NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 17 päivänä joulukuuta 1974,

jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta jäädä toisen jäsenvaltion alueelle toimittuaan siellä itsenäisinä ammatinharjoittajina (75/34/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 235 artiklan,

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (1) ja erityisesti sen II osaston,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 21 päivänä toukokuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/148/ETY (4) mukaisesti kukin jäsenvaltio myöntää pysyvän oleskeluoikeuden niille toisen jäsenvaltion kansalaisille, jotka sijoittautuvat sen alueelle toimiakseen itsenäisinä ammatinharjoittajina, kun tätä toimintaa koskevat rajoitukset on perustamissopimuksen mukaisesti poistettu,

on tavallista, että henkilö jatkaa pysyvää oleskelua jäsenvaltion alueella jäämällä sinne oltuaan siellä ammatinharjoittajana; sijoittautumisvapauden toteutumiselle muodostuu este, jos tällaisissa tapauksissa ei ole oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle; palkatussa työssä olevien osalta ne edellytykset, joissa tätä oikeutta voi käyttää, on jo säännelty asetuksella (ETY) N:o 1251/70 (5),

perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tunnustetaan työntekijöiden oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä jäsenvaltiossa; 54 artiklan 2 kohdassa ei nimenomaisesti määrätä itsenäisten ammatinharjoittajien vastaavasta oikeudesta; sijoittautumisen laadusta ja siinä maassa muodostuneista siteistä, jossa toimintaa on harjoitettu, johtuu kuitenkin, että näiden henkilöiden edun mukaista on, että heillä on samanlainen oikeus jäädä kyseiseen jäsenvaltioon kuin työntekijöillä; tämän toimenpiteen perustaksi olisi otettava perustamissopimuksen määräys, jossa annetaan lupa sen toteuttamiseen,

sijoittautumisvapauteen yhteisössä kuuluu, että jäsenvaltioiden kansalaiset voivat toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina useissa jäsenvaltioissa perättäin ilman, että siitä koituu heille haittaa,

toisen jäsenvaltion alueella asuvalle jäsenvaltion kansalaiselle olisi taattava oikeus jäädä tuon jäsenvaltion alueelle, kun hän lopettaa toimintansa itsenäisenä ammatinharjoittajana tuossa jäsenvaltiossa saavutettuaan eläkeiän tai tultuaan pysyvästi työkyvyttömäksi; tämä oikeus olisi taattava myös sellaiselle jäsenvaltion kansalaiselle, joka toimittuaan itsenäisenä ammatinharjoittajana ja asuttuaan toisessa jäsenvaltiossa alkaa toimia kolmannessa jäsenvaltiossa, mutta samalla jatkaa asumistaan toisessa jäsenvaltiossa,

määriteltäessä niitä edellytyksiä, joiden perusteella syntyy oikeus jäädä maahan, olisi otettava huomioon seikat, joiden vuoksi toiminta kyseisessä jäsenvaltiossa päättyy, sekä erityisesti eläkkeelle jäämisen eli tavallisen ja ennakoitavissa olevan työelämästä pois siirtymisen sekä toisaalta pysyvän työkyvyttömyyden välillä, joka aiheuttaa toiminnan ennenaikaisen ja ennakoimattoman päättymisen; olisi asetettava erityisedellytyksiä sellaisia tapauksia varten, joissa kyseisen henkilön puoliso on tai on ollut kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai joissa toiminnan päättyminen johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista,

jäsenvaltion kansalaisella, joka toimittuaan itsenäisenä ammatinharjoittajana toisessa jäsenvaltiossa siirtyy pois työelämästä, on oltava riittävästi aikaa päättääkseen, missä hän haluaa lopullisen asuinpaikkansa olevan,

itsenäisenä ammatinharjoittajana toimineen jäsenvaltion kansalaisen käyttäessä oikeuttaan jäädä toisen jäsenvaltion alueelle on välttämätöntä myöntää tämä oikeus myös hänen perheenjäsenilleen; siinä tapauksessa, että itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva jäsenvaltion kansalainen kuolee ollessaan työelämässä, hänen perheenjäsentensä oleskeluoikeuden jatkuminen on myös tunnustettava ja erityisedellytysten on koskettava sitä, ja

henkilöiden, joilla on oikeus jäädä maahan, olisi nautittava työelämästä pois siirtyneiden kansalaisten kanssa yhdenvertaista kohtelua,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin poistettava rajoitukset, jotka koskevat oikeutta jäädä niiden alueelle, toisen jäsenvaltion kansalaisilta, jotka ovat toimineet itsenäisinä ammatinharjoittajina niiden alueella, sekä heidän direktiivin 73/148/ETY 1 artiklassa määritellyiltä perheenjäseniltään.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä oikeus jäädä pysyvästi jäsenvaltion alueelle:

a) jokaiselle henkilölle, joka toimintansa päättyessä on saavuttanut kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyn vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän ja joka on toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana kyseisessä jäsenvaltiossa vähintään edeltävät 12 kuukautta ja asunut siellä yhtäjaksoisesti pitempään kuin kolme vuotta.

Jos tuon jäsenvaltion laki ei myönnä oikeutta vanhuuseläkkeeseen tietyille itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmille, ikää koskeva vaatimus katsotaan täytetyksi, kun edunsaaja on täyttänyt 65 vuotta;

b) jokaiselle, joka asuttuaan valtion alueella yhtäjaksoisesti yli kaksi vuotta lopettaa siellä itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen pysyvän työkyvyttömyyden vuoksi.

Jos työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista, joka oikeuttaa hänet eläkkeeseen, josta tuon valtion jokin laitos vastaa kokonaan tai osaksi, asumisen pituudelle ei aseteta mitään edellytyksiä;

c) jokaiselle, joka toimittuaan kyseisessä jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana ja asuttuaan siellä kolme vuotta toimii toisessa jäsenvaltiossa ja jatkaa samalla asumistaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa, jonne hän säännönmukaisesti palaa päivittäin tai vähintään kerran viikossa.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen oikeuksien saamiseksi ne toiminnan jaksot, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, katsotaan täyttyneiksi asuinvaltion alueella.

2. Asumisen ja toiminnan kestoajalle 1 kohdan a alakohdassa asetettuja edellytyksiä ja asumisen pituudelle 1 kohdan b alakohdassa asetettuja edellytyksiä ei sovelleta, jos itsenäisen ammatinharjoittajan puoliso on kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai on menettänyt tuon valtion kansalaisuuden mennessään naimisiin kyseisen henkilön kanssa.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä 1 artiklassa tarkoitetuille itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäsenille, jotka asuvat hänen kanssaan jäsenvaltion alueella, oikeus oleskella siellä pysyvästi, jos kyseinen henkilö on saanut oikeuden jäädä tuon valtion alueelle 2 artiklan mukaisesti, ja jatkaa oleskeluaan vielä tämän kuoleman jälkeen.

2. Jos itsenäinen ammatinharjoittaja kuitenkin kuolee ollessaan työelämässä ennen kuin hän on saanut oikeuden jäädä kyseisen valtion alueelle, hänen perheenjäsenillään on oikeus jäädä sinne pysyvästi edellyttäen, että:

- kyseinen henkilö oli kuolinpäivänään asunut tuon jäsenvaltion alueella yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta; tai

- hänen kuolemansa aiheutui työtapaturmasta tai ammattitaudista; tai

- jälkeenjäävä puoliso on asuinvaltion kansalainen tai on menettänyt tuon valtion kansalaisuuden mennessään naimisiin kyseisen henkilön kanssa.

4 artikla

1. Edellä 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa säädetty asumisen jatkuvuus voidaan osoittaa millä tahansa asuinmaassa käytössä olevalla todistustavalla. Jatkuvuuteen eivät vaikuta väliaikaiset poissaolot, jotka eivät yhteensä ole enempää kuin kolme kuukautta vuodessa eivätkä asevelvollisuuden suorittamisesta johtuvat pidemmät poissaolot.

2. Ammatinharjoittamisen katkaisseet jaksot, jotka ovat aiheutuneet muista kuin kyseisestä henkilöstä johtuvista syistä tai jotka ovat johtuneet sairaudesta tai tapaturmasta, luetaan 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi ammatinharjoittamisjaksoiksi.

5 artikla

1. Henkilö, jolla on oikeus jäädä jäsenvaltioon, voi ryhtyä käyttämään sitä kahden vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tuon oikeuden 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 3 artiklan mukaisesti. Tänä aikana hän voi poistua jäsenvaltion alueelta ilman, että sillä on vaikutusta tähän oikeuteen.

2. Maahanjäämisoikeuden käyttämiseksi henkilöltä ei saa edellyttää minkään muodollisuuksien täyttämistä.

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on tunnustettava, että henkilöillä, joilla on oikeus jäädä niiden alueelle, on oikeus oleskelulupaan, joka:

a) myönnetään ja uudistetaan maksutta tai hintaan, joka ei ylitä kansalaisille myönnettävistä henkilötodistuksista tai niiden uudistamisesta perittäviä maksuja ja veroja;

b) on voimassa sen myöntävän jäsenvaltion koko alueella;

c) on voimassa vähintään viisi vuotta ja on automaattisesti uudistettavissa.

2. Muualla asumisen jaksot, jotka eivät ole kuutta kuukautta pidempiä, tai asevelvollisuuden suorittamisesta johtuvat pidemmät poissaolot eivät vaikuta oleskeluluvan voimassaoloon.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on sovellettava niihin henkilöihin, joilla on oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle, oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun, joka on tunnustettu sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetuissa, tätä koskevan yleisen toimintaohjelman III osaston mukaisissa neuvoston direktiiveissä.

8 artikla

1. Tällä direktiivillä ei vaikuteta mihinkään jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten säännökseen, joka olisi muiden jäsenvaltioiden kansalaisten kannalta edullisempi.

2. Jäsenvaltioiden on helpotettava sellaisten alueeltaan poistuneiden itsenäisten ammatinharjoittajien paluuta alueelleen, jotka ovat asuneet siellä pysyvästi pitkän ajan ja toimineet siellä ja haluavat palata sinne saavutettuaan 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritellyn eläkeiän tai tultuaan pysyvästi työkyvyttömiksi.

9 artikla

Jäsenvaltiot saavat poiketa tästä direktiivistä ainostaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä kansanterveyden perusteella.

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan 12 kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Kun tämä direktiivi on annettu tiedoksi, jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava, että ne toimittavat komissiolle kaikki niiden valmistelemat tässä direktiivissä tarkoitettuja kysymyksiä koskevat ehdotukset laeiksi, asetuksiksi tai hallinnollisiksi määräyksiksi riittävän ajoissa, jotta komissio voi antaa niistä lausuntonsa.

11 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 1974.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. DURAFOUR

(1) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 36/62

(2) EYVL N:o C 14, 27.3.1973, s. 20

(3) EYVL N:o C 142, 31.12.1972, s. 12

(4) EYVL N:o L 172, 28.6.1973, s. 14

(5) EYVL N:o L 142, 30.6.1970, s. 24