NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 21 päivänä kesäkuuta 1989,

yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä (89/429/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

Euroopan yhteisöjen toimintaohjelmissa ympäristöalan toimenpiteiksi, vuosilta 1973(4), 1977(5), 1983(6) ja 1987(7) korostetaan ilman pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen tärkeyttä,

neuvoston 19 lokakuuta 1987 antamassa päätöslauselmassa toimintaohjelma ympäristöalan toimenpiteiksi vuosille 1987 1992(8) todetaan olevan tärkeää keskittää yhteisön toimenpiteet muun muassa asianmukaisten standardien luomiseen korkeatasoisen kansanterveyden ja ympäristönsuojelun varmistamiseksi,

jätteistä 15 heinäkuuta 1975 annetussa direktiivissä 75/442/ETY(9) säädetään, että jätteitä on käsiteltävä vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä, minkä vuoksi kyseisessä direktiivissä säädetään, että kaikkien jätteitä käsittelevien laitosten tai yritysten toimintaa varten on oltava toimivaltaisen viranomaisen lupa, joka muun ohessa määrätään suoritettavista varotoimenpiteistä,

teollisuuslaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen estämisestä 28 kesäkuuta 1984 annetussa neuvoston direktiivissä 84/360/ETY säädetään, että jäsenvaltioiden on sovellettava politiikkoja ja strategioita sekä toteutettava asianmukaiset toimenpiteet olemassa olevien laitosten muuttamiseksi asteittain parhaan taloudellisesti saatavilla olevan teknologian mukaisiksi; nämä säännökset koskevat muun muassa yhdyskuntajätteen olemassa olevia polttolaitoksia,

direktiivissä 84/360/ETY säädetään, että neuvosto yksimielisesti, komission esityksestä, tarvittaessa vahvistaa päästöille raja-arvot, jotka perustuvat parhaaseen taloudellisesti saatavilla olevaan teknologiaan sekä sopiviin mittaustekniikoihin ja -menetelmiin,

yhdyskuntajätteiden poltossa syntyy sellaisten aineiden päästöjä, joista voi aiheutua ilman pilaantumista ja siten vahinkoa ihmisten terveydelle ja ympäristölle; joissakin tapauksissa nämä saasteet saattavat kulkeutua rajojen yli,

yhdyskuntajätteiden polttolaitoksissa syntyvien tiettyjen saastepäästöjen rajoittamiseksi käytettävät tekniikat ovat jo vakiintuneita, niitä voidaan ottaa asteittain käyttöön olemassa olevissa polttolaitoksissa, ottaen huomioon samalla laitosten tekniset ominaisuudet ja sen, ettei toimenpiteistä aiheudu liian suuria kustannuksia; puhdistustoimenpiteiden avulla on mahdollista saada palamiskaasujen saastepitoisuudet tasolle, joka ei ylitä tiettyjä raja-arvoja,

kaikissa jäsenvaltioissa on lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä kiinteiden laitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen estämisestä; useissa jäsenvaltioissa on yhdyskuntajätteiden polttolaitoksia koskevia erityismääräyksiä,

yhteisö auttaa tehostamaan jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä yhdyskuntajätteiden polttolaitosten aiheuttaman ilmanpilaantumisen estämiseksi asettamalla päästöille raja-arvoja ja asettamalla muita pilaantumista ehkäiseviä vaatimuksia,

ympäristön tehokkaan suojelun pikaiseksi varmistamiseksi olisi asetettava sopivat määräajat olemassa olevien polttolaitosten muuttamiseksi parhaan saatavilla olevan teknologian mukaisiksi aiheuttamatta liian suuria kustannuksia; lienee tarkoituksenmukaista, että kaikkiin olemassa oleviin jätteenpolttolaitoksiin lopulta sovelletaan samoja ehtoja kuin samassa ryhmässä oleviin uusiin laitoksiin,

olemassa oleville laitoksille asetettaviin vaatimuksiin olisi sisällyttävä velvoite noudattaa sekä tärkeimpien saasteiden päästöjen raja-arvoja että asianmukaisia palamisolosuhteita; palamisolosuhteita määrättäessä olisi otettava huomioon pääasialliset mahdollisesti ilmenevät tekniset vaikeudet; on säädettävä polttolaitoksessa suoritettavista asianmukaisista mittauksista ja niiden todentamisesta; on toivottavaa, että yleisölle tiedotetaan saaduista tuloksista,

dioksiinien ja furaanien päästöjen aiheuttamat ongelmat on otettava huomioon,

yhtä tärkeää kuin päästöjen raja-arvoista päättäminen, on edistää puhdasta teknologiaa koskevan tiedon kehittämistä ja levittämistä sekä puhtaan teknologian käyttöä osana ehkäiseviä toimenpiteitä ympäristön pilaantumisen estämiseksi yhteisössä, erityisesti jätteiden käsittelyn yhteydessä, ja

perustamissopimuksen 130 t artiklan mukaisesti tällaisten yhteisön säännösten antamisella ei estetä jäsenvaltiota pysyttämästä tai ottamasta käyttöön tiukempia toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi, jotka ovat perustamissopimuksen mukaisia,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä:

1 `ilman pilaantumisella` tarkoitetaan ihmisen suoran tai välillisen toiminnan kautta ilmaan päässeitä aineita tai päässyttä energiaa, joista on seurauksena sen laatuisia vahingollisia vaikutuksia, että ne vaarantavat ihmisten terveyttä, vahingoittavat luonnonvaroja ja luonnonjärjestelmiä ja aineellista omaisuutta sekä huonontavat tai häiritsevät ympäristön laatua tai muuta ympäristön oikeutettua käyttämistä;

2 `päästörajalla` tarkoitetaan pilaavien aineiden pitoisuutta tai määrää, jota laitosten päästöt eivät saa ylittää tietyn ajan kuluessa;

3 `yhdyskuntajätteillä` tarkoitetaan kotitalousjätettä sekä liike- tai elinkeinotoiminnasta syntyvää jätettä tai muuta jätettä, joka laatunsa tai koostumuksensa puolesta on samanlaista kuin kotitalousjäte;

4 `yhdyskuntajätteen polttolaitoksella` tarkoitetaan kaikkia teknisiä laitteistoja, joita käytetään yhdyskuntajätteen käsittelyyn polttamalla joko varustettuna lämmön talteenotolla tai ilman lämmön talteenottoa; sillä ei tarkoiteta laitoksia, joita käytetään erityisesti viemärilietteen, kemikaalijätteen, myrkyllisen ja vaarallisen jätteen, sairaalajätteen tai muunlaisen erikoisjätteen polttamiseen maalla tai merellä, vaikka näissä laitoksissa olisi mahdollista polttaa myös yhdyskuntajätettä.

Tämä määritelmä kattaa sekä sijoituspaikan että koko laitteiston käsittäen jätteenpolttouunin, jätteensyöttö-, polttoaineensyöttö- ja ilmansyöttöjärjestelmät ja laitteistot sekä polttotoimintojen tarkistamiseen ja poltto-olosuhteiden jatkuvaan kirjaamiseen ja seuraamiseen käytettävät järjestelmät;

5 `yhdyskuntajätteen olemassa olevalla polttolaitoksella` tarkoitetaan yhdyskuntajätteen polttolaitosta, jolle on myönnetty toimintalupa ensimmäisen kerran ennen 1 päivää joulukuuta 1990;

6 `jätteenpolttolaitoksen nimelliskapasiteetilla` tarkoitetaan laitoksen uunien yhteistä polttokapasiteettia, jonka laitteen toimittaja tai rakentaja määrittää ja käyttäjä vahvistaa ottaen erityisesti huomioon jätteen lämpöarvon ilmaistuna poltetun jätteen määränä tuntia kohden.

2 artikla

Direktiivin 84/360/ETY 13 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että olemassa olevissa jätteenpolttolaitoksissa:

a) sellaisten laitosten osalta, joiden nimelliskapasiteetti on 6 tonnia jätettä tuntia kohti tai enemmän, noudatetaan sen osalta viimeistään 1 päivänä joulukuuta 1996 samoja ehtoja, jotka on säädetty saman kapasiteetin omaaville uusille polttolaitoksille 8 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/369/ETY, yhdyskuntajätteen uusien polttolaitoksien aiheuttaman ilmanpilaantumisen ehkäisemiseksi(10), lukuun ottamatta 4 artiklan säännöksiä, jotka korvataan tämän direktiivin 4 artiklan säännöksillä;

b) muiden laitosten osalta:

i) on noudatettava viimeistään 1 päivästä joulukuuta 1995 alkaen tämän direktiivin 3 7 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä,

ii) on noudatettava viimeistään 1 päivästä joulukuuta 2000 alkaen samoja edellytyksiä, jotka on säädetty saman kapasiteetin omaaville uusille polttolaitoksille neuvoston direktiivissä 89/369/ETY, lukuun ottamatta 4 artiklan säännöksiä, jotka korvataan tämän direktiivin 4 artiklan säännöksillä,

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava, että kaikki olemassa olevien laitosten muutostyöt, joista päätetään ottaen huomioon niiden odotettavissa oleva käyttöikä ja muut määräajat sekä tässä direktiivissä säädetyt edellytykset, suoritetaan niin pian kuin mahdollista.

3 artikla

1 Yhdyskuntajätteen olemassa olevien polttolaitoksien on 1 päivästä joulukuuta 1995 alkaen noudatettava jäljempänä esitettyjä päästörajoja seuraavissa standardiolosuhteissa: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, 11 prosenttia happea tai 9 prosenttia CO2 kuivassa kaasussa:

a) laitokset, joiden nimelliskapasiteetti on alle 6 tonnia jätettä tuntia kohti mutta vähintään 1 tonni tuntia kohti:

- kokonaispölymäärä 100 mg/nm³,

b) laitokset, joiden nimelliskapasiteetti on alle yksi tonni jätettä tuntia kohti:

- kokonaispölymäärä 600 mg/nm³.

2 Laitoksilla, joiden kapasiteetti on vähemmän kuin yksi tonni tuntia kohti, voidaan päästörajat laskea 17 prosentin happitasolla. Tässä tapauksessa pitoisuudet eivät saa olla suurempia kuin 1 kohdassa määrätyt jaettuna 2,5:llä.

3 Toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä päästörajat muille kuin 1 kohdassa mainituille päästöille pitäessään sitä tarkoituksenmukaisena poltettavan jätteen koostumuksen ja polttolaitoksen ominaisuuksien vuoksi. Päästörajoja määritellessään viranomaisten on otettava huomioon kyseisten saasteiden mahdolliset vahingolliset vaikutukset ihmisten terveydelle ja ympäristölle sekä paras taloudellisesti saatavilla oleva teknologia. Erityisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä päästörajat dioksiineille ja furaaneille.

4 artikla

1 a) Olemassa olevien jätteenpolttolaitoksien, joiden kapasiteetti on vähintään 6 tonnia tunnissa, on noudatettava viimeistään 1 päivästä joulukuuta 1996 alkaen seuraavia palamisolosuhteita: jätteen poltossa syntyvien kaasujen lämpötila on nostettava viimeisen palamisilman ottokohdan jälkeen kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään 850 °C:een vähintään kahdeksi sekunniksi siten, että happipitoisuus on vähintään kuusi prosenttia. Mikäli toimenpiteestä aiheutuu kuitenkin voittamattomia teknisiä vaikeuksia, on kahden sekunnin aikaa koskevat määräykset otettava käyttöön viimeistään uunien vaihdon jälkeen.

b) Yhdyskuntajätteiden muiden olemassa olevien polttolaitosten on noudatettava viimeistään 1 päivästä joulukuuta 1995 alkaen seuraavia palamisolosuhteita: jätteen poltossa syntyvien kaasujen lämpötila on nostettava viimeisen palamisilman ottokohdan jälkeen kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään 850 °C:een siten, että happipitoisuus on vähintään kuusi prosenttia, riittävän pitkäksi ajaksi, jonka toimivaltainen viranomainen määrittelee.

2 Eri laitostyypeille 1 kohdassa erikseen vahvistettujen määräaikojen kuluttua on kaikissa yhdyskuntajätteiden olemassa olevissa polttolaitoksissa noudatettava laitoksen käynnissäoloaikana palamiskaasujen hiilimonoksidipitoisuuden (CO) osalta raja-arvoa 100 mg/nm³.

Tämä raja-arvo standardoidaan seuraaviin olosuhteisiin: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, 11 prosenttia happea tai 9 prosenttia CO2, kuivassa kaasussa.

3 Edellä 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä voidaan sallia poikettavan, mikäli polttouuneissa tai palamiskaasujen käsittelylaitteissa käytetään asianmukaista tekniikkaa, edellyttäen kuitenkin, että polykloorattujen dibentsodioksidien (PCDD) ja polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF) päästötasot ovat vastaavat tai alemmat kuin 1 kohdassa säädetyissä olosuhteissa saavutetut päästötasot.

Jäsenvaltioiden tätä varten nimeämien toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

5 artikla

1 Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetty lämpötila ja happipitoisuus ovat minimiarvoja, joita on noudatettava koko laitoksen toiminnassaoloajan.

2 Edellä 4 artiklan 2 kohdassa säädetty hiilimonoksidipitoisuus (CO) on:

a) laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on 6 tonnia tunnissa tai enemmän, raja-arvoa tuntikeskiarvona. Lisäksi ainakin 90 prosenttia kaikista 24 tunnin jakson aikana suoritettavien mittauksien tuloksista täytyy jäädä alle arvon 150 mg/nm³;

b) laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on vähemmän kuin 6 tonnia tunnissa mutta vähintään 1 tonni tunnissa raja-arvoa tuntikeskiarvona;

c) laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on vähemmän kuin 1 tonni tunnissa raja-arvoa vuorokausikeskiarvona.

Edellä mainitut keskiarvot on laskettava niin, että otetaan huomioon vain ne tunnit, jolloin laitos on todella käynnissä, mukaan lukien käynnistys- ja pysäytysvaiheet.

3 Jatkuvasti 6 artiklan mukaisesti tarkkailtavan pölyn osalta:

a) mitkään liukuvista seitsemän päivän pitoisuuskeskiarvoista, jotka on määritetty näille aineille, eivät saa ylittää vastaavia raja-arvoja,

b) mitkään pitoisuuksien vuorokausikeskiarvot, jotka on määritetty näille aineille eivät saa ylittää vastaavia raja-arvoja yli 30 prosentilla.

Edellä mainitut keskiarvot on laskettava niin, että otetaan huomioon vain se aika, jolloin laitos on todella käynnissä, mukaan lukien käynnistys- ja pysäytysvaiheet.

4 Kokonaispölyn osalta, kun 6 artiklan mukaisesti vaaditaan määräajoin tapahtuvia mittauksia, toimivaltaisten viranomaisten 6 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan perusteella antamien ohjeiden mukaisesti mitatut pitoisuusarvot eivät saa ylittää raja-arvoja.

6 artikla

1 Seuraavat mittaukset on vaadittava 2 artiklan b alakohdassa mainittujen olemassa olevien laitosten osalta viimeistään 1 päivästä joulukuuta 1995 alkaen:

a) seuraavien aineiden pitoisuudet palamiskaasuissa:

i) kokonaispölypitoisuudet, CO-, ja happipitoisuudet on mitattava jatkuvasti ja niistä on pidettävä kirjaa laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on 1 tonni tunnissa tai suurempi,

ii) seuraavat pitoisuudet on mitattava määräajoin:

- olemassa olevilla laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on alle 1 tonni jätettä tunnissa, kokonaispölypitoisuus, happi- ja CO-pitoisuus;

b) käyttöarvojen mittaus:

i) kaasujen lämpötilaa on mitattava jatkuvasti ja mittaustulokset kirjattava alueella, jossa 4 artiklan 1 kohdassa määrätyt ehdot täyttyvät,

ii) palamiskaasujen ohjeaika 4 artiklan 1 kohdassa määritellyssä 850 °C minimilämpötilassa laitokselle ennakoiduissa kaikkein epäsuotuisimmissa olosuhteissa, on todennettava asianmukaisesti vähintään kerran jokaisen laitokseen tehtävän muutostyön jälkeen ja joka tapauksessa 1 päivään joulukuuta 1995 mennessä.

2 Seuraavia standardiolosuhteita edellytetään 1 kohdassa mainittujen mittausten tuloksissa:

- lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, 11 prosenttia happea tai 9 prosenttia CO2 kuivassa kaasussa.

Sovellettaessa 3 artiklan 2 kohtaa ne voidaan kuitenkin standardoida seuraaviin olosuhteisiin:

- lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, 17 prosenttia happea kuivassa kaasussa.

3 Kaikki määritystulokset on kirjattava, käsiteltävä ja esitettävä asianmukaisesti siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat niiden itsensä vahvistamien menettelytapojen mukaisesti tarkastaa, että säädetyt ehdot on täytetty.

4 Toimivaltaisten viranomaisten on etukäteen hyväksyttävä 1 kohdan määräysten mukaiset näytteenotto- ja mittaustavat, menetelmät ja laitteistot sekä näytteenotto- ja mittauspisteiden sijainti.

5 Määräajoin tehtävien mittausten osalta toimivaltaisten viranomaisten on laadittava asianmukaiset mittausohjelmat sen varmistamiseksi, että tulokset edustavat kyseisten aineiden normaalia päästötasoa.

Saaduilla tuloksilla on pystyttävä osoittamaan, onko asianmukaisia raja-arvoja noudatettu.

7 artikla

1 Jos tehdyt mittaukset osoittavat, että tässä direktiivissä säädetyt raja-arvot on ylitetty, on asiasta ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle niin pian kuin mahdollista. Viranomaisen on varmistettava, ettei kyseisen laitoksen käyttöä jatketa ennen kuin se pystyy täyttämään päästöstandardit ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että laitos korjataan tai poistetaan käytöstä.

2 Toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä pisin sallittu aika kaikille puhdistuslaitteiden teknisesti väistämättömille seisokeille, joiden aikana sellaisten ilmaan pääsevien aineiden pitoisuudet, joiden vähentämiseen kyseiset laitteet on tarkoitettu, ovat säädettyjä raja-arvoja korkeammat. Seisokin tapahtuessa laitoksen käyttäjän on supistettava tai lopetettava toimintaa niin pian kuin käytännössä on mahdollista siihen asti kunnes normaali toiminta saadaan palautetuksi. Missään olosuhteissa laitoksen käyttöä ei saada jatkaa pidempään kuin 16 tuntia keskeyttämättä ja lisäksi kokonaiskäyttötuntimäärän tällaisissa olosuhteissa on oltava vuoden aikana vähemmän kuin 200 tuntia.

Päästöjen pölypitoisuus ei saa missään olosuhteissa ylittää 600 mg/nm³ edellisessä alakohdassa mainittuina ajanjaksoina ja kaikkia muita ehtoja, erityisesti palamisolosuhteita koskevia, on noudatettava.

8 artikla

Jollei liikesalaisuutta koskevista säännöksistä tai määräyksistä muuta johdu, tiedot olemassa olevilta polttolaitoksilta tämän direktiivin mukaisesti vaadittavista velvoitteista sekä 5 ja 6 artiklassa säädettyjen tarkastusten tuloksista on asianmukaisten menettelytapojen mukaisesti ja toimivaltaisten viranomaisten määräämässä muodossa oltava yleisön saatavilla.

9 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat, noudattavatko olemassa olevat jätteenpolttolaitokset tämän direktiivin mukaisesti määrättäviä ehtoja.

10 artikla

1 Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään joulukuuta 1990 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2 Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

11 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 21 kesäkuuta 1989.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. ARANZADI

(1) EYVL N:o C 75, 23.3.1988, s. 8

(2) EYVL N:o C 69, 20.3.1989, s. 223

(3) EYVL N:o C 318, 12.12.1988, s. 3

(4) EYVL N:o C 112, 20.12.1973, s. 1

(5) EYVL N:o C 139, 13.6.1977, s. 1

(6) EYVL N:o C 46, 17.2.1983, s. 1

(7) EYVL N:o C 328, 7.12.1987, s. 1

(8) EYVL N:o L 194, 25.7.1975, s. 47

(9) EYVL N:o L 188, 16.7.1984, s. 20

(10) EYVL N:o L 163, 14.6.1989, s. 32