KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 1983/83,

annettu 22 päivänä kesäkuuta 1983,

perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyyntisopimusten ryhmiin

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 2 päivänä maaliskuuta 1965 annetun neuvoston asetuksen N:o 19/65/ETY (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Kreikan liittymisasiakirjalla, ja erityisesti sen 1 artiklan,

on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen (2),

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo, että

(1) asetuksen N:o 19/65/ETY nojalla komissiolla on toimivalta asetuksia antamalla soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaa 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kahdenvälisten yksinmyyntisopimusten ja vastaavien yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin,

(2) tähän mennessä saadun kokemuksen perusteella on mahdollista määritellä sellaisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmä, joiden voidaan katsoa tavallisesti täyttävän 85 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset,

(3) tämän asetuksen 1 artiklassa määriteltyyn ryhmään kuuluvat yksinmyyntisopimukset saattavat olla perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjä; tämä koskee vain poikkeustapauksissa tämänkaltaisia yksinoikeussopimuksia, jos niiden osapuolina on ainoastaan yhdestä jäsenvaltiosta olevia yrityksiä ja ne koskevat tavaroiden jälleenmyyntiä tuossa jäsenvaltiossa; sikäli kuin kyseiset sopimukset voivat kuitenkin vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja myös täyttää kaikki tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset, ei ole perusteltua evätä niiltä ryhmäpoikkeuksesta aiheutuvaa etua,

(4) ei ole tarpeen erikseen sulkea pois näin määritellystä ryhmästä niitä sopimuksia, jotka eivät täytä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytyksiä,

(5) yksinmyyntisopimukset tehostavat yleensä jakelua, koska yritys voi keskittää myyntitoimintaansa, koska sen ei tarvitse pitää yllä lukuisia liikesuhteita suuren jakelijoiden joukon kanssa ja koska toimimalla vain yhden jakelijan kanssa se pystyy helpommin voittamaan kansainvälisessä kaupassa kielellisistä, lainsäädännöllisistä tai muista eroista johtuvat jälleenmyynnin vaikeudet,

(6) yksinmyyntisopimukset helpottavat tuotteen myynnin edistämistä, luovat mahdollisuudet tehokkaalle toiminnalle markkinoilla ja toimitusten jatkuvuuteen sekä järkeistävät samalla jälleenmyyntiä; ne edistävät kilpailua eri valmistajien tuotteiden välillä; myynnin edistämisestä, asiakaspalveluista ja varastoinnista huolehtivan, yksinomaisen jälleenmyyjän nimeäminen on valmistajalle usein tehokkain ja joskus myös ainoa tapa päästä markkinoille ja kilpailla muiden, markkinoilla jo toimivien valmistajien kanssa; tämä koskee erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä; sopimuksen osapuolten on sallittava päättää, onko ja missä laajuudessa on suotavaa ottaa sopimuksiin myynnin edistämistä koskevia ehtoja,

(7) tavallisesti kyseisillä yksinmyyntisopimuksilla jätetään myös kuluttajille kohtuullinen osuus saatavasta hyödystä jakelun tehostumisen koituessa suoraan heidän edukseen, ja heidän taloudellinen asemansa ja hankintamahdollisuutensa paranevat, koska he voivat hankkia erityisesti ulkomailla valmistettuja tuotteita helpommin ja nopeammin,

(8) tässä asetuksessa tulee täsmentää ne kilpailunrajoitukset, jotka saadaan sisällyttää yksinmyyntisopimuksiin; muut kilpailunrajoitukset, jotka tämän asetuksen mukaan ovat yksinomaisen toimitusvelvoitteen ohella sallittuja, jakavat selkeästi tehtävät osapuolten kesken ja pakottavat yksinmyyjän keskittämään myyntiponnistuksensa sopimustavaroihin ja sopimusalueeseen; tällaiset rajoitukset, jos niistä sovitaan vain sopimuksen voimassaoloajaksi, ovat yleensä tarpeen yksinmyyntisopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden jälleenmyynnin parantamiseksi; voidaan sallia, että sopimuksen osapuolet päättävät, mitkä näistä velvoitteista sisällytetään sopimukseen; muista kilpailunrajoituksia sisältävistä määräyksistä, etenkään niistä, joilla rajoitetaan jälleenmyyjän vapautta määrätä hinnoistaan tai jälleenmyyntiehdoistaan taikka valita asiakkaansa, ei voida tehdä poikkeusta tällä asetuksella,

(9) olisi aihetta varata ryhmäpoikkeus sellaisia sopimuksia varten, joiden voidaan riittävällä varmuudella olettaa täyttävän perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset,

(10) ilman tapauskohtaista tutkimusta ei ole mahdollista otaksua, että jakelussa tapahtuu riittäviä parannuksia silloin, kun valmistaja uskoo tavaroidensa jakelun kilpailevalle valmistajalle; tällaisten sopimusten tulisi sen vuoksi kuulua ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan; tästä säännöstä voidaan sallia eräitä poikkeuksia pienten ja keskisuurten yritysten eduksi,

(11) kuluttajille voidaan turvata kohtuullinen osuus yksinmyynnistä saatavista eduista vain, jos rinnakkaistuonti on käytännössä mahdollista; tästä syystä ryhmäpoikkeusta ei tulisi soveltaa sellaisia tavaroita koskeviin sopimuksiin, joita voidaan hankkia vain yksinmyyjältä; osapuolten ei voida sallia käyttää väärin teollisoikeuksia tai muita oikeuksia ehdottoman alueellisen suojan toteuttamiseksi; tällä ei oteta kantaa kilpailuoikeuden ja teollisoikeuksien väliseen suhteeseen, koska tässä pyritään ainoastaan määräämään ryhmäpoikkeuksen soveltamisen edellytyksistä,

(12) koska rinnakkaistuonnin mahdollisuus varmistaa kilpailun jälleenmyyntivaiheessa, tässä asetuksessa tarkoitetut yksinmyyntisopimukset eivät tavallisesti mahdollista kilpailun poistamista merkittävältä osalta kyseisten tuotteiden markkinoita; tämä koskee myös sopimuksia, joiden mukaan yksinmyyjälle annettava sopimusalue käsittää yhteismarkkinat kokonaisuudessaan,

(13) erityisissä tapauksissa, joissa tämän asetuksen vaatimukset täyttävillä sopimuksilla tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla on perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan määräysten kanssa ristiriidassa olevia vaikutuksia, komissio voi evätä ryhmäpoikkeuksesta aiheutuvan edun niiden osapuolina olevilta yrityksiltä,

(14) tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttäviä sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei tarvitse ilmoittaa; yritys voi kuitenkin erityisessä tapauksessa, jossa vallitsee vakava epäilys, pyytää komissiota toteamaan, ovatko yrityksen sopimukset tämän asetuksen mukaisia, ja

(15) tällä asetuksella ei rajoiteta perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten ryhmiin 23 päivänä joulukuuta 1982 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3604/ 82 (3) soveltamista; sillä ei estetä soveltamasta perustamissopimuksen 86 artiklaa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla julistetaan, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta ei koske tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin sopimuksia, joiden osapuolina on ainoastaan kaksi yritystä ja joissa osapuoli antaa toiselle osapuolelle sitoumuksen siitä, että hän toimittaa tiettyjä tavaroita vain tälle osapuolelle myytäviksi edelleen koko yhteismarkkinoilla tai niiden määrätyllä alueella.

2 artikla

1. Edellä 1 artiklassa mainitun velvoitteen lisäksi tavarantoimittajalle ei saa määrätä muuta kilpailunrajoitusta kuin velvoitteen olla toimittamatta sopimustavaroita käyttäjille sopimusalueella.

2. Yksinmyyjälle ei saa määrätä muita kilpailunrajoituksia kuin:

a) velvoitteen olla valmistamatta tai jakelematta sopimustavaroiden kanssa kilpailevia tavaroita;

b) velvoitteen hankkia sopimustavaroita jälleenmyyntiä varten vain toiselta sopijapuolelta;

c) velvoitteen olla sopimusalueen ulkopuolella mainostamatta sopimustavaroita sekä sinne perustamatta sivuliikettä ja siellä pitämättä sopimustavaroiden jakeluvarastoa.

3. Mitä 1 artiklassa säädetään, sovelletaan, vaikka yksinmyyjä sitoutuisi kaikkiin tai joihinkin seuraavista velvoitteista:

a) täydellisen tuotevalikoiman tai vähimmäismäärän hankkiminen;

b) sopimustavaroiden myyminen tavaramerkillä varustettuina taikka pakattuina ja esiteltyinä toisen osapuolen määräämällä tavalla;

c) ryhtyminen myynninedistämistoimenpiteisiin, joita ovat erityisesti:

- mainonta,

- myyntiverkon tai tavaravaraston ylläpitäminen,

- asiakas- ja takuupalvelujen tarjoaminen,

- erikoistumiskoulutuksen tai teknisen koulutuksen saaneen henkilöstön pitäminen palveluksessaan.

3 artikla

Mitä 1 artiklassa säädetään, ei sovelleta, jos:

a) samanlaisten tavaroiden valmistajat tai sellaisten tavaroiden valmistajat, joita kuluttajat pitävät ominaisuuksiltaan, hinnaltaan ja käyttötarkoitukseltaan toisiaan vastaavina, tekevät näitä tavaroita koskevat vastavuoroiset yksinmyyntisopimukset keskenään;

b) samanlaisten tavaroiden valmistajat tai sellaisten tavaroiden valmistajat, joita kuluttajat pitävät ominaisuuksiltaan, hinnaltaan ja käyttötarkoitukseltaan toisiaan vastaavina, tekevät näitä tavaroita koskevat muut kuin vastavuoroiset yksinmyyntisopimukset keskenään, ellei ainakin toisen osapuolen vuosittainen kokonaisliikevaihto ole enintään 100 miljoonaa ECUa;

c) käyttäjät voivat hankkia sopimustuotteita sopimusalueella vain yksinmyyjältä ja jos heillä ei ole vaihtoehtoista hankintalähdettä sopimusalueen ulkopuolella;

d) toinen osapuoli tai kumpikin osapuoli vaikeuttaa välittäjien tai käyttäjien mahdollisuutta hankkia sopimustuotteita muilta yhteismarkkinoilla toimivilta jakelijoilta, tai siltä osin kuin siellä ei ole käytettävissä vaihtoehtoista hankintalähdettä, yhteismarkkinoiden ulkopuolelta ja jos erityisesti toinen osapuoli tai kumpikin osapuoli:

1. käyttää teollisoikeuksia estääkseen jakelijoita tai käyttäjiä hankkimasta sopimusalueen ulkopuolelta tai myymästä sopimusalueella asianmukaisesti merkittyjä tai muuten asianmukaisesti markkinoille saatettuja sopimustuotteita;

2. käyttää muita oikeuksia tai ryhtyy muihin toimenpiteisiin estääkseen jakelijoita tai käyttäjiä hankkimasta sopimustuotteita sopimusalueen ulkopuolelta tai myymästä niitä sopimusalueella.

4 artikla

1. Mitä 3 artiklan a ja b alakohdassa säädetään, sovelletaan myös, jos yritys, joka on sidossuhteessa sopimuksen osapuoleen, valmistaa mainituissa kohdissa tarkoitettuja tuotteita.

2. "Sidossuhteessa olevilla yrityksillä" tarkoitetaan:

a) yrityksiä, joissa sopimuksen osapuolella suoraan tai välillisesti on

- enemmän kuin puolet pääomasta tai liikevaroista;

- mahdollisuus käyttää yli puolta äänimäärästä;

- mahdollisuus asettaa enemmän kuin puolet hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien toimielinten jäsenistä; taikka

- oikeus johtaa liiketoimintaa;

b) yrityksiä, joilla on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai mahdollisuudet sopimuksen osapuolen suhteen;

c) yrityksiä, joissa b alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai mahdollisuudet.

3. Yritysten, joissa sopimuksen osapuolilla tai niihin sidossuhteessa olevilla yrityksillä yhdessä on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut oikeudet tai mahdollisuudet, katsotaan olevan sidossuhteessa kumpaankin sopimuksen osapuoleen.

5 artikla

1. Sovellettaessa 3 artiklan b alakohtaa ECUlla tarkoitetaan yhteisön talousarvion laatimisessa perustamissopimuksen 207 ja 209 artiklan mukaan käytettävää laskentayksikköä.

2. Mitä 1 artiklassa säädetään, on edelleen sovellettava, jos 3 artiklan b alakohdassa tarkoitettu kokonaisliikevaihto ylitetään kahden peräkkäisen tilikauden aikana enintään 10 prosentilla.

3. Edellä 3 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kokonaisliikevaihdon laskemiseksi on sopimuksen osapuolen sekä sidossuhteessa olevien yritysten viimeisellä tilikaudella saavutetut liikevaihdot kaikkien tavaroiden ja palvelujen osalta, lukuun ottamatta veroja ja muita, veronluonteisia maksuja, laskettava yhteen. Tällöin ei oteta huomioon sopimuksen osapuolen ja siihen sidossuhteessa olevien yritysten välisiä eikä siihen sidossuhteessa olevien yritysten keskinäisiä liiketoimia.

6 artikla

Komissio voi asetuksen N:o 19/65/ETY 7 artiklan mukaisesti evätä tämän asetuksen soveltamisesta koituvan edun, jos se toteaa, että jossakin erityisessä tapauksessa sopimuksella, jonka osalta on tehty poikkeus tällä asetuksella, on kuitenkin tiettyjä vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa määrättyjen edellytysten kanssa, ja erityisesti jos:

a) sopimusalueella ei ole tehokasta kilpailua sopimustavaroiden ja samanlaisten tavaroiden tai sellaisten tavaroiden välillä, joita kuluttajat pitävät ominaisuuksiltaan, hinnaltaan ja käyttötarkoitukseltaan niitä vastaavina;

b) muiden tavarantoimittajien pääsyä jälleenmyynnin eri vaiheisiin sopimusalueella vaikeutetaan huomattavasti;

c) muista kuin 3 artiklan c ja d alakohdassa tarkoitetuista syistä välittäjillä tai käyttäjillä ei ole mahdollisuutta hankkia sopimustavaroiden toimituksia sopimusalueen ulkopuolella toimivilta jakelijoilta siellä tavanmukaisin ehdoin;

d) yksinmyyjä:

1. ilman asiallista perustetta kieltäytyy toimittamasta tavaroita sopimusalueella sellaisten ostajien ryhmille, jotka eivät pysty hankkimaan sopimustavaroita sopivin ehdoin muualta, tai soveltaa heihin eriytettyjä hintoja tai myyntiehtoja;

2. myy sopimustavaroita kohtuuttoman korkein hinnoin.

7 artikla

Aikana, joka alkaa 1 päivänä heinäkuuta 1983 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 1986, perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kielto ei koske sopimuksia, jotka olivat voimassa 1 päivänä heinäkuuta 1983 tai tulivat voimaan 1 päivän heinäkuuta ja 31 päivän joulukuuta 1983 välisenä aikana ja jotka täyttävät asetuksessa N:o 67/67/ETY (4) säädetyt poikkeuksen edellytykset.

8 artikla

Tätä asetusta ei sovelleta sopimuksiin, jotka koskevat juomien vähittäismyyntiä juomien anniskeluun ja nauttimiseen tarkoitetuissa tiloissa taikka huoltoasemilla tapahtuvaa öljytuotteiden jälleenmyyntiä.

9 artikla

Tämä asetus koskee soveltuvin osin myös 1 artiklassa tarkoitettuja yhdenmukaistettuja menettelytapoja.

10 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1983.

Sen voimassaoloaika päättyy 31 päivänä joulukuuta 1997.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä kesäkuuta 1983.

Komission puolesta

Frans ANDRIESSEN

Komission jäsen

(1) EYVL N:o 36, 6.3.1965, s. 533/65

(2) EYVL N:o C 172, 10.7.1982, s. 3

(3) EYVL N:o L 376, 31.12.1982, s. 33

(4) EYVL N:o 57, 25.3.1967, s. 849/67