KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 3220/90,

annettu 7 päivänä marraskuuta 1990,

neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 822/87 säädettyjen tiettyjen enologisten käytäntöjen käyttöä koskevista edellytyksistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 822/87(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1325/90(2), ja erityisesti sen 15 artiklan 6 kohdan,

sekä katsoo, että

asetuksessa (ETY) N:o 822/87 säädetään, että polyvinyylipolypyrrolidonin ja maitohappobakteerien käyttöedellytykset olisi määritettävä, ja

tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1 Polyvinyylipolypyrrolidonia, jonka käytöstä määrätään asetuksen (ETY) N:o 822/87 liitteessä VI olevan 1 kohdan p alakohdassa ja 3 kohdan y alakohdassa, saa käyttää ainoastaan, jos se täyttää tämän asetuksen liitteessä I esitetyt vaatimukset.

2 Maitohappobakteereja, joiden käytöstä määrätään asetuksen (ETY) N:o 822/87 liitteessä VI olevan 1 kohdan q alakohdassa ja 3 kohdan z alakohdassa, saa käyttää ainoastaan, jos ne täyttävät tämän asetuksen liitteessä II esitetyt vaatimukset.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 1990.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä marraskuuta 1990.

Komission puolesta

Ray MAC SHARRY

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 84, 27.3.1987, s. 1

(2) EYVL N:o L 132, 23.5.1990, s. 19

LIITE I

PVPP:TÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Polyvinyylipolypyrrolidoni (pvpp), jonka käytöstä säädetään asetuksen (ETY) N:o 822/87 liitteessä VI olevan 1 kohdan p alakohdassa ja 3 kohdan y alakohdassa, on tilastollisesti muodostettu [1-(2-okso-1-pyrrolidinyylietyleeni)] polymeeri.

Se valmistetaan polymeroimalla N-vinyyli-2-pyrrolidonia joko natriumhydroksidi- tai N,N'-divinyyli-imidatsolidoni -katalysaattorin läsnäollessa.

OMINAISUUDET

Kevyt jauhe, valkoisesta kermanvalkoiseen.

Veteen tai orgaanisiin liuottimiin liukenematon.

Emäksiin ja väkeviin epäorgaanisiin happoihin liukenematon.

KOKEET

1 Kuivaushäviö

Alle 5 % seuraavissa koeolosuhteissa:

Mitataan 2 g PVPP:tä halkaisijaltaan 70 mm olevaan kvartsimaljaan; kuivataan uunissa 100 105 °C:ssa kuusi tuntia.

Annetaan jäähtyä eksikkaattorissa ja punnitaan.

Huomautus:

Kaikki jäljempänä määrätyt raja-arvot viittaavat kuivattuun tuotteeseen.

2 Tuhka

Tuhkan paino alle 0,5 % seuraavissa koeolosuhteissa:

Hehkutetaan kokeessa 1 saatu jäännös asteittain ylittämättä 500 550 °C:ta.

3 Arsenikki

Alle kaksi ppm seuraavissa koeolosuhteissa:

Tuotteen esikäsittely koetta varten:

Mitataan 0,5 g PVPP:tä borosilikaattilasiseen pyöreäpohjaiseen pulloon, joka asetetaan reikälevylle kaula kallistettuna.

Lisätään 5 ml puhdasta rikkihappoa (analyyttistä reagenssilaatua) ja 10 ml puhdasta typpihappoa (analyyttistä reagenssilaatua) ja lämmitetään vähitellen. Kun seoksen väri alkaa muuttua ruskeaksi, lisätään pieni määrä typpihappoa ja jatketaan lämmitystä. Jatketaan tällä tavoin, kunnes neste säilyy värittömänä ja pullon täyttää valkoinen SO3-savu. Annetaan jäähtyä, täytetään 10 ml:lla vettä ja lämmitetään uudelleen, kunnes typpipitoiset höyryt muodostavat valkoista savua. Toistetaan tämä suoritus vielä kaksi kertaa; jälkimmäisen toiston jälkeen keitetään hetken ajan, jäähdytetään ja lisätään vettä, kunnes liuosta on 40 ml.

Reagenssit (analyyttistä reagenssilaatua)

1 Väkevä arsenikkiliuos (100 mg arsenikkia litrassa)

Punnitaan tarkalleen 0,132 g 100 °C:ssa kuivattua arseenitrioksidia 500 ml:n erlenmeyerpulloon. Lisätään 3 ml natriumhydroksidiliuosta ja 20 ml vettä. Ravistellaan liukenemiseen asti. Neutraloidaan tämä arsenikkiliuos 15 ml:lla 10-prosenttiseksi (m/m) laimennettua rikkihappoa ja lisätään kyllästettyä bromivettä (reagenssilaatua), kunnes vapaan bromin keltainen väri säilyy (teoriassa 7 ml). Kuumennetaan kiehumispisteeseen bromiylijäämän poistamiseksi, siirretään 1 000 ml:n mittapulloon ja täytetään merkkiin tislatulla vedellä.

2 Laimea arsenikkiliuos (1 mg arsenikkia litrassa)

Sekoitetaan:

>TAULUKON PAIKKA>

1 ml tätä liuosta sisältää >NUM>1/>DEN>1 000

milligrammaa arsenikkia.

3 Lyijyasetaattivanu: Upotetaan hydrofiilistä vanua 5-prosenttiseen (m/m) lyijyasetaattiliuokseen, johon on lisätty 1 % etikkahappoa. Annetaan vanun tippua ja kuivua ilmassa. Säilytetään hyvin suljetussa pullossa.

4 100 °C:ssa uunissa kuivattu hydrofiilinen vanu. Säilytetään hyvin suljetussa pullossa.

5 Elohopeabromidipaperi

Kaadetaan 5 % alkoholi-elohopeabromidiliuos suorakulmaiseen astiaan. Upotetaan tähän liuokseen valkoinen 80 g/m² suodatinpaperi, joka on leikattu 15 × 22 cm:n suuruisiksi paloiksi ja taitettu kaksinkerroin. Annetaan paperin tippua ja kuivua pimeässä paikassa taitettuna muusta aineesta kuin metallista valmistetun langan päälle. Leikataan pois kaistaleet 1 cm:n päästä taitteesta ja alareunoista. Leikataan paperi 15 × 15 mm:n suuruisiksi neliöiksi; säilytetään hyvin suljetussa pullossa, jonka ympärille on kääritty musta paperi.

6 Tinakloridiliuos

Kylmäliuotetaan 20 g analyysilaatua olevia puhtaita tinarakeita 100 ml:aan puhdasta suolahappoa, d = 1,19. Säilytetään metallitinan kanssa ilmatiiviillä venttiilitulpalla suljetussa pullossa.

7 Kaliumjodidiliuos:

>TAULUKON PAIKKA>

8 Typpi(happo) arsenikin määritykseen (analyyttistä reagenssilaatua)

Happo, jonka tiheys 20 °C:ssa on 1,38 ja joka sisältää 61,5 65,5 % typpihappoa HNO3. Siitä ei saa jäädä yli 0,0001 % kiinteää jäännöstä. Se ei saa sisältää dititsonilla havaittavaa lyijyä eikä yli 1:ta miljoonasosaa kloori-ioneja, yli 2:ta miljoonasosaa rikki-ioneja, 2:ta miljoonasosaa ortofosfaatti-ioneja eikä yli 1:ta sadasmiljoonasosaa arseenia.

9 Rikkihappo arseenin määritykseen (analyyttistä reagenssilaatua)

Tiheydeltään 1,831 1,835 oleva 20-tilavuusprosenttinen happo, joka sisältää vähintään 95 % rikkihappoa H2SO4. Siitä ei saa jäädä yli 0,0005 % kiinteää jäännöstä. Se ei saa sisältää yli 2:ta miljoonasosaa raskasmetalleja, 1:tä miljoonasosaa rautaa, 1:tä miljoonasosaa kloori-ioneja, 1:tä miljoonasosaa nitraatti-ioneja, 5:tä miljoonasosaa ammoniumioneja eikä yli 2:ta sadasmiljoonasosaa arsenikkia.

10 20-prosenttiseksi (V/V) laimennettu rikkihappoliuos

(36 g H2SO4/100 ml)

Sekoitetaan:

>TAULUKON PAIKKA>

11 Platinoitu sinkki

Puhdas arseeniton sinkki, rakeina tai tankoina. Tämä sinkki platinoidaan sijoittamalla se mittalasiin ja peittämällä >NUM>1/>DEN>20 000

platinakloridiliuoksella. Kahden tunnin kuluttua pestään sinkki tislatulla vedellä, annetaan platinoidun sinkin valua monikerroksisen imupaperin päällä, kuivataan ja pannaan kuivaan pulloon.

On tarkistettava, että 5 g tätä sinkkiä, joka on sijoitettu jäljempänä kuvattuun laitteeseen, johon on lisätty 4,5 ml puhdasta rikkihappoa, täytetty vedellä 40 ml:ksi ja johon on tämän jälkeen lisätty kaksi tippaa tinakloridiliuosta ja 5 ml 10 % kaliumjodidiliuosta, ei vähintään 2 tunnin kuluttua jätä elohopeabromidipaperiin mitään jälkeä. On myös tarkistettava, että 1 ìg jäljempänä kuvatulla tavalla käytettyä arsenikkia jättää näkyvän jäljen.

Laitteiston kuvaus:

>VIITTAUS KAAVIOON>

(sisältää kuvan) Käytetään 90 100 ml:n lasitulpallista pulloa, jossa on sisähalkaisijaltaan 6 mm:n ja pituudeltaan 90 mm:n lasiputki. Putki kapenee alaosastaan ja sen sivussa on reikä (pisaraloukku). Putken yläpäässä on tasaiseksi hiottu pinta, joka on kohtisuorassa putken akselia vastaan. Toinen lasiputki, jonka sisähalkaisija on sama ja pituus 30 mm ja joka päättyy samanlaiseen tasaiseksi hiottuun pintaan kuin edellä mainittu putki, voidaan liittää edelliseen ja kiinnittää kahdella kierrejousella tai kumirenkaalla (ks. kuva).

Suoritus:

Asetetaan ulosmenoputkeen kohtaan A kuiva hydrofiilinen vanutuppo ja sen yläpuolelle lyijyasetaattivanutuppo.

Asetetaan ulosmenoputken osien väliin kohtaan B elohopeabromidipaperineliö ja yhdistetään putken osat.

Mitataan pulloon 40 ml rikkihappoliuosta, 2 tippaa tinakloridiliuosta ja 5 ml kaliumjodidiliuosta. Odotetaan 15 minuuttia. Lisätään 5 g platinoitua sinkkiä ja suljetaan pullo välittömästi etukäteen valmistetulla putkella.

Annetaan vapautumisen tapahtua loppuun asti (vähintään 2 tuntia). Puretaan laite, upotetaan elohopeabromidipaperi 10 ml:aan kaliumjodidiliuosta puoleksi tunniksi, ravistellaan ajoittain, huuhdellaan runsaasti ja annetaan kuivua.

Ruskeaa tai keltaista jälkeä ei saa esiintyä tai sen on oltava vaaleampi kuin värin, joka on syntynyt rinnakkaiskokeessa, joka on suoritettu 1 ml:lla 1 ìg/ml arsenikkiliuosta, johon on lisätty 4,5 ml puhdasta rikkihappoa, täytetty 40 ml:ksi vedellä ja johon on tämän jälkeen lisätty kaksi tippaa tinakloridiliuosta ja 5 ml 10 % kaliumjodidiliuosta.

4 Raskasmetallit

Lyijynä ilmaistuna vähemmän kuin 20 ppm seuraavissa koeolosuhteissa:

Punnitsemisen jälkeen liuotetaan tuhka 1 ml:aan puhdasta suolahappoa ja 10 ml:aan tislattua vettä. Lämmitetään liukenemisen helpottamiseksi. Lisätään tislattua vettä, kunnes liuosta on 20 ml. 1 ml tätä liuosta sisältää mineraaliainekset, jotka sisältyvät 0,10 g:aan PVPP:tä.

Mitataan 160 × 16 -kokoiseen koeputkeen 10 ml tuhkaliuosta, 2 ml puhdasta 4-prosenttista natriumfluoridiliuosta, 0,5 ml puhdasta ammoniakkia, 3 ml vettä, 0,5 ml puhdasta etikkahappoa ja 2 ml kyllästettyä vetysulfidin vesiliuosta.

Sakkaa ei saa syntyä. Jos liuos värjäytyy ruskeaksi, värin on oltava vaaleampi kuin seuraavalla tavalla valmistetun vertailunäytteen värin:

Mitataan 160 × 16 -kokoiseen koeputkeen 2 ml liuosta, joka sisältää 0,01 g lyijyä (Pb) yhdessä litrassa (10 mg Pb/litra), 15 ml vettä, 0,5 ml 4-prosenttista (m/V) natriumfluoridia, 0,5 ml puhdasta etikkahappoa ja 2 ml kyllästettyä vetysulfidin vesiliuosta. Tämä putki sisältää 20 ìg lyijyä.

Huomautus:

Tällä konsentraatiolla lyijysulfidi saostuu vain etikkaliuoksessa; saostuminen voitaisiin saada aikaan pelkästään 0,05 ml:lla suolahappoa 15 ml:aa kohti, mutta käytännössä tätä konsentraatiota on liian vaikea saavuttaa tarkasti.

Jos 0,5 ml etikkahappoa korvataan 0,5 ml:lla suolahappoa, saostuvat vain kupari, elohopea jne.

Tuotteen mahdollisesti, yleensä ferriyhdisteenä, sisältämä rauta hapettaa vetysulfidihapon, jolloin muodostuu rikkisakka, joka peittää hyytelömäisen lyijysulfidisakan. Kun rauta kompleksoidaan 0,5 ml:lla natriumfluoridia, se hapettaa vetysulfidihapon hitaammin.

Tämä määrä riittää 1 mg:n suuruisen rauta(III)erän kompleksointiin. Natriumfluoridimäärää lisätään, jos rautaa on enemmän.

Jos tuotteet sisältävät kalsiumia, fluoridin lisäämisen jälkeen on suodatettava.

5 Kokonaistyppi

Pitoisuus 11 12,8 % seuraavissa koeolosuhteissa:

Laite:

A. Laitteistossa on:

1 Borosilikaattilasista valmistettu 1 l:n pyöreäpohjainen pullo A, jota käytetään lämmitysastiana ja joka on varustettu hanasuppilolla täyttämistä varten. Sitä voidaan lämmittää kaasulla tai sähköllä.

2 Jatkoputki C, jota käytetään kuplimisastiasta B tulevan kulutetun nesteen keräämiseen.

3 Vinokaulainen 500 ml:n kuplimisastia B; sisääntuloputken on ulotuttava pullon pohjaan saakka. Ulosmenoputken ympärillä on pisaraloukku, joka muodostaa kuplimisastian yläosan. Hanasuppilon E avulla voidaan lisätä käsiteltävää nestettä ja lipeäliuosta.

4 Pituudeltaan 30 40 cm:n pystyjäähdytin, joka päättyy ohutkaulaiseen palloon.

5 Vetoisuudeltaan 250 ml:n erlenmeyerpullo, joka on tarkoitettu tisleen keräämiseen.

B. Pitkäkaulainen munanmuotoinen 300 ml:n mineralisaatiopullo.

Tarvittavat aineet:

Puhdas rikkihappo

Mineralisaatiokatalyytti

30% (m/m) natriumhydroksidiliuos

40% (m/V) puhdas boorihappoliuos

0,1 N suolahappoliuos

Bromokresolivihreästä ja metyylipunaisesta sekoitettu indikaattoriliuos

Lämmitysastia on täytettävä vedellä, joka on tehty happamaksi 1 promillella rikkihappoa. Ennen muita toimenpiteitä tämä neste olisi CO2:n poistamiseksi kiehautettava siten, että poistohana P on auki.

Suoritus

Punnitaan mineralisaatiopulloon PVPP:tä tarkalleen punnittu määrä, joka on noin 0,20 g. Lisätään 2 g mineralisaatiokatalyyttiä ja 15 ml puhdasta rikkihappoa.

Lämmitetään paljaalla liekillä pitäen pullon kaulaa kallistettuna, kunnes liuos on väritöntä ja pullon seinämissä ei esiinny hiiltyneitä aineita.

Jäähtymisen jälkeen laimennetaan 50 ml:lla vettä ja jäähdytetään; siirretään tämä neste kuplimisastiaan B suppilon E kautta; tämän jälkeen lisätään 40 50 ml 30 % natriumhydroksidiliuosta siten, että neste tulee kokonaan emäksiseksi ja vapautetaan ammoniakki vesihöyryllä ja kerätään tisle keräyspulloon sijoitettuun liuokseen, jossa on 5 ml boorihappoa ja 10 ml vettä; pallon kaulan pään on oltava upotettu nesteeseen. Lisätään 1 - 2 tippaa indikaattoriseosta ja kerätään 70 100 ml tislettä.

Titrataan tislettä 0,1 N suolahappoliuoksella kunnes indikaattorin väri muuttuu vaaleanpunertavaksi violetiksi.

1 ml 0,1 N suolahappoliuosta vastaa 1,4 mg typpeä.

Laitteisto ammoniakin tislaamiseksi vesihöyryvirrassa

(Parnasin ja Wagnerin mukaan)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Hanat P ja E voidaan korvata muoviputkella, jossa on Mohrin pihdit.

6 Liukoisuus vesiliuoksessa

Pienempi kuin 0,5 % seuraavissa koeolosuhteissa:

Mitataan 10 g PVPP:tä 200 ml:n pulloon, joka sisältää 100 ml tislattua vettä. Ravistetaan ja annetaan seistä 24 tuntia. Suodatetaan huokoisuudeltaan 2,5 ì:n suodatinverkon läpi ja tämän jälkeen huokoisuudeltaan 0,8 ì:n suodatinverkon läpi. Suodoksesta vesihauteessa haihdutetun jäännöksen painon on oltava pienempi kuin 50 mg.

7 Liukoisuus emäksisessä alkoholiliuoksessa

Pienempi kuin 1 % seuraavissa koeolosuhteissa:

Mitataan 1 g PVPP:tä pulloon, joka sisältää 500 ml seuraavaa seosta:

>TAULUKON PAIKKA>

Annetaan seistä 24 tuntia. Suodatetaan huokoisuudeltaan 2,5 ì:n suodatinverkon läpi ja tämän jälkeen huokoisuudeltaan 0,8 ì:n suodatinverkon läpi. Haihdutetaan suodosta vesihauteessa. Haihdutuksen loppuvaihe tehdään vesihauteessa, halkaisijaltaan 70 mm:n taaratussa kvartsimaljassa. Kuivaksi haihdutetun jäännöksen painon on oltava alle 10 mg, kun otetaan huomioon mahdollinen jäännös, joka syntyy 500 ml:n suuruisen etikkahappo-etanoliseosmäärän haihduttamisessa.

8 PVPP:n tehokkuus suhteessa fenoliyhdisteiden absorptioon

Seuraavissa koeolosuhteissa määritetyn aktiivisuusprosentin on oltava vähintään 30 %.

A. Reagenssit

1 0,1 N natriumhydroksidiliuos

2 0,1 N salisyylihappoliuos

(13,81 g salisyylihappoa liuotetaan 500 ml:aan metanolia ja laimennetaan 1 litralla vettä).

B. Suoritus

1 Punnitaan 2 3 g PVPP:tä 250 ml:n erlenmeyerpulloon ja kirjataan paino W 0,001 gramman tarkkuudella.

2 Lasketaan näytteen sisältämä kuiva-ainepitoisuus P prosentteina yhden desimaalin tarkkuudella.

3 Lisätään 0,1 N salisyylihappoliuosta seuraavan kaavan mukaisesti:

43 × W × P = lisättävä määrä millilitroina.

4 Suljetaan pullo ja ravistellaan 5 minuutin ajan.

5 Kaadetaan 25 °C:inen seos Buchner-suppiloon, jossa on suodatin ja joka on yhdistetty 250 ml:n pulloon; pidetään yllä tyhjiötä, kunnes on saatu riittävä määrä suodosta 50 ml:n näytettä varten (suodoksen on oltava kirkasta).

6 Pipetoidaan 50 ml suodosta 250 ml:n erlenmeyerpulloon.

7 Määritetään neutralointipiste fenoliftaleiinilla ja 0,1 N natriumhydroksidiliuoksella ja kirjataan tilavuus Vs.

8 Titrataan 50 ml salisyylihappoliuosta (vertailuliuos) samalla tavoin ja kirjataan tilavuus Vb.

C. Laskeminen

Aktiivisuusprosentti = >NUM>Vb - Vs/>DEN>Vb× 100

Huomautus: Kaikki 2 8 kohdassa määrätyt raja-arvot viittaavat kuiva-aineeseen.

9 Vapaa N-vinyylipyrrolidoni-enintään 0,1 %

Menetelmä

Suspendoidaan 4,0 g näytettä 30 ml:aan vettä, sekoitetaan 15 minuuttia, kaadetaan 9 15 ìm:n (G4-malli) lasisintterisuodattimen läpi 250 ml:n erlenmeyerpulloon. Pestään jäännös 100 ml:lla vettä, lisätään yhdistettyihin suodoksiin 500 mg natriumasetaattia ja titrataan 0,1 N jodilla, kunnes jodin väri säilyy tasaisena. Lisätään vielä 3,0 ml 0,1 N jodia, annetaan seistä 10 minuutin ajan ja titrataan jodiylimäärä 0,1 N natriumhyposulfiitilla; lisätään 3 ml KA-tärkkelystä (koeaine) kunnes värinmuutospiste saavutetaan. Suoritetaan sokeakoe. Jodia saa kulua enintään 0,72 ml, joka vastaa enintään 0,1 %:a vinyylipyrrolidonia.

10 Vapaa N'N-divinyyli-imidatsoli enintään 2 mg/kg

Periaate

Määritetään liukenemattomasta PVP:stä peräisin olevan vapaan N'N-divinyyli-imidatsolidiinin siirtyminen liuottimeen (asetoni) kapillaarikolonnissa kaasukromatografisesti.

Sisäinen standardiliuos

Liuotetaan 100 mg 0,1 mg:n tarkkuudella punnittua heptaanihapponitriiliä (enantiinihapponitriili) 500 ml:aan asetonia.

Näytteen valmistaminen

Punnitaan 2 2,5 g polymeeriä 0,2 mg:n tarkkuudella 50 ml:n erlenmeyerpulloon. Lisätään pipetillä 5 ml sisäistä standardiliuosta ja tämän jälkeen 20 ml asetonia. Ravistetaan seosta 4 tunnin ajan ja annetaan tämän jälkeen stabiloitua vähintään 15 tuntia ja määritetään pinnalle jäävä neste kaasukromatografisesti.

Kalibrointiliuos

Punnitaan mittapulloon 25 mg N,N'-divinyyli-imidatsolidiinia 0,2 mg:n tarkkuudella; lisätään asetonia, kunnes liuosta on 100 ml. Siirretään pipetillä 2,0 ml tätä liuosta toiseen 50 ml:n vetoiseen mittapulloon ja lisätään asetonia, kunnes liuosta on 50 ml. Siirretään 2 ml tätä liuosta toiseen mittapulloon, lisätään 5 ml sisäistä standardiliuosta (katso edellä) ja lisätään asetonia, kunnes liuosta on 25 ml.

Kaasukromatigrafiaolosuhteet

>TAULUKON PAIKKA>

Suoritus

Kalibrointikerroin määritetään luotettavasti tietyissä määritysolosuhteissa injektoimalla toistuvasti kalibrointiliuosta. Määritetään näyte. Liukenemattoman PVP:n N,N'-divinyyli-imidatsolidiinipitoisuus ei saa olla yli 0,1 %.

Kalibrointikertoimen laskeminen

f = >NUM>WD × ASt/

>DN>WSt × AD

>TAULUKON PAIKKA>

N,N'-divinyyli-imidatsolidiinipitoisuuden laskeminen

CD = >NUM>1000 × f × AD × WSt/

>DEN>ASt × Ws

(mg/kg)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

MAITOHAPPOBAKTEERIT

Vaatimukset

Maitohappobakteerien, joiden käytöstä määrätään asetuksen (ETY) N:o 822/87 liitteessä VI olevan 1 kohdan q alakohdassa ja 3 kohdan z alakohdassa, on kuuluttava Leuconostoc-, Lactobacillus- ja/tai Pedococcus-sukuun. Niiden on muutettava rypälemehun tai viinin omenahappo maitohapoksi, eivätkä ne saa aiheuttaa makuvirheitä.

Ne on eristettävä viinirypäleistä, rypälemehuista tai viineistä taikka viinirypäleistä valmistetuista tuotteista. Suvun ja lajin nimi sekä kannan viite on mainittava etiketissä samoin kuin alkuperä ja kannan kasvattaja.

Maitohappobakteerien geenimanipulaatioon on anottava lupaa etukäteen.

Muoto

Maitohappobakteereja käytetään nestemäisessä tai jäädytetyssä muodossa tai kylmäkuivauksella saatavana jauheena, puhtaana tai yhdistettynä viljelmänä.

Liikkumattomiksi tehdyt bakteerit

Valmistettaessa liikkumattomiksi tehtyjä bakteereja elatusaineen on oltava inerttiä ja viininvalmistukseen hyväksyttyä.

Tarkastukset

- Kemialliset:

valvottavien aineiden, erityisesti raskasmetallien osalta vaatimukset ovat samat kuin muilla enologisilla valmisteilla.

- Mikrobiologiset:

- herätettävissä olevien maitohappobakteerien pitoisuuden on oltava vähintään 108/g tai 107/ml,

- kyseiseen kantaan tai kantoihin kuulumattomia lajeja edustavien maitohappobakteerien osuuden on oltava alle 0,01 % kaikista herätettävissä olevista bakteereista,

- aerobisten bakteerien pitoisuuden on oltava alle 10³ grammassa jauhetta tai millilitrassa,

- kokonaishiivapitoisuuden on oltava alle 10³ grammassa jauhetta tai millilitrassa,

- homesienipitoisuuden on oltava alle 10³ grammassa jauhetta tai millilitrassa.

Lisäaineet

Maitohappobakteerikantoja valmistettaessa tai aktivoitaessa käytettyjen lisäaineiden on oltava elintarvikkeissa käytettäviksi hyväksyttyjä aineita, ja ne on mainittava etiketissä.

Tuotantopäivä

Tuotantotehtaasta lähtöpäivä on mainittava etiketissä.

Käyttö

Valmistajan on annettava käyttöohjeet tai aktivointimenettely.

Säilyttäminen

Varastointiolosuhteita koskevat vaatimukset on mainittava selvästi etiketissä.

Määritysmenetelmät

- maitohappobakteerit: liuos A(1), B(2) tai C(3) tuottajan ilmoittaman kannan käyttömenetelmän mukaisesti,

- aerobiset bakteerit: Bacto-Agar-liuos

- hiivat: Malt-Wickerham-liuos

- homesienet: Malt-Wickerham- tai Czapeck-liuos.

(1) Discarding a TABLE

>TAULUKON PAIKKA>

(2) Discarding a TABLE

>TAULUKON PAIKKA>

(3) Discarding a TABLE

>TAULUKON PAIKKA>