.1.5.8. Jos pohjassa on tyhjennysventtiili, on sen pysyminen kiinni-asennossa voitava varmistaa, ja koko tyhjennysjärjestelmä on suojattava tehokkaasti vaurioitumiselta. Vipusulkulaitteilla varustetut venttiilit on voitava varmistaa vahingossa tapahtuvaa aukeamista vastaan, ja auki- ja kiinni-asentojen on oltava selvästi havaittavissa. Nesteiden kuljetukseen tarkoitetuissa IBC-pakkauksissa tyhjennysputkien tiiviys on varmistettava esim. umpilaipalla tai vastaavalla laiteella.

6.5.1.5.9. Jokaisen IBC-pakkauksen on läpäistävä sille säädetyt testit.

6.5.1.6. Testaus, hyväksyntä ja tarkastus

6.5.1.6.1. Laadunvarmistus: Jotta jokainen valmistettu IBC-pakkaus olisi tässä luvussa mainittujen vaatimusten mukainen, on IBC-pakkaukset valmistettava ja testattava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän laadunvarmistusohjelman mukaisesti.

6.5.1.6.2. Testausvaatimukset: IBC-pakkaukset on tyyppitestattava, ja tarvittaessa niille on tehtävä myös kohdan 6.5.4.14 mukaisesti testit ennen IBC-pakkauksen ensimmäistä käyttökertaa sekä määräaikaistestit.

6.5.1.6.3. Hyväksyntä: Jokaiselle IBC-pakkauksen rakennetyypille on annettava hyväksymistodistus ja merkintä (ks. kohta 6.5.2), joilla todistetaan, että rakennetyyppi laitteineen ja varusteineen täyttää testivaatimukset.

6.5.1.6.4. Tarkastus: Kaikille metallisille ja jäykille muovisille IBC-pakkauksille sekä yhdistetyille IBC-pakkauksille on tehtävä tarkastus toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla:

(a) ennen käyttöönottoa ja tämän jälkeen vähintään viiden vuoden välein, jolloin tarkastetaan:

(i) vastaavuus hyväksytyn rakennetyypin kanssa, merkintä mukaan lukien;

(ii) sisäinen ja ulkoinen kunto;

(iii) käyttölaitteiden asianmukainen toiminta.

Mahdollinen lämpöeristys on poistettava niiltä osin kuin se on tarpeellista IBC-pakkauksen rungon tarkastamiseksi.

(b) vähintään kahden ja puolen vuoden välein, jolloin tarkastetaan:

(i) ulkoinen kunto;

(ii) käyttölaitteiden asianmukainen toiminta.

Mahdollinen lämpöeristys on poistettava niiltä osin kuin se on tarpeellista IBC-pakkauksen rungon tarkastamiseksi.

Omistajan on säilytettävä pöytäkirja jokaisesta tarkastuksesta vähintään seuraavaan tarkastuskertaan.

6.5.1.6.5. Jos IBC-pakkauksen rakenne on kärsinyt iskusta (esim. onnettomuus) tai muusta syystä, se on korjattava ja korjauksen jälkeen testattava ja tarkastettava täydellisesti kohtien 6.5.4.14.3 ja 6.5.1.6.4 (a) mukaisesti.

6.5.1.6.6. Toimivaltaisella viranomaisella on milloin tahansa oikeus vaatia, että tässä luvussa mainittujen testien perusteella osoitetaan, että IBC-pakkaus täyttää rakennetyypille asetetut vaatimukset.

6.5.2. Merkintä

6.5.2.1. Perusmerkintä

6.5.2.1.1. Jokaisessa IBC-pakkauksessa, joka on valmistettu ja tarkoitettu tämän direktiivin säännösten mukaiseen käyttöön, on oltava selvä ja pysyvä merkintä. Vähintään 12 mm:n merkkikokoa olevan kirjaimista, numeroista ja symboleista koostuvan merkinnän on sisällettävä seuraavat tiedot:

(a) YK-pakkaustunnus:

>PIC FILE= "L_2004018FI.080301.TIF">

Metallisissa IBC-pakkauksissa, joihin merkintä on leimattu tai meistetty, voidaan pakkaustunnuksen sijasta käyttää kirjaimia "UN".

(b) Kohdan 6.5.1.4 mukainen IBC-pakkauksen tunnusmerkintä.

(c) Iso kirjain sen pakkausryhmän mukaan, mitkä testit rakennetyyppi on läpäissyt:

(i) X pakkausryhmille I, II ja III (vain kiinteille aineille tarkoitetut IBC-pakkaukset);

(ii) Y pakkausryhmille II ja III;

(iii) Z vain pakkausryhmälle III.

(d) Valmistuskuukausi ja -vuosi (kaksi viimeistä numeroa).

(e) Hyväksynnän antaneen valtion tunnus, ilmoitettuna kansainvälisessä liikenteessä käytettävällä moottoriajoneuvojen kansallisuustunnuksella(58).

(f) Valmistajan nimi tai tunnus taikka muu toimivaltaisen viranomaisen määräämä IBC-pakkauksen tunnusmerkintä.

(g) Pinoamiskokeessa käytetty koekuorma kilogrammoina. Tunnus "0" on merkittävä IBC-pakkaukseen, jota ei ole suunniteltu pinottavaksi.

(h) Enimmäisbruttomassa, tai suursäkeille (IBC) suurin sallittu kuorma, kilogrammoina.

Edellä kuvatun perusmerkinnän on noudatettava tätä järjestystä. Kohdan 6.5.2.2 mukainen merkintä ja muu toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä lisämerkintä on tehtävä siten, että merkinnän eri osat ovat edelleen erehtymättömästi tunnistettavissa.

Erityyppisten IBC-pakkausten merkintäesimerkkejä, edellisten kohtien (a)-(h) mukaisesti:

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.2.2. Lisämerkintä

6.5.2.2.1. Kaikissa IBC-pakkauksissa on oltava kohdan 6.5.2.1 mukaisen merkinnän lisäksi seuraava merkintä, joka voi olla korroosiota kestävässä kilvessä pysyvästi kiinnitettynä kohtaan, jossa se on tarkastajan helposti havaittavissa.

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.2.2.2. Suursäkissä (IBC) saa kohdan 6.5.2.1 merkintöjen lisäksi olla piirros, joka esittää suositeltavaa nostotapaa.

6.5.2.2.3. Yhdistetyn IBC-pakkauksen sisäastiassa on oltava merkittynä vähintään seuraavat tiedot:

(a) Valmistajan nimi tai tunnus taikka muu toimivaltaisen viranomaisen määräämä IBC-pakkauksen tunnusmerkintä kuten kohdassa 6.5.2.1.1 (f);

(b) Valmistuspäiväys kuten kohdassa 6.5.2.1.1 (d);

(c) Merkintä tunnuksen antaneesta valtiosta kuten kohdassa 6.5.2.1.1 (e).

6.5.2.2.4. Jos yhdistetyn IBC-pakkauksen ulkopakkaus on purettavissa tyhjänä kuljetusta varten (esim. IBC-pakkauksen palautus lähettäjälle uudelleentäyttöä varten), on jokaisessa irrotettavassa osassa oltava merkittynä valmistuskuukausi ja -vuosi sekä valmistajan nimi tai tunnus taikka muu toimivaltaisen viranomaisen määräämä IBC-pakkauksen tunnusmerkintä [ks. kohta 6.5.2.1.1 (f)].

6.5.2.3. Vastaavuus hyväksytyn rakennetyypin kanssa

Merkintä ilmaisee, että IBC-pakkaus vastaa testit läpäissyttä rakennetyyppiä ja että hyväksymistodistuksessa mainitut vaatimukset on täytetty.

6.5.3. IBC-pakkauksia koskevat erityismääräykset

6.5.3.1. Metallisia IBC-pakkauksia koskevat erityismääräykset

6.5.3.1.1. Nämä vaatimukset koskevat kiinteille aineille ja nesteille tarkoitettuja metallisia IBC-pakkauksia. Metalliset IBC-pakkaukset jaetaan kolmeen ryhmään:

(a) Kiinteille aineille tarkoitetut, omalla painolla täytettävät tai tyhjennettävät (11A, 11B, 11N);

(b) Kiinteille aineille tarkoitetut, yli 10 kPa (0,1 bar) ylipaineella täytettävät tai tyhjennettävät (21A, 21B, 21N); ja

(c) Nesteille tarkoitetut (31A, 31B, 31N).

6.5.3.1.2. Pakkauksen runko on valmistettava sopivasta sitkeästä metallista, jonka hitsattavuus on täysin osoitettu. Hitsaussaumat on tehtävä ammattitaitoisesti, ja niiden on oltava täysin turvallisia. Kestävyys matalissa lämpötiloissa on otettava tarvittaessa huomioon.

6.5.3.1.3. On huolehdittava siitä, ettei vierekkäisten erilaisten metallien galvaanisesta vaikutuksesta aiheudu vaurioita.

6.5.3.1.4. Alumiinisessa IBC-pakkauksessa, joka on tarkoitettu palavien nesteiden kuljetukseen, ei saa olla suojaamattomasta ruostuvasta teräksestä valmistettuja liikkuvia osia (esim. kansi, sulkulaite), jotka voivat aiheuttaa vaarallisen reaktion hankautuessaan tai iskeytyessään alumiinipintaa vasten.

6.5.3.1.5. Metalliset IBC-pakkaukset on valmistettava metalleista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

(a) Teräksellä murtovenymän (%) on oltava vähintään

>VIITTAUS KAAVIOON>, kuitenkin vähintään 20 %;

Rm = käytettävän teräksen taattu vähimmäismurtolujuus, N/mm2;

(b) Alumiinilla ja sen seoksilla murtovenymän (%) on oltava vähintään

>VIITTAUS KAAVIOON>, kuitenkin vähintään 8 %.

Murtovenymän määrittämiseen käytettävät vetokoesauvat on otettava poikittain valssaussuuntaan nähden, ja on varmistettava, että:

L0 = 5 d tai

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

L0= koesauvan mittapituus ennen koetta;

d= halkaisija;

A= koesauvan poikkileikkauspinta-ala.

6.5.3.1.6. Seinämän vähimmäispaksuus:

(a) Vertailuteräksellä, jossa Rm × A0 = 10000, seinämän paksuuden on oltava vähintään:

>TAULUKON PAIKKA>

missä:

A0= valitun vertailuteräksen vähimmäismurtovenymä (%) vetorasituksen alaisena (ks. kohta 6.5.3.1.5);

(b) Muille metalleille kuin kohdassa (a) mainitulle vertailuteräkselle seinämän vähimmäispaksuus lasketaan seuraavalla kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.080601.TIF">

missä:

e1= valitun metallin seinämän vähimmäispaksuus (mm);

e0= vertailuteräksen seinämän vähimmäispaksuus (mm);

Rm1= valitun metallin taattu vähimmäismurtolujuus (N/mm2) [ks. kohta (c)];

A1= valitun metallin vähimmäismurtovenymä (%) vetorasituksen alaisena (ks. kohta 6.5.3.1.5).

Seinämänpaksuuden on kuitenkin aina oltava vähintään 1,5 mm.

(c) Kohdan (b) mukaisessa laskennassa valitun metallin taattu vähimmäismurtolujuus (Rm1) on kansallisissa tai kansainvälisissä materiaalistandardeissa määritelty vähimmäisarvo. Austeniittiselle teräkselle saadaan Rm:lle materiaalistandardeissa määritettyä vähimmäisarvoa korottaa enintään 15 %, jos materiaalin tarkastustodistuksessa mainitaan korkeampi arvo. Jos kyseessä olevalle materiaalille ei ole normeja, on Rm:n arvon vastattava materiaalin tarkastustodistuksessa mainittua arvoa.

6.5.3.1.7. Paineentasausta koskevat vaatimukset: nesteille tarkoitettujen IBC-pakkausten on oltava sellaisia, että ne voivat päästää riittävän määrän höyryä, jotta varmistauduttaisiin, ettei pakkauksen runko tulen vaikutuksesta halkea. Tähän voidaan käyttää tavallisia paineentasauslaitteita tai muita sopivia rakenteellisia keinoja. Paine, jossa paineentasaus alkaa, saa olla enintään 65 kPa (0,65 bar), ja sen on oltava vähintään IBC-pakkauksen kokonaisylipaine 55 °C lämpötilassa enimmäistäyttöasteen ollessa kohdan 4.1.1.4 mukainen. Vaaditut paineentasauslaitteet on asennettava kaasutilaan. Kokonaisylipaineella tarkoitetaan täytettävän aineen höyrynpaineen ja ilman tai muiden vaarattomien kaasujen osapaineiden summaa vähennettynä 100 kPa (1 bar).

6.5.3.2. Suursäkkejä (IBC) koskevat erityismääräykset

6.5.3.2.1. Nämä vaatimukset koskevat seuraavia suursäkkejä (IBC):

>TAULUKON PAIKKA>

Suursäkit (IBC) on tarkoitettu vain kiinteiden aineiden kuljetukseen.

6.5.3.2.2. Runko on valmistettava sopivasta materiaalista. Materiaalin lujuuden ja suursäkin (IBC) rakenteen on oltava suursäkin (IBC) tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.5.3.2.3. Kaikkien 13M1 ja 13M2 tyyppisten suursäkkien (IBC) valmistukseen käytettävien materiaalien on säilytettävä vähintään 85 % vetolujuudestaan sen jälkeen, kun niitä on pidetty veteen upotettuna vähintään 24 tunnin ajan. Vertailuarvona käytetään sitä materiaalin vetolujuusarvoa, joka saadaan ennen koetta enintään 67 %:n suhteellisessa kosteudessa.

6.5.3.2.4. Saumat tai liitokset on tehtävä ompelemalla, kuumasaumaamalla, liimaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä. Ommeltujen liitosten kaikki päät on varmistettava.

6.5.3.2.5. Suursäkkien (IBC) on kestettävä riittävästi vanhenemisen, ultraviolettisäteilyn, ilmasto-olosuhteiden tai kuljetettavan aineen vaikutusta, ja niiden on oltava aiottuun käyttöön tarkoituksenmukaisia.

6.5.3.2.6. Jos vaaditaan muovisten suursäkkien (IBC) suojausta ultraviolettisäteilyä vastaan, tämä on tehtävä hiilimustalla tai muilla sopivilla väriaineilla tai inhibiiteillä. Näiden lisäaineiden on oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa, ja niiden on säilytettävä tehokkuutensa suursäkin (IBC) rungon käyttöajan. Jos valmistuksessa käytetään muita hiilimustapigmenttejä, väriaineita tai inhibiittejä kuin tyyppihyväksytyn suursäkin (IBC) valmistuksessa, ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen, jos muutokset hiilimusta-, väriaine- tai inhibiittipitoisuuksissa eivät vaikuta haitallisesti rakennemateriaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin.

6.5.3.2.7. Suursäkin (IBC) rungon materiaaliin saa lisätä lisäaineita estämään vanhenemista tai muita tarkoituksia varten, jos nämä lisäaineet eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

6.5.3.2.8. Käytetyistä suursäkeistä (IBC) peräisin olevaa materiaalia ei saa käyttää suursäkin (IBC) rungon valmistukseen. Kuitenkin samanlaisen suursäkin (IBC) valmistusprosessin jäännöksiä saa käyttää. Yksittäisiä osia, kuten esim. laitteita ja kuormalavaa vastaavia alusrakenteita, saa kuitenkin käyttää uudelleen, jos nämä osat eivät ole millään tavoin vaurioituneet aiemmassa käytössä.

6.5.3.2.9. Täytetyn suursäkin (IBC) korkeuden suhde leveyteen saa olla enintään 2:1.

6.5.3.2.10. Sisäsäkki on tehtävä sopivasta materiaalista. Käytetyn materiaalin lujuuden ja sisäsäkin rakenteen on oltava suursäkin (IBC) tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia. Liitosten ja suljinten on oltava pölytiiviitä, ja niiden on kestettävä tavanomaisissa käsittely- ja kuljetusolosuhteissa vaikuttavat paine- ja iskurasitukset.

6.5.3.3. Jäykkiä, muovisia IBC-pakkauksia koskevat erityismääräykset

6.5.3.3.1. Nämä vaatimukset koskevat kiinteiden aineiden tai nesteiden kuljetukseen tarkoitettuja jäykkiä, muovisia IBC-pakkauksia. Jäykät, muoviset IBC-pakkaukset jaetaan seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.3.3.2. Runko on valmistettava sopivasta muovista, jonka ominaisuudet tunnetaan, ja sen lujuuden on oltava tilavuuden ja aiotun käytön kannalta riittävä. Materiaalin on kestettävä riittävästi vanhenemisen sekä kuljetettavan aineen ja tarvittaessa ultraviolettisäteilyn vaikutusta. Tarvittaessa materiaalin käyttäytyminen alhaisissa lämpötiloissa on otettava huomioon. Pakkauksen seinämän läpäisevyys ei saa aiheuttaa vaaraa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.5.3.3.3. Jos vaaditaan suojausta ultraviolettisäteilyä vastaan, tämä on tehtävä hiilimustalla tai muilla sopivilla väriaineilla tai inhibiiteillä. Näiden lisäaineiden on oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa, ja niiden on säilytettävä tehokkuutensa IBC-pakkauksen käyttöajan. Jos valmistuksessa käytetään muita hiilimustapigmenttejä, väriaineita tai inhibiittejä kuin tyyppihyväksytyn IBC-pakkauksen valmistuksessa, ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen, jos muutokset hiilimusta-, väriaine- tai inhibiittipitoisuuksissa eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin.

6.5.3.3.4. Rungon materiaaliin saa lisätä lisäaineita estämään vanhenemista tai muita tarkoituksia varten, jos nämä lisäaineet eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

6.5.3.3.5. Muuta käytettyä materiaalia, kuin samanlaisen valmistusprosessin jäännöksiä tai niistä uudelleen jauhettua raaka-ainetta, ei saa käyttää jäykän, muovisen IBC-pakkauksen valmistukseen.

6.5.3.3.6. Rungon halkeamisen estämiseksi jokaiseen nesteille tarkoitettuun IBC-pakkaukseen on asennettava paineentasauslaite, joka päästää riittävän määrän höyryä, jos IBC-pakkauksen sisäinen paine ylittää nestepainekokeessa käytetyn paineen. Tähän voidaan käyttää tavallisia paineentasauslaitteita tai muita sopivia rakenteellisia keinoja. Paine, jossa paineentasaus alkaa, saa olla enintään nestepainekokeessa käytetty paine.

6.5.3.4. Yhdistettyjä IBC-pakkauksia (muovinen sisäastia) koskevat erityismääräykset

6.5.3.4.1. Nämä vaatimukset koskevat kiinteiden aineiden tai nesteiden kuljetukseen tarkoitettuja yhdistettyjä IBC-pakkauksia. Yhdistetyt IBC-pakkaukset jaetaan seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Tämä tunnus on täydennettävä siten, että kirjain Z korvataan kohdassa 6.5.1.4.1 (b) mainitulla isolla kirjaimella osoittamaan ulkopakkauksen materiaalia.

6.5.3.4.2. Sisäastiaa ei ole tarkoitettu käytettäväksi ilman ulkopakkausta. "Jäykkä" sisäastia tarkoittaa astiaa, joka säilyttää normaalin muotonsa tyhjänä ilman asennettuja sulkimia ja ulkopakkauksen tukea. Jokaista sisäastiaa, joka ei ole "jäykkä", pidetään "taipuisana".

6.5.3.4.3. Tavallisesti ulkopakkaus on valmistettu jäykästä materiaalista, ja se on tarkoitettu suojaamaan sisäastiaa fysikaaliselta vaurioitumiselta käsittelyn ja kuljetuksen aikana. Ulkopakkausta ei ole tarkoitettu käytettäväksi ilman sisäastiaa. Tarvittaessa ulkopakkaukseen kuuluu aluskehikko.

6.5.3.4.4. Yhdistetty IBC-pakkaus, jossa on täysin ulkopakkauksen ympäröimä sisäastia, on suunniteltava siten, että sisäastian eheys voidaan todeta helposti tiiviys- ja nestepainekokeen yhteydessä.

6.5.3.4.5. IBC-pakkaustyypin 31HZ2 suurin sallittu kokonaistilavuus on enintään 1250 litraa.

6.5.3.4.6. Sisäastia on valmistettava sopivasta muovista, jonka ominaisuudet tunnetaan ja sen lujuuden on oltava tilavuuden ja aiotun käytön kannalta riittävät. Materiaalin on kestettävä riittävästi vanhenemisen sekä kuljetettavan aineen ja tarvittaessa ultraviolettisäteilyn vaikutusta. Tarvittaessa materiaalin käyttäytyminen alhaisissa lämpötiloissa on otettava huomioon. Pakkauksen seinämän läpäisevyys ei saa aiheuttaa vaaraa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.5.3.4.7. Jos vaaditaan suojausta ultraviolettisäteilyä vastaan, tämä on tehtävä hiilimustalla tai muilla sopivilla väriaineilla tai inhibiiteillä. Näiden lisäaineiden on oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa, ja niiden on säilytettävä tehokkuutensa sisäastian käyttöajan. Jos valmistuksessa käytetään muita hiilimustapigmenttejä, väriaineita tai inhibiittejä kuin tyyppihyväksytyn IBC-pakkauksen valmistuksessa, ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen, jos muutokset hiilimusta-, väriaine- tai inhibiittipitoisuuksissa eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin.

6.5.3.4.8. Sisäastian materiaaliin saa lisätä lisäaineita estämään vanhenemista tai muita tarkoituksia varten, jos nämä lisäaineet eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

6.5.3.4.9. Muuta käytettyä materiaalia, kuin samanlaisen valmistusprosessin jäännöksiä tai niistä uudelleen jauhettua raaka-ainetta, ei saa käyttää sisäastian valmistukseen.

6.5.3.4.10. Sisäastian rikkoutumisen estämiseksi jokaiseen nesteille tarkoitettuun IBC-pakkaukseen on asennettava paineentasauslaite, joka päästää riittävän määrän höyryä, jos IBC-pakkauksen sisäinen paine ylittää nestepainekokeessa käytetyn paineen. Tähän voidaan käyttää tavallisia paineentasauslaitteita tai muita sopivia rakenteellisia keinoja.

6.5.3.4.11. 31HZ2 tyyppisen IBC-pakkauksen sisäastian on muodostuttava vähintään kolmikerroksisesta muovikalvosta.

6.5.3.4.12. Ulkopakkauksen rakenteen ja materiaalin lujuuden on oltava yhdistetyn IBC-pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.5.3.4.13. Ulkopakkauksessa ei saa olla sellaisia rakenneosia, jotka voivat vaurioittaa sisäpakkausta.

6.5.3.4.14. Metalliseen ulkopakkaukseen on käytettävä sopivaa, riittävän paksua metallia.

6.5.3.4.15. Puinen ulkopakkaus on valmistettava hyvin ilmastoidusta ja kuivatusta puusta, eikä siinä saa olla sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää merkittävästi jotakin puisen ulkopakkauksen osaa. Kannet ja pohjat saa valmistaa vedenkestävästä puupohjaisesta levystä kuten kovasta kuitulevystä, lastulevystä tai muusta sopivasta aineesta.

6.5.3.4.16. Vanerinen ulkopakkaus on valmistettava hyvin ilmastoiduista, sorvatuista, leikatuista tai sahatuista viiluista, jotka ovat kuivia ja joissa ei ole sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää ulkopakkauksen kestävyyttä. Kaikki vanerikerrokset on liimattava vedenkestävällä liimalla. Pakkauksen valmistuksessa voidaan käyttää yhdessä vanerin kanssa myös muita sopivia materiaaleja. Pakkauksen kulmat ja reunat on naulattava tai kiinnitettävä kulmakiinnikkeillä, tai pakkaukset on koottava muulla vastaavalla sopivalla tavalla.

6.5.3.4.17. Muusta puupohjaisesta levystä valmistetun ulkopakkauksen seinät on valmistettava vedenkestävästä puisesta materiaalista kuten kuitulevystä, lastulevystä tai muusta sopivasta aineesta. Ulkopakkauksen muut osat saa valmistaa muusta sopivasta aineesta.

6.5.3.4.18. Pahvisen ulkopakkauksen valmistukseen on käytettävä vahvaa ja hyvälaatuista voimapahvia tai kaksipuolista (yksi- tai monikerroksista) aaltopahvia, joka on pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaista. Ulkopinnan vedenkestävyyden on oltava sellainen, että massa ei lisäänny Cobb-menetelmän mukaan suoritetussa vedenimeytymismäärityksessä 30 minuutissa yli 155 g/m2 (ks. standardi ISO 535:1991). Pahvilla on oltava riittävät taipuisuusominaisuudet. Sen on oltava leikattu, stanssattu ja nuutattu siten, että kokoaminen ei aiheuta halkeamia, pinnan repeytymistä tai liiallista taipumista. Aaltopahvin aaltokerrosten on oltava tiiviisti liimattu pintakartonkiin.

6.5.3.4.19. Pahvisen ulkopakkauksen päädyissä saa olla puiset kehykset, tai päädyt voivat olla kokonaan puisia. Puulistoja saa käyttää vahvistuksena.

6.5.3.4.20. Pahvisen ulkopakkauksen liitokset on liimattava teipillä, tai niiden on oltava limittäin ja liimattuja tai limittäin ja kiinnitetty metalliniiteillä. Limittäin olevissa liitoksissa osien on oltava riittävästi päällekkäin. Jos sulkemisessa käytetään liimausta tai teippiä, on liiman oltava vedenkestävää.

6.5.3.4.21. Muoviselle ulkopakkaukselle on sovellettava kohtien 6.5.3.4.6-6.5.3.4.9 vaatimuksia, jolloin sisäastiaa koskevia vaatimuksia sovelletaan yhdistettyjen IBC-pakkausten ulkopakkauksille.

6.5.3.4.22. IBC-pakkaustyypin 31HZ2 ulkopakkauksen on ympäröitävä sisäastia täydellisesti.

6.5.3.4.23. IBC-pakkauksen kokonaisuuteen kuuluvan kuljetusalustan tai irrotettavan alustan on oltava sopiva mekaanista käsittelyä varten ja kestettävä täytetyn IBC-pakkauksen suurin sallittu bruttomassa.

6.5.3.4.24. Kuljetusalusta tai kiinteä alusta on suunniteltava siten, etteivät IBC-pakkauksen alustan ulkonemat voi vahingoittua käsittelyn yhteydessä.

6.5.3.4.25. Stabiilisuuden varmistamiseksi käsittelyn ja kuljetuksen aikana on ulkopakkaus kiinnitettävä mahdolliseen irrotettavaan alustaan. Käytettäessä irrotettavaa alustaa ei sen pinnalla saa olla teräviä ulkonemia, jotka voivat vaurioittaa IBC-pakkausta.

6.5.3.4.26. Vahvisteita, kuten puisia tukia pinottavuuden lisäämiseksi, saa käyttää, mutta niiden on oltava sisäastian ulkopuolella.

6.5.3.4.27. Pinottavaksi tarkoitetun IBC-pakkauksen kantavan pinnan on oltava sellainen, että se jakaa kuormituksen turvallisesti. Tällaiset IBC-pakkaukset on suunniteltava siten, että sisäastiat eivät kanna kuormitusta.

6.5.3.5. Pahvisia IBC-pakkauksia koskevat erityismääräykset

6.5.3.5.1. Nämä vaatimukset koskevat kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitettuja, omalla painollaan täytettäviä tai tyhjennettäviä, pahvisia IBC-pakkauksia. Pahvisten IBC-pakkausten tyyppi on 11G.

6.5.3.5.2. Pahvisessa IBC-pakkauksessa ei saa olla nostolenkkejä ylhäältä tapahtuvaa nostoa varten.

6.5.3.5.3. Pahvisen ulkopakkauksen rungon valmistukseen on käytettävä vahvaa ja hyvälaatuista voimapahvia tai kaksipuolista (yksi- tai monikerroksista) aaltopahvia, joka on pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaista. Ulkopinnan vedenkestävyyden on oltava sellainen, että massa ei lisäänny Cobb-menetelmän mukaan suoritetussa vedenimeytymismäärityksessä 30 minuutissa yli 155 g/m2 (ks. standardi ISO 535:1991). Pahvilla on oltava riittävät taipuisuusominaisuudet. Sen on oltava leikattu, stanssattu ja nuutattu siten, että kokoaminen ei aiheuta halkeamia, pinnan repeytymistä tai liiallista taipumista. Aaltopahvin aaltokerrosten on oltava tiiviisti liimattu pintakartonkiin.

6.5.3.5.4. Seinämillä, kansi ja pohja mukaan lukien, on puhkaisuvastuksen oltava vähintään 15 J mitattuna standardin ISO 3036:1975 mukaisesti.

6.5.3.5.5. Pahvisen IBC-pakkauksen rungossa olevissa tehdassaumoissa päällekkäisvarojen on oltava riittäviä, ja saumat on liimattava teipillä, tai niiden on oltava liimattuja tai kiinnitetty metalliniiteillä tai vastaavilla yhtä tehokkailla menetelmillä. Jos saumoissa käytetään liimausta tai teippiä, on liiman oltava vedenkestävää. Metalliniittien on läpäistävä täydellisesti jokainen yhteen kiinnitettäväksi tarkoitettu kappale, ja ne on muotoiltava tai suojattava siten, etteivät ne voi hangata tai puhkaista sisäsäkkiä.

6.5.3.5.6. Sisäsäkki on tehtävä sopivasta materiaalista. Käytetyn materiaalin lujuuden ja sisäsäkin rakenteen on oltava IBC-pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia. Liitosten ja suljinten on oltava pölytiiviitä, ja niiden on kestettävä tavanomaisissa käsittely- ja kuljetusolosuhteissa vaikuttavat paine- ja iskurasitukset.

6.5.3.5.7. IBC-pakkauksen kokonaisuuteen kuuluvan kuljetusalustan tai irrotettavan alustan on oltava sopiva mekaanista käsittelyä varten ja kestettävä täytetyn IBC-pakkauksen suurin sallittu bruttomassa.

6.5.3.5.8. Kuljetusalusta tai kiinteä alusta on suunniteltava siten, etteivät IBC-pakkauksen alustan ulkonemat voi vahingoittua käsittelyn yhteydessä.

6.5.3.5.9. Stabiilisuuden varmistamiseksi käsittelyn ja kuljetuksen aikana on runko kiinnitettävä mahdolliseen irrotettavaan alustaan. Käytettäessä irrotettavaa alustaa ei sen pinnalla saa olla teräviä ulkonemia, jotka voivat vaurioittaa IBC-pakkausta.

6.5.3.5.10. Vahvisteita, kuten puisia tukia pinottavuuden lisäämiseksi, saa käyttää, mutta niiden on oltava sisäsäkin ulkopuolella.

6.5.3.5.11. Pinottavaksi tarkoitetun IBC-pakkauksen kantavan pinnan on oltava sellainen, että se jakaa kuormituksen turvallisesti.

6.5.3.6. Puisia IBC-pakkauksia koskevat erityismääräykset

6.5.3.6.1. Nämä vaatimukset koskevat kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitettuja, omalla painollaan täytettäviä tai tyhjennettäviä, puisia IBC-pakkauksia. Puiset IBC-pakkaukset jaetaan seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.3.6.2. Puisessa IBC-pakkauksessa ei saa olla nostolenkkejä ylhäältä tapahtuvaa nostoa varten.

6.5.3.6.3. Rungon rakenteen ja käytetyn materiaalin lujuuden on oltava IBC-pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.5.3.6.4. Puinen IBC-pakkaus on valmistettava hyvin ilmastoidusta ja kuivatusta puusta, eikä siinä saa olla sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää merkittävästi jotakin puisen IBC-pakkauksen osaa. IBC-pakkauksen jokainen osa on tehtävä yhdestä kappaleesta, tai sen on oltava sitä vastaava. Osien katsotaan vastaavan yhdestä kappaleesta tehtyä osaa, jos liimaamisessa on käytetty jotain seuraavista menetelmistä: pyrstöliitos, ponttisaumauurreliitos, huullosliitos tai vähintään kahdella poimutetulla metallikiinnikkeellä jokaista liitosta kohti kiinnitetty puskuliitos tai kiinnitys on tehty muulla yhtä tehokkaalla tavalla.

6.5.3.6.5. IBC-pakkauksen rungossa käytetyn vanerin on oltava vähintään kolmikerroksista. Se on tehtävä hyvin ilmastoiduista, sorvatuista, leikatuista tai sahatuista viiluista, jotka ovat kuivia ja joissa ei ole sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää IBC-pakkauksen kestävyyttä. Kaikki vanerikerrokset on liimattava vedenkestävällä liimalla. IBC-pakkauksen rungon valmistuksessa saa käyttää yhdessä vanerin kanssa myös muita sopivia materiaaleja.

6.5.3.6.6. Muusta puupohjaisesta levystä valmistetun IBC-pakkauksen runko on tehtävä vedenkestävästä puupohjaisesta levystä kuten kovasta kuitulevystä, lastulevystä tai muusta sopivasta aineesta.

6.5.3.6.7. IBC-pakkauksen kulmat ja reunat on naulattava tai kiinnitettävä kulmakiinnikkeillä, tai ne on koottava muulla vastaavalla sopivalla tavalla.

6.5.3.6.8. Sisäsäkki on tehtävä sopivasta materiaalista. Käytetyn materiaalin lujuuden ja sisäsäkin rakenteen on oltava IBC-pakkauksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia. Liitosten ja suljinten on oltava pölytiiviitä, ja niiden on kestettävä tavanomaisissa käsittely- ja kuljetusolosuhteissa vaikuttavat paine- ja iskurasitukset.

6.5.3.6.9. IBC-pakkauksen kokonaisuuteen kuuluvan kuljetusalustan tai irrotettavan alustan on oltava sopiva mekaanista käsittelyä varten ja kestettävä täytetyn IBC-pakkauksen suurin sallittu bruttomassa.

6.5.3.6.10. Kuljetusalusta tai kiinteä alusta on suunniteltava siten, etteivät IBC-pakkauksen alustan ulkonemat voi vahingoittua käsittelyn yhteydessä.

6.5.3.6.11. Stabiilisuuden varmistamiseksi käsittelyn ja kuljetuksen aikana on runko kiinnitettävä mahdolliseen irrotettavaan alustaan. Käytettäessä irrotettavaa alustaa ei sen pinnalla saa olla teräviä ulkonemia, jotka voivat vaurioittaa IBC-pakkausta.

6.5.3.6.12. Vahvisteita, kuten puisia tukia pinottavuuden lisäämiseksi, saa käyttää, mutta niiden on oltava sisäsäkin ulkopuolella.

6.5.3.6.13. Pinottavaksi tarkoitetun IBC-pakkauksen kantavan pinnan on oltava sellainen, että se jakaa kuormituksen turvallisesti.

6.5.4. IBC-pakkauksia koskevat testausvaatimukset

6.5.4.1. Testit ja määräaikaistestit

6.5.4.1.1. Jokaisen IBC-pakkauksen rakennetyypin on oltava testattu toimivaltaisen viranomaisen edellyttämällä ja hyväksymällä tavalla ja oltava tämän laitoksen hyväksymä. Jokaisen IBC-pakkauksen rakennetyypin on läpäistävä tyyppitestit ennen IBC-pakkauksen käyttöönottoa. IBC-pakkauksen rakennetyyppi määräytyy mallin, koon, materiaalin ja sen paksuuden sekä valmistus-, täyttö- ja tyhjennystavan perusteella. Sama rakennetyyppi voi kuitenkin sisältää erilaisia pintakäsittelyjä. Pakkauksen rakennetyyppiin luetaan kuuluvaksi myös ne IBC-pakkaukset, jotka eroavat hyväksytystä rakennetyypistä vain pienempien ulkomittojensa puolesta.

6.5.4.1.2. Kokeet on suoritettava kuljetusvalmiille IBC-pakkauksille. IBC-pakkaukset on täytettävä asianomaisessa kohdassa mainitulla tavalla. IBC-pakkauksessa kuljetettavaksi tarkoitetut aineet saa korvata muilla aineilla, jos se ei heikennä koetulosten luotettavuutta. Jos kiinteä aine korvataan toisella aineella, on tällä korvaavalla aineella oltava samat fysikaaliset ominaisuudet (massa, raekoko jne.) kuin kuljetettavaksi tarkoitetulla aineella. Lisäaineita kuten lyijyhaulisäkkejä saa käyttää kollin kokonaismassan nostamiseksi vaaditun suuruiseksi edellyttäen, että ne sijoitetaan siten, etteivät ne vaikuta koetuloksiin.

6.5.4.1.3. Käytettäessä nestemäisten aineiden pudotuskokeessa korvaavaa ainetta, on tämän aineen suhteellisen tiheyden ja viskositeetin oltava sama kuin kuljetettavaksi tarkoitetun aineen suhteellinen tiheys ja viskositeetti. Pudotuskokeissa saa nestemäiset aineet korvata myös vedellä seuraavin ehdoin:

(a) Kuljetettavien aineiden suhteellisen tiheyden ollessa enintään 1,2 pudotuskorkeuden on oltava kohdan 6.5.4.9.4 mukainen;

(b) Kuljetettavien aineiden suhteellisen tiheyden ollessa yli 1,2 pudotuskorkeus on määritettävä kuljetettavan aineen suhteellisen tiheyden (d) perusteella (pyöristettynä ensimmäiseen desimaaliin) seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.4.2. Tyyppitestaus

6.5.4.2.1. Yksi IBC-pakkaus jokaista rakennetyyppiä, kokoa, seinämänpaksuutta ja rakennustapaa kohden on testattava kohdassa 6.5.4.3.5 sanotussa järjestyksessä kohtien 6.5.4.5-6.5.4.12 mukaisesti. Nämä tyyppitestit on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen määräämällä tavalla.

6.5.4.2.2. Toimivaltainen viranomainen voi sallia valikoivan testauksen niille IBC-pakkauksille, jotka eroavat testatusta rakennetyypistä vain vähän, esim. pienempien ulkomittojen suhteen.

6.5.4.2.3. Jos testeissä on käytetty irrotettavaa alustaa, on kohdan 6.5.4.13 mukaiseen koeselostukseen liitettävä tekninen kuvaus käytetystä alustasta.

6.5.4.3. IBC-pakkausten valmistelu testausta varten

6.5.4.3.1. Paperisia suursäkkejä (IBC), pahvisia IBC-pakkauksia ja pahvisella ulkopakkauksella varustettuja yhdistettyjä IBC-pakkauksia on vakioitava vähintään 24 tuntia tilassa, jossa lämpötila on 23 °C +- 2 °C ja suhteellinen kosteus on 50 % +- 2 %. Vaihtoehtoisesti lämpötila ja suhteellinen kosteus voivat olla joko 20 °C +- 2 °C ja 65 % +- 2 % tai 27 °C +- 2 °C ja 65 % +- 2 %.

Huom.

Keskiarvojen on oltava näiden rajojen välillä. Lyhytaikaiset vaihtelut ja mittaustarkkuus saavat aiheuttaa yksittäisissä mittauksissa +- 5 % vaihtelua suhteellisen kosteuden suhteen ilman, että testiä toistettaessa tulokset huomattavasti poikkeavat toisistaan.

6.5.4.3.2. Jäykkiin, muovisiin IBC-pakkauksiin (tyypit 31H1 ja 31H2) ja yhdistettyihin IBC-pakkauksiin (tyypit 31HZ1 ja 31HZ2) käytettävän muoviraaka-aineen on oltava kohtien 6.5.3.3.2-6.5.3.3.4 ja 6.5.3.4.6-6.5.3.4.9 vaatimusten mukaisia.

6.5.4.3.3. Riittävä kemiallinen yhteensopivuus kuljetettavalle aineelle osoitetaan suorittamalla IBC-pakkauksille testaus, jossa IBC-pakkaukset pidetään täytettynä kuuden kuukauden ajan nesteellä tai aineella, jonka kuljettamiseen IBC-pakkaus on tarkoitettu tai jonka tiedetään aiheuttavan kyseessä olevaan muoviin vähintään vastaavanlaista jännityksen aiheuttamaa säröilyä, heikkenemistä tai molekyylihajoamista. Tämän jälkeen koekappaleille on tehtävä kohdassa 6.5.4.3.5 sanotut kokeet.

6.5.4.3.4. Jos muoviraaka-aineen ominaisuudet on todettu riittäviksi muilla tavoin, ei edellä mainittua testiä kemiallisesta yhteensopivuudesta tarvitse tehdä. Tällaisen toteamistavan on oltava vähintään vastaava ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä.

6.5.4.3.5. Vaadittavat tyyppitestit ja niiden suoritusjärjestys

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.4.4. Nostokoe alhaalta

6.5.4.4.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille pahvisille ja puisille IBC-pakkauksille sekä kaikille IBC-pakkaustyypeille, jotka on varustettu alhaalta nostamista varten tarkoitetuilla laitteilla.

6.5.4.4.2. IBC-pakkauksen valmistelu testausta varten

IBC-pakkaus on täytettävä 1,25-kertaiseen suurimpaan sallittuun bruttomassaansa, ja kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

6.5.4.4.3. Koemenetelmä

IBC-pakkaus on nostettava ja laskettava kaksi kertaa trukilla. Trukin haarukoiden on oltava keskellä, ja niiden etäisyyden toisistaan on oltava 3/4 siitä haarukkataskun leveydestä, johon haarukat työnnetään (ellei nostamiseen tarkoitettuja kohtia ole muuten määritelty). Haarukat on työnnettävä haarukkataskuun 3/4 pituudeltaan. Koe on toistettava jokaisesta mahdollisesta käsittelysuunnasta.

6.5.4.4.4. Kokeen hyväksyminen

IBC-pakkaukseen, mahdollinen alusta mukaan luettuna, ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. IBC-pakkauksesta ei saa vuotaa täytösainetta.

6.5.4.5. Nostokoe ylhäältä

6.5.4.5.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille IBC-pakkaustyypeille, jotka on suunniteltu ylhäältä nostettaviksi, ja suursäkeille (IBC), jotka on suunniteltu ylhäältä tai sivulta nostettaviksi.

6.5.4.5.2. IBC-pakkauksen valmistelu testausta varten

Metalliset ja jäykät muoviset IBC-pakkaukset sekä yhdistetyt IBC-pakkaukset on täytettävä kaksinkertaiseen suurimpaan sallittuun bruttomassaansa. Suursäkki (IBC) on täytettävä 6-kertaiseen suurimpaan sallittuun kuormaansa, ja kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

6.5.4.5.3. Koemenetelmä

Metalliset IBC-pakkaukset ja suursäkit (IBC) on nostettava niille suunnitellulla tavalla irti lattiasta ja pidettävä tässä asennossa 5 minuutin ajan.

Jäykät muoviset IBC-pakkaukset ja yhdistetyt IBC-pakkaukset on nostettava:

(a) jokaisesta vinosti vastakkain olevasta nostolenkkiparista siten, että nostovoimat vaikuttavat pystysuoraan. IBC-pakkaus on pidettävä tässä asennossa 5 minuutin ajan; ja

(b) jokaisesta vinosti vastakkain olevasta nostolenkkiparista siten, että nostovoimat vaikuttavat keskustaa kohti 45° kulmassa pystysuoraan nähden. IBC-pakkaus on pidettävä tässä asennossa 5 minuutin ajan.

6.5.4.5.4. Suursäkille (IBC) saa tässä nostokokeessa ja sen valmistelussa käyttää myös muita vähintään yhtä tehokkaita menetelmiä.

6.5.4.5.5. Kokeen hyväksyminen

(a) Metalliset ja jäykät muoviset IBC-pakkaukset sekä yhdistetyt IBC-pakkaukset: IBC-pakkaukseen, mahdollinen alusta mukaan luettuna, ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. IBC-pakkauksesta ei saa vuotaa täytösainetta.

(b) Joustavat IBC:t (suursäkit): Suursäkki (IBC) ja sen nostolenkit eivät saa vaurioitua siten, että se kuljetus- tai käsittelyturvallisuus heikentyy.

6.5.4.6. Pinoamiskoe

6.5.4.6.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille IBC-pakkaustyypeille, jotka on suunniteltu toistensa päälle pinottaviksi.

6.5.4.6.2. IBC-pakkauksen valmistelu testausta varten

IBC-pakkaukset suursäkkiä (IBC) lukuun ottamatta on täytettävä suurimpaan sallittuun bruttomassaansa. Suursäkki (IBC) on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan ja suurimpaan sallittuun kuormaansa. Kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

6.5.4.6.3. Koemenetelmä

(a) IBC-pakkaus on asetettava pohjalleen kovalle tasaiselle alustalle, ja sen päälle on pinottava tasaisesti jakautunut koekuormitus (ks. kohta 6.5.4.6.4). IBC-pakkaus on pidettävä koekuorman alaisena vähintään:

(i) 5 minuuttia, metallista valmistettuja IBC-pakkauksia koestettaessa;

(ii) 28 vuorokautta 40 °C lämpötilassa, tyyppien 11H2, 21H2 ja 31H2 IBC-pakkauksia koestettaessa ja koestettaessa yhdistettyjä IBC-pakkauksia, joissa on koekuormaa kannatteleva muovinen ulkopakkaus (tyypit 11HH1, 11HH2, 21HH1, 21HH2, 31HH1 ja 31HH2);

(iii) 24 tuntia, muita IBC-pakkaustyyppejä koestettaessa.

(b) Kuormituksessa on käytettävä toista seuraavista menetelmistä:

(i) Yksi tai useampi samaa tyyppiä oleva IBC-pakkaus täytetään suurimpaan sallittuun bruttomassaansa (suursäkki (IBC) täytetään suurimpaan sallittuun kuormaansa), ja pinotaan koestettavan IBC-pakkauksen päälle;

(ii) Koestettavan IBC-pakkauksen päälle asetetaan joko taso tai jäljennös IBC-pakkauksen alustasta, jolle pinotaan vastaava määrä painoja.

6.5.4.6.4. Koekuormituksen laskeminen

IBC-pakkaukseen kohdistettavan kuormituksen on vastattava kaikkien niiden vastaavien IBC-pakkausten 1,8- kertaista suurinta sallittua yhteisbruttomassaa, joka voidaan pinota koekappaleen päälle kuljetuksen aikana.

6.5.4.6.5. Kokeen hyväksyminen

(a) Kaikki IBC-pakkaustyypit suursäkkejä (IBC) lukuun ottamatta: IBC-pakkaukseen, mahdollinen alusta mukaan luettuna, ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. IBC-pakkauksesta ei saa vuotaa täytösainetta.

(b) Suursäkit (IBC): Suursäkin (IBC) runkoon ei saa tulla sellaista vauriota, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. Suursäkistä (IBC) ei saa vuotaa täytösainetta.

6.5.4.7. Tiiviyskoe

6.5.4.7.1. Soveltamisala

Tyyppitesti ja määräaikaistesti IBC-pakkaustyypeille, jotka on tarkoitettu nesteiden kuljetukseen tai jotka on suunniteltu paineella täytettävien tai tyhjennettävien kiinteiden aineiden kuljetukseen.

6.5.4.7.2. IBC-pakkauksen valmistelu testausta varten

Koe on suoritettava ennen lämpöeristyksen asentamista. Paineentasauslaitteilla varustetut sulkimet on korvattava sulkimilla, joissa ei ole paineentasauslaitetta, tai aukko on suljettava tiiviisti.

6.5.4.7.3. Koemenetelmä ja koepaine

Koe on tehtävä ilmalla. Koepaineen (ylipaine) on oltava vähintään 20 kPa (0,2 bar), ja sitä on ylläpidettävä 10 minuutin ajan. IBC-pakkauksen ilmatiiviys on todettava sopivalla menetelmällä, esim. ilmanpaine-erokokeella tai upottamalla IBC-pakkaus veteen tai metalliselle IBC-pakkaukselle päällystämällä saumat ja liitokset saippualiuoksella. Upotusmenetelmässä on käytettävä hydrostaattisen paineen korjauskerrointa. Muita vähintään yhtä tehokkaita menetelmiä saa käyttää.

6.5.4.7.4. Kokeen hyväksyminen

Ilmaa ei saa päästä ulos.

6.5.4.8. Nestepainekoe

6.5.4.8.1. Soveltamisala

Tyyppitesti IBC-pakkauksille, jotka on tarkoitettu nesteiden kuljetukseen tai jotka on suunniteltu paineella täytettävien tai tyhjennettävien kiinteiden aineiden kuljetukseen.

6.5.4.8.2. IBC-pakkausten valmistelu testausta varten

Koe on suoritettava ennen lämpöeristyksen asentamista.

Paineentasauslaitteet on kytkettävä pois käytöstä, tai ne on irrotettava, ja syntyneet aukot on suljettava.

6.5.4.8.3. Koemenetelmä

Koe on suoritettava vähintään 10 minuutin ajan käyttämällä nestepainetta, jonka on oltava vähintään kohdassa 6.5.4.8.4 ilmoitetun paineen suuruinen. IBC-pakkauksia ei saa tukea mekaanisesti kokeen aikana.

6.5.4.8.4. Koepaine

6.5.4.8.4.1. Metalliset IBC-pakkaukset:

(a) Pakkausryhmän I kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitetuille IBC-pakkaustyypeille 21A, 21B ja 21N: 250 kPa (2,5 bar) koepaine (ylipaine);

(b) Pakkausryhmien II tai III aineiden kuljetukseen tarkoitetuille IBC-pakkaustyypeille 21A, 21B, 21N, 31A, 31B ja 31N: 200 kPa (2 bar) koepaine (ylipaine);

(c) Lisäksi IBC-pakkaustyypeille 31A, 31B ja 31N on tehtävä koe käyttämällä 65 kPa (0,65 bar) koepainetta. Tämä koe on suoritettava ennen 200 kPa (2 bar) koetta.

6.5.4.8.4.2. Jäykät, muoviset IBC-pakkaukset ja yhdistetyt IBC-pakkaukset:

(a) IBC-pakkaustyypeille 21H1, 21H2, 21HZ1 ja 21HZ2: 75 kPa (0,75 bar) koepaine (ylipaine).

(b) IBC-pakkaustyypeille 31H1, 31H2, 31HZ1 ja 31HZ2: suurempi seuraavista kahdesta koepaineesta, ensimmäinen määritettynä seuraavasti:

(i) IBC-pakkauksessa oleva kokonaisylipaine (täytösaineen höyrynpaineen ja ilman tai muiden inerttikaasujen osapaineiden summa vähennettynä 100 kPa) 55 °C lämpötilassa kerrottuna turvallisuuskertoimella 1,5. Tämä kokonaisylipaine on laskettava kohdan 4.1.1.4 mukaisen enimmäistäyttöasteen ja 15 °C täyttölämpötilan perusteella;

(ii) Kuljetettavaksi aiotun aineen höyrynpaine 50 °C lämpötilassa kerrottuna luvulla 1,75. Tästä tulosta on vähennettävä 100 kPa. Koepaineen on oltava kuitenkin vähintään 100 kPa; tai

(iii) Kuljetettavaksi aiotun aineen höyrynpaine 55 °C lämpötilassa kerrottuna luvulla 1,5. Tästä tulosta on vähennettävä 100 kPa. Koepaineen on oltava kuitenkin vähintään 100 kPa.

ja toinen määritettynä seuraavasti:

(iv) Kuljetettavaksi aiotun aineen kaksinkertainen staattinen paine, kuitenkin vähintään veden kaksinkertainen staattinen paine.

6.5.4.8.5. Kokeen (kokeiden) hyväksyminen

(a) IBC-pakkaustyypit 21A, 21B, 21N, 31A, 31B ja 31N, jotka on koestettu kohdan 6.5.4.8.4.1 (a) tai (b) mukaisella koepaineella: IBC-pakkaus ei saa vuotaa;

(b) IBC-pakkaustyypit 31A, 31B ja 31N, jotka on koestettu kohdan 6.5.4.8.4.1 (c) mukaisella koepaineella: IBC-pakkaukseen ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta, eikä IBC-pakkaus saa vuotaa;

(c) Jäykät, muoviset IBC-pakkaukset ja yhdistetyt IBC-pakkaukset: IBC-pakkaukseen ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta, eikä IBC-pakkaus saa vuotaa.

6.5.4.9. Pudotuskoe

6.5.4.9.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille IBC-pakkaustyypeille.

6.5.4.9.2. IBC-pakkausten valmistelu testausta varten

(a) Metalliset IBC-pakkaukset: Kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitetut IBC-pakkaukset on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan, ja nesteiden kuljetukseen tarkoitetut IBC-pakkaukset on täytettävä vähintään 98 % tilavuudestaan rakennetyypin mukaisesti. Paineentasauslaitteet on kytkettävä pois käytöstä, tai ne on irrotettava, ja syntyneet aukot on suljettava.

(b) Suursäkit (IBC): Suursäkit (IBC) on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan ja suurimpaan sallittuun kuormaansa. Kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

(c) Jäykät, muoviset IBC-pakkaukset ja yhdistetyt IBC-pakkaukset: Kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitetut IBC-pakkaukset on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan, ja nesteiden kuljetukseen tarkoitetut IBC-pakkaukset on täytettävä vähintään 98 % tilavuudestaan rakennetyypin mukaisesti. Paineentasauslaitteet saa kytkeä pois käytöstä, tai ne saa irrottaa, ja syntyneet aukot sulkea. IBC-pakkausten testaus on suoritettava, kun koekappaleen ja sen sisällön lämpötila on - 18 °C tai alempi. Jos koekappaleet on valmisteltu tällä tavalla, voidaan yhdistetyillä IBC-pakkauksilla kohdan 6.5.4.3.1 mukaisesta vakioinnista luopua. Koenesteet on pidettävä nestemäisinä lisäämällä tarvittaessa jäänestoaineita. Vakioinnista voidaan luopua, jos kyseessä olevan materiaalilla on riittävä sitkeys ja murtolujuus alhaisissa lämpötilassa.

(d) Pahviset ja puiset IBC-pakkaukset: IBC-pakkaukset on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan rakennetyypin mukaisesti.

6.5.4.9.3. Koemenetelmä

IBC-pakkaukset on pudotettava jäykälle, joustamattomalle, sileälle, tasaiselle ja vaakasuoralle alustalle siten, että se IBC-pakkauksen pohjapinta, joka on vaurioille altein, iskeytyy alustaan.

IBC-pakkauksille, joiden tilavuus on enintään 0,45 m3, on suoritettava myös seuraava pudotuskoe:

(a) Metalliset IBC-pakkaukset: Pudotus vaurioille altein kohta edellä. Kohdan on oltava eri kuin ensimmäisenä pudotuskokeessa testattu kohta.

(b) Suursäkit (IBC): Pudotus vaurioille altein sivu edellä.

(c) Jäykät muoviset, pahviset ja puiset IBC-pakkaukset sekä yhdistetyt IBC-pakkaukset: Tasapudotus sivu edellä, tasapudotus yläpuoli edellä ja pudotus kulma edellä. Jokaisessa pudotuksessa saa käyttää samoja tai eri IBC-pakkauksia.

6.5.4.9.4. Pudotuskorkeus

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.4.9.5. Kokeen hyväksyminen

(a) Metalliset IBC-pakkaukset: IBC-pakkauksesta ei saa vuotaa täytösainetta.

(b) Suursäkit (IBC): Suursäkki (IBC) ei saa vuotaa. Pientä vuotoa esim. sulkimista tai sauman ompeleiden rei'istä pudotusiskun yhteydessä ei pidetä IBC-pakkauksen virheellisyytenä edellyttäen, että muita vuotoja ei esiinny, kun suursäkki (IBC) on nostettu irti alustasta.

(c) Jäykät muoviset, pahviset ja puiset IBC-pakkaukset sekä yhdistetyt IBC-pakkaukset: IBC-pakkauksesta ei saa vuotaa täytösainetta. Pientä vuotoa sulkimista pudotusiskun yhteydessä ei pidetä IBC-pakkauksen virheellisyytenä edellyttäen, että muita vuotoja ei esiinny.

6.5.4.10. Repimiskoe

6.5.4.10.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille suursäkki (IBC) -tyypeille.

6.5.4.10.2. Suursäkin (IBC) valmistelu testausta varten

Suursäkki (IBC) on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan ja suurimpaan sallittuun kuormaansa. Kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

6.5.4.10.3. Koemenetelmä

Kun suursäkki (IBC) on asetettu alustalle, leikataan siihen veitsellä leveimmälle sivulle pohjan ja kuljetettavan aineen yläpinnan puoliväliin 100 mm pituinen viilto. Viillon on oltava suursäkin (IBC) akseliin nähden 45° kulmassa, ja sen on lävistettävä seinämä kokonaan. Suursäkkiin (IBC) on tämän jälkeen kohdistettava vähintään 5 minuutin ajan tasaisesti jakautunut kuormitus. Tämän kuorman on oltava kaksi kertaa suurin sallittu kuorma. Suursäkit (IBC), jotka on suunniteltu nostettaviksi ylhäältä tai sivulta, on kuormituksen poistamisen jälkeen nostettava irti alustasta vähintään 5 minuutin ajaksi.

6.5.4.10.4. Kokeen hyväksyminen

Viilto ei saa kasvaa yli 25 % alkuperäisestä pituudestaan.

6.5.4.11. Kumoamiskoe

6.5.4.11.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille suursäkki (IBC) -tyypeille.

6.5.4.11.2. Suursäkin (IBC) valmistelu testausta varten

Suursäkki (IBC) on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan ja suurimpaan sallittuun kuormaansa. Kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

6.5.4.11.3. Koemenetelmä

Suursäkki (IBC) on kumottava siten, että jokin sen yläosan kohta kaatuu jäykälle, joustamattomalle, sileälle, tasaiselle ja vaakasuoralle alustalle.

6.5.4.11.4. Kumoamiskorkeus

>TAULUKON PAIKKA>

6.5.4.11.5. Kokeen hyväksyminen

Suursäkistä (IBC) ei saa vuotaa täytösainetta. Pientä vuotoa esim. sulkimista tai sauman ompeleiden rei'istä pudotusiskun yhteydessä ei pidetä IBC-pakkauksen virheellisyytenä edellyttäen, että muita vuotoja ei esiinny.

6.5.4.12. Pystyynnostokoe

6.5.4.12.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille suursäkki (IBC) -tyypeille, jotka on suunniteltu nostettavaksi ylhäältä tai sivulta.

6.5.4.12.2. IBC-pakkauksen valmistelu testausta varten

IBC-pakkaus on täytettävä vähintään 95 % tilavuudestaan ja suurimpaan sallittuun kuormaansa. Kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

6.5.4.12.3. Koemenetelmä

Kyljellään oleva IBC-pakkaus on nostettava yhdestä nostolenkistä vähintään 0,1 m/s nopeudella pystysuoraan asentoon irti alustastaan. Jos nostolenkkejä IBC-pakkauksessa on neljä, on IBC-pakkaus nostettava kahdesta nostolenkistä.

6.5.4.12.4. Kokeen hyväksyminen

IBC-pakkaus tai sen nostolenkit eivät saa vaurioitua siten, että se heikentää IBC-pakkauksen kuljetus- ja käsittelyturvallisuutta.

6.5.4.13. Koeselostus

6.5.4.13.1. Koeselostukseen on merkittävä vähintään seuraavat tiedot, ja sen on oltava IBC-pakkausten käyttäjien saatavilla:

1. Testauksen suorittaneen yhteisön nimi ja osoite;

2. Hakijan nimi ja osoite (tarvittaessa);

3. Koeselostuksen yksilöllinen tunnus;

4. Koeselostuksen päivämäärä;

5. IBC-pakkauksen valmistaja;

6. IBC-pakkauksen rakennetyypin kuvaus (esim. mitat, materiaalit, sulkimet, seinämän paksuus) sekä valmistusmenetelmä (esim. muottiinpuhallus) mahdollisine piirroksineen ja/tai valokuvineen;

7. Enimmäistilavuus;

8. Kokeessa käytetyn sisällön ominaisuudet, esim. nesteiden viskositeetti ja suhteellinen tiheys sekä kiinteiden aineiden hiukkaskoko;

9. Kokeen kuvaus ja koetulokset;

10. Koeselostus on allekirjoitettava, nimen lisäksi on merkittävä allekirjoittajan virkanimike.

6.5.4.13.2. Koeselostuksen on sisällettävä selvitys siitä, että kuljetusta varten valmisteltu IBC-pakkaus on testattu tässä luvussa mainittujen soveltuvien vaatimusten mukaisesti, ja että koeselostus ei ole voimassa käytettäessä muita pakkaustapoja tai osia. Koeselostuksesta on oltava jäljennös toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä.

6.5.4.14. Jokaiselle metalliselle IBC-pakkaukselle, jäykälle, muoviselle IBC-pakkaukselle ja yhdistetylle IBC-pakkaukselle ennen käyttöönottoa tehtävät testit ja määräaikaistestit

6.5.4.14.1. Nämä testit on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen vaatimusten mukaisesti.

6.5.4.14.2. Jokaisen IBC-pakkauksen on vastattava joka suhteessa rakennetyyppiään.

6.5.4.14.3. Jokaiselle metalliselle ja jäykälle muoviselle IBC-pakkaukselle sekä yhdistetylle IBC-pakkaukselle, joka on tarkoitettu nesteiden kuljetukseen tai joka on suunniteltu paineella täytettävien tai tyhjennettävien kiinteiden aineiden kuljetukseen, on suoritettava tiiviyskoe ennen pakkauksen ensimmäistä kuljetuskäyttöä sekä vähintään kahden ja puolen vuoden välein.

6.5.4.14.4. Tämä tiiviyskoe on suoritettava myös aina korjauksen jälkeen, ennen kuin IBC-pakkaus otetaan uudelleen kuljetuskäyttöön.

6.5.4.14.5. Koetulokset on merkittävä koeselostuksiin, jotka IBC-pakkauksen omistajan on säilytettävä.

LUKU 6.6

Suurpäällysten rakennetta ja testausta koskevat määräykset

6.6.1. Yleistä

6.6.1.1. Tämän luvun vaatimuksia ei sovelleta:

- luokan 2 aineille tarkoitettuihin pakkauksiin, lukuun ottamatta esineille ja aerosoleille tarkoitettuja suurpäällyksiä;

- luokan 6.2 aineille tarkoitettuihin pakkauksiin, lukuun ottamatta UN 3291 kliinisille jätteille tarkoitettuja suurpäällyksiä;

- luokan 7 radioaktiivisia aineita sisältäviin kolleihin.

6.6.1.2. Suurpäällysten on oltava valmistettu ja testattu toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän laadunvarmistusohjelman mukaisesti siten, että jokainen valmistettu suurpäällys täyttää tämän luvun vaatimukset.

6.6.2. Suurpäällystyyppien tunnusmerkinnät

Suurpäällysten tunnusmerkintä käsittää:

(a) kaksi arabialaista numeroa:

50 jäykille suurpäällyksille; tai

51 taipuisille suurpäällyksille; ja

(b) ison latinalaisen kirjaimen, joka ilmaisee suurpäällyksen materiaalin, esim. puu, teräs. Käytettävän kirjaimen on oltava kohdan 6.1.2.6 mukainen.

6.6.3. Merkintä

6.6.3.1. Perusmerkintä: Jokaisessa suurpäällyksessä, joka on valmistettu ja tarkoitettu tämän direktiivin säännösten mukaiseen käyttöön, on oltava seuraava selvä ja pysyvä merkintä:

(a) YK-pakkaustunnus:

>PIC FILE= "L_2004018FI.081801.TIF">

Metallisissa suurpäällyksessä, joihin merkintä on leimattu tai meistetty, voidaan pakkaustunnuksen sijasta käyttää kirjaimia "UN";

(b) jäykille suurpäällyksille tunnus "50" ja taipuisille suurpäällyksille tunnus "51", jonka jälkeen kohdan 6.5.1.4.1 (b) mukainen suurpäällyksen materiaalia osoittava merkintä;

(c) Iso kirjain sen pakkausryhmän (-ryhmien) mukaan, mille rakennetyyppi on hyväksytty:

X pakkausryhmille I, II ja III;

Y pakkausryhmille II ja III;

Z vain pakkausryhmälle III;

(d) Valmistuskuukausi ja -vuosi (kaksi viimeistä numeroa);

(e) Hyväksynnän antaneen valtion tunnus, ilmoitettuna kansainvälisessä liikenteessä käytettävällä moottoriajoneuvojen kansallisuustunnuksella(59);

(f) Valmistajan nimi tai tunnus taikka muu toimivaltaisen viranomaisen määräämä suurpäällyksen tunnusmerkintä;

(g) Pinoamiskokeessa käytetty koekuorma kilogrammoina. Tunnus "0" on merkittävä suurpäällykseen, jota ei ole suunniteltu pinottavaksi;

(h) Enimmäisbruttomassa kilogrammoina.

Edellä kuvatun perusmerkinnän on noudatettava tätä järjestystä.

6.6.3.2. Merkintäesimerkkejä

>TAULUKON PAIKKA>

6.6.4. Suurpäällyksiä koskevat erityismääräykset

6.6.4.1. Metallisia suurpäällyksiä koskevat erityismääräykset

>TAULUKON PAIKKA>

6.6.4.1.1. Suurpäällykset on valmistettava sopivasta sitkeästä metallista, jonka hitsattavuus on täysin osoitettu. Hitsaussaumat on tehtävä ammattitaitoisesti, ja niiden on oltava täysin turvallisia. Kestävyys matalissa lämpötiloissa on otettava tarvittaessa huomioon.

6.6.4.1.2. On huolehdittava siitä, ettei vierekkäisten erilaisten metallien galvaanisesta vaikutuksesta aiheudu vaurioita.

6.6.4.2. Taipuisasta materiaalista valmistettuja suurpäällyksiä koskevat erityismääräykset

>TAULUKON PAIKKA>

6.6.4.2.1. Suurpäällys on valmistettava sopivasta materiaalista. Materiaalin lujuuden ja taipuisan suurpäällyksen rakenteen on oltava sen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.6.4.2.2. Kaikkien 51M tyyppisten taipuisien suurpäällysten valmistukseen käytettävien materiaalien on säilytettävä vähintään 85 % vetolujuudestaan sen jälkeen, kun niitä on pidetty veteen upotettuna vähintään 24 tunnin ajan. Vertailuarvona käytetään sitä materiaalin vetolujuusarvoa, joka saadaan ennen koetta enintään 67 %:n suhteellisessa kosteudessa.

6.6.4.2.3. Saumat tai liitokset on tehtävä ompelemalla, kuumasaumaamalla, liimaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä. Ommeltujen liitosten kaikki päät on varmistettava.

6.6.4.2.4. Taipuisien suurpäällysten on kestettävä riittävästi vanhenemisen, ultraviolettisäteilyn, ilmasto-olosuhteiden tai kuljetettavan aineen vaikutusta, ja niiden on oltava aiottuun käyttöön tarkoituksenmukaisia.

6.6.4.2.5. Jos vaaditaan muovisten taipuisien suurpäällysten suojausta ultraviolettisäteilyä vastaan, tämä on tehtävä hiilimustalla tai muilla sopivilla väriaineilla tai inhibiiteillä. Näiden lisäaineiden on oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa, ja niiden on säilytettävä tehokkuutensa suurpäällyksen käyttöajan. Jos valmistuksessa käytetään muita hiilimustapigmenttejä, väriaineita tai inhibiittejä kuin tyyppihyväksytyn suurpäällyksen valmistuksessa, ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen, jos muutokset hiilimusta-, väriaine- tai inhibiittipitoisuuksissa eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin.

6.6.4.2.6. Suurpäällyksen materiaaliin saa lisätä lisäaineita estämään vanhenemista tai muita tarkoituksia varten, jos nämä lisäaineet eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

6.6.4.2.7. Täytetyn suurpäällyksen korkeuden suhde leveyteen saa olla enintään 2:1.

6.6.4.3. Jäykkiä muovisia suurpäällyksiä koskevat erityismääräykset

>TAULUKON PAIKKA>

6.6.4.3.1. Suurpäällys on valmistettava sopivasta muovista, jonka ominaisuudet tunnetaan, ja sen lujuuden on oltava tilavuuden ja aiotun käytön kannalta riittävä. Materiaalin on kestettävä riittävästi vanhenemisen sekä kuljetettavan aineen ja tarvittaessa ultraviolettisäteilyn vaikutusta. Tarvittaessa materiaalin kestävyys alhaisissa lämpötiloissa on otettava huomioon. Suurpäällyksen seinämän läpäisevyys ei saa aiheuttaa vaaraa tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa.

6.6.4.3.2. Jos vaaditaan suojausta ultraviolettisäteilyä vastaan, tämä on tehtävä hiilimustalla tai muilla sopivilla väriaineilla tai inhibiiteillä. Näiden lisäaineiden on oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa, ja niiden on säilytettävä tehokkuutensa ulkopakkauksen käyttöajan. Jos valmistuksessa käytetään muita hiilimustapigmenttejä, väriaineita tai inhibiittejä kuin tyyppihyväksytyn suurpäällyksen valmistuksessa, ei testausta tarvitse suorittaa uudelleen, jos muutokset hiilimusta-, väriaine- tai inhibiittipitoisuuksissa eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin.

6.6.4.3.3. Suurpäällyksen materiaaliin saa lisätä lisäaineita estämään vanhenemista tai muita tarkoituksia varten, jos nämä lisäaineet eivät vaikuta haitallisesti materiaalin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

6.6.4.4. Pahvisia suurpäällyksiä koskevat erityismääräykset

>TAULUKON PAIKKA>

6.6.4.4.1. Pahvisen suurpäällyksen valmistukseen on käytettävä vahvaa ja hyvälaatuista voimapahvia tai kaksipuolista (yksi- tai monikerroksista) aaltopahvia, joka on suurpäällyksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaista. Ulkopinnan vedenkestävyyden on oltava sellainen, että massa ei lisäänny Cobb-menetelmän mukaan suoritetussa vedenimeytymismäärityksessä 30 minuutissa yli 155 g/m2 (ks. standardi ISO 535:1991). Pahvilla on oltava riittävät taipuisuusominaisuudet. Sen on oltava leikattu, stanssattu ja nuutattu siten, että kokoaminen ei aiheuta halkeamia, pinnan repeytymistä tai liiallista taipumista. Aaltopahvin aaltokerrosten on oltava tiiviisti liimattu pintakartonkiin.

6.6.4.4.2. Seinämillä, kansi ja pohja mukaan lukien, on puhkaisuvastuksen oltava vähintään 15 J mitattuna standardin ISO 3036:1975 mukaisesti.

6.6.4.4.3. Ulkopakkauksen rungossa olevissa tehdassaumoissa päällekkäisvarojen on oltava riittäviä, ja saumat on liimattava teipillä, tai niiden on oltava liimattuja tai kiinnitetty metalliniiteillä tai vastaavilla yhtä tehokkailla menetelmillä. Jos saumoissa käytetään liimausta tai teippiä, on liiman oltava vedenkestävää. Metalliniittien on läpäistävä täydellisesti jokainen yhteen kiinnitettäväksi tarkoitettu kappale, ja ne on muotoiltava tai suojattava siten, etteivät ne voi hangata tai puhkaista sisäsäkkiä.

6.6.4.4.4. Suurpäällyksen kokonaisuuteen kuuluvan kuljetusalustan tai irrotettavan alustan on oltava sopiva mekaanista käsittelyä varten ja kestettävä täytetyn suurpäällyksen suurin sallittu bruttomassa.

6.6.4.4.5. Kuljetusalusta tai kiinteä alusta on suunniteltava siten, etteivät suurpäällyksen alustan ulkonemat voi vahingoittua käsittelyn yhteydessä.

6.6.4.4.6. Stabilisuuden varmistamiseksi käsittelyn ja kuljetuksen aikana on runko kiinnitettävä mahdolliseen irrotettavaan alustaan. Käytettäessä irrotettavaa alustaa ei sen pinnalla saa olla teräviä ulkonemia, jotka voivat vaurioittaa suurpäällystä.

6.6.4.4.7. Vahvisteita, kuten puisia tukia pinottavuuden lisäämiseksi, saa käyttää, mutta niiden on oltava sisäsäkin ulkopuolella.

6.6.4.4.8. Pinottavaksi tarkoitetun suurpäällyksen kantavan pinnan on oltava sellainen, että se jakaa kuormituksen turvallisesti.

6.6.4.5. Puisia suurpäällyksiä koskevat erityismääräykset

>TAULUKON PAIKKA>

6.6.4.5.1. Suurpäällyksen rakenteen ja käytetyn materiaalin lujuuden on oltava suurpäällyksen tilavuuden ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisia.

6.6.4.5.2. Puinen suurpäällys on valmistettava hyvin ilmastoidusta ja kuivatusta puusta, eikä siinä saa olla sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää merkittävästi jotakin puisen suurpäällyksen osaa. Suurpäällyksen jokainen osa on tehtävä yhdestä kappaleesta, tai sen on oltava sitä vastaava. Osien katsotaan vastaavan yhdestä kappaleesta tehtyä osaa, jos liimaamisessa on käytetty jotain seuraavista menetelmistä: pyrstöliitos, ponttisaumauurreliitos, huullosliitos tai vähintään kahdella poimutetulla metallikiinnikkeellä jokaista liitosta kohti kiinnitetty puskuliitos tai kiinnitys on tehty muulla yhtä tehokkaalla tavalla.

6.6.4.5.3. Suurpäällyksen rungossa käytetyn vanerin on oltava vähintään kolmikerroksista. Se on tehtävä hyvin ilmastoiduista, sorvatuista, leikatuista tai sahatuista viiluista, jotka ovat kuivia ja joissa ei ole sellaisia vikoja, jotka voivat heikentää suurpäällyksen kestävyyttä. Kaikki vanerikerrokset on liimattava vedenkestävällä liimalla. Suurpäällyksen valmistuksessa saa käyttää yhdessä vanerin kanssa myös muita sopivia materiaaleja.

6.6.4.5.4. Muusta puupohjaisesta levystä valmistetun suurpäällyksen runko on tehtävä vedenkestävästä puupohjaisesta levystä kuten kovasta kuitulevystä, lastulevystä tai muusta sopivasta aineesta.

6.6.4.5.5. Suurpäällyksen kulmat ja reunat on naulattava tai kiinnitettävä kulmakiinnikkeillä tai ne on koottava muulla vastaavalla sopivalla tavalla.

6.6.4.5.6. Suurpäällyksen kokonaisuuteen kuuluvan kuljetusalustan tai irrotettavan alustan on oltava sopiva mekaanista käsittelyä varten ja kestettävä täytetyn suurpäällyksen suurin sallittu bruttomassa.

6.6.4.5.7. Kuljetusalusta tai kiinteä alusta on suunniteltava siten, etteivät suurpäällyksen alustan ulkonemat voi vahingoittua käsittelyn yhteydessä.

6.6.4.5.8. Stabilisuuden varmistamiseksi käsittelyn ja kuljetuksen aikana on runko kiinnitettävä mahdolliseen irrotettavaan alustaan. Käytettäessä irrotettavaa alustaa ei sen pinnalla saa olla teräviä ulkonemia, jotka voivat vaurioittaa suurpäällystä.

6.6.4.5.9. Vahvisteita, kuten puisia tukia pinottavuuden lisäämiseksi, saa käyttää, mutta niiden on oltava sisäsäkin ulkopuolella.

6.6.4.5.10. Pinottavaksi tarkoitetun suurpäällyksen kantavan pinnan on oltava sellainen, että se jakaa kuormituksen turvallisesti.

6.6.5. Suurpäällyksiä koskevat testausvaatimukset

6.6.5.1. Testit ja niiden suoritustiheys

6.6.5.1.1. Jokaisen suurpäällyksen rakennetyypin on oltava testattu kohdan 6.6.5.3 mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen edellyttämällä ja hyväksymällä tavalla ja oltava tämän laitoksen hyväksymä.

6.6.5.1.2. Jokaisen suurpäällyksen rakennetyypin on läpäistävä tyyppitestit ennen suurpäällyksen käyttöönottoa. Suurpäällyksen rakennetyyppi määräytyy mallin, koon, materiaalin ja sen paksuuden sekä valmistus- ja kokoonpanotavan perusteella. Sama rakennetyyppi voi kuitenkin sisältää erilaisia pintakäsittelyjä. Rakennetyyppiin luetaan kuuluvaksi myös ne suurpäällykset, jotka eroavat hyväksytystä rakennetyypistä vain pienemmän korkeutensa puolesta.

6.6.5.1.3. Testit on toistettava tuotannosta otetuille suurpäällysnäytteille toimivaltaisen viranomaisen määräämin väliajoin. Paperisten ja pahvisten suurpäällysten vakioinnin ympäristöolosuhteissa näitä testejä varten katsotaan vastaavan kohdan 6.6.5.2.3 mukaisia vaatimuksia.

6.6.5.1.4. Testaus on uusittava aina, kun suurpäällyksen malliin, materiaaliin tai valmistustapaan tehdään muutoksia.

6.6.5.1.5. Toimivaltainen viranomainen voi sallia valikoivan testauksen niille suurpäällyksille, jotka eroavat testatusta rakennetyypistä vain vähän, esim. pienempikokoisen sisäpakkauksen tai sisäpakkauksen pienemmän nettomassan suhteen, ja suurpäällyksille, joiden ulkomitat on vähän pienemmät.

6.6.5.1.6. Jos suurpäällys on testattu erityyppisten sisäpakkausten kanssa hyväksyttävästi, voidaan näitä sisäpakkauksia käyttää tässä suurpäällyksessä. Sillä edellytyksellä, että sama turvallisuustaso säilytetään, voidaan lisäksi sallia sisäpakkauksessa seuraavat vaihtelut ilman kollille tehtäviä lisäkokeita:

(a) Vastaavankokoisia tai pienempiä sisäpakkauksia saa käyttää edellyttäen, että:

(i) sisäpakkaus on samanmallinen kuin testattu sisäpakkaus (esim. muoto: pyöreä, suorakulmainen jne.);

(ii) sisäpakkauksen rakennemateriaalilla (lasi, muovi, metalli jne.) on vastaava tai parempi iskun- ja pinoamisenkestokyky kuin alkuperäisellä testatulla sisäpakkauksella;

(iii) sisäpakkauksen aukot ovat samankokoisia tai pienempiä, ja suljin on samanmallinen (esim. kierresuljin, painokansi);

(iv) tyhjätilan täyttämiseen ja sisäpakkauksen liiallisen liikkumisen estämiseksi käytetään riittävää määrää lisäsulloainetta; ja

(v) sisäpakkaus on ulkopakkauksen sisällä samalla tavalla kuin testatussa kollissa;

(b) Pienempää määrää testattuja sisäpakkauksia tai edellä kohdassa (a) mainittuja sisäpakkauksia saa käyttää edellyttäen, että sulloainetta lisätään riittävästi tyhjätilan (-tilojen) täyttämiseen ja sisäpakkausten merkittävän liikkumisen estämiseksi.

6.6.5.1.7. Toimivaltaisella viranomaisella on milloin tahansa oikeus vaatia, että tässä luvussa mainittujen testien perusteella osoitetaan, että sarjatuotantona valmistettu suurpäällys täyttää suurpäällyksen rakennetyypille asetetut testivaatimukset.

6.6.5.1.8. Useamman testin saa suorittaa samalla näytteellä edellyttäen, ettei sillä ole vaikutusta koetuloksiin ja toimivaltainen viranomainen hyväksyy menettelyn.

6.6.5.2. Suurpäällysten valmistelu testausta varten

6.6.5.2.1. Kokeet on suoritettava kuljetusvalmiille suurpäällyksille, joissa on mukana sisäpakkaukset tai esineet. Sisäpakkausten täyttöasteen on oltava nesteille vähintään 98 % enimmäistilavuudesta ja kiinteille aineille vastaavasti 95 %. Jos suurpäällyksen sisäpakkaus on tarkoitettu sekä nesteiden että kiinteiden aineiden kuljetukseen, on nestemäiselle ja kiinteälle sisällölle suoritettava erilliset testit. Suurpäällyksessä kuljetettavaksi tarkoitetut esineet tai sisäpakkauksessa olevat aineet saa korvata muilla aineilla tai esineillä, jos se ei heikennä koetulosten luotettavuutta. Jos sisäpakkaus tai esine korvataan toisella, tällä korvaavalla sisäpakkauksella tai esineellä on oltava samat fysikaaliset ominaisuudet (massa, raekoko jne.). Lisäaineita kuten lyijyhaulisäkkejä saa käyttää kollin kokonaismassan nostamiseksi vaaditun suuruiseksi edellyttäen, että ne sijoitetaan siten, etteivät ne vaikuta koetuloksiin.

6.6.5.2.2. Muoviset suurpäällykset ja suurpäällykset, jotka sisältävät muovisia sisäpakkauksia (lukuun ottamatta muovisäkkejä, jotka on tarkoitettu kiinteiden aineiden tai esineiden kuljetukseen), on testattava pudotuskokeella sen jälkeen, kun koekappale ja sen sisältö on jäähdytetty -18 °C lämpötilaan tai alemmaksi. Jäähdytys voidaan jättää tekemättä, jos materiaalilla on riittävä sitkeys ja murtolujuus alhaisissa lämpötiloissa. Jos koekappaleet on tällä tavoin valmisteltu koetta varten, saa kohdassa 6.6.5.2.3 mainitun vakioinnin jättää tekemättä. Kokeessa käytettävät nesteet on pidettävä nestemäisinä lisäämällä tarpeen vaatiessa jäänestoainetta.

6.6.5.2.3. Pahvisia suurpäällyksiä on vakioitava vähintään 24 tuntia tilassa, jossa on vakioitu lämpötila ja suhteellinen kosteus. Käytettävillä arvoilla on kolme vaihtoehtoa.

Suositeltavat olosuhteet: lämpötila 23 °C +- 2 °C ja suhteellinen kosteus 50 % +- 2 %. Vaihtoehtoisesti lämpötila ja suhteellinen kosteus voivat olla joko 20 °C +- 2 °C ja 65 % +- 2 % tai 27 °C +- 2 °C ja 65 % +- 2 %.

Huom.

Keskiarvojen on oltava näiden rajojen välillä. Lyhytaikaiset vaihtelut ja mittaustarkkuus saavat aiheuttaa yksittäisissä mittauksissa +- 5 % vaihtelua suhteellisen kosteuden suhteen ilman, että testiä toistettaessa tulokset huomattavasti poikkeavat toisistaan.

6.6.5.3. Testausvaatimukset

6.6.5.3.1. Nostokoe alhaalta

6.6.5.3.1.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille suurpäällyksille, jotka on varustettu alhaalta nostamista varten tarkoitetuilla laitteilla.

6.6.5.3.1.2. Suurpäällyksen valmistelu testausta varten

Suurpäällys on täytettävä 1,25-kertaiseen suurimpaan sallittuun bruttomassaansa, ja kuormituksen on jakauduttava tasaisesti.

6.6.5.3.1.3. Koemenetelmä

Suurpäällys on nostettava ja laskettava kaksi kertaa trukilla. Trukin haarukoiden on oltava keskellä, ja niiden etäisyyden toisistaan on oltava 3/4 siitä haarukkataskun leveydestä, johon haarukat työnnetään (ellei nostamiseen tarkoitettuja kohtia ole muuten määritelty). Haarukat on työnnettävä haarukkataskuun 3/4 pituudeltaan. Koe on toistettava jokaisesta mahdollisesta käsittelysuunnasta.

6.6.5.3.1.4. Kokeen hyväksyminen

Suurpäällykseen ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. Suurpäällyksestä ei saa vuotaa täytösainetta.

6.6.5.3.2. Nostokoe ylhäältä

6.6.5.3.2.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille suurpäällystyypeille, jotka on suunniteltu ylhäältä nostettaviksi ja jotka on varustettu ylhäältä nostamista varten tarkoitetuilla laitteilla.

6.6.5.3.2.2. Suurpäällyksen valmistelu testausta varten

Suurpäällykset on täytettävä kaksinkertaiseen suurimpaan sallittuun bruttomassaansa.

6.6.5.3.2.3. Koemenetelmä

Suurpäällykset on nostettava niille suunnitellulla tavalla irti lattiasta ja pidettävä tässä asennossa 5 minuutin ajan.

6.6.5.3.2.4. Kokeen hyväksyminen

Suurpäällykseen ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. Suurpäällyksestä ei saa vuotaa täytösainetta.

6.6.5.3.3. Pinoamiskoe

6.6.5.3.3.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille suurpäällystyypeille, jotka on suunniteltu toistensa päälle pinottaviksi.

6.6.5.3.3.2. Suurpäällyksen valmistelu testausta varten

Suurpäällykset on täytettävä suurimpaan sallittuun bruttomassaansa

6.6.5.3.3.3. Koemenetelmä

Suurpäällys on asetettava pohjalleen kovalle tasaiselle alustalle, ja sen päälle on pinottava tasaisesti jakautunut koekuormitus (ks. kohta 6.6.5.3.3.4) vähintään 5 minuutin ajaksi. Puiset, pahviset ja muoviset suurpäällykset on pidettävä koekuorman alaisena 24 tuntia.

6.6.5.3.3.4. Koekuormituksen laskeminen

Suurpäällykseen kohdistettavan kuormituksen on vastattava kaikkien niiden vastaavien suurpäällysten 1,8- kertaista suurinta sallittua yhteisbruttomassaa, jotka voidaan pinota koekappaleen päälle kuljetuksen aikana.

6.6.5.3.3.5. Kokeen hyväksyminen

Suurpäällykseen ei saa tulla sellaista pysyvää muodonmuutosta, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. Suurpäällyksestä ei saa vuotaa täytösainetta.

6.6.5.3.4. Pudotuskoe

6.6.5.3.4.1. Soveltamisala

Tyyppitesti kaikille suurpäällystyypeille.

6.6.5.3.4.2. Suurpäällysten valmistelu testausta varten

Suurpäällykset on täytettävä kohdan 6.6.5.2.1 mukaisesti.

6.6.5.3.4.3. Koemenetelmä

Suurpäällykset on pudotettava jäykälle, joustamattomalle, sileälle, tasaiselle ja vaakasuoralle alustalle siten, että se suurpäällyksen pohjapinta, joka on vaurioille alttein, iskeytyy alustaan.

6.6.5.3.4.4. Pudotuskorkeus

>TAULUKON PAIKKA>

Huom.

Luokkaan 1 kuuluvien aineiden ja esineiden, luokkaan 4.1 kuuluvien itsereaktiivisten aineiden ja luokkaan 5.2 kuuluvien orgaanisten peroksidien kuljetukseen tarkoitetut suurpäällykset on testattava pakkausryhmän II koetasoa vastaavasti.

6.6.5.3.4.5. Kokeen hyväksyminen

6.6.5.3.4.5.1. Suurpäällykseen ei saa tulla mitään vauriota, joka heikentää kuljetusturvallisuutta. Sisäpakkauksesta (-pakkauksista) tai esineistä ei saa vuotaa täytösainetta.

6.6.5.3.4.5.2. Luokan 1 esineille tarkoitetuissa suurpäällyksissä ei saa olla murtumaa, joka saattaisi mahdollistaa irrallisen räjähdysaineen tai räjähdysainetta sisältävän esineen ulospääsyn suurpäällyksestä.

6.6.5.3.4.5.3. Koekappale läpäisee pudotuskokeen, vaikka suljin ei pysyisikään tiiviinä, jos suurpäällyksen koko sisältö pysyy suurpäällyksen sisällä.

6.6.5.4. Todistus testauksesta ja koeselostus

6.6.5.4.1. Jokaisella suurpäällyksen rakennetyypillä on oltava todistus testauksesta sekä sille myönnetty kohdan 6.6.3 mukainen merkintä, joka osoittaa, että rakennetyyppi varusteineen täyttää testausvaatimukset.

6.6.5.4.2. Koeselostuksen on oltava suurpäällyksen käyttäjän saatavilla, ja sen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

1. Testauksen tehneen yhteisön nimi ja osoite;

2. Hakijan nimi ja osoite (tarvittaessa);

3. Koeselostuksen yksilöllinen tunnus;

4. Koeselostuksen päivämäärä;

5. Suurpäällyksen valmistaja;

6. Suurpäällyksen rakennetyypin kuvaus (esim. mitat, materiaalit, sulkimet, seinämän paksuus) ja/tai valokuva (-kuvia);

7. Enimmäistilavuus/suurin sallittu bruttomassa;

8. Kokeessa käytetyn sisällön ominaisuudet, esim. käytettyjen sisäpakkausten tai esineiden tyyppi ja kuvaus;

9. Kokeen kuvaus ja koetulokset;

10. Koeselostus on allekirjoitettava, nimen lisäksi on merkittävä allekirjoittajan virkanimike.

6.6.5.4.3. Koeselostuksen on sisällettävä selvitys siitä, että kuljetusta varten valmisteltu suurpäällys on testattu tässä luvussa mainittujen soveltuvien vaatimusten mukaisesti, ja että koeselostus ei ole voimassa käytettäessä muita pakkaustapoja tai osia. Koeselostuksesta on oltava jäljennös toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä.

LUKU 6.7

UN-säiliöiden suunnittelua, rakennetta, tarkastusta ja testausta koskevat vaatimukset

Huom.

Metalliset kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), metalliset irrotettavat säiliöt, metalliset säiliökontit ja metalliset säiliövaihtokorit, monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit, ks. luku 6.8; lujitemuovisäiliöt, ks. luku 6.9; alipaineelliset jätesäiliöt, ks. luku 6.10.

6.7.1. Soveltaminen ja yleiset vaatimukset

6.7.1.1. Tämän luvun vaatimuksia sovelletaan kaikissa kuljetusmuodoissa luokkien 2, 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 7, 8 ja 9 vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettuihin UN-säiliöihin. Jokaisen UN-säiliön, joka vastaa CSC-sopimuksen (the International Convention for Safe Containers 1972, kansainvälinen sopimus turvallisista konteista muutoksineen) määritelmää "kontti", on tämän luvun vaatimuksien lisäksi täytettävä CSC-sopimuksen vaatimukset, ellei muuta edellytetä. Avomerikuljetuksissa käytettäville UN-säiliöille voidaan säätää lisävaatimuksia.

6.7.1.2. Jotta tieteen ja teknologian kehitys voitaisiin ottaa huomioon, saa tämän luvun tekniset vaatimukset korvata vaihtoehtoisilla ratkaisuilla. Näillä vaihtoehtoisilla ratkaisuilla on saavutettava vähintään tämän luvun vaatimuksia vastaava turvallisuustaso UN-säiliön yhteensopivuuden kuljetettavan aineen kanssa sekä iskunkestävyyden, kuormaamisen ja palon keston suhteen. Vaihtoehtoisten ratkaisujen mukaisesti valmistettujen UN-säiliöiden on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä.

6.7.1.3. Jos luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (10) ei tietylle aineelle ole UN-säiliön soveltamisehtoa (T1-T23, T50 tai T75), voi alkuperämaan toimivaltainen viranomainen myöntää kuljetukselle väliaikaisen hyväksynnän. Hyväksyntä on liitettävä kuljetusasiakirjoihin, ja sen on vähintään sisällettävä tavallisesti UN-säiliöiden soveltamisehdoissa annetut tiedot sekä aineen kuljetusehdot.

6.7.2. Luokkien 3-9 aineiden kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden suunnittelua, rakennetta, tarkastusta ja testausta koskevat vaatimukset

6.7.2.1. Määritelmät

Tämän kohdan määritelmät:

UN-säiliö tarkoittaa eri kuljetusmuodoissa luokkien 3-9 aineiden kuljetukseen käytettävää säiliötä, jonka tilavuus on yli 450 litraa. UN-säiliöön kuuluvat säiliöön kiinnitetyt käyttölaitteet ja rakenteelliset varusteet, jotka ovat tarpeellisia vaarallisten aineiden kuljetuksessa. UN-säiliön on oltava täytettävissä ja tyhjennettävissä ilman rakenteellisten varusteiden irrottamista. Siinä on oltava säiliön ulkopuolisia stabiloivia osia ja sen on oltava nostettavissa täytenä. Se on pääasiallisesti suunniteltava siten, että se voidaan kuormata kuljettavaan ajoneuvoon tai laivaan ja se on varustettava ohjauslevyillä, kiinnitysjärjestelmillä tai lisävarusteilla, jotka helpottavat mekaanista käsittelyä. Säiliöajoneuvoja, säiliövaunuja, muusta materiaalista kuin metallista valmistettuja säiliöitä sekä IBC-pakkauksia ei pidetä UN-säiliöinä;

Säiliö tarkoittaa UN-säiliön osaa, joka pitää sisällään kuljetettavaksi tarkoitetun aineen (itse säiliö) mukaan lukien aukot ja niiden sulkimet, mutta joka ei sisällä käyttölaitteita tai ulkopuolisia rakenteellisia varusteita;

Käyttölaitteet tarkoittavat mittaus-, täyttö-, tyhjennys-, tuuletus-, varo-, lämmitys-, jäähdytys- ja lämpöeristyslaitteita;

Rakenteelliset varusteet tarkoittavat säiliön ulkopuolisia vahvistamiseen, kiinnittämiseen, suojaamiseen ja stabilointiin käytettäviä osia;

Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) tarkoittaa painetta, joka ei saa olla alhaisempi kuin korkein seuraavista paineista mitattuna käyttökunnossa olevan säiliön yläosassa:

(a) Suurin tehollinen ylipaine, joka on sallittu säiliössä täytön tai tyhjennyksen aikana; tai

(b) Säiliölle suunniteltu suurin tehollinen ylipaine, jonka on oltava vähintään seuraavien summa:

(i) aineen absoluuttinen höyrynpaine (bar) 65 °C lämpötilassa vähennettynä 1 bar:lla; ja

(ii) ilman tai muiden säiliön täyttämättömässä tilassa olevien kaasujen osapaine (bar) määritettynä käyttäen täyttämättömän tilan enimmäislämpötilaa, 65 °C, ja täytöksen keskimääräisestä lämpötilan noususta, tr - tf, johtuvaa nesteen laajenemista (tf = täyttölämpötila, tavallisesti 15 °C; tr = täytöksen keskimääräinen enimmäislämpötila, 50 °C);

Suunnittelupaine tarkoittaa tunnustetun painelaitekoodin mukaista laskelmissa käytettävää painetta. Suunnittelupaine ei saa olla alhaisempi kuin korkein seuraavista paineista:

(a) Suurin tehollinen ylipaine, joka on sallittu säiliössä täytön tai tyhjennyksen aikana; tai

(b) Seuraavien summa:

(i) aineen absoluuttinen höyrynpaine (bar) 65 °C lämpötilassa vähennettynä 1 bar:lla; ja

(ii) ilman tai muiden säiliön täyttämättömässä tilassa olevien kaasujen osapaine (bar) määritettynä käyttäen täyttämättömän tilan enimmäislämpötilaa, 65 °C, ja täytöksen keskimääräisestä lämpötilan noususta, tr - tf, johtuvaa nesteen laajenemista (tf = täyttölämpötila, tavallisesti 15 °C; tr = täytöksen keskimääräinen enimmäislämpötila, 50 °C); ja

(iii) kohdan 6.7.2.2.12 dynaamisten voimien perusteella määritetty nestepaine, vähintään 0,35 bar; tai

(c) 2/3 vähimmäiskoepaineesta, joka on annettu UN-säiliön soveltamisehdossa kohdassa 4.2.4.2.6;

Koepaine tarkoittaa nestepainekokeen aikana säiliön yläosassa muodostuvaa enimmäisylipainetta, jonka on oltava vähintään 1,5 kertaa suunnittelupaine. Kullekin kuljetettavalle aineelle tarkoitettujen UN-säiliöiden vähimmäiskoepaine on annettu UN-säiliön soveltamisehdossa kohdassa 4.2.4.2.6;

Tiiviyskoe tarkoittaa koetta, jossa käytetään kaasua ja jossa säiliö käyttölaitteineen koeponnistetaan tehollisella sisäisellä paineella, joka on vähintään 25 % suurimmasta sallitusta käyttöpaineesta (MAWP);

Suurin sallittu bruttomassa (MPGM) tarkoittaa tyhjän UN-säiliön ja suurimman sallitun kuljetuskuorman yhteismassaa;

Vertailuteräs tarkoittaa terästä, jonka murtolujuus on 370 N/mm2 ja murtovenymä on 27 %;

Rakenneteräs tarkoittaa terästä, jonka taattu vähimmäismurtolujuus on 360 N/mm2-440 N/mm2 ja taattu vähimmäismurtovenymä on kohdan 6.7.2.3.3.3 mukainen;

Säiliön suunnittelulämpötila-alueen on oltava - 40 °C:n ja 50 °C:n välillä aineille, joita kuljetetaan ympäristön lämpötilassa. Aineille, joita käsitellään kohotetuissa lämpötiloissa, suunnittelulämpötila ei saa olla pienempi kuin aineen enimmäislämpötila täytön, tyhjennyksen tai kuljetuksen aikana. UN-säiliöille, joita käytetään vaativimmissa ilmasto-olosuhteissa, vaaditaan vastaavasti vaativammat suunnittelulämpötilat.

6.7.2.2. Suunnittelua ja rakennetta koskevat yleiset vaatimukset

6.7.2.2.1. Säiliöt on suunniteltava ja valmistettava toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman painelaitekoodin mukaisesti. Säiliöt on valmistettava muokattavasta metallista. Materiaalien on oltava pääasiallisesti kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia. Hitsattuihin säiliöihin saa käyttää vain materiaalia, jonka hitsattavuus on täysin osoitettu. Hitsaussaumat on tehtävä ammattitaitoisesti ja niiden on oltava täysin turvallisia. Säiliöt on sopivalla tavalla lämpökäsiteltävä hitsausliitoksen ja hitsisauman lämpömuutosvyöhykkeiden riittävän sitkeyden takaamiseksi, jos se valmistusprosessin tai materiaalin kannalta on tarpeellista. Materiaalivalinnassa on otettava huomioon suunnittelulämpötila-alueella mahdollisesti esiintyvä haurasmurtuma ja jännityskorroosio sekä iskunkestävyys. Käytettäessä hienoraeterästä materiaalispesifikaation mukainen taattu myötöraja saa olla enintään 460 N/mm2 ja taatun murtolujuuden yläraja saa olla enintään 725 N/mm2. Rakennemateriaalina voidaan käyttää alumiinia vain, jos tietylle aineelle näin on ilmoitettu luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) UN-säiliön erityismääräyksessä tai jos toimivaltainen viranomainen on tämän hyväksynyt. Jos alumiini on hyväksytty, on säiliö eristettävä siten, että fysikaaliset ominaisuudet eivät huomattavasti heikkene, kun säiliö altistetaan 110 kW/m2:n lämpövaikutukselle alttiiksi vähintään 30 minuutin ajaksi. Eristyksen on pysyttävä tehokkaana kaikissa alle 649 °C lämpötiloissa ja sen on oltava päällystetty materiaalilla, jonka sulamispiste on vähintään 700 °C. UN-säiliöiden materiaalin on sovelluttava kuljetuksen aikaisiin ympäristöolosuhteisiin.

6.7.2.2.2. UN-säiliöt, varusteet ja putkistot on valmistettava materiaaleista, jotka:

(a) kestävät hyvin kuljettavaksi tarkoitettua ainetta (aineita); tai

(b) on tehokkaasti kemiallisesti passivoitu tai neutraloitu; tai

(c) on vuorattu korroosiota kestävällä materiaalilla, joka on liimattu tai vastaavalla tavalla kiinnitetty suoraan säiliöön.

6.7.2.2.3. Tiivisteet on valmistettava materiaaleista, jotka kestävät hyvin kuljettavaksi tarkoitettua ainetta (aineita).

6.7.2.2.4. Vuoratuissa säiliöissä vuorauksen on kestettävä hyvin kuljettavaksi tarkoitettua ainetta (aineita), oltava tasalaatuinen, riittävän elastinen ja yhteensopiva säiliön lämpölaajenemisominaisuuksien kanssa. Vuoraus ei saa olla huokoinen eikä siinä saa olla reikiä. Jokaisen säiliön, säiliön varusteiden ja putkistojen vuorauksen on oltava yhtenäinen ja sen on ulotuttava kaikkien laippojen reunojen yli. Jos ulkopuoliset varusteet on hitsattu säiliöön, vuorauksen on jatkuttava myös varusteiden kohdalla ja ulotuttava kaikkien ulkopuolisten laippojen reunojen yli.

6.7.2.2.5. Vuorauksen liitokset ja saumat on tehtävä materiaalit yhteensulattamalla tai muulla yhtä tehokkaalla tavalla.

6.7.2.2.6. On vältettävä erilaisten metallien kosketusta, mikä voi saada aikaan galvaanisesta korroosiosta aiheutuvia vaurioita.

6.7.2.2.7. UN-säiliön materiaalit, mukaan lukien mahdollisten laitteiden, tiivisteiden, vuorausten ja lisävarusteiden materiaalit, eivät saa vaikuttaa UN-säiliössä kuljetettavaksi aiottuun aineeseen (aineisiin).

6.7.2.2.8. UN-säiliöihin on suunniteltava ja valmistettava tukia, joilla saadaan aikaan kuljetuksen ajaksi tukeva alusta, sekä sopivia nosto- ja kiinnityslaitteita.

6.7.2.2.9. UN-säiliöt on suunniteltava kestämään vähintään sisällön aiheuttama sisäinen paine sekä tavanomaisten käsittely- ja kuljetusolosuhteiden aiheuttamat staattiset ja dynaamiset rasitukset sekä lämpörasitukset ilman, että sisältöä vuotaa ulos. Suunnittelussa on osoitettava, että näiden rasituksien toistuvan vaikutuksen aiheuttama väsyminen UN-säiliön koko oletettavan käyttöiän ajan on otettu huomioon.

6.7.2.2.10. Säiliö, joka on varustettava alipaineentasauslaitteella, on suunniteltava kestämään ilman pysyvää muodonmuutosta ulkoista painetta, joka on vähintään 0,21 bar sisäistä painetta korkeampi. Alipaineentasauslaite on asetettava aukeamaan enintään miinus (-) 0,21 bar:n paineessa, ellei säiliö ole suunniteltu kestämään suurempaa ulkoista ylipainetta. Tällöin alipaineentasauslaitteen asetuspaine ei saa olla suurempi kuin alipaine, jolle säiliö on suunniteltu. Säiliö, jota ei tarvitse varustaa alipaineentasauslaitteella, on suunniteltava kestämään ilman pysyvää muodonmuutosta ulkoista painetta, joka on vähintään 0,4 bar sisäistä painetta korkeampi.

6.7.2.2.11. Alipaineentasauslaitteiden on estettävä tulen välitön sisäänpääsy säiliöön, joka on tarkoitettu luokan 3 leimahduspistekriteerit täyttävien aineiden kuljettamiseen, mukaan lukien kohotetuissa lämpötiloissa kuljetettavat aineet, joita kuljetetaan leimahduspistettä vastaavassa tai sitä korkeammassa lämpötilassa, tai UN-säiliön on kestettävä ilman vuotoa tulen sisäänpääsyn aiheuttama sisäinen räjähdys.

6.7.2.2.12. UN-säiliöiden ja niiden kiinnityslaitteiden on suurimmalla sallitulla kuormalla kestettävä seuraavat erikseen vaikuttavat staattiset voimat:

(a) Kulkusuunnassa: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa (MPGM) kerrottuna painovoiman (g)(60) aiheuttamalla kiihtyvyydellä;

(b) Vaakatasossa kohtisuorassa kulkusuuntaan nähden: suurin sallittu bruttomassa (MPGM) (kun kulkusuunta ei ole selvästi todettavissa: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa) kerrottuna painovoiman (g)(61) aiheuttamalla kiihtyvyydellä;

(c) Pystysuoraan ylöspäin: suurin sallittu bruttomassa (MPGM) kerrottuna painovoiman (g)(62) aiheuttamalla kiihtyvyydellä; ja

(d) Pystysuoraan alaspäin: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa (MPGM) (kokonaiskuorma mukaan lukien painovoiman vaikutus) kerrottuna painovoiman (g)(63) aiheuttamalla kiihtyvyydellä.

6.7.2.2.13. Jokaiselle kohdassa 6.7.2.2.12 mainittujen voimien vaikutukselle on otettava huomioon seuraava varmuuskerroin:

(a) Metalleilla, joilla on selvä myötöraja: varmuuskerroin 1,5 taatun myötörajan suhteen; tai

(b) Metalleilla, joilla ei ole selvää myötörajaa: varmuuskerroin 1,5 taatun 0,2 %:n venymärajan suhteen ja austeniittisilla teräksillä 1 %:n venymärajan suhteen.

6.7.2.2.14. Myötörajan tai venymärajan arvon on oltava kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia arvoja. Käytettäessä austeniittista terästä materiaalistandardien mukaiset myötörajan ja venymärajan vähimmäisarvot saadaan ylittää 15 %:lla, jos nämä suuremmat arvot on todistettu oikeiksi materiaalin tarkastustodistuksessa. Jos kyseessä olevalle metallille ei ole olemassa materiaalistandardeja, käytettävän myötörajan ja venymärajan arvon on oltava toimivaltainen viranomainen hyväksymiä.

6.7.2.2.15. UN-säiliöt on voitava maadoittaa, jos ne on tarkoitettu luokan 3 leimahduspistekriteerit täyttävien aineiden kuljetukseen, mukaan lukien kohotetuissa lämpötiloissa kuljetettavat aineet, joita kuljetetaan leimahduspistettä vastaavassa tai sitä korkeammassa lämpötilassa. On suoritettava toimenpiteet vaarallisten sähköstaattisten varauksien estämiseksi.

6.7.2.2.16. UN-säiliöissä on oltava lisäsuojaus, jos luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdon tai luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) ja kohdan 4.2.4.3 UN-säiliön erityismääräyksen mukaisesti aineelle niin vaaditaan. Lisäsuojaus voi olla säiliön seinämän paksuuden lisäys tai korkeampi koepaine. Säiliön seinämän paksuuden lisäys tai korkeampi koepaine määritetään kyseessä olevan aineen kuljetusvaaran perusteella.

6.7.2.3. Suunnittelukriteerit

6.7.2.3.1. Säiliöt on suunniteltava siten, että jännitykset voidaan analysoida matemaattisesti tai kokeellisesti venymäliuskoilla tai muulla toimivaltainen viranomainen hyväksymällä tavalla.

6.7.2.3.2. Säiliöt on suunniteltava ja valmistettava kestämään nestepainekokeessa vähintään koepaine, joka on 1,5 kertaa suunnittelupaine. Eräille aineille on erityismääräyksiä luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdossa tai luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) ja kohdan 4.2.4.3 UN-säiliön erityismääräyksessä. Kohtien 6.7.2.4.1-6.7.2.4.10 säiliön seinämän vähimmäispaksuutta koskevat vaatimukset on otettava huomioon.

6.7.2.3.3. Säiliön primaari kalvojännitys σ (sigma) koepaineessa metalleille, joilla on selvä myötöraja tai taattu venymäraja (tavallisesti 0,2 %:n venymäraja tai austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja), ei saa olla suurempi kuin pienin seuraavista arvoista: 0,75 Re tai 0,50 Rm, missä:

Re= myötöraja, N/mm2, tai 0,2 %:n venymäraja tai austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja;

Rm= vähimmäismurtolujuus, N/mm2.

6.7.2.3.3.1. Käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia vähimmäisarvoja. Käytettäessä austeniittista terästä materiaalistandardien mukaiset Re:n ja Rm:n vähimmäisarvot saadaan ylittää 15 %:lla, jos nämä suuremmat arvot on todistettu oikeiksi materiaalin tarkastustodistuksessa. Jos kyseessä olevalle metallille ei ole olemassa materiaalistandardeja, käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymiä.

6.7.2.3.3.2. Teräksiä, joilla Re/Rm-suhde on yli 0,85, ei saa käyttää hitsattujen säiliöiden rakennemateriaalina. Tämän suhteen määrittämisessä käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava materiaalin tarkastustodistuksen mukaisia arvoja.

6.7.2.3.3.3. Säiliön rakennemateriaalina käytetyn teräksen murtovenymän (prosentteina) on oltava vähintään, kuitenkin hienoraeteräkselle vähintään 16 % ja muille teräksille vähintään 20 %. Säiliön rakennemateriaalina käytetyn alumiinin tai alumiiniseoksen murtovenymän (prosentteina) on oltava vähintään, kuitenkin vähintään 12 %.

6.7.2.3.3.4. Materiaalin todellisten arvojen määrittämisessä on varmistettava, että koesauvat on otettu metallilevystä poikittain valssaussuuntaan nähden. Murtovenymä on mitattava koesauvoilla, joilla on suorakulmainen poikkileikkauspinta, standardin ISO 6892:1998 mukaisesti käyttäen 50 mm mittapituutta.

6.7.2.4. Säiliön seinämän vähimmäispaksuus

6.7.2.4.1. Säiliön seinämän vähimmäispaksuuden on oltava suurin seuraavista arvoista:

(a) Kohtien 6.7.2.4.2-6.7.2.4.10 vaatimuksien mukaisesti määritetty vähimmäispaksuus;

(b) Tunnustetun painelaitekoodin mukaisesti, ottaen huomioon kohdan 6.7.2.3 vaatimukset, määritetty vähimmäispaksuus;

(c) Luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdon mukaisesti tai luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) ja kohdan 4.2.4.3 UN-säiliön erityismääräyksen mukaisesti määritetty vähimmäispaksuus.

6.7.2.4.2. Halkaisijaltaan enintään 1,80 m olevien säiliöiden lieriömäisten osien samoin kuin päätyjen ja miesaukkojen kansien seinämien paksuuden on oltava vähintään 5 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia. Halkaisijaltaan yli 1,80 m olevien säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 6 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia. Kuitenkin pakkausryhmään II tai III kuuluvien jauhemaisten tai rakeisten kiinteiden aineiden kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä seinämien vaadittava vähimmäispaksuus voidaan alentaa 5 mm:iin käytettäessä vertailuterästä tai vastaavaan paksuuteen käytettäessä muuta metallia.

6.7.2.4.3. Jos säiliössä on lisäsuojaus vaurioitumisen varalta, saa toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnällä UN-säiliöissä, joiden koepaine on alle 2,65 bar, seinämien vähimmäispaksuutta alentaa siinä suhteessa, missä suojausta on lisätty. Kuitenkin halkaisijaltaan enintään 1,80 m olevien säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 3 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia. Halkaisijaltaan yli 1,80 m olevien säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 4 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia.

6.7.2.4.4. Kaikkien säiliöiden lieriömäisten osien samoin kuin päätyjen ja miesaukkojen kansien seinämien paksuuden on oltava vähintään 3 mm riippumatta rakennemateriaalista.

6.7.2.4.5. Kohdan 6.7.2.4.3 lisäsuojaus voidaan saada aikaan säiliön täysin ympäröivällä suojuksella kuten sopivalla "monikerrosrakenteella", jossa ulkovaippa on kiinnitetty säiliöön, tai kaksoisseinämärakenteella taikka rakenteella, jossa säiliö on asetettu sitä täysin ympäröivään kehikkoon, joka koostuu pitkittäis- ja poikittaissuuntaisista palkeista.

6.7.2.4.6. Muille metalleille seinämien vähimmäispaksuus, joka vastaa vertailuteräksen paksuudelle kohdassa 6.7.2.4.2 annettuja arvoja, on määritettävä seuraavalla kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.082801.TIF">

missä:

e1= käytettävän metallin vaadittu vastaava paksuus (mm);

e0= luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdon mukainen tai luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) ja kohdan 4.2.4.3 UN-säiliön erityismääräyksen mukainen vertailuteräksen vähimmäispaksuus (mm);

Rm1= käytettävän metallin taattu vähimmäismurtolujuus (N/mm2) (ks. 6.7.2.3.3);

A1= käytettävän metallin kansallisten tai kansainvälisten standardien mukainen taattu vähimmäismurtovenymä (%).

6.7.2.4.7. Jos kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdossa on annettu vähimmäispaksuudeksi 8 mm tai 10 mm, on otettava huomioon, että nämä arvot perustuvat vertailuteräksen ominaisuuksiin ja 1,80 m:n säiliöhalkaisijaan. Käytettäessä muuta kuin rakenneterästä (ks. 6.7.2.1), tai jos säiliön halkaisija on yli 1,80 m, on seinämien vähimmäispaksuus määritettävä seuraavalla kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.082802.TIF">

missä:

e1= käytettävän metallin vaadittu vastaava paksuus (mm);

e0= luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdon mukainen tai luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (11) ja kohdan 4.2.4.3 UN-säiliön erityismääräyksen mukainen vertailuteräksen vähimmäispaksuus (mm);

d1= säiliön halkaisija (m), vähintään 1,80 m;

Rm1= käytettävän metallin taattu vähimmäismurtolujuus (N/mm2) (ks. 6.7.2.3.3);

A1= käytettävän metallin kansallisten tai kansainvälisten standardien mukainen taattu vähimmäismurtovenymä (%).

6.7.2.4.8. Missään tapauksessa ei seinämän paksuus saa olla pienempi kuin mitä kohdissa 6.7.2.4.2, 6.7.2.4.3 ja 6.7.2.4.4 on esitetty. Kaikkien säiliön osien seinämien paksuuden on oltava vähintään kohtien 6.7.2.4.2-6.7.2.4.4 mukainen. Korroosiovara ei saa sisältyä näihin arvoihin.

6.7.2.4.9. Käytettäessä rakenneterästä (ks. 6.7.2.1) ei kohdan 6.7.2.4.6 kaavan mukaista laskelmaa vaadita.

6.7.2.4.10. Säiliön päätyjen ja lieriömäisen osan kiinnitys ei saa aiheuttaa seinämän paksuuteen jyrkkää muutosta.

6.7.2.5. Käyttölaitteet

6.7.2.5.1. Käyttölaitteet on asennettava siten, etteivät ne voi repeytyä irti tai vaurioitua käsittelyn ja kuljetuksen aikana. Jos kehikon ja säiliön kytkennät sallivat rakenneosien suhteellisen liikkumisen, laitteet on kiinnitettävä siten, ettei tällainen liikkuminen aiheuta osien vahingoittumisvaaraa. Ulkopuoliset tyhjennyslaitteet (putkien liitännät, suljinlaitteet), sisäpuolinen sulkuventtiili ja sen istukka on suojattava ulkopuolisten voimien aiheuttamalta repeytymiseltä (esimerkiksi heikennysurilla). Täyttö- ja tyhjennyslaitteet (mukaan lukien laipat tai kierresulkimet) ja mahdolliset suojakuvut on voitava varmistaa tahatonta aukeamista vastaan.

6.7.2.5.2. UN-säiliön kaikki täyttämiseen ja tyhjentämiseen tarvittavat aukot on varustettava käsikäyttöisellä sulkuventtiilillä, joka sijaitsee niin lähellä säiliötä kuin käytännössä on mahdollista. Muut aukot, lukuun ottamatta tuuletus- tai paineentasauslaitteisiin johtavia aukkoja, on varustettava joko sulkuventtiilillä tai muulla sopivalla sulkimella, joka sijaitsee niin lähellä säiliötä kuin käytännössä on mahdollista.

6.7.2.5.3. Kaikki UN-säiliöt on varustettava miesaukolla tai muilla tarkastusaukoilla, jotka ovat sopivan kokoisia sisäpuolista tarkastusta varten ja riittäviä sisäpuolista huoltoa ja kunnossapitoa varten. Osastoiduissa UN-säiliöissä on oltava miesaukko tai muu tarkastusaukko jokaisessa säiliöosastossa.

6.7.2.5.4. Ulkopuoliset varusteet on ryhmiteltävä yhteen sikäli kuin se käytännössä on mahdollista. Eristetyissä UN-säiliöissä yläpuoliset varusteet on ympäröitävä ylivuodon keräävällä rakenteella, jossa on sopiva ulosjuoksu.

6.7.2.5.5. UN-säiliön jokaisessa putkiyhteessä on oltava niiden käyttöä ilmaiseva selvä merkintä.

6.7.2.5.6. Jokainen sulkuventtiili tai muu suljin on suunniteltava ja valmistettava vähintään säiliön suurinta sallittua käyttöpainetta (MAWP) vastaavalle nimellispaineelle ottaen huomioon kuljetuksen aikaiset lämpötilaodotukset. Kaikki sulkuventtiilit, joissa on kierrekarat, on voitava sulkea kiertämällä säätöpyörää myötäpäivään. Muiden sulkuventtiilien suljinten suunta (auki- ja kiinni-asento) on selvästi ilmaistava. Kaikki sulkuventtiilit on suunniteltava siten, etteivät ne voi tahattomasti aueta.

6.7.2.5.7. Liikkuvia osia, kuten kansia, suljinten osia, ei saa valmistaa suojaamattomasta korroosiolle alttiista teräksestä, jos ne voivat hankautua tai iskeytyä alumiiniseen UN-säiliöön, joka on tarkoitettu luokan 3 leimahduspistekriteerit täyttävien aineiden kuljettamiseen, mukaan lukien kohotetuissa lämpötiloissa kuljetettavat aineet, joita kuljetetaan leimahduspistettä vastaavassa tai sitä korkeammassa lämpötilassa.

6.7.2.5.8. Putkistot on suunniteltava, valmistettava ja asennettava lämpölaajenemisen ja -supistumisen, mekaanisen iskun ja värähtelyn aiheuttamaa vaurioitumista ehkäisevällä tavalla. Kaikkien putkistojen on oltava sopivaa metallia. Hitsattuja putkiliitoksia on käytettävä siellä, missä tämä vain on mahdollista.

6.7.2.5.9. Kupariputkien liitoksien on oltava kovajuotettuja tai niissä on oltava yhtä vahva metalliliitos. Juotosmateriaalin sulamispisteen on oltava vähintään 525 °C. Liitokset eivät saa heikentää putkiston kestävyyttä, kuten voi käydä putken kierteitä tehtäessä.

6.7.2.5.10. Koko putkiston ja putkiston rakenneosien murtumispaine ei saa olla alhaisempi kuin korkein seuraavista paineista: neljä kertaa säiliön suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) tai neljä kertaa paine, joka voidaan käytön aikana saada aikaan pumpulla tai muulla laitteella (lukuun ottamatta paineentasauslaitteita).

6.7.2.5.11. Suljinlaitteiden, venttiilien ja lisävarusteiden valmistuksessa on käytettävä sitkeitä metalleja.

6.7.2.6. Pohja-aukot

6.7.2.6.1. Tiettyjä aineita ei saa kuljettaa UN-säiliöissä, joissa on pohja-aukkoja. Jos luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdon mukaisesti pohja-aukot on kielletty, ei säiliön nestepinnan alapuolella saa olla aukkoja, kun säiliö on täytetty suurimpaan sallittuun täyttöasteeseen. Jos olemassa olevat aukot suljetaan, on se tehtävä kiinnittämällä säiliöön levy sisä- ja ulkopuolisella hitsisaumalla.

6.7.2.6.2. Pohjan tyhjennysaukko UN-säiliöissä, joissa kuljetetaan tiettyjä kiinteitä, kiteytyviä tai erittäin viskooseja aineita, on varustettava vähintään kahdella peräkkäisellä toisistaan riippumattomalla sulkulaitteella. Laitteiden suunnittelu on tehtävä toimivaltaista viranomaista tai sen tunnustamaa laitosta tyydyttävällä tavalla. Laitteissa on oltava:

(a) ulkoinen sulkuventtiili, joka sijaitsee niin lähellä säiliötä kuin käytännössä on mahdollista; ja

(b) tyhjennysputken päässä nestetiivis suljin, joka voi olla pulteilla kiinnitetty umpilaippa tai kierrekansi.

6.7.2.6.3. Kaikki pohjan tyhjennysaukot, lukuun ottamatta mitä kohdassa 6.7.2.6.2 on edellytetty, on varustettava kolmella peräkkäisellä toisistaan riippumattomalla sulkulaitteella. Laitteiden suunnittelu on tehtävä toimivaltaista viranomaista tai sen tunnustamaa laitosta tyydyttävällä tavalla. Laitteissa on oltava:

(a) itsestään sulkeutuva sisäinen sulkuventtiili, joka on joko säiliön sisäpuolella tai hitsatun laipan tai sen vastalaipan sisäpuolella siten, että:

(i) venttiilin säätölaitteet on suunniteltu siten, että niiden aukeaminen vahingossa iskun tai tahattoman käsittelyn johdosta ei ole mahdollista;

(ii) venttiiliä voidaan käyttää ylhäältä tai alhaalta käsin;

(iii) venttiilin asento (auki tai kiinni) on mahdollisuuksien mukaan voitava tarkistaa maasta käsin;

(iv) lukuun ottamatta UN-säiliöitä, joiden tilavuus on enintään 1000 litraa, on UN-säiliöissä venttiili voitava sulkea helposti luoksepäästävästä paikasta, joka on sijainniltaan erillään itse venttiilistä;

(v) venttiilin on pysyttävä toimintakunnossa venttiilin ulkopuolisen säätölaitteen vaurioituessa;

(b) ulkoinen sulkuventtiili, joka sijaitsee niin lähellä säiliötä kuin käytännössä on mahdollista; ja

(c) tyhjennysputken päässä nestetiivis suljin, joka voi olla pulteilla kiinnitetty umpilaippa tai kierrekansi.

6.7.2.6.4. Vuoratussa säiliössä kohdassa 6.7.2.6.3 (a) vaaditun sisäisen sulkuventtiilin saa korvata ulkoisella lisäsulkuventtiilillä. Valmistajan on täytettävä toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen vaatimukset.

6.7.2.7. Varolaitteet

6.7.2.7.1. Kaikki UN-säiliöt on varustettava vähintään yhdellä paineentasauslaitteella. Jokaisen paineentasauslaitteen suunnittelu, valmistus ja merkinnät on tehtävä toimivaltaista viranomaista tai sen tunnustamaa laitosta tyydyttävällä tavalla.

6.7.2.8. Paineentasauslaitteet

6.7.2.8.1. Jokainen UN-säiliö, jonka tilavuus on vähintään 1900 litraa, ja jokainen UN-säiliön vastaavan suuruinen itsenäinen säiliöosasto on varustettava yhdellä tai useammalla jousikuormitetulla paineentasauslaitteella ja lisäksi säiliössä saa olla jousikuormitettujen laitteiden kanssa rinnan murtolevy tai lämpösulake paitsi, jos tämä on kielletty kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdossa viittauksella kohtaan 6.7.2.8.3. Paineentasauslaitteiden on oltava riittävän tehokkaita estämään säiliön repeäminen täytön, tyhjennyksen tai sisällön lämmittämisen aiheuttaman yli- tai alipaineistumisen johdosta.

6.7.2.8.2. Paineentasauslaitteet on suunniteltava siten, että ne estävät vieraiden aineiden sisäänpääsyn sekä nesteen vuotamisen säiliöstä ja vaarallisen ylipaineen kehittymisen.

6.7.2.8.3. Jos tietylle aineelle luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (10) ja kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdossa niin vaaditaan, on UN-säiliöissä oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä paineentasauslaite. Paineentasauslaitteen on koostuttava jousikuormitetusta paineentasauslaiteesta ja sitä edeltävästä murtolevystä paitsi, jos UN-säiliö on tarkoitettu yhden aineen käyttöön ja se on varustettu sisällön kanssa yhteensopivasta materiaalista valmistetulla hyväksytyllä paineentasauslaitteella. Kun murtolevy on asennettu peräkkäin vaaditun paineentasauslaitteen kanssa, on murtolevyn ja paineentasauslaitteen väliin asennettava painemittari tai muu sopiva ilmaisin, joka ilmoittaa murtolevyn murtumisen tai reiän tai vuodon ilmaantumisen, mikä voi johtaa paineentasauslaitteiston virheelliseen toimintaan. Murtolevyn on murruttava nimellispaineessa, joka on 10 % korkeampi kuin paineentasauslaiteen asetuspaine.

6.7.2.8.4. Jokainen UN-säiliö, jonka tilavuus on alle 1900 litraa, on varustettava paineenrajoitinlaitteella, joka voi olla murtolevy, jos tämä levy on kohdan 6.7.2.11.1 vaatimuksien mukainen. Jos ei käytetä jousikuormitettua paineentasauslaitetta, on murtolevyn murruttava koepainetta vastaavassa nimellispaineessa.

6.7.2.8.5. Jos säiliö on paineella tyhjennettävä, on paineistuslinja varustettava sopivalla paineentasauslaitteella, jonka asetuspaine ei saa olla korkeampi kuin suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) ja sulkuventtiilin on sijaittava niin lähellä säiliötä kuin käytännössä on mahdollista.

6.7.2.9. Paineentasauslaitteiden säätäminen

6.7.2.9.1. On otettava huomioon, että paineentasauslaitteiden on toimittava vain olosuhteissa, joissa lämpötila on kohonnut liikaa, sillä säiliöön ei saa kohdistua liiallista paineen vaihtelua tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa (ks. 6.7.2.12.2).

6.7.2.9.2. Säiliöissä, joiden koepaine on enintään 4,5 bar, vaadittu paineentasauslaite on säädettävä toimimaan nimellispaineessa, joka on 5/6; koepaineesta. Säiliöille, joiden koepaine on yli 4,5 bar, tämän paineen on oltava 110 % paineesta, joka on 2/3 koepaine. Päästön jälkeen laitteen on sulkeuduttava paineessa, joka on enintään 10 % alhaisempi kuin asetuspaine. Laitteen on pysyttävä suljettuna kaikissa tätä alhaisemmissa paineissa. Tämä vaatimus ei estä käyttämästä alipaineentasauslaitteita tai paineentasauslaitteiden ja alipaineentasauslaitteiden yhdistelmiä.

6.7.2.10. Lämpösulakkeet

6.7.2.10.1. Lämpösulakkeiden on toimittava lämpötilavälillä 110 °C-149 °C sillä edellytyksellä, että paine säiliössä sulakkeen sulamislämpötilassa ei ylitä koepainetta. Lämpösulakkeet on sijoitettava säiliön yläosaan siten, että läpiviennit on sijoitettu kaasutilaan. Missään tapauksessa ne eivät saa olla ulkoiselta lämmöltä suojattuja. Lämpösulakkeita ei saa käyttää UN-säiliöissä, joiden koepaine on yli 2,65 bar. UN-säiliöissä, jotka on tarkoitettu kohotetuissa lämpötiloissa kuljetettaville aineille, lämpösulakkeet on suunniteltava toimimaan lämpötilassa, joka on korkeampi kuin kuljetuksenaikainen enimmäislämpötila. Lämpösulakkeiden on oltava toimivaltaista viranomaista tai sen tunnustamaa laitosta tyydyttäviä.

6.7.2.11. Murtolevyt

6.7.2.11.1. Jos kohdassa 6.7.2.8.3 ei ole toisin säädetty, on murtolevyjen murruttava suunnittelulämpötila-alueella nimellispaineessa, joka vastaa koepainetta. Jos käytetään murtolevyjä, on erityisesti otettava huomioon kohtien 6.7.2.5.1 ja 6.7.2.8.3 vaatimukset.

6.7.2.11.2. Murtolevyjen on sovelluttava UN-säiliöissä mahdollisesti syntyviin alipaineolosuhteisiin.

6.7.2.12. Paineentasauslaitteiden puhallusteho

6.7.2.12.1. Kohdassa 6.7.2.8.1 vaaditun jousikuormitetun paineentasauslaitteen virtauksen vähimmäispoikkipinta-alan on vastattava halkaisijaltaan 31,75 mm olevan aukon pinta-alaa. Jos alipaineentasauslaitteita käytetään, on niiden virtauksen poikkipinta-alan oltava vähintään 284 mm2.

6.7.2.12.2. Paineentasauslaitteiden yhteenlasketun puhallustehon on oltava riittävä rajoittamaan paine tulipalossa paineeseen, joka on enintään 20 % korkeampi kuin paineentasauslaitteen asetuspaine. Hätäpurkautumislaitteita saa käyttää määrätyn puhallustehon saavuttamiseksi. Nämä laitteet voivat olla lämpösulakkeita, jousikuormitettuja laitteita tai murtolevyjä taikka murtolevyn ja jousikuormitetun laitteen yhdistelmiä. Paineentasauslaitteiden vaadittu kokonaispuhallusteho voidaan määrittää käyttäen kohdan 6.7.2.12.2.1 kaavaa tai kohdan 6.7.2.12.2.3 taulukkoa.

6.7.2.12.2.1. Paineentasauslaitteiden vaadittu kokonaispuhallusteho, joka on kaikkien laitteiden tehojen yhteenlaskettu summa, on määritettävä seuraavalla kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.083101.TIF">

missä:

Q= vaadittu vähimmäispuhallusteho, ilmakuutiometriä sekunnissa m3/s, standardiolosuhteissa: 1 bar ja 0 °C (273 K);

F= kerroin, jolla on seuraavat arvot:

eristämättömässä säiliössä F = 1;

eristetyssä säiliössä

>VIITTAUS KAAVIOON>, mutta joka tapauksessa vähintään 0,25,

missä:

U= eristyksen lämmönjohtavuus 38 °C lämpötilassa, kW × m-2 × K-1;

t= aineen todellinen täytönaikainen lämpötila, °C; jos tätä lämpötilaa ei tiedetä, käytetään arvoa t = 15 °C;

Tässä määritettyä F:n arvoa eristetylle säiliölle saa käyttää sillä edellytyksellä, että eristys on kohdan 6.7.2.12.2.4 mukainen;

A= säiliön ulkopinnan kokonaispinta-ala, m2;

Z= kaasun kokoonpuristuvuuskerroin kumulatiivisissa olosuhteissa (puhallusolosuhteet) (jos tätä kerrointa ei tiedetä, käytetään arvoa Z = 1,0);

T= absoluuttinen lämpötila paineentasauslaitteiden yläpuolella kumulatiivisissa olosuhteissa (puhallusolosuhteet), K ( °C + 273);

L= nesteen latentti höyrystymislämpö kumulatiivisissa olosuhteissa (puhallusolosuhteet), kJ/kg;

M= purkautuvan kaasun molekyylimassa;

C= vakio, joka määritetään yhdellä seuraavista kaavoista ominaislämpöjen suhteen k funktiona:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

cp on ominaislämpö vakiopaineessa; ja

cv on ominaislämpö vakiotilavuudessa.

Kun k > 1:

>PIC FILE= "L_2004018FI.083201.TIF">

Kun k = 1 tai kun k on tuntematon:

>PIC FILE= "L_2004018FI.083202.TIF">

missä e on matemaattinen vakio = 2,7183.

>TAULUKON PAIKKA>

6.7.2.12.2.2. Edellisessä kohdassa määritetyn kaavan sijasta saa nesteiden kuljetukseen tarkoitetun säiliön paineentasauslaitteet mitoittaa taulukon 6.7.2.12.2.3 avulla. Tässä taulukossa oletetaan, että eristyskerroin F = 1, ja eristetyille säiliöille arvot on suhteutettava. Muut tämän taulukon laskelmissa käytetyt arvot ovat:

M= 86,7

L= 334,94 kJ/kg

Z= 1

T= 394 K

C= 0,607

6.7.2.12.2.3. Vaadittu vähimmäispuhallusteho, Q, ilmakuutiometriä sekunnissa, 1 bar paineessa ja 0 °C (273 K) lämpötilassa

>TAULUKON PAIKKA>

6.7.2.12.2.4. Eristysjärjestelmän, jota käytetään puhallustehon pienentämiseen, on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymä. Tähän tarkoitukseen hyväksyttyjen eristysjärjestelmien on joka tapauksessa:

(a) pysyttävä toimintakunnossa 649 °C lämpötilaan saakka; ja

(b) oltava päällystetty materiaalilla, jonka sulamispiste on vähintään 700 °C.

6.7.2.13. Paineentasauslaitteiden merkintä

6.7.2.13.1. Jokaisessa paineentasauslaitteessa on oltava seuraava selvä ja pysyvä merkintä:

(a) Asetuspaine (bar tai kPa) tai asetuslämpötila ( °C);

(b) Jousikuormitettujen laitteiden purkautumispaineen sallittu vaihteluväli;

(c) Referenssilämpötila, jonka mukaan murtolevyn nimellismurtumispaine on mitoitettu;

(d) Lämpösulakkeiden lämpötilan sallittu vaihteluväli; ja

(e) Laitteen nimellispuhallusteho standardiolosuhteissa, ilmakuutiometriä sekunnissa (m3/s);

Jos mahdollista, myös seuraava tieto on merkittävä:

(f) Valmistajan nimi ja paineentasauslaitteen tuotenumero.

6.7.2.13.2. Paineentasauslaitteisiin merkitty nimellispuhallusteho on määritettävä standardin ISO 4126-1:1991 mukaisesti.

6.7.2.14. Paineentasauslaitteiden putkiyhteet

6.7.2.14.1. Paineentasauslaitteiden yhteiden on oltava riittävän kokoisia, jotta vaadittu purkaus voi esteettä päästä varolaitteeseen. Sulkuventtiilejä ei saa asentaa säiliön ja paineentasauslaitteiden väliin paitsi, jos huoltoa tai muuta syytä varten on asennettu rinnakkaiset laitteet ja käytössä olevan paineentasauslaitteen sulkuventtiilit on lukittu auki-asentoon tai sulkuventtiilit on kytketty yhteen siten, että ainakin toinen rinnakkaisista venttiileistä on aina käytössä. Tuuletus- tai paineentasauslaitteeseen johtavassa aukossa ei saa olla mitään estettä, joka voisi rajoittaa tai katkaista virtauksen säiliöstä tähän laitteeseen. Tuuletuslaitteiden tai paineentasauslaitteiden ulostuloputkien, jos näitä käytetään, on johdettava vapautunut höyry tai neste ulkoilmaan siten, että paineentasauslaitteisiin kohdistuu mahdollisimman pieni vastapaine.

6.7.2.15. Paineentasauslaitteiden sijoittaminen

6.7.2.15.1. Jokainen paineentasauslaitteen läpivienti on oltava säiliön yläosassa niin lähellä säiliön pitkittäis- ja poikittaisakselin leikkauspistettä kuin käytännössä on mahdollista. Kaikkien paineentasauslaitteiden läpivientien on enimmäistäytöllä oltava säiliön höyrytilassa ja laitteiden on oltava siten sijoitettuja, että vapautuva höyry voi esteettä purkautua. Palavista ja helposti syttyvistä aineista vapautuva höyry on suunnattava poispäin säiliöstä siten, että purkaus ei painu säiliön pinnalle. Suojalaitteet, jotka ohjaavat höyryvirtausta, ovat sallittuja edellyttäen, että paineentasauslaitteen vaadittu puhallusteho ei siitä vähene.

6.7.2.15.2. On huolehdittava, että asiattomien henkilöiden pääsy paineentasauslaitteiden luo on estetty, ja siitä, että laitteet on suojattu UN-säiliön kaatumisen aiheuttamalta laitteiden vaurioitumiselta.

6.7.2.16. Pinnankorkeuden mittalaitteet

6.7.2.16.1. Lasiset ja muusta helposti särkyvästä materiaalista valmistetut pinnankorkeuden näyttölaitteet, jotka ovat suorassa kosketuksessa säiliön sisällön kanssa, on kielletty.

6.7.2.17. UN-säiliön tuet, kehikot, nosto- ja kiinnityslaitteet

6.7.2.17.1. UN-säiliöihin on suunniteltava ja valmistettava tukia, joilla saadaan aikaan kuljetuksen ajaksi tukeva alusta. Suunnittelussa on otettava huomioon kohdassa 6.7.2.2.12 annetut voimat ja kohdassa 6.7.2.2.13 annetut varmuuskertoimet. Ohjauslevyjä, kehikkoja, jalustoja tai muita vastaavia rakenteita saa käyttää.

6.7.2.17.2. UN-säiliön kiinnitysjärjestelmien (esim. jalustat, kehikot) sekä nosto- ja kiinnityslaitteiden aiheuttamat yhteisjännitykset eivät saa aiheuttaa liiallisia jännityksiä mihinkään säiliön osaan. Kaikkiin UN-säiliöihin on asennettava pysyvät nosto- ja kiinnityslaitteet. Ne on asennettava ensisijaisesti UN-säiliön tukiin, mutta ne saa asentaa myös vahvistuslevyihin, jotka on kiinnitetty säiliön tuentakohtiin.

6.7.2.17.3. Tukien ja kehikkojen suunnittelussa on otettava huomioon ympäristön korroosiovaikutus.

6.7.2.17.4. Haarukkataskut on voitava sulkea. Sulkemislaitteen on oltava pysyvä osa kehikkoa tai se on oltava kiinnitetty pysyvästi kehikkoon. Yksiosastoisessa UN-säiliöissä, joiden pituus on alle 3,65 m, ei tarvitse olla suljettavia haarukkataskuja edellyttäen, että:

(a) säiliö, kaikki varusteet mukaan lukien, on hyvin suojattu trukin haarukan iskuja vastaan; ja

(b) haarukkataskujen keskustojen välinen etäisyys on vähintään puolet UN-säiliön enimmäispituudesta.

6.7.2.17.5. Jos UN-säiliöitä ei ole suojattu kuljetuksen aikana kohdan 4.2.1.2 mukaisesti, on säiliö ja käyttölaitteet suojattava pituus- ja poikittaissuuntaisten iskujen sekä kaatumisen aiheuttamalta vahingoittumiselta. Ulkopuoliset lisälaitteet on suojattava siten, että niihin kohdistuvat iskut tai UN-säiliön kaatuminen lisälaitteiden päälle eivät voi aiheuttaa sisällön ulospääsyä. Esimerkkejä suojaustavoista:

(a) Suojaus poikittaissuuntaisia iskuja vastaan, mikä voi muodostua pitkittäispalkeista, jotka suojaavat säiliötä molemmilta sivuilta keskiviivan korkeudella;

(b) Suojaus kaatumista vastaan, mikä voi muodostua vahvistusrenkaista tai kehikon poikkipalkeista;

(c) Suojaus takaosaan kohdistuvia iskuja vastaan, mikä voi muodostua puskurista tai kehikosta;

(d) Säiliön suojaus iskujen ja kaatumisen aiheuttamalta vahingoittumiselta käyttämällä standardin ISO 1496-3:1995 mukaista ISO-kehikkoa.

6.7.2.18. Rakennetyypin hyväksyminen

6.7.2.18.1. Jokaisella uudella UN-säiliön rakennetyypillä on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen antama hyväksymistodistus. Tämän todistuksen on vahvistettava, että UN-säiliö on mainitun laitoksen tarkastama sekä se on aiottuun käyttöön soveltuva ja vastaa tämän luvun vaatimuksia sekä tarvittaessa kuljetettavasta aineesta riippuvia luvun 4.2 ja luvun 3.2 taulukon A määräyksiä. Jos UN-säiliöitä valmistetaan sarjatuotantona muuttamatta rakennetta, on todistus voimassa koko sarjalle. Todistuksessa on mainittava prototyypin tarkastuspöytäkirja, kuljetettavaksi sallitut aineet tai aineryhmät, säiliön sekä mahdollisen vuorauksen rakennemateriaalit ja hyväksymisnumero. Hyväksymisnumerossa on oltava sen valtion tunnus, jossa hyväksyntä on myönnetty, ts. kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama kansallisuustunnus, sekä rekisteröintinumero. Todistuksessa on mainittava mahdolliset kohdan 6.7.1.2 mukaiset vaihtoehtoiset ratkaisut. Rakennetyypin hyväksymistodistusta saa käyttää pienemmille UN-säiliöille, jotka on valmistettu samanlaisista ja paksuudeltaan vastaavista materiaaleista, samalla valmistustekniikalla ja käyttäen samanlaisia tukia sekä samanlaisia sulkimia ja muita varusteita.

6.7.2.18.2. Rakennetyypin hyväksyntää varten on prototyypin tarkastuspöytäkirjan sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

(a) Standardin ISO 1496-3:1995 mukaisen testauksen tulokset kehikolle;

(b) Kohdan 6.7.2.19.3 mukaisen käyttöönottotarkastuksen tulokset; ja

(c) Jos sovellettavissa, kohdan 6.7.2.19.1 mukaisen törmäyskokeen tulokset.

6.7.2.19. Tarkastus ja testaus

6.7.2.19.1. UN-säiliöiden, jotka vastaavat CSC-sopimuksen (the International Convention for Safe Containers 1972, kansainvälinen sopimus turvallisista konteista) määritelmää "kontti", jokaista rakennetyyppiä edustavalle prototyypille on tehtävä törmäyskoe. On osoitettava, että prototyyppi kestää vähintään täyteen kuormatun UN-säiliön 4-kertaisen (4 g) suurimman sallitun bruttomassan (MPGM) aiheuttaman törmäysvoiman sen ajan, jonka mekaanisen iskun vaikutus rautatiekuljetuksessa tyypillisesti kestää. Seuraavassa on luettelo standardeista, joissa on kuvattu sallitut törmäyskokeen suorittamismenetelmät:

- Association of American Railroads,

Manual of Standards and Recommended Practices,

Specifications for Acceptability of Tank Containers (AAR.600), 1992

- Canadian Standards Association (CSA),

Highway Tanks and Portable Tanks for the Transportation of Dangerous Goods (B620-1987)

- Deutche Bahn AG

Zentralbereich Technik, Minden,

Portable tanks, longitudinal dynamic impact test

- Société National des Chemins de Fer Francais

CNEST 002-1996

Tank Containers, longitudinal external stresses and dynamic impact test

- Spoornet, South Africa

Engineering Development Centre (EDC)

Testing of ISO Tank Containers

Method EDC/TES/023/000/1991-06

6.7.2.19.2. Jokainen UN-säiliö ja sen eri varusteet on tarkastettava ja testattava ennen ensimmäistä käyttöönottoa (käyttöönottotarkastus) ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein (viiden vuoden välein tehtävä määräaikaistarkastus). Tämän lisäksi viiden vuoden välein tehtävien tarkastusten välillä on suoritettava välitarkastus (2,5 vuoden välein tehtävä määräaikaistarkastus). 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen saa tehdä 3 kuukauden kuluessa ennen tai jälkeen määrätyn päivän. Riippumatta viimeisestä määräaikaistarkastuksesta on ylimääräinen tarkastus tehtävä tarvittaessa kohdan 6.7.2.19.7 mukaisesti.

6.7.2.19.3. UN-säiliön käyttöönottotarkastuksen on sisällettävä rakennetyypin mukaisuuden toteaminen, UN-säiliön ja sen lisälaitteiden sisä- ja ulkopuolinen tarkastus ottaen huomioon kuljetettavat aineet ja painekoe. Ennen UN-säiliön käyttöönottoa on myös tehtävä tiiviyskoe sekä kaikkien käyttölaitteiden toimintatarkastus. Jos säiliölle ja sen laitteille on tehty painekoe erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe.

6.7.2.19.4. Viiden vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen on sisällettävä sisä- ja ulkopuolinen tarkastus sekä yleensä nestepainekoe. Verhous, lämpöeristys ja vastaavat on poistettava vain niiltä osin kuin se on tarpeellista UN-säiliön kunnon tarkastamiseksi. Jos säiliölle ja sen laitteille on tehty painekoe erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe.

6.7.2.19.5. 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen on sisällettävä vähintään UN-säiliön ja sen lisälaitteiden sisä- ja ulkopuolinen tarkastus ottaen huomioon kuljetettavat aineet, tiiviyskoe ja kaikkien käyttölaitteiden toimintatarkastus. Verhous, lämpöeristys ja vastaavat on poistettava vain niiltä osin kuin se on tarpeellista UN-säiliön kunnon tarkastamiseksi. Toimivaltainen viranomainen tai sen tunnustama laitos voi antaa luvan 2,5 vuoden välein tehtävästä sisäpuolisesta tarkastuksesta luopumisesta tai korvaamisesta muilla testausmenetelmillä tai tarkastusmenettelyillä yhden aineen kuljetukseen tarkoitetuille UN-säiliöille.

6.7.2.19.6. UN-säiliötä ei saa täyttää ja antaa kuljetettavaksi sen jälkeen, kun määräaika viimeisestä 5 tai 2,5 vuoden välein tehtävästä kohdan 6.7.2.19.2 mukaisesta määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen. Kuitenkin UN-säiliötä, joka on täytetty ennen kuin määräaika viimeisestä määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen, saa kuljettaa enintään kolme kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta. Lisäksi UN-säiliötä saa kuljettaa viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisen jälkeen:

(a) tyhjentämisen jälkeen ennen puhdistusta ja seuraavaa täyttämistä, jos kuljetus tapahtuu seuraavaa vaadittua testausta tai tarkastusta varten, ja

(b) enintään kuusi kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta vaarallisten aineiden palauttamiseksi asianmukaista hävittämistä tai kierrätystä varten, ellei toimivaltainen viranomainen ole toisin määrännyt. Tieto tästä poikkeuksesta on mainittava rahtikirjassa.

6.7.2.19.7. Ylimääräinen tarkastus on tehtävä, jos UN-säiliössä on havaittavissa vaurioita, korroosiota tai puutteita tiiveydessä taikka muita puutteita, jotka voivat vaikuttaa UN-säiliön turvallisuuteen. Ylimääräisen tarkastuksen laajuus riippuu UN-säiliön vaurion laajuudesta tai kunnon heikentymisen määrästä. Ylimääräisen tarkastuksen on sisällettävä vähintään kohdan 6.7.2.19.5 mukaiset 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen toimet.

6.7.2.19.8. Sisä- ja ulkopuolisen tarkastuksen on taattava, että:

(a) säiliöstä on tarkastettu pistesyöpymiset, korroosio, hankaumat, lommot, vääntymiset, hitsisaumojen viat tai muu kunto mukaan lukien puutteet tiiveydessä, mikä voisi tehdä UN-säiliöstä kuljetuksessa epäluotettavan;

(b) putkistoista, venttiileistä, lämmitys/jäähdytysjärjestelmästä sekä tiivisteistä on tarkastettu korroosio, viat tai muu kunto mukaan lukien puutteet tiiveydessä, mikä voisi tehdä UN-säiliöstä täytössä, tyhjennyksessä tai kuljetuksessa epäluotettavan;

(c) miesaukkojen kansien kiristyslaitteet ovat kunnossa ja miesaukkojen kannet tai tiivisteet eivät vuoda;

(d) puuttuvat tai löystyneet pultit tai mutterit laippaliitoksissa tai umpilaipoissa on korvattu tai kiristetty;

(e) missään varolaitteissa ja -venttiileissä ei ole korroosiota, vääntymistä tai vaurioita tai vikoja, jotka voisivat haitata niiden normaalitoimintaa. Kaukosäädettäviä suljinlaitteita ja itsesulkeutuvia sulkuventtiilejä on kokeiltava niiden toimintakunnon osoittamiseksi;

(f) mahdolliset vuoraukset on tarkastettu vuorauksen valmistajan antamien kriteerien mukaisesti;

(g) vaaditut merkinnät UN-säiliössä ovat selvästi luettavissa ja sovellettavien vaatimusten mukaisia; ja

(h) UN-säiliön kehikko, tuet ja nostolaitteet ovat moitteettomassa kunnossa.

6.7.2.19.9. Toimivaltaisen viranomaisen tai tämän tunnustaman laitoksen hyväksymän asiantuntijan on suoritettava tai vahvistettava kohtien 6.7.2.19.1, 6.7.2.19.3, 6.7.2.19.4, 6.7.2.19.5 ja 6.7.2.19.7 mukaiset tarkastukset ja testaukset. Kun painekoe on osa tarkastusta ja testausta, on se tehtävä UN-säiliön merkintäkilpeen merkityllä paineella. Paineen alaisena UN-säiliöstä on tarkastettava mahdolliset säiliön, putkiston tai laitteiden vuodot.

6.7.2.19.10. Kaikissa tapauksissa, joissa säiliölle on tehty leikkaus-, poltto- tai hitsaustöitä, on tämän työn oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymä ottaen huomioon säiliön valmistamisessa käytetty tunnustettu painelaitekoodi. Työn jälkeen on suoritettava painekoe alkuperäisellä koepaineella.

6.7.2.19.11. Jos säiliössä huomataan turvallisuuteen vaikuttavia vikoja, ei sitä saa ottaa uudelleen käyttöön ennen kuin se on kunnostettu ja testit on uusittu ja läpäisty.

6.7.2.20. Merkintä

6.7.2.20.1. Jokaisessa UN-säiliössä on oltava pysyvästi kiinnitettynä korroosiota kestävästä metallista valmistettu merkintäkilpi helposti luoksepäästävässä kohdassa, josta tiedot voidaan helposti tarkastaa. Jos UN-säiliön laitteistojen sijoituksesta johtuen merkintäkilpeä ei voi pysyvästi kiinnittää säiliöön, on itse säiliöön merkittävä vähintään painelaitekoodissa vaaditut tiedot. Vähintään seuraavat tiedot on merkittävä kilpeen meistämällä tai muulla vastaavalla menetelmällä.

Valmistajamaa

>TAULUKON PAIKKA>

Valmistaja tai valmistajan merkki

Valmistajan antama valmistusnumero

Tyyppihyväksynnän antanut tunnustettu laitos

Omistajan rekisteröintinumero

Valmistusvuosi

Painelaitekoodi, jonka mukaan säiliö on suunniteltu

Koepaine ... bar/kPa, (ylipaine)(64)

Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) ... bar/kPa, (ylipaine)(65)

Ulkoinen suunnittelupaine(66) ... bar/kPa, (ylipaine)(67)

Suunnittelulämpötilaväli ... °C - ... °C

Vesitilavuus 20 °C lämpötilassa ... litraa

Yksittäisten säiliöosastojen vesitilavuus 20 °C lämpötilassa ... litraa

Käyttöönottotestauksessa painekokeen ajankohta ja asiantuntijan tunnus

Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) lämmitys- /jäähdytysjärjestelmälle bar/kPa, (ylipaine)(68)

Säiliön materiaali(-t) ja viittaus (-kset) materiaalistandardeihin

Vertailuteräksen vastaava seinämän paksuus ... mm

Vuorausmateriaali (jos käytetään)

Viimeisimmän (-pien) määräaikaistestauksen (-ien) ajankohta ja tyyppi

Kuukausi ... vuosi ... koepaine ... bar/kPa, (ylipaine)(69)

Viimeisimmän tarkastuksen suorittaneen tai vahvistaneen asiantuntijan leima

6.7.2.20.2. Seuraavat tiedot on merkittävä joko itse UN-säiliöön tai kiinteästi UN-säiliöön asennettuun metalliseen merkintäkilpeen:

Haltijan nimi

Kuljetettava(-t) aine(-et) ja täytöksen keskimääräinen enimmäislämpötila, jos suurempi kuin 50 °C

Suurin sallittu bruttomassa (MPGM) ... kg

Säiliön massa tyhjänä (taara) ... kg

Huom.

Kuljetettavien aineiden merkinnän osalta, ks. myös osa 5.

6.7.2.20.3. Jos UN-säiliö on suunniteltu ja hyväksytty avomerikuljetuksiin, merkintäkilpeen on merkittävä: "OFFSHORE PORTABLE TANK".

6.7.3. Jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden suunnittelua, rakennetta, tarkastusta ja testausta koskevat vaatimukset

6.7.3.1. Määritelmät

Tämän kohdan määritelmät:

UN-säiliö tarkoittaa eri kuljetusmuodoissa luokan 2 jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen käytettävää säiliötä, jonka tilavuus on yli 450 litraa. UN-säiliöön kuuluvat säiliöön kiinnitetyt käyttölaitteet ja rakenteelliset varusteet, jotka ovat tarpeellisia kaasujen kuljetuksessa. UN-säiliön on oltava täytettävissä ja tyhjennettävissä ilman rakenteellisten varusteiden irrottamista. Siinä on oltava säiliön ulkopuolisia stabiloivia osia ja sen on oltava nostettavissa täytenä. Se on pääasiallisesti suunniteltava siten, että se voidaan kuormata kuljettavaan ajoneuvoon tai laivaan ja se on varustettava ohjauslevyillä, kiinnitysjärjestelmillä tai lisävarusteilla, jotka helpottavat mekaanista käsittelyä. Säiliöajoneuvoja, säiliövaunuja, muusta materiaalista kuin metallista valmistettuja säiliöitä, IBC-pakkauksia, kaasupulloja ja muita astioita ei pidetä UN-säiliöinä;

Säiliö tarkoittaa UN-säiliön osaa, joka pitää sisällään kuljetettavaksi tarkoitetun jäähdyttämättömän nesteytetyn kaasun (itse säiliö) mukaan lukien aukot ja niiden sulkimet, mutta joka ei sisällä käyttölaitteita tai ulkopuolisia rakenteellisia varusteita;

Käyttölaitteet tarkoittavat mittaus-, täyttö-, tyhjennys-, tuuletus-, varo- ja lämpöeristyslaitteita;

Rakenteelliset varusteet tarkoittavat säiliön ulkopuolisia vahvistamiseen, kiinnittämiseen, suojaamiseen ja stabilointiin käytettäviä osia;

Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) tarkoittaa painetta, joka ei saa olla alhaisempi kuin korkein seuraavista paineista mitattuna käyttökunnossa olevan säiliön yläosassa, ja sen on oltava vähintään 7 bar:

(a) Suurin tehollinen ylipaine, joka on sallittu säiliössä täytön tai tyhjennyksen aikana; tai

(b) Säiliön suunnitellussa käytetty suurin tehollinen ylipaine, jonka on oltava:

(i) kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdossa T50 mainitulle jäähdyttämättömälle nesteytetylle kaasulle: soveltamisehdossa T50 annettu suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) (bar);

(ii) muille jäähdyttämättömille nesteytetyille kaasuille, vähintään seuraavien summa:

- jäähdyttämättömän nesteytetyn kaasun absoluuttinen höyrynpaine (bar) suunnittelun referenssilämpötilassa vähennettynä 1 bar:lla; ja

- ilman tai muiden säiliön täyttämättömässä tilassa olevien kaasujen osapaine (bar) määritettynä käyttäen suunnittelun referenssilämpötilaa ja täytöksen keskimääräisestä lämpötilan noususta, tr - tf, johtuvaa nestefaasin laajenemista (tf = täyttölämpötila, tavallisesti 15 °C; tr = täytöksen keskimääräinen enimmäislämpötila, 50 °C);

Suunnittelupaine tarkoittaa tunnustetun painelaitekoodin mukaista laskelmissa käytettävää painetta. Suunnittelupaine ei saa olla alhaisempi kuin korkein seuraavista paineista:

(a) Suurin tehollinen ylipaine, joka on sallittu säiliössä täytön tai tyhjennyksen aikana; tai

(b) Seuraavien summa:

(i) suurimman sallitun käyttöpaineen (MAWP) määritelmän kohdassa (b) mainittu säiliölle suunniteltu suurin tehollinen ylipaine (ks. edellä); ja

(ii) kohdan 6.7.3.2.9 dynaamisten voimien perusteella määritetty nestepaine, vähintään 0,35 bar;

Koepaine tarkoittaa painekokeen aikana säiliön yläosassa muodostuvaa enimmäisylipainetta;

Tiiviyskoe tarkoittaa koetta, jossa käytetään kaasua ja jossa säiliö käyttölaitteineen koeponnistetaan tehollisella sisäisellä paineella, joka on vähintään 25 % suurimmasta sallitusta käyttöpaineesta (MAWP);

Suurin sallittu bruttomassa (MPGM) tarkoittaa tyhjän UN-säiliön ja suurimman sallitun kuljetuskuorman yhteismassaa;

Vertailuteräs tarkoittaa terästä, jonka murtolujuus on 370 N/mm2 ja murtovenymä on 27 %;

Rakenneteräs tarkoittaa terästä, jonka taattu vähimmäismurtolujuus on 360 N/mm2-440 N/mm2 ja taattu vähimmäismurtovenymä on kohdan 6.7.3.3.3.3 mukainen;

Säiliön suunnittelulämpötila-alueen on oltava - 40 °C:n ja 50 °C:n välillä jäähdyttämättömille nesteytetyille kaasuille, joita kuljetetaan ympäristön lämpötilassa. UN-säiliöille, joita käytetään vaativimmissa ilmasto-olosuhteissa, vaaditaan vastaavasti vaativammat suunnittelulämpötilat;

Suunnittelun referenssilämpötila tarkoittaa lämpötilaa, jossa sisällön höyrynpaine on määritetty suurimman sallitun käyttöpaineen (MAWP) laskemista varten. Suunnittelun referenssilämpötilan on oltava alhaisempi kuin kuljetettavaksi aiotun jäähdyttämättömän nesteytetyn kaasun kriittinen lämpötila, jotta voidaan varmistaa, että kaasu pysyy nesteytettynä jatkuvasti. Eri UN-säiliöiden tyypeille arvot ovat seuraavat:

(a) UN-säiliö, jonka halkaisija on enintään 1,5 m: 65 °C;

(b) UN-säiliö, jonka halkaisija on yli 1,5 m:

(i) ilman eristystä tai aurinkosuojaa: 60 °C;

(ii) aurinkosuojan kanssa (ks. 6.7.3.2.12): 55 °C; ja

(iii) eristettynä (ks. 6.7.3.2.12): 50 °C;

Täyttötiheys tarkoittaa jäähdyttämättömän nesteytetyn kaasun keskimääräistä massaa säiliötilavuutta (litraa) kohti (kg/l). Täyttötiheys on annettu UN-säiliön soveltamisehdossa T50 kohdassa 4.2.4.2.6.

6.7.3.2. Suunnittelua ja rakennetta koskevat yleiset vaatimukset

6.7.3.2.1. Säiliöt on suunniteltava ja valmistettava toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman painelaitekoodin mukaisesti. Säiliöt on valmistettava muokattavasta teräksestä. Materiaalien on oltava pääasiallisesti kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia. Hitsattuihin säiliöihin saa käyttää vain materiaalia, jonka hitsattavuus on täysin osoitettu. Hitsaussaumat on tehtävä ammattitaitoisesti ja niiden on oltava täysin turvallisia. Säiliöt on sopivalla tavalla lämpökäsiteltävä hitsausliitoksen ja hitsisauman lämpömuutosvyöhykkeiden riittävän sitkeyden takaamiseksi, jos se valmistusprosessin tai materiaalin kannalta on tarpeellista. Materiaalivalinnassa on otettava huomioon suunnittelulämpötila-alueella mahdollisesti esiintyvä haurasmurtuma ja jännityskorroosio sekä iskunkestävyys. Käytettäessä hienoraeterästä materiaalispesifikaation mukainen taattu myötöraja saa olla enintään 460 N/mm2 ja taatun murtolujuuden yläraja saa olla enintään 725 N/mm2. UN-säiliöiden materiaalin on sovelluttava kuljetuksen aikaisiin ympäristöolosuhteisiin.

6.7.3.2.2. UN-säiliöt, varusteet ja putkistot on valmistettava materiaaleista, jotka:

(a) kestävät hyvin kuljettavaksi tarkoitettua jäähdyttämätöntä nesteytettyä kaasua (kaasuja); tai

(b) on tehokkaasti kemiallisesti passivoitu tai neutraloitu.

6.7.3.2.3. Tiivisteet on valmistettava materiaaleista, jotka ovat yhteensopivia kuljettavaksi tarkoitetun jäähdyttämättömän nesteytetyn kaasun (kaasujen) kanssa.

6.7.3.2.4. On vältettävä erilaisten metallien kosketusta, mikä voi saada aikaan galvaanisesta korroosiosta aiheutuvia vaurioita.

6.7.3.2.5. UN-säiliön materiaalit, mukaan lukien mahdollisten laitteiden, tiivisteiden ja lisävarusteiden materiaalit, eivät saa vaikuttaa UN-säiliössä kuljetettavaksi aiottuun kaasuun (kaasuihin).

6.7.3.2.6. UN-säiliöihin on suunniteltava ja valmistettava tukia, joilla saadaan aikaan kuljetuksen ajaksi tukeva alusta, sekä sopivia nosto- ja kiinnityslaitteita.

6.7.3.2.7. UN-säiliöt on suunniteltava kestämään vähintään sisällön aiheuttama sisäinen paine sekä tavanomaisten käsittely- ja kuljetusolosuhteiden aiheuttamat staattiset ja dynaamiset rasitukset sekä lämpörasitukset ilman, että sisältöä vuotaa ulos. Suunnittelussa on osoitettava, että näiden rasituksien toistuvan vaikutuksen aiheuttama väsyminen UN-säiliön koko oletettavan käyttöiän ajan on otettu huomioon.

6.7.3.2.8. Säiliöt on suunniteltava kestämään ilman pysyvää muodonmuutosta ulkoista painetta (ylipaine), joka on vähintään 0,4 bar sisäistä painetta korkeampi. Jos säiliössä käytetään huomattavaa alipainetta ennen täyttöä tai tyhjennyksen aikana, on se suunniteltava kestämään ulkoista painetta, joka on vähintään 0,9 bar (ylipaine) sisäistä painetta korkeampi, ja se on testattava tällä paineella.

6.7.3.2.9. UN-säiliöiden ja niiden kiinnityslaitteiden on suurimmalla sallitulla kuormalla kestettävä seuraavat erikseen vaikuttavat staattiset voimat:

(a) Kulkusuunnassa: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa (MPGM) kerrottuna painovoiman (g)(70) aiheuttamalla kiihtyvyydellä;

(b) Vaakatasossa kohtisuorassa kulkusuuntaan nähden: suurin sallittu bruttomassa (MPGM) (kun kulkusuunta ei ole selvästi todettavissa: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa) kerrottuna painovoiman (g)(71) aiheuttamalla kiihtyvyydellä;

(c) Pystysuoraan ylöspäin: suurin sallittu bruttomassa (MPGM) kerrottuna painovoiman (g)(72) aiheuttamalla kiihtyvyydellä; ja

(d) Pystysuoraan alaspäin: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa (MPGM) (kokonaiskuorma mukaan lukien painovoiman vaikutus) kerrottuna painovoiman (g)(73) aiheuttamalla kiihtyvyydellä.

6.7.3.2.10. Jokaiselle kohdan 6.7.3.2.9 mainittujen voimien vaikutukselle on otettava huomioon seuraava varmuuskerroin:

(a) Teräksillä, joilla on selvä myötöraja: varmuuskerroin 1,5 taatun myötörajan suhteen; tai

(b) Teräksillä, joilla ei ole selvää myötörajaa: varmuuskerroin 1,5 taatun 0,2 %:n venymärajan suhteen ja austeniittisilla teräksillä 1 %:n venymärajan suhteen.

6.7.3.2.11. Myötörajan tai venymärajan arvon on oltava kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia arvoja. Käytettäessä austeniittista terästä materiaalistandardien mukaiset myötörajan ja venymärajan vähimmäisarvot saadaan ylittää 15 %:lla, jos nämä suuremmat arvot on todistettu oikeiksi materiaalin tarkastustodistuksessa. Jos kyseessä olevalle teräkselle ei ole olemassa materiaalistandardeja, käytettävän myötörajan ja venymärajan arvon on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä.

6.7.3.2.12. Jos jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt on lämpöeristetty, on lämpöeristyksen täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a) Sen on koostuttava suojasta, joka peittää säiliön pinnasta vähintään ylimmän kolmanneksen, mutta enintään säiliön ylimmän puoliskon ja joka on erotettu säiliöstä vähintään 40 mm:n ilmatilalla;

(b) Sen on koostuttava eristävästä materiaalista valmistetusta riittävän paksusta täydellisen peittävästä eristekerroksesta, joka on suojattu kosteudelta sekä tavanomaisten kuljetusolosuhteiden aiheuttamilta vaurioilta ja jonka lämmönjohtavuus on enintään 0,67 kW m-2 K-1;

(c) Jos suojaverhoilu on kaasutiivis, on se varustettava laitteella, joka estää säiliön tai varusteiden vuototapauksessa vaarallisen paineenkehityksen eristekerrokseen; ja

(d) Lämpöeristys ei saa estää lisälaitteiden ja tyhjennyslaitteiden luokse pääsyä.

6.7.3.2.13. Palavien jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut UN-säiliöt on voitava maadoittaa.

6.7.3.3. Suunnittelukriteerit

6.7.3.3.1. Säiliöiden on oltava poikkileikkaukseltaan pyöreitä.

6.7.3.3.2. Säiliöt on suunniteltava ja valmistettava kestämään koepaine, joka on vähintään 1,3 kertaa suunnittelupaine. Suunnittelussa on otettava huomioon kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliöiden soveltamisehdossa T50 jokaiselle kuljetettavaksi aiotulle jäähdyttämättömälle nesteytetylle kaasulle annettu suurimman sallitun käyttöpaineen (MAWP) vähimmäisarvo. Kohdan 6.7.3.4 säiliön seinämän vähimmäispaksuutta koskevat vaatimukset on otettava huomioon.

6.7.3.3.3. Säiliön primaari kalvojännitys σ (sigma) koepaineessa teräksille, joilla on selvä myötöraja tai taattu venymäraja (tavallisesti 0,2 %:n venymäraja tai austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja), ei saa olla suurempi kuin pienin seuraavista arvoista: 0,75 Re tai 0,50 Rm, missä:

Re= myötöraja, N/mm2, tai 0,2 %:n venymäraja tai austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja;

Rm= vähimmäismurtolujuus, N/mm2.

6.7.3.3.3.1. Käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia vähimmäisarvoja. Käytettäessä austeniittista terästä materiaalistandardien mukaiset Re:n ja Rm:n vähimmäisarvot saadaan ylittää 15 %:lla, jos nämä suuremmat arvot on todistettu oikeiksi materiaalin tarkastustodistuksessa. Jos kyseessä olevalle teräkselle ei ole olemassa materiaalistandardeja, käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymiä.

6.7.3.3.3.2. Teräksiä, joilla Re/Rm-suhde on yli 0,85, ei saa käyttää hitsattujen säiliöiden rakennemateriaalina. Tämän suhteen määrittämisessä käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava materiaalin tarkastustodistuksen mukaisia arvoja.

6.7.3.3.3.3. Säiliön rakennemateriaalina käytetyn teräksen murtovenymän (prosentteina) on oltava vähintään, kuitenkin hienoraeteräkselle vähintään 16 % ja muille teräksille vähintään 20 %.

6.7.3.3.3.4. Materiaalin todellisten arvojen määrittämisessä on varmistettava, että koesauvat on otettu metallilevystä poikittain valssaussuuntaan nähden. Murtovenymä on mitattava koesauvoilla, joilla on suorakulmainen poikkileikkauspinta, standardin ISO 6892:1998 mukaisesti käyttäen 50 mm mittapituutta.

6.7.3.4. Säiliön seinämän vähimmäispaksuus

6.7.3.4.1. Säiliön seinämän vähimmäispaksuuden on oltava suurempi seuraavista arvoista:

(a) Kohdan 6.7.3.4 vaatimuksien mukaisesti määritetty vähimmäispaksuus; ja

(b) Tunnustetun painelaitekoodin mukaisesti, ottaen huomioon kohdan 6.7.3.3 vaatimukset, määritetty vähimmäispaksuus.

6.7.3.4.2. Halkaisijaltaan enintään 1,80 m olevien säiliöiden lieriömäisten osien samoin kuin päätyjen ja miesaukkojen kansien seinämien paksuuden on oltava vähintään 5 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta terästä. Halkaisijaltaan yli 1,80 m olevien säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 6 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta terästä.

6.7.3.4.3. Kaikkien säiliöiden lieriömäisten osien samoin kuin päätyjen ja miesaukkojen kansien seinämien paksuuden on oltava vähintään 4 mm riippumatta rakennemateriaalista.

6.7.3.4.4. Muulle teräkselle seinämien vähimmäispaksuus, joka vastaa vertailuteräksen paksuudelle kohdassa 6.7.3.4.2 annettuja arvoja, on määritettävä seuraavalla kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.084001.TIF">

missä:

e1= käytettävän teräksen vaadittu vastaava paksuus (mm);

e0= kohdan 6.7.3.4.2 mukainen vertailuteräksen vähimmäispaksuus (mm);

Rm1= käytettävän teräksen taattu vähimmäismurtolujuus (N/mm2) (ks. 6.7.3.3.3);

A1= käytettävän teräksen kansallisten tai kansainvälisten standardien mukainen taattu vähimmäismurtovenymä (%).

6.7.3.4.5. Missään tapauksessa ei seinämän paksuus saa olla pienempi kuin mitä kohdissa 6.7.3.4.1-6.7.3.4.3 on esitetty. Kaikkien säiliön osien seinämien paksuuden on oltava vähintään kohtien 6.7.3.4.1-6.7.3.4.3 mukainen. Korroosiovara ei saa sisältyä näihin arvoihin.

6.7.3.4.6. Käytettäessä rakenneterästä (ks. 6.7.3.1) ei kohdan 6.7.3.4.4 kaavan mukaista laskelmaa vaadita.

6.7.3.4.7. Säiliön päätyjen ja lieriömäisen osan kiinnitys ei saa aiheuttaa seinämän paksuuteen jyrkkää muutosta.

6.7.3.5. Käyttölaitteet

6.7.3.5.1. Käyttölaitteet on asennettava siten, etteivät ne voi repeytyä irti tai vaurioitua käsittelyn ja kuljetuksen aikana. Jos kehikon ja säiliön kytkennät sallivat rakenneosien suhteellisen liikkumisen, laitteet on kiinnitettävä siten, ettei tällainen liikkuminen aiheuta osien vahingoittumisvaaraa. Ulkopuoliset tyhjennyslaitteet (putkien liitännät, suljinlaitteet), sisäpuolinen sulkuventtiili ja sen istukka on suojattava ulkopuolisten voimien aiheuttamalta repeytymiseltä (esimerkiksi heikennysurilla). Täyttö- ja tyhjennyslaitteet (mukaan lukien laipat tai kierresulkimet) ja mahdolliset suojakuvut on voitava varmistaa tahattomaa aukeamista vastaan.

6.7.3.5.2. Lukuun ottamatta paineentasauslaitteiden aukkoja, tarkastusaukkoja tai suljettuja ilmanpoistoreikiä, on UN-säiliön kaikki aukot, joiden halkaisija on yli 1,5 mm, varustettava vähintään kolmella peräkkäisellä toisistaan riippumattomalla sulkulaitteella, joista ensimmäinen on sisäpuolinen sulkuventtiili, virtausta säätelevä venttiili tai vastaava laite, toinen on ulkopuolinen sulkuventtiili ja kolmas on umpilaippa tai vastaava laite.

6.7.3.5.2.1. Jos UN-säiliö on varustettu virtausta säätelevällä venttiilillä, on se asennettava siten, että sen istukka on säiliön tai hitsatun laipan sisällä, tai jos venttiili on asennettu ulkopuolelle, on kiinnitykset suunniteltava siten, että venttiili pysyy toimintakunnossa iskujen alaiseksi joutuessaankin. Virtausta säätelevät venttiilit on valittava ja asennettava siten, että ne sulkeutuvat automaattisesti, kun on saavutettu valmistajan asettama virtausmäärä. Tällaisesta venttiilistä tai tällaiseen venttiiliin johtavien putkiyhteiden ja lisälaitteiden läpivirtaustilavuuden on oltava suurempi kuin virtausta säätelevän venttiilin virtausmäärä.

6.7.3.5.3. Täyttö- ja tyhjennysaukkojen ensimmäisen sulkulaitteen on oltava sisäpuolinen sulkuventtiili ja toisen on oltava sulkuventtiili, joka on sijoitettu jokaisen täyttö- ja tyhjennysputken päähän luoksepäästävään paikkaan.

6.7.3.5.4. Palavien ja/tai myrkyllisten jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden täytön ja tyhjennyksen pohja-aukkojen sisäpuolisen sulkuventtiilin on oltava nopeasti sulkeutuva suojalaite, joka sulkeutuu automaattisesti UN-säiliön lähtiessä tahattomasti liikkeelle täytön tai tyhjennyksen aikana tai tulipalon sattuessa. UN-säiliöissä, joiden tilavuus on yli 1000 litraa, on näiden laitteiden oltava kaukosäädöllä suljettavissa.

6.7.3.5.5. Täyttö- ja tyhjennysaukkojen sekä paineentasausaukkojen lisäksi säiliöissä saa olla nestepinnan korkeuden mittareita, lämpö- ja painemittareita varten aukkoja. Näiden laitteiden liittäminen on tehtävä käyttäen sopivia hitsattuja yhteitä tai taskuja, mutta säiliön seinämän läpäiseviä ruuviliitoksia ei saa käyttää.

6.7.3.5.6. Kaikki UN-säiliöt on varustettava miesaukoilla tai muilla tarkastusaukoilla, jotka ovat sopivan kokoisia sisäpuolista tarkastusta varten ja riittäviä sisäpuolista huoltoa ja kunnossapitoa varten.

6.7.3.5.7. Ulkopuoliset varusteet on ryhmiteltävä yhteen sikäli kuin se käytännössä on mahdollista.

6.7.3.5.8. UN-säiliön jokaisessa putkiyhteessä on oltava niiden käyttöä ilmaiseva selvä merkintä.

6.7.3.5.9. Jokainen sulkuventtiili tai muu suljin on suunniteltava ja valmistettava vähintään säiliön suurinta sallittua käyttöpainetta (MAWP) vastaavalle nimellispaineelle ottaen huomioon kuljetuksen aikaiset lämpötilaodotukset. Kaikki sulkuventtiilit, joissa on kierrekarat, on suljettava kiertämällä säätöpyörää myötäpäivään. Muiden sulkuventtiilien suljinten suunta (auki- ja kiinni-asento) on selvästi ilmaistava. Kaikki sulkuventtiilit on suunniteltava siten, etteivät ne voi tahattomasti aueta.

6.7.3.5.10. Putkistot on suunniteltava, valmistettava ja asennettava lämpölaajenemisen ja -supistumisen, mekaanisen iskun ja värähtelyn aiheuttamaa vaurioitumista ehkäisevällä tavalla. Kaikkien putkistojen on oltava sopivaa metallia. Hitsattuja putkiliitoksia on käytettävä siellä, missä tämä vain on mahdollista.

6.7.3.5.11. Kupariputkien liitoksien on oltava kovajuotettuja tai niissä on oltava yhtä vahva metalliliitos. Juotosmateriaalin sulamispisteen on oltava vähintään 525 °C. Liitokset eivät saa heikentää putkiston kestävyyttä, kuten voi käydä putken kierteitä tehtäessä.

6.7.3.5.12. Koko putkiston ja putkiston rakenneosien murtumispaine ei saa olla alhaisempi kuin korkein seuraavista paineista: neljä kertaa säiliön suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) tai neljä kertaa paine, joka voidaan käytön aikana saada aikaan pumpulla tai muulla laitteella (lukuun ottamatta paineentasauslaitteita).

6.7.3.5.13. Suljinlaitteiden, venttiilien ja lisävarusteiden valmistuksessa on käytettävä sitkeitä metalleja.

6.7.3.6. Pohja-aukot

6.7.3.6.1. Tiettyjä jäähdyttämättömiä nesteytettyjä kaasuja ei saa kuljettaa UN-säiliöissä, joissa on pohja-aukkoja, jos kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdossa T50 pohja-aukot on kielletty. Säiliön nestepinnan alapuolella ei saa olla aukkoja, kun säiliö on täytetty suurimpaan sallittuun täyttöasteeseen.

6.7.3.7. Paineentasauslaitteet

6.7.3.7.1. UN-säiliöt on varustettava yhdellä tai useammalla jousikuormitetulla paineentasauslaitteella. Paineentasauslaitteet on säädettävä toimimaan automaattisesti vähintään säiliön suurimmassa sallitussa käyttöpaineessa (MAWP) ja niiden on oltava täysin auki paineessa, joka on 110 % suurimmasta sallitusta käyttöpaineesta (MAWP). Päästön jälkeen laitteiden on sulkeuduttava paineessa, joka on enintään 10 % alhaisempi kuin asetuspaine. Laitteiden on pysyttävä suljettuna kaikissa tätä alhaisemmissa paineissa. Paineentasauslaitteiden on kestettävä dynaamisia voimia mukaan lukien nesteen loiskuminen. Murtolevyjä, joita ei ole asennettu jousikuormitetun paineentasauslaitteen kanssa peräkkäin, ei saa käyttää.

6.7.3.7.2. Paineentasauslaitteet on suunniteltava siten, että ne estävät vieraiden aineiden sisäänpääsyn sekä kaasun vuotamisen säiliöstä ja vaarallisen ylipaineen kehittymisen.

6.7.3.7.3. Tiettyjen kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdossa T50 mainittujen jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetuissa UN-säiliöissä on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä paineentasauslaite. Paineentasauslaitteen on koostuttava jousikuormitetusta paineentasauslaiteesta ja sitä edeltävästä murtolevystä paitsi, jos UN-säiliö on tarkoitettu yhden aineen käyttöön ja se on varustettu sisällön kanssa yhteensopivasta materiaalista valmistetulla hyväksytyllä paineentasauslaitteella. Murtolevyn ja paineentasauslaitteen väliin on asennettava painemittari tai muu sopiva ilmaisin, joka ilmoittaa murtolevyssä murtumisen, reiän tai vuodon, mikä voi johtaa paineentasauslaitteiston virheelliseen toimintaan. Murtolevyn on murruttava nimellispaineessa, joka on 10 % korkeampi kuin paineentasauslaiteen asetuspaine.

6.7.3.7.4. Monikäyttöisissä UN-säiliöissä paineentasauslaitteiden on avauduttava paineessa, joka vastaa kohdassa 6.7.3.7.1 kuljetettavaksi sallituille kaasuille ilmoitettua suurinta sallittua käyttöpainetta.

6.7.3.8. Paineentasauslaitteiden puhallusteho

6.7.3.8.1. Paineentasauslaitteiden yhteenlasketun puhallustehon on oltava riittävä rajoittamaan paine tulipalossa paineeseen (mukaan lukien paineen nousu), joka on enintään 20 % korkeampi kuin suurin sallittu käyttöpaine (MAWP). Jousikuormitettuja paineentasauslaitteita on käytettävä määrätyn puhallustehon saavuttamiseksi. Monikäyttöisissä UN-säiliöissä paineentasauslaitteiden yhteenlaskettu teho on laskettava perustuen siihen kuljetettavaksi sallittuun kaasuun, joka edellyttää suurimman puhallustehon.

6.7.3.8.1.1. Paineentasauslaitteiden vaadittu kokonaispuhallusteho, joka on kaikkien laitteiden puhallustehojen yhteenlaskettu summa, on määritettävä seuraavalla kaavalla(74):

>PIC FILE= "L_2004018FI.084201.TIF">

missä:

Q= vaadittu vähimmäispuhallusteho, ilmakuutiometriä sekunnissa m3/s, standardiolosuhteissa: 1 bar ja 0 °C (273 K);

F= kerroin, jolla on seuraavat arvot:

eristämättömässä säiliössä F = 1

eristetyssä säiliössä

>VIITTAUS KAAVIOON>, mutta joka tapauksessa vähintään 0,25,

missä:

U= eristyksen lämmönjohtavuus 38 °C lämpötilassa, kW m-2 × K-1;

t= jäähdyttämättömän nesteytetyn kaasun todellinen täytönaikainen lämpötila, °C; jos tätä lämpötilaa ei tiedetä, käytetään arvoa t = 15 °C;

Tässä määritettyä F:n arvoa eristetylle säiliölle saa käyttää sillä edellytyksellä, että eristys on kohdan 6.7.3.8.1.2 mukainen;

A= säiliön ulkopinnan kokonaispinta-ala, m2;

Z= kaasun kokoonpuristuvuuskerroin kumulatiivisissa olosuhteissa (puhallusolosuhteet) (jos tätä kerrointa ei tiedetä, käytetään arvoa Z = 1,0);

T= absoluuttinen lämpötila paineentasauslaitteiden yläpuolella kumulatiivisissa olosuhteissa (puhallusolosuhteet), K ( °C + 273);

L= nesteen latentti höyrystymislämpö kumulatiivisissa olosuhteissa (puhallusolosuhteet), kJ/kg;

M= purkautuvan kaasun molekyylimassa;

C= vakio, joka määritetään yhdellä seuraavista kaavoista ominaislämpöjen suhteen k funktiona:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

cp on ominaislämpö vakiopaineessa; ja

cv on ominaislämpö vakiotilavuudessa.

Kun k > 1:

>PIC FILE= "L_2004018FI.084301.TIF">

Kun k = 1 tai kun k on tuntematon:

>PIC FILE= "L_2004018FI.084302.TIF">

missä e on matemaattinen vakio = 2,7183.

>TAULUKON PAIKKA>

6.7.3.8.1.2. Eristysjärjestelmän, jota käytetään puhallustehon pienentämiseen, on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymä. Tähän tarkoitukseen hyväksyttyjen eristysjärjestelmien on joka tapauksessa:

(a) pysyttävä toimintakunnossa kaikissa lämpötiloissa 649 °C lämpötilaan saakka; ja

(b) oltava päällystetty materiaalilla, jonka sulamispiste on vähintään 700 °C.

6.7.3.9. Paineentasauslaitteiden merkintä

6.7.3.9.1. Jokaisessa paineentasauslaitteessa on oltava seuraava selvä ja pysyvä merkintä:

(a) Asetuspaine (bar tai kPa);

(b) Jousikuormitettujen laitteiden purkautumispaineen sallittu vaihteluväli;

(c) Referenssilämpötila, jonka mukaan murtolevyn nimellismurtumispaine on mitoitettu; ja

(d) Laitteen nimellispuhallusteho standardiolosuhteissa, ilmakuutiometriä sekunnissa (m3/s);

Jos mahdollista, myös seuraava tieto on merkittävä:

(e) Valmistajan nimi ja paineentasauslaitteen tuotenumero.

6.7.3.9.2. Paineentasauslaitteisiin merkitty nimellispuhallusteho on määritettävä standardin ISO 4126-1:1991 mukaisesti.

6.7.3.10. Paineentasauslaitteiden putkiyhteet

6.7.3.10.1. Paineentasauslaitteiden yhteiden on oltava riittävän kokoisia, jotta vaadittu purkaus voi esteettä päästä varolaitteeseen. Sulkuventtiilejä ei saa asentaa säiliön ja paineentasauslaitteiden väliin paitsi, jos huoltoa tai muuta syytä varten on asennettu rinnakkaiset laitteet tai käytössä olevan paineentasauslaitteen sulkuventtiilit on lukittu auki-asentoon tai sulkuventtiilit on kytketty yhteen siten, että ainakin toinen rinnakkaisista venttiileistä on aina käytössä ja täyttää kohdan 6.7.3.8 mukaiset vaatimukset. Tuuletus- tai paineentasauslaitteeseen johtavassa aukossa ei saa olla mitään estettä, joka voisi rajoittaa tai katkaista virtauksen säiliöstä tähän laitteeseen. Paineentasauslaitteen poistoaukkojen, jos näitä käytetään, on johdettava vapautunut höyry tai neste ulkoilmaan siten, että paineentasauslaitteisiin kohdistuu mahdollisimman pieni vastapaine.

6.7.3.11. Paineentasauslaitteiden sijoittaminen

6.7.3.11.1. Jokainen paineentasauslaitteen läpivienti on oltava säiliön yläosassa niin lähellä säiliön pitkittäis- ja poikittaisakselin leikkauspistettä kuin käytännössä on mahdollista. Kaikkien paineentasauslaitteiden läpivientien on enimmäistäytöllä oltava säiliön höyrytilassa ja laitteiden on oltava siten sijoitettuja, että vapautuva höyry voi esteettä purkautua. Palavista jäähdyttämättömistä nesteytetyistä kaasuista vapautuva höyry on suunnattava poispäin säiliöstä siten, että purkaus ei painu säiliön pinnalle. Suojalaitteet, jotka ohjaavat höyryvirtausta, ovat sallittuja edellyttäen, että paineentasauslaitteen vaadittu puhallusteho ei siitä vähene.

6.7.3.11.2. On huolehdittava, että asiattomien henkilöiden pääsy paineentasauslaitteiden luo on estetty, ja siitä, että laitteet on suojattu UN-säiliön kaatumisen aiheuttamalta laitteiden vaurioitumiselta.

6.7.3.12. Pinnankorkeuden mittalaitteet

6.7.3.12.1. Jos UN-säiliö ei ole tarkoitettu massan perusteella täytettäväksi, on se varustettava yhdellä tai useammalla pinnankorkeuden mittalaitteella. Lasiset ja muusta helposti särkyvästä materiaalista valmistetut pinnankorkeuden näyttölaitteet, jotka ovat suorassa kosketuksessa säiliön sisällön kanssa, on kielletty.

6.7.3.13. UN-säiliön tuet, kehikot, nosto- ja kiinnityslaitteet

6.7.3.13.1. UN-säiliöihin on suunniteltava ja valmistettava tukia, joilla saadaan aikaan kuljetuksen ajaksi tukeva alusta. Suunnittelussa on otettava huomioon kohdassa 6.7.3.2.9 annetut voimat ja kohdassa 6.7.3.2.10 annetut varmuuskertoimet. Ohjauslevyjä, kehikkoja, jalustoja tai muita vastaavia rakenteita saa käyttää.

6.7.3.13.2. UN-säiliön kiinnitysjärjestelmien (esim. jalustat, kehikot) sekä nosto- ja kiinnityslaitteiden aiheuttamat yhteisjännitykset eivät saa aiheuttaa liiallisia jännityksiä mihinkään säiliön osaan. Kaikkiin UN-säiliöihin on asennettava pysyvät nosto- ja kiinnityslaitteet. Ne on asennettava ensisijaisesti UN-säiliön tukiin, mutta ne saa asentaa myös vahvistuslevyihin, jotka on kiinnitetty säiliön tuentakohtiin.

6.7.3.13.3. Tukien ja kehikkojen suunnittelussa on otettava huomioon ympäristön korroosiovaikutus.

6.7.3.13.4. Haarukkataskut on voitava sulkea. Sulkemislaitteen on oltava pysyvä osa kehikkoa tai se on oltava kiinnitetty pysyvästi kehikkoon. Yksiosastoisessa UN-säiliöissä, joiden pituus on alle 3,65 m, ei tarvitse olla suljettavia haarukkataskuja edellyttäen, että:

(a) säiliö, kaikki varusteet mukaan lukien, on hyvin suojattu trukin haarukan iskuja vastaan; ja

(b) haarukkataskujen keskustojen välinen etäisyys on vähintään puolet UN-säiliön enimmäispituudesta.

6.7.3.13.5. Jos UN-säiliöitä ei ole suojattu kuljetuksen aikana kohdan 4.2.2.3 mukaisesti, on säiliö ja käyttölaitteet suojattava pituus- ja poikittaissuuntaisten iskujen sekä kaatumisen aiheuttamalta vahingoittumiselta. Ulkopuoliset lisälaitteet on suojattava siten, että niihin kohdistuvat iskut tai UN-säiliön kaatuminen lisälaitteiden päälle eivät voi aiheuttaa sisällön ulospääsyä. Esimerkkejä suojaustavoista:

(a) Suojaus poikittaissuuntaisia iskuja vastaan, mikä voi muodostua pitkittäispalkeista, jotka suojaavat säiliötä molemmilta sivuilta keskiviivan korkeudella;

(b) Suojaus kaatumista vastaan, mikä voi muodostua vahvistusrenkaista tai kehikon poikkipalkeista;

(c) Suojaus takaosaan kohdistuvia iskuja vastaan, mikä voi muodostua puskurista tai kehikosta;

(d) Säiliön suojaus iskujen ja kaatumisen aiheuttamalta vahingoittumiselta käyttämällä standardin ISO 1496-3:1995 mukaista ISO-kehikkoa.

6.7.3.14. Rakennetyypin hyväksyminen

6.7.3.14.1. Jokaisella uudella UN-säiliön rakennetyypillä on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen antama hyväksymistodistus. Tämän todistuksen on vahvistettava, että UN-säiliö on mainitun laitoksen tarkastama sekä se on aiottuun käyttöön soveltuva ja vastaa tämän luvun vaatimuksia sekä tarvittaessa kohdan 4.2.4.2.6 UN-säiliön soveltamisehdon T50 kaasuja koskevia määräyksiä. Jos UN-säiliöitä valmistetaan sarjatuotantona muuttamatta rakennetta, on todistus voimassa koko sarjalle. Todistuksessa on mainittava prototyypin tarkastuspöytäkirja, kuljetettavaksi sallitut kaasut, säiliön rakennemateriaalit ja hyväksymisnumero. Hyväksymisnumerossa on oltava sen valtion tunnus, jossa hyväksyntä on myönnetty, ts. kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama kansallisuustunnus, sekä rekisteröintinumero. Todistuksessa on mainittava mahdolliset kohdan 6.7.1.2 mukaiset vaihtoehtoiset ratkaisut. Rakennetyypin hyväksymistodistusta saa käyttää pienemmille UN-säiliöille, jotka on valmistettu samanlaisista ja paksuudeltaan vastaavista materiaaleista, samalla valmistustekniikalla ja käyttäen samanlaisia tukia sekä samanlaisia sulkimia ja muita varusteita.

6.7.3.14.2. Rakennetyypin hyväksyntää varten on prototyypin tarkastuspöytäkirjan sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

(a) Standardin ISO 1496-3:1995 mukaisen testauksen tulokset kehikolle;

(b) Kohdan 6.7.3.15.3 mukaisen käyttöönottotarkastuksen tulokset; ja

(c) Jos sovellettavissa, kohdan 6.7.3.15.1 mukaisen törmäyskokeen tulokset.

6.7.3.15. Tarkastus ja testaus

6.7.3.15.1. UN-säiliöiden, jotka vastaavat CSC-sopimuksen (the International Convention for Safe Containers 1972, kansainvälinen sopimus turvallisista konteista) määritelmää "kontti", jokaista rakennetyyppiä edustavalle prototyypille on tehtävä törmäyskoe. On osoitettava, että prototyyppi kestää vähintään täyteen kuormatun UN-säiliön 4-kertaisen (4 g) suurimman sallitun bruttomassan (MPGM) aiheuttaman törmäysvoiman sen ajan, jonka mekaanisen iskun vaikutus rautatiekuljetuksessa tyypillisesti kestää. Seuraavassa on luettelo standardeista, joissa on kuvattu sallitut törmäyskokeen suorittamismenetelmät:

- Association of American Railroads,

Manual of Standards and Recommended Practices,

Specifications for Acceptability of Tank Containers (AAR.600), 1992

- Canadian Standards Association (CSA),

Highway Tanks and Portable Tanks for the Transportation of Dangerous Goods (B620-1987)

- Deutche Bahn AG

Zentralbereich Technik, Minden,

Portable tanks, longitudinal dynamic impact test

- Société National des Chemins de Fer Francais

CNEST 002-1996

Tank Containers, longitudinal external stresses and dynamic impact test

- Spoornet, South Africa

Engineering Development Centre (EDC)

Testing of ISO Tank Containers

Method EDC/TES/023/000/1991-06

6.7.3.15.2. Jokainen UN-säiliö ja sen eri varusteet on tarkastettava ja testattava ennen ensimmäistä käyttöönottoa (käyttöönottotarkastus) ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein (viiden vuoden välein tehtävä määräaikaistarkastus). Tämän lisäksi viiden vuoden välein tehtävien tarkastusten välillä on suoritettava välitarkastus (2,5 vuoden välein tehtävä määräaikaistarkastus). 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen saa tehdä 3 kuukauden kuluessa ennen tai jälkeen määrätyn päivän. Riippumatta viimeisestä määräaikaistarkastuksesta on ylimääräinen tarkastus tehtävä tarvittaessa kohdan 6.7.3.15.7 mukaisesti.

6.7.3.15.3. UN-säiliön käyttöönottotarkastuksen on sisällettävä rakennetyypin mukaisuuden toteaminen, UN-säiliön ja sen lisälaitteiden sisä- ja ulkopuolinen tarkastus ottaen huomioon kuljetettavat jäähdyttämättömät nesteytetyt kaasut ja painekoe, jossa käytetään kohdan 6.7.3.3.2 mukaisia koepaineita. Painekokeen saa suorittaa vesipainekokeena tai käyttäen muuta nestettä tai kaasua, jos toimivaltainen viranomainen tai sen tunnustama laitos hyväksyy menettelyn. Ennen UN-säiliön käyttöönottoa on myös tehtävä tiiviyskoe sekä kaikkien käyttölaitteiden toimintatarkastus. Jos säiliölle ja sen laitteille on tehty painekoe erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe. Kaikki täyden kuormituksen alaiseksi joutuvat säiliön hitsisaumat on tarkastettava käyttöönottotestauksessa radiografisella, ultraääneen perustuvalla tai muulla sopivalla ainetta rikkomattomalla koemenetelmällä. Tämä ei koske ulkovaippaa.

6.7.3.15.4. Viiden vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen on sisällettävä sisä- ja ulkopuolinen tarkastus sekä yleensä nestepainekoe. Verhous, lämpöeristys ja vastaavat on poistettava vain niiltä osin kuin se on tarpeellista UN-säiliön kunnon tarkastamiseksi. Jos säiliölle ja sen laitteille on tehty painekoe erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe.

6.7.3.15.5. 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen on sisällettävä vähintään UN-säiliön ja sen lisälaitteiden sisä- ja ulkopuolinen tarkastus ottaen huomioon kuljetettavat jäähdyttämättömät nesteytetyt kaasut, tiiviyskoe ja kaikkien käyttölaitteiden toimintatarkastus. Verhous, lämpöeristys ja vastaavat on poistettava vain niiltä osin kuin se on tarpeellista UN-säiliön kunnon tarkastamiseksi. Toimivaltainen viranomainen tai sen tunnustama laitos voi antaa luvan 2,5 vuoden välein tehtävästä sisäpuolisesta tarkastuksesta luopumisesta tai korvaamisesta muilla testausmenetelmillä tai tarkastusmenettelyillä yhden aineen kuljetukseen tarkoitetuille UN-säiliöille.

6.7.3.15.6. UN-säiliötä ei saa täyttää ja antaa kuljetettavaksi sen jälkeen, kun määräaika viimeisestä 5 tai 2,5 vuoden välein tehtävästä kohdan 6.7.3.15.2 mukaisesta määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen. Kuitenkin UN-säiliötä, joka on täytetty ennen kuin määräaika viimeisestä määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen, saa kuljettaa enintään kolme kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta. Lisäksi UN-säiliötä saa kuljettaa viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisen jälkeen:

(a) tyhjentämisen jälkeen ennen puhdistusta ja seuraavaa täyttämistä, jos kuljetus tapahtuu seuraavaa vaadittua testausta tai tarkastusta varten, ja

(b) enintään kuusi kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta vaarallisten aineiden palauttamiseksi asianmukaista hävittämistä tai kierrätystä varten, ellei toimivaltainen viranomainen ole toisin määrännyt. Tieto tästä poikkeuksesta on mainittava rahtikirjassa.

6.7.3.15.7. Ylimääräinen tarkastus on tehtävä, jos UN-säiliössä on havaittavissa vaurioita, korroosiota tai puutteita tiiveydessä taikka muita puutteita, jotka voivat vaikuttaa UN-säiliön turvallisuuteen. Ylimääräisen tarkastuksen laajuus riippuu UN-säiliön vaurion laajuudesta tai kunnon heikentymisen määrästä. Ylimääräisen tarkastuksen on sisällettävä vähintään kohdan 6.7.3.15.5 mukaiset 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen toimet.

6.7.3.15.8. Sisä- ja ulkopuolisen tarkastuksen on taattava, että:

(a) säiliöstä on tarkastettu pistesyöpymiset, korroosio, hankaumat, lommot, vääntymiset, hitsisaumojen viat tai muu kunto mukaan lukien puutteet tiiveydessä, mikä voisi tehdä UN-säiliöstä kuljetuksessa epäluotettavan;

(b) putkistoista, venttiileistä sekä tiivisteistä on tarkastettu korroosio, viat tai muu kunto mukaan lukien puutteet tiiveydessä, mikä voisi tehdä UN-säiliöstä täytössä, tyhjennyksessä tai kuljetuksessa epäluotettavan;

(c) miesaukkojen kansien kiristyslaitteet ovat kunnossa ja miesaukkojen kannet tai tiivisteet eivät vuoda;

(d) puuttuvat tai löystyneet pultit tai mutterit laippaliitoksissa tai umpilaipoissa on korvattu tai kiristetty;

(e) missään varolaitteissa ja -venttiileissä ei ole korroosiota, vääntymistä tai vaurioita tai vikoja, jotka voisivat haitata niiden normaalitoimintaa. Kaukosäädettäviä suljinlaitteita ja itsesulkeutuvia sulkuventtiilejä on kokeiltava niiden toimintakunnon osoittamiseksi;

(f) vaaditut merkinnät UN-säiliössä ovat selvästi luettavissa ja sovellettavien vaatimusten mukaisia; ja

(g) UN-säiliön kehikko, tuet ja nostolaitteet ovat moitteettomassa kunnossa.

6.7.3.15.9. Toimivaltaisen viranomaisen tai tämän tunnustaman laitoksen hyväksymän asiantuntijan on suoritettava tai vahvistettava kohtien 6.7.3.15.1, 6.7.3.15.3, 6.7.3.15.4, 6.7.3.15.5 ja 6.7.3.15.7 mukaiset tarkastukset ja testaukset. Kun painekoe on osa tarkastusta ja testausta, on se tehtävä UN-säiliön merkintäkilpeen merkityllä paineella. Paineen alaisena UN-säiliöstä on tarkastettava mahdolliset säiliön, putkiston tai laitteiden vuodot.

6.7.3.15.10. Kaikissa tapauksissa, joissa säiliölle on tehty leikkaus-, poltto- tai hitsaustöitä, on tämän työn oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymä ottaen huomioon säiliön valmistamisessa käytetty tunnustettu painelaitekoodi. Työn jälkeen on suoritettava painekoe alkuperäisellä koepaineella.

6.7.3.15.11. Jos säiliössä huomataan turvallisuuteen vaikuttavia vikoja, ei sitä saa ottaa uudelleen käyttöön ennen kuin se on kunnostettu ja testit on uusittu ja läpäisty.

6.7.3.16. Merkintä

6.7.3.16.1. Jokaisessa UN-säiliössä on oltava pysyvästi kiinnitettynä korroosiota kestävästä metallista valmistettu merkintäkilpi helposti luoksepäästävässä kohdassa, josta tiedot voidaan helposti tarkastaa. Jos UN-säiliön laitteistojen sijoituksesta johtuen merkintäkilpeä ei voi pysyvästi kiinnittää säiliöön, on itse säiliöön merkittävä vähintään painelaitekoodissa vaaditut tiedot. Vähintään seuraavat tiedot on merkittävä kilpeen meistämällä tai muulla vastaavalla menetelmällä.

Valmistajamaa

>TAULUKON PAIKKA>

Valmistaja tai valmistajan merkki

Valmistajan antama valmistusnumero

Tyyppihyväksynnän antanut tunnustettu laitos

Omistajan rekisteröintinumero

Valmistusvuosi

Painelaitekoodi, jonka mukaan säiliö on suunniteltu

Koepaine ... bar/kPa, (ylipaine)(75)

Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) ... bar/kPa, (ylipaine)(76)

Ulkoinen suunnittelupaine(77) ... bar/kPa, (ylipaine)(78)

Suunnittelulämpötilaväli ... °C - ... °C

Suunnittelun referenssilämpötila ... °C

Vesitilavuus 20 °C lämpötilassa ... litraa

Käyttöönottotestauksessa painekokeen ajankohta ja asiantuntijan tunnus

Säiliön materiaali(t) ja viittaus (-kset) materiaalistandardeihin

Vertailuteräksen vastaava seinämän paksuus ... mm

Viimeisimmän (-pien) määräaikaistestauksen (-ien) ajankohta ja tyyppi

Kuukausi ... vuosi ... koepaine ... bar/kPa, (ylipaine)(79)

Viimeisimmän tarkastuksen suorittaneen tai vahvistaneen asiantuntijan leima

6.7.3.16.2. Seuraavat tiedot on merkittävä joko itse UN-säiliöön tai kiinteästi UN-säiliöön asennettuun metalliseen merkintäkilpeen:

Haltijan nimi

Kuljetettavaksi sallittu(-tut) jäähdyttämätön(-ttömät) nesteytetty(-yt) kaasu(-t)

Jokaisen kuljetettavaksi sallitun kaasun suurin sallittu täytös ... kg

Suurin sallittu bruttomassa (MPGM) ... kg

Säiliön massa tyhjänä (taara) ... kg

Huom.

Kuljetettavien jäähdyttämättömien nesteytettyjen kaasujen merkinnän osalta, ks. myös osa 5.

6.7.3.16.3. Jos UN-säiliö on suunniteltu ja hyväksytty avomerikuljetuksiin, merkintäkilpeen on merkittävä: "OFFSHORE PORTABLE TANK".

6.7.4. Jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden suunnittelua, rakennetta, tarkastusta ja testausta koskevat vaatimukset

6.7.4.1. Määritelmät

Tämän kohdan määritelmät:

UN-säiliö tarkoittaa eri kuljetusmuodoissa käytettävää lämpöeristettyä säiliötä, jonka tilavuus on yli 450 litraa. UN-säiliöön kuuluvat säiliöön kiinnitetyt käyttölaitteet ja rakenteelliset varusteet, jotka ovat tarpeellisia jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetuksessa. UN-säiliön on oltava täytettävissä ja tyhjennettävissä ilman rakenteellisten varusteiden irrottamista. Siinä on oltava säiliön ulkopuolisia stabiloivia osia ja sen on oltava nostettavissa täytenä. Se on pääasiallisesti suunniteltava siten, että se voidaan kuormata kuljettavaan ajoneuvoon tai laivaan ja se on varustettava ohjauslevyillä, kiinnitysjärjestelmillä tai lisävarusteilla, jotka helpottavat mekaanista käsittelyä. Säiliöajoneuvoja, säiliövaunuja, muusta materiaalista kuin metallista valmistettuja säiliöitä, IBC-pakkauksia, kaasupulloja ja muita astioita ei pidetä UN-säiliöinä;

Säiliökokonaisuus (tank) (jatkossa käytetty termiä "säiliö") tarkoittaa kokoonpanoa, joka tavallisesti koostuu joko:

(a) ulkovaipasta ja yhdestä tai useammasta sisäsäiliöstä, säiliön(-iden) ja ulkovaipan välistä ilma on poistettu (tyhjiöeristys) ja se voi sisältää lämpöeristysjärjestelmän; tai

(b) ulkovaipasta ja sisäsäiliöstä, joiden välissä on kiinteää lämpöeristävää materiaalia (esim. kiinteää vaahtoa) oleva välikerros;

Säiliö tarkoittaa UN-säiliön osaa, joka pitää sisällään kuljetettavaksi tarkoitetun jäähdytetyn nesteytetyn kaasun mukaan lukien aukot ja niiden sulkimet, mutta joka ei sisällä käyttölaitteita tai ulkopuolisia rakenteellisia varusteita;

Ulkovaippa tarkoittaa eristyksen ulkopuolista peitelevyä tai päällystettä, joka voi olla osa eristysjärjestelmää;

Käyttölaitteet tarkoittavat mittaus-, täyttö-, tyhjennys-, tuuletus-, varo-, paineistus-, jäähdytys- ja lämpöeristyslaitteita;

Rakenteelliset varusteet tarkoittavat säiliön ulkopuolisia vahvistamiseen, kiinnittämiseen, suojaamiseen ja stabilointiin käytettäviä osia;

Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) tarkoittaa suurinta sallittua tehollista ylipainetta käyttökunnossa olevan täytetyn UN-säiliön yläosassa, mukaan lukien suurin tehollinen paine täytön ja tyhjennyksen aikana;

Koepaine tarkoittaa painekokeen aikana säiliön yläosassa muodostuvaa enimmäisylipainetta;

Tiiviyskoe tarkoittaa koetta, jossa käytetään kaasua ja jossa säiliö käyttölaitteineen koeponnistetaan tehollisella sisäisellä paineella, joka on vähintään 90 % suurimmasta sallitusta käyttöpaineesta (MAWP);

Suurin sallittu bruttomassa (MPGM) tarkoittaa tyhjän UN-säiliön ja suurimman sallitun kuljetuskuorman yhteismassaa;

Viipymäaika tarkoittaa aikaa, joka kuluu ensimmäisen täytön suorittamisesta siihen, että lämpenemisen aiheuttama paineen nousu saavuttaa paineenrajoituslaitteen alhaisimman asetuspaineen.

Vertailuteräs tarkoittaa terästä, jonka murtolujuus on 370 N/mm2 ja murtovenymä on 27 %;

Alin suunnittelulämpötila tarkoittaa säiliön suunnittelussa ja valmistuksessa käytettävää lämpötilaa, joka ei ole sisällön alinta (kylmintä) lämpötilaa (käyttölämpötilaa) korkeampi tavanomaisissa täytön ja tyhjennyksen aikaisissa olosuhteissa sekä kuljetusolosuhteissa.

6.7.4.2. Suunnittelua ja rakennetta koskevat yleiset vaatimukset

6.7.4.2.1. Säiliöt on suunniteltava ja valmistettava toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman painelaitekoodin mukaisesti. Säiliöt ja ulkovaipat on valmistettava muokattavasta metallista. Ulkovaipat on valmistettava teräksestä. Muita materiaaleja kuin metallia saa käyttää säiliön ja ulkovaipan välillä oleviin kiinnityksiin ja tukiin edellyttäen, että materiaaliominaisuuksien on todettu olevan riittäviä alimmassa suunnittelulämpötilassa. Materiaalien on oltava pääasiallisesti kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia. Hitsattuihin säiliöihin ja ulkovaippoihin saa käyttää vain materiaalia, jonka hitsattavuus on täysin osoitettu. Hitsaussaumat on tehtävä ammattitaitoisesti ja niiden on oltava täysin turvallisia. Säiliöt on sopivalla tavalla lämpökäsiteltävä hitsausliitoksen ja hitsisauman lämpömuutosvyöhykkeiden riittävän sitkeyden takaamiseksi, jos se valmistusprosessin tai materiaalin kannalta on tarpeellista. Materiaalivalinnassa on otettava huomioon alimmassa suunnittelulämpötilassa mahdollisesti esiintyvä haurasmurtuma, vetyhaurastuma ja jännityskorroosio sekä iskunkestävyys. Käytettäessä hienoraeterästä materiaalispesifikaation mukainen taattu myötöraja saa olla enintään 460 N/mm2 ja taatun murtolujuuden yläraja saa olla enintään 725 N/mm2. UN-säiliöiden materiaalin on sovelluttava kuljetuksen aikaisiin ympäristöolosuhteisiin.

6.7.4.2.2. Kaikkien UN-säiliön osien, mukaan lukien lisälaitteet, tiivisteet ja putkistot, joiden voidaan olettaa tavallisesti joutuvan kosketukseen kuljetettavan jäähdytetyn nesteytetyn kaasun kanssa, on oltava yhteensopivia tämän jäähdytetyn nesteytetyn kaasun kanssa.

6.7.4.2.3. On vältettävä erilaisten metallien kosketusta, mikä voi saada aikaan galvaanisesta korroosiosta aiheutuvia vaurioita.

6.7.4.2.4. Lämpöeristysjärjestelmään on sisällyttävä säiliön(-t) täysin peittävä suoja, joka on valmistettu tehokkaasta eristemateriaalista. Ulkovaipan on suojattava ulkopuolista eristettä siten, että kosteuden sisäänpääsy ja muu vahingoittuminen tavanomaisessa kuljetusolosuhteissa on estetty.

6.7.4.2.5. Jos ulkovaippa on kaasutiivis, on se varustettava laitteella, joka estää vaarallisen paineen muodostumisen eristekerrokseen.

6.7.4.2.6. Jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen, joiden kiehumispiste ilmakehän paineessa on alle - 182 °C, kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden rakenteessa ei saa olla materiaaleja, jotka voivat reagoida hapen kanssa tai happirikkaassa ympäristössä vaarallisesti, jos tällaiset materiaalit ovat osa lämpöeristystä ja jos on olemassa vaara, että tällaiset materiaalit joutuvat kosketukseen hapen tai happirikkaan nesteen kanssa.

6.7.4.2.7. Eristemateriaalit eivät saa kohtuuttomasti huonontua käytössä.

6.7.4.2.8. Referenssiviipymäaika on määritettävä jokaiselle UN-säiliössä kuljetettavaksi aiotulle jäähdytetylle nesteytetylle kaasulle.

6.7.4.2.8.1. Referenssiviipymäaika on määritettävä toimivaltaisen viranomaisen tunnustamalla menetelmällä ja ottaen huomioon:

(a) Eristysjärjestelmän tehokkuus määritettynä kohdan 6.7.4.2.8.2 mukaisesti;

(b) Alhaisin paineenrajoituslaitteen(-iden) asetuspaine;

(c) Alkuperäiset täyttöolosuhteet;

(d) Oletettuna ympäristön lämpötilana käytetään 30 °C;

(e) Kuljetettavaksi aiotun yksittäisen jäähdytetyn nesteytetyn kaasun fysikaaliset ominaisuudet.

6.7.4.2.8.2. Eristysjärjestelmän tehokkuus (lämpövuoto watteina) on määritettävä UN-säiliön tyyppitestauksessa toimivaltaisen viranomaisen tunnustamalla tavalla. Tämän testauksen on sisällettävä joko:

(a) Vakiopainekoe (esim. ilmakehän paineessa), jossa mitataan jäähdytetyn nesteytetyn kaasun häviö tietyllä ajanjaksolla; tai

(b) Suljetun järjestelmän koe, jossa mitataan paineen nousu säiliössä tietyllä ajanjaksolla.

Ilmakehän paineen vaihtelu on otettava huomioon suoritettaessa vakiopainekoetta. Kummassakin kokeessa on tehtävä korjaukset ympäristön lämpötilan suhteen, jos lämpötila vaihtelee oletetusta ympäristön 30 °C:n referenssilämpötilasta.

Huom.

Todellisen viipymäajan määrittäminen ennen jokaista kuljetusta, ks. 4.2.3.7.

6.7.4.2.9. Ulkovaipan on kestettävä kaksoisseinämäisessä tyhjiöeristetyssä säiliössä ulkoinen suunnittelupaine, vähintään 100 kPa (1 bar) (ylipaine), joka on laskettu tunnustetun teknisen koodin mukaisesti, tai vähintään laskettu kriittinen kokoonpuristumispaine, 200 kPa (2 bar) (ylipaine). Sisäiset ja ulkoiset vahvisteet voidaan ottaa mukaan laskettaessa ulkovaipan kykyä kestää ulkoista painetta.

6.7.4.2.10. UN-säiliöihin on suunniteltava ja valmistettava tukia, joilla saadaan aikaan kuljetuksen ajaksi tukeva alusta, sekä sopivia nosto- ja kiinnityslaitteita.

6.7.4.2.11. UN-säiliöt on suunniteltava kestämään vähintään sisällön aiheuttama sisäinen paine sekä tavanomaisten käsittely- ja kuljetusolosuhteiden aiheuttamat staattiset ja dynaamiset rasitukset sekä lämpörasitukset ilman, että sisältöä vuotaa ulos. Suunnittelussa on osoitettava, että näiden rasituksien toistuvan vaikutuksen aiheuttama väsyminen UN-säiliön koko oletettavan käyttöiän ajan on otettu huomioon.

6.7.4.2.12. UN-säiliöiden ja niiden kiinnityslaitteiden on suurimmalla sallitulla kuormalla kestettävä seuraavat erikseen vaikuttavat staattiset voimat:

(a) Kulkusuunnassa: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa (MPGM) kerrottuna painovoiman (g)(80) aiheuttamalla kiihtyvyydellä;

(b) Vaakatasossa kohtisuorassa kulkusuuntaan nähden: suurin sallittu bruttomassa (MPGM) (kun kulkusuunta ei ole selvästi todettavissa: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa) kerrottuna painovoiman (g)(81) aiheuttamalla kiihtyvyydellä;

(c) Pystysuoraan ylöspäin: suurin sallittu bruttomassa (MPGM) kerrottuna painovoiman (g)(82) aiheuttamalla kiihtyvyydellä; ja

(d) Pystysuoraan alaspäin: kaksi kertaa suurin sallittu bruttomassa (MPGM) (kokonaiskuorma mukaan lukien painovoiman vaikutus) kerrottuna painovoiman (g)(83) aiheuttamalla kiihtyvyydellä.

6.7.4.2.13. Jokaiselle kohdassa 6.7.4.2.12 mainittujen voimien vaikutukselle on otettava huomioon seuraava varmuuskerroin:

(a) Materiaaleilla, joilla on selvä myötöraja: varmuuskerroin 1,5 taatun myötörajan suhteen; ja

(b) Materiaaleilla, joilla ei ole selvää myötörajaa: varmuuskerroin 1,5 taatun 0,2 %:n venymärajan suhteen ja austeniittisilla teräksillä 1 %:n venymärajan suhteen.

6.7.4.2.14. Myötörajan tai venymärajan arvon on oltava kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia arvoja. Käytettäessä austeniittista terästä materiaalistandardien mukaiset myötörajan ja venymärajan vähimmäisarvot saadaan ylittää 15 %:lla, jos nämä suuremmat arvot on todistettu oikeiksi materiaalin tarkastustodistuksessa. Jos kyseessä olevalle metallille ei ole olemassa materiaalistandardeja, tai jos käytetään muuta materiaalia kuin metallia, käytettävän myötörajan ja venymärajan arvon on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä.

6.7.4.2.15. Palavien jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut UN-säiliöt on voitava maadoittaa.

6.7.4.3. Suunnittelukriteerit

6.7.4.3.1. Säiliöiden on oltava poikkileikkaukseltaan pyöreitä.

6.7.4.3.2. Säiliöt on suunniteltava ja valmistettava kestämään vähintään koepaine, joka on 1,3 kertaa suurin sallittu käyttöpaine (MAWP). Tyhjiöeristetyissä säiliöissä koepaineen on oltava vähintään 1,3 kertaa MAWP:n ja 100 kPa:n (1 bar:n) summa. Missään tapauksessa koepaine ei saa olla pienempi kuin 300 kPa (3 bar) (ylipaine). Kohtien 6.7.4.4.2-6.7.4.4.7 säiliön seinämän vähimmäispaksuutta koskevat vaatimukset on otettava huomioon.

6.7.4.3.3. Säiliön primaari kalvojännitys σ (sigma) koepaineessa metalleille, joilla on selvä myötöraja tai taattu venymäraja (tavallisesti 0,2 %:n venymäraja tai austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja), ei saa olla suurempi kuin pienin seuraavista arvoista: 0,75 Re tai 0,50 Rm, missä:

Re= myötöraja, N/mm2, tai 0,2 %:n venymäraja tai austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja;

Rm= vähimmäismurtolujuus, N/mm2.

6.7.4.3.3.1. Käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava kansallisten tai kansainvälisten materiaalistandardien mukaisia vähimmäisarvoja. Käytettäessä austeniittista terästä materiaalistandardien mukaiset Re:n ja Rm:n vähimmäisarvot saadaan ylittää 15 %:lla, jos nämä suuremmat arvot on todistettu oikeiksi materiaalin tarkastustodistuksessa. Jos kyseessä olevalle teräkselle ei ole olemassa materiaalistandardeja, käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymiä.

6.7.4.3.3.2. Teräksiä, joilla Re/Rm-suhde on yli 0,85, ei saa käyttää hitsattujen säiliöiden rakennemateriaalina. Tämän suhteen määrittämisessä käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava materiaalin tarkastustodistuksen mukaisia arvoja.

6.7.4.3.3.3. Säiliön rakennemateriaalina käytetyn teräksen murtovenymän (prosentteina) on oltava vähintään, kuitenkin hienoraeteräkselle vähintään 16 % ja muille teräksille vähintään 20 %. Säiliön rakennemateriaalina käytetyn alumiinin tai alumiiniseoksen murtovenymän (prosentteina) on oltava vähintään, kuitenkin vähintään 12 %.

6.7.4.3.3.4. Materiaalin todellisten arvojen määrittämisessä on varmistettava, että koesauvat on otettu metallilevystä poikittain valssaussuuntaan nähden. Murtovenymä on mitattava koesauvoilla, joilla on suorakulmainen poikkileikkauspinta, standardin ISO 6892:1998 mukaisesti käyttäen 50 mm mittapituutta.

6.7.4.4. Säiliön seinämän vähimmäispaksuus

6.7.4.4.1. Säiliön seinämän vähimmäispaksuuden on oltava suurempi seuraavista arvoista:

(a) Kohtien 6.7.4.4.2-6.7.4.4.7 vaatimuksien mukaisesti määritetty vähimmäispaksuus; ja

(b) Tunnustetun painelaitekoodin mukaisesti, ottaen huomioon kohdan 6.7.4.3 vaatimukset, määritetty vähimmäispaksuus.

6.7.4.4.2. Halkaisijaltaan enintään 1,80 m olevien säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 5 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia. Halkaisijaltaan yli 1,80 m olevien säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 6 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia.

6.7.4.4.3. Halkaisijaltaan enintään 1,80 m olevien tyhjiöeristettyjen säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 3 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia. Halkaisijaltaan yli 1,80 m olevien säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 4 mm käytettäessä vertailuterästä tai vastaava paksuus käytettäessä muuta metallia.

6.7.4.4.4. Tyhjiöeristetyissä säiliöissä ulkovaipan ja säiliön seinämän yhteispaksuuden on vastattava kohdan 6.7.4.4.2 vähimmäispaksuutta, itse säiliön seinämän paksuuden on oltava vähintään kohdan 6.7.4.4.3 vähimmäispaksuus.

6.7.4.4.5. Säiliöiden seinämien paksuuden on oltava vähintään 3 mm riippumatta rakennemateriaalista.

6.7.4.4.6. Muille metalleille seinämien vähimmäispaksuus, joka vastaa vertailuteräksen paksuudelle kohdissa 6.7.4.4.2-6.7.4.4.3 esitettyjä arvoja, on määritettävä seuraavalla kaavalla:

>PIC FILE= "L_2004018FI.085001.TIF">

missä:

e1= käytettävän metallin vaadittu vastaava paksuus (mm);

e0= kohtien 6.7.4.4.2 ja 6.7.4.4.3 mukainen vertailuteräksen vähimmäispaksuus (mm);

Rm1= käytettävän metallin taattu vähimmäismurtolujuus (N/mm2) (ks. 6.7.4.3.3);

A1= käytettävän metallin kansallisten tai kansainvälisten standardien mukainen taattu vähimmäismurtovenymä (%).

6.7.4.4.7. Missään tapauksessa ei seinämän paksuus saa olla pienempi kuin mitä kohdissa 6.7.4.4.1-6.7.4.4.5 on esitetty. Kaikkien säiliön osien seinämien paksuuden on oltava vähintään kohtien 6.7.4.4.1-6.7.4.4.6 mukainen. Korroosiovara ei saa sisältyä näihin arvoihin.

6.7.4.4.8. Säiliön päätyjen ja lieriömäisen osan kiinnitys ei saa aiheuttaa seinämän paksuuteen jyrkkää muutosta.

6.7.4.5. Käyttölaitteet

6.7.4.5.1. Käyttölaitteet on asennettava siten, etteivät ne voi repeytyä irti tai vaurioitua käsittelyn ja kuljetuksen aikana. Jos kehikon ja säiliön tai ulkovaipan ja säiliön väliset kytkennät sallivat suhteellisen liikkumisen, laitteet on kiinnitettävä siten, ettei tällainen liikkuminen aiheuta osien vahingoittumisvaaraa. Ulkopuoliset tyhjennyslaitteet (putkien liitännät, suljinlaitteet), sulkuventtiili ja sen istukka on suojattava ulkopuolisten voimien aiheuttamalta repeytymiseltä (esimerkiksi heikennysurilla). Täyttö- ja tyhjennyslaitteet (mukaan lukien laipat tai kierresulkimet) ja mahdolliset suojakuvut on voitava varmistaa tahattomaa aukeamista vastaan.

6.7.4.5.2. Palavien jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden kaikki täyttö- ja tyhjennysaukot on varustettava vähintään kolmella peräkkäisellä toisistaan riippumattomalla sulkulaitteella, joista ensimmäinen on sulkuventtiili, joka on sijoitettu niin lähelle ulkovaippaa kuin käytännössä on mahdollista, toinen on sulkuventtiili ja kolmas on umpilaippa tai vastaava laite. Ulkovaippaa lähinnä sijaitsevan sulkulaitteen on oltava nopeasti sulkeutuva laite, joka sulkeutuu automaattisesti UN-säiliön lähtiessä tahattomasti liikkeelle täytön tai tyhjennyksen aikana tai tulipalon sattuessa. Tämän laitteen on oltava myös kaukosäädöllä suljettavissa.

6.7.4.5.3. Palamattomien jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen UN-säiliöiden kaikki täyttö- ja tyhjennysaukot on varustettava vähintään kahdella peräkkäisellä toisistaan riippumattomalla sulkulaitteella, joista ensimmäinen on sulkuventtiili, joka on sijoitettu niin lähelle ulkovaippaa kuin käytännössä on mahdollista, ja toinen on umpilaippa tai vastaava laite.

6.7.4.5.4. Putkiston osissa, jotka voidaan sulkea kummastakin päästä ja joiden sisään voi jäädä nesteitä, on oltava automaattinen paineentasausjärjestelmä estämään liiallinen paineen nousu putkistossa.

6.7.4.5.5. Tyhjiöeristetyissä säiliöissä ei tarvitse olla tarkastusaukkoa.

6.7.4.5.6. Ulkopuoliset varusteet on ryhmiteltävä yhteen sikäli kuin se käytännössä on mahdollista.

6.7.4.5.7. UN-säiliön jokaisessa putkiyhteessä on oltava niiden käyttöä ilmaiseva selvä merkintä.

6.7.4.5.8. Jokainen sulkuventtiili tai muu suljin on suunniteltava ja valmistettava vähintään säiliön suurinta sallittua käyttöpainetta (MAWP) vastaavalle nimellispaineelle ottaen huomioon kuljetuksen aikaiset lämpötilaodotukset. Kaikki sulkuventtiilit, joissa on kierrekarat, on suljettava kiertämällä säätöpyörää myötäpäivään. Muiden sulkuventtiilien suljinten suunta (auki- ja kiinni-asento) on selvästi ilmaistava. Kaikki sulkuventtiilit on suunniteltava siten, etteivät ne voi tahattomasti aueta.

6.7.4.5.9. Jos käytetään paineistuslaitetta, on tähän laitteeseen johtavissa nesteiden ja höyryjen putkiyhteissä oltava venttiili. Sijoituksen on oltava niin lähellä ulkovaippaa kuin käytännössä on mahdollista estämään sisällön häviö, jos paineistuslaite vaurioituu.

6.7.4.5.10. Putkistot on suunniteltava, valmistettava ja asennettava lämpölaajenemisen ja -supistumisen, mekaanisen iskun ja värähtelyn aiheuttamaa vaurioitumista ehkäisevällä tavalla. Kaikkien putkistojen on oltava sopivaa materiaalia. Palon aiheuttaman vuodon estämiseksi on yhteessä, joka on ulkovaipan ja ulosoton ensimmäisen sulkimen välillä, käytettävä vain teräsputkistoja ja hitsattuja liitoksia. Sulkimen liittäminen tähän yhteeseen on tehtävä toimivaltaista viranomaista tai sen tunnustamaa laitosta tyydyttävällä tavalla. Muualla putkiliitokset on hitsattava tarvittaessa.

6.7.4.5.11. Kupariputkien liitoksien on oltava kovajuotettuja tai niissä on oltava yhtä vahva metalliliitos. Juotosmateriaalin sulamispisteen on oltava vähintään 525 °C. Liitokset eivät saa heikentää putkiston kestävyyttä, kuten voi käydä putken kierteitä tehtäessä.

6.7.4.5.12. Venttiilien ja lisälaitteiden rakennemateriaaleilla on oltava riittävät ominaisuudet UN-säiliön alhaisimmassa käyttölämpötilassa.

6.7.4.5.13. Koko putkiston ja putkiston rakenneosien murtumispaine ei saa olla alhaisempi kuin korkein seuraavista paineista: neljä kertaa säiliön suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) tai neljä kertaa paine, joka voidaan käytön aikana saada aikaan pumpulla tai muulla laitteella (lukuun ottamatta paineentasauslaitteita).

6.7.4.6. Paineentasauslaitteet

6.7.4.6.1. Jokainen säiliö on varustettava vähintään kahdella jousikuormitetulla paineentasauslaitteella. Paineentasauslaitteet on säädettävä toimimaan vähintään säiliön suurimmassa sallitussa käyttöpaineessa (MAWP) ja niiden on oltava täysin auki paineessa, joka on 110 % suurimmasta sallitusta käyttöpaineesta (MAWP). Päästön jälkeen laitteiden on sulkeuduttava paineessa, joka on enintään 10 % alhaisempi kuin asetuspaine. Laitteiden on pysyttävä suljettuna kaikissa tätä alhaisemmissa paineissa. Paineentasauslaitteiden on kestettävä dynaamisia voimia mukaan lukien nesteen loiskuminen.

6.7.4.6.2. Palamattomille jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille ja vedylle tarkoitetuissa säiliöissä saa lisäksi olla murtolevyt kytkettynä rinnan jousikuormitettujen laitteiden kanssa kohtien 6.7.4.7.2 ja 6.7.4.7.3 mukaisesti.

6.7.4.6.3. Paineentasauslaitteet on suunniteltava siten, että ne estävät vieraiden aineiden sisäänpääsyn sekä kaasun vuotamisen säiliöstä ja vaarallisen ylipaineen kehittymisen.

6.7.4.6.4. Paineentasauslaitteiden on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymiä.

6.7.4.7. Paineentasauslaitteiden puhallusteho ja säätäminen

6.7.4.7.1. Kaikkien asennettujen paineentasauslaitteiden yhteenlasketun puhallustehon on oltava riittävä siten, että paine (mukaan lukien paineen nousu) säiliössä ei ylitä suurinta sallittua käyttöpainetta (MAWP) enemmän kuin 20 %, jos tyhjiöeristetyssä säiliössä menetetään tyhjiö tai kiinteällä materiaalilla eristetyssä säiliössä menetetään 20 % eristyksestä.

6.7.4.7.2. Palamattomille jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille (lukuun ottamatta happea) ja vedylle tarkoitetuissa säiliöissä tämä puhallusteho voidaan saada aikaan käyttämällä murtolevyjä, jotka on kytketty rinnakkain vaadittujen varolaitteiden kanssa. Murtolevyjen on murruttava nimellispaineessa, joka vastaa säiliön koepainetta.

6.7.4.7.3. Kohtien 6.7.4.7.1 ja 6.7.4.7.2 tapauksissa kaikkien asennettujen paineentasauslaitteiden yhteenlasketun puhallustehon on oltava riittävä rajoittamaan paine koepaineeseen tulipalossa.

6.7.4.7.4. Paineentasauslaitteiden vaadittu puhallusteho on laskettava toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman teknisen koodin mukaisesti(84).

6.7.4.8. Paineentasauslaitteiden merkintä

6.7.4.8.1. Jokaisessa paineentasauslaitteessa on oltava seuraava selvä ja pysyvä merkintä:

(a) Asetuspaine (bar tai kPa);

(b) Jousikuormitettujen laitteiden purkautumispaineen sallittu vaihteluväli;

(c) Referenssilämpötila, jonka mukaan murtolevyn nimellismurtumispaine on mitoitettu; ja

(d) Laitteen nimellispuhallusteho standardiolosuhteissa, ilmakuutiometriä sekunnissa (m3/s);

Jos mahdollista, myös seuraava tieto on merkittävä:

(e) Valmistajan nimi ja paineentasauslaitteen tuotenumero.

6.7.4.8.2. Paineentasauslaitteisiin merkitty nimellispuhallusteho on määritettävä standardin ISO 4126-1:1991 mukaisesti.

6.7.4.9. Paineentasauslaitteiden putkiyhteet

6.7.4.9.1. Paineentasauslaitteiden yhteiden on oltava riittävän kokoisia, jotta vaadittu purkaus voi esteettä päästä varolaitteeseen. Sulkuventtiilejä ei saa asentaa säiliön ja paineentasauslaitteiden väliin paitsi, jos huoltoa tai muuta syytä varten on asennettu rinnakkaiset laitteet tai käytössä olevan paineentasauslaitteen sulkuventtiilit on lukittu auki-asentoon tai sulkuventtiilit on kytketty yhteen siten, että kohdan 6.7.4.7 mukaiset vaatimukset aina täyttyvät. Tuuletus- tai paineentasauslaitteeseen johtavassa aukossa ei saa olla mitään estettä, joka voisi rajoittaa tai katkaista virtauksen säiliöstä tähän laitteeseen. Paineentasauslaitteiden poistoaukoista höyryjä ja nesteitä johtavien putkiyhteiden, jos näitä käytetään, on johdettava vapautunut höyry tai neste ulkoilmaan siten, että paineentasauslaitteisiin kohdistuu mahdollisimman pieni vastapaine.

6.7.4.10. Paineentasauslaitteiden sijoittaminen

6.7.4.10.1. Jokainen paineentasauslaitteen läpivienti on oltava säiliön yläosassa niin lähellä säiliön pitkittäis- ja poikittaisakselin leikkauspistettä kuin käytännössä on mahdollista. Kaikkien paineentasauslaitteiden läpivientien on enimmäistäytöllä oltava säiliön höyrytilassa ja laitteiden on oltava siten sijoitettuja, että vapautuva höyry voi esteettä purkautua. Jäähdytetyistä nesteytetyistä kaasuista vapautuva höyry on suunnattava poispäin säiliöstä siten, että purkaus ei painu säiliön pinnalle. Suojalaitteet, jotka ohjaavat höyryvirtausta, ovat sallittuja edellyttäen, että paineentasauslaitteen vaadittu puhallusteho ei siitä vähene.

6.7.4.10.2. On huolehdittava, että asiattomien henkilöiden pääsy paineentasauslaitteiden luo on estetty, ja siitä, että laitteet on suojattu UN-säiliön kaatumisen aiheuttamalta laitteiden vaurioitumiselta.

6.7.4.11. Pinnankorkeuden mittalaitteet

6.7.4.11.1. Jos UN-säiliö ei ole tarkoitettu massan perusteella täytettäväksi, on se varustettava yhdellä tai useammalla pinnankorkeuden mittalaitteella. Lasiset ja muusta helposti särkyvästä materiaalista valmistetut pinnankorkeuden näyttölaitteet, jotka ovat suorassa kosketuksessa säiliön sisällön kanssa, on kielletty.

6.7.4.11.2. Tyhjiöeristetyn UN-säiliön ulkovaipassa on oltava tyhjiömittarille liitäntämahdollisuus.

6.7.4.12. UN-säiliön tuet, kehikot, nosto- ja kiinnityslaitteet

6.7.4.12.1. UN-säiliöihin on suunniteltava ja valmistettava tukia, joilla saadaan aikaan kuljetuksen ajaksi tukeva alusta. Suunnittelussa on otettava huomioon kohdassa 6.7.4.2.12 annetut voimat ja kohdassa 6.7.4.2.13 annetut varmuuskertoimet. Ohjauslevyjä, kehikkoja, jalustoja tai muita vastaavia rakenteita saa käyttää.

6.7.4.12.2. UN-säiliön kiinnitysjärjestelmien (esim. jalustat, kehikot) sekä nosto- ja kiinnityslaitteiden aiheuttamat yhteisjännitykset eivät saa aiheuttaa liiallisia jännityksiä mihinkään säiliön osaan. Kaikkiin UN-säiliöihin on asennettava pysyvät nosto- ja kiinnityslaitteet. Ne on asennettava ensisijaisesti UN-säiliön tukiin, mutta ne saa asentaa myös vahvistuslevyihin, jotka on kiinnitetty säiliön tuentakohtiin.

6.7.4.12.3. Tukien ja kehikkojen suunnittelussa on otettava huomioon ympäristön korroosiovaikutus.

6.7.4.12.4. Haarukkataskut on voitava sulkea. Sulkemislaitteen on oltava pysyvä osa kehikkoa tai se on oltava kiinnitetty pysyvästi kehikkoon. Yksiosastoisessa UN-säiliöissä, joiden pituus on alle 3,65 m, ei tarvitse olla suljettavia haarukkataskuja edellyttäen, että:

(a) säiliö, kaikki varusteet mukaan lukien, on hyvin suojattu trukin haarukan iskuja vastaan; ja

(b) haarukkataskujen keskustojen välinen etäisyys on vähintään puolet UN-säiliön enimmäispituudesta.

6.7.4.12.5. Jos UN-säiliöitä ei ole suojattu kuljetuksen aikana kohdan 4.2.3.3 mukaisesti, on säiliö ja käyttölaitteet suojattava pituus- ja poikittaissuuntaisten iskujen sekä kaatumisen aiheuttamalta vahingoittumiselta. Ulkopuoliset lisälaitteet on suojattava siten, että niihin kohdistuvat iskut tai UN-säiliön kaatuminen lisälaitteiden päälle eivät voi aiheuttaa sisällön ulospääsyä. Esimerkkejä suojaustavoista:

(a) Suojaus poikittaissuuntaisia iskuja vastaan, mikä voi muodostua pitkittäispalkeista, jotka suojaavat säiliötä molemmilta sivuilta keskiviivan korkeudella;

(b) Suojaus kaatumista vastaan, mikä voi muodostua vahvistusrenkaista tai kehikon poikkipalkeista;

(c) Suojaus takaosaan kohdistuvia iskuja vastaan, mikä voi muodostua puskurista tai kehikosta;

(d) Säiliön suojaus iskujen ja kaatumisen aiheuttamalta vahingoittumiselta käyttämällä standardin ISO 1496-3:1995 mukaista ISO-kehikkoa.

(e) UN-säiliön suojaus iskujen ja kaatumisen aiheuttamalta vahingoittumiselta käyttäen tyhjiöeristykselle ulkovaippaa.

6.7.4.13. Rakennetyypin hyväksyminen

6.7.4.13.1. Jokaisella uudella UN-säiliön rakennetyypillä on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen antama hyväksymistodistus. Tämän todistuksen on vahvistettava, että UN-säiliö on mainitun laitoksen tarkastama sekä se on aiottuun käyttöön soveltuva ja vastaa tämän luvun vaatimuksia. Jos UN-säiliöitä valmistetaan sarjatuotantona muuttamatta rakennetta, on todistus voimassa koko sarjalle. Todistuksessa on mainittava prototyypin tarkastuspöytäkirja, kuljetettavaksi sallitut jäähdytetyt nesteytetyt kaasut, säiliön sekä vuorauksen rakennemateriaalit ja hyväksymisnumero. Hyväksymisnumerossa on oltava sen valtion tunnus, jossa hyväksyntä on myönnetty, ts. kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama kansallisuustunnus, sekä rekisteröintinumero. Todistuksessa on mainittava mahdolliset kohdan 6.7.1.2 mukaiset vaihtoehtoiset ratkaisut. Rakennetyypin hyväksymistodistusta saa käyttää pienemmille UN-säiliöille, jotka on valmistettu samanlaisista ja paksuudeltaan vastaavista materiaaleista, samalla valmistustekniikalla ja käyttäen samanlaisia tukia sekä samanlaisia sulkimia ja muita varusteita.

6.7.4.13.2. Rakennetyypin hyväksyntää varten on prototyypin tarkastuspöytäkirjan sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

(a) Standardin ISO 1496-3:1995 mukaisen testauksen tulokset kehikolle;

(b) Kohdan 6.7.4.14.3 mukaisen käyttöönottotarkastuksen tulokset; ja

(c) Jos sovellettavissa, kohdan 6.7.4.14.1 mukaisen törmäyskokeen tulokset.

6.7.4.14. Tarkastus ja testaus

6.7.4.14.1. UN-säiliöiden, jotka vastaavat CSC-sopimuksen (the International Convention for Safe Containers 1972, kansainvälinen sopimus turvallisista konteista) määritelmää "kontti", jokaista rakennetyyppiä edustavalle prototyypille on tehtävä törmäyskoe. On osoitettava, että prototyyppi kestää vähintään täyteen kuormatun UN-säiliön 4-kertaisen (4 g) suurimman sallitun bruttomassan (MPGM) aiheuttaman törmäysvoiman sen ajan, jonka mekaanisen iskun vaikutus rautatiekuljetuksessa tyypillisesti kestää. Seuraavassa on luettelo standardeista, joissa on kuvattu sallitut törmäyskokeen suorittamismenetelmät:

- Association of American Railroads,

Manual of Standards and Recommended Practices,

Specifications for Acceptability of Tank Containers (AAR.600), 1992

- Canadian Standards Association (CSA),

Highway Tanks and Portable Tanks for the Transportation of Dangerous Goods

(B620-1987)

- Deutsche Bahn AG

Zentralbereich Technik, Minden,

Portable tanks, longitudinal dynamic impact test

- Société National des Chemins de Fer Francais

CNEST 002-1996

Tank Containers, longitudinal external stresses and dynamic impact test

- Spoornet, South Africa

Engineering Development Centre (EDC)

Testing of ISO Tank Containers

Method EDC/TES/023/000/1991-06

6.7.4.14.2. Jokainen UN-säiliö ja sen eri varusteet on tarkastettava ja testattava ennen ensimmäistä käyttöönottoa (käyttöönottotarkastus) ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein (viiden vuoden välein tehtävä määräaikaistarkastus). Tämän lisäksi viiden vuoden välein tehtävien tarkastusten välillä on suoritettava välitarkastus (2,5 vuoden välein tehtävä määräaikaistarkastus). 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen saa tehdä 3 kuukauden kuluessa ennen tai jälkeen määrätyn päivän. Riippumatta viimeisestä määräaikaistarkastuksesta on ylimääräinen tarkastus tehtävä tarvittaessa kohdan 6.7.4.14.7 mukaisesti.

6.7.4.14.3. UN-säiliön käyttöönottotarkastuksen on sisällettävä rakennetyypin mukaisuuden toteaminen, UN-säiliön ja sen lisälaitteiden sisä- ja ulkopuolinen tarkastus ottaen huomioon kuljetettavat jäähdytetyt nesteytetyt kaasut ja painekoe, jossa käytetään kohdan 6.7.4.3.2 mukaisia koepaineita. Painekokeen saa suorittaa vesipainekokeena tai käyttäen muuta nestettä tai kaasua, jos toimivaltainen viranomainen tai sen tunnustama laitos hyväksyy menettelyn. Ennen UN-säiliön käyttöönottoa on myös tehtävä tiiviyskoe sekä kaikkien käyttölaitteiden toimintatarkastus. Jos säiliölle ja sen laitteille on tehty painekoe erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe. Kaikki täyden kuormituksen alaiseksi joutuvat hitsisaumat on tarkastettava käyttöönottotestauksessa radiografisella, ultraääneen perustuvalla tai muulla sopivalla ainetta rikkomattomalla koemenetelmällä. Tämä ei koske ulkovaippaa.

6.7.4.14.4. 2,5 ja 5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen on sisällettävä UN-säiliön ja sen lisälaitteiden ulkopuolinen tarkastus ottaen huomioon kuljetettavat jäähdytetyt nesteytetyt kaasut, tiiviyskoe ja kaikkien käyttölaitteiden sekä mahdollisesti käytettävän tyhjiömittarin toimintatarkastus. 2,5 ja 5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen ajaksi säiliöistä, jotka eivät ole tyhjiöeristettyjä, on ulkovaippa ja eriste poistettava vain niiltä osin kuin se on tarpeellista UN-säiliön kunnon tarkastamiseksi.

6.7.4.14.5. Lisäksi 5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen ajaksi säiliöistä, jotka eivät ole tyhjiöeristettyjä, on ulkovaippa ja eriste poistettava, mutta vain niiltä osin kuin se on tarpeellista UN-säiliön kunnon tarkastamiseksi.

6.7.4.14.6. UN-säiliötä ei saa täyttää ja antaa kuljetettavaksi sen jälkeen, kun määräaika viimeisestä 2,5 tai 5 vuoden välein tehtävästä kohdan 6.7.4.14.2 mukaisesta määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen. Kuitenkin UN-säiliötä, joka on täytetty ennen kuin määräaika viimeisestä määräaikaistarkastuksesta on kulunut umpeen, saa kuljettaa enintään kolme kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta. Lisäksi UN-säiliötä saa kuljettaa viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisen jälkeen:

(a) tyhjentämisen jälkeen ennen puhdistusta ja seuraavaa täyttämistä, jos kuljetus tapahtuu seuraavaa vaadittua testausta tai tarkastusta varten, ja

(b) enintään kuusi kuukautta viimeisen määräaikaistarkastuksen määräajan umpeutumisesta vaarallisten aineiden palauttamiseksi asianmukaista hävittämistä tai kierrätystä varten, ellei toimivaltainen viranomainen ole toisin määrännyt. Tieto tästä poikkeuksesta on mainittava rahtikirjassa.

6.7.4.14.7. Ylimääräinen tarkastus on tarpeen, jos UN-säiliössä on havaittavissa vaurioita, ruostuneita alueita tai vuotoa tai muu tila osoittaa puutteita, jotka voivat vaikuttaa UN-säiliön eheyteen. Ylimääräisen tarkastuksen laajuus riippuu UN-säiliön vaurion tai heikentymisen määrästä. Ylimääräisen tarkastuksen on sisällettävä vähintään kohdan 6.7.4.14.4 mukaiset 2,5 vuoden välein tehtävän määräaikaistarkastuksen toimet.

6.7.4.14.8. Käyttöönottotarkastuksessa sisäpuolisen tarkastuksen on taattava, että säiliöstä on tarkastettu pistesyöpymiset, korroosio, hankaumat, lommot, vääntymiset, hitsisaumojen viat tai muu kunto, mikä voisi tehdä UN-säiliöstä kuljetuksessa epäluotettavan.

6.7.4.14.9. Ulkopuolisen tarkastuksen on taattava, että:

(a) ulkopuolisista putkistoista, venttiileistä, mahdollisesta paineistus/jäähdytysjärjestelmästä sekä tiivisteistä on tarkastettu korroosio, viat tai muu kunto mukaan lukien puutteet tiiveydessä, mikä voisi tehdä UN-säiliöstä täytössä, tyhjennyksessä tai kuljetuksessa epäluotettavan;

(b) miesaukkojen kannet tai tiivisteet eivät vuoda;

(c) puuttuvat tai löystyneet pultit tai mutterit laippaliitoksissa tai umpilaipoissa on korvattu tai kiristetty;

(d) missään varolaitteissa ja -venttiileissä ei ole korroosiota, vääntymistä tai vaurioita tai vikoja, jotka voisivat haitata niiden normaalitoimintaa. Kaukosäädettäviä suljinlaitteita ja itsesulkeutuvia sulkuventtiilejä on kokeiltava niiden toimintakunnon osoittamiseksi;

(e) vaaditut merkinnät UN-säiliössä ovat selvästi luettavissa ja sovellettavien vaatimusten mukaisia; ja

(f) UN-säiliön kehikko, tuet ja nostolaitteet ovat moitteettomassa kunnossa.

6.7.4.14.10. Toimivaltaisen viranomaisen tai tämän tunnustaman laitoksen hyväksymän asiantuntijan on suoritettava tai vahvistettava kohtien 6.7.4.14.1, 6.7.4.14.3, 6.7.4.14.4, 6.7.4.14.5 ja 6.7.4.14.7 mukaiset tarkastukset ja testaukset. Kun painekoe on osa tarkastusta ja testausta, on se tehtävä UN-säiliön merkintäkilpeen merkityllä paineella. Paineen alaisena UN-säiliöstä on tarkastettava mahdolliset säiliön, putkiston tai laitteiden vuodot.

6.7.4.14.11. Kaikissa tapauksissa, joissa säiliölle on tehty leikkaus-, poltto- tai hitsaustöitä, on tämän työn oltava toimivaltaisen viranomaisen tai sen tunnustaman laitoksen hyväksymä ottaen huomioon säiliön valmistamisessa käytetty tunnustettu painelaitekoodi. Työn jälkeen on suoritettava painekoe alkuperäisellä koepaineella.

6.7.4.14.12. Jos säiliössä huomataan turvallisuuteen vaikuttavia vikoja, ei sitä saa ottaa uudelleen käyttöön ennen kuin se on kunnostettu ja testit on uusittu ja läpäisty.

6.7.4.15. Merkintä

6.7.4.15.1. Jokaisessa UN-säiliössä on oltava pysyvästi kiinnitettynä korroosiota kestävästä metallista valmistettu merkintäkilpi helposti luoksepäästävässä kohdassa, josta tiedot voidaan helposti tarkastaa. Jos UN-säiliön laitteistojen sijoituksesta johtuen merkintäkilpeä ei voi pysyvästi kiinnittää säiliöön, on itse säiliöön merkittävä vähintään painelaitekoodissa vaaditut tiedot. Vähintään seuraavat tiedot on merkittävä kilpeen meistämällä tai muulla vastaavalla menetelmällä.

Valmistajamaa

>TAULUKON PAIKKA>

Valmistaja tai valmistajan merkki

Valmistajan antama valmistusnumero

Tyyppihyväksynnän antanut tunnustettu laitos

Omistajan rekisteröintinumero

Valmistusvuosi

Painelaitekoodi, jonka mukaan säiliö on suunniteltu

Koepaine ... bar/kPa, (ylipaine)(85)

Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP) ... bar/kPa, (ylipaine)(86)

Alin suunnittelulämpötila ... °C

Vesitilavuus 20 °C lämpötilassa ... litraa

Käyttöönottotestauksessa painekokeen ajankohta ja asiantuntijan tunnus

Säiliön materiaali(t) ja viittaus (-kset) materiaalistandardeihin

Vertailuteräksen vastaava seinämän paksuus ... mm

Viimeisimmän (-pien) määräaikaistestauksen (-ien) ajankohta ja tyyppi

Kuukausi ... vuosi ... koepaine ... bar/kPa, (ylipaine)(87)

Viimeisimmän tarkastuksen suorittaneen tai vahvistaneen asiantuntijan leima ...

UN-säiliössä kuljetettavaksi hyväksytyn kaasun (-jen) täydellinen nimi

Merkintä "lämpöeristetty" tai "tyhjiöeristetty"

Eristysjärjestelmän tehokkuus (lämpövuoto) ... Wattia (W)

Jokaisen kuljetukseen sallitun jäähdytetyn nesteytetyn kaasun referenssiviipymäaika ... päivää (tai tuntia) ja alkupaine ... bar/kPa, (ylipaine)(88) ja täyttöaste ... kg.

6.7.4.15.2. Seuraavat tiedot on merkittävä joko itse UN-säiliöön tai kiinteästi UN-säiliöön asennettuun metalliseen merkintäkilpeen:

Omistajan ja haltijan nimi

Kuljetettava(-t) jäähdytetty(-yt) nesteytetty(-yt) kaasu(-t) (ja täytöksen keskimääräinen vähimmäislämpötila)

Suurin sallittu bruttomassa (MPGM) ... kg

Säiliön massa tyhjänä (taara) ... kg

Kuljetettavan kaasun todellinen viipymäaika ... päivää (tai tuntia)

Huom.

Kuljetettavien jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen merkinnän osalta, ks. myös osa 5.

6.7.4.15.3. Jos UN-säiliö on suunniteltu ja hyväksytty avomerikuljetuksiin, merkintäkilpeen on merkittävä: "OFFSHORE PORTABLE TANK".

LUKU 6.8

Metallisten kiinteiden säiliöiden (säiliöajoneuvot), metallisten irrotettavien säiliöiden, metallisten säiliökonttien, metallisten säiliövaihtokorien, monisäiliöajoneuvojen ja meg-konttien rakennetta, varusteita, tyyppihyväksyntää, tarkastusta, testausta ja merkintää koskevat määräykset

Huom.

UN-säiliöt, ks. luku 6.7; lujitemuovisäiliöt, ks. luku 6.9; alipaineelliset jätesäiliöt, ks. luku 6.10.

6.8.1. Soveltamisala

6.8.1.1. Määräykset, jotka ovat yksipalstaisena, koskevat sekä kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja että säiliökontteja, säiliövaihtokoreja ja MEG-kontteja. Kaksipalstaisia määräyksiä sovelletaan seuraavasti:

- vasemmanpuoleinen palsta: kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), irrotettavat säiliöt ja monisäiliöajoneuvot;

- oikeanpuoleinen palsta: säiliökontit, säiliövaihtokorit ja MEG-kontit

6.8.1.2. Nämä määräykset koskevat kaasumaisten, nestemäisten, jauhemaisten tai rakeisten aineiden kuljetukseen tarkoitettuja

- kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), irrotettavia säiliöitä ja monisäiliöajoneuvoja.

- säiliökontteja, säiliövaihtokoreja ja MEG-kontteja.

6.8.1.3. Kohdassa 6.8.2 ovat määräykset, joita sovelletaan kaikkien luokkien aineiden kuljetukseen tarkoitettuihin kiinteisiin säiliöihin (säiliöajoneuvoihin), irrotettaviin säiliöihin, säiliökontteihin ja säiliövaihtokoreihin sekä luokan 2 kaasujen kuljetukseen tarkoitettuihin monisäiliöajoneuvoihin ja MEG-kontteihin. Kohdat 6.8.3-6.8.5 sisältävät erityismääräyksiä, jotka ovat täydennyksiä tai poikkeuksia kohdan 6.8.2 määräyksiin.

6.8.1.4. Näiden säiliöiden käyttöä koskevat määräykset ovat luvussa 4.3.

6.8.2. Kaikkia luokkia koskevat määräykset

6.8.2.1. Rakenne

Perusperiaatteet

6.8.2.1.1. Säiliöt, niiden kiinnitys- ja käyttölaitteet sekä rakenteelliset varusteet on suunniteltava siten, että ne kestävät sisällön vuotamatta (lukuun ottamatta kaasun poistumista paineentasausventtiilien kautta):

- kohdassa 6.8.2.1.2 ja 6.8.2.1.13 määritellyt tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa esiintyvät staattiset ja dynaamiset rasitukset;

- kohdassa 6.8.2.1.15 määritellyt vähimmäisrasitukset.

6.8.2.1.2.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.3.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.4. Säiliöt on suunniteltava ja valmistettava toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman teknisen koodin vaatimusten mukaan, jossa materiaalit on valittu ja seinämän paksuudet mitoitettu ottaen huomioon säiliön korkeimmat ja alimmat täyttö- ja käyttölämpötilat, kuitenkin kohtien 6.8.2.1.6-6.8.2.1.26 vähimmäismääräysten on täytyttävä.

6.8.2.1.5. Eräiden vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä on oltava lisäsuoja. Tämä lisäsuoja voi olla säiliön seinämän paksuuden lisäys (korkeampi suunnittelupaine), joka määritetään kyseessä olevan aineen vaarallisuuden perusteella, tai se voi olla suojalaite (ks. kohdan 6.8.4 erityismääräykset).

6.8.2.1.6. Hitsausliitokset on tehtävä ammattitaitoisesti, ja niiden on oltava täysin turvallisia. Hitsausliitosten valmistuksessa ja niiden tarkastuksessa on noudatettava kohdan 6.8.2.1.23 vaatimuksia.

6.8.2.1.7. Säiliöt on suojattava sisäisen alipaineen aiheuttamaa muodonmuutosta vastaan.

Säiliöiden materiaalit

6.8.2.1.8. Säiliöt on valmistettava sopivasta metallista. Metallin on, jos eri luokissa ei ole määrätty muita lämpötila-alueita, kestettävä haurasmurtumaa ja jännityskorroosiota lämpötilavälillä - 20 °C + 50 °C.

6.8.2.1.9. Säiliöiden tai niiden suojavuorausten materiaalit, jotka joutuvat sisällön kanssa kosketukseen, eivät saa sisältää sisällön kanssa vaarallisesti reagoivia (ks. määritelmä "vaarallinen reaktio" kohdassa 1.2.1) tai vaarallisia yhdisteitä muodostavia aineita taikka materiaalia merkittävästi heikentäviä aineita.

Jos kuljetettava aine aiheuttaa säiliön seinämän paksuuden jatkuvaa ohenemista, on paksuutta lisättävä valmistuksen yhteydessä tätä vastaavalla määrällä. Korroosion vaatimaa lisäpaksuutta ei saa ottaa huomioon säiliön seinämän paksuutta laskettaessa.

6.8.2.1.10. Hitsattaviin säiliöihin saa käyttää vain sellaista materiaalia, jonka hitsattavuus on taattu ja jolle voidaan taata riittävä iskusitkeysarvo erityisesti hitsausliitoksissa ja hitsin lämpömuutosvyöhykkeellä - 20 °C ympäristön lämpötilassa.

Käytettäessä hienoraeterästä materiaalispesifikaation mukainen taattu myötöraja Re saa olla enintään 460 N/mm2, ja taatun murtolujuuden Rm yläraja saa olla enintään 725 N/mm2.

6.8.2.1.11. Teräksiä, joilla Re/Rm-suhde on yli 0,85, ei saa käyttää hitsattujen säiliöiden rakennusmateriaalina.

Re= myötöraja teräksille, joilla on selvä myötöraja, tai

0,2 %:n venymäraja teräksille, joilla ei ole selvää myötörajaa (austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja);

Rm= vähimmäismurtolujuus.

Materiaalin tarkastustodistuksen arvot on otettava kussakin tapauksessa perustaksi määritettäessä Re/Rm-suhdetta.

6.8.2.1.12. Teräksen murtovenymän prosentteina on oltava vähintään:

>VIITTAUS KAAVIOON>

kuitenkin hienoraeteräkselle vähintään 16 % ja muille teräksille vähintään 20 %.

Alumiiniseoksen murtovenymän on oltava vähintään 12 %(89).

Säiliön seinämän paksuuden laskeminen

6.8.2.1.13. Säiliön seinämän paksuuden määrittämiseen käytettävä paine ei saa olla suunnittelupainetta pienempi. Tällöin on myös kohdassa 6.8.2.1.1 mainitut rasitukset otettava huomioon sekä tarvittaessa seuraavat rasitukset:

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.14. Suunnittelupaine on luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12) olevan koodin toisessa osiossa (ks. 4.3.4.1).

Jos koodissa on kirjain "G", on sovellettava seuraavia vaatimuksia:

(a) Aineen omalla painolla tyhjennettävät säiliöt, jotka on tarkoitettu 50 °C lämpötilassa enintään 110 kPa (1,1 bar) (absoluuttinen paine) höyrynpaineen omaaville aineille, on mitoitettava suunnittelupaineelle, joka vastaa kuljetettavan aineen kaksinkertaista staattista painetta, kuitenkin vähintään veden kaksinkertaista staattista painetta.

(b) Paineella täytettävät tai tyhjennettävät säiliöt, jotka on tarkoitettu 50 °C lämpötilassa enintään 110 kPa (1,1 bar) (absoluuttinen paine) höyrynpaineen omaaville aineille, on mitoitettava suunnittelupaineelle, joka on 1,3 kertaa täyttö- tai tyhjennyspaine.

Jos vähimmäissuunnittelupaine (ylipaine) on annettu, on säiliö mitoitettava tähän paineeseen, jonka on oltava vähintään 1,3 kertaa täyttö- tai tyhjennyspaine. Näissä tapauksissa on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

(c) Millä tahansa täyttö- tai tyhjennysjärjestelmällä varustetut säiliöt, jotka on tarkoitettu 50 °C lämpötilassa yli 110 kPa (1,1 bar), mutta enintään 175 kPa (1,75 bar) (absoluuttinen paine) höyrynpaineen omaaville aineille, on mitoitettava suunnittelupaineelle, joka on 1,3 kertaa täyttö- tai tyhjennyspaine, kuitenkin vähintään 150 kPa (1,5 bar) (ylipaine).

(d) Millä tahansa täyttö- tai tyhjennysjärjestelmällä varustetut säiliöt, jotka on tarkoitettu 50 °C lämpötilassa yli 175 kPa (1,75 bar) (absoluuttinen paine) höyrynpaineen omaaville aineille, on mitoitettava suunnittelupaineelle, joka on 1,3 kertaa täyttö- tai tyhjennyspaine, kuitenkin vähintään 400 kPa (4 bar) (ylipaine).

6.8.2.1.15. Koepaineessa jännitys σ (sigma) säiliön eniten rasitetussa kohdassa ei saa ylittää jäljempänä esitettyjä materiaalista riippuvia raja-arvoja. Tällöin on otettava huomioon hitsausliitoksen mahdollinen heikentävä vaikutus.

6.8.2.1.16. Kaikilla metalleilla ja metalliseoksilla jännityksen σ koepaineessa on oltava alhaisempi kuin pienempi seuraavista arvoista:

>VIITTAUS KAAVIOON>

tai

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

Re= myötöraja teräksille, joilla on selvä myötöraja, tai

0,2 %:n venymäraja teräksille, joilla ei ole selvää myötörajaa (austeniittisella teräksellä 1 %:n venymäraja);

Rm= vähimmäismurtolujuus.

Käytettyjen Re- ja Rm-arvojen on oltava materiaalistandardien mukaisia vähimmäisarvoja. Jos kyseessä olevalle metallille tai metalliseokselle ei ole olemassa materiaalistandardia, käytettävien Re- ja Rm-arvojen on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai tämän valtuuttaman yhteisön hyväksymä.

Käytettäessä austeniittista terästä materiaalistandardien mukaiset vähimmäisarvot saadaan ylittää 15 %:lla, jos nämä suuremmat arvot on todistettu oikeiksi materiaalin tarkastustodistuksessa.

Säiliön seinämän vähimmäispaksuus

6.8.2.1.17. Säiliön seinämän paksuus ei saa olla pienempi kuin suurempi seuraavilla kaavoilla lasketuista arvoista:

>TAULUKON PAIKKA>

missä:

e= säiliön seinämän vähimmäispaksuus, mm;

PT= koepaine, MPa;

PC= suunnittelupaine (MPa), määritelty kohdassa 6.8.2.1.14;

D= säiliön sisähalkaisija, mm;

σ= sallittu jännitys, N/mm2, määritelty kohdassa 6.8.2.1.16;

λ= hitsausliitoksen lujuuskerroin, jonka arvo on enintään 1, joka ottaa huomioon hitsaussaumoista johtuvan heikkenemisen. Kertoimeen liittyvät tarkastusmenetelmät on määritelty kohdassa 6.8.2.1.23.

Seinämän paksuus ei saa kuitenkaan alittaa arvoja, jotka on määritelty kohdissa

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.18.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.19.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.20.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.21.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.22.

>TAULUKON PAIKKA>

Hitsaus ja hitsausliitosten tarkastaminen

6.8.2.1.23. Valmistajan kelpoisuuden hitsaustöiden suorittamiseen on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Pätevyyskokeen hyväksytysti suorittaneiden hitsaajien on hitsattava menetelmällä, jonka sopivuus (mukaan lukien vaadittavat lämpökäsittelyt) on osoitettu menetelmäkokeella. Ainetta rikkomattomat tarkastukset on suoritettava radiograafisesti tai ultraäänen avulla, ja niiden on vahvistettava, että hitsausliitosten laatu vastaa rasituksia.

Seuraavat tarkastukset on tehtävä kohdassa 6.8.2.1.17 säiliön paksuuden mitoituksessa käytetyn kertoimen λ arvon mukaisesti:

>TAULUKON PAIKKA>

Toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa määrätä lisäkokeita hitsausliitosten laadun varmistamiseksi.

Muut rakennevaatimukset

6.8.2.1.24. Suojavuoraus on suunniteltava siten, että se pysyy tiiviinä myös muodonmuutoksissa, jotka voivat syntyä tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa (ks. 6.8.2.1.2).

6.8.2.1.25. Lämpöeristeet on suunniteltava siten, etteivät ne vaikeuta pääsyä täyttö- ja tyhjennyslaitteille tai varoventtiileille eivätkä haittaa niiden toimintaa.

6.8.2.1.26. Jos palavien nesteiden, joiden leimahduspiste on enintään 61 °C, kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä on muusta kuin metallista valmistettuja suojavuorauksia (sisäpinnoite), säiliöt ja suojavuoraukset on suunniteltava siten, etteivät sähköstaattiset varaukset voi aiheuttaa syttymisvaaraa.

6.8.2.1.27.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.1.28. Säiliön yläosaan asennettujen varusteiden suojaus

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.2. Varusteet

6.8.2.2.1. Käyttölaitteet ja rakenteelliset varusteet saa valmistaa myös muista sopivista kuin metallisista materiaaleista.

Varusteet on asennettava siten, etteivät ne repeydy tai vaurioidu kuljetuksen tai käsittelyn aikana. Varusteiden turvallisuustason on oltava sama kuin säiliön, ja niiden on:

- oltava yhteensopivia kuljetettavien aineiden kanssa; ja

- täytettävä kohdan 6.8.2.1.1 määräykset.

>TAULUKON PAIKKA>

Tiivisteet on valmistettava materiaalista, joka kestää kuljetettavaa ainetta. Tiivisteet on vaihdettava heti, kun niiden toimintakyky alenee, esimerkiksi vanhenemisen takia.

Säiliöiden tavanomaisessa käytössä käytettävien laitteiden tiivisteet on suunniteltava siten, että laitteiden käyttö ei voi niitä millään tavoin vahingoittaa.

6.8.2.2.2. Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12) säiliökoodin kolmantena osiona (ks. 4.3.4.1.1) on kirjain "A", on jokainen säiliön alatäyttö- tai alatyhjennysaukko varustettava vähintään kahdella peräkkäisellä, toisistaan riippumattomalla sulkimella sisältäen:

- ulkopuolisella sulkuventtiilillä varustetun putkiston, joka on valmistettu muokattavasta metallista; ja

- jokaisen putkiston päässä olevan suljinlaitteen, joka saa olla kierresuljin, umpilaippa tai muu vastaava laite.

Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12) säiliökoodin kolmantena osiona (ks. 4.3.3.1.1 tai 4.3.4.1.1), on kirjain "B", on jokainen säiliön alatäyttö- tai alatyhjennysaukko varustettava vähintään kolmella peräkkäisellä, toisistaan riippumattomalla sulkimella sisältäen:

- sisäpuolisen sulkuventtiilin, esimerkiksi sulkuventtiili, joka on säiliön sisäpuolella tai hitsatun laipan tai sen vastalaipan sisäpuolella;

- ulkopuolisen sulkuventtiilin tai muun vastaavan laitteen(90),

>TAULUKON PAIKKA>

ja

- jokaisen putkiston päässä olevan suljinlaitteen, joka saa olla kierresuljin, umpilaippa tai muu vastaava laite.

Eräiden kiteytyvien tai erittäin viskoosisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden sekä kovakumilla tai termoplastisella materiaalilla vuorattujen säiliöiden sisäpuolisen sulkuventtiilin saa kuitenkin korvata ulkopuolisella lisäsuojatulla sulkuventtiilillä.

Sisäpuolista sulkuventtiiliä on voitava käyttää joko ylhäältä tai alhaalta käsin. Kummassakin tapauksessa sisäpuolisen sulkuventtiilin auki- tai kiinniasento on mahdollisuuksien mukaan voitava tarkistaa maasta käsin. Sisäpuolisen sulkuventtiilin säätölaitteet on suunniteltava siten, että niiden aukeaminen vahingossa iskun tai tahattoman käsittelyn johdosta ei ole mahdollista.

Ulkopuolisten säätölaitteiden vaurioituessa on sisäpuolisen sulkulaitteen pysyttävä toimintakunnossa.

Jotta ulkopuolisten varusteiden (putket, sivuilla olevat suljinlaitteet) vahingoittuessa ei aiheutuisi vuotoja, on sisäpuolinen sulkuventtiili ja sen istukka suojattava ulkoisten voimien aiheuttamalta repeytymiseltä tai ne on suunniteltava siten, että ne kestävät nämä voimat. Täyttö- ja tyhjennyslaitteet (mukaan lukien laipat tai kierresulkimet) ja mahdolliset suojakuvut on voitava varmistaa tahatonta tapahtuvaa aukeamista vastaan.

Suljinlaitteiden suljinten asennon ja/tai sulkemissuunnan on oltava selvästi havaittavissa.

Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12) säiliökoodin kolmantena osiona (ks. kohdat 4.3.3.1.1 ja 4.3.4.1.1) on kirjain "C" tai "D", on säiliön kaikkien aukkojen sijaittava nestepinnan yläpuolella. Näissä säiliöissä nestepinnan alapuolella ei saa olla putken läpivientejä tai putkiliitoksia. Jos säiliökoodin kolmantena osiona on kirjain "C", voivat puhdistusaukot (käsiaukot) kuitenkin olla säiliön alemassa osassa. Tämä aukko on oltava suljettavissa tiiviisti laipalla ja rakennetyypin on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai tämän valtuuttaman yhteisön hyväksymä.

6.8.2.2.3. Ellei kohdassa 6.8.4 toisin määrätä, ei alipaineen välttämiseksi tarkoitettua venttiiliä tarvitse edeltää murtolevy.

6.8.2.2.4. Säiliö tai sen jokainen osasto on varustettava riittävän suurella aukolla sisäpuolista tarkastusta varten.

6.8.2.2.5. (Varattu)

6.8.2.2.6. Nesteiden, joiden höyrynpaine 50 °C lämpötilassa on enintään 110 kPa (1,1 bar) (absoluuttinen paine), kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä on oltava paineentasauslaite ja varolaite sisällön vuotamisen estämiseksi säiliön kaatuessa. Muissa tapauksissa säiliöiden on oltava kohdan 6.8.2.2.7 tai 6.8.2.2.8 mukaisia.

6.8.2.2.7. Nesteiden, joiden höyrynpaine 50 °C lämpötilassa on yli 110 kPa (1,1 bar), mutta enintään 175 kPa (1,75 bar) (absoluuttinen paine), kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä on oltava varoventtiili, jonka avautumispaineeksi on säädetty vähintään 150 kPa (1,5 bar) (ylipaine), ja joka avautuu täysin viimeistään koepainetta vastaavassa paineessa. Muissa tapauksissa säiliöiden on oltava kohdan 6.8.2.2.8 mukaisia.

6.8.2.2.8. Nesteiden, joiden höyrynpaine 50 °C lämpötilassa on yli 175 kPa (1,75 bar), mutta enintään 300 kPa (3 bar) (absoluuttinen paine), kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä säiliössä on oltava varoventtiili, jonka avautumispaineeksi on säädetty vähintään 300 kPa (3 bar) (ylipaine), ja joka avautuu täysin viimeistään koepainetta vastaavassa paineessa. Muissa tapauksissa säiliöiden on oltava ilmatiiviisti suljettuja(91).

6.8.2.2.9. Liikkuvia osia, kuten kansia, suljinlaitteen osia, ei saa valmistaa suojaamattomasta korroosiolle alttiista teräksestä, jos ne voivat hankautua tai iskeytyä alumiiniseen säiliöön, joka on tarkoitettu palavien nesteiden, joiden leimahduspiste on enintään 61 °C, tai palavien kaasujen kuljetukseen.

6.8.2.3. Tyyppihyväksyntä

6.8.2.3.1. Jokaisen uuden säiliöajoneuvon, irrotettavan säiliön, säiliökontin, säiliövaihtokorin, monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin rakennetyypillä on toimivaltaisen viranomaisen tai tämän valtuuttama yhteisön. antama hyväksymistodistus, joka vahvistaa, että rakennetyyppi kiinnityslaitteineen on aiottuun käyttöön soveltuva ja täyttää kohdan 6.8.2.1 rakennevaatimukset ja kohdan 6.8.2.2 varustevaatimukset sekä kuljetettavien aineiden erityisehdot.

Hyväksymistodistuksen on sisällettävä:

- Koetulokset;

- Rakennetyypin hyväksymisnumero;

>TAULUKON PAIKKA>

- Säiliökoodi kohdan 4.3.3.1.1 tai 4.3.4.1.1 mukaisesti;

- Rakennetyyppiin soveltuvat rakenteen erityismääräykset (TC) ja varusteiden erityismääräykset (TE);

- Tarvittaessa on myös ilmoitettava aineet ja/tai aineryhmät, joiden kuljetukseen säiliö on hyväksytty. Hyväksymistodistuksessa on oltava aineiden kemialliset nimet tai niitä vastaavat ryhmänimikkeet (ks. 2.1.1.2) sekä niiden luokitus (luokka, luokituskoodi ja pakkausryhmä). Tästä poiketen luokan 2 kaasuja ja kohdan 4.3.4.1.3 aineita ei tarvitse ilmoittaa hyväksymistodistuksessa. Tällaisissa tapauksissa aineryhmiä, jotka ovat sallittuja säiliökoodin perusteella kohdan 4.3.4.1.2 ryhmäjaossa, saa kuljettaa ottaen huomioon asiankuuluvat erityismääräykset.

Aineiden, jotka on mainittu hyväksymistodistuksessa, tai aineryhmien, jotka on sallittu ryhmäjaon mukaisesti, on oltava yhteensopivia säiliön ominaisuuksien kanssa. Todistuksessa on oltava varauma, jos tätä yhteensopivuutta ei ole ollut mahdollista perusteellisesti tutkia tyyppihyväksyntää myönnettäessä.

6.8.2.3.2. Jos säiliöitä, monisäiliöajoneuvoja tai MEG-kontteja valmistetaan muuttamatta rakennetta sarjatuotantona tai yksittäin, on tämä hyväksyntä voimassa sarjatuotantona valmistetuille tai myöhemmin yksittäin valmistetuille säiliöille, monisäiliöajoneuvoille tai MEG-konteille.

Rakennetyypin tyyppihyväksymistodistusta saa kuitenkin käyttää säiliöille, joiden rakennetyyppiin on tehty vähäisiä muutoksia, jotka vähentävät säiliön kuormitusta ja rasitusta (esim. alempi paine, pienempi massa tai tilavuus) tai lisäävät rakenteen turvallisuutta (esim. suurempi säiliön seinämän paksuus, useampi loiskelevy, pienemmät aukkojen halkaisijat). Nämä vähäiset muutokset on selvästi kuvattava tyyppihyväksymistodistuksessa.

6.8.2.4. Tarkastukset ja testaukset

6.8.2.4.1. Säiliöt ja niiden varusteet on tarkastettava ennen käyttöönottoa. Tarkastus voidaan tehdä säiliölle ja varusteille erikseen tai varusteet säiliöön asennettuina. Tämän tarkastuksen on sisällettävä:

- vastaavuuden tarkastus hyväksytyn rakennetyypin kanssa;

- rakennetarkastus(92);

- sisä- ja ulkopuolinen tarkastus;

- vesipainekoe(93) suoritettuna kohdassa 6.8.2.5.1 mainitulla säiliön kilpeen merkityllä koepaineella; ja

- varusteiden toimintatarkastus.

>TAULUKON PAIKKA>

Vesipainekoe on tehtävä ennen lämpöeristyksen asentamista. Jos säiliöt ja niiden varusteet tarkastetaan erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe kohdan 6.8.2.4.3 mukaisesti.

Tiiviyskoe on tehtävä osastoidun säiliön jokaiselle osastolle erikseen.

6.8.2.4.2. Säiliöt ja niiden varusteet on määräaikaistarkastettava annetuin määräajoin. Määräaikaistarkastusten on sisällettävä sisä- ja ulkopuolinen tarkastus sekä yleensä vesipainekoe(94). Lämpöeristys ja muu eriste on poistettava vain siltä osin kuin se on tarpeellista kunnon tarkastamiseksi.

>TAULUKON PAIKKA>

Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän asiantuntijan hyväksynnällä saa jauhemaisten tai rakeisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden määräaikaistarkastusten vesipainekokeet korvata kohdan 6.8.2.4.3 mukaisella tiiviyskokeella.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.4.3. Lisäksi on säiliölle ja sen varusteille tehtävä tiiviyskoe ja kaikkien varusteiden toimintatarkastus:

>TAULUKON PAIKKA>

Tätä tarkoitusta varten säiliö on ponnistettava sisäisellä paineella, joka on yhtä suuri kuin suurin sallittu käyttöpaine, mutta vähintään 20 kPa (0,2 bar) (ylipaine).

Säiliöiden, jotka on varustettu paineentasauslaitteilla ja joissa on säiliön kaatumisen varalta sisällön vuotamisen estävä varolaite, tiiviyskokeen paineen on oltava yhtä suuri kuin täytöksen staattisen paineen.

Tiiviyskoe on tehtävä osastoidun säiliön jokaiselle osastolle erikseen.

6.8.2.4.4. Ylimääräinen tarkastus on tehtävä, jos on syytä epäillä, että korjaus, muutos tai vaurio on saattanut heikentää säiliötä tai sen varusteita.

6.8.2.4.5. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä asiantuntijan on suoritettava tarkastukset ja testaukset kohtien 6.8.2.4.1-6.8.2.4.4 mukaisesti. Koetulokset on merkittävä hyväksymistodistuksiin. Näissä todistuksissa on viitattava kyseisessä säiliössä kuljetettavaksi sallittujen aineiden luetteloon tai säiliökoodiin kohdan 6.8.2.3 mukaisesti.

6.8.2.5. Merkintä

6.8.2.5.1. Jokaisessa säiliössä on oltava pysyvästi kiinnitettynä korroosiota kestävästä metallista valmistettu merkintäkilpi helposti luoksepäästävässä kohdassa, josta tiedot voidaan helposti tarkastaa. Vähintään seuraavat tiedot(95) on merkittävä kilpeen meistämällä tai muulla vastaavalla menetelmällä. Nämä tiedot saa merkitä suoraan itse säiliön vahvistettuun seinämään, jos säiliön lujuus ei tästä heikkene:

- Hyväksymisnumero;

- Valmistaja tai valmistajan merkki;

- Valmistajan antama valmistusnumero;

- Valmistusvuosi;

- Koepaine (ylipaine);

- Kokonaistilavuus, osastoidussa säiliössä jokaisen säiliöosaston tilavuus;

- Suunnittelulämpötila (vain, jos se on yli + 50 °C tai alle - 20 °C);

- Käyttöönottotarkastuksen ja viimeisimmän määräaikaistarkastuksen ajankohta (kuukausi, vuosi) kohtien 6.8.2.4.1 ja 6.8.2.4.2 mukaisesti;

- Tarkastukset suorittaneen asiantuntijan leima;

- Säiliön materiaali ja viittaus olemassa oleviin materiaalistandardeihin sekä, jos tarkoituksenmukaista, suojavuorauksen materiaali;

-

>TAULUKON PAIKKA>

Lisäksi paineella täytettäviin tai tyhjennettäviin säiliöihin on merkittävä suurin sallittu käyttöpaine.

6.8.2.5.2.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.2.6. Määräykset säiliöille, jotka on suunniteltu, valmistettu ja testattu standardien mukaisesti

(Varattu)

6.8.2.7. Määräykset säiliöille, joita ei suunnitella, valmisteta eikä testata standardien mukaisesti

Säiliöt, joita ei suunnitella, valmisteta eikä testata kohdassa 6.8.2.6 esitettyjen standardien mukaisesti, on suunniteltava, valmistettava ja testattava toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman teknisen koodin vaatimusten mukaisesti. Kohdan 6.8.2 vähimmäismääräysten on kuitenkin täytyttävä.

6.8.3. Luokan 2 erityismääräykset

6.8.3.1. Säiliöiden rakenne

6.8.3.1.1. Puristettujen tai nesteytettyjen taikka paineenalaisena liuotettujen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt on valmistettava teräksestä. Saumattomilla säiliöillä saa kohdasta 6.8.2.1.12 poiketen vähimmäismurtovenymä olla 14 % ja jännitys σ (sigma) pienempi tai yhtä suuri kuin jäljempänä mainitut materiaaleista riippuvat rajat:

(a) Jos taattujen vähimmäisarvojen suhde Re/Rm lämpökäsittelyn jälkeen on suurempi kuin 0,66, mutta enintään 0,85:

>VIITTAUS KAAVIOON>;

(b) Jos taattujen vähimmäisarvojen suhde Re/Rm lämpökäsittelyn jälkeen on suurempi kuin 0,85:

>VIITTAUS KAAVIOON>.

6.8.3.1.2. Hitsattujen säiliöiden materiaaleihin ja rakenteeseen sovelletaan kohdan 6.8.5 määräyksiä.

6.8.3.1.3. (Varattu)

Monisäiliöajoneuvojen tai MEG-konttien rakenne

6.8.3.1.4. Monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstönä olevat kaasupullot, putkiastiat, kaasuastiat ja pullopaketit on valmistettava luvun 6.2 mukaisesti.

Huom.

1. Pullopaketit, jotka eivät ole säiliöstönä monisäiliöajoneuvossa tai MEG-kontissa, ovat luvun 6.2 määräysten alaisia.

2. Säiliöt, jotka ovat säiliöstönä monisäiliöajoneuvossa ja MEG-kontissa, on valmistettava kohtien 6.8.2.1 ja 6.8.3.1 mukaisesti.

3. Irrotettavia säiliöitä(96) ei pidetä monisäiliöajoneuvojen tai MEG-konttien säiliöstöinä.

6.8.3.1.5. Säiliöstöjen ja niiden kiinnityslaitteiden on kestettävä kohdan 6.8.2.1.2 mukaiset rasitukset suurimmalla sallitulla kuormalla. Minkään rasituksen aikana jännitys säiliöstön ja sen kiinnityslaitteiden eniten kuormittuneessa kohdassa ei saa ylittää kaasupulloille, putkiastioille, kaasuastioille ja pullopaketeille kohdassa 6.2.3.1 määriteltyä arvoa ja säiliöille kohdassa 6.8.2.1.16 määriteltyä σ:n arvoa.

6.8.3.2. Varusteet

6.8.3.2.1. Säiliöiden tyhjennysputkien aukot on voitava sulkea umpilaipoilla tai muilla yhtä luotettavilla laitteilla. Jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden umpilaipoissa tai muissa yhtä luotettavissa laitteissa saa olla enintään 1,5 mm halkaisijaltaan olevat paineentasausaukot.

6.8.3.2.2. Nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt saa varustaa kohdissa 6.8.2.2.2 ja 6.8.2.2.4 määrättyjen aukkojen lisäksi pinnankorkeusmittareita, lämpö- ja painemittareita varten tarkoitetuilla aukoilla sekä ilmanpoistorei'illä, jotka ovat välttämättömiä säiliön käytön ja turvallisuuden kannalta.

6.8.3.2.3. Nesteytettyjen palavien ja/tai myrkyllisten kaasujen

>TAULUKON PAIKKA>

täyttö- ja tyhjennysaukot on varustettava nopeasti sulkeutuvalla sisäpuolisella suljinlaitteella, joka sulkeutuu automaattisesti säiliön lähtiessä tahattomasti liikkeelle tai tulipalon sattuessa. Suljinlaitteen on oltava myös kaukosäädöllä suljettavissa.

6.8.3.2.4. Nesteytettyjen palavien ja/tai myrkyllisten kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden kaikki aukot, joiden nimellishalkaisija on yli 1,5 mm, on varustettava sisäpuolisella suljinlaitteella lukuun ottamatta varoventtiilien aukkoja ja suljettuja ilmanpoistoreikiä.

6.8.3.2.5. Kohtien 6.8.2.2.2, 6.8.3.2.3 ja 6.8.3.2.4 määräyksistä poiketen saa jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt varustaa sisäpuolisten suljinlaitteiden sijasta ulkopuolisilla suljinlaitteilla, jos ulkopuoliset laitteet varmistetaan suojauksella, joka antaa vähintään yhtä tehokkaan suojan ulkopuolista vahingoittumista vastaan kuin säiliön seinämä.

6.8.3.2.6. Jos säiliössä on pinnankorkeusmittareita, jotka ovat suorassa kosketuksessa kuljetettavaan aineeseen, mittarit eivät saa olla läpinäkyvästä materiaalista valmistettuja. Jos säiliössä on lämpömittareita, niitä ei saa viedä suoraan säiliön seinämän läpi kaasuun tai nesteeseen.

6.8.3.2.7. Täyttö- ja tyhjennysaukot, jotka sijaitsevat säiliöiden yläosassa, on sen lisäksi, mitä kohdassa 6.8.3.2.3 on mainittu, varustettava toisella ulkopuolisella suljinlaitteella. Tämä suljinlaite on voitava sulkea umpilaipalla tai muulla yhtä luotettavalla laitteella.

6.8.3.2.8. Varoventtiilien on täytettävä kohtien 6.8.3.2.9-6.8.3.2.12 määräykset.

6.8.3.2.9. Puristettujen tai nesteytettyjen taikka paineenalaisena liuotettujen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt saa varustaa enintään kahdella varoventtiilillä, joiden yhteenlasketun vapaan läpivirtauspinta-alan venttiilin istukan tai istukoiden kohdalla on oltava vähintään 20 cm2 jokaista säiliötilavuuden alkavaa 30 m3 kohti. Näiden venttiilien on auettava automaattisesti paineen ollessa 0,9-1,0 kertaa säiliön koepaine. Niiden on lisäksi oltava tyypiltään sellaisia, että ne kestävät dynaamiset rasitukset mukaan lukien nesteiskut. Painokuormitteisten venttiilien käyttö on kielletty.

6.8.3.2.10. Jos säiliöt on tarkoitettu myös merikuljetuksiin, kohdan 6.8.3.2.9 määräykset eivät estä varustamasta säiliötä varoventtiileillä IMDG-koodin mukaisesti.

6.8.3.2.11. Jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä on oltava kaksi toisistaan riippumatonta varoventtiiliä, joista kumpikin on mitoitettava sitten, ettei paine höyryyntymisen vaikutuksesta tavanomaisessa käytössä ylitä säiliöön pysyvästi merkittyä käyttöpainetta enemmän kuin 10 %.

Toisen varoventtiileistä saa korvata murtolevyllä, jonka on murruttava koepaineessa.

Jos kaksoisseinäisen säiliön tyhjiö häviää tai yksiseinäisen säiliön eristyksestä irtoaa 20 %, on varoventtiilin ja murtolevyn estettävä säiliön painetta nousemasta yli koepaineen.

6.8.3.2.12. Jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden varoventtiilien on avauduttava säiliöön merkityssä käyttöpaineessa. Varoventtiilien on oltava siten mitoitettuja, että ne toimivat moitteettomasti myös niiden alimmassa käyttölämpötilassa. Varoventtiilien toiminnan luotettavuus alimmassa käyttölämpötilassa on osoitettava ja tarkistettava joko testaamalla jokainen venttiili tai testaamalla jokaisesta rakennetyypistä näyteventtiili.

6.8.3.2.13. Irrotettavissa säiliöissä venttiilit on varustettava suojakuvuilla, jos säiliöitä voidaan vierittää.

Lämpöeristys

6.8.3.2.14. Jos nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt on lämpöeristetty, on lämpöeristyksen koostuttava joko:

- aurinkosuojasta, joka peittää säiliön pinnasta vähintään ylimmän kolmanneksen, mutta enintään säiliön ylimmän puoliskon ja joka on erotettu säiliöstä vähintään 4 cm ilmatilalla; tai

- eristävästä materiaalista valmistetusta koko säiliön pinnan peittävästä riittävän paksusta eristekerroksesta.

6.8.3.2.15. Jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt on lämpöeristettävä. Lämpöeristys on suojattava yhtenäisellä peitelevyllä. Jos säiliön ja peitelevyn välissä on ilmaton tila (tyhjiöeristys), on laskennallisesti osoitettava, että peitelevy kestää vähintään 100 kPa (1 bar) (ylipaine) ulkoista painetta ilman muodonmuutosta. Kohdan 1.2.1 "suunnittelupaineen" määritelmästä poiketen saa sisä- ja ulkopuolelle kiinnitetyt vahvisteet ottaa laskelmissa huomioon. Jos peitelevy on kaasutiivis, se on varustettava laitteella, joka estää säiliön tai varusteiden vuototapauksessa vaarallisen paineenkehityksen eristekerrokseen. Laitteen on estettävä kosteuden pääsy lämpöeristeeseen.

6.8.3.2.16. Nesteytettyjen kaasujen, joiden kiehumispiste ilmakehän paineessa on alle - 182 °C, kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden lämpöeristyksessä tai kiinnityslaitteessa ei saa olla mitään palavaa materiaalia.

Tyhjiöeristetyissä säiliöissä muoviosia saa käyttää sisäsäiliön ja peitelevyjen välisissä kiinnityslaitteissa toimivaltaisen viranomaisen luvalla.

6.8.3.2.17. Kohdan 6.8.2.2.4 määräyksistä poiketen jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä ei tarvitse olla tarkastusaukkoa.

Monisäiliöajoneuvojen ja MEG-konttien varusteet

6.8.3.2.18. Kokoojaputkisto on suunniteltava kestämään - 20 °C + 50 °C lämpötiloja.

Kokoojaputkistot on suunniteltava, valmistettava ja asennettava lämpölaajenemisen ja -supistumisen, mekaanisen iskun ja värähtelyn aiheuttamaa vaurioitumista ehkäisevällä tavalla. Kaikkien putkistojen on oltava sopivaa metallia. Hitsattuja putkiliitoksia on käytettävä siellä, missä tämä vain on mahdollista. Kupariputkien liitoksien on oltava kovajuotettuja tai niissä on oltava yhtä vahva metalliliitos. Juotosmateriaalin sulamispisteen on oltava vähintään 525 °C. Liitokset eivät saa heikentää putkiston kestävyyttä, kuten voi käydä putken kierteitä tehtäessä.

6.8.3.2.19. Lukuun ottamatta UN 1001 liuotettua asetyleeniä suurin sallittu kokoojaputkiston jännitys σ astioiden painekokeessa ei saa ylittää 75 % materiaalin taattua myötörajaa. Kuljetettaessa UN 1001 liuotettua asetyleeniä on kokoojaputkiston seinämän paksuus laskettava hyväksytyn käyttökoodin mukaisesti.

Huom.

Myötöraja, ks. 6.8.2.1.11.

Tämän kohdan perusmääräykset katsotaan täytetyiksi, jos sovelletaan seuraavia standardeja: (Varattu).

6.8.3.2.20. Kohtien 6.8.3.2.3, 6.8.3.2.4 ja 6.8.3.2.7 määräyksistä poiketen kaasupulloista, putki- ja kaasuastioista, pullopaketeista (pullokontit) muodostuvan monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin vaadittavat suljinlaitteet saavat olla sijoitettuna kokoojaputkistoon sisään.

6.8.3.2.21. Jos yksi säiliöstön säiliöistä on varustettu varoventtiilillä ja säiliöiden välissä on suljinlaitteet, on jokainen säiliö varustettava varoventtiilillä.

6.8.3.2.22. Täyttö- ja tyhjennyslaitteet saavat olla kiinnitettyinä kokoojaputkeen.

6.8.3.2.23. Jokainen myrkyllisten kaasujen kuljetukseen tarkoitettu säiliöstö, mukaan lukien yksittäisen pullopaketin jokainen kaasupullo, on pystyttävä erottamaan toisistaan sulkuventtiilillä.

6.8.3.2.24. Myrkyllisten kaasujen kuljetukseen tarkoitetuissa monisäiliöajoneuvoissa tai MEG-konteissa ei saa olla varoventtiilejä, ellei murtolevy ole ennen venttiiliä. Murtolevyn ja varoventtiilin järjestelmän on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä.

6.8.3.2.25. Jos monisäiliöajoneuvot tai MEG-kontit on tarkoitettu myös merikuljetuksiin, kohdan 6.8.3.2.24 määräykset eivät estä varustamasta säiliötä varoventtiileillä IMDG-koodin mukaisesti.

6.8.3.2.26. Palavien kaasujen kuljetukseen tarkoitetun monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstön muodostavat astiat saa yhdistää enintään 5000 litran ryhmiin, ja ne on voitava erottaa toisistaan sulkuventtiilillä.

Jokainen tämän luvun mukainen palavien kaasujen kuljetukseen tarkoitetun monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstö on pystyttävä eristämään toisistaan sulkuventtiilillä.

6.8.3.3. Tyyppihyväksyntä

Ei erityismääräyksiä.

6.8.3.4. Tarkastukset ja testaukset

6.8.3.4.1. Jokaisen hitsatun säiliön materiaalit lukuun ottamatta kaasupulloja, putkiastioita, kaasuastioita ja pullokontissa olevia kaasupulloja, jotka ovat monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstönä, on testattava kohdan 6.8.5 menetelmän mukaisesti.

6.8.3.4.2. Säiliön koepaineen perusvaatimukset ovat kohdissa 4.3.3.2.1-4.3.3.2.4, ja vähimmäiskoepaine kohdan 4.3.3.2.5 kaasu- ja kaasuseostaulukossa.

6.8.3.4.3. Ensimmäinen vesipainekoe on suoritettava ennen lämpöeristyksen asennusta.

6.8.3.4.4. Massan perusteella täytettävien puristettujen kaasujen tai nesteytettyjen taikka paineenalaisena liuotettujen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden tilavuus on määritettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän asiantuntijan valvonnassa punnitsemalla tai mittaamalla säiliössä olleen veden tilavuus; säiliön tilavuuden mittausvirhe saa olla enintään 1 %. Säiliön mittoihin perustuvaa tilavuuden määritystä laskemalla ei hyväksytä. Hyväksytty asiantuntija määrää suurimmat sallitut täytökset kohdan 4.1.4.1 pakkaustavan P200 tai P203 sekä kohtien 4.3.3.2.2 ja 4.3.3.2.3 mukaisesti.

6.8.3.4.5. Hitsausliitosten tarkastus on suoritettava kertoimella λ = 1,0 kohdan 6.8.2.1.23 määräysten mukaisesti.

6.8.3.4.6. Kohdan 6.8.2.4 määräyksistä poiketen määräaikaistarkastukset, mukaan lukien vesipainekoe, on suoritettava:

(a)

>TAULUKON PAIKKA>

säiliöille, jotka on tarkoitettu UN 1008 booritrifluoridille, UN 1017 kloorille, UN 1048 bromivedylle, vedetön, UN 1050 kloorivedylle, vedetön, UN 1053 rikkivedylle, UN 1067 dityppitetroksidille (typpidioksidi), UN 1076 fosgeenille tai UN 1079 rikkidioksidille;

(b)

>TAULUKON PAIKKA>

käyttöönotosta ja sen jälkeen joka 12. vuosi säiliöille, jotka on tarkoitettu jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.3.4.7. Jos kyseessä ovat tyhjiöeristetyt säiliöt, vesipainekokeen ja säiliöiden sisäpuolisen tarkastuksen saa korvata tiiviyskokeella ja tyhjiön mittaamisella hyväksytyn asiantuntijan luvalla.

6.8.3.4.8. Jos jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettuihin säiliöihin on määräaikaistarkastuksen yhteydessä tehty aukkoja, hyväksytyn asiantuntijan on hyväksyttävä menetelmä, jolla aukot on ilmatiiviisti suljettu ennen säiliöiden käyttöönottoa, ja varmistettava säiliöiden eheys.

6.8.3.4.9. Puristettujen tai nesteytettyjen taikka paineenalaisena liuotettujen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden tiiviyskoe on suorittava vähintään 0,4 MPa (4 bar), mutta enintään 0,8 MPa (8 bar) (ylipaine) paineella.

Monisäiliöajoneuvojen ja MEG-konttien tarkastukset ja testaukset

6.8.3.4.10. Jokaisen monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstö ja niiden varusteet on tarkastettava ja testattava yhdessä tai erikseen ennen ensimmäistä käyttöönottoa (käyttöönottotarkastus ja -testaus). Monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstönä olevat astiat on tarkastettava vähintään viiden vuoden välein. Monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstönä olevat säiliöt on tarkastettava kohdan 6.8.3.4.6 mukaisesti. Riippumatta viimeisestä määräaikaistarkastuksesta ja -testauksesta on ylimääräinen tarkastus ja testaus tehtävä tarvittaessa kohdan 6.8.3.4.14 mukaisesti.

6.8.3.4.11. Käyttöönottotarkastuksen on sisällettävä:

- vastaavuuden tarkastus hyväksytyn rakennetyypin kanssa;

- rakennetarkastus;

- sisä- ja ulkopuolinen tarkastus;

- vesipainekoe(97) suoritettuna kohdassa 6.8.3.5.10 mainitulla säiliön kilpeen merkityllä koepaineella;

- tiiviyskoe enimmäiskäyttöpaineessa; ja

- varusteiden toimintatarkastus.

Jos säiliöstöille ja niiden laitteille on tehty painekoe erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe.

6.8.3.4.12. Kaasupullot, putki- ja kaasuastiat sekä pullokonttien osana olevat kaasupullot on testattava kohdan 4.1.4.1 pakkaustavan P200 tai P203 mukaisesti.

Monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin kokoojaputkiston koepaineen on oltava sama kuin monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin säiliöstön. Kokoojaputkiston painekokeen saa tehdä vesipainekokeena tai käyttämällä muuta kaasua tai nestettä, jos toimivaltainen viranomainen tai tämä hyväksymä yhteisö hyväksyy menettelyn. Tästä määräyksestä poiketen kuljetettaessa monisäiliöajoneuvossa tai MEG-kontissa UN 1001 liuotettua asetyleeniä on kokoojaputkiston koepaineen oltava vähintään 300 bar.

6.8.3.4.13. Määräaikaistarkastuksen on sisällettävä tiiviyskoe enimmäiskäyttöpaineessa ja ulkopuolinen tarkastus rakenteille, säiliöstöille sekä käyttölaitteille purkamatta niitä osiin. Säiliöstöt ja putkisto on määräaikaistarkastettava määrätyin aikavälein kohdan 4.1.4.1 pakkaustavan P200 ja kohdan 6.2.1.5 määräysten mukaisesti. Jos säiliöstöille ja niiden laitteille on tehty painekoe erikseen, on niille tehtävä kokoamisen jälkeen yhdessä tiiviyskoe.

6.8.3.4.14. Ylimääräinen tarkastus ja testaus on tehtävä, jos monisäiliöajoneuvossa tai MEG-kontissa on havaittavissa vaurioita, korroosiota tai puutteita tiiveydessä taikka muita puutteita, jotka voivat vaikuttaa monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin turvallisuuteen. Ylimääräisen tarkastuksen ja testauksen laajuus sekä säiliöstöjen purkaminen osiin, jos se katsotaan välttämättömäksi, riippuu monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin vahingon laajuudesta tai kunnon heikentymisen määrästä. Ylimääräisen tarkastuksen ja testauksen on sisällettävä vähintään kohdan 6.8.3.4.15 tarkastuksen mukaiset toimet.

6.8.3.4.15. Tarkastuksien on taattava, että

(a) säiliöstöistä on ulkoisesti tarkastettu pistesyöpymiset, korroosio tai hankaumat, lommot, vääntymiset, hitsisaumojen viat tai muu kunto mukaan lukien puutteet tiiveydessä, mikä voisi tehdä monisäiliöajoneuvosta tai MEG-kontista kuljetuksessa epäluotettavan;

(b) putkistoista, venttiileistä sekä tiivisteistä on tarkastettu korroosio, viat tai muu kunto mukaan lukien puutteet tiiveydessä, mikä voisi tehdä monisäiliöajoneuvosta tai MEG-kontista täytössä, tyhjennyksessä tai kuljetuksessa epäluotettavan;

(c) puuttuvat tai löystyneet pultit tai mutterit laippaliitoksissa tai umpilaipoissa on korvattu tai kiristetty;

(d) missään varolaitteissa ja -venttiileissä ei ole korroosiota, vääntymistä tai vaurioita tai vikoja, jotka voisivat haitata niiden normaalitoimintaa. Kaukosäädettäviä suljinlaitteita ja itsesulkeutuvia sulkuventtiilejä on kokeiltava niiden toimintakunnon osoittamiseksi;

(e) vaaditut merkinnät monisäiliöajoneuvoissa tai MEG-kontissa ovat selvästi luettavissa ja sovellettavien määräysten mukaisia; ja

(f) monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin kehikko, tukialustat ja nostolaitteet ovat moitteettomassa kunnossa.

6.8.3.4.16. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä asiantuntija on suoritettava kohtien 6.8.3.4.10-6.8.3.4.15 mukaiset testaukset ja tarkastukset. Tuloksien on oltava todistuksissa. Näissä todistuksissa on oltava viittaus monisäiliöajoneuvossa tai MEG-kontissa kuljetettavaksi sallittujen aineiden luetteloon kohdan 6.8.2.3.1 mukaisesti.

6.8.3.5. Merkintä

6.8.3.5.1. Seuraavat lisämerkinnät on meistettävä tai merkittävä vastaavalla menetelmällä kohdassa 6.8.2.5.1 mainittuun merkintäkilpeen tai säiliön seinämän vahvistettuun osaan, jos säiliön lujuus ei siitä heikkene.

6.8.3.5.2. Säiliöihin, jotka on tarkoitettu vain yhden aineen kuljetukseen:

- kaasun virallinen nimi ja lisäksi n.o.s-nimikkeeseen luokitelluille kaasuille tekninen nimi(98).

Tämä merkintä on täydennettävä:

- säiliön suurin sallittu täyttöpaine 15 °C lämpötilassa, kun kyse on tilavuuden (paine) perusteella täyttävistä puristettujen kaasujen kuljetukseen tarkoitetuista säiliöistä; ja

- suurin sallittu täytös kilogrammoina sekä täyttölämpötila, jos se on alle - 20 °C, kun kyse on massan perusteella täytettävistä puristettujen kaasujen ja nesteytettyjen kaasujen, jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen tai paineenalaisena liuotettujen kaasujen kuljetukseen tarkoitetuista säiliöistä.

6.8.3.5.3. Monikäyttösäiliöihin:

- kaasujen viralliset nimet ja lisäksi tekninen nimi(99) n.o.s-nimikkeeseen luokitelluille kaasuille, joiden kuljetukseen säiliö on hyväksytty.

Edellä mainitun lisäksi on lisättävä jokaisen kaasun suurin sallittu täytös kilogrammoina.

6.8.3.5.4. Jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettuihin säiliöihin:

- suurin sallittu käyttöpaine.

6.8.3.5.5. Lämpöeristettyihin säiliöihin:

- merkintä: "lämpöeristetty" tai "tyhjiöeristetty".

6.8.3.5.6. Kohdassa 6.8.2.5.2 mainittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot on merkittävä:

>TAULUKON PAIKKA>

a) - todistuksen (ks. 6.8.2.3.1) mukainen säiliökoodi yhdessä säiliön todellisen koepaineen kanssa;

- merkintä "alin sallittu täyttölämpötila: ...";

(b) kun säiliö on ainoastaan yhden aineen kuljetukseen tarkoitettu:

- kaasun virallinen nimi ja lisäksi n.o.s-nimikkeeseen luokitelluille kaasuille tekninen nimi(100);

>TAULUKON PAIKKA>

(c) monisäiliöajoneuvoon:

- kaasun virallinen nimi ja lisäksi tekninen nimi(101) n.o.s-nimikkeeseen luokitelluille kaasuille, joiden kuljetukseen säiliö on tarkoitettu,

>TAULUKON PAIKKA>

(d) lämpöeristettyyn säiliöön:

- merkintä "lämpöeristetty" (tai "tyhjiöeristetty") rekisteröintimaan virallisella kielellä, ja jos kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, niin sen on oltava myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, elleivät asianomaisten maiden väliset kuljetussopimukset toisin määrää.

6.8.3.5.7. (Varattu)

6.8.3.5.8.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.3.5.9. (Varattu)

Merkinnät monisäiliöajoneuvossa ja MEG-kontissa

6.8.3.5.10. Jokaisessa monisäiliöajoneuvossa ja MEG-kontissa on oltava pysyvästi kiinnitettynä korroosiota kestävästä metallista valmistettu merkintäkilpi helposti luoksepäästävässä kohdassa, josta tiedot voidaan helposti tarkastaa. Vähintään seuraavat tiedot(102) on merkittävä kilpeen meistämällä tai muulla vastaavalla menetelmällä:

- hyväksymisnumero;

- valmistaja tai valmistajan merkki;

- valmistajan antama valmistusnumero;

- valmistusvuosi;

- koepaine (ylipaine);

- suunnittelulämpötila (vain, jos se on yli + 50 °C tai alle - 20 °C);

- käyttöönottotarkastuksen ja viimeisimmän määräaikaistarkastuksen ajankohta (kuukausi, vuosi) kohtien 6.8.3.4.10 ja 6.8.3.4.13 mukaisesti;

- tarkastukset suorittaneen asiantuntijan leima.

6.8.3.5.11.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.3.5.12. Monisäiliöajoneuvon tai MEG-kontin kehikossa lähellä täyttöpistettä olevaan kilpeen on merkittävä:

- puristettujen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden suurin sallittu täyttöpaine(103) 15 °C lämpötilassa;

- kaasun virallinen nimi luvun 3.2 mukaisesti ja n.o.s-nimikkeeseen luokitelluille kaasuille lisäksi tekninen nimi(104);

ja lisäksi nesteytetyille kaasuille:

- suurin sallittu täytös säiliötä(105) kohti.

6.8.3.5.13. Kaasupullot, putki- ja kaasuastiat sekä pullopaketin (ja pullokontin) osana olevat kaasupullot on merkittävä kohdan 6.2.1.7 mukaisesti. Näitä astioita ei tarvitse yksittäin varustaa luvun 5.2 edellyttämillä varoituslipukkeilla.

Monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit on merkittävä ja varustettava suurlipukkeilla luvun 5.3 mukaisesti.

6.8.3.6. Määräykset monisäiliöajoneuvoille ja MEG-konteille, jotka on suunniteltu, valmistettu ja testattu standardien mukaisesti

(Varattu)

6.8.3.7. Määräykset monisäiliöajoneuvoille ja MEG-konteille, joita ei suunnitella, valmisteta eikä testata standardien mukaisesti

Monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit, joita ei suunnitella, valmistetta eikä testata kohdassa 6.8.3.6 mainittujen standardien mukaisesti, on suunniteltava, valmistettava ja testattava toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman teknisen koodin vaatimusten mukaisesti. Kohdan 6.8.3 vähimmäismääräykset on kuitenkin täytyttävä.

6.8.4. Erityismääräykset

Huom.

1. Palavat kaasut ja palavat nesteet, joiden leimahduspiste on enintään 61 °C, ks. myös kohdat 6.8.2.1.26, 6.8.2.1.27 ja 6.8.2.2.9.

2. Määräykset säiliöille, joille vaadittava painekoe on vähintään 1 MPa (10 bar) tai jotka on tarkoitettu jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen, ks. 6.8.5.

Kun luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (13) on merkintä, sovelletaan seuraavia erityismääräyksiä

(a) Rakenne (TC)

>TAULUKON PAIKKA>

(b) Varusteet (TE)

>TAULUKON PAIKKA>

(c) Tyyppihyväksyntä (TA)

>TAULUKON PAIKKA>

(d) Tarkastukset (TT)

Huom.

Säiliöille käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksessa tehtävän vesipainekokeen koepaine riippuu säiliöiden suunnittelupaineesta, jonka on oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavassa taulukossa esitetty paine:

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

(e) Merkintä (TM)

Huom.

Nämä merkinnät on tehtävä hyväksynnän tehneen maan virallisella kielellä, ja jos kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, niin niiden on oltava myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, elleivät asianomaisten maiden väliset kuljetussopimukset toisin määrää.

>TAULUKON PAIKKA>

6.8.5. Hitsattujen kiinteiden säiliöiden, hitsattujen irrotettavien säiliöiden ja hitsattujen säiliökonttien, joille vaaditaan koepaineeksi vähintään 1 MPa (10 bar), sekä luokan 2 jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitettujen hitsattujen kiinteiden säiliöiden, hitsattujen irrotettavien säiliöiden ja hitsattujen säiliökonttien materiaaleja ja rakennetta koskevat määräykset.

6.8.5.1. Materiaalit ja säiliöt

6.8.5.1.1. a) Säiliöt, jotka on tarkoitettu:

- puristettujen, nesteytettyjen tai paineenalaisina liuotettujen luokan 2 kaasujen;

- luokan 4.2 UN 1366, 1370, 1380, 2003, 2005, 2445, 2845, 2870, 3049, 3050, 3051, 3052, 3053, 3076, 3194 ja 3203 aineiden; ja

- luokan 8 UN 1052 vedettömän fluorivedyn ja UN 1790 fluorivetyhappoliuoksen, jossa on fluorivetyä yli 85 %

kuljetukseen, on valmistettava teräksestä.

(b) Hienoraeteräksestä valmistetut säiliöt, jotka on tarkoitettu

- luokan 2 syövyttävien kaasujen ja UN 2073 ammoniakkiliuoksen;

- luokan 8 UN 1052 vedettömän fluorivedyn ja UN 1790 fluorivetyhappoliuoksen, jossa on fluorivetyä yli 85 %

kuljetukseen, on lämpökäsiteltävä lämpöjännityksen poistamiseksi.

(c) Luokan 2 jäähdytettyjen nesteytettyjen kaasujen kuljetukseen tarkoitetut säiliöt on valmistettava teräksestä, alumiinista, alumiiniseoksesta, kuparista tai kupariseoksesta, (esim. messingistä). Kuparista tai kupariseoksesta valmistettuja säiliöitä saa kuitenkin käyttää vain asetyleeniä sisältämättömien kaasujen kuljetukseen; eteeni saa kuitenkin sisältää enintään 0,005 % asetyleeniä.

(d) Vain materiaaleja, jotka soveltuvat säiliöiden sekä niiden varusteiden ja lisälaitteiden alimpiin ja korkeimpiin käyttölämpötiloihin, saa käyttää.

6.8.5.1.2. Säiliöiden valmistamiseen saa käyttää seuraavia materiaaleja:

(a) teräksiä, jotka eivät ole alttiita haurausmurtumille alimmissa käyttölämpötiloissa (ks. 6.8.5.2.1):

- rakenneteräksiä (lukuun ottamatta luokan 2 jäähdytetyille nesteytetyille kaasuille);

- seostamattomia hienoraeteräksiä - 60 °C lämpötilaan saakka;

- nikkeliteräksiä, joiden nikkelipitoisuus on 0,5-9 %, nikkelipitoisuudesta riippuen l96 °C lämpötilaan saakka;

- austeniittisiä kromi-nikkeliteräksiä, - 270 °C lämpötilaan saakka;

(b) vähintään 99,5 %:sti puhdasta alumiinia tai alumiiniseoksia (ks. 6.8.5.2.2);

(c) vähintään 99,9 %:sti puhdasta deoksidoitua kuparia tai kupariseoksia, joiden kuparipitoisuus on yli 56 % (ks. 6.8.5.2.3).

6.8.5.1.3. a) Teräksestä, alumiinista tai alumiiniseoksesta valmistettujen säiliöiden on oltava joko saumattomia tai hitsattuja.

(b) Austeniittisesta teräksestä, kuparista tai kupariseoksesta valmistetut säiliöt voivat olla kovajuotettuja.

6.8.5.1.4. Varusteet ja lisälaitteet saa kiinnittää säiliöihin kierteillä tai seuraavilla tavoilla:

(a) teräksestä, alumiinista tai alumiiniseoksesta valmistetut säiliöt: hitsaamalla;

(b) austeniittisesta teräksestä, kuparista tai kupariseoksesta valmistetut säiliöt: hitsaamalla tai kovajuottamalla.

6.8.5.1.5. Säiliöiden rakenteen ja niiden kiinnityksen ajoneuvoon, alustaan tai konttikehykseen on oltava sellainen, että kantavien osien haurautta aiheuttavaa lämpötilan alenemista ei tapahdu. Säiliöiden kiinnitysten on oltava siten suunniteltuja, että ne säilyttävät mekaaniset ominaisuutensa myös silloin, kun säiliötä käytetään sen alimmassa käyttölämpötilassa.

6.8.5.2. Koevaatimukset

6.8.5.2.1. Terässäiliöt

Säiliöiden valmistuksessa käytettävien materiaalien ja hitsausliitosten on alimmassa käyttölämpötilassaan, mutta kuitenkin vähintään - 20 °C:ssa, täytettävä vähintään seuraavat iskusitkeysvaatimukset:

- Kokeet on suoritettava V-lovetuilla koesauvoilla;

- Koesauvojen, joiden pitkittäisakseli on suorassa kulmassa valssaussuuntaan nähden ja joiden V-lovi (ISO-standardin R 148 mukainen) on kohtisuoraan levyn pintaan nähden, vähimmäisiskuenergian (ks. 6.8.5.3.1-6.8.5.3.3) on oltava 34 J/cm2 rakenneteräkselle (joka voimassa olevien ISO-standardien mukaisesti voidaan testata koesauvoilla, joiden pitkittäisakseli on valssaussuuntaan nähden); hienoraeteräkselle; ferriittiselle erikoisteräkselle Ni < 5 %, ferriittiselle erikoisteräkselle Ni 5 % <= Ni 9 %; tai austeniittiselle Cr-Ni teräkselle;

- Austeniittisilla teräksillä iskusitkeyskoe täytyy tehdä vain hitsausliitokselle;

- Käyttölämpötilan ollessa alle - 196 °C ei iskusitkeyskoetta suoriteta alimmassa käyttölämpötilassa vaan - 196 °C lämpötilassa.

6.8.5.2.2. Alumiinista tai alumiiniseoksesta valmistetut säiliöt

Säiliöiden liitosten on täytettävä toimivaltaisen viranomaisen asettamat määräykset.

6.8.5.2.3. Kuparista tai kupariseoksesta valmistetut säiliöt

Kokeet riittävän iskusitkeyden toteamiseksi eivät ole tarpeen.

6.8.5.3. Iskusitkeyskokeet

6.8.5.3.1. Levyjen paksuuden ollessa alle 10 mm, mutta vähintään 5 mm, on käytettävä koesauvoja, joiden poikkileikkaus on 10 mm × e mm, missä "e" on levyn paksuus. Tarvittaessa koneistaminen 7,5 mm tai 5 mm paksuuteen on sallittua. Jokaisessa tapauksessa vaaditaan 34 J/cm2 vähimmäisarvo.

Huom.

Levyille, joiden paksuus on alle 5 mm, tai niiden hitsausliitoksille ei iskusitkeyskokeita suoriteta.

6.8.5.3.2. a) Levyjä koestettaessa iskusitkeys on määritettävä kolmella koesauvalla. Koesauvat on otettava suorassa kulmassa valssaussuuntaan nähden; kuitenkin rakenneteräksillä ne saa ottaa valssaussuuntaan.

(b) Hitsausliitoksia koestettaessa koesauvat on otettava seuraavasti:

kun e <= 10 mm:

kolme koesauvaa, joissa lovi on hitsausliitoksen keskikohdassa;

kolme koesauvaa, joissa lovi on lämpömuutosvyöhykkeen keskellä; (V-lovi leikkaa sularajan koesauvan keskellä)

Hitsausliitoksen keskikohta

Lämpömuutosvyöhyke

>PIC FILE= "L_2004018FI.087801.TIF">

kun 10 mm < e <= 20 mm:

kolme koesauvaa hitsausliitoksen keskikohdasta;

kolme koesauvaa lämpömuutosvyöhykkeeltä; (V-lovi leikkaa sularajan koesauvan keskellä)

Hitsausliitoksen keskikohta

>PIC FILE= "L_2004018FI.087802.TIF">

Lämpömuutosvyöhyke

>PIC FILE= "L_2004018FI.087803.TIF">

kun e > 20 mm:

kaksi kolmen koesauvan sarjaa, yläreunasta yksi sarja ja alareunasta yksi sarja alla esitetyistä kohdista (lämpömuutosvyöhykkeeltä otetuissa koesauvoissa V-lovi leikkaa sularajan koesauvan keskellä)

Hitsausliitoksen keskikohta

>PIC FILE= "L_2004018FI.087901.TIF">

Lämpömuutosvyöhyke

>PIC FILE= "L_2004018FI.087902.TIF">

6.8.5.3.3. a) Levyjen osalta kolmen kokeen keskiarvon on täytettävä kohdassa 6.8.5.2.1 annettu vähimmäisarvo 34 J/cm2; yksittäisistä arvoista enintään yksi saa alittaa tämän vähimmäisarvon, ja silloinkin sen on oltava vähintään 24 J/cm2.

(b) Hitsausliitoksen osalta kolmen koesauvan sauman keskikohdalta otetun keskiarvon on oltava vähintään 34 J/cm2; yksittäisistä arvoista enintään yksi saa alittaa tämän vähimmäisarvon, ja silloinkin sen on oltava vähintään 24 J/cm2.

(c) Lämpömuutosvyöhykkeen osalta (V-lovi leikkaa sularajan koesauvan keskellä) kolmesta koesauvasta enintään yhden arvo saa alittaa vähimmäisarvon 34 J /cm2, ja silloinkin se on oltava vähintään 24 J/cm2.

6.8.5.3.4. Jos kohdan 6.8.5.3.3 määräykset eivät täyty, voidaan tehdä vain yksi uusintakoe, jos:

(a) kolmen ensimmäisen kokeen keskiarvo on alle vähimmäisarvon 34 J/cm2; tai

(b) useampi kuin yksi yksittäinen arvo on alle 34 J/cm2, mutta ei alle 24 J/cm2.

6.8.5.3.5. Levyille tai hitsausliitoksille tehtävässä uusitussa iskukokeessa ei yksikään yksittäisistä arvoista saa olla alle 34 J/cm2. Alkuperäisen kokeen ja uusitun iskukokeen tulosten keskiarvon on oltava vähintään 34 J/cm2.

Hitsausliitoksen lämpömuutosvyöhykkeelle tehtävässä uusitussa iskukokeessa ei yhdenkään yksittäisen arvo saa alle 34 J/cm2.

LUKU 6.9

Lujitemuovista valmistettujen säiliöiden suunnittelua, rakennetta, varusteita, tyyppihyväksyntää, testausta ja merkintää koskevat määräykset

Huom.

UN-säiliöt, ks. luku 6.7; metalliset kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), metalliset irrotettavat säiliöt, metalliset säiliökontit ja metalliset säiliövaihtokorit, monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontít, ks. luku 6.8; alipaineelliset jätesäiliöt, ks. luku 6.10.

6.9.1. Yleistä

6.9.1.1. Lujitemuovisäiliöt on suunniteltava, valmistettava ja testattava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän laadunvarmistusohjelman mukaisesti. Erityisesti varsinaisen lujitemuovin laminointityön ja termoplastisten vuorausten kiinnittämisen saa suorittaa vain ammattitaitoinen henkilökunta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä menetelmällä.

6.9.1.2. Lujitemuovisäiliöiden suunnittelussa ja testauksessa on otettava huomioon myös kohtien 6.8.2.1.1, 6.8.2.1.7, 6.8.2.1.13, 6.8.2.1.14 (a) ja (b), 6.8.2.1.25, 6.8.2.1.27, 6.8.2.1.28 ja 6.8.2.2.3 määräykset.

6.9.1.3. Lujitemuovisäiliöissä ei saa käyttää lämmityslaitteita.

6.9.1.4. Säiliöajoneuvon stabiilisuutta koskevat kohdan 9.7.5.1 määräykset.

6.9.2. Rakenne

6.9.2.1. Säiliöt on valmistettava sellaisesta sopivasta materiaalista, joka kestää kuljetettavien aineiden vaikutusta lämpötila-alueella - 40 °C + 50 °C ellei toimivaltainen viranomainen siinä maassa, jossa kuljetus tapahtuu, ole asettanut ilmasto-olosuhteiden perusteella muita lämpötilarajoja.

6.9.2.2. Säiliö muodostuu seuraavista kolmesta osasta:

- sisävuoraus;

- rakennekerros;

- ulkokerros.

6.9.2.2.1. Sisävuoraus on säiliön seinämän sisin kerros, joka on suunniteltu ensimmäiseksi suojakerrokseksi antamaan säiliölle pitkäaikaista kemiallista kestävyyttä kuljetettavien aineiden vaikutusta vastaan, estämään vaarallisten reaktioiden syntymistä sisällön kanssa tai vaarallisten yhdisteiden muodostumista ja rakennekerroksen huomattavaa heikkenemistä, jolloin on otettava huomioon kuljetettavien aineiden tunkeutuminen sisävuorauksen läpi.

Sisävuoraus saa olla lujitemuovia tai termoplastista muovia.

6.9.2.2.2. Lujitemuovivuorauksen on muodostuttava:

(a) pintakerroksesta ("gel-coat"): joka on sopiva, hartsirikas pintakerros lujitettuna hartsin ja sisällön kanssa yhteensopivalla lujiteharsolla. Lujitteen pitoisuus tässä kerroksessa saa olla enintään 30 %, ja kerroksen paksuuden on oltava 0,25-0,60 mm.

(b) vahvistuskerroksesta/-kerroksista: joka muodostuu/jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta laminointikerroksesta, ja jonka/joiden vähimmäispaksuus on 2 mm sisältäen lasikuitumattoa tai katkokuitua vähintään 900 g/m2 siten, että lasipitoisuus on vähintään 30 paino-%, ellei vastaavaa turvallisuutta saavuteta alemmalla lasipitoisuudella.

6.9.2.2.3. Termoplastisten vuorausten on muodostuttava kohdan 6.9.2.3.4 mukaisesta termoplastisesta muovilevystä. Ne kuumasaumataan vaadittuun muotoon ja kiinnitetään säiliön rakennekerroksiin. Kestävä kiinnitys vuorausten ja rakennekerroksen välille saadaan käyttämällä sopivaa liimaa.

Huom.

Palavien nesteiden kuljetuksessa sisäkerros saattaa vaatia kohdan 6.9.2.14 mukaisia lisätoimenpiteitä sähkövarausten syntymisen estämiseksi.

6.9.2.2.4. Säiliön rakennekerros on oltava erityisesti suunniteltu kohtien 6.9.2.4-6.9.2.6 mukaisesti kestämään mekaanisia rasituksia. Tämä osa muodostuu normaalisti useista kuiduilla vahvistetuista kerroksista, joilla on tietty suunta.

6.9.2.2.5. Säiliön ulkokerros on säiliön osa, joka on suorassa kosketuksessa ulkoilmaan. Sen on oltava hartsirikas kerros, jonka paksuus on vähintään 0,2 mm. Jos sen paksuus on yli 0,5 mm, on käytettävä lujitemattoa. Tämän kerroksen lasipitoisuuden on oltava alle 30 %, ja sen on kestettävä ulkoisia rasituksia, erityisesti ajoittaista kosketusta kuljetettavaan aineeseen. Hartsiin on lisättävä täyte- tai lisäaineita, jotta se suojaa rakennekerrosta ultraviolettisäteilyn hajottavalta vaikutukselta.

6.9.2.3. Raaka-aineet

6.9.2.3.1. Kaikkien lujitemuovisäiliöiden raaka-aineiden alkuperän ja teknisten tietojen on oltava tunnettuja.

6.9.2.3.2. Hartsit

Hartsiseoksen käsittely on tehtävä tarkasti toimittajan ohjeiden mukaisesti. Lähinnä tämä koskee kovettimien, katalyyttien ja kiihdytinten käyttöä. Hartsit voivat olla:

- tyydyttymättömiä polyesterihartseja;

- vinyyliesterihartseja;

- epoksihartseja;

- fenolihartseja.

Standardin ISO 75-1:1996 mukaisesti määritetyn hartsin taipumalämpötilan kuormituksessa (HDT, the heat distortion temperature) on oltava ainakin 20 °C korkeampi kuin säiliön enimmäiskäyttölämpötila, mutta ei missään tapauksessa alle 70 °C.

6.9.2.3.3. Lujitekuidut

Rakennekerroksen lujiteaineen on oltava sopivaa kuitutyyppiä kuten standardin ISO 2078:1993 mukaista lasikuitutyyppiä E tai ECR. Sisäkerrokseen saa käyttää standardin ISO 2078:1993 mukaista lasikuitutyyppiä C. Termoplastisia harsoja saa käyttää vain sisävuoraukseen, kun niiden yhteensopivuus kuljetettavaksi tarkoitetun aineen kanssa on todettu.

6.9.2.3.4. Termoplastinen vuorausmateriaali

Termoplastisia vuorausaineita, kuten pehmittämätöntä polyvinyylikloridia (PVC-U), polypropeenia (PP), polyvinyylideenifluoridia (PVDF), polytetrafluorieteeniä (PTFE), saa käyttää vuorausmateriaalina.

6.9.2.3.5. Lisäaineet

Hartsin käsittelyssä tarpeelliset lisäaineet kuten katalyytit, kiihdyttimet, kovettimet ja tiksotrooppiset aineet samoin kuin säiliön parantamiseen käytetyt materiaalit, kuten täyteaineet, värit, pigmentit, eivät saa aiheuttaa materiaalin heikkenemistä ottaen huomioon rakennetyypin suunnitellun käyttöiän ja odotukset lämmönkestossa.

6.9.2.4. Säiliöt, niiden kiinnitys- ja käyttölaitteet sekä rakenteelliset varusteet on suunniteltava siten, että ne sisällön vuotamatta (lukuun ottamatta kaasun poistumista paineentasausventtiilien kautta) kestävät suunnitellun käyttöiän:

- staattisia ja dynaamisia kuormia normaaleissa kuljetusolosuhteissa;

- kohdissa 6.9.2.5-6.9.2.10 määriteltyjä vähimmäiskuormia.

6.9.2.5. Kohdissa 6.8.2.1.14 (a) ja (b) esitetyissä paineissa staattiset painovoimat, jotka aiheuttaa rakennetyypille hyväksytty sisällön enimmäistiheys ja enimmäistäyttöaste, suunnittelujännitys σ pitkittäis- ja ympäryssuunnassa missä tahansa säiliön kerroksessa, ei saa ylittää seuraavaa arvoa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

Rm= murtolujuuden arvo, joka saadaan testitulosten keskiarvosta vähentämällä siitä testitulosten standardipoikkeama kerrottuna kahdella. Testit on suoritettava standardin EN 61:1977 mukaisesti vähintään kuudella näytteellä, jotka edustavat rakennetyyppiä ja rakentamismenetelmää;

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä

K:n arvo on oltava vähintään 4;

S= turvallisuuskerroin. Säiliön yleissuunnittelussa, jos luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (12) mukaisesti säiliökoodin toiseen osaan (ks. kohta 4.3.4.1.1) on merkitty kirjain "G", S:n arvon on oltava vähintään 1,5. Korotetun turvallisuustason vaativien aineiden kuljetukseen tarkoitetuille säiliöille, ts. jos luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (12) mukaisesti säiliökoodin toiseen osaan (ks. kohta 4.3.4.1.1) on merkitty numero "4", S:n arvo on kerrottava kahdella, jollei säiliötä ole varustettu vaurioita vastaan lisäsuojauksella, joka muodostuu täysin suojaavasta metallikehikosta pituus- ja poikittaissuuntaisine rakenneosineen;

K0= materiaalin hajoamisominaisuuksista riippuva tekijä, joka johtuu kuljetettavien aineiden kemiallisen vaikutuksen aiheuttamasta virumisesta ja vanhenemisesta. Se on määritettävä kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä "α" on virumiskerroin ja "β" on vanhenemiskerroin määritettynä standardin EN 978:1997 mukaisesti sen jälkeen, kun testi on suoritettu standardin EN 977:1997 mukaan. Vaihtoehtoisesti saa käyttää arvoa K0 = 2. Määritettäessä α:n ja β:n arvoja alkutaipuman on vastattava arvoa 2 σ;

K1= hartsin käyttölämpötilasta ja lämpöominaisuuksista riippuva tekijä, joka määritetään seuraavalla yhtälöllä vähimmäisarvon ollessa 1:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä HDT on hartsin taipumalämpötila ( °C);

K2= aineen väsymisestä riippuva tekijä; arvoa K2 = 1,75 on käytettävä, jollei toimivaltainen viranomainen muuta hyväksy. Kohdan 6.9.2.6 mukaisessa dynaamisessa suunnittelussa on käytettävä arvoa K2 = 1,1;

K3= kovettamisesta riippuva tekijä, jolla on seuraavat arvot:

- 1,1 kun kovettaminen suoritetaan hyväksytyn ja kirjatun menetelmän mukaisesti;

- 1,5 muissa tapauksissa.

6.9.2.6. Kohdassa 6.8.2.1.2 esitetyissä dynaamisissa rasituksissa suunnittelurasitus ei saa ylittää kohdassa 6.9.2.5 määritettyä arvoa jaettuna kertoimella α.

6.9.2.7. Missä tahansa kohdissa 6.9.2.5 ja 6.9.2.6 määritellyissä rasituksissa tuloksena oleva venymä ei saa missään suunnassa ylittää pienempää seuraavista arvoista: 0,2 % tai yksi kymmenesosa hartsin murtovenymästä.

6.9.2.8. Määritetyssä koepaineessa, joka ei saa olla pienempi kuin kohdissa 6.8.2.1.14 (a) ja (b) määritetty asianmukainen laskentapaine, säiliön rungon enimmäisvenymä ei saa olla suurempi kuin hartsin murtovenymä.

6.9.2.9. Säiliön on kestettävä kohdan 6.9.4.3.3 mukainen pallopudotustesti ilman näkyviä sisä- tai ulkopuolisia vaurioita.

6.9.2.10. Liitoksissa käytettyjen laminaattien, mukaan lukien päätyliitokset, loiskelevyjen ja osastojen liitokset, on kestettävä yllä mainittuja staattisia ja dynaamisia rasituksia. Jotta laminoinnissa vältettäisiin jännitysten keskittyminen, käytetty kaarevuus ei saa olla jyrkempi kuin 1:6.

Leikkausvoima laminaatin ja säiliön osien välillä on oltava vähintään:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä:

τR= on taivutusleikkausvoima standardin EN 63:1977 mukaisesti vähimmäisarvon ollessa τR = 10 N/mm2, ellei mitattuja arvoja ole käytettävissä;

Q= on pituusyksikköä kohti oleva kuorma, jota liitoksen on kestettävä edellä mainituissa staattisissa ja dynaamisissa kuormituksissa;

K= on tekijä, joka on laskettu kohdan 6.9.2.5 mukaisesti staattisille ja dynaamisille rasituksille;

l= on laminaatin pituus.

6.9.2.11. Säiliön seinämän aukot on vahvistettava, jotta saadaan vähintään samat turvallisuuskertoimet staattisille ja dynaamisille rasituksille kuin kohdissa 6.9.2.5 ja 6.9.2.6 on määritetty itse säiliölle. Aukkojen määrä on minimoitava. Akselisuhde soikeissa aukoissa ei saa ylittää lukua 2.

6.9.2.12. Laippojen ja putkien säiliöön kiinnittämisen suunnittelussa on otettava huomioon myös käsittelystä johtuvat voimat ja pulttien kiinnitys.

6.9.2.13. Säiliö on suunniteltava kestämään ilman merkittävää vuotoa 30 minuuttia palon vaikutusta kohdan 6.9.4.3.4 testivaatimusten mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä testistä luopumisen, jos on olemassa riittävät tiedot vastaavien säiliötyyppien testeistä.

6.9.2.14. Erityisvaatimukset kuljetettaessa aineita, joiden leimahduspiste on enintään 61 °C

Lujitemuovisäiliöt, joita käytetään kuljetettaessa aineita, joiden leimahduspiste on enintään 61 °C, on rakennettava niin, että varmistetaan staattisen sähkön eliminoituminen säiliön eri rakenneosista ja vältetään vaarallisten varausten muodostuminen.

6.9.2.14.1. Säiliön sisä- ja ulkopuolinen mittauksilla todettu sähköinen pintavastus ei saa olla korkeampi kuin 109 ohmia. Tämä voidaan saavuttaa käyttämällä hartsissa lisäaineita tai laminaatin sisäisiä johtavia levyjä kuten metalli- tai hiiliverkkoja.

6.9.2.14.2. Mittauksilla todettu varausvastus maahan nähden ei saa olla suurempi kuin 107 ohmia.

6.9.2.14.3. Kaikkien säiliön osien on oltava yhdistetty sähköisesti toisiinsa ja säiliön käyttölaitteiden ja rakenteellisten varusteiden metalliosiin sekä itse ajoneuvoon. Toistensa kanssa kosketuksessa olevien säiliön osien ja laitteiden välinen sähkövastus ei saa ylittää 10 ohmia.

6.9.2.14.4. Sähköinen pinta- ja purkausvastus on ensimmäisen kerran mitattava jokaisesta valmistetusta säiliöstä tai säiliön osasta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä menetelmällä.

6.9.2.14.5. Jokaisesta säiliöstä on mitattava purkausvastus maahan osana määräaikaistarkastusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä menetelmällä.

6.9.3. Varusteet

6.9.3.1. Kohtien 6.8.2.2.1, 6.8.2.2.2 ja 6.8.2.2.4-6.8.2.2.8 vaatimuksia on noudatettava.

6.9.3.2. Lisäksi kohdan 6.8.4 (b) erityismääräyksiä (TE) on noudatettava, jos ne on luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (13) aineen nimikkeen kohdalla merkitty.

6.9.4. Tyyppitestaus ja -hyväksyntä

6.9.4.1. Jokaisen lujitemuovisäiliötyypin suunnitteluun, sen materiaaliin ja sitä edustavaan prototyyppiin on sovellettava alla olevaa tyyppitestausmenettelyä.

6.9.4.2. Materiaalin testaus

6.9.4.2.1. Käytettävälle hartsille on määritettävä murtovenymä standardin EN 61:1977 mukaisesti ja taipumalämpötila standardin ISO 75-1:1996 mukaisesti.

6.9.4.2.2. Säiliöstä leikatusta näytteestä on määritettävä seuraavat arvot. Rinnakkaisesti valmistettuja näytteitä saa käyttää vain, jos ei ole mahdollista käyttää säiliöstä leikattuja näytteitä. Ennen testausta kaikki vuoraukset on poistettava.

Testausten on sisällettävä:

- Säiliön seinämän ja päätyjen laminaattien paksuus;

- Lasipitoisuus (massa) ja lasin koostumus, lujitekerrosten suuntaus ja järjestys;

- Vetolujuus, murtovenymä ja kimmomoduuli standardin EN 61:1977 mukaisesti jännitysten suunnassa. Lisäksi hartsin murtovenymä on määritettävä ultraäänen avulla;

- Taivutuslujuus ja taipuma määritettynä taivutusvirumistestillä standardin EN 63:1977 mukaisesti 1000 tunnin aikajaksolta käyttäen vähimmäisleveydeltään 50 mm:n näytettä ja tukietäisyytenä vähintään 20-kertaista seinämänpaksuutta. Lisäksi virumiskerroin α ja vanhenemiskerroin β on määritettävä tällä testillä ja standardin EN 978:1997 mukaisesti.

6.9.4.2.3. Eri laminaattikerrosten välinen leikkausvoima liitoksissa on mitattava testaamalla edustavat näytteet vetokokeessa standardin EN 61:1977 mukaisesti.

6.9.4.2.4. Säiliön kemiallinen yhteensopivuus kuljetettavien aineiden kanssa on osoitettava jollain seuraavista toimivaltaisen viranomaisen hyväksymistä menetelmistä. Osoituksen on katettava kaikki säiliömateriaalin ja sen varusteiden yhteensopivuutta kuljetettavien aineiden kanssa koskevat ominaisuudet mukaan lukien säiliön kemiallinen heikentyminen, sisällön kriittisten reaktioiden alkaminen ja sisällön ja säiliömateriaalin väliset vaaralliset reaktiot:

- Säiliön heikentymisen toteamiseksi säiliöstä otetut edustavat näytteet mukaan lukien sisävuoraukset kuumasaumauksineen on testattava kemiallisen kestävyyden testissä standardin EN 977:1997 mukaisesti ajanjakson ollessa 1000 tuntia ja lämpötilan 50 °C. Verrattuna alkuperäiseen referenssinäytteeseen lujuuden ja kimmomoduulin menetys ei saa ylittää 25 % mitattuna taivutustestillä standardin EN 978:1997 mukaisesti. Murtumia, kuplia, pistesyöpymiä samoin kuin kerrosten ja vuorausten irtoamista sekä pinnan karheutumista ei saa hyväksyä.

- Todistetut ja kirjatut positiiviset kokemukset käytettyjen täyteaineiden yhteensopivuudesta säiliömateriaalin kanssa annetuissa lämpötiloissa, käyttöajoissa ja muissa asiaan kuuluvissa käyttöolosuhteissa.

- Ammattikirjallisuudessa, standardeissa tai muissa lähteissä julkaistut tekniset tiedot, jotka toimivaltainen viranomainen hyväksyy.

6.9.4.3. Tyyppitestaus

Prototyyppisäiliö on testattava jäljempänä esitetyn mukaisesti. Säiliön käyttölaitteet saa tällöin korvata muilla laitteilla, jos se on välttämätöntä.

6.9.4.3.1. Prototyypin vastaavuus rakennetyypin teknisten tietojen kanssa on tarkastettava. Tähän on sisällyttävä sisä- ja ulkopuolinen silmämääräinen tarkastus ja päämittojen tarkistaminen.

6.9.4.3.2. Venymäliuskoilla kaikissa rakennelaskelmien vaatimissa vertailukohdissa varustettu prototyyppi on testattava seuraavilla kuormituksilla ja jännitykset on kirjattava:

- täytettynä vedellä enimmäistäyttöasteeseen. Mittaustuloksia on käytettävä kalibroitaessa rakennelaskelma kohdan 6.9.2.5 mukaisesti;

- täytettynä vedellä enimmäistäyttöasteeseen ja asettamalla alttiiksi kiihtyvyyksille kaikissa kolmessa suunnassa suorittamalla ajo- ja jarrutuskokeita prototyypin ollessa kiinnitettynä ajoneuvoon. Vertailun tekemiseksi kohdan 6.9.2.6 mukaiseen rakennelaskelmaan kirjatut jännitykset on ekstrapoloitava suhteessa kohdassa 6.8.2.1.2 vaadittuihin ja mitattuihin kiihtyvyysarvoihin;

- täytettynä vedellä määritellyssä koepaineessa. Tämän kuormituksen alaisena säiliössä ei saa esiintyä näkyvää vahinkoa tai vuotoa.

6.9.4.3.3. Prototyypille on suoritettava pallopudotustesti standardin EN 976-1:1998 nro 6.6 mukaisesti. Se ei saa aiheuttaa mitään näkyvää vauriota säiliön sisä- tai ulkopuolella.

6.9.4.3.4. Prototyyppi käyttölaitteineen ja rakenteellisine varusteineen on asetettava täydellisesti avoimen lämmitysöljyaltaan tulen tai vastaavan muun palon vaikutuksen alaiseksi 30 minuutin ajaksi täytettynä vedellä 80 % enimmäistilavuudestaan. Altaan mittojen on ylitettävä joka puolelta säiliön vastaavat mitat vähintään 50 cm. Etäisyyden polttoaineen pinnan ja säiliön välillä on oltava 50-80 cm. Nestepinnan alapuolella olevan säiliönosan, mukaan lukien aukot ja sulkimet, on pysyttävä tiiviinä pisaravuotoa lukuun ottamatta.

6.9.4.4. Tyyppihyväksyntä

6.9.4.4.1. Toimivaltaisen viranomaisen tai tämän valtuuttaman yhteisön on annettava jokaiselle uudelle säiliötyypille hyväksyntä, joka todistaa rakennetyypin olevan sopiva aiottuun tarkoitukseen ja vastaavan tämän luvun rakenne- ja varustevaatimuksia sekä ilmaisee kuljetettavia aineita koskevat erityismääräykset.

6.9.4.4.2. Hyväksynnän on perustuttava laskelmiin ja tarkastuspöytäkirjaan, joka käsittää kaikki valmistusmateriaalit ja prototyypin testausten tulokset verrattuna rakennelaskelmiin. Hyväksynnässä on viitattava rakennetyypin teknisiin tietoihin ja laadunvarmistusohjelmaan.

6.9.4.4.3. Hyväksynnän on sisällettävä aineet tai aineryhmät, joiden yhteensopivuus säiliön kanssa on todettu. Aineiden kemialliset nimet tai niitä vastaava ryhmänimike (ks. kohta 2.1.1.2) sekä luokka ja luokituskoodi on ilmoitettava.

6.9.4.4.4. Lisäksi sen on sisällettävä hyväksytyn rakennetyypin mukaisesti valmistetun säiliön suunnittelu- ja raja-arvot (kuten säiliön käyttöikä, käyttölämpötila-alue, käyttö- ja koepaineet, ainestodistukset) ja kaikki toimenpiteet, jotka on otettava huomioon valmistuksessa, testauksessa, tyyppihyväksynnässä, merkinnässä ja käytössä.

6.9.5. Tarkastukset

6.9.5.1. Jokaisen hyväksytyn rakennetyypin mukaisesti valmistetun säiliön materiaalin testaus ja tarkastukset on suoritettava jäljempänä esitetyn mukaisesti.

6.9.5.1.1. Kohdan 6.9.4.2.2 mukaiset materiaalitestit, lukuun ottamatta vetolujuustestiä, ja taivutusvirumistesti lyhennettynä 100 tunnin testiksi, on suoritettava säiliöstä otetuilla näytteillä. Rinnakkaisesti valmistettuja näytteitä saa käyttää vain, jos niitä ei voida leikata säiliöstä. Tulosten on vastattava hyväksyttyjä suunnitteluarvoja.

6.9.5.1.2. Säiliöt ja niiden varusteet on tarkastettava joko yhdessä tai erikseen ennen käyttöönottoa. Tämän tarkastuksen on sisällettävä:

- rakennetyypin vastaavuuden tarkastus;

- rakennetarkastus;

- sisä- ja ulkopuolinen tarkastus;

- nestepainekoe suoritettuna kohdassa 6.8.2.5.1 mainitulla säiliön kilpeen merkityllä paineella;

- varusteiden toimintatarkastus;

- tiiviyskoe, jos säiliö ja sen varusteet on testattu nestepainekokeessa erikseen.

6.9.5.2. Säiliön määräaikaistarkastukset on suoritettava kohtien 6.8.2.4.2-6.8.2.4.4 vaatimusten mukaisesti.

6.9.5.3. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän asiantuntijan on suoritettava testit ja tarkastukset kohtien 6.9.5.1 ja 6.9.5.2 mukaisesti. Koetulokset on merkittävä todistuksiin. Näissä todistuksissa on oltava viittaus tässä säiliössä kohdan 6.9.4.4 mukaiseen kuljetettavaksi sallittujen aineiden luetteloon.

6.9.6. Merkintä

6.9.6.1. Lujitemuovisäiliöiden merkinnässä on noudatettava kohdan 6.8.2.5 vaatimuksia seuraavin muutoksin:

- säiliökilpi saa myös olla laminoitu säiliöön tai se saa olla valmistettu sopivasta muovista;

- suunnittelulämpötila-alue on aina merkittävä.

6.9.6.2. Lisäksi kohdan 6.8.4 (e) erityismääräyksiä (TM) on noudatettava, jos ne on luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (13) aineen nimen kohdalle merkitty.

LUKU 6.10

Alipaineellisten jätesäiliöiden rakennetta, varusteita, tyyppihyväksyntää, tarkastusta ja merkintää koskevat määräykset

Huom.

1. UN-säiliöt, ks. luku 6.7; metalliset kiinteät säiliöt (säiliöajoneuvot), metalliset irrotettavat säiliöt, metalliset säiliökontit ja metalliset säiliövaihtokorit, monisäiliöajoneuvot ja MEG-kontit, ks. luku 6.8; lujitemuovisäiliöt, ks. luku 6.9.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan kiinteisiin säiliöihin ja irrotettaviin säiliöihin.

6.10.1. Yleistä

6.10.1.1. Määritelmät

Huom.

Säiliö, joka täysin täyttää luvun 6.8 vaatimukset, ei ole alipaineellinen jätesäiliö.

6.10.1.1.1. Termi "suojattu alue" tarkoittaa seuraavia alueita:

(a) Säiliön alaosan aluetta, joka ulottuu 60°:n kulmassa säiliön pohjatason kummallekin puolelle;

(b) Säiliön yläosan aluetta, joka ulottuu 30°:n kulmassa säiliön yläpinnan tason kummallekin puolelle;

(c) Moottoriajoneuvon säiliön etuosan päätyä;

(d) Säiliön takaosan päätyä kohdan 9.7.6 määrittämän alleajosuojan rajaamalla alueella.

6.10.1.2. Soveltamisala

6.10.1.2.1. Kohtien 6.10.2-6.10.7 erityismääräykset täydentävät tai muuttavat luvun 6.8 määräyksiä, ja niitä sovelletaan alipaineellisiin jätesäiliöihin.

Alipaineelliset jätesäiliöt saa varustaa avautuvilla päädyillä, jos luvun 4.3 vaatimukset sallivat kuljetettavalle aineelle tyhjennyksen alakautta (kirjain A tai B luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (12) annetun säiliökoodin osassa 3, kohdan 4.3.4.1.1 mukaisesti).

Alipaineellisten jätesäiliöiden on täytettävä kaikki luvun 6.8 määräykset lukuun ottamatta niitä kohtia, joihin sovelletaan tämän luvun erityismääräyksiä. Kuitenkaan kohtien 6.8.2.1.19, 6.8.2.1.20 ja 6.8.2.1.21 määräyksiä ei sovelleta.

6.10.2. Rakenne

6.10.2.1. Säiliöt on mitoitettava laskentapaineelle, joka on 1,3 kertaa täyttö- tai tyhjennyspaine, kuitenkin vähintään 400 kPa (4 bar) (ylipaine). Kuljetettaessa aineita, joille luvussa 6.8 on määrätty suurempi säiliön laskentapaine, tätä korkeampaa painetta on käytettävä.

6.10.2.2. Säiliöt on suunniteltava kestämään 100 kPa:n (1 bar) alipainetta.

6.10.3. Varusteet

6.10.3.1. Varusteet on sijoitettava siten, että ne ovat suojattuja irtoamiselta tai vaurioitumiselta kuljetuksen tai käsittelyn aikana. Tämä vaatimus voidaan täyttää sijoittamalla varusteet ns. "suojatulle alueelle" (ks. kohta 6.10.1.1.1).

6.10.3.2. Säiliön pohjatyhjennyslaitteisto saa olla rakenteeltaan ulkoinen putkisto, jossa sulkuventtiili on sijoitettu niin lähelle säiliötä kuin käytännössä on mahdollista, ja toinen suljin saa olla umpilaippa tai muu vastaava laite.

6.10.3.3. Säiliöön tai säiliöosastoon yhdistetyn sulkuventtiilin (-venttiilien) asennon ja sulkusuunnan on oltava yksiselitteinen ja helposti maasta todettavissa.

6.10.3.4. Jotta ulkopuolisten täyttö- ja tyhjennyslaitteiden (putket, sivuilla olevat sulkulaitteet) vahingoittuessa ei aiheutuisi vuotoja, sisäpuolisen sulkulaitteen tai ensimmäisen ulkopuolisen sulkulaitteen (jos sovellettavissa) ja sen istukan on oltava rakenteeltaan ja suojaukseltaan sellaiset, etteivät ne voi irrota ulkoisten rasitusten vaikutuksesta. Täyttö- ja tyhjennyslaitteiden (mukaan luettuina laipat ja kierresulkimet) sekä mahdollisten suojusten on oltava siten varmistettu, etteivät ne voi tahattomasti avautua.

6.10.3.5. Säiliöt saa varustaa avautuvilla päädyillä. Avautuvien päätyjen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a) Päädyt on suunniteltava siten, että ne sulkeutuvat vuototiiviisti;

(b) Tahaton avautuminen ei saa olla mahdollista;

(c) Avausjärjestelmän ollessa koneellisesti toimiva päädyn on pysyttävä tiiviisti suljettuna käyttövoiman hävitessäkin;

(d) Tarkoituksenmukaisella suojalaitteella on varmistettava, että avautuva pääty ei pääse aukeamaan, kun säiliössä on vielä jäljellä ylipainetta. Tätä vaatimusta ei sovelleta sellaisiin koneellisesti avautuviin päätyihin, joissa liike on ohjattu. Turvakytkin-tyyppisten (kuolleen miehen kytkin) valvontalaitteiden on oltava siten sijoitettuja, että koneenkäyttäjä havaitsee päädyn liikkeen koko ajan eikä hän itse ole vaarassa päädyn avautuessa tai sulkeutuessa; ja

(e) Päädyn on oltava suojattu ja sen avautuminen estetty ajoneuvon kaatuessa.

6.10.3.6. Alipaineelliset jätesäiliöt, jotka on varustettu sisäpuolisella männällä helpottamaan säiliön puhdistusta tai tyhjentämistä, on varustettava pysäytyslaitteilla, jotka estävät mäntää kaikissa toiminnan tiloissa tunkeutumasta ulos säiliöstä, kun säiliön suurinta työpainetta vastaava paine kohdistuu mäntään. Suurin sallittu työpaine säiliöissä tai osastoissa, joiden mäntä toimii pneumaattisesti, ei saa ylittää 100 kPa (1,0 bar). Sisäpuolinen mäntä on valmistettava siten ja sellaisesta materiaalista, ettei mäntä muodosta syttymislähdettä liikkuessaan.

Sisäpuolista mäntää saa käyttää säiliön osastoimiseen edellyttäen, että sen paikallaan pysyminen on varmistettu. Jos joku sisäpuolisen männän paikallaan pysymisen varmistavista osista on säiliön ulkopuolella, se on sijoitettava paikkaan, jossa se ei ole alttiina ulkopuoliselle vauriolle onnettomuuden sattuessa.

6.10.3.7. Säiliöt saa varustaa imupuomeilla, jos:

(a) puomi on varustettu sisäisellä tai ulkoisella suoraan säiliöön kiinnitetyllä sulkuventtiilillä tai sulkuventtiili on kiinnitetty välittömästi putkikäyrään, joka on hitsattu säiliöön;

(b) kohdassa (a) mainittu sulkuventtiili on siten asennettu, ettei kuljetus ole mahdollinen venttiilin ollessa auki; ja

(c) puomi on valmistettu siten, että säiliö ei vuoda puomiin osuvan tahattoman iskun vaikutuksesta.

6.10.3.8. Säiliöt on varustettava seuraavilla lisävarusteilla:

(a) Pumppu- tai imuyksikön ulostulo on järjestettävä niin, että kaikki palavat tai myrkylliset höyryt ohjataan paikkaan, missä ne eivät aiheuta vaaraa;

(b) Liekin välittömän sisäänpääsyn estävä laite on kiinnitettävä alipainepumppu- tai -imuyksikön sisäänottoon sekä ulostuloon yksikön voidessa aiheuttaa kipinöintiä kiinnitettynä palavien tai helposti syttyvien jätteiden kuljetukseen tarkoitettuun säiliöön;

(c) Pumpuissa, jotka voivat synnyttää ylipainetta, pitää olla varolaite kiinnitettynä putkistoon, joka voidaan paineistaa. Varolaite on asetettava toimimaan paineessa, joka on enintään säiliön suurin sallittu työpaine;

(d) Sulkuventtiili on asetettava säiliön tai säiliöön asennetun ylitäytön estolaitteen ja sen pumppu- tai imuyksikköön yhdistävän putkiston väliin;

(e) Säiliö on varustettava sopivalla paine- tai alipainemittarilla, joka on asennettava asentoon, jossa pumppu- tai imuyksikköä käyttävä henkilö voi sitä helposti lukea. Asteikolle on merkittävä selvästi erottuvalla viivalla säiliön suurin sallittu työpaine;

(f) Säiliö tai jokainen säiliöosasto, milloin on kysymyksessä osastoitu säiliö, on varustettava pinnan tason ilmaisevalla laitteella. Lasista tarkkailuikkunaa voidaan käyttää pinnan tason ilmaisulaitteena edellyttäen, että:

(i) ne muodostavat osan säiliön seinämää ja kestävät paineen, joka vastaa säiliössä olevaa painetta; tai ne on kiinnitetty säiliön ulkopuolelle;

(ii) ylä- ja pohjayhteys säiliöön on varustettu suoraan säiliöön kiinnitetyllä sulkuventtiileillä, jotka on suunniteltu siten, ettei kuljetus ole mahdollinen venttiilien ollessa auki;

(iii) ne ovat sopivia toimintaan säiliön suurimmassa sallitussa työpaineessa; ja

(iv) ne on sijoitettu paikkaan, jossa ne eivät ole alttiina vaurioille onnettomuuden sattuessa.

6.10.3.9. Alipaineellisissa jätesäiliöissä on oltava varoventtiili, jota edeltää murtolevy.

6.10.4. Tarkastukset

Alipaineellisille jätesäiliöille on tehtävä sisä- ja ulkopuolinen tarkastus vähintään joka kolmas vuosi.

Osa 7

KULJETUSTA, KUORMAUSTA, PURKAMISTA JA TAVARAN KÄSITTELYÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

LUKU 7.1

Yleiset määräykset

7.1.1. Vaarallisten aineiden kuljetuksessa on noudatettava tämän luvun määräyksiä, sekä lisäksi kollien kuljetuksessa luvun 7.2 määräyksiä, irtotavaran kuljetuksessa luvun 7.3 määräyksiä ja säiliökuljetuksessa luvun 7.4 määräyksiä. Lisäksi on noudatettava luvun 7.5 kuormaamista, purkamista ja käsittelyä koskevia määräyksiä.

Tietyillä vaarallisilla aineilla on luvun 3.2 taulukon A sarakkeissa 16, 17 ja 18 merkitty tämän osan sovellettavat erityismääräykset.

7.1.2. Tämän osan määräysten lisäksi vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettyjen ajoneuvojen suunnittelun, rakenteen ja tarvittaessa hyväksymisen on oltava osan 9 asiaankuuluvien määräysten mukaisia.

7.1.3. Suurkontteja, UN-säiliöitä ja säiliökontteja, jotka vastaavat CSC-sopimuksen (the International Convention for Safe Containers 1972, kansainvälinen sopimus turvallisista konteista, muutoksineen) tai UIC:n määrelehden(106) 590 (muutettu 1.1.1989) ja 592-1 - 592-4 (muutettu 1.7.1994) määritelmää "kontti", ei saa käyttää vaarallisten aineiden kuljetukseen, ellei suurkontti tai UN-säiliön tai säiliökontin kehikko ole CSC-sopimuksen tai UIC:n määrelehtien 590 ja 592-1 - 592-4 määräysten mukainen.

7.1.4. Suurkonttia saa käyttää kuljetuksessa vain, jos se on rakenteellisesti käyttökelpoinen.

"Rakenteellisesti käyttökelpoinen" tarkoittaa, että kontin rakenneosissa, kuten ylä- ja alasivukiskoissa, oven ylä- ja alapalkissa, lattian ristituissa, nurkkapalkeissa ja kulmakiinnikkeissä, ei ole suuria vikoja. "Suuria vikoja" ovat yli 19 mm:n syvyiset kolhut pituudesta riippumatta tai vääntymät rakenneosissa; halkeamat tai murtumat rakenneosissa; enemmän kuin yksi liitos tai sopimaton liitos (esim. limittäin oleva liitos) ylä- tai alapäätykiskoissa tai oven yläpalkissa taikka yli kaksi liitosta missään ylä- tai alasivukiskossa tai yksikin liitos oven alapalkissa tai kulmapalkissa; oven saranat ja heloitukset, jotka ovat juuttuneet, vääntyneet, rikki, puuttuvat tai eivät muutoin ole toimintakuntoisia; tiivisteet tai sulkimet, jotka eivät ole tiiviitä; mikä tahansa sellainen vääristymä ulkomuodossa, joka estää kontin käsittelyn käsittelylaitteilla, paikalleen asettamisen ja sitomisen alustalle tai ajoneuvoon.

Lisäksi riippumatta käytetystä rakennemateriaalista kontin missään osassa ei saa olla heikentymiä, kuten ruostunutta metallia sivuseinämissä tai hajonnutta lasikuitua. Tavanomaista kulumista, mukaan lukien hapettuminen (ruostuminen), vähäiset lommot ja naarmut ja muut vauriot, jotka eivät vaikuta käyttökelpoisuuteen tai säätiiviyteen, saa kuitenkin esiintyä.

Kontti on tarkistettava ennen kuormausta sen varmistamiseksi, ettei kontissa ole jäämiä edellisestä kuormasta ja ettei sisäpuolen lattiassa ja seinissä ole ulkonevia osia.

7.1.5. Suurkontin on täytettävä kuormasta johtuvat ajoneuvon koria koskevat tämän osan määräykset ja tarvittaessa osan 9 määräykset. Ajoneuvon korin ei tällöin tarvitse täyttää edellä mainittuja määräyksiä. Kuitenkin kuljetettaessa suurkontteja ajoneuvoissa, joiden kuormalava täyttää näiden määräysten eristys- ja lämmönkestovaatimukset, ei suurkontin tarvitse täyttää sanottuja vaatimuksia. Tämä määräys koskee myös luokan 1 räjähteiden kuljetukseen käytettäviä pienkontteja.

7.1.6. Kohdan 7.1.5 ensimmäisen kappaleen toisesta lauseesta huolimatta ajoneuvon, jossa kuljetetaan vaarallisia aineita yhdessä tai useammassa kontissa, on täytettävä muut kuljetettavan aineen laadusta ja määrästä johtuvat määräykset.

LUKU 7.2

Kollien kuljettamista koskevat määräykset

7.2.1. Ellei kohdissa 7.2.2 - 7.2.4 toisin säädetä, kollit saa kuormata:

(a) umpinaisiin ajoneuvoihin tai umpinaisiin kontteihin; tai

(b) peitteellä varustettuihin ajoneuvoihin tai peitteellä varustettuihin kontteihin; tai

(c) avonaisiin ajoneuvoihin tai avoimiin kontteihin.

7.2.2. Kollit, joiden pakkaukset ovat kosteudelle herkkiä, on kuormattava umpinaisiin tai peitteellä varustettuihin ajoneuvoihin tai kontteihin.

7.2.3. Tiettyjä pakkauksia ja IBC-pakkauksia saa kuljettaa vain umpinaisissa ajoneuvoissa tai umpinaisissa konteissa (ks. kohta 4.1.2.3 ja pakkaustavat P002 (PP12), IBC04, IBC05, IBC06, IBC07 ja IBC08).

7.2.4. Seuraavat erityismääräykset ovat voimassa, kun ne on merkitty aineen kohdalla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 16:

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 7.3

Irtotavarana kuljettamista koskevat määräykset

7.3.1. Vaarallisia aineita saa kuljettaa irtotavarana ajoneuvoissa tai konteissa vain, jos se on sallittu näille aineille luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 17 erityismääräyksen koodilla VV ja jos tämän erityismääräyksen vaatimukset täyttyvät.

Kuitenkin tyhjiä, puhdistamattomia pakkauksia saa kuljettaa irtotavarana, jos tämä ei ole kielletty muualla tässä direktiivissä.

Huom.

Kuljetus säiliössä, ks. luvut 4.2 ja 4.3.

7.3.2. Kuljetettaessa vaarallisia aineita irrallisena on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että sisällöstä ei pääse mitään ulos.

7.3.3. Seuraavat erityismääräykset ovat voimassa, kun ne on merkitty aineen kohdalla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 17:

>TAULUKON PAIKKA>

LUKU 7.4

Säiliöissä kuljettamista koskevat määräykset

7.4.1. Vaarallisia aineita saa kuljettaa säiliöissä vain, jos se on sallittu näille aineille luvun 3.2 taulukon A sarakkeeseen 12 ja 13 merkityllä säiliökoodilla. Kuljetus on suoritettava lukujen 4.2 ja 4.3 määräysten mukaisesti. Ajoneuvojen on täytettävä lukujen 9.1, 9.2 ja 9.7.2 soveltuvat määräykset siten kuin luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 14 on säiliöajoneuvosta (kiinteä tai irrotettava säiliö), monisäiliöajoneuvosta taikka säiliökontteja tai UN-säiliöitä kuljettavasta ajoneuvosta merkitty.

7.4.2. Kohdassa 9.1.1.2 määriteltyjä FL-, OX- tai AT- ajoneuvoja on käytettävä seuraavasti:

- Tunnus FL: vain FL-ajoneuvoa saa käyttää;

- Tunnus OX: vain OX-ajoneuvoa saa käyttää;

- Tunnus AT: AT-, FL- ja OX-ajoneuvoa saa käyttää.

LUKU 7.5

Kuormausta, purkamista ja tavaran käsittelyä koskevat määräykset

7.5.1. Yleiset määräykset

7.5.1.1. Ajoneuvon ja sen kuljettajan on kuormaus- ja purkamispaikalle saapuessaan noudatettava annettuja ohjeita (erityisesti niitä, jotka koskevat turvallisuutta, puhtautta ja ajoneuvon kuormauksessa ja purkamisessa käytettävän laitteiston moitteetonta toimintaa).

7.5.1.2. Kuormausta ei saa suorittaa, jos asiakirjojen tarkastus tai ajoneuvon ja sen laitteiden silmämääräinen tarkastus osoittavat, että ajoneuvo tai kuljettaja eivät täytä annettuja ohjeita.

7.5.1.3. Purkamista ei saa suorittaa, jos edellä mainitut tarkastukset paljastavat puutteita, jotka voivat vaarantaa purkamisen turvallisuuden.

7.5.1.4. Tiettyjä vaarallisia aineita saa kuljettaa vain "kokokuormana" (ks. määritelmä kohdassa 1.2.1) kohtien 7.3.3 tai 7.5.11 erityismääräysten mukaisesti siten kuin luvun 3.2 taulukon A sarakkeissa 17 ja 18 on merkitty. Tällaisessa tapauksessa toimivaltainen viranomainen voi määrätä, että kuljetukseen käytettävä ajoneuvo tai suurkontti on kuormattava ja purettava vain yhdessä paikassa.

7.5.2. Yhteenkuormauskiellot

7.5.2.1. Eri varoituslipukkeilla merkittyjä kolleja ei saa kuormata samaan ajoneuvoon tai konttiin, ellei yhteenkuormaus ole sallittu seuraavassa taulukossa.

Huom.

Kohdan 5.4.1.4.2 mukaan on laadittava erilliset rahtikirjat lähetyksille, joita ei voida yhteenkuormata samaan ajoneuvoon tai konttiin.

>TAULUKON PAIKKA>

X: Yhteenkuormaus sallittu.

7.5.2.2. Luokan 1 räjähteitä sisältäviä kolleja, joissa on mallien nro 1, 1.4, 1.5 tai 1.6 mukainen varoituslipuke ja jotka kuuluvat eri yhteensopivuusryhmiin, ei saa kuormata samaan ajoneuvoon tai konttiin, ellei yhteenkuormaus ole seuraavassa taulukossa sallittu vastaaville yhteensopivuusryhmille.

>TAULUKON PAIKKA>

X: Yhteenkuormaus sallittu.

7.5.2.3. Umpinaiseen konttiin, jossa on umpinaiset seinät, kuormattuja vaarallisia aineita ei tarvitse ottaa huomioon kuormattaessa samaan ajoneuvoon muita vaarallisia aineita. Kuitenkin kohdan 7.5.2.1 määräyksiä mallien nro 1, 1.4, 1.5 tai 1.6 mukaisilla varoituslipukkeilla varustettujen kollien yhteenkuormaamisesta muiden kollien kanssa ja kohdan 7.5.2.2 määräyksiä eri yhteensopivuusryhmän räjähteiden yhteenkuormaamisesta on noudatettava myös kontissa olevia vaarallisia aineita ja muita samaan ajoneuvoon kuormattuja vaarallisia aineita kuormattaessa riippumatta siitä, ovatko jälkimmäiset tavarat yhdessä tai useammassa kontissa.

7.5.3. (Varattu)

7.5.4. Ravinto- ja nautintoaineiden sekä eläinrehun käsittelyssä huomioon otettavat varotoimenpiteet

Jos aineen tai esineen kohdalla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 18) on merkitty erityismääräys CV28, on ravinto- ja nautintoaineiden sekä eläinrehujen osalta ryhdyttävä seuraaviin varotoimenpiteisiin.

Kolleja ja puhdistamattomia, tyhjiä pakkauksia, mukaan lukien suurpäällykset ja IBC-pakkaukset, joissa on mallin nro 2.3, 6.1 tai 6.2 mukainen lipuke, tai niitä, joissa on mallin nro 9 mukainen lipuke ja jotka sisältävät UN 2212, 2315, 2590, 3151, 3152 tai 3245 aineita, ei saa pinota päällekkäin tai kuormata välittömään läheisyyteen sellaisia kolleja, joiden tiedetään sisältävän ravinto- tai nautintoaineita taikka eläinrehua. Tämä koskee ajoneuvoja, kontteja, kuormaus- ja purkamispaikkoja sekä siirtokuormauspaikkoja.

Jos tällaisia kolleja, joissa on edellä sanotut lipukkeet, kuormataan välittömään läheisyyteen sellaisia kolleja, joiden tiedetään sisältävän ravinto- tai nautintoaineita taikka eläinrehua, ne on erotettava toisistaan seuraavasti:

(a) yhtenäisillä väliseinillä, joiden on oltava yhtä korkeita kuin edellä sanotuilla lipukkeilla merkittyjen kollien;

(b) sellaisilla kolleilla, joissa ei ole mallien nro 2.3, 6.1, 6.2 tai 9 mukaisia lipukkeita, tai kolleilla, joissa on mallin nro 9 lipuke, mutta jotka eivät sisällä UN 2212, 2315, 2590, 3151, 3152 tai 3245 aineita; tai

(c) vähintään 0,8 m:n levyisellä tyhjällä tilalla.

Jos edellä sanotuilla lipukkeilla merkityt kollit on varustettu lisäpakkauksella tai ne on kokonaan peitetty (esim. kuormapeitteellä, vanerilla tai muulla tavoin), saa ne kuormata samaan ajoneuvoon ravinto- ja nautintoaineiden sekä eläinrehujen kanssa.

7.5.5. Kuljetettavien vaarallisten aineiden määrän rajoittaminen

7.5.5.1. Jos jäljempänä olevat määräykset tai kohdan 7.5.11 lisämääräykset vaativat kuljetettavalle aineelle määrärajoituksia luvun 3.2 taulukon A sarakkeen (7) mukaisesti, on näiden määräysten samaa kuljetusyksikköä koskevia määrärajoituksia noudatettava huolimatta siitä, kuljetetaanko vaarallisia aineita yhdessä tai useammassa kontissa.

7.5.5.2. Räjähteiden määrän rajoittaminen

7.5.5.2.1. Kuljetettavat aineet ja määrät

Yhdessä kuljetusyksikössä kuljetettavien räjähdysaineiden kokonaisnettomassa kilogrammoina (taikka esineiden tai välineiden sisältämä räjähdysaineen kokonaisnettomassa) on rajoitettu seuraavan taulukon mukaisesti (ks. myös kohta 7.5.2.2, yhteenkuormauskiellot):

Suurin sallittu luokan 1 räjähteen sisältämän räjähdysaineen kokonaisnettomassa kilogrammoina kuljetusyksikköä kohti

>TAULUKON PAIKKA>

7.5.5.2.2. Luokan 1 eri vaarallisuusluokkien räjähteiden ollessa kuormattu yhteen kuljetusyksikköön kohdan 7.5.2.2 yhteenkuormauskieltojen mukaisesti katsotaan kuorman kuuluvan vaarallisimpaan vaarallisuusluokkaan (seuraavassa järjestyksessä 1.1, 1.5, 1.2, 1.3, 1.6, 1.4). Kuitenkin yhteensopivuusryhmän S kuuluvien räjähteiden nettomassaa ei oteta huomioon rajoitettuja kuljetusmääriä laskettaessa.

Kuljetettaessa samassa kuljetusyksikössä luokituskoodin 1.5D aineita yhdessä vaarallisuusluokan 1.2 räjähteiden kanssa katsotaan kuorman kuuluvan vaarallisuusluokkaan 1.1.

7.5.5.3. Orgaanisten peroksidien ja itsereaktiivisten aineiden määrän rajoittaminen

Yhdessä kuljetusyksikössä kuljetettavien luokan 5.2 orgaanisten peroksidien ja luokan 4.1 itsereaktiivisten aineiden määrä on rajoitettu seuraavan taulukon mukaisesti:

>TAULUKON PAIKKA>

Jos aineet kuormataan samaan kuljetusyksikköön, saa kokonaisainemäärä olla enintään 20000 kg.

7.5.6. (Varattu)

7.5.7. Käsittely ja kuormaus

7.5.7.1. Vaaralliset aineet on kuormattava ajoneuvoon tai konttiin asianmukaisella tavalla ja varmistettava sopivin menetelmin, etteivät kuorman osat voi siirtyä vaarallisella tavalla suhteessa toisiinsa tai ajoneuvon taikka kontin seiniin. Kuorma voidaan suojata esimerkiksi käyttämällä hihnakiinnitystä sivuseiniin, liukuvia välilautoja ja säädettäviä tukia, ilmatyynyjä ja liukumattomia lukituslaitteita. Kuorma on myös asianmukaisesti suojattu ensimmäisen lauseen tarkoittamalla tavalla, jos koko kuormatilan kaikki kerrokset on kokonaan täytetty kolleilla.

7.5.7.2. Kohdan 7.5.7.1 määräyksiä on myös noudatettava kontteja käsiteltäessä sekä niitä kuormattaessa ajoneuvoon ja niitä ajoneuvosta purettaessa.

7.5.7.3. Kuljettaja tai muut miehistön jäsenet eivät saa avata vaarallisia aineita sisältäviä kolleja kuljetuksen aikana.

7.5.8. Puhdistus purkamisen jälkeen

7.5.8.1. Jos kolleista on vuotanut ajoneuvoon tai konttiin vaarallisia aineita, ajoneuvo tai kontti on puhdistettava kuorman purkamisen jälkeen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen uudelleen kuormausta.

Jos puhdistamista ei ole mahdollista suorittaa välittömästi, on ajoneuvo tai kontti kuljetettava riittävän turvallisesti lähimmälle mahdolliselle puhdistuspaikalle.

Kuljetus on riittävän turvallinen, jos asianmukaiset toimenpiteet vuotaneen vaarallisen aineen leviämisen estämiseksi on suoritettu.

7.5.8.2. Ajoneuvot tai kontit, joissa on kuljetettu vaarallisia aineita irtotavarana, on puhdistettava ennen uutta kuormausta, jollei niihin kuormata uudelleen samaa vaarallista ainetta.

7.5.9. Tupakointikielto

Tupakointi on kielletty kuorman käsittelyn yhteydessä ajoneuvon tai kontin välittömässä läheisyydessä ja ajoneuvon tai kontin sisällä.

7.5.10. Staattiselta sähköltä suojaaminen

Kuljetettaessa aineita, joiden leimahduspiste on enintään 61 °C (palavat nesteet ja kaasut), on ajoneuvon rungosta, UN-säiliöstä tai säiliökontista oltava hyvä maadoitus ennen säiliöiden täyttöä ja tyhjennystä. Lisäksi täytön nopeutta on rajoitettava.

7.5.11. Lisämääräyksiä tietyille aineluokille ja määrätyille aineille

Kohtien 7.5.1-7.5.10 määräysten lisäksi sovelletaan seuraavia erityismääräyksiä siten kuin nimikkeen kohdalla luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa 18) on merkitty.

>TAULUKON PAIKKA>

(1) EYVL L 145, 19.6.1996, s. 10.

(2) EYVL L 118, 19.5.2000, s. 41.

(3) Viskositeetin määrittäminen: Jos aine on ei-newtoninen neste tai jos viskositeettikuppimenetelmä muuten ei sovellu viskositeetin määritykseen, on käytettävä muuttuvaan leikkausnopeuteen perustuvaa viskosimetriä aineen dynaamisen viskositeettikertoimen määrittämiseksi 23 °C:ssa useilla leikkausnopeusarvoilla. Saaduista arvoista piirretään leikkausnopeuden suhteen käyrä, josta ekstrapoloimalla määritetään leikkausnopeutta 0 vastaava arvo. Tällä tavalla määritetty dynaaminen viskositeetti jaettuna tiheydellä antaa näennäisen kinemaattisen viskositeetin leikkausnopeuden ollessa lähes 0.

(4) Neuvoston direktiivi 67/548/ETY vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967 (EYVL L 196, 16.8.1967, s. 1).

(5) Neuvoston direktiivi 88/379/ETY vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, annettu 7 päivänä kesäkuuta 1988 (EYVL L 187, 16.7.1988, s. 14).

(6) Voir notamment la directive 90/219/CEE, JO L 117 du 8.5.1990, p. 1.

(7) Des réglementations existent en l'occurrence, par exemple dans la directive 91/628/CEE (JO L 340 du 11.12.1991, p. 17) et dans les recommandations du Conseil européen (Comité ministériel) pour le transport de certaines espèces d'animaux.

(8) Aine tai valmiste, joka täyttää luokan 8 kriteerit ja jonka pölyn ja sumun aiheuttama hengitysteitse vaikuttava myrkyllisyys (LC50) vastaa pakkausryhmää I, mutta jonka myrkyllisyys nieltynä tai ihon läpi imeytyneenä vastaa vain pakkausryhmää III tai sitä vähäisempää myrkyllisyyttä, on luokiteltava luokkaan 8.

(9) OECD Guidelines for Testing of Chemicals (Ohjeet kemikaalien testaukselle), Nro 404, "Acute Dermal Irritation/Corrosion" (Akuutti ihon syöpyminen) (1992).

(10) Neuvoston direktiivi 67/548/ETY vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967 (EYVL L 196, 16.8.1967, s. 1.)

(11) Neuvoston direktiivi 88/379/ETY vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, annettu 7 päivänä kesäkuuta 1988 (EYVL L 187, 16.7.1988, s. 14.)

(12) Ks. erityisesti direktiivin 90/220/ETY osa C (EYVL L 117, 8.5.1990, s. 18-20), jossa on vahvistettu Euroopan yhteisön lupamenettely.

(13) "LQ" on lyhenne englanninkielisistä sanoista "Limited Quantities", joka tarkoittaa "kuljetus rajoitetuissa määrin".

(14) Suhteellista tiheyttä (d) käytetään tässä luvussa ominaispainon synonyymina.

(15) Poikkeuksena luokkien 5.2 ja 7 aineiden kuljetukseen tarkoitetut säiliöt (ks. 4.3.4.1.3).

(16) Tarvittaessa on kysyttävä neuvoa aineen yhteensopivuudesta säiliön, monisäiliöajoneuvon ja MEG-kontin materiaalien kanssa aineen valmistajalta ja toimivaltaiselta viranomaiselta.

(17) Nestemäisiksi aineiksi katsotaan tässä tapauksessa aineet, joiden kinemaattinen viskositeetti 20 °C lämpötilassa on alle 2680 mm2/s.

(18) Teknisen nimen sijasta saa käyttää yhtä seuraavista nimistä:

- UN 1078 kylmäainekaasut, n.o.s.: seos F1, seos F2, seos F3;

- UN 1060 metyyliasetyleenin ja propadieenin seokset, stabiloidut: seos P1, seos P2;

- UN 1965 hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.: seos A tai butaani, seos A01 tai butaani, seos A02 tai butaani, seos A0 tai butaani, seos A1, seos B1, seos B2, seos B, seos C tai propaani.

(19) Kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama moottoriajoneuvojen kansallisuustunnus.

(20) Esineissä "räjähdysainesisältö" tarkoittaa esineen sisältämää räjähdysainetta.

(21) Esineissä "räjähdysainesisältö" tarkoittaa esineen sisältämää räjähdysainetta.

(22) Apuna voidaan käyttää YK/ECE:n työryhmän asiaankuuluvaa suositusta "Facilitation of International Trade Procedures", erityisesti suositusta nro 1 (United Nations Lay-out Key for Trade Documents) (ECE/TRADE/137, edition 96.1), suositusta nro 11 (Documentary Aspects of the International Transport of Dangerous Goods) (ECE/TRADE/204, edition 96.1) ja suositusta nro 22 (Lay-out Key for standard Consignment Instructions) (ECE/TRADE/168, edition 96.1). Viittaus "Trade Data Elements Directory" -hakemistoon, osa III, Trade Facilitation Recommendations (ECE/TRADE/200) (United Nations publication Sales No.E.96.II.E.13).

(23) Kansainvälinen merenkulkujärjestö (the International Maritime Organization, IMO), kansainvälinen työjärjestö (the International Labour Organization, ILO) ja Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissio (the United Nations Economic Commission for Europe, UN/ECE) ovat myös laatineet työtapa- ja koulutusohjeita tavaroiden kuormaamisesta kuljetusyksikköihin, ja ne ovat IMO:n julkaisussa: "IMO/ILO/UN-ECE Guidelines for Packing of Cargo Transport Units (CTUs)".

(24) IMDG-koodin kohdassa 5.4.2 edellytetään seuraavaa:

"5.4.2. Kontin/ajoneuvon pakkaustodistus

5.4.2.1. Kun vaarallista ainetta sisältävät kollit on pakattu yksiköihin, kuten rahtikonttiin, vaihtolavaan, perävaunuun tai muuhun meritse kuljetettavaan ajoneuvoon, on yksikön pakkaamisesta vastaavien henkilöiden toimitettava 'kontin/ajoneuvon pakkaustodistus', jossa on kontin/ajoneuvon/yksikön tunnistenumero(t) ja jossa vakuutetaan, että pakkaaminen on suoritettu seuraavien ehtojen mukaisesti.

1. Lastinkuljetusyksikkö oli puhdas, kuiva ja ilmeisen sopiva kuljetettaville tavaroille;

2. Jos lähetys sisältää luokan 1 räjähteitä, lukuun ottamatta vaarallisuusluokkaan 1.4 kuuluvia, on lastinkuljetusyksikkö rakenteellisesti käyttökelpoisessa kunnossa IMDG-koodin kohdan 7.4.10 mukaisesti;

3. Tavaroita, jotka on eroteltava toisistaan, ei ole pakattu yhteen lastinkuljetusyksikköön (ellei toimivaltainen viranomainen ole sitä hyväksynyt IMDG-koodin kohdan 7.2.2.3 mukaisesti);

4. Kaikki kollit on tarkastettu ulkoisesti siten, että niissä ei ole vaurioita, vuotokohtia ja ettei niistä varise ainetta ulos ja ainoastaan käyttökelpoisessa kunnossa olevat kollit on kuormattu;

5. Tynnyrit on kuormattu pystyasentoon, ellei toimivaltainen viranomainen ole toisin hyväksynyt;

6. Kaikki kollit on asianmukaisesti pakattu lastinkuljetusyksikköön ja varmistettu lastinkuljetusyksikössä;

7. Kuljetettaessa vaarallisia aineita irrallisena on kuorma tasaisesti jakautuneena;

8. Lastinkuljetusyksikkö ja siinä olevat kollit ovat asianmukaisesti merkitty sekä varustettu asianmukaisilla lipukkeilla ja kilvillä;

9. Kun kiinteää hiilidioksidia (CO2-kuivajää) käytetään jäähdytykseen, on lastinkuljetusyksikön ulkopuolelle näkyvään paikkaan, kuten ovipäätyyn, tehtävä merkintä tai kiinnitettävä lipuke, jossa on sanat: 'DANGEROUS CO2 GAS (DRY ICE) INSIDE. VENTILATE THOROUGHLY BEFORE ENTERING' Sisältää vaarallista CO2-kaasua (kuiva jää). Tuuleta perusteellisesti ennen sisään menoa.

10. IMDG-koodin kohdassa 5.4.1 vaaditut vaarallisten aineiden rahtikirjat on jokaiselle lastinkuljetusyksikössä olevalle vaarallista ainetta sisältävälle lähetykselle.

5.4.2.2. IMDG-koodin kohdan 5.4.1 mukaisen vaarallisten aineiden rahtikirjan ja IMDG-koodin kohdan 5.4.2.1 mukaisen kontin/ajoneuvon pakkaustodistuksen saa yhdistää yhdeksi asiakirjaksi; Jos näin ei tehdä, on nämä asiakirjat liitettävä toisiinsa kiinni. Jos nämä on yhdistetty yhdeksi asiakirjaksi, kuten vakuutus vaarallisista aineista (dangerous goods declaration), laivaustodistus (shipping note) jne., riittää allekirjoitettu vakuutus, joka sisältää esimerkiksi seuraavan tekstin: 'Vakuutetaan, että aineiden pakkaaminen yksikköön on suoritettu kohdan 5.4.2.1 määräysten mukaisesti'. Henkilö, joka allekirjoittaa tämän ilmoituksen, on nimettävä asiakirjassa.

Huom.

Kontin/ajoneuvon pakkaustodistusta ei edellytetä säiliöille."

(25) Määräykset elävien eläinten kuljettamisesta sisältyvät esim. Direktiiviin 91/628/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 17), ja Euroopan neuvoston (Ministerikomitea) suositukset tiettyjen eläinlajien kuljettamiseksi.

(26) Jos alkuperämaa ei ole tätä direktiiviä soveltava jäsenvaltio, toimivaltainen viranomainen siinä tätä direktiviiä soveltavassa jäsenvaltiossa, johon lähetys ensimmäiseksi saapuu, antaa nämä ohjeet.

(27) Nämä määräykset sisältyvät esim. Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin 90/667/ETY, 27.11.1990, eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiiviin 90/425/ETY muuttamisesta (EYVL L 363, 27.12.1990, s. 51-60).

(28) Suhteellista tiheyttä (d) käytetään tässä tekstissä ominaispainon synonyyminä.

(29) Kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama moottoriajoneuvojen kansallisuustunnus.

(30) Kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama moottoriajoneuvojen kansallisuustunnus.

(31) Ks. standardi ISO 2248.

(32) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(33) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(34) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(35) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(36) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(37) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(38) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(39) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(40) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(41) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(42) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(43) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(44) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(45) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(46) EYVL L 138, 1.6.1999, s. 20.

(47) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(48) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(49) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(50) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(51) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(52) Jos hyväksyjämaa ei ole jäsenvaltio, nämä toimet suorittaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkastus- ja sertifiointilaitos.

(53) Teknisen nimen sijasta saa käyttää yhtä seuraavista nimistä:

- UN 1078 kylmäainekaasut, n.o.s.: seos F1, seos F2, seos F3;

- UN 1060 metyyliasetyleenin ja propadieenin seos, stabiloidut: seos P1, seos P2;

- UN 1965 hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.: seos A tai butaani, seos A01 tai butaani, seos A02 tai butaani, seos A0 tai butaani, seos A1, seos B1, seos B2, seos B, seos C tai propaani.

(54) EYVL L 147, 9.6.1975, s. 40.

(55) EYVL L 23, 28.1.1994, s. 28.

(56) Kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama moottoriajoneuvojen kansallisuustunnus.

(57) Wienin tieliikennesopimuksen (1968) mukainen kansallisuustunnus.

(58) Kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama moottoriajoneuvojen kansallisuustunnus.

(59) Kansainvälisen Wienin tieliikennesopimuksen (1968) tarkoittama moottoriajoneuvojen kansallisuustunnus.

(60) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(61) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(62) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(63) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(64) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(65) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(66) Ks. 6.7.2.2.10.

(67) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(68) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(69) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(70) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(71) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(72) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(73) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(74) Tämä kaava pätee vain nesteytetyille kaasuille, joiden kriittinen lämpötila ylittää selvästi kumulatiivisten olosuhteiden lämpötilan. Kaasuille, joiden kriittinen lämpötila on lähellä kumulatiivisten olosuhteiden lämpötilaa tai alittaa tämän, paineentasauslaitteiden yhteenlasketun puhallustehon laskemisessa on otettava huomioon kaasun muut termodynaamiset ominaisuudet (ks. esimerkki CGA S-1.2-1995).

(75) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(76) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(77) Ks. 6.7.3.2.8.

(78) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(79) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(80) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(81) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(82) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(83) Laskuissa g = 9,81 m/s2.

(84) Ks. esimerkki: CGA Pamphlet S-1.2-1995.

(85) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(86) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(87) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(88) Käytetyt yksiköt on merkittävä näkyviin.

(89) Vetokoesauvat on otettava metallilevystä poikittain valssaussuuntaan nähden. Murtovenymä on mitattava poikkileikkaukseltaan ympyränmuotoisilla vetokoesauvoilla, joiden mittapituus l on yhtä kuin 5 kertaa halkaisija d (l=5d). Jos käytetään poikkileikkaukseltaan suorakulmaista vetokoesauvaa, mittapituus on laskettava kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

missä Foon vetokoesauvan poikkileikkauksen pinta-ala.

(90) Jos säiliökontin tilavuus on alle 1 m3, ulkopuolisen sulkuventtiilin tai muun vastaavan laitteen saa korvata umpilaipalla.

(91) Määritelmä "ilmatiiviisti suljettu säiliö", ks. 1.2.1.

(92) Tarkastukseen kuuluu vähintään 1 MPa (10 bar) painekokeen edellyttäviltä säiliöiltä myös hitsausnäytepalojen (työnäytteiden) tarkastus kohdan 6.8.2.1.23 mukaisesti sekä kohdan 6.8.5 mukainen testaus.

(93) Vesipainekoe saadaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän asiantuntijan luvalla korvata jollain muulla nesteellä tai kaasulla suoritetulla kokeella, jos tämä menetelmä ei ole vaarallinen.

(94) Vesipainekoe saadaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän asiantuntijan luvalla korvata jollain muulla nesteellä tai kaasulla suoritetulla kokeella, jos tämä menetelmä ei ole vaarallinen.

(95) Mittayksiköt on ilmoitettava numeerisen arvon jälkeen.

(96) Määritelmä "irrotettava säiliö", ks. 1.2.1.

(97) Vesipainekoe saadaan erikoistapauksissa ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän asiantuntijan luvalla korvata jollain muulla nesteellä tai kaasulla suoritetulla kokeella, jos tämä menetelmä ei ole vaarallinen.

(98) Teknisellä nimellä täydennetyn virallisen n.o.s-nimikkeen sijasta saa käyttää yhtä seuraavista nimistä:

- UN 1078 kylmäainekaasut, n.o.s.: seos F1, seos F2, seos F3;

- UN 1060 metyyliasetyleenin ja propadieenin seokset, stabiloidut: seos P1, seos P2;

- UN 1965 hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.: seos A, seos A01, seos A02, seos A0, seos A1, seos B1, seos B2, seos B, seos C.

Kohdan 2.2.2.3 luokituskoodin 2F nimikkeen UN 1965 huomautuksessa 1 mainittuja kauppanimiä saa käyttää ainoastaan täydentävinä niminä.

(99) Teknisellä nimellä täydennetyn virallisen n.o.s-nimikkeen sijasta saa käyttää yhtä seuraavista nimistä:

- UN 1078 kylmäainekaasut, n.o.s.: seos F1, seos F2, seos F3;

- UN 1060 metyyliasetyleenin ja propadieenin seokset, stabiloidut: seos P1, seos P2;

- UN 1965 hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.: seos A, seos A01, seos A02, seos A0, seos A1, seos B1, seos B2, seos B, seos C.

Kohdan 2.2.2.3 luokituskoodin 2F nimikkeen UN 1965 huomautuksessa 1 mainittuja kauppanimiä saa käyttää ainoastaan täydentävinä niminä.

(100) Teknisellä nimellä täydennetyn virallisen n.o.s-nimikkeen sijasta saa käyttää yhtä seuraavista nimistä:

- UN 1078 kylmäainekaasut, n.o.s.: seos F1, seos F2, seos F3;

- UN 1060 metyyliasetyleenin ja propadieenin seokset, stabiloidut: seos P1, seos P2;

- UN 1965 hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.: seos A, seos A01, seos A02, seos A0, seos A1, seos B1, seos B2, seos B, seos C.

Kohdan 2.2.2.3 luokituskoodin 2F nimikkeen UN 1965 huomautuksessa 1 mainittuja kauppanimiä saa käyttää ainoastaan täydentävinä niminä.

(101) Teknisellä nimellä täydennetyn virallisen n.o.s-nimikkeen sijasta saa käyttää yhtä seuraavista nimistä:

- UN 1078 kylmäainekaasut, n.o.s.: seos F1, seos F2, seos F3;

- UN 1060 metyyliasetyleenin ja propadieenin seokset, stabiloidut: seos P1, seos P2;

- UN 1965 hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.: seos A, seos A01, seos A02, seos A0, seos A1, seos B1, seos B2, seos B, seos C.

Kohdan 2.2.2.3 luokituskoodin 2F nimikkeen UN 1965 huomautuksessa 1 mainittuja kauppanimiä saa käyttää ainoastaan täydentävinä niminä.

(102) Mittayksiköt on ilmoitettava numeerisen arvon jälkeen.

(103) Mittayksiköt on ilmoitettava numeerisen arvon jälkeen.

(104) Teknisellä nimellä täydennetyn virallisen n.o.s-nimikkeen sijasta saa käyttää yhtä seuraavista nimistä:

- UN 1078 kylmäainekaasut, n.o.s.: seos F1, seos F2, seos F3;

- UN 1060 metyyliasetyleenin ja propadieenin seokset, stabiloidut: seos P1, seos P2;

- UN 1965 hiilivetykaasujen seos, nesteytetty, n.o.s.: seos A, seos A01, seos A02, seos A0, seos A1, seos B1, seos B2, seos B, seos C.

Kohdan 2.2.2.3 luokituskoodin 2F nimikkeen UN 1965 huomautuksessa 1 mainittuja kauppanimiä saa käyttää ainoastaan täydentävinä niminä.

(105) Mittayksiköt on ilmoitettava numeerisen arvon jälkeen.

(106) UIC:n määrelehdet on julkaissut Union Internationale des chemins de fer, Service Publication - 16, rue Jean Rey - F-75015 Paris.

LIITE B

KULJETUSVÄLINEITÄ JA KULJETUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Osa 8

AJONEUVON MIEHISTÖÄ, VARUSTEITA, KÄYTTÖÄ JA ASIAKIRJOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

LUKU 8.1

Kuljetusyksiöitä ja mukana pidettäviä varusteita koskevat määräykset

8.1.1. Kuljetusyksiköt

Vaarallisia aineita kuljettavassa kuljetusyksikössä saa olla enintään yksi perävaunu (tai puoliperävaunu).

8.1.2. Kuljetusyksikössä mukana pidettävät asiakirjat

8.1.2.1. Muiden määräysten nojalla kuljetuksessa mukana pidettävien asiakirjojen lisäksi on vaarallisia aineita kuljettavassa kuljetusyksikössä oltava:

(a) kaikkia kuljetettavia vaarallisia aineita koskeva kohdassa 5.4.1 tarkoitettu rahtikirja ja, jos sovellettavissa, kohdassa 5.4.2 määritelty kontin pakkaustodistus;

(b) kohdassa 5.4.3 tarkoitetut kaikkia kuljetettavia vaarallisia aineita koskevat kirjalliset turvallisuusohjeet;

(c) kopio luvussa 1.5 tarkoitetun erillissopimuksen(-musten) pääasiallisesta tekstistä, jos kuljetus tapahtuu tällaisen sopimuksen(-sten) mukaisesti.

8.1.2.2. Kuljetusyksikössä on lisäksi oltava seuraavat asiakirjat, jos niitä tässä direktiivissä vaaditaan:

(a) kohdassa 9.1.2 tarkoitettu jokaisen kuljetusyksikön tai jokaisen kuljetusyksikön osan hyväksymistodistus;

(b) kohdassa 8.2.1 kuvattu kuljettajan ajolupa;

(c) kuljetuksen hyväksyntä, kuten kuvattu kohdissa 5.4.1.2.1 (c), 5.4.1.2.3.3, 2.2.41.1.13 ja 2.2.52.1.8.

8.1.2.3. Kohdassa 5.4.3 tarkoitetut kirjalliset ohjeet on pidettävä helposti saatavilla ajoneuvon ohjaamossa. Kuljetuksen suorittajan on huolehdittava siitä, että ajoneuvon kuljettaja ymmärtää nämä ohjeet ja osaa toimia niiden mukaisesti.

8.1.2.4. Kirjalliset ohjeet, jotka eivät koske ajoneuvossa kuljetettavana olevia aineita, on pidettävä erillään kuormaa koskevista asiakirjoista siten, että sekaantumisen mahdollisuutta ei ole.

8.1.3. Suurlipukkeet ja merkinnät

Vaarallisia aineita kuljettavat kuljetusyksiköt on varustettava suurlipukkeilla ja merkittävä luvun 5.3 mukaisesti.

8.1.4. Sammuttimet

8.1.4.1. Vaarallisia aineita kuljettavassa kuljetusyksikössä on oltava:

(a) ainakin yksi sammutemäärältään vähintään 2 kg kuivaa jauhetta (tai vastaava sammutemäärä sopivaa sammutusainetta) sisältävä käsisammutin, joka on tarkoitettu palon sammuttamiseen kuljetusyksikön moottorissa tai ohjaamossa ja joka on sellainen, että käytettäessä kuorman sammuttamiseen se ei kiihdytä paloa, vaan, jos mahdollista, rajoittaa sitä; kuitenkin, jos ajoneuvo on varustettu kiinteällä sammuttimella, joka toimii automaattisesti tai voidaan helposti ohjata palon sammuttamiseen moottorissa, käsisammuttimen ei tarvitse olla sopiva moottoripalon sammuttamiseen;

(b) edellä kohdassa (a) kuvattujen välineiden lisäksi ainakin yksi sammutemäärältään vähintään 6 kg kuivaa jauhetta (tai vastaava sammutemäärä sopivaa sammutusainetta) sisältävä käsisammutin, joka on sopiva käytettäväksi rengas- ja jarrulaitepaloissa, tai kuorman sammuttamiseen tarkoitettu sammutin, jota voidaan käyttää ajoneuvoyksikön moottori- ja ohjaamopalojen sammuttamiseen siten, ettei se kiihdytä paloa. Moottoriajoneuvot, joiden suurin sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tn, saa varustaa sammutemäärältään vähintään 2 kg kuivaa jauhetta sisältävällä käsisammuttimella.

8.1.4.2. Kuljetusyksikön palonsammuttimien sisältämän sammutusaineen on oltava sellaista, ettei siitä vapaudu myrkyllisiä kaasuja ohjaamoon eikä myöskään palon kuumuudessa.

8.1.4.3. Kohdan 8.1.4.1 mukaiset käsisammuttimet on varustettava sinetillä, joka varmistaa, ettei niitä ole käytetty. Lisäksi niissä on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän standardin mukainen merkintä ja päivämäärä, joka osoittaa, milloin sammutin on seuraavan kerran tarkastettava (kuukausi, vuosi).

8.1.5. Muut varusteet

Vaarallisia aineita kuljettavassa kuljetusyksikössä on oltava:

(a) ajoneuvoa kohti vähintään yksi ajoneuvon massaan ja rengaskokoon nähden sopiva pyöräkiila;

(b) tarvittavat varusteet, joilla voidaan ryhtyä kohdan 5.4.3 mukaisten kirjallisten turvallisuusohjeiden yleisiin toimenpiteisiin, erityisesti:

- kaksi itsestään pystyssä pysyvää varoitusmerkkiä (esim. heijastavat kartiot tai kolmiot taikka ajoneuvon sähköjärjestelmästä riippumattomat vilkkuvat keltaista tai oranssia valoa antavat merkkilamput);

- sopiva varoitusliivi tai varoitusvaate (esim. kuten standardissa EN 471 on kuvattu) jokaiselle ajoneuvon miehistöön kuuluvalle;

- yksi taskulamppu (ks. myös kohta 8.3.4) jokaiselle ajoneuvon miehistöön kuuluvalle;

- lisämääräyksen S7 (ks. luku 8.5) mukainen hengityksen suojalaite, jos tämä lisämääräys on merkitty luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (19);

(c) tarvittavat varusteet, joilla voidaan ryhtyä kohdan 5.4.3 mukaisten kirjallisten turvallisuusohjeiden lisä- ja erityistoimenpiteisiin.

LUKU 8.2

Ajoneuvon miehistön koulutusta koskevat määräykset

8.2.1. Kuljettajakoulutusta koskevat yleiset määräykset

8.2.1.1. Kohdassa 8.2.1.3 mainittujen vaarallisia aineita kuljettavien ajoneuvojen, joiden sallittu enimmäismassa ylittää 3,5 tonnia, kuljettajilla ja kohdassa 8.2.1.4 mainittujen muiden ajoneuvojen kuljettajilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen tai tämän hyväksymän yhteisön myöntämä todistus siitä, että he ovat osallistuneet vaarallisten aineiden kuljetusten erikoisvaatimuksia käsittävälle kurssille ja läpäisseet kokeen.

8.2.1.2. Kohdassa 8.2.1.1 eriteltyjen ajoneuvojen kuljettajien on suoritettava peruskurssi. Koulutus annetaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä kurssimuodossa. Koulutuksen päätarkoituksena on tehdä kuljettajat tietoisiksi vaarallisten aineiden kuljetuksen vaaroista ja antaa heille välttämättömät perustiedot onnettomuusmahdollisuuden minimoimiseksi sekä antaa perustiedot onnettomuustilanteessa välttämättömien toimenpiteiden toteuttamisesta heidän oman turvallisuutensa, yleisön ja ympäristön turvallisuuden takaamiseksi ja onnettomuuden vaikutusten rajoittamiseksi. Tämä henkilökohtaista käytännön harjoittelua sisältävä koulutus toimii koulutuksen perustana kaikkien luokkien kuljettajille sisältäen ainakin kohdassa 8.2.2.3.2 mainitut asiat.

8.2.1.3. Vaarallisia aineita yli 1 m3 kiinteissä tai irrotettavissa säiliöissä kuljettavien ajoneuvojen kuljettajien, kokonaistilavuudeltaan yli 1 m3 monisäiliöajoneuvojen kuljettajien sekä vaarallisia aineita kuljetusyksikköä kohti yksittäistilavuudeltaan yli 3 m3 säiliökonteissa, UN-säiliöissä tai MEG-konteissa kuljettavien ajoneuvojen kuljettajien on osallistuttava säiliökuljetusten erikoiskurssille, jonka on sisällettävä ainakin kohdassa 8.2.2.3.2 mainitut asiat.

8.2.1.4. Riippumatta ajoneuvon sallitusta enimmäismassasta luokan 1 räjähteitä (ks. luvun 8.5 erityismääräys S1) tai tiettyjä radioaktiivisia aineita (ks. luvun 8.5 erityismääräykset S11 ja S12) kuljettavien ajoneuvojen kuljettajien on osallistuttava erikoiskursseille, joiden on sisällettävä ainakin kohdissa 8.2.2.3.4 ja 8.2.2.3.5 mainitut asiat.

8.2.1.5. Toimivaltaisen viranomaisen tai tämän hyväksymän yhteisön hänen todistukseensa joka viides vuosi tekemillä merkinnöillä ajoneuvon kuljettaja pystyy osoittamaan, että hän on todistuksen voimassaolon päättymistä edeltävänä vuotena suorittanut täydennyskurssin ja läpäissyt vastaavat kokeet. Uusi voimassaoloaika alkaa todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä.

8.2.1.6. Peruskoulutuksen alkukoulutus- tai täydennyskursseja ja erikoiskoulutuksen alku- tai täydennyskursseja voidaan järjestää yhtenäisesti toteutettujen laajojen kurssien muodossa samassa koulutustilaisuudessa ja saman kouluttavan yhteisön toimesta.

8.2.1.7. Alkukoulutuskurssien, täydennyskurssien, käytännön harjoittelun, kokeiden ja toimivaltaisen viranomaisen roolin on oltava yhdenmukaiset 8.2.2 määräysten kanssa.

8.2.1.8. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä kaikki tämän luvun vaatimuksia vastaavat ja jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai tämän hyväksymän yhteisön myöntämät 8.2.2.8.3 mallin mukaiset koulutustodistukset niiden voimassaoloaikana.

8.2.1.9. Todistus kirjoitetaan todistuksen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen tai tämän hyväksymän myöntävän yhteisön maan kielellä tai yhdellä sen kielistä, mikäli tämä kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, ellei mahdollisissa asianomaisten maiden välillä olevissa kuljetussopimuksissa toisin määrätä.

8.2.2. Kuljettajakoulutusta koskevat erityismääräykset

8.2.2.1. Tarpeelliset tiedot ja taidot opetetaan teoriakurssit ja käytännön harjoittelun käsittävän koulutuksen avulla. Tiedot tarkistetaan kokeessa.

8.2.2.2. Koulutuksen antajan on varmistettava, että kouluttajilla on hyvät tiedot vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvissä määräyksissä ja koulutusvaatimuksissa tapahtuvasta kehityksestä ja että he ottavat sen huomioon. Koulutuksen on oltava mahdollisimman käytännöllistä. Koulutusohjelman on oltava hakemuksen mukainen ja siihen on sisällytettävä 8.2.2.3.2-8.2.2.3.5 määrätyt asiat. Alkukoulutukseen ja täydennyskoulutukseen on myös sisällyttävä henkilökohtaista käytännön harjoittelua (ks. 8.2.2.4.5).

8.2.2.3. Koulutuksen rakenne

8.2.2.3.1. Alku- ja täydennyskoulutus järjestetään peruskurssin ja tarvittaessa erikoiskurssien muodossa.

8.2.2.3.2. Peruskurssilla on opetettava ainakin seuraavat asiat:

(a) yleiset vaarallisten aineiden kuljetusta koskevat määräykset;

(b) yleisimmät vaaratyypit;

(c) ympäristönsuojelua koskevat tiedot jätteiden siirron valvonnassa;

(d) ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja turvallisuustoimenpiteet eri vaaratilanteissa;

(e) toimenpiteet onnettomuuden satuttua (ensiapu, liikenneturvallisuus, perustiedot suojalaitteiden käytöstä, jne.);

(f) merkinnät, varoituslipukkeet, suurlipukkeet ja oranssikilpien merkinnät;

(g) mitä kuljettajan on tehtävä ja mitä hän ei saa tehdä vaarallisten aineiden kuljetuksen aikana;

(h) ajoneuvon teknisten varusteiden tarkoitus ja toiminta;

(i) yhteenkuormauskiellot samaan ajoneuvoon tai konttiin;

(j) turvallisuustoimenpiteet vaarallisten aineiden kuormauksen ja purkamisen aikana;

(k) yleiset vastuukysymykset;

(l) tietoja eri kuljetusmuotojen toiminnasta;

(m) pakkausten käsittely ja säilytys.

8.2.2.3.3. Säiliökuljetuksen erikoiskurssilla on opetettava ainakin seuraavat asiat:

(a) ajoneuvon käyttäytyminen tiellä, mukaan lukien kuorman liikkumisen vaikutukset;

(b) ajoneuvoille asetetut erityisvaatimukset;

(c) yleistä teoreettista tietoa erilaisista kuormaus- ja purkamisjärjestelmistä;

(d) ajoneuvojen käytölle asetetut erityiset lisävaatimukset (hyväksymistodistukset, hyväksymismerkinnät, suurlipukkeet ja oranssikilpien merkinnät, jne.).

8.2.2.3.4. Luokan 1 räjähteiden kuljetuksen erikoiskurssilla on opetettava ainakin seuraavat asiat:

(a) räjähteisiin ja pyroteknisiin aineisiin liittyvät erityiset vaaratilanteet;

(b) luokan 1 räjähteiden yhteenkuormausta koskevat erityisvaatimukset;

8.2.2.3.5. Luokan 7 radioaktiivisen aineen kuljetuksen erikoiskurssilla on opetettava ainakin seuraavat asiat:

(a) ionisoivaan säteilyyn liittyvät erityiset vaaratilanteet;

(b) radioaktiivisten aineiden pakkaamista, käsittelyä, yhteenkuormausta ja säilytystä koskevat erityisvaatimukset;

(c) erikoistoimenpiteet mahdollisessa onnettomuustilanteessa, jossa on mukana radioaktiivista ainetta.

8.2.2.4. Alkukoulutusohjelma

8.2.2.4.1. Jokaisen alkukurssin tai laajan kurssin osan teoriaosuuden vähimmäispituus on seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

8.2.2.4.2. Laajan kurssin kokonaiskeston voi määrätä toimivaltainen viranomainen, jonka on säilytettävä ennallaan peruskurssin ja säiliökuljetuksen erikoiskurssin kesto, mutta voi täydentää sitä luokkien 1 ja 7 lyhennetyillä eroiskursseilla.

8.2.2.4.3. Oppitunnin pituus on 45 minuuttia.

8.2.2.4.4. Opetusta saa yleensä antaa enintään 8 oppituntia kurssipäivän aikana.

8.2.2.4.5. Henkilökohtaisen käytännön harjoittelun on tapahduttava teoriaopetuksen yhteydessä, ja siihen on sisällyttävä ainakin ensiapu, palonsammutus ja toiminta mahdollisessa vaara- tai onnettomuustilanteessa.

8.2.2.5. Täydennyskoulutusohjelma

8.2.2.5.1. Säännöllisin väliajoin järjestettävien täydennyskurssien tarkoituksena on saattaa kuljettajien tiedot ajan tasalle. Kursseilla käsitellään uutta tekniikkaa, lainsäädäntöä ja kuljetettavia aineita koskevaa kehitystä.

8.2.2.5.2. Täydennyskurssi on suoritettava ennen 8.2.1.5 aikaisemmin myönnetyn ajoluvan voimassaolon päättymistä.

8.2.2.5.3. Täydennyskurssin on oltava kestoltaan vähintään yhden päivän mittainen.

8.2.2.5.4. Opetusta saa yleensä antaa enintään 8 oppituntia kurssipäivän aikana.

8.2.2.6. Koulutuksen hyväksyminen

8.2.2.6.1. Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä koulutuskurssit.

8.2.2.6.2. Vain kirjalliset hakemukset hyväksytään.

8.2.2.6.3. Hyväksymishakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

(a) yksityiskohtainen koulutusohjelma, josta käy ilmi opetettavat asiat, aikataulu ja suunnitellut opetusmenetelmät;

(b) opetushenkilöstön pätevyys ja toiminta-alat;

(c) tiedot kurssien pitopaikoista ja opetusmateriaaleista sekä käytännön harjoittelun mahdollisuuksista; ja

(d) kursseille osallistumisen ehdot, esimerkiksi osallistujamäärä.

8.2.2.6.4. Toimivaltainen viranomainen järjestää koulutuksen ja kokeiden valvonnan.

8.2.2.6.5. Toimivaltainen viranomainen myöntää hyväksymisen kirjallisesti erityisesti seuraavien ehtojen mukaisesti:

(a) koulutus järjestetään hakemusasiakirjojen mukaisesti;

(b) toimivaltaiselle viranomaiselle myönnetään oikeus lähettää valtuutettuja henkilöitä seuraamaan koulutuskursseja ja kokeita;

(c) toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen yksittäisten koulutuskurssien päivämääristä ja pitopaikoista; ja

(d) hyväksyminen voidaan perua, jos hyväksymisen ehtoja ei noudateta.

8.2.2.6.6. Hyväksymisasiakirjasta on käytävä ilmi, ovatko kyseiset kurssit perus- vai erikoiskursseja, alku- vai täydennyskursseja.

8.2.2.6.7. Jos koulutuksen järjestäjä kurssin hyväksymisen jälkeen aikoo tehdä muutoksia hakemuksen osalta olennaisiin yksityiskohtiin, sen on etukäteen pyydettävä tähän lupa toimivaltaiselta viranomaiselta. Tämä koskee erityisesti koulutusohjelmaan liittyviä muutoksia.

8.2.2.7. Kokeet

8.2.2.7.1. Alkuperuskurssin koe

8.2.2.7.1.1. Koulutuksen, käytännön harjoittelu mukaan lukien, suorittamisen jälkeen peruskurssilla järjestetään koe.

8.2.2.7.1.2. Kokeessa osallistujan on osoitettava hallitsevansa vaarallisia aineita kuljettavien ajoneuvojen kuljettajan ammatissa vaadittavat tiedot, huomiointikyky ja taidot kuten nämä peruskurssilla opetetaan.

8.2.2.7.1.3. Tätä tarkoitusta varten toimivaltaisen viranomaisen tai tämän hyväksymän tutkintoviranomaisen on laadittava luettelo kysymyksistä, jotka kattavat kohdan 8.2.2.3.2 yhteenvedon asiat. Kokeen kysymykset tehdään tästä luettelosta. Osallistujilla ei saa olla tietoa luettelosta valituista erityisistä kysymyksistä ennen kyseistä koetta.

8.2.2.7.1.4. Laajoista kursseista voidaan pitää yksi ainoa koe.

8.2.2.7.1.5. Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen on valvottava kokeen järjestämistä.

8.2.2.7.1.6. Koe pidetään kirjallisen kokeen muodossa tai kirjallisen ja suullisen kokeen yhdistelmänä. Jokaiselle osallistujalle esitetään vähintään 25 kirjallista kysymystä. Koe kestää vähintään 45 minuuttia. Kysymykset voivat vaihdella vaikeusasteeltaan, ja niille voidaan antaa erilainen painotus.

8.2.2.7.2. Säiliökuljetuksen ja räjähteiden sekä radioaktiivisten aineiden kuljetuksen alkukoulutuksen erikoiskurssien kokeet

8.2.2.7.2.1. Läpäistyään peruskurssin kokeen ja suoritettuaan säiliökuljetuksen tai räjähteiden tai radioaktiivisten aineiden kuljetuksen erikoiskurssin kokelas voi osallistua vastaavaan kokeeseen.

8.2.2.7.2.2. Koe pidetään ja sitä valvotaan samoin perustein kuin edellä kohdassa 8.2.2.7.1 säädetään.

8.2.2.7.2.3. Kokelaalle esitetään vähintään 15 kysymystä.

8.2.2.7.3. Täydennyskurssin koe

8.2.2.7.3.1. Kun kokelas on suorittanut täydennyskurssin, hän voi osallistua kokeeseen.

8.2.2.7.3.2. Koe pidetään ja sitä valvotaan samoin perustein kuin edellä kohdassa 8.2.2.7.1 säädetään.

8.2.2.7.3.3. Kokelaalle esitetään vähintään 15 kysymystä.

8.2.2.8. Todistus kuljettajan koulutuksesta

8.2.2.8.1. Kohdan 8.2.1.8 mukaan todistus myönnetään:

(a) peruskurssin suorittamisen jälkeen edellyttäen, että kokelas on menestyksellisesti läpäissyt kokeen 8.2.2.7.1 mukaisesti;

(b) tarvittaessa säiliökuljetuksen tai räjähteiden tai radioaktiivisen aineen kuljetuksen erikoiskurssin suorittamisen jälkeen tai kokelaan hankittua luvun 8.5 lisämääräysten S1 ja S11 mukaiset tiedot edellyttäen, että hän on menestyksellisesti läpäissyt kokeen 8.2.2.7.2 mukaisesti.

8.2.2.8.2. Todistus uusitaan, jos kokelas osoittaa osallistuneensa täydennyskurssille 8.2.1.5 mukaisesti ja jos hän on menestyksellisesti läpäissyt kokeen 8.2.2.7.3 mukaisesti.

8.2.2.8.3. Todistus on jäljempänä olevan mallin mukainen. Suositellaan, että sen muoto on sama kuin eurooppalaisen kansallisen ajokortin: koko A7 (74 mm x 105 mm) tai kaksisivuinen, joka voidaan taittaa tähän muotoon.

>PIC FILE= "L_2004018FI.090801.TIF">

8.2.3. Vaarallisten aineiden kuljetukseen tiellä osallistuvien muiden henkilöiden kuin kohdassa 8.2.1 tarkoitetun kuljettajan koulutus

Henkilöiden, joiden työtehtävät liittyvät vaarallisten aineiden kuljetuksiin tiellä, on saatava vaarallisten aineiden kuljetusmääräyksiin liittyvää henkilön luvussa 1.3 tarkoitettuun vastuuseen ja tehtäviin soveltuvaa koulutusta. Tätä vaatimusta on sovellettava kuljetuksen suorittajan tai lähettäjän palveluksessa olevaan henkilöstöön, vaarallisia aineita kuormaavaan tai purkavaan henkilöstöön, huolitsijan tai laivaajan henkilöstöön sekä kuljettajiin, joihin ei sovelleta kohtaa 8.2.1.

LUKU 8.3

Ajoneuvon miehistöä koskevat muut säännökset

8.3.1. Matkustajat

Lukuun ottamatta ajoneuvon miehistön jäseniä muiden henkilöiden kuljettaminen vaarallista ainetta kuljettavassa kuljetusyksikössä on kielletty.

8.3.2. Sammuttimien käyttö

Ajoneuvon miehistön on osattava käyttää sammuttimia.

8.3.3. Kollien avaamiskielto

Kuljettaja tai kuljettajan apulainen ei saa avata vaarallista ainetta sisältävää kollia.

8.3.4. Irrallisten valaisimien käyttö

Ajoneuvossa ei saa käyttää sellaista valaisinta, jossa on avoin liekki. Valaisimessa ei saa myöskään olla sellaisia metallipintoja, jotka voivat aiheuttaa kipinöitä.

8.3.5. Tupakointikielto

Tupakointi on kielletty kuorman käsittelyn yhteydessä ajoneuvon välittömässä läheisyydessä ja ajoneuvossa.

8.3.6. Moottorin käyttäminen kuormauksen ja purkamisen aikana

Moottorin pitäminen käynnissä kuormaukseen ja purkamiseen tarvittavien laitteiden käyttämistä varten on sallittua, jos asianosaisen valtion lainsäädäntö sen sallii.

8.3.7. Seisontajarrun käyttö

Seisontajarrua on aina käytettävä, kun vaarallisilla aineilla kuormattu ajoneuvo pysäköidään.

CHAPITRE 8.4

Prescriptions relatives à la surveillance des véhicules

Les véhicules transportant des marchandises dangereuses dans les quantités indiquées dans les dispositions spéciales S1 6 et S14 à S21 du chapitre 8.5 pour une marchandise donnée selon la colonne 19 du tableau A du chapitre 3.2 seront surveillés, ou bien ils pourront stationner, sans surveillance, dans un dépôt ou dans les dépendances d'une usine offrant toutes les garanties de sécurité. Si ces possibilités de stationnement n'existent pas, le véhicule, après que des mesures appropriées de sécurité auront été prises, peut stationner à 1'écart dans un lieu répondant aux conditions énoncées aux points a), b) ou c):

a) un parc de stationnement surveillé par un préposé qui aura été informé de la nature du chargement et de 1'endroit où se trouve le conducteur;

b) un parc de stationnement public ou privé où le véhicule ne courra probablement aucun risque d'être endommagé par d'autres véhicules; ou

c) un espace libre approprié situé à 1'écart des grandes routes publiques et des lieux habités et ne servant pas normalement de lieu de passage ou de réunion pour le public.

Les parcs de stationnement autorisés au point b) ne seront utilisés qu'à défaut de ceux qui sont visés au a), et ceux qui sont décrits au point c) ne peuvent être utilisés qu'à défaut de ceux qui sont visés aux points a) et b).

LUKU 8.5

Luokka- tai ainekohtaiset lisämääräykset

Lukujen 8.1-8.4 määräysten lisäksi on noudatettava seuraavia määräyksiä, jos luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (19) kuljetettavan aineen tai esineen kohdalle on näin merkitty. Jos lukujen 8.1-8.4 määräykset ovat ristiriidassa tämän luvun määräysten kanssa, sovelletaan tämän luvun määräyksiä.

>TAULUKON PAIKKA>

Osa 9

AJONEUVON RAKENNETTA JA HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

LUKU 9.1

Ajoneuvon rakennetta ja hyväksyntää koskevat yleiset määrykset

9.1.1. Yleiset määräykset

9.1.1.1. Soveltamisala

Osan 9 määräyksiä on sovellettava asiakirjan "Consolidated Resolution on the Construction of Vehicles" (R.E.3)(1) liitteen 7 N- ja O-luokan ajoneuvoihin, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen.

9.1.1.2. Tämän osan määritelmät:

"Ajoneuvo": mikä tahansa vaarallisten aineiden tiekuljetukseen tarkoitettu valmis ajoneuvo (esim. kerralla valmiiksi rakennetut pakettiautot, kuorma-autot, vetoautot, perävaunut), keskeneräinen ajoneuvo (esim. alusta, ohjaamolla varustettu alusta, perävaunun alusta) tai täydennetty ajoneuvo (esim. ohjaamolla varustettu alusta, jossa on korirakenne);

"Perusajoneuvo": vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettu ohjaamolla varustettu alusta, puoliperävaunun vetoauto, perävaunun alusta tai itsekantavalla korilla varustettu perävaunu, joihin sovelletaan luvun 9.2 vaatimuksia;

"EX/II-ajoneuvo" tai "EX/III-ajoneuvo": räjähteiden (luokka 1) kuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo;

"FL-ajoneuvo": ajoneuvo, joka on tarkoitettu leimahduspisteeltään enintään 61 °C nesteiden (lukuun ottamatta standardin EN 590:1993 mukaista dieselöljyä, kaasuöljyä ja kevyttä polttoöljyä, joiden YK-numero on 1202 ja leimahduspiste on standardin EN 590:1993 mukainen) tai palavien kaasujen kuljetukseen tilavuudeltaan yli 3 m3 säiliökonteissa, UN-säiliöissä tai MEG-konteissa, tilavuudeltaan yli 1 m3 kiinteissä säiliöissä tai irrotettavissa säiliöissä, taikka palavien kaasujen kuljetukseen tarkoitettu tilavuudeltaan yli 1 m3 monisäiliöajoneuvo;

"OX-ajoneuvo": ajoneuvo, joka on tarkoitettu stabiloidun vetyperoksidin tai yli 60 % vetyperoksidia sisältävän stabiloidun vetyperoksidin vesiliuoksen (luokka 5.1, UN 2015) kuljetukseen tilavuudeltaan yli 3 m3 säiliökonteissa tai UN-säiliöissä taikka tilavuudeltaan yli 1 m3 kiinteissä tai irrotettavissa säiliöissä;

"AT-ajoneuvo":: ajoneuvo (muu kuin FL- tai OX-ajoneuvo), joka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen tilavuudeltaan yli 3 m3 säiliökonteissa, UN-säiliöissä tai MEG-konteissa, tilavuudeltaan yli 1 m3 kiinteissä tai irrotettavissa säiliöissä, taikka tilavuudeltaan yli 1 m3 monisäiliöajoneuvo (muu kuin FL-ajoneuvo).

9.1.1.3. Vaarallisia aineita kuljettavan ajoneuvon on täytettävä tämän osan rakennevaatimukset.

9.1.2. EX/II-, EX/III-, FL-, OX- ja AT-ajoneuvojen hyväksynnät

Huom.

Muille kuin EX/II-, EX/III-, FL-, OX- ja AT-ajoneuvoille ei vaadita erityisiä hyväksymistodistuksia lukuun ottamatta alkuperämaassa ajoneuvoihin tavallisesti sovellettavien yleisien turvallisuutta koskevien määräysten edellyttämiä todistuksia.

9.1.2.1. Yksittäinen hyväksyntä

9.1.2.1.1. EX/II-, EX/III-, FL-, OX- ja AT-ajoneuvot on vuosittain teknisesti tarkastettava rekisteröintimaassa, jotta varmistutaan, että ne täyttävät tämän osan asianmukaiset määräykset ja yleiset asiaankuuluvat rekisteröintimaan turvallisuusmääräykset (mukaan lukien jarrut, valot jne.). Jos perävaunu tai puoliperävaunu on liitetty vetoajoneuvoon, on vetoajoneuvo vastaavasti katsastettava.

Kun ajoneuvoon edellytetään hidastin, on ajoneuvon valmistajan tai sen asianmukaisesti valtuutetun edustajan annettava kohdan 9.2.3.3 määräysten mukainen selvitys siitä, että hidastin täyttää kohdan 9.2.3.3 määräykset. Tämä selvitys on esitettävä ensimmäisessä katsastuksessa.

Huom.

Siirtymäkauden määräykset, ks. myös kohta 1.6.5.1.

9.1.2.1.2. Rekisteröintimaan toimivaltainen viranomainen antaa jokaiselle hyväksytysti tarkastetulle ajoneuvolle ja tämän osan vaatimusten täyttävälle EX/II-, EX/III-, FL-, OX- ja AT-ajoneuvolle hyväksymistodistuksen. sen on oltava lähettäjämaan virallisella kielellä tai yhdellä kielellä. Jos virallinen kieli ei ole englanti, ranska tai saksa, niin sen on oltava myös englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, elleivät asianomaisten maiden väliset kuljetussopimukset toisin määrää. Todistuksen on oltava kohdan 9.1.2.1.5 mallin mukainen.

9.1.2.1.3. Yhden jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen omassa maassaan rekisteröidylle ajoneuvolle antama hyväksymistodistus on muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttävä sen voimassaoloajan.

9.1.2.1.4. Hyväksymistodistuksen voimassaoloaika kuluu umpeen viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun ajoneuvolle on suoritettu katsastus ennen todistuksen myöntämistä. Seuraava hyväksymisajankohta riippuu kuitenkin viimeisestä nimellisestä umpeutumispäivästä, jos katsastus on suoritettu kuukauden kuluessa ennen tai jälkeen mainitun päivän. Kuitenkin säiliöiden pakollisissa määräaikaistarkastuksissa tämä määräys ei tarkoita lyhyempiä määräaikoja lukujen 6.8 ja 6.9 säiliöiden tiiviyskokeille, nestepainekokeille tai määräaikaistarkastuksille.

9.1.2.1.5. Hyväksymistodistuksen on oltava jäljempänä esitetyn mallin mukainen. Sen on oltava kooltaan 210 mm × 297 mm (muoto A4). Sekä etu- että takasivu on käytettävä. Todistuksen väri on valkoinen, ja siinä on vinosti poikittain vaaleanpunainen raita. Alipaineellisella jätesäiliöllä varustetun ajoneuvon hyväksymistodistukseen kohtaan 11 on tehtävä seuraava merkintä: "Alipaineellinen jätesäiliöajoneuvo".

>PIC FILE= "L_2004018FI.091501.TIF">

>PIC FILE= "L_2004018FI.091601.TIF">

9.1.2.1.6. Hyväksymistodistuksia, jotka ovat tämän direktiivin 30 päivään kesäkuuta 2001 asti sovellettavien säännösten mukaisia, saa käyttää 31 päivään joulukuuta 2003 asti.

9.1.2.2. Tyyppihyväksyntä

9.1.2.2.1. Ajoneuvon valmistajan tai sen asianmukaisesti valtuutetun edustajan pyynnöstä uusien moottoriajoneuvojen perusajoneuvot ja niiden perävaunut, jotka on hyväksyttävä kohdan 9.1.2.1 mukaisesti, hyväksyy toimivaltainen viranomainen ECE-säännön nro. 105(2) tai direktiivin 98/91/EY(3) mukaisesti edellyttäen, että mainitun määräyksen tai direktiivin vaatimukset vastaavat tämän osan luvun 9.2 vaatimuksia. Tämä yhden jäsenvaltion tyyppihyväksyntä hyväksytään muissa jäsenvaltioissa varmistamaan perusajoneuvon vaatimustenmukaisuus, kun valmiin tai täydennetyn ajoneuvon hyväksyntää hankitaan edellyttäen, ettei mikään perusajoneuvon muutos muuta sen kelpoisuutta.

9.1.2.2.2. Kun perusajoneuvo on tyyppihyväksytty, kohdan 9.2.4.7.2 määräysten noudattaminen on todennettava täydennetylle ajoneuvolle.

LUKU 9.2

Perusajoneuvon rakennetta koskevat määräykset

9.2.1. EX/II-, EX/III-, FL-, OX- ja AT-ajoneuvojen perusajoneuvon on täytettävä tämän luvun vaatimukset jäljempänä olevan taulukon mukaisesti.

Muille kuin EX/II-, EX/III-, FL-, OX- ja AT-ajoneuvoille:

- kohdan 9.2.3.1 vaatimuksia on sovellettava kaikille ajoneuvoille, jotka on rekisteröity ensimmäistä kertaa 30 päivän kesäkuuta 1997 jälkeen;

- kohdan 9.2.5 nopeudenrajoitinta koskevia vaatimuksia on sovellettava kaikille moottoriajoneuvoille, joiden suurin sallittu kokonaismassa ylittää 12 tonnia ja jotka on rekisteröity 31 päivän joulukuuta 1987 jälkeen.

>TAULUKON PAIKKA>

9.2.2. Sähkölaitteet

9.2.2.1. Yleiset määräykset

Sähköistyksen kokonaisuudessaan on täytettävä kohtien 9.2.2.2-9.2.2.6 määräykset kohdan 9.2.1 taulukon mukaisesti.

9.2.2.2. Johtimet

9.2.2.2.1. Johtimien koon on oltava riittävän suuri ylikuumenemisen välttämiseksi. Johtimien on oltava riittävästi eristettyjä. Kaikki virtapiirit on suojattava sulakkeilla tai automaattisilla katkaisimilla paitsi seuraavissa tapauksissa:

- akulta moottorin kylmäkäynnistys- ja pysäytysjärjestelmille;

- akulta laturille;

- laturilta sulake- tai katkaisinkotelolle;

- akulta käynnistysmoottorille;

- akulta hidastimen (ks. kohta 9.2.3.3) tehonohjauskotelolle, jos tämä järjestelmä on sähköinen tai sähkömagneettinen;

- akulta teliakselin nostoon tarkoitetulle sähköiselle nostolaitteelle.

Yllä olevien suojaamattomien virtapiirien johtimien on oltava mahdollisimman lyhyitä.

9.2.2.2.2. Kaapelit on kiinnitettävä lujasti ja sijoitettava siten, että johtimet on riittävästi suojattu mekaanisia ja lämpöjännityksiä vastaan.

9.2.2.3. Akun päävirtakatkaisin

9.2.2.3.1. Sähköisten piirien katkaisin on sijoitettava mahdollisimman lähelle akkua.

9.2.2.3.2. Virran katkaisua ja yhdistämistä helpottava katkaisin on asennettava ohjaamoon. Sen on oltava helposti kuljettajan ulottuvilla ja selvästi merkitty. Katkaisimen on oltava suojattu tahattomalta käytöltä joko suojakannella tai käyttämällä kahta liikettä vaativaa laitetta tai muilla sopivilla tavoilla.

Lisäkatkaisimia saa asentaa edellyttäen, että ne ovat selvästi merkittyjä ja suojattu tahattomalta käytöltä.

9.2.2.3.3. Katkaisimessa on oltava kotelo, jonka suojausluokka on IP65 standardin IEC 529 mukaisesti.

9.2.2.3.4. Katkaisimella olevien kaapeliliitosten suojausluokan on oltava IP54. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos nämä liitokset ovat suljetussa tilassa, jollaisena pidetään akkulaatikkoa. Tässä tapauksessa riittää liitosten eristäminen oikosulkua vastaan esimerkiksi kumisuojauksella.

9.2.2.4. Akut

Akun navat on sähköisesti eristettävä tai suojattava eristävällä akkulaatikon kannella. Jollei akkuja ole sijoitettu moottoritilaan, on ne sijoitettava tuuletettuun koteloon.

9.2.2.5. Pysyvästi jännitteiset virtapiirit

9.2.2.5.1. a) Sähköasennusten osien, mukaan lukien johdot, joiden on pysyttävä jännitteellisinä akun päävirtakatkaisimen ollessa avoinna, on sovelluttava käytettäviksi räjähdysvaarallisilla alueilla. Näiden laitteiden on täytettävä standardin IEC 60079 osien 0 ja 14(4) yleiset vaatimukset ja soveltuvin osin standardin IEC 60079 osien 1, 2, 5, 6, 7, 11, 15 tai 18(5) lisävaatimukset.

(b) Sovellettaessa standardin IEC 60079 osaa 14(6) on käytettävä seuraavaa luokitusta:

Pysyvästi jännitteisten sähkölaitteiden, mukaan lukien johdot, jotka eivät ole kohtien 9.2.2.3 ja 9.2.2.4 määräysten alaisia, on täytettävä luokan 1 vaatimukset sähkölaitteille yleisesti tai luokan 2 vaatimukset ohjaamoon sijoitetuille sähkölaitteille. Räjähdysryhmän IIC, lämpötilaluokan T6 vaatimusten on täytyttävä.

9.2.2.5.2. Sähkölaitteiden akun päävirtakatkaisimen ohitusliitokset, joiden on pysyttävä jännitteellisinä akun päävirtakatkaisimen ollessa avoinna, on suojattava ylikuumenemiselta tarkoituksenmukaisella tavalla, kuten sulakkeella, virtapiirin katkaisijalla tai turvalaitteella (virtarajoittimella).

9.2.2.6. Kuljettajan ohjaamon takana sijaitsevia sähköasennuksia koskevat määräykset

Kaikki asennukset on suunniteltava, rakennettava ja suojattava siten, etteivät ne voi aiheuttaa mitään kipinää tai oikosulkua tavallisissa ajoneuvon käyttöolosuhteissa ja että nämä riskit voidaan saattaa mahdollisimman vähäisiksi iskun tai muodonmuutoksen tapahtuessa. Erityisesti:

9.2.2.6.1. Johtimet

Kuljettajan ohjaamon takaosaan sijoitetut johtimet on suojattava iskua, kulutusta ja leikkautumista vastaan ajoneuvon tavallisen käytön aikana. Esimerkkejä soveltuvista suojauksista on annettu jäljempänä kuvissa 1, 2, 3 ja 4. Lukkiutumisenestolaitteiden anturikaapeleita ei kuitenkaan tarvitse lisäsuojata.

9.2.2.6.2. Valot

Kierrekantaisia polttimia ei saa käyttää.

9.2.2.6.3. Sähköliitokset

Moottoriajoneuvon ja perävaunun välisten sähköliitosten suojausluokan on oltava IP54 standardin IEC 529 mukaisesti ja siten suunniteltu, että tahaton irtikytkentä estyy. Esimerkkejä sopivista kytkennöistä on annettu standardeissa ISO 12 098:1994 ja ISO 7638:1985.

>PIC FILE= "L_2004018FI.092101.TIF">

9.2.3. Jarrut

9.2.3.1. Yleiset määräykset

Seuraavien teknisten määräysten lisäksi, joita on sovellettava kohdan 9.2.1 taulukon mukaisesti, vaarallisten aineiden kuljetusyksikköinä käytettäviksi tarkoitettujen moottoriajoneuvojen ja perävaunujen on täytettävä kaikki ECE-säännön nro 13(7) tai direktiivin 71/320/ETY(8) asiaankuuluvat tekniset vaatimukset muutoksineen niissä annettujen voimaantulopäivämäärien mukaisesti.

9.2.3.2. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä

9.2.3.2.1. Moottoriajoneuvot, joiden suurin sallittu kokonaismassa on suurempi kuin 16 tonnia tai joihin voidaan kytkeä perävaunu, jonka suurin sallittu kokonaismassa on suurempi kuin 10 tonnia, on varustettava ECE-säännön nro 13(9) liitteen 13 mukaisella luokan 1 lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä.

9.2.3.2.2. Perävaunut, joiden suurin sallittu kokonaismassa on suurempi kuin 10 tonnia, on varustettava ECE-säännön nro 13(10) liitteen 13 mukaisella luokan A lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä.

9.2.3.3. Hidastin

9.2.3.3.1. Hidastin tarkoittaa pitkässä alamäessä ajoneuvon nopeutta tasoittavaa apujarrujärjestelmää, jossa ei käytetä käyttö-, vara- tai seisontajarrujärjestelmiä.

9.2.3.3.2. Moottoriajoneuvoihin, joiden suurin sallittu kokonaismassa on suurempi kuin 16 tonnia tai joihin voidaan kytkeä perävaunu, jonka suurin sallittu kokonaismassa on suurempi kuin 10 tonnia, on asennettava hidastin, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

(a) Hidastin saa olla joko yksittäinen laite tai usean laitteen yhdistelmä. Kullakin laitteella saa olla oma ohjauksensa;

(b) Kaikki kolme ECE-säännön nro 13(11) kohdassa 2.14 tarkoitettua hidastimen ohjausvaihtoehtoa ovat sallittuja, mutta lukkiutumisenestojärjestelmän vioittuessa integroitujen tai yhdistettyjen hidastimien on automaattisesti kytkeydyttävä pois päältä;

(c) Lukkiutumattoman jarrujärjestelmän on ohjattava hidastimen tehokkuutta siten, että hidastimen jarruttama(t) akseli(t) ei(-vät) voi lukkiutua hidastimella yli 15 km/h nopeuksissa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta siihen jarrutukseen, joka syntyy luonnollisesta moottorin jarrutuksesta;

(d) Hidastimen on toimittava useilla tehotasoilla mukaan lukien kuormaamattomalle ajoneuvolle soveltuva alhainen taso. Kun hidastimen toiminta perustuu ajoneuvon moottoriin, erilaisten välityssuhteiden katsotaan muodostavan tehokkuuden eri tasot;

(e) Hidastimen suorituskyvyn on täytettävä ECE-säännön nro 13(12) liitteen 4 kohdan 1.8 (tyypin II A testi) vaatimukset kuormatun massan muodostuessa moottoriajoneuvon kuormatusta massasta ja suurimmasta sille sallitusta hinattavasta massasta ylittämättä kuitenkaan 44 tonnin kokonaismassaa;

(f) Jos moottoriajoneuvo ei täytä edellä kohdassa (e) tarkoitettuja hidastimen suorituskykyvaatimuksia, sen on täytettävä vähintään ECE-säännön nro 13(13) liitteen 4 vaatimukset, ja moottoriajoneuvon käyttö on rajoitettava siten, että se sallitaan kytkettäväksi ainoastaan hidastimella varustettuun perävaunuun. Tällaisen moottoriajoneuvon on oltava varustettu perävaunun hidastimen ohjauslaitteella.

9.2.3.3.3. Jos perävaunu on varustettu hidastimella, sen on täytettävä ECE-säännön nro 13(14) liitteen 4 vaatimukset ja edellä olevat kohdan 9.2.3.3.2 (a)-(d) vaatimukset.

9.2.3.4. Perävaunujen hätäjarrulaitteet

9.2.3.4.1. Perävaunut on varustettava tehokkaalla järjestelmällä, joka jarruttaa tai hidastaa perävaunua sen irrotessa moottoriajoneuvosta.

9.2.3.4.2. Perävaunuihin on asennettava tehokas jarrulaite, joka vaikuttaa kaikkiin pyöriin ja jonka vetoajoneuvon käyttöjarrun ohjauslaite käynnistää ja joka pysäyttää automaattisesti perävaunun, jos kytkentä irtoaa.

Huom.

Pelkästään inertiajarrujärjestelmällä (työntöjarru) varustettujen perävaunujen käyttö räjähteiden kuljetukseen on rajoitettava 50 kg (nettomassa) enimmäismäärään.

9.2.4. Palovaarojen ehkäisy

9.2.4.1. Yleiset määräykset

Seuraavia teknisiä määräyksiä sovelletaan kohdan 9.2.1 taulukon mukaisesti.

9.2.4.2. Ajoneuvon ohjaamo

9.2.4.2.1. Vain materiaalia, joka ei ole helposti syttyvää, saa käyttää ohjaamon rakenteissa. Tämä määräys katsotaan täytetyksi, jos standardissa ISO 3795:1989 määritellyn menettelyn mukaisesti seuraavista ohjaamon osista otettujen näytteiden palonopeus ei ylitä 100 mm/min: istuinpehmusteet, selkänojat, turvavyöt, kattoverhoilu, kattoluukut, käsituet, kaikki verhoilupaneelit, mukaan lukien ovi-, etu-, taka- ja sivupaneelit, lokerot, niskatuet, lattiapäällysteet, häikäisysuojat, verhot, valoverhot, pyöräkoteloiden suojat, moottoritilan suojat, pehmustesuojat ja mitkä tahansa muut sisustusmateriaalit, mukaan lukien pehmusteet ja kolariturvallisuuteen liittyvät rakenteet, jotka on suunniteltu vaimentamaan kolaritapauksissa sisällä olijoiden törmäysenergiaa.

9.2.4.2.2. Ellei kuljettajan ohjaamo ole tehty materiaaleista, jotka eivät ole helposti syttyviä, on metallista tai muusta sopivasta materiaalista valmistettu säiliön levyinen suojalevy asennettava ohjaamon taakse. Ohjaamon takana tai suojalevyssä olevan minkä tahansa ikkunan on oltava ilmatiiviisti suljettu ja valmistettu tulenkestävästä turvalasista ja varustettu tulenkestävillä kehyksillä. Säiliön ja ohjaamon tai suojalevyn välin on lisäksi oltava vähintään 15 cm.

9.2.4.3. Polttoainesäiliöt

Ajoneuvon moottorin polttoainesäiliöiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a) Jokaisen vuodon tapahtuessa on polttoaineen valuttava maahan joutumatta kosketuksiin ajoneuvon tai kuorman kuumien osien kanssa;

(b) Bensiiniä sisältävät polttoainesäiliöt on varustettava tehokkaalla liekkisuojalla varustetulla täyttöaukolla tai sululla, jolla aukko voidaan pitää ilmatiiviisti suljettuna.

9.2.4.4. Moottori

Ajoneuvoa kuljettavan moottorin on oltava siten varustettu ja sijoitettu, että kuormalle ei aiheudu mitään lämmöstä tai kipinöistä syntyvää vaaraa. EX/II- ja EX/III-ajoneuvoissa moottorin on oltava rakenteeltaan puristussytytteinen.

9.2.4.5. Pakokaasujärjestelmä

Pakokaasujärjestelmä ja pakoputket on suunnattava ja suojattava siten, että kuormalle ei aiheudu mitään lämmöstä tai kipinöistä syntyvää vaaraa. Suoraan polttoainesäiliön (dieselöljy) alapuolelle sijoitettujen pakokaasujärjestelmän osien on oltava vähintään 100 mm etäisyydellä polttoainesäiliöstä, tai ne on suojattava lämpökilvellä.

9.2.4.6. Hidastin

Ohjaamon takaseinän taakse sijoitetulla korkeita, lämpötiloja aiheuttavalla hidastimella varustettujen ajoneuvojen on oltava varustettu lämpökilvellä, joka on lujasti kiinnitetty ja sijoitettu tämän järjestelmän ja säiliön tai kuorman väliin siten, että vältetään mikä tahansa säiliön seinämän tai kuorman paikallinenkin lämpeneminen.

Lämpökilven on lisäksi suojattava jarrujärjestelmää miltä tahansa tahattomaltakin kuorman valumalta tai vuodolta. Esimerkiksi kaksikerroksisen kilven antamaa suojaa on pidettävä tyydyttävänä.

9.2.4.7. Polttoon perustuvat lämmityslaitteet

9.2.4.7.1. (Varattu)

9.2.4.7.2. Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden ja niiden pakokaasujen kulkuteiden on oltava siten suunniteltuja, sijoitettuja, suojattuja tai peitettyjä, että ne eivät aiheuta vaaraa kuorman liiallisesta kuumenemisesta tai syttymisestä. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos polttoainesäiliö ja laitteen pakokaasujärjestelmä vastaavat määräyksiä, jotka on annettu ajoneuvojen polttoainesäiliöille kohdassa 9.2.4.3 ja pakokaasu-järjestelmille kohdassa 9.2.4.5.

9.2.4.7.3. Polttoon perustuvan lämmityslaitteiden toiminta on voitava katkaista ainakin seuraavilla menetelmillä:

(a) tarkoituksellisesti käsikatkaisimella ohjaamosta;

(b) ajoneuvon moottorin sammuessa; tässä tapauksessa kuljettaja voi manuaalisesti käynnistää lämmityslaitteen uudelleen;

(c) käynnistämällä moottoriajoneuvon syöttöpumppu vaarallisen aineen pumppausta varten.

9.2.4.7.4. Jälkikäynti sallitaan sen jälkeen, kun polttoon perustuvasta lämmityslaitteesta on katkaistu virta. Kohdan 9.2.4.7.3 (b) ja (c) menetelmissä polttoilman tulo on katkaistava sopivalla tavalla jälkikäynnin kestettyä enintään 40 sekuntia. Vain sellaisia polttoon perustuvia lämmityslaitteita saa käyttää, joille voidaan taata, että lämmönvaihdin kestää 40 sekuntiin lyhennetyn jälkikäynnin laitteen koko normaalin käyttöiän ajan.

9.2.4.7.5. Polttoon perustuva lämmityslaite on kytkettävä päälle manuaalisesti. Ohjelmointi-laitteet ovat kiellettyjä.

9.2.4.7.6. Kaasumaista polttoainetta käyttävät polttoon perustuvat lämmityslaitteet ovat kiellettyjä.

9.2.5. Nopeudenrajoitin

Moottoriajoneuvot (kuorma-autot ja puoliperävaunujen vetoautot), joiden suurin sallittu kokonaismassa on suurempi kuin 12 tonnia, on varustettava ECE-säännön nro 89 ECE-sääntö nro 89:(15) teknisten määräysten (muutoksineen) mukaisella nopeudenrajoittimella. ECE-säännön nro 89 kohdassa 2.1.2 määritetty asetusnopeus V ei saa olla suurempi kuin 85 km/h.

9.2.6. Perävaunujen vetolaitteet

Perävaunujen vetolaitteiden on vastattava ECE-säännön nro 55(16) tai direktiivin 94/20/EY(17) teknisiä vaatimuksia (muutoksineen) niissä annettujen voimaantulopäivämäärien mukaisesti.

LUKU 9.3

Valmiita tai täydennettyjä EX/II- tai EX/III-ajoneuvoja koskevat lisämääräykset

9.3.1. Ajoneuvon korin rakenteessa käytettävät materiaalit

Ajoneuvon korin rakenteessa ei saa käyttää materiaaleja, jotka voivat muodostaa vaarallisia yhdisteitä kuljetettavien räjähteiden kanssa.

9.3.2. Polttoon perustuvat lämmityslaitteet

Polttoon perustuvia lämmityslaitteita ei saa sijoittaa EX/II- ja EX/III-ajoneuvojen kuormatilaan.

Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden on täytettävä kohtien 9.2.4.7.1, 9.2.4.7.2, 9.2.4.7.5 ja 9.2.4.7.6 vaatimusten ja lisäksi seuraavat:

(a) katkaisijan saa asentaa ohjaamon ulkopuolelle;

(b) laitteen saa sammuttaa kuormatilan ulkopuolelta; ja

(c) ei ole välttämätöntä osoittaa, että lämmönvaihdin kestää lyhennetyn jälkikäynnin.

Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden polttoainesäiliöitä, voimanlähteitä, polttoilman tai lämmitysilman sisäänottoja sekä pakoputken ulostuloja ei saa sijoittaa kuormatilaan. On varmistettava, ettei kuorman sijainti voi estää lämmittimestä tulevan ilman kiertoa. Kollien lämpötila ei saa ylittää 50 °C lämpötilaa.

9.3.3. EX/II-ajoneuvot

Ajoneuvot on siten suunniteltava, valmistettava ja varustettava, että räjähteet ovat suojattuja ulkoisilta vaaroilta ja säältä. Ajoneuvojen on oltava joko umpinaisia tai peitettyjä. Kuormapeitteen on oltava kulutusta kestävä, vesitiivis ja valmistettu vaikeasti syttyvästä materiaalista. Kuormapeitteen on oltava kiinnitetty siten, että se pingotettuna peittää kuormatilan kaikki sivut ja yltää vähintään 20 cm kuormatilan kaikkien laitojen päälle. Kuormapeite pidetään paikallaan kiinnityslaitteilla.

Umpinaisten ajoneuvojen kuormatilassa ei saa olla ikkunoita, ja kaikissa aukoissa on oltava lukittavat, tiiviisti sulkeutuvat ovet tai peitelevyt.

9.3.4. EX/III-ajoneuvot

Ajoneuvon on oltava umpinainen. Kuormatilan, mukaan lukien sen etuseinä, on oltava yhtenäinen. Korin eristys- ja lämmönkesto-ominaisuuksien on oltava vähintään samoja kuin seinällä, joka on 10 mm paksulla palonkestävällä puulla vuorattu metallinen ulkoseinä, tai korin rakenteen on oltava sellainen, että se varmistaa, ettei liekki pääse tunkeutumaan seinämän läpi, eikä sisäseinämäpinnan minkään kohdan lämpötila ylitä 120 °C 15 minuutin kuluessa sellaisen palon syttymisestä, joka on aiheutunut ajoneuvon toiminnasta, kuten rengaspalo. Kaikki ovet on voitava lukita. Ne on valmistettava ja sijoitettava siten, että ne peittävät liitoskohdat.

9.3.5. Kuormatila ja moottori

Moottori on sijoitettava kuormatilan etuseinän etupuolelle. Sen voi kuitenkin sijoittaa kuormatilan alle edellyttäen, ettei kuormatilan sisäpintojen lämpötila nouse yli 80 °C:een aiheuttaen vaaraa kuormalle.

9.3.6. Kuormatila ja pakokaasujärjestelmä

EX/II- ja EX/III-ajoneuvojen tai näiden valmiiden tai täydennettyjen ajoneuvojen muiden osien pakokaasujärjestelmä on valmistettava ja sijoitettava siten, ettei kuormatilan sisäpintojen lämpötila nouse yli 80 °C:een aiheuttaen vaaraa kuormalle.

9.3.7. Sähkölaitteet

9.3.7.1. EX/III-ajoneuvon sähkölaitteiden asennuksessa on noudatettava kohtien 9.2.2.2, 9.2.2.3, 9.2.2.4, 9.2.2.5.2 ja 9.2.2.6 vaatimuksia.

9.3.7.2. Sähköisen järjestelmän nimellisjännite saa olla enintään 24 V.

9.3.7.3. Kuormatilan sähköasennusten on oltava pölytiiviitä (vähintään IP54 tai vastaava) tai, jos kyse on yhteensopivuusryhmästä J, vähintään IP65 (esim. palonkestävä Eex d).

LUKU 9.4

Vaarallisten aineiden kappaletavarakuljetukseen tarkoitettujen valmiiden tai täydennettyjen ajoneuvojen (muut kuin EX/II- ja EX/III-ajoneuvot) korien rakennetta koskevat lisämääräykset

9.4.1. Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a) katkaisijan saa asentaa ohjaamon ulkopuolelle;

(b) laitteen saa sammuttaa kuormatilan ulkopuolelta; ja

(c) ei ole välttämätöntä osoittaa, että lämmönvaihdin kestää lyhennetyn jälkikäynnin.

9.4.2. Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden polttoainesäiliöitä, voimanlähteitä, polttoilman tai lämmitysilman sisäänottoja sekä pakoputken ulostuloja ei saa sijoittaa vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen kuormatilaan, jossa kuljetetaan varoituslipukkeilla nro 1, 1.4, 1.5, 1.6, 3, 4.1, 4.3, 5.1 tai 5.2 varustettuja kolleja. On varmistettava, ettei kuorman sijainti voi estää lämmittimestä tulevan ilman kiertoa. Kollien lämpötila ei saa ylittää 50 °C:een lämpötilaa. Kuormatilojen sisäpuolelle asennettavat lämmityslaitteet on suunniteltava siten, että räjähdysherkän ilman syttyminen käyttöolosuhteissa estyy.

9.4.3. Tiettyjen vaarallisten aineiden tai tiettyjen pakkausten kuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen korien rakennetta koskevat lisämääräykset voivat sisältyä osan 7 lukuun 7.2 sen mukaisesti, miten kyseiselle aineelle on luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (16) merkitty.

LUKU 9.5

Kiinteiden vaarallisten aineiden irtotavarakuljetukseen tarkoitettujen valmiiden tai täydennettyjen ajoneuvojen korien rakennetta koskevat lisämääräykset

9.5.1. Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a) katkaisijan saa asentaa ohjaamon ulkopuolelle;

(b) laitteen saa sammuttaa kuormatilan ulkopuolelta; ja

(c) ei ole välttämätöntä osoittaa, että lämmönvaihdin kestää lyhennetyn jälkikäynnin.

9.5.2. Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden polttoainesäiliöitä, voimanlähteitä, polttoilman tai lämmitysilman sisäänottoja sekä pakoputken ulostuloja ei saa sijoittaa vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen kuormatilaan, jossa kuljetetaan aineita, jotka edellytetään merkittäviksi varoituslipukkeilla nro 4.1, 4.3 tai 5.1. On varmistettava, ettei kuorman sijainti voi estää lämmittimestä tulevan ilman kiertoa. Kuorman lämpötila ei saa ylittää 50 °C:een lämpötilaa. Kuormatilojen sisäpuolelle asennettavat lämmityslaitteet on suunniteltava siten, että räjähdysherkän ilman syttyminen käyttöolosuhteissa estyy.

9.5.3. Kiinteiden vaarallisten aineiden irtotavarakuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen korien rakennetta koskevat lisämääräykset voivat sisältyä osan 7 lukuun 7.3 sen mukaisesti, miten kyseiselle aineelle on luvun 3.2 taulukon A sarakkeessa (17) merkitty.

LUKU 9.6

Luokan 4.1 lämpötilavalvottujen itsereaktiivisten aineiden ja luokan 5.2 orgaanisten peroksidien kuljetukseen tarkoitettujen valmiiden tai täydennettyjen ajoneuvojen korien rakennetta koskevat lisämääräykset

9.6.1. Luokan 4.1 lämpötilavalvottujen itsereaktiivisten aineiden ja luokan 5.2 orgaanisten peroksidien kuljetukseen tarkoitettujen lämpöeristettyjen, jäähdytettyjen ja koneellisesti jäähdytettyjen ajoneuvojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a) ajoneuvon on oltava varustettu sellaisella eristeellä ja jäähdytysjärjestelmällä, ettei kohdissa 2.2.41.1.17 ja 2.2.52.1.16 eikä kohdissa 2.2.41.4 ja 2.2.52.4 kullekin kuljetettavalle aineelle määrättyä valvontalämpötilaa ylitetä. Kokonaislämmön-siirtokerroin saa olla enintään 0,4 W/m2K;

(b) ajoneuvon on oltava siten varustettu, etteivät kuljetettavan aineen tai jäähdytysaineen höyryt pääse ohjaamoon;

(c) kuormatilan lämpötilaa on voitava jatkuvasti tarkkailla sopivalla mittarilla ohjaamosta;

(d) kuormatila on varustettava tuuletusaukolla tai tuuletusventtiilillä, jos on vaaraa vaarallisen ylipaineen syntymisestä. Tuuletusaukko tai tuuletusventtiili eivät saa heikentää jäähdytystä;

(e) jäähdytysaine ei saa olla helposti syttyvää; ja

(f) koneellisesti jäähdytetyn ajoneuvon jäähdytyslaitteen toiminnan on oltava riippumaton ajoneuvon moottorista.

9.6.2. Valvontalämpötilan ylittymisen estämiseksi soveltuvia menetelmiä (ks. V8(3)) on lueteltu luvussa 7.2 (R1-R5). Käytetystä menetelmästä riippuen ajoneuvojen korien rakennetta koskevat lisämääräykset voivat sisältyä lukuun 7.2.

LUKU 9.7

Lisämääräykset, jotka koskevat kiinteitä säiliöitä (säiliöajoneuvoja), monisäiliöajoneuvoja ja valmiita tai täydennettyjä ajoneuvoja (FL-, OX- ja AT-ajoneuvot), jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen tilavuudeltaan yli 1 m3 irrotettavissa säiliöissä tai tilavuudeltaan yli 3 m3 säiliökonteissa, un-säiliöissä tai MEG-konteissa

9.7.1. Yleiset määräykset

9.7.1.1. Varsinaisen ajoneuvon tai sen tilalla käytetyn vetolaitteen lisäksi säiliöajoneuvoon kuuluu yksi tai useampi säiliö, näiden varusteet sekä laitteet, joilla säiliöt kiinnitetään ajoneuvon alustaan tai vetolaitteeseen.

9.7.1.2. Kun ajoneuvoon on asennettu irrotettava säiliö, on koko yksikön täytettävä säiliöajoneuvoille asetetut vaatimukset.

9.7.2. Säiliöitä koskevat vaatimukset

9.7.2.1. Metallisten kiinteiden tai irrotettavien säiliöiden on täytettävä luvun 6.8 asianmukaiset vaatimukset.

9.7.2.2. Monisäiliöajoneuvojen säiliöstöjen ja MEG-konttien on täytettävä luvun 6.2 asianmukaiset vaatimukset kaasupullojen, putkiastioiden, kaasuastioiden ja pullopakettien osalta sekä luvun 6.8 asianmukaiset vaatimukset säiliöiden osalta.

9.7.2.3. Metallisten säiliökonttien on täytettävä luvun 6.8 vaatimukset, UN-säiliöiden on täytettävä luvun 6.7 tai tarvittaessa IMGD-koodin vaatimukset (ks. kohta 1.1.4.2).

9.7.2.4. Lujitemuovisäiliöiden on täytettävä luvun 6.9 vaatimukset.

9.7.2.5. Alipaineellisten jätesäiliöiden on täytettävä luvun 6.10 vaatimukset.

9.7.3. Kiinnitykset

Kiinnitykset on suunniteltava siten, että ne kestävät staattiset ja dynaamiset rasitukset tavallisissa kuljetusolosuhteissa ja kohdissa 6.8.2.1.2, 6.8.2.1.11 - 6.8.2.1.13, 6.8.2.1.15 ja 6.8.2.1.16 määritellyt vähimmäisrasitukset, kun kyseessä ovat säiliöajoneuvot, monisäiliöajoneuvot ja irrotettavia säiliöitä kuljettavat ajoneuvot.

9.7.4. FL-ajoneuvojen maadoitus

FL-säiliöajoneuvojen metallisäiliöt tai lujitemuovisäiliöt ja FL-monisäiliöajoneuvojen säiliöstöt on yhdistettävä alustaan vähintään yhden hyvän maadoitusliitännän avulla. Sähkökemiallista korroosiota aiheuttavaa metallien kosketusta on vältettävä.

Huom.

Ks. myös kohdat 6.9.1.2 ja 6.9.2.14.3.

9.7.5. Säiliöajoneuvojen stabiilisuus

9.7.5.1. Maahan tukeutuvien pintojen kokonaisleveyden (saman akselin oikean- ja vasemmanpuoleisten pyörien maata koskettavan osan ulkopintojen välin) on oltava vähintään 90 % kuormatun säiliöajoneuvon painopisteen korkeudesta. Kuormatun puoliperävaunun akselistoon kohdistuva massa ei saa ylittää 60 % koko ajoneuvoyhdistelmän nimellisestä kokonaismassasta.

9.7.5.2. Lisäksi nestemäisten tai sulassa muodossa olevien vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen, tilavuudeltaan yli 3 m3 kiinteitä säiliöitä kuljettavien säiliöajoneuvojen, jotka on testattu alle 4 bar paineella, on täytettävä ECE-säännön nro 111(18) tekniset vaatimukset muutoksineen siinä annettujen voimaantulopäivämäärien mukaisesti koskien sivusuuntaista stabiilisuutta. Vaatimuksia sovelletaan säiliöajoneuvoihin, jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran 1 päivän heinäkuuta 2003 jälkeen.

9.7.6. Ajoneuvon peräosan suojaus

Ajoneuvon peräosa on varustettava takaapäin kohdistuvia iskuja vastaan ajoneuvon rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen (1256/1992 muutoksineen) 44 §:ssä tarkoitetulla alleajosuojalla, joka suojaa säiliön sen koko leveydeltä. Se on sijoitettava vähintään 100 mm:n etäisyydelle säiliön uloimmasta kohdasta tai varusteista taikka laitteista, jotka ovat kosketuksissa kuljetettavan aineen kanssa. Jauhemaisten ja rakeisten aineiden ja kallistuvien alipaineellisten jätesäiliöiden kuljetukseen tarkoitetuissa ajoneuvoissa, joissa on takatyhjennyksellä varustettu kallistettava säiliö, alleajosuojaa ei tarvita, jos säiliön takana olevat varusteet on varustettu yhtä tehokkaalla suojauksella.

Huom.

1. Tämä määräys ei koske ajoneuvoja, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen säiliökonteissa, MEG-konteissa tai UN-säiliöissä.

2. Säiliön suojaaminen sivusuuntaisilta iskuilta tai kaatumiselta, ks. kohdat 6.8.2.1.20 ja 6.8.2.1.21, tai UN-säiliöiden osalta, ks. kohdat 6.7.2.4.3 ja 6.7.2.4.5.

9.7.7. Polttoon perustuvat lämmityslaitteet

9.7.7.1. Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden on täytettävä kohtien 9.2.4.7.1, 9.2.4.7.2 ja 9.2.4.7.5 vaatimukset ja lisäksi seuraavat:

(a) katkaisijan saa asentaa ohjaamon ulkopuolelle;

(b) laitteen saa sammuttaa kuormatilan ulkopuolelta; ja

(c) ei ole välttämätöntä osoittaa, että lämmönvaihdin kestää lyhennetyn jälkikäynnin.

Lisäksi FL-ajoneuvojen on täytettävä kohtien 9.2.4.7.3 ja 9.2.4.7.4 vaatimukset.

9.7.7.2. Polttoon perustuvien lämmityslaitteiden polttoainesäiliöitä, voimanlähteitä, polttoilman tai lämmitysilman sisäänottoja sekä pakoputken ulostuloja ei saa sijoittaa vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen kuormatilaan, jossa kuljetetaan aineita, jotka edellytetään merkittäväksi varoituslipukkeilla nro 3, 4.1, 4.3, 5.1 tai 5.2. On varmistettava, ettei kuorma voi estää lämmittimestä tulevan ilman kiertoa. Kuorman lämpötila ei saa ylittää 50 °C:een lämpötilaa. Kuormatilojen sisäpuolelle asennettavat lämmityslaitteet on suunniteltava siten, että räjähdysherkän ilman syttyminen käyttöolosuhteissa estyy.

9.7.8. Sähkölaitteet

9.7.8.1. Kohdan 9.1.2 mukaisen hyväksynnän vaativien FL-ajoneuvojen sähkölaitteiden asennuksen on täytettävä kohtien 9.2.2.2, 9.2.2.3, 9.2.2.4, 9.2.2.5.1 ja 9.2.2.6 vaatimukset.

Kuitenkin ajoneuvon sähköasennuksiin tehtyjen täydennysten tai muutosten on täytettävä kuljetettavien aineiden mukaisen sähkölaiteryhmän ja lämpötilaluokan sähkölaitevaatimukset.

Huom.

Siirtymäkauden määräykset, ks. myös kohta 1.6.6.

9.7.8.2. Sellaisilla räjähdysvaarallisilla tai odotetusti räjähdysvaarallisilla alueilla, joissa vaaditaan erityisiä varotoimenpiteitä, olevien FL-ajoneuvojen sähkölaitteiden on sovelluttava käytettäviksi räjähdysvaarallisilla alueilla. Näiden laitteiden on täytettävä standardin IEC 60079 osien 0 ja 14 yleiset vaatimukset ja soveltuvin osin standardin IEC 60079 osien 1, 2, 5, 6, 7, 11 tai 18(19) lisävaatimukset. Kuljetettavien aineiden mukaisen sähkölaiteryhmän ja lämpötilaluokan sähkölaitevaatimusten on täytyttävä.

Sovellettaessa standardin IEC 60079 osaa 14(20) on seuraavia luokituksia käytettävä:

LUOKKA 0

Säiliöosastojen sisätila, täyttöön ja tyhjennykseen liittyvät laitteet sekä höyryn talteenottolinjat.

LUOKKA 1

Täyttöön ja tyhjennykseen käytettäville välineille tarkoitetun kaapin sisätila sekä tuuletuslaitteista ja varoventtiileistä 0,5 m etäisyyden rajaama alue.

9.7.8.3. Pysyvästi jännitteellisten luokkien 0 ja 1 ulkopuolella olevien sähkölaitteiden, mukaan lukien johdot, on täytettävä luokan 1 vaatimukset sähkölaitteille yleisesti tai luokan 2 vaatimukset koskien ohjaamoon sijoitettuja sähkölaitteita. Kuljetettavien aineiden mukaisen sähkölaiteryhmän sähkölaitevaatimusten on täytyttävä.

(1) Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission asiakirja, TRANS/WP.29/78/rev.1, muutoksineen.

(2) ECE-sääntö nro 105 (Yhdenmukaiset määräykset erityisille rakenteille hyväksyttäessä ajoneuvoja vaarallisten aineiden kuljetukseen).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/91/EY, annettu 14 päivänä joulukuuta 1998 vaarallisten aineiden tiekuljetukseen tarkoitetuista moottoriajoneuvoista ja niiden perävaunuista sekä moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksynnästä annetun direktiivin 70/156/EY muuttamisesta (EYVL L 11, 16.1.1999, s. 25-36).

(4) Standardin IEC 60079 osan 14 vaatimukset eivät mene näiden säännösten edelle.

(5) Vaihtoehtoisesti saa käyttää standardin EN 50014 yleisiä vaatimuksia ja standardien EN 50015, 50016, 50017, 50018, 50019, 50020 tai 50028 lisävaatimuksia.

(6) Standardin IEC 60079 osan 14 vaatimukset eivät mene näiden säännösten edelle.

(7) ECE-sääntö nro 13 (Yhdenmukaiset määräykset M-, N- ja O-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen jarrujen hyväksymisestä).

(8) Direktiivi 71/320/ETY (alkuperäinen julkaistu EYVL L 202, 6.9.1971).

(9) ECE-sääntö nro 13 (Yhdenmukaiset määräykset M-, N- ja O-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen jarrujen hyväksymisestä) tai direktiivin 71/320/ETY (EYVL L 202, 6.9.1971) vastaavat määräykset muutoksineen.

(10) ECE-sääntö nro 13 (Yhdenmukaiset määräykset M-, N- ja O-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen jarrujen hyväksymisestä) tai direktiivin 71/320/ETY (EYVL L 202, 6.9.1971) vastaavat määräykset muutoksineen.

(11) ECE-sääntö nro 13 (Yhdenmukaiset määräykset M-, N- ja O-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen jarrujen hyväksymisestä) tai direktiivin 71/320/ETY (Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 202, 6.9.1971) vastaavat määräykset muutoksineen.

(12) ECE-sääntö nro 13 (Yhdenmukaiset määräykset M-, N- ja O-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen jarrujen hyväksymisestä) tai direktiivin 71/320/ETY (Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 202, 6.9.1971) vastaavat määräykset muutoksineen.

(13) ECE-sääntö nro 13 (Yhdenmukaiset määräykset M-, N- ja O-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen jarrujen hyväksymisestä) tai direktiivin 71/320/ETY (Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 202, 6.9.1971) vastaavat määräykset muutoksineen.

(14) ECE-sääntö nro 13 (Yhdenmukaiset määräykset M-, N- ja O-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen jarrujen hyväksymisestä) tai direktiivin 71/320/ETY (Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 202, 6.9.1971) vastaavat määräykset muutoksineen.

(15) Yhdenmukaiset määräykset:

I ajoneuvojen enimmäisnopeudenrajoituksen hyväksymisestä;

II ajoneuvojen hyväksyttyä tyyppiä olevan nopeudenrajoittimen (SLD) asentamisen hyväksymisestä;

III nopeudenrajoittimen (SLD) hyväksymisestä.

Vaihtoehtoisesti saa soveltaa vastaavia 10 helmikuuta 1992 annetun direktiivin 92/6/ETY (EYVL L 57, 2.3.1992) ja 31 maaliskuuta 1992 annetun direktiivin 92/24/ETY (EYVL L 129, 14.5.1992) määräyksiä muutoksineen edellyttäen, että ne on muutettu ajoneuvon hyväksymisajankohtana viimeisimmän muutetun ECE-säännön nro 89 mukaisesti.

(16) ECE-sääntö nro 55 (Yhdenmukaiset määräykset koskien ajoneuvoyhdistelmän mekaanisten liitäntäosien hyväksyntää).

(17) Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 94/20/EY, 30 päivä toukokuuta 1994 (EYVL L 195, 29.7.1994).

(18) ECE-sääntö nro 111: Yhdenmukaiset määräykset N- ja O-luokkiin kuuluvien säiliöajoneuvojen hyväksynnästä kallistusstabiilisuuden osalta.

(19) Vaihtoehtoisesti saa käyttää standardin EN 50014 yleisiä vaatimuksia ja standardien EN 50015, 50016, 50017, 50018, 50019, 50020 tai 50028 lisävaatimuksia.

(20) Vaihtoehtoisesti saa käyttää standardin EN 50014 yleisiä vaatimuksia ja standardien EN 50015, 50016, 50017, 50018, 50019, 50020 tai 50028 lisävaatimuksia.