NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 1980,

perusnormien vahvistamisesta väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annettujen direktiivien muutötamisesta (80/836/Euratom)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea on nimennyt jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta,

ottaa huomioon edustajakokouksen lausunnon(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

sekä katsoo, että

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksessa määrätään, että perusnormit työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta, sellaisena kuin ne määritellään erityisesti perustamissopimuksen 30 artiklassa, on vahvistettava sen mahdollistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot voivat 33 artiklan mukaisesti laatia aiheellisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä varmistaakseen perusnormien noudattamisen, toteuttaa tarvittavat toimenpiteet opetuksen, koulutuksen ja ammatillisen kasvatuksen osalta ja laatia tällaisia säännöksiä yhteensopiviksi muissa jäsenvaltioissa tässä suhteessa sovellettavien säännösten kanssa,

neuvosto on 2 päivänä helmikuuta 1959 antanut direktiivit perusnormien vahvistamisesta(3), joita on muutettu viimeksi direktiivillä 76/579/Euratom(4),

näiden direktiivien osittainen uudelleentarkastelu on osoittautunut tarpeelliseksi säteilysuojelua koskevan tieteellisen tietämyksen kehityksen perusteella,

työntekijöiden ja väestön terveyden suojeleminen edellyttää, että kaikki toiminta, johon liittyy ionisoivasta säteilystä aiheutuva vaara, asetetaan sääntelyn alaiseksi,

perusnormit on mukautettava ydinenergian käyttöolosuhteisiin ja normit vaihtelevat sen mukaan, onko kyse yksittäisten, ionisoivalle säteilylle altistuneiden työntekijöiden turvallisuudesta vai väestön suojelemisesta,

ionisoivalle säteilylle altistuneiden työntekijöiden terveyden suojeleminen edellyttää altistuksen ehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanon ja altistuksen mittausmenettelyjen järjestämistä sekä riittävää lääketieteellistä tarkkailua,

väestön terveyden suojeleminen merkitsee valvonta- ja tarkkailujärjestelmää ja onnettomuustapauksissa interventiojärjestelmää,

ionisoivasta säteilystä aiheutuvien vaarojen tutkimus on luonteeltaan mallikelpoista, erityisesti muista vaaroista tehtyihin tutkimuksiin verrattuna; myönteisten tulosten saaminen säteilysuojelusta on tärkeää; on selvää, että perusnormit on yhdenmukaistettava yhteisön tasolla, ja

jäsenvaltiot ovat velvoitettuja toteuttamaan 3 päivään kesäkuuta 1980 mennessä tarvittavat toimenpiteet direktiivin 76/579/Euratom noudattamiseksi; tässä ja edellä mainitussa direktiivissä vahvistetut perusnormit ovat osittain samoja; on suotavaa välttää kansallisen lainsäädännön muutoksia tällä alalla liian lyhyin aikavälein; näin ollen on suotavaa sallia jäsenvaltioiden olla noudattamatta edellä mainittua direktiiviä ja vahvistaa niille jäsenvaltioille, jotka eivät hyödynnä kyseistä vaihtoehtoa, riittävän pitkä siirtymäkausi, jotta ne voivat noudattaa tätä direktiiviä, sekä lyhyempi siirtymäkausi niille jäsenvaltioille, jotka hyödyntävät vaihtoehdon,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tämän direktiivin soveltamiseksi jäljempänä esitetyillä käsitteillä tarkoitetaan seuraavaa:

a) Fysikaaliset käsitteet, määreet ja yksiköt

Ionisoiva säteily: säteily, joka koostuu fotoneista tai hiukkasista, jotka kykenevät tuottamaan ioneja suorasti tai epäsuorasti.

Aktiivisuus (A): dN jaettuna dt:llä, jossa dN on tietyssä radionuklidimäärässä tapahtuvien spontaanien ydinmuutosten lukumäärä aikavälillä dt.

A = dN dt

Becquerel (Bq): aktiivisuuden yksikkö SI-järjestelmässä.

1 Bq = 1 s-1

Tässä direktiivissä annetaan myös arvot, joita käytetään, kun aktiivisuus on ilmaistu curie-yksikköinä.

1 Ci = 3,7 ∞ 1010 Bq (tarkalleen)

1 Bq = 2,7027 ∞ 10-11 Ci

Absorboitunut annos (D): då jaettuna dm:llä, jossa då on ionisoivasta säteilystä tilavuusyksikön kokoiseen ainemäärään siirtyvä keskimääräinen energia ja dm on tilavuusyksikössä olevan aineen massa.

D = då dm

Gray (Gy): absorboituneen annoksen yksikkö SI-järjestelmässä.

1 Gy = 1 J kg-1

Tässä direktiivissä annetaan myös arvot, joita käytetään, kun absorboitunut annos on ilmaistu rad-yksikköinä (rad).

1 rad = 10-2 Gy

1 Gy = 100 rad

Lineaarinen energiansiirtokyky tai rajallinen lineaarinen törmäysjarrutuskyky (L): dE jaettuna dl:llä, jossa dl on varatun hiukkasen kulkema matka väliaineessa ja dE keskimääräinen energian menetys, joka aiheutuu törmäyksistä, joissa energiansiirto on pienempi kuin Ä.

LÄ = dE dlÄ

Säteilysuojelun laskennallisia tarpeita varten kaikki siirtynyt energia on sisällytetty niin, että

LÄ = L∞

(Hiukkas-) kertymä (Ö): dN jaettuna da:lla, jossa dN on niiden hiukkasten lukumäärä, jotka tunkeutuvat sellaiseen palloon, jonka isoympyrän poikkipinta on da.

Ö = dN da

(Hiukkas-) kertymänopeus (Ö): d jaettuna dt:llä, jossa dÖ on hiukkaskertymän kasvu aikavälillä dt.

ö = dÖ dt

b) Radiologiset, biologiset ja lääketieteelliset käsitteet

Säteilyaltistus: ihmisten altistus ionisoivalle säteilylle. Säteilyaltistuksessa erotetaan:

- ulkoinen altistus: aiheutuu kehon ulkopuolisista säteilylähteistä,

- sisäinen altistus: aiheutuu kehossa sijaitsevista säteilylähteistä,

- kokonaisaltistus: ulkoisen ja sisäisen altistuksen summa.

Jatkuva altistus: pitkäaikainen ulkoinen altistus, jonka voimakkuus voi kuitenkin vaihdella ajankohdan mukaan, tai sisäinen altistus, joka aiheutuu jatkuvasta saannosta, jonka taso voi kuitenkin vaihdella ajankohdan mukaan.

Kerta-altistus: lyhytkestoinen ulkoinen altistus tai sisäinen, lyhyellä aikavälillä tapahtuvasta radionuklidien saannosta aiheutuva altistus.

Laatukerroin (Q): lineaarisesta energiansiirtokyvystä riippuva tekijä (L∞), jota käytetään painotettaessa absorboituneita annoksia, jotta voidaan selvittää niiden merkitys säteilysuojelutarkoituksiin. Eri säteilylajien vastaavan annosekvivalentin arvioinnissa käytettävät eri säteilylajien laatukertoimien arvot vahvistetaan liitteessä II.

Efektiivinen laatukerroin (Q ): laatukertoimen keskiarvo, kun hiukkaset, joilla on erilaisia L∞-arvoja, aiheuttavat absorboituneen annoksen. Kyseinen laatukerroin lasketaan seuraavan lausekkeen mukaisesti

Q = 1 ∞ D0

Q dD dL∞

dL∞

Annosekvivalentti (H): absorboituneen annoksen (D), laatukertoimen (Q) ja kaikkien muiden muunnostekijöiden (N) tulo. Käytettäessä pelkästään sanaa "annos" tarkoitetaan aina "annosekvivalenttia".

Sievert (Sv): annosekvivalentin yksikkö SI-järjestelmässä.

1 Sv = 1 J kg-1

Tässä direktiivissä annetaan myös arvot, joita käytetään, kun annosekvivalentti on ilmaistu rem-yksikköinä.

1 rem = 10-2 Sv

1 Sv = 100 rem

Syväannosekvivalentti-indeksi (HI,d) pisteessä: suurin annosekvivalentti halkaisijaltaan 30 cm:n pallon sisällä olevassa pallossa, jonka halkaisija on 28 cm ja jonka keskipiste on tässä pisteessä ja joka koostuu pehmytkudosta vastaavasta aineesta, jonka tiheys on 1 g cm-3.

Pinta-annosekvivalentti-indeksi (HI,s) pisteessä: suurin annosekvivalentti tilavuudessa, joka on 0,07 mm:n ja 1 cm:n etäisyydellä sellaisen pallon pinnasta, jonka halkaisija on 30 cm, jonka keskipiste on tässä pisteessä ja joka koostuu pehmytkudosta vastaavasta aineesta, jonka tiheys on 1 g cm-3. Uloimmassa kerroksessa, jonka paksuus on 0,07 mm, ei ole tarpeen määrittää ekvivalenttiannosta.

Efektiivinen annos: eri elinten ja kudosten painotettujen keskiarvoannosten ekvivalenttien summa.

Kokokehoaltistus: tasaiseksi katsottu koko kehon säteilyaltistus.

Kehon osittainen altistus: tietyn kehon osan tai yhden taikka useamman elimen tai kudoksen säteilyaltistus tai sellainen koko kehon säteilyaltistus, jota ei katsota tasaiseksi.

Annoskertymä: viidessäkymmenessä vuodessa yhden tai useamman radionuklidin saannosta aiheutunut elimen tai kudoksen annos.

Geneettinen annos: annos, joka aiheuttaisi saman geneettisen rasitteen väestölle kuin tämän väestön yksilölle aiheutuneet tosiasialliset annokset, jos jokainen ihminen altistuisi hedelmöitymisestään keskimääräiseen lisääntymisikään. Geneettistä annosta voidaan arvioida vuosittaisena geneettisesti merkittävänä annoksena kerrottuna keskimääräisellä lisääntymisiällä, jonka katsotaan olevan 30 vuotta.

Vuosittainen geneettisesti merkittävä annos: väestön keskiarvoannos yksittäisistä vuosittaisista sukurauhasannoksesta painotettuna kunkin yksittäisen annoksen osalta säteilyn saamisen jälkeen hedelmöitettyjen lasten todennäköisellä lukumäärällä.

Kollektiivinen annos: väestön tai ryhmän kollektiivinen annos (S) saadaan summasta

S = ??S Hi Pi i

jossa Hi on koko kehon tai tietyn elimen annos väestön tai ryhmän innen alaryhmän Pi jäsenten keskiarvona.

Radioaktiivinen kontaminaatio: minkä tahansa aineen, pinnan, ympäristön tai henkilön kontaminaatio, jonka radioaktiiviset aineet aiheuttavat. Kun on kyse ihmiskehosta, radioaktiivinen kontaminaatio käsittää sekä ihon ulkoisen kontaminaation että sisäisen kontaminaation saantotavasta riippumatta.

Annosrajat: tässä direktiivissä vahvistetut rajat säteilyannoksille, jotka aiheutuvat altistuneiden työntekijöiden, harjoittelijoiden ja opiskelijoiden sekä väestön edustajien säteilyaltistuksesta, lukuun ottamatta luonnon taustasäteilystä aiheutuvaa säteilyä ja yksilöiden altistumista lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon seurauksena. Annosrajoja sovelletaan tietyn ulkoisen altistuksen aikana saatujen annosten summaan ja radionuklidien saannosta kyseisenä ajankohtana aiheutuneeseen annoskertymään.

Saanto: ulkoisesta ympäristöstä kehoon joutunut aktiivisuus.

Vuosisaantorajat: aktiivisuus, joka kehoon joutuessaan aiheuttaa tietylle yksilölle 8, 9, 10 ja 12 artiklassa vahvistettua vuosiannosrajaa vastaavan annoskertymän.

Johdettu radionuklidin pitoisuusraja hengitysilmassa: vuosittainen keskiarvopitoisuus hengitysilmassa ilmaistuna aktiivisuusyksikköinä tilavuusyksikköä kohti, joka hengitettynä 2000 työtunnin aikana vuodessa vastaa vuosisaantorajan saantoa.

Säteilymyrkyllisyys: radionuklidin ja sen tytärytimien säteilemästä ionisoivasta säteilystä aiheutuva myrkyllisyys; säteilymyrkyllisyys ei liity ainoastaan radionuklidin radioaktiivisiin ominaisuuksiin, vaan myös sen kemialliseen ja fysikaaliseen olomuotoon ja alkuaineen aineenvaihduntaan kehossa tai elimessä.

c) Muut käsitteet

Lähde: laite tai aine, joka voi lähettää ionisoivaa säteilyä.

Umpilähde: lähde, joka sisältää radioaktiivisia aineita sitoutuneina kiinteisiin ja käytännöllisesti katsoen inaktiivisiin aineisiin tai suljettuina inaktiiviseen säiliöön, joka on riittävän vahva estämään tavanomaisissa käyttöolosuhteissa radioaktiivisten aineiden leviämisen ympäristöön.

Radioaktiivinen aine: aine, joka sisältää yhtä tai useampaa radionuklidia, joiden aktiivisuutta tai pitoisuutta ei voida säteilysuojelun kannalta jättää ottamatta huomioon.

Luonnon taustasäteily: kaikki luonnon maaperän tai avaruuden lähteistä peräisin oleva ionisoiva säteily siinä määrin kuin ihmisen toiminta ei ole merkittävästi lisännyt aiheutunutta altistusta.

Kriittinen rakennelma: halkeamiskelpoisesta aineesta koostuva rakenne, joka soveltuu ketjureaktion ylläpitämiseen.

Väestö: väestö kokonaisuudessaan, säteilylle altistuneet työntekijät, harjoittelijat, opiskelijat ja väestön edustajat mukaan lukien.

Säteilylle altistuneet työntekijät: henkilöt, jotka altistuvat säteilylle työssään tavalla, jonka vuoksi vuosiannokset todennäköisesti ylittävät työntekijöille vahvistetusta vuosisaantorajan yhden kymmenesosan.

Väestön vertailuryhmät (kriittiset ryhmät): sellaisista henkilöistä koostuvat ryhmät, joiden altistus on suhteellisen tasainen ja edustava väestön altistuneempien yksilöiden altistukseen verrattuna.

Väestön edustajat: yksilöt, jotka edustavat koko väestöä, lukuun ottamatta altistuneita työntekijöitä, harjoittelijoita, opiskelijoita heidän työtuntiensa aikana.

Valvonta-alue: alue, jota koskevat erityissäännöt ionisoivalta säteilyltä suojautumista varten ja jonne pääsy on valvottua.

Tarkkailualue: alue, jota tarkkaillaan asianmukaisesti ionisoivalta säteilyltä suojautumista varten.

Toimenpideraja: absorboituneen annoksen arvo tai annosekvivalentin arvo taikka johdettu arvo, joka on vahvistettu onnettomuustilannetta koskevien varosuunnitelmien laatimisen yhteydessä.

Laillistettu lääkäri: lääkäri, joka on vastuussa 23 artiklassa määriteltyyn luokkaan A kuuluvien työntekijöiden lääketieteellisestä tarkkailusta ja jonka toimintapätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat tässä suhteessa tunnustaneet.

Pätevöitynyt asiantuntija: henkilö, jolla on tarvittavat tiedot ja koulutusta tehdäkseen fysikaalisia ja teknisiä tutkimuksia tai radiokemiallisia tutkimuksia taikka antaakseen neuvoja yksilöiden tehokkaan suojelemisen ja suojelulaitteistojen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tapauskohtaisesti ja jonka toimintapätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat tunnustaneet.

Onnettomuus: odottamaton tapahtuma, joka aiheuttaa laitokselle vahinkoa tai häiritsee sen tavanomaista toimintaa ja joka todennäköisesti aiheuttaa yhdelle tai useammalle henkilölle annosrajat ylittävän annoksen.

Suunniteltu erikoisaltistus: altistus, joka aiheuttaa säteilylle altistuneille työntekijöille jonkin vahvistetun annosrajan ylittävän vuosiannoksen ja joka sallitaan poikkeuksellisesti tietyissä tilanteissa tavanomaisen toiminnan aikana, kun sellaisia vaihtoehtoisia menetelmiä ei voida käyttää, joiden avulla altistus vältettäisiin.

Vahinkoaltistus: satunnaista ja tahatonta altistusta, jonka vuoksi jokin säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistettu annos ylittyy.

Hätätilannealtistus: epätavallisissa oloissa perusteltavissa oleva altistus vaaraan joutuneiden yksilöiden auttamiseksi, jolla estetään suuren ihmismäärän altistus tai säästetään arvokas laitos ja jonka vuoksi jokin säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistetuista annosrajoista ylittyy ja jonka vuoksi suunniteltua erikoisaltistusta koskevat rajat voivat myös ylittyä. Hätätilannealtistus koskee ainoastaan vapaaehtoisia.

Harjoittelija: henkilö, joka saa tiettyä tehtävää varten koulutusta ja opetusta yrityksessä.

II OSASTO

SOVELTAMISALA, TIEDON ANTAMINEN JA LUPAJÄRJESTELMÄ

2 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan luonnollisten ja keinotekoisten radioaktiivisten aineiden tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn, käyttöön, hallussapitoon, varastointiin, kuljetukseen ja loppusijoitukseen sekä kaikkeen muuhun toimintaan, johon liittyy ionisoivasta säteilystä aiheutuva vaara.

3 artikla

Kunkin jäsenvaltion on tehtävä 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan harjoittamisen ilmoittaminen pakolliseksi. Nämä toiminnat saatetaan luvanvaraisiksi kunkin jäsenvaltion määrittelemissä tapauksissa, ottaen huomioon mahdolliset vaarat ja muut asian kannalta merkitykselliset näkökulmat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan soveltamista.

4 artikla

Sanotun rajoittamatta 5 artiklan soveltamista, ennalta toimitettavan tiedon antamista ja lupajärjestelmää koskevia vaatimuksia ei tarvitse soveltaa toimintaan, joka koskee:

a) radioaktiivisia aineita, joiden kokonaismäärät eivät ole suurempia kuin liitteessä I esitetyt arvot;

b) radioaktiivisia aineita, joiden pitoisuus on pienempi kuin 100 Bq g-1 (0,0027 µCi g-1); tätä rajaa nostetaan arvoon 500 Bq g-1 (0,014 µCi g-1) kiinteiden luonnollisten radioaktiivisten aineiden osalta;

c) sellaisten navigointi- ja kellolaitteiden käyttöä, jotka sisältävät radioluminesenssimaalia, mutta ei niiden valmistamista tai korjaamista, lukuun ottamatta kuitenkin a kohdassa säädettyjä tapauksia;

d) laitteita, jotka lähettävät ionisoivaa säteilyä ja joiden sisältämät radioaktiivisten aineiden määrät ovat suurempia kuin a kohdassa määritellyt arvot edellyttäen, että

1. toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt laitteen tyypin;

2. laitteesta on sellaista hyötyä sen mahdollisesti aiheuttamiin vaaroihin verrattuna, että sen käyttö on toimivaltaisen viranomaisen mukaan perusteltua;

3. laite on rakennettu umpilähteiden muotoon, joka varmistaa tehokkaan sätöeilysuojelun, joka estää joutumisen kosketuksiin radioaktiivisten aineiden kanssa ja niiden vuodot, ja

4. laite ei aiheuta missään 0,1 metrin etäisyydellä sen luoksepäästävästä pinnasta olevassa kohdassa tavallisissa toimintaolosuhteissa suurempaa annosnopeutta kuin

1 µSv h-1 (0,1 mrem h-1)

e) muita laitteita kuin f kohdassa tarkoitetut, jotka lähettävät ionisoivaa säteilyä, mutta eivät sisällä radioaktiivisia aineita edellyttäen, että:

1. toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt laitteen tyypin;

2. laitteesta on sellaista hyötyä sen mahdollisesti aiheuttamiin vaaroihin verrattuna, että sen käyttö on toimivaltaisen viranomaisen mukaan perusteltua;

ja

3. laite ei aiheuta missään 0,1 metrin etäisyydellä sen luoksepäästävästä pinnasta olevassa kohdassa tavallisissa toimintaolosuhteissa suurempaa annosnopeutta kuin

1 µSv h-1 (0,1 mrem h-1)

f) optisten kuvien näyttöön tarkoitettuja katodisädeputkia, jotka eivät aiheuta missään 0,05 metrin etäisyydellä laitteen luoksepäästävästä pinnasta olevassa kohdassa suurempaa annosnopeutta kuin

5 µSv h-1 (0,5 mrem h-1)

5 artikla

Lupajärjestelmää on kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä kieltoja lukuun ottamatta ja vaaran asteesta riippumatta sovellettava seuraavissa tapauksissa:

a) radioaktiivisten aineiden antaminen henkilölle taudinmääritys-, hoito- ja tutkimustarkoituksissa;

b) radioaktiivisten aineiden käyttö leikkikaluissa ja radioaktiivisia aineita sisältävien leikkikalujen tuonti;

c) radioaktiivisten aineiden lisääminen elintarvikkeiden, lääkkeiden, kosmetiikan ja kotitalouksissa käytettävien tuotteiden (lukuun ottamatta 4 artiklan c kohdassa tarkoitettuja laitteita) valmistuksessa ja tuotannossa sekä tällaisten elintarvikkeiden, lääkkeiden ja tuotteiden tuonti kaupallisiin tarkoituksiin, jos ne sisältävät radioaktiivisia aineita.

III OSASTO

ANNOSTEN RAJOITTAMINEN VALVOTUSSA ALTISTUKSESSA

6 artikla

Valvotusta altistuksesta aiheutuvien yksilöannosten ja kollektiivisten annosten rajoitusten on perustuttava seuraaviin yleisiin periaatteisiin:

a) kaiken toiminnan, josta aiheutuu altistumista ionisoivalle säteilylle, on oltava perusteltua siitä saatavilla eduilla;

b) kaikki altistukset on pidettävä niin vähäisinä kuin se on käytännön toimenpitein mahdollista;

c) saatujen annosten ja annoskertymän summa ei saa olla suurempi kuin säteilylle altistuneille työntekijöille, harjoittelijoille ja opiskelijoille sekä väestön edustajille tässä osastossa vahvistetut annosrajat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista.

Edellä a ja b kohdassa määriteltyjä periaatteita sovelletaan kaikkiin altistuksiin ionisoivalle säteilylle, lääketieteelliset altistukset mukaan lukien. Edellä c kohdassa määriteltyä periaatetta ei sovelleta lääketieteellisestä tutkimuksesta tai hoidosta yksilöihin kohdistuneeseen säteilyaltistukseen.

I LUKU

SÄTEILYLLE ALTISTUNEIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN ANNOSRAJAT

7 artikla

1. Alle 18-vuotiaalle työntekijälle ei saa osoittaa työtehtävää, jossa hänestä tulisi säteilylle altistunut työntekijä.

2. Imettävää naista ei saa ottaa sellaiseen työhön, johon liittyy merkittävä radioaktiivisen kontaminaation vaara; tarvittaessa järjestetään kehon radioaktiivisen kontaminaation erityisvalvonta.

8 artikla

Kokokehoaltistus

1. Säteilylle altistuneiden työntekijöiden kokokehoaltistuksen annosrajaksi vahvistetaan 50 mSv-yksikköä (5 rem) vuodessa.

2. Sukukypsässä iässä olevien naisten vatsaan kohdistuva annos ei saa olla yli 13 mSv-yksikköä (1,3 rem) neljännesvuodessa.

3. Raskauden toteamisen jälkeen on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseessä olevan naisen altistus työn yhteydessä on sellainen, että sikiöön raskauden toteamisen ja synnytyksen välisenä aikana kertynyt annos jää niin pieneksi kuin on käytännön toimenpitein mahdollista eikä missään tapauksessa ole yli 10 mSv-yksikköä (1 rem). Yleensä tämä rajoitus voidaan toteuttaa osoittamalla kyseisille naisille luokkaan B kuuluville työntekijöille soveltuvat työolot.

9 artikla

Kehon osittainen altistus

Kehon osittaisen altistuksen osalta:

a) efektiiviseksi annosrajaksi, joka arvioidaan liitteessä II olevassa E jaksossa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan, vahvistetaan 50 mSv-yksikköä (5 rem) vuodessa; kunkin kyseisen elimen ja kudoksen keskimääräinen annos ei saa olla suurempi kuin 500 mSv-yksikköä (50 rem) vuodessa.

b) Lisäksi:

- silmän mykiön annosrajaksi vahvistetaan 300 mSv-yksikköä (30 rem) vuodessa;

- ihon annosrajaksi vahvistetaan 500 mSv-yksikköä (50 rem) vuodessa. Kun altistus johtuu ihon radioaktiivisesta kontaminaatiosta, tätä rajaa sovelletaan 100 cm2:n alueelle tulevaan keskimääräiseen annokseen;

- käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen annosrajaksi vahvistetaan 500 mSv-yksikköä (50 rem) vuodessa.

II LUKU

HARJOITTELIJOIDEN JA OPISKELIJOIDEN ANNOSTEN RAJOITTAMINEN

10 artikla

1. Annosrajat 18 vuotta täyttäneille harjoittelijoille ja opiskelijoille, jotka kouluttautuvat ionisoivalle säteilylle altistavaa työtä varten tai joiden on opintojensa aikana käytettävä säteilylähteitä, ovat samat kuin 8 ja 9 artiklassa säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistetut annosrajat.

2. Annosrajat 16-18-vuotiaille harjoittelijoille ja opiskelijoille, jotka kouluttautuvat ionisoivaa säteilylle altista vaa työtä varten tai joiden on opintojensa aikana käytettävä säteilylähteitä, ovat kolme kymmenesosaa 8 ja 9 artiklassa säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistetuista vuosiannosrajoista.

3. Annosrajat 16 vuotta täyttäneille harjoittelijoille ja opiskelijoille, joita 1 ja 2 kohdan säännökset eivät koske, sekä alle 16-vuotiaiden harjoittelijoiden ja opiskelijoiden annosrajat, ovat samat kuin 12 artiklassa väestön edustajille vahvistetut annosrajat. Koulutuksen aikana todennäköisesti saatu vuosittaisten annosten osuus ei kuitenkaan saa ylittää yhtä kymmenesosaa 12 artiklassa vahvistetuista annosrajoista ja kerta-altistuksesta saatu annos ei saa ylittää yhtä sadasosaa niistä annosrajoista.

III LUKU

SUUNNITELLUT ERIKOISALTISTUKSET

11 artikla

1. Ainoastaan 23 artiklassa määriteltyyn luokkaan A kuuluvat työntekijät voivat olla suunnitellun erikoisaltistuksen kohteena. Kaikkiin suunniteltuihin erikoisaltistuksiin on oltava asianmukainen lupa.

Tällainen lupa myönnetään tavanomaisen toiminnan aikana ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa, kun vaihtoehtoisia menetelmiä, joihin ei liity altistusta, ei voida käyttää. Kyseessä olevien työntekijöiden ikä ja terveydentila on otettava huomioon luvan myöntämisessä.

2. Suunniteltujen erikoisaltistusten aikana saadut annokset tai annoskertymät eivät saa vuodessa ylittää 8 ja 9 artiklassa vahvistettujen vuosittaisten annosrajojen kaksinkertaista määrää eivätkä elinaikana näiden annosrajojen viisinkertaista määrää.

3. Suunniteltuun erikoisaltistukseen ei saa myöntää lupaa:

a) jos työntekijä on edeltävien 12 kuukauden aikana altistunut säteilylle, josta saatu annos ylittää 8 ja 9 artiklassa vahvistetut vuosiannosrajat, tai

b) jos työntekijä on aiemmin altistunut vahinko- tai hätätilanteen yhteydessä säteilylle ja saanut annoksia, joiden summa on suurempi kuin 8 ja 9 artiklassa vahvistetut vuosiannosrajat viisinkertaisena, tai

c) jos työntekijä on sukukypsässä iässä oleva nainen.

4. Annosrajojen ylittäminen suunnitellun erikoisaltistuksen seurauksena ei sinänsä saa olla syynä työntekijän siirtämiseen pois hänen tavallisista tehtävistään. Myöhempien altistusolosuhteiden on oltava laillistetun lääkärin hyväksymiä.

5. Kaikki suunnitellut erikoisaltistukset on merkittävä 36 artiklassa säädettyyn hoitokertomukseen, johon merkitään myös arvioitu annos ja arvio kehoon joutuneista aktiivisuuksista.

6. Työntekijälle on ennen suunniteltua erikoisaltistusta annettava asianmukaista tietoa altistukseen liittyvistä vaaroista ja toiminnan aikana toteutettavista varotoimista.

IV LUKU

VÄESTÖN ANNOSTEN RAJOITTAMINEN

12 artikla

Väestön edustajien annosrajat

1. Seuraavia väestön edustajien annosrajoja on noudatettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan soveltamista.

2. Kun on kyse kokokehoaltistuksesta, annosrajaksi vahvistetaan 5 mSv-yksikköä (0,5 rem) vuodessa.

3. Kun on kyse kehon osittaisesta altistuksesta:

a) êfektiiviseksi annosrajaksi, joka arvioidaan liitteessä II olevassa E jaksossa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan, vahvistetaan 5 mSv-yksikköä (0,5 rem) vuodessa; kunkin kyseisen elimen ja kudoksen keskimääräinen annos ei saa olla suurempi kuin 50 mSv-yksikköä (5 rem) vuodessa;

b) Lisäksi:

- silmän mykiön annosrajaksi vahvistetaan 30 mSvyksikköä (3 rem) vuodessa;

- ihon annosrajaksi vahvistetaan 50 mSv-yksikköä (5 rem) vuodessa;

- käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen annosrajaksi vahvistetaan 50 mSv-yksikköä (5 rem) vuodessa.

13 artikla

Väestön säteilyaltistus

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että väestön säteilyaltistuksen osuus pidetään jokaisen toiminnan osalta alimmalla toiminnan edellyttämällä tasolla, ottaen huomioon 6 artiklan a ja b kohdassa esitetyt periaatteet.

2. Tällaisten osuuksien kokonaismäärää on tarkkailtava ja osuuksista aiheutuva geneettinen annos on arvioitava.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tarkkailujen ja arviointien tulokset säännöllisesti komissiolle.

IV OSASTO

JOHDETUT RAJAT

14 artikla

Tässä osastossa vahvistettujen johdettujen rajojen käyttö on keino, jolla varmistetaan III osastossa määriteltyjen annosrajojen noudattaminen; muitakin menetelmiä voidaan kuitenkin käyttää tämän päämäärän saavuttamiseksi.

15 artikla

Yksinomaan ulkoinen altistus

Kun on kyse koko kehon tai kehon merkittävän osan ulkoisesta altistuksesta, 8, 9 ja 12 artiklassa vahvistettuja annosrajoja katsotaan noudatetun, jos liitteessä II määritellyt edellytykset täyttyvät.

16 artikla

Yksinomaan sisäinen altistus

Kun on kyse sisäisestä altistuksesta, 8, 9 ja 12 artiklassa vahvistettuja annosrajoja katsotaan noudatetun, jos radionuklidien saantoarvot ja pitoisuus ilmassa eivät ylitä liitteessä III vahvistettuja arvoja.

a) Liitteen III taulukoissa annetaan:

- hengittämällä aiheutuvat radionuklidien vuosisaantorajat säteilylle altistuneille työntekijöille;

- radionuklidien johdetut pitoisuusrajat hengitysilmassa altistuneille työntekijöille. Nämä on katsottava vuoden keskiarvoiksi;

- radionuklidien vuosisaantorajat hengittämällä ja nielemällä väestön edustajille.

b) Kun on kyse radionuklidien seoksesta, käytetään liitteessä III olevan 2 kohdan esitettyjä menetelmiä.

17 artikla

Ulkoisen ja sisäisen altistuksen yhdistelmät

Kun on kyse ulkoisen koko kehon tai kehon merkittävän osan altistuksen ja yhden tai useamman radionuklidin aiheuttaman sisäisen kontaminaation yhdistelmästä, 8, 9 ja 12 artiklassa vahvistettuja annosrajoja katsotaan noudatetun, jos liitteessä II määritellyt edellytykset täyttyvät.

V OSASTO

TYÖNTEKIJÖIDEN VAHINKO- JA HÄTÄTILANNEALTISTUKSET

18 artikla

Kaikki vahinko- ja hätätilannealtistukset on merkittävä työntekijän 36 artiklassa säädettyyn hoitokertomukseen. Aina kun mahdollista, vahinko- ja hätätilannealtistuksen aikana saadut annokset ja annoskertymät on merkittävä erikseen 31 artiklassa säädettyyn altistusrekisteriin. Jäljempänä 37 artiklassa säädettyjä säännöksiä sovelletaan myös. Ainoastaan vapaaehtoisia saa saattaa alttiiksi hätätilannealtistuksille.

VI OSASTO

ALTISTUNEIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN TOIMINNALLISTA SUOJAAMISTA SÄÄTELEVÄT PERUSPERIAATTEETN

19 artikla

Altistuneiden työntekijöiden toiminnallinen suojaaminen perustuu seuraaviin periaatteisiin:

a) työpaikkojen luokittelu eri alueisiin;

b) työntekijöiden luokittelu eri luokkiin;

c) näihin eri alueisiin ja työntekijäluokkiin liittyvien valvontatoimenpiteiden täytäntöönpano.

Näitä suojeluperiaatteita sovelletaan myös 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin harjoittelijoihin ja opiskelijoihin.

I LUKU

ALTISTUKSEN RAJOITTAMISTOIMENPITEET

1 jakso

Alueiden luokittelu ja muodostaminen

20 artikla

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava säteilytarkoituksia varten toimenpiteitä kaikkien työpaikkojen osalta, joissa on vaara altistua ionisoivalle säteilylle.

Työpaikoilla, joissa annokset eivät todennäköisesti ylitä yhtä kymmenesosaa säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistetuista vuosiannosrajoista, ei ole tarpeen toteuttaa erityistoimenpiteitä säteilysuojelutarkoituksia varten.

Työpaikoilla, joissa annokset todennäköisesti ylittävät yhden kymmenesosan säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistetuista vuosiannosrajoista, toimenpiteet on mukautettava laitoksen ja lähteiden laatuun sekä vaarojen merkittävyyteen ja laatuun. Varotoimien ja tarkkailun laajuuden sekä niiden luonteen ja laadun on oltava asianmukaisia suhteessa ionisoivalle säteilylle altistumiseen työssä liittyviin vaaroihin.

Alueista erotetaan:

a) valvonta-alue

Alue, missä annokset ovat todennäköisesti suurempia kuin kolme kymmenesosaa säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistetuista vuosiannosrajoista, on muodostettava valvonta-alue tai sen on kuuluttava valvonta-alueeseen.

Liitteessä IV esitetään suuntaa-antava luettelo laitoksista, joissa generaattorien tai lähteiden olemassaolo todennäköisesti aiheuttaa altistuksen, joka on yleensä peruste muodostaa yksi tai useampi valvonta-alue.

b) tarkkailualue

Tarkkailualue on alue, jossa annokset ovat todennäköisesti suurempia kuin yksi kymmenesosa säteilylle altistuneille työntekijöille vahvistetuista vuosiannosrajoista ja jota ei pidetä valvonta-alueena.

21 artikla

Valvonta-alueet on määriteltävä.

Säteilyvaarojen luonne ja merkitys huomioon ottaen:

a) ympäristön säteilyvalvonta on järjestettävä valvonta- ja tarkkailualueilla ja erityisesti aktiivisuuksia, annoksia ja annosnopeuksia on tapauskohtaisesti tarkkailtava ja tulokset kirjattava;

b) valvonta- ja tarkkailualueille on laadittava säteilyvaaraan nähden asianmukaisia työskentelyohjeita;

c) valvonta-alueilla on osoitettava lähteisiin liittyvät vaarat;

d) valvonta- ja tarkkailualueilla on merkittävä lähteet.

Pätevöityneet asiantuntijat toteuttavat nämä tehtävät.

22 artikla

Valvonta-alueen vähimmäisvaatimuksena on pääsyn valvonta tarkoituksenmukaisen tunnistamisen perusteella.

2 jakso

Säteilylle altistuneiden työntekijöiden luokittelu

23 artikla

Valvontaa ja tarkkailua varten erotellaan kaksi altistuneiden työntekijöiden luokkaa:

- luokka A: työntekijät, joiden saama annos on todennäköisesti suurempi kuin kolme kymmenesosaa vuosiannosrajoista;

- luokka B: työntekijät, jotka eivät todennäköisesti saa tällaista annosta.

24 artikla

Säteilylle altistuneille työtekijöille ja edellä 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuille harjoittelijoille sekä opiskelijoille on kerrottava heidän työhönsä liittyvistä terveydelle aiheutuvista vaaroista, toteutettavista varotoimista sekä teknisten ja lääketieteellisten vaatimusten noudattamisen tärkeydestä ja lisäksi heille on annettava asianmukaista koulutusta säteilysuojelun alalla.

3 jakso

Suoja- ja mittalaitteiden tarkastus ja testaaminen

25 artikla

Pätevöityneiden asiantuntijoiden on vastattava suoja- ja mittalaitteiden tarkastuksesta ja testaamisesta.

Tarkastukseen ja testaamiseen sisältyy:

a) laitoshankkeiden kriittinen tarkastaminen ennalta säteilysuojelun kannalta;

b) uusien laitosten hyväksyminen säteilysuojelun kannalta;

c) suojalaitteiden ja -tekniikan tehokkuuden säännölliset tarkistukset;

d) säännölliset tarkistukset sen varmistamiseksi, että mittalaitteet ovat moitteettomassa kunnossa ja että niitä käytetään oikein.

II LUKU

ALTISTUKSEN ARVIOINTI

26 artikla

Altistuksen arviointien luonteen ja tiheyden on oltava sellaisia, että ne varmistavat tämän direktiivin noudattamisen kaikissa tapauksissa.

1 jakso

Kollektiivinen säteilyntarkkailu

27 artikla

Säteilyhaittojen huomioon ottamiseksi olisi mitattava:

a) annos- ja kertymänopeudet, jotka osoittavat kyseisen säteilyn luonteen ja laadun;

b) kontaminoivien radioaktiivisten aineiden pitoisuus ilmassa ja pintatiheys, jotka osoittavat niiden luonteen sekä fysikaalisen ja kemiallisen olomuodon.

Yksilöannokset arvioidaan tarkoituksenmukaisissa tapauksissa mittausten tulosten avulla.

2 jakso

Henkilökohtainen säteilyntarkkailu

28 artikla

Henkilökohtaisten annosten arvioinnin on oltava järjestelmällistä luokkaan A kuuluvien työntekijöiden osalta. Tämä arviointi perustuu yksilömittauksiin tai, ellei niitä voida suorittaa tai ne ovat riittämättömiä, arvioon, johon on päädytty altistuneiden työntekijöiden henkilökohtaisten mittausten tai 27 artiklassa säädetyn kollektiivisen säteilyntarkkailun tulosten avulla.

29 artikla

Kun on kyse vahinko- tai hätätilannealtistuksesta, on arvioitava absorboituneet annokset sen arvioimiseksi, onko tapahtunut kokokehoaltistus vai kehon osittainen altistus.

30 artikla

Henkilökohtaisen säteilyntarkkailun tulokset on toimitettava laillistetulle lääkärille, joka vastaa niiden terveydelle aiheuttamien seurausvaikutusten tulkitsemisesta. Onnettomuustilanteessa nämä tulokset on toimitettava välittömästi.

3 jakso

Tulosten tallettaminen

31 artikla

Seuraavat tiedot säilytetään arkistossa vähintään kolmekymmentä vuotta:

a) kollektiivisen säteilyntarkkailun mittaustulokset, joiden perusteella on arvioitu yksilöannokset;

b) altistusrekisteri, joka sisältää tiedot henkilökohtaisten annosten arvioinnista;

c) vahinko- tai hätätilannealtistustapauksissa olosuhteita ja toimenpiteitä koskevat kertomukset.

Edellä b ja c kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen osalta kolmenkymmenen vuoden määräaika alkaa ionisoivalle säteilylle altistavan työn päättyessä.

III LUKU

SÄTEILYLLE ALTISTUNEIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN LÄÄKETIETEELLINEN TARKKAILU

32 artikla

Säteilylle altistuneiden työntekijöiden lääketieteellinen tarkkailu perustuu työterveyshuollon periaatteisiin. Tarkkailuun sisältyyvät tapauskohtaisesti työhönottotarkastukset sekä säännölliset terveystarkastukset, joiden suoritustiheys ja muoto määritellään työntekijän terveydentilan, työolosuhteiden ja työhön mahdollisesti liittyvien tapahtumien mukaan.

33 artikla

Työntekijää ei saa ottaa töihin minkään mittaiseksi ajaksi säteilylle altistuvaksi työntekijäksi, jos lääketieteelliset päätelmät ovat sitä vastaan.

1 jakso

Luokkaan A kuuluvien työntekijöiden lääketieteellinen tarkkailu

34 artikla

Laillistettu lääkäri vastaa ryhmään A kuuluvien työntekijöiden lääketieteellisestä tarkkailusta.

Tarkkailu sisältää:

a) lääketieteellisen työhönottotarkastuksen

Tämän tarkastuksen tarkoituksena on määrittää työntekijän soveltuvuus hänelle ensisijaisesti harkittuun työtehtävään. Tarkastus koostuu työntekijän esitiedoista, joista selviävät kaikki aiemmat, joko työstä tai lääketieteellisestä tutkimuksesta taikka hoidosta aiheutuneet altistukset ionisoivalle säteilylle; siihen kuuluvat lisäksi yleinen kliininen tutkimus ja muut työntekijän yleisen terveydentilan arvioimiseksi tarvittavat tutkimukset.

b) yleisen lääketieteellisen tarkastuksen

Laillistetulla lääkärillä on oltava saatavillaan kaikki tiedot, jotka hän tarvitsee tarkkailtavien työntekijöiden terveydentilan ja työpaikoilla vallitsevien olosuhteiden arvioimiseksi siinä määrin kuin niillä saattaisi olla vaikutusta työntekijöiden soveltuvuuteen heille osoitettuihin työtehtäviin.

c) säännölliset lääketieteelliset tarkastukset

Työntekijöiden terveydentila on tarkastettava rutiininomaisesti sen määrittämiseksi, soveltuvatko he edelleen suorittamaan tehtäviään. Näiden tarkastusten luonne riippuu ionisoivalle säteilylle altistuksen tyypistä ja laajuudesta sekä yksittäisen työntekijän terveydentilasta. Kunkin työntekijän terveydentila on tarkastettava vähintään kerran vuodessa ja useammin, jos työntekijän altistusolosuhteet tai hänen terveydentilansa sitä edellyttävät.

Laillistettu lääkäri voi osoittaa, että on tarpeen jatkaa lääketieteellistä tarkkailua työskentelyn päättymisen jälkeen niin kauan kuin hän arvioi tarpeelliseksi kyseisen työntekijän terveyden suojelemiseksi.

35 artikla

Seuraavaa lääketieteellistä luokittelua sovelletaan luokkaan A kuuluvien työntekijöiden työhön soveltuvuuden osalta:

- soveltuva;

- tietyin edellytyksin soveltuva;

- ei sovellu.

36 artikla

1. Kullekin luokkaan A kuuluvalle työntekijälle laaditaan hoitokertomus ja sitä saatetaan ajan tasalle niin kauan kuin hän kuuluu kyseiseen luokkaan. Tämän jälkeen sitä säilytetään arkistossa vähintään kolmenkymmenen vuoden ajan ionisoivalle säteilylle altistavan työn päätyttyä.

2. Hoitokertomus sisältää tietoja työn luonteesta, lääketieteellisen työhönottotarkastuksen ja säännöllisten lääketieteellisten tarkastusten tulokset, annosrekisterin sen varmistamiseksi, että 8, 9 ja 11 artiklassa vahvistettuja arvoja on noudatettu, sekä vahinkoja hätätilannealtistusten aikana saadut annokset.

2 jakso

Säteilylle altistuneiden työntekijöiden erikoistarkkailu

37 artikla

Erikoistarkkailua on järjestettävä aina, kun 8 ja 9 artiklassa vahvistetut annosrajat on ylitetty. Myöhemmistä altistusolosuhteista on sovittava laillistetun lääkärin kanssa.

38 artikla

Edellä 34 artiklassa säädettyjä säännöllisiä lääketieteellisiä tarkastuksia täydennetään sellaisilla tutkimuksilla, dekontaminaatiotoimenpiteillä ja kiireellisillä hoitotoimenpiteillä, jotka laillistettu lääkäri katsoo tarpeellisiksi.

3 jakso

Valitukset

39 artikla

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava 33 ja 37 artiklan nojalla tehtyjä päätelmiä koskeva valitusmenettely.

IV LUKU

40 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet säteilylle altistuneiden työntekijöiden tehokkaan suojelemisen varmistamiseksi. Niiden on vahvistettava määräyksiä työpaikkojen ja työntekijöiden luokittelemiseksi, altistusta ehkäisevien säännösten täytäntöönpanemiseksi ja säteilyntarkkailutoimenpiteiksi. Niiden on luotava lisäksi yksi tai useampi tarkastusjärjestelmä tässä direktiivissä säädettyjen tarkastusten ja testaamisen ohjaamiseksi ja tarvittaessa tarkkailu- ja interöventiotoimenpiteiden edistämiseksi.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työntekijät saavat heitä koskevien altistusmittausten ja biologisten tutkimusten tulokset.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet erilaisten suoja- ja mittalaitteiden tarkastuksista ja testaamisesta vastaavien asiantuntijoiden pätevyyden tunnustamiseksi ja luokkaan A kuuluvien työntekijöiden lääketieteellisestä tarkkailusta vastaavien lääkärien hyväksymiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on varmistettava tällaisten asiantuntijoiden koulutus.

4. Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että vastuullisilla viranomaisilla on käytettävissään säteilysuojeluun tarvittavia välineitä. Erikoistuneen säteilysuojeluyksikön luominen on tarpeen aina, kun on kyse laitoksista, joihin liittyy säteilyaltistuksen tai huomattava radioaktiivisen kontaminaation vaara. Tämän yksikön, joka voi olla useamman laitoksen yhteinen, on oltava erillään tuotanto- ja käyttöyksiköistä.

5. Kunkin jäsenvaltion on helpotettava yhteisön sisällä ja asianmukaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti kunkin säteilylle altistuneen työntekijän sijoittamista ja saatuja annoksia koskevien tietojen saatavuutta.

6. Kunkin jäsenvaltion on laadittava säteilylle altistuneiden työntekijöiden lääketieteellisestä tarkkailusta vastaavien lääkäreiden käyttöön suuntaa-antava luettelo perusteista, jotka olisi otettava huomioon arvioitaessa työntekijöiden soveltuvuutta ionisoivalle säteilylle altistumiseen.

VII OSASTO

VÄESTÖN TOIMINNALLISTA SUOJELUA KOSKEVAT PERUSPERIAATTEET

41 artikla

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet väestön toiminnallisen suojelun perusperiaatteiden soveltamiseksi.

42 artikla

Väestön toiminnallinen suojelu tarkoittaa toimenpiteitä ja tarkkailua, joiden avulla saadaan selville ja poistetaan tekijöitä, jotka ionisoivan säteilyn tuottamisen tai käytön aikana taikka minkä tahansa säteilyn vaikutuksille altistavan toiminnan aikana todennäköisesti aiheuttavat väestölle perusteettoman altistuksen vaaran. Täytäntöönpantavien keinojen laajuus riippuu altistusvaaran suuruudesta erityisesti onnettomuustilanteessa ja väestötilastollisista tiedoista. Toiminnallista suojelua sovelletaan lääketieteen alalla samoin kuin muillakin aloilla. Suojelu sisältää suojelujärjestelyjen tarkastamisen ja testaamisen sekä väestön suojelemiseksi tehdyn annosmäärityksen.

43 artikla

Suojelujärjestelyjen tarkastaminen ja testaaminen sisältää muun muassa:

a) altistusvaaran sisältävien laitoshankkeiden ja laitosten suunnitellun sijoittamisen alueelle tarkastamisen ja hyväksymisen;

b) uusien laitosten hyväksymisen todennäköisesti laitosten rajat ylittävältä altistukselta tai radioaktiiviselta kontaminaatiolta suojelemisen kannalta, ottaen huomioon väestötilastolliset, meteorologiset, geologiset, hydrologiset ja ekologiset olosuhteet;

c) teknisten suojalaitteiden tehokkuuden varmentamisen;

d) altistuksen ja radioaktiivisen kontaminaation mittaamiseen käytettävien laitteiden hyväksymisen säteilyvaaran tarkkailun kannalta;

e) tarkastukset sen varmistamiseksi, että mittalaitteet ovat moitteettomassa kunnossa ja että niitä käytetään oikein;

f) tarvittaessa valmiussuunnitelmien laatimisen ja niiden hyväksymisen,

g) päästörajoituksia ja mittaamista varten säädettävien säännösten laatimisen ja soveltamisen.

Edellä a-g kohdassa mainitut tehtävät suoritetaan toimivaltaisten viranomaisten altistusvaaran laajuuden mukaisesti määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan.

44 artikla

1. Väestön terveystarkkailu perustuu erityisesti väestön saamien annosten arviointiin niin tavallisissa oloissa kuin onnettomuustilanteissakin.

2. Tarkkailu toteutetaan:

a) âlueen väestön osalta;

b) väestön vertailuryhmien osalta kaikilla niillä alueilla, missä tällaisia ryhmiä voi olla.

3. Väestön suojelemiseksi suoritettaviin annosten määrityksiin, säteilyvaarat mukaan lukien, sisältyvät muun muassa:

a) ulkoisen altistuksen arviointi, joka osoittaa tarvittaessa kyseisen säteilyn laadun;

b) radioaktiivisen kontaminaation arviointi, joka osoittaa kontaminoivien radioaktiivisten aineiden laadun ja fysikaalisen ja kemiallisen olomuodon sekä niiden aktiivisuuden ja pitoisuuden määrittämisen;

c) väestön vertailuryhmien tavallisissa tai poikkeuksellisissa oloissa todennäköisesti saamien annosten arviointi ja näiden ryhmien erityispiirteiden eritteleminen;

d) geneettisen annoksen ja geneettisesti merkittävän vuosiannoksen arviointi ottaen huomioon väestötilastolliset erityispiirteet. Eri lähteistä saadut annokset on laskettava yhteen, aina kun se on mahdollista;

e) arviointien suoritustiheys vahvistetaan siten, että varmistetaan tämän direktiivin noudattaminen kaikissa tapauksissa;

f) ulkoisen altistuksen tai radioaktiivisen kontaminaation mittaamiseen liittyvät asiakirjat sekä väestön saamien annosten arvioinnin tulokset on säilytettävä arkistossa, mukaan lukien vahinko- ja hätätilannealtistusta koskevat asiakirjat ja mittaustulokset.

45 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on luotava tarkastusjärjestelmä voidakseen valvoa väestön terveyden suojelemista, voidakseen tulkita terveysvaikutusten osalta 44 artiklan 3 kohdassa säädettyjen arviointien tulokset ja voidakseen varmistaa 12 artiklassa vahvistettujen annosrajojen noudattamisen.

2. Kunkin jäsenvaltion on edistettävä kaikkia tarkkailu- ja interventiotoimenpiteitä, aina kun ne osoittautuvat tarpeellisiksi.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteitä, jotta väestön terveyden suojeleminen varmistetaan ja yhteensovitetaan tehokkaasti, ja vahvistettava arviointien tiheys ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että väestön vertailuryhmät yksilöidään ottaen huomioon radioaktiivisuuden efektiivinen kulkureitti. Jäsenvaltio voi tarvittaessa toteuttaa nämä toimenpiteet yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa.

4. Kunkin jäsenvaltion on säädettävä onnettomuustilanteita varten:

a) toimenpidetasot, toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet ja valvontaa koskevat yksityiskoh taiset säännötsellaisten väestöryhmien osalta, jotka todennäköisesti saavat 12 artiklassa vahvistettuja annosrajoja suuremman annoksen;

b) interventiokeinot, sekä henkilöstö että laitteet, joita tarvitaan väestön terveyden suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi. Jäsenvaltio voi tarvittaessa toteuttaa nämä toimenpiteet yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa.

5. Kaikista onnettomuuksista, joihin liittyy väestön altistumista, on ilömoitettava olosuhteiden niin vaatiessa kiireellisesti naapurijäsenvaltioille ja komissiolle.

46 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat olla toteuttamatta direktiivin 76/579/Euratom 40 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 79/343/Euratom(5) säädettyjä toimenpiteitä.

Jäsenvaltioiden, jotka hyödyntävät kyseisen vaihtoehdon, on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne noudattavat tätä direktiiviä 30 kuukauden kuluessa 3 päivästä kesäkuuta 1980 alkaen.

Jäsenvaltioiden, jotka eivät hyödynnä kyseistä vaihtoehtoa, on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne noudattavat tätä direktiiviä neljän vuoden kuluessa 3 päivästä kesäkuuta 1980 alkaen.

2. Jäsenvaltiot antavat komissiolle tiedoksi tämän direktiivin noudattamiseksi antamansa säädökset.

47 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 1980.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. SANTER

(1) EYVL N:o C 140, 5.6.1979, s. 174

(2) EYVL N:o C 128, 21.5.1979, s. 31

(3) EVVL N:o 11, 20.2.1959, s. 221/59

(4) EYVL N:o L 187, 12.7.1976, s. 1

(5) EYVL N:o L 83, 3.4.1979, s. 18

LIITE I

1. Radionuklidien 4 artiklan a kohdan mukaiset suurimmat sallitut aktiivisuusarvot (1):

Erittäin säteilymyrkylliset nuklidit 5 7 103Bq ; 1,4 7 10-7Ci (luokka 1),

Säteilymyrkylliset nuklidit 5 7 104Bq ; 1,4 7 10-6Ci (luokka 2),

Kohtalaisen säteilymyrkylliset nuklidit 5 7 105Bq ; 1,4 7 10-5Ci (luokka 3),

Lievästi säteilymyrkylliset nuklidit 5 7 106Bq ; 1,4 7 10-4Ci (luokka 4).

2. Keskeiset radioaktiiviset nuklidit luokitellaan niiden suhteellisen säteilymyrkyllisyyden perusteella seuraavasti.

a) Erittäin säteilymyrkylliset (luokka 1):

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

b) Säteilymyrkylliset (luokka 2):

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

c) Kohtalaisen säteilymyrkylliset (luokka 3):

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

d) Lievästi säteilymyrkylliset (luokka 4):

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

3. Nuklidien -115In, -144Nd, -87Rb, -187Re ja -147Sm osalta ei voida soveltaa ennaltailmoittamis- ja hyväksymismenettelyä käytetyistä määristä riippumatta.

4. Kun on kyse muiden kuin luonnon Th:n ja luonnon U:n radionuklidien seoksista, jotka kuuluvat muihin sätöeilymyrkyllisyysluokkiin, ennaltailmoittamis- ja hyväksymismenettelyä ei voida soveltaa, jos kunkin radionuklidin aktiivisuuden ja 1 kohdassa niille vahvistetun rajan välisten suhteiden summa on enintään 1.

5. Radioluminisenssimaalien osalta ennaltailmoittamis- ja hyväksymismenettelyä ei voida soveltaa, jos radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuus on enintään 2 ± 109 Bq (5,4 7 10-2 Ci) tritiumia, 1 7 108 Bq (2,7 7 10-3 Ci) 147Pm:a tai 5 7 105 Bq (1,4 7 10-5 Ci) 226Ra:a ja jos näitä maaleja säilytetään tai käytetään 4 artiklan c kohdassa tarkoitettujen kojeiden ja laitteiden valmistukseen tai korjaukseen.

6. Toimivaltainen viranomainen määrää aina tarvittaessa ne radionuklidit, joita ei esitetä tässä liitteessä, kuuluviksi johonkin säteilymyrkyllisyysluokkaan.

7. Toriumilla kyllästettyjen hehkusukkien osalta ei voida soveltaa ennaltailmoittamis- ja hyväksymismenettelyä, paitsi niiden valmistuksen osalta.

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Alkuaineiden aakkosellinen luettelo on tämän liitteen lopussa.

(2*) Yksi becquerel luonnon toriumia vastaa alfahajoamista sekuntia kohden (dps) (0,5 dps Th-232:a ja 0,5 dps Th-228:a). Yksi curie luonnon toriumia vastaa 3,7 7 1010 alfahajoamista sekuntia kohden (1,85 7 1010 dps Th-232:a ja 1,85 7 1010 dps Th-228:a).

(3*) Yksi becquerel luonnon uraania vastaa yhtä alfahajoamista sekuntia kohden (0,489 dps U-238:a, 0,489 dps U-234:a ja 0,022 dps U-235:a).

Yksi curie luonnon uraania vastaa 3,7 7 1010 alfahajoamista sekuntia kohden (1,81 7 1010 dps U-238:a ja 1,81 7 1010 dps U-234:a ja 8,31 7 108 dps U-235:a).

LIITE II

A. Laatukerroin Q:n ja lineaarisen energian siirtokyvyn L∞ välinen suhde

>TAULUKON PAIKKA>

B. Efektiivisen laatukertoimen Q arvot

Efektiivisen laatukertoimen Q arvot riippuvat altistusolosuhteista sekä tapahtuneen säteilyn laadusta ja energiasta. Koko kehon tasaiselle altistumiselle ulkoisesta säteilystä sovelletaan seuraavia arvoja. Samat arvot ovat tavallisesti riittävät muillekin altistusolosuhteille. Jos vaaditaan muita arvoja, ne on laskettava A kohdassa osoitetuista Q-arvoista ja kuvan 2 käyristä.

>TAULUKON PAIKKA>

C. Muunnoskertoimet (neutronien kertymänopeus, cm-2 s -1, vastaten 1 µSv h-1 ja mrem h-1 :n annosekvivalentin nopeutta) ja efektiivinen laatukerroin Q neutronien energian(1) funktiona. (Näitä kertoimia voidaan käyttää myös neutronien kertymänopeuden ja annosekvivalentin indeksinopeuden vertaamiseen).

>TAULUKON PAIKKA>

D. Muunnoskertoimet (protonien kertymänopeus, cm-2 s -1, vastaten 1 µSv h-1 ja mrem h-1 :n annosekvivalentin nopeutta) ja efektiivinen laatukerroin Q protonien energian(2) funktiona. (Näitä kertoimia voidaan käyttää myös protonien kertymänopeuden ja annosekvivalentin indeksinopeuden vertaamiseen).

>TAULUKON PAIKKA>

E. Efektiivisen annoksen arviointimenetelmä

Efektiivinen annos on yhtä suuri kuin ??S T WTHT

jossa HT on keskimääräinen annosekvivalentti elimessä tai kudoksessa T,

WT on elimen tai kudoksen T painotuskerroin.

Painotuskertoimien arvot ovat seuraavat:

sukurauhaset: 0,25

rinta: 0,15

punainen luuydin: 0,12

keuhkot: 0,12

kilpirauhanen: 0,03

luu (pinnat): 0,03

muut(3): 0,30

F. Edellä 8, 9 ja 12 artiklassa annettuja annosrajoja katsotaan noudatettavan, jos syväannoksen ekvivalentti-indeksi ei ylitä kokonaisaltistukselle annettua annosrajaa ja jos pintaannoksen ekvivalentti-indeksi ei ylitä iholle annettua annosrajaa.

G. Tapauksissa, joissa ulkoiset ja sisäiset altistukset yhdistyvät, katsotaan noudatettavan 8, 9 ja 12 artiklassa annettuja rajoja, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)HI,p HL + ??S j ??S j Ij Ij, L ≤ 1

jossa

HI,d on vuosittaisen syväannoksen ekvivalentti-indeksi,

HL on kokonaisaltistuksen vuosittainen annosraja,

Ij on radionuklidin j vuosittainen saanto,

Ij, L on tämän radionuklidin vuosittainen saantoraja ;

b) noudatetaan tapauksen mukaisesti 9 artiklan b kohdassa ja 12 kohdan 3 alakohdan b alakohdassa annettuja annosrajoja.

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>

KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

(1) Näiden muiden vaikutusten arvioimiseksi keskimääräinen annos arvioidaan kaikille viidelle eniten altistuneelle elimelle tai kudokselle näistä jäljelle jääneistä (lukuun ottamatta silmän mykiötä, ihoa ja käsiä, kyynärvarsia, jalkateriä ja nilkkoja). Kaikille näille elimille tai kudoksille käytetään painotuskerrointa 0,06. Kaikkien muiden elinten altistuminen voidaan sitten jättää huomiotta.

LIITE III

1. Vuosisaantorajat hengittämällä ja johdetut radionuklidien pitoisuusrajat ilmassa säteilylle altistuneille työntekijöille ja johdetut radionuklidien saantorajat hengittämällä ja nielemällä väestölleTaulukossa 1 a ja 1 b esitetyt arvot vastaavat altistuneille työntekijöille ja väestölle 8, 9 ja 12 artiklassa vahvistettuja rajoja.Taulukossa 2 esitetyt arvot on vahvistettu direktiivissä 76/579/Euratom. Ne eivät täysin vastaa 8, 9 ja 12 artiklassa vahvistettuja vuosiannosrajoja, mutta näiden arvojen noudattamisen katsotaan väliaikaisesti varmistavan 8, 9 ja 12 artiklassa vahvistettujen vuosittaisten annosrajojen noudattamisen.Taulukossa 1 ja 2 annetut arvot koskevat aikuisia. Kun on kyse lapsista, on otettava huomioon anatomiset ja fysiologiset ominaisuudet, jotka voivat edellyttää arvojen muuttamista.2. Radionuklidien seokseta) Jos seosta ei tunneta, mutta varmuudella voidaan sulkea pois tiettyjen radionuklidien esiintyminen siinä, käytetään seoksessa mahdollisesti mukana oleville radionuklideille vahvistettuja alimpia rajoja.b) Jos seoksen yksityiskohtaista koostumusta ei tiedetä, mutta jos seoksen radionuklidit tiedetään, käytetään seoksessa mukana oleville radionuklidille vahvistettuja alimpia rajoja.c) Jos seoksen jonkin radionuklidin pitoisuus ja myrkyllisyys ovat määräävässä asemassa, käytetään kyseiselle radionuklidille 1 kohdassa säädettyjä vuosisaantorajoja.d) Kun on kyse radionuklidiseoksesta, jonka koostumus tiedetään, yhden seuraavista ehdoista on täytyttävä:??S j ??S j Ij Ij, L 1?åAà>??S j ??S j Cj Cj, L 1?åAà>missä Ij on radionuklidin vuosisaanto j ja Ij,L on kyseisen radionuklidin vuosisaantoraja, Cj on radionuklidin j keskimääräinen vuosipitoisuus ilmassa ja Cj,L on johdettu radionuklidin pitoisuusraja ilmassa.>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

Direktiivin 20 artiklan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut laitokset

1. Reaktoreita ja kriittisiä rakennelmia sisältävät laitokset.

2. Kiihdyttimiä ja röntgensädegeneraattoreita sisältävät laitokset.

3. Radioterapiassa, gammagrafiassa ja teollisissa säteilijöissä käytettäviä umpilähteitä sisältävät laitokset.

4. Teollisuuslaitokset, joihin liittyy työskentelyä toriumilla ja luonnon uraanilla tai rikastetulla uraanilla:

- uraanin puhdistuslaitokset

- malminrikastuslaitokset.

5. Polttoaine-elementtien valmistuslaitokset.

6. Säteilytetyn polttoaineen käsittelylaitokset.

7. Uraani- ja toriumkaivokset.

8. Radioaktiivisten jätteiden käsittelylaitokset ja varastointialueet.

9. Korkea-aktiiviset laboratoriot ja -laitokset.