1.   Tässä liitteessä vahvistetaan tietyt yhteistä passitusmenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt yleissopimuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Jollei toisin määrätä, tämän liitteen määräyksiä sovelletaan yhteisessä passitusmenettelyssä tehtäviin passituksiin riippumatta siitä, käytetäänkö T1- vai T2-menettelyä.

3.   Petosriskeille alttiit tavarat luetellaan lisäyksessä I. Kun tämän yleissopimuksen jossakin määräyksessä viitataan kyseiseen lisäykseen, siinä lueteltuja tavaroita koskevia toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan, jos kyseisten tavaroiden paljous ylittää vastaavan vähimmäispaljouden. Lisäys I tarkistetaan vähintään kerran vuodessa.

1.   Yhteistä passitusmenettelyä ei sovelleta postilähetyksiin (mukaan luettuina postipaketit), jotka vastaavat Maailman postiliiton sääntöjä, kun tavaroita kuljettavat näiden sääntöjen mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien haltijat tai kun niitä kuljetetaan näiden puolesta.

2.   Sopimuspuoli voi päättää, ettei se sovella yhteistä passitusmenettelyä tavaroiden kuljetukseen putkijohdoissa. Tällaisesta päätöksestä ilmoitetaan komissiolle, joka ilmoittaa asiasta muille maille.

1.   T1- tai T2-menettelyn soveltamiseen liittyvät muodollisuudet suoritetaan käyttäen tietotekniikkaa toimivaltaisten viranomaisten määrittelemien edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti noudattaen tullilainsäädännössä vahvistettuja periaatteita.

2.   Sopimuspuolet sopivat yhdessä toimenpiteistä, joiden mukaisesti vahvistetaan:

1.   Tässä liitteessä kuvattu tietojen vaihto toimivaltaisten viranomaisten välillä tapahtuu tietotekniikkaa ja tietoverkkoja käyttäen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisten olosuhteiden huomioon ottamista.

2.   Kaikki sopimuspuolet käyttävät 1 kohdassa tarkoitettuun tietojen vaihtoon yhteisön yhteistä tietoliikenneverkkoa / järjestelmien yhteistä rajapintaa (Common Communications Network/Common Systems Interface, CCN/CSI). EFTA-maiden osallistumisesta toiminnan rahoitukseen ja muista asiaan liittyvistä seikoista sovitaan yhteisön ja kunkin EFTA-maan kesken.

3.   Tämän luvun määräyksiä ei sovelleta 44 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitettuihin yksinkertaistettuihin menettelyihin, jollei toisin määrätä.

1.   Tietokoneavusteisia menetelmiä käyttäen tapahtuvalle muodollisuuksien suorittamiselle asetettavien edellytysten on sisällettävä muun muassa tietolähteen tarkistaminen ja tietojen suojaaminen tahattomalta tai laittomalta tuhoamiselta, tahattomalta häviämiseltä, muuttamiselta tai luvattomalta tietoihin pääsyltä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen turvallisuusvaatimusten lisäksi toimivaltaisten viranomaisten on otettava käyttöön riittävät turvallisuusjärjestelyt ja pidettävä niitä yllä, jotta koko passitusjärjestelmä toimisi tehokkaasti, luotettavasti ja turvallisesti.

3.   Mainitun turvallisuuden tason takaamiseksi jokainen tietojen syöttö-, muutos- tai poistotapahtuma on kirjattava siten, että siitä ilmenee käsittelyn tarkoitus, tarkka ajankohta ja sen suorittanut henkilö. Lisäksi alkuperäiset tai edellä kuvatulla tavalla käsitellyt tiedot säilytetään vähintään kolmen kalenterivuoden ajan sen vuoden lopusta, johon tiedot viittaavat, tai pidemmän ajan, jos muualla niin säädetään tai määrätään.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava säännöllisesti turvallisuutta.

5.   Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikista turvallisuuden vaarantumista koskevista epäilyistä.

1.   Sopimuspuolet käyttävät tätä yleissopimusta sovellettaessa vaihdettuja henkilötietoja ainoastaan tässä yleissopimuksessa määrättyihin tarkoituksiin ja yhteisen passitusmenettelyn jälkeisiin muihin tulliselvitysmuotoihin. Tämä rajoitus ei kuitenkaan estä näiden tietojen käyttöä yhteiseen passitukseen liittyvissä riskianalyyseissä sekä yhteisestä passituksesta johtuvissa tutkinnoissa ja oikeuskäsittelyissä. Tällöin tiedot toimittaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan viipymättä tällaisesta käytöstä.

2.   Sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tätä yleissopimusta sovellettaessa vaihdettujen henkilötietojen käsittelyn osalta varmistaakseen henkilötietojen suojan, joka vastaa tasoltaan vähintään niitä periaatteita, jotka vahvistetaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa käsittelyssä 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa.

3.   Kukin sopimuspuoli toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tehokkain tarkastuksin tämän artiklan noudattamisen.

1.   Passituksesta vastaava on vastuussa:

2.   Tavaroiden kuljettaja tai vastaanottaja, joka vastaanottaa tavarat tietoisena niiden asettamisesta yhteiseen passitusmenettelyyn, on myös vastuussa muuttumattomien tavaroiden ja vaadittujen asiakirjojen esittämisestä määrätoimipaikassa asetetussa määräajassa ottaen asianmukaisesti huomioon toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat tunnistamistoimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa tarkoitettujen passituksesta vastaavan velvollisuuksien noudattamista.

1.   Passituksesta vastaavan on annettava vakuus asianomaisten tavaroiden osalta mahdollisesti syntyvän velan maksamisen varmistamiseksi.

2.   Vakuus on annettava:

1.   Vakuus voidaan antaa:

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin kieltäytyä hyväksymästä esitettyä vakuuden muotoa, jos se on ristiriidassa menettelyn moitteettoman toiminnan kanssa.

1.   Takaajan on oltava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä ja sijoittautunut sen sopimuspuolen alueelle, jossa vakuus annetaan. Takaajan on ilmoitettava tiedoksianto-osoite tai nimettävä valtuutettu henkilö jokaisen sopimuspuolen alueella, jota asianomainen yhteinen passitus koskee. Jos kuitenkin yhteisö on yksi sopimuspuolista, takaajan on ilmoitettava tiedoksianto-osoite tai nimettävä valtuutettu henkilö jokaisessa yhteisön jäsenvaltiossa.

2.   Takaajan sitoumus kattaa myös jälkitarkastusten perusteella maksettavat tullit niiden määrien osalta, joiden maksamisesta on annettu vakuus.

3.   Toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät hyväksymästä takaajaa, jos ne katsovat, ettei ole varmaa, että tämä kykenee maksamaan koko mahdollisesti syntyvän velan määräajassa sen määrän osalta, jonka maksamisesta on annettu vakuus.

4.   Kun vakuus annetaan vakuustoimipaikalle annettavana takaussitoumuksena:

1.   Jollei toisin tarvittaessa määrätä, vakuutta ei tarvitse antaa:

2.   Kukin maa voi luopua alueensa muilla kuin 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla vesiväylillä suoritettavaa tavarankuljetusta koskevan vakuuden antamisesta. Sen on ilmoitettava tässä tarkoituksessa toteutettavista toimenpiteistä komissiolle, joka ilmoittaa niistä muille maille.

1.   Jonkin maan toimivaltaisten viranomaisten sääntöjen mukaisesti missä tahansa muodossa antamilla asiakirjoilla ja niiden toteuttamilla tai hyväksymillä toimenpiteillä on muissa maissa sama oikeusvaikutus kuin kunkin tällaisen maan toimivaltaisten viranomaisten sääntöjen mukaisesti antamilla asiakirjoilla ja niiden toteuttamilla tai hyväksymillä toimenpiteillä.

2.   Jonkin maan toimivaltaisten viranomaisten yhteisen passitusmenettelyn yhteydessä toteutetuissa tarkastuksissa esittämillä toteamuksilla on muissa maissa sama oikeusvaikutus kuin kunkin tällaisen maan toimivaltaisten viranomaisten esittämillä toteamuksilla.

1.   Yksittäisen vakuuden on katettava mahdollisesti syntyvän velan koko määrä asianomaisia tavaroita kulutukseen luovutettaessa koskevien, lähtömaassa voimassa olevien korkeimpien maksujen, tuontitullit mukaan luettuina, perusteella laskettuna. Tässä laskelmassa yhteisötavaroita, jotka kuljetetaan yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen mukaisesti, pidetään muina kuin yhteisötavararoina.

Yksittäisen vakuuden laskemisessa huomioon otettavat määrät eivät kuitenkaan voi olla alle vähimmäismäärän, jos sellainen mainitaan lisäyksen I viidennessä sarakkeessa.

2.   Käteistalletuksena annettava yksittäinen vakuus on voimassa kaikkien sopimuspuolten alueilla. Se palautetaan, kun menettely on päätetty.

3.   Takaajan antama yksittäinen vakuus voi perustua sellaisten7 000 euron suuruisten yksittäistä vakuutta koskevien tositteiden käyttöön, jotka takaaja on antanut henkilöille, jotka aikovat toimia passituksesta vastaavina, ja jotka ovat voimassa kaikkien sopimuspuolten alueilla.

Takaaja on kutakin vakuustositetta kohden vastuussa 7 000 euron määrään saakka.

4.   Kun yksittäinen vakuus annetaan takaussitoumuksena, passituksesta vastaava ei voi muuttaa vakuuden viitenumeroon liittyvää tunnuslukua, paitsi sovellettaessa lisäyksessä IV olevaa 3 kohtaa.

1.   Takaussitoumuksena annettavasta yksittäisestä vakuudesta on laadittava liitteen III lisäyksessä C1 olevan mallin mukainen vakuusasiakirja. Vakuusasiakirja jää vakuustoimipaikan säilytettäväksi.

2.   Jos kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset tai yleinen käytäntö niin vaativat, kukin maa voi antaa luvan 1 kohdassa tarkoitetun vakuusasiakirjan laatimiseen muussa muodossa edellyttäen, että sillä on sama oikeusvaikutus kuin asiakirjamalleilla.

1.   Edellä 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa annettavasta yksittäisestä vakuudesta on laadittava liitteen III lisäyksessä C2 olevan mallin mukainen vakuusasiakirja.

Sovelletaan 17 artiklan 2 kohtaa soveltuvin osin.

2.   Takaaja toimittaa vakuustoimipaikalle toimivaltaisten viranomaisten päättämiä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen kaikki tarvittavat tiedot antamistaan yksittäistä vakuutta koskevista tositteista.

Niiden viimeinen voimassaolopäivä ei saa olla myöhemmin kuin yhden vuoden kuluttua niiden antamisesta.

3.   Takaaja ilmoittaa vakuuden viitenumeron passituksesta vastaavalle kunkin sille annetun yksittäisen vakuuden osalta eikä passituksesta vastaava saa muuttaa siihen liittyvää tunnuslukua.

4.   Jäljempänä 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa takaaja toimittaa passituksesta vastaavalle paperilla yksittäistä vakuutta koskevat tositteet, jotka on laadittu lisäyksessä C3 olevan mallin mukaisesti. Tositteeseen merkitään tunnistenumero.

5.   Takaaja voi antaa yksittäistä vakuutta koskevia tositteita, jotka eivät ole voimassa yhteisessä passituksessa lisäyksessä I olevassa luettelossa olevien tavaroiden osalta. Tässä tapauksessa takaajan on merkittävä paperilla antamaansa yhteen tai useampaan yksittäistä vakuutta koskevaan tositteeseen vinosti seuraava maininta:

6.   Passituksesta vastaavan on toimitettava lähtötoimipaikkaan tarvittava määrä 7 000 euron suuruisia yksittäistä vakuutta koskevia tositteita mahdollisesti syntyvän velan määrän kattamiseksi kokonaisuudessaan. Jäljempänä 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa paperiset tositteet on toimitettava lähtötoimipaikalle ja säilytettävä siellä; lähtötoimipaikka toimittaa kunkin tositteen tunnistenumeron tositteessa mainitulle vakuustoimipaikalle.

1.   Vakuustoimipaikka kumoaa päätöksen, jolla se hyväksyi takaajan sitoumuksen, jos edellytykset, joilla se annettiin, eivät enää täyty.

Takaaja voi myös peruuttaa sitoumuksensa milloin tahansa.

2.   Kumoaminen tai peruuttaminen tulee voimaan kuudentenatoista päivänä sen jälkeen, kun se on annettu tiedoksi joko takaajalle tai vakuustoimipaikalle.

Kumoamisen tai peruuttamisen voimaantulopäivää aikaisemmin annettuja yksittäistä vakuutta koskevia tositteita ei saa enää käyttää voimaantulopäivästä alkaen tavaroiden asettamiseen yhteiseen passitusmenettelyyn.

3.   Sen maan, jolle vakuustoimipaikka kuuluu, toimivaltaiset viranomaiset syöttävät viipymättä tietojärjestelmään tiedon kumoamisesta tai peruttamisesta ja sen voimaantulopäivän.

1.   Kukin passitusilmoitus koskee vain tavaroita, jotka on lastattu tai on määrä lastata yhteen kulkuneuvoon kuljetettaviksi yhdestä lähtötoimipaikasta yhteen määrätoimipaikkaan.

Sillä edellytyksellä, että tavarat kuljetetaan yhdessä, tätä artiklaa sovellettaessa pidetään yhtenä kulkuneuvona:

2.   Yhteen kulkuneuvoon voidaan lastata tavaroita useammassa kuin yhdessä lähtötoimipaikassa, ja siitä voidaan purkaa tavaroita useammassa kuin yhdessä määrätoimipaikassa.

1.   Liitteen III lisäyksessä A1 tarkoitetut passitusilmoituksen tiedot annetaan koodattuina tai missä tahansa muussa tulliviranomaisten määrittämässä muodossa siten, että niitä voidaan käsitellä tietokoneella ja ne vastaavat vaadittuja tietoja.

2.   EDI:llä laadittua passitusilmoitusta pidetään jätettynä ajankohtana, jona toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet EDI-sanoman.

EDI:llä laaditun passitusilmoituksen hyväksymisestä ilmoitetaan passituksesta vastaavalle vastaussanomalla, johon sisältyy vähintään vastaanotetun viestin tunnistetiedot ja/tai passitusilmoituksen kirjaamisnumero sekä hyväksymispäivämäärä.

3.   EDI-vakiosanomien vaihdon avulla tehdyn passitusilmoituksen on oltava liitteessä III esitetyn mallin ja siinä esitettyjen tietojen mukainen.

4.   Passitusilmoitus täytetään liitteen III mukaisesti jollakin lähtömaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä sopimuspuolten virallisella kielellä. Passituksessa osallisena olevan maan toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa pyytää käännöksen asiakirjoista kyseisen maan virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

5.   Jos yhteinen passitusmenettely suoritetaan lähtömaassa toisen tulliselvitysmuodon jälkeen, lähtötoimipaikka voi pyytää asianomaisten asiakirjojen esittämistä.

6.   Tavarat esitetään yhdessä kuljetusasiakirjan kanssa. Lähtötoimipaikka voi olla vaatimatta kyseisen asiakirjan esittämistä tullimuodollisuuksia suoritettaessa, jos asiakirja on lähtötoimipaikan käytettävissä.

1.   Tavarat voidaan asettaa yhteiseen passitusmenettelyyn kirjallisella passitusilmoituksella, joka on laadittu SAD-yleissopimuksen liitteen I lisäyksessä 1 olevan mallin mukaiselle lomakkeelle seuraavissa tapauksissa:

2.   Sovellettaessa 1 kohdan a ja c alakohtaa toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että passitustietoja vaihdetaan toimivaltaisten viranomaisten välillä tullin tietokoneavusteista järjestelmää käyttäen.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kirjallisen passitusilmoituksen käyttö, kun passituksesta vastaavan sovellus ja/tai verkko ei toimi.

4.   Passitusilmoitusta voidaan täydentää yhdellä tai useammalla SAD-yleissopimuksen liitteen I lisäyksessä 3 olevan mallin mukaisella lisälomakkeella. Lomakkeet ovat ilmoituksen erottamaton osa.

5.   Liitteessä III olevan mallin mukaisia tavaraluetteloita voidaan lisälomakkeiden sijasta käyttää passitusilmoitusten kuvaavana osana, ja ne ovat ilmoituksen erottamaton osa.

6.   Edellä 1, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut lomakkeet on laadittava liitteen III mukaisesti.

7.   Sovelletaan 21 artiklan 4–6 kohtaa soveltuvin osin.

1.   Yhteisessä passitusilmoituksessa on oltava sähköinen allekirjoitus, tai se on tunnistettava muulla tavoin.

2.   Passitusilmoitusta tehtäessä passituksesta vastaava sitoutuu vastaamaan seuraavista:

1.   Yhteiseen passitusmenettelyyn asetetut tavarat on kuljetettava määrätoimipaikkaan taloudellisesti perusteltua reittiä.

2.   Lisäyksessä I olevassa luettelossa mainittujen tavaroiden osalta tai jos toimivaltaiset viranomaiset pitävät tai passituksesta vastaava pitää sitä tarpeellisena, lähtötoimipaikka vahvistaa sitovan kuljetusreitin ja merkitsee passitusilmoituksen kohtaan 44 ainakin maat, joiden kautta kuljetus tapahtuu, ottaen huomioon passituksesta vastaavan ilmoittamat seikat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 59 artiklan määräysten soveltamista.

1.   Lähtötoimipaikka hyväksyy ja kirjaa passitusilmoituksen toimivaltaisten viranomaisten vahvistamina aukioloaikoina ja -päivinä edellyttäen, että

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan olla esittämättä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vaadittuja asiakirjoja ilmoituksen mukana. Tällöin asiakirjoja on säilytettävä siten, että ne ovat toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä.

3.   Yhteistä passitusmenettelyä koskevia kaikkia säännöksiä ja määräyksiä sovellettaessa huomioon otettava päivämäärä on päivämäärä, jona toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ilmoituksen, jollei toisin säädetä tai määrätä.

1.   Passituksesta vastaava saa pyynnöstä oikaista yhtä tai useampaa passitusilmoituksessa antamaansa tietoa sen jälkeen, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet ilmoituksen. Oikaisulla ei voida muuttaa passitusilmoitusta koskemaan muita kuin siinä alun perin tarkoitettuja tavaroita.

2.   Oikaisua ei kuitenkaan voida sallia, jos sitä pyydetään sen jälkeen, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat:

1.   Lähtötoimipaikka vahvistaa päivämäärän, johon mennessä tavarat on esitettävä määrätoimipaikassa, ottaen huomioon käytettävän reitin, kuljetusta koskevat säännökset ja määräykset sekä muun asian kannalta merkityksellisen lainsäädännön sekä tarvittaessa passituksesta vastaavan ilmoittamat seikat.

2.   Lähtötoimipaikan asettama määräaika on niiden maiden toimivaltaisia viranomaisia sitova, joiden alueelle tavarat saapuvat yhteisen passituksen aikana, eivätkä nämä viranomaiset saa muuttaa sitä.

1.   Lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset voivat riskianalyysin perusteella tai pistokokein:

2.   Tavarat tarkastetaan tätä tarkoitusta varten määrätyissä paikoissa ja sitä varten määrättyinä aikoina. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin passituksesta vastaavan pyynnöstä ja kustannuksella tarkastaa tavarat muissa paikoissa tai muina aikoina.

1.   Lähtötoimipaikka toteuttaa tarpeellisina pitämänsä tunnistamistoimenpiteet ja kirjaa vastaavat tiedot passitusilmoitukseen.

2.   Yhteiseen passitusmenettelyyn asetettavia tavaroita ei saa luovuttaa, jos sinetöintiä ei voida tehdä yleissopimuksen 11 artiklan 2 tai 3 kohdan määräysten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleissopimuksen 11 artiklan 4 kohdan määräysten soveltamista.

3.   Jos sinetöidään tavarat sisältävä tila, toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kulkuneuvo on hyväksytty tai että se voidaan hyväksyä sinetöintiin soveltuvaksi.

4.   Kaikkia sellaisen kansainvälisen sopimuksen, jonka sopimuspuolia Euroopan yhteisö tai sen jäsenvaltiot ja EFTA-maat ovat, määräysten mukaisesti tullisinetöityyn tavarankuljetukseen hyväksyttyjä tieliikenteen ajoneuvoja, perävaunuja, puoliperävaunuja tai kontteja pidetään yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen muiden säännösten ja määräysten nojalla sinetöintikelpoisiksi hyväksyttyinä.

5.   Sinettien ominaispiirteiden on oltava lisäyksen II mukaiset.

6.   Sinettejä ei saa murtaa ilman toimivaltaisten viranomaisten lupaa.

7.   Tavaran kuvausta pidetään riittävänä mahdollistamaan tavaroiden tunnistaminen yleissopimuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos tavaran kuvaus on riittävän yksityiskohtainen, jotta tavaroiden paljous ja laatu ovat helposti tunnistettavissa.

1.   Tarkastusten tulosten perusteella lähtötoimipaikka kirjaa vastaavat tiedot passitusilmoitukseen.

2.   Lähtötoimipaikka luovuttaa tavarat ja syöttää luovutuksen päivämäärän tietojärjestelmään, jos tämä on mahdollista tarkastuksen tulosten perusteella.

3.   Tavaroiden luovutuksen yhteydessä lähtötoimipaikka ilmoittaa yhteisestä passituksesta ilmoitetulle määrätoimipaikalle saapumista ennakoivalla sanomalla ja kullekin ilmoitetulle rajatoimipaikalle rajanylitystä ennakoivalla sanomalla. Nämä sanomat laaditaan käyttäen passitusilmoituksessa olevia tietoja, joita on tarvittaessa oikaistu.

1.   Passituksen saateasiakirjan on oltava liitteessä III olevan mallin ja siinä esitettyjen tietojen mukainen. Sitä kuljetetaan yhteiseen passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden mukana. Tavaroiden luovutuksen jälkeen se annetaan toimijalle seuraavia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen:

2.   Passituksen saateasiakirjaa täydennetään tarvittaessa liitteessä III olevan mallin mukaisella tavaraerittelyllä, joka on mainitun asiakirjan erottamaton osa.

1.   Lähetys ja passituksen saateasiakirja on esitettävä jokaisessa rajatoimipaikassa.

2.   Rajatoimipaikka kirjaa rajanylityksen lähtötoimipaikan lähettämän rajanylitystä ennakoivan sanoman perusteella. Rajanylityksestä ilmoitetaan lähtötoimipaikalle rajanylitystä koskevalla sanomalla.

3.   Rajatoimipaikat tarkastavat tavarat, jos ne pitävät sitä tarpeellisena. Tavarat tarkastetaan tarvittaessa varsinkin rajanylitystä ennakoivan sanoman perusteella.

4.   Jos tavarat kuljetetaan muun kuin passituksen saateasiakirjassa ilmoitetun rajatoimipaikan kautta, rajatoimipaikka pyytää rajanylitystä ennakoivaa sanomaa lähtötoimipaikalta ja ilmoittaa rajanylityksestä lähtötoimipaikalle rajanylitystä koskevalla sanomalla. Tarvittaessa lähtötoimipaikka ilmoittaa, ettei vakuus ole voimassa kyseisen maan osalta.

5.   Edellä olevaa 1–4 kohtaa ei sovelleta tavaroiden rautatiekuljetuksiin.

1.   Kuljettajan on tehtävä tarvittavat merkinnät passituksen saateasiakirjaan ja esitettävä se lähetyksen kanssa sen maan toimivaltaisille viranomaisille, jonka alueella kulkuneuvo on, seuraavissa tapauksissa.

2.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että yhteinen passitus voi jatkua tavanomaisesti, ne vahvistavat passituksen saateasiakirjan toteutettuaan mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet. Tapauksen mukaan rajatoimipaikan tai määrätoimipaikan toimivaltaiset viranomaiset syöttävät tullin tietojärjestelmään uudelleenlastaukseen tai muuhun tapahtumaan liittyvät tiedot.

1.   Tavarat ja vaaditut asiakirjat esitetään määrätoimipaikassa sen aukiolopäivinä ja -aikoina. Määrätoimipaikka voi kuitenkin asianomaisen pyynnöstä ja kustannuksella antaa luvan tavaroiden ja vaadittujen asiakirjojen esittämiseen muulloin kuin asianomaisina aukiolopäivinä ja -aikoina. Määrätoimipaikka voi asianomaisen pyynnöstä ja kustannuksella antaa luvan tavaroiden ja vaadittujen asiakirjojen esittämiseen myös muussa paikassa.

2.   Kun tavarat esitetään määrätoimipaikassa lähtötoimipaikan asettaman määräajan päätyttyä ja määräajan ylittäminen johtuu olosuhteista, jotka näytetään toteen määrätoimipaikkaa tyydyttävällä tavalla, eikä niitä voida katsoa kuljettajan tai passituksesta vastaavan syyksi, passituksesta vastaavan katsotaan noudattaneen asetettua määräaikaa.

3.   Määrätoimipaikka säilyttää passituksen saateasiakirjan, ja tavarat tarkastetaan lähtötoimipaikasta vastaanotetun saapumista ennakoivan sanoman perusteella.

4.   Passituksesta vastaavan pyynnöstä määrätoimipaikka vahvistaa passituksen saateasiakirjan jäljennöksen todisteena menettelyn päättymisestä 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja merkitsee siihen seuraavan maininnan:

5.   Passitus voidaan päättää myös muussa kuin passitusilmoituksessa alun perin ilmoitetussa toimipaikassa. Tästä toimipaikasta tulee tällöin määrätoimipaikka.

Jos uusi määrätoimipaikka kuuluu jollekin muulle sopimuspuolelle kuin sille, jolle alun perin tarkoitettu toimipaikka kuuluu, uusi määrätoimipaikka pyytää lähtötoimipaikalta saapumista ennakoivaa sanomaa.

1.   Määrätoimipaikka vahvistaa tulotodistuksen tavarat ja vaaditut asiakirjat esittävän henkilön pyynnöstä.

2.   Tulotodistuksen on oltava liitteessä III esitettyjen tietojen mukainen.

3.   Asianomaisen henkilön on laadittava tulotodistus etukäteen. Tulotodistus voi sisältää muita lähetykseen liittyviä tietoja, jotka on merkittävä määrätoimipaikkaa varten varatun tilan ulkopuolelle. Tulotodistusta ei voida käyttää 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna todisteena menettelyn päättymisestä.

1.   Määrätoimipaikka ilmoittaa lähtötoimipaikalle tavaroiden saapumisesta saapumisilmoitussanomalla samana päivänä, jona tavarat on esitetty määrätoimipaikassa.

2.   Jos passitus päätetään muussa kuin passitusilmoituksessa mainitussa toimipaikassa, uusi määrätoimipaikka ilmoittaa saapumisesta lähtötoimipaikalle saapumisilmoitussanomalla.

Lähtötoimipaikka ilmoittaa saapumisesta alun perin ilmoitetulle määrätoimipaikalle edelleen lähetetyllä saapumisilmoitussanomalla.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua saapumisilmoitussanomaa ei voida käyttää 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna todisteena menettelyn päättymisestä.

4.   Lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja olosuhteita, määrätoimipaikka lähettää tarkastustulossanoman lähtötoimipaikalle viimeistään sitä päivää seuraavana kolmantena päivänä, jona tavarat on esitetty määrätoimipaikassa. Kuitenkin sovellettaessa 65 artiklaa määrätoimipaikka lähettää tarkastustulossanoman lähtötoimipaikalle viimeistään sitä päivää seuraavana kuudentena päivänä, jona tavarat on esitetty.

1.   Yhteinen passitusmenettely päättyy ja passituksesta vastaavan velvollisuudet täyttyvät, kun menettelyyn asetetut tavarat, asiakirjat ja vaaditut tiedot esitetään määrätoimipaikassa menettelyä koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset päättävät yhteisen passitusmenettelyn, kun ne voivat lähtötoimipaikassa ja määrätoimipaikassa käytettävissä olevien tietojen perusteella todeta, että menettely on päättynyt asianmukaisesti.

1.   Jos lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vastaanottaneet saapumisilmoitussanomaa tavaroiden esittämiselle määrätoimipaikassa asetetun määräajan kuluessa tai tarkastustulossanomaa kuuden päivän kuluessa saapumisilmoitussanoman vastaanottamisesta, niiden on aloitettava tiedustelumenettely menettelyn päättämiseksi tarvitsemiensa tietojen saamiseksi tai vaihtoehtoisesti:

2.   Tiedustelumenettely aloitetaan seitsemän päivän kuluessa 1 kohdassa mainittujen määräaikojen päättymisestä, lukuun ottamatta sopimuspuolten yhdessä määrittämiä poikkeustapauksia. Menettely aloitetaan viipymättä, jos toimivaltaisille viranomaisille ilmoitetaan jo varhaisessa vaiheessa, ettei menettely ole päättynyt, tai jos ne epäilevät tätä.

3.   Jos lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset vastaanottavat ainoastaan saapumisilmoitussanoman, ne aloittavat tiedustelumenettelyn pyytämällä saapumisilmoitussanoman lähettäneeltä määrätoimipaikalta tarkastustulossanomaa.

4.   Jos lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vastaanottaneet saapumisilmoitussanomaa, ne aloittavat tiedustelumenettelyn pyytämällä menettelyn päättämiseksi tarvittavia tietoja passituksesta vastaavalta tai, jos määräpaikassa on saatavilla riittävästi tietoja tutkimusta varten, määrätoimipaikalta.

Passituksesta vastaavalta on pyydettävä menettelyn päättämiseksi tarvittavia tietoja viimeistään 28 päivää sen jälkeen, kun tiedustelumenettely on aloitettu määrätoimipaikassa.

5.   Määrätoimipaikan ja passituksesta vastaavan on vastattava 4 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön 28 päivän kuluessa. Jos passituksesta vastaava toimittaa riittävät tiedot määräajan kuluessa, lähtömaan toimivaltaisten viranomaisten on otettava nämä tiedot huomioon tai päätettävä menettely, jos tämä on toimitettujen tietojen perusteella mahdollista.

6.   Jos menettelyä ei voida päättää passituksesta vastaavan toimittamien tietojen perusteella, mutta lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset pitävät niitä riittävinä tiedustelumenettelyn jatkamiseksi, pyyntö on esitettävä kyseiselle tullitoimipaikalle viipymättä.

7.   Jos tiedustelumenettelyssä voidaan todeta, että passitusmenettely on päättynyt asianmukaisesti, lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset päättävät menettelyn ja ilmoittavat asiasta viipymättä passituksesta vastaavalle ja tarvittaessa toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat mahdollisesti aloittaneet velan kantamisen 117 artiklan mukaisesti.

1.   Jos tiedustelumenettelyn aloittamisen jälkeen ja ennen 116 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä lähtömaan toimivaltaisille viranomaisille, jäljempänä ’pyynnön esittäneet viranomaiset’, esitetään millä tahansa keinoin todisteet paikasta, jossa velan aiheuttavat tosiseikat ovat ilmenneet, ja jos paikka sijaitsee muun sopimuspuolen alueella, kyseiset viranomaiset lähettävät viipymättä kyseisen paikan osalta toimivaltaisille viranomaisille, jäljempänä ’pyynnön vastaanottaneet viranomaiset’, kaikki tarvittavat tiedot.

2.   Pyynnön vastaanottaneiden viranomaisten on ilmoitettava tiedonannon vastaanottamisesta ja ilmoitettava, vastaavatko ne perinnästä. Jolleivät pyynnön vastaanottaneet viranomaiset vastaa 28 päivän kuluessa, pyynnön esittäneet viranomaiset jatkavat viipymättä tiedustelumenettelyä.

1.   Passituksesta vastaava voi toimittaa todisteet menettelyn päättymisestä ilmoituksessa mainittujen määräaikojen kuluessa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla esittämällä määrämaan toimivaltaisten viranomaisten oikeaksi todistaman asiakirjan, jossa kyseiset tavarat tunnistetaan ja jossa vahvistetaan, että ne on esitetty määrätoimipaikassa tai 64 artiklaa sovellettaessa valtuutetulle vastaanottajalle.

2.   Yhteisen passitusmenettelyn katsotaan päättyneen myös, jos passituksesta vastaava esittää toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla jonkin seuraavista asiakirjoista, jossa tavarat tunnistetaan:

3.   Edellä 2 kohdassa mainitut asiakirjat voidaan korvata alkuperäiset asiakirjat vahvistaneen elimen, kyseisten kolmansien maiden viranomaisten tai jonkin maan viranomaisten oikeaksi todistamilla jäljennöksillä tai valokopiolla.

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastaa vaihdetut tiedot sekä yhteiseen passitukseen liittyvät asiakirjat, lomakkeet, luvat tai tiedot jälkikäteen varmistaakseen tietojen ja mahdollisten leimojen aitouden tai paikkansapitävyyden. Jälkitarkastus suoritetaan, jos epäillään petosta. Tarkastus voidaan suorittaa myös riskianalyysin perusteella tai pistokokein.

2.   Jälkitarkastuspyynnön vastaanottavat toimivaltaiset viranomaiset vastaavat pyyntöön viipymättä.

3.   Jos lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset pyytävät tarkastustulossanoman sisältämien tietojen jälkitarkastusta petosepäilyjen perusteella, 40 artiklan 2 kohdan edellytyksiä ei pidetä täyttyneinä ennen kuin ne tiedot, joiden osalta jälkitarkastusta on pyydetty, on vahvistettu aidoiksi tai paikkansapitäviksi.

4.   Sovelletaan 22 artiklaa tarvittavin muutoksin.

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauksen mukaan passituksesta vastaavan tai vastaanottajan pyynnöstä antaa luvan seuraavien yksinkertaistettujen menettelyjen käyttöön:

2.   Jos 1 kohdan a ja f alakohdassa tarkoitetut yksinkertaistetut menettelyt myönnetään, niitä sovelletaan kaikissa maissa, jollei tässä liitteessä tai luvassa toisin määrätä. Jos b, c ja d alakohdassa tarkoitetut yksinkertaistetut menettelyt myönnetään, niitä sovelletaan ainoastaan siinä maassa, jossa lupa on annettu, alkaviin yhteisiin passituksiin. Jos e alakohdassa tarkoitettu yksinkertaistettu menettely myönnetään, sitä sovelletaan ainoastaan siinä maassa, jossa lupa on annettu.

1.   Edellä 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa annetaan ainoastaan henkilöille, jotka:

2.   Yksinkertaistettujen menettelyjen asianmukaisen hallinnoinnin varmistamiseksi lupa voidaan antaa ainoastaan, jos:

1.   Yksinkertaistettujen menettelyjen käyttöä koskeva lupahakemus, jäljempänä ’hakemus’, on päivättävä ja allekirjoitettava. Se voidaan tehdä kirjallisesti tai käyttäen tietotekniikkaa toimivaltaisten viranomaisten määrittelemien edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Hakemuksessa on oltava tiedot, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistua siitä, että haettujen yksinkertaistettujen menettelyjen myöntämisedellytyksiä noudatetaan.

1.   Hakemus on esitettävä sen maan toimivaltaisille viranomaisille, johon hakija on sijoittautunut.

2.   Lupa annetaan tai hakemus hylätään sopimuspuolten voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaisesti.

3.   Päätös hakemuksen hylkäämisestä ilmoitetaan hakijalle sopimuspuolten voimassa olevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja määräaikojen kuluessa. Päätöksen on oltava perusteltu.

1.   Päivätty ja allekirjoitettu luvan alkuperäiskappale ja sen yksi tai useampi oikeaksi todistettu jäljennös annetaan luvanhaltijalle.

2.   Luvassa eritellään yksinkertaistettujen menettelyjen käytön edellytykset sekä määritellään toimintaa ja valvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Lupa tulee voimaan sen antamispäivänä.

3.   Yksinkertaistettujen menettelyjen hakija on vastuussa kyseisten tavaroiden passitusmenettelyyn asettamiseen liittyvien kaikkien velvollisuuksien noudattamisesta.

4.   Kun kyseessä on 44 artiklan 1 kohdan b, c ja f alakohdassa tarkoitettu yksinkertaistettu menettely, lupa on esitettävä lähtötoimipaikan vaatimuksesta.

1.   Luvanhaltijan on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista luvan antamisen jälkeen sattuneista tapahtumista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan luvan voimassaoloon tai sisältöön.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset kumoavat luvan tai muuttavat sitä, jos:

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kumota luvan tai muuttaa sitä, jos luvan haltija jättää täyttämättä jonkin kyseiseen lupaan perustuvan velvollisuutensa.

4.   Luvan muuttamista tai kumoamista koskevan päätöksen on oltava perusteltu. Päätös annetaan tiedoksi luvanhaltijalle.

5.   Päätöksen kumoaminen tai muutos tulee voimaan sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi. Poikkeustapauksissa toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin siirtää kumoamisen tai muutoksen voimaantulon myöhemmäksi ajankohdaksi, jos luvanhaltijan oikeutetut edut tätä edellyttävät. Voimaantulopäivä on ilmoitettava päätöksessä.

1.   Toimivaltaiset viranomaiset säilyttävät hakemukset liitteineen ja jäljennöksen jokaisesta annetusta luvasta.

2.   Jos hakemus hylätään tai lupa kumotaan, hakemus ja tapauksen mukaan joko hakemuksen hylkäämistä tai luvan kumoamista koskeva päätös sekä kaikki liitteet säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan sen kalenterivuoden lopusta, jona hakemus hylättiin taikka lupa kumottiin.

1.   Passituksesta vastaava voi käyttää yleisvakuutta tai saada vapautuksen vakuuden antamisesta viitemäärän rajoissa.

2.   Viitemäärä vastaa passituksesta vastaavan yhteiseen passitusmenettelyyn vähintään yhden viikon aikana asettamien tavaroiden osalta mahdollisesti syntyvän velan määrää.

Vakuustoimipaikka määrittää viitemäärän yhdessä asianomaisen kanssa:

Tullit ja muut maksut, joista passituksesta vastaava antaa sitoumuksen kunkin passituksen osalta, lasketaan, kun tarvittavat tiedot ovat saatavilla. Kun kyseessä ovat muut kuin lisäyksessä I olevassa luettelossa mainitut tavarat, määrän katsotaan kuitenkin olevan 7 000 euroa, ellei toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevien muiden tietojen perusteella päädytä muuhun määrään.

3.   Vakuustoimipaikka tarkastelee viitemäärää erityisesti passituksesta vastaavan pyynnöstä ja tarkistaa määrää tarvittaessa.

4.   Kunkin passituksesta vastaavan on varmistettava, etteivät sidotut määrät ylitä viitemäärää ottaen huomioon passitukset, jotka eivät ole päättyneet.

Kutakin passitusta koskevaa viitemäärää käsitellään ja sen käyttöä voidaan valvoa toimivaltaisten viranomaisten tietojärjestelmien avulla.

1.   Yleisvakuudella katettava määrä on yhtä suuri kuin 52 artiklassa tarkoitettu viitemäärä.

2.   Henkilöille, jotka todistavat toimivaltaisille viranomaisille, että heidän taloudellinen tilanteensa on vakaa ja että he täyttävät 3 ja 4 kohdassa määrätyt luotettavuutta koskevat vaatimukset, voidaan antaa lupa käyttää määrältään vähennettyä yleisvakuutta tai myöntää vapautus vakuuden antamisesta.

3.   Yleisvakuuden määrään voidaan tehdä vähennys, jolloin sen suuruus on:

4.   Vapautus vakuuden antamisesta voidaan myöntää, jos passituksesta vastaava osoittaa omaavansa riittävän kokemuksen yhteisen passitusmenettelyn käytöstä, toimivansa läheisessä yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, hallitsevansa kuljetukset ja omaavansa riittävät varat sitoumustensa täyttämiseksi.

5.   Sovellettaessa 3 ja 4 kohtaa maat ottavat huomioon lisäyksen III määräykset.

1.   Kun on kyse lisäyksessä I olevassa luettelossa tarkoitetuista tavaroista, passituksesta vastaavan on saadakseen luvan yleisvakuuden käyttöön osoitettava täyttävänsä 45 artiklassa määrätyt edellytykset, olevansa vakaassa taloudellisessa tilanteessa, omaavansa riittävän kokemuksen yhteisen passitusmenettelyn käytöstä ja joko osoitettava toimivansa läheisessä yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tai hallitsevansa kuljetukset.

2.   Näiden tavaroiden osalta yleisvakuuden määrään voidaan tehdä vähennys, jolloin sen suuruus on:

3.   Sovellettaessa 2 kohtaa maat ottavat huomioon lisäyksen III määräykset.

4.   Edellisiä kohtia sovelletaan myös, kun hakemus koskee nimenomaisesti yleisvakuuden käyttöä, kun kyseessä on sekä lisäyksessä I olevassa luettelossa tarkoitettujen tavaroiden että kyseiseen luetteloon kuulumattomien tavaroiden kattaminen samalla yleisvakuustodistuksella.

5.   Vapautusta vakuuden antamisesta ei sovelleta lisäyksessä I olevassa luettelossa tarkoitettujen tavaroiden yhteisiin passituksiin.

6.   Yleisvakuuden myöntämistä ja vakuuden määrään tehtävää vähennystä koskevat periaatteet huomioon ottaen määrältään vähennetyn yleisvakuuden käyttö voidaan kieltää väliaikaisesti poikkeustapauksissa erityisissä olosuhteissa.

7.   Yleisvakuuden myöntämistä ja vakuuden määrään tehtäviä vähennyksiä koskevat periaatteet huomioon ottaen yleisvakuuden käyttö voidaan kieltää väliaikaisesti sellaisten tavaroiden osalta, joilla on tehty todistettavasti laaja-alaisia petoksia yleisvakuutta käytettäessä.

8.   Edellä 6 ja 7 kohdan soveltamisedellytykset esitetään lisäyksessä IV.

1.   Yleisvakuuden antaa takaaja.

2.   Yleisvakuudesta on laadittava liitteen III lisäyksessä C4 olevan mallin mukainen vakuusasiakirja. Vakuusasiakirja jää vakuustoimipaikan säilytettäväksi.

3.   Sovelletaan 17 artiklan 2 kohdan määräyksiä tarvittavin muutoksin.

1.   Toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan perusteella passituksesta vastaavalle yhden tai useamman yleisvakuustodistuksen tai vapautusta vakuuden antamisesta koskevan todistuksen, jäljempänä ’todistus’, joka laaditaan liitteen III mukaisesti ja jolla passituksesta vastaava voi todistaa joko yleisvakuuden tai vakuuden antamisesta myönnetyn vapautuksen sovellettaessa 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

2.   Todistuksen voimassaoloaika on enintään kaksi vuotta. Vakuustoimipaikka voi kuitenkin pidentää voimassaoloaikaa kerran enintään kahdella vuodella.

1.   Yleisvakuuden kumoamiseen ja peruuttamiseen sovelletaan soveltuvin osin 19 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa.

2.   Vakuustoimipaikan on syötettävä tietojärjestelmään toimivaltaisten viranomaisten kumoamat yleisvakuuden käyttöä koskevat luvat, niiden kumoamat vapautukset vakuuden antamisesta tai kumotut päätökset, joilla vakuustoimipaikka on hyväksynyt takaajan sitoumuksen tai takaajan sitoumuksen peruuttamisen, sekä kumoamisen voimaantulopäivät.

3.   Kumoamisen tai peruuttamisen voimaantulopäivästä alkaen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi annettuja todistuksia ei saa enää käyttää tavaroiden asettamiseen yhteiseen passitusmenettelyyn, ja passituksesta vastaavan on palautettava ne viipymättä vakuustoimipaikalle.

Kukin maa ilmoittaa komissiolle palauttamatta jääneiden edelleen voimassa olevien todistusten tai varastetuiksi, kadonneiksi tai väärennetyiksi ilmoitettujen todistusten tunnistetiedot. Komissio ilmoittaa asiasta muille maille.

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa passituksesta vastaavalle luvan kiinnittää kulkuneuvoihin tai kolleihin erikoismallisia sinettejä, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet kyseiset sinetit lisäyksessä II vahvistettujen edellytysten mukaisina.

2.   Passituksesta vastaava merkitsee passitusilmoitukseen käytettävien sinettien lukumäärän, tyypin ja merkit.

Passituksesta vastaava kiinnittää sinetit viimeistään tavaroita luovutettaessa.

1.   Henkilölle, joka aikoo vastaanottaa tiloihinsa tai muihin määrättyihin paikkoihin yhteiseen passitusmenettelyyn asetettuja tavaroita esittämättä niitä ja passituksen saateasiakirjaa määrätoimipaikassa, voidaan myöntää valtuutetun vastaanottajan asema.

2.   Passituksesta vastaava on täyttänyt 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan määräysten mukaiset velvollisuutensa ja yhteinen passitusmenettely on päättynyt heti, kun lähetyksen mukana oleva passituksen saateasiakirja ja muuttumattomat tavarat on toimitettu vahvistetussa määräajassa valtuutetulle vastaanottajalle tämän tiloihin tai luvassa ilmoitettuihin paikkoihin ja kun tunnistamistoimenpiteet on asianmukaisesti toteutettu.

3.   Valtuutetun vastaanottajan on kuljettajan pyynnöstä annettava jokaisesta 2 kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti toimitetusta lähetyksestä 38 artiklassa, jota sovelletaan soveltuvin osin, tarkoitettu tulotodistus.

1.   Valtuutetun vastaanottajan on tiloihinsa tai luvassa mainittuihin paikkoihin saapuvien tavaroiden osalta:

2.   Määrätoimipaikka syöttää tarkastustulossanoman tiedot tietojärjestelmään.

1.   Luvassa vahvistetaan erityisesti:

2.   Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat luvassa, vaaditaanko määrätoimipaikan toimenpiteitä ennen kuin valtuutettu vastaanottaja saa saapuneet tavarat haltuunsa.

1.   Rautatieyhtiö, joka hyväksyy tavarat kuljetettaviksi yhteistä passitusta koskevana ilmoituksena käytettävällä CIM-rahtikirjalla, toimii passituksesta vastaavana kyseisen passituksen osalta.

2.   Sen maan rautatieyhtiö, jonka alueen kautta kuljetus saapuu sopimuspuolten alueelle, toimii passituksesta vastaavana sellaisiin tavaroihin liittyvien passitusten osalta, jotka kolmannen maan rautatieyhtiö on hyväksynyt kuljetettavikseen.

1.   Jos yhteisessä passitusmenettelyssä tapahtuva kuljetus alkaa ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueella, CIM-rahtikirja on esitettävä lähtötoimipaikassa.

2.   Jos tavarat kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, lähtötoimipaikka merkitsee selvästi CIM-rahtikirjan 1, 2 ja 3 kappaleeseen tullin käyttöön varattuun kohtaan:

Tunnus ”T2”tai ”T2F” vahvistetaan lähtötoimipaikan leimalla.

3.   Jos tavarat kuljetetaan yhteisöstä EFTA-maassa sijaitsevaan määräpaikkaan, lähtötoimipaikka merkitsee selvästi CIM-rahtikirjan 1, 2 ja 3 kappaleeseen tullin käyttöön varattuun kohtaan tunnuksen ”T1”, jos tavaroita kuljetetaan T1-menettelyssä.

4.   Lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, tavarat, jotka kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, ja tavarat, jotka kuljetetaan yhteisöstä EFTA-maassa sijaitsevaan määräpaikkaan, asetetaan yhteisön kunkin jäsenvaltion vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti T2-menettelyyn koko lähtöasemalta määräasemalle tapahtuvan kuljetuksen ajaksi tarvitsematta esittää lähtötoimipaikassa tavaroihin liittyvää CIM-rahtikirjaa.

Jos tavarat kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, 71 artiklassa tarkoitettuja lipukkeita ei tarvitse kiinnittää.

5.   Tavaroita, joiden kuljetus alkaa EFTA-maassa, katsotaan kuljetettavan T1-menettelyssä. Jos tavarat on kuitenkin kuljetettava T2-menettelyssä yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan määräysten mukaisesti, lähtötoimipaikka merkitsee CIM-rahtikirjan 3 kappaleeseen maininnan siitä, että tavarat, joihin kyseinen asiakirja liittyy, kuljetetaan T2-menettelyssä; tässä tapauksessa lähtötoimipaikka merkitsee näkyvästi tapauksen mukaan tunnuksen ”T2” tai ”T2F” ja varustaa tullin merkinnöille varatun kohdan lähtötoimipaikan leimalla ja toimivaltaisen virkailijan allekirjoituksella. Jos tavarat kuljetetaan T1-menettelyssä, tunnusta ”T1” ei saa merkitä kyseiseen asiakirjaan.

6.   Kaikki CIM-rahtikirjan kappaleet palautetaan asianomaiselle.

7.   Kukin EFTA-maa voi määrätä, että T1-menettelyssä kuljetettavat tavarat voidaan kuljettaa kyseisessä menettelyssä tarvitsematta esittää lähtötoimipaikassa CIM-rahtikirjaa.

8.   Edellä 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta määräaseman tullitoimipaikka toimii määrätoimipaikkana. Jos tavarat kuitenkin luovutetaan vapaaseen liikkeeseen tai asetetaan johonkin muuhun tullimenettelyyn väliasemalla, tästä asemasta vastaava toimipaikka toimii määrätoimipaikkana. Jos tavarat kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta 4 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti, määrätoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuutta.

1.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tavarat kuljetetaan yhteisön yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, sen maan rautatieyhtiön, jolle määrätoimipaikka kuuluu, on palautettava määrätoimipaikalle CIM-rahtikirjan 2 ja 3 kappale.

2.   Määrätoimipaikka palauttaa viipymättä rautatieyhtiölle 2 kappaleen vahvistusmerkinnällään varustettuna ja säilyttää 3 kappaleen.

1.   Jos kuljetus alkaa sopimuspuolten alueella ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueen ulkopuolella, sovelletaan 73 ja 74 artiklan määräyksiä.

2.   Sen raja-aseman tullitoimipaikka, jonka kautta tavarat poistuvat sopimuspuolten alueelta, toimii määrätoimipaikkana.

3.   Määrätoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

1.   Jos kuljetus alkaa sopimuspuolten alueen ulkopuolella ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueella, sen raja-aseman tullitoimipaikka, jonka kautta tavarat saapuvat sopimuspuolten alueelle, toimii lähtötoimipaikkana.

Lähtötoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

2.   Määräaseman tullitoimipaikka toimii määrätoimipaikkana. Jos tavarat kuitenkin luovutetaan vapaaseen liikkeeseen tai asetetaan johonkin muuhun tullimenettelyyn väliasemalla, tästä asemasta vastaava toimipaikka toimii määrätoimipaikkana.

Edellä 75 artiklassa määrätyt muodollisuudet on suoritettava määrätoimipaikassa.

1.   Jos kuljetus alkaa ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueen ulkopuolella, lähtötoimipaikkana toimii 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimipaikka ja määrätoimipaikkana 76 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimipaikka.

2.   Lähtö- ja määrätoimipaikoissa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

1.   Kuljetusyrityksen on annettava jokaisessa maassa tarkastusta varten toimivaltaisten viranomaisten käyttöön yhden tai useamman kansallisen edustajansa välityksellä yhdessä tai useammassa tilitysyksikössään tai yhden tai useamman kansallisen edustajansa tilitysyksikössä kyseisten yksikköjen kirjanpito.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä kuljetusyrityksen tai sen yhden tai useamman kansallisen edustajan on toimitettava niille viipymättä kaikki jo päättyneitä tai parhaillaan tapahtuvia kuljetuksia koskevat asiakirjat, kirjanpito tai tiedot, joiden tutkimista viranomaiset pitävät tarpeellisena.

3.   Jos 82 artiklan mukaisesti TR-siirtoilmoitusta käytetään passitusilmoituksena, kuljetusyrityksen tai sen yhden tai useamman kansallisen edustajan on ilmoitettava:

1.   Jonkin maan kuljetusyrityksen hyväksymien, 80 artiklassa tarkoitettujen tavarakuljetusten osalta passituksesta vastaavana toimii tämän maan rautatieyhtiö.

2.   Kolmannen maan kuljetusyrityksen hyväksymien, 80 artiklassa tarkoitettujen tavarakuljetusten osalta passituksesta vastaavana toimii sen maan rautatieyhtiö, jonka alueen kautta kuljetus saapuu sopimuspuolten alueelle.

1.   Jos yhteisessä passituksessa tapahtuva kuljetus alkaa ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueella, TR-siirtoilmoitus on esitettävä lähtötoimipaikassa.

2.   Jos tavarat kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, lähtötoimipaikka merkitsee selvästi TR-siirtoilmoituksen 1, 2, 3A ja 3B kappaleeseen tullin käyttöön varattuun kohtaan:

Tunnus ”T2”tai ”T2F” vahvistetaan lähtötoimipaikan leimalla.

3.   Jos tavarat kuljetetaan yhteisöstä EFTA-maassa sijaitsevaan määräpaikkaan, lähtötoimipaikka merkitsee selvästi TR-siirtoilmoituksen 1, 2, 3A ja 3B kappaleeseen tullin käyttöön varattuun kohtaan tunnuksen ”T1”, jos tavaroita kuljetetaan T1-menettelyssä.

4.   Lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, tavarat, jotka kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, ja tavarat, jotka kuljetetaan yhteisöstä EFTA-maassa sijaitsevaan määräpaikkaan, asetetaan yhteisön kunkin jäsenvaltion vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti T2-menettelyyn koko kuljetuksen ajaksi tarvitsematta esittää lähtötoimipaikassa tavaroihin liittyvää TR-siirtoilmoitusta. Jos tavarat kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, 86 artiklassa tarkoitettuja lipukkeita ei tarvitse kiinnittää.

5.   Tavaroita, joiden kuljetus alkaa EFTA-maassa, katsotaan kuljetettavan T1-menettelyssä. Jos tavarat on kuitenkin kuljetettava T2-menettelyssä yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan määräysten mukaisesti, lähtötoimipaikka merkitsee TR-siirtoilmoituksen 3A kappaleeseen maininnan siitä, että tavarat, joihin kyseinen asiakirja liittyy, kuljetetaan T2-menettelyssä; tässä tapauksessa lähtötoimipaikka merkitsee näkyvästi tapauksen mukaan tunnuksen ”T2” tai ”T2F” ja varustaa tullin merkinnöille varatun kohdan lähtötoimipaikan leimalla ja toimivaltaisen virkailijan allekirjoituksella. Jos tavarat kuljetetaan T1-menettelyssä, tunnusta ”T1” ei saa merkitä kyseiseen asiakirjaan.

6.   Jos TR-siirtoilmoitus koskee samanaikaisesti kontteja, joissa kuljetetaan T1-menettelyssä olevia tavaroita, ja kontteja, joissa kuljetetaan T2-menettelyssä olevia tavaroita, lähtötoimipaikka merkitsee TR-siirtoilmoituksen 1, 2, 3A ja 3B kappaleeseen tullin merkinnöille varattuun kohtaan yhtä tai useampaa konttia koskevat erilliset viitteet sen sisältämien tavaralajien mukaisesti ja vastaavasti tunnuksen ”T1” ja ”T2” tai ”T2F” viittaamaan asianomaiseen yhteen tai useampaan konttiin.

7.   Jos 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa käytetään suurkonttiluetteloja, T1-menettelyssä kuljetettavia tavaroita sisältäville suurkonteille on laadittava erilliset luettelot ja niihin on viitattava mainitsemalla TR-siirtoilmoituksen 1, 2, 3A ja 3B kappaleen tullin merkinnöille varatussa kohdassa yhden tai useamman suurkonttiluettelon järjestysnumero. Tunnus ”T1” on merkittävä yhden tai useamman luettelon järjestysnumeron viereen.

8.   Kaikki TR-siirtoilmoituksen kappaleet palautetaan asianomaiselle.

9.   Kukin EFTA-maa voi määrätä, että T1-menettelyssä kuljetettavat tavarat voidaan kuljettaa kyseisessä menettelyssä tarvitsematta esittää lähtötoimipaikassa TR-siirtoilmoitusta.

10.   Edellä 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta TR-siirtoilmoitus on esitettävä määrätoimipaikassa, jossa tavarat ilmoitetaan luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen tai asetettaviksi muuhun tullimenettelyyn.

Jos tavarat kuljetetaan yhteisössä yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta 4 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti, määrätoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

1.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tavarat kuljetetaan yhteisön yhdestä paikasta toiseen paikkaan yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta, kuljetusyrityksen on palautettava määrätoimipaikalle TR-siirtoilmoituksen 1, 2 ja 3A kappale.

2.   Määrätoimipaikka palauttaa kuljetusyritykselle viipymättä vahvistusmerkinnöillään varustettuina 1 ja 2 kappaleen ja säilyttää 3A kappaleen.

1.   Jos kuljetus alkaa sopimuspuolten alueella ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueen ulkopuolella, sovelletaan 88 artiklan 1–9 kohdan ja 89 artiklan määräyksiä.

2.   Sen raja-aseman tullitoimipaikka, jonka kautta tavarat poistuvat sopimuspuolten alueelta, toimii määrätoimipaikkana.

3.   Määrätoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

1.   Jos kuljetus alkaa sopimuspuolten alueen ulkopuolella ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueella, sen raja-aseman tullitoimipaikka, jonka kautta tavarat saapuvat sopimuspuolten alueelle, toimii lähtötoimipaikkana. Lähtötoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

2.   Toimipaikka, jossa tavarat esitetään, toimii määrätoimipaikkana.

Edellä 90 artiklassa määrätyt muodollisuudet on suoritettava määrätoimipaikassa.

1.   Jos kuljetus alkaa ja sen on määrä päättyä sopimuspuolten alueen ulkopuolella, lähtötoimipaikkana toimii 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimipaikka ja määrätoimipaikkana 91 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimipaikka.

2.   Lähtö- ja määrätoimipaikoissa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

1.   Tämän liitteen 22 artiklan 5 kohtaa ja tämän liitteen lisäyksessä V olevaa 24 kohtaa sovelletaan tavaraluetteloihin, jotka mahdollisesti liitetään CIM-rahtikirjaan tai TR-siirtoilmoitukseen. Näiden luettelojen lukumäärä ilmoitetaan asianomaisen CIM-rahtikirjan tai TR-siirtoilmoituksen kohdassa, joka on varattu liiteasiakirjojen mainitsemiseen.

Tavaraluetteloon on lisäksi merkittävä sen vaunun numero, johon CIM-rahtikirja liittyy, tai tapauksen mukaan tavaroiden kuljetukseen käytetyn kontin numero.

2.   Sopimuspuolten alueella alkavissa kuljetuksissa, jotka koskevat samanaikaisesti T1- ja T2-menettelyssä kuljetettavia tavaroita, on laadittava erilliset tavaraluettelot; jos tavarat kuljetetaan suurkontteja käyttäen TR-siirtoilmoituksilla, erilliset tavaraluettelot on laadittava jokaista sellaista suurkonttia varten, jossa kuljetetaan kahteen eri tavararyhmään kuuluvia tavaroita.

Näiden kahden tavararyhmän perusteella laadittujen tavaraluettelojen järjestysnumerot on merkittävä tapauksen mukaan joko CIM-rahtikirjan tai TR-siirtoilmoituksen tavaran kuvausta varten varattuun kohtaan.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja 67–96 artiklassa määrättyjen menettelyjen soveltamiseksi CIM-rahtikirjaan tai TR-siirtoilmoitukseen liitetyt tavaraluettelot muodostavat niiden erottamattoman osan, ja niillä on sama oikeusvaikutus.

Tällaisten tavaraluettelojen alkuperäiskappaleessa on oltava lähettävän aseman vahvistusmerkintä.

1.   Edellä 67–95 artiklan määräykset eivät estä II osastossa määriteltyjen menettelyjen käyttöä; sovelletaan kuitenkin 69 ja 71 tai 83 ja 86 artiklan määräyksiä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa CIM-rahtikirjaa tai TR-siirtoilmoitusta laadittaessa on merkittävä selvästi maininta käytettävästä yhdestä tai useammasta passitusilmoituksesta näiden asiakirjojen liitteitä koskeville tiedoille varattuun kohtaan.

Tässä maininnassa on ilmoitettava kunkin käytettävän asiakirjan laji, antotoimipaikka, päiväys ja kirjaamisnumero.

CIM-rahtikirjan 2 kappaleessa tai TR-siirtoilmoituksen 1 ja 2 kappaleessa on lisäksi oltava sen rautatieyhtiön vahvistusmerkintä, jolle asianomaiseen yhteiseen passitukseen liittyvä viimeinen rautatieasema kuuluu. Tämän rautatieyhtiön on tehtävä vahvistusmerkintänsä varmistuttuaan siitä, että mainittu yksi tai useampi passitusasiakirja koskee kyseistä tavarakuljetusta.

Jos 1 kohdassa ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu yhteinen passitus päättyy EFTA-maassa, tämä maa voi määrätä, että CIM-rahtikirjan 2 kappale tai TR-siirtoilmoituksen 1 ja 2 kappale on esitettävä siinä tullitoimipaikassa, jolle asianomaiseen yhteiseen passitukseen liittyvä viimeinen rautatieasema kuuluu. Tämän tullitoimipaikan on tehtävä vahvistusmerkintänsä varmistuttuaan siitä, että mainittu yksi tai useampi passitusasiakirja koskee kyseistä tavarakuljetusta.

3.   Jos yhteinen passitus tapahtuu TR-siirtoilmoituksella 80–94 artiklan määräysten mukaisesti, tämän passituksen yhteydessä käytettävä CIM-rahtikirja jätetään 67–79 artiklan ja 96 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. CIM-rahtikirjassa on oltava selvästi maininta TR-siirtoilmoituksesta liitteitä koskeville tiedoille varatussa kohdassa. Siinä on oltava maininta ”TR-siirtoilmoitus”, jota seuraa sarjanumero.

4.   Jos rautatieyhtiöt ottavat suorittaakseen rautatieasemalla yhdellä tai useammalla passitusilmoituksella tapahtuvan tavaroiden yhdistetyn maantie-rautatiekuljetuksen II osastossa määritellyn menettelyn mukaisesti, ja kyseiset tavarat lastataan rautatievaunuihin, rautatieyhtiöt sitoutuvat vastaamaan tullien ja muiden maksujen suorittamisesta, jos rikkomisia tai sääntöjenvastaisuuksia tapahtuu rautatiekuljetuksen aikana, jos maassa, jossa rikkominen tai sääntöjenvastaisuus on tapahtunut tai sen katsotaan tapahtuneen, ei ole voimassa olevaa vakuutta ja jos ei ole mahdollista kantaa kyseisiä määriä passituksesta vastaavalta.

1.   Jos on myönnetty vapautus passitusilmoituksen esittämisestä lähtötoimipaikassa tavaroista, jotka on määrä lähettää CIM-rahtikirjalla tai TR-siirtoilmoituksella 67–96 artiklan määräysten mukaisesti, toimivaltaiset viranomaiset määrittävät tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että CIM-rahtikirjan 1, 2 ja 3 kappaleeseen tai TR-siirtoilmoituksen 1, 2, 3A ja 3B kappaleeseen merkitään tunnus ”T1”, ”T2” tai ”T2F” tapauksen mukaan.

2.   Jos 67–96 artiklan määräysten mukaisesti kuljetettavat tavarat on tarkoitettu valtuutetulle vastaanottajalle, toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä, että 64 artiklan 2 kohdan ja 66 artiklan 1 kohdan a alakohdan määräyksistä poiketen rautatieyhtiön tai kuljetusyrityksen on palautettava CIM-rahtikirjan 2 ja 3 kappale tai TR-siirtoilmoituksen 1, 2 ja 3A kappale suoraan määrätoimipaikkaan.

1.   Lentoyhtiölle voidaan antaa lupa käyttää passitusilmoituksena lentoliikenteen manifestia, jos manifestin sisältö on kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan yleissopimuksen liitteen 9 lisäyksessä 3 olevan mallin mukainen (yksinkertaistettu menettely — 1 taso).

Luvassa mainitaan manifestin muoto sekä yhteisten passitusten lähtö- ja määrälentoasemat. Lentoyhtiön on annettava luvan oikeaksi todistettu jäljennös kunkin asianomaisen lentoaseman toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jos tavarakuljetus koskee samanaikaisesti tavaroita, jotka on määrä kuljettaa T1-menettelyssä, ja tavaroita, jotka on määrä kuljettaa T2-menettelyssä, nämä tavarat on mainittava erillisissä manifesteissa.

3.   Manifestissa on oltava lentoyhtiön päiväämä ja allekirjoittama merkintä, jossa on tunnus:

4.   Manifestissa on myös oltava seuraavat tiedot:

sekä jokaisen manifestiin merkityn lähetyksen osalta:

Jos tavarat lähetetään yhteislähetyksenä, niiden kuvaus korvataan tarvittaessa maininnalla ”yhteislähetys” mahdollisesti lyhennetyssä muodossa. Tällöin manifestissa tarkoitettuja lähetyksiä koskeviin lentorahtikirjoihin on sisällyttävä tavaroiden tavanomainen kauppanimitys, johon sisältyvät tarvittavat tiedot niiden tunnistamiseksi.

5.   Manifesti on esitettävä vähintään kahtena kappaleena lähtölentoaseman toimivaltaisille viranomaisille, jotka säilyttävät yhden kappaleen.

Mainitut viranomaiset voivat vaatia tarkastusta varten nähtäväksi kaikki lentorahtikirjat, jotka liittyvät manifestissa mainittuihin lähetyksiin.

6.   Manifestista on esitettävä yksi kappale määrälentoaseman toimivaltaisille viranomaisille, jotka säilyttävät sen.

Määrälentoaseman toimivaltaiset viranomaiset voivat myös vaatia tarkastusta varten nähtäväksi manifestit ja lentorahtikirjat, jotka liittyvät lentoasemalla purettuihin tavaroihin.

7.   Kunkin määrälentoaseman toimivaltaiset viranomaiset lähettävät kuukausittain kunkin lähtölentoaseman toimivaltaisille viranomaisille vahvistamansa lentoyhtiöiden laatiman luettelon manifesteista, jotka on esitetty niille edeltävän kuukauden aikana.

Mainitussa luettelossa on kunkin manifestin kuvauksessa mainittava seuraavat tiedot:

Luvassa voidaan myös valtuuttaa lentoyhtiöt antamaan itse ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

Jos mainitussa luettelossa olevissa manifestien tiedoissa havaitaan sääntöjenvastaisuuksia, määrälentoaseman toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat asiasta lähtölentoaseman toimivaltaisille viranomaisille ja luvan antaneelle viranomaiselle mainiten erityisesti niiden tavaroiden lentorahtikirjat, joiden osalta sääntöjenvastaisuuksia on ilmennyt.

1.   Lentoyhtiölle voidaan antaa lupa käyttää passitusilmoituksena sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän välityksellä lähetettyä manifestia, jos yhtiön lentojen lukumäärä maiden välillä on huomattava (yksinkertaistettu menettely — 2 taso).

Poiketen siitä, mitä 45 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään, lentoyhtiön ei tarvitse olla sijoittautunut jonkin sopimuspuolen alueelle, jos yhtiöllä on siellä alueellinen toimipiste.

2.   Vastaanotettuaan lupahakemuksen toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat hakemuksesta niiden maiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden alueella sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän avulla toisiinsa yhteydessä olevat lähtö- ja määrälentoasemat sijaitsevat.

Jollei huomautuksia ole vastaanotettu 60 päivän kuluessa ilmoituspäivästä, toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan.

Lupa on voimassa kaikissa asianomaisissa maissa, ja sitä sovelletaan ainoastaan siinä tarkoitettujen lentoasemien välillä tapahtuviin yhteisiin passituksiin.

3.   Yksinkertaistettua menettelyä sovelletaan seuraavasti:

4.   Rajoittamatta II osaston VI luvun ja IV osaston määräysten soveltamista:

1.   Jos yhteistä passitusmenettelyä käytetään tavaroiden kuljetukseen putkijohdoissa, tähän menettelyyn liittyviä muodollisuuksia mukautetaan 2–5 kohdan määräysten mukaisesti.

2.   Putkijohdoissa kuljetettavia tavaroita pidetään yhteiseen passitusmenettelyyn asetettuina, kun:

Näiden tavaroiden yhteisöasema on vahvistettava tarvittaessa liitteessä II olevien määräysten mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta passituksesta vastaavana toimii siihen maahan sijoittautunut putkijohtojen käyttäjä, jonka kautta tavarat saapuvat jonkun sopimuspuolen alueelle, tai siihen maahan sijoittautunut putkijohtojen käyttäjä, jossa kuljetus alkaa.

4.   Sovellettaessa 4 artiklan 2 kohtaa kuljettajana pidetään siihen maahan sijoittautunutta putkijohtojen käyttäjää, jonka alueen kautta tavaraa kuljetetaan putkijohdoissa.

5.   Yhteinen passitusmenettely päättyy, kun putkijohdoissa kuljetettu tavara saapuu vastaanottajan laitoksiin tai jakeluverkkoon ja kun se on merkitty tämän kirjanpitoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan soveltamista.

6.   Jos kahden sopimuspuolen välillä putkijohdoissa kuljetettavaa tavaraa, jota pidetään 2 kohdan määräysten mukaisesti yhteiseen passitusmenettelyyn asetettuna, kuljetetaan sellaisen sopimuspuolen alueen kautta, jossa kyseistä menettelyä ei käytetä putkijohdoissa tapahtuviin kuljetuksiin, kyseisen menettelyn soveltaminen keskeytetään tämän alueen kautta tapahtuvan kuljetuksen ajaksi.

7.   Jos tavaraa kuljetetaan putkijohdoissa sellaisen sopimuspuolen alueelta, jolla yhteistä passitusmenettelyä ei käytetä putkijohdoissa tapahtuviin kuljetuksiin, sellaisen sopimuspuolen alueelle, jolla tätä menettelyä käytetään, menettelyn katsotaan alkavan, kun tavara saapuu viimeksi mainitun sopimuspuolen alueelle.

8.   Jos tavaraa kuljetetaan putkijohdoissa sellaisen sopimuspuolen alueelta, jolla yhteistä passitusmenettelyä käytetään putkijohdoissa tapahtuviin kuljetuksiin, sellaisen sopimuspuolen alueelle, jolla tätä menettelyä ei käytetä, mainitun menettelyn katsotaan päättyvän, kun tavara poistuu menettelyä käyttävän sopimuspuolen alueelta.

9.   Tavaroiden kuljetuksesta vastaavien yritysten on pidettävä kirjanpitonsa toimivaltaisten viranomaisten saatavilla tässä artiklassa tarkoitetun yhteisen passituksen yhteydessä tarpeellisina pidettyjä tarkastuksia varten.

1.   Edellä 3 artiklan l alakohdassa tarkoitettu velka syntyy:

Laiminlyönnit, jotka eivät tosiasiallisesti vaikuta menettelyn toimintaan, eivät kuitenkaan aiheuta velan syntymistä edellyttäen, että:

Sopimuspuolet voivat yksilöidä tilanteet, joihin toista alakohtaa voidaan soveltaa.

2.   Velka syntyy:

3.   Yhteiseen passitusmenettelyyn asetetun tavaran osalta ei katsota syntyvän velkaa, jos asianomainen henkilö näyttää toteen, että 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaroiden yhteiseen passitusmenettelyyn asettamisesta johtuvien velvollisuuksien täyttämättä jättäminen aiheutuu mainitun tavaran täydellisestä tuhoutumisesta tai lopullisesta menettämisestä, joka on ollut seurauksena tavaroiden luonteesta johtuvasta syystä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, ylivoimaisesta esteestä tai toimivaltaisten viranomaisten antamasta luvasta.

Tavaran lopullisella menettämisellä tarkoitetaan, ettei sitä voida enää käyttää.

1.   Edellä 114 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa velallisina ovat:

2.   Edellä 114 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa velallisena on henkilö, jonka tapauksen mukaan on joko täytettävä velvollisuudet, jotka johtuvat tavaran asettamisesta yhteiseen passitusmenettelyyn, tai täytettävä tavaran tähän menettelyyn asettamista koskevat edellytykset.

3.   Jos yhtä velkaa kohti on useita velallisia, nämä ovat velasta vastuussa yhteisvastuullisesti.

1.   Velka syntyy:

2.   Jäljempänä 117 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ovat sen maan viranomaisia, jossa velka on syntynyt tai sen katsotaan syntyneen tämän artiklan mukaisesti.

1.   Toimivaltaiset viranomaiset aloittavat velan kantamisen heti, kun ne voivat:

2.   Tätä tarkoitusta varten ja jollei velan vanhentumisajasta muuta johdu, kyseiset viranomaiset ilmoittavat velan määrän velalliselle sopimuspuolten voimassa olevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja määräaikojen kuluessa.

3.   Velallisen on maksettava 2 kohdan mukaisesti tiedoksi annettu velan määrä sopimuspuolten voimassa olevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja määräaikojen kuluessa.

4.   Jos velan kantamisen aloittamisen jälkeen 116 artiklan mukaisesti määritetyille toimivaltaisille viranomaisille, jäljempänä ’pyynnön esittäneet viranomaiset’, esitetään millä tahansa keinoin todisteet paikasta, jossa velan aiheuttavat tosiseikat ovat ilmenneet, ja jos paikka sijaitsee muun sopimuspuolen alueella, kyseiset viranomaiset lähettävät viipymättä kyseisen paikan suhteen toimivaltaisille viranomaisille, jäljempänä ’pyynnön vastaanottaneet viranomaiset’, kaikki tarvittavat asiakirjat, mukaan luettuna oikeaksi todistetun jäljennöksen todisteista.

Pyynnön vastaanottaneet viranomaiset ilmoittavat asiakirjojen vastaanottamisesta ja siitä, ovatko ne toimivaltaiset velan kantamiseen. Jolleivät pyynnön vastaanottaneet viranomaiset vastaa kolmen kuukauden kuluessa, pyynnön esittäneet viranomaiset jatkavat viipymättä aloittamaansa velan kantamista.

5.   Jos pyynnön vastaanottaneet viranomaiset ovat toimivaltaisia, niiden on aloitettava velan kantaminen, tarvittaessa myös kun se on aiheellista edellisessä kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden ajanjakson jälkeen, ja ilmoitettava asiasta välittömästi pyynnön esittäneille viranomaisille.

Pyynnön esittäneiden viranomaisten aloittama velan kantamismenettely, jota ei ole saatettu päätökseen, keskeytetään, kun pyynnön vastaanottaneet viranomaiset ilmoittavat näille päätöksestään kantaa velan.

Kun pyynnön vastaanottaneet viranomaiset ovat antaneet todisteet velan kantamisesta, pyynnön esittäneet viranomaiset joko palauttavat jo kannetut määrät tai peruuttavat velan kantamismenettelyn.

1.   Jollei 4 kohdan soveltamisesta muuta johdu, takaajan velvollisuudet ovat voimassa niin kauan, kun velan määrä on mahdollisesti kannettavissa.

2.   Jos menettelyä ei ole päätetty, lähtömaan toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun tavarat olisi pitänyt esittää määrätoimipaikassa, ettei menettelyä ole päätetty.

3.   Jos menettelyä ei ole päätetty, 116 artiklan mukaisesti määritettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kolmen vuoden kuluessa passitusilmoituksen hyväksymisestä takaajalle, että tämä on tai saattaa olla velvollinen maksamaan ne määrät, joista tämä on vastuussa kyseisen yhteisen passituksen osalta. Ilmoituksessa on mainittava passituksen viitenumero ja passitusilmoituksen päivämäärä, lähtötoimipaikan nimi, passituksesta vastaavan nimi ja passitukseen liittyvä määrä.

4.   Takaaja vapautuu velvollisuuksistaan, jos tälle ei ole annettu jompaakumpaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista ilmoituksista ennen määräajan päättymistä.

5.   Jos jompikumpi mainituista ilmoituksista on lähetetty, takaajalle ilmoitetaan velan kantamisesta tai menettelyn päättämisestä.

1.   Tavaroiden yhteisöasema voidaan todistaa tämän osaston mukaisesti ainoastaan, jos tavarat, joita todisteet koskevat, kuljetetaan suoraan yhden sopimuspuolen alueelta toisen sopimuspuolen alueelle.

Tavaroita pidetään suoraan yhden sopimuspuolen alueelta toisen sopimuspuolen alueelle kuljetettavina, jos:

2.   Tätä osastoa ei sovelleta tavaroihin:

3.   Tätä osastoa sovelletaan myös postilähetyksiin (mukaan luettuina postipaketit), jotka lähetetään yhden sopimuspuolen postitoimipaikasta toisen sopimuspuolen postitoimipaikkaan.

1.   Kun tavaraa ei kuljeteta T2-menettelyssä, sen yhteisöasema voidaan todistaa käyttämällä yhtä tässä luvussa tarkoitetuista asiakirjoista.

2.   Tavaroiden yhteisöaseman todistava asiakirja voidaan antaa jälkikäteen edellyttäen, että asiakirjan antamisen edellytykset täyttyvät. Tällöin siihen merkitään punaisella seuraava maininta:

1.   Tavaroiden yhteisöasema on todistettava jäljempänä esitettyjen edellytysten mukaisesti esittämällä T2L-asiakirja.

2.   T2L-asiakirjalla tarkoitetaan kaikkia asiakirjoja, joissa on tunnus ”T2L” tai ”T2LF”.

1.   T2L-asiakirja on laadittava SAD-yleissopimuksessa olevan jonkin mallin mukaiselle lomakkeelle.

2.   Lomaketta voidaan tarvittaessa täydentää SAD-yleissopimuksessa olevien mallien mukaisella yhdellä tai useammalla lisälomakkeella, joka on T2L-asiakirjan erottamaton osa.

3.   Liitteessä III olevan mallin mukaisia tavaraluetteloita voidaan lisälomakkeiden sijasta käyttää T2L-asiakirjan kuvaavana osana, ja ne ovat asiakirjan erottamaton osa.

4.   Edellä 1–3 kohdassa tarkoitetut lomakkeet on laadittava liitteen III mukaisesti. Ne on painettava ja laadittava jollakin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä sopimuspuolten virallisella kielellä.

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa liitteessä I olevassa 45 artiklassa määrätyt edellytykset täyttävälle henkilölle luvan käyttää tavaraluetteloina luetteloja, jotka eivät vastaa kaikkia liitteessä III määrättyjä edellytyksiä.

2.   Tällaisten luettelojen käyttöön voidaan antaa lupa ainoastaan, jos:

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuina tavaraluetteloina voidaan sallia käytettävän myös lähetys/vientimuodollisuuksien suorittamista varten laadittuja kuvailevia luetteloja, vaikka kyseisiä luetteloja antaisivatkin yritykset, joiden kirjanpito ei perustu yhtenäistettyyn sähköiseen tai automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään.

1.   T2L-asiakirja on laadittava yhtenä kappaleena, jollei 19 artiklan määräyksistä muuta johdu.

2.   Toimivaltainen toimipaikka vahvistaa asianomaisen pyynnöstä T2L-asiakirjan ja tarvittaessa käytettävän yhden tai useamman lisälomakkeen taikka tavaraluettelon. Vahvistettaessa on kyseisten asiakirjojen kohtaan C ”Lähtötoimipaikka” mahdollisuuksien mukaan merkittävä seuraavat maininnat:

Asiakirjat annetaan asianomaiselle heti, kun tavaroiden määrämaahan lähettämistä koskevat muodollisuudet on suoritettu.

1.   Tavaroiden yhteisöasema on todistettava jäljempänä esitettyjen edellytysten mukaisesti esittämällä kyseisiä tavaroita koskeva kauppalasku tai kuljetusasiakirja.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kauppalaskussa tai kuljetusasiakirjassa on mainittava vähintään lähettäjän/viejän tai asianomaisen, jos tämä ei ole lähettäjä/viejä, nimi ja täydellinen osoite, kollien lukumäärä, laji, merkit ja numerot, tavaran kuvaus sekä bruttopaino kilogrammoina ja tarvittaessa konttien numerot.

Asianomaisen on merkittävä kyseiseen asiakirjaan näkyvällä tavalla tunnus ”T2L” tai ”T2LF” ja sen oheen omakätinen allekirjoituksensa.

3.   Jos muodollisuudet suoritetaan julkisilla tai yksityisillä tietojenkäsittelyjärjestelmillä, toimivaltaiset viranomaiset antavat sitä pyytäville asianomaisille luvan korvata 2 kohdassa tarkoitettu allekirjoitus muulla tunnistamistekniikalla, joka voi perustua koodien käyttöön ja jolla on sama oikeusvaikutus kuin omakätisellä allekirjoituksella.

Lupa myönnetään ainoastaan, jos toimivaltaisten viranomaisten vahvistamat tekniset ja hallinnolliset edellytykset täyttyvät.

4.   Toimivaltaisen toimipaikan on vahvistettava tavaranhaltijan pyynnöstä kauppalasku tai tavaranhaltijan asianmukaisesti täyttämä ja allekirjoittama kuljetusasiakirja. Vahvistukseen on sisällyttävä toimivaltaisen toimipaikan nimi ja leima, kyseisen toimipaikan virkailijan allekirjoitus, vahvistuspäivämäärä ja joko kirjaamisnumero tai mahdollisesti tarvittavan lähetys- tai vienti-ilmoituksen numero.

5.   Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan ainoastaan, jos kauppalasku tai kuljetusasiakirja koskee ainoastaan yhteisötavaroita.

6.   Tätä yleissopimusta sovellettaessa 2–5 kohdassa tarkoitetut edellytykset ja muodolliset vaatimukset täyttävä kauppalasku tai kuljetusasiakirja vastaa T2L-asiakirjaa.

7.   Yleissopimuksen 9 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa sen EFTA-maan tullitoimipaikka, jonka alueelle tavarat ovat saapuneet T2L-asiakirjaa vastaavalla kauppalaskulla tai kuljetusasiakirjalla, voi liittää tavaroista antamaansa T2- tai T2L-asiakirjaan kyseisen kauppalaskun tai kuljetusasiakirjan oikeaksi todistetun jäljennöksen tai valokopion.

1.   Tavaroiden yhteisöasema on todistettava jäljempänä esitettyjen edellytysten mukaisesti esittämällä meriliikenneyhtiön kyseisiä tavaroita koskeva manifesti.

2.   Manifestissa on ilmoitettava vähintään seuraavat tiedot:

Manifestissa on jokaisesta lähetyksestä lisäksi oltava:

3.   Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat meriliikenneyhtiön pyynnöstä meriliikenneyhtiön asianmukaisesti täyttämän ja allekirjoittaman manifestin. Vahvistukseen on sisällyttävä toimivaltaisen toimipaikan nimi ja leima, kyseisen toimipaikan virkailijan allekirjoitus ja vahvistuspäivämäärä.

1.   Jos tavaroita kuljetetaan TIR-carnet'lla jossakin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai ATA-carnet'lla, tavaranhaltija voi — todistaakseen tavaroiden yhteisöaseman ja jollei 2 artiklan määräyksistä muuta johdu — merkitä käytettävän carnet'n kaikille kyseisille lehdille tavaran kuvaukselle varattuun kohtaan selvästi havaittavalla tavalla tunnuksen ”T2L” tai ”T2LF” ja oman allekirjoituksensa ennen carnet'n esittämistä lähtötoimipaikassa vahvistamista varten. Tunnus ”T2L” tai ”T2LF” on vahvistettava kaikilla lehdillä, joille se on merkitty, lähtötoimipaikan leimalla ja toimivaltaisen virkailijan allekirjoituksella.

2.   Jos TIR- tai ATA-carnet koskee sekä yhteisötavaroita että muita kuin yhteisötavaroita, nämä kaksi tavararyhmää on merkittävä erillisinä ja tunnus ”T2L” tai ”T2LF” on merkittävä siten, että se koskee selvästi ainoastaan yhteisötavaroita.

1.   Kunkin maan toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa liitteessä I olevassa 45 artiklassa määrätyt edellytykset täyttävälle henkilölle, jäljempänä ’valtuutettu lähettäjä’, joka aikoo todistaa tavaroiden yhteisöaseman 6 artiklan mukaisesti T2L-asiakirjalla tai jollakin 9–11 artiklassa määrätyllä asiakirjalla, jäljempänä ’kaupalliset asiakirjat’, luvan käyttää näitä asiakirjoja tarvitsematta esittää niitä toimivaltaisen toimipaikan vahvistettaviksi.

2.   Liitteessä I olevan 46–51 artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdassa tarkoitettuun lupaan.

1.   Luvassa määrätään, että kyseisten kaupallisten asiakirjojen etupuolelle tai T2L-asiakirjan laatimisessa käytettävien lomakkeiden ja tapauksen mukaan yhden tai useamman lisälomakkeen etupuolella olevaan kohtaan C ”Lähtötoimipaikka” merkitään:

2.   Valtuutetun lähettäjän on toteutettava tarvittavat toimenpiteet erikoisleimasinten tai lomakkeiden, joissa on lähtötoimipaikan leima tai erikoisleimasimella tehty leima, turvallisen säilytyksen varmistamiseksi.

Valtuutettu lähettäjä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille edellisen alakohdan mukaiset turvatoimenpiteet.

3.   Jos lähtötoimipaikan leimalla tai erikoisleimalla etukäteen leimattuja lomakkeita käytetään väärin, valtuutettu lähettäjä on vastuussa tullien ja muiden maksujen maksamisesta tietyssä maassa näillä lomakkeilla kuljetettavien tavaroiden osalta, ellei tämä voi osoittaa luvan antaneita toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla toteuttaneensa 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraamuksia koskevien toimenpiteiden soveltamista.

4.   Valtuutetun lähettäjän on täytettävä ja allekirjoitettava lomake viimeistään tavaroiden lähetyshetkellä. Valtuutetun lähettäjän on myös merkittävä T2L-asiakirjan kohtaan D ”Lähtötoimipaikan tarkastus” tai käytettävän kaupallisen asiakirjan selvästi havaittavaan kohtaan toimivaltaisen toimipaikan nimi, asiakirjan laatimispäivämäärä ja seuraava maininta:

1.   Valtuutetulle lähettäjälle voidaan antaa lupa olla allekirjoittamatta käytettäviä T2L-asiakirjoja tai kaupallisia asiakirjoja, joissa on liitteen III lisäyksessä B9 tarkoitettu erikoisleima ja jotka on laadittu yhtenäistetyllä sähköisellä tai automaattisella tietojenkäsittelyjärjestelmällä. Tällaisen luvan edellytyksenä on, että valtuutettu lähettäjä on etukäteen antanut kyseisille viranomaisille kirjallisen sitoumuksen siitä, että tämä vastaa kaikkien erikoisleimalla varustettujen T2L-asiakirjojen tai kaupallisten asiakirjojen antamisen oikeudellisista seurauksista.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti laadituissa T2L-asiakirjoissa tai kaupallisissa asiakirjoissa on oltava valtuutetun lähettäjän allekirjoitusta varten varatussa kohdassa seuraava maininta:

1.   Kunkin maan toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa meriliikenneyhtiöille luvan laatia manifestin, jolla todistetaan tavaroiden yhteisöasema, vasta viimeistään aluksen lähtöpäivää seuraavana päivänä ja joka tapauksessa ennen aluksen saapumista määräsatamaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa voidaan antaa ainoastaan meriliikenneyhtiöille:

3.   Vastaanotettuaan hakemuksen sen maan toimivaltaiset viranomaiset, jonka alueelle meriliikenneyhtiö on sijoittautunut, ilmoittavat hakemuksesta niiden muiden maiden viranomaisille, joiden alueilla lähtö- ja määräsatama sijaitsevat.

Jos mitään huomautuksia ei ole vastaanotettu 60 päivän kuluessa ilmoituspäivästä, toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan 4 kohdassa kuvatun yksinkertaistetun menettelyn käyttämiseen.

Lupa on voimassa asianomaisissa maissa, ja sitä sovelletaan ainoastaan luvassa tarkoitettujen satamien välillä suoritettaviin passituksiin.

4.   Yksinkertaistettua menettelyä sovelletaan seuraavasti:

5.   Rajoittamatta liitteessä I olevan IV osaston määräysten soveltamista:

1.   Tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen euroina ilmaistujen määrien vasta-arvo kansallisina valuuttoina lasketaan käyttämällä muuntokurssia, joka on voimassa lokakuun ensimmäisenä työpäivänä, ja sitä sovelletaan seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

Jos jollekin kansalliselle valuutalle ei ole saatavissa muuntokurssia, kyseiseen valuuttaan sovelletaan sen päivän kurssia, jona kurssi on ensimmäisen kerran ilmoitettu lokakuun ensimmäisen työpäivän jälkeen. Jos kurssia ei ole ilmoitettu lokakuun ensimmäisen työpäivän jälkeen, sovelletaan viimeisenä päivänä ennen lokakuun ensimmäistä työpäivää ilmoitettua kurssia.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa euron vasta-arvo on se, joka on voimassa päivänä, jona yhden tai useamman yksittäistä vakuutta koskevan tositteen kattama yhteistä passitusta koskeva ilmoitus kirjataan liitteessä I olevan 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti.”

1.   Lomakkeiden, joille tavaroiden yhteisöaseman todistava asiakirja laaditaan, on oltava SAD-yleissopimuksen liitteen I lisäyksissä 1–4 olevien mallien mukaisia.

2.   Lomakkeen, jolle matkustajien passitusilmoitus tai varamenettelyn yhteydessä käytettävä passitusilmoitus laaditaan, on oltava SAD-yleissopimuksen liitteen I lisäyksessä 1 olevan mallin mukainen.

3.   Lomakkeiden tietojen on jäljennyttävä:

4.   Lomakkeet täytetään ja niitä käytetään:

Molemmissa tapauksissa käytetään tarpeen mukaan lisäysten A2, B1, B3 ja B6 koodeja.

1.   Lomakkeet painetaan SAD-yleissopimuksen liitteessä II olevan 2 artiklan mukaisesti.

2.   Sopimuspuolet voivat painaa lomakkeen vasempaan yläkulmaan omat tunnistemerkkinsä. Ne voivat myös painaa maininnan ”YHTEINEN PASSITUS” maininnan ”YHTEISÖN PASSITUS” sijasta. Toisen sopimuspuolen on hyväksyttävä esitetty lomake, jossa on tällainen merkki tai maininta.

1.   Tavaraluettelon laatimisessa käytettävän lomakkeen on oltava lisäyksessä B4 olevan mallin mukainen. Se on täytettävä lisäyksessä B5 olevan ohjeen mukaisesti.

2.   Tavaraluettelolomakkeessa käytettävän paperin on oltava liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 40 grammaa neliömetriltä, ja sen on oltava vahvuudeltaan sellaista, ettei se repeä eikä rypisty tavanomaisessa käytössä. Asianomaiset voivat valita vapaasti paperin värin.

3.   Lomakkeen koon on oltava 210 × 297 millimetriä, jolloin pituuden osalta hyväksytään enintään -5 ja +8 millimetrin poikkeama.

1.   Liitteessä I olevaa 22 artiklaa sovellettaessa rajanylitysilmoituksen laatimisessa käytettävän lomakkeen on oltava tämän liitteen lisäyksessä B8 olevan mallin mukainen.

2.   Rajanylitysilmoituslomakkeessa käytettävän paperin on oltava liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 40 grammaa neliömetriltä, ja sen on oltava vahvuudeltaan sellaista, ettei se repeä eikä rypisty tavanomaisessa käytössä. Paperin on oltava valkoista.

3.   Koon on oltava 210 × 148 millimetriä.

1.   Tulotodistuksen on oltava lisäyksessä B10 olevan mallin mukainen.

2.   Käytettävän paperin on oltava vahvuudeltaan sellaista, ettei se repeä eikä rypisty tavanomaisessa käytössä. Paperin on oltava valkoista.

3.   Tulotodistuksen koon on oltava 148 x 105 millimetriä.

1.   Yksittäistä vakuutta koskevan todistuksen laatimisessa käytettävän lomakkeen on oltava lisäyksessä C3 olevan mallin mukainen.

2.   Yksittäisen vakuuden todistuslomakkeessa käytettävän paperin on oltava puuhiokkeetonta liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 55 grammaa neliömetriltä. Siinä on oltava punainen aaltomainen painettu taustakuvio, joka tekee kaiken mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuvan väärentämisen selvästi havaittavaksi. Paperin on oltava valkoista.

3.   Koon on oltava 148 × 105 millimetriä.

4.   Yksittäisen vakuuden todistuslomakkeessa on mainittava kirjapainon nimi ja osoite tai siinä on oltava merkki, josta kirjapaino voidaan tunnistaa; lomakkeessa on lisäksi oltava tunnistenumero sen yksilöimiseksi.

5.   Yksittäistä vakuutta koskevassa todistuksessa käytettävästä kielestä päättävät sen maan toimivaltaiset viranomaiset, jolle vakuustoimipaikka kuuluu.

1.   Yleisvakuutta tai vapautusta vakuuden antamisesta koskevan todistuksen, jäljempänä ’todistus’, laatimisessa käytettävien lomakkeiden on oltava lisäyksissä C5 ja C6 olevien mallien mukaisia. Lomakkeet on täytettävä lisäyksessä C7 olevien ohjeiden mukaisesti.

2.   Todistuslomakkeessa käytettävän paperin on oltava valkoista puuhiokkeetonta paperia, joka painaa vähintään 100 grammaa neliömetriltä. Sen etu- ja kääntöpuolella on oltava aaltomainen painettu taustakuvio, joka tekee kaiken mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuvan väärentämisen selvästi havaittavaksi. Kyseisen taustan on oltava:

3.   Koon on oltava 210 × 148 millimetriä.

4.   Sopimuspuolet vastaavat todistuslomakkeiden painamisesta tai painattamisesta. Jokaisessa todistuksessa on oltava järjestysnumero sen yksilöimiseksi.

1.   Lomake on täytettävä kirjoituskoneella tai kirjoittimella taikka vastaavalla menetelmällä. Edellä 7 ja 8 artiklassa tarkoitetut lomakkeet voidaan myös täyttää luettavalla tavalla käsin; käsin täytettäessä lomakkeet on täytettävä musteella painokirjaimin.

2.   Lomake on laadittava jollakin lähtömaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä sopimuspuolten virallisella kielellä. Näitä määräyksiä ei sovelleta yksittäistä vakuutta koskeviin todistuksiin.

3.   Muun maan, jossa lomake on esitettävä, toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa pyytää käännöksen lomakkeesta tämän maan virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

4.   Yleisvakuutta tai vapautusta vakuuden antamisesta koskevassa todistuksessa käytettävästä kielestä päättävät sen maan toimivaltaiset viranomaiset, jolle vakuustoimipaikka kuuluu.

5.   Lomakkeessa ei saa olla raaputtamalla tai päällekirjoittamalla tehtyjä korjauksia. Sen muutokset on tehtävä viivaamalla yli virheelliset tiedot ja lisäämällä tarvittaessa halutut tiedot. Muutosten tekijän on varmennettava näin tehdyt muutokset, ja toimivaltaisten viranomaisten on nimenomaisesti vahvistettava ne.

6.   Jollei toisten sopimuspuolten etukäteen antamasta suostumuksesta muuta johdu, sopimuspuoli voi soveltaa tässä osastossa tarkoitettuihin lomakkeisiin erityisiä toimenpiteitä turvallisuuden lisäämiseksi edellyttäen kuitenkin, että ne eivät vaaranna tämän yleissopimuksen moitteetonta soveltamista.”