Euroopan unioni ja Norjan kuningaskunta, jäljempänä ’osapuolet’, jotka

VIITTAAVAT 10 päivänä joulukuuta 1982 tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimukseen, jäljempänä ’yleissopimus’,

PALAUTTAVAT MIELIIN 27 päivänä helmikuuta 1980 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisen kalastussopimuksen, jäljempänä ’vuoden 1980 sopimus’,

OTTAVAT HUOMIOON vastavuoroisista kalastusmahdollisuuksista Skagerrakissa ja Kattegatissa 19 päivänä joulukuuta 1966 tehdyn Tanskan, Norjan ja Ruotsin välisen sopimuksen voimassaolon päättymisen 7 päivänä elokuuta 2012,

OVAT TIETOISIA Tanskan, Norjan ja Ruotsin perinteisestä kalastuksesta Skagerrakissa,

PYRKIVÄT säilyttämään Tanskan, Norjan ja Ruotsin lipun alla purjehtivien alusten vastavuoroisen mahdollisuuden kalastaa Skagerrakissa alueilla, jotka sijaitsevat yli neljän meripeninkulman etäisyydelle muiden edellä mainittujen valtioiden perusviivoista ulottuvilla, niiden aluemerillä ja aluemeriin rajoittuvilla näiden valtioiden kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä,

KATSOVAT, että elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hyödyntämiseksi kestävällä tavalla Skagerrakissa on tärkeää, että kalastusalukset noudattavat asianomaisten rantavaltioiden hyväksymiä lakeja, asetuksia ja valvonta- ja täytäntöönpanotoimenpiteitä yleissopimuksen, vuoden 1980 sopimuksen ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan Skagerrakiin kuuluvaan alueeseen, jonka rajana on lännessä Hanstholmin majakan ja Lindesnesin majakan kautta kulkeva suora linja ja etelässä Skagenin majakan ja Tistlarnan majakan kautta kulkeva suora linja, niissä Tanskan, Norjan ja Ruotsin aluemeren ja siihen rajoittuvien, kyseisten valtioiden kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden osissa, jotka ulottuvat yli neljän meripeninkulman (1 meripeninkulma = 1,852 metriä) etäisyydelle perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan.

2 artikla

Kumpikin osapuoli sitoutuu kalastusta koskevan lainkäyttövaltansa perusteella, yleissopimuksen mukaisesti ja sovellettavien lakiensa nojalla siihen, että se sallii Tanskan, Norjan ja Ruotsin lipun alla purjehtivien alusten harjoittavan kalastusta 1 artiklassa määritellyllä alueella edellyttäen, että asiaankuuluvia vuoden 1980 sopimuksen määräyksiä noudatetaan, sekä osapuolten sopimien kalastusmahdollisuuksien mukaisesti.

3 artikla

Osapuolet tekevät yhteistyötä vahvistaakseen mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettuja sääntöjä ja määräyksiä 1 artiklassa määritellyllä alueella harjoitettavaa kalastusta varten.

4 artikla

Osapuolet sopivat neuvottelevansa keskenään tämän sopimuksen täytäntöönpanoon ja asianmukaiseen toimintaan liittyvistä kysymyksistä tai jos sen tulkinnasta syntyy riita.

5 artikla

Tämä sopimus ei vaikuta muiden sellaisten sopimusten soveltamiseen, jotka koskevat osapuolen alusten kalastusta toisen osapuolen kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella.

6 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan yhtäältä alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, mainituissa sopimuksissa vahvistetuin edellytyksin ja toisaalta Norjan kuningaskunnan alueeseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan soveltamista.

7 artikla

Tämä sopimus tulee voimaan päivänä, jona viimeinen sitä koskeva ilmoitus, että osapuolet ovat saattaneet päätökseen kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät sisäiset menettelyt, on otettu vastaan.

8 artikla

Tämä sopimus on voimassa 1 päivään tammikuuta 2022 asti. Jollei kumpikaan osapuoli ole sanonut sopimusta irti antamalla tätä koskevan ilmoituksen vähintään vuotta ennen mainittua ajankohtaa, sopimus pysyy voimassa kuusi vuotta kerrallaan edellyttäen, ettei irtisanomista koskevaa ilmoitusta ole annettu vähintään vuotta ennen tällaisen kuusivuotisjakson päättymistä.

9 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa väliaikaisesti enintään kahden vuoden ajan allekirjoituspäivästä.

10 artikla

Tämä sopimus on tehty kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja norjan kielellä, ja kukin teksti on todistusvoimainen. Ristiriita- tai riitatapauksissa englanninkielinen teksti on ensisijainen.