02024R1252 — FI — 03.05.2024 — 000.002
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 1252 3.5.2024, s. 1) |
Oikaistu:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1252,
annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024,
puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
1 LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Kohde ja tavoitteet
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yleisen tavoitteen saavuttamiseksi tässä asetuksessa säädetään toimenpiteistä, joilla pyritään
alentamaan sellaisten kriittisiin raaka-aineisiin liittyvien toimitushäiriöiden riskiä, jotka todennäköisesti vääristävät kilpailua ja tuovat hajanaisuutta sisämarkkinoille, erityisesti yksilöimällä strategisia hankkeita, jotka edistävät riippuvuuksien vähentämistä ja tuonnin monipuolistamista, ja tukemalla kyseisiä hankkeita sekä ja toteuttamalla toimia, joilla kannustetaan teknologiseen kehitykseen ja resurssitehokkuuteen, jotta voidaan hillitä kriittisten raaka-aineiden kulutuksen odotettua kasvua unionissa;
parantamaan unionin kykyä seurata ja hallita kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyvää riskiä;
varmistamaan unionin markkinoille saatettujen kriittisten raaka-aineiden ja kriittisiä raaka-aineita sisältävien tuotteiden vapaa liikkuvuus samalla, kun varmistetaan ympäristönsuojelun ja kestävyyden korkea taso muun muassa kehittämällä tällaisten raaka-aineiden ja tuotteiden kiertotaloutta.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
”raaka-aineella” jalostetussa tai jalostamattomassa muodossa olevaa ainetta, jota käytetään tuotantopanoksena väli- tai lopputuotteiden valmistuksessa, lukuun ottamatta pääasiassa elintarvikkeina, rehuina tai polttoaineina käytettäviä aineita;
”raaka-aineiden arvoketjulla” kaikkia toimia ja prosesseja, jotka liittyvät raaka-aineiden etsintään, louhintaan, jalostukseen ja kierrätykseen;
”etsinnällä” kaikkia toimia, joiden tarkoituksena on tunnistaa ja määrittää mineraaliesiintymien ominaisuudet;
”louhinnalla” malmien, mineraalien ja kasvituotteiden tuotantoa niiden alkuperäisestä lähteestä pääasiallisena tuotteena tai sivutuotteena, mukaan lukien mineraaliesiintymistä maan alla, vedenalaisista ja vedessä olevista mineraaliesiintymistä, sekä suolavedestä ja puista;
”unionin louhintakapasiteetilla” strategisia raaka-aineita sisältävien malmien, mineraalien, kasvituotteiden ja rikasteiden unionissa tapahtuvien louhintatoimien vuotuista yhteenlaskettua tuotannon enimmäismäärää, mukaan lukien jalostustoimet, jotka tyypillisesti toteutetaan louhintapaikassa tai sen läheisyydessä;
”mineraaliesiintymillä” mitä tahansa yksittäistä mineraalia tai mineraalien yhdistelmää, joka esiintyy mahdollisesti taloudellisesti merkittävänä massana tai esiintymänä;
”varannoilla” kaikkia mineraaliesiintymiä, joiden louhiminen on taloudellisesti kannattavaa tietyssä markkinatilanteessa;
”jalostuksella” kaikkia fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia prosesseja, jotka liittyvät raaka-aineen muuntamiseen malmeista, mineraaleista, kasvituotteista tai jätteistä puhtaiksi metalleiksi, seoksiksi tai muihin taloudellisesti käyttökelpoisiin muotoihin, mukaan lukien rikastus, erotus, sulatus ja jalostus ja lukuun ottamatta metallin työstämistä ja jatkojalostamista väli- ja lopputuotteiksi;
”unionin jalostuskapasiteetilla” strategisten raaka-aineiden unionissa tapahtuvien jalostustoimien vuotuista yhteenlaskettua tuotannon enimmäismäärää, lukuun ottamatta sellaisia toimia, jotka tyypillisesti toteutetaan louhintapaikassa tai sen läheisyydessä;
”kierrätyksellä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 17 alakohdassa tarkoitettua kierrätystä;
”unionin kierrätyskapasiteetilla” strategisten raaka-aineiden unionissa tapahtuvien, uudelleenkäsittelyn jälkeen toteutettavien kierrätystoimien vuotuista yhteenlaskettua tuotannon enimmäismäärää, mukaan lukien jätteen lajittelu ja esikäsittely sekä sen jalostaminen uusioraaka-aineiksi;
”strategisten raaka-aineiden vuotuisella kulutuksella” unioniin sijoittautuneiden yritysten jalostetussa muodossa käyttämien strategisten raaka-aineiden yhteismäärää, lukuun ottamatta unionin markkinoille saatettuihin väli- tai lopputuotteisiin sisältyviä strategisia raaka-aineita;
”toimitusvarmuuteen liittyvällä riskillä” liitteessä II olevan 2 jakson mukaisesti laskettua toimitusvarmuuteen liittyvää riskiä;
”kriittistä raaka-ainetta koskevalla hankkeella” mitä tahansa kriittisten raaka-aineiden louhinnan, jalostuksen tai kierrätyksen alalla suunniteltua laitosta tai suunniteltua nykyisen laitoksen merkittävää laajentamista tai käyttötarkoituksen muuttamista;
”ostajalla” yritystä, joka on tehnyt ostosopimuksen hankkeen toteuttajan kanssa;
”ostosopimuksella” yrityksen ja hankkeen toteuttajan välistä sopimusta, joka sisältää joko yrityksen sitoumuksen, jonka mukaan se hankkii osuuden tietyssä raaka-ainehankkeessa tiettynä ajanjaksona tuotetuista raaka-aineista, tai hankkeen toteuttajan sitoumuksen, jonka mukaan se tarjoaa kyseiselle yritykselle mahdollisuuden toimia näin;
”hankkeen toteuttajalla” yritystä tai yritysten yhteenliittymää, joka toteuttaa raaka-ainehankkeen;
”lupamenettelyllä” menettelyä, johon sisältyvät kaikki kriittisiä raaka-aineita koskevan hankkeen rakentamista ja toteuttamista koskevat asiaankuuluvat luvat, mukaan lukien rakennus-, kemikaali- ja liitäntäluvat sekä tarvittaessa ympäristöarvioinnit ja -luvat, ja joka kattaa kaikki hakemukset ja menettelyt hakemuksen täydellisyyden tunnustamisesta siihen asti, kun keskitetty asiointipiste antaa tiedoksi menettelyn tulosta koskevan kattavan päätöksen;
”kattavalla päätöksellä” jäsenvaltion viranomaisten tekemää päätöstä tai tekemien päätösten kokonaisuutta, jossa määritetään, annetaanko hankkeen toteuttajalle lupa toteuttaa kriittisiä raaka-aineita koskeva hanke, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muutoksenhakumenettelyn yhteydessä tehtyjen päätösten soveltamista;
”kansallisella ohjelmalla” asianomaisten kansallisten tai alueellisten viranomaisten laatimaa ja hyväksymää kansallista ohjelmaa tai ohjelmakokonaisuutta, joka kattaa koko alueen;
”yleisellä etsinnällä” etsintää kansallisella tai alueellisella tasolla, kohdennettua etsintää lukuun ottamatta;
”kohdennetulla etsinnällä” yksittäisen mineraaliesiintymän yksityiskohtaista tutkimista;
”ennustekartalla” karttaa alueista, jotka todennäköisesti sisältävät tietyn raaka-aineen mineraaliesiintymiä;
”toimitushäiriöllä” raaka-aineen saatavuuden odottamatonta merkittävää heikkenemistä tai raaka-aineen hinnan merkittävää nousua, joka ylittää markkinahintojen tavanomaisen vaihtelun;
”raaka-aineiden toimitusketjulla” kaikkia raaka-aineiden arvoketjun toimintoja ja prosesseja siihen saakka, kun raaka-ainetta käytetään tuotantopanoksena väli- tai lopputuotteiden valmistuksessa;
”hallintastrategioilla” talouden toimijan kehittämiä toimintaperiaatteita, joilla rajoitetaan toimitushäiriön todennäköisyyttä sen raaka-aineiden toimitusketjussa tai rajoitetaan tällaisesta toimitushäiriöstä sen taloudelliselle toiminnalle aiheutuvia vahinkoja;
”keskeisillä markkinatoimijoilla” unionin kriittisten raaka-aineiden toimitusketun yrityksiä ja kriittisiä raaka-aineita kuluttavia tuotantoketjun loppupään yrityksiä, joiden luotettava toiminta on olennaisen tärkeää kriittisten raaka-aineiden tarjonnan kannalta;
”strategisilla varastoilla” missä tahansa muodossa olevaa jonkin tietyn raaka-aineen määrää, jonka julkinen tai yksityinen toimija varastoi vapauttaakseen sen toimitushäiriön sattuessa;
”suuryrityksellä” yritystä, jolla oli keskimäärin yli 500 työntekijää ja jonka maailmanlaajuinen nettoliikevaihto oli yli 150 miljoonaa euroa viimeisimpänä tilivuonna, jolta on laadittu vuositilinpäätös;
”strategisilla teknologioilla” keskeisiä teknologioita, jotka ovat olennaisia vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä puolustus-, ilmailu- ja avaruussovellusten kannalta;
”yrityksen hallituksella” hallinto- tai valvontaelintä, jonka tehtävänä on valvoa yrityksen toimeenpanevaa johtoa, tai, jos tällaista elintä ei ole, vastaavaa tehtävää suorittavaa henkilöä tai henkilöitä;
”jätteellä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä jätettä;
”keräyksellä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä keräystä;
”käsittelyllä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä käsittelyä;
”hyödyntämisellä” tai ”talteenotolla” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä hyödyntämistä;
”uudelleenkäytöllä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 13 alakohdassa määriteltyä uudelleenkäyttöä;
”kaivannaisjätteellä” direktiivin 2006/21/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kaivannaisjätettä;
”kaivannaisjätteen jätealueella” direktiivin 2006/21/EY 3 artiklan 15 alakohdassa tarkoitettua jätealuetta;
”alustavalla taloudellisella arvioinnilla” kaivannaisjätteestä saatavien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämistä koskevan hankkeen varhaisvaiheen käsitteellistä arviointia hankkeen mahdollisen taloudellisen toteuttamiskelpoisuuden kannalta;
”magneettiresonanssikuvauslaitteella” ei-invasiivista lääkinnällistä laitetta, jossa käytetään magneettikenttiä anatomisten kuvien ottamiseen, tai mitä tahansa muuta laitetta, jossa käytetään magneettikenttiä esineiden sisäpuolisten kuvien ottamiseen;
”tuulienergiageneraattorilla” maalla tai merellä sijaitsevan tuuliturbiinin osaa, joka muuntaa roottorin mekaanisen energian sähköenergiaksi;
”teollisuusrobotilla” teollisuuden sovelluksissa käytettävää, automaattisesti ohjattavaa, uudelleen ohjelmoitavissa olevaa yleiskäyttöistä laitetta, joka voidaan ohjelmoida toimimaan kolmella tai useammalla akselilla, jotka voivat olla joko kiinteitä tai liikuteltavia;
”moottoriajoneuvolla” mitä tahansa asetuksen (EU) 2018/858 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua luokkaan M tai N kuuluvaa tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa;
”kevyillä kulkuneuvoilla” pyörillä varustettuja kevyitä ajoneuvoja, joiden voimanlähteenä voidaan käyttää pelkästään sähkömoottoria tai moottorin ja ihmisen voiman yhdistelmää, mukaan lukien sähköpotkulaudat, sähköpolkupyörät ja asetuksessa (EU) N:o 168/2013 4 artiklassa tarkoitetut tyyppihyväksytyt luokan L ajoneuvot;
”jäähdytysyksiköllä” jäähdytysjärjestelmän osaa, joka tuottaa lämpötilaeron, joka mahdollistaa lämmönpoiston jäähdytettävästä tilasta tai prosessista sähköistä höyrynpuristussykliä käyttäen;
”lämpöpumpulla” lämmitysjärjestelmän osaa, joka tuottaa lämpötilaeron, joka mahdollistaa lämmönsyötön lämmitettävään tilaan tai prosessiin sähköistä höyrynpuristussykliä käyttäen;
”sähkömoottorilla” laitetta, joka muuntaa sähköisen tulotehon pyörimisliikkeen muodossa olevaksi mekaaniseksi lähtötehoksi, jonka pyörimisnopeus ja vääntömomentti riippuvat moottorin syöttöjännitteen taajuuden ja moottorin napaluvun kaltaisista tekijöistä, ja jonka nimellinen lähtöteho on vähintään 0,12 kW;
”automaattipesukoneella” pyykinpesukonetta, jossa kone pesee pyykin täydellisesti siten, ettei käyttäjän toimenpiteitä tarvita ohjelman missään vaiheessa;
”kuivausrummulla” laitetta, jossa tekstiilejä kuivataan pyörivässä rummussa, jonka läpi johdetaan kuumaa ilmaa;
”mikroaaltouunilla” laitetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi elintarvikkeiden lämmitykseen sähkömagneettista energiaa käyttäen;
”pölynimurilla” laitetta, joka poistaa puhdistettavalta pinnalta likaa laitteen sisällä syntyvästä alipaineesta johtuvan ilmavirran avulla;
”astianpesukoneella” laitetta, jolla pestään ja huuhdellaan astioita;
”kestomagneetilla” magneettia, joka säilyttää magneettisuutensa sen jälkeen, kun se on poistettu ulkoisesta magneettikentästä;
”tietovälineellä” lineaarista viivakoodia, kaksiulotteista merkkiä tai muuta tunnistetietojen automaattista keruuta tukevaa muotoa, joka on koneellisesti luettavissa;
”yksilöllisellä tuotetunnisteella” yksilöllistä merkkijonoa tuotteiden tunnistamiseksi;
”magneetin pinnoituksella” materiaalikerrosta, jota yleensä käytetään magneettien suojaamiseen korroosiolta;
”poistamisella” manuaalista, mekaanista, kemiallista, termistä tai metallurgista käsittelyä, jonka tuloksena kohteena olevat komponentit tai materiaalit voidaan tunnistaa erilliseksi tuotosvirraksi tai tuotosvirran osaksi;
”kierrättäjällä” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka huolehtii kierrätyksestä luvan saaneessa laitoksessa;
”asettamisella saataville markkinoilla” tuotteen toimittamista liiketoiminnan yhteydessä unionin markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;
”kriittisellä raaka-ainetyypillä” markkinoille saatettua kriittistä raaka-ainetta, joka on eriytetty jalostusvaiheen, kemiallisen koostumuksen, maantieteellisen alkuperän tai käytettyjen tuotantomenetelmien mukaan;
”markkinoille saattamisella” tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;
”vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla” prosessia, jolla osoitetaan, täyttyvätkö 28, 29 tai 31 artiklassa säädetyt vaatimukset;
”strategisella kumppanuudella” unionin ja kolmannen maan tai merentakaisen maan tai alueen välistä sitoumusta, jonka mukaan lisätään raaka-aineiden arvoketjuun liittyvää yhteistyötä ja joka vahvistetaan ei-sitovalla välineellä, jolla määritetään yhteisen edun mukaiset toimet, joilla edistetään sekä unionia että asianomaista kolmatta maata taikka asianomaisia merentakaisia maita tai alueita hyödyttäviä tuloksia;
”monisidosryhmäisellä hallinnolla” monentyyppisillä sidosryhmillä, mukaan lukien ainakin kansalaisyhteiskunta, sertifiointijärjestelmän päätöksenteossa olevaa virallista, mielekästä ja olennaista roolia, joka on dokumentoitu toimeksiannolla, tehtävänmäärittelyllä tai muun näytön avulla ja joka vahvistaa tai tukee kyseisen sertifiointijärjestelmän monisidosryhmäedustajien osallistumista.
2 LUKU
STRATEGISET JA KRIITTISET RAAKA-AINEET
3 artikla
Strategisten raaka-aineiden luettelo
Strategisten raaka-aineiden ajan tasalle saatettuun luetteloon on arvioiduista raaka-aineista sisällytettävä ne, joiden strateginen merkitys ja kysynnän ennakoitu kasvu arvioidaan suurimmiksi ja tuotannon lisääminen vaikeimmaksi. Strateginen merkitys, kysynnän ennakoitu kasvu ja tuotannon lisäämisen vaikeus on arvioitava liitteessä I olevan 2 jakson mukaisesti.
Jäljempänä 35 artiklassa perustetun Euroopan kriittisiä raaka-aineita käsittelevän toimikunnan, jäljempänä ”toimikunta”, pyynnöstä ja tämän asetuksen mukaisen seurannan ja stressitestauksen perusteella komissio tarkastelee strategisten raaka-aineiden luetteloa ja saattaa sen tarvittaessa ajan tasalle milloin tahansa muulloinkin kuin säännöllisten uudelleentarkastelujen yhteydessä.
Osana ensimmäisen alakohdan mukaista strategisten raaka-aineiden luettelon ensimmäistä ajan tasalle saattamista komissio arvioi erityisesti, onko komission tämän artiklan 2 kohdan ja liitteessä I olevan 2 jakson nojalla tekemän arvioinnin perusteella synteettisen grafiitin sisällyttävä edelleen strategisten raaka-aineiden luetteloon.
4 artikla
Kriittisten raaka-aineiden luettelo
Kriittisten raaka-aineiden ajan tasalle saatettuun luetteloon on sisällytettävä liitteessä I olevassa 1 jaksossa luetellut strategiset raaka-aineet sekä kaikki muut raaka-aineet, jotka saavuttavat tai ylittävät toimitusvarmuuteen liittyvän riskin osalta kynnysarvon 1 ja taloudellisen merkityksen osalta kynnysarvon 2,8 . Taloudellinen merkitys ja toimitusvarmuuteen liittyvä riski lasketaan liitteessä II olevan 2 jakson mukaisesti.
3 LUKU
UNIONIN RAAKA-AINEIDEN ARVOKETJUN VAHVISTAMINEN
1 JAKSO
Vertailuarvot
5 artikla
Vertailuarvot
Komissio ja jäsenvaltiot vahvistavat strategisten raaka-aineiden arvoketjun eri vaiheita tässä luvussa säädetyillä toimenpiteillä, jotta voidaan
varmistaa, että vuoteen 2030 mennessä unionin kapasiteetti kunkin strategisen raaka-aineen osalta on kasvanut merkittävästi siten, että unionin kapasiteetti kokonaisuudessaan lähestyy seuraavia vertailuarvoja tai saavuttaa ne:
unionin malmien, mineraalien tai rikasteiden louhintakapasiteetilla voidaan tuottaa vähintään 10 prosenttia unionin vuotuisesta strategisten raaka-aineiden kulutuksesta, siinä määrin kuin se on mahdollista unionin varannot huomioiden;
unionin jalostuskapasiteetilla voidaan, myös kaikissa välivaiheen jalostusvaiheissa, tuottaa vähintään 40 prosenttia unionin vuotuisesta strategisten raaka-aineiden kulutuksesta;
unionin kierrätyskapasiteetilla voidaan, myös kaikissa välivaiheen kierrätysvaiheissa, tuottaa vähintään 25 prosenttia unionin vuotuisesta strategisten raaka-aineiden kulutuksesta ja kierrättää merkittävästi suurempia määriä kutakin jätteestä saatavaa strategista raaka-ainetta;
monipuolistaa strategisten raaka-aineiden tuontia unioniin, jotta varmistetaan, että vuoteen 2030 mennessä kunkin strategisen raaka-aineen vuotuinen kulutus unionissa missä tahansa asiaankuuluvassa jalostusvaiheessa voi perustua tuontiin useista kolmansista maista taikka merentakaisista maista tai merentakaisilta alueilta ja ettei yksikään kolmas maa kata yli 65:tä prosenttia unionin vuotuisesta tällaisen strategisen raaka-aineen kulutuksesta.
Ensimmäisen alakohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä täsmennetään jätevirrat ja niiden sisältämät strategiset raaka-aineet, joiden osalta on saatavilla riittävästi tietoa asiaankuuluvista jätemääristä ja niiden sisältämistä strategisista raaka-aineista asetuksen (EU) 2023/1542, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY ( 1 ), direktiivin 2008/98/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU ( 2 ) raportointivaatimusten perusteella, jotta voidaan arvioida unionin kierrätyskapasiteetti osuutena asiaankuuluviin jätevirtoihin sisältyvistä strategisista raaka-aineista.
Ensimmäisen alakohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan myös unionin kierrätyskapasiteetin vertailuarvo, joka perustuu kunkin strategisen raaka-aineen kierrätyskapasiteettiin toisen alakohdan mukaisesti yksilöidyissä asiaankuuluvissa jätevirroissa.
Komissio määrittää kolmannessa alakohdassa tarkoitetun kierrätyskapasiteetin vertailuarvon seuraavien tekijöiden perusteella:
unionin nykyinen kierrätyskapasiteetti ilmaistuna osuutena asiaankuuluvissa jätevirroissa saatavilla olevista strategisista raaka-aineista;
se, missä määrin kyseessä olevissa jätevirroissa olevia strategisia raaka-aineita voidaan hyödyntää, ottaen huomioon teknologinen ja taloudellinen toteutettavuus;
muut tavoitteet, jotka on asetettu jätteestä saatavien strategisten raaka-aineiden hyödyntämisen kannalta merkityksellisissä muissa unionin säädöksissä.
Siirretään komissiolle valta antaa 38 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä asetusta saattamalla tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla annetut delegoidut säädökset ajan tasalle, jos 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tuloksena on saatavilla tietoja uusien jätevirtojen asiaankuuluvista jätemääristä ja strategisista raaka-ainesisällöistä.
2 JAKSO
Strategiset hankkeet
6 artikla
Strategisten hankkeiden tunnustamisperusteet
Hankkeen toteuttajan hakemuksesta ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen komissio tunnustaa strategisiksi hankkeiksi raaka-ainehankkeet, jotka täyttävät seuraavat perusteet:
hanke edistäisi merkityksellisellä tavalla strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuutta unionissa;
hanke on tai tulee olemaan teknisesti toteutettavissa kohtuullisessa ajassa, ja hankkeen odotettu tuotantomäärä voidaan arvioida riittävällä varmuudella;
hanke toteutettaisiin kestävästi, erityisesti seuraavien seikkojen osalta: ympäristövaikutusten seuranta, ehkäiseminen ja minimointi, sosiaalisesti haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja minimointi noudattamalla sosiaalisesti vastuullisia käytäntöjä, mukaan lukien ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen oikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen erityisesti muun kuin vapaaehtoisen uudelleenasuttamisen tapauksessa, potentiaali laadukkaiden työpaikkojen luomisessa ja merkityksellinen yhteistyö paikallisyhteisöjen ja asiaankuuluvien työmarkkinaosapuolten kanssa sekä sellaisten avointen liiketoimintakäytäntöjen käyttö, joissa noudatetaan asianmukaisia vaatimustenmukaisuutta koskevia toimintaperiaatteita, jotta voidaan ehkäistä ja minimoida julkishallinnon moitteettomaan toimintaan kohdistuvien haittavaikutusten riskit, mukaan lukien korruptio ja lahjonta;
unionissa toteutettavien hankkeiden osalta hankkeen perustamisella, toimeenpanolla tai tuotannolla olisi rajat ylittäviä hyötyjä, jotka ulottuvat kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelle, myös tuotantoketjun loppupään toimialoilla;
niiden hankkeiden osalta, jotka toteutetaan sellaisissa kolmansissa maissa, jotka ovat kehittyviä markkinoita tai kehittyviä talouksia, hanke hyödyttäisi sekä unionia että kyseistä kolmatta maata, koska se tuottaisi lisäarvoa kyseisessä maassa.
Siirretään komissiolle valta antaa 38 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä III, jotta voidaan mukauttaa tekniikan ja tieteen kehitykseen sellaisia seikkoja ja näyttöä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettujen tunnustamisperusteiden täyttymistä, tai jotta voidaan ottaa huomioon liitteessä III olevassa 5 kohdassa lueteltuihin kansainvälisiin välineisiin tehdyt muutokset taikka tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun perusteen täyttymisen kannalta merkityksellisten uusien kansainvälisten välineiden hyväksyminen.
7 artikla
Hakeminen ja tunnustaminen
Hankkeen toteuttajan on toimitettava komissiolle hakemus, joka koskee kriittisen raaka-ainehankkeen tunnustamista strategiseksi hankkeeksi. Hakemuksessa on oltava
asiaankuuluva näyttö 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden täyttymisestä;
hankkeen luokitus Yhdistyneiden kansakuntien luonnonvarojen puiteluokituksen mukaisesti sekä asianmukainen näyttö;
hankkeen toteuttamisaikataulu, mukaan lukien yleiskatsaus hankkeeseen vaadittavista luvista ja tällaisia lupia koskevan lupamenettelyn tilanteesta;
suunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä yleisen hyväksynnän saamiseksi, mukaan lukien tarvittaessa toimenpiteet vaikutusten kohteena olevien yhteisöjen merkityksellisen ja aktiivisen osallistumisen varmistamiseksi, säännöllisten viestintäkanavien luominen paikallisten yhteisöjen, organisaatioiden, myös työmarkkinaosapuolten, ja asianomaisten viranomaisten kanssa sekä tiedotus- ja valistuskampanjoiden ja vaikutusten lievittämistä ja korvaamista koskevien mahdollisten menettelyjen toteuttaminen;
tiedot määräysvallasta, siten kuin se määritellään neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 ( 3 ) 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa, hankkeeseen osallistuvissa yrityksissä, ja kun mukana on useita yrityksiä, tiedot kunkin yrityksen suhteellisesta osallistumisesta hankkeeseen;
liiketoimintasuunnitelma, jossa arvioidaan hankkeen taloudellista elinkelpoisuutta;
arvio hankkeen potentiaalista laadukkaiden työpaikkojen luomisessa ja hankkeen tarpeista ammattitaitoisen työvoiman osalta sekä työsuunnitelma täydennys- ja uudelleenkoulutuksen tukemiseksi ja työvoiman osallistavan edustuksen edistämiseksi;
sellaisten kolmansissa maissa taikka merentakaisissa maissa tai merentakaisilla alueilla toteutettavien hankkeiden osalta, joihin liittyy louhintaa, suunnitelma kyseisten alueiden ympäristön tilan parantamiseksi hyödyntämisen päättymisen jälkeen, jotta ympäristö voidaan palauttaa entiseen tilaan ottaen samalla huomioon tekninen ja taloudellinen toteutettavuus;
sellaisten direktiivin 92/43/ETY tai direktiivin 2009/147/EY nojalla suojelluilla alueilla toteutettavien hankkeiden osalta, jotka liittyvät yksinomaan jalostukseen tai kierrätykseen, kuvaus hankkeen toteuttajan arvioimista teknisesti tarkoituksenmukaisista vaihtoehtoisista sijaintipaikoista ja syyt, joiden vuoksi kyseisten vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen ei katsota soveltuvan hankkeen sijaintipaikoiksi;
sellaisten hankkeiden osalta, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansoihin, suunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä, jotka koskevat vaikutusten kohteena olevien alkuperäiskansojen merkityksellistä kuulemista alkuperäiskansoihin kohdistuvien haittavaikutusten ehkäisemisestä ja minimoinnista ja tarvittaessa alkuperäiskansoille suoritettavasta oikeudenmukaisesta korvauksesta, sekä toimenpiteitä kuulemisen tulosten käsittelemiseksi.
Jos sen maan kansallisessa lainsäädännössä, jonka aluetta hanke koskee, säädetään ensimmäisen alakohdan j alakohdassa tarkoitetusta kuulemisesta, ja edellyttäen, että tällainen kuuleminen kattaa kaikki kyseisessä alakohdassa säädetyt tavoitteet, suunnitelmaa voidaan mukauttaa vastaavasti.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen mallin täyttämiseksi edellytetyn asiakirja-aineiston laajuuden on oltava kohtuullinen.
Ensimmäinen tällainen määräaika on viimeistään 24 päivänä elokuuta 2024. Komissio asettaa määräajat vähintään neljä kertaa vuodessa.
Komissio antaa toimikunnalle ennen tämä kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kokouksia oman arvionsa siitä, täyttävätkö ehdotetut hankkeet 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt perusteet.
Kolmansissa maissa taikka merentakaisissa maissa tai merentakaisilla alueilla toteutettavien strategisten hankkeiden osalta komissio ilmoittaa saamastaan hakemuksesta kolmannelle maalle taikka merentakaiselle maalle tai alueelle, jonka aluetta ehdotettu hanke koskee. Komissio ei hyväksy hakemusta, ennen kuin se on saanut asianomaisen kolmannen maan nimenomaisen hyväksynnän.
Komission päätös on perusteltava. Komissio ilmoittaa päätöksensä toimikunnalle sekä sille jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle, jonka aluetta hanke koskee.
Ennen tunnustamisen peruuttamista koskevan päätöksen tekemistä komissio toimittaa hankkeen toteuttajalle päätöksensä perustelut, hankkeen toteuttajalle annetaan tilaisuus vastata ja komissio ottaa huomioon hankkeen toteuttajan vastauksen.
8 artikla
Strategisia hankkeita koskevat raportointi- ja tiedotusvelvoitteet
Hankkeen toteuttajan on joka toinen vuosi sen jälkeen, kun hanke on tunnustettu strategiseksi hankkeeksi, toimitettava komissiolle raportti, joka sisältää vähintään seuraavat tiedot:
strategisen hankkeen toteutuksen edistyminen erityisesti lupamenettelyn osalta;
tarvittaessa syyt viivästyksiin 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun aikatauluun nähden sekä suunnitelma tällaisten viivästysten poistamiseksi;
strategisen hankkeen rahoituksen edistyminen, mukaan lukien tiedot julkisesta rahoitustuesta.
Komissio toimittaa toimikunnalle jäljennöksen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta raportista 36 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen keskustelujen helpottamiseksi.
Hankkeen toteuttajan on ilmoitettava komissiolle
strategisen hankkeen muutoksista, jotka vaikuttavat 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden täyttymiseen;
strategiseen hankkeeseen osallistuvien yritysten määräysvallan pysyvistä muutoksista 7 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin nähden.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen mallin täyttämiseksi vaadittavan asiakirja-aineiston laajuuden on oltava kohtuullinen.
3 JAKSO
Lupamenettely
9 artikla
Keskitetty asiointipiste
10 artikla
Strategisten hankkeiden etusija
11 artikla
Lupamenettelyn kesto
Unionissa toteutettavien strategisten hankkeiden lupamenettely saa kestää enintään
27 kuukautta sellaisten strategisten hankkeiden osalta, joihin liittyy louhintaa;
15 kuukautta sellaisten strategisten hankkeiden osalta, joihin liittyy ainoastaan jalostusta tai kierrätystä.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sellaisten unionissa toteutettavien strategisten hankkeiden osalta, jotka olivat lupamenettelyssä ennen kuin ne tunnustettiin strategisiksi hankkeiksi, ja sellaisten olemassa olevien strategisten hankkeiden laajennusten osalta, joille on jo myönnetty lupa, lupamenettelyn kesto sen jälkeen, kun hanke on tunnustettu strategiseksi hankkeeksi, saa olla enintään
24 kuukautta sellaisten strategisten hankkeiden osalta, joihin liittyy louhintaa;
12 kuukautta sellaisten strategisten hankkeiden osalta, joihin liittyy ainoastaan jalostusta tai kierrätystä.
Jos strategisen hankkeen luonne, monimutkaisuus, sijainti tai koko sitä edellyttää, jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa ennen niiden päättymistä ja tapauskohtaisesti pidentää
1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja määräaikoja enintään kuudella kuukaudella ja
1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja määräaikoja enintään kolmella kuukaudella.
Kun määräaikaa pidennetään, asianomaisen keskitetyn asiointipisteen on ilmoitettava hankkeen toteuttajalle kirjallisesti määräajan pidentämisen syyt ja kattavan päätöksen tekemistä koskeva määräaika.
Lupamenettely alkaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta vahvistamispäivästä.
Tässä artiklassa lupamenettelylle säädetyt määräajat eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisesti asettamien lyhyempien määräaikojen soveltamista.
12 artikla
Ympäristöarvioinnit ja -luvat
Asianomaisen keskitetyn yhteyspisteen on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lausunto annetaan mahdollisimman pian ja viimeistään 45 päivän kuluessa päivästä, jona hankkeen toteuttaja esitti lausuntopyyntönsä.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa yhteen sovitetussa menettelyssä toimivaltaisen viranomaisen on sovitettava yhteen asiaa koskevissa unionin säädöksissä edellytetyt tietyn hankkeen ympäristövaikutusten eri arvioinnit.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa yhteisessä menettelyssä toimivaltaisen viranomaisen on mahdollistettava hankkeen asiaa koskevissa unionin säädöksissä edellytetyn ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttaminen yhtenä yhteisenä arviointina.
Edellä olevia 2–5 kohtaa sovelletaan sellaisten strategisten hankkeiden lupamenettelyyn, jotka olivat lupamenettelyssä jo ennen kuin ne tunnustettiin strategiseksi hankkeeksi, vain siltä osin kuin kyseisissä kohdissa käsiteltyjä vaiheita ei ole vielä saatettu päätökseen.
13 artikla
Suunnittelu
14 artikla
UN/ECE-yleissopimusten sovellettavuus
4 JAKSO
Mahdollistavat edellytykset
15 artikla
Strategisten hankkeiden täytäntöönpanon nopeuttaminen
Jäsenvaltion, jonka aluetta strateginen hanke koskee, on toteutettava toimenpiteitä helpottaakseen hankkeen oikea-aikaista ja tehokasta täytäntöönpanoa. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla muun muassa apu
sovellettavien hallinnollisten ja raportointivelvoitteiden noudattamisen varmistamisessa;
hankkeen toteuttajille, jotta lisätään niiden kykyä varmistaa strategisen hankkeen vaikutusten kohteena olevien yhteisöjen merkityksellinen ja aktiivinen osallistuminen.
16 artikla
Rahoituksen koordinointi
Jäljempänä olevan 36 artiklan 8 kohdan a alakohdan nojalla perustetun pysyvän alaryhmän on strategisen hankkeen toteuttajan pyynnöstä keskusteltava ja annettava neuvoja siitä, miten kyseisen hankkeen rahoitus voidaan saattaa päätökseen, kun otetaan huomioon jo varmistettu rahoitus ja ainakin seuraavat seikat:
täydentävät yksityiset rahoituslähteet;
Euroopan investointipankkiryhmän tai muiden kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, varoista saatava tuki;
jäsenvaltioiden nykyiset välineet ja ohjelmat, mukaan lukien vientitakuulaitosten sekä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten tarjoamat välineet ja ohjelmat;
asiaankuuluvat unionin varat ja rahoitusohjelmat siten, että kolmansissa maissa tai taikka merentakaisissa maissa tai merentakaisilla alueilla toteutettavien strategisten hankkeiden osalta erityisenä painopisteenä on Global Gateway -aloite.
17 artikla
Ostosopimusten helpottaminen
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän on mahdollistettava se, että mahdolliset ostajat voivat tehdä ostotarjouksia, joissa ilmoitetaan
niiden strategisten raaka-aineiden määrä ja laatu, jotka ne aikovat hankkia;
suunniteltu hinta tai hintahaarukka;
ostosopimuksen suunniteltu kesto.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän on mahdollistettava se, että strategisten hankkeiden hankkeen toteuttajat voivat tehdä myyntitarjouksia, joissa ilmoitetaan
niiden strategisten raaka-aineiden määrä ja laatu, joista ne pyrkivät tekemään ostosopimuksia;
suunniteltu hinta tai hintahaarukka, jolla ne ovat halukkaita myymään;
ostosopimuksen suunniteltu kesto.
18 artikla
Hallinnollisten tietojen saatavuus verkossa
Jäsenvaltioiden on annettava verkossa keskitetysti ja helposti saatavilla olevalla tavalla seuraavat tiedot kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden kannalta merkityksellisistä hallinnollisista menettelyistä:
edellä 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot;
lupamenettely ja siihen liittyvät hallinnolliset menettelyt, joita asiaankuuluvien lupien saaminen edellyttää;
rahoitus- ja sijoituspalvelut;
rahoitusmahdollisuudet unionin tai jäsenvaltioiden tasolla;
yritysten tukipalvelut, mukaan lukien muun muassa yhtiöveroilmoitus, paikallinen verolainsäädäntö ja työlainsäädäntö.
5 JAKSO
Etsintä
19 artikla
Kansalliset etsintäohjelmat
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin ohjelmiin on sisällyttävä toimenpiteitä, joilla lisätään saatavilla olevaa tietoa unionin kriittisistä raaka-aine-esiintymistä. Niihin on tarvittaessa sisällyttävä seuraavat toimenpiteet:
mineraalien kartoitus sopivassa mittakaavassa;
geokemialliset ohjelmat, mukaan lukien maaperän, sedimenttien ja kallioiden kemiallisen koostumuksen määrittäminen;
geotieteelliset tutkimukset, kuten geofysikaaliset tutkimukset;
yleisessä etsinnässä kerättyjen tietojen käsittely, myös laatimalla ennustekarttoja;
olemassa olevan geotieteellisen tutkimustiedon uudelleenkäsittely kriittisiä raaka-aineita ja kriittisten raaka-aineiden kantajamineraaleja sisältävien tunnistamattomien mineraaliesiintymien tarkistamiseksi.
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan malli tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen saataville asettamista varten. Mallissa voidaan ilmoittaa, miten tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmaistava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
Ottaen huomioon yleistä etsintää koskevan nykyisen yhteistyön 36 artiklan 8 kohdan c alakohdassa tarkoitetun pysyvän alaryhmän on keskusteltava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kansallisista ohjelmista ja niiden täytäntöönpanosta, mukaan lukien vähintään seuraavat:
muun muassa rajat ylittävien mineraaliesiintymien ja yhteisten geologisten muodostumien etsintään liittyvät yhteistyömahdollisuudet;
edellä 2 kohdassa lueteltuihin toimenpiteisiin liittyvät parhaat käytännöt;
mahdollisuudet perustaa yhteinen tietokanta 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten ohjelmien tulosten tallentamista varten.
4 LUKU
RISKIEN SEURANTA JA HALLINTA
20 artikla
Seuranta ja stressitestit
Seurannan on katettava vähintään seuraavien parametrien kehitys:
unionin ja kolmansien maiden väliset sekä sisämarkkinoiden sisäiset kauppavirrat;
kysyntä ja tarjonta;
tarjonnan keskittyminen;
unionin ja maailmanlaajuinen tuotanto ja tuotantokapasiteetti raaka-aineiden arvoketjun eri vaiheissa;
hintojen epävakaus;
pullonkaulat unionin tuotannon eri vaiheissa sekä lupien myöntämisessä unionissa toteutettaville strategisille hankkeille;
kriittisten raaka-aineiden tai sellaisten tavaroiden, joissa käytetään kriittisiä raaka-aineita tuotantopanoksena, kaupan mahdolliset esteet sisämarkkinoilla.
Jäljempänä 36 artiklan 8 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun pysyvään alaryhmään osallistuvien kansallisten viranomaisten on tuettava komissiota tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa seurannassa
jakamalla käytettävissään olevat asiaankuuluvat tiedot tämän artiklan 1 kohdassa, sen e alakohtaa lukuun ottamatta, lueteltujen parametrien kehityksestä, mukaan lukien 21 artiklassa tarkoitetut tiedot;
keräämällä koordinoidusti komission ja muiden osallistuvien viranomaisten kanssa tietoja tämän artiklan 1 kohdassa lueteltujen parametrien kehityksestä, mukaan lukien 21 artiklassa tarkoitetut tiedot;
laatimalla analyysi kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyvistä riskeistä, kun otetaan huomioon tämän artiklan 1 kohdassa lueteltujen parametrien kehitys;
ilmoittamalla komissiolle viipymättä, jos jäsenvaltion tietoon tulee kriittisiin raaka-aineisiin liittyvä vakavan toimitushäiriön riski.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa stressitesteissä on arvioitava asiaankuuluvan strategisen raaka-aineen osalta unionin raaka-aineiden toimitusketjun haavoittuvuutta toimitushäiriöille arvioimalla tällaisia toimitushäiriöitä mahdollisesti aiheuttavien eri skenaarioiden vaikutusta ja niiden mahdollisia seurauksia ottaen huomioon ainakin seuraavat tekijät:
se, missä asianomainen strateginen raaka-aine louhitaan, jalostetaan tai kierrätetään;
talouden toimijoiden kapasiteetit raaka-aineiden arvoketjussa ja markkinoiden rakenne;
tekijät, jotka saattavat vaikuttaa tarjontaan, mukaan lukien geopoliittinen tilanne, logistiikka, energiahuolto, työvoima tai luonnonkatastrofit;
hankintalähteiden saatavuus ja kyky nopeasti monipuolistaa hankintalähteitä, korvata raaka-aineita tai vähentää kysyntää;
asiaankuuluvan strategisen raaka-aineen käyttäjät arvoketjussa ja niiden osuus kysynnästä siten, että erityistä huomiota kiinnitetään vihreän ja digitaalisen siirtymän kannalta merkityksellisten teknologioiden sekä puolustus-, ilmailu- ja avaruussovellusten valmistukseen;
asiaankuuluvien strategisten raaka-aineiden tai sellaisten tavaroiden, joissa käytetään strategisia raaka-aineita tuotantopanoksena, rajatylittävän kaupan mahdolliset esteet sisämarkkinoilla.
Komissio asettaa julkisesti saataville vapaasti käytettävissä olevalla verkkosivustolla seurantaa koskevan tulostaulun ja saattaa sen säännöllisesti ajan tasalle; tulostaulu sisältää seuraavat tiedot:
aggregoidut tiedot 1 kohdassa tarkoitettujen parametrien kehityksestä;
kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyvää riskiä koskevan laskelman aggregoitu kuvaus tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella;
tarvittaessa yleisiä ehdotuksia sopiviksi strategioiksi toimitusvarmuuteen liittyvän riskin vähentämiseksi, paitsi jos kyseisten yleisten ehdotusten asettaminen julkisesti saataville vaarantaisi liikesalaisuuksien ja muiden arkaluonteisten, luottamuksellisten ja turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan.
21 artikla
Seurantaa koskevat tiedotusvelvoitteet
Jäsenvaltioiden on määritettävä alueelleen sijoittautuneet kriittisten raaka-aineiden arvoketjun keskeiset markkinatoimijat ja
seurattava niiden toimintaa tutkimalla julkisesti saatavilla olevia tietoja ja tarvittaessa säännöllisillä ja oikeasuhteisilla kyselytutkimuksilla komission 20 artiklan nojalla toteuttamia seurantaa ja stressitestejä varten vaadittavien tietojen keräämiseksi;
annettava 45 artiklan nojalla toimitettavissa raporteissaan tietoja tämän alakohdan a alakohdan mukaisen tiedonkeruun tuloksista;
ilmoitettava viipymättä komissiolle merkittävistä tapahtumista, jotka voivat haitata keskeisten markkinatoimijoiden tavanomaista toimintaa.
Keskeiset markkinatoimijat voivat kieltäytyä toimittamasta ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla pyydettyjä tietoja, jos tällaisten tietojen jakaminen johtaisi liikesalaisuuksien paljastamiseen. Niiden on toimitettava tällaiset tiedot ainoastaan siltä osin kyseiset tiedot ovat jo niiden saatavilla. Jos keskeinen markkinatoimija kieltäytyy toimittamasta pyydettyjä tietoja tai väittää ettei niitä ole saatavilla, sen on esitettävä pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle asiaa koskevat perustelut.
22 artikla
Strategisia varastoja koskeva raportointi
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on katettava kaikkien viranomaisten, julkisessa omistuksessa olevien yhtiöiden tai sellaisten talouden toimijoiden hallussa olevat strategiset varastot, joille jäsenvaltio on antanut tehtäväksi strategisten varastojen keräämisen sen puolesta, ja niihin on sisällyttävä ainakin kuvaus seuraavista:
kunkin strategisen raaka-aineen käytettävissä olevien strategisten varastojen määrä aggregoidussa muodossa sekä tonneina että prosenttiosuutena asiaankuuluvien strategisten raaka-aineiden vuotuisesta kansallisesta kulutuksesta ja varastoitujen raaka-aineiden kemiallinen muoto ja puhtaus;
kunkin strategisen raaka-aineen osalta käytettävissä olevien strategisten varastojen määrän kehitys aggregoidussa muodossa viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana;
strategisten varastojen vapauttamiseen, jakamiseen ja jakeluun sovellettavat säännöt tai menettelyt, paitsi jos tällaisten tietojen jakamisella vaarannettaisiin liikesalaisuuksien tai muiden arkaluonteisten, luottamuksellisten tai turvallisuusluokiteltujen tietojen suoja.
23 artikla
Strategisten varastojen koordinointi
Komissio toimittaa toimikunnalle viimeistään 24 päivänä toukokuuta 2026 ja sen jälkeen joka toinen vuosi 22 artiklan 1 kohdan nojalla saatujen tietojen perusteella seuraavat:
luonnos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi vertailuarvoksi, joka kuvaa unionin strategisten varastojen turvallista tasoa kunkin strategisen raaka-aineen osalta;
unionin strategisten varastojen kokonaistason vertailu kunkin strategisen raaka-aineen osalta ja tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetun vertailuarvon luonnoksen osalta;
tiedot strategisten varastojen mahdollisesta saatavuudesta valtioiden rajojen yli, kun otetaan huomioon niiden vapauttamista, jakamista ja jakelua koskevat säännöt tai menettelyt.
Komissio ottaa huomioon toimikunnan näkemykset ja hyväksyy vertailuarvon, joka kuvaa unionin strategisten raaka-ainevarastojen turvallista tasoa. Kyseisen vertailuarvon on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:
se on ilmaistava strategisten raaka-aineiden määränä, joka tarvitaan kattamaan toimitushäiriön tapauksessa tiettyä päivien määrää vastaava keskimääräinen päivittäinen nettotuonti, laskettuna edellisen kalenterivuoden aikana toteutuneen tuonnin määrän perusteella;
siinä on otettava huomioon julkisesti saatavilla olevat tiedot yksityisten toimijoiden hallussa olevista strategisista varastoista;
sen on oltava oikeassa suhteessa asiaankuuluvan strategisen raaka-aineen toimitusvarmuuteen liittyvään riskiin ja taloudelliseen merkitykseen.
Komissio voi toimikunnan näkemykset huomioon ottaen antaa jäsenvaltioille osoitettuja lausuntoja
strategisten varastojen tason ja tarvittaessa tuotantokapasiteetin nostamiseksi, kun otetaan huomioon 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vertailu, olemassa olevien strategisten varastojen suhteellinen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken ja talouden toimijoiden strategisten raaka-aineiden kulutus jäsenvaltioiden alueilla;
strategisten varastojen vapauttamista, jakamista ja jakelua koskevien sääntöjen tai menettelyjen muuttamiseksi tai yhteensovittamiseksi, jotta voidaan parantaa mahdollista rajat ylittävää saatavuutta erityisesti silloin, kun se on tarpeen strategisten teknologioiden valmistamiseksi.
24 artikla
Riskeihin varautuminen yrityksissä
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen suuryritysten on vähintään joka kolmas vuosi ja siltä osin kuin vaaditut tiedot ovat niiden saatavilla suoritettava strategisten raaka-aineiden toimitusketjunsa riskinarviointi, johon sisältyy
kartoitus siitä, missä niiden käyttämät strategiset raaka-aineet louhitaan, jalostetaan tai kierrätetään;
analyysi tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa niiden strategisten raaka-aineiden tarjontaan;
arvio niiden haavoittuvuuksista toimitushäiriöille.
25 artikla
Yhteishankinnat
Perustaessaan ja pitäessään toiminnassa 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää komissio 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella
valitsee, mihin strategisiin raaka-aineisiin ja missä jalostusvaiheessa järjestelmää voidaan käyttää, kun otetaan huomioon eri strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyvä suhteellinen riski;
vahvistaa järjestelmään osallistumista varten vaaditun strategisen raaka-aineen vähimmäismäärät ja ottaa huomioon kiinnostuneiden osallistujien odotetun lukumäärän ja tarpeen varmistaa, että osallistujamäärä on hallittavissa pk-yritysten tarpeet huomioiden.
Yksiköt on suljettava kysynnän yhdistämiseen ja yhteishankintaan osallistumisen ulkopuolelle sekä toimittajina tai palveluntarjoajina osallistumisen ulkopuolelle, jos ne ovat
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla hyväksyttyjen unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena;
tällaisten unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, yksiköiden tai elinten suorassa tai välillisessä omistuksessa tai määräysvallassa tai toimivat tällaisten puolesta tai johdolla.
5 LUKU
KESTÄVYYS
1 JAKSO
Kiertotalous
26 artikla
Kiertotaloutta koskevat kansalliset toimenpiteet
Kunkin jäsenvaltion on viimeistään kahden vuoden kuluttua 7 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kansalliset ohjelmat, jotka sisältävät sellaisia toimenpiteitä, tai sisällytettävä kansallisiin ohjelmiin sellaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on
kannustaa teknologiseen kehitykseen ja resurssitehokkuuteen, jotta voidaan hillitä kriittisten raaka-aineiden kulutuksen odotettua kasvua unionissa;
edistää jätteen syntymisen ehkäisemistä ja lisätä sellaisten tuotteiden ja komponenttien uudelleenkäyttöä ja korjaamista, joilla on merkityksellinen kriittisten raaka-aineiden hyödyntämispotentiaali;
lisätä sellaisen jätteen keräystä, lajittelua ja käsittelyä, jolla on merkityksellinen kriittisten raaka-aineiden hyödyntämispotentiaali, metalliromu mukaan lukien, ja varmistaa sen sisällyttäminen asianmukaiseen kierrätysjärjestelmään, jotta voidaan maksimoida kierrätettävien materiaalien saatavuus ja laatu kriittisten raaka-aineiden kierrätyslaitosten tuotantopanoksena;
lisätä kriittisten uusioraaka-aineiden käyttöä muun muassa sellaisilla toimenpiteillä kuin kierrätetyn sisällön huomioon ottaminen julkisiin hankintoihin liittyvissä myöntämisperusteissa tai kriittisiä uusioraaka-aineita koskevat taloudelliset kannustimet;
parantaa kriittisten raaka-aineiden kierrätysteknologioiden kehitystasoa ja edistää kiertotalouden periaatteiden mukaista suunnittelua, kriittisten raaka-aineiden materiaalitehokkuutta ja kriittisten raaka-aineiden korvaamista tuotteissa ja sovelluksissa ainakin sisällyttämällä tätä varten tukitoimia kansallisiin tutkimus- ja innovointiohjelmiin;
varmistaa, että käytössä on toimenpiteitä, joiden avulla työvoimalle annetaan taidot, joita tarvitaan kiertotalouden tukemiseen kriittisten raaka-aineiden arvoketjussa, mukaan lukien täydennys- ja uudelleenkoulutusta koskevat toimenpiteet;
kun tuottajan on maksettava kansallisen lainsäädännön nojalla laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteidensa mukaisesti maksuja direktiivin 2008/98/EY 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, edistää tällaisten maksujen mukauttamista, jotta kannustetaan siihen, että tuotteet sisältävät suuremman osuuden kriittisiä uusioraaka-aineita, jotka on otettu talteen asiaankuuluvien unionin ympäristönormien mukaisesti kierrätetystä jätteestä;
toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kriittiset raaka-aineet, jotka viedään sen jälkeen kun ne ovat lakanneet olemasta jätettä, täyttävät direktiivin 2008/98/EY ja muun asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaiset asiaankuuluvat edellytykset;
tukea tarvittaessa kriittisiä raaka-aineita sisältävien jätevirtojen kierrätysprosesseja koskevien unionin laatunormien käyttöä.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kansallisia ohjelmia on tarkasteltava viimeistään viiden vuoden kuluttua niiden hyväksymisestä ja ne on tarvittaessa saatettava ajan tasalle.
Edellä olevan 1 kohdan b, c ja d alakohdan osalta mainituissa alakohdissa tarkoitettuihin ohjelmiin voi sisältyä taloudellisten kannustimien, kuten alennusten, rahallisten palkkioiden tai panttijärjestelmien, käyttöönotto, jotta edistetään sellaisten tuotteiden uudelleenkäytön valmistelua ja uudelleenkäyttöä, joilla on merkityksellinen kriittisten raaka-aineiden hyödyntämispotentiaali, ja tällaisista tuotteista peräisin olevan jätteen keräämistä ja käsittelyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamista.
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään tällaisten raporttien muoto ja yksityiskohdat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Ensimmäisen raportointikauden on katettava ensimmäinen täysi kalenterivuosi tällaisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen jälkeen. Jäsenvaltioiden on annettava nämä tiedot toimittaessaan komissiolle kierrätetyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määriä koskevat tiedot direktiivin 2012/19/EU 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
Luetteloa laatiessaan komissio ottaa huomioon
kyseisistä tuotteista, komponenteista ja jätevirroista hyödynnettävissä olevien kriittisten raaka-aineiden kokonaismäärän;
sen, missä määrin kyseiset tuotteet, komponentit ja jätevirrat kuuluvat unionin oikeuden piiriin;
sääntelyn puutteet;
erityishaasteet, jotka vaikuttavat tuotteiden, komponenttien ja jätevirtojen keräykseen ja jätteenkäsittelyyn;
tuotteisiin, komponentteihin ja jätevirtoihin sovellettavat olemassa olevat keräys- ja jätteenkäsittelyjärjestelmät.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
27 artikla
Kaivannaisjätteestä saatavien kriittisten raaka-aineiden hyödyntäminen
Toiminnanharjoittajien, jotka ovat velvollisia laatimaan jätehuoltosuunnitelmat direktiivin 2006/21/EY 5 artiklan mukaisesti, on toimitettava kyseisen direktiivin 3 artiklan 27 alakohdassa määritellylle toimivaltaiselle viranomaiselle alustava taloudellinen arviointitutkimus mahdollisuuksista hyödyntää kriittisiä raaka-aineita, jotka saadaan
jätealueelle varastoidusta kaivannaisjätteestä; sekä
syntyvästä kaivannaisjätteestä tai, jos se katsotaan tehokkaammaksi, louhitusta aineksesta ennen kuin siitä tulee jätettä.
Toiminnanharjoittajat vapautetaan tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä velvoitteesta, jos ne voivat osoittaa direktiivin 2006/21/EY 3 artiklan 27 alakohdassa määritellyille toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaivannaisjäte ei hyvin todennäköisesti sisällä teknisesti hyödynnettävissä olevia kriittisiä raaka-aineita.
Jäsenvaltioiden on perustettava tietokanta alueellaan sijaitsevista käytöstä poistetuista kaivannaisjätteen jätealueista, myös hylätyistä kaivannaisjätteen jätealueista, lukuun ottamatta käytöstä poistettuja kaivannaisjätteen jätealueita, joissa jätealueiden erityispiirteiden tai geologisten olosuhteiden vuoksi on epätodennäköistä, että esiintyisi mahdollisesti teknisesti hyödynnettävissä olevia määriä kriittisiä raaka-aineita. Tietokannassa on oltava tiedot seuraavista:
kaivannaisjätteen jätealueen sijainti, pinta-ala ja jätteiden tilavuus tai tapauksen mukaan arvioitu tilavuus;
kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittaja tai entinen toiminnanharjoittaja ja tarvittaessa sen oikeudellinen seuraaja;
kaikkien kaivannaisjätteeseen ja, jos nämä tiedot ovat saatavilla, alkuperäiseen mineraaliesiintymään sisältyvien raaka-aineiden arvioidut määrät ja pitoisuudet 7 kohdan mukaisesti;
mahdolliset lisätiedot, joita jäsenvaltio pitää merkityksellisinä kriittisten raaka-aineiden talteenoton mahdollistamiseksi kaivannaisjätteen jätealueelta.
Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava ainakin seuraavat toimet:
jäsenvaltioiden on käytöstä poistettujen kaivannaisjätteen jätealueiden osalta tarkasteltava kattavasti saatavilla olevia lupa-asiakirjoja tai muuta saatavilla olevaa asiakirja-aineistoa, jos lupa-asiakirjoja ei ole, viimeistään ►C1 24 päivänä marraskuuta 2025 ◄ ;
tällaisten kaivannaisjätteen jätealueiden osalta, joita koskevat käytettävissä olevat tiedot saattavat osoittaa kriittisten raaka-aineiden mahdollisesti taloudellisesti hyödynnettävissä olevien määrien esiintymisen, jäsenvaltioiden on myös otettava edustava määrä geokemiallisia näytteitä viimeistään 24 päivänä toukokuuta 2026;
tällaisten kaivannaisjätteen jätealueiden osalta, joissa tämän kohdan a ja b alakohdassa kuvatut toimet ovat osoittaneet mahdollisesti taloudellisesti hyödynnettävissä olevia määriä kriittisiä raaka-aineita, jäsenvaltioiden on myös toteutettava yksityiskohtaisempi näytteenotto, jonka jälkeen tehdään kemiallinen ja mineraloginen ominaisuuksien määrittely, johon kuuluu kairanäytteiden tutkimista tai vastaavia tekniikoita, viimeistään 24 päivänä maaliskuuta 2027, jos tämä on ympäristön kannalta kestävää sovellettavien unionin tason ympäristövaatimusten ja tarvittaessa direktiivin 2006/21/EY vaatimusten mukaisesti.
28 artikla
Kestomagneettien kierrätettävyys
Alkaen kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka saattaa markkinoille magneettiresonanssikuvauslaitteita, tuulienergiageneraattoreita, teollisuusrobotteja, moottoriajoneuvoja, kevyitä kulkuneuvoja, jäähdytysgeneraattoreita, lämpöpumppuja, sähkömoottoreita, myös silloin, kun sähkömoottorit ovat osana muita tuotteita, automaattipesukoneita, kuivausrumpuja, mikroaaltouuneja, pölynimureja tai astianpesukoneita, on varmistettava, että kyseisissä tuotteissa on näkyvä, helposti luettava ja pysyvä merkintä, jossa ilmoitetaan,
onko näissä tuotteissa yksi tai useampi kestomagneetti;
jos tuotteessa on yksi tai useampi kestomagneetti, kuuluvatko kyseiset kestomagneetit johonkin seuraavista tyypeistä:
neodyymi-rauta-boori;
samarium-koboltti;
alumiini-nikkeli-koboltti;
ferriitti.
Edellä 3 kohdassa tarkoitettu tietoväline on linkitettävä yksilölliseen tuotetunnukseen, josta ovat saatavilla seuraavat tiedot:
vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi, rekisteröity toiminimi tai rekisteröity tavaramerkki ja postiosoite sekä mahdolliset sähköiset viestintävälineet, joilla tällaisiin henkilöihin voidaan ottaa yhteys;
tiedot kaikkien tuotteeseen sisältyvien eri kestomagneettien painosta, sijainnista ja kemiallisesta koostumuksesta sekä magneettipinnoitteiden, liimojen ja mahdollisten lisäaineiden käytöstä ja niiden tyypistä;
tiedot, jotka mahdollistavat kaikkien tuotteeseen sisältyvien kestomagneettien käsittelyn ja turvallisen poistamisen, mukaan lukien vähintään kaikkien kestomagneetin käsittelyyn ja poistamiseen tarvittavien poistovaiheiden, -työkalujen tai -tekniikoiden järjestys, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietojen antamista käsittelylaitoksille direktiivin 2012/19/EU 15 artiklan 1 kohdan nojalla.
Edellä 4 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on viitattava tuotteen malliin tai, jos saman mallin eri yksiköt eroavat tiedoiltaan, tiettyyn erään tai yksikköön. Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava korjaajien, kierrättäjien, markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten saatavilla.
Tätä artiklaa ei sovelleta
asetuksen (EU) 2018/858 3 artiklan 31 alakohdassa määriteltyihin erikoiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin;
muun ajoneuvon kuin perusajoneuvon osiin, jotka on tyyppihyväksytty luokan N1, N2, N3, M2 tai M3 monivaiheisessa tyyppihyväksynnässä;
asetuksen (EU) 2018/858 3 artiklan 30 alakohdassa määriteltyihin pieninä sarjoina valmistettaviin ajoneuvoihin.
29 artikla
Kestomagneettien kierrätetty sisältö
Laskenta- ja todentamissäännöissä on täsmennettävä sovellettava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY ( 10 ) liitteessä II vahvistettujen moduulien joukosta kyseisten tuotteiden huomioon ottamiseksi tarvittavin mukautuksin. Täsmentäessään sovellettavaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä komissio ottaa huomioon seuraavat perusteet:
onko kyseinen moduuli asianmukainen tuotteen tyypin kannalta ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun yleiseen etuun nähden;
tuotteeseen liittyvien riskien luonne ja se, missä määrin vaatimustenmukaisuuden arviointi vastaa riskin tyyppiä ja astetta;
se, että valmistajan on voitava valita päätöksen N:o 768/2008/EY liitteessä II olevien laadunvarmistusta ja tuotetodistuksia koskevien moduulien välillä, kun kolmannen osapuolen osallistuminen on pakollista.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä voidaan soveltaa eri tuotteisiin eri vähimmäisosuuksia ja jättää tietyt tuotteet tämän velvoitteen ulkopuolelle. Niissä säädetään siirtymäajoista, jotka on sopeutettu siihen, miten vaikeaa toimenpiteen alaan kuuluvien tuotteiden mukauttaminen on, vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähimmäisosuuden on perustuttava vaikutusten ennakkoarviointiin, jossa otetaan huomioon
kulutusjätteestä talteen otetun neodyymin, dysprosiumin, praseodyymin, terbiumin, boorin, samariumin, nikkelin ja koboltin nykyinen ja ennustettu saatavuus;
1 kohdan mukaisesti kootut tiedot ja kierrätetyn sisällön osuuden suhteellinen jakautuminen 1 kohdassa tarkoitettuihin markkinoille saatettuihin tuotteisiin sisältyvissä kestomagneeteissa;
tekninen ja tieteellinen kehitys, mukaan lukien kestomagneettiteknologioissa tapahtuvat huomattavat muutokset, jotka vaikuttavat hyödynnettävien materiaalien tyyppiin;
vähimmäisosuuden tosiasiallinen ja mahdollinen vaikutus unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin;
mahdolliset vaikutukset kestomagneetteja sisältävien tuotteiden toimintaan;
tarve estää suhteettomat kielteiset vaikutukset kestomagneettien ja kestomagneetteja sisältävien tuotteiden kohtuuhintaisuuteen.
Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka saattavat markkinoille 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, eivät saa antaa tai esittää merkintöjä, merkkejä, symboleja tai tekstejä, jotka ovat omiaan johtamaan harhaan tai hämmentämään asiakkaita 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen osalta. Tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta tuotteisiin, jotka on ensisijaisesti suunniteltu puolustus- tai avaruussovelluksiin.
Tätä artiklaa ei sovelleta
asetuksen (EU) 2018/858 3 artiklan 31 alakohdassa määriteltyihin erikoiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin;
muun ajoneuvon kuin perusajoneuvon osiin, jotka on tyyppihyväksytty luokan N1, N2, N3, M2 tai M3 monivaiheisessa tyyppihyväksynnässä;
asetuksen (EU) 2018/858 3 artiklan 30 alakohdassa määriteltyihin pieninä sarjoina valmistettaviin ajoneuvoihin.
2 JAKSO
Sertifiointi ja ympäristöjalanjälki
30 artikla
Tunnustetut järjestelmät
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin hakemuksiin on sisällytettävä kaikki asiaankuuluva näyttö liitteessä IV vahvistettujen perusteiden täyttymisestä.
Komissio antaa viimeistään 24 päivänä toukokuuta 2027 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään yhtenäinen malli, jota järjestelmien omistajien on käytettävä antaessaan vähimmäistiedot, jotka tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin hakemuksiin on sisällytettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Kolmannessa alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen mallin täyttämiseksi vaadittavan asiakirja-aineiston laajuuden on oltava kohtuullinen.
Tunnustuksen kattama kunkin järjestelmän soveltamisala täsmennetään seuraavien seikkojen osalta:
järjestelmän piiriin kuuluvat raaka-aineiden arvoketjun vaiheet;
järjestelmän piiriin kuuluvat hankkeen elinkaaren vaiheet, mukaan lukien ennen käytöstä poistamista, sen aikana ja sen jälkeen; ja
liitteessä IV olevassa 2 kohdassa luetellut kestävyyden osatekijät ja ympäristöriskien luokat, joita järjestelmässä käsitellään.
Liitteessä IV olevissa 1 kohdan a–d alakohdassa säädetyt vaatimukset ovat ennakkoedellytys järjestelmän tunnustamiselle.
31 artikla
Ympäristöjalanjälki-ilmoitus
Komissio esittää niiden kriittisten raaka-aineiden osalta, jotka se on todennut olevan etusijalla, 3 kohdan soveltamiseksi tehtävän tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevan arvioinnin päätelmät viimeistään 12 kuukauden kuluttua tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta.
Harkitessaan, onko tämän artiklan 6 kohdassa säädetty velvoite tarpeellinen, komissio ottaa huomioon
sen, saavutetaanko unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteet ja miten ja kuinka tehokkaasti ne saavutetaan jo asianomaiseen kriittiseen raaka-aineeseen sovellettavilla muilla unionin säädöksillä;
asiaankuuluvien kansainvälisten standardien ja ohjeiden olemassaolon ja käyttöönoton tai mahdollisuudet sopia tällaisista standardeista kansainvälisellä tasolla sekä kestävät käytännöt markkinoilla, mukaan lukien 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetut vapaaehtoiset järjestelmät;
strategisten kumppanuuksien, strategisten hankkeiden, kauppasopimusten ja muiden kansainvälisten välineiden sekä unionin toteuttamien toimien vaikuttavuuden unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa;
talouden toimijoille aiheutuvat taloudelliset kustannukset ja hallinnollisen rasitteen.
Komissio tekee vaikutusten ennakkoarvioinnin, jotta se voi päättää delegoidun säädöksen antamisesta 1 kohdan nojalla. Kyseisen arvioinnin on täytettävä seuraavat vaatimukset:
se perustuu muun muassa seuraavien tahojen kuulemiseen:
kaikki asianomaiset sidosryhmät, kuten teollisuus, mukaan lukien tuotantoketjun loppupään teollisuus, pk-yritykset ja tarvittaessa käsiteollisuus, työmarkkinaosapuolet, kauppiaat, vähittäiskauppiaat, maahantuojat, ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua edistävät järjestöt, kuluttajajärjestöt ja tiedeyhteisö;
kolmannet maat taikka merentakaiset maat tai alueet, joiden unionin kanssa käymään kauppaan tämä velvoite voi vaikuttaa merkittävästi;
toimikunta;
unionin virastot, joilla on toimivaltaa ympäristönsuojelun alalla, tapauksen mukaan;
siinä varmistetaan, että tällaisia toimenpiteitä ei ole valmisteltu, hyväksytty tai sovellettu siten, että niiden avulla tai vaikutuksesta luodaan tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle, eivätkä ne rajoita kauppaa enemmän kuin on tarpeen unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon kolmansien maiden toimittajien kyky noudattaa tällaista ilmoitusta siten, että tällä ei ole suhteetonta vaikutusta yhteenlaskettuihin kauppavirtoihin ja kriittisten raaka-aineiden kustannuksiin;
siinä arvioidaan, onko samankaltaisilla unionin oikeuden mukaisilla velvoitteilla saavutettu aiotut vaikutukset ja onko niillä edistetty merkittävästi unionin ympäristötavoitteiden saavuttamista;
siinä arvioidaan, edistäisikö toimenpide unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista vaikuttamatta suhteettomasti unionin tuotannonalan kykyyn hankkia asianomaista kriittistä raaka-ainetta.
Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vaatimusta sovelletaan kuhunkin markkinoille saatettuun yksittäiseen kriittisen raaka-aineen tyyppiin, eikä sitä sovelleta väli- tai lopputuotteisiin sisältyviin kriittisiin raaka-aineisiin.
Edellä 6 kohdassa tarkoitettuun ympäristöjalanjälki-ilmoitukseen on sisällytettävä seuraavat tiedot:
vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi, rekisteröity toiminimi tai rekisteröity tavaramerkki ja postiosoite sekä sähköiset viestintävälineet, joilla tällaisiin henkilöihin voidaan ottaa yhteys;
tiedot kriittisen raaka-aineen tyypistä, jota ilmoitus koskee;
tapauksen mukaan tiedot maasta ja alueesta, jossa kriittinen raaka-aine louhittiin, käsiteltiin, jalostettiin ja kierrätettiin;
kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjälki laskettuna 1 kohdan nojalla hyväksyttyjen sovellettavien todentamis- ja laskentasääntöjen mukaisesti;
jäljempänä olevan 8 kohdan nojalla annetun sovellettavan delegoidun säädöksen mukaisesti määritetty ympäristöjalanjälkiluokka, johon kriittinen raaka-aine kuuluu;
verkkolinkki, jonka kautta pääsee tutustumaan ympäristöjalanjälki-ilmoituksen tuloksia tukevan tutkimuksen julkiseen versioon.
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetun ympäristöjalanjälki-ilmoituksen muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka saattavat markkinoille kriittisiä raaka-aineita, eivät saa antaa tai esittää merkintöjä, merkkejä, symboleja tai tekstejä, jotka ovat omiaan johtamaan harhaan tai hämmentämään asiakkaita ympäristöjalanjälki-ilmoitukseen sisältyvien tietojen osalta.
3 JAKSO
Vapaa liikkuvuus, vaatimustenmukaisuus ja markkinavalvonta
32 artikla
Vapaa liikkuvuus
33 artikla
Vaatimustenmukaisuus ja markkinavalvonta
34 artikla
Täytäntöönpano ja yhteensovittaminen unionin yhdenmukaistamislainsäädännön kanssa
Siirretään komissiolle valta antaa 38 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 28, 29, 31 ja 33 artiklan täydentämiseksi, jotta voidaan
vahvistaa 28 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tietovälineen ja yksilöllisen tuotetunnisteen teknistä suunnittelua ja toimintaa koskevat vaatimukset;
viitata teknisiin standardeihin, joita käytetään 28 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun tietovälineen ja yksilöllisen tuotetunnisteen osalta;
vahvistaa säännöt 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yksilöllisen tuotetunnisteen sisällyttämiseksi markkinavalvonnan ja tullivalvonnan kannalta merkityksellisiin rekistereihin;
vahvistaa 28 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun tietovälineen ja yksilöllisen tuotetunnisteen tullivalvontaan liittyvät vaatimukset;
vahvistaa menettelyt sellaisten tuotteiden käsittelemiseksi, jotka aiheuttavat riskin kansallisella tasolla tai joihin liittyy muodollisia vaatimustenvastaisuuksia, sekä niihin liittyvät suojamenettelyt, joita sovelletaan, jos toteutettujen markkinavalvontatoimenpiteiden johdosta esitetään vastalauseita;
vahvistaa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutukseen liittyvät vaatimukset sekä CE-merkinnän kiinnittämistä koskevat yleiset periaatteet, säännöt ja edellytykset.
Kyseisissä delegoiduissa säädöksissä on viitattava muuhun unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön, erityisesti direktiiviin 2009/125/EY, tai varmistettava yhteensovittamisen sen kanssa ja otettava huomioon tarve rajoittaa hallinnollista rasitetta samalla, kun varmistetaan tämän asetuksen 28, 29 ja 31 artiklan tehokas täytäntöönpano.
6 LUKU
HALLINNOINTI
35 artikla
Euroopan kriittisiä raaka-aineita käsittelevä toimikunta
36 artikla
Toimikunnan kokoonpano ja toiminta
Puheenjohtaja kutsuu Euroopan parlamentin edustajia osallistumaan tarkkailijoina toimikunnan kokouksiin, myös 8 kohdassa tarkoitettujen pysyvien tai väliaikaisten alaryhmien kokouksiin.
Toimikunnan on kokoonnuttava vähintään seuraavasti:
kolmen kuukauden välein strategisia hankkeita koskevien hakemusten arvioimiseksi 3 luvun 2 jakson mukaisesti;
kuuden kuukauden välein 4 luvun mukaisen seurannan kehittämiseksi;
kerran vuodessa keskustellakseen 3 luvun 5 jaksossa vahvistettujen, etsintään liittyvien jäsenvaltioiden velvoitteiden täytäntöönpanon edistymisestä, myös strategisten tai kriittisten raaka-aineiden luetteloiden ajan tasalle saattamisten perusteella.
Toimikunnalla on seuraavat tehtävät:
keskustella säännöllisesti 9 artiklan täytäntöönpanosta ja jakaa parhaita käytäntöjä kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden lupamenettelyn nopeuttamiseksi ja yleisön niitä koskevan osallistumisen ja kuulemisen parantamiseksi;
ehdottaa tarvittaessa komissiolle 9 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanoa koskevia suuntaviivoja, jotka keskitettyjen yhteyspisteiden on otettava huomioon;
keskustella säännöllisesti strategisten hankkeiden täytäntöönpanosta ja tarvittaessa toimenpiteistä, joita hankkeen toteuttaja tai jäsenvaltio, jonka aluetta strateginen hanke koskee, voisi toteuttaa helpottaakseen edelleen kyseisten strategisten hankkeiden toteuttamista 15 artiklan nojalla;
tarjota komissiolle 25 artiklassa tarkoitetun yhteishankintajärjestelmän rakenteen arviointiin liittyviä neuvoja;
helpottaa jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta parannetaan niiden 26 artiklan mukaisia kansallisia ohjelmia.
Toimikunta perustaa vähintään seuraavat pysyvät alaryhmät:
alaryhmä, joka keskustelee strategisten hankkeiden rahoituksesta ja koordinoi sitä 16 artiklan mukaisesti ja johon on määrä kutsua tarkkailijoiksi kansallisten kehityspankkien ja -laitosten, vientitakuulaitosten, Euroopan kehitysrahoituslaitosten, Euroopan investointipankkiryhmän, muiden kansainvälisten rahoituslaitosten, mukaan lukien Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, ja tarvittaessa yksityisten rahoituslaitosten edustajia;
alaryhmä, joka keskustelee ja vaihtaa näkemyksiä toimenpiteistä, joilla lisätään yleistä tietämystä kriittisten raaka-aineiden toimitusketjusta, sekä jakaa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat yleisön ja sidosryhmien osallistumista kriittisiä raaka-aineita koskeviin hankkeisiin, ja johon on määrä kutsua säännöllisesti tarkkailijoiksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia;
alaryhmä, jossa kootaan yhteen kansalliset tai tarvittaessa alueelliset geologiset laitokset tai kartoitukset tai, jos tällaista laitosta tai kartoitusta ei ole, yleisestä etsinnästä vastaavat asianomaiset kansalliset viranomaiset, jotta voidaan edistää 19 artiklan nojalla laadittujen kansallisten etsintäohjelmien koordinointia;
alaryhmä, joka keskustelee ja vaihtaa näkemyksiä toimenpiteistä kiertotalouden, resurssitehokkuuden ja kriittisten raaka-aineiden korvaamisen edistämiseksi;
alaryhmä, jossa kootaan yhteen kriittisiä raaka-aineita käsittelevät kansalliset hankinta- ja tiedotusvirastot tai, jos tällaista virastoa ei ole, kyseisestä asiasta vastaavat asianomaiset kansalliset viranomaiset, jotta voidaan edistää komission 20 artiklan nojalla toteuttamia seurantaa ja stressitestejä;
alaryhmä, jossa kootaan yhteen kansalliset hätävirastot ja strategisista varastoista vastaavat kansalliset viranomaiset tai, jos tällaista virastoa ja viranomaista ei ole, kyseisestä asiasta vastaavat asianomaiset kansalliset viranomaiset, jotta voidaan edistää 23 artiklassa säädettyä strategisten varastojen koordinointia.
Tehtäviään hoitaessaan toimikunta varmistaa tarvittaessa koordinoinnin, yhteistyön ja tietojenvaihdon asiaankuuluvien unionin oikeuden nojalla perustettujen kriisinhallinta- ja kriisivalmiusrakenteiden kanssa.
37 artikla
Kansainvälinen yhteistyö ja strategiset kumppanuudet
Toimikunta keskustelee säännöllisesti seuraavista kysymyksistä:
missä määrin unionin solmimilla strategisilla kumppanuuksilla edistetään
unionin toimitusvarmuuden parantamista, mukaan lukien 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetut vertailuarvot;
yhteistyön parantamista kriittisten raaka-aineiden arvoketjussa unionin ja kumppanimaiden välillä, mukaan lukien valmiuksien kehittämistä ja teknologian siirtoa koskevat ohjelmat, joilla edistetään kiertotaloutta ja kriittisten raaka-aineiden vastuullista kierrättämistä tuottajamaissa;
kumppanimaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä, muun muassa edistämällä kestäviä ja kiertotalouden mukaisia käytäntöjä, kunnollisia työoloja sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista niiden raaka-aineiden arvoketjuissa;
johdonmukaisuus ja mahdolliset synergiaedut jäsenvaltioiden asianomaisten kolmansien maiden kanssa tekemän kahdenvälisen yhteistyön ja unionin strategisten kumppanuuksien puitteissa toteuttamien toimien välillä;
mitkä kolmannet maat voitaisiin asettaa etusijalle strategisten kumppanuuksien solmimisessa ottaen huomioon seuraavat kriteerit:
mahdollinen vaikutus toimitusvarmuuteen ja toimitusten häiriönsietokykyyn, kun otetaan huomioon kriittisiin raaka-aineisiin liittyvä kolmannen maan mahdollinen varanto-, louhinta-, jalostus- ja kierrätyskapasiteetti;
voisiko unionin ja kolmannen maan yhteistyö parantaa kolmannen maan valmiuksia varmistaa kielteisten ympäristövaikutusten seuranta, ehkäiseminen ja minimointi kolmannen maan sääntelykehyksen ja sen täytäntöönpanon kautta, sosiaalisesti vastuullisten käytäntöjen soveltaminen, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen etenkin pakkotyön ja lapsityön osalta, merkityksellinen yhteistyö paikallisyhteisöjen, myös alkuperäiskansojen, kanssa, avointen ja vastuullisten liiketoimintakäytäntöjen soveltaminen, julkishallinnon moitteettomaan toimintaan kohdistuvien haittavaikutusten ehkäiseminen ja oikeusvaltioperiaate;
onko unionin ja kolmannen maan välillä jo tehty yhteistyösopimuksia ja onko kehittyvillä markkinoilla ja kehittyvissä talouksissa mahdollista käynnistää Global Gateway -investointihankkeita muun muassa strategisiin hankkeisiin tehtävien investointien helpottamiseksi;
kehittyvien markkinoiden ja kehittyvien talouksien osalta se, voisiko kumppanuus tuottaa paikallista lisäarvoa, tuotantoketjun loppupään toiminta mukaan lukien, ja hyödyttäisikö se sekä unionia että kumppanimaata unionia ja miten se tämän voisi tehdä;
neuvoo komissiota siitä, miten voidaan varmistaa, että tämän kohdan yhteydessä tarkoitetut strategiset kumppanuudet ovat johdonmukaisia kehittyvien markkinoiden ja kehittyvien talouksien kanssa harjoitettavan unionin toimintapolitiikan kanssa.
Jäsenvaltiot
ilmoittavat komissiolle kahdenvälisestä yhteistyöstään asianomaisten kolmansien maiden kanssa, kun sen alaan sisältyy kriittisten raaka-aineiden arvoketju;
voivat tukea komissiota strategisissa kumppanuuksissa vahvistettujen yhteistyötoimenpiteiden täytäntöönpanossa raaka-aineiden arvoketjussa.
7 LUKU
SÄÄDÖSVALLAN SIIRTÄMINEN JA KOMITEAMENETTELY
38 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
39 artikla
Komiteamenettely
8 LUKU
MUUTOKSET
40 artikla
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 muuttaminen
Lisätään asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan C1 jakson taulukkoon kohta seuraavasti:
|
”15 a |
18 |
kestomagneetin kiertotaloutta koskevat vaatimukset |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1252 (*1) |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
|
(*1)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1252, 3.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1252/oj).”. |
|||||||||||||||||
41 artikla
Asetuksen (EU) 2018/858 muuttaminen
Lisätään asetuksen (EU) 2018/858 liitteessä II olevan I osan taulukossa olevaan G jaksoon ”Ympäristöominaisuudet ja päästöt” kohta seuraavasti:
|
”G 15 |
Kestomagneetin kiertotaloutta koskevat vaatimukset |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1252 (*1) |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
|
|
|
|
X |
X |
|
(*1)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1252, 3.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1252/oj).”. |
||||||||||||||
42 artikla
Asetuksen (EU) 2018/1724 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) 2018/1724 seuraavasti:
lisätään liitteeseen I rivi seuraavasti:
|
”AJ. Kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet |
1. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1252 9 artiklan 1 kohdan nojalla perustetut tai nimetyt keskitetyt asiointipisteet (*1) 2. lupamenettelyä koskevat tiedot 3. rahoitus- ja sijoituspalveluja koskevat tiedot 4. tiedot rahoitusmahdollisuuksista unionin tai jäsenvaltioiden tasolla 5. tiedot yritysten tukipalveluista, mukaan lukien muun muassa yritysveroilmoitus, paikallinen verolainsäädäntö tai työlainsäädäntö |
|
(*1)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1252, 3.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1252/oj).”; |
|
lisätään liitteeseen II rivi seuraavasti:
|
”Kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet |
Kaikkiin kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden rakentamista ja toteuttamista koskeviin asiaankuuluviin lupiin, mukaan lukien rakennus-, kemikaali- ja liitäntäluvat sekä tarvittaessa ympäristöarvioinnit ja -luvat, liittyvä menettely, joka kattaa kaikki hakemukset ja menettelyt hakemuksen täydellisyyden tunnustamisesta siihen asti, kun asetuksen (EU) 2024/1252. 9 artiklan mukainen asianomainen keskitetty asiointipiste antaa tiedoksi menettelyn tulosta koskevan kattavan päätöksen. |
Kaikki menettelyihin kuuluvat tuotokset hakemuksen täydellisyyden tunnustamisesta siihen asti, kun asetuksen (EU) 2024/1252 9 artiklan mukainen asianomainen keskitetty asiointipiste antaa tiedoksi menettelyn tulosta koskevan kattavan päätöksen.”; |
lisätään liitteeseen III kohta seuraavasti:
Asetuksen (EU) 2024/1252 9 artiklan mukainen asianomainen keskitetty asiointipiste.”.
43 artikla
Asetuksen (EU) 2019/1020 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) 2019/1020 seuraavasti:
korvataan 4 artiklan 5 kohta seuraavasti:
lisätään liitteeseen I kohta seuraavasti:
”71. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1252, 3.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1252/oj), siltä osin kuin se koskee kyseisen asetuksen 28, 29 tai 31 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.”.
9 LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
44 artikla
Edistymisen seuranta
Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen on sisällyttävä
määrällisiä tietoja siitä, missä määrin unioni on edistynyt 5 artiklassa tarkoitettujen vertailuarvojen saavuttamisessa ja mainitussa artiklassa tarkoitetussa kulutuksen kasvun hillitsemisessä;
luettelo unionin ja kolmansien maiden välillä solmituista raaka-aineita kokevista strategisista kumppanuuksista; ja
arvio strategisten kumppanuuksien vaikutuksesta 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetun vertailuarvon saavuttamiseen.
Tämän artiklan soveltamiseksi talouden toimijoita ei vaadita toimittamaan 21 artiklan nojalla toimitettujen tietojen lisäksi muita tietoja.
45 artikla
Jäsenvaltioiden raportointi
Talouden toimijoita ei vaadita toimittamaan ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen säännösten puitteissa toimitettujen tietojen lisäksi muita tietoja.
46 artikla
Luottamuksellisten tietojen käsittely
47 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on viimeistään ►C1 24 päivänä marraskuuta 2025 ◄ säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle viipymättä, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.
48 artikla
Arviointi
Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa on arvioitava vähintään seuraavat:
onko aiheellista vahvistaa ympäristöjalanjäljen enimmäisrajat kriittisille raaka-aineille, joiden osalta on hyväksytty laskenta- ja todentamissäännöt, ja onko kriittisten raaka-aineiden toimitusketjujen vahvistamista tarvetta jatkaa vuoden 2030 jälkeen;
onko aiheellista vahvistaa vertailuarvot vuosiksi 2040 ja 2050 aggregoidulla tasolla ja kunkin strategisen raaka-aineen osalta;
unionin ympäristölainsäädännön ja tämän asetuksen välinen johdonmukaisuus erityisesti strategisten hankkeiden etusijan osalta;
asiaankuuluvien jätevirtojen jätemääriä ja niiden sisältämiä strategisia raaka-aineita koskevien tietojen saatavuus;
edellä olevan 25 artiklan nojalla perustetun yhteishankintajärjestelmän vaikutus kilpailuun sisämarkkinoilla;
onko aiheellista ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä jätteiden keräyksen, lajittelun ja käsittelyn lisäämiseksi erityisesti metalliromun osalta, rautaromu mukaan luettuna.
49 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
Strategiset raaka-aineet
1 jakso
Strategisten raaka-aineiden luettelo
Seuraavia raaka-aineita pidetään strategisina:
bauksiitti/alumiinioksidi/alumiini
vismutti
boori – metallurginen laatu
koboltti
kupari
gallium
germanium
litium – akkulaatu
magnesiummetalli
mangaani – akkulaatu
grafiitti – akkulaatu
nikkeli – akkulaatu
platinaryhmän metallit
magneettien harvinaiset maametallit (Nd, Pr, Tb, Dy, Gd, Sm ja Ce)
piimetalli
titaanimetalli
volframi
2 jakso
Menetelmä strategisten raaka-aineiden valitsemiseksi
1. Strateginen merkitys määritetään sen perusteella, millainen merkitys raaka-aineella on vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä puolustus-, ilmailu- ja avaruussovellusten kannalta, seuraavien perusteiden mukaisesti:
sellaisten strategisten teknologioiden määrä, joissa käytetään raaka-ainetta tuotantopanoksena;
asiaankuuluvien strategisten teknologioiden valmistukseen tarvittavan raaka-aineen määrä;
asiaankuuluvien strategisten teknologioiden odotettu maailmanlaajuinen kysyntä.
2. Ennustettu kysynnän kasvu (DF/C,τ ) lasketaan seuraavasti:
jossa
DFτ on raaka-aineen maailmanlaajuista vuotuista kysyntää vuonna τ koskeva ennuste;
GSτο on raaka-aineen maailmanlaajuinen vuosituotanto viitejaksolla, τ0 .
3. Tuotannon lisäämisen vaikeus määritetään ottaen huomioon vähintään seuraavat seikat:
raaka-aineen nykyisen maailmanlaajuisen vuosituotannon laajuus;
raaka-aineen varanto-tuotantosuhde, joka perustuu taloudellisesti louhittavissa olevien geologisten luonnonvarojen tiedossa oleviin varantoihin ja nykyiseen maailmanlaajuiseen vuosituotantoon;
toimituskapasiteettia lisäävien uusien hankkeiden toteutumisajat, kun saatavilla on luotettavaa tietoa.
LIITE II
Kriittiset raaka-aineet
1 jakso
Kriittisten raaka-aineiden luettelo
Seuraavia raaka-aineita pidetään kriittisinä:
antimoni
arseeni
bauksiitti/alumiinioksidi/alumiini
baryytti
beryllium
vismutti
boori
koboltti
koksihiili
kupari
maasälpä
fluorisälpä
gallium
germanium
hafnium
helium
raskaat harvinaiset maametallit
kevyet harvinaiset maametallit
litium
magnesium
mangaani
grafiitti
nikkeli – akkulaatu
niobium
raakafosfaatti
fosfori
platinaryhmän metallit
skandium
piimetalli
strontium
tantaali
titaanimetalli
volframi
vanadiini
2 jakso
Taloudellisen merkityksen ja toimitusvarmuuteen liittyvän riskin laskeminen
1. Arvioidun raaka-aineen taloudellinen merkitys (EI) lasketaan seuraavasti:
jossa
s tarkoittaa NACE-luokituksen kaksinumerotason mukaisia talouden toimialoja;
As on arvioidun raaka-aineen loppukäytön osuus tietyllä NACE-luokituksen kaksinumerotason mukaisella toimialalla (käytettävä unionin arvoja, jos ne ovat saatavilla, ja muussa tapauksessa maailmanlaajuisia osuuksia);
Qs on arvonlisä asiaankuuluvalla NACE-luokituksen kaksinumerotason mukaisella toimialalla osuutena koko kansantaloudesta;
SIEI on taloudelliseen merkitykseen liittyvä korvattavuusindeksi.
2. Taloudelliseen merkitykseen liittyvä arvioidun raaka-aineen korvattavuusindeksi (SIEI ) lasketaan sen merkityksellisimpien teollisten sovellusten perusteella seuraavasti:
jossa
i tarkoittaa yksittäistä korvaavaa raaka-ainetta;
a tarkoittaa raaka-aineen yksittäistä sovellusta;
SPPi,a;EI on kunkin korvaavan raaka-aineen, i, taloudellisen merkityksen parametri, jossa korvaavaa raaka-ainetta verrataan arvioituun raaka-aineeseen ja joka perustuu tekniseen suorituskykyyn, mukaan lukien toiminnallisuus, ja kustannustehokkuuteen kunkin sovelluksen, a, osalta;
Sharea on raaka-aineiden osuus loppukäyttösovelluksessa;
Sub_sharei,a on kunkin korvaavan raaka-aineen osaosuus kussakin sovelluksessa.
3. Arvioidun raaka-aineen toimitusvarmuuteen liittyvä riski (SR) lasketaan seuraavasti:
jossa
GS tarkoittaa arvioidun raaka-aineen maailmanlaajuista vuosituotantoa;
EU_sourcing tarkoittaa unionin tosiasiallista tarjonnan hankintaa eli unionin sisäistä tuotantoa ja unioniin suuntautuvaa tuontia kolmansista maista taikka merentakaisista maista tai merentakaisilta alueilta;
HHI on Herfindahl-Hirschman-indeksi (jota käytetään sijaismuuttujana kuvaamaan tarjonnan keskittymistä maittain);
WGI on skaalattuihin Maailmanpankin Worldwide Governance -indikaattoreihin perustuva indeksi (jota käytetään maan hallintojärjestelmän sijaismuuttujana);
tc on WGI:tä mukauttava kaupan parametri, joka määritetään ottaen huomioon mahdolliset vientiverot (joiden vaikutusta voidaan mahdollisesti lieventää voimassa olevalla kauppasopimuksella), fyysiset vientikiintiöt tai maan, c, määräämät vientikiellot.
EoLRIR on käytöstäpoiston yhteydessä tapahtuvan kierrätyksen osuus, jolla tarkoitetaan uusioraaka-aineen (vanhasta romusta kierrätettyjen) tuotantopanosten suhdetta raaka-aineen kaikkiin (ensiö- ja uusioraaka-aineen) tuotantopanoksiin;
SISR on toimitusvarmuuteen liittyvään riskiin liittyvä korvattavuusindeksi;
IR on tuontiriippuvuus.
4. Raaka-aineiden tuontiriippuvuus, IR, lasketaan seuraavasti:
5. Arvioidun raaka-aineen Herfindahl-Hirschman-indeksi (HHIWG I) lasketaan seuraavasti:
jossa
c tarkoittaa arvioitua raaka-ainetta toimittavia maita;
Sc on maan c osuus arvioidun raaka-aineen tarjonnasta (GS tai EU_sourcing);
WGIc on maan c skaalattuihin Maailmanpankin Worldwide Governance -indikaattoreihin perustuva indeksi;
tc on WGI:tä mukauttava maan kaupan parametri, joka määritetään ottaen huomioon mahdolliset vientiverot (joiden vaikutusta voidaan mahdollisesti lieventää voimassa olevalla kauppasopimuksella), fyysiset vientikiintiöt tai maan c määräämät vientikiellot.
6. Toimitusvarmuuteen liittyvään riskiin liittyvä arvioidun raaka-aineen korvattavuusindeksi (SISR ) lasketaan seuraavasti:
jossa
i tarkoittaa yksittäistä korvaavaa raaka-ainetta;
a tarkoittaa tarkasteltavan raaka-aineen yksittäistä sovellusta;
SPPi;SR on kunkin korvaavan raaka-aineen, i, toimitusvarmuuteen liittyvän riskin parametri, joka perustuu sen maailmanlaajuiseen tuotantoon, kriittisyyteen ja taloudelliseen merkitykseen (primaarituote, rinnakkaistuote, sivutuote);
Sharea on tarkasteltavien raaka-aineiden osuus loppukäyttösovelluksessa;
Sub_sharei,a on kunkin korvaavan raaka-aineen osaosuus kussakin sovelluksessa.
7. Jos rakenteelliset tai tilastolliset muutokset vaikuttavat taloudellisen merkityksen ja toimitusvarmuuteen liittyvän riskin mittaamiseen horisontaalisesti kaikkien arvioitujen raaka-aineiden osalta, vastaavat arvot on korjattava tällaisten muutosten kompensoimiseksi.
Tässä jaksossa olevien laskentakaavojen mukaisten laskelmien on perustuttava niiden viiden viimeisimmän vuoden keskiarvoon, joilta tiedot ovat saatavilla. Tietojen ensisijaisuus, laatu ja saatavuus on otettava huomioon.
LIITE III
Strategisten hankkeiden tunnustamisperusteiden arviointi
1. Se, täyttääkö unionissa toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat:
edistääkö hanke 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettujen vertailuarvojen saavuttamista;
edistääkö hanke unionin kapasiteetin ylläpitämistä tai vahvistamista, osuutena unionin vuotuisesta strategisten raaka-aineiden kulutuksesta, kun otetaan huomioon unionin kulutuksen odotettu kasvu;
edistääkö hanke unionin tuotantokapasiteetin vahvistamista sellaisten innovatiivisten raaka-aineiden osalta, joilla voidaan korvata strategisia raaka-aineita yhdessä tai useammassa strategisessa teknologiassa, samalla kun toteutetaan toimenpiteitä samanlaisen tai pienemmän ympäristöjalanjäljen saavuttamiseksi kuin korvattavalla strategisella raaka-aineella.
Hankkeen vaikutus asiaankuuluvaan kapasiteetin vertailuarvoon arvioidaan ottaen huomioon hankkeen liiketoimintasuunnitelma ja hakemukseen sisältyvät tekniset taustatiedot sekä hankkeessa arvioitu markkinoilletuontiaika.
2. Se, täyttääkö kolmannessa maassa taikka merentakaisessa maassa tai merentakaisella alueella toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat:
edistääkö hanke 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettujen vertailuarvojen saavuttamista tai unionin strategisten raaka-aineiden tarjonnan häiriönsietokyvyn ylläpitämistä;
antaako sovellettava oikeudellinen kehys tai antavatko muut edellytykset takeet siitä, että hankkeeseen liittyvät kauppa ja investoinnit eivät vääristy, kun otetaan erityisesti huomioon se, onko unioni solminut 37 artiklassa tarkoitetun strategisen kumppanuuden tai tehnyt raaka-aineita koskevan luvun sisältävän kauppasopimuksen asianomaisen kolmannen maan tai asianomaisten merentakaisten maiden tai alueiden kanssa ja onko tällainen kehys tai ovatko tällaiset edellytykset unionin yhteisen kauppapolitiikan mukaisia;
se, missä määrin on yrityksiä, jotka ovat tehneet tai ovat halukkaita tekemään hankkeen toteuttajan kanssa ostosopimuksia käyttääkseen tai jalostaakseen unionissa asiaankuuluvissa hankkeissa tuotettuja strategisia raaka-aineita;
onko hanke unionin kehitysyhteistyö- ja ulkopolitiikan tavoitteiden mukainen.
Hankkeen vaikutus a alakohdassa tarkoitettuihin vertailuarvoihin arvioidaan ottaen huomioon hankkeen liiketoimintasuunnitelma ja hakemukseen sisältyvät tekniset taustatiedot, hankkeen arvioitu markkinoilletuontiaika sekä se osuus hankkeen tuotoksesta, joka kuuluu c alakohdassa tarkoitettujen nykyisten tai mahdollisten ostosopimusten piiriin. Edellä olevaan c alakohtaan liittyvä näyttö voi sisältää sopimuksia, aiesopimuksia tai yhteisymmärryspöytäkirjoja.
3. Se, täyttääkö hanke 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat:
hankkeen kehittämismahdollisuuksia koskevien toteutettavuustutkimusten laatu;
se, onko käytettäväksi tarkoitettua teknologia demonstroitu asiaankuuluvassa ympäristössä.
4. Edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toteutettavuustutkimusten tarkoituksena on
arvioida teknisiä ja ympäristönäkökohtia analysoimalla, onko ehdotetun hankkeen onnistuminen todennäköistä;
tunnistaa mahdolliset tekniset kysymykset ja ongelmat, joita saattaa ilmetä hanketta toteutettaessa.
Hankkeen toteutettavuuden vahvistamiseksi voidaan tarvita lisätutkimuksia.
5. Se, täyttävätkö unionissa toteutettavat hankkeet 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon kokonaisarvio siitä, onko hanke asiaa koskevan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukainen, sekä asiaankuuluva lisänäyttö ottaen huomioon hankkeen sijaintipaikka.
Se, täyttävätkö kolmansissa maissa taikka merentakaisissa maissa tai merentakaisilla alueilla toteutettavat hankkeet 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon, onko hanke sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukainen, jos kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä annetaan riittävä varmuus kyseisen perusteen tai sen osa-alueiden noudattamisesta, ja seuraavien kansainvälisten välineiden mukainen:
monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta annettu ILO:n kolmikantainen periaatejulistus;
vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, erityisesti korruption torjuntaa koskevat ohjeet;
konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskeva OECD:n due diligence -opas;
sidosryhmien merkityksellistä osallistumista kaivannaisteollisuuden alalla koskeva OECD:n due diligence -opas, myös viitattaessa alkuperäiskansojen oikeuksista annetussa Yhdistyneiden kansakuntien julistuksessa vahvistettuihin periaatteisiin;
hyvää hallintotapaa koskevat OECD:n periaatteet;
vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille;
YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet;
IFC:n maahankintaa ja ei-vapaaehtoista uudelleenasuttamista koskeva suorituskykystandardi 5.
6. Hankkeen toteuttajat voivat myös todistaa 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen täyttymisen
esittämällä näyttöä siitä, että kyseinen hanke on erikseen sertifioitu yhdessä tai useammassa 30 artiklan 2 kohdan nojalla tunnustetussa järjestelmässä, jotka yhdessä kattavat liitteessä IV olevassa 2 kohdassa luetellut vaatimukset; tai
sitoutumalla hankkimaan sertifioinnin kyseiselle hankkeelle osana yhtä tai useampaa 30 artiklan 2 kohdan nojalla tunnustettua järjestelmää, jotka yhdessä kattavat liitteessä IV olevassa 2 kohdassa luetellut vaatimukset, ja esittämällä riittävää näyttöä siitä, että kyseinen hanke pystyy toteutusvaiheessa täyttämään tällaisen sertifioinnin perusteet.
7. Se, täyttääkö unionissa toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat:
osallistuuko hankkeeseen eri jäsenvaltioista olevia yrityksiä;
sijaitsevatko myös mahdolliset hankkeen tuotosten ostajat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa;
vaikutukset strategisten raaka-aineiden saatavuuteen jatkokäyttäjille useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.
8. Se, täyttääkö kolmannessa maassa toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon se, missä määrin hanke edistää asianomaisessa kolmannessa maassa seuraavia:
raaka-aineiden arvoketjun useamman kuin yhden vaiheen vahvistaminen kyseisessä maassa tai sitä laajemmalla alueella;
maan sisäiseen raaka-aineiden arvoketjuun kohdistuvien yksityisten investointien edistäminen;
laajempien taloudellisten tai yhteiskunnallisten hyötyjen, myös työpaikkojen, luominen.
LIITE IV
Sertifiointijärjestelmiä koskevat perusteet
1. Tunnustetun sertifiointijärjestelmän on täytettävä seuraavat perusteet:
järjestelmän on oltava avoin läpinäkyvin, oikeudenmukaisin ja syrjimättömin ehdoin kaikille talouden toimijoille, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä noudattamaan järjestelmän vaatimuksia, ja sillä on oltava monisidosryhmäinen hallinto;
vaatimustenmukaisuuden todentaminen ja seuranta on objektiivista, perustuu kansainvälisiin, unionin tai kansallisiin standardeihin, vaatimuksiin ja menettelyihin ja toteutetaan asianomaisesta talouden toimijasta riippumattomasti;
sertifiointi sisältää riittävät vaatimukset ja menettelyt vastuullisten todentajien pätevyyden ja riippumattomuuden varmistamiseksi;
sertifiointi sisältää vaatimuksia, joilla varmistetaan, että laitostasolla laaditaan tarkastusraportti.
2. Sertifiointia koskeviin vaatimuksiin on sisällytettävä vähintään seuraavat:
vaatimukset, joilla varmistetaan ympäristön kannalta kestävät käytännöt, mukaan lukien vaatimukset, joilla varmistetaan ympäristöasioiden hallinta ja ympäristövaikutusten lieventäminen, seuraavissa ympäristöriskien luokissa:
ilma, mukaan lukien ilman pilaantuminen, kuten kasvihuonekaasupäästöt;
vesi, mukaan lukien merenpohja ja meriympäristö ja veden pilaantuminen, veden käyttö, veden määrä, kun otetaan huomioon tulvat tai kuivuus, ja veden saanti;
maaperä, mukaan lukien maaperän pilaantuminen, maaperän eroosio, maankäyttö ja maaperän huonontuminen;
biologinen monimuotoisuus, mukaan lukien vahingot elinympäristöille, luonnonvaraisille eläimille, kasveille ja ekosysteemeille, mukaan lukien ekosysteemipalvelut;
vaaralliset aineet;
melu ja tärinä;
laitosten turvallisuus;
energiankäyttö;
jätteet ja jäämät;
vaatimukset, joilla varmistetaan sosiaalisesti vastuulliset käytännöt, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien alkuperäiskansojen paikallisyhteisön hyvinvointi;
vaatimukset, joilla varmistetaan liiketoiminnan rehellisyys ja avoimuus, mukaan lukien vaatimukset moitteettomasta hallinnosta varainhoidossa sekä ympäristö- ja sosiaaliasioissa ja korruption ja lahjonnan vastaiset politiikat.
LIITE V
Ympäristöjalanjälki
I osa
Määritelmät
Tässä liitteessä tarkoitetaan:
”toimintotiedoilla” elinkaari-inventaarioita mallinnettaessa käytettäviä prosesseihin liittyviä tietoja, jolloin prosessin toimintoja edustavien prosessiketjujen elinkaari-inventaariotulosten koontitulos kerrotaan kulloinkin vastaavalla toimintotiedolla ja tulokset yhdistetään sen jälkeen niin, että saadaan kyseisen prosessin ympäristöjalanjälki;
”materiaaliluettelolla” luetteloa selvityksen kohteena olevan tuotteen valmistamiseen tarvittavista raaka-aineista, osakokoonpanoista, välikokoonpanoista, komponenteista, osista ja niiden määristä;
”yrityskohtaisella datalla” tai ”primaaridatalla” yhdestä tai useammasta laitoksesta suoraan mitattua tai kerättyä dataa (laitoskohtaista dataa), joka kuvaa edustavasti yrityksen toimintaa;
”vaikutustenarviointimenetelmällä” protokollaa, jolla elinkaari-inventaariotiedot muunnetaan huolta aiheuttavan ympäristövaikutuksen määrällisiksi osuuksiksi;
”vaikutusluokalla” luonnonvarojen käytön tai ympäristövaikutusten luokkaa, johon elinkaari-inventaariotiedot liittyvät;
”elinkaarella” tuotejärjestelmän peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden hankinnasta tai luonnonvaroista tuottamisesta loppusijoitukseen (ISO 14040:2006);
”elinkaari-inventaariolla” perus-, jäte- ja tuotevirtojen kytkösten kokonaisuutta elinkaari-inventaarion data-aineistossa;
”elinkaari-inventaarion data-aineistolla” asiakirjoja tai tiedostoja, jotka sisältävät elinkaaritietoa tietystä tuotteesta tai muusta kohteesta, kuten laitoksesta tai prosessista, ja jotka kattavat kuvailevat metatiedot ja määrällisen elinkaari-inventaarion ja joissa voi olla kyse yksikköprosessin data-aineistosta, osittain koontiin perustuvasta data-aineistosta tai kokonaan koontiin perustuvasta data-aineistosta;
”sekundaaridatalla” dataa, joka ei ole peräisin ympäristöjalanjälkiselvitystä tekevän yrityksen hankintaketjuun kuuluvasta tietystä prosessista, eli dataa, jota yritys ei ole suoraan itse koonnut, mitannut tai estimoinut vaan joka on hankittu ulkopuolisen tahon LCI-tietokannasta tai muista lähteistä, mukaan lukien toimialakohtainen keskiarvodata, kuten julkaistuista tuotantotiedoista, virallisista tilastoista ja toimialajärjestöiltä saatu data, kirjallisuuskatselmukset, tekniset tutkimukset ja patentit, ja joka voi perustua myös taloustietoon ja sisältää epäsuoria tietoja ja muuta geneeristä dataa ja johon sisältyy horisontaalisesti aggregoitu primaaridata;
”järjestelmän rajauksella” tietoa elinkaariselvitykseen sisällytetyistä tai siitä poisjätetyistä näkökohdista.
Kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskentasääntöihin on sisällytettävä niiden tulkintaa varten tarvittavat lisämääritelmät.
II osa
Soveltamisala
Tämä liite sisältää pääkohdat siitä, miten kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjälki lasketaan.
Kunkin kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskentasääntöjen on perustuttava tässä liitteessä esitettyihin keskeisiin osatekijöihin, ja niissä on otettava huomioon tieteellisesti luotettavat arviointimenetelmät ja elinkaariarviointia koskevat asiaankuuluvat kansainväliset standardit.
Kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskennan on perustuttava materiaaliluetteloon, energiaan, tuotantomenetelmiin ja apumateriaaleihin, joita käytetään kriittisen raaka-aineen tuotantoon osallistuvissa laitoksissa.
Vahvistaessaan tiettyjen kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljen laskentasääntöjä komissio pyrkii varmistamaan johdonmukaisuuden asiaankuuluvia kriittisiä raaka-aineita käyttävien väli- ja lopputuotteiden ympäristöjalanjälkeä koskevien laskentasääntöjen kanssa.
III osa
Ilmoitettu yksikkö
Ilmoitetun yksikön on oltava 1 kg asiaankuuluvaa kriittisen raaka-aineen tyyppiä.
Kunkin kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskentasäännöissä voidaan määritellä pienempi tai suurempi ilmoitettu yksikkö kilogrammoina ilmaistuna, jos se on tarpeen asiaankuuluvan kriittisen raaka-aineen luonteen tai käytön huomioon ottamiseksi.
Kaikki valmistajan hiilijalanjäljen määrittämiseksi kokoama määrällinen panos- ja tuotosdata on laskettava suhteessa tähän ilmoitettuun yksikköön.
IV osa
Järjestelmän rajaus
1. Louhinta, rikastus ja jalostus ovat ne kolme elinkaaren vaihetta, jotka on sisällytettävä kriittisten ensiöraaka-aineiden järjestelmän rajaukseen seuraavien prosessien kanssa, kun ne ovat merkityksellisiä kyseisen raaka-aineen osalta:
tuotantoketjun alkupään prosessit, mukaan lukien malmin louhinta raaka-aineen tuotantoa varten, kemikaalien tuotanto ja toimitus, mukaan lukien kuljetus, apuprosessit, polttoaineiden tuotanto ja toimitus, mukaan lukien kuljetus, sähkön tuotanto ja toimitus sekä raaka-aineiden kuljetus ajoneuvoissa, jotka eivät ole organisaation omistuksessa tai käytössä;
malmin, rikasteiden ja raaka-aineiden kuljetus organisaation omistamissa tai käyttämissä ajoneuvoissa;
malmin, rikasteiden ja raaka-aineiden varastointi;
malmin murskaus ja puhdistus;
raaka-ainerikasteen tuotanto;
metallin erottaminen (kemiallisella, fysikaalisella tai biologisella menetelmällä);
sulattaminen;
metallin konvertointi;
kuonan puhdistus;
metallinjalostus;
metallielektrolyysi;
metallien valu tai pakkaaminen;
käytetyn raaka-aineen ja kuonan käsittely;
kaikki tähän liittyvät apuprosessit, kuten paikalla tehtävää jäteveden käsittelyä varten, myös prosessiveden käsittelyä, suoraa jäähdytystä ja pintavaluntavettä varten; kaasunpuhdistusjärjestelmät, myös primäärisille ja sekundaarisille poistokaasuille; kattilat, myös syöttöveden esikäsittelyä varten; ja sisäinen logistiikka.
2. Kriittisten uusioraaka-aineiden järjestelmän rajaukseen, jossa määritellään kierrätyksen elinkaarivaihe, on sisällytettävä seuraavat prosessit, kun ne ovat merkityksellisiä kyseisen kierrätetyn raaka-aineen osalta:
tuotantoketjun alkupään prosessit, mukaan lukien panosraaka-aineen tuottaminen (romuraaka-aineet ja ensisulatetut rikasteet), kemikaalien tuotanto ja toimitus (kuljetus), apuprosessit, polttoaineiden tuotanto ja toimitus (kuljetus), sähkön tuotanto ja toimitus sekä raaka-aineiden kuljetus ajoneuvoissa, jotka eivät ole organisaation omistuksessa;
rikasteiden ja romun kuljetus organisaation omistamissa tai käyttämissä ajoneuvoissa;
romun, rikasteiden ja raaka-aineiden varastointi;
uusioraaka-aineen esikäsittely;
sulattaminen;
metallin konvertointi;
metallinjalostus;
metallielektrolyysi;
metallien valu tai pakkaaminen;
käytetyn raaka-aineen käsittely;
kaikki tähän liittyvät apuprosessit, kuten paikalla tehtävää jäteveden käsittelyä varten, myös prosessiveden käsittelyä, suoraa jäähdytystä ja pintavaluntavettä varten; kaasunpuhdistusjärjestelmät, myös primäärisille ja sekundaarisille poistokaasuille; kattilat, myös syöttöveden esikäsittelyä varten; ja sisäinen logistiikka.
3. Käyttövaihe tai elinkaaren loppuvaihe on jätettävä ympäristöjalanjälkeä koskevien laskelmien ulkopuolelle, koska se ei ole vastuussa olevan talouden toimijan suorassa vaikutusvallassa. Muut prosessit voidaan sulkea laskelmien ulkopuolelle, jos niiden vaikutus tietyn kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjälkeen on merkityksetön.
V osa
Vaikutusluokat
Laskentasäännöissä on täsmennettävä vaikutusluokat, jotka on sisällytettävä ympäristöjalanjälkeä koskevaan laskelmaan. Valinnan on perustuttava kriittisten pisteiden analyysiin, joka on tehty kansainvälisellä tasolla kehitettyjen tieteellisesti luotettavien menetelmien mukaisesti ja jossa otetaan huomioon
eri vaikutusten suhteellinen merkitys, mukaan lukien niiden suhteellinen merkitys unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta;
sellaisten tuotantoketjun loppupään yritysten tarpeet, jotka haluavat tiedottaa käyttämiensä kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljestä.
VI osa
Yrityskohtaisten ja sekundaaridata-aineistojen käyttö
Laskentasäännöissä on täsmennettävä yrityskohtaisten tai sekundaaridata-aineistojen käyttö kaikissa asiaankuuluvissa prosesseissa ja raaka-aineissa. Jos laskentasäännöt mahdollistavat valinnan yrityskohtaisen ja sekundaaridata-aineiston välillä, komissio harkitsee kannustamista yrityskohtaisen data-aineiston käyttöön.
Yrityskohtaisen datan käyttöä on edellytettävä ainakin niissä prosesseissa, jotka ovat vastuussa olevan toimijan suorassa vaikutusvallassa ja joilla on suurin vaikutus asiaankuuluviin vaikutusluokkiin.
Yrityskohtaisia toimintotietoja on käytettävä yhdistettynä asiaankuuluviin ilmastojalanjälkilaskennan periaatteiden mukaisiin sekundaaridata-aineistoihin. Laskentasäännöissä on täsmennettävä, sallitaanko otanta kansainvälisellä tasolla kehitetyissä tieteellisesti luotettavissa menetelmissä vahvistettujen perusteiden mukaisesti.
Materiaaliluettelon tai energiayhdistelmän muutos kriittisen raaka-aineen tyypin tuotannossa edellyttää ympäristöjalanjäljen uutta laskentaa.
Vahvistaessaan laskentasääntöjä, jotka koskevat muun muassa kriittisten raaka-aineiden tuotannossa käytetystä sähköstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, komissio varmistaa johdonmukaisuuden ja yhteensovittamisen muun asiaa koskevan unionin lainsäädännön kanssa, jollei tästä ole perusteltua poiketa.
Delegoidulla säädöksellä täsmennettävien laskentasääntöjen on sisällettävä seuraavien elinkaarivaiheiden yksityiskohtaiset mallinnukset:
ensiöraaka-aineen louhinta-, rikastus- ja jalostusvaihe;
uusioraaka-aineiden hankinta- ja jalostusvaihe.
VII osa
Vaikutustenarviointimenetelmät
Ympäristöjalanjälki on laskettava käyttäen tieteellisesti luotettavia vaikutustenarviointimenetelmiä, joissa otetaan huomioon kansainvälisellä tasolla tapahtunut kehitys ilmastonmuutokseen, veteen, ilmaan, maaperään, luonnonvaroihin, maankäyttöön ja myrkyllisyyteen liittyvien asiaankuuluvien vaikutusluokkien osalta.
Tulokset on esitettävä karakterisoituina (ilman normalisointia ja painotuksia).
VIII osa
Ympäristöjalanjälkiluokat
Sen mukaan, miten sisämarkkinoille asetettujen tuotteiden ympäristöjalanjälki-ilmoitusten arvot jakautuvat, määritetään markkinaerottautumisen mahdollistamiseksi tarkoituksenmukainen määrä luokkia niin, että luokka A on paras luokka, jossa elinkaarijalanjälki on pienin. Kunkin luokan kynnysarvojen ja niiden vaihteluvälien määrittämisen on perustuttava edeltävien kolmen vuoden aikana markkinoille saatettujen asiaankuuluvien kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjälkiarvoihin, oletettuihin teknologisiin parannusmahdollisuuksiin ja muihin vielä määrittelemättömiin teknisiin tekijöihin.
Komissio tarkastelee luokkien määrää ja kynnysarvoja uudelleen kolmen vuoden välein, jotta ne vastaavat markkinatodellisuutta ja markkinoiden oletettua kehitystä.
IX osa
Vaatimustenmukaisuuden arviointi
Laskenta- ja todentamissäännöissä on täsmennettävä sovellettava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely päätöksen N:o 768/2008/EY liitteessä II vahvistettujen moduulien joukosta kyseisten raaka-aineiden huomioon ottamiseksi tarvittavin mukautuksin.
Täsmentäessään sovellettavaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä komissio ottaa huomioon seuraavat perusteet:
onko kyseinen moduuli asianmukainen raaka-aineen tyypin kannalta ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun yleiseen etuun nähden;
tuotteeseen liittyvien riskien luonne ja se, missä määrin vaatimustenmukaisuuden arviointi vastaa riskin tyyppiä ja astetta;
se, että valmistajan on voitava valita päätöksen N:o 768/2008/EY liitteessä II olevien laadunvarmistusta ja tuotetodistuksia koskevien moduulien välillä, kun kolmannen osapuolen osallistuminen on pakollista.
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, romuajoneuvoista (EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34).
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38).
( ) Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (”EY:n sulautuma-asetus”) (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 1).
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30).
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/89/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, merten aluesuunnittelun puitteista (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135).
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
( ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987 tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).
( ) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY, tehty 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82).
( *1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5).
( *2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/425, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilönsuojaimista ja neuvoston direktiivin 89/686/ETY kumoamisesta (EUVL L 81, 31.3.2016, s. 51).
( *3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/426, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, kaasumaisia polttoaineita polttavista laitteista ja direktiivin 2009/142/EY kumoamisesta (EUVL L 81, 31.3.2016, s. 99).
( *4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1542, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2023, akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista, direktiivin 2008/98/EY ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivin 2006/66/EY kumoamisesta (EUVL L 191, 28.7.2023, s. 1).
( *5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1252, 3.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1252/oj).
( *6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/14/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2000, ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä ympäristöön koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 162, 3.7.2000, s. 1).
( *7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24).
( *8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/48/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, lelujen turvallisuudesta (EUVL L 170, 30.6.2009, s. 1).
( *9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).
( *10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/65/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88).
( *11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/29/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, pyroteknisten tuotteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 27).
( *12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/53/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, huviveneistä ja vesiskoottereista sekä direktiivin 94/25/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 90).
( *13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/29/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, yksinkertaisten painesäiliöiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 45).
( *14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/30/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 79).
( *15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/31/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, muiden kuin automaattisten vaakojen asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 107).
( *16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/32/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, mittauslaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 149).
( *17 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/34/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 309).
( *18 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/35/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, tietyllä jännitealueella toimivien sähkölaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 357).
( *19 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/53/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta (EUVL L 153, 22.5.2014, s. 62).
( *20 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/68/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, painelaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 164).”;