NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 19 päivänä heinäkuuta 1982,

toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi kampaamoalalla (82/489/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 49, 57 sekä 66 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

perustamissopimuksen mukaisesti kaikki kansallisuuteen perustuva syrjintä sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen yhteydessä on siirtymäkauden päätyttyä kiellettyä; tällainen kansallisuuteen perustuvan kohtelun periaate koskee erityisesti kaikenlaisten kampaamoalalla toimimista varten edellytettyjen toimilupien myöntämistä ja ammatillisiin järjestöihin tai toimielimiin rekisteröitymistä tai niiden jäsenyyttä,

kuitenkin on suotavaa antaa säännöksiä, joilla helpotettaisiin sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä kampaamoalalla,

kampaajan toiminnan aloittamista tai harjoittamista varten ei kaikissa jäsenvaltioissa ole asetettu kelpoisuusehtoja; eräissä jäsenvaltioissa kampaajan toiminnan aloittamiseksi tai harjoittamiseksi vaaditaan, että asianomaisella on ammattiin pääsyä osoittava asiakirja,

tässä vaiheessa ei näytä mahdolliselta toteuttaa asian osalta yhteensovittamistoimenpiteitä; tällainen yhteensovittaminen on tavoite, joka on syytä saavuttaa mahdollisimman pian,

siihen asti kunnes tällainen yhteensovittaminen on toteutettu on kuitenkin suotavaa ja mahdollista helpottaa kampaajien liikkuvuutta yhteisössä hyväksymällä niissä vastaanottavissa jäsenvaltioissa, joissa on määräyksiä tällaisen toiminnan aloittamisesta, riittäväksi todisteeksi kyseisen toiminnan aloittamista varten asetettujen kelpoisuusehtojen täyttämisestä toiminnan harjoittaminen jäsenvaltiossa, josta ulkomaalainen tulee, itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yrityksen johtajana kohtuullisen ja riittävän äskettäisen ajan sen varmistamiseksi, että kyseisen henkilön ammattitaito vastaa vastaanottavan jäsenvaltion omilta kansalaisiltaan vaatimaa ammattitaitoa,

sikäli kuin kampaamoalan toiminnan aloittamista tai harjoittamista varten jäsenvaltioissa edellytetään myös toisen palveluksessa olevien osalta ammatillisia tietoja ja taitoja, tätä direktiiviä sovelletaan myös tähän henkilöryhmään työvoiman vapaan liikkuvuuden esteen poistamiseksi täydentäen siten työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1612/68 (4),

ja kyseistä toimintaa tulisi olla harjoitettu ja ammatillinen koulutus saatu sillä elinkeinoalalla, jolle edunsaaja aikoo vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijoittautua, jos vastaanottava jäsenvaltio asettaa tällaisen vaatimuksen omalla alueellaan,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan ISIC ryhmän 855 toiminnan lajeista kampaamoalan toimintaan.

2 artikla

1. Jos jäsenvaltiossa 1 artiklassa tarkoitetun toiminnan aloittamiseksi tai harjoittamiseksi edellytetään yleisiä, kaupallisia ja ammatillisia tietoja ja taitoja, on tämän jäsenvaltion hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi tällaisista tiedoista ja taidoista, että kyseinen henkilö on harjoittanut sitä toimintaa toisessa jäsenvaltiossa laillisesti:

a) yhtäjaksoisesti kuusi vuotta joko itsenäisesti tai yrityksen johtajana;

b) yhtäjaksoisesti kolme vuotta joko itsenäisesti tai yrityksen johtajana, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseiseen toimeen aikaisempaa koulutusta vähintään kolmen vuoden ajan, josta on todisteena valtion hyväksymä todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen tai toimialayhteisön toimielin katsoo täysin täyttävän sille asettamansa vaatimukset; taikka

c) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisesti, jos edunsaaja osoittaa harjoittaneensa kyseistä ammattia vähintään viisi vuotta työntekijänä.

Vastaanottava jäsenvaltio voi edellyttää, jos se asettaa erilaisia kelpoisuusehtoja toisaalta parturitoiminnan ja toisaalta kampaamotoiminnan harjoittamiselle, että kyseistä toimintaa on harjoitettu ja ammatillinen koulutus saatu sillä elinkeinonalalla, johon edunsaaja aikoo vastaanottavassa jäsenvaltiossa perustaa liikkeen.

2. Edellä 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei ole saanut kulua enempää kuin kymmenen vuotta ennen 3 artiklassa säädetyn hakemuksen jättöpäivää. Toimintaa 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yrityksen johtajana tulee olla harjoitettu asianomaisen täytettyä kaksikymmentä vuotta.

3 artikla

Edellä 2 artiklassa säädetyjen edellytysten olemassaolo on osoitettava sen jäsenvaltion, josta henkilö on peräisin, tai josta hän tulee, toimivaltaisen viranomaisen tai toimielimen antamalla todistuksella, joka tällaisen henkilön tulee toimittaa kyseisen toiminnan harjoittamista varten vastaanottavassa jäsenvaltiossa koskevan lupahakemuksen tueksi.

4 artikla

1. Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii jonkin 1 artiklassa tarkoitetun toiminnan aloittamista tai harjoittamista aikovilta kansalaisiltaan todisteen hyvästä maineesta ja todisteen siitä, etteivät he ole olleet konkurssissa tai jommankumman näistä todisteista, sen on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisia koskevaksi riittäväksi todisteeksi esitetty ote rikosrekisteristä, tai jos tällaista ei ole, näiden vaatimusten täyttymistä osoittava asiakirja, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee.

2. Jos maa, josta asianomainen on peräisin tai josta hän tulee, ei anna 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa hyvästä maineesta tai asiakirjaa, jossa todistetaan, ettei asianomainen ole ollut konkurssissa, voidaan tällaisen asiakirjan sijasta valtiossa, josta asianomainen on peräisin tai, josta hän tulee, antaa valaehtoinen ilmoitus tai, jollei asianomaisissa valtioissa käytetä valaa, juhlallinen vakuutus, jonka asianomainen henkilö antaa toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai, tarvittaessa, notaarille; edellä mainitun viranomaisen tai notaarin on todistettava oikeaksi valaehtoinen ilmoitus tai juhlallisen vakuutuksen muodossa annettu ilmoitus. Vakuutus siitä, ettei aikaisempia konkursseja ole ollut, voidaan mainitussa maassa antaa myös toimivaltaiselle ammatilliselle tai toimialayhteisön toimielimelle.

3. Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii todisteen vakavaraisuudesta, tämän valtion on pidettävä muissa jäsenvaltioissa toimivien pankkien antamia todistuksia sen omalla alueella annettuja todistuksia vastaavina.

4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti annetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on 8 artiklassa asetetussa määräajassa nimettävä ne viranomaiset ja toimielimet, jotka ovat toimivaltaisia antamaan edellä mainittuja asiakirjoja, sekä ilmoitettava tästä välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

6 artikla

Komissio tekee neuvostolle viimeistään kolmen vuoden kuluttua 8 artiklassa mainitun määräajan päättymisestä aiheelliset ehdotukset kampaajien koulutusvaatimusten yhteensovittamiseksi. Neuvosto tutkii nämä ehdotukset vuoden kuluessa.

7 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan myös niihin jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka asetuksen (ETY) N:o 1612/68 mukaisesti harjoittavat tai aikovat harjoittaa toisen palveluksessa työskennellen jotakin 1 artiklassa tarkoitettua toimintaa.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan 18 kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

9 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

10 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä heinäkuuta 1982.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. OLESEN

(1) EYVL N:o C 106, 23.10.1971, s. 6

(2) EYVL N:o C 103, 5.10.1972, s. 14

(3) EYVL N:o C 89, 28.8.1972, s. 9

(4) EYVL N:o L 257, 19.10.1968, s. 2