NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 2077/92,

annettu 30 päivänä kesäkuuta 1992,

tupakka-alan toimialakohtaisista järjestöistä ja sopimuksista

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

sekä yhteisön että maailman maatalousmarkkinoiden keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymät huomioon ottaen on tarpeen mukauttaa tiettyjä yhteisen maatalouspolitiikan välineitä markkinoiden tasapainon palauttamiseksi; nämä erityisesti markkinoiden vakiintuneiden tukikeinojen joustavoittamiseen tähtäävät tarkistukset pakottavat kyseiset toimijat muuttamaan taloudellista käyttäytymistään huomioidakseen markkinatilanteet paremmin,

toimialakohtaiset järjestöt, joita on perustettu yksittäisten tai jo ryhmittyneiden toimijoiden aloitteesta ja jotka edustavat merkittävää osaa tupakka-alan tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvistä eri ammattiryhmistä, ovat omiaan edistämään markkinatilanteiden parempaa huomioon ottamista ja helpottamaan taloudellisen käyttäytymisen kehittymistä paremman tietämyksen ja siten tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen paremman järjestämisen suuntaan, ja ne voivat antaa tietyillä toimillaan oman panoksensa paremman markkinatasapainon saavuttamiseen ja tällä tavoin edistää perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteiden toteutumista; olisi määriteltävä ne toimet, jotka ammattienvälisten järjestöjen taholta tulevina saattaisivat edustaa tällaista panosta,

näillä näkymin vaikuttaisi aiheelliselta hyväksyä erityisesti järjestöt, jotka ovat osoittaneet kiistattoman edustavuutensa alueellisella, alueiden välisellä tai yhteisön tasolla ja jotka toteuttavat myönteistä toimintaa edellä mainittujen tavoitteiden edistämiseksi; tämän hyväksynnän antaminen kuuluu jäsenvaltioille tai komissiolle toimialakohtaisen järjestön toiminta-alan mukaan,

toimialakohtaisten järjestöjen tiettyjen erityisen kiinnostavien toimintojen tukemiseksi nykyisen tupakka-alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevan sääntelyn huomioon ottaen olisi säädettävä mahdollisuudesta laajentaa toimialakohtaisen järjestön omia jäseniään varten hyväksymät säännöt koskemaan tietyin edellytyksin kaikkia järjestöön kuulumattomia yhden tai useamman alueen tuottajia ja tuottajaryhmittymiä; järjestöihin kuulumattomat olisi myös velvoitettava maksamaan kokonaan tai osittain tämän toiminnan toteuttamisesta aiheutuvien muiden kuin hallinnollisten kustannusten kattamiseksi tarkoitetut jäsenmaksut; tämä mahdollisuus olisi toteutettava asianomaisten yhteiskunnallis-taloudellisten piirien oikeudet ja erityisesti kuluttajien edut takaavaa menettelyä noudattaen,

myös muusta hyväksyttyjen toimialakohtaisten järjestöjen toiminnasta saattaa olla yleistä taloudellista tai teknistä etua tupakka-alalle ja tätä kautta hyötyä kaikille asianomaisten ammatillisten alojen toimijoille, vaikkeivat nämä liittyisi järjestöön jäseniksi; tällaisessa tapauksessa näyttäisi perustellulta velvoittaa myös muut kuin jäsenet maksamaan kyseisen toiminnan toteuttamisesta suoraan johtuvien muiden kuin hallinnollisten kustannusten kattamiseksi tarkoitetut jäsenmaksut,

tämän järjestelmän oikean soveltamisen varmistamiseksi olisi jäsenvaltioiden ja komission toimittava läheisessä yhteistyössä ja lisäksi annettava komissiolle pysyvä valvontavalta erityisesti alueellisella tai alueiden välisellä tasolla toimintaansa harjoittavien toimialakohtaisten järjestöjen hyväksymiseen ja näiden järjestöjen hyväksymiin sopimuksiin ja yhteisiin menettelytapoihin nähden, ja

tiedon antamiseksi jäsenvaltioille ja kaikille asianomaisille olisi tarpeellista säätää luettelon julkaisemisesta joka vuoden alussa edellisen vuoden aikana hyväksytyistä järjestöistä sekä toisaalta niistä, joilta aiemmin annettu hyväksyntä on peruutettu saman ajanjakson aikana, samoin kuin laajennettujen sääntöjen julkistamisesta niiden soveltamisalueen ilmoittaen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tässä asetuksessa määritellään tupakka-alan yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa toimivien toimialakohtaisten järjestöjen toiminnan hyväksymisen edellytykset.

2 artikla

Tämän asetuksen nojalla hyväksytään toimialakohtaiset järjestöt:

1 joiden jäseninä on tupakan tuotantoon, jalostukseen ja kauppaan liittyvien taloudellisten toimintojen edustajia;

2 jotka on perustettu kaikkien niiden jäseninä olevien järjestöjen tai yhdistysten tai osan niistä aloitteesta

ja

3 jotka toteuttavat yhden tai useamman yhteisön alueen tai koko yhteisön tasolla tarvittaessa kuluttajien edut huomioon ottaen useita seuraavista toiminnoista:

a) tupakanlehtien tai paalatun tupakan markkinoille saattamisen paremman järjestämisen edistäminen;

b) yhteisön lainsäädännön kanssa sopusoinnussa olevien vakiosopimusten laatiminen;

c) markkinatietämyksen parantaminen ja markkinoiden avoimuuden lisääminen;

d) tuotteen arvostuksen lisääminen erityisesti markkinointitoimin sekä kansanterveyttä vaarantamattomia uusia käyttötapoja koskevan tutkimuksen avulla;

e) alan tuotantojärjestelmän ohjaaminen markkinoiden tarpeisiin ja kansanterveyden vaatimuksiin paremmin mukautettujen tuotteiden suuntaan;

f) kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittamisen mahdollistavia ja tuotteen laadun sekä maaperän säilymisen takaavia menetelmiä koskeva tutkimus;

g) tuotannossa ja jalostuksessa käytettävien, tuotteen laatua parantavien menetelmien ja keinojen kehittäminen;

h) varmistettujen siementen käyttö ja tuotteiden laadun valvonta.

3 artikla

1 Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä alueelleen sijoittautuneet toimialakohtaiset järjestöt näiden hakemuksesta, jos nämä järjestöt:

a) harjoittavat toimintaansa jäsenvaltion alueella alueellisella tai alueiden välisellä tasolla;

b) edustavat merkittävää osaa tuotannosta ja/tai kaupasta toiminta-alueensa laajuuden ja edustamansa ammattialat huomioon ottaen; jos toimialakohtaisen järjestön toiminta-ala käsittää useamman alueen, sillä on todistettavasti oltava vähimmäisedustavuus jokaisella jäsenistönsä edustamalla ammattialalla jokaisella niistä alueista, joille sen toiminta ulottuu;

c) toteuttavat useampia 2 artiklan 3 kohdassa mainituista toiminnoista;

d) eivät itse toteuta 1 artiklassa mainitun markkinajärjestelyyn kuuluvien tuotteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviä toimia.

2 Ennen hyväksymistä jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimialakohtaisista järjestöistä, jotka ovat jättäneet hyväksymistä koskevan hakemuksen, ja toimitettava sille kaikki tarvittavat tiedot järjestöjen jäsenistön edustamista taloudellisen toiminnan aloista, järjestöjen edustavuudesta, niiden toteuttamista toimista sekä kaikista muista asian arvioimiseen tarvittavista seikoista.

Komissio voi asettua vastustamaan hyväksymistä kuudenkymmenen päivän määräajassa sille tehdystä ilmoituksesta.

3 Jäsenvaltioiden on peruutettava annettu hyväksyntä, jos:

a) tässä asetuksessa säädetyt edellytykset eivät enää täyty;

b) toimialakohtainen järjestö ei noudata jompaakumpaa 7 artiklan 3 kohdassa säädetyistä kielloista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisesta lainsäädännöstä mahdollisesti johtuvien muiden oikeustoimien soveltamista;

c) toimialakohtainen järjestö laiminlyö 7 artiklan 2 kohdassa mainitun ilmoitusvelvollisuutensa.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viipymättä tieto hyväksynnän peruuttamista koskevista päätöksistä.

4 artikla

1 Komissio hyväksyy toimialakohtaiset järjestöt näiden hakemuksesta, jos nämä järjestöt:

a) harjoittavat toimintaansa useamman jäsenvaltion koko alueella tai osalla siitä tai koko yhteisössä;

b) ovat jonkin jäsenvaltion tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti perustettuja;

c) täyttävät 3 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädetyt edellytykset.

2 Komissio toimittaa hyväksymistä koskevista hakemuksista tiedon niille jäsenvaltioille, joiden alueelle toimialakohtainen järjestö on sijoittautunut ja jossa se toteuttaa toimintaansa. Edellä tarkoitetut jäsenvaltiot voivat tehdä niistä huomautuksensa kahden kuukauden määräajassa kyseisen tiedonannon lähettämisestä.

Komissio tekee päätöksen hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen ja kaikkien siihen liitettävien tarvittavien tietojen vastaanottamisesta.

3 Komissio peruuttaa hyväksyntänsä 1 kohdassa tarkoitetuilta järjestöiltä 3 artiklan 3 kohdassa luetelluissa tapauksissa.

5 artikla

Komissio julkaisee hyväksyttyjen toimialakohtaisten järjestöjen nimet Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa, jossa myös ilmoitetaan talouden ala tai alue, jolla ne toimivat, sekä niiden toteuttamat 2 artiklassa tarkoitetut toiminnot. Myös hyväksynnän peruuttamiset julkaistaan.

6 artikla

Toimialakohtaisten järjestöjen hyväksyminen merkitsee niille lupaa jatkaa 2 artiklan 3 kohdassa määriteltyjä toimintoja tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

7 artikla

1 Poiketen asetuksen N:o 26(4) 1 artiklasta perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta hyväksyttyjen toimialakohtaisten järjestöjen 2 artiklan 3 kohdassa lueteltujen toimintojen toteuttamiseksi täytäntöön panemiin sopimuksiin ja yhteisiin menettelytapoihin.

2 Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos:

- sopimuksista ja yhteisistä menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle

ja

- komissio ei ole kolmen kuukauden määräajassa kaikki asian arvioimiseen tarvittavat seikat tiedoksi saatuaan ilmoittanut, etteivät kyseiset sopimukset tai yhteiset menettelytavat ole sopusoinnussa yhteisön lainsäädännön kanssa.

Mainitut sopimukset ja yhteiset menettelytavat voidaan panna täytäntöön vasta kyseisen määräajan päätyttyä.

3 Yhteisön lainsäädännön vastaisiksi on kaikissa tapauksissa julistettava sellaiset sopimukset ja yhteiset menettelytavat, jotka:

- voivat aiheuttaa millaista tahansa markkinoiden eristämistä yhteisön sisällä,

- voivat haitata yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa,

- voivat aiheuttaa kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä niiden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta, joihin toimialakohtaisella toiminnalla pyritään,

- merkitsevät hintojen tai kiintiöiden vahvistamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimialakohtaisten järjestöjen yhteisön lainsäädännön erityisten säännösten soveltamiseksi toteuttamia toimenpiteitä,

- voivat aiheuttaa syrjintää tai estää kilpailun merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita.

4 Jos komissio 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päätyttyä toteaa, etteivät tämän asetuksen soveltamisen edellytykset täyty, se tekee päätöksen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisesta kyseiseen sopimukseen tai yhteiseen menettelytapaan.

Tämä päätös ei voi tulla voimaan ennen päivää, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle järjestölle, paitsi jos kyseinen järjestö on antanut vääriä tietoja tai käyttänyt väärin 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta.

8 artikla

1 Toimialakohtaiset järjestöt voivat anoa, että jotkut niiden sopimuksista ja yhteisistä menettelytavoista tehdään rajoitetuksi määräajaksi pakollisiksi niiden jäsenistön edustamiin ammattialoihin kuulumattomille saman talouden alan yksittäisille toimijoille tai näiden ryhmittymille alueella, jolla ne harjoittavat toimintaansa.

Sääntölaajennuksen soveltamiseksi järjestöjen on edustettava vähintään kahta kolmannesta kyseisestä tuotannosta ja/tai kaupasta. Jos sääntölaajennushanke koskee useampaa aluetta, toimialakohtaisilla järjestöillä on perustellusti oltava vähimmäisedustavuus jokaisella jäsenistönsä edustamalla ammattialalla jokaisella niistä alueista, joille niiden toiminta ulottuu.

2 Sääntöjä, joiden laajentamista voidaan anoa, on ollut sovellettava vähintään vuoden ja niiden on koskettava jotain seuraavista asioista:

a) tuotannon ja markkinoiden tuntemus;

b) vähimmäislaatujen määrittely;

c) ympäristön suojelun kanssa sopusoinnussa olevien viljelymenetelmien käyttö;

d) paketointia ja pakkauksia koskevien vähimmäisstandardien määrittely;

e) varmistettujen siementen käyttö ja tuotteiden laadun valvonta.

3 Sääntöjen laajentamisen edellytyksenä on komission 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen antama hyväksyntä.

9 artikla

1 Jäsenvaltioiden hyväksymien toimialakohtaisten järjestöjen antamien sääntöjen osalta jäsenvaltioiden on annettava asianomaisille yhteiskunnallis-taloudellisille piireille tieto sellaisten sopimusten ja yhteisten menettelytapojen julkaisemisesta, joita on tarkoitus laajentaa koskemaan kyseisiin järjestöihin kuulumattomia yksittäisiä toimijoita tai näiden ryhmittymiä tietyllä alueella tai aluekokonaisuudella.

Tämän julkaisemisen yhteydessä asianomaisille piireille annetaan kahden kuukauden määräaika huomautusten tekemiseen.

2 Jäsenvaltioiden on kyseisen määräajan päätyttyä ja ennen päätöksen tekemistä ilmoitettava komissiolle säännöistä, jotka niillä on aikomus tehdä pakollisiksi, liittäen mukaan kaikki tarvittavat tiedot. Tähän ilmoitukseen on sisällytettävä kaikki 1 kohdassa säädetyn julkaisemisen yhteydessä asetetussa määräajassa saadut huomautukset sekä arvio laajennusanomuksesta.

3 Komissio itse huolehtii sellaisten sääntöjen, joiden laajentamista sen 4 artiklan mukaisesti hyväksymät toimialakohtaiset järjestöt ovat anoneet, julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa. Tämän julkaisemisen yhteydessä jäsenvaltioille ja asianomaisille yhteiskunnallis-taloudellisille piireille annetaan kahden kuukauden määräaika huomautusten tekemiseen.

4 Kun säännöt, joiden laajentamista anotaan, ovat direktiivissä 83/189/ETY(5)tarkoitettuja teknisiä sääntöjä, niistä on toimitettava kyseisen direktiivin 8 artiklan mukaisesti tieto komissiolle samanaikaisesti 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen kanssa.

Kun kaikki edellytykset edellä mainitun direktiivin 9 artiklan mukaisen perustellun lausunnon antamiselle täyttyvät, komissio kieltäytyy hyväksymästä laajennettaviksi suunniteltuja sääntöjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

5 Komissio tekee päätöksen kolmen kuukauden määräajassa jäsenvaltioiden 2 kohdan mukaisesti tekemästä ilmoituksesta, ja 3 kohtaa sovellettaessa viiden kuukauden määräajassa sääntöjen laajentamista koskevan anomuksen julkistamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Komissio tekee kaikissa tapauksissa kielteisen päätöksen todetessaan, että kyseisellä laajennuksella:

- estettäisiin kilpailu merkittävällä osalla yhteisiä markkinoita,

- loukattaisiin kaupan vapautta

tai

- vaarannettaisiin yhteisen maatalouspolitiikan tai minkä tahansa muun yhteisön lainsäädännön tavoitteet.

6 Säännöt, joiden soveltamisaluetta laajennetaan, julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

7 Kun säännöt tämän artiklan mukaisesti tehdään pakollisiksi muille kuin toimialakohtaisen järjestön jäsenille, tapauksen mukaan joko kyseinen jäsenvaltio tai komissio voi päättää, että järjestöön kuulumattomien yksittäisten toimijoiden tai näiden ryhmittymien on maksettava järjestölle jäsenten sille suorittamat jäsenmaksut kokonaisina tai osittain, siltä osin kuin näitä jäsenmaksuja ei ole tarkoitettu kattamaan näiden sääntöjen tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen soveltamisesta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia.

10 artikla

1 Kun yhdestä tai useammasta hyväksytyn toimialakohtaisen järjestön toteuttamista, 2 kohdassa mainituista toiminnoista on yleistä taloudellista etua niille taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseiseen tai kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän myöntänyt jäsenvaltio, tai kun hyväksyntä on annettu 4 artiklan mukaisesti, komissio voi päättää, että näistä toiminnoista hyötyvien järjestöön kuulumattomien yksittäisten toimijoiden tai näiden ryhmittymien on maksettava järjestölle jäsenten sille suorittamat jäsenmaksut kokonaisina tai osittain, siltä osin kuin nämä jäsenmaksut on tarkoitettu kattamaan suoraan kyseisten toimintojen toteuttamisesta aiheutuvia kustannuksia lukuun ottamatta hallinnollisia kustannuksia.

2 Tässä artiklassa tarkoitettujen toimintojen on koskettava yhtä tai useampaa seuraavista tavoitteista:

- tutkimus tuotteiden arvostuksen nostamiseksi erityisesti uusien kansanterveyttä vaarantamattomien käyttötapojen avulla,

- tupakanlehtien tai paalatun tupakan laadun parantamiseen tähtäävät tutkimukset,

- kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittamisen mahdollistavia sekä maaperän ja ympäristön säilymisen turvaavia viljelymenetelmiä koskeva tutkimus.

3 Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti suunnittelemistaan päätöksistä. Nämä päätökset voivat tulla voimaan vasta kolmen kuukauden määräajan kuluttua komissiolle ilmoittamispäivästä. Tämän määräajan kuluessa komissio voi vaatia koko päätösehdotuksen tai osan siitä hylkäämistä, jos yleinen taloudellinen etu, johon asiassa on vedottu, ei vaikuta perustellulta.

4 Kun komission 4 artiklan mukaisesti hyväksymän toimialakohtaisen järjestön toteuttamat toiminnot edistävät yleistä taloudellista etua, komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedon päätössuunnitelmastaan. Jäsenvaltioiden on tehtävä huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa tiedonannon lähettämisestä.

11 artikla

Jokainen jäsenvaltioiden tai komission toimenpide, joka edellyttää sellaisen jäsenmaksun käyttöön ottamista, jota toimialakohtaiseen järjestöön kuulumattomat yksittäiset toimijat tai näiden ryhmittymät velvoitetaan maksamaan kyseiselle järjestölle, julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Kyseinen toimenpide voidaan toteuttaa vasta kahden kuukauden kuluttua edellä mainitusta julkaisemisesta.

12 artikla

Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (ETY) N:o 2075/92(6) 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 30 päivänä kesäkuuta 1992.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Arlindo MARQUES CUNHA

(1) EYVL N:o C 295, 14.11.1991, s. 5

(2) EYVL N:o C 94, 13.4.1992

(3) EYVL N:o C 98, 21.4.1992, s. 31

(4) Neuvoston asetus N:o 26, annettu 4 päivänä huhtikuuta 1962, tiettyjen kilpailusäännösten soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan (EYVL N:o 30, 20.4.1962, s. 993/62). Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 49 (EYVL N:o 53, 1.7.1962, s. 1571/62)

(5) EYVL N:o L 109, 26.4.1983, s. 8. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 90/230/ETY (EYVL N:o L 128, 18.5.1990, s. 15)

(6) EYVL N:o L 215, 30.7.1992, s. 70