02023R2405 — FI — 31.10.2023 — 000.004

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2023/2405,

annettu 18 päivänä lokakuuta 2023,

tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle (ReFuelEU Aviation -aloite)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 2405 31.10.2023, s. 1)


Oikaistu:

►C1

Oikaisu, EUVL L 90126, 26.2.2024, s.  1 ((EU) 2023/24052023/2405)

►C2

Oikaisu, EUVL L 90733, 15.11.2024, s.  1 (2023/2405)

►C3

Oikaisu, EUVL L 90825, 16.10.2025, s.  1 (2023/2405)



▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2023/2405,

annettu 18 päivänä lokakuuta 2023,

tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle (ReFuelEU Aviation -aloite)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)



1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt kestävien lentopolttoaineiden käyttöönotosta ja toimittamisesta.

2 artikla

Soveltamisala

1.  
Tätä asetusta sovelletaan ilma-alusten käyttäjiin, unionin lentoasemiin ja unionin lentoasemien pitäjiin näillä lentoasemilla sekä lentopolttoaineen toimittajiin.

Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan kaupallisiin ilmakuljetuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2.  
Jäsenvaltio voi lentoaseman pitäjää kuultuaan päättää, että sen alueella sijaitseva lentoasema, joka ei kuulu 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, katsotaan tätä asetusta sovellettaessa unionin lentoasemaksi edellyttäen, että 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät jäsenvaltion päätöksen tekohetkellä.

Jäsenvaltion alueella sijaitsevasta lentoasemasta, joka ei kuulu 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vastaava lentoaseman pitäjä voi pyytää, että kyseinen lentoasema katsotaan tätä asetusta sovellettaessa unionin lentoasemaksi edellyttäen, että se täyttää pyynnön esittämishetkellä 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset. Kyseisen lentoaseman pitäjän on ilmoitettava kyseisestä pyynnöstä jäsenvaltiolle, jonka viranomainen (viranomaiset) on vastuussa lentoasemasta 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Ilmoitukseen on liitettävä vahvistus siitä, että lentoasema täyttää 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä komissiolle ja Euroopan unionin lentoturvallisuusvirastolle, jäljempänä ’lentoturvallisuusvirasto’, vähintään kuusi kuukautta ennen sen raportointikauden alkua, josta kyseistä päätöstä sovelletaan. Jäsenvaltion päätökseen on liitettävä perusteltu lausunto, josta käy ilmi, että päätös perustuu oikeasuhteisiin ja syrjimättömiin perusteisiin ja valinta on tehty kilpailuominaisuuksiltaan samankaltaisten lentoasemien välillä.

3.  
Henkilö, joka harjoittaa kaupallisia ilmakuljetuksia ja joka ei kuulu 3 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, voi päättää tulla kohdelluksi ilma-aluksen käyttäjänä tätä asetusta sovellettaessa. Henkilö, joka suorittaa muita lentoja kuin 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja kaupallisia ilmakuljetuksia, voi päättää tulla kohdelluksi ilma-aluksen käyttäjänä tätä asetusta sovellettaessa. Jäljempänä 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu henkilö voi päättää, että myös sen muut kuin kaupalliset ilmakuljetukset kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Tällaisen henkilön on ilmoitettava päätöksestään jäsenvaltiolle, jonka toimivaltainen viranomainen (viranomaiset) on vastuussa kyseisestä ilma-aluksen käyttäjästä 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava kyseisestä päätöksestä komissiolle ja lentoturvallisuusvirastolle vähintään kuusi kuukautta ennen sen raportointikauden alkua, josta mainittua päätöstä sovelletaan.
4.  
Komissio esittää 2 ja 3 kohdan nojalla saatujen tietojen perusteella ajan tasalle saatetun ja konsolidoidun luettelon unionin lentoasemista ja ilma-alusten käyttäjistä. Kyseisen luettelon on oltava helposti saatavilla.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1) 

’unionin lentoasemalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/12/EY ( 1 ) 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä lentoasemaa, jolla matkustajamäärä oli yli 800 000 matkustajaa tai jolla rahtiliikennettä oli yli 100 000 tonnia edellisellä raportointikaudella ja joka ei sijaitse jollakin SEUT 349 artiklassa luetelluista syrjäisimmistä alueista;

2) 

’unionin lentoaseman pitäjällä’ unionin lentoaseman ollessa kyseessä direktiivin 2009/12/EY ( 2 ) 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä lentoaseman pitäjää tai, jos asianomainen jäsenvaltio on varannut polttoaineen jakelujärjestelmien keskitettyjen infrastruktuurien hallinnoinnin jollekin muulle taholle direktiivin 96/67/EY 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kyseistä muuta tahoa;

3) 

’ilma-aluksen käyttäjällä’ henkilöä, joka liikennöi edellisellä raportointikaudella vähintään 500:aa unionin lentoasemilta lähtevää, matkustajia kuljettavaa kaupallista ilmakuljetuslentoa tai 52:ta unionin lentoasemilta lähtevää, pelkästään rahtia kuljettavaa kaupallista ilmakuljetuslentoa, tai, jos tätä henkilöä ei voida tunnistaa, kyseisen ilma-aluksen omistajaa;

4) 

’kaupallisella ilmakuljetuslennolla’ lentoa, joka liikennöidään matkustajien, rahdin tai postin kuljettamiseksi korvausta tai vuokraa vastaan, mukaan lukien kaupallisiin tarkoituksiin liikennöityä liikelentoa;

5) 

’reitillä’ lentomatkaa, jolla on tietty lähtöpaikka ja määräpaikka;

6) 

’lentopolttoaineella’ ilma-aluksessa suoraan käytettäväksi valmistettua drop-in-polttoainetta;

7) 

’kestävillä lentopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat joko

a) 

’synteettisiä lentopolttoaineita’;

b) 

lentoliikenteen biopolttoaineita; tai

c) 

kierrätettyjä hiilipitoisia lentopolttoaineita;

8) 

’lentoliikenteen biopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat joko

a) 

’kehittyneitä biopolttoaineita’, sellaisena kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 34 alakohdassa;

b) 

’biopolttoaineita’, sellaisena kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 33 alakohdassa, jotka on tuotettu kyseisen direktiivin liitteessä IX olevassa B osassa luetelluista raaka-aineista; tai

c) 

’biopolttoaineita’, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 33 alakohdassa, jotka täyttävät kyseisen direktiivin 29 artiklassa säädetyt kestävyyttä ja elinkaaripäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit ja jotka on sertifioitu kyseisen direktiivin 30 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 40 alakohdassa määritellyistä ravinto- ja rehukasveista tuotettuja biopolttoaineita;

9) 

’kierrätetyillä hiilipitoisilla lentopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 35 alakohdassa määriteltyjä kierrätettyjä hiilipolttoaineita, jotka täyttävät kyseisen direktiivin 29 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun elinkaaripäästöjen vähennyskynnyksen ja jotka on sertifioitu kyseisen direktiivin 30 artiklan mukaisesti;

10) 

’erällä’ kestävien lentopolttoaineiden määrää, joka voidaan tunnistaa numerolla ja joka voidaan jäljittää;

11) 

’elinkaaripäästöillä’ kestävien lentopolttoaineiden hiilidioksidiekvivalenttipäästöjä, joissa otetaan huomioon direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 5 kohdan tai 31 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyjen tai asiaa koskevassa unionin oikeudessa vahvistettujen menetelmien mukaisesti lasketut ja hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistut päästöt, jotka aiheutuvat energian tuotannosta, kuljetuksesta, jakelusta ja käytöstä ilma-aluksessa, myös palamistapahtuman aikana;

12) 

’synteettisillä lentopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 36 alakohdassa, ja jotka täyttävät kyseisen direktiivin 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elinkaaripäästöjen vähennyskynnyksen ja jotka on sertifioitu kyseisen direktiivin 30 artiklan mukaisesti;

13) 

’synteettisillä vähähiilisillä lentopolttoaineilla’ muuta kuin biologista alkuperää olevia lentopolttoaineita, joiden energiasisältö on johdettu muusta kuin fossiilisesta vähähiilisestä vedystä ja jotka täyttävät elinkaaripäästöjen 70 prosentin vähennyskynnyksen ja menetelmät tällaisten elinkaaripäästöjen vähennysten arvioimiseksi asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti;

14) 

’perinteisillä lentopolttoaineilla’ fossiilisista uusiutumattomista hiilivetypolttoainelähteistä tuotettuja lentopolttoaineita;

15) 

’lentoliikenteeseen tarkoitetulla vähähiilisellä vedyllä’ ilma-aluksissa käytettäväksi tarkoitettua vetyä, jonka energiasisältö on johdettu muista kuin fossiilisista uusiutumattomista lähteistä ja joka täyttää elinkaaripäästöjen 70 prosentin vähennyskynnyksen ja menetelmät tällaisten elinkaaripäästöjen vähennysten arvioimiseksi asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti;

16) 

’lentoliikenteeseen tarkoitetulla uusiutuvalla vedyllä’ ilma-aluksissa käytettäväksi tarkoitettua vetyä, joka katsotaan ’muuta kuin biologista alkuperää olevaksi uusiutuvaksi polttoaineeksi’, sellaisena kuin se määritellään direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 36 alakohdassa, ja joka täyttää kyseisen direktiivin 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elinkaaripäästöjen vähennyskynnyksen ja jotka on sertifioitu kyseisen direktiivin 30 artiklan mukaisesti;

17) 

’lentoliikenteeseen tarkoitetulla vedyllä’ lentoliikenteeseen tarkoitettua uusiutuvaa vetyä tai lentoliikenteeseen tarkoitettua vähähiilistä vetyä;

18) 

’vähähiilisillä lentopolttoaineilla’ synteettisiä vähähiilisiä lentopolttoaineita tai lentoliikenteeseen tarkoitettua vähähiilistä vetyä;

19) 

’lentopolttoaineen toimittajalla’ direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 38 alakohdassa määriteltyä ’polttoaineen toimittajaa’, joka toimittaa lentopolttoainetta tai lentoliikenteeseen tarkoitettua vetyä unionin lentoasemalla;

20) 

’polttoaineen käsittelijällä’ direktiivin 96/67/EY liitteessä tarkoitettua maahuolintapalvelujen tarjoajaa, joka järjestää ja toteuttaa polttoainetankkauksia ja polttoaineen poistoja, mukaan lukien polttoaineen varastointi ja polttoainetoimitusten laadun ja määrän valvonta, ilma-alusten käyttäjille unionin lentoasemilla;

21) 

’päätoimipaikalla’ lentopolttoaineen toimittajan pääkonttoria tai rekisteröityä toimipaikkaa jäsenvaltiossa, jossa lentopolttoaineen toimittajan pääasiallinen taloudellinen ja toiminnallinen valvonta tapahtuu;

22) 

’raportointivuodella’ yhden vuoden jaksoa, jonka aikana 8 ja 10 artiklassa tarkoitetut raportit on toimitettava 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana;

23) 

’raportointikaudella’ raportointivuotta edeltävän vuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välistä ajanjaksoa;

24) 

’vuodessa tarvittavalla lentopolttoaineella’ komission asetuksen (EU) N:o 965/2012 ( 3 ) liitteessä IV reittipolttoaineena ja rullauspolttoaineena tarkoitetun lentopolttoaineen määrää, joka raportointikauden aikana tarvitaan kaikkien joltakin unionin lentoasemalta lähtevien ilma-aluksen käyttäjän liikennöimien, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentojen suorittamiseen;

25) 

’vuodessa tankkaamattomalla määrällä’ eroa vuodessa tarvittavan lentopolttoaineen ja ilma-aluksen käyttäjän raportointikauden aikana ennen joltakin unionin lentoasemalta lähteviä, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia lentoja tosiasiallisesti tankkaaman polttoaineen välillä;

26) 

’vuodessa tankkaamattomalla kokonaismäärällä’ niiden vuodessa tankkaamattomien määrien summaa, jotka ilma-aluksen käyttäjä on kaikilla unionin lentoasemilla jättänyt raportointikauden aikana tankkaamatta;

27) 

’kasvihuonekaasujärjestelmällä’ järjestelmää, jossa ilma-alusten käyttäjille myönnetään etua kestävien lentopolttoaineiden käytöstä.

4 artikla

Unionin lentoasemilla saatavilla olevat kestävien lentopolttoaineiden osuudet

1.  
Jollei 15 artiklasta muuta johdu, lentopolttoaineen toimittajien on varmistettava, että kaikki ilma-alusten käyttäjien saataville kullakin unionin lentoasemalla asetettava lentopolttoaine sisältää vähimmäisosuudet kestäviä lentopolttoaineita, mukaan lukien synteettisen lentopolttoaineen vähimmäisosuudet liitteessä I vahvistettujen arvojen ja soveltamispäivien mukaisesti. Rajoittamatta näitä vähimmäisosuuksia lentopolttoaineen toimittajien on myös varmistettava, että kaikki lentopolttoaine, joka asetetaan ilma-alusten käyttäjien saataville kullakin unionin lentoasemalla 1 päivän tammikuuta 2030 ja 31 päivän joulukuuta 2031 sekä 1 päivän tammikuuta 2032 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisenä aikana, sisältää vähintään synteettisten lentopolttoaineiden keskimääräiset osuudet liitteessä I vahvistettujen arvojen mukaisesti.

Tämä velvoite katsotaan täytetyksi, jos ensimmäisessä alakohdassa mainitut vähimmäisosuudet saavutetaan käyttämällä

a) 

lentoliikenteeseen tarkoitettua uusiutuvaa vetyä;

b) 

vähähiilisiä lentopolttoaineita.

2.  

Laskettaessa liitteessä I esitettyjä vähimmäisosuuksia, kun ilma-alusten käyttäjien saataville asetetaan lentoliikenteeseen tarkoitettua vetyä unionin lentoasemalla

▼C1

a) 

kaikkien asiaankuuluvien polttoaineiden energiasisältöä koskevat arvot ovat ne, joita tarkoitetaan direktiivin (EU) 2018/2001 27 artiklan 2 kohdan g ja h alakohdassa ja liitteessä III tai asiaa koskevissa kansainvälisissä ilmailustandardeissa, jotka koskevat polttoaineita, joita ei ole sisällytetty kyseiseen liitteeseen; ja

▼B

b) 

toimitetun lentoliikenteeseen tarkoitetun vedyn energiasisältö on otettava huomioon sekä osoittajassa että nimittäjässä.

3.  
Jos lentopolttoaineen toimittaja käyttää 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä mahdollisuutta tai jos ilma-aluksen käyttäjä tankkaa kyseisessä alakohdassa tarkoitettuja polttoaineita, 3 artiklan 10, 11 ja 27 kohdassa, 8, 9 ja 10 artiklassa, 12 artiklan 6 ja 7 kohdassa, 13 artiklan 1 kohdan a, b ja g alakohdassa, 14 artiklassa, 15 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä II olevia viittauksia kestäviin lentopolttoaineisiin on pidettävä viittauksina myös vähähiilisiin lentopolttoaineisiin ja lentoliikenteeseen tarkoitettuun uusiutuvaan vetyyn.
4.  
Kunkin raportointikauden osalta lentoliikenteen biopolttoaineita, jotka ovat muita kuin direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 34 alakohdassa määriteltyjä kehittyneitä biopolttoaineita ja muita kuin mainitun direktiivin liitteessä IX olevassa B osassa luetelluista raaka-aineista tuotettuja biopolttoaineita ja joita kukin lentopolttoaineen toimittaja toimittaa unionin lentoasemille, on oltava enintään 3 prosenttia tämän artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen liitteessä I tarkoitettujen vähimmäisosuuksien noudattamiseen tarkoitetuista toimitetuista lentopolttoaineista.
5.  
Seuraavista raaka-aineista tuotettuja kestäviä lentopolttoaineita ei oteta huomioon laskettaessa tämän asetuksen liitteessä I vahvistettuja kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia: ”ravinto- ja rehukasvit”, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 40 alakohdassa, välikasvit, palmuöljyn rasvahappotisle ja palmu- ja soijaperäiset aineet sekä neutralointimassa ja sen johdannaiset.

Tätä huomiotta jättämistä ei kuitenkaan sovelleta raaka-aineisiin, jotka sisältyvät direktiivin (EU) 2018/2001 liitteeseen IX kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

6.  
Lentopolttoaineen toimittajat voivat osoittaa noudattavansa tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta käyttämällä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklassa tarkoitettua ainetasejärjestelmää.
7.  
Jos lentopolttoaineen toimittaja ei toimita liitteessä I vahvistettuja vähimmäisosuuksia jollakin raportointikaudella, sen on vähintään kompensoitava tämä vajaus seuraavalla raportointikaudella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista. Poikkeuksellisesti, jos lentopolttoaineen toimittaja ei toimita synteettisen lentopolttoaineen keskimääräisiä osuuksia 1 päivän tammikuuta 2030 ja 31 päivän joulukuuta 2031 välisenä aikana, sen on vähintään kompensoitava tämä vajaus ennen 1 päivän tammikuuta 2032 ja31 päivän joulukuuta 2034 välisen ajanjakson päättymistä, ja jos lentopolttoaineen toimittaja ei toimita synteettisen lentopolttoaineen keskimääräisiä osuuksia 1 päivän tammikuuta 2032 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisenä aikana, sen on vähintään kompensoitava tämä vajaus seuraavalla raportointikaudella.

5 artikla

Tankkausvelvoite ilma-aluksen käyttäjille

1.  
Vuotuisen määrän, jonka jokin ilma-aluksen käyttäjä tankkaa polttoainetta jollakin unionin lentoasemalla, on oltava vähintään 90 prosenttia vuodessa tarvittavasta lentopolttoaineesta.
2.  
Ilma-aluksen käyttäjä voi alittaa tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn kynnysarvon, jos se on tarpeen sovellettavien polttoaineturvallisuussääntöjen noudattamiseksi. Tällaisissa tapauksissa asianomaisen ilma-aluksen käyttäjän on perusteltava asianmukaisesti 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle (viranomaisille) sekä lentoturvallisuusvirastolle kyseisen kynnysarvon alittaminen, mukaan lukien tiedot reiteistä, joihin vaikutukset kohdistuvat. Nämä tiedot on sisällytettävä 8 artiklan mukaiseen kertomukseen. Asiaan liittyvät polttoainemäärät on ilmoitettava erikseen 8 artiklan mukaisesti.
3.  
Poikkeuksellisesti ilma-aluksen käyttäjä voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pyytää 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulta toimivaltaiselta viranomaiselta (viranomaisilta) väliaikaista vapautusta tämän artiklan 1 kohdassa säädetystä velvoitteesta sellaisten lentojen osalta, jotka liikennöidään alle 850 kilometrin pituisella tietyllä olemassa olevalla tai uudella reitillä tai alle 1 200  kilometrin pituisella reitillä sellaisilla saarilla oleville lentoasemille, joilla ei ole rautatie- tai maantieyhteyksiä, ja jotka lähtevät unionin lentoasemalta. Tämä etäisyys mitataan isoympyräreittimenetelmällä.

Tällainen pyyntö on esitettävä vähintään kolme kuukautta ennen suunnitellun poikkeuksen soveltamispäivää, ja sen tueksi on esitettävä yksityiskohtaiset ja riittävät perustelut. Tällainen poikkeus olisi rajoitettava seuraaviin tilanteisiin:

a) 

ilma-alusten tankkaamisessa tietyllä unionin lentoasemalla on vakavia ja toistuvia toimintavaikeuksia, jotka estävät ilma-alusten käyttäjiä toteuttamasta kohtuullisessa ajassa kääntölentoja; tai

b) 

rakenteelliset lentopolttoaineen toimitusvaikeudet, jotka johtuvat tietyn unionin lentoaseman maantieteellisistä ominaisuuksista ja joiden vuoksi lentopolttoaineiden hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin muilla unionin lentoasemilla samantyyppisiin lentopolttoaineisiin keskimäärin sovellettavat hinnat johtuen erityisesti polttoaineen kuljetukseen liittyvistä erityisistä rajoitteista tai polttoaineiden rajallisesta saatavuudesta kyseisellä unionin lentoasemalla, ja jotka asettavat kyseisen ilma-aluksen käyttäjän huomattavan epäedulliseen kilpailuasemaan verrattuna muiden unionin lentoasemien, joilla on samanlaiset kilpailuominaisuudet, markkinaolosuhteisiin.

4.  
Toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on arvioitava pyyntö. Se voi esitettyjen perustelujen valossa pyytää lisätietoja.
5.  
Toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on tehtävä päätös kyseisestä pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä viimeistään kuukautta ennen suunnitellun poikkeuksen soveltamispäivää. Jos toimivaltainen viranomainen (viranomaiset) pyytävät lisätietoja 4 kohdan nojalla, määräaika, jonka kuluessa toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on tehtävä päätös, keskeytetään, kunnes ilma-aluksen käyttäjä on toimittanut täydelliset tiedot.

Myönnetyn poikkeuksen on oltava voimassa rajoitetusti, enintään yksi vuosi, minkä jälkeen sitä on ilma-aluksen käyttäjän pyynnöstä tarkasteltava uudelleen.

6.  
Toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on tehtävä päätös 3 kohdan nojalla esitetyn ensimmäisen poikkeuspyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 5 kohdassa säädetyssä määräajassa, sitä ei pidetä päätöksenä, jolla myönnetään lupa pyydettyyn poikkeukseen. Jos voimassa olevan poikkeuksen uusimista koskevaan pyyntöön, edellyttäen että tällainen pyyntö on perusteltu yksityiskohtaisesti ja asianmukaisesti, liittyvää päätöstä ei tehdä viimeistään kuukautta ennen suunniteltua uusimispäivää, päätös katsotaan myönteiseksi ja pyydettyä poikkeusta voidaan jatkaa.
7.  
Ilma-aluksen käyttäjällä on oltava oikeus hakea muutosta toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) päätökseen poikkeuspyynnön hylkäämisestä.
8.  
Toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on annettava luettelo sallituista ja hylätyistä poikkeuksista tiedoksi komissiolle, mukaan lukien päätöksensä perustelut ja arviointi, johon se perustuu. Komissio julkaisee sallittujen poikkeusten luettelon ja saattaa sen ajan tasalle vähintään kerran vuodessa.
9.  
Komissio voi jäsenvaltion, ilma-aluksen käyttäjän, asianomaisen unionin lentoaseman pitäjän tai lentopolttoaineen toimittajan tekemän kirjallisen valituksen seurauksena taikka omasta aloitteestaan ja arvioituaan tämän artiklan 5 kohdan nojalla myönnetyn poikkeuksen perustelut tämän artiklan 3 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa pyydetään toimivaltaista viranomaista (viranomaisia) tekemään päätös kyseisen poikkeuksen kumoamisesta seuraavan, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 ( 4 ) 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetun aikataulukauden alusta alkaen. Kun kyseinen aikataulukausi alkaa alle kahden kuukauden kuluttua tehdyn päätöksen julkaisemisesta, poikkeuksen kumoamista koskevaa päätöstä aletaan soveltaa seuraavan aikataulukauden alusta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
10.  
Voidakseen hyväksyä 9 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset komissio voi pyytää jäsenvaltioilta ja ilma-alusten käyttäjiltä kaikki tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden ja ilma-alusten käyttäjien on toimitettava tällaiset tiedot ilman aiheetonta viivytystä. Jäsenvaltioiden on helpotettava ilma-alusten käyttäjien tietojen toimittamista.
11.  
Komissio hyväksyy viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2024 suuntaviivat tässä artiklassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamisesta. Näihin suuntaviivoihin on sisällyttävä seikkoja, jotka ilma-aluksen käyttäjän on määrä esittää poikkeusten perustelemiseksi.

6 artikla

Kestävien lentopolttoaineiden saatavuuden helpottamista koskevat unionin lentoasemien pitäjien velvoitteet

1.  
Unionin lentoasemien pitäjien on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ilma-alusten käyttäjät saavat helpommin lentopolttoaineita, jotka sisältävät tämän asetuksen mukaiset kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet.
2.  
Jos ilma-alusten käyttäjät ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle (viranomaisille) vaikeuksista saada jollakin unionin lentoasemalla lentopolttoaineita, jotka sisältävät kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet tämän asetuksen mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on pyydettävä unionin lentoaseman pitäjää toimittamaan tiedot, jotka ovat tarpeen 1 kohdan noudattamisen osoittamiseksi. Asianomaisen unionin lentoaseman pitäjän on toimitettava tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä.
3.  
Toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on arvioitava kaikki 2 kohdan mukaisesti saadut tiedot. Jos toimivaltainen viranomainen (viranomaiset) toteavat, että unionin lentoaseman pitäjä täyttää 1 kohdan mukaiset velvoitteensa, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja lentoturvallisuusvirastolle. Jos vaatimuksia ei noudateta, toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on pyydettävä unionin lentoaseman pitäjää yksilöimään ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen tilanteen korjaamiseksi, jossa ilma-alusten käyttäjät eivät saa käyttöönsä lentopolttoaineita, jotka sisältävät kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet, ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään kolmen vuoden kuluttua toimivaltaisen viranomaisen 2 kohdan nojalla esittämästä pyynnöstä.
4.  
Sovellettaessa 2 ja 3 kohtaa lentopolttoaineen toimittajien, polttoaineen käsittelijöiden, ilma-alusten käyttäjien ja muiden osapuolten, joita ilmoitetut vaikeudet koskevat, on tarvittaessa toimitettava pyynnöstä ja ilman aiheetonta viivytystä kaikki tarvittavat tiedot unionin lentoaseman pitäjälle ja tehtävä yhteistyötä tämän kanssa, jotta voidaan yksilöidä ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ilmoitettujen vaikeuksien ratkaisemiseksi.
5.  
Toimivaltaisen viranomaisen (viranomaisten) on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä kaikki tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimitetut asiaankuuluvat tiedot lentoturvallisuusvirastolle, jotta tämä voi laatia 13 artiklassa tarkoitetun teknisen raportin.

7 artikla

Vety- ja sähkötoimitusten edistäminen unionin lentoasemilla

1.  
Unionin lentoasemien pitäjien, lentopolttoaineen toimittajien ja polttoaineen käsittelijöiden on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä oman jäsenvaltionsa kanssa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1804 ( 5 ) soveltamisalaan kuuluvilla lentoasemilla koskevien kansallisten toimintakehysten valmistelemiseksi.
2.  
Unionin lentoasemien pitäjien, lentopolttoaineen toimittajien ja polttoaineen käsittelijöiden on tarvittaessa, 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten toimintakehysten mukaisesti, jos tällainen kehys on hyväksytty, tehtävä yhteistyötä ja toteutettava toimia, jotta helpotetaan ilma-alusten käyttäjien mahdollisuuksia saada pääasiassa ilma-aluksen käyttövoimana käytettävää vetyä tai sähköä ja tarjotaan infrastruktuuria ja palveluja, joita tarvitaan tällaisen vedyn tai sähkön toimittamiseen, varastointiin ja tankkaamiseen ilma-alusten tankkausta tai latausta varten tarvittaessa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevien kansallisten toimintakehysten mukaisesti.
3.  
Unionin lentoaseman pitäjien on viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2025 ja sen jälkeen kahden vuoden välein raportoitava toimivaltaisille viranomaisille ja lentoturvallisuusvirastolle niiden unionin lentoasemilla käynnissä olevien sellaisten hankkeiden edistymisestä, joilla pyritään toteuttamaan jokin 2 kohdassa tarkoitetuista aloitteista. Raporttiin on sisällytettävä tiedot, jotka ovat julkisesti saatavilla tai jotka voidaan julkistaa, mukaan lukien tarvittaessa ennusteet määristä ja tyypeistä, jotka koskevat vedyn ja sähkön tuotantoa ja toimituksia ilma-alusten käyttäjille unionin lentoasemalla sekä lataus- ja tankkausinfrastruktuurin ja -palvelujen käyttöönottosuunnitelmat, jos tällaiset suunnitelmat on hyväksytty.

8 artikla

Raportointivelvoitteet ilma-alusten käyttäjille

1.  

Ilma-alusten käyttäjien on viimeistään kunkin raportointivuoden 31 päivänä maaliskuuta ja ensimmäisen kerran vuonna 2025 raportoitava toimivaltaisille viranomaisille ja lentoturvallisuusvirastolle seuraavat tiettyä raportointikautta koskevat tiedot:

a) 

kullakin unionin lentoasemalla tankatun lentopolttoaineen kokonaismäärä tonneina ilmaistuna;

b) 

vuodessa tarvittava lentopolttoaine unionin lentoasemaa kohti tonneina ilmaistuna;

c) 

vuodessa tankkaamaton määrä unionin lentoasemaa kohti; määrä on ilmoitettava muodossa 0 (nolla), jos vuodessa tankkaamaton määrä on negatiivinen tai alle tai yhtä kuin 10 prosenttia vuodessa tarvittavasta lentopolttoaineesta;

d) 

sovellettavien polttoaineturvallisuussääntöjen noudattamiseksi 5 artiklan 2 kohdan nojalla vuodessa tankattu määrä unionin lentoasemaa kohti tonneina ilmaistuna;

e) 

unionin lentoasemilta lähtevien, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentojen suorittamiseen lentopolttoaineen toimittajilta ostetun kestävän lentopolttoaineen kokonaismäärä tonneina ilmaistuna;

f) 

kunkin kestävän lentopolttoaineen oston osalta lentopolttoaineen toimittajan nimi, ostettu määrä tonneina ilmaistuna, muuntoprosessi, tuotannossa käytetyn raaka-aineen ominaisuudet ja alkuperä sekä kestävän lentopolttoaineen elinkaaripäästöt, ja jos yhteen ostoon sisältyy ominaisuuksiltaan erilaisia kestäviä lentopolttoaineita, nämä tiedot on annettava kustakin kestävästä lentopolttoaine tyypistä;

g) 

unionin lentoasemilta lähtevien, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentojen kokonaismäärä lentojen lukumääränä ja lentotunteina ilmaistuna.

2.  
Raportti on esitettävä liitteessä II esitettyjen mallien mukaisesti.
3.  
Riippumattoman todentajan on todennettava raportti direktiivin 2003/87/EY 14 ja 15 artiklassa ja sen nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

9 artikla

Ilma-aluksen käyttäjien kestävien lentopolttoaineiden käyttöä koskevien etujen hakeminen

1.  
Ilma-alusten käyttäjät eivät saa hakea etua saman kestävien lentopolttoaineiden erän käytöstä useammassa kuin yhdessä kasvihuonekaasujärjestelmässä. Kestävien lentopolttoaineiden käyttöä EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) mukaisesti koskeva päästökerroin vahvistetaan direktiivin 2003/87/EY liitteessä IV tai kyseisen direktiivin 14 artiklan nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä. Päästöoikeuksien jakamiseen EU:n päästökauppajärjestelmässä sovelletaan direktiiviä 2003/87/EY. Kestävien lentopolttoaineiden tankkaamiseen EU:n päästökauppajärjestelmässä varattujen päästöoikeuksien jakamiseen sovelletaan direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohtaa.

Ilma-alusten käyttäjien on toimitettava lentoturvallisuusvirastolle 8 artiklassa tarkoitetun raportin yhteydessä

a) 

ilmoitus kasvihuonekaasujärjestelmistä, joihin käyttäjä osallistuu ja joissa sen on mahdollista raportoida kestävistä lentopolttoaineista;

b) 

ilmoitus siitä, ettei käyttäjä ole ilmoittanut samoja kestävien lentopolttoaineiden eriä useammassa kuin yhdessä kasvihuonekaasujärjestelmässä; ja

c) 

tiedot osallistumisesta unionin, kansallisiin tai alueellisiin rahoitustukijärjestelmiin, joiden avulla ilma-alusten käyttäjät voivat saada korvauksen ostettujen kestävien lentopolttoaineiden kustannuksista, sekä tiedot siitä, onko sama kestävien lentopolttoaineiden erä saanut tukea useammasta kuin yhdestä rahoitustukijärjestelmästä.

2.  
Jotta kestävien lentopolttoaineiden käytöstä raportoitaisiin tämän asetuksen 8 artiklan tai kasvihuonekaasujärjestelmän mukaisesti, lentopolttoaineen toimittajien on annettava ilma-alusten käyttäjille raportointikaudesta asiaankuuluvat paikkansapitävät tiedot maksutta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään kunkin raportointivuoden 14 päivänä helmikuuta.
3.  
Ilma-aluksen käyttäjä voi pyytää lentopolttoaineen toimittajaa toimittamaan sille 2 kohdassa tarkoitetut tiedot muita raportointivelvoitteita varten, mukaan lukien kansallisen oikeuden mukaiset velvoitteet. Lentopolttoaineen toimittajan on annettava nämä tiedot maksutta. Jos pyyntö koskee tietoja kaudelta, joka on jo päättynyt pyynnön esittämisajankohtana, lentopolttoaineen toimittajan on toimitettava kyseiset tiedot 90 päivän kuluessa pyynnön päivämäärästä. ►C3  Jos pyyntö koskee tietoja kaudelta, joka ei ole vielä päättynyt pyynnön esittämisajankohtana, ilma-aluksen käyttäjän on pyrittävä toimittamaan pyyntönsä vähintään 45 päivää ennen kyseisen kauden päättymistä. ◄ Lentopolttoaineen toimittajan on toimitettava nämä tiedot 45 päivän kuluessa kyseisen kauden päättymisestä.

10 artikla

Raportointivelvoitteet lentopolttoaineen toimittajille

Lentopolttoaineen toimittajien on ilmoitettava raportointikaudesta kunkin raportointivuoden 14 päivään helmikuuta mennessä ja ensimmäisen kerran vuonna 2025 seuraavat tiedot direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklassa tarkoitetussa unionin tietokannassa:

a) 

kullakin unionin lentoasemalla toimitetun lentopolttoaineen määrä tonneina ilmaistuna;

b) 

kullakin unionin lentoasemalla toimitettujen kestävien lentopolttoaineiden määrä ja erittely kunkin kestävän lentopolttoainetyypin osalta c alakohdan mukaisesti tonneina ilmaistuna;

c) 

kunkin unionin lentoasemilla toimitetun kestävän lentopolttoainetyypin muuntoprosessi, tuotannossa käytetyn raaka-aineen ominaisuudet ja alkuperä sekä elinkaaripäästöt;

d) 

aromaattien ja naftaleenien pitoisuus tilavuusprosentteina ja rikkipitoisuus massaprosentteina erää, unionin lentoasemaa ja unionin tasoa kohti toimitetusta lentopolttoaineesta, sekä kunkin erän kokonaistilavuus ja -massa sekä testimenetelmä, jota on sovellettu kunkin aineen pitoisuuden mittaamiseen erätasolla;

e) 

kullakin unionin lentoasemalla toimitettujen lentopolttoaineen ja kestävien lentopolttoaineiden energiasisältö kunkin polttoainetyypin osalta.

Jäsenvaltioilla on oltava kansallisella tasolla tarvittavat oikeudelliset ja hallinnolliset puitteet sen varmistamiseksi, että lentopolttoaineen toimittajien kyseiseen unionin tietokantaan syöttämät tiedot ovat paikkansapitäviä ja että ne on todennettu ja tarkastettu direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti.

Lentoturvallisuusvirastolla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy kyseiseen unionin tietokantaan. Lentoturvallisuusvirasto käyttää kyseisen unionin tietokannan tietoja sen jälkeen, kun tiedot on direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan nojalla todennettu jäsenvaltioiden tasolla.

11 artikla

Toimivaltainen viranomainen

1.  
Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tämän asetuksen soveltamisen valvonnasta sekä sakkojen määräämisestä ilma-alusten käyttäjille, unionin lentoasemien pitäjille ja lentopolttoaineen toimittajille. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja lentoturvallisuusvirastolle nimeämänsä toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset.
2.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset suorittavat valvonta- ja täytäntöönpanotehtävänsä puolueettomasti ja avoimesti ja ilma-alusten käyttäjistä, lentopolttoaineen toimittajista ja unionin lentoasemien pitäjistä riippumattomasti. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat resurssit ja valmiudet suorittaa niille tämän asetuksen nojalla annetut tehtävät tehokkaasti ja oikea-aikaisesti.
3.  
Komissio, lentoturvallisuusvirasto ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä ja vaihtavat kaikkia asiaankuuluvia tietoja tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon ja noudattamisen varmistamiseksi.
4.  
Lentoturvallisuusvirasto lähettää toimivaltaisille viranomaisille yhdistetyt tiedot niistä ilma-alusten käyttäjistä, unionin lentoasemista ja unionin lentoasemien pitäjistä ja lentopolttoaineen toimittajista, joiden osalta nämä viranomaiset ovat toimivaltaisia 5, 6 ja 7 kohdan nojalla.
5.  
Vastuussa oleva jäsenvaltio, jonka tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen tai nimetyt toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa tietystä ilma-aluksen käyttäjästä, on määritettävä komission asetuksen (EY) N:o 748/2009 ( 6 ) mukaisesti. Niiden ilma-alusten käyttäjien osalta, joita ei ole kyseisessä asetuksessa osoitettu minkään jäsenvaltion vastuulle, vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään direktiivin 2003/87/EY 18 a artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Komissio voi avustaa jäsenvaltioita tässä osoittamisprosessissa. Tätä varten komissio voi pyytää apua Eurocontrolilta ja tehdä asiaa koskevan sopimuksen Eurocontrolin kanssa.
6.  
Vastuussa oleva jäsenvaltio, jonka 1 kohdan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen tai nimetyt toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa tietystä unionin lentoaseman pitäjästä, määritetään unionin lentoaseman alueellisen toimivallan perusteella.
7.  
Vastuussa oleva jäsenvaltio, jonka 1 kohdan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen tai nimetyt toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa tietystä lentopolttoaineen toimittajasta, on jäsenvaltio, jossa lentopolttoaineen toimittajan päätoimipaikka sijaitsee.
8.  
Niiden lentopolttoaineen toimittajien osalta, joiden päätoimipaikka ei sijaitse jäsenvaltiossa, vastuussa oleva jäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa lentopolttoaineen toimittaja toimitti eniten lentopolttoainetta vuonna 2023 tai ensimmäisenä vuonna, jona se toimitti lentopolttoainetta unionin markkinoilla, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

Tällainen lentopolttoaineen toimittaja voi esittää toimivaltaiselle viranomaiselleen perustellun pyynnön sen siirtämisestä toisen jäsenvaltion vastuulle, jos se on toimittanut suurimmat osuudet lentopolttoaineesta tässä jäsenvaltiossa pyyntöä edeltäneiden kahden vuoden aikana. Päätös siirtämisestä on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa lentopolttoaineen toimittajan pyynnöstä, siihen on saatava siirron kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumus ja se on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä lentoturvallisuusvirastolle ja komissiolle. Sitä sovelletaan kyseisen päätöksen tekopäivää seuraavan raportointikauden alusta.

12 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

1.  
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon erityisesti rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024, ja ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.
2.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille ilma-aluksen käyttäjille, jotka eivät täytä 5 artiklassa säädettyjä velvoitteita, määrätään sakko. Sakon on oltava oikeasuhteinen ja varoittava ja ei vähempää kuin kaksi kertaa niin suuri kuin määrä, joka saadaan kertomalla lentopolttoaineen vuotuinen keskimääräinen hinta tonnia kohti vuodessa tankkaamattomalla kokonaismäärällä. Ilma-aluksen käyttäjä voidaan vapauttaa sakosta, jos se voi osoittaa, että 5 artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättäminen johtui poikkeuksellisista ja ennalta arvaamattomista olosuhteista, joihin se ei voinut vaikuttaa ja joiden vaikutuksia ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.
3.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille unionin lentoaseman pitäjille, jotka eivät toteuta tarvittavia toimenpiteitä sen korjaamiseksi, että ilma-alusten käyttäjillä ei ole riittävää pääsyä kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia sisältäviin lentopolttoaineisiin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti, määrätään sakko.
4.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille lentopolttoaineen toimittajille, jotka eivät täytä 4 artiklassa säädettyjä velvoitteita kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksista, määrätään sakko. Sakon on oltava oikeasuhteinen ja varoittava ja ei vähempää kuin kaksi kertaa niin suuri kuin määrä, joka saadaan kertomalla perinteisen lentopolttoaineen ja kestävien lentopolttoaineiden tonnikohtaisen vuotuisen keskihinnan välinen erotus sellaisten lentopolttoaineiden määrällä, joiden osalta 4 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetut vähimmäisosuudet eivät täyty.

▼C2

5.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille lentopolttoaineen toimittajille, jotka eivät noudata 4 artiklassa säädettyjä velvoitteita, jotka koskevat synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia ja 1 päivän tammikuuta 2030 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisellä kaudella synteettisten lentopolttoaineiden keskimääräisiä osuuksia, määrätään sakko. Sakon on oltava oikeasuhteinen ja varoittava ja ei vähempää kuin kaksi kertaa niin suuri kuin määrä, joka saadaan kertomalla synteettisen lentopolttoaineen ja perinteisen lentopolttoaineen tonnikohtaisen vuotuisen keskihinnan välinen erotus lentopolttoaineen määrällä, joka ei ole 4 artiklassa ja liitteessä I tarkoitettujen vähimmäisosuuksien mukainen. Kun jäsenvaltiot määrittävät synteettisten lentopolttoaineiden keskimääräisiin osuuksiin liittyvän sakon, niiden on otettava huomioon mahdolliset sakot, jotka liittyvät synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksiin, joista lentopolttoaineen toimittaja on jo vastuussa tässä kohdassa tarkoitetun kauden osalta, kaksinkertaisen seuraamuksen välttämiseksi.

▼B

6.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille lentopolttoaineen toimittajille, joiden on osoitettu antaneen harhaanjohtavia tai epätarkkoja tietoja niiden kestävien lentopolttoaineiden ominaisuuksista tai alkuperästä, jotka se on toimittanut 9 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan mukaisesti, määrätään sakko. Sakon on oltava oikeasuhteinen ja varoittava ja ei vähempää kuin kaksi kertaa niin suuri kuin määrä, joka saadaan kertomalla perinteisen lentopolttoaineen ja kestävien lentopolttoaineiden tonnikohtaisen vuotuisen keskihinnan välinen erotus sellaisten lentopolttoaineiden määrällä, joiden osalta on annettu harhaanjohtavia tai epätarkkoja tietoja.
7.  
Toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten on tämän artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen sakkojen määräämistä koskevassa päätöksessä selitettävä menetelmä, jota on sovellettu lentopolttoaineen, kestävien lentopolttoaineiden ja synteettisen lentopolttoaineen hinnan määrittämiseen unionin lentopolttoainemarkkinoilla. Menetelmän on perustuttava todennettaviin ja objektiivisiin perusteisiin, mukaan lukien 13 artiklassa tarkoitetun viimeisimmän saatavilla olevan teknisen raportin perusteet.
8.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentopolttoaineen toimittajat, joille on jollakin raportointikaudella kertynyt vajausta kestävien lentopolttoaineiden tai synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia koskevasta 4 artiklassa säädetystä velvoitteesta, toimittavat seuraavalla raportointikaudella markkinoille vajausta vastaavan polttoainemäärän raportointikausivelvoitteensa lisäksi.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, synteettisiin lentopolttoaineisiin sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2030 ja 31 päivän joulukuuta 2031 sekä 1 päivän tammikuuta 2032 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisillä kausilla seuraavia sääntöjä:

a) 

lentopolttoaineen toimittajat, joille on 1 päivän tammikuuta 2030 ja 31 päivän joulukuuta 2031 välisellä kaudella kertynyt vajausta synteettisten lentopolttoaineiden keskimääräisiä osuuksia koskevasta 4 artiklassa säädetystä velvoitteesta, toimittavat ennen 1 päivän tammikuuta 2032 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisen kauden päättymistä markkinoille vajausta vastaavan synteettisen lentopolttoaineen määrän kyseisen kauden velvoitteidensa lisäksi; ja

b) 

lentopolttoaineen toimittajat, joille on 1 päivän tammikuuta 2032 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisellä kaudella kertynyt vajausta synteettisten lentopolttoaineiden keskimääräisiä osuuksia koskevasta 4 artiklassa säädetystä velvoitteesta, toimittavat seuraavalla raportointikaudella markkinoille vajausta vastaavan synteettisen lentopolttoaineen määrän raportointikausivelvoitteensa lisäksi.

Tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttäminen ei vapauta lentopolttoaineen toimittajaa velvoitteesta maksaa 4 ja 5 kohdassa säädettyjä sakkoja.

9.  
Jäsenvaltioilla on oltava kansallisella tasolla käytössään tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen kehys velvoitteiden täyttämisen ja sakkojen perimisen varmistamiseksi.
10.  
Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että sakkojen tuottamat tulot tai näitä tuloja vastaava rahallinen arvo käytetään tukemaan kestävien lentopolttoaineiden alan tutkimus- ja innovointihankkeita, kestävien lentopolttoaineiden tuotantoa tai kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden välisten hintaerojen kaventamisen mahdollistavia menetelmiä.

Jos tällaiset tulot osoitetaan jäsenvaltion yleiseen talousarvioon, jäsenvaltion katsotaan noudattaneen ensimmäistä alakohtaa, jos se toteuttaa rahoitustukipolitiikkaa, jolla tuetaan kestävien lentopolttoaineiden alan tutkimus- ja innovointihankkeita, kestävien lentopolttoaineiden tuotantoa tai politiikkoja, joilla tuetaan kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden välisten hintaerojen kaventamisen mahdollistavia menetelmiä arvon ollessa yhtä suuri tai suurempi kuin sakoista saatavien tulojen arvo.

Jäsenvaltioiden on julkaistava viimeistään 25 päivänä syyskuuta 2026 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomus sakoista saatujen yhteenlaskettujen tulojen käytöstä sekä tiedot niiden tulojen tasosta, jotka on osoitettu kestävien lentopolttoaineiden alan tutkimus- ja innovointihankkeisiin, kestävien lentopolttoaineiden tuotantoon tai politiikkoihin, joilla tuetaan kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden hintaerojen kaventamisen mahdollistavia menetelmiä.

13 artikla

Tietojen keruu ja julkaiseminen

1.  

Lentoturvallisuusvirasto julkaisee vuosittain 7, 8 ja 10 artiklassa tarkoitettuihin raportteihin perustuvan teknisen kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a) 

kestävien lentopolttoaineiden yhteenlaskettu määrä, jonka ilma-alusten käyttäjät ovat ostaneet unionin tasolla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien unionin lentoasemalta lähtevien lentojen käyttöön ja unionin lentoasemaa kohden;

b) 

unionin tasolla toimitettujen kestävien lentopolttoaineiden ja synteettisten lentopolttoaineiden yhteenlaskettu määrä jäsenvaltiota ja unionin lentoasemaa kohti. Kertomukseen on sisällyttävä unionin tasolla, jäsenvaltiota kohti ja unionin lentoasemaa kohti käytettyjen raaka-aineiden määrä ja tyyppi sekä analyysi lentopolttoaineen toimittajien kyvystä noudattaa liitteessä I määriteltyjä vähimmäisosuuksia;

c) 

mahdollisuuksien mukaan toimitettujen kestävien lentopolttoaineiden määrä niissä kolmansissa maissa, joiden kanssa unioni tai unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen lentoliikenteen harjoittamisesta, ja muissa kolmansissa maissa, joissa tällaiset tiedot ovat julkisesti saatavilla;

d) 

markkinatilanne, mukaan lukien hintatiedot, ja kestävien lentopolttoaineiden tuotannon ja käytön kehityssuuntaukset unionissa ja jäsenvaltioittain sekä mahdollisuuksien mukaan kolmansissa maissa, joiden kanssa unioni tai unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen lentoliikenteen harjoittamisesta, sekä muissa kolmansissa maissa, mukaan lukien tiedot kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden välisen hintaeron kehityksestä;

e) 

tilanne 6 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisessä unionin lentoaseman pitäjän toimesta lentoasemakohtaisesti;

f) 

kunkin sellaisen ilma-aluksen käyttäjän ja lentopolttoaineen toimittajan, jolla on raportointikaudella tämän asetuksen mukainen velvoite, vaatimustenmukaisuustilanne;

g) 

kaikkien sellaisten kestävien lentopolttoaineiden alkuperä ja ominaisuudet ja sellaisen lentoliikenteeseen tarkoitetun vedyn kestävyysominaisuudet, jotka ilma-alusten käyttäjät ovat ostaneet käytettäväksi unionin lentoasemilta lähtevillä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla lennoilla;

h) 

sellaisen lentopolttoaineen aromaattien ja naftaleenien keskimääräinen kokonaispitoisuus tilavuusprosentteina ja rikin keskimääräinen kokonaispitoisuus massaprosentteina, joka on toimitettu unionin lentoaseman toimesta ja unionin tasolla;

i) 

7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja aloitteita toteuttavien hankkeiden eteneminen unionin lentoasemilla.

2.  
Lentoturvallisuusvirasto voi kyseistä kertomusta laatiessaan kuulla jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

14 artikla

Ympäristömerkkijärjestelmä

1.  
Perustetaan vapaaehtoinen ympäristömerkkijärjestelmä, jonka avulla voidaan mitata lentojen ympäristötehokkuutta.
2.  
Tämän artiklan nojalla myönnettyjä merkkejä sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin ilma-alusten käyttäjiin unionin lentoasemilta lähtevien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentojen osalta. Jos ilma-aluksen käyttäjä pyytää merkin myöntämistä tämän artiklan nojalla, sen on pyydettävä tällaista merkkiä kaikille tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville lennoilleen, jotka lähtevät unionin lentoasemilta.

Ilma-alusten käyttäjät voivat pyytää tämän artiklan mukaisten merkkien myöntämistä myös tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville lennoilleen, jotka saapuvat unionin lentoasemille. Jos ilma-aluksen käyttäjä pyytää merkin myöntämistä tämän alakohdan mukaisesti, sen on pyydettävä tällaista merkkiä kaikille lennoilleen, jotka saapuvat unionin lentoasemille.

3.  
Tämän artiklan mukaisesti myönnetyillä merkeillä todistetaan lennon ympäristötehokkuus tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella. Lennon ympäristötehokkuus on määritettävä tietyn ilma-aluksen käyttäjän tietyllä reitillä edellisellä vastaavalla asetuksen (ETY) N:o 95/93 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla aikataulukaudella suorittamien lentojen keskimääräisen ympäristötehokkuuden perusteella.

Tämän artiklan mukaisesti myönnettyjen merkkien on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) 

odotettu hiilijalanjälki matkustajaa kohti, ilmaistuna parametreinä, kuten kilogrammoina hiilidioksidia matkustajaa kohti, merkin voimassaoloaikana;

b) 

odotettu hiilidioksiditehokkuus kilometriä kohti, ilmaistuna parametreinä, kuten grammoina hiilidioksidia matkustajaa kohti kilometriltä, merkin voimassaoloaikana.

4.  

Lentoturvallisuusvirasto määrittää odotetun hiilijalanjäljen matkustajaa kohti ja odotetun hiilidioksiditehokkuuden lentokilometriä kohti käyttäen standardoitua ja tieteeseen perustuvaa menetelmää ja ilma-alusten käyttäjiltä saatuja tietoja kaikista tai joistakin seuraavista tekijöistä:

a) 

ilma-alustyypit, keskimääräinen matkustajamäärä ja rahtikuorma sekä tarvittaessa arviot näistä tekijöistä, kuten tietyn reitin keskimääräiset kuormituskertoimet tietyltä ajanjaksolta; ja

b) 

ilma-aluksen käyttäjän suorittamilla lennoilla käytetyn polttoaineen suorituskyky polttoaineenkulutuksen perusteella ja käyttäen parametrejä, kuten tankattujen kestävien lentopolttoaineiden kokonaismäärä, prosenttiosuus kaikesta kulutetusta polttoaineesta, laatu ja alkuperä, koostumus ja lentoa varten lasketut polttoaineen käytöstä aiheutuvat elinkaaripäästöt.

5.  
Tämän artiklan nojalla myönnetyt merkit ovat voimassa enintään yhden vuoden ajan, joka täsmennetään 11 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä. Ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä merkin voimassaoloaika selvästi yhdessä merkin kanssa.
6.  
Lentoturvallisuusvirasto myöntää ilma-aluksen käyttäjän pyynnöstä merkit kullekin samoissa olosuhteissa suoritettavalle lennolle tai lentojen sarjalle 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen sekä 4 kohdassa tarkoitettujen standardoitujen ja tieteeseen perustuvien menetelmien ja tekijöiden perusteella.

Lentoturvallisuusvirasto voi vaatia ilma-aluksen käyttäjää toimittamaan lisätiedot, jotka ovat tarpeen merkin myöntämiseksi.

Jos ilma-aluksen käyttäjä ei toimita kaikkia tarvittavia tietoja, jotta lentoturvallisuusvirasto voi myöntää pyydetyn merkin, lentoturvallisuusviraston on hylättävä pyyntö.

Ilma-aluksen käyttäjä voi hakea muutosta tämän kohdan ja tämän artiklan 7 kohdan nojalla tehtyihin lentoturvallisuusviraston päätöksiin. Muutoksenhaku on toimitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1139 ( 7 ) 105 artiklassa tarkoitetulle valituslautakunnalle 10 päivän kuluessa päätöksestä ilmoittamisesta. Sovelletaan asetuksen (EU) 2018/1139 106 ja 107 artiklaa, 108 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 111, 112, 113 ja 114 artiklaa. Lentoturvallisuusviraston tämän kohdan nojalla tekemät päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä.

7.  
Lentoturvallisuusvirasto tarkastelee määräajoin, ovatko tekijät, joiden perusteella merkki myönnettiin kullekin samoissa olosuhteissa suoritetulle lennolle tai lentojen sarjalle, muuttuneet. Jos lentoturvallisuusvirasto katsoo, että merkki ei enää ole asianmukainen, sen on sen jälkeen, kun se on antanut toiminnanharjoittajalle tilaisuuden tulla kuulluksi, peruutettava olemassa oleva merkki tai myönnettävä uusi merkki. Lentoturvallisuusvirasto ilmoittaa päätöksestään ilma-aluksen käyttäjälle.

Ilma-aluksen käyttäjän on viipymättä mukautettava merkin esillepanoa vastaavasti.

8.  
Ilma-alusten käyttäjien, joille on myönnetty merkki 6 kohdan mukaisesti, on asetettava esille kyseinen merkki, joka sisältää 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot. Merkin on oltava helposti saatavilla ja ymmärrettävä. Se on esitettävä siten, että asiakkaat voivat helposti vertailla samaa reittiä liikennöivien eri ilma-alusten käyttäjien liikennöimien lentojen ympäristötehokkuutta. Jos ilma-aluksen käyttäjä asettaa merkin esille myyntipisteessä tai missä tahansa muussa tilanteessa, jossa ollaan yhteydessä asiakkaisiin, sen on tehtävä niin kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentojen osalta.
9.  
Jotta voidaan rahoittaa lentoturvallisuusviraston tarjoaman palvelun kustannukset, merkin myöntämisestä ilma-aluksen käyttäjän pyynnöstä on maksettava maksu. Tällaisista maksuista saatavat tulot ovat asetuksen (EU) 2018/1139 120 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja muita tuloja, ja niitä on käsiteltävä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina, jotka lentoturvallisuusvirasto kohdentaa kyseisten kustannusten kattamiseen. Tässä sovelletaan asetuksen (EU) 2018/1139 126 artiklan 2 ja 3 kohtaa. Maksun määrä määritellään asetuksen (EU) 2018/1139 126 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
10.  
Osana asetuksen (EU) 2018/1139 87 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ympäristönsuojelun alan tehtäviään lentoturvallisuusvirasto edistää tietoisuuden lisäämistä tällä artiklalla perustetun merkkijärjestelmän olemassaolosta.
11.  

Jotta voidaan varmistaa tässä artiklassa vahvistettujen sääntöjen yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen, komissio hyväksyy 1 päivään tammikuuta 2025 mennessä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

a) 

edellä 4 kohdassa tarkoitetut standardoidut ja tieteeseen perustuvat menetelmät, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, erityisesti lentoturvallisuusviraston toimittamiin tietoihin, mukaan lukien menetelmät 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen arvioiden käyttämiseksi;

b) 

menettely, jolla ilma-alusten käyttäjät toimittavat lentoturvallisuusvirastolle asiaankuuluvat tiedot merkin myöntämistä varten, ja menettely, jolla lentoturvallisuusvirasto myöntää merkin, mukaan lukien määräaika, johon mennessä lentoturvallisuusviraston on tehtävä päätös 6 kohdan nojalla;

c) 

tämän artiklan mukaisesti myönnettyjen merkkien voimassaoloaika, joka on enintään yksi vuosi;

d) 

edellytykset, joiden mukaisesti lentoturvallisuusvirasto suorittaa 7 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun;

e) 

edellä 7 kohdassa mainittu menettely, jonka avulla lentoturvallisuusvirasto voi joko peruuttaa olemassa olevat merkit tai antaa uuden merkin;

f) 

mallit tämän artiklan mukaisesti myönnettyjen merkkien esillepanoa varten;

g) 

sen varmistaminen, että kaikki myönnetyt merkit ovat helposti saatavilla koneellisesti luettavassa muodossa;

h) 

mahdollisuus ja edellytykset, joiden mukaisesti ilma-alusten käyttäjät voivat ilman tämän artiklan mukaisen merkin käyttämistä esittää 3 kohdassa tarkoitettuja vastaavia ympäristötehokkuutta koskevia tietoja unionin lentoasemilta lähtevien lentojen osalta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

12.  
Komissio yksilöi ja arvioi 1 päivään heinäkuuta 2027 mennessä tällä artiklalla perustetun merkkijärjestelmän toiminnan kehitystä sekä tällaiseen järjestelmään mahdollisesti tehtäviä parannuksia tai lisätoimenpiteitä erityisesti sellaisen pakollisen ympäristömerkkijärjestelmän perustamiseksi, joka kattaa kaikki lentojen tai lentojen sarjan ympäristötehokkuuden näkökohdat ja erilaiset hiilestä irtautumista koskevat toimenpiteet, joita ilma-alusten käyttäjät toteuttavat, täysin unionin oikeuden mukaisesti. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka sisältää tämän kohdan nojalla tehdyn arvioinnin tärkeimmät tulokset. Se voi tarvittaessa liittää kertomukseen lainsäädäntöehdotuksen.

15 artikla

Joustomekanismit

1.  
Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, 1 päivän tammikuuta 2025 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisenä aikana lentopolttoaineen toimittaja voi kultakin raportointikaudelta toimittaa liitteessä I määritetyt kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet painotettuna keskiarvona kaikesta unionin lentoasemilla kyseisellä raportointikaudella toimittamastaan lentopolttoaineesta.
2.  
Komissio yksilöi ja arvioi viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2024 kestävien lentopolttoaineiden tuotannon ja tarjonnan kehitystä unionin lentopolttoainemarkkinoilla sekä arvioi 1 kohdassa tarkoitettuun nykyiseen kestävien lentopolttoaineiden joustomekanismiin tehtäviä mahdollisia parannuksia tai lisätoimenpiteitä, kuten kestävien lentopolttoaineiden kaupankäyntijärjestelmän perustamista tai tunnustamista, jotta mahdollistetaan polttoainetoimitukset unionissa ilman fyysistä yhteyttä toimituspaikkaan, jotta kestävien lentopolttoaineiden tarjontaa ja käyttöönottoa ilmailussa voidaan edelleen helpottaa joustojakson aikana.

Tällainen mahdollinen järjestelmä, johon sisältyy ns. book and claim -järjestelmän piirteitä, voisi antaa ilma-alusten käyttäjille tai polttoaineen toimittajille tai molemmille mahdollisuuden ostaa kestäviä lentopolttoaineita lentopolttoaineen toimittajien kanssa tehdyin sopimusjärjestelyin ja vaatia kestävien lentopolttoaineiden käyttöä unionin lentoasemilla.

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa esitetään tämän kohdan mukaisesti suoritetun arvioinnin tärkeimmät tulokset, ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

16 artikla

Komiteamenettely

1.  
Komissiota avustaa ReFuelEU Aviation -komitea, jäljempänä ’komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2.  
Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.
3.  
Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

17 artikla

Kertomukset ja uudelleentarkastelu

1.  
Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2027 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi.
2.  
Kertomukseen on sisällytettävä yksityiskohtainen arvio lentopolttoainemarkkinoiden kehityksestä ja kyseisen kehityksen vaikutuksesta unionin ilmailun sisämarkkinoiden toimintaan, mukaan lukien kilpailukykyyn ja yhteyksiin, erityisesti saarten ja syrjäisten alueiden osalta, sekä elinkaaripäästövähennysten kustannustehokkuuteen. Kertomuksessa arvioidaan myös kestävien lentopolttoaineiden alan investointien, työllisyyden ja koulutuksen sekä tutkimuksen ja innovoinnin tarvetta. Kertomuksessa on myös annettava tietoa teknologisista edistysaskelista kestävien lentopolttoaineiden kannalta merkityksellisessä tutkimuksessa ja innovoinnissa ilmailualalla, mukaan lukien muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tai hiilidioksidin talteenottoa suoraan ilmasta koskevat tekniikat.
3.  
Kertomuksessa on arvioitava mahdollista tarvetta tarkistaa tämän asetuksen soveltamisalaa, kestävien lentopolttoaineiden määritelmää, 4 artiklassa ja liitteessä I olevia hyväksyttäviä polttoaineita ja vähimmäisosuuksia sekä sakkojen tasoa. Kertomuksessa on arvioitava tämän asetuksen soveltamisalan mahdollista laajentamista muihin direktiivissä (EU) 2018/2001 määriteltyihin energialähteisiin ja muuntyyppisiin synteettisiin polttoaineisiin ottaen asianmukaisesti huomioon teknologianeutraaliuden periaate. Kertomuksessa on myös arvioitava aloitteita, parannuksia ja lisätoimenpiteitä, joilla helpotetaan ja edistetään muiden kuin drop-in- lentopolttoaineiden ja niihin liittyvien palvelujen, infrastruktuurin ja teknologioiden tarjonnan ja käyttöönoton lisäämistä lentoliikenteen hiilestä irtautumista koskevan tavoitteen mukaisesti säilyttäen samalla tasapuoliset toimintaedellytykset.
4.  
Kertomuksessa on tarkasteltava mahdollisuutta ottaa käyttöön mekanismeja kestävien lentopolttoaineiden tuotannon ja tankkaamisen tukemiseksi, mukaan lukien varojen kerääminen ja käyttö, ja tämän asetuksen yhteyksille ja kilpailukyvylle aiheuttamien kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi. Kertomuksessa on tarkasteltava, olisiko tällaisiin mekanismeihin sisällytettävä rahoitusmekanismeja ja muita mekanismeja kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden hintaerojen tasoittamiseksi.
5.  
Kertomuksessa on arvioitava 5 artiklan nojalla myönnettyjen poikkeusten vaikutusta ilmailun sisämarkkinoiden toimintaan.

Kertomukseen on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä tietoja politiikan kehityksestä asiaankuuluvissa kolmansissa maissa, myös niiden unionin tai unionin ja sen jäsenvaltioiden kanssa tekemien monen- ja kahdenvälisten sopimusten puitteissa, sekä mahdollisten toimintapoliittisten puitteiden kehittämisestä kestävien lentopolttoaineiden toimitusta ja tankkaamista varten ICAOn tasolla.

Kertomuksessa on arvioitava unionin lentoliikenteen harjoittajien ja keskuslentoasemien kilpailukykyä suhteessa niiden kilpailijoihin asiaankuuluvissa kolmansissa maissa sekä mahdollista uudelleenreititystä, erityisesti kun on kyse liikenteen siirtämisestä kohti kolmansien maiden keskuslentoasemia, mikä johtaa hiilivuotoon. Erityisesti jos käytössä ei ole sellaista kestävien lentopolttoaineiden käyttöä kansainvälisillä lennoilla koskevaa kansainvälisen tason pakollista järjestelmää, joka olisi yhtä kunnianhimoinen kuin tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset, eikä kansainvälisellä tasolla kehitettyjä mekanismeja hiilivuodon ja kilpailun vääristymisen riskin välttämiseksi kansainvälisessä ilmailussa, komissio harkitsee 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä tarvittaessa kohdennettuja mekanismeja, joilla pyritään estämään nämä vaikutukset, mukaan lukien tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/956 ( 8 ) perustetun hiilirajamekanismin ulottaminen kansainväliseen ilmailuun, ja muun tyyppisiä toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon se, että lennon lopullinen määräpaikka sijaitsee unionin alueen ulkopuolella.

6.  
Kertomukseen on sisällytettävä yksityiskohtaisia tietoja tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta. Kertomuksessa on tarkasteltava tämän asetuksen muutostarvetta ja tarvittaessa sitä, mitä muutoksia olisi harkittava ICAOn tasolla mahdollisesti harkittavan kestävien lentopolttoaineiden käyttöönottoa koskevan toimintapoliittisen kehyksen mukaisesti.

Osana ensimmäistä kertomusta tai aiemmin Euroopan parlamentille ja neuvostolle esitettynä erillisenä kertomuksena komissio arvioi mahdollisia toimenpiteitä lentopolttoaineiden polttoainesisällön optimoimiseksi.

7.  
Komissio voi kuulla jäsenvaltioita kyseistä kertomusta laatiessaan viimeistään kuusi kuukautta ennen sen hyväksymistä.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2024.

Sen 4, 5, 6, 8 ja 10 artiklaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2025.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.



LIITE I

Tämän asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen kestävien lentopolttoaineiden osuudet

a) 

1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen kunakin vuonna vähintään 2 prosenttia kestäviä lentopolttoaineita;

b) 

1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen kunakin vuonna vähintään 6 prosenttia kestäviä lentopolttoaineita, josta

i) 

1 päivän tammikuuta 2030 ja 31 päivän joulukuuta 2031 välisenä aikana keskimäärin 1,2 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita, josta kunakin vuonna vähintään 0,7 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita;

ii) 

1 päivän tammikuuta 2032 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisenä aikana keskimäärin 2,0 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita, josta kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2032 ja 31 päivän joulukuuta 2033 välisenä aikana vähintään 1,2 prosenttia ja josta 1 päivän tammikuuta 2034 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisenä aikana vähintään 2,0 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita;

c) 

1 päivästä tammikuuta 2035 alkaen kunakin vuonna vähintään 20 prosenttia kestäviä lentopolttoaineita, josta vähintään 5 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita;

d) 

1 päivästä tammikuuta 2040 alkaen kunakin vuonna vähintään 34 prosenttia kestäviä lentopolttoaineita, josta vähintään 10 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita;

e) 

1 päivästä tammikuuta 2045 alkaen kunakin vuonna vähintään 42 prosenttia kestäviä lentopolttoaineita, josta vähintään 15 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita;

f) 

1 päivästä tammikuuta 2050 alkaen kunakin vuonna vähintään 70 prosenttia kestäviä lentopolttoaineita, josta vähintään 35 prosenttia synteettisiä lentopolttoaineita.



LIITE II

Malli ilma-aluksen käyttäjälle raportointia varten

Malli ilma-aluksen käyttäjälle lentopolttoaineiden tankkaamisesta raportointia varten



Unionin lento-asema

Unionin lento-aseman ICAO-koodi

Vuodessa tarvittava lento-polttoaine (tonnia)

Tosiasialli-sesti tankattu lento-polttoaine (tonnia)

Vuodessa tankkaamaton määrä (tonnia)

Vuodessa tankkaamaton kokonais-määrä (tonnia)

Polttoaine-turvallisuus-sääntöjen noudattamiseksi vuodessa tankattu määrä (tonnia)

 

 

 

 

 

 

 

Malli ilma-aluksen käyttäjälle kestävien lentopolttoaineiden ostoista raportointia varten



Liikennöityjen lentojen kokonais-määrä

Lento-tuntien kokonais-määrä

Poltto-aineen toimittaja

Ostettu määrä (tonnia)

Muuntamis-prosessi

Ominais-piirteet

Raaka-aineen alkuperä

Elin-kaari-päästöt

 

 

 

 

 

 

 

 


( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, lentoasemamaksuista (EUVL L 70, 14.3.2009, s. 11).

( 2 ) Neuvoston direktiivi 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla (EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36).

( 3 ) Komission asetus (EU) N:o 965/2012, annettu 5 päivänä lokakuuta 2012, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti (EUVL L 296, 25.10.2012, s. 1).

( 4 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 95/93, annettu 18 päivänä tammikuuta 1993, lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 14, 22.1.1993, s. 1).

( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1804, annettu 13 päivänä syyskuuta 2023, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta (EUVL L 234, 22.9.2023, s. 1).

( 6 ) Komission asetus (EY) N:o 748/2009, annettu 5 päivänä elokuuta 2009, niiden ilma-alusten käyttäjien luettelosta, jotka harjoittivat direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, ja hallinnoivan jäsenvaltion yksilöimisestä kunkin ilma-aluksen käyttäjän osalta (EUVL L 219, 22.8.2009, s. 1).

( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1139, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2018, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2111/2005, (EY) N:o 1008/2008, (EU) N:o 996/2010, (EU) N:o 376/2014 ja direktiivien 2014/30/EU ja 2014/53/EU muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 552/2004 ja (EY) N:o 216/2008 ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 kumoamisesta (EUVL L 212, 22.8.2018, s. 1).

( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/956, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, hiilidioksidipäästöjen säätömekanismin perustamisesta rajalle (EUVL L 130, 16.5.2023, s. 52).