NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 30 päivänä toukokuuta 1978,

yhteisön rinnakkaisvakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (78/473/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ja 66 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo, että

yhteisön rinnakkaisvakuutusliikkeen tehokasta harjoittamista olisi helpotettava mahdollisimman vähäisellä yhteensovittamisella, niin että estettäisiin kilpailun vääristyminen ja eriarvoinen kohtelu vaikuttamatta kuitenkaan monissa jäsenvaltioissa vallitsevaan vapauteen,

tällainen yhteensovittaminen koskee ainoastaan taloudellisesti kaikkein tärkeintä rinnakkaisvakuutustoimintaa, eli sitä, joka luonteensa tai kokonsa puolesta tulee todennäköisesti kansainvälisen rinnakkaisvakuutusliikkeen piiriin,

tämä direktiivi on siten ensimmäinen askel kohti kaiken palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoitettavan toiminnan yhteensovittamista; tämä yhteensovittaminen on itse asiassa tavoitteena komission 30 päivänä joulukuuta 1975 neuvostolle antamassa ehdotuksessa neuvoston toiseksi direktiiviksi muuta ensivakuutusliikettä kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (3), joka sisältää palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta harjoittamista helpottavat säännökset,

johtavalla vakuutuksenantajalla on paremmat mahdollisuudet kuin muilla rinnakkaisvakuuttajilla vahinkojen arviointiin ja korvausvastuun vähimmäissuuruuden määräämiseen,

vakuutusyritysten purkamista koskevien säännösten valmistelu on käynnissä; tässä vaiheessa on annettava säännökset sen varmistamiseksi, että purkamisen yhteydessä niitä henkilöitä, jotka ovat edunsaajia yhteisön rinnakkaisvakuutussopimusten nojalla, kohdellaan tasapuolisesti muun vakuutusliikkeen edunsaajien kanssa näiden kansallisuudesta riippumatta, ja

yhteisön rinnakkaisvakuutusliikkeen alalla olisi luotava mahdollisuudet erityiseen yhteistyöhön sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten että kyseisten viranomaisten ja komission välillä; yhteistyössä on tutkittava jokainen sellainen käytäntö, joka saattaisi merkitä direktiivin tarkoituksen väärinkäyttöä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

Yleiset säännökset

1 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan 2 artiklassa tarkoitettuun yhteisön rinnakkaisvakuutustoimintaan, joka liittyy muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin (4), jäljempänä `ensimmäinen yhteensovittamisdirektiivi`, liitteessä olevan A kohdan luokkiin 4, 5, 6, 7, 8, 9, 11, 12, 13 ja 16 sisältyviin riskeihin.

Tätä direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta siihen yhteisön rinnakkaisvakuutustoimintaan, jolla katetaan sellaiset A kohdan luokkaan 13 kuuluvat riskit, jotka koskevat ydinlähteistä tai lääkevalmisteista johtuvaa vahinkoa. Neuvosto tarkastelee lääkevahinkovakuutuksen jättämistä direktiivin ulkopuolelle viiden vuoden kuluessa siitä, kun direktiivi on annettu tiedoksi.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan sellaisiin 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin riskeihin, joiden laatu tai koko edellyttää vakuutuksenantajien osallistumista niiden kattamiseen.

Kaikki tämän periaatteen toteuttamisesta mahdollisesti aiheutuvat vaikeudet on selvitettävä noudattaen 8 artiklassa säädettyä menettelyä.

2 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan siihen yhteisön rinnakkaisvakuutustoimintaan, joka täyttää seuraavat edellytykset:

a) riski, jota tarkoitetaan 1 artiklan 1 kohdassa, katetaan yhdellä sopimuksella kokonaisvakuutusmaksuna samalle ajanjaksolle, ja siitä huolehtii kaksi vakuutusyritystä tai useampi vakuutusyritys, jäljempänä "rinnakkaisvakuutuksenantaja", kukin omasta puolestaan; yhden näistä yrityksistä on oltava johtava vakuutuksenantaja;

b) riski sijaitsee yhteisössä;

c) tämän riskin kattamiseksi johtavalla vakuutuksenantajalla on ensimmäisessä yhteensovittamisdirektiivissä säädettyjen edellytysten mukainen toimilupa, toisin sanoen johtavaa vakuutuksenantajaa kohdellaan kuin hän olisi koko riskin kattava vakuutuksenantaja;

d) ainakin yksi rinnakkaisvakuutuksista osallistuu sopimukseen muussa kuin johtavan vakuutuksenantajan jäsenvaltiossa sijaitsevan kotipaikan, asioimiston tai sivuliikkeen kautta;

e) johtavalla vakuutuksenantajalla on täysin johtajan osa rinnakkaisvakuutuskäytännössä ja se määrää erityisesti vakuutuksen ehdot ja maksut.

2. Rinnakkaisvakuutustoiminta, joka ei täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä tai jolla katetaan muita kuin 1 artiklassa mainittuja riskejä, jää edelleen sen kansallisen lainsäädännön alaiseksi, joka on voimassa tämän direktiivin tullessa voimaan.

3 artikla

Sellaisten yritysten oikeudesta osallistua yhteisön rinnakkaisvakuutusliikkeeseen, joilla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa ja joihin sovelletaan ensimmäistä yhteensovittamisdirektiiviä sekä jotka täyttävät siinä säädetyt edellytykset, ei saa säätää muulla kuin tämän direktiivin mukaisilla säännöksillä.

II OSASTO

Yhteisön rinnakkaisvakuutusliikkeen edellytykset ja menetelmät

4 artikla

1. Eri rinnakkaisvakuutuksenantajien on määriteltävä vakuutusteknisten vastuuvelkojen määrä sen jäsenvaltion säännösten mukaan, johon ne ovat sijoittautuneet tai, jos sellaisia säännöksiä ei ole, kyseisessä valtiossa noudatetun käytännön mukaan. Korvausvastuun on kuitenkin oltava vähintään yhtä suuri kuin johtavan vakuutuksenantajan sen valtion säännösten tai käytännön mukaan vahvistama, johon se on sijoittautunut.

2. Rinnakkaisvakuuttajien muodostamia vastuuvelkoja vastaamassa on oltava toisiaan vastaavat varat. Ne jäsenvaltiot, joihin rinnakkaisvakuutuksenantajat ovat sijoittautuneet, saavat kuitenkin lieventää kyseistä sääntöä varojen vastaavuudesta ottaakseen huomioon vakuutusyritysten terveen liikkeenjohdon vaatimukset. Kyseisten varojen on sijaittava joko niissä jäsenvaltioissa, joihin rinnakkaisvakuutuksenantajat ovat sijoittautuneet tai siinä jäsenvaltiossa, johon johtava vakuutuksenantaja on sijoittautunut, vakuutuksenantajan valinnan mukaan.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että rinnakkaisvakuutuksenantajat, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueelle, laativat tilastoja, joista käy ilmi yhteisön rinnakkaisvakuutustoiminnan laajuus ja ne maat, joita kyseinen toiminta koskee.

6 artikla

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä tätä direktiiviä täytäntöönpantaessa ja luovutettava toisilleen kaikki tätä varten tarvittavat tiedot.

7 artikla

Siinä tapauksessa, että vakuutusyritys puretaan, on yhteisön rinnakkaisvakuutussopimuksiin osallistumisesta johtuvat velat suoritettava samalla tavoin kuin kyseisen yrityksen muiden vakuutussopimusten perusteella syntyneet velat erottelematta niitä vakuutettujen ja edunsaajien kansallisuuden mukaan.

III OSASTO

Loppusäännökset

8 artikla

Komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä tutkiakseen tämän direktiivin soveltamiseen mahdollisesti liittyviä vaikeuksia.

Tähän yhteistyöhön liittyen kyseisten viranomaisten on erityisesti tutkittava jokaista sellaista käytäntöä, joka saattaisi merkitä tämän direktiivin ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdan ja 2 artiklan säännösten tarkoituksen väärinkäyttöä joko siten, että johtava vakuutuksenantaja ei ota johtajan osaa rinnakkaisvakuutuskäytännössä tai siten, että riskit eivät selvästi vaadi kahden tai useamman vakuutuksenantajan osallistumista niiden kattamiseen.

9 artikla

Komissio antaa neuvostolle kuuden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta kertomuksen yhteisön rinnakkaisvakuutusliikkeen kehittymisestä.

10 artikla

Jäsenvaltioiden on muutettava kansalliset säännöksensä tämän direktiivin mukaisiksi 18 kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

Näin muutettuja säännöksiä on ryhdyttävä soveltamaan 24 kuukauden kuluessa tiedoksi antamisesta.

11 artikla

Kun tämän direktiivi on annettu tiedoksi, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamat keskeiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset toimitetaan kirjallisina komissiolle.

12 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 30 päivänä toukokuuta 1978.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

I. NØRGAARD

(1) EYVL N:o C 60, 13.3.1975, s. 16

(2) EYVL N:o C 47, 27.2.1975, s. 40

(3) EYVL N:o C 32, 12.2.1976, s. 2

(4) EYVL N:o L 228, 16.8.1973, s. 3