KOMISSION DIREKTIIVI 93/28/ETY,

annettu 4 päivänä kesäkuuta 1993,

yhteisön määritysmenetelmistä rehujen virallista tarkastusta varten annetun kolmannen direktiivin 72/199/ETY liitteen I muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön näytteenotto- ja määritysmenetelmistä rehujen virallista tarkastusta varten 20 päivänä heinäkuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/373/ETY(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjalla(2), ja erityisesti sen 2 artiklan,

sekä katsoo, että

yhteisön määritysmenetelmistä rehujen virallista tarkastusta varten 27 päivänä huhtikuuta 1972 annetussa komission kolmannessa direktiivissä 72/199/ETY(3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 84/4/ETY(4), säädetään raakavalkuaisen määrityksessä käytettävästä menetelmästä,

tämä menetelmä olisi mukautettava tieteen ja tekniikan tietämyksen kehitykseen; erityisesti olisi otettava huomioon työntekijöiden suojeleminen vaaroilta, jotka liittyvät altistumiseen kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille työssä 27 päivänä marraskuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/1107/ETY(5), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 88/642/ETY(6), säännökset ja erityisesti ne toimenpiteet, jotka on toteutettu elohopealle ja elohopean yhdisteille altistumisen estämiseksi,

tämän vuoksi on tarpeen poistaa elohopea ja elohopeaoksidi raakavalkuaisen määritysmenetelmää sovellettaessa käytettävien katalysaattoreiden luettelosta, ja

tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 72/199/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1994. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 4 päivänä kesäkuuta 1993.

Komission puolesta

René STEICHEN

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 170, 3.8.1970, s. 2

(2) EYVL N:o L 302, 15.11.1985, s. 23

(3) EYVL N:o L 123, 29.5.1972, s. 6

(4) EYVL N:o L 15, 18.1.1984, s. 28

(5) EYVL N:o L 327, 3.12.1980, s. 8

(6) EYVL N:o L 356, 24.12.1988, s. 74

LIITE

Korvataan liitteessä I oleva 2 osa "RAAKAVALKUAISEN MÄÄRITYS" seuraavasti:

"2 RAAKAVALKUAISEN MÄÄRITYS

1 Tarkoitus ja soveltamisala

Menetelmällä on mahdollista laskea Kjeldahlin menetelmän mukaan saadusta typpipitoisuudesta rehujen raakavalkuaispitoisuus.

2 Periaate

Näyte hajotetaan rikkihapolla katalysaattorin läsnä ollessa. Hapan liuos tehdään emäksiseksi natriumhydroksidiliuoksella. Vapautunut ammoniakki tislataan ja sidotaan määrättyyn rikkihappomäärään, jonka ylimäärä titrataan natriumhydroksidiliuoksella.

3 Reagenssit

3.1 Kaliumsulfaatti

3.2 Katalysaattori: kupari(II)oksidi CuO, analyysilaatua tai kuparisulfaatti CuSO4.5H2O, analyysilaatua.

3.3 Sinkki, rakeinen

3.4 Rikkihappo, ñ20 = 1,84 g/ml

3.5 Rikkihappo c(

>NUM>1/

>DEN>2

H2SO4) = 0,5 mol/l

3.6 Rikkihappo c(

>NUM>1/

>DEN>2

H2SO4) = 0,1 mol/l

3.7 Metyylipunaindikaattori: 300 g metyylipunaista liuotetaan 100 ml:aan 95 - 96 % etanolia (v/v)

3.8 Natriumhydroksidiliuos (teknisen laadun käyttö mahdollista) = 40 g/100 ml (m/v: 40 %)

3.9 Natriumhydroksidiliuos c = 0,25 mol/l

3.10 Natriumhydroksidiliuos c = 0,1 mol/l

3.11 Hohkakivijyväsiä, suolahapossa pestyjä ja hehkutettuja

3.12 Asetanilidi (sulamispiste = 114 °C, N = 10,36 %)

3.13 Typetön sakkaroosi

4 Välineistö

Välineet näytteen hajottamista, tislausta ja titrausta varten Kjeldahlin menetelmän mukaan.

5 Suoritus

5.1 Hajotus

Punnitaan 1 g näytettä 1 mg:n tarkkuudella Kjeldahl-kolviin hajotuspolttoa varten. Lisätään 15 g kaliumsulfaattia (3.1), sopiva määrä katalysaattoria (3.2) [0,3 - 0,4 g analyysilaatuista kuparioksidia tai 0,9 - 1,2 g analyysilaatuista kuparisulfaattia], 25 ml rikkihappoa (3.4) ja muutamia hohkakivijyväsiä (3.11) ja sekoitetaan. Kolvia kuumennetaan varovasti tarvittaessa ajoittain ravistellen, kunnes massa on hiiltynyt ja kuohu hävinnyt. Tämän jälkeen kuumennetaan voimakkaammin, kunnes neste kiehuu tasaisesti. Kuumennus on sopiva, jos kiehuva happo tiivistyy kolvin seinämiin. Kolvin seinämien ylikuumennusta ja orgaanisen aineksen tarttumista kolvin seinämiin on vältettävä. Kun liuos on muuttunut kirkkaaksi ja kirkkaanvihreäksi, keittämistä jatketaan vielä kahden tunnin ajan. Tämän jälkeen kolvin annetaan jäähtyä.

5.2 Tislaus

Kolviin lisätään varovasti riittävä määrä vettä, jotta sulfaatit liukenisivat täysin. Annetaan jäähtyä ja lisätään muutama sinkkirae (3.3).

Tislauslaitteen keräilyastiaan lisätään oletetun typpipitoisuuden mukaan tarkalleen 25 ml rikkihappoa (3.5) tai (3.6) ja muutama pisara metyylipunaindikaattoria (3.7).

Kolvi yhdistetään tislauslaitteen jäähdyttäjään ja jäähdyttäjän pää upotetaan keräilyastiassa olevaan liuokseen vähintään 1 cm:n syvyyteen (ks. 8.3 Huomautus). Kolviin lasketaan hitaasti 100 ml natriumhydroksidiliuosta (3.8) siten, ettei ammoniakkia katoa (ks. 8.1 huomautus).

Kolvia kuumennetaan siten, että ammoniakki tislautuu kokonaan.

5.3 Titraus

Keräilyastiassa oleva rikkihappoylimäärä titrataan käytetyn rikkihapon normaalisuuden mukaan natriumhydroksidiliuoksella (3.9) tai (3.10), kunnes loppupiste saavutetaan.

5.4 Sokeakoe

Reagenssien typettömyyden varmistamiseksi suoritetaan sokeakoe (hajotus, tislaus ja titraus) käyttämällä 1 g sakkaroosia (3.13) näytteen sijasta.

6 Tulosten laskeminen

Raakavalkuaispitoisuus lasketaan seuraavalla kaavalla:

>NUM>(V0 - V1) × c × 0,014 × 100 × 6,25/

>DEN>m

jossa

V0 = sokeakokeessa kulunut NaOH (3.9 tai 3.10) määrä (ml)

V1 = näytteen titrauksessa kulunut NaOH (3.9 tai 3.10) määrä (ml)

c = natriumhydroksidin (3.9 tai 3.10) normaalisuus (mol/l)

m = näytteen massa (g)

7 Menetelmän varmistus

7.1 Toistettavuus

Samasta näytteestä suoritetun kahden rinnakkaismäärityksen tulosten välinen ero ei saa ylittää:

- 0,2 %, absoluuttisena arvona ilmoitettuna, alle 20 % olevien raakavalkuaispitoisuuksien osalta,

- 1,0 %, suhteessa korkeimpaan arvoon, välillä 20 - 40 % olevien raakavalkuaispitoisuuksien osalta,

- 0,4 %, absoluuttisena arvona ilmoitettuna, yli 40 % olevien pitoisuuksien osalta.

7.2 Tarkkuus

Määritys (hajotus, tislaus ja titraus) tehdään 1,5 - 2,0 g:lla asetanilidia (3.12) ja 1 g:lla sakkaroosia (3.13); 1 g astanilidia kuluttaa 14,80 ml rikkihappoa (3.5). Saannon on oltava vähintään 99 %.

8 Huomautukset

8.1 Voidaan käyttää käsikäyttöistä, puoliautomaattista tai automaattista välineistöä. Jos liuos joudutaan siirtämään astiasta toiseen hajotuksen ja tislauksen välillä, siirto on suoritettava siten, ettei häviöitä tapahdu. Jos tislauslaitteen kolvissa ei ole tiputussuppiloa, lisätään natriumhydroksidi välittömästi ennen kolvin liittämistä jäähdyttäjään kaataen liuos hitaasti kolvin seinämää myöten.

8.2 Jos hajotettu tuote kiinteytyy, määritys on aloitettava alusta käyttämällä suurempaa määrää rikkihappoa (3.4) kuin edellä on mainittu.

8.3 Typpipitoisuudeltaan alhaisille tuotteille keräilykolvissa olevan rikkihapon (3.6) määrää voidaan vähentää tarvittaessa 10 tai 15 ml:aan ja täyttää 25 ml:ksi vettä lisäämällä."