Konsolidoitu TEKSTI: 32018R2066 — FI

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraavia aiheita koskevat säännöt:

kasvihuonekaasupäästöjen ja toimintotietojen tarkkailu ja raportointi direktiivin 2003/87/EY nojalla unionin päästökauppajärjestelmän 1 päivänä tammikuuta 2021 alkavalla päästökauppakaudella ja sitä seuraavilla päästökauppakausilla;

ii)

ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailu ja raportointi direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan nojalla 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen.

2 artikla

Tätä asetusta sovelletaan tarkkailuun ja raportointiin, jonka kohteena ovat kasvihuonekaasupäästöt, jotka liittyvät direktiivin 2003/87/EY liitteissä I ja III lueteltuihin toimintoihin, kiinteiden laitosten toimintotietoihin, ilmailutoimintoihin, mukaan lukien ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset, ja mainitun direktiivin liitteessä III tarkoitetuista toiminnoista luovutetun polttoaineen määriin.

Sitä sovelletaan seuraaviin:

muodostuvat päästöt, toimintotiedot ja luovutetun polttoaineen määrät 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen;

ii)

ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen.

Ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten vuodesta 2025 alkaen toteutettavan tarkkailun ja raportoinnin on katettava kaikki direktiivin liitteessä I lueteltujen sellaisten ilmailutoimintojen muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset, joihin liittyy Euroopan talousalueella sijaitseva lentopaikka. Vuosina 2025 ja 2026 toteutettavan ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailun ja raportoinnin osalta tällaista raportointia edellytetään kuitenkin ainoastaan reiteistä, joihin liittyy kaksi Euroopan talousalueella sijaitsevaa lentopaikkaa, ja reiteistä, jotka lähtevät Sveitsiin tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Euroopan talousalueella sijaitsevalta lentopaikalta. Vuosien 2025 ja 2026 osalta muista lennoista aiheutuvista ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista voidaan raportoida vapaaehtoisesti.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

’toimintotiedoilla’ tietoja jossakin prosessissa kulutettujen tai tuotettujen polttoaineiden tai materiaalien määrästä, jolla on merkitystä laskentaan perustuvien tarkkailumenetelmien kannalta ja joka ilmaistaan terajouleina, massana tonneissa tai (kaasujen osalta) tilavuutena normikuutiometreissä tapauksen mukaan;

’päästökauppakaudella’ direktiivin 2003/87/EY 13 artiklassa tarkoitettua kautta;

▼M4 —————

’lähdevirralla’ jompaakumpaa seuraavista:

tiettyä polttoainetyyppiä, raaka-ainetta tai tuotetta, joka aiheuttaa merkityksellisiä kasvihuonekaasupäästöjä yhdessä tai useammassa päästölähteessä sen kulutuksen tai tuotannon johdosta; tai

kun kyseessä on tämän asetuksen 25 artiklan mukainen massatasemenetelmä, jotakin seuraavista:

tietty polttoainetyyppi, raaka-aine tai tuote, joka sisältää hiiltä;

ii)

tämän asetuksen 49 artiklan mukaisesti siirretty hiilidioksidi;

’päästölähteellä’ erikseen yksilöitävissä olevaa laitoksen osaa tai prosessia, josta vapautuu merkityksellisiä kasvihuonekaasuja, tai ilmailutoimintojen osalta yksittäistä ilma-alusta;

’epävarmuudella’ muuttujaa, joka liittyy suureen arvon määrittämisen tulokseen ja kuvaa suureeseen kohtuudella liitettävien arvojen hajontaa; epävarmuutta kuvataan prosentuaalisesti keskiarvon ympärillä ilmoitettuna luottamusvälinä, joka kattaa 95 prosenttia havainnoista; epävarmuustarkastelussa otetaan huomioon sekä systemaattiset että satunnaiset vaihtelut ja mahdollinen havaintojakauman epäsymmetrisyys;

”laskentakertoimilla” tehollista lämpöarvoa, päästökerrointa, alustavaa päästökerrointa, hapettumiskerrointa, muuntokerrointa, hiilipitoisuutta, fossiilista osuutta, biomassaosuutta, nollaluokitellun biomassan osuutta, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuutta, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuutta, vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuutta, nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuutta, nollaluokiteltua osuutta tai yksikön muuntokerrointa;

’määrittämistasolla’ vaatimuksia, joita käytetään toimintotietojen, laskentakerrointen, vuotuisten päästöjen, tuntipäästöjen vuotuisen keskiarvon, luovutetun polttoaineen määrän ja soveltamisalakertoimen määrittämisessä;

’luontaisella riskillä’ vuotuisessa päästöselvityksessä esitettävän muuttujan alttiutta aiheuttaa väärintulkintoja, jotka voivat olla olennaisia yksinään tai yhdistettyinä muihin väärintulkintoihin, ennen kuin otetaan huomioon mahdollisten asiaan liittyvien kontrollitoimien vaikutus;

10)

’kontrolliriskillä’ vuotuisessa päästöselvityksessä esitettävän muuttujan alttiutta aiheuttaa väärintulkintoja, jotka voivat olla olennaisia yksinään tai yhdistettyinä muihin väärintulkintoihin ja joita ei voida estää tai havaita ja korjata ajoissa kontrollijärjestelmän avulla;

11)

’poltosta aiheutuvilla päästöillä’ kasvihuonekaasupäästöjä, jotka aiheutuvat polttoaineen ja hapen eksotermisen reaktion aikana;

12)

’raportointikaudella’ kalenterivuotta, jonka aikana päästöjä on tarkkailtava ja jolta niistä on raportoitava;

13)

’päästökertoimella’ lähdevirran tai polttoainevirran toimintotietoihin liittyvää kasvihuonekaasun keskimääräistä päästömäärää olettaen, että palaessa tapahtuu täydellinen hapettuminen ja muissa kemiallisissa reaktioissa täydellinen muuntuminen;

14)

’hapettumiskertoimella’ palamisen seurauksena hiilidioksidiksi hapettuneen hiilen osuutta polttoaineen sisältämästä kokonaishiilimäärästä ilmaistuna suhteellisena osuutena siten, että ilmakehään vapautuva hiilimonoksidi otetaan huomioon molaarisesti vastaavana määränä hiilidioksidia;

15)

”muuntokertoimella” hiilidioksidina vapautuvan hiilen osuutta lähdevirran kokonaishiilimäärästä ennen päästöprosessin alkua ilmaistuna suhteellisena osuutena siten, että ilmakehään vapautuva hiilimonoksidi otetaan huomioon molaarisesti vastaavana määränä hiilidioksidia. Kun kyseessä ovat hiilidioksidipäästöt, joiden katsotaan olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneena tuotteeseen, muuntokertoimella tarkoitetaan prosessin aikana tuotteeseen hiileksi sitoutuneen hiilidioksidin suhdetta tästä samasta prosessista poistuvassa tuotteessa hiilenä olevan hiilidioksidin kokonaismäärään;

16)

’tarkkuudella’ mittaustuloksen ja tietyn suureen todellisen arvon – tai viitearvon, joka on määritetty empiirisesti käyttämällä kansainvälisesti hyväksyttyjä ja jäljitettävissä olevia kalibrointimateriaaleja ja standardimenetelmiä – läheisyyttä, ottaen huomioon sekä satunnaiset että systemaattiset tekijät;

17)

’kalibroinnilla’ toimenpidesarjaa, jolla määritetään tietyissä olosuhteissa mittauslaitteen tai mittausjärjestelmän ilmoittamien arvojen taikka kiintomitan tai viitemateriaalin arvojen ja vertailustandardilla saadun suureen vastaavien arvojen väliset suhteet;

18)

’lennolla’ päätöksen 2009/450/EY liitteessä olevan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä lentoa;

19)

’matkustajilla’ lennon aikana ilma-aluksessa olevia henkilöitä, lukuun ottamatta miehistön jäseniä;

20)

’konservatiivisella’ sitä, että on määritelty joukko oletuksia sen varmistamiseksi, ettei vuotuisia kokonaispäästöjä aliarvioida;

21)

’biomassalla’ sellaisten biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa, jotka ovat peräisin maataloudesta, mukaan lukien kasvi- ja eläinperäiset aineet, metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, sekä jätteiden, mukaan lukien biologista alkuperää olevat teollisuus- ja yhdyskuntajätteet, biohajoavaa osaa;

21a)

’biomassapolttoaineilla’ biomassasta tuotettuja kaasumaisia ja kiinteitä polttoaineita;

21b)

b) ’biokaasulla’ biomassasta tuotettuja kaasumaisia polttoaineita;

21c)

’jätteillä’ direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä jätteitä, pois lukien aineet, joita on muutettu tai jotka on pilattu tarkoituksellisesti, jotta ne olisivat tämän määritelmän mukaisia;

21 ca)

’yhdyskuntajätteellä’ direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 2 b alakohdassa määriteltyä yhdyskuntajätettä;

21d)

’tähteellä’ ainetta, joka ei ole lopputuote, joka tuotantoprosessissa pyritään suoraan tuottamaan. Tähde ei ole tuotantoprosessin ensisijainen tavoite, eikä prosessia ole tarkoituksella muutettu sen tuottamiseksi;

21e)

’maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevilla tähteillä’ tähteitä, joita syntyy suoraan maataloudessa, vesiviljelyssä, kalastuksessa ja metsätaloudessa ja joihin eivät sisälly asiaan liittyviltä tuotannonaloilta tai jalostusteollisuudesta peräisin olevat tähteet;

22)

’bionesteillä’ nestemäisiä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta muihin energiatarkoituksiin kuin liikennettä varten, mukaan lukien sähkö, lämmitys ja jäähdytys;

23)

’biopolttoaineilla’ nestemäisiä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta liikennettä varten;

23 a)

’hyväksyttävällä lentopolttoaineella’ polttoainetyyppejä, jotka hyväksytään tuettaviksi direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan mukaisesti;

23 b)

”vaihtoehtoisilla lentopolttoaineilla” sekoittamattomia lentopolttoaineita, jotka sisältävät muuta hiiltä kuin tämän asetuksen liitteessä III olevassa taulukossa 1 luetelluista sekoittamattomista fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiiltä;

23 c)

”nollaluokituksella” mekanismia, jolla polttoaineen tai materiaalin päästökerrointa alennetaan seuraavien seikkojen huomioon ottamiseksi:

biomassan tapauksessa direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien tai kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien täyttyminen tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tapauksessa direktiivin (EU) 2018/2001 29 a artiklan mukaisten kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevien kriteerien täyttyminen tämän asetuksen 39 a artiklan 3 kohdan mukaisesti;

vähähiilisten synteettisten polttoaineiden tapauksessa uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 13 kohdassa säädettyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien täyttyminen, sekä direktiivin 2003/87/EY mukainen päästöoikeuksien aiempi palauttaminen vähähiilisten synteettisten polttoaineiden tuotantoon tarvittavan talteenotetun hiilen osalta tämän asetuksen 39 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, paitsi jos talteenotettu hiili on 3 artiklan 38 f alakohdassa määriteltyä nollaluokiteltua hiiltä;

23 d)

”nollaluokitelluilla polttoaineilla” biopolttoaineita, bionesteitä, biomassapolttoaineita, vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita, muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita tai kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita taikka seospolttoaineiden tai materiaalien osuuksia, jotka täyttävät tapauksen mukaan tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdassa tai 39 a artiklan 3 tai 4 kohdassa määritellyt kriteerit;

23 e)

”kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla” direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 35 alakohdassa määriteltyjä kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita;

23 f)

”muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla polttoaineilla” direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 36 alakohdassa määriteltyjä muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita;

23 g)

”sekoittamattomalla polttoaineella” puhtaassa muodossaan olevaa polttoainetta, joka sisältää ainoastaan yhden seuraavista osuuksista:

fossiilinen osuus;

ii)

muun kuin nollaluokitellun biomassan osuus;

iii)

nollaluokitellun biomassan osuus;

iv)

muun kuin nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus;

nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus;

vi)

muun kuin nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus;

vii)

nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus;

viii)

hiiltä sisältävien polttoaineiden osuus, joka ei ole peräisin tämän asetuksen liitteessä III olevassa taulukossa 1 luetelluista fossiilisista polttoaineista eikä biomassasta, muuta kuin biologista alkuperää olevista polttoaineista, kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista tai vähähiilisistä synteettisistä polttoaineista;

23 h)

”vähähiilisillä synteettisillä polttoaineilla” kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 13 alakohdassa määritellystä vähähiilisestä vedystä ja jotka täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 a artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyssä menetelmässä vahvistetun kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevan 70 prosentin kynnysarvon verrattuna muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden fossiiliseen vertailukohtaan ja jotka on sertifioitu direktiivin (EU) 2024/1788 9 artiklan mukaisesti;

24)

’lakisääteisellä metrologisella valvonnalla’ mittauslaitteen soveltamisalaan tarkoitettujen mittaussuoritusten valvontaa syistä, jotka liittyvät yleiseen etuun, kansanterveyteen, yleiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, ympäristönsuojeluun, verojen ja tullien kantamiseen, kuluttajansuojaan ja hyvään kauppatapaan;

25)

’suurimmalla sallitulla virheellä’ sallittua mittausvirhettä, joka täsmennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/32/EU ( 1 ) liitteessä I ja laitekohtaisissa liitteissä tai metrologista valvontaa koskevissa kansallisissa säännöissä sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista;

26)

’tietovirtojen hallintatoimilla’ toimia, jotka liittyvät niiden tietojen hankintaan, prosessointiin ja käsittelyyn, joita tarvitaan päästöselvityksen laatimiseen primääritietolähteiden perusteella;

27)

’hiilidioksidiekvivalenttitonneilla’ (tai ’CO2(e)-tonneilla’) CO2- tai CO2(e)-tonneja;

28)

’hiilidioksidiekvivalentilla’ (tai ’CO2(e):llä’) mitä tahansa muuta direktiivin 2003/87/EY liitteessä II lueteltua kasvihuonekaasua kuin hiilidioksidia laskettuna vastaamaan hiilidioksidin lämmitysvaikutusta;

29)

’mittausjärjestelmällä’ täydellistä mittauslaitteistoa ja muuta välineistöä, kuten näytteenotto- ja tietojenprosessointivälineistöä, jota käytetään toimintotietojen, hiilipitoisuuden, lämpöarvon tai kasvihuonekaasupäästöjen päästökertoimen kaltaisten muuttujien määrittämiseen;

30)

’tehollisella lämpöarvolla’ tiettyä energiamäärää, joka vapautuu lämpönä, kun polttoaine tai materiaali palaa täysin yhtymällä hapen kanssa standardiolosuhteissa, ja josta on vähennetty veden höyrystymislämpö;

31)

’prosessipäästöillä’ kasvihuonekaasupäästöjä, jotka eivät ole poltosta aiheutuvia päästöjä ja jotka aiheutuvat tahallisesti ja tahattomasti aineiden välisten reaktioiden tai aineiden muuntumisen tuloksena, mukaan lukien metallimalmien kemiallinen tai elektrolyyttinen pelkistäminen, aineiden hajottaminen lämmön avulla sekä aineiden muodostaminen tarkoituksena käyttää niitä tuotteina tai raaka-aineina;

32)

’kaupallisilla peruspolttoaineilla’ kansainvälisesti standardoituja kaupallisia polttoaineita, joiden tehollisen lämpöarvon 95 prosentin luottamusväli on enintään 1 prosentti, mukaan lukien moottoripolttoöljy, kevyt polttoöljy, bensiini, paloöljy, petroli, etaani, propaani ja butaani, lentopetroli (Jet A1 tai Jet A), suihkumoottoribensiini (Jet B) ja lentobensiini (AvGas);

33)

’erällä’ tiettyä polttoaine- tai materiaalimäärää, josta on otettu edustavat näytteet, josta on laadittu kuvaus ja joka on siirretty yhtenä kuljetuksena tai siirretään jatkuvatoimisesti tietyn ajanjakson kuluessa;

34)

”seospolttoaineella” polttoainetta, joka sisältää vähintään kahta seuraavista:

biomassasta peräisin oleva hiili;

ii)

muuta kuin biologista alkuperää olevasta uusiutuvasta polttoaineesta tai kierrätetystä hiilipitoisesta polttoaineesta peräisin oleva hiili;

iii)

vähähiilisistä synteettisistä polttoaineista peräisin oleva hiili;

iv)

muu fossiilinen hiili;

tai joka sisältää sekä nollaluokiteltua hiiltä että muuta hiiltä.

34 a)

”seoslentopolttoaineella” polttoainetta, joka sisältää vähintään kahta erilaista sekoittamatonta polttoainetta;

35)

’materiaaliseoksella’ materiaalia, joka sisältää sekä biomassasta peräisin olevaa että fossiilista hiiltä;

36)

”alustavalla päästökertoimella” polttoaineen tai materiaalin oletettua kokonaispäästökerrointa, joka perustuu sen kokonaishiilipitoisuuteen, ennen kuin se kerrotaan fossiilisella osuudella päästökertoimen saamiseksi;

37)

’fossiilisella osuudella’ fossiilisen hiilen osuutta polttoaineen tai materiaalin kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena;

38)

biomassaosuudella biomassasta peräisin olevan hiilen osuutta polttoaineen tai materiaalin kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena riippumatta siitä, täyttääkö biomassa tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan kriteerit;;

▼M5 —————

38 b)

”nollaluokitellun biomassan osuudella” tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan kriteerit täyttävästä biomassasta peräisin olevan hiilen osuutta polttoaineen tai materiaalin kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena;

38 c)

”muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudella” muuta kuin biologista alkuperää olevasta uusiutuvasta polttoaineesta tai kierrätetystä hiilipitoisesta polttoaineesta peräisin olevan hiilen osuutta polttoaineen kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena riippumatta siitä, täyttääkö muuta kuin biologista alkuperää oleva uusiutuva polttoaine tai kierrätetty hiilipitoinen polttoaine tämän asetuksen 39 a artiklan 3 kohdan kriteerit;

38 d)

”nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudella” tämän asetuksen 39 a artiklan 3 kohdan kriteerit täyttävästä muuta kuin biologista alkuperää olevasta uusiutuvasta polttoaineesta tai kierrätetystä hiilipitoisesta polttoaineesta peräisin olevan hiilen osuutta polttoaineen kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena;

38 e)

”nollaluokitellun hiilen osuudella”

polttoaineen tapauksessa sen nollaluokitellun biomassan osuuden, nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden ja nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden summaa ilman, että mitään hiiltä lasketaan kahteen kertaan;

ii)

materiaalin tapauksessa sen nollaluokitellun biomassan osuutta;

38 f)

”nollaluokitellulla hiilellä” polttoaineen tai materiaalin sisältämää hiiltä, joka kuuluu kyseisen polttoaineen tai materiaalin nollaluokitellun hiilen osuuteen;

38 g)

”vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudella” vähähiilisestä synteettisestä polttoaineesta peräisin olevan hiilen osuutta polttoaineen kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena riippumatta siitä, täyttääkö vähähiilinen synteettinen polttoaine tämän asetuksen 39 a artiklan 4 kohdan kriteerit;

38 h)

”nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudella” tämän asetuksen 39 a artiklan 4 kohdan kriteerit täyttävästä vähähiilisestä synteettisestä polttoaineesta peräisin olevan hiilen osuutta polttoaineen kokonaishiilipitoisuudesta;

39)

’energiatasemenetelmällä’ menetelmää, jolla arvioidaan lämmityskattilassa polttoaineena käytetyn energian määrä laskettuna käytettävissä olevan lämmön ja kaikkien merkityksellisten energiahäviöiden eli säteily-, lämmönsiirto- ja savukaasuhäviöiden summana;

40)

’jatkuvatoimisilla päästömittauksilla’ toimenpidesarjaa, jonka tavoitteena on määritellä suureen arvo jatkuvasti toistuvilla mittauksilla soveltaen joko mittauksia poistoputkesta tai ekstraktiivisia menetelmiä, joissa mittauslaite sijoitetaan poistoputken lähelle, lukuun ottamatta mittausmenetelmiä, jotka perustuvat yksittäisten näytteiden keräämiseen poistoputkesta;

41)

’lähdevirtaan sisältyvällä hiilidioksidilla’ hiilidioksidia, joka on osa lähdevirtaa;

42)

”fossiilisella hiilellä” epäorgaanista ja orgaanista hiiltä, joka ei ole nollaluokiteltua hiiltä;

43)

’mittauspisteellä’ päästölähdettä, jossa käytetään jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä, tai putkiston poikkileikkauspistettä, jossa hiilidioksidivirta määritellään käyttämällä jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä;

44)

’massa- ja massakeskiöasiakirjoilla’ asiakirjoja, jotka täsmennetään standardien ja suositeltujen käytäntöjen, sellaisina kuin ne ovat määrättyinä Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteessä 6, kansainvälisissä ja kansallisissa täytäntöönpanomääräyksissä sekä komission asetuksen (EU) N:o 965/2012 ( 2 ) liitteessä IV olevassa osastossa C olevassa 3 jaksossa tai vastaavissa sovellettavissa kansainvälisissä säännöissä;

45)

’matkalla’ lähtölentopaikan ja saapumislentopaikan välistä isoympyräreittiä, joka lisätään 95 km:n kiinteään tekijään;

46)

’lähtölentopaikalla’ lentopaikkaa, josta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitetun ilmailutoiminnan muodostava lento alkaa;

47)

’saapumislentopaikalla’ lentopaikkaa, johon direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitetun ilmailutoiminnan muodostava lento päättyy;

▼M4 —————

49)

’hajapäästöillä’ epäsäännöllisiä tai tahattomia päästöjä lähteistä, joita ei ole paikannettu tai jotka ovat liian hajanaisia tai pieniä, jotta niitä voitaisiin tarkkailla yksitellen;

50)

’lentopaikalla’ päätöksen 2009/450/EY liitteessä olevassa 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyä lentopaikkaa;

51)

’lentopaikkaparilla’ lähtölentopaikan ja saapumislentopaikan muodostamaa paria;

52)

’standardiolosuhteilla’ 273,15 K:n lämpötilaa ja 101 325 Pa:n painetta, joiden perusteella määritellään normikuutiometri (Nm3);

53)

’varastointipaikalla’ direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 3 kohdassa määriteltyä varastointipaikkaa;

54)

’hiilidioksidin talteenotolla’ toimintaa, jossa kaasuvirroista otetaan talteen muutoin vapautuva hiilidioksidi kuljetettavaksi ja varastoitavaksi geologisesti direktiivissä 2009/31/EY sallittuun varastointipaikkaan;

55)

”hiilidioksidin kuljetuksella” hiilidioksidin kuljettamista sen varastoimiseksi geologisesti direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan;

56)

’hiilidioksidin geologisella varastoinnilla’ direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyä hiilidioksidin geologista varastointia;

57)

’tarkoituksellisilla päästöillä’ päästöjä, jotka vapautetaan tarkoituksellisesti laitoksesta tietyssä sijainniltaan määritellyssä päästökohteessa;

58)

’tehostetulla hiilivetyjen talteenotolla’ hiilivetyjen talteen ottamista vesiruiskutuksella tai muilla keinoin tapahtuvan talteenoton lisäksi;

59)

’epäsuorilla tiedoilla’ vuosiarvoja, jotka on todistettu oikeiksi empiirisesti tai johdettu hyväksytyistä lähteistä ja joilla toiminnanharjoittaja tai direktiivin 2003/87/EY 3 artiklassa määritelty säännelty yhteisö korvaa toimintotietoja, luovutetun polttoaineen määriä tai laskentakertoimia varmistaakseen raportoinnin kattavuuden tapauksissa, joissa tarkkailumenetelmällä ei saada selville kaikkia tarvittavia toimintotietoja, luovutetun polttoaineen määriä tai laskentakertoimia;

60)

’vesipatsaalla’ direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä vesipatsasta;

61)

’vuodolla’ direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 5 kohdassa määriteltyä vuotoa;

62)

’varastointikompleksilla’ direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 6 kohdassa määriteltyä varastointikompleksia;

63)

”hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurilla” asetuksen (EU) 2024/1735 3 artiklan 29 alakohdassa määriteltyä infrastruktuuria;

63 b)

”kuljetuksessa olevalla hiilidioksidilla” hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurissa siirrettävää hiilidioksidimäärää, jota ei ole siirretty toiseen laitokseen tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin samalla raportointijaksolla, jonka aikana se on vastaanotettu;

64)

’polttoainevirralla’ direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määriteltyä polttoainetta, joka luovutetaan kulutukseen erityisellä fyysisellä välineellä, esimerkiksi putkessa, säiliöautolla, raidekuljetuksena, laivoilla tai huoltoaseman kautta, ja josta aiheutuu merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä, kun direktiivin 2003/87/EY liitteessä III tarkoitettujen toimialojen kuluttajat kuluttavat polttoaineen;

65)

’kansallisella polttoainevirralla’ kaikkien jäsenvaltion alueella toimivien säänneltyjen yhteisöjen polttoainevirtoja polttoainetyypeittäin yhdistettyinä;

66)

’soveltamisalakertoimella’ nollan ja yhden välistä kerrointa, jota käytetään määrittämään se polttoainevirran osuus, jota käytetään polttoon direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla;

67)

’luovutetun polttoaineen määrällä’ tietoja direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyn, kulutukseen luovutetun polttoaineen määrästä ennen soveltamisalakertoimen soveltamista; se ilmaistaan energiana terajouleissa, massana tonneissa tai tilavuutena normikuutiometreissä taikka soveltuvissa tapauksissa vastaavana määränä litroissa;

68)

’yksikön muuntokertoimella’ kerrointa, jolla muunnetaan yksikkö, jossa luovutetun polttoaineen määrä on ilmaistu, määräksi, joka ilmaistaan energiana terajouleissa, massana tonneissa tai tilavuutena normikuutiometreissä taikka soveltuvissa tapauksissa vastaavana määränä litroissa; se käsittää kaikki asiaan liittyvät kertoimet, joita ovat soveltuvin osin tiheys, tehollinen lämpöarvo tai (kaasuilla) muuntaminen bruttolämpöarvosta teholliseen lämpöarvoon;

69)

”loppukuluttajalla” direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a e alakohdan mukaisen säännellyn yhteisön määritelmän soveltamiseksi tässä asetuksessa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on polttoaineen kuluttaja ja jonka vuotuinen polttoaineenkulutus on enintään 1 tonni hiilidioksidia;

70)

’kulutukseen luovutuksella’ tämän asetuksen soveltamiseksi ajankohtaa, jona direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määriteltyä polttoainetta koskeva valmisteverosaatava syntyy neuvoston direktiivin (EU) 2020/262 ( 3 ) 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tai tapauksen mukaan neuvoston direktiivin 2003/96/EY ( 4 ) 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ellei jäsenvaltio hyödynnä direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a e alakohdan iv alakohdassa säädettyä joustavuutta, missä tapauksessa sillä tarkoitetaan jäsenvaltion määrittämää ajankohtaa, jona mainitun direktiivin IV a luvun mukaiset velvoitteet syntyvät;

71)

”ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksilla” direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan v alakohdassa määriteltyjä ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia;

72)

”lentokohtaisella hiilidioksidiekvivalentilla” (tai ”lentokohtaisella CO2(e):llä”) ilmakehää lämmittäviä ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia, jotka ilmaistaan vastaavana määränä tietyn lennon hiilidioksidipäästöjä;

73)

”säteilypakotteella” maapallon energiataseen pakotettua muutosta watteina neliömetriä kohden (W/m2);

74)

”tuloksellisuudella” maapallon keskilämpötilan muutosta ilmastotekijän aiheuttaman säteilypakotteen yksikköä kohti suhteessa vasteeseen, jonka tavanomainen hiilidioksidipakote tuottaa, kun ilmaston alkutilanne on sama;

75)

”hiilidioksidiekvivalentin laskentamallilla” (tai ”CO2(e):n laskentamallilla”) mallia, jota käytetään ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten kokonaisilmastovaikutuksen laskemiseen tämän asetuksen liitteessä III a olevan 4 jakson mukaisesti;

76)

”sääperusteisella lähestymistavalla” tämän asetuksen liitteessä III a olevassa 4 jaksossa esitettyä menetelmää C, jossa käytetään ensisijaisesti parannettuja säätietoja sekä lentotietoja, lentorataa, ilma-aluksen ominaisuuksia ja polttoaineen ominaisuuksia;

77)

”sijaintiin perustuvalla yksinkertaistetulla lähestymistavalla” tämän asetuksen liitteessä III a olevassa 4 jaksossa esitettyä menetelmää D, jossa käytetään ensisijaisesti ilma-aluksen lennonaikaiseen sijaintiin liittyviä tietoja, kuten lentotietoja ja lentorataa, mutta myös sään perustietoja ja ilma-aluksen ominaisuuksia;

78)

”ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten seurantajärjestelmällä (NEATS)” tietoteknistä välinettä, jonka komissio tarjoaa ilma-aluksen käyttäjille, akkreditoiduille todentajille ja toimivaltaisille viranomaisille ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen helpottamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan automatisoimiseksi direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

79)

”ilma-aluksen ominaisuuksilla” tietoluokkaa, johon sisältyy kunkin lennon osalta vähintään ilma-aluksen tyyppi, moottorien tunnisteet ja ilma-aluksen massa;

80)

”lentokoneella” moottorin voimalla kulkevaa ilmaa raskaampaa ilma-alusta, joka saa pääasiallisen nostovoimansa kunkin lentotilan aikana kiinteinä pysyviin ilma-aluksen pintoihin vaikuttavista aerodynaamisista reaktioista.

2 JAKSO

Yleiset periaatteet

4 artikla

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on noudatettava direktiivin 2003/87/EY mukaisia kasvihuonekaasupäästöjen ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailuun ja raportointiin liittyviä velvoitteitaan tämän asetuksen 5–9 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

5 artikla

Täydellisyys

Tarkkailun ja raportoinnin on oltava täydellistä ja katettava kaikki prosessipäästöt ja poltosta aiheutuvat päästöt kaikista päästölähteistä ja lähdevirroista, jotka liittyvät direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja muihin merkityksellisiin toimintoihin, jotka otetaan huomioon mainitun direktiivin 24 artiklan mukaisesti, sekä laitoksen rajojen sisäpuolella sijaitseviin näihin liittyviin toimintoihin, sekä kaikkien kyseisiin toimintoihin liittyvien kasvihuonekaasujen päästöt välttäen kuitenkin kaksinkertaista laskentaa.

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, jotta raportointikaudella ei synny tietoaukkoja.

6 artikla

Johdonmukaisuus, vertailtavuus ja avoimuus

Tarkkailun ja raportoinnin on oltava johdonmukaista ja ajallisesti vertailukelpoista. Tämän vuoksi toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on käytettävä samoja tarkkailumenetelmiä ja tietoja, paitsi jos toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt muutoksia ja poikkeuksia.

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on selvitettävä, tallennettava, koottava, analysoitava ja dokumentoitava tarkkailutiedot, mukaan lukien oletukset, viittaukset, toimintotiedot ja laskentakertoimet, avoimella tavalla, joka antaa todentajalle ja toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden toistaa päästöjen määrittämisprosessi.

Ilma-aluksen käyttäjien on hankittava, tallennettava, koottava, analysoitava ja dokumentoitava tarkkailutiedot, mukaan lukien oletukset, viittaukset, toimintotiedot ja laskentakertoimet, avoimella tavalla, joka antaa todentajalle ja toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden toistaa ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen lentokohtaisten vaikutusten määrittämisprosessi.

7 artikla

Tarkkuus

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on varmistettava, että päästöjen määrittäminen ei ole järjestelmällisesti eikä tietoisesti epätarkkaa.

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on yksilöitävä mahdolliset epätarkkuuksien lähteet ja rajoitettava niitä mahdollisimman pitkälle.

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on noudatettava asianmukaista huolellisuutta sen takaamiseksi, että päästölaskelmilla ja -mittauksilla saavutetaan mahdollisimman tarkkoja tuloksia.

8 artikla

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on mahdollistettava raportoitavien päästöjä ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia koskevien tietojen totuudenmukaisuuden toteaminen kohtuullisella varmuudella. Niiden on määritettävä päästöt ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset käyttäen asianmukaisia tarkkailumenetelmiä, joista säädetään tässä asetuksessa.

Raportoiduissa päästöjä ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia koskevissa tiedoissa ja niihin liittyvissä tiedoissa ei saa olla olennaisia väärintulkintoja, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 ( 5 )3 artiklan 6 kohdassa, tietojen valinnassa ja esitystavassa on vältettävä vääristymiä ja tietojen on annettava luotettava ja tasapuolinen kuva laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän päästöistä ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista.

Tarkkailumenetelmän valinnassa on löydettävä tasapaino suuremman tarkkuuden ja lisäkustannusten välillä. Tarkkailun ja raportoinnin tavoitteena on oltava suurin saavutettavissa oleva tarkkuus, ellei se ole teknisesti mahdotonta toteuttaa tai johda kohtuuttomiin kustannuksiin.

9 artikla

Jatkuva parantaminen

Toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien on otettava myöhemmässä tarkkailussa ja raportoinnissa huomioon suositukset, jotka sisältyvät direktiivin 2003/87/EY 15 artiklan mukaisesti annettuihin todentamisraportteihin.

10 artikla

Koordinointi

Jos jäsenvaltio nimeää useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2003/87/EY 18 artiklan mukaisesti, sen on koordinoitava kyseisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla suorittamaa työtä.

II LUKU

TARKKAILUSUUNNITELMA

1 JAKSO

Yleiset säännöt

11 artikla

Yleinen velvoite

Kunkin toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava kasvihuonekaasupäästöjä ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia toimivaltaisen viranomaisen tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti hyväksymän tarkkailusuunnitelman perusteella ottaen huomioon sen laitoksen tai ilmailutoiminnon luonne ja toiminta, johon sitä sovelletaan.

Tarkkailusuunnitelmaa on täydennettävä kirjallisilla menettelyillä, joita toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä laatii, dokumentoi, panee täytäntöön ja ylläpitää tarvittaessa tarkkailusuunnitelman kohteena olevien toimintojen osalta.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tarkkailusuunnitelmassa on esitettävä toiminnanharjoittajien tai ilma-aluksen käyttäjien noudatettavaksi tarkoitetut ohjeet loogisesti ja yksinkertaisesti niin, että vältetään toimien päällekkäisyydet ja otetaan huomioon laitoksessa jo noudatettavat tai toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän jo soveltamat järjestelmät.

12 artikla

Tarkkailusuunnitelman sisältö ja toimittaminen

Kunkin toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava tarkkailusuunnitelma toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi.

Tarkkailusuunnitelman on muodostuttava tietyn laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän tarkkailumenetelmien yksityiskohtaisesta, kattavasta ja avoimesta dokumentaatiosta ja sisällettävä vähintään liitteen I mukaiset tiedot.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava tarkkailusuunnitelman mukana seuraavat tausta-asiakirjat:

laitosten kunkin merkittävän ja vähämerkityksisen lähdevirran osalta näyttö siitä, että toimintotietojen ja laskentakertoimien epävarmuusrajoja on soveltuvin osin noudatettu liitteissä II ja IV määriteltyjen sovellettavien määrittämistasojen mukaisesti, ja kunkin päästölähteen osalta näyttö siitä, että epävarmuusrajoja on soveltuvin osin noudatettu liitteessä VIII määriteltyjen sovellettavien määrittämistasojen mukaisesti;

riskinarvioinnin tulokset, jotka osoittavat ehdotettujen kontrollitoimien ja niihin liittyvien menettelyjen vastaavan tunnistettuja luontaisia riskejä ja kontrolliriskejä.

Kun liitteessä I viitataan menettelyyn, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on laadittava, dokumentoitava, pantava täytäntöön ja ylläpidettävä tällainen menettely erillään tarkkailusuunnitelmasta.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä tarkkailusuunnitelmassa menettelyn yhteenveto, jossa esitetään seuraavat tiedot:

menettelyn nimi;

menettelyn jäljitettävissä ja todennettavissa oleva tunniste;

menettelyn täytäntöönpanosta ja sillä tuotetuista tai hallituista tiedoista vastaava toimi tai osasto;

menettelyn lyhyt kuvaus, jonka perusteella toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä, toimivaltainen viranomainen ja todentaja ymmärtävät keskeiset muuttujat ja suoritetut toimenpiteet;

olennaisten tallenteiden ja tietojen sijainti;

mahdollisesti käytetyn tietoteknisen järjestelmän nimi;

luettelo mahdollisesti sovelletuista EN-standardeista tai muista standardeista.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on asetettava pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen saataville kirjallinen dokumentaatio menettelyistä. Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän asetettava se saataville myös todentamista varten täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 nojalla.

▼M1 —————

13 artikla

Vakiomuotoiset ja yksinkertaistetut tarkkailusuunnitelmat

Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että toiminnanharjoittajat ja ilma-aluksen käyttäjät käyttävät vakiomuotoisia ja yksinkertaistettuja tarkkailusuunnitelmia, tämän kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 3 kohdan soveltamista.

Tässä tarkoituksessa jäsenvaltiot voivat julkaista asiakirjamalleja kyseisiä tarkkailusuunnitelmia varten, mukaan lukien kuvaus 58 ja 59 artiklassa tarkoitetuista tietovirta- ja kontrollimenettelyistä, komission julkaisemien asiakirjamallien ja ohjeiden perusteella.

Toimivaltaisen viranomaisen on ennen 1 kohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun tarkkailusuunnitelman hyväksymistä suoritettava yksinkertaistettu riskinarviointi sen arvioimiseksi, vastaavatko ehdotetut kontrollitoimet ja niihin liittyvät menettelyt määritettyjä luontaisia riskejä ja kontrolliriskejä, ja perusteltava kyseisen yksinkertaistetun tarkkailusuunnitelman käyttö.

Jäsenvaltiot voivat vaatia toiminnanharjoittajaa tai ilma-aluksen käyttäjää suorittamaan edellä olevassa alakohdassa tarkoitetun riskienarvioinnin tarvittaessa itse.

14 artikla

Tarkkailusuunnitelman muutokset

Kunkin toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on tarkistettava säännöllisesti, vastaako tarkkailusuunnitelma laitoksen tai lentotoiminnan luonnetta ja toimintaa direktiivin 2003/87/EY 7 artiklan mukaisesti ja voidaanko tarkkailumenetelmiä parantaa.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on muutettava tarkkailusuunnitelmaa vähintään seuraavissa tilanteissa:

uusia päästöjä aiheutuu sellaisten uusien toimintojen toteuttamisesta tai sellaisten uusien polttoaineiden tai materiaalien käytöstä, jotka eivät vielä sisälly tarkkailusuunnitelmaan;

a a)

uusien toimintojen toteuttamisesta aiheutuu ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia;

tietojen saatavuus on muuttunut uudentyyppisten mittauslaitteiden, näytteenottomenetelmien tai analysointimenetelmien käytön vuoksi tai muista syistä siten, että päästöt voidaan määritellä tarkemmin;

aiemmin käytetyllä tarkkailumenetelmällä saatujen tietojen on havaittu olevan virheellisiä;

tarkkailusuunnitelman muuttaminen parantaa raportoitujen tietojen tarkkuutta, paitsi jos muutos on teknisesti mahdoton toteuttaa tai siitä aiheutuvat kustannukset ovat kohtuuttoman suuret;

tarkkailusuunnitelma on ristiriidassa tämän asetuksen vaatimusten kanssa ja toimivaltainen viranomainen pyytää toiminnanharjoittajaa tai ilma-aluksen käyttäjää muuttamaan sitä;

on tarpeen reagoida todentamisraportissa esitettyihin tarkkailusuunnitelman parantamista koskeviin ehdotuksiin.

15 artikla

Tarkkailusuunnitelman muutosten hyväksyminen

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista tarkkailusuunnitelman muuttamista koskevista ehdotuksista viipymättä.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia sen, että toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä ilmoittaa saman vuoden 31 päivään joulukuuta mennessä tarkkailusuunnitelman muutoksista, jotka eivät ole 3 ja 4 kohdan mukaisesti merkittäviä.

Mille tahansa 3 ja 4 kohdassa tarkoitetulle tarkkailusuunnitelman merkittävälle muutokselle on saatava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei muutos ole merkittävä, sen on ilmoitettava asiasta viivytyksettä toiminnanharjoittajalle tai ilma-aluksen käyttäjälle.

▼C1

Laitoksen tarkkailusuunnitelman merkittäviä muutoksia ovat muun muassa

muutokset laitoksen luokitukseen, kun tällaiset muutokset edellyttävät tarkkailumenetelmän muuttamista tai johtavat sovellettavan olennaisuustason muuttamiseen täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 23 artiklan nojalla;

muutokset siihen, pidetäänkö laitosta vain vähäisiä päästöjä aiheuttavana laitoksena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan 8 kohdan soveltamista;

päästölähteiden muutokset;

menetelmän vaihto laskentaan perustuvasta menetelmästä mittauksiin perustuvaan menetelmään tai päinvastoin taikka fall back -menetelmästä määrittämistasoihin perustuvaan menetelmään tai päinvastoin päästöjen määrittämistä varten;

sovelletun määrittämistason muutos;

uusien lähdevirtojen käyttöönotto;

lähdevirtojen luokittelun muutos merkittävän, vähämerkityksisen tai erittäin vähämerkityksisen lähdevirran välillä, kun tällainen muutos edellyttää tarkkailumenetelmän muuttamista;

laskentakertoimen oletusarvon muutos, jos arvo on määriteltävä tarkkailusuunnitelmassa;

uusien menetelmien käyttöönotto tai käytössä olevien näytteenotto-, analysointi- tai kalibrointimenetelmien muuttaminen, jos se vaikuttaa suoraan päästötietojen tarkkuuteen;

varastointipaikoissa tapahtuvista vuodoista peräisin olevien päästöjen kvantifiointimenetelmän käyttöönotto tai mukauttaminen.

Ilma-aluksen käyttäjän tarkkailusuunnitelman merkittäviä muutoksia ovat muun muassa seuraavat:

päästöjen osalta;

tarkkailusuunnitelmassa vahvistettujen päästökertoimien arvojen muutos;

ii)

muutos liitteessä III vahvistettujen laskentamenetelmien välillä tai laskentamenetelmän vaihtaminen arviointimenetelmään 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai päinvastoin;

iii)

uusien lähdevirtojen käyttöönotto;

iv)

muutokset tämän asetuksen 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vähäiseksi päästöjen aiheuttajaksi katsotun ilma-aluksen käyttäjän asemassa ja siinä, aikooko ilma-aluksen käyttäjä käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä direktiivin 2003/87/EY 28 a artiklan 4 kohdan mukaisesti;

▼M4 —————

ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten osalta

muutos tämän asetuksen 56 a artiklan 4 kohdan mukaisesti valitussa hiilidioksidiekvivalentin laskentalähestymistavassa, erityisesti hiilidioksidiekvivalentin laskentamallien soveltamiseen käytettävien tietoteknisten välineiden osalta;

ii)

muutokset tämän asetuksen 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi vähäiseksi päästöjen aiheuttajaksi katsotun ilma-aluksen käyttäjän asemassa.

16 artikla

Muutosten täytäntöönpano ja kirjaaminen

Ennen kuin toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä saa 15 artiklan 2 kohdan mukaisen hyväksynnän tai tiedot, se voi harjoittaa tarkkailua ja raportointia muutetun tarkkailusuunnitelman pohjalta, jos se voi kohtuudella olettaa, etteivät ehdotetut muutokset ole merkittäviä, tai jos alkuperäisen tarkkailusuunnitelman mukainen tarkkailu johtaisi epätäydellisiin päästötietoihin.

Epäselvissä tilanteissa toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä rinnakkain sekä päivitettyä että alkuperäistä tarkkailusuunnitelmaa toteuttaakseen kaiken tarkkailun ja raportoinnin molempien suunnitelmien mukaisesti ja pidettävä kirjaa molemmista tarkkailutuloksista.

Kun toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä saa hyväksynnän tai tiedot 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sen on käytettävä ainoastaan muutettuun tarkkailusuunnitelmaan liittyviä tietoja ja suoritettava kaikki tarkkailu ja raportointi käyttäen ainoastaan muutettua tarkkailusuunnitelmaa siitä päivästä alkaen, jona tarkkailusuunnitelman kyseinen versio on sovellettavissa.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on säilytettävä tallenteet kaikista tarkkailusuunnitelman muutoksista. Kussakin tallenteessa on esitettävä seuraavat tiedot:

muutoksen avoin kuvaus;

muutoksen perustelut;

päivä, jona muutoksesta ilmoitettiin toimivaltaiselle viranomaiselle 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

päivä, jona toimivaltainen viranomainen vahvisti vastaanottaneensa 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, jos saatavilla, ja 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hyväksynnän tai ilmoittamisen päivä;

2 kohdassa tarkoitetun tarkkailusuunnitelman täytäntöönpanon alkamispäivä.

2 JAKSO

Tekninen toteutettavuus ja kohtuuttomat kustannukset

17 artikla

Tekninen toteutettavuus

Jos toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä väittää, että erityisten tarkkailumenetelmien soveltaminen ei ole teknisesti mahdollista, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava teknistä toteutettavuutta ottaen huomioon toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän perustelut. Perustelun on pohjauduttava siihen, että toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä pystyy vaaditussa ajassa hankkimaan sellaiset tekniset resurssit, jotka ovat tarpeen ehdotetun järjestelmän tarpeiden tyydyttämiseksi tai vaatimuksen noudattamiseksi tämän asetuksen tarkoituksia varten. Näihin teknisiin resursseihin on kuuluttava se, että käytettävissä ovat tarpeelliset tekniikat ja teknologiat.

18 artikla

Kohtuuttomat kustannukset

Jos toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä väittää, että erityisten tarkkailumenetelmien soveltamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, ovatko kustannukset kohtuuttomia ottaen huomioon toiminnanharjoittajan perustelut.

Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava kustannusten olevan kohtuuttomia, jos kustannusarvio ylittää hyödyn. Tätä varten hyöty on laskettava kertomalla parannuskerroin päästöoikeuden 80 euron viitehinnalla, ja kustannusten laskemiseksi on otettava huomioon sopiva poistojakso, joka perustuu laitteiston taloudelliseen käyttöikään.

Kun arvioidaan kustannusten kohtuuttomuutta suhteessa määrittämistasoihin, jotka toiminnanharjoittaja on valinnut toimintotietoja varten, toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä 1 kohdassa tarkoitettuna parannuskertoimena jo saavutetun epävarmuuden ja parannuksen myötä saavutettavan määrittämistason epävarmuustavoitteen välistä eroa kerrottuna kyseisen lähdevirran aiheuttamilla keskimääräisillä vuosipäästöillä viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana.

Ellei saatavilla ole tällaista tietoa tämän lähdevirran viimeisimpien kolmen vuoden aikana aiheuttamista vuotuisista keskimääräisistä päästöistä, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä konservatiivista arviota vuotuisista keskimääräisistä päästöistä, pois lukien ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ peräisin oleva hiilidioksidi, ennen hiilidioksidisiirtojen vähentämistä. Kansallisessa lakisääteisessä metrologisessa valvonnassa olevien mittauslaitteiden tapauksessa saavutettu epävarmuus voidaan korvata asiaankuuluvassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla suurimmalla käytönaikaisella virheellä.

Tämän kohdan soveltamiseksi sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa edellyttäen, että toiminnanharjoittajan saatavilla ovat asiaankuuluvat tiedot poltossa käytettävien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteereistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevista kriteereistä.

Kun arvioidaan kustannusten kohtuuttomuutta sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka lisäävät raportoitujen päästöjen laatua mutta joilla ei ole suoraa vaikutusta toimintotietojen tarkkuuteen, toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä yhden prosentin parannuskerrointa kunkin lähdevirran kolmen viimeisimmän raportointikauden aikana aiheuttamista vuotuisista keskimääräisistä päästöistä. Näihin toimenpiteisiin voivat kuulua

siirtyminen oletusarvoista analyyseihin laskentakertoimien määrittämiseksi;

lähdevirtakohtaisten analyysien määrän lisääminen;

jos tietty mittaustehtävä ei kuulu kansallisen lakisääteisen metrologisen valvonnan piiriin, mittauslaitteiden korvaaminen laitteilla, jotka täyttävät vastaaville sovelluksille asetetut jäsenvaltion lakisääteisen metrologisen valvonnan asiaankuuluvat vaatimukset, tai mittauslaitteilla, jotka noudattavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/31/EU tai direktiivin 2014/32/EU ( 6 ) perusteella annettuja kansallisia sääntöjä;

mittauslaitteiden kalibrointi- ja huoltovälien lyhentäminen;

tietovirtojen hallintatoimien ja kontrollitoimien parannukset, jotka vähentävät luontaista riskiä tai kontrolliriskiä merkittävästi.

Toimenpiteistä, jotka liittyvät laitoksen tarkkailumenetelmän parantamiseen, ei katsota aiheutuvan kohtuuttomia kustannuksia, jos niiden kustannukset ovat enintään 4 000 euroa raportointikauden aikana. Vähän päästöjä aiheuttavien laitosten kohdalla tämä raja on 1 000 euroa raportointikauden aikana.

III LUKU

KIINTEIDEN LAITOSTEN PÄÄSTÖJEN TARKKAILU

1 JAKSO

Yleiset säännökset

19 artikla

Laitosten, lähdevirtojen ja päästölähteiden luokittelu

Päästöjen tarkkailemiseksi ja määrittämistasoja koskevien vähimmäisvaatimusten määrittämiseksi kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä laitoksensa luokka 2 kohdan mukaisesti, tarvittaessa kunkin lähdevirran luokka 3 kohdan mukaisesti ja kunkin päästölähteen luokka 4 kohdan mukaisesti.

Toiminnanharjoittajan on luokiteltava kukin laitos kuuluvaksi johonkin seuraavista luokista:

luokan A laitos, jos vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt olivat tämänhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävän päästökauppakauden aikana enintään 50 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lukuun ottamatta ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ peräisin olevaa hiilidioksidia, ennen siirretyn hiilidioksidin vähentämistä;

luokan B laitos, jos vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt olivat tämänhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävän päästökauppakauden aikana yli 50 000 ja enintään 500 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lukuun ottamatta ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ peräisin olevaa hiilidioksidia, ennen siirretyn hiilidioksidin vähentämistä;

luokan C laitos, jos vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt olivat tämänhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävän päästökauppakauden aikana yli 500 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lukuun ottamatta ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ peräisin olevaa hiilidioksidia, ennen siirretyn hiilidioksidin vähentämistä;

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan jättää mukauttamatta tarkkailusuunnitelmaa, jos raja-arvo, joka koskee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun laitoksen luokittelemista, ylittyy todennettujen päästöjen perusteella mutta toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tämä raja-arvo ole ylittynyt viiden viimeksi kuluneen raportointikauden aikana eikä tule ylittymään tulevina raportointikausina.

Toiminnanharjoittajan on ennen hiilidioksidisiirtojen vähentämistä verrattava kutakin lähdevirtaa summaan, jossa ovat mukana kaikki laskentaan perustuviin menetelmiin sisältyviä lähdevirtoja vastaavan fossiilisen hiilidioksidin ja hiilidioksidiekvivalentin absoluuttiset arvot sekä mittaukseen perustuvalla menetelmillä tarkkailtujen päästölähteiden kaikkien päästöjen absoluuttiset arvot, ja siten luokiteltava lähdevirta johonkin seuraavista luokista:

vähämerkityksiset lähdevirrat, joilla tarkoitetaan toiminnanharjoittajan valitsemia lähdevirtoja, joiden yhteispäästöt ovat alle 5 000 tonnia fossiilista hiilidioksidia vuodessa tai joiden osuus on alle 10 prosenttia, yhteensä enintään 100 000 tonnia fossiilista hiilidioksidia vuodessa, sen mukaan, kumpi arvo on suurempi absoluuttisina arvoina mitattuna;

erittäin vähämerkityksiset lähdevirrat, joilla tarkoitetaan toiminnanharjoittajan valitsemia lähdevirtoja, joiden yhteispäästöt ovat alle 1 000 tonnia fossiilista hiilidioksidia vuodessa tai joiden osuus on alle 2 prosenttia, yhteensä enintään 20 000 tonnia fossiilista hiilidioksidia vuodessa, sen mukaan, kumpi arvo on suurempi absoluuttisina arvoina mitattuna;

merkittävät lähdevirrat, jos lähdevirrat eivät kuulu a ja b kohdassa tarkoitettuihin luokkiin.

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan jättää mukauttamatta tarkkailusuunnitelmaa, jos raja-arvo, joka koskee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lähdevirran luokittelemista vähämerkityksiseksi tai erittäin vähämerkityksiseksi lähdevirraksi, ylittyy todennettujen päästöjen perusteella mutta toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että tämä raja-arvo ei ole ylittynyt viiden edellisen raportointikauden aikana eikä ylity uudestaan tulevina raportointikausina.

Toiminnanharjoittajan on luokiteltava kukin päästölähde, johon sovelletaan mittaukseen perustuvaa menetelmää, johonkin seuraavista luokista:

vähämerkityksiset päästölähteet, jos päästölähteen päästöt ovat alle 5 000 fossiilista hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa tai alle 10 prosenttia laitoksen fossiilisista kokonaispäästöistä, yhteensä enintään 100 000 fossiilista hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa, sen mukaan, kumpi arvo on suurempi absoluuttisina arvoina mitattuna;

merkittävät päästölähteet, jos päästölähdettä ei voida luokitella vähämerkityksiseksi päästölähteeksi.

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi antaa toiminnanharjoittajan olla muuttamatta tarkkailusuunnitelmaa, jos raja-arvo, joka koskee päästölähteen luokittelemista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuksi vähämerkityksiseksi päästölähteeksi, ylittyy todennettujen päästöjen perusteella mutta toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei kyseinen raja-arvo ole ylittynyt viimeksi kuluneiden viiden raportointikauden aikana eikä tule ylittymään tulevina raportointikausina.

Jos laitoksen vuotuisia todennettuja keskimääräisiä päästöjä tämänhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävän päästökauppakauden ajalta ei ole saatavissa tai ne eivät ole enää edustavia 2 kohdan soveltamiseksi, toiminnanharjoittajan on käytettävä laitoksen luokan määrittämiseksi konservatiivista arviota vuotuisista keskimääräisistä päästöistä, pois lukien ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ peräisin oleva hiilidioksidi ja ennen hiilidioksidisiirtojen vähentämistä.

▼M5 —————

20 artikla

Tarkkailun rajat

Toiminnanharjoittajien on määriteltävä tarkkailun rajat kunkin laitoksen osalta.

Näissä rajoissa toiminnanharjoittajan on otettava huomioon kaikki merkitykselliset kasvihuonekaasujen päästöt kaikista sellaisista päästölähteistä ja lähdevirroista, jotka kuuluvat direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuihin laitoksessa toteutettaviin toimintoihin, sekä toiminnoista ja kasvihuonekaasuista, jotka laitoksen sijaintijäsenvaltio on ottanut huomioon mainitun direktiivin 24 artiklan perusteella.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon myös päästöt, jotka aiheutuvat säännöllisistä toiminnoista ja poikkeuksellisista tapahtumista, kuten käynnistys-, pysäytys- ja hätätilanteista, raportointikauden aikana, lukuun ottamatta kuljetustarkoituksiin käytettävien liikkuvien työkoneiden päästöjä.

Toiminnanharjoittajan on tarkkailu- ja raportointiprosessia määrittäessään otettava huomioon liitteessä IV esitetyt alakohtaiset vaatimukset.

Jos direktiivissä 2009/31/EY tarkoitetussa varastointikompleksissa havaitaan vuotoja, joista aiheutuu päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen, ne on katsottava kyseisen laitoksen päästölähteiksi ja niitä on tarkkailtava tämän asetuksen liitteessä IV olevan 23 jakson mukaisesti.

Vuoto voidaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän perusteella jättää katsomatta päästölähteeksi tarkkailu- ja raportointiprosessissa, kun direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaiset korjaavat toimenpiteet on toteutettu eikä havaittavissa enää ole vuodosta aiheutuvia päästöjä taikka hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen.

21 artikla

Tarkkailumenetelmien valinta

Laitoksen päästöjen tarkkailua varten toiminnanharjoittajan on päätettävä, soveltaako se laskentaan perustuvia menetelmiä vai mittaukseen perustuvia menetelmiä, jollei tämän asetuksen erityisistä säännöksistä muuta johdu.

Laskentaan perustuvassa menetelmässä on määritettävä lähdevirroista peräisin olevat päästöt pohjautuen mittausjärjestelmien avulla saataviin toimintotietoihin ja muihin muuttujiin, jotka pohjautuvat laboratorioanalyyseihin tai oletusarvoihin. Laskentaan perustuva menetelmä voidaan toteuttaa joko 24 artiklassa esitetyn vakiolaskentamenetelmän tai 25 artiklassa esitetyn massatasemenetelmän mukaisesti.

Mittaukseen perustuvassa menetelmässä on määritettävä päästölähteiden päästöt mittaamalla jatkuvatoimisesti asianomaisen kasvihuonekaasun pitoisuutta savukaasussa ja savukaasuvirtausta, mukaan lukien laitosten välisten hiilidioksidisiirtojen tarkkailu, jossa mitataan hiilidioksidipitoisuutta ja siirtokaasun virtausta.

Kun käytetään laskentaan perustuvaa menetelmää, toiminnanharjoittajan on määritettävä tarkkailusuunnitelmassa kunkin lähdevirran osalta, käytetäänkö vakiolaskentamenetelmää vai massatasemenetelmää, sekä asiaankuuluvat määrittämistasot liitteen II mukaisesti.

Saatuaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän toiminnanharjoittaja voi käyttää vakiolaskentamenetelmän, massatasemenetelmän ja mittaukseen perustuvan menetelmän yhdistelmää saman laitoksen eri päästölähteiden ja lähdevirtojen osalta, kunhan päästöjen määrityksestä ei jää puuttumaan tietoja eikä päästöjä lasketa kahteen kertaan.

Jos liitteessä IV vahvistetut alakohtaiset vaatimukset edellyttävät erityistä tarkkailumenetelmää, toiminnanharjoittajan on käytettävä kyseistä menetelmää tai mittaukseen perustuvaa menetelmää. Jonkin muun menetelmän valitseminen on mahdollista vain, jos toiminnanharjoittaja toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä siitä, että vaaditun menetelmän käyttö ei ole teknisesti toteutettavissa tai että vaihtoehtoisella menetelmällä saadaan kokonaisuudessaan tarkempia päästötietoja.

22 artikla

Tarkkailumenetelmä, joka ei perustu määrittämistasoihin

Poiketen siitä, mitä 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, toiminnanharjoittaja voi käyttää tarkkailumenetelmää, joka ei perustu määrittämistasoihin, jäljempänä ’fall back -menetelmä’, valittujen lähdevirtojen tai päästölähteiden osalta edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

laskentaan perustuvassa menetelmässä vähintään määrittämistason 1 soveltaminen yhteen tai useampaan merkittävään tai vähämerkityksiseen lähdevirtaan, ja mittaukseen perustuvan menetelmän soveltaminen vähintään yhteen samoihin lähdevirtoihin liittyvään päästölähteeseen ei ole teknisesti toteutettavissa tai se johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin;

toiminnanharjoittaja arvioi ja määrittää määrällisesti joka vuosi kaikkien vuotuisten päästöjen määrittämiseen käytettyjen muuttujien epävarmuudet ISO-asiakirjan Guide to the Expression of Uncertainty in Measurement (JCGM 100:2008) tai jonkin muun vastaavan kansainvälisesti hyväksytyn standardin mukaisesti ja sisällyttää tulokset vuotuiseen päästöselvitykseen;

toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että tällaista fall back -menetelmää soveltamalla koko laitoksen kasvihuonekaasupäästöjen vuotuiseen tasoon liittyvät epävarmuuden raja-arvot eivät ylitä 7,5:tä prosenttia luokkaan A kuuluvien laitosten osalta, 5,0:tä prosenttia luokkaan B kuuluvien laitosten osalta ja 2,5:tä prosenttia luokkaan C kuuluvien laitosten osalta.

23 artikla

Tarkkailumenetelmän tilapäiset muutokset

Jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tarkkailusuunnitelmaa on teknisistä syistä tilapäisesti mahdotonta soveltaa, toiminnanharjoittajan, jota asia koskee, on sovellettava ylintä mahdollista määrittämistasoa tai konservatiivista lähestymistapaa, joka ei perustu määrittämistasoihin, jos määrittämistason soveltaminen ei ole mahdollista, kunnes tarkkailusuunnitelmassa hyväksytyn määrittämistason soveltamisedellytykset ovat palautuneet.

Toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamista voidaan jatkaa joutuisasti.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tällaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta tarkkailumenetelmän tilapäisestä muutoksesta viivytyksettä ja samalla täsmennettävä

syyt toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä tarkkailusuunnitelmasta poikkeamiselle;

yksityiskohtaiset tiedot väliaikaisesta tarkkailumenetelmästä, jolla toiminnanharjoittaja määrittää päästöt, kunnes toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman määrittämistason soveltamisedellytykset ovat palautuneet;

toimenpiteet, joita toiminnanharjoittaja toteuttaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamisedellytysten palauttamiseksi;

ennustettu ajankohta, jona toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamista jatketaan.

2 JAKSO

Laskentaan perustuva menetelmä

1 alajakso

Yleistä

24 artikla

Päästöjen laskeminen vakiolaskentamenetelmän mukaisesti

Vakiolaskentamenetelmässä toiminnanharjoittajan on laskettava poltosta aiheutuvien päästöjen kukin lähdevirta kertomalla toimintotiedot, jotka liittyvät poltetun polttoaineen määrään, ilmaistuna teholliseen lämpöarvoon perustuvina terajouleina, vastaavalla päästökertoimella, ilmaistuna hiilidioksiditonneina terajoulea kohti (t CO2/TJ) tehollista lämpöarvoa vastaavalla tavalla, ja vastaavalla hapettumiskertoimella.

1 a.

Muistiotietojen raportointia varten toiminnanharjoittajan on myös laskettava kullekin lähdevirralle ja prosessin syöttöaineina käytettäville polttoaineille seuraavat näissä laskelmissa määriteltävät parametrit:

alustavat kokonaispäästöt lasketaan kertomalla toimintotiedot, jotka liittyvät poltetun polttoaineen määrään, ilmaistuna tonneina tai normikuutiometreinä, vastaavalla alustavalla päästökertoimella ja vastaavalla hapettumiskertoimella;

ii)

biomassapäästöt lasketaan kertomalla alustavat kokonaispäästöt biomassaosuudella;

iii)

nollaluokitellun biomassan päästöt lasketaan kertomalla alustavat kokonaispäästöt nollaluokitellun biomassan osuudella;

iv)

muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden päästöt lasketaan kertomalla alustavat kokonaispäästöt muuta kuin biologista alkuperää olevan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudella tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudella;

nollaluokiteltujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden päästöt lasketaan kertomalla alustavat kokonaispäästöt nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudella tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudella.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä prosessipäästöt lähdevirtaa kohden kertomalla toimintotiedot, jotka liittyvät materiaalin kulutukseen, suorituskykykyyn tai tuotannon määrään, ilmaistuna tonneina tai normikuutiometreinä, vastaavalla päästökertoimella, ilmaistuna muodossa t CO2/t tai t CO2/Nm3, ja vastaavalla muuntokertoimella.

2 a.

Muistiotietojen raportointia varten toiminnanharjoittajan on myös laskettava kullekin prosessipäästöihin liittyvälle lähdevirralle seuraavat näissä laskelmissa määriteltävät parametrit:

alustavat kokonaispäästöt lasketaan kertomalla toimintotiedot, jotka liittyvät materiaalin kulutukseen, suorituskykyyn tai tuotannon määrään, ilmaistuna tonneina tai normikuutiometreinä, vastaavalla päästökertoimella, ilmaistuna muodossa t CO2/t tai t CO2/Nm3, ja vastaavalla muuntokertoimella;

ii)

biomassapäästöt lasketaan kertomalla alustavat kokonaispäästöt asiaankuuluvalla biomassaosuudella;

iii)

nollaluokitellun biomassan päästöt lasketaan kertomalla alustavat kokonaispäästöt asiaankuuluvalla nollaluokitellun biomassan osuudella.

Jos määrittämistason 1 tai määrittämistason 2 päästökerroin sisältää jo epätäydellisten kemiallisten reaktioiden vaikutuksen, hapettumiskerroin tai muuntokerroin on 1.

25 artikla

Päästöjen laskeminen massatasemenetelmän mukaisesti

Massatasemenetelmää käyttäessään toiminnanharjoittajan on laskettava hiilidioksidimäärä, joka vastaa kutakin massataseeseen sisällytettyä lähdevirtaa, kertomalla toimintotiedot, jotka liittyvät massataseen rajojen sisäpuolelle tulevan tai massataseen ulkopuolelle siirtyvän polttoaineen, materiaalin tai siirretyn hiilidioksidin määrään, polttoaineen, materiaalin tai hiilidioksidin siirron hiilipitoisuudella, joka on kerrottu sen fossiilisella osuudella ja kertoimella 3,664 t CO2/t C, soveltaen tämän asetuksen liitteessä II olevaa 3 jaksoa.

1 a.

Muistiotietojen raportointia varten toiminnanharjoittajan on myös laskettava kullekin massataseen kattamalle lähdevirralle seuraavat näissä laskelmissa määriteltävät parametrit:

hiilidioksidin alustava kokonaismäärä lasketaan kertomalla toimintotiedot, jotka liittyvät massataseen rajojen sisäpuolelle tulevan tai massataseen ulkopuolelle siirtyvän polttoaineen tai materiaalin määrään, polttoaineen tai materiaalin hiilipitoisuudella ja kertoimella 3,664 t CO2/t C;

ii)

biomassaan liittyvän hiilidioksidin määrä lasketaan kertomalla hiilidioksidin alustava kokonaismäärä biomassaosuudella;

iii)

nollaluokiteltuun biomassaan liittyvän hiilidioksidin määrä lasketaan kertomalla hiilidioksidin alustava kokonaismäärä nollaluokitellun biomassan osuudella;

iv)

tarvittaessa muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin polttoaineisiin, kierrätettyihin hiilipitoisiin polttoaineisiin tai vähähiilisiin synteettisiin polttoaineisiin liittyvän hiilidioksidin määrä lasketaan kertomalla hiilidioksidin alustava kokonaismäärä muuta kuin biologista alkuperää olevan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudella tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudella;

tarvittaessa nollaluokiteltuihin muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin polttoaineisiin, kierrätettyihin hiilipitoisiin polttoaineisiin tai vähähiilisiin synteettisiin polttoaineisiin liittyvän hiilidioksidin määrä lasketaan kertomalla hiilidioksidin alustava kokonaismäärä nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudella tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudella.

Massataseen kattaman kokonaisprosessin päästöt ovat niiden hiilidioksidimäärien summa, jotka vastaavat kaikkia massataseen kattamia lähdevirtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 49 artiklan soveltamista. Ilmakehään pääsevä hiilimonoksidi (CO) lasketaan massataseessa molaarisesti vastaavana määränä hiilidioksidia.

Jos toiminnanharjoittaja käyttää massatasetta tämän artiklan mukaisesti ja syöttömateriaaleihin tai polttoaineisiin sisältyy nollaluokiteltua hiiltä ja tuotosmateriaaleihin sisältyy hiiltä, toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot tuottovirtojen sisältämän hiilen nollaluokitellusta osuudesta. Toiminnanharjoittajan on siinä yhteydessä esitettävä näyttö siitä, että laitoksen kokonaispäästöjä ei ole järjestelmällisesti aliarvioitu sovelletussa tarkkailumenetelmässä ja että kaikkiin asiaankuuluviin tuotosmateriaaleihin sisältyvän hiilen nollaluokitellun hiilen osuuksia vastaava hiilen kokonaismassa ei ole pienempi kuin syöttömateriaaleihin ja polttoaineisiin sisältyvän hiilen nollaluokiteltujen osuuksien kokonaismassa.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi 39 artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan syöttöaineena käytettävän biokaasun ja maakaasun nollaluokitellun biomassan osuuteen.

26 artikla

Sovellettavat määrittämistasot

Kun määritellään asiaankuuluvat määrittämistasot merkittäviä ja vähämerkityksisiä lähdevirtoja varten 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jotta voidaan määrittää toimintotiedot ja kukin laskentakerroin, kunkin toiminnanharjoittajan on sovellettava

vähintään liitteessä V lueteltuja määrittämistasoja, kun kyseessä on luokkaan A kuuluva laitos tai jos edellytetään laskentakerrointa sellaista lähdevirtaa varten, joka on kaupallinen peruspolttoaine;

muissa kuin a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa korkeinta liitteessä II määriteltyä määrittämistasoa.

Kun on kyse merkittävistä lähdevirroista, toiminnanharjoittaja voi kuitenkin käyttää luokkaan C kuuluvien laitosten osalta määrittämistasoa, joka on yhden tason alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, ja luokkiin A ja B kuuluvien laitosten osalta määrittämistasoa, joka on enintään kaksi tasoa alempi, vähintään kuitenkin määrittämistasoa 1, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin.

Toimivaltainen viranomainen voi toiminnanharjoittajan kanssa sopimansa siirtymäkauden ajan sallia sen, että toiminnanharjoittaja soveltaa merkittäviin lähdevirtoihin määrittämistasoja, jotka ovat toisessa alakohdassa tarkoitettuja määrittämistasoja alemmat, vähintään kuitenkin määrittämistasoa 1, edellyttäen, että

toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että toisessa alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin; sekä

toiminnanharjoittaja esittää parantamissuunnitelman, josta ilmenee, miten ja mihin mennessä vähintäänkin toisessa alakohdassa edellytetty määrittämistaso saavutetaan.

Kun on kyse vähämerkityksisistä lähdevirroista, toiminnanharjoittaja voi soveltaa määrittämistasoa, joka on alempi kuin 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen määrittämistaso, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin.

Erittäin vähämerkityksisten lähdevirtojen osalta toiminnanharjoittaja voi määrittää toimintotiedot ja kunkin laskentakertoimen käyttäen konservatiivisia arvioita määrittämistasojen sijaan, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

Hapettumis- tai muuntokertoimen osalta toiminnanharjoittajan on sovellettava vähintään alimpia liitteessä II lueteltuja määrittämistasoja.

Jos toimivaltainen viranomainen on sallinut muodossa t CO2/t tai t CO2/Nm3 ilmaistavien päästökertoimien käytön polttoaineiden ja prosessien syöttöaineina käytettävien polttoaineiden päästökertoimena tai massataseissa 25 artiklan mukaisesti, tehollista lämpöarvoa voidaan tarkkailla käyttäen konservatiivista arviota määrittämistasojen sijaan, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisävaivaa.

2 alajakso

Toimintotiedot

27 artikla

Toimintotietojen määrittäminen

Toiminnanharjoittajan on määritettävä lähdevirran toimintotiedot jommallakummalla seuraavista tavoista:

päästöt aiheuttavan prosessin jatkuvan mittaamisen perusteella;

erikseen toimitettujen määrien yhteenlaskettujen mittaustulosten perusteella ottaen huomioon olennaiset varastomuutokset.

Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi raportointikauden aikana prosessoidun polttoaineen tai materiaalin määrä on laskettava vähentämällä raportointikauden aikana vastaanotetun polttoaineen tai materiaalin määrästä laitoksesta pois siirretyn polttoaineen tai materiaalin määrä, lisäämällä siihen raportointikauden alussa varastossa olleen polttoaineen tai materiaalin määrä ja vähentämällä siitä raportointikauden lopussa varastossa olleen polttoaineen tai materiaalin määrä.

Jos varastossa olevien määrien määrittäminen suoraan mittaamalla on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin, toiminnanharjoittaja voi arvioida nämä määrät joko

edellisten vuosien tietojen ja raportointikauden tuotoksen välisen korrelaation perusteella; tai

dokumentoitujen menettelyiden ja asianmukaisten raportointikautta koskevien tarkastettujen tilinpäätöstietojen avulla.

Jos ei ole teknisesti mahdollista määrittää toimintotietoja koko kalenterivuoden osalta tai jos tällaisesta määrittämisestä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, toiminnanharjoittaja voi valita seuraavaksi sopivimman päivän erottamaan raportointivuoden seuraavasta vuodesta ja muodostaa siten vaaditun kalenterivuoden. Yhteen tai useampaan lähdevirtaan liittyvät poikkeamat on kirjattava ylös selkeästi, niitä on käytettävä kyseistä kalenterivuotta edustavan arvon perustana ja ne on otettava johdonmukaisesti huomioon seuraavan vuoden osalta.

28 artikla

Toiminnanharjoittajan hallinnassa olevat mittausjärjestelmät

Toimintotietojen määrittämiseksi 27 artiklan mukaisesti toiminnanharjoittajan on käytettävä laitoksessa omassa hallinnassaan oleviin mittausjärjestelmiin perustuvia mittaustuloksia edellyttäen, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

toiminnanharjoittaja suorittaa epävarmuustarkastelun ja varmistaa, että asiaankuuluvan määrittämistason epävarmuusraja saavutetaan;

toiminnanharjoittaja varmistaa vähintään kerran vuodessa ja kunkin mittauslaitteen kalibroinnin jälkeen, että kalibrointituloksia, jotka kerrotaan konservatiivisella tarkistuskertoimella, verrataan asiaankuuluviin epävarmuusrajoihin. Konservatiivisen tarkistuskertoimen on perustuttava saman mittauslaitteen tai samanlaisten mittauslaitteiden edellisten kalibrointien asiaankuuluvaan aikasarjaan, jotta voidaan ottaa huomioon käytönaikainen epävarmuus.

Jos 12 artiklan mukaisesti hyväksytyt raja-arvot ylittyvät tai jos havaitaan, ettei laitteisto vastaa muita vaatimuksia, toiminnanharjoittajan on toteutettava korjaavia toimenpiteitä viivytyksettä ja ilmoitettava niistä toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ilmoittaessaan uudesta tarkkailusuunnitelmasta tai, kun sillä on merkitystä, muutoksesta hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu epävarmuustarkastelu.

Tämän arvioinnin on katettava sovellettujen mittausvälineiden määritelty epävarmuus, kalibrointiin liittyvä epävarmuus ja mahdolliset muut epävarmuudet, jotka liittyvät siihen, miten mittausvälineitä käytetään käytännössä. Epävarmuustarkastelun on katettava varastomuutoksiin liittyvä epävarmuus, jos varastoissa voi olla vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan polttoaineen tai materiaalin vuotuisesta käyttömäärästä. Suorittaessaan tarkastelua toiminnanharjoittajan on otettava huomioon se, että liitteessä II esitettyjen määrittämistason epävarmuusrajojen määrittämiseen käytetyt arvot vastaavat epävarmuutta koko raportointikauden aikana.

Toiminnanharjoittaja voi yksinkertaistaa epävarmuustarkastelua olettamalla, että käytössä olevalle mittauslaitteelle täsmennetyt suurimmat sallitut virheet tai kalibroinnilla saatu epävarmuus kerrottuna konservatiivisella tarkistuskertoimella käytönaikaisen epävarmuusvaikutuksen huomioon ottamiseksi, jos tämä on pienempi, voidaan katsoa koko raportointikauden epävarmuudeksi liitteessä II olevien määrittämistasoa koskevien määritelmien mukaisesti sillä edellytyksellä, että mittauslaitteet on asennettu niiden käyttöeritelmien kannalta tarkoituksenmukaiseen ympäristöön.

Toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan käyttävän laitoksessa omassa hallinnassaan oleviin mittausjärjestelmiin perustuvia mittaustuloksia, jos toiminnanharjoittaja esittää näytön siitä, että käytetyt mittauslaitteet ovat asiaankuuluvassa kansallisessa lakisääteisessä metrologisessa valvonnassa, tämän kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Tätä varten lakisääteistä metrologista valvontaa koskevassa asiaankuuluvassa kansallisessa lainsäädännössä kyseiselle mittaustehtävälle sallittua suurinta käytönaikaista virhettä voidaan käyttää epävarmuuden arvona toimittamatta muuta näyttöä.

29 artikla

Mittausjärjestelmät, jotka eivät ole toiminnanharjoittajan hallinnassa

Jos yksinkertaistetun epävarmuustarkastelun perusteella sellaisten mittausjärjestelmien käyttö, jotka eivät ole toiminnanharjoittajan omassa hallinnassa, verrattuna niihin, jotka ovat toiminnanharjoittajan omassa hallinnassa 28 artiklan mukaisesti, mahdollistaa sen, että toiminnanharjoittaja noudattaa ainakin yhtä korkeaa määrittämistasoa, antaa luotettavampia tuloksia ja on vähemmän altis kontrolliriskille, on toiminnanharjoittajan määritettävä toimintotiedot mittausjärjestelmillä, jotka eivät ole sen omassa hallinnassa.

Toiminnanharjoittaja voi tätä varten käyttää yhtä seuraavista tietolähteistä:

määriä, jotka perustuvat kauppakumppanin toimittamiin laskuihin, edellyttäen, että liiketoimi tapahtuu kahden riippumattoman kauppakumppanin välillä, tai

mittausjärjestelmistä suoraan otetut lukemat.

Toiminnanharjoittajan on varmistettava 26 artiklan mukaisen sovellettavan määrittämistason noudattaminen.

Tätä varten kansallista lakisääteistä metrologista valvontaa koskevassa asiaankuuluvassa lainsäädännössä kyseiselle liiketoimelle sallittua suurinta käytönaikaista virhettä voidaan käyttää epävarmuutena toimittamatta muuta näyttöä.

Jos kansallista lakisääteistä metrologista valvontaa koskevat noudatettavat vaatimukset ovat vähemmän tiukkoja kuin mitä 26 artiklan mukaan sovellettava määrittämistaso edellyttää, toiminnanharjoittajan on hankittava näyttöä sovellettavasta epävarmuudesta mittausjärjestelmästä vastaavalta kauppakumppaniltaan.

3 alajakso

Laskentakertoimet

30 artikla

Laskentakertoimien määrittäminen

Toiminnanharjoittajan on määritettävä laskentakertoimet sovellettavasta määrittämistasosta riippuen joko oletusarvoina tai analyysiin perustuvina arvoina.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä ja raportoitava laskentakertoimet toimintotietojen osalta käytetyn tilan mukaan viitaten polttoaineen tai materiaalin tilaan, jossa polttoaine tai materiaali ostetaan tai käytetään päästöjä aiheuttavassa prosessissa, ennen kuin se kuivataan tai käsitellään muutoin laboratoriossa analysoitavaksi.

Jos edellä kuvatusta menettelystä aiheutuu kohtuuttomat kustannukset tai jos voidaan saavuttaa parempi tarkkuus, toiminnanharjoittaja voi johdonmukaisesti raportoida toimintotiedot ja laskentakertoimet viitaten tilaan, jossa laboratorioanalyysit tehdään.

▼M5 —————

2 a.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä biomassaosuus ainoastaan biomassaa sisältävien seospolttoaineiden tai materiaalien osalta. Muiden polttoaineiden tai materiaalien osalta biomassaosuuden oletusarvona käytetään fossiilisilla polttoaineilla tai materiaaleilla kerrointa 0 % ja biomassapolttoaineilla tai yksinomaan biomassasta koostuvilla materiaaleilla kerrointa 100 %.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ainoastaan sellaisten seospolttoaineiden osalta, jotka sisältävät muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita tai vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita. Muiden polttoaineiden osalta muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden oletusarvona käytetään kerrointa 0 % ja yksinomaan muuta kuin biologista alkuperää olevista polttoaineista, kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista tai vähähiilisistä synteettisistä polttoaineista koostuvilla polttoaineilla kerrointa 100 %.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä nollaluokitellun biomassan osuus, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus ja nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja tahtoo hyödyntää nollaluokitusta.

Koostumukseen liittyvien laskentakertoimien keskinäisen riippuvuuden osalta toiminnanharjoittajan on sovellettava seuraavia sääntöjä:

Jos polttoaine tai materiaali sisältää biomassaa, toiminnanharjoittajan on määritettävä biomassaosuus tämän asetuksen 39 artiklan mukaisesti.

ii)

Jos biomassaosuus ei ole nolla ja jos toiminnanharjoittaja tahtoo hyödyntää nollaluokitusta, toiminnanharjoittajan on määritettävä nollaluokitellun biomassan osuus tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

iii)

Jos polttoaine sisältää muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta, toiminnanharjoittajan on määritettävä muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus tämän asetuksen 39 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

iv)

Jos muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus ei ole nolla ja jos toiminnanharjoittaja tahtoo hyödyntää nollaluokitusta, toiminnanharjoittajan on määritettävä nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tämän asetuksen 39 a artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jos vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ei ole nolla ja toiminnanharjoittaja tahtoo hyödyntää nollaluokitusta, toiminnanharjoittajan on määritettävä nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus tämän asetuksen 39 a artiklan 4 kohdan mukaisesti.

vi)

Jos nollaluokitellun biomassan osuus, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ei ole nolla, toiminnanharjoittajan on laskettava nollaluokiteltu osuus nollaluokitellun biomassan osuuden, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden ja nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden summana. Fossiilinen osuus on kaikkien muiden kuin nollaluokiteltujen osuuksien summa.

vii)

Toiminnanharjoittajan on laskettava päästökerroin kertomalla alustava päästökerroin fossiilisella osuudella.

Jos toiminnanharjoittaja ei laske nollaluokiteltua osuutta, fossiilinen osuus on vi alakohdan soveltamiseksi 100 prosenttia.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, toiminnanharjoittaja voi

määrittää, että biomassaosuus on sama kuin nollaluokitellun biomassan osuus, jos jälkimmäinen määritetään massataseen perusteella direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

ii)

määrittää, että muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus on sama kuin nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus, jos jälkimmäinen määritetään massataseen perusteella direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

iii)

määrittää, että vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus on sama kuin nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus, jos jälkimmäinen määritetään massataseen perusteella direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

31 artikla

Laskentakertoimien oletusarvot

Jos toiminnanharjoittaja määrittää laskentakertoimet oletusarvoiksi, toiminnanharjoittajan on liitteissä II ja VI esitetyn sovellettavan määrittämistason vaatimuksen mukaisesti käytettävä yhtä seuraavista arvoista:

liitteessä VI luetellut standardikertoimet ja stoikiometriset kertoimet;

standardikertoimet, joita jäsenvaltio käyttää kansallisessa inventaariossaan, jonka se toimittaa Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen sihteeristölle;

toimivaltaisen viranomaisen kanssa sovitut kirjallisuusarvot, myös toimivaltaisen viranomaisen julkaisemat standardikertoimet, jotka ovat yhdenmukaisia b alakohdassa tarkoitettujen kertoimien kanssa, mutta sisältävät eritellympiä polttoainelähteitä;

polttoaineen tai materiaalin toimittajan määrittämät ja takaamat arvot, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa toimivaltaisen viranomaista tyydyttävällä tavalla, että hiilisisällön 95 prosentin luottamusväli on korkeintaan 1 prosentti;

aiemmin tehtyihin analyyseihin perustuvat arvot, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa toimivaltaisen viranomaista tyydyttävällä tavalla, että nämä arvot kelpaavat edustamaan saman polttoaineen tai materiaalin tulevia eriä.

Toiminnanharjoittajan on eriteltävä kaikki tarkkailusuunnitelmassa käytetyt oletusarvot.

Jos oletusarvot muuttuvat vuosittain, toiminnanharjoittajan on nimettävä tarkkailusuunnitelmassa kyseisen arvon arvovaltainen, käyttökelpoinen lähde.

Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä laskentakertoimen oletusarvojen muutoksen tarkkailusuunnitelmassa 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja esittää näyttöä siitä, että uusi oletusarvo lisää päästöjen määrittelyn tarkkuutta.

Toimivaltainen viranomainen voi toiminnanharjoittajan hakemuksesta sallia sen, että polttoaineiden tehollinen lämpöarvo ja päästökertoimet määritetään käyttäen samaa määrittämistasoa kuin kaupallisten peruspolttoaineiden osalta, jos toiminnanharjoittaja toimittaa vähintään kolmen vuoden välein näyttöä siitä, että tehollisen lämpöarvon yhden prosentin vaihteluväli on saavutettu viimeisten kolmen vuoden aikana.

Toimivaltainen viranomainen voi toiminnanharjoittajan hakemuksesta hyväksyä sen, että puhtaan kemiallisen aineen stoikiometrisen hiilipitoisuuden katsotaan täyttävän määrittämistason ilman, että on tarpeen tehdä analyysejä 32–35 artiklan mukaisesti, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että analyysien käytöstä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia ja ettei stoikiometrisen arvon käyttö johda päästöjen aliarviointiin.

32 artikla

Analyyseihin perustuvat laskentakertoimet

Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että laskentakertoimien määrittämiseen käytettävät analyysit, näytteenotot, kalibroinnit ja validoinnit suoritetaan soveltamalla vastaaviin EN-standardeihin perustuvia menetelmiä.

Ellei kyseisiä standardeja ole, menetelmien on perustuttava sopiville ISO-standardeille tai kansallisille standardeille. Ellei sovellettavia julkaistuja standardeja ole, käytetään soveltuvia standardiluonnoksia, toimialan parhaita käytäntöjä koskevia ohjeita tai muita tieteellisesti varmistettuja menetelmiä rajoittaen näytteenottoon ja mittauksiin liittyvää harhaa.

Kun käytetään online-kaasuanalysaattoreita tai ekstraktiivisia taikka muita kuin ekstraktiivisia kaasuanalysaattoreita päästöjen määrittämiseksi, toiminnanharjoittajan on hankittava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä tällaisten laitteiden käytölle. Näitä laitteita käytetään vain kaasumaisten polttoaineiden ja materiaalien koostumustietojen määritykseen. Laadun varmistamiseksi toiminnanharjoittajan on vähintäänkin huolehdittava laitteen ensimmäisen validoinnin ja vuosittaisten validointien suorittamisesta.

Kunkin analyysin tulosta on käytettävä vain sen toimituskauden tai polttoaine- tai materiaalierän osalta, josta näytteet on otettu ja jota näytteet on tarkoitettu edustamaan.

Tiettyä muuttujaa määrittäessään toiminnanharjoittajan on käytettävä kaikkien kyseisen muuttujan osalta tehtyjen analyysien tuloksia.

33 artikla

Näytteenottosuunnitelma

Kun laskentakertoimet määritetään analyyseilla, toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi kunkin polttoaineen tai materiaalin osalta kirjallisen menettelyn muotoon laadittu näytteenottosuunnitelma, jossa kerrotaan näytteiden valmistelutavoista, myös vastuista, sijaintipaikoista, näytteenottotiheydestä ja määristä, sekä näytteiden varastointi- ja kuljetustavoista.

Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että valmistetut näytteet kelpaa vat edustamaan kyseistä erää tai toimituskautta ja ettei niissä ole harhaa. Näytteenottosuunnitelman olennaisista osista sovitaan kyseisen polttoaineen tai materiaalin analysoivan laboratorion kanssa ja näyttö tästä sopimuksesta sisällytetään suunnitelmaan. Toiminnanharjoittajan on asetettava suunnitelma saataville täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 nojalla.

Toiminnanharjoittajan on yhteisymmärryksessä kyseisen polttoaineen tai materiaalin analysoivan laboratorion kanssa ja toimivaltaisen viranomaisen luvalla muutettava näytteenottosuunnitelman osia, jos analyysin tulokset osoittavat, että polttoaine tai materiaali poikkeaa heterogeenisyydeltään merkittävästi heterogeenisyyttä koskevista tiedoista, joihin kyseisen polttoaineen tai materiaalin alkuperäinen näytteenottosuunnitelma perustui.

34 artikla

Laboratorioiden käyttö

Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että analyysien tekemiseen laskentakertoimien määrittämiseksi käytettävien laboratorioiden asiaankuuluvat analyysimenetelmät on akkreditoitu standardin EN ISO/IEC 17025 mukaisesti.

Niitä laboratorioita, joita ei ole akkreditoitu standardin EN ISO/IEC 17025 mukaisesti, voidaan käyttää laskentakertoimien määrittämiseen ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että 1 kohdassa tarkoitettujen laboratorioiden käyttö on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin ja että akkreditoimaton laboratorio täyttää standardin EN ISO/IEC 17025 vaatimuksia vastaavat vaatimukset.

Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava, että laboratorio täyttää standardia EN ISO/IEC 17025 vastaavat vaatimukset 2 kohdan tarkoituksessa, jos toiminnanharjoittaja toimittaa mahdollisuuksien mukaan samassa muodossa ja yhtä yksityiskohtaisesti kuin 12 artiklan 2 kohdan mukaisissa menettelyissä edellytetään näytön tämän kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti.

Laadunhallinnan osalta toiminnanharjoittajan on osoitettava, että laboratoriolla on akkreditoitu sertifiointi standardin EN ISO/IEC 9001 mukaisesti tai jokin muu laboratorion kattava sertifioitu laadunhallintajärjestelmä. Ellei tällaista sertifioitua laadunhallintajärjestelmää ole, toiminnanharjoittajan on toimitettava muuta sopivaa näyttöä siitä, että laboratorio kykenee hallinnoimaan henkilöstöään, menettelyjään, asiakirjojaan ja tehtäviään luotettavalla tavalla.

Teknisen pätevyyden osalta toiminnanharjoittajan on esitettävä näyttö siitä, että laboratorio on pätevä ja kykenevä tuottamaan teknisesti luotettavia tuloksia relevanttien analyysimenetelmien avulla. Tällaisen näytön tulee kattaa vähintäänkin seuraavaa:

henkilökunnan pätevyyden hallinta kyseisten tehtävien osalta;

tilojen ja ympäristöolosuhteiden soveltuvuus;

analyysimenetelmien valikoima ja olennaiset standardit;

tarvittaessa näytteenoton ja näytteen valmistelun hallinta, mukaan lukien näytteen koskemattomuuden valvonta;

tarvittaessa uusien analyysimenetelmien kehittäminen ja validointi tai kansainvälisten tai kansallisten standardien piiriin kuulumattomien menetelmien käyttäminen;

epävarmuustarkastelu;

laitteiden hallinta, mukaan lukien laitteiden kalibrointiin, säätämiseen, huoltoon ja korjaamiseen liittyvät menettelyt, sekä asiaa koskevien tietojen säilyttäminen;

tietojen, asiakirjojen ja ohjelmistojen hallinta ja valvonta;

kalibrointien ja vertailumateriaalien hallinta;

kalibroinnin ja testitulosten laadunvarmistus, mukaan lukien osallistumalla säännöllisesti laaduntestausohjelmiin, käyttämällä analyysimenetelmiä sertifioituun vertailumateriaaliin tai suorittamalla vertaus akkreditoidun laboratorion kanssa;

ulkoistettujen prosessien hallinta;

toimeksiantojen hallinta, asiakkaiden valitusten käsittely ja ripeistä korjaustoimista huolehtiminen.

35 artikla

Analyysitiheys

Toiminnanharjoittajan on sovellettava analyysien vähimmäistiheyttä liitteessä VII lueteltujen asiaankuuluvien polttoaineiden ja materiaalien analyyseihin.

Toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan käyttää muuta kuin 1 kohdassa tarkoitettua tiheyttä, jos vähimmäistiheys ei ole käytettävissä tai jos toiminnanharjoittaja osoittaa jommankumman seuraavista:

historiallisten tietojen perusteella, mukaan lukien asiaankuuluviin polttoaineisiin tai materiaaleihin liittyvät analyysiarvot voimassaolevaa raportointikautta välittömästi edeltävällä raportointikaudella, asiaankuuluvaan polttoaineeseen tai materiaaliin liittyvien analyysiarvojen mahdollinen vaihtelu on enintään kolmasosa epävarmuusarvosta, jota toiminnanharjoittajan on noudatettava asiaankuuluvan polttoaineen tai materiaalin toimintotietojen määrittämisen osalta;

vaaditun tiheyden käytöstä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia.

Jos laitos on toiminnassa ainoastaan osan vuodesta tai jos polttoaineet tai materiaalit toimitetaan erissä, jotka kulutetaan yli yhden kalenterivuoden aikana, toimivaltainen viranomainen voi sopia toiminnanharjoittajan kanssa asianmukaisemmasta analyysiaikataulusta sillä edellytyksellä, että tulokseksi saadaan epävarmuus, joka on verrattavissa ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun epävarmuuteen.

4 alajakso

Erityiset laskentakertoimet

36 artikla

Hiilidioksidin päästökertoimet

Toiminnanharjoittajan on määritettävä toimintokohtaiset päästökertoimet hiilidioksidipäästöille.

Polttoaineiden, myös prosessien syöttöaineena käytettyjen polttoaineiden, päästökertoimet ilmaistaan muodossa t CO2/TJ.

Toimivaltainen viranomainen voi sallia sen, että toiminnanharjoittaja käyttää poltosta aiheutuvien päästöjen kohdalla polttoaineen päästökerrointa, joka ilmaistaan muodossa t CO2/t tai t CO2/Nm3, jos muodossa t CO2/TJ ilmaistun päästökertoimen käyttö johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin tai jos päästöt voidaan laskea vähintään samanlaisella tarkkuudella käyttäen tällaista päästökerrointa.

Hiilipitoisuuden muuntamisessa vastaavaksi hiilidioksidiarvoksi tai päinvastoin toiminnanharjoittajan on käytettävä kerrointa 3,664 t CO2/t C.

37 artikla

Hapettumiskertoimet ja muuntokertoimet

Toiminnanharjoittajan on käytettävä vähintään määrittämistasoa 1 määrittääkseen hapettumis- tai muuntokertoimet. Toiminnanharjoittajan on asetettava hapettumis- tai muuntokertoimen arvoksi 1, jos päästökerroin sisältää epätäydellisen hapettumisen tai muuntumisen vaikutuksen.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin vaatia toiminnanharjoittajia käyttämään aina määrittämistasoa 1.

Kun laitoksessa käytetään useita eri polttoaineita ja tietyn hapettumiskertoimen osalta käytetään määrittämistasoa 3, toiminnanharjoittaja voi pyytää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää jompaankumpaan tai molempiin seuraavista:

yhden kokonaishapettumiskertoimen määrittäminen koko polttoprosessille ja sen käyttäminen kaikkiin polttoaineisiin;

epätäydellisen hapettumisen yhdistäminen yhteen merkittävään lähdevirtaan ja hapettumiskertoimen 1 käyttäminen muihin lähdevirtoihin.

Seospolttoainetta käytettäessä toiminnanharjoittajan on esitettävä näyttöä siitä, että ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdan soveltaminen ei johda päästöjen aliarviointiin.

5 alajakso

Biomassan, vähähiilisten synteettisten polttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden käsittely

38 artikla

Biomassan lähdevirrat

Toiminnanharjoittaja voi määrittää ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ sisältävän lähdevirran toimintotiedot käyttämättä määrittämistasoja ja toimittamatta analyyttista näyttöä biomassapitoisuudesta, jos kyseinen lähdevirta muodostuu yksinomaan ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ ja toiminnanharjoittaja voi taata, ettei siinä ole muita materiaaleja tai polttoaineita.

▼M5 —————

►M5 ————— ◄

Kunkin polttoaineen tai materiaalin päästökerroin lasketaan ja raportoidaan alustavana päästökertoimena määriteltynä 30 artiklan mukaisesti ja kerrottuna polttoaineen tai materiaalin fossiilisella osuudella.

Seospolttoaineiden tai materiaaliseosten turve- ja ksyliittiosuuksia tai fossiilisia osuuksia ei katsota biomassaksi.

Kun seospolttoaineen tai materiaaliseosten ►M5 nollaluokitellun biomassan osuus ◄ on vähintään 97 prosenttia tai kun polttoaine tai materiaali katsotaan fossiilisesta osuudestaan aiheutuvan päästömäärän vuoksi erittäin vähämerkityksiseksi lähdevirraksi, toimivaltainen viranomainen voi sallia sen, että toiminnanharjoittaja käyttää toimintotietojen ja olennaisten laskentakerrointen määrittämisessä muita kuin määrittämistasoon perustuvia menetelmiä, esimerkiksi energiatasemenetelmää.

▼M5 —————

►M5 Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on täytettävä direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit, jotta ne voidaan ottaa huomioon lähdevirran nollaluokitellun biomassan osuudessa. ◄

Muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on kuitenkin täytettävä ainoastaan direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 10 kohdassa säädetyt kriteerit. Tätä alakohtaa on sovellettava myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin joksikin tuotteeksi ennen jatkojalostusta biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi.

Kiinteästä yhdyskuntajätteestä tuotettuun sähköön, lämmitykseen ja jäähdytykseen ei sovelleta direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 10 kohdassa säädettyjä kriteereitä.

Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjä kriteereitä sovelletaan biomassan maantieteellisestä alkuperästä riippumatta.

Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 10 kohtaa sovelletaan direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan e alakohdassa määriteltyihin laitoksiin.

Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kriteerien täyttymistä on arvioitava kyseisen direktiivin 30 artiklan ja 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kriteerien voidaan katsoa täyttyvän myös, jos toiminnanharjoittaja toimittaa näyttöä sellaisen biopolttoaine-, bioneste- tai biokaasumäärän hankinnasta, joka liittyy vastaavan määrän kumoamiseen mainitun direktiivin 31 a artiklan mukaisesti perustetussa unionin tietokannassa tai jäsenvaltion kyseisen direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamassa kansallisessa tietokannassa. Jos kestävyystodistuksen tiedot osoittautuvat myöhemmin virheellisiksi edellä mainituissa tietokannoissa kumottujen määrien osalta, toimivaltaisen viranomaisen on oikaistava todennetut päästöt vastaavasti.

Jos käytetty biomassa ei ole tämän kohdan mukaista, sen hiilisisältö on katsottava fossiiliseksi hiileksi.

Jos tämän kohdan ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen alakohdan mukaisesti direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjä kriteerejä ei sovelleta biomassaan, nollaluokitellun biomassan osuus vastaa sen biomassaosuutta.

▼M3

Poiketen siitä, mitä 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot tai tapauksen mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat katsoa, että mainitussa kohdassa tarkoitetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit täyttyvät poltossa 1 päivän tammikuuta 2022 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana käytettävien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden osalta.

39 artikla

Biomassaosuuden ja fossiilisen osuuden määrittäminen

Biomassaa sisältävien polttoaineiden tai materiaalien osalta toiminnanharjoittaja voi joko olettaa, että biomassaa ei ole, ja soveltaa oletusarvoista 0 prosentin biomassaosuutta tai määrittää biomassaosuuden 2 kohdan mukaisesti soveltaen tämän asetuksen liitteessä II olevassa 2.4 jaksossa määriteltyjä määrittämistasoja.

Jos toiminnanharjoittajan on vaaditun määrittämistason mukaan tehtävä analyysejä biomassaosuuden määrittämiseksi, tämän on tapahduttava asiaankuuluvan standardin ja siihen sisältyvän analyysimenetelmän pohjalta sillä edellytyksellä, että toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt mainitun standardin ja analyysimenetelmän käytön.

Jos toiminnanharjoittajan on vaaditun määrittämistason mukaan tehtävä analyysejä biomassaosuuden määrittämiseksi mutta ensimmäisen alakohdan soveltaminen ei ole teknisesti mahdollista tai se johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin, toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten vaihtoehtoinen arviointimenetelmä biomassaosuuden määrittämiseksi. Sellaisesta tuotantoprosessista peräisin olevien polttoaineiden ja materiaalien osalta, joiden syöttövirrat on määritelty ja jäljitettävissä, toiminnanharjoittaja voi perustaa arvioinnin prosessiin syötettävän ja sieltä poistuvan fossiilisen ja bioperäisen hiilen materiaalitaseeseen.

Komissio voi antaa ohjeita muista sovellettavista arviointimenetelmistä.

▼M5 —————

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 30 artiklassa säädetään, toiminnanharjoittaja ei saa käyttää tämän artiklan 2 kohdan mukaisia analyysi- tai arviointimenetelmiä määrittääkseen sellaisen maakaasun biomassaosuuden, joka on saatu kaasuverkosta, johon biokaasua lisätään, muutoin kuin ►M5 43 artiklan 4 b kohdan ◄ soveltamiseksi.

Toiminnanharjoittaja voi määrittää, että tietty määrä kaasuverkosta saatavaa maakaasua on nollaluokiteltua biokaasua, käyttämällä 4 kohdassa esitettyä menetelmää. Poiketen siitä, mitä 30 artiklan 3 kohdassa säädetään, toiminnanharjoittajan on tällöin katsottava, että biomassaosuus on sama kuin nollaluokitellun biomassan osuus.

Toiminnanharjoittaja voi määrittää biokaasun biomassaosuuden ja saman nollaluokitellun biomassan osuuden käyttäen energiasisällöltään vastaavan biokaasun ostokirjanpitoa edellyttäen, että toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että

samaa biokaasumäärää ei lasketa kahteen kertaan ja erityisesti, että ostetun biokaasun ei väitetä olevan kenenkään muun käyttämä, muun muassa esittämällä direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 12 kohdassa määritelty alkuperätakuu;

toiminnanharjoittaja ja biokaasun tuottaja on liitetty samaan kaasuverkkoon.

Toiminnanharjoittaja voi tämän kohdan noudattamisen osoittamiseksi käyttää yhden tai useamman jäsenvaltion perustamaan tietokantaan tallennettuja tietoja, jotka mahdollistavat biokaasun siirtojen jäljittämisen. Tämän kohdan noudattaminen voidaan katsoa osoitetuksi, jos toiminnanharjoittaja toimittaa näyttöä sellaisen biokaasumäärän hankinnasta, joka liittyy vastaavan määrän kumoamiseen direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti perustetussa unionin tietokannassa tai jäsenvaltion kyseisen direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamassa kansallisessa tietokannassa. Jos kestävyystodistuksen tiedot osoittautuvat myöhemmin virheellisiksi edellä mainituissa tietokannoissa kumottujen määrien osalta, toimivaltaisen viranomaisen on oikaistava todennetut päästöt vastaavasti.

39 a artikla

Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden ja nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden määrittäminen

Muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita tai vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita sisältävien polttoaineiden tai materiaalien osalta, joille toiminnanharjoittaja ei voi määrittää muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuutta tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuutta 2 kohdan mukaisesti, toiminnanharjoittajan on oletettava, että muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta ei ole, ja sovellettava oletusarvoista 0 prosentin muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuutta tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuutta.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä seuraavat polttoaineiden koostumukseen liittyvät laskentakertoimet massataseen perusteella direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus;

ii)

muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos toiminnanharjoittaja ei tahdo hyödyntää nollaluokitusta, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden osalta voidaan käyttää muita lähestymistapoja, kuten sen sekoitus- tai tuotantoprosessin materiaalitasetta, josta polttoaine tai materiaali on saatu.

Niiden polttoaineiden hiilisisältö, jotka katsotaan direktiivin (EU) 2018/2001 nojalla muuta kuin biologista alkuperää oleviksi uusiutuviksi polttoaineiksi tai kierrätetyiksi hiilipitoisiksi polttoaineiksi ja jotka täyttävät kyseisen direktiivin 29 a artiklassa säädetyt kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit, katsotaan nollaluokitelluksi.

Direktiivin (EU) 2018/2001 29 a artiklassa säädettyjen kriteerien täyttymistä on arvioitava kyseisen direktiivin 30 artiklan ja 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kriteerien voidaan katsoa täyttyvän myös, jos toiminnanharjoittaja toimittaa näyttöä sellaisen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden määrän hankinnasta, joka liittyy vastaavan määrän kumoamiseen direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti perustetussa unionin tietokannassa tai jäsenvaltioiden kyseisen direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamassa kansallisessa tietokannassa. Jos kestävyystodistuksen tiedot osoittautuvat myöhemmin virheellisiksi edellä mainituissa tietokannoissa kumottujen määrien osalta, toimivaltaisen viranomaisen on oikaistava todennetut päästöt vastaavasti.

Jos muuta kuin biologista alkuperää oleva uusiutuva polttoaine tai kierrätetty hiilipitoinen polttoaine ei täytä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kriteerejä, sen sisältämää hiiltä on pidettävä fossiilisena hiilenä.

Vähähiiliset synteettiset polttoaineet saavat nollaluokituksen, kun niiden hiilisisällön osalta on palautettu aiemmin päästöoikeuksia direktiivin 2003/87/EY mukaisesti, paitsi jos kyseinen talteenotettu hiili on tämän asetuksen 3 artiklan 38 f alakohdassa määriteltyä nollaluokiteltua hiiltä.

Direktiivin (EU) 2018/2001 29 a artiklan 3 kohdassa säädettyjen kriteerien täyttymistä on arvioitava kyseisen direktiivin 30 artiklan ja 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kriteerien voidaan katsoa täyttyvän myös, jos toiminnanharjoittaja toimittaa näyttöä sellaisen vähähiilisten synteettisten polttoaineiden määrän hankinnasta, joka liittyy vastaavan määrän kumoamiseen direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti perustetussa unionin tietokannassa tai jäsenvaltion kyseisen direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamassa kansallisessa tietokannassa. Jos kestävyystodistuksen tiedot osoittautuvat myöhemmin virheellisiksi edellä mainituissa tietokannoissa kumottujen määrien osalta, toimivaltaisen viranomaisen on oikaistava todennetut päästöt vastaavasti.

Kaikissa muissa tapauksissa vähähiilisten synteettisten polttoaineiden sisältämää hiiltä on pidettävä fossiilisena hiilenä.

Toiminnanharjoittaja voi määrittää muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden ja nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen identtisen osuuden maakaasusta, jos tällaiset osuudet on injektoitu maakaasuverkkoon, käyttäen energiasisällöltään vastaavan muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen ostokirjanpitoa edellyttäen, että toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että

samaa muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen määrää ei lasketa kahteen kertaan ja erityisesti, että ostetun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen ei väitetä olevan kenenkään muun käyttämää, muun muassa esittämällä direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 12 kohdassa määritelty alkuperätakuu;

toiminnanharjoittaja ja muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen tuottaja on liitetty samaan kaasuverkkoon.

Tämän kohdan noudattaminen voidaan katsoa osoitetuksi, jos toiminnanharjoittaja toimittaa näyttöä sellaisen kaasumaisen muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen hankinnasta, joka liittyy vastaavan määrän kumoamiseen direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti perustetussa unionin tietokannassa tai jäsenvaltion kyseisen direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamassa kansallisessa tietokannassa. Jos kestävyystodistuksen tiedot osoittautuvat myöhemmin virheellisiksi edellä mainituissa tietokannoissa kumottujen määrien osalta, toimivaltaisen viranomaisen on oikaistava todennetut päästöt vastaavasti.

3 JAKSO

Mittaukseen perustuvat menetelmät

40 artikla

Mittaukseen perustuvien tarkkailumenetelmien käyttö

Toiminnanharjoittajan on käytettävä mittaukseen perustuvaa menetelmää kaikkien dityppioksidia (N2O) sisältävien päästöjen määrittämiseen liitteen IV mukaisesti sekä hiilidioksidisiirtojen kvantifiointiin 49 artiklan mukaisesti.

Lisäksi toiminnanharjoittaja voi soveltaa hiilidioksidipäästölähteisiin mittaukseen perustuvia menetelmiä, jos toiminnanharjoittaja voi antaa näyttöä siitä, että 41 artiklan mukaiset määrittämistasovaatimukset täyttyvät jokaisen päästölähteen osalta.

41 artikla

Määrittämistasovaatimukset

Kunkin merkittävän päästölähteen osalta toiminnanharjoittajan on sovellettava seuraavaa:

kun kyseessä on luokkaan A kuuluva laitos, vähintään liitteessä VIII olevassa 2 jaksossa lueteltuja määrittämistasoja;

muissa tapauksissa korkeinta määrittämistasoa, joka on lueteltu liitteessä VIII olevassa 1 jaksossa.

Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin käyttää luokkaan C kuuluvien laitosten osalta määrittämistasoa, joka on yhden tason alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, ja luokkiin A ja B kuuluvien laitosten osalta määrittämistasoa, joka on enintään kaksi tasoa alempi, vähintään kuitenkin määrittämistasoa 1, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin.

Kun on kyse vähämerkityksisistä päästölähteistä peräisin olevista päästöistä, toiminnanharjoittaja voi soveltaa määrittämistasoa, joka on alempi kuin 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen määrittämistaso, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin.

42 artikla

Mittausstandardit ja -laboratoriot

Kaikki mittaukset on suoritettava soveltamalla menetelmiä, jotka perustuvat seuraaviin standardeihin:

EN 14181 (Stationary source emissions – Quality assurance of automated measuring systems);

EN 15259 (Air quality – Measurement of stationary source emissions – Requirements for measurement sections and sites and for the measurement objective, plan and report) ja;

muut asiaankuuluvat EN-standardit, erityisesti EN ISO 16911-2 (Stationary source emissions — Manual and automatic determination of velocity and volume flow rate in ducts).

Ellei kyseisiä standardeja ole, menetelmien on perustuttava sopiville ISO-standardeille, komission julkaisemille standardeille tai kansallisille standardeille. Ellei sovellettavia julkaistuja standardeja ole, käytetään soveltuvia standardiluonnoksia, toimialan parhaita käytäntöjä koskevia ohjeita tai muita tieteellisesti varmistettuja menetelmiä rajoittaen näytteenottoon ja mittauksiin liittyvää harhaa.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon jatkuvatoimisen mittausjärjestelmän kaikki keskeiset näkökohdat, myös laitteiston sijainti, kalibrointi, mittaus, laadunvarmistus ja laadunvalvonta.

Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että laboratoriot, jotka suorittavat mittauksia, kalibrointeja ja asiaankuuluvia laitteistoarviointeja jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä varten, on akkreditoitu standardin EN ISO/IEC 17025 mukaisesti relevanttien analyysimenetelmien tai kalibrointitoimenpiteiden osalta.

Ellei laboratoriolla ole tällaista akkreditointia, toiminnanharjoittajan on varmistettava, että 34 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiset vastaavat vaatimukset täyttyvät.

43 artikla

Päästöjen määrittäminen

Toiminnanharjoittajan on määritettävä päästölähteen vuotuiset päästöt raportointikauden ajalta laskemalla raportointikauden ajalta yhteen kaikki mitattujen kasvihuonekaasupitoisuuksien tuntiarvot kerrottuna savukaasuvirtauksen tuntiarvoilla, niin että tuntiarvot ovat kyseisen käyttötunnin kaikkien yksittäisten mittaustulosten keskiarvoja.

Kun kyseessä ovat hiilidioksidipäästöt, toiminnanharjoittajan on määritettävä vuosittaiset päästöt liitteessä VIII esitettyä yhtälöä 1 käyttäen. Ilmakehään pääsevää hiilimonoksidia kohdellaan molaarisesti vastaavana määränä hiilidioksidia.

Dityppioksidin (N2O) osalta toiminnanharjoittajan on määritettävä vuosittaiset päästöt liitteessä IV olevan 16 jakson B.1 alajaksossa esitetyn yhtälön perusteella.

Jos samassa laitoksessa on useita päästölähteitä eikä niitä voida mitata yhtenä päästölähteenä, toiminnanharjoittajan on mitattava näiden lähteiden päästöt erikseen ja laskettava tulokset yhteen määrittääkseen asianomaisen kaasun kokonaispäästöt raportointikaudella.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä savukaasujen kasvihuonekaasupitoisuus jatkuvatoimisella päästömittauksella edustavasta pisteestä jollakin seuraavista:

suora mittaus;

jos pitoisuus savukaasussa on suuri, laskemalla pitoisuus epäsuoralla pitoisuuden mittauksella soveltaen liitteessä VIII olevaa yhtälöä 3 ja ottaen huomioon kaasuvirran kaikkien muiden ainesosien mitatut pitoisuusarvot toiminnanharjoittajan tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Toiminnanharjoittajan on tarvittaessa määritettävä biomassasta peräisin olevan hiilidioksidin määrä erikseen. Tässä tarkoituksessa toiminnanharjoittaja voi käyttää:

laskentaan perustuvaa menetelmää, mukaan lukien lähestymistavat, joissa käytetään analyysejä ja näytteenottoa, jotka perustuvat standardiin EN ISO 13833 (Stationary source emissions — Determination of the ratio of biomass (biogenic) and fossil-derived carbon dioxide — Radiocarbon sampling and determination);

jotakin muuta menetelmää, joka perustuu asiaankuuluvaan standardiin, mukaan lukien ISO 18466 (Stationary source emissions — Determination of the biogenic fraction in CO2 in stack gas using the balance method);

komission julkaisemaa arviointimenetelmää.

Jos toiminnanharjoittajan ehdottamaan menetelmään kuuluu jatkuvatoiminen näytteenotto savukaasuvirrasta, on sovellettava standardia EN 15259 (Air quality — Measurement of stationary source emissions — Requirements for measurement sections and sites and for the measurement objective, plan and report). Edellä 33 artiklassa tarkoitetun näytteenottosuunnitelman on oltava oikeassa suhteessa tämän asetuksen liitteen VII mukaiseen analyysitiheyteen ja varmistettava edustavuus koko raportointivuoden osalta.

Tämän kohdan soveltamiseksi sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa.

Jos toiminnanharjoittajan ehdottamaan menetelmään kuuluu jatkuvatoiminen näytteenotto savukaasuvirrasta ja laitos käyttää kaasuverkosta saatavaa maakaasua, toiminnanharjoittajan on vähennettävä maakaasun sisältämästä biokaasusta peräisin oleva hiilidioksidi mitatuista kokonaishiilidioksidipäästöistä. Maakaasun biomassaosuus määritetään 32–35 artiklan mukaisesti.

4 a.

Toiminnanharjoittajan on käytettävä 4 kohdan mukaisesti määritettyä biomassaosuutta nollaluokitellun biomassan osuutena, jos seuraavat edellytykset täyttyvät kaikkien sellaisten polttoaineiden tai materiaalien osalta, jotka aiheuttavat sellaisia päästöjä, joihin sovelletaan mittaukseen perustuvaa menetelmää:

tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen alakohdan mukaisesti direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjä kriteerejä ei sovelleta; tai

ii)

tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan mukainen näyttö kattaa 100 prosenttia käytetyn polttoaineen tai materiaalin biomassaosuudesta.

Edellä olevan ii alakohdan edellytyksen katsotaan täyttyvän tämän asetuksen 39 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkkaillun biokaasun osalta.

Jos i ja ii alakohdan edellytykset eivät täyty sellaisten polttoaineiden tai materiaalien osalta, jotka aiheuttavat päästöjä, joihin sovelletaan mittaukseen perustuvaa menetelmää, toiminnanharjoittajan on määritettävä näiden polttoaineiden tai materiaalien nollaluokitellun biomassan osuus soveltamalla laskentaan perustuvaa lähestymistapaa tämän asetuksen 24–39 a artiklan mukaisesti.

4 b.

Toiminnanharjoittaja voi vähentää päästölähteen kokonaispäästöistä tämän artiklan 4 a kohdan mukaisesti määritetystä nollaluokitellusta biomassasta peräisin olevat päästöt.

Jos toiminnanharjoittajan ehdottamaan menetelmään nollaluokitellun biomassan osuuden määrittämiseksi kuuluu jatkuvatoiminen näytteenotto savukaasuvirrasta ja laitos käyttää kaasuverkosta saatavaa maakaasua, toiminnanharjoittajan on määritettävä käytetyn biokaasun fyysinen hiilidioksidimäärä tämän asetuksen 32–35 artiklan mukaisesti ja vähennettävä vastaava hiilidioksidimäärä tämän artiklan 4 a kohdan mukaisesti määritetystä nollaluokitellusta hiilidioksidista.

4 c.

Jos toiminnanharjoittaja käyttää nollaluokiteltuja muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita tai vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita prosessissa, johon sovelletaan mittaukseen perustuvaa menetelmää, toiminnanharjoittaja voi vähentää kokonaispäästöistä nollaluokitelluista muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista polttoaineista, kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista tai vähähiilisistä synteettisistä polttoaineista peräisin olevat päästöt.

Nollaluokiteltujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden päästöt on määritettävä soveltamalla laskentaan perustuvaa lähestymistapaa tämän asetuksen 24–39 a artiklan mukaisesti. Niiden on oltava yhtä suuret kuin asianomaisen polttoaineen toimintotiedot kerrottuna alustavalla päästökertoimella ja nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudella tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudella.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä savukaasuvirtaus 1 kohdan mukaista laskelmaa varten jollakin seuraavista menetelmistä:

soveltuvan materiaalitaseen mukaan tehtävä laskenta, jossa otetaan huomioon kaikki merkittävät muuttujat panospuolella, mukaan lukien hiilidioksidipäästöjen osalta vähintään syöttöainekuormat, syöttöaineen ilmavirtaus ja prosessin hyötysuhde, sekä tuotospuolella, mukaan lukien vähintään tuotannon määrä sekä hapen (O2), rikkidioksidin (SO2) ja typen oksidien (NOx) pitoisuudet;

mittaus jatkuvatoimisella virtausmittauksella edustavassa pisteessä.

44 artikla

Tietojen yhdistäminen

Toiminnanharjoittajan on laskettava mittaukseen perustuvalla menetelmällä määritettävien päästöjen ja siirretyn hiilidioksidin määrien kannalta oleelliset tuntikeskiarvot kullekin muuttujalle, mukaan lukien pitoisuudet ja virta, käyttäen kaikkia tietopisteitä, jotka ovat saatavilla kyseisen tunnin osalta.

Kun toiminnanharjoittaja voi tuottaa tietoa lyhyempien ajanjaksojen osalta ilman ylimääräisiä kustannuksia, toiminnanharjoittajan on käytettävä näitä ajanjaksoja vuotuisten päästöjen määrittämiseksi 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos jonkin muuttujan jatkuvatoimisessa päästömittauksessa käytettävä laite on epäluotettava, toiminta-alueen ulkopuolella tai poissa käytöstä jossakin vaiheessa 1 kohdassa tarkoitetun tunnin tai lyhyemmän viitekauden aikana, toiminnanharjoittajan on laskettava tuntikeskiarvo suhteessa kyseisen tunnin tai lyhyemmän viitekauden aikana jäljellä oleviin tietopisteisiin, sillä edellytyksellä, että muuttujan osalta saatavilla on vähintään 80 prosenttia tietopisteiden enimmäismäärästä.

Jos jonkin muuttujan osalta saatavilla on alle 80 prosenttia tietopisteiden enimmäismäärästä, sovelletaan 45 artiklan 2–4 kohtaa.

45 artikla

Puuttuvat tiedot

Jos jatkuvatoimiseen päästömittausjärjestelmään kuuluvan mittauslaitteen osa ei ole käytössä yli viitenä peräkkäisenä päivänä kalenterivuonna, toiminnanharjoittajan on tiedotettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä ja ehdotettava asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän laadun parantamiseksi.

Jos luotettavia tuntitietoja tai lyhyemmän viitekauden tietoja ei voida saada 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhdelle tai useammalle mittausmenetelmän muuttujalle, koska laite on epäluotettava, toiminta-alueen ulkopuolella tai poissa toiminnasta, toiminnanharjoittajan on määritettävä korvaavat arvot kunkin puuttuvan tuntitiedon osalta.

Jos luotettavia tuntitietoja tai lyhyemmän viitekauden tietoja ei voida saada suoraan pitoisuutena mitatulle muuttujalle, toiminnanharjoittajan on laskettava korvaava arvo laskemalla yhteen keskimääräinen pitoisuus ja siihen liittyvä keskihajonta kerrottuna kahdella käyttäen liitteessä VIII olevaa yhtälöä 4.

Jos raportointikautta ei voida käyttää laitoksessa tehtyjen merkittävien teknisten muutosten takia tällaisten korvaavien arvojen määrittämiseen, toiminnanharjoittajan on sovittava toimivaltaisen viranomaisen kanssa, että keskiarvon ja keskihajonnan määrittämiseen käytetään edustavaa, mieluiten vuoden mittaista ajanjaksoa.

Jos luotettavia tuntitietoja ei voida saada muun muuttujan kuin pitoisuuden osalta, toiminnanharjoittajan on korvattava kyseisen muuttujan arvot sopivan massatasemallin tai prosessin energiataseen avulla. Toiminnanharjoittajan on validoitava tulokset käyttämällä mittaukseen perustuvan menetelmän muita mitattuja muuttujia ja säännöllisistä toimintaoloista saatuja tietoja tarkastellen ajanjaksoa, jonka kesto vastaa tietoaukon kestoa.

46 artikla

Päästöjen todenmukaisuuden vahvistava laskenta

Toiminnanharjoittajan on vahvistettava mittaukseen perustuvalla menetelmällä määritettyjen päästöjen todenmukaisuus, lukuun ottamatta dityppioksidipäästöjä (N2O), jotka ovat peräisin typpihapon tuotannosta, ja kasvihuonekaasuja, jotka on siirretty ►M5 hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin ◄ tai varastointipaikkaan, laskemalla kunkin asianomaisen kasvihuonekaasun vuotuiset päästöt samojen päästölähteiden ja lähdevirtojen osalta.

Määrittämistasoihin perustuvien menetelmien käyttöä ei edellytetä.

4 JAKSO

Erityissäännökset

47 artikla

Vähän päästöjä aiheuttavat laitokset

Toimivaltainen viranomainen voi sallia sen, että toiminnanharjoittaja toimittaa yksinkertaistetun tarkkailusuunnitelman 13 artiklan mukaisesti, jos laitoksessa harjoitetaan vain vähän päästöjä aiheuttavaa toimintaa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta laitoksiin, joissa harjoitettaviin toimintoihin liittyy direktiivin 2003/87/EY liitteen I mukaan N2O-päästöjä.

Edellä olevan 1 kohdan soveltamista varten laitos on katsottava vähän päästöjä aiheuttavaksi laitokseksi, jos ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

laitoksen vuotuiset keskimääräiset päästöt, jotka on raportoitu todennetuissa päästöselvityksissä tämänhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävältä päästökauppakaudelta, olivat alle 25 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa, lukuun ottamatta ►M5 nollaluokitellusta hiilestä ◄ peräisin olevaa hiilidioksidia, ja ennen siirretyn hiilidioksidin vähentämistä;

tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuja keskimääräisiä vuosittaisia päästöjä ei ole saatavilla tai ne eivät enää ole käyttökelpoista tietoa, koska laitoksen rajat tai toimintaolot ovat muuttuneet, mutta konservatiivisen arviointimenetelmän mukaan kyseisen laitoksen vuosipäästöt ovat seuraavien viiden vuoden ajalta alle 25 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa, lukuun ottamatta ►M5 zero-rated carbon ◄ peräisin olevaa hiilidioksidia, ennen siirretyn hiilidioksidin vähentämistä.

▼M5 —————

Vähän päästöjä aiheuttavan laitoksen toiminnanharjoittajaa ei vaadita toimittamaan 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja tausta-asiakirjoja, ja tällainen toiminnanharjoittaja vapautetaan vaatimuksesta toimittaa 69 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu parannusraportti vastauksena parannussuosituksiin, joista todentaja raportoi todentamisraportissa.

Poiketen siitä, mitä 27 artiklassa säädetään, vähän päästöjä aiheuttavan laitoksen toiminnanharjoittaja voi määrittää polttoaineen tai materiaalin määrän ostokirjanpidon ja arvioitujen varastomuutosten perusteella. Toiminnanharjoittaja vapautetaan myös 28 artiklan 2 kohdan asetetusta vaatimuksesta toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle epävarmuustarkastelu.

Vähän päästöjä aiheuttavan laitoksen toiminnanharjoittaja vapautetaan 28 artiklan 2 kohdassa asetetusta vaatimuksesta ottaa epävarmuustarkastelussa huomioon varastomuutoksiin liittyvä epävarmuus.

Poiketen siitä, mitä 26 artiklan 1 kohdassa ja 41 artiklan 1 kohdassa säädetään, vähän päästöjä aiheuttavan laitoksen toiminnanharjoittaja voi soveltaa vähimmäisvaatimuksena määrittämistasoa 1 määrittääkseen toimintotiedot ja laskentakertoimet kullekin lähdevirralle sekä määrittääkseen päästöt mittaukseen perustuvilla menetelmillä – paitsi jos suurempi tarkkuus on saavutettavissa ilman toiminnanharjoittajalle aiheutuvaa lisävaivaa – ilman näytön antamista siitä, että ylempien määrittämistasojen soveltaminen on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

Vähän päästöjä aiheuttavan laitoksen toiminnanharjoittaja voi käyttää 32 artiklan mukaisten laskentakerrointen määrittämiseen analyysien pohjalta mitä tahansa laboratoriota, joka on teknisesti pätevä ja kykenevä tuottamaan teknisesti luotettavia tuloksia relevanttien analyysimenetelmien avulla, ja toimittaa näyttöä 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista laadunvarmistustoimenpiteistä.

Jos vähän päästöjä aiheuttava laitos, joka kuuluu yksinkertaistetun tarkkailun piiriin, ylittää jonakin kalenterivuonna 2 kohdassa mainitun rajan, laitoksen toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava viivytyksettä 15 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta tarkkailusuunnitelman merkittävästä muutoksesta toimivaltaiselle viranomaiselle sen hyväksyntää varten.

Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin sallittava se, että toiminnanharjoittaja jatkaa yksinkertaistettua tarkkailua edellyttäen, että toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei 2 kohdassa tarkoitettua raja-arvoa ole ylitetty viiden kuluneen raportointikauden aikana ja ettei raja ylity seuraavasta raportointikaudesta alkaen.

48 artikla

Lähdevirtaan sisältyvä hiilidioksidi

Lähdevirtaan sisältyvä hiilidioksidi, joka siirretään toiseen laitokseen, mukaan lukien maakaasuun, jätekaasuun (myös masuunikaasuun tai koksaamokaasuun) tai prosessien syöttöaineisiin (myös synteesikaasuun) sisältyvä hiilidioksidi, on sisällytettävä kyseisen lähdevirran päästökertoimeen.

Jos lähdevirtaan sisältyvä hiilidioksidi on peräisin direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista tai siihen kyseisen direktiivin 24 artiklan nojalla sisällytetyistä toiminnoista, ja jos se on siirretty laitoksesta lähdevirran osana kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan toiseen laitokseen ja toimintoon, sitä ei lasketa sen laitoksen päästöiksi, josta se on peräisin. Kun siirtävän laitoksen toiminnanharjoittaja määrittää lähdevirtaan sisältyvän hiilidioksidin nollaluokitellun biomassan osuuden, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden tämän asetuksen 39 artiklan mukaisesti, sen on varmistettava, että siirtävän laitoksen kokonaispäästöjä ei järjestelmällisesti aliarvioida valitussa tarkkailumenetelmässä.

Jos lähdevirtaan sisältyvä hiilidioksidi kuitenkin vapautetaan tai siirretään laitoksesta yksiköihin, jotka eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, se lasketaan sen laitoksen päästöiksi, josta se on peräisin.

Toiminnanharjoittajat voivat määrittää laitoksesta pois siirretyn lähdevirtaan sisältyvän hiilidioksidin määrät sekä siirtävässä että vastaanottavassa laitoksessa. Tässä tapauksessa sekä siirretyn että vastaanotetun, lähdevirtaan sisältyvän hiilidioksidin määrien ja vastaavan nollaluokitellun biomassan osuuden, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden ja nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden on oltava samat.

Jos siirretyn ja vastaanotetun lähdevirtaan sisältyvän hiilidioksidin määrät eivät ole samat, sekä siirtävän että vastaanottavan laitoksen päästöselvityksissä on käytettävä kummankin määritetyn arvon laskennallista keskiarvoa, jos arvojen välinen ero selittyy mittausjärjestelmien tai määritysmenetelmän epävarmuudella. Tällaisissa tapauksissa päästöselvityksessä on mainittava kyseisen arvon mukauttaminen.

Ellei arvojen välistä eroa voida selittää mittausjärjestelmien tai määritysmenetelmän hyväksytyllä epävarmuusvälillä, sekä siirtävien että vastaanottavien laitosten toiminnanharjoittajien on saatettava arvot vastaamaan toisiaan tekemällä konservatiivisia mukautuksia ja saatava näille mukautuksille toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

49 artikla

Siirretty hiilidioksidi

Toiminnanharjoittajan on vähennettävä laitoksen päästöistä mahdolliset hiilidioksidin määrät, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista, kun hiilidioksidi ei ole peräisin nollaluokitellusta hiilestä eikä vapaudu laitoksesta, vaan se siirretään laitoksesta johonkin seuraavista:

talteenottolaitos, josta se kuljetetaan pois geologista pitkäaikaisvarastointia varten direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan;

ii)

hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuri, jonka avulla se siirretään geologista pitkäaikaisvarastointia varten direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan;

iii)

direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittu varastointipaikka, jotta se voidaan varastoida geologisesti pitkäaikaisesti.

Siirtävän laitoksen toiminnanharjoittajan on vuotuisessa päästöselvityksessään ilmoitettava vastaanottavan laitoksen laitostunnus, joka on tunnustettu direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyttyjen säädösten mukaisesti, jos vastaanottava laitos kuuluu mainitun direktiivin soveltamisalaan. Kaikissa muissa tapauksissa siirtävän laitoksen toiminnanharjoittajan on ilmoitettava vastaanottavan laitoksen nimi ja osoite sekä yhteyshenkilön yhteystiedot.

Ensimmäistä alakohtaa on sovellettava myös vastaanottavaan laitokseen hiilidioksidin siirtävän laitoksen laitostunnuksen osalta.

Määritettäessä laitoksesta tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurista toiseen laitokseen tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin siirrettyä hiilidioksidimäärää 1 kohdan mukaisesti toiminnanharjoittajan on, jollei tämän asetuksen liitteessä IV vahvistetuista lisäsäännöksistä muuta johdu, sovellettava joko laskentaan perustuvaa menetelmää tai mittaukseen perustuvaa menetelmää tämän asetuksen 43, 44 ja 45 artiklan mukaisesti.

Mittaukseen perustuvaa menetelmää sovellettaessa päästölähteen on vastattava mittauspistettä ja päästöt on ilmaistava siirrettynä hiilidioksidimääränä.

Kun toiminnanharjoittaja käyttää laitoksesta tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurista toiseen siirretyn hiilidioksidimäärän määrittämiseen mittaukseen perustuvaa menetelmää, sen on sovellettava tämän asetuksen liitteessä VIII olevassa 1 jaksossa määriteltyä korkeinta määrittämistasoa.

Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin soveltaa yhtä alempaa määrittämistasoa, jos se vahvistaa, että tämän asetuksen liitteessä VIII olevassa 1 jaksossa määritellyn korkeimman määrittämistason soveltaminen on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

Toiminnanharjoittajat voivat määrittää laitoksesta siirretyn hiilidioksidin määrät sekä siirtävässä että vastaanottavassa laitoksessa. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan 48 artiklan 3 kohtaa.

Jos materiaaleista tai polttoaineista, jotka sisältävät nollaluokitellun hiilen osuuden, peräisin olevaa hiilidioksidia siirretään talteenottolaitokseen, siirtävän laitoksen on vähennettävä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti raportoiduista päästöistään ainoastaan hiilidioksidimäärä, joka on oikeassa suhteessa siihen hiilen osuuteen, joka ei ole peräisin nollaluokitellusta hiilestä.

Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin tai varastointipaikan toiminnanharjoittajan on tarkkailtava vuodoista johtuvista päästöistä, hajapäästöistä ja tarkoituksellisista päästöistä peräisin olevaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua hiilidioksidia, mukaan lukien sellaisista yksiköistä, jotka eivät harjoita direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuja toimintoja, peräisin oleva hiilidioksidi, ja raportoitava päästöistä ikään kuin hiilidioksidi olisi fossiilista.

Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittaja voi sisällyttää tietyllä raportointikaudella raportoituihin päästöihin kuljetuksessa olevan hiilidioksidin, joka on siirretty toiseen laitokseen tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä tammikuuta. Toiminnanharjoittajan on laadittava vuosittain inventaario hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin syötettävästä ja sieltä poistuvasta hiilidioksidista ja raportoitava erikseen kaikki kuljetuksessa oleva hiilidioksidi.

49 a artikla

Tuotteeseen pysyvästi kemiallisesti sitoutuneet päästöt

Toiminnanharjoittajan on vähennettävä laitoksen päästöistä mahdolliset hiilidioksidin määrät, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa käytetystä muusta kuin nollaluokitellusta hiilestä, kun hiilidioksidi ei vapaudu laitoksesta, vaan se on pysyvästi kemiallisesti sitoutunut direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 b kohdan nojalla annetussa delegoidussa asetuksessa lueteltuun tuotteeseen.

Kun on kyse hiilidioksidista, joka on peräisin materiaaleista tai polttoaineista, jotka sisältävät nollaluokitellun hiilen osuuden, toiminnanharjoittaja saa vähentää laitoksen päästöistä ainoastaan sen hiilidioksidimäärän, joka on pysyvästi kemiallisesti sitoutunut direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 b kohdan nojalla annetussa delegoidussa asetuksessa lueteltuun tuotteeseen, oikeassa suhteessa siihen hiilen osuuteen, joka ei ole peräisin nollaluokitellusta hiilestä.

Toiminnanharjoittajan on 1 kohdassa säädetyt eritelmät täyttävään tuotteeseen sitoutuneen hiilidioksidin määrän määrittämiseksi sovellettava joko tämän asetuksen liitteessä II olevan 2 ja 4 jakson mukaista vakiomenetelmää tai tämän asetuksen 25 artiklan mukaista massatasemenetelmää käyttäen laskennan kannalta merkityksellisinä lähdevirtoina polttoaineita ja materiaaleja, jotka syötetään prosessiin, jossa hiilidioksidi sitoutuu kemiallisesti, ja poistuvat kyseisestä prosessista, ja otettava samalla huomioon prosessiin liittyvät mahdolliset poltosta aiheutuvat päästöt. Tätä varten sovelletaan tämän asetuksen liitteessä II määriteltyä korkeinta määrittämistasoa saman liitteen mukaisesti sen toiminnon osalta, josta hiilidioksidi on peräisin. Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin soveltaa yhtä alempaa määrittämistasoa edellyttäen, että toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että tämän asetuksen liitteessä II määritellyn korkeimman määrittämistason soveltaminen on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

50 artikla

Dityppioksidin käyttö tai siirto

Dityppioksidia, joka on peräisin direktiivin 2003/87/EY liitteen kattamista toiminnoista, joiden osalta dityppioksidi täsmennetään mainitussa liitteessä merkitykselliseksi, ei lasketa sen laitoksen päästöiksi, josta se on peräisin, jos laitos ei vapauta dityppioksidia vaan siirtää sen toiseen laitokseen, joka tarkkailee päästöjä ja raportoi niistä tämän asetuksen mukaisesti.

Laitoksen, joka vastaanottaa dityppioksidia jostakin toisesta laitoksesta ja toiminnosta ensimmäisen alakohdan mukaisesti, on tarkkailtava asiaankuuluvia kaasuvirtoja samoilla menetelmillä, joista säädetään tässä asetuksessa, ikään kuin dityppioksidi olisi tuotettu vastaanottavassa laitoksessa.

Jos dityppioksidi kuitenkin pullotetaan tai sitä käytetään kaasuna tuotteissa siten, että sitä vapautuu laitoksen ulkopuolelle, tai jos se siirretään laitoksesta muihin yksiköihin, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, se lasketaan sen laitoksen päästöiksi, josta se on peräisin, paitsi kun on kyse dityppioksidimääristä, joiden osalta sen laitoksen toiminnanharjoittaja, josta dityppioksidi on peräisin, voi osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että dityppioksidi hävitetään käyttäen soveltuvia päästöjenvähennyslaitteita.

Siirtäneen laitoksen toiminnanharjoittajan on vuotuisessa päästöselvityksessään ilmoitettava vastaanottavan laitoksen laitostunnus, joka on tunnustettu direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyttyjen säädösten mukaisesti, jos tarpeen.

Ensimmäistä alakohtaa on sovellettava myös vastaanottavaan laitokseen hiilidioksidin siirtävän laitoksen laitostunnuksen osalta.

Laitoksesta toiseen siirretyn dityppioksidimäärän määrittämistä varten toiminnanharjoittajan on sovellettava mittaukseen perustuvia menetelmiä, myös 43, 44 ja 45 artiklan mukaisesti. Päästölähteen on vastattava mittauspistettä ja päästöt on ilmaistava siirrettynä dityppioksidimäärää.

Laitoksesta toiseen siirretyn dityppioksidimäärän määrittämistä varten toiminnanharjoittajan on sovellettava liitteessä VIII olevassa 1 jaksossa määriteltyä korkeinta määrittämistasoa dityppioksidipäästöjen osalta.

Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin soveltaa yhtä alempaa määrittämistasoa, jos se vahvistaa, että liitteessä VIII olevassa 1 jaksossa määritellyn korkeimman määrittämistason soveltaminen on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

Toiminnanharjoittajat voivat määrittää laitoksesta siirretyn dityppioksidin määrät sekä siirtävässä että vastaanottavassa laitoksessa. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan 48 artiklan 3 kohtaa soveltuvin osin.

IV LUKU

ILMAILUN PÄÄSTÖJEN JA MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU

51 artikla

Yleiset säännökset

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava ilmailutoimintojen päästöjä ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia ja raportoitava niistä kaikkien sellaisten lentojen osalta, jotka sisältyvät direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan, jotka kyseinen ilma-aluksen käyttäjä lentää raportointikauden aikana ja joista ilma-aluksen käyttäjä vastaa.

Ilma-aluksen käyttäjän on tätä varten osoitettava kaikille lennoille kalenterivuosi koordinoidussa yleisajassa määritetyn lähtöajan mukaan.

▼M4 —————

Lennosta vastaavan direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan o kohdassa tarkoitetun yksittäisen ilma-aluksen käyttäjän yksilöimiseksi on käytettävä lennonjohdon (ATC) käyttämää kutsumerkkiä, joka on esitetty lentosuunnitelman kohdassa 7. Ilma-aluksen käyttäjä yksilöidään kutsumerkillä seuraavasti:

jos kohdassa 7 on ICAO:n ilma-aluksen toiminnasta vastaavalle virastolle myöntämä tunnus, edellä tarkoitettu yksittäinen ilma-aluksen käyttäjä on se ilma-aluksen käytöstä vastaava virasto, jolle ICAO on myöntänyt kyseisen tunnuksen;

jos kohdassa 7 on ilma-aluksen kansallisuustunnus tai yhteinen tunnus ja rekisteritunnus, joka on nimenomaisesti mainittu lentotoimintaluvassa (tai vastaavassa) tai valtion antamassa asiakirjassa, jossa yksilöidään ilma-aluksen käyttäjä, edellä tarkoitettu yksittäinen ilma-aluksen käyttäjä on se oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, jolla on kyseinen lentotoimintalupa (tai vastaava) tai joka mainitaan asiakirjassa.

3 a.

Jos yksittäistä ilma-aluksen käyttäjää ei voida yksilöidä 3 kohdassa tarkoitetulla kutsumerkillä, lennosta vastaava direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan o alakohdassa tarkoitettu ilma-aluksen käyttäjä on se oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, johon lennon kapteenilla on työsuhde tai muu sopimussuhde.

Jos ilma-aluksen käyttäjän henkilöllisyyttä ei tiedetä, toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä ilma-aluksen käyttäjänä ilma-aluksen omistajaa, ellei tämä osoita, kuka on ilma-aluksen vastuullinen käyttäjä.

52 artikla

Tarkkailusuunnitelmien toimittaminen

Ilma-aluksen käyttäjän on viimeistään neljä kuukautta ennen direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvien ilmailutoimintojen käynnistämistä toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle päästöjen ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailua ja raportointia koskeva tarkkailusuunnitelma tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ilma-aluksen käyttäjän, joka ensimmäistä kertaa suorittaa direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvan ilmailutoiminnon tai tarkkailee ja raportoi ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia, joihin ei voitu varautua neljä kuukautta etukäteen, on toimitettava tarkkailusuunnitelma toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä, kuitenkin viimeistään kuuden viikon kuluttua kyseisen toiminnon suorittamisesta. Ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle riittävät perustelut siitä, miksi tarkkailusuunnitelmaa ei voitu toimittaa neljä kuukautta ennen toimintoa.

Ellei direktiivin 2003/87/EY 18 a artiklassa tarkoitettu hallinnoiva jäsenvaltio ole etukäteen tiedossa, ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava tarkkailusuunnitelma viivytyksettä saadessaan tiedon toimivaltaisesta viranomaisesta tai hallinnoivasta jäsenvaltiosta.

▼M4 —————

53 artikla

Ilmailutoimintojen päästöjen tarkkailumenetelmä

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä ilmailutoimintojen vuotuiset hiilidioksidipäästöt kertomalla kunkin sekoittamattoman polttoaineen vuotuinen kulutus (ilmaistuna tonneina) sitä vastaavalla päästökertoimella.

Seoslentopolttoaineiden osalta ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä kunkin sekoittamattoman polttoaineen teoreettinen määrä kyseisen seoslentopolttoaineen kokonaismäärästä ja asiaankuuluvat koostumustiedot soveltamalla seuraavia:

jos polttoaine sisältää biomassaa, ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä biomassaosuus 54 artiklan mukaisesti;

ii)

jos polttoaine sisältää muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta, ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus 54 b artiklan mukaisesti;

iii)

jos muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ei ole nolla ja jos ilma-aluksen käyttäjä tahtoo hyödyntää nollaluokitusta, ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus 54 c artiklan mukaisesti;

iv)

jos nollaluokitellun biomassan osuus, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ei ole nolla, ilma-aluksen käyttäjän on laskettava nollaluokiteltu osuus nollaluokitellun biomassan osuuden, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden ja nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden summana. Fossiilinen osuus on kaikkien muiden kuin nollaluokiteltujen osuuksien summa;

ilma-aluksen käyttäjän on laskettava kunkin sekoittamattoman polttoaineen määrä seoslentopolttoaineen kokonaismääränä kerrottuna asiaankuuluvalla osuudella.

Jos ilma-aluksen käyttäjä ei laske nollaluokiteltua osuutta, fossiilinen osuus on tämän kohdan iv alakohdan soveltamiseksi 100 prosenttia.

1 a.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tämän asetuksen 55 artiklan 1 ja 2 kohdassa, direktiivin 2003/87/EY 28 a artiklan 4 kohdassa ja direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevan taulukon kohdassa ”Ilmailu” vahvistettujen päästörajojen arvioimiseksi ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä hiilidioksidipäästöt kertomalla kunkin polttoaineen vuotuinen kulutus sen alustavalla päästökertoimella.

1 b.

Ilma-aluksen käyttäjän on komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/1603 ( 7 )3 artiklan mukaista raportointia varten määritettävä ja raportoitava päästöt, jotka saadaan tulokseksi, kun kerrotaan kunkin polttoaineen vuotuinen kulutus sen alustavalla päästökertoimella.

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä polttoaineen kulutus kunkin lennon ja kunkin polttoaineen osalta, myös apuvoimalaitteiden polttoaineen kulutus. Tätä tarkoitusta varten ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä jotakin liitteessä III olevassa 1 jaksossa vahvistetuista menetelmistä. Ilma-aluksen käyttäjän on valittava menetelmä, jolla saadaan kaikkein täydellisimmät ja ajankohtaisimmat tiedot mahdollisimman vähäisellä epävarmuudella ja aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia.

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä liitteessä III olevassa 1 jaksossa tarkoitettu tankattu polttoaine jonkin seuraavista perusteella:

polttoaineen toimittajan mittaukset, siten kuin määrä on ilmoitettu kutakin lentoa koskevassa polttoaineen lähetysluettelossa tai laskussa;

ilma-aluksen mittausjärjestelmistä saadut tiedot, jotka kirjataan massa- ja massakeskiöasiakirjoihin, ilma-aluksen tekniseen matkapäiväkirjaan tai toimitetaan sähköisesti ilma-aluksesta ilma-aluksen käyttäjälle.

Ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä tankissa olevan polttoaineen määrä käyttämällä tietoja, jotka on saatu ilma-aluksen mittausjärjestelmistä ja kirjattu massa- ja massakeskiöasiakirjoihin ja ilma-aluksen tekniseen matkapäiväkirjaan tai toimitettava tiedot sähköisesti ilma-aluksesta ilma-aluksen käyttäjälle.

Jos tankatun polttoaineen määrä tai tankkeihin jäävän polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä ja ilmaistaan litroina, ilma-aluksen käyttäjän on muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen tiheysarvoja. Ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä polttoainetiheyttä (todellinen arvo tai vakioarvo 0,8 kg/l), jota käytetään toimintaan ja turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Menettely, jolla ilmoitetaan todellisen tai vakiotiheyden käytöstä, on kuvattava tarkkailusuunnitelmassa viitteineen asiaankuuluviin ilma-aluksen käyttäjän asiakirjoihin.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettua laskentaa varten ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä liitteessä III olevan 1 taulukon oletuspäästökertoimia.

Ilma-aluksen käyttäjien on käytettävä alustavina päästökertoimina liitteessä III olevassa taulukossa 1 esitettyjä oletuspäästökertoimia.

Muiden vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden kuin biopolttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden osalta ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä päästökerroin tämän asetuksen 32 artiklan mukaisesti. Tällaisten polttoaineiden osalta määritetään tehollinen lämpöarvo, joka raportoidaan muistiotietona.

Poiketen siitä, mitä 6 kohdassa säädetään, ilma-aluksen käyttäjä voi toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän saatuaan johtaa kaupallisten polttoaineiden päästökertoimen tai sen perustana olevan hiilipitoisuuden tai tehollisen lämpöarvon polttoaineen toimittajan toimittamista kyseessä olevaa polttoainetta koskevista ostotiedoista, jos ne on johdettu hyväksyttyjen kansainvälisten standardien mukaisesti eikä päästökertoimia saada liitteessä III olevasta 1 taulukosta.

53 a artikla

Vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden käyttöä koskevat raportointisäännöt

Ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava käytettyjen vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden määrää ja raportoitava kyseinen määrä liitettynä kuhunkin lentoon tai lentopaikkapariin.

Jos vaihtoehtoiset lentopolttoaineet toimitetaan ilma-alukseen fyysisesti tunnistettavina erinä, ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle riittävä näyttö siitä, että vaihtoehtoinen lentopolttoaine liitetään lentoon, joka seuraa välittömästi ilma-aluksen polttoainetankkausta lentoa varten.

Jos tehdään useita peräkkäisiä lentoja eikä ilma-alukseen lentojen välissä tankata polttoainetta, ilma-aluksen käyttäjän on jaettava vaihtoehtoisen polttoaineen määrä ja liitettävä se lentoihin oikeassa suhteessa kyseisten lentojen päästöihin, jotka lasketaan käyttämällä alustavaa päästökerrointa.

Jos vaihtoehtoisia lentopolttoaineita ei voida lentopaikassa fyysisesti määrittää tiettyyn lentoon kuuluvaksi, ilma-aluksen käyttäjän on liitettävä polttoaine niihin lentoihinsa, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettava, oikeassa suhteessa päästöihin, jotka aiheutuvat kyseisestä lentopaikasta lähtevistä lennoista ja jotka on laskettu käyttämällä alustavaa päästökerrointa.

Tässä yhteydessä ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle riittävä näyttö siitä, että vaihtoehtoinen lentopolttoaine toimitettiin lähtölentopaikan polttoaineensyöttöjärjestelmään raportointikaudella tai kolme kuukautta ennen kyseisen kauden alkua tai kolme kuukautta raportointikauden päättymisen jälkeen.

Ilma-aluksen käyttäjän on 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että

vaihtoehtoisen lentopolttoaineen väitetty kokonaismäärä ei ylitä kyseisen ilma-aluksen käyttäjän käyttämän polttoaineen kokonaismäärää lennoilla, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettava ja jotka lähtevät vaihtoehtoisen lentopolttoaineen toimittaneesta lentopaikasta;

ii)

vaihtoehtoisen lentopolttoaineen määrä lennoilla, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettava, ei ylitä hankitun vaihtoehtoisen lentopolttoaineen kokonaismäärää, josta on vähennetty kolmansille osapuolille myytyjen vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden kokonaismäärä;

iii)

lentoihin liitettyjen lentopaikkaparia kohden yhdistettyjen vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden ja fossiilisten polttoaineiden suhde ei ylitä kyseiselle sertifioidulle polttoainetyypille tunnustetun kansainvälisen standardin mukaista enimmäissekoitusrajaa;

iv)

samaa vaihtoehtoisen lentopolttoaineen määrää ei lasketa kahteen kertaan, ja erityisesti, että ostetun vaihtoehtoisen lentopolttoaineen ei väitetä olevan käytetty aiemmassa selvityksessä, toisen ilma-aluksen käyttäjän toimesta tai toisessa hiilen hinnoittelujärjestelmässä.

Edellä olevan i–iii alakohdan soveltamiseksi tankeissa lennon jälkeen ennen seuraavaa tankkausta jäljellä olevan polttoaineen oletetaan olevan sataprosenttisesti fossiilista polttoainetta.

Edellä olevassa iv alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen osoittamiseksi ilma-aluksen käyttäjä voi käyttää direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti perustettuun unionin tietokantaan tai jäsenvaltion mainitun direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamaan kansalliseen tietokantaan tallennettuja tietoja.

54 artikla

Biopolttoaineiden biomassaosuuden määrittäminen

Ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä biopolttoaineita sisältävien seoslentopolttoaineiden biomassaosuus. Ilma-aluksen käyttäjä voi joko olettaa, että biopolttoainetta ei ole ja soveltaa oletusarvoista 100 prosentin fossiilista osuutta, tai määrittää biopolttoaineosuuden 2 tai 3 kohdan mukaisesti. Ilma-aluksen käyttäjän on sekoittamattomien biopolttoaineiden osalta käytettävä biomassaosuuden oletusarvona kerrointa 100 %.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, biopolttoaineita sisältäviä seoslentopolttoaineita käyttävä ilma-aluksen käyttäjä voi päättää tarkkailla biopolttoainepitoisuutta ja fossiilisen lentopolttoaineen pitoisuutta erillisinä lähdevirtoina, jos polttoaineen toimittajien toimittama näyttö sallii tällaisen lähestymistavan.

Jos biopolttoaineita sekoitetaan fyysisesti fossiilisiin polttoaineisiin ja toimitetaan ilma-alukseen fyysisesti tunnistettavina erinä, ilma-aluksen käyttäjä voi tehdä analyysejä 32–35 artiklan mukaisesti biomassaosuuden määrittämiseksi asiaankuuluvan standardin ja kyseisissä artikloissa säädettyjen analyysimenetelmien pohjalta sillä edellytyksellä, että toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt mainitun standardin ja kyseisten analyysimenetelmien käytön. Jos ilma-aluksen käyttäjä esittää toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä siitä, että tällaisista analyyseistä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia tai että ne eivät ole teknisesti toteutettavissa, ilma-aluksen käyttäjä voi perustaa biopolttoainepitoisuuden arvioinnin ostettujen fossiilisten polttoaineiden ja biopolttoaineiden sekoittamisen materiaalitaseeseen. Jos biomassaosuus on määritetty käyttäen massatasetta direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kohtuuttomista kustannuksista tai teknisestä toteutettavuudesta ei vaadita näyttöä.

Jos ostettuja biopolttoaine-eriä ei fyysisesti toimiteta tiettyyn ilma-alukseen, ilma-aluksen käyttäjä ei saa käyttää analyysejä käytettyjen polttoaineiden biomassaosuuden määrittämiseksi. Ilma-aluksen käyttäjä voi määrittää biomassaosuuden käyttäen energiasisällöltään vastaavan biopolttoaineen ostokirjanpitoa.

54 a artikla

Hyväksyttäviä lentopolttoaineita koskevat erityissäännökset

Kaupallisen ilma-aluksen käyttäjän on direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan soveltamiseksi laadittava, dokumentoitava ja pantava täytäntöön kirjallinen menettely sekä pidettävä sitä yllä, jotta ääntä hitaammilla lennoilla käytettävän sekoittamattoman hyväksyttävän lentopolttoaineen (tonneina) käyttömääriä voidaan tarkkailla, ja raportoitava väitetty hyväksyttävän lentopolttoaineen määrä vuotuisessa päästöselvityksessään erillisenä muistiotietona.

Ilma-aluksen käyttäjän on tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi varmistettava, että kaikki väitetyt hyväksyttävän lentopolttoaineen määrät on sertifioitu direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan tai muun asetuksen (EU) 2023/2405 mukaisesti hyväksytyn sertifioinnin mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi sallia, että ilma-aluksen käyttäjä käyttää direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti perustettuun unionin tietokantaan tai jäsenvaltion mainitun direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamaan kansalliseen tietokantaan tallennettuja tietoja. Jos kestävyystodistuksen tiedot osoittautuvat myöhemmin virheellisiksi edellä mainituissa tietokannoissa kumottujen määrien osalta, toimivaltaisen viranomaisen on oikaistava sekoittamattomien hyväksyttävien lentopolttoaineiden todennetut määrät vastaavasti.

Seoslentopolttoaineiden osalta ilma-aluksen käyttäjä voi joko olettaa, että hyväksyttävää lentopolttoainetta ei ole ja soveltaa oletusarvoista 100 prosentin fossiilista osuutta, tai määrittää sekoittamattoman hyväksyttävän lentopolttoaineen määrän 3 a kohdan mukaisesti.

3a.

Ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä sekoittamattoman hyväksyttävän lentopolttoaineen määrä direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan nojalla hyväksyttävien sekoittamattomien vaihtoehtoisten polttoaineiden summana, joka määritetään tämän asetuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sekoittamattomat hyväksyttävät polttoaineet on liitettävä kuhunkin lentoon tai lentopaikkapariin 4 tai 5 kohdan mukaisesti.

Jos hyväksyttävät lentopolttoaineet toimitetaan ilma-alukseen fyysisesti tunnistettavina erinä, ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle riittävä näyttö siitä, että hyväksyttävä lentopolttoaine liitetään lentoon, joka seuraa välittömästi ilma-aluksen polttoainetankkausta lentoa varten.

Jos tehdään useita peräkkäisiä lentoja eikä ilma-alukseen lentojen välissä tankata polttoainetta, ilma-aluksen käyttäjän on jaettava hyväksyttävien lentopolttoaineiden määrä ja liitettävä se lentoihin oikeassa suhteessa kyseisten lentojen päästöihin, jotka lasketaan käyttämällä alustavaa päästökerrointa.

Jos hyväksyttäviä lentopolttoaineita ei voida lentopaikassa fyysisesti määrittää tiettyyn lentoon kuuluviksi, ilma-aluksen käyttäjän on liitettävä polttoaine niihin lentoihinsa, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettava, ja kyseisen direktiivin 3 c artiklan 8 kohdan soveltamisalaan kuuluviin lentoihinsa oikeassa suhteessa päästöihin, jotka aiheutuvat kyseisestä lentopaikasta lähtevistä kyseisistä lennoista ja jotka on laskettu käyttämällä alustavaa päästökerrointa.

Tätä varten ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle riittävä näyttö siitä, että hyväksyttävä lentopolttoaine toimitettiin lähtölentopaikan polttoaineensyöttöjärjestelmään raportointikaudella taikka kolme kuukautta ennen kyseisen kauden alkua tai kolme kuukautta raportointikauden päättymisen jälkeen.

Ilma-aluksen käyttäjän on 4 ja 5 kohdan soveltamiseksi osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että

hyväksyttävän lentopolttoaineen väitetty kokonaismäärä ei ylitä kyseisen ilma-aluksen käyttäjän käyttämän polttoaineen kokonaismäärää hyväksyttävän lentopolttoaineen toimittaneesta lentopaikasta lähtevillä lennoilla, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettava tai jotka kuuluvat kyseisen direktiivin 3 c artiklan 8 kohdan soveltamisalaan;

hyväksyttävän lentopolttoaineen määrä lennoilla, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettava, ja kyseisen direktiivin 3 c artiklan 8 kohdan soveltamisalaan kuuluvilla lennoilla, ei ylitä hankitun hyväksyttävän lentopolttoaineen kokonaismäärää, josta on vähennetty kolmansille osapuolille myytyjen hyväksyttävien lentopolttoaineiden kokonaismäärä;

lentoihin liitettyjen lentopaikkaparia kohden yhdistettyjen hyväksyttävien lentopolttoaineiden ja fossiilisten polttoaineiden suhde ei ylitä kyseiselle sertifioidulle polttoainetyypille tunnustetun kansainvälisen standardin mukaista enimmäissekoitusrajaa;

samaa hyväksyttävän lentopolttoaineen määrää ei lasketa kahteen kertaan, ja erityisesti, että ostetun hyväksyttävän lentopolttoaineen ei väitetä olevan käytetty aiemmassa selvityksessä, toisen ilma-aluksen käyttäjän toimesta tai toisessa hiilen hinnoittelujärjestelmässä.

Edellä olevan a–c alakohdan soveltamiseksi tankeissa lennon jälkeen ennen seuraavaa tankkausta jäljellä olevan polttoaineen oletetaan olevan sataprosenttisesti muuta kuin hyväksyttävää polttoainetta.

Edellä olevassa d alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen osoittamiseksi ilma-aluksen käyttäjä voi käyttää direktiivin (EU) 2018/2001 31 a artiklan mukaisesti perustettuun unionin tietokantaan tai jäsenvaltion mainitun direktiivin 31 a artiklan 5 kohdan mukaisesti perustamaan kansalliseen tietokantaan tallennettuja tietoja.

54 b artikla

Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden määrittäminen

Ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta sisältävien seoslentopolttoaineiden muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus. Ilma-aluksen käyttäjä voi joko olettaa, että muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta ei ole, ja soveltaa oletusarvoista 100 prosentin fossiilista osuutta, tai määrittää muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden 2 tai 3 kohdan mukaisesti. Ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä tapauksen mukaan sekoittamattoman muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen tai sekoittamattoman vähähiilisen synteettisen polttoaineen osalta muuta kuin biologista alkuperää olevan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden oletusarvona kerrointa 100 % tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden oletusarvona kerrointa 100 %.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta sisältäviä seoslentopolttoaineita käyttävä ilma-aluksen käyttäjä voi päättää tarkkailla muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen pitoisuutta tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen pitoisuutta ja muun fossiilisen lentopolttoaineen pitoisuutta erillisinä lähdevirtoina, jos polttoaineen toimittajien toimittama näyttö sallii tällaisen lähestymistavan.

Jos muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta sekoitetaan fyysisesti fossiilisiin polttoaineisiin ja toimitetaan ilma-alukseen fyysisesti tunnistettavina erinä, ilma-aluksen käyttäjän on perustettava muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen pitoisuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen pitoisuuden arviointi massataseeseen direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon fossiilisten polttoaineiden ja ostetun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen, kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen sekoittaminen.

Jos ostettuja muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen, kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen eriä ei fyysisesti toimiteta tiettyyn ilma-alukseen, ilma-aluksen käyttäjä voi määrittää muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden käyttämällä energiasisällöltään vastaavan muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen, kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen ostokirjanpitoa.

54 c artikla

Edellytykset, joiden mukaisesti ilma-aluksen käyttäjät voivat antaa nollaluokituksen biopolttoaineille, muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville polttoaineille, kierrätetyille hiilipitoisille polttoaineille ja vähähiilisille synteettisille polttoaineille

Ilma-aluksen käyttäjä voi laskea seoslentopolttoaineen biomassaosuuden nollaluokitellun biomassan osuuteen vain siltä osin kuin biopolttoainepitoisuus on 38 artiklan 5 kohdassa säädettyjen kriteerien mukainen.

Ilma-aluksen käyttäjä voi laskea seoslentopolttoaineen muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuteen vain siltä osin kuin polttoaineen sisältämä muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuva polttoaine tai kierrätetty hiilipitoinen polttoaine on 39 a artiklan 3 kohdassa säädettyjen kriteerien mukainen.

Ilma-aluksen käyttäjä voi laskea seoslentopolttoaineen vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuteen vain siltä osin kuin polttoaineen sisältämä vähähiilinen synteettinen polttoaine on 39 a artiklan 4 kohdassa säädettyjen kriteerien mukainen.

Ilma-aluksen käyttäjä voi väittää polttoaineiden olevan nollaluokiteltuja biopolttoaineita, muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita tai kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita ja vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita vain siltä osin kuin nämä nollaluokitellut polttoaineet vastaavat tämän asetuksen 53 a artiklan mukaisesti määritettyä polttoaineen enimmäiskäyttömäärää sellaisten lentojen osalta, joiden päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettava.

55 artikla

Vähäisten päästöjen aiheuttajat

Vähäisten päästöjen aiheuttajina pidetään alle 243 lentoa kolmen peräkkäisen neljän kuukauden jakson aikana suorittavia ilma-aluksen käyttäjiä sekä sellaisia ilma-aluksen käyttäjiä, joiden suorittamien lentojen vuosittaiset yhteispäästöt ovat alle 25 000 tonnia hiilidioksidia vuodessa.

Poiketen siitä, mitä 53 artiklassa säädetään, vähäisten päästöjen aiheuttajat ja ilma-aluksen käyttäjät, joiden muiden kuin direktiivin 2003/87/EY 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 3 c artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen lentojen vuotuiset kokonaispäästöt ovat alle 3 000 hiilidioksiditonnia, voivat arvioida polttoaineenkulutuksen lentopaikkaparin välisen etäisyyden perusteella käyttämällä Eurocontrolin tai jonkin muun asiaankuuluvan järjestön hyväksymiä välineitä, joilla voidaan käsitellä kaikki asiaankuuluvat ilmaliikennetiedot ja välttää päästöjen aliarviointi.

Sovellettavia välineitä voidaan käyttää ainoastaan, jos komissio on hyväksynyt ne. Näitä ovat myös korjauskertoimen käyttäminen mallintamismenetelmien epätarkkuuksien korjaamisessa.

Poiketen siitä, mitä 12 artiklassa säädetään, vähäisten päästöjen aiheuttaja, joka haluaa käyttää jotakin 2 kohdassa tarkoitettua vähäisten päästöjen aiheuttajan välinettä, voi toimittaa päästöjen tarkkailusuunnitelmassa vain seuraavat tiedot:

liitteessä I olevan 2 osan 1 kohdan mukaisesti edellytetyt tiedot;

näyttö siitä, että 1 kohdassa vähäisten päästöjen aiheuttajille asetettuja raja-arvoja noudatetaan;

tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, polttoaineenkulutuksen arviointiin käytettävän välineen nimi tai viittaus siihen.

Vähäisten päästöjen aiheuttaja vapautetaan vaatimuksesta toimittaa 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tukiasiakirjat.

Jos ilma-aluksen käyttäjä käyttää jotakin 2 kohdassa tarkoitetuista välineistä ja ylittää 1 kohdassa tarkoitetut raja-arvot raportointivuoden aikana, ilma-aluksen käyttäjän on ilmoitettava tästä toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä.

Ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava 15 artiklan 4 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu tarkkailusuunnitelman merkittävä muutos toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten viipymättä.

Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin sallittava se, että ilma-aluksen käyttäjä jatkaa 2 kohdassa tarkoitetun välineen käyttöä edellyttäen, että ilma-aluksen käyttäjä osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei 1 kohdassa tarkoitettuja raja-arvoja ole ylitetty viiden kuluneen raportointikauden aikana ja ettei raja ylity seuraavasta raportointikaudesta alkaen.

56 artikla

Epävarmuuden lähteet

Ilma-aluksen käyttäjän on otettava huomioon epävarmuuslähteet ja niihin liittyvät epävarmuustasot valitessaan tarkkailumenetelmää 53 artiklan 2 kohdan nojalla.

Ilma-aluksen käyttäjän on toteutettava säännöllisesti sopivia kontrollitoimia, mukaan lukien verrattava laskuissa ilmoitettua tankatun polttoaineen määrää ja ilma-aluksen mittausjärjestelmän ilmoittamaa määrää toisiinsa, ja toteutettava korjaavia toimenpiteitä havaitessaan huomattavia poikkeamia.

56 a artikla

Ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten hiilidioksidiekvivalentin laskeminen

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava suihkumoottoreilla varustetuilla lentokoneilla harjoitetuista toiminnoistaan aiheutuvia ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia lentokohtaisena hiilidioksidiekvivalenttina (CO2(e)).

Ilma-aluksen käyttäjän on laskettava lentokohtainen hiilidioksidiekvivalentti käyttäen GWP-metriikkaa, erityisesti GWP20-, GWP50- ja GWP100-arvoja, jolloin kullekin tarkkaillulle lennolle saadaan hiilidioksidiekvivalenttiarvo kolmella eri aikahorisontilla (20, 50 ja 100 vuotta).

Ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä tässä asetuksessa ja NEATS-järjestelmässä määriteltyä tuloksellisuutta tarkentaakseen 2 kohdassa tarkoitettua GWP-arvoa lentokohtaisen hiilidioksidiekvivalentin laskemiseksi, ellei ilma-aluksen käyttäjä toimita toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä siitä, että tuloksellisuuden käyttö ei ole mahdollista.

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sovellettava lentokohtaisen hiilidioksidiekvivalentin laskemiseen laskentalähestymistapaa, joka kattaa seuraavat osatekijät:

liitteessä III a olevassa 3 jaksossa kuvatut polttoaineenkulutusmoduuli ja päästöjenarviointimoduuli;

liitteessä III a olevassa 4 jaksossa tarkoitetut menetelmä C, joka koostuu sääperusteisesta lähestymistavasta, ja menetelmä D, joka koostuu sijaintiin perustuvasta yksinkertaistetusta lähestymistavasta;

liitteessä III a olevassa 5 jaksossa ja liitteessä III b kuvattu oletusarvoihin perustuva lähestymistapa, jota käytetään silloin, kun tiedoissa on aukkoja.

Menetelmien C ja D on perustuttava tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen moduulien syöttötietoihin, ilma-aluksen käyttäjältä saatuihin tietoihin ja ilma-aluksen käyttäjältä tai kolmannen osapuolen lähteistä saatuihin asiaankuuluviin säätietoihin.

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä menetelmää C lentokohtaisen hiilidioksidiekvivalentin laskemiseksi.

Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, 55 artiklan 1 kohdassa määritellyt vähäisten päästöjen aiheuttajat voivat käyttää menetelmää D.

Voidakseen soveltaa hiilidioksidiekvivalentin laskentamalleja lentoihinsa ilma-aluksen käyttäjien on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset joko käyttämällä liitteessä III a olevan 2 jakson mukaisesti NEATS-järjestelmää, omia ja kolmannen osapuolen tietoteknisiä välineitä tai NEATS-järjestelmän ja näiden välineiden yhdistelmää:

nämä välineet ovat liitteessä III a säädettyjen vaatimusten mukaisia kyseisessä liitteessä olevan 3, 4 ja 5 jakson päästöjenarviointimoduulin osalta;

jos tarvitaan liitteessä III a määriteltyjä parannettuja säätietoja, näissä välineissä käytetään samaa yhteistä laskennallisten sääennusteiden, jäljempänä ’NWP’, viitemallia ja säätietoja kuin NEATS-järjestelmän kautta saatavissa olevat viitemalli ja säätiedot;

nämä välineet mahdollistavat pääsyn tarkkailtaviin tietoihin todentamista varten ja helpottavat sitä liitteessä III a olevan 4 jakson mukaisesti;

näillä välineillä varmistetaan, että tarkkailtavia tietoja säilytetään turvallisesti vähintään kahden vuoden ajan, ja niissä on varmuuskopiointi- ja palautustoiminnot;

nämä välineet ovat 75 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisia.

Jos ilma-aluksen käyttäjä aikoo käyttää muita 7 kohdassa tarkoitettuja välineitä kuin polttoaineenkulutusmoduulia, ilma-aluksen käyttäjän on ensin toimitettava komissiolle kyseisten välineiden tekniset eritelmät. Komissio arvioi välineiden eritelmät ja hyväksyy välineet, jos ne ovat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Kun välineet on hyväksytty, ilma-aluksen käyttäjän on kuvailtava välineiden tekniset eritelmät ja työnkulku tarkemmin tarkkailusuunnitelmassa.

56 b artikla

Tietojen tarkkailu

Ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava liitteessä III a olevassa 4 jaksossa mainittuja tietoja.

Ilma-aluksen käyttäjän on hankittava 1 kohdassa tarkoitetut tarkkailtavat tiedot, mukaan lukien lentoarvotallentimesta peräisin olevat tiedot, jos ne ovat saatavilla.

Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, ilma-aluksen käyttäjä voi päättää käyttää joidenkin tai kaikkien tietojen tarkkailussa seuraavia:

riippumattomat kolmansia osapuolia olevat lähteet, kuten Eurocontrol;

liitteessä III a olevassa 2 jaksossa kuvattu NEATS-järjestelmä.

Jos tietoja puuttuu ja ilma-aluksen käyttäjä on osoittanut, että se ei pysty hakemaan kyseisiä tietoja NEATS-järjestelmän tai muiden menetelmien avulla, ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä liitteessä III a olevassa 5 jaksossa ja liitteessä III b vahvistettuja oletusarvoja.

Ilma-aluksen käyttäjien on annettava todentajalle pääsy kaikkiin todentamisen kannalta tarpeellisiin tietoihin, myös luottamuksellisiin tietoihin. Toimivaltaisen viranomaisen on ilma-aluksen käyttäjän pyynnöstä käsiteltävä ilma-aluksen käyttäjän toimittamia tietoja luottamuksellisina.

Jos NEATS-järjestelmää ei ole mahdollista käyttää sen vuoksi, että se ei ole saatavilla, ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava vähintään lentokohtaisia lentotietoja ja ilma-aluksen ominaisuuksia. Tällaisessa tapauksessa ilma-aluksen käyttäjän on toteutettava lentokohtainen hiilidioksidiekvivalentin laskenta myöhemmässä vaiheessa viimeistään sen jälkeen, kun komissio on asettanut NEATS-järjestelmän saataville.

Jos yhteistä NWP-viitemallia ei ole mahdollista käyttää sen vuoksi, että se ei ole saatavilla NEATS-järjestelmässä, ilma-aluksen käyttäjän on 56 a artiklan 5 kohdasta poiketen käytettävä menetelmää D. Kun yhteinen NWP-viitemalli on asetettu saataville, ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä asianmukaista menetelmää 56 a artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti.

NEATS-järjestelmää päivitetään tarvittaessa.

▼M4 —————

V LUKU

TIETOJEN HALLINTA JA KONTROLLI

58 artikla

Tietovirtojen hallintatoimet

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on laadittava, dokumentoitava, pantava täytäntöön ja ylläpidettävä tietovirtojen hallintatoimia koskevia kirjallisia menettelyjä kasvihuonekaasupäästöjen ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailua ja raportointia varten ja varmistettava, että tietovirtojen hallintatoimiin perustuvassa vuotuisessa päästöselvityksessä ei ole väärintulkintoja ja että se on tarkkailusuunnitelman, mainittujen kirjallisten menettelyiden ja tämän asetuksen mukainen.

Tarkkailusuunnitelmaan sisältyvien tietovirtojen hallintatoimia koskevien kirjallisten menettelyjen kuvausten tulee kattaa vähintäänkin seuraavaa:

12 artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot;

tiedot primääritietolähteistä;

tietovirran kaikki vaiheet aina primääritiedoista vuotuisia päästöjä ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia koskeviin tietoihin; tässä yhteydessä on käytävä ilmi tietovirtojen hallintatoimien aikajärjestys ja vuorovaikutteisuus, mukaan lukien asiaankuuluvat laskentakaavat ja sovelletut tietojenyhdistämisvaiheet;

kuhunkin erityiseen tietovirtojen hallintatoimeen liittyvät asiaankuuluvat prosessointivaiheet, mukaan lukien päästöjen määrittämisessä käytettävät laskentakaavat ja tiedot;

käytetyt asiaankuuluvat sähköiset tietojenprosessointi- ja tallennusjärjestelmät sekä vuorovaikutus tällaisten järjestelmien ja muiden syötteiden välillä, mukaan lukien manuaalisesti annetut syötteet;

tietovirtojen hallintatoimien tuotosten kirjaustapa.

59 artikla

Kontrollijärjestelmä

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on luotava, dokumentoitava ja toteutettava tehokas kontrollijärjestelmä ja ylläpidettävä sitä sen varmistamiseksi, ettei vuotuisessa päästöselvityksessä, joka laaditaan tietovirtojen hallintatoimien perusteella, ole väärintulkintoja ja että se on tarkkailusuunnitelman ja tämän asetuksen mukainen.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kontrollijärjestelmän on koostuttava

toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän tekemästä luontaisten riskien ja kontrolliriskien arvioinnista, joka perustuu arvioinnin tekemistä koskevaan kirjalliseen menettelyyn;

kirjallisista menettelyistä, jotka liittyvät kontrollitoimiin, joilla on tarkoitus lieventää yksilöityjä riskejä.

Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin kontrollitoimenpiteisiin liittyvät kirjalliset menettelyt käsittävät vähintään

mittauslaitteiden laadunvarmistuksen;

tietovirtojen hallintatoimissa käytettävän tietoteknisen järjestelmän laadunvarmistuksen, mukaan lukien prosessin kontrollointiin liittyvä tietotekniikka;

tietovirtojen hallintatoimiin ja kontrollitoimiin liittyvien tehtävien erottelun sekä tarvittavan osaamisen hallinnan;

sisäiset tarkastukset ja tietojen validoinnin;

korjaukset ja korjaavat toimenpiteet;

ulkoistettujen prosessien valvonnan;

rekisterien ja dokumentaation ylläpitämisen, asiakirjaversioiden hallinta mukaan lukien.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava kontrollijärjestelmän tehokkuutta, myös tekemällä sisäisiä tarkastuksia ja ottamalla huomioon havainnot, jotka todentaja on tehnyt todentaessaan vuotuisia päästöselvityksiä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti.

Kun kontrollijärjestelmä osoittautuu tehottomaksi tai se ei ole oikeassa suhteessa yksilöityihin riskeihin, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on pyrittävä parantamaan kontrollijärjestelmää ja päivitettävä tarkkailusuunnitelmaa tai tietovirtojen hallintatoimien, riskinarviointien ja kontrollitoimenpiteiden perustana olevia kirjallisia menettelyjä sen mukaan, mikä on tarpeen.

60 artikla

Laadunvarmistus

Edellä olevan 59 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamiseksi toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat mittausvälineet kalibroidaan, mukautetaan ja tarkistetaan säännöllisin väliajoin, myös ennen käyttöä, ja että ne tarkistetaan kansainvälisiin mittastandardeihin pohjautuvien standardien avulla, jos sellaisia on käytettävissä, tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti ja suhteessa tunnistettuihin riskeihin.

Jos mittausjärjestelmän osia ei voida kalibroida, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on ilmoitettava niistä tarkkailusuunnitelmassa ja ehdotettava vaihtoehtoisia kontrollitoimenpiteitä.

Jos todetaan, ettei laitteiden toimintakyky vastaa vaatimuksia, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on ryhdyttävä pikaisesti korjaaviin toimenpiteisiin.

Toiminnanharjoittajan on sovellettava jatkuvatoimisiin päästömittausjärjestelmiin standardin EN 14181 (Quality assurance of automated measuring systems) mukaista laadunvarmistusta, mukaan lukien pätevän tahon suorittamat rinnakkaismittaukset vertailumenetelmien avulla vähintään kerran vuodessa.

Jos laadunvarmistustoimet edellyttävät päästöjen raja-arvojen käyttämistä kalibroinnin ja suoritustarkastusten perustana olevina muuttujina, päästöjen raja-arvojen sijasta käytetään kyseisen kasvihuonekaasun pitoisuuden vuotuista tuntikeskiarvoa. Jos toiminnanharjoittaja huomaa, että laadunvarmistusvaatimuksia ei noudateta tai että kalibrointi on suoritettava uudelleen, sen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja toteutettava korjaavia toimenpiteitä viivytyksettä.

61 artikla

Tietotekniikan laadunvarmistus

Edellä olevan 59 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseksi toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on varmistettava, että tietotekniikkajärjestelmä suunnitellaan, dokumentoidaan, testataan ja pannaan täytäntöön ja sitä valvotaan ja ylläpidetään tavalla, jolla varmistetaan luotettavat, tarkat ja oikea-aikaiset tiedot 59 artiklan 2 kohdan a alakohdassa yksilöityjen riskien mukaisesti.

Tietotekniikan kontrollointiin on kuuluttava pääsyn kontrollointi, tiedostojen varmuuskopioinnin kontrollointi, palautus, jatkuvuuden suunnittelu ja turvallisuus.

62 artikla

Tehtävien erottelu

Edellä olevan 59 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamiseksi toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on osoitettava vastuuhenkilöt kaikille tietovirtojen hallintatoimille ja kaikille kontrollitoimille, jotta eturistiriitoja aiheuttavat tehtävät voidaan pitää erillään. Jos muita kontrollitoimenpiteitä ei ole, sen on varmistettava kaikkien tietovirtojen hallintatoimien osalta yksilöityjen luontaisten riskien edellyttämällä tavalla, että kaiken asiaankuuluvan tiedon vahvistaa ainakin yksi henkilö, joka ei ole osallistunut kyseisen tiedon määrittämiseen ja kirjaamiseen.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on hallinnoitava asiaan liittyvän vastuualueen hoitamisessa tarvittavaa osaamista, mukaan lukien vastuualueen asianmukainen jakaminen, koulutus ja suorituksen arviointi.

63 artikla

Sisäiset tarkastukset ja tietojen validointi

Edellä olevan 59 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamiseksi ja 59 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa riskinarvioinnissa yksilöityjen luontaisten riskien ja kontrolliriskien pohjalta toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on tarkistettava ja validoitava tiedot, jotka ovat tulosta 58 artiklassa tarkoitetuista tietovirtojen hallintatoimista.

Tällaisen tietojen tarkistamisen ja validoinnin on sisällettävä vähintään seuraavat:

tietojen täydellisyyden tarkistus;

toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän usean vuoden aikana hankkimien, tarkkailemien ja raportoimien tietojen vertaaminen;

eri operatiivisten tietojen keruujärjestelmistä saatujen tietojen ja arvojen vertaaminen, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat vertailut:

polttoaineiden tai materiaalien ostotietojen vertaaminen varastomuutoksia koskeviin tietoihin ja soveltuvien lähdevirtojen kulutusta koskeviin tietoihin;

ii)

analysoitujen, laskettujen tai polttoaineen tai materiaalin toimittajalta saatujen laskentakertoimien vertaaminen vertailukelpoisten polttoaineiden tai materiaalien kansallisiin tai kansainvälisiin viitekertoimiin;

iii)

mittaukseen perustuvista menetelmistä saatujen päästöjen ja 46 artiklan mukaisen varmuuslaskennan tulosten vertaaminen;

iv)

yhdistettyjen tietojen ja raakatietojen vertaaminen.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on mahdollisuuksien mukaan varmistettava, että tietojen tarkistamisessa ja validoinnissa käytettävät tietojen hylkäämisperusteet ovat selvillä mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen. Tätä varten tietojen hylkäämisperusteet on vahvistettava asiaan liittyviä kirjallisia menettelyjä koskevassa dokumentaatiossa.

64 artikla

Korjaukset ja korjaavat toimenpiteet

Jos todetaan, että jokin osa 58 artiklassa tarkoitetuista tietovirtojen hallintatoimista tai 59 artiklassa tarkoitetuista kontrollitoimista ei toimi tehokkaasti tai toimii niiden rajojen ulkopuolella, jotka on asetettu mainittuja tietovirtojen hallintatoimia tai kontrollitoimia koskevien menettelyjen dokumentaatiossa, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on toteutettava asianmukaiset korjaavat toimenpiteet ja korjattava hylätyt tiedot välttäen kuitenkin päästöjen aliarviointia.

Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on toteutettava vähintään kaikki seuraavat toimet:

arvioitava 58 artiklassa tarkoitettujen tietovirtojen hallintatoimien tai 59 artiklassa tarkoitettujen kontrollitoimien sovellettavien vaiheiden tuotosten kelpoisuus;

määritettävä toimintahäiriön tai virheen syy;

toteutettava asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä, myös korjattava tarvittaessa kaikki päästöselvityksen tiedot, joihin virhe vaikuttaa.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on toteutettava 1 kohdassa tarkoitetut korjaukset ja korjaavat toimenpiteet siten, että niillä vastataan 59 artiklassa tarkoitetussa riskinarvioinnissa yksilöityihin luontaisiin riskeihin ja kontrolliriskeihin.

65 artikla

Ulkoistetut prosessit

Kun toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä ulkoistaa yhden tai useamman 58 artiklassa tarkoitetun tietovirtojen hallintatoimen tai 59 artiklassa tarkoitetun kontrollitoimen, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on tehtävä kaikki seuraava:

tarkistettava ulkoistettujen tietovirtojen hallintatoimien tai kontrollitoimien laatu tämän asetuksen mukaisesti;

määriteltävä asianmukaiset vaatimukset ulkoistettujen prosessien tuloksille sekä näissä prosesseissa käytettävät menetelmät;

tarkistettava tämän artiklan b alakohdassa tarkoitettujen tulosten ja menetelmien laatu;

varmistettava, että ulkoistetut toimet toteutetaan siten, että niillä vastataan 59 artiklassa tarkoitetussa riskinarvioinnissa yksilöityihin luontaisiin riskeihin ja kontrolliriskeihin.

66 artikla

Päästöraportoinnin tietoaukkojen käsittely

Jos laitoksen päästöjen määrittämisen kannalta olennaisia tietoja puuttuu, toiminnanharjoittajan on määritettävä kyseiselle ajanjaksolle ja puuttuvalle muuttujalle konservatiiviset korvaavat tiedot asianmukaista arviointimenetelmää käyttämällä.

Ellei toiminnanharjoittaja ole määritellyt arviointimenettelyä kirjallisessa menettelyssä, sen on laadittava tällainen kirjallinen menettely ja toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkailusuunnitelman asianmukainen muutos hyväksyntää varten 15 artiklan mukaisesti.

Jos ilma-aluksen käyttäjän päästöjen määrittämisen kannalta olennaisia tietoja puuttuu yhdestä tai useasta lennosta, ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä kyseisen ajanjakson osalta korvaavia tietoja, jotka on laskettu tarkkailusuunnitelmassa määritetyn vaihtoehtoisen menetelmän mukaisesti.

Ellei korvaavia tietoja voida määrittää tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ilma-aluksen käyttäjä voi arvioida kyseisen lennon tai kyseisten lentojen päästöt polttoaineenkulutuksesta, joka on määritetty käyttämällä 55 artiklan 2 kohdan mukaista välinettä.

Jos yli 5 prosentissa raportoiduista vuotuisista lennoista ilmenee ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja tietoaukkoja, ilma-aluksen käyttäjän on ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä ja toteutettava korjaavia toimenpiteitä tarkkailumenetelmien parantamiseksi.

67 artikla

Talletetut tiedot ja dokumentointi

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on pidettävä kirjaa kaikista olennaisista tiedoista, myös liitteessä IX luetelluista tiedoista, vähintään 10 vuoden ajan.

Dokumentoitujen ja arkistoitujen tarkkailutietojen on mahdollistettava vuotuisten päästöselvitysten todentaminen täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti. Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän voidaan katsoa säilyttävän raportoimiaan tietoja, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen perustamassa sähköisessä raportointi- ja tiedonhallintajärjestelmässä, jos toiminnanharjoittajalla tai ilma-aluksen käyttäjällä on pääsy tietoihin.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on varmistettava, että saatavilla on asiaankuuluvia asiakirjoja, jotka ovat tarpeen tietovirtojen hallintatoimien ja kontrollointitoimien suorittamiseksi.

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on pyynnöstä asetettava nämä asiakirjat toimivaltaisen viranomaisen ja sen todentajan saataville, joka todentaa päästöselvityksen täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti.

VI LUKU

RAPORTOINTIVAATIMUKSET

68 artikla

Raportointiajankohta ja -velvoitteet

Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä päästöselvitys, joka kattaa raportointikauden vuotuiset päästöt ja joka on todennettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 nojalla.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin vaatia toiminnanharjoittajaa tai ilma-aluksen käyttäjää toimittamaan todennetun vuotuisen päästöselvityksen aiemmin kuin maaliskuun 31 päivään mennessä, kuitenkin aikaisintaan helmikuun 28 päivään mennessä.

▼M4 —————

Vuotuisten päästöselvitysten on sisällettävä vähintään liitteessä X luetellut tiedot.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä jokaisen direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitetun yhdyskuntajätteen polttolaitoksen todennettu vuotuinen päästöselvitys.

Jos toimivaltainen viranomainen on korjannut todennettuja päästöjä kunkin vuoden 30 päivän huhtikuuta jälkeen, jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseisestä korjauksesta komissiolle viipymättä.

Ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 1 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin vuotuisen päästöselvityksen liitteenä erillinen raportti, joka kattaa ilmailun vuotuiset muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset.

Edellä 5 kohdassa tarkoitetun erillisen raportin on sisällettävä vähintään liitteessä X olevassa 2 a jaksossa luetellut tiedot.

69 artikla

Tarkkailumenetelmän parannusten raportointi

Kunkin toiminnanharjoittajan on tarkistettava säännöllisesti, voidaanko sovellettavaa tarkkailumenetelmää parantaa.

Laitoksen toiminnanharjoittajan on toimitettava tarpeen mukaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää varten raportti, joka sisältää 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, seuraaviin määräaikoihin mennessä:

kun kyseessä on luokkaan A kuuluva laitos, viiden vuoden välein kesäkuun 30 päivään mennessä;

kun kyseessä on luokkaan B kuuluva laitos, kolmen vuoden välein kesäkuun 30 päivään mennessä;

kun kyseessä on luokkaan C kuuluva laitos, kahden vuoden välein kesäkuun 30 päivään mennessä.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin asettaa vaihtoehtoisen päivän raportin toimittamiselle, mutta sen on oltava viimeistään saman vuoden syyskuun 30 päivä.

Poiketen siitä, mitä toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään, ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä yhdessä tarkkailusuunnitelman tai parannusraportin kanssa määräajan pidennyksen, jota sovelletaan toisen alakohdan perusteella, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla tarkkailusuunnitelman toimittamisen yhteydessä 12 artiklan mukaisesti tai päivitysten ilmoittamisen yhteydessä 15 artiklan mukaisesti taikka parannusraportin toimittamisen yhteydessä tämän artiklan mukaisesti, että syyt, jotka koskevat kohtuuttomia kustannuksia tai parannustoimenpiteitä, jotka eivät ole teknisesti mahdollisia toteuttaa, ovat valideja pidemmällä aikavälillä. Mainitussa pidennyksessä otetaan huomioon niiden vuosien lukumäärä, joiden osalta toiminnanharjoittaja toimittaa näyttöä. Parannusraportit on laadittava vähintään kolmen vuoden välein luokan C laitosten osalta, neljän vuoden välein luokan B laitosten osalta ja viiden vuoden välein luokan A laitosten osalta.

Jos toiminnanharjoittaja ei sovella vähintään 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vaadittuja määrittämistasoja merkittäviin ja vähämerkityksisiin lähdevirtoihin ja vähintään 41 artiklassa vaadittuja määrittämistasoja päästölähteisiin, toiminnanharjoittajan on perusteltava, miksi vaadittujen määrittämistasojen soveltaminen on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

Kuitenkin jos saadaan näyttöä siitä, että kyseisten määrittämistasojen saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä on tullut teknisesti toteuttamiskelpoisia eivätkä ne enää johda kohtuuttomiin kustannuksiin, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkailusuunnitelman asianmukaisista muutoksista 15 artiklan mukaisesti ja esitettävä ehdotukset asiaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta sekä aikataulusta.

Jos toiminnanharjoittaja soveltaa 22 artiklassa tarkoitettua fall back -tarkkailumenetelmää, toiminnanharjoittajan on toimitettava perustelu sille, miksi vähintään määrittämistason 1 soveltaminen yhteen tai useampaan merkittävään tai vähämerkityksiseen lähdevirtaan ei ole teknisesti toteutettavissa tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

Kuitenkin jos saadaan näyttöä siitä, että vähintään määrittämistason 1 saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä on tullut kyseessä olevien lähdevirtojen osalta teknisesti toteuttamiskelpoisia eivätkä ne enää johda kohtuuttomiin kustannuksiin, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkailusuunnitelman asianmukaisista muutoksista 15 artiklan mukaisesti ja esitettävä ehdotukset asiaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta sekä aikataulusta.

Jos todentamisraportissa, joka on laadittu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti, todetaan jäljellä olevia sääntöjenvastaisuuksia tai suosituksia parannuksiksi mainitun täytäntöönpanoasetuksen 27, 29 ja 30 artiklan mukaisesti, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle raportti hyväksyntää varten sen vuoden kesäkuun 30 päivään mennessä, jona todentaja on antanut todentamisraporttinsa. Raportissa on selostettava, miten ja milloin toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä on korjannut tai suunnittelee korjaavansa todentajan yksilöimät sääntöjenvastaisuudet ja miten ja milloin se on toteuttanut tai suunnittelee toteuttavansa suositellut parannukset.

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa vaihtoehtoisen päivän tässä kohdassa tarkoitetun raportin toimittamiselle, mutta sen on oltava viimeistään saman vuoden syyskuun 30 päivä. Kyseinen raportti voidaan tarvittaessa yhdistää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun raporttiin.

Jos suositellut parannukset eivät parantaisi tarkkailumenetelmää, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on perusteltava, miksi näin on. Jos suositellut parannukset johtaisivat kohtuuttomiin kustannuksiin, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä näyttöä kustannusten kohtuuttomuudesta.

Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta, jos toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä on jo korjannut kaikki sääntöjenvastaisuudet, toteuttanut suositellut parannukset ja toimittanut asiaan liittyvät tarkkailusuunnitelman muutokset toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten tämän asetuksen 15 artiklan mukaisesti ennen 4 kohdassa asetettua päivämäärää.

70 artikla

Toimivaltainen viranomainen päästöjen määrittäjänä

Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä konservatiivinen arvio laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän päästöistä ja tarvittaessa ilma-aluksen käyttäjän ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista seuraavissa tilanteissa:

toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä ei ole toimittanut todennettua vuotuista päästöselvitystä 68 artiklan 1 kohdan mukaiseen määräaikaan mennessä;

68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todennettu vuotuinen päästöselvitys ei ole tämän asetuksen mukainen;

toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän vuotuista päästöselvitystä ei ole todennettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 nojalla.

Jos todentaja on raportoinut täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisessa todentamisraportissa muita kuin olennaisia väärintulkintoja, joita toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä ei ole korjannut ennen todentamisraportin antamista, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava nämä väärintulkinnat ja tehtävä tarvittaessa konservatiivinen arvio laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän päästöistä ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista.” Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toiminnanharjoittajalle tai ilma-aluksen käyttäjälle, onko vuotuiseen päästöselvitykseen tehtävä korjauksia ja mitä korjauksia siihen on tehtävä. Toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on asetettava nämä tiedot todentajan saataville.

Jäsenvaltioiden on käynnistettävä tarkkailusuunnitelmien hyväksymisestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja vuotuisten päästöselvitysten hyväksymisestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten välinen tehokas tietojenvaihto.

71 artikla

Tiedonsaanti

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava hallussaan olevat päästöselvitykset yleisön saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY ( 8 ) nojalla annettujen kansallisten sääntöjen mukaisesti. Direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi toiminnanharjoittajat tai ilma-aluksen käyttäjät voivat ilmoittaa selvityksissään, mitä tietoja ne pitävät kaupallisista syistä arkaluontoisina.

72 artikla

Tietojen pyöristäminen

Kunkin kasvihuonekaasun (CO2, N2O ja PFC-yhdisteet) vuotuiset kokonaispäästöt sekä ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset on raportoitava pyöristettyinä hiilidioksidi- tai hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Laitoksen vuotuiset kokonaispäästöt lasketaan CO2:n, N2O:n ja PFC-yhdisteiden pyöristettyjen arvojen summana.

Kaikki päästöjen laskemiseen käytettävät muuttujat on pyöristettävä siten, että ne sisältävät kaikki päästöjen laskemisen ja raportoinnin kannalta merkitykselliset luvut.

▼M4 —————

73 artikla

Johdonmukaisuuden varmistaminen muiden raporttien kanssa

Kaikki direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetellut toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän suorittamat toiminnot on nimettävä käyttäen soveltuvin osin seuraavien raportointijärjestelmien koodeja:

Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja sen asianosaisten elinten hyväksymä kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden yhteinen raportointimuoto;

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 166/2006 ( 9 ) mukaisessa epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevassa eurooppalaisessa rekisterissä oleva laitoksen tunnistusnumero;

asetuksen (EY) N:o 166/2006 liitteessä I lueteltu toiminta;

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1893/2006 ( 10 ) mukainen NACE-koodi.

VII LUKU

TIETOTEKNISET VAATIMUKSET

74 artikla

Sähköisesti vaihdettavien tietojen muoto

Jäsenvaltiot voivat vaatia toiminnanharjoittajaa ja ilma-aluksen käyttäjää toimittamaan tarkkailusuunnitelmat ja niihin tehdyt muutokset sekä vuotuiset päästöselvitykset, todentamisraportit ja parannusraportit käyttäen sähköisiä asiakirjamalleja tai erityisiä tiedostomuotoja.

Jäsenvaltioiden laatimien asiakirjamallien ja tiedostomuotojen on sisällettävä vähintään ne tiedot, jotka sisältyvät komission julkaisemiin sähköisiin asiakirjamalleihin ja tiedostomuotoeritelmiin.

Laatiessaan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja asiakirjamalleja tai tiedostomuotoeritelmiä jäsenvaltiot voivat valita yhden tai molemmat seuraavista vaihtoehdoista:

tiedostomuotoeritelmät, jotka perustuvat XML-kieleen, mukaan lukien EU:n päästökauppajärjestelmän raportointikieli, joita komissio julkaisee ja joita on tarkoitus käyttää edistyneiden automatisoitujen järjestelmien kanssa;

asiakirjamallit, jotka on julkaistu sellaisessa muodossa, että niitä voidaan käyttää tavanomaisilla toimisto-ohjelmilla, kuten taulukkolaskentaohjelmalla tai tekstinkäsittelyohjelmalla.

75 artikla

Automatisoitujen järjestelmien käyttö

Jos jäsenvaltio päättää käyttää sähköiseen tietojenvaihtoon automatisoituja järjestelmiä, jotka perustuvat tiedostomuotoeritelmiin 74 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, näillä järjestelmillä on kustannustehokkaasti nykyteknologian mukaisia teknologisia toimenpiteitä käyttäen varmistettava

tietojen eheys, jotta sähköiset viestit eivät muutu lähetyksen aikana;

tietojen luottamuksellisuus käyttämällä turvallisuustekniikoita, myös salaustekniikoita, jotta tiedot saa ainoastaan se taho, jolle ne on tarkoitettu, ja jotteivät valtuudettomat tahot voi siepata tietoja;

tietojen luotettavuus, niin että tietojen lähettäjän ja niiden vastaanottajan henkilöllisyys tunnetaan ja todennetaan;

tietojen kiistattomuus, jotta lähetyksen toinen osapuoli ei voi kiistää saaneensa lähetystä eikä toinen osapuoli voi kiistää lähettäneensä tietoja, käyttämällä allekirjoitustekniikoiden kaltaisia menetelmiä tai toteuttamalla järjestelmän turvatoimenpiteiden riippumaton tarkastus.

Automatisoitujen järjestelmien, jotka perustuvat tiedostomuotoeritelmiin 74 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ja joita jäsenvaltiot käyttävät viestintään toimivaltaisen viranomaisen, toiminnanharjoittajan, ilma-aluksen käyttäjän, todentajan ja täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2067 tarkoitetun kansallisen akkreditointielimen välillä, on nykyteknologian mukaisia teknologisia toimenpiteitä käyttäen täytettävä seuraavat muut kuin toiminnalliset vaatimukset:

pääsyn valvonta, jolla varmistetaan, että järjestelmään pääsevät vain valtuutetut tahot ja että valtuuttamattomat tahot eivät voi lukea, kirjata tai päivittää tietoja, toteuttamalla teknisiä toimenpiteitä, jotta

fyysistä pääsyä niiden laitteistojen luo, joilla automatisoidut järjestelmät toimivat, rajoitetaan fyysisin kulkuestein;

ii)

loogista pääsyä automatisoituihin järjestelmiin rajoitetaan käyttämällä tunnistus-, todentamis- ja valtuutusteknologiaa;

saatavuuden, kuten tietoihin pääsyn, takaaminen myös huomattavan ajan ja uuden ohjelmiston mahdollisen käyttöönoton jälkeen;

jäljitysketju, jolla varmistetaan, että tietoihin tehdyt muutokset ovat aina löydettävissä ja analysoitavissa jälkikäteen.

VII a LUKU

SÄÄNNELTYJEN YHTEISÖJEN PÄÄSTÖJEN TARKKAILU

1 JAKSO

Yleiset säännökset

75 a artikla

Yleiset periaatteet

Direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin, säänneltyihin yhteisöihin ja päästöoikeuksiin sovelletaan tämän asetuksen 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 artiklaa. Tätä varten

viittauksia toiminnanharjoittajaan ja ilma-aluksen käyttäjään on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön;

viittauksia prosessipäästöihin ei sovelleta;

viittauksia lähdevirtoihin on pidettävä viittauksina polttoainevirtoihin;

viittauksia päästölähteisiin ei sovelleta;

viittauksia direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuun toimintaan on pidettävä viittauksina mainitun direktiivin liitteessä III tarkoitettuun toimintaan;

viittauksia direktiivin 2003/87/EY 24 artiklaan on pidettävä viittauksina mainitun direktiivin 30 j artiklaan;

viittauksia toimintotietoihin on pidettävä viittauksina luovutetun polttoaineen määriin;

viittauksia laskentakertoimiin on pidettävä viittauksina laskentakertoimiin ja soveltamisalakertoimeen.

75 b artikla

Tarkkailusuunnitelmat

Sovelletaan 11 artiklaa, 12 artiklan 2 kohtaa, 13 ja 14 artiklaa, 15 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 16 artiklaa. Tätä varten

viittauksia toiminnanharjoittajaan ja ilma-aluksen käyttäjään on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön;

viittauksia ilmailutoimintaan on pidettävä viittauksina säännellyn yhteisön toimintaan.

Säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyttäväksi tarkkailusuunnitelma viimeistään neljä kuukautta ennen kuin säännelty yhteisö aloittaa direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvan toiminnan, ellei toimivaltainen viranomainen ole määrännyt muuta määräaikaa.

Tarkkailusuunnitelman on muodostuttava tietyn säännellyn yhteisön tarkkailumenetelmien yksityiskohtaisesta, kattavasta ja avoimesta dokumentaatiosta ja sisällettävä vähintään liitteen I mukaiset tiedot.

Säännellyn yhteisön on toimitettava yhdessä tarkkailusuunnitelman kanssa riskinarvioinnin tulokset, jotka osoittavat ehdotettujen kontrollitoimien ja niihin liittyvien menettelyjen vastaavan tunnistettuja luontaisia riskejä ja kontrolliriskejä.

Säännellyn yhteisön tarkkailusuunnitelman merkittäviä muutoksia ovat 15 artiklan mukaisesti muun muassa seuraavat:

muutokset säännellyn yhteisön luokitukseen, kun tällaiset muutokset edellyttävät tarkkailumenetelmän muuttamista tai johtavat sovellettavan olennaisuustason muuttamiseen täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 23 artiklan nojalla;

muutokset siihen, pidetäänkö säänneltyä yhteisöä vain vähäisiä päästöjä aiheuttavana säänneltynä yhteisönä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 75 n artiklan soveltamista;

sovelletun määrittämistason muutos;

uusien polttoainevirtojen käyttöönotto;

polttoainevirtojen luokittelun muutos merkittävän tai erittäin vähämerkityksisen polttoainevirran välillä, kun tällainen muutos edellyttää tarkkailumenetelmän muuttamista;

laskentakertoimen oletusarvon muutos, jos arvo on määriteltävä tarkkailusuunnitelmassa;

soveltamisalakertoimen oletusarvon muutos;

uusien menetelmien käyttöönotto tai käytössä olevien näytteenotto-, analysointi- tai kalibrointimenetelmien muuttaminen, jos se vaikuttaa suoraan päästötietojen tarkkuuteen.

75 c artikla

Tekninen toteutettavuus

Jos säännelty yhteisö väittää, että erityisten tarkkailumenetelmien soveltaminen ei ole teknisesti mahdollista, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava teknistä toteutettavuutta ottaen huomioon säännellyn yhteisön perustelut. Perustelun on pohjauduttava siihen, onko säännellyllä yhteisöllä sellaiset tekniset resurssit, joita ehdotetun järjestelmän toteuttaminen tai vaatimuksen noudattaminen vaaditussa ajassa tämän asetuksen tarkoituksia varten edellyttää. Näihin teknisiin resursseihin on kuuluttava se, että käytettävissä ovat tarpeelliset tekniikat ja teknologiat.

Siltä osin kuin on kyse vuoden 2024 historiallisten päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista direktiivin 2003/87/EY 30 f artiklan 4 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiot saavat vapauttaa säännellyt yhteisöt velvoitteesta perustella, miksi tietty tarkkailumenetelmä ei ole teknisesti toteutettavissa.

75 d artikla

Kohtuuttomat kustannukset

Jos säännelty yhteisö väittää, että erityisten tarkkailumenetelmien soveltamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, ovatko kustannukset kohtuuttomia ottaen huomioon säännellyn yhteisön perustelut.

Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava kustannusten olevan kohtuuttomia, jos kustannusarvio ylittää hyödyn. Hyöty lasketaan tätä varten kertomalla parannuskerroin päästöoikeuksien 60 euron viitehinnalla Kustannuksiin on sisällytettävä poistojakso, joka perustuu laitteiston taloudelliseen käyttöikään.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, säännellyn yhteisön on otettava huomioon kustannukset, joita tietty tarkkailumenetelmä aiheuttaa luovutettujen polttoainevirtojen kuluttajille, mukaan lukien loppukuluttajat. Säännelty yhteisö saa tämän alakohdan soveltamiseksi soveltaa konservatiivista arviota kustannuksista.

Kun arvioidaan kustannusten kohtuuttomuutta suhteessa määrittämistasoihin, jotka säännelty yhteisö on valinnut luovutetun polttoaineen määriä varten, toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä 1 kohdassa tarkoitettuna parannuskertoimena jo saavutetun epävarmuuden ja parannuksen myötä saavutettavan määrittämistason epävarmuustavoitteen välistä eroa kerrottuna kyseisen polttoainevirran aiheuttamilla keskimääräisillä vuosipäästöillä viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana.

Ellei saatavilla ole tietoa kyseisen polttoainevirran viimeisimpien kolmen vuoden aikana aiheuttamista vuotuisista keskimääräisistä päästöistä, säännellyn yhteisön on käytettävä konservatiivista arviota vuotuisista keskimääräisistä päästöistä, lukuun ottamatta ►M5 nollaluokitelluista polttoaineista ◄ peräisin olevaa hiilidioksidia. Kansallisessa lakisääteisessä metrologisessa valvonnassa olevien mittauslaitteiden tapauksessa saavutettu epävarmuus voidaan korvata asiaankuuluvassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla suurimmalla käytönaikaisella virheellä.

Tämän kohdan soveltamiseksi sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa ja 39 a artiklan 3 kohtaa edellyttäen, että säännellyn yhteisön saatavilla on asiaankuuluvat tiedot poltossa käytettävien nollaluokiteltujen polttoaineiden kestävyyskriteereistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevista kriteereistä.

Kun arvioidaan kustannusten kohtuuttomuutta säännellyn yhteisön soveltamisalakertoimen määrittämistasojen ja sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka lisäävät raportoituja päästöjä koskevien tietojen laatua mutta joilla ei ole suoraa vaikutusta luovutetun polttoaineen määriä koskevien tietojen tarkkuuteen, toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä yhden prosentin parannuskerrointa kunkin polttoainevirran kolmen viimeisimmän raportointikauden aikana aiheuttamista vuotuisista keskimääräisistä päästöistä. Toimenpiteitä, jotka lisäävät raportoitujen päästöjen laatua mutta joilla ei ole suoraa vaikutusta luovutetun polttoaineen määriä koskevien tietojen tarkkuuteen, voivat olla muun muassa seuraavat:

siirtyminen oletusarvoista analyyseihin laskentakertoimien määrittämiseksi;

polttoainevirtakohtaisten analyysien määrän lisääminen;

jos tietty mittaustehtävä ei kuulu kansallisen lakisääteisen metrologisen valvonnan piiriin, mittauslaitteiden korvaaminen laitteilla, jotka täyttävät vastaaville sovelluksille asetetut jäsenvaltion lakisääteisen metrologisen valvonnan asiaankuuluvat vaatimukset, tai mittauslaitteilla, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/31/EU ( 11 ) tai direktiivin 2014/32/EU perusteella annettujen kansallisten sääntöjen mukaisia;

mittauslaitteiden kalibrointi- ja huoltovälien lyhentäminen;

tietovirtojen hallintatoimien ja kontrollitoimien parannukset, jotka vähentävät luontaista riskiä tai kontrolliriskiä merkittävästi;

säänneltyjen yhteisöjen siirtyminen soveltamisalakertoimen entistä tarkempaan määrittämiseen.

Toimenpiteistä, jotka liittyvät säännellyn yhteisön tarkkailumenetelmän parantamiseen, ei katsota aiheutuvan kohtuuttomia kustannuksia, jos niiden kustannukset ovat enintään 4 000 euroa raportointikauden aikana. Vähän päästöjä aiheuttavien säänneltyjen yhteisöjen kohdalla tämä raja on 1 000 euroa raportointikautena.

75 e artikla

Säänneltyjen yhteisöjen ja polttoainevirtojen luokittelu

Jokaisen säännellyn yhteisön on päästöjen tarkkailua ja siihen liittyvien laskentakerrointen määrittämistasoja koskevien vähimmäisvaatimusten määrittämistä varten luokiteltava itsensä 2 kohdan nojalla ja tarvittaessa luokiteltava jokainen polttoainevirta 3 kohdan nojalla.

Säännellyn yhteisön on luokiteltava itsensä jompaankumpaan seuraavista:

luokan A yhteisö, jos vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt ovat vuodesta 2027 vuoteen 2030 raportointikautta edeltävien kahden vuoden aikana ennen soveltamisalakertoimen soveltamista enintään 50 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia;

luokan B yhteisö, jos vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt ovat vuodesta 2027 vuoteen 2030 raportointikautta edeltävien kahden vuoden aikana ennen soveltamisalakertoimen soveltamista yli 50 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia.

Vuodesta 2031 eteenpäin ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut luokan A ja B yhteisöt määritetään senhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävän päästökauppakauden vuotuisten keskimääräisten todennettujen päästöjen perusteella.

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että säännelty yhteisö jättää mukauttamatta tarkkailusuunnitelmaa, jos raja-arvo, joka koskee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun säännellyn yhteisön luokittelemista, ylittyy todennettujen päästöjen perusteella mutta säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tämä raja-arvo ole ylittynyt edeltävien viiden raportointikauden aikana eikä tule ylittymään tulevina raportointikausina.

Säännellyn yhteisön on luokiteltava jokainen polttoainevirta jompaankumpaan seuraavista:

erittäin vähämerkityksiset polttoainevirrat, joissa säännellyn yhteisön valitsemat polttoainevirrat aiheuttavat yhteensä alle 1 000 tonnia fossiilista hiilidioksidia vuodessa ennen soveltamisalakertoimen soveltamista;

merkittävät polttoainevirrat, jos polttoainevirrat eivät kuulu a kohdassa tarkoitettuun luokkaan.

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että säännelty yhteisö jättää mukauttamatta tarkkailusuunnitelmaa, jos raja-arvo, joka koskee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua polttoainevirran luokittelemista erittäin vähämerkityksiseksi, ylittyy todennettujen päästöjen perusteella mutta säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tämä raja-arvo ole ylittynyt viimeksi kuluneiden viiden raportointikauden aikana eikä tule ylittymään tulevina raportointikausina.

Jos säännellyn yhteisön luokittelemiseen käytettävät 2 kohdassa tarkoitetut vuotuisia keskimääräisiä todennettuja päästöjä koskevat tiedot eivät ole saatavilla tai ne eivät ole enää edustavia 2 kohdan soveltamiseksi, säännellyn yhteisön on käytettävä itsensä luokittelemiseen ennen soveltamisalakertoimen soveltamista laskettuja vuotuisia keskimääräisiä päästöjä koskevaa konservatiivista arviota, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia.

4 a.

Poiketen siitä, mitä 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi ennen vuotta 2027 sallia, että säännelty yhteisö luokittelee itsensä ja kunkin polttoainevirran soveltamisalakertoimen soveltamisen jälkeisten päästöjen perusteella, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia, jos säännelty yhteisö voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että luokittelussa sovellettu soveltamisalakerroin pysyy edustavana tulevina vuosina.

▼M5 —————

75 f artikla

Tarkkailumenetelmä

Jokaisen säännellyn yhteisön on määritettävä direktiivin 2003/87/EY liitteessä III tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvat vuotuiset hiilidioksidipäästöt kertomalla kustakin polttoainevirrasta luovutetun polttoaineen määrä vastaavalla yksikön muuntokertoimella, vastaavalla soveltamisalakertoimella ja vastaavalla päästökertoimella.

Päästökerroin on ilmaistava hiilidioksiditonneina terajoulea kohti (t CO2/TJ) yksikön muuntokertoimen käyttöä vastaavalla tavalla.

Toimivaltainen viranomainen voi sallia muodossa t CO2/t tai t CO2/Nm3 ilmaistavien polttoaineiden päästökerrointen käytön. Tällaisissa tapauksissa säännellyn yhteisön on määritettävä päästöt kertomalla tonneina tai normikuutiometreinä ilmaistu luovutetun polttoaineen määrä vastaavalla soveltamisalakertoimella ja vastaavalla päästökertoimella.

75 g artikla

Tarkkailumenetelmän tilapäiset muutokset

Jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tarkkailusuunnitelmaa on teknisistä syistä tilapäisesti mahdotonta soveltaa, säännellyn yhteisön, jota asia koskee, on siihen asti, kunnes tarkkailusuunnitelmassa hyväksytyn määrittämistason soveltamisedellytykset ovat palautuneet, sovellettava ylintä mahdollista määrittämistasoa, tai jos määrittämistason soveltaminen ei ole mahdollista, konservatiivista lähestymistapaa, joka ei perustu määrittämistasoihin, lukuun ottamatta soveltamisalakerrointa.

Säännellyn yhteisön on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamista voidaan jatkaa joutuisasti.

Asianomaisen säännellyn yhteisön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tällaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta tarkkailumenetelmän tilapäisestä muutoksesta viivytyksettä ja samalla täsmennettävä

syyt toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä tarkkailusuunnitelmasta poikkeamiselle;

yksityiskohtaiset tiedot väliaikaisesta tarkkailumenetelmästä, jolla säännelty yhteisö määrittää päästöt, kunnes toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamisedellytykset ovat palautuneet;

toimenpiteet, joita säännelty yhteisö toteuttaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamisedellytysten palauttamiseksi;

ennustettu ajankohta, jona toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamista jatketaan.

2 JAKSO

Laskentaan perustuva menetelmä

1 alajakso

Yleistä

75 h artikla

Sovellettavat määrittämistasot luovutetun polttoaineen määriä ja laskentakertoimia varten

Kun määritellään asiaankuuluvat määrittämistasot merkittäviä polttoainevirtoja varten, jotta voidaan määrittää luovutetun polttoaineen määrät ja kukin laskentakerroin, kunkin säännellyn yhteisön on sovellettava

vähintään liitteessä V lueteltuja määrittämistasoja, jos kyseessä on luokkaan A kuuluva yhteisö tai jos edellytetään laskentakerrointa sellaista polttoainevirtaa varten, joka on kaupallinen peruspolttoaine;

muissa kuin a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa korkeinta liitteessä II a määriteltyä määrittämistasoa.

Säännelty yhteisö voi kuitenkin käyttää merkittävistä polttoainevirroista luovutetun polttoaineen määrien ja merkittävien polttoainevirtojen laskentakertoimien osalta määrittämistasoa, joka on enintään kaksi tasoa alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, vähintään kuitenkin määrittämistasoa 1, jos yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteutettavissa tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin.

Erittäin vähämerkityksisten polttoainevirtojen osalta toiminnanharjoittaja voi määrittää toimintotiedot ja kunkin laskentakertoimen käyttäen konservatiivisia arvioita määrittämistasojen sijaan, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

Säännelty yhteisö voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun polttoainevirran osalta määrittää luovutetun polttoaineen määrät laskujen tai ostokuittien perusteella, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

Jos toimivaltainen viranomainen on sallinut muodossa t CO2/t tai t CO2/Nm3 ilmaistavien polttoaineiden päästökerrointen käytön, yksikön muuntokerrointa saa tarkkailla käyttämällä määrittämistasojen sijasta konservatiivista arviota, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

75 i artikla

Soveltamisalakertoimeen sovellettavat määrittämistasot

Määritellessään asiaankuuluvia määrittämistasoja polttoainevirtoja varten jokaisen säännellyn yhteisön on soveltamisalakertoimen määrittääkseen sovellettava korkeinta liitteessä II a määriteltyä määrittämistasoa.

Säännelty yhteisö voi kuitenkin käyttää määrittämistasoa, joka on yhtä tasoa alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, jos yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteutettavissa tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin taikka että 75 l artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa luetellut menetelmät eivät ole saatavilla.

Jos toista alakohtaa ei voida soveltaa, säännelty yhteisö voi käyttää määrittämistasoa, joka on kaksi tasoa alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, vähintään kuitenkin määrittämistasoa 1, jos yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteutettavissa tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin taikka että yksinkertaistetun epävarmuustarkastelun perusteella alempien määrittämistasojen mukaisten menetelmien ansiosta on mahdollista määritellä tarkemmin, käytetäänkö polttoaine polttoon direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla.

Jos säännelty yhteisö käyttää polttoainevirtaan useampaa kuin yhtä 75 l artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa lueteltua menetelmää, yhteisön on osoitettava, että tämän kohdan edellytykset täyttyvät ainoastaan siltä osin kuin kyseessä oleva luovutettu polttoaineen määrä vastaa pyydettyä, alemman määrittämistason menetelmää.

Säännellyn yhteisön ei erittäin vähämerkityksisten polttoainevirtojen osalta edellytetä osoittavan, että 1 kohdan edellytykset täyttyvät, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

2 alajakso

Luovutetun polttoaineen määrät

75 j artikla

Luovutetun polttoaineen määrien määrittäminen

Säännellyn yhteisön on määritettävä polttoainevirrasta luovutetun polttoaineen määrät jollakin seuraavista tavoista:

jos soveltamisalaan kuuluvat säännellyt yhteisöt vastaavat yhteisöjä, joilla on raportointivelvollisuuksia sellaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla saatetaan direktiivit 2003/96/EY ja (EU) 2020/262 osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja polttoainevirrat energiatuotteita, joihin edellä tarkoitettua kansallista lainsäädäntöä sovelletaan, kyseisten säädösten soveltamiseksi käytettävien mittausmenetelmien perusteella, kunhan menetelmät perustuvat kansalliseen metrologiseen valvontaan;

pisteessä, jossa polttoainevirrat luovutetaan kulutukseen, mitattujen määrien yhdistelmän perusteella;

jatkuvan mittauksen perusteella pisteessä, jossa polttoainevirrat luovutetaan kulutukseen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin vaatia, että säännellyt yhteisöt käyttävät soveltuvin osin ainoastaan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua menetelmää.

Jos ei ole teknisesti mahdollista määrittää luovutetun polttoaineen määriä koko kalenterivuoden osalta tai jos tällaisesta määrittämisestä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, säännelty yhteisö voi toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella valita seuraavaksi sopivimman päivän erottamaan tarkkailuvuoden seuraavasta vuodesta ja muodostaa siten vaaditun kalenterivuoden. Yhteen tai useampaan polttoainevirtaan liittyvät poikkeamat on dokumentoitava ja kirjattava selkeästi tarkkailusuunnitelmaan, niitä on käytettävä kyseistä kalenterivuotta edustavan arvon perustana ja ne on otettava johdonmukaisesti huomioon seuraavan vuoden osalta. Komissio voi antaa asiaa koskevia ohjeita.

Kun luovutetun polttoaineen määriä määritetään tämän artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, sovelletaan 28 ja 29 artiklaa, lukuun ottamatta 28 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toista virkettä ja kolmatta alakohtaa. Sitä varten viittauksia toiminnanharjoittajaan tai laitokseen on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön.

Säännelty yhteisö saa yksinkertaistaa epävarmuustarkastelua olettamalla, että käytössä olevaa mittauslaitetta koskevaa suurinta sallittua virhettä on pidettävä koko raportointikautta koskevana epävarmuutena liitteessä II a annettujen määrittämistasoa koskevien määritelmien edellyttämällä tavalla.

Poiketen siitä, mitä 75 h artiklassa säädetään, säännelty yhteisö saa määrittää luovutetun polttoaineen määrät käyttämättä määrittämistasoja, jos käytetään tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua menetelmää. Toimivaltaisten viranomaisten on 30 päivään kesäkuuta 2026 mennessä raportoitava komissiolle kyseisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän käytännön soveltamisesta ja epävarmuusasteista.

3 alajakso

Laskentakertoimet

75 k artikla

Laskentakertoimien määrittäminen

Sovelletaan 30 artiklaa, 31 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sekä 32, 33, 34 ja 35 artiklaa. Tätä varten

viittauksia toiminnanharjoittajaan on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön;

viittauksia toimintotietoihin on pidettävä viittauksina luovutetun polttoaineen määriin;

viittauksia polttoaineisiin tai materiaaleihin on pidettävä viittauksina direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määriteltyihin polttoaineisiin;

viittauksia liitteeseen II on pidettävä viittauksina liitteeseen II a.

Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että säännelty yhteisö määrittää direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyille polttoaineille yksikön muuntokertoimen ja päästökertoimen käyttämällä samoja määrittämistasoja, joita edellytetään kaupallisilta peruspolttoaineilta, edellyttäen, että kansallisella tai alueellisella tasolla jonkin seuraavan parametrin 95 prosentin luottamusväli on

tehollisen lämpöarvon osalta alle 2 prosenttia;

päästökertoimen osalta alle 2 prosenttia, kun luovutettujen polttoaineiden määrät ilmaistaan energiasisältönä.

Toimivaltaisen viranomaisen on ennen tämän poikkeuksen soveltamista toimitettava komission hyväksyttäväksi tiivistelmä menetelmästä ja tietolähteistä, joita on käytetty sen määrittämiseksi, onko toinen näistä edellytyksistä täyttynyt viimeisten kolmen vuoden aikana, ja sen varmistamiseksi, että käytetyt arvot vastaavat toiminnanharjoittajien vastaavalla kansallisella tai alueellisella tasolla käyttämiä keskiarvoja. Toimivaltainen viranomainen saa kerätä tai pyytää tällaista näyttöä. Toimivaltaisen viranomaisen on vähintään joka kolmas vuosi tarkistettava käytetyt arvot ja ilmoitettava komissiolle mahdollisista merkittävistä muutoksista ottaen huomioon toiminnanharjoittajien vastaavalla kansallisella tai alueellisella tasolla käyttämät keskiarvot.

Komissio voi säännöllisesti tarkastella tämän säännöksen ja tässä kohdassa esitettyjen edellytysten merkitystä polttoainemarkkinoiden ja EU:n standardisointiprosessien kehityksen pohjalta.

75 l artikla

Soveltamisalakertoimen määrittäminen

Jos polttoainevirrasta luovutetun polttoaineen määriä käytetään pelkästään polttoon direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, soveltamisalakertoimeksi vahvistetaan 1.

Jos polttoainevirrasta luovutetun polttoaineen määriä käytetään pelkästään polttoon direktiivin 2003/87/EY II ja III luvun soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 27 a artiklan mukaisesti pois suljettuja laitoksia, soveltamisalakertoimeksi vahvistetaan 0 edellyttäen, että säännelty yhteisö osoittaa, että direktiivin 2003/87/EY 30 f artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kaksinkertainen laskenta on vältetty.

Säännellyn yhteisön on määritettävä soveltamisalakerroin jokaista polttoainevirtaa varten sovellettavan määrittämistason mukaan joko soveltamalla 2 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä tai oletusarvoa 3 kohdan mukaisesti.

Säännellyn yhteisön on määritettävä soveltamisalakerroin tämän asetuksen liitteessä II a annettujen sovellettavaa määrittämistasoa koskevien vaatimusten mukaisesti käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

polttoainevirtojen fyysiseen erottamiseen perustuvat menetelmät, myös menetelmät, jotka perustuvat maantieteellisen alueen erottamiseen tai erillisten mittauslaitteiden käyttöön;

polttoaineiden kemiallisiin ominaisuuksiin perustuvat menetelmät, joiden avulla säännellyt yhteisöt voivat osoittaa, että kyseistä polttoainetta voidaan käyttää polttoon vain tietyillä toimialoilla oikeudellisista, teknisistä tai taloudellisista syistä;

merkitsemisaineen käyttö veron määräämiseksi neuvoston direktiivin 95/60/EY ( 12 ) mukaisesti;

tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun todennetun vuotuisen päästöselvityksen käyttö;

jäljitettävissä oleva sopimusjärjestelyjen ja laskujen ketju (alkuperäketju), joka edustaa koko toimitusketjua säännellyltä yhteisöltä kuluttajille, mukaan lukien loppukuluttajat;

kansalliseen lainsäädäntöön perustuva kansallisten merkkiaineiden tai -värien (väriaineiden) käyttö;

välilliset menetelmät, joiden avulla polttoaineiden loppukäyttö voidaan tarkasti erotella kulutukseen luovuttamisen ajankohtana, kuten toimialakohtaiset kulutusprofiilit, kuluttajien polttoaineenkulutustasojen tyypilliset vaihteluvälit ja esimerkiksi kaasumaisten polttoaineiden painetasot, edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy asianomaisen menetelmän käytön. Komissio voi antaa sovellettavia välillisiä menetelmiä koskevia ohjeita.

Jos vaadittuja määrittämistasoja on sovellettava ja 2 kohdassa lueteltujen menetelmien soveltaminen ei ole teknisesti toteutettavissa tai se aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia, säännelty yhteisö saa käyttää oletusarvoa 1.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, säännelty yhteisö saa soveltaa alhaisempaa oletusarvoa kuin 1 edellyttäen, että

säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että päästöjen raportoimiseksi raportointivuosina 2024–2026 sellaisten oletusarvojen käyttö, jotka ovat alhaisempia kuin 1, johtavat tarkempaan päästöjen määrittämiseen; tai

säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että päästöjen raportoimiseksi tulevina raportointivuosina 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen sellaisten oletusarvojen käyttö, jotka ovat alhaisempia kuin 1, johtavat tarkempaan päästöjen määrittämiseen ja että ainakin toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

polttoainevirta on erittäin vähämerkityksinen;

ii)

polttoainevirran oletusarvo on vähintään 0,95, kun polttoaine käytetään direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, tai enintään 0,05, kun polttoaine käytetään toimialoilla, jotka eivät kuulu mainitun liitteen soveltamisalaan.

Jos säännelty yhteisö käyttää useampaa kuin yhtä 2, 3 ja 4 kohdassa luetelluista menetelmistä polttoainevirtaa kohti, yhteisön on määritettävä soveltamisalakerroin kunkin menetelmän käytön tuloksena saatavien eri soveltamisalakerrointen painotettuna keskiarvona. Säännellyn yhteisön on annettava jokaisesta käytetystä menetelmästä mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot: menetelmän tyyppi, siihen liittyvä soveltamisalakerroin ja luovutetun polttoaineen määrä sekä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja sen elinten hyväksymästä kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden yhteisestä raportointimuodosta saatu koodi.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa ja 75 i artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi vaatia, että säännellyt yhteisöt käyttävät tiettyä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menetelmää tai oletusarvoa tietyn tyyppiselle polttoaineelle tai tietylle alueelle kyseisen jäsenvaltion alueella. Oletusarvojen käyttö kansallisesti vaatii komission hyväksynnän.

Hyväksyessään oletusarvon ensimmäisen alakohdan mukaisesti komissio ottaa huomioon menetelmien asianmukaisen yhdenmukaistamisen tason jäsenvaltioiden välillä sekä toisaalta tarkkuuden ja hallinnon tehokkuuden ja toisaalta seuraukset, joita aiheutuu kustannusten siirtämisestä kuluttajille, samoin kuin mahdollisen riskin direktiivin 2003/87/EY IV a luvun mukaisten velvoitteiden kiertämisestä.

Kansallisen polttoainevirran tämän kohdan mukaisesti käytetty oletusarvo on aina vähintään 0,95, kun polttoaine käytetään direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, tai enintään 0,05, kun polttoaine käytetään toimialoilla, jotka eivät kuulu mainitun liitteen soveltamisalaan.

Säännellyn yhteisön on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa soveltamansa menetelmät tai oletusarvot.

4 alajakso

Biomassan, vähähiilisten synteettisten polttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden käsittely

75 m artikla

Biomassaa, vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita, muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita ja kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita sisältävien polttoainevirtojen luovuttaminen

Sovelletaan 38 artiklaa, 39 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 39 a artiklaa. Tätä varten;

viittauksia toiminnanharjoittajaan on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön;

viittauksia toimintotietoihin on pidettävä viittauksina luovutetun polttoaineen määriin;

viittauksia lähdevirtoihin on pidettävä viittauksina polttoainevirtoihin;

viittauksia liitteeseen II on pidettävä viittauksina liitteeseen II a;

viittauksia 39 artiklan 2 kohtaan on pidettävä viittauksina tämän artiklan 3 kohtaan.

Kun sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa, on otettava huomioon raja-arvoja koskevat poikkeukset direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti edellyttäen, että säännelty yhteisö voi esittää asiaan kuuluvan näytön, joka tyydyttää toimivaltaista viranomaista. Komissio voi antaa ohjeita siitä, miten näitä raja-arvopoikkeuksia tarkemmin sovelletaan.

Jos säännellyn yhteisön on vaaditun määrittämistason mukaan tehtävä analyysejä ►M5 nollaluokitellun hiilen osuuden ◄ määrittämiseksi, tämän on tapahduttava asiaankuuluvan standardin ja siihen sisältyvän analyysimenetelmän pohjalta sillä edellytyksellä, että toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt mainitun standardin ja analyysimenetelmän käytön.

Jos säännellyn yhteisön on vaaditun määrittämistason mukaan tehtävä analyysejä ►M5 nollaluokitellun hiilen osuuden ◄ määrittämiseksi mutta ensimmäisen alakohdan soveltaminen ei ole teknisesti mahdollista tai se johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten vaihtoehtoinen arviointimenetelmä biomassaosuuden määrittämiseksi.

3 JAKSO

Muut säännökset

75 n artikla

Vähän päästöjä aiheuttavat säännellyt yhteisöt

Toimivaltainen viranomainen voi katsoa, että säännelty yhteisö on vähän päästöjä aiheuttava, jos ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

keskimääräiset todennetut päästöt olivat vuodesta 2027 vuoteen 2030 raportointikautta edeltävien kahden vuoden aikana ennen soveltamisalakertoimen soveltamista alle 1 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia;

vuodesta 2031 alkaen säännellyn yhteisön ennen soveltamisalakertoimen soveltamista lasketut vuotuiset keskimääräiset päästöt, jotka on raportoitu todennetuissa päästöselvityksissä tämänhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävältä päästökauppakaudelta, olivat alle 1 000 hiilidioksiditonnia vuodessa, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia;

jos a alakohdassa tarkoitetut vuotuiset keskimääräiset päästöt eivät ole käytettävissä tai ne eivät ole enää edustavia a alakohdan soveltamiseksi, mutta kyseisen säännellyn yhteisön ennen soveltamisalakertoimen soveltamista lasketut vuotuiset päästöt lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia, ovat seuraavien viiden vuoden aikana konservatiivisen arviointimenetelmän perusteella alle 1 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.

1 a.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi ennen vuotta 2027 pitää säänneltyä yhteisöä vähän päästöjä aiheuttavana säänneltynä yhteisönä soveltamisalakertoimen soveltamisen jälkeisten päästöjen perusteella, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia, jos säännelty yritys voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että luokittelussa sovellettu soveltamisalakerroin pysyy edustavana tulevina vuosina.

Vähän päästöjä aiheuttavia säänneltyjä yhteisöjä ei vaadita toimittamaan 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja tausta-asiakirjoja.

Poiketen siitä, mitä 75 j artiklassa säädetään, vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö voi määrittää luovutetun polttoaineen määrän ostokirjanpidon ja arvioitujen varastomuutosten perusteella.

Poiketen siitä, mitä 75 h artiklassa säädetään, vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö voi soveltaa vähimmäisvaatimuksena määrittämistasoa 1 määrittääkseen luovutetun polttoaineen määrät ja laskentakertoimet kaikille polttoainevirroille, paitsi jos suurempi tarkkuus on saavutettavissa ilman säännellylle yhteisölle aiheutuvaa lisävaivaa.

Vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö voi käyttää 32 artiklan mukaisten analyyseihin perustuvien laskentakerrointen määrittämiseen mitä tahansa laboratoriota, joka on teknisesti pätevä ja kykenevä tuottamaan teknisesti luotettavia tuloksia relevanttien analyysimenetelmien avulla ja esittää näyttöä 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista laadunvarmistustoimenpiteistä.

Jos vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö, joka kuuluu yksinkertaistetun tarkkailun piiriin, ylittää jonakin kalenterivuonna 2 kohdassa mainitun rajan, kyseisen säännellyn yhteisön on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä.

Säännellyn yhteisön on toimitettava 15 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarkkailusuunnitelman merkittävä muutos toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten viipymättä.

Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin annettava säännellyn yhteisön jatkaa yksinkertaistettua tarkkailua edellyttäen, että yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei 2 kohdassa tarkoitettua raja-arvoa ole ylitetty viiden viimeisen raportointikauden aikana ja ettei raja ylity seuraavasta raportointikaudesta alkaen.

75 o artikla

Tietojen hallinta ja kontrolli

Sovelletaan V luvun säännöksiä. Tässä yhteydessä viittauksia toiminnanharjoittajaan on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön.

75 p artikla

Vuotuiset päästöselvitykset

Säännellyn yhteisön on vuodesta 2026 alkaen toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kunkin vuoden huhtikuun 30 päivään mennessä päästöselvitys, joka kattaa raportointikauden vuotuiset päästöt ja joka on todennettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti.

Vuonna 2025 säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle huhtikuun 30 päivään mennessä päästöselvitys, joka kattaa vuoden 2024 vuotuiset päästöt. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että selvityksessä annetut tiedot vastaavat tämän asetuksen vaatimuksia.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin vaatia, että säännellyt yhteisöt toimittavat tässä kohdassa tarkoitetut vuotuiset päästöselvitykset ennen 30:ttä päivää huhtikuuta, edellyttäen, että selvitys toimitetaan aikaisintaan yhden kuukauden kuluttua 68 artiklan 1 kohdassa annetusta määräajasta.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten päästöselvitysten on sisällettävä vähintään liitteessä X luetellut tiedot.

75 q artikla

Tarkkailumenetelmän parannusten raportointi

Kunkin säännellyn yhteisön on tarkistettava säännöllisesti, voidaanko tarkkailumenetelmää parantaa.

Säänneltyjen yhteisöjen on toimitettava tarpeen mukaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää varten raportti, joka sisältää 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, seuraaviin määräaikoihin mennessä:

kun kyseessä on luokkaan A kuuluva yhteisö, viiden vuoden välein heinäkuun 31 päivään mennessä;

kun kyseessä on luokkaan B kuuluva yhteisö, kolmen vuoden välein heinäkuun 31 päivään mennessä;

kun kyseessä on säännelty yhteisö, joka käyttää 75 l artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua oletusarvoista soveltamisalakerrointa, heinäkuun 31 päivään 2026 mennessä.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin asettaa vaihtoehtoisen päivän raportin toimittamiselle, mutta sen on oltava viimeistään saman vuoden syyskuun 30 päivä; toimivaltainen viranomainen voi myös hyväksyä yhdessä tarkkailusuunnitelman tai parannusraportin kanssa jatkoajan toisen alakohdan mukaiseen määräaikaan, jos säännelty yhteisö toimittaessaan 75 b artiklan mukaisen tarkkailusuunnitelman, ilmoittaessaan päivityksistä kyseisen artiklan mukaisesti tai toimittaessaan parannusraportin tämän artiklan mukaisesti osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että syyt, jotka koskevat kohtuuttomia kustannuksia tai parannustoimenpiteitä, jotka eivät ole teknisesti mahdollisia toteuttaa, ovat valideja pidemmällä aikavälillä. Jatkoajassa otetaan huomioon se määrä vuosia, joiden ajalta säännelty yhteisö toimittaa näyttöä. Luokan B säännellyllä yhteisöllä parannusraporttien välinen kokonaisaika saa olla enintään neljä vuotta ja luokan A säännellyllä yhteisöllä enintään viisi vuotta.

Jos säännelty yhteisö ei sovella merkittäviin polttoainevirtoihin vähintään 75 h artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 75 i artiklan 1 kohdassa vaadittuja määrittämistasoja, säännellyn yhteisön on perusteltava, miksi vaadittujen määrittämistasojen soveltaminen on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

Jos kuitenkin saadaan näyttöä siitä, että kyseisten määrittämistasojen saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä on tullut teknisesti toteuttamiskelpoisia eivätkä ne enää johda kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 75 b artiklan mukaisen tarkkailusuunnitelman asianmukaisista muutoksista ja esitettävä ehdotukset asiaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta ja aikataulusta.

Jos säännelty yhteisö käyttää 75 l artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua oletusarvoista soveltamisalakerrointa, sen on perusteltava, miksi minkään muun 75 l artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menetelmän soveltaminen yhteen tai useampaan merkittävään tai erittäin vähämerkityksiseen polttoainevirtaan ei ole teknisesti toteutettavissa tai miksi tällaisen muun menetelmän soveltaminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia.

Jos kuitenkin saadaan näyttöä siitä, että kyseisten polttoainevirtojen osalta jonkin muun 75 l artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menetelmän soveltamisesta on tullut teknisesti toteuttamiskelpoisia eikä se enää johda kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 75 b artiklan mukaisen tarkkailusuunnitelman asianmukaisista muutoksista ja esitettävä ehdotukset asiaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta ja aikataulusta.

Jos todentamisraportissa, joka on laadittu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti, todetaan mainitun täytäntöönpanoasetuksen 27, 29 ja 30 artiklassa tarkoitettuja poikkeamia, joita ei ole korjattu, tai parannussuosituksia, joita ei ole noudatettu, säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten raportti sen vuoden heinäkuun 31 päivään mennessä, jona todentaja on antanut todentamisraporttinsa. Raportissa on selostettava, miten ja milloin säännelty yhteisö on korjannut tai suunnittelee korjaavansa todentajan toteamat poikkeamat ja miten ja milloin se on toteuttanut tai suunnittelee toteuttavansa suositellut parannukset.

Jos suositellut parannukset eivät parantaisi tarkkailumenetelmää, säännellyn yhteisön on perusteltava, miksi näin on. Jos suositellut parannukset johtaisivat kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on esitettävä näyttöä kustannusten kohtuuttomuudesta.

Tämän artiklan 4 kohtaa ei sovelleta, jos säännelty yhteisö on jo korjannut kaikki sääntöjenvastaisuudet, toteuttanut suositellut parannukset ja toimittanut asiaan liittyvät tarkkailusuunnitelman muutokset toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten tämän asetuksen 75 b artiklan mukaisesti ennen tämän artiklan 4 kohdassa asetettua päivämäärää.

75 r artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama päästöjen määritys

Seuraavissa tilanteissa toimivaltainen viranomainen tekee konservatiivisen arvion säännellyn yhteisön päästöistä ottaen huomioon kustannusten siirtämisestä kuluttajille aiheutuvat seuraukset:

säännelty yhteisö ei ole toimittanut todennettua vuotuista päästöselvitystä 75 p artiklan mukaiseen määräaikaan mennessä;

75 p artiklassa tarkoitettu todennettu vuotuinen päästöselvitys ei ole tämän asetuksen mukainen;

säännellyn yhteisön vuotuista päästöselvitystä ei ole todennettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti.

Jos todentaja on kertonut täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisessa todentamisraportissa, että on muita kuin olennaisia väärintulkintoja, joita säännelty yhteisö ei ole korjannut ennen todentamisraportin antamista, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava nämä väärintulkinnat ja tehtävä tarvittaessa konservatiivinen arvio säännellyn yhteisön päästöistä ottaen huomioon kustannusten siirtämisestä kuluttajille koituvat seuraukset. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava säännellylle yhteisölle, onko vuotuiseen päästöselvitykseen tehtävä korjauksia ja mitä korjauksia siihen on tehtävä. Säännellyn yhteisön on asetettava nämä tiedot todentajan saataville.

75 s artikla

Tiedonsaanti ja tietojen pyöristäminen

Sovelletaan 71 artiklaa ja 72 artiklan 1 ja 2 kohtaa. Tässä yhteydessä viittauksia toiminnanharjoittajaan ja ilma-aluksen käyttäjään on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön.

75 t artikla

Johdonmukaisuuden varmistaminen muiden raporttien kanssa

Direktiivin 2003/87/EY liitteessä III lueteltujen toimintojen aiheuttamien päästöjen raportoimiseksi

toimialat, joilla direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyt polttoaineet luovutetaan kulutukseen ja poltetaan, on nimettävä käyttäen CRF-koodeja;

direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyt polttoaineet nimetään soveltuvin osin käyttäen CN-koodeja sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla direktiivit 2003/96/EY ja 2009/30/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;

jotta varmistetaan johdonmukaisuus niiden raporttien kanssa, joita tehdään verotustarkoituksiin sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla direktiivit 2003/96/EY ja (EU) 2020/262 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, säännellyn yhteisön on tarvittaessa, kun se ilmoittaa yhteystietonsa tarkkailusuunnitelmassaan ja päästöselvityksessään, käytettävä asetuksen (EU) N:o 952/2013 ( 13 ) mukaista talouden toimijoiden rekisteröinti- ja tunnistenumeroa, asetuksen (EU) N:o 389/2012 ( 14 ) mukaista valmisteveronumeroa tai kansallista valmisteveron rekisteröinti- ja tunnistenumeroa, jonka asianomainen viranomainen on antanut sen kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla direktiivi 2003/96/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

75 u artikla

Tietotekniset vaatimukset

Sovelletaan VII luvun säännöksiä. Tässä yhteydessä viittauksia toiminnanharjoittajaan ja ilma-aluksen käyttäjään on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön.

VII b LUKU

SÄÄNNELTYJEN YHTEISÖJEN PÄÄSTÖJEN TARKKAILUUN LIITTYVÄT HORISONTAALISET SÄÄNNÖKSET

75 v artikla

Kaksinkertaisen laskennan välttäminen tarkkailun ja raportoinnin avulla

Jäsenvaltioiden on helpotettava tehokasta tietojen vaihtoa, jonka avulla säännellyt yhteisöt pystyvät määrittämään kulutukseen luovutetun polttoaineen loppukäytön.

Jokaisen toiminnanharjoittajan on toimitettava yhdessä 68 artiklan 1 kohdan mukaisen todennetun päästöselvityksen kanssa liitteen X a mukaiset tiedot. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että toiminnanharjoittajat antavat liitteessä X a luetellut merkitykselliset tiedot asianomaisen säännellyn yhteisön saataville ennen raportointivuoden maaliskuun 31 päivää.

Jokaisen säännellyn yhteisön on toimitettava yhdessä 75 p artiklan 1 kohdan mukaisen todennetun päästöselvityksen kanssa liitteessä X b luetellut tiedot kulutukseen luovuttamansa polttoaineen kuluttajista.

Jokaisen säännellyn yhteisön, joka luovuttaa polttoainetta käytettäväksi polttoon direktiivin 2003/87/EY III luvun soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, on määritettävä päästönsä tämän asetuksen 75 p artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa selvityksessä käyttämällä tämän asetuksen liitteen X a mukaisesti annetuissa toiminnanharjoittajien raporteissa olevia tietoja ja vähentämällä kyseisissä raporteissa tarkoitetut relevantit polttoaineen määrät. Polttoaineen määrät, jotka on hankittu mutta joita ei käytetä samana vuonna, saa vähentää vain, jos toiminnanharjoittajan todennetussa päästöselvityksessä vahvistetaan raportointivuotta seuraavana vuonna, että polttoaineet on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuun toimintaan. Muussa tapauksessa erotus on tuotava esiin säännellyn yhteisön kyseisen vuoden todennetussa päästöselvityksessä.

Jos käytetyt polttoaineen määrät vähennetään raportointivuotta seuraavana vuonna, vähennys on tehtävä absoluuttisten päästövähennysten muodossa. Vähennykset saadaan kertomalla toiminnanharjoittajan käyttämän polttoaineen määrä säännellyn yhteisön tarkkailusuunnitelmassa annetulla vastaavalla päästökertoimella.

Edellä olevia 4 ja 5 kohtaa ei sovelleta, ellei säännelty yhteisö pysty osoittamaan, että kulutukseen luovutetut polttoaineet käytetään polttoon direktiivin 2003/87/EY III luvun soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tämän artiklan toiminnanharjoittajia koskevia säännöksiä sovelletaan myös ilma-aluksen käyttäjiin.

75 w artikla

Petosten ehkäisy ja yhteistyövelvoite

Jäsenvaltioiden on laadittava toimenpiteet petosten torjumiseksi ja määritettävä petoksista määrättävät seuraamukset, jotka vastaavat tarkoitustaan ja joilla on riittävä pelotevaikutus, jotta voidaan varmistaa direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöjen tarkka tarkkailu ja raportointi.

Direktiivin 2003/87/EY 18 artiklan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on, paitsi huolehdittava 10 artiklan nojalla vahvistetuista velvoitteista, tarvittaessa tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava tietoja tämän asetuksen soveltamiseksi, myös rikkomusten havaitsemiseksi ja 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten tai muiden korjaavien toimenpiteiden määräämiseksi direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan mukaisesti, niiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joiden tehtäviin valvonta kuuluu sen kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla direktiivit 2003/96/EY ja (EU) 2020/262 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

76 artikla

Asetuksen (EU) N:o 601/2012 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 601/2012 seuraavasti:

Korvataan 12 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan a alakohta seuraavasti:

”a) laitosten kunkin merkittävän ja vähämerkityksisen lähdevirran osalta näyttö siitä, että toimintotietojen ja laskentakertoimien epävarmuusrajoja on soveltuvin osin noudatettu liitteissä II ja IV määriteltyjen sovellettavien määrittämistasojen mukaisesti, ja kunkin päästölähteen osalta näyttö siitä, että epävarmuusrajoja on soveltuvin osin noudatettu liitteessä VIII määriteltyjen sovellettavien määrittämistasojen mukaisesti;”

Korvataan 15 artiklan 4 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

päästöjen tarkkailusuunnitelman osalta

tarkkailusuunnitelmassa vahvistettujen päästökertoimien arvojen muutos;

ii)

muutos liitteessä III vahvistettujen laskentamenetelmien välillä tai laskentamenetelmän vaihtaminen arviointimenetelmään 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai päinvastoin;

iii)

uusien lähdevirtojen käyttöönotto;

iv)

muutokset 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vähäiseksi päästöjen aiheuttajaksi katsotun ilma-aluksen käyttäjän asemassa tai suhteessa johonkin direktiivin 2003/87/EY 28 a artiklan 6 kohdassa säädetyistä raja-arvoista;”

Korvataan 49 artikla seuraavasti:

”49 artikla

Siirretty hiilidioksidi

siirretään laitoksesta johonkin seuraavista:

talteenottolaitos, josta se kuljetetaan pois geologisen pitkäaikaisvarastoinnin tarkoituksessa direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan,

ii)

siirtoverkko, jonka avulla se siirretään geologista pitkäaikaisvarastointia varten direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan,

iii)

direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittu varastointipaikka, jotta se voidaan varastoida geologisesti pitkäaikaisesti;

siirretään laitoksesta ja käytetään sellaisen saostetun kalsiumkarbonaatin valmistukseen, johon hiilidioksidi on sidottu kemiallisesti.

Ensimmäistä alakohtaa on sovellettava myös vastaanottavaan laitokseen hiilidioksidin siirtävän laitoksen laitostunnuksen osalta.

Laitoksesta toiseen siirretyn hiilidioksidimäärän määrittämistä varten toiminnanharjoittajan on sovellettava mittaukseen perustuvia menetelmiä, myös 43, 44 ja 45 artiklan mukaisesti. Päästölähteen on vastattava mittauspistettä ja päästöt on ilmaistava siirrettynä hiilidioksidimääränä.

Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi toiminnanharjoittajan on sovellettava laskentaan perustuvaa menetelmää.

Laitoksesta toiseen siirretyn hiilidioksidimäärän määrittämistä varten toiminnanharjoittajan on sovellettava liitteessä VIII olevassa 1 jaksossa määriteltyä korkeinta määrittämistasoa.

Sen hiilidioksidimäärän määrittämiseksi, joka on kemiallisesti sidottu saostettuun kalsiumkarbonaattiin, toiminnanharjoittajan on käytettävä tietolähteitä, jotka vastaavat suurinta saavutettavissa olevaa tarkkuutta.

Muutetaan 52 artikla seuraavasti:

Poistetaan 5 kohta.

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.

Menettely, jolla ilmoitetaan todellisen tai vakiotiheyden käytöstä, on kuvattava tarkkailusuunnitelmassa viitaten ilma-aluksen käyttäjän asiaankuuluviin asiakirjoihin.”

Korvataan 7 kohta seuraavasti:

”7.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettua laskentaa varten ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä liitteessä III olevan 2 taulukon oletuspäästökertoimia. Taulukossa mainitsemattomien polttoaineiden osalta ilma-aluksen käyttäjän on määritettävä päästökerroin 32 artiklan mukaisesti. Tällaisten polttoaineiden osalta määritetään tehollinen lämpöarvo, joka raportoidaan muistiotietona.”

Korvataan 54 artiklan 2 kohdan 1 alakohta seuraavasti:

”2.

Poiketen siitä, mitä 52 artiklassa säädetään, vähäisten päästöjen aiheuttajat voivat arvioida polttoaineen kulutuksen käyttämällä Eurocontrolin tai jonkun muun asiaankuuluvan järjestön hyväksymiä välineitä, joilla voidaan prosessoida kaikki asiaankuuluvat ilmaliikennetiedot ja välttää päästöjen aliarviointi.”

Muutetaan 55 artikla seuraavasti:

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.

Ilma-aluksen käyttäjän on otettava huomioon epävarmuuslähteet ja niihin liittyvät epävarmuustasot valitessaan tarkkailumenetelmää 52 artiklan 2 kohdan nojalla.”

Poistetaan 2, 3 ja 4 kohta.

Korvataan 59 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”Edellä olevan 58 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamiseksi toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat mittausvälineet kalibroidaan, mukautetaan ja tarkistetaan säännöllisin väliajoin, myös ennen käyttöä, ja että ne tarkistetaan kansainvälisiin mittastandardeihin pohjautuvien standardien avulla, jos sellaisia on käytettävissä, tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti ja suhteessa tunnistettuihin riskeihin.

Jos todetaan, ettei laitteiden toimintakyky vastaa vaatimuksia, toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän on ryhdyttävä pikaisesti korjaaviin toimenpiteisiin.”

Lisätään 65 artiklan 2 kohtaan kolmas alakohta seuraavasti:

”Jos yli 5 prosentissa raportoiduista vuotuisista lennoista ilmenee 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettuja tietoaukkoja, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä ja toteutettava korjaavia toimenpiteitä tarkkailumenetelmien parantamiseksi.”

Muutetaan liitteessä I oleva 2 jakso seuraavasti:

Korvataan 2 kohdan b alakohdan ii alakohta seuraavasti:

”ii) menettely tankatun polttoaineen ja tankeissa olevan polttoaineen määrän mittaamiseksi, soveltuvin osin kuvaus käytetyistä mittausmenetelmistä sekä menettelyt mittauksia koskevien tietojen kirjaamiseksi, hakemiseksi, siirtämiseksi ja tallentamiseksi,”

Korvataan 2 kohdan b alakohdan iii alakohta seuraavasti:

”iii) tiheyden määrittämismenetelmä, tarpeen mukaan;”

Korvataan 2 kohdan b alakohdan iv alakohta seuraavasti:

”iv) valitun tarkkailumenetelmän perustelut, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman alhainen epävarmuustaso 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti;”

Poistetaan 2 kohdan d alakohta.

Korvataan 2 kohdan f alakohta seuraavasti:

”f) kuvaus niistä menettelyistä ja järjestelmistä, joiden avulla tunnustetaan, arvioidaan ja käsitellään tietoaukkoja 65 artiklan 2 kohdan nojalla.”

10)

Poistetaan liitteessä III oleva 2 jakso.

11)

Muutetaan liite IV seuraavasti:

Poistetaan 10 jakson B alajakson neljäs kohta.

Poistetaan 14 jakson B alajakson kolmas kohta.

12)

Muutetaan liite IX seuraavasti:

Korvataan 1 jakson 2 kohta seuraavasti:

”Asiakirjat, joilla perustellaan tarkkailumenetelmien valinta, ja asiakirjat, joilla perustellaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät ajallisesti rajoitetut tai pysyvät muutokset tarkkailumenetelmiin ja tarvittaessa määrittämistasoihin;”

Korvataan 3 jakson 5 kohta seuraavasti:

”5) Dokumentaatio tietoaukkojen tapauksessa sovellettavasta menetelmästä, niiden lentojen määrä, joiden osalta on ilmennyt tietoaukkoja, tiedot, joita käytetään ilmenneiden tietoaukkojen korjaamiseen, ja jos tietoaukkoja on ilmennyt yli viidessä prosentissa raportoiduista lennoista, tietoaukkojen syyt ja dokumentaatio toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.”

13)

Muutetaan liitteessä X oleva 2 jakso seuraavasti:

Korvataan 7 kohta seuraavasti:

”7) Selvityksen kattamien lentojen kokonaismäärä valtiopareittain;”

Lisätään 7 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”7 a) Polttoainemassa (tonneina) polttoainetyypeittäin valtiopareittain;”

Korvataan 10 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a) lentojen määrä ilmaistuna prosenttiosuutena vuotuisista lennoista, joiden osalta on ilmennyt tietoaukkoja, sekä asianomaisten tietoaukkojen olosuhteet ja syyt;”

Korvataan 11 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a) lentojen määrä prosenttiosuutena vuotuisista lennoista (pyöristettynä lähimpään 0,1 prosenttiin), joiden osalta on ilmennyt tietoaukkoja, sekä asianomaisten tietoaukkojen olosuhteet ja syyt;”

77 artikla

Asetuksen (EU) N:o 601/2012 kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 601/2012 1 päivästä tammikuuta 2021.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Asetuksen (EU) N:o 601/2012 säännöksiä sovelletaan edelleen sellaisten päästöjen ja soveltuvin osin toimintotietojen tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen, jotka aiheutuvat ennen 1 päivää tammikuuta 2021.

78 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

Edellä olevaa 76 artiklaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2019 tai tämän asetuksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi niistä on myöhäisempi.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

LIITE I

Tarkkailusuunnitelman vähimmäissisältö (12 artiklan 1 kohta)

1. LAITOSTEN TARKKAILUSUUNNITELMIEN VÄHIMMÄISSISÄLTÖ

Laitoksen tarkkailusuunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

Yleiset tiedot laitoksesta:

tarkkailtavan laitoksen ja siellä harjoitettavien toimintojen kuvaus, joka sisältää luettelon tarkkailtavista, kuhunkin laitoksessa harjoitettavaan toimintoon liittyvistä päästölähteistä ja lähdevirroista. Kuvauksen on täytettävä seuraavat perusteet:

kuvauksen täytyy olla riittävä sen osoittamiseksi, ettei esiinny tietoaukkoja eikä tapahdu päästöjen kaksinkertaista laskentaa;

ii)

kuvaukseen on lisättävä yksinkertainen kaavio päästölähteistä, lähdevirroista, näytteenottopisteistä ja mittauslaitteistosta, jos toimivaltainen viranomainen pyytää sitä tai jos tällainen kaavio yksinkertaistaa laitoksen kuvausta tai viittaamista päästölähteisiin, lähdevirtoihin, mittauslaitteisiin tai laitoksen mahdollisiin muihin osiin, jotka ovat olennaisia tarkkailumenetelmän, myös tietovirtojen hallintatoimien ja kontrollitoimien, kannalta;

kuvaus menettelystä, jolla hallitaan tarkkailu- ja raportointitehtävien jakamista laitoksessa sekä vastuullisen henkilökunnan osaamista;

kuvaus menettelystä, jolla arvioidaan säännöllisesti tarkkailusuunnitelman tarkoituksenmukaisuutta ja joka kattaa vähintään seuraavat:

päästölähteiden ja lähdevirtojen luettelon tarkastus, jolla varmistetaan päästölähteiden ja lähdevirtojen kattavuus ja se, että kaikki laitoksen luonteeseen ja toimintaan liittyvät olennaiset muutokset sisällytetään tarkkailusuunnitelmaan;

ii)

arviointi siitä, onko toimintotietojen ja muiden muuttujien osalta soveltuvilta osin noudatettu määrittämistasojen epävarmuusrajoja kunkin lähdevirran ja päästölähteen osalta;

iii)

sovelletun tarkkailumenetelmän mahdollisten parannustoimenpiteiden arviointi;

kuvaus 58 artiklassa vaadittujen tietovirtojen hallintatoimien kirjallisista menettelyistä, mukaan lukien tarvittaessa selventävä kaavio;

kuvaus 59 artiklassa vahvistettujen kontrollitoimien kirjallisista menettelyistä;

tarpeen mukaan tiedot asianmukaisista yhteyksistä toimintoihin, joita harjoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 ( 15 ) nojalla perustetun yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS-järjestelmän) mukaisesti, ja järjestelmiin, jotka kuuluvat yhdenmukaistetun standardin ►M4 ISO 14001:2015 ◄ soveltamisalaan, ja muihin ympäristöalan hallintajärjestelmiin, mukaan lukien kasvihuonekaasujen tarkkailuun ja raportointiin liittyvistä menetelmistä ja tiedot kontrollitoimista;

tarkkailusuunnitelman version numero ja päivämäärä, josta alkaen kyseistä tarkkailusuunnitelman versiota sovelletaan;

laitoksen luokitus;

yksityiskohtainen kuvaus laskentaan perustuvasta menetelmästä, mikäli sitä käytetään, joka koostuu seuraavista:

sovelletun laskentaan perustuvan menetelmän yksityiskohtainen kuvaus, mukaan lukien luettelo käytetyistä syötetiedoista ja laskentakaavoista, luettelo toimintotietojen osalta sovelletuista määrittämistasoista ja kaikki olennaiset laskentakertoimet kunkin tarkkailtavan lähdevirran osalta;

jos tarpeen ja jos toiminnanharjoittaja aikoo käyttää yksinkertaistusta vähämerkityksisten ja erittäin vähämerkityksisten lähdevirtojen osalta, lähdevirtojen luokitus merkittäviin, vähämerkityksisiin ja erittäin vähämerkityksisiin lähdevirtoihin;

käytettyjen mittausjärjestelmien kuvaus ja niiden mitta-asteikko, tarkkailtavien lähdevirtojen osalta käytettävien mittauslaitteiden määritelty epävarmuus ja täsmällinen sijainti;

tarvittaessa kunkin lähdevirran osalta käytetyt laskentakerrointen oletusarvot ja kerrointen lähde tai asiaankuuluva lähde, josta oletuskerroin haetaan säännöllisesti;

tarvittaessa kunkin lähdevirran osalta luettelo kaikkien olennaisten laskentakerrointen määrittämiseen käytettävistä analyysimenetelmistä sekä kyseisten analyysien kirjallisten menettelyjen kuvaus;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jota on määrä käyttää analysoitavan polttoaineen ja materiaalin näytteenottoa koskevana näytteenottosuunnitelmana, sekä näytteenottosuunnitelman tarkoituksenmukaisuuden tarkistamiseen käytettävästä menettelystä;

tarvittaessa luettelo laboratorioista, jotka osallistuvat asiaan liittyvien analyysimenetelmien suorittamiseen, ja ellei laboratoriolla ole 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua akkreditointia, kuvaus menettelystä, jolla sen osoitetaan täyttävän vastaavat vaatimukset 34 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

jos toiminnanharjoittaja soveltaa 22 artiklassa tarkoitettua fall back -menetelmää, yksityiskohtainen kuvaus tarkkailumenetelmästä, jota sovelletaan kaikkiin lähdevirtoihin tai päästölähteisiin, joiden osalta käytetään tasoltaan määrittelemätöntä menetelmää, ja kuvaus epävarmuusanalyysin tekemiseen käytettävästä kirjallisesta menettelystä;

yksityiskohtainen kuvaus mittaukseen perustuvasta menetelmästä, mikäli sitä käytetään, joka koostuu seuraavista:

mittausmenetelmän kuvaus, joka sisältää kaikkien mittaamisen kannalta olennaisten kirjallisten menettelyjen kuvaukset, mukaan lukien seuraavat:

kaikki laskentakaavat, joita käytetään tietojen kokoamiseen ja joiden avulla määritetään kunkin päästölähteen vuotuiset päästöt;

ii)

menetelmä, jolla määritetään, voidaanko kullekin muuttujalle laskea luotettavat tunnit tai lyhyemmät viitekaudet, ja jolla korvataan puuttuvat tiedot 45 artiklan mukaisesti;

luettelo kaikista keskeisistä päästölähteistä tavanomaisen toiminnan aikana sekä rajoitetun toiminnan aikana ja siirtymäkausina, kuten häiriöiden tai käyttöönoton aikana; luetteloa täydennetään prosessikaaviolla toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä;

jos savukaasuvirta määritetään laskemalla, laskentaan sovelletun kirjallisen menettelyn kuvaus kunkin mittausmenetelmällä tarkkaillun päästölähteen osalta;

luettelo kaikista olennaisista laitteista ja tiedot mittaustaajuudesta, mittausalueesta ja epävarmuudesta;

luettelo sovelletuista standardeista ja standardeista poikkeamisista;

tarvittaessa kuvaus kirjallisesta menettelystä, jolla tehdään 46 artiklan mukaiset varmuuslaskelmat;

kuvaus menetelmästä, jonka mukaisesti ►M5 nollaluokitelluista polttoaineista ◄ peräisin oleva hiilidioksidi määritetään ja vähennetään mitatuista hiilidioksidipäästöistä, sekä tarvittaessa tähän käytetty kirjallinen menettely;

jos tarpeen ja jos toiminnanharjoittaja aikoo käyttää yksinkertaistusta vähämerkityksisten päästölähteiden osalta, päästölähteiden luokittelu merkittäviin ja vähämerkityksisiin päästölähteisiin;

jos N2O-päästöjä tarkkaillaan, 4 kohdassa lueteltujen seikkojen lisäksi yksityiskohtainen kuvaus tarkkailumenetelmästä, tarvittaessa sovellettujen kirjallisten menettelyjen kuvauksen muodossa, mukaan lukien kuvaus seuraavista:

käytetty menetelmä ja käytetyt muuttujat tuotantoprosessissa käytetyn materiaalimäärän määrittämiseksi ja täyden kapasiteetin tapauksessa käytetty enimmäismateriaalimäärä;

menetelmä ja muuttujat, joita käytetään määritettäessä tuotetun tuotteen määrää tuntituotantona ilmaistuna typpihappona (100 %), adipiinihappona (100 %), kaprolaktaamina, glyoksaalina ja glyoksyylihappona tuntia kohti;

menetelmä ja muuttujat, joita käytetään määritettäessä kustakin päästölähteestä peräisin olevan savukaasun N2O-pitoisuutta, mittausaluetta ja epävarmuutta, sekä tiedot mahdollisista vaihtoehtoisista menetelmistä, joita käytetään, jos pitoisuudet ulottuvat mittausalueen ulkopuolelle, sekä tilanteista, joissa tämä voi tapahtua;

laskentamenetelmä, jota käytetään määritettäessä N2O-päästöjä, jotka ovat peräisin satunnaisista puhdistamattomista lähteistä typpihapon, adipiinihapon, kaprolaktaamin sekä glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannossa;

se, miten tai missä määrin laitoksessa käytetään vaihtelevia kuormia, ja tapa, jolla toimintaa hallinnoidaan;

menetelmä ja mahdollinen laskentakaava, joita käytetään kunkin päästölähteen vuotuisten N2O-päästöjen ja vastaavien hiilidioksidiekvivalenttiarvojen määrittämiseen;

tiedot tavanomaisesta toiminnasta poikkeavista tuotanto-olosuhteista, tiedot tällaisten olosuhteiden potentiaalisesta esiintymistiheydestä ja kestosta sekä tiedot N2O-päästöjen määrästä poikkeavien tuotanto-olosuhteiden, kuten puhdistuslaitteiden häiriöiden, aikana;

jos alumiinin primäärituotannosta peräisin olevia perfluorihiilivetyjä (PFC) tarkkaillaan, yksityiskohtainen kuvaus tarkkailumenetelmästä, tarvittaessa sovellettujen kirjallisten menettelyjen kuvauksen muodossa, mukaan lukien seuraavat:

tarpeen mukaan päivämäärät, jolloin mittaukset laitoskohtaisten SEFCF4- tai OVC- ja FC2F6-päästökerrointen määrittämiseksi on suoritettu, sekä aikataulu tätä tarkoitusta varten tehtäviä myöhempiä mittauksia varten;

tarpeen mukaan protokolla, jossa kuvataan menetelmä laitoskohtaisten CF4- ja C2F6-päästökerrointen määrittämiseksi ja jossa osoitetaan myös, että mittauksia on suoritettu ja niitä suoritetaan riittävän pitkän ajanjakson ajan, jotta mitatut arvot yhdentyvät, mutta vähintään 72 tuntia;

tarpeen mukaan menetelmät, joilla määritetään alumiinin primäärituotannon hajapäästöjen talteenoton tehokkuus;

kennotyypin ja anodityypin kuvaus;

yksityiskohtainen kuvaus tarkkailumenetelmästä, jos toteutetaan lähdevirtaan sisältyvän hiilidioksidin siirto osana lähdevirtaa 48 artiklan mukaisesti, hiilidioksidin siirto 49 artiklan mukaisesti tai dityppioksidin siirto 50 artiklan mukaisesti, tarvittaessa sovellettujen kirjallisten menettelyjen kuvauksen muodossa, mukaan lukien seuraavat:

tarvittaessa tiedot lämpötilan ja paineen mittaukseen käytettävien laitteiden sijainnista ►M5 hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriss ◄ ;

tarvittaessa menetelmät, joilla ehkäistään, havaitaan ja mitataan ►M5 hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurissa ◄ tapahtuvat vuodot;

►M5 hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin ◄ osalta menetelmät, joilla varmistetaan tehokkaasti, että hiilidioksidia siirretään ainoastaan laitoksiin, joilla on voimassa oleva kasvihuonekaasujen päästölupa, tai laitoksiin, joissa mahdollisesti vapautuvaa hiilidioksidia tarkkaillaan tehokkaasti ja se otetaan huomioon 49 artiklan mukaisesti;

hiilidioksidin vastaanottaneen laitoksen ja siirtäneen laitoksen tunnistaminen käyttämällä laitostunnusta, joka määritetään asetuksen ►M4 (EU) 2019/1122” ( 16 ) ◄ mukaisesti;

tarvittaessa kuvaus jatkuvatoimisista päästömittausjärjestelmistä, joita käytetään hiilidioksidin tai dityppioksidin siirtopisteissä niiden laitosten välillä, jotka siirtävät hiilidioksidia tai dityppioksidia, tai määritysmenetelmästä 48, 49 tai 50 artiklan mukaisesti;

tarvittaessa kuvaus konservatiivisesta arviointimenetelmästä, jota käytetään lähdevirtaan sisältyvän tai siirretyn hiilidioksidin nollaluokitellun osuuden ja nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden määrittämiseen 48, 49 tai 49 a artiklan mukaisesti;

tarpeen mukaan menetelmät, joita käytetään mahdollisista vuodoista johtuvien päästöjen tai niiden vuoksi vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin määrän määrittämiseen, sekä mahdollisesti mukautetut menetelmät, joita käytetään vuodoista johtuvien todellisten päästöjen tai vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin määrän määrittämiseen liitteessä IV olevan 23 jakson mukaisesti;

yksityiskohtainen kuvaus tarkkailumenetelmästä, jos hiilidioksidi on kemiallisesti sitoutunut 49 a artiklan mukaisesti, tarvittaessa sovellettujen kirjallisten menettelyjen kuvauksen muodossa, mukaan lukien seuraavat:

menettelyt sen määrittämiseksi, täyttääkö tuote, johon hiilidioksidi on pysyvästi kemiallisesti sitoutunut tämän asetuksen 49 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 b kohdan mukaisessa delegoidussa asetuksessa vahvistetut vaatimukset, ja kyseisten tuotteiden käyttötyypit;

kuvaus 49 a artiklan 2 kohdan mukaisesta laskentamenetelmästä pysyvästi kemiallisesti sitoutuneiden hiilidioksidimäärien määrittämiseksi;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jolla arvioidaan, ovatko nollaluokitellut lähdevirrat 38 artiklan 5 kohdan tai 39 a artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisia;

9 a)

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jota käytetään nollaluokitellun biokaasun määrien määrittämiseen 39 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen määrien määrittämiseen 39 a artiklan 5 kohdan mukaisesti ostokirjanpidon perusteella;

10)

tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä kuvaus menettelystä, jota käytetään 75 v artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisen.

2. ►M4 ILMAILUALAN TARKKAILUSUUNNITELMIEN VÄHIMMÄISSISÄLTÖ ◄

Kaikkien ilma-aluksen käyttäjien tarkkailusuunnitelmien on sisällettävä seuraavat tiedot:

ilma-aluksen käyttäjän tunniste, kutsutunnus tai muu yksilöllinen lennonjohdon käyttämä tunniste, ilma-aluksen käyttäjän ja käyttäjän vastuuhenkilön yhteystiedot, osoite, hallinnoiva jäsenvaltio, hallinnoiva toimivaltainen viranomainen;

alustava luettelo toiminnanharjoittajan kaluston ilma-alustyypeistä, jotka ovat käytössä tarkkailusuunnitelman toimittamisen aikaan, ja ilma-aluksen määrä tyypeittäin; alustava luettelo muista ilma-alustyypeistä, joita mahdollisesti käytetään, mukaan lukien ilma-aluksen arvioitu määrä tyypeittäin, jos tällaiset tiedot ovat käytettävissä, sekä kuhunkin ilma-alustyyppiin liittyvien lähdevirtojen (polttoainetyyppien) arvioitu määrä;

kuvaus menettelyistä, järjestelmistä ja vastuista, joita käytetään päivitettäessä tarkkailuvuotta koskevien päästölähteiden luettelon täydellisyyttä sekä toiminnanharjoittajan omistamien että vuokraamien ilma-aluksen päästöjen ja ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailun ja raportoinnin täydellisyyden varmistamiseksi;

kuvaus menettelyistä, joilla tarkkaillaan, että luettelo lennoista, jotka suoritetaan yksilöllisen tunnisteen alla lentopaikkapareittain, on täydellinen, sekä menettelyistä, joilla määritetään, kuuluvatko lennot direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan, lentojen täydellisyyden varmistamiseksi ja kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi;

kuvaus menettelystä, jolla hallitaan tarkkailu- ja raportointitehtävien jakamista sekä vastuullisen henkilökunnan osaamista;

kuvaus menettelystä, jolla arvioidaan säännöllisesti tarkkailusuunnitelman tarkoituksenmukaisuutta ja joka sisältää sovelletun tarkkailumenetelmän ja siihen liittyvien menettelyjen mahdolliset parannustoimenpiteet;

kuvaus 58 artiklassa vaadittujen tietovirtojen hallintatoimien kirjallisista menettelyistä, mukaan lukien tarvittaessa selventävä kaavio;

kuvaus 59 artiklassa vahvistettujen kontrollitoimien kirjallisista menettelyistä;

tarpeen mukaan tiedot asianmukaisista yhteyksistä toimintoihin, joita harjoitetaan yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmässä (EMAS), ja järjestelmissä, jotka kuuluvat yhdennetyn standardin ►M4 ISO 14001:2015 ◄ soveltamisalaan, ja muissa ympäristöasioiden hallintajärjestelmissä, mukaan lukien tiedot kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailuun ja raportointiin liittyvistä menetelmistä ja kontrollointitoimista;

tarkkailusuunnitelman version numero ja päivämäärä, josta alkaen kyseistä tarkkailusuunnitelman versiota sovelletaan;

vahvistus siitä, aikooko ilma-aluksen käyttäjä käyttää jotakin tämän asetuksen 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista välineistä ja aikooko ilma-aluksen käyttäjä käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä direktiivin 2003/87/EY 28 a artiklan 4 kohdan mukaisesti;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jolla arvioidaan, onko nollaluokiteltu biopolttoaine, muuta kuin biologista alkuperää oleva uusiutuva polttoaine, kierrätetty hiilipitoinen polttoaine tai vähähiilinen synteettinen polttoaine tämän asetuksen 54 c artiklan mukaista;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jota käytetään vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden määrien määrittämiseen 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja sen varmistamiseksi, että raportoidut sekoittamattomat polttoaineet täyttävät tämän asetuksen 53 a artiklassa säädetyt edellytykset;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jolla arvioidaan, onko hyväksyttävä lentopolttoaine 54 a artiklan 2 kohdan mukaista;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jota käytetään hyväksyttävän lentopolttoaineen määrien määrittämiseen 54 a artiklan 3 kohdan mukaisesti ja sen varmistamiseksi, että raportoidut polttoaineet täyttävät tämän asetuksen 54 a artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset;

vahvistus siitä, harjoittaako ilma-aluksen käyttäjä 56 a artiklan 1 kohdan mukaisia lentoja;

vahvistus siitä, aikooko ilma-aluksen käyttäjä käyttää ainoastaan NEATS-järjestelmää ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten määrittämiseen, vai aikooko se käyttää 56 a artiklan 7 kohdassa kuvattuja omia tai kolmannen osapuolen tietoteknisiä välineitä kaikkien tai joidenkin tarkkailtavien tietojen osalta.

►M5 Päästöjen tarkkailua varten tarkkailusuunnitelman on sisällettävä seuraavat tiedot sellaisten ilma-aluksen käyttäjien osalta, jotka eivät ole 55 artiklan 1 kohdan mukaisia vähäisten päästöjen aiheuttajia tai jotka eivät aio käyttää vähäisten päästöjen aiheuttajien välinettä 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti: ◄

kuvaus kirjallisesta menettelystä, jota on määrä käyttää määriteltäessä tarkkailumenetelmää muille ilma-alustyypeille, joita ilma-aluksen käyttäjä aikoo käyttää;

kuvaus kunkin ilma-aluksen polttoaineenkulutuksen tarkkailuun liittyvistä kirjallisista menettelyistä, mukaan lukien:

polttoaineen kulutuksen laskemiseen valittu menetelmä (A tai B); jos samaa menetelmää ei sovelleta kaikkiin ilma-alustyyppeihin, kyseisen menetelmän perustelut ja luettelo, jossa yksilöidään, mitä menetelmää käytetään missäkin olosuhteissa;

ii)

tarvittaessa menettelyt tankatun ja tankeissa olevan polttoaineen mittaamiseksi, kuvaus käytetyistä mittausvälineistä sekä menettelyistä mittaustietojen kirjaamiseksi, hakemiseksi, siirtämiseksi ja tallentamiseksi,

iii)

tarvittaessa tiheyden määrittämismenetelmä,

iv)

perustelut tarkkailumenetelmälle, joka valittiin mahdollisimman alhaisen epävarmuustason varmistamiseksi 56 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

luettelo b alakohdassa kuvattuun yleiseen tarkkailumenetelmään liittyvistä poikkeuksista, joita sovelletaan tiettyihin lentopaikkoihin, kun ilma-aluksen käyttäjä ei voi poikkeuksellisen tilanteen vuoksi toimittaa vaaditun tarkkailumenetelmän osalta kaikkia vaadittuja tietoja;

kutakin polttoainetyyppiä koskevat päästökertoimet, tai vaihtoehtoisia polttoaineita käytettäessä päästökertoimien määrittämiseen käytetyt menetelmät, mukaan lukien näytteenottomenetelmä, analyysimenetelmä, kuvaus käytetyistä laboratorioista ja niiden akkreditointia ja/tai laadunvarmistusta koskevat menettelyt;

kuvaus menettelyistä ja järjestelmistä, joiden avulla kartoitetaan, arvioidaan ja käsitellään tietoaukkoja 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

▼M4 —————

Ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailua varten tarkkailusuunnitelman on sisällettävä tapauksen mukaan seuraavat tiedot niistä ilma-alusten käyttäjistä, jotka eivät käytä ainoastaan NEATS-järjestelmää ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten määrittämiseen:

kuvaus polttoainekulutusmoduulista ja päästöjenarviointimoduulista, hiilidioksidiekvivalentin laskentamallista ja siihen liittyvistä tietoteknisistä välineistä, joita ilma-aluksen käyttäjät aikovat käyttää;

kuvaus ja vuokaavio tämän asetuksen liitteessä III a olevassa 4 jaksossa kuvatusta hiilidioksidiekvivalentin laskentamalliin liittyvien tietojen tarkkailuprosessista;

kuvaus kirjallisesta menettelystä, jolla varmistetaan, että tämän asetuksen liitteen III a mukaisiin hiilidioksidiekvivalentin laskentamalleihin syötetään asianmukaiset tiedot ja että kaikkien muuta kuin hiilidioksidia olevien tekijöiden lentokohtaiset ilmastovaikutukset otetaan huomioon;

kuvaus kirjallisesta menettelystä, jolla tunnistetaan ja arvioidaan tietoaukkoja ja sovelletaan tämän asetuksen liitteessä III a olevassa 5 jaksossa ja liitteessä III b kuvattuja oletusarvoja tietoaukkojen täyttämiseksi.

▼M4 —————

4. SÄÄNNELTYJEN YHTEISÖJEN TARKKAILUSUUNNITELMIEN VÄHIMMÄISSISÄLTÖ

Säännellyn yhteisön tarkkailusuunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

yleiset tiedot säännellystä yhteisöstä:

säännellyn laitoksen tunniste- ja yhteystiedot, myös osoite, ja tarvittaessa seuraavat tunnisteet, joita käytetään verotustarkoituksissa sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla direktiivit 2003/96/EY ja (EU) 2020/262 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä: asetuksen (EU) N:o 952/2013 mukainen talouden toimijoiden rekisteröinti- ja tunnistenumero, asetuksen (EU) N:o 389/2012 mukainen valmisteveronumero tai kansallinen valmisteveron rekisteröinti- ja tunnistenumero, jonka asianomainen viranomainen on antanut sen kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla direktiivi 2003/96/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;

säännellyn yhteisön kuvaus, joka sisältää luettelon tarkkailtavista polttoainevirroista, tiedon tavasta luovuttaa polttoainevirrat kulutukseen, korkeimmalle käytettävissä olevalle tasolle yhdistetyt tiedot kulutukseen luovutetun polttoainevirran loppukäytö(i)stä, myös CRF-koodin, ja joka täyttää seuraavat kriteerit:

kuvauksen täytyy olla riittävä sen osoittamiseksi, ettei tietoaukkoja esiinny eikä päästöjä lasketa kahteen kertaan;

ii)

yksinkertainen kaavio b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tiedoista, joissa kuvataan säännelty yhteisö, polttoainevirrat, tavat, joilla direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyt polttoaineet luovutetaan kulutukseen, mittauslaitteet ja muut sellaiset säännellyn yhteisön osat, joilla on merkitystä tarkkailumenetelmän kannalta, kuten tietovirtojen hallintatoimet ja kontrollitoimet;

iii)

yksinkertainen kaavio kyseisten säädösten soveltamiseksi käytettävistä mittausmenetelmistä, jos kyseiset säännellyt yhteisöt ja polttoainevirrat vastaavat yhteisöjä, joilla on raportointivelvollisuuksia sellaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla neuvoston direktiivit 2003/96/EY ja 2009/30/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä edellä tarkoitetun lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia polttoaineita;

iv)

tarvittaessa tiedot mahdollisesta tarkkailuvuoden poikkeavasta aloitus- ja lopetuspäivästä 75 j artiklan 2 kohdan mukaisesti;

kuvaus menettelystä, jolla hallitaan tarkkailu- ja raportointitehtävien jakamista säännellyssä yhteisössä sekä vastuullisen henkilökunnan osaamista;

kuvaus menettelystä, jolla arvioidaan säännöllisesti tarkkailusuunnitelman tarkoituksenmukaisuutta ja joka sisältää vähintään seuraavat:

tarkistetaan polttoainevirtojen luettelo ja varmistetaan, että se on täydellinen ja että kaikki säännellyn yhteisön luonteen ja toiminnan merkittävät muutokset sisällytetään tarkkailusuunnitelmaan;

ii)

arvioidaan, onko luovutetun polttoaineen määrien ja muiden muuttujien osalta soveltuvilta osin noudatettu käytettyjen määrittämistasojen epävarmuusrajoja kunkin polttoainevirran osalta;

iii)

arvioidaan mahdollisia toimenpiteitä käytetyn tarkkailumenetelmän parantamiseksi, varsinkin menetelmän, jolla soveltamisalakerroin määritetään;

kuvaus 58 artiklassa vaadittujen tietovirtojen hallintatoimien kirjallisista menettelyistä, mukaan lukien tarvittaessa selventävä kaavio;

kuvaus 59 artiklassa vahvistettujen kontrollitoimien kirjallisista menettelyistä;

tarvittaessa tiedot relevanteista yhteyksistä direktiivin 2003/87/EY liitteessä III olevaan luetteloon sisältyvän säännellyn yhteisön toiminnan ja verotustarkoituksiin sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla direktiivit 2003/96/EY ja (EU) 2020/262 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, tehtävän raportoinnin välillä;

tarkkailusuunnitelman version numero ja päivämäärä, josta alkaen kyseistä tarkkailusuunnitelman versiota sovelletaan;

säännellyn yhteisön luokka;

laskentaan perustuvien menetelmien yksityiskohtainen kuvaus, joka koostuu seuraavista:

jokaista tarkkailtavaa polttoainevirtaa kohden yksityiskohtainen kuvaus sovelletusta laskentaan perustuvasta menetelmästä, myös luettelo käytetyistä syöttötiedoista ja laskentakaavoista, soveltamisalakertoimen määrittämismenetelmät, luettelo luovutetun polttoaineen määriin sovelletuista määrittämistasoista, kaikki merkitykselliset laskentakertoimet, soveltamisalakerroin ja kulutukseen luovutetun polttoainevirran loppukäytön (-käyttöjen) CRF-koodit tunnetulla yhdistämistasolla;

jos säännelty yhteisö aikoo hyödyntää yksinkertaistusta erittäin vähämerkityksisten polttoainevirtojen osalta, polttoainevirtojen luokitus merkittäviin ja erittäin vähämerkityksisiin polttoainevirtoihin;

kunkin tarkkailtavan polttoainevirran osalta käytettyjen mittausjärjestelmien kuvaus ja niiden mitta-asteikko sekä käytettävien mittauslaitteiden epävarmuus ja niiden sijainti;

tarvittaessa kunkin polttoainevirran osalta käytetyt laskentakerrointen oletusarvot ja kerrointen lähde tai relevantti lähde, josta oletuskerroin haetaan säännöllisesti;

tarvittaessa kunkin polttoainevirran osalta luettelo kaikkien olennaisten laskentakerrointen määrittämiseen käytettävistä analyysimenetelmistä sekä kyseisiin analyyseihin liittyvien kirjallisten menettelyjen kuvaus;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jolla selvitetään analysoitavan polttoaineen näytteenottoa koskevaa näytteenottosuunnitelmaa, ja menettelystä, jota käytetään näytteenottosuunnitelman tarkoituksenmukaisuuden tarkistamiseen;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jolla arvioidaan, ovatko nollaluokitellut polttoainevirrat tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan tai 39 a artiklan 3 tai 4 kohdan ja soveltuvin osin 75 m artiklan 2 kohdan mukaisia;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jota käytetään biokaasun määrien määrittämiseen ostokirjanpidon perusteella 39 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

tarvittaessa kuvaus menettelystä, jota käytetään 75 v artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseen ja 75 v artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseen.

LIITE II

Määrittämistasojen määrittäminen laitoksiin liittyviä laskentaperusteisia menetelmiä varten (12 artiklan 1 kohta)

1. MÄÄRITTÄMISTASON MÄÄRITTÄMINEN TOIMINTOTIETOJA VARTEN

Taulukossa 1 olevia epävarmuusrajoja sovelletaan toimintatietovaatimuksiin liittyviin määrittämistasoihin tämän asetuksen 28 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sekä 29 artiklan 2 kohdan ja liitteen IV mukaisesti. Epävarmuusrajat on tulkittava kunkin määrittämistason suurimmaksi sallituksi epävarmuudeksi lähdevirtojen määrittämisessä raportointikauden aikana.

Ellei taulukko 1 sisällä direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuja toimintoja eikä tämän asetuksen 25 artiklassa säädettyä massatasetta sovelleta, toiminnanharjoittajan on käytettävä kyseisten toimintojen osalta taulukon 1 kohdassa ”Polttoaineiden ja prosessin syöttöaineina käytettyjen polttoaineiden poltto” lueteltuja määrittämistasoja.

Taulukko 1

Toimintotietojen määrittämistasot (kunkin määrittämistason suurin sallittu epävarmuus)

Toiminto / lähdevirran tyyppi	Muuttuja, johon epävarmuutta sovelletaan	Määrittämistaso 1	Määrittämistaso 2	Määrittämistaso 3	Määrittämistaso 4
Polttoaineiden ja prosessin syöttöaineina käytettyjen polttoaineiden poltto
Kaupalliset peruspolttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [Nm3]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Muut kaasumaiset tai nestemäiset polttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [Nm3]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
▼M4
Kiinteät polttoaineet, lukuun ottamatta jätteitä	Polttoaineen määrä [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
▼M4
Jäte	Polttoaineen määrä [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
▼B
Soihdutus	Soihdutetun kaasun määrä [Nm3]	± 17,5 %	± 12,5 %	± 7,5 %
Puhdistus: karbonaatti (menetelmä A)	Kulutetun karbonaatin määrä [t]	± 7,5 %
Puhdistus: kipsi (menetelmä B)	Tuotetun kipsin määrä [t]	± 7,5 %
Puhdistus: urea	kulutettu ureamäärä	± 7,5 %
▼M5
Öljyn jalostaminen
▼B
Katalyyttisen krakkauksen regenerointi (1)	Epävarmuus-vaatimuksia sovelletaan erikseen kunkin päästölähteen osalta	± 10 %	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %
Koksin tuotanto
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Metallimalmin pasutus ja sintraus
Syöttömateriaalina käytetty karbonaatti ja prosessijäämät	Syöttömateriaalina käytetty karbonaatti ja prosessijäämät [t]	± 5 %	± 2,5 %
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Raudan ja teräksen tuotanto
Polttoaine prosessin syöttöaineena	Kukin massavirta laitokseen ja laitoksesta [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Sementtiklinkkerin tuotanto
Hehkutusuunisyötteeseen perustuva menetelmä (menetelmä A)	Kukin relevantti hehkutusuunisyöte [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %
Klinkkerituotokseen perustuva menetelmä (menetelmä B)	Tuotettu klinkkeri [t]	± 5 %	± 2,5 %
Sementtiuunipöly	Sementtiuunipöly tai bypass-pöly [t]	ei sovelleta (2)	± 7,5 %
Muu kuin karbonaatista peräisin oleva hiili	Kukin raaka-aine [t]	± 15 %	± 7,5 %
Kalkin tuotanto sekä dolomiitin ja magnesiitin kalsinointi
Karbonaatit ja muut prosessimateriaalit (menetelmä A)	Kukin relevantti hehkutusuunisyöte [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %
Maa-alkalioksidi (menetelmä B)	Tuotettu kalkki [t]	± 5 %	± 2,5 %
Kalkkiuunipöly (menetelmä B)	Kalkkiuunipöly [t]	ei sovelleta (2)	± 7,5 %
Lasin ja mineraalivillan valmistus
Karbonaatit ja muut prosessimateriaalit (syöttö)	Kukin hiilidioksidipäästöjä aiheuttava karbonaattiraaka-aine tai lisäaine [t]	± 2,5 %	± 1,5 %
Keraamisten tuotteiden valmistus
Hiili syöttöaineena (menetelmä A)	Kukin hiilidioksidipäästöjä aiheuttava karbonaattiraaka-aine tai lisäaine [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %
Alkalioksidi (menetelmä B)	Bruttotuotanto, mukaan lukien hylätyt tuotteet ja lasimurska, joka on peräisin hehkutusuunista ja kuljetuksesta [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %
Puhdistus	Kulutettu kuiva CaCO3 [t]	± 7,5 %
Sellun ja paperin tuotanto
Vahvistuskemikaalit	CaCO3:n ja Na2CO3:n määrä [t]	± 2,5 %	± 1,5 %
Hiilimustan tuotanto
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Ammoniakin tuotanto
Polttoaine prosessin syöttöaineena	Prosessin syöttöaineena käytetyn polttoaineen määrä [t] tai [Nm3]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Vedyn ja synteesikaasun tuotanto
Polttoaine prosessin syöttöaineena	Vedyntuotannossa prosessin syöttöaineena käytetyn polttoaineen määrä [t] tai [Nm3]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Suurissa erissä tuotettavien orgaanisen kemian kemikaalien tuotanto
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Rautametallien ja muiden metallien tuotanto tai jalostus, mukaan lukien alumiinin sekundäärituotanto
Prosessipäästöt	Kukin syöttömateriaali tai prosessijäämä, jota käytetään prosessin syöttömateriaalina [t]	± 5 %	± 2,5 %
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
▼M5
Alumiinin tai alumiinioksidin primäärituotanto
▼B
Massatasemenetelmä	Kukin syöttö- ja tuotosmateriaali [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Perfluorihiilivetypäästöt (PFC) (slope-menetelmä)	Alumiinin primäärituotanto [t], anodiefektejä, minuuttia [anodiefektien määrä / kenno-päivä] ja [anodiefektejä, minuuttia / esiintyminen]	± 2,5 %	± 1,5 %
Perfluorihiilivetypäästöt (PFC) (ylijännitemenetelmä)	Alumiinin primäärituotanto [t], anodiefektiylijännite [mV] ja virtahyötysuhde [-]	± 2,5 %	± 1,5 %
▼M5
Hiilidioksidin talteenotto, siirto ja geologinen varastointi direktiivin 2009/31/EY nojalla sallitussa varastointipaikassa
Siirretyn hiilidioksidin massatase	Laitokseen, kuljetusinfrastruktuuriin tai varastointipaikkaan siirretty tai sieltä pois siirretty hiilidioksidi, tarkoitukselliset, vuodoista peräisin olevat päästöt tai hajapäästöt [t]	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %	± 1,5 %
Hiilidioksidin tarkoitukselliset päästöt, vuodoista peräisin olevat päästöt ja hajapäästöt	Hiilidioksidin tarkoitukselliset päästöt, vuodoista peräisin olevat päästöt ja hajapäästöt [t]	± 17,5 %	± 12,5 %	± 7,5 %
▼B
(1) Öljynjalostamoissa katalyyttisen krakkauksen regeneroinnista (muusta katalyytin regeneroinnista ja flexi-cokereista) peräisin olevia päästöjä tarkkailtaessa vaadittu epävarmuus liittyy kyseisen lähteen kaikkien päästöjen kokonaisepävarmuuteen. (2) Hehkutusuunijärjestelmästä raportointikaudella vapautuvan sementtiuunipölyn tai (tarvittaessa) bypass-pölyn määrä [t] arvioidaan toimialan parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden mukaisesti.

2. MÄÄRITTÄMISTASOJEN MÄÄRITTÄMINEN POLTOSTA AIHEUTUVIEN PÄÄSTÖJEN LASKENTAKERTOIMIA VARTEN

Toiminnanharjoittajien on tarkkailtava hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat peräisin kaikista sellaisista polttoprosesseista, jotka ovat osa kaikkia direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuja tai kyseisen direktiivin 24 artiklan nojalla unionin järjestelmään sisällytettyjä toimintoja, käyttäen tässä jaksossa vahvistettuja määrittämistasojen määritelmiä. ►M1 Kun prosessin syöttöaineina käytetään polttoaineita tai palavia materiaaleja, jotka aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä, sovelletaan tässä liitteessä olevaa 4 jaksoa. ◄ Kun polttoaineet ovat tämän asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti osa massatasetta, sovelletaan tässä liitteessä olevassa 3 jaksossa vahvistettuja massataseiden määrittämistasojen määritelmiä.

Asiaan liittyvien pakokaasujen puhdistuksesta peräisin olevien prosessipäästöjen osalta sovelletaan tarvittaessa tässä liitteessä olevien 4 ja 5 jakson mukaisia määrittämistasoja.

2.1 Päästökerrointen määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

liitteessä VI olevassa 1 jaksossa lueteltuja standardikertoimia tai

31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti muita vakioarvoja, ellei liitteessä VI olevassa 1 jaksossa ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2 a: Toiminnanharjoittajan on sovellettava asiaankuuluvaan polttoaineeseen tai materiaaliin maakohtaisia päästökertoimia 31 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti taikka arvoja 31 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2 b: Toiminnanharjoittajan on johdettava polttoaineelle päästökertoimet käyttäen jompaakumpaa seuraavassa luetelluista vakiintuneista malleista ja käytettävä empiirisiä korrelaatiokertoimia, jotka määritetään vähintään kerran vuodessa 32–35 artiklan ja 39 artiklan säännösten mukaisesti:

öljyjen tai kaasujen tiheyden mittaus, mukaan lukien öljynjalostus- tai terästeollisuudessa yleisesti käytetyt öljyt ja kaasut;

erityisten hiilityyppien tehollinen lämpöarvo.

Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että korrelaatiokerroin on hyvien teknisten käytäntöjen mukainen ja että sitä sovelletaan vain sillä alueella oleviin mallin mukaisiin arvoihin, jolla se on määritetty.

Määrittämistaso 3: Toiminnanharjoittajan on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

päästökertoimen määrittäminen 32–35 artiklan asiaankuuluvien säännösten mukaisesti;

määrittämistasoa 2 b varten täsmennetty empiirinen korrelaatiokerroin, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että empiirisen korrelaatiokertoimen epävarmuus on enintään 1/3 epävarmuusarvosta, jota toiminnanharjoittajan on noudatettava kyseisen polttoaineen tai materiaalin toimintotietojen määrittämisen yhteydessä;

2.2 Tehollisen lämpöarvon (NCV) määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

liitteessä VI olevassa 1 jaksossa lueteltuja standardikertoimia tai

31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti muita vakioarvoja, ellei liitteessä VI olevassa 1 jaksossa ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2 a: Toiminnanharjoittajan on sovellettava kunkin polttoaineen maakohtaisia kertoimia 31 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan mukaisesti taikka arvoja 31 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2 b: Kaupallisten polttoaineiden osalta on käytettävä tehollista lämpöarvoa, joka on saatu polttoaineen toimittajan kyseistä polttoainetta koskevista tiedoista, edellyttäen että se on määritetty hyväksyttyjen kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti.

Määrittämistaso 3: Toiminnanharjoittajan on määritettävä tehollinen lämpöarvo 32–35 artiklan mukaisesti.

2.3 Hapettumiskerrointen määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on käytettävä hapettumiskertoimena lukua 1.

Määrittämistaso 2: Toiminnanharjoittajan on sovellettava hapettumiskertoimia kunkin polttoaineen osalta 31 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 3: Toiminnanharjoittajan on määriteltävä polttoaineiden toimintokohtaiset kertoimet tuhkan, nestemäisten päästöjen ja muiden jätteiden sekä sivutuotteiden hiilipitoisuuden ja muiden epätäydellisesti hapettuneiden kaasumaisten hiilipäästöjen hiilipitoisuuden perusteella, lukuun ottamatta hiilimonoksidia. Koostumustiedot määritetään 32–35 artiklan säännösten mukaisesti.

2.4 Biomassaosuuden määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava toimivaltaisen viranomaisen tai komission julkaisemaa sovellettavaa arvoa tai arvoja 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2: Toiminnanharjoittajan on sovellettava arviointimenetelmää, joka on hyväksytty 39 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 3 a: Toiminnanharjoittajan on sovellettava analyysejä 39 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja 32–35 artiklan mukaisesti.

Määrittämistaso 3 b: Jos polttoaine on peräisin tuotantoprosessista, jonka syöttövirrat on määritelty ja ne ovat jäljitettävissä, toiminnanharjoittaja saa perustaa arvionsa prosessiin syötettävän ja sieltä poistuvan fossiilisen ja biomassaperäisen hiilen materiaalitaseeseen, kuten direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaiseen massatasejärjestelmään.

Jos toiminnanharjoittaja olettaa fossiilisen osuuden olevan 100 prosenttia tämän asetuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti, biomassaosuudelle ei määritetä määrittämistasoa.

2.5 Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on määritettävä muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaisen massatasejärjestelmän perusteella.

Jos toiminnanharjoittaja olettaa fossiilisen osuuden olevan 100 prosenttia tämän asetuksen 39 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuudelle tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuudelle ei määritetä määrittämistasoa.

3. MÄÄRITTÄMISTASOJEN MÄÄRITTÄMINEN MASSATASEIDEN LASKENTAKERTOIMIA VARTEN

Kun toiminnanharjoittaja käyttää massatasetta 25 artiklan mukaisesti, sen on käytettävä tämän jakson mukaisia määrittämistasojen määritelmiä.

3.1 Hiilipitoisuuden määrittämistasot

Toiminnanharjoittajan on sovellettava yhtä tässä kohdassa luetelluista määrittämistasoista. Toiminnanharjoittajan on johdettava päästökertoimesta hiilipitoisuus käyttämällä seuraavia yhtälöitä:

a)	kun päästökerroin on ilmaistu muodossa t CO2/TJ: C = (EF × NCV) / f

b)	kun päästökerroin on ilmaistu muodossa t CO2/t: C = EF / f

Näissä kaavoissa C on hiilipitoisuus suhteellisena osuutena ilmaistuna (hiilen massa tonneina kohti tuotteen massaa tonneina), EF on päästökerroin, NCV on tehollinen lämpöarvo ja f on 36 artiklan 3 kohdassa vahvistettu kerroin.

Jos seospolttoaineen tai materiaalin biomassaosuus, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus on määritetty, määrittämistasojen on liityttävä kokonaishiilipitoisuuteen. Hiilen biomassaosuus määritetään käyttämällä tässä liitteessä olevassa 2.4 jaksossa määritettyjä määrittämistasoja. Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus määritetään käyttämällä tässä liitteessä olevassa 2.5 jaksossa määriteltyjä määrittämistasoja.

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

liitteessä VI olevissa 1 ja 2 jaksossa luetelluista standardikertoimista johdettu hiilipitoisuus tai

31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiset muut vakioarvot, ellei liitteessä VI olevassa 1 ja 2 jaksossa ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2 a: Toiminnanharjoittajan on johdettava hiilipitoisuus asiaankuuluvan polttoaineen tai materiaalin maakohtaisista päästökertoimista 31 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan mukaisesti taikka arvoista 31 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2 b: Toiminnanharjoittajan on johdettava polttoaineelle hiilipitoisuus päästökertoimista käyttäen jompaakumpaa seuraavassa luetelluista vakiintuneista malleista ja empiirisiä korrelaatiokertoimia, jotka määritetään vähintään kerran vuodessa tämän asetuksen 32–35 artiklan säännösten mukaisesti:

esimerkiksi öljynjalostus- tai terästeollisuudessa yleisesti käytettyjen tiettyjen öljyjen tai kaasujen tiheyden mittaus tai

erityisten hiilityyppien tehollinen lämpöarvo.

Määrittämistaso 3: Toiminnanharjoittajan on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

hiilipitoisuuden määrittäminen 32–35 artiklan asiaankuuluvien säännösten mukaisesti;

3.2 Tehollisten lämpöarvojen määrittämistasot

Käytetään tässä liitteessä olevassa 2.2 jaksossa määritettyjä määrittämiskertoimia.

3.3 Biomassaosuuden määrittämistasot

Käytetään tässä liitteessä olevassa 2.4 jaksossa määritettyjä määrittämiskertoimia.

3.4 Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden määrittämistasot

Käytetään tässä liitteessä olevassa 2.5 jaksossa määritettyjä määrittämiskertoimia.

4. MÄÄRITTÄMISTASOJEN MÄÄRITTÄMINEN HIILIDIOKSIDIPROSESSIPÄÄSTÖJEN LASKENTAKERTOIMIA VARTEN

Kaikkien hiilidioksidin prosessipäästöjen, erityisesti päästöjen, jotka ovat peräisin karbonaattien hajoamisesta ja muuta kuin karbonaatista peräisin olevaa hiiltä sisältävistä prosessimateriaaleista, mukaan luettuina urea, koksi ja grafiitti, osalta, kun niitä tarkkaillaan käyttäen 24 artiklan 2 kohdan mukaista standardimenetelmää, on sovellettava määrittämistasoja, jotka tässä jaksossa määritetään sovellettavia laskentakertoimia varten.

Kun kyse on materiaaliseoksesta, joka sisältää sekä epäorgaanista ja orgaanista hiiltä, toiminnanharjoittaja voi joko:

—

määrittää materiaaliseoksen alustavan kokonaispäästökertoimen analysoimalla kokonaishiilipitoisuuden ja käyttämällä muuntokerrointa ja tarvittaessa biomassaosuutta ja tehollista lämpöarvoa, jotka liittyvät kyseiseen kokonaishiilipitoisuuteen; tai

—

määrittää orgaaniset ja epäorgaaniset pitoisuudet erikseen ja käsitellä niitä kahtena erillisenä lähdevirtana.

Karbonaattien hajoamisesta aiheutuvien päästöjen osalta toiminnanharjoittaja voi valita kullekin lähdevirralle jonkin seuraavista menetelmistä:

Menetelmä A (syöttöön perustuva menetelmä): Päästökerroin, muuntokerroin ja toimintotiedot liittyvät prosessiin syötetyn materiaalin määrään.

Menetelmä B (tuotantoon perustuva menetelmä): Päästökerroin, muuntokerroin ja toimintotiedot liittyvät prosessin tuotannon määrään.

Muihin hiilidioksidiprosessipäästöihin toiminnanharjoittaja saa soveltaa ainoastaan menetelmää A.

Poiketen siitä, mitä tässä jaksossa ja seuraavissa alajaksoissa säädetään, toiminnanharjoittajat voivat luokitella materiaalien prosessipäästöt nollaksi, jos kyseiset materiaalit täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

materiaalit eivät täytä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden määritelmiä;

ii)

materiaalit on tuotettu toisessa direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa;

iii)

materiaalien tuottamiseksi on kemiallisesti sidottu hiilidioksidia;

iv)

laitos, joka aiheutti iii alakohdassa tarkoitetun hiilidioksidin, on sisällyttänyt tämän hiilidioksidin vuotuiseen päästöselvitykseensä;

materiaalit täytä vastaa direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 b kohdan nojalla annetussa delegoidussa asetuksessa luetellun tuotteen eritelmiä.

4.1 Menetelmän A mukaisen päästökertoimen määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

liitteessä VI olevan 2 jakson taulukossa 2 luetellut standardikertoimet karbonaatin hajoamisen osalta tai taulukoissa 1, 4 tai 5 luetellut standardikertoimet muiden prosessimateriaalien osalta;

muut vakioarvot 31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, ellei liitteessä VI ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2: Toiminnanharjoittajan on sovellettava maakohtaista päästökerrointa 31 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan mukaisesti taikka arvoja 31 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 3: Toiminnanharjoittajan on määritettävä päästökerroin 32–35 artiklan säännösten mukaisesti. Liitteessä VI olevassa 2 jaksossa lueteltuja stoikiometrisiä suhdelukuja on käytettävä koostumustietojen muuntamisessa päästökertoimiksi, jos se on tarpeen.

4.2 Menetelmän A mukaisen muuntokertoimen määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Muuntokertoimena käytetään lukua 1.

Määrittämistaso 2: Prosessista poistuvien karbonaattien ja muun hiilen määrää on tarkasteltava muuntokertoimella, jonka arvo on nollan ja yhden välillä. Toiminnanharjoittaja voi olettaa, että yksi tai useampi syöttöaine on muuntunut täydellisesti, ja siirtää laskennallisesti muuntumattomat materiaalit ja muun hiilen jäljellä olevaan/oleviin syöttöaineeseen/-aineisiin. Tuotteiden muut relevantit kemialliset muuttujat on määritettävä 32–35 artiklan mukaisesti.

4.3 Menetelmän B mukaisen päästökertoimen määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

liitteessä VI olevan 2 jakson taulukossa 3 luetellut standardikertoimet;

muut vakioarvot 31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, ellei liitteessä VI ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 3: Toiminnanharjoittajan on määritettävä päästökerroin 32–35 artiklan säännösten mukaisesti. Liitteessä VI olevan 2 jakson taulukossa 3 tarkoitettuja stoikiometrisiä suhdelukuja on käytettävä muunnettaessa koostumustietoja päästökertoimiksi olettaen, että kaikki merkitykselliset metallioksidit ovat peräisin vastaavista karbonaateista. Tätä varten toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään kalsiumoksidi ja magnesium oksidi ja annettava toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä siitä, mitkä muut metallioksidit liittyvät karbonaatteihin raaka-aineissa.

4.4 Menetelmän B mukaisen muuntokertoimen määrittämistasot

Määrittämistaso 1: Muuntokertoimena käytetään lukua 1.

Määrittämistaso 2: Raaka-aineissa olevien muiden kuin karbonaatista peräisin olevien relevanttien metalliyhdisteiden, kuten prosessista palaavan pölyn tai lentotuhkan tai muiden jo kalsinoitujen materiaalien, määrä ilmenee muuntokertoimista, joiden arvo on nollan ja yhden välillä. Muuntokertoimen arvo yksi vastaa sitä, että raaka-aineen karbonaatit ovat muuntuneet täydellisesti oksideiksi. Prosessien syöttöaineiden muut relevantit kemialliset muuttujat on määritettävä 32–35 artiklan mukaisesti.

4.5 Tehollisen lämpöarvon määrittämistasot

Toiminnanharjoittajan on tarvittaessa määritettävä prosessimateriaalin tehollinen lämpöarvo käyttäen tämän liitteen 2.2 jaksossa määriteltyjä määrittämistasoja. Tehollista lämpöarvoa ei pidetä merkityksellisenä, kun on kyse erittäin vähämerkityksisistä lähdevirroista tai kun materiaali ei itse ole palava ilman, että siihen lisätään muita polttoaineita. Epäselvissä tapauksissa toiminnanharjoittajan on pyydettävä toimivaltaiselta viranomaiselta vahvistus siitä, onko tehollista lämpöarvoa tarkkailtava ja onko siitä raportoitava.

4.6 Biomassaosuuden määrittämistasot

Toiminnanharjoittajan on tarvittaessa määritettävä prosessimateriaaliin sisältyvän hiilen biomassaosuus käyttäen tämän liitteen 2.4 jaksossa määritettyjä määrittämistasoja.

4.7 Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden määrittämistasot

Käytetään tässä liitteessä olevassa 2.5 jaksossa määritettyjä määrittämiskertoimia.

▼M1 —————

LIITE II a

Määrittämistasojen määrittäminen säänneltyihin yhteisöihin liittyviä laskentaperusteisia menetelmiä varten

1. MÄÄRITTÄMISTASOJEN MÄÄRITTÄMINEN LUOVUTETUN POLTTOAINEEN MÄÄRIÄ VARTEN

Taulukon 1 epävarmuusrajoja sovelletaan luovutetun polttoaineen määriä koskevien vaatimusten kannalta merkityksellisiin määrittämistasoihin 28 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 29 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Epävarmuusrajat on tulkittava suurimmaksi sallituksi epävarmuudeksi polttoainevirtojen määrittämisessä raportointikauden aikana.

Taulukko 1

Määrittämistasot luovutetun polttoaineen määriä varten (kunkin määrittämistason suurin sallittu epävarmuus)

Polttoainevirran tyyppi

Muuttuja, johon epävarmuutta sovelletaan

Määrittämistaso 1

Määrittämistaso 2

Määrittämistaso 3

Määrittämistaso 4

Polttoaineiden poltto

Kaupalliset peruspolttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [Nm3] tai [TJ]	±7,5 %	±5 %	±2,5 %	±1,5 %
Muut kaasumaiset tai nestemäiset polttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [Nm3] tai [TJ]	±7,5 %	±5 %	±2,5 %	±1,5 %
Kiinteät polttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [TJ]	±7,5 %	±5 %	±2,5 %	±1,5 %

2. MÄÄRITTÄMISTASOJEN MÄÄRITTÄMINEN LASKENTAKERTOIMIA JA SOVELTAMISALAKERROINTA VARTEN

Säänneltyjen yhteisöjen on tarkkailtava hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat peräisin kaikentyyppisistä polttoaineista, jotka on luovutettu kulutukseen direktiivin 2003/87/EY liitteessä III luetelluilla toimialoilla tai mainitun direktiivin 30 j artiklan mukaisesti unionin järjestelmään sisällytetyillä toimialoilla, käyttämällä tässä jaksossa vahvistettuja määrittämistasojen määritelmiä.

2.1 Määrittämistasot päästökertoimia varten

Jos seospolttoaineen biomassaosuus on määritetty, määrittämistasojen on liityttävä alustavaan päästökertoimeen. Fossiilisten polttoaineiden osalta määrittämistasojen on liityttävä päästökertoimeen.

Jos seospolttoaineen muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus on määritetty, määrittämistasojen on liityttävä alustavaan päästökertoimeen.

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

liitteessä VI olevassa 1 jaksossa lueteltuja standardikertoimia tai

31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti muita vakioarvoja, ellei liitteessä VI olevassa 1 jaksossa ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2 a: Säännellyn yhteisön on sovellettava kutakin polttoainetta koskevaa maakohtaista päästökerrointa 31 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2 b: Säännellyn yhteisön on johdettava polttoaineelle päästökertoimet eri hiilityyppien tehollisen lämpöarvon perusteella ja käytettävä empiirisiä korrelaatiokertoimia, jotka määritetään vähintään kerran vuodessa 32–35 artiklan ja 75 m artiklan mukaisesti.

Säännellyn yhteisön on varmistettava, että korrelaatiokerroin on hyvien teknisten käytäntöjen mukainen ja että sitä sovelletaan vain sillä alueella oleviin mallin mukaisiin arvoihin, jolla se on määritetty.

Määrittämistaso 3: Säännellyn yhteisön on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

päästökertoimen määrittäminen 32–35 artiklan asiaankuuluvien säännösten mukaisesti;

määrittämistasoa 2 b varten täsmennetty empiirinen korrelaatiokerroin, jos säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että empiirisen korrelaatiokertoimen epävarmuus on enintään 1/3 epävarmuusarvosta, jota säännellyn yhteisön on noudatettava kyseisen polttoaineen luovutetun määrän määrittämisen yhteydessä.

2.2 Määrittämistasot yksikön muuntokerrointa varten

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

liitteessä VI olevassa 1 jaksossa lueteltuja standardikertoimia tai

31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti muita vakioarvoja, ellei liitteessä VI olevassa 1 jaksossa ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2 a: Säännellyn yhteisön on sovellettava kutakin polttoainetta koskevaa maakohtaista kerrointa 31 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2 b: Kaupallisten polttoaineiden osalta on käytettävä yksikön muuntokerrointa, joka on saatu kyseisen polttoaineen ostokirjanpidosta, edellyttäen, että se on määritetty hyväksyttyjen kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti.

Määrittämistaso 3: Säännellyn yhteisön on määritettävä yksikön muuntokerroin 32–35 artiklan mukaisesti.

2.3 Määrittämistasot biomassaosuutta varten

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava toimivaltaisen viranomaisen tai komission julkaisemaa sovellettavaa arvoa tai 31 artiklan 1 kohdan mukaisia arvoja.

Määrittämistaso 2: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 m artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti hyväksyttyä arviointimenetelmää.

Määrittämistaso 3 a: Säännellyn yhteisön on sovellettava analyysejä 75 m artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 32–35 artiklan mukaisesti.

Jos säännelty yhteisö olettaa fossiilisen osuuden olevan 100 prosenttia 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti, biomassaosuudelle ei määritetä määrittämistasoa.

Määrittämistaso 3 b: Jos polttoaine on peräisin tuotantoprosessista, jonka syöttövirrat on määritelty ja ne ovat jäljitettävissä, säännelty yhteisö saa perustaa arvionsa prosessiin syötettävän ja sieltä poistuvan fossiilisen ja bioperäisen hiilen massataseeseen, kuten direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaiseen massatasejärjestelmään.

2.3 a Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuuden tai vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden määrittämistasot

2.4 Määrittämistasot soveltamisalakerrointa varten

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 l artiklan 3 tai 4 kohdan mukaista oletusarvoa.

Määrittämistaso 2: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 l artiklan 2 kohdan e–g alakohdan mukaisia menetelmiä.

Määrittämistaso 3: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 l artiklan 2 kohdan a–d alakohdan mukaisia menetelmiä.

LIITE III

Ilmailun päästöjen tarkkailumenetelmät (53 artikla)

1. LASKENTAMENETELMÄT ILMAILUALAN KASVIHUONEKAASUJEN MÄÄRITTÄMISEKSI

Menetelmä A:

Toiminnanharjoittajan on käytettävä seuraavaa kaavaa:

kunkin lennon todellinen polttoaineen kulutus [t] = ilma-aluksen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun ilma-alus on tankattu lentoa varten [t] – ilma-aluksen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun ilma-alus on tankattu seuraavaa lentoa varten [t] + tätä seuraavaa lentoa varten tankattu polttoaineen määrä [t].

Jos ilma-alusta ei tankata kyseessä olevaa lentoa tai seuraavaa lentoa varten, ilma-aluksen tankeissa olevan polttoaineen määrä määritetään kyseisen lennon tai seuraavan lennon lähdön yhteydessä. Sellaisissa poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ilma-aluksella suoritetaan muita toimintoja kuin lento, kuten merkittäviä huoltotoimia, joihin liittyy tankkien tyhjentäminen, sellaisen lennon jälkeen, jonka polttoaineenkulutusta tarkkaillaan, ilma-aluksen käyttäjä voi korvata määrän ”ilma-aluksen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun ilma-alus on tankattu seuraavaa lentoa varten + tätä seuraavaa lentoa varten tankattu polttoaineen määrä” määrällä ”tankeissa olevan polttoaineen määrä seuraavan ilma-aluksella suoritettavan toiminnon alussa”, kuten tekniseen matkapäiväkirjaan on kirjattu.

Menetelmä B:

Toiminnanharjoittajan on käytettävä seuraavaa kaavaa:

kutakin lentoa koskeva todellinen polttoaineen kulutus [t] = ilma-aluksen tankeissa edellisen lennon päättyessä olevan polttoaineen määrä [t] + lentoa varten tankatun polttoaineen määrä [t] – ilma-aluksen tankissa olevan polttoaineen määrä [t] lennon päätyttyä.

Lennon päättymishetkenä voidaan pitää moottoreiden sammutusajankohtaa. Jos ilma-alus ei suorita lentoa ennen sitä lentoa, jonka polttoaineen kulutusta tarkkaillaan, ilma-aluksen käyttäjä voi korvata määrän ”Ilma-aluksen tankeissa edellisen lennon päättyessä olevan polttoaineen määrä” määrällä ”Ilma-aluksen tankeissa olevan polttoaineen määrä ilma-aluksen edellisen toiminnon päättyessä”, kuten tekniseen matkapäiväkirjaan on kirjattu.

2. PERUSPOLTTOAINEIDEN PÄÄSTÖKERTOIMET

Taulukko 1

Fossiilisten lentopolttoaineiden hiilidioksidikertoimet (alustavat päästökertoimet)

Polttoaine	Päästökerroin (t CO2/t polttoainetta)
Lentobensiini (AvGas)	3,10
Bensiininomainen lentopetroli (Jet B)	3,10
Lentopetroli (Jet A1 tai Jet A)	3,16

3. ISOYMPYRÄREITIN LASKEMINEN

Matka [km] = isoympyräreitti [km] + 95 km

Isoympyräreitin on oltava kahden pisteen välinen lyhyin mahdollinen etäisyys maan pinnalla, ja sen likiarvo päätellään käyttäen Chicagon yleissopimuksen (WGS 84) liitteessä 15 olevan 3 artiklan 7 kappaleen 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua järjestelmää.

Lentopaikkojen leveys- ja pituusasteet saadaan joko Chicagon yleissopimuksen liitteen 15 mukaisesti ilmailuasiakirjoissa (Aeronautical Information Publications, AIP) julkaistuista lentopaikkojen sijaintitiedoista tai näitä sijaintitietoja käyttävistä lähteistä.

Tietokoneohjelmalla tai kolmannen osapuolen toimesta laskettuja etäisyystietoja voidaan myös käyttää edellyttäen, että laskentamenetelmä perustuu tässä jaksossa esitettyyn laskentakaavaan, ilmailuasiakirjojen tietoihin ja WGS 84:n vaatimuksiin.

LIITE III a

Ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailumenetelmät (56 a artikla)

1. ILMAILUN MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSIIN LIITTYVÄT MÄÄRITELMÄT

”lentotiedoilla” tarkoitetaan tietoja, joilla tietty lento voidaan yksilöidä ja joihin sisältyy vähintään tämän asetuksen 51 artiklassa tarkoitettu kutsumerkki, lennon lähdön ja saapumisen päivä ja aika ilmaistuna koordinoituna yleisaikana (UTC) sekä lähtö- ja määrälentoasemien ICAO-koodit ja/tai Kansainvälisen ilmakuljetusliiton (IATA) sijaintitunnisteet;

”lentovaihetiedoilla” tarkoitetaan toteutuneiden lentovaiheiden (muun muassa lentoonlähtö, nousu ja matkalento) mukaan jaoteltuja tietoja (esimerkiksi ilma-aluksen 4D-sijainti ja polttoainevirta);

”lennon operatiivisella rajakäyrällä” tarkoitetaan korkeuden, ilma-aluksen nopeuden ja kuormituskertoimen rajoja kussakin lentovaiheessa;

”tosi-ilmanopeudella” tarkoitetaan metreinä sekunnissa (m/s) mitattavaa nopeutta, jolla ilma-alus kulkee ilmamassan läpi;

”ilma-aluksen 4D-sijainnilla” tarkoitetaan ilma-aluksen neliulotteista sijaintia, joka määritellään sen leveysasteella (desimaaliasteina), pituusasteella (desimaaliasteina) ja korkeudella (painekorkeutena) millä tahansa hetkellä lennon alkamisen ja päättymisen välillä;

”aikaleimalla” tarkoitetaan tietojen (esimerkiksi ilma-aluksen 4D-sijainti ja polttoainevirta) tilannekuvaa, joka vastaa mitä tahansa sekunteina mitattavaa tiettyä ajankohtaa lennon aikana ja joka on otettava huomioon yhdessä aikavälin kanssa;

”aikavälillä” tarkoitetaan lennonaikaista, kahden aikaleiman välistä sekunteina mitattavaa aikaa, joka on enintään 60 sekuntia;

”viimeisimmällä lentosuunnitelmalla” tarkoitetaan viimeisintä saatavilla olevaa ja asianomaisen lennonvarmistuspalvelun hyväksymää lentosuunnitelmaa ennen sen toteuttamista. Viimeisin lentosuunnitelma voi olla tietotarkkuudeltaan Eurocontrolin Regulated Tactical Flight Model -mallin (RTFM) tai vaihtoehtoisesti Eurocontrolin Filed Tactical Flight Model -mallin (FTFM) tai vastaavan mukainen;

”lennetyllä lentoradalla” tarkoitetaan lentorataa, jota ilma-alus on noudattanut lähtöpaikastaan (lähtö) määräpaikkaansa (saapuminen) ja joka muodostuu kaikista lennon aikana kirjatuista aikaleimoista. Lennetty lentorata voidaan saada lentoarvotallentimesta tai kolmannelta osapuolelta. Sen tarkkuuden olisi mahdollisuuksien mukaan vastattava Eurocontrolin Current Tactical Flight Model -mallia (CTFM);

10.

”lentoarvotallentimella” tarkoitetaan erityistä elektronista laitetta, joka on asennettu ilma-alukseen erilaisten lentotoiminnan aikaisten parametrien ja tapahtumien tallentamista varten. Näihin parametreihin voivat kuulua muun muassa lennonohjaussyötteet, ilma-aluksen suorituskykytiedot, moottoritiedot ja suunnistustiedot.

11.

”kolmiulotteisilla säteilymuuttujilla” tarkoitetaan useita muuttujia, kuten säteilyvuontiheys ja säteilylämmitysnopeudet, jotka kuvaavat sitä, miten säteily vaihtelee tilassa, mukaan lukien maapallon pinta ja ilmakehä, ja miten se muuttuu ajan myötä;

12.

”paineella” tarkoitetaan pascaleina (Pa) ilmaistavaa voimaa, jonka ilmakehän ilman paino aiheuttaa tietyn sellaisen pisteen yläpuolella, jossa ilma-alus sijaitsee tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

13.

”ympäristön lämpötilalla” tarkoitetaan ilma-alusta ympäröivän ilman lämpötilaa kelvineinä (K) tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

14.

”ominaiskosteudella” tarkoitetaan vesihöyryn suhdetta ilma-alusta ympäröivän ilman kokonaismassan kilogrammaa kohden (kg/kg) tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

15.

”kansainvälisellä standardi-ilmakehällä (ISA)” tarkoitetaan standardia, johon voidaan verrata todellista ilmakehää missä tahansa pisteessä ja minä tahansa ajankohtana ja joka perustuu paineelle, tiheydelle ja lämpötilalle keskimääräisellä merenpinnan tasolla annettuihin erityisiin arvoihin, joista kukin pienenee korkeuden kasvaessa;

16.

”sään perustiedoilla” tarkoitetaan tietoluokkaa, johon sisältyy kunkin lennon osalta ainakin paine, ympäristön lämpötila ja ominaiskosteus, joita käytetään polttoaineenkulutusmoduulissa ja päästöjenarviointimoduulissa. Tässä tapauksessa nämä arvot voidaan arvioida vähintään standardoidun, korkeudesta riippuvan korjauksen avulla ja/tai ne voivat perustua kolmannen osapuolen tekemiin toiminnanjälkeisiin havaintoihin;

17.

”suhteellisella kosteudella jään suhteen” tarkoitetaan ilmassa olevan vesihöyryn pitoisuutta prosentteina verrattuna sen pitoisuuteen jään kyllästyspisteessä;

18.

”itä- ja pohjoissuuntaisella tuulella” tarkoitetaan itään tai pohjoiseen liikkuvan ilman vaakasuoraa nopeutta metreinä sekunnissa tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

19.

”pystynopeudella” tarkoitetaan ilmaliikkeen nopeutta ylös- tai alaspäin (Pa/s) siten, että pystynopeuden negatiiviset arvot osoittavat ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Se on tarpeen esimerkiksi advektion ja tuulileikkauksen laskemiseksi;

20.

”pilvijään ominaispitoisuudella” tarkoitetaan pilvijäähiukkasten massaa ilma-alusta ympäröivän kostean ilman kokonaismassan kilogrammaa kohden (kg/kg) tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

21.

”geopotentiaalilla” tarkoitetaan painovoimakentän voimakkuutta, joka kohdistuu ilma-alukseen eri korkeuksilla tiettynä ajankohtana lennon aikana, neliömetreinä neliösekunnissa (m2/s2), ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

22.

”lähtevällä pitkäaaltoisella säteilyllä” tarkoitetaan maapallon ilmakehäjärjestelmän avaruuteen lähettämää kokonaissäteilyä watteina neliömetriä kohden (W/m2) tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

23.

”heijastuneella auringonsäteilyllä” tarkoitetaan auringonvalon osaa, joka heijastuu takaisin avaruuteen maapallon pinnasta, pilvistä, aerosoleista ja muista ilmakehän hiukkasista, watteina neliömetriä kohden (W/m2) tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja siinä otetaan huomioon kolmiulotteiset säteilymuuttujat;

24.

”suoralla auringonsäteilyllä” tarkoitetaan auringonvalon osaa, joka saavuttaa maapallon pinnan suoraan auringosta ilman, että se hajoaa ilmakehässä tai pilvissä tai heijastuu niistä, watteina neliömetriä kohden (W/m2) tiettynä ajankohtana lennon aikana, ja se ilmoitetaan kolmiulotteisten säteilymuuttujien osalta;

25.

”yhteisellä laskennallisten sääennusteiden (NWP) viitemallilla” tarkoitetaan meteorologiassa käytettävää laskentajärjestelmää, joka koostuu ohjelmistoissa käytettävistä algoritmeista ja matemaattisista kaavoista, jotka on suunniteltu simuloimaan ja ennakoimaan ilmakehän olosuhteita määritellyllä spatiaalisella ja ajallisella alueella (paikkatietoruudukko). Parannettujen säätietojen tapauksessa komissio toimittaa yhteisen NWP-viitemallin NEATS-järjestelmän kautta;

26.

”parannetuilla säätiedoilla” tarkoitetaan tietoluokkaa, johon sisältyy kunkin lennon osalta paine, ympäristön lämpötila, ominaiskosteus, suhteellinen kosteus jään suhteen, itä- ja pohjoissuuntainen tuuli, pystynopeus, pilvijään ominaispitoisuus, geopotentiaali, lähtevä pitkäaaltoinen säteily, heijastunut auringonsäteily ja suora auringonsäteily, jotka otetaan syötteenä yhteisestä NWP-viitemallista, jonka komissio toimittaa NEATS-järjestelmän kautta;

27.

”moottorin tunnisteella” tarkoitetaan ilma-aluksen moottorin yksilöllistä tunnistenumeroa, joka sisältyy ICAO:n moottoripäästötietokantaan, tai vastaavaa, ja jonka avulla ilma-alukseen kiinnitetyt moottorit voidaan yksiselitteisesti tunnistaa kansainvälisesti tunnustettujen standardoitujen luetteloiden avulla;

28.

”ilma-aluksen massalla” tarkoitetaan kilogrammoina ilmaistavaa ilma-aluksen lentoradanaikaista massaa, joka vastaa lentoonlähtömassaa, josta on vähennetty kulutettu polttoaine tiettynä ajankohtana lennon aikana. Jos ilma-aluksen massaa ei ole saatavilla, se voidaan arvioida joko lentoonlähtömassan tai kuormituskertoimen ja joko annetun polttoainevirran tai ilma-aluksen suorituskykysimulaation ja polttoaineenkulutusmoduulin avulla lasketun polttoainevirran perusteella;

29.

”lentoonlähtömassalla” tarkoitetaan kilogrammoina ilmaistavaa ilma-aluksen massaa lähtökiidon alussa, mukaan lukien kaikki kyseisellä hetkellä mukana olevat tavarat ja ihmiset. Sitä käytetään ilma-aluksen massan arvioimiseen, jos sitä ei ole annettu. Jos lentoonlähtömassaa ei ole saatavilla, se voidaan arvioida kuormituskertoimen perusteella;

30.

”suurimmalla sallitulla lentoonlähtömassalla” tarkoitetaan ilma-aluksen valmistajan määrittelemää kilogrammoina ilmaistavaa suurinta massaa, jolla ilma-aluksen lentäjä saa nousta ilmaan;

31.

”suurimmalla sallitulla hyötykuormamassalla” tarkoitetaan ilma-aluksella kuljetettavien matkustajien ja heidän matkatavaroidensa enimmäismassaa sekä rahdin, mukaan lukien posti ja käsimatkatavarat, enimmäismassaa. Suurimman sallitun hyötykuorman arvot voidaan saada sovelletun polttoaineenkulutusmoduulin avulla;

32.

”kuormituskertoimella” tarkoitetaan matkustajien, rahdin ja matkatavaroiden, mukaan lukien posti ja käsimatkatavarat, painoa ilmaistuna osuutena suurimmasta sallitusta hyötykuormamassasta. Kuormituskerrointa käytetään lentoonlähtömassan arvioimiseen, jos sitä ei ole annettu. Jos kuormituskerrointa ei ole saatavilla, on käytettävä konservatiivista oletusarvoa liitteessä III a olevan 5 jakson mukaisesti;

33.

”polttoainevirralla” tarkoitetaan sekunnissa lennon aikana ilma-aluksen polttoainejärjestelmän läpi ilma-aluksen moottoreihin kulkevaa polttoaineen määrää kilogrammoina. Se voidaan mallintaa lennonsuunnittelun aikana, mitata lennon aikana tai arvioida polttoaineenkulutusmoduulin avulla;

34.

”ilma-aluksen moottorin hyötysuhteella” tarkoitetaan ilma-aluksen moottorin tuottaman hyödyllisen työntövoiman prosenttiosuutta polttoaineesta saatavasta energiapanoksesta;

35.

”ilma-aluksen suorituskyvyllä” tarkoitetaan tietoluokkaa, johon sisältyy polttoainevirta ja ilma-aluksen moottorin hyötysuhde kaikkien aikaleimojen mukaan;

36.

”polttoaineen lentokohtaisella vedyn ja hiilen suhteella (H/C-suhde)” tarkoitetaan lentokohtaista vetyatomien (H) lukumäärää kutakin hiiliatomia (C) kohti käytetyn polttoaineen molekyyleissä;

37.

”polttoaineen lentokohtaisella aromaattipitoisuudella” tarkoitetaan lentokohtaista käytetyn polttoaineen aromaattisten hiilivetyjen prosenttiosuutta;

38.

”lentopolttoaineen ominaisuuksilla” tarkoitetaan tietoluokkaa, johon sisältyy kunkin lennon osalta vedyn ja hiilen suhde, aromaattipitoisuus ja ilma-aluksessa olevan polttoaineen tehollinen lämpöarvo.

2. ILMAILUN MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN SEURANTAJÄRJESTELMÄ (NEATS)

Komissio tarjoaa hallinnollisen taakan minimoimiseksi NEATS-järjestelmän ilma-aluksen käyttäjille, akkreditoiduille todentajille ja toimivaltaisille viranomaisille ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen helpottamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan automatisoimiseksi.

NEATS-järjestelmä on yhdenmukainen tämän asetuksen 75 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen periaatteiden kanssa, ja se tarjoaa ilma-aluksen käyttäjälle, todentajalle ja toimivaltaiselle viranomaiselle oman suojatun käyttöliittymän.

Tarkkailu:

NEATS-järjestelmällä yksinkertaistetaan tarkkailuprosessia, sillä se sisältää suoraan saatavilla olevat kolmansien osapuolten keräämät lentoradat ja säätiedot tai antaa niihin pääsyn, mikä mahdollistaa sen, että ilma-aluksen käyttäjät voivat minimoida tarkkailun liitteessä III a olevassa 1 jaksossa määriteltyihin ilma-aluksen ominaisuuksiin ja tarvittaessa polttoaineen ominaisuuksiin tai tehdä siitä täysin automaattista riippuen oletusarvojen käytöstä.

NEATS-järjestelmä sisältää tämän asetuksen 56 a artiklan 4 kohdassa luetellut hiilidioksidiekvivalentin laskentalähestymistavat ja tarjoaa yhteisen NWP-viitemallin, kun tarvitaan parannettuja säätietoja (menetelmä C). Tämä johtaa lentokohtaisen hiilidioksidiekvivalentin laskemiseen osana tarkkailtavia tietoja.

Raportointi:

NEATS-järjestelmällä yksinkertaistetaan tämän asetuksen 68 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua raportointia. Väline luo automaattisesti tämän asetuksen liitteessä X olevan 2 a jakson 9 kohdassa tarkoitetun XML-taulukon kunkin raportointivuoden lopussa, mikä minimoi raportointiin liittyvän hallinnollisen taakan.

Todentaminen:

NEATS-järjestelmällä yksinkertaistetaan todentajan tekemiä todentamisia ja toimivaltaisen viranomaisen tekemiä ristiintarkastuksia. Se mahdollistaa lentokohtaisen hiilidioksidiekvivalentin todentamisen ja suojaa samalla luottamukselliset tiedot.

Tietojen säilyttäminen:

NEATS-järjestelmä mahdollistaa kaikkien (ilma-aluksen käyttäjiltä ja kolmansilta osapuolilta peräisin olevien) tietojen tallentamisen, ja sillä koodataan turvallisesti ja suojataan luottamuksellisia tietoja luovutukselta, kun ilma-aluksen käyttäjä lataa tällaisia tietoja NEATS-järjestelmään, kunhan ilma-aluksen käyttäjä yksilöi ne luottamuksellisiksi.

Avoimuus:

NEATS-järjestelmässä käytetään uusimpia malleja hiilidioksidiekvivalentin laskemiseksi muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten osalta. Ilma-aluksen käyttäjät voivat kehittää omia välineitään tai käyttää kolmannen osapuolen välineitä edellyttäen, että ne täyttävät tässä liitteessä säädetyt vaatimukset.

NEATS-järjestelmän on syötettävä tiedot julkiselle verkkosivustolle, jolla esitetään yhteenveto ei-luottamuksellisista tiedoista ja hiilidioksidiekvivalentista lentoa ja ilma-aluksen käyttäjää kohti.

3. ILMAILUN MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN POLTTOAINEENKULUTUSMODUULI JA PÄÄSTÖJENARVIOINTIMODUULI

Polttoaineenkulutusmoduuli:

Polttoaineenkulutusmoduuli perustuu lentokoneen suorituskyvyn mallintamisen kineettiseen lähestymistapaan, jonka avulla voidaan ennustaa tarkasti lentokoneen lentoradat ja niihin liittyvä polttoaineenkulutus lennon koko operatiivisella rajakäyrällä ja lennon kaikissa vaiheissa. Mallilla käsitellään teoreettisia perusteita lentokoneen suorituskykyparametrien laskemiseksi, mukaan lukien tiedot ilmanvastuksesta, nostovoimasta, painosta, työntövoimasta, polttoaineenkulutuksesta sekä lentokoneen nousu-, matkalento- ja laskeutumisvaiheiden nopeuksista olettaen, että ilma-alus toimii normaalisti. Lisäksi ilma-aluskohtaiset kertoimet ovat keskeisiä syöttötietoja erityisten ilma-alustyyppien lentoratojen suunnittelun laskennassa.

Päästöjenarviointimoduuli:

Päästöjenarviointimoduulin avulla voidaan laskea lentokoneen moottorin typen oksidien, hiilivedyn ja hiilimonoksidin päästöt korrelaatioyhtälöiden avulla ilman omistusoikeuden piiriin kuuluvia lentokoneen ja moottorin suorituskykymalleja ja moottorin päästöominaisuuksia. Tässä moduulissa sovelletaan ICAO:n moottorityyppihyväksyntään perustuvia pakokaasupäästöindeksejä ennalta määritellyissä vertailuolosuhteissa maassa ja arvioidaan vastaavat pakokaasupäästöindeksit lento-olosuhteissa olettaen kansainvälisen standardi-ilmakehän (ISA) olosuhteet käyttäen korjauskertoimia korjauskertoimet ISA-olosuhteiden, kuten lämpötilan, paineen ja kosteuden, erojen huomioon ottamiseksi.

4. ILMAILUN MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN HIILIDIOKSIDIEKVIVALENTIN LASKENTAMALLIT

Yleiset edellytykset:

Ilma-aluksen käyttäjän on hiilidioksidiekvivalentin laskentamalleissa otettava huomioon kaikkien muuta kuin hiilidioksidia olevien tekijöiden ilmastovaikutukset lentokohtaisesti, mukaan lukien lentoreitit (lentosuunnitelma ja lennetyt lentoradat) sekä ilma-aluksen ja lentopolttoaineen ominaisuudet. Kunkin lennon päästöt on otettava huomioon pulssipäästöinä. Hiilidioksidiekvivalentin laskentamalleja sovellettaessa lentoradasta riippuvaisia ilma-alusten päästötietoja on käytettävä kaikkien seuraavien osatekijöiden laskemiseen:

koostumuksen muutokset;

koostumuksen muutoksista johtuva säteilypakotteen ajallinen kehitys;

lentoradasta riippuvaisten ilma-alusten päästöjen aiheuttamat lähellä pintaa vallitsevan lämpötilan muutokset.

Hallinnolliset ja laskennalliset toimet on pidettävä vähäisinä toteutettavuuden varmistamiseksi kaikille sidosryhmille. Mallien on oltava läpinäkyviä ja operatiiviseen käyttöön soveltuvia.

Mallista riippuen on kahdenlaisia vaatimusluetteloita:

Menetelmä C:

Sääperusteisessa lähestymistavassa on otettava huomioon kaikkien ilma-alusten muiden kuin hiilidioksidipäästöjen yksityiskohtaiset ilmastovaikutukset tietyssä paikassa ja tiettynä ajankohtana ottaen huomioon ajankohtaiset säätiedot, jotta voidaan laskea ilmasto-optimoidut neliulotteiset lentoradat yksilöllistä lentosuunnittelua varten. Jotta ilmastovaikutukset voitaisiin ottaa yksityiskohtaisesti huomioon ajankohtaisten ilmakehän olosuhteiden osalta, eri ilma-alukset, käyttövoimatyypit ja polttoaineen ominaisuudet on nimenomaisesti otettava malleissa huomioon. Mukaan on sisällytettävä arviot yksittäisten lentojen tiivistymisjuovien muodostumisesta, elinkaaresta ja ilmastovaikutuksista sekä H2O- ja NOx-päästöjen viipymäajoista ja niiden vaikutuksesta ilmakehän koostumukseen. Mallin tai mallien on oltava laskennallisesti tehokkaita, jotta ne voivat tuottaa kehittynyttä tietoa päivittäistä lentosuunnittelua varten.

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on tarkkailtava seuraavia lentokohtaisia tietoja:

lentotiedot;

lentorata, joka määritellään vähintään viimeisimmäksi lentosuunnitelmaksi;

parannetut säätiedot;

ilma-aluksen ominaisuudet:

(vapaaehtoinen) ilma-aluksen suorituskykytiedot. Suunniteltua polttoainevirtaa on käytettävä ensisijaisesti, jotta se vastaa viimeisimpiä saatavilla olevia lentosuunnitelmatietoja;

lentopolttoaineen ominaisuudet.

Menetelmä D:

Sijaintiin perustuvassa yksinkertaistetussa lähestymistavassa ilma-aluksen käyttäjän on käytettävä ilmastovastemallia tai ilmastovastemalleja arvioidakseen kaikkia muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia lentokohtaisesti ja ilmastotieteen perusteella. Välinettä tai välineitä on käytettävä yleisten reititysvaihtoehtojen ilmastohyötyjen arviointiin, samalla kun otetaan huomioon yleiset erot ilma-aluksissa, käyttövoimatyypeissä ja polttoaineen ominaisuuksissa niiden fyysisten parametrien avulla. Sijaintiin perustuvalla yksinkertaistetulla lähestymistavalla lasketun hiilidioksidiekvivalentin on tasoitettava yksittäisten lentojen mahdolliset suuret poikkeamat pidemmällä aikavälillä. Mallilla tai malleilla olisi varmistettava, että tietojen tarvetta, laskentaa ja käsittelyä koskevia toimia on vähemmän verrattuna sääperusteisen lähestymistavan malliin tai malleihin.

Menetelmästä C poiketen tämän asetuksen 55 artiklan 1 kohdassa määritellyt vähäisten päästöjen aiheuttajat voivat tarkkailla seuraavia lentokohtaisia tietoja:

lentotiedot;

lentorata, joka määritellään lennetyn lentoradan mukaan;

sään perustiedot;

ilma-aluksen ominaisuudet:

(vapaaehtoinen) ilma-aluksen suorituskykyä lennon aikana koskevat tiedot;

(vapaaehtoinen) lentopolttoaineen ominaisuudet.

5. OLETUSARVOJEN KÄYTTÖ ILMAILUN MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN OSALTA

Jollei toimivaltaisen viranomaisen ja komission lisätarkastelusta muuta johdu, oletusarvojen käyttö johtaa aina korkeampaan lentokohtaiseen hiilidioksidiekvivalenttiin verrattuna siihen, mitä voidaan saada tarkkailtujen tietojen perusteella.

Lentorata:

Menetelmän C soveltamiseksi on toimitettava viimeisin lentosuunnitelma. Jos RTFM-mallia tai vastaavaa ei ole saatavilla, oletusarvoisesti on käytettävä FTFM-mallia tai vastaavaa. Tapauksessa, jossa aikaleimakohtaisia tietoja ei ole saatavilla, ne voidaan laskea lineaarisella interpoloinnilla sellaisten kahdesta mittausajankohdasta peräisin olevien mitattujen tietojen perusteella, jotka ovat lähimpänä ennen ja jälkeen tarkasteltavaa aikaleimaa ja samasta lentovaiheesta, edellyttäen, että tuloksena on homogeeninen lentorata kyseisessä lentovaiheessa, erityisesti matkalentovaiheessa.

Menetelmää D sovellettaessa

lennetty lentorata on aina ilmoitettava. Jos CTFM-mallia tai vastaavaa ei ole saatavilla, voidaan käyttää RTFM-mallia tai FTFM-mallia.

ii)

jos aikaleimakohtaisia tietoja ei ole saatavilla, se voidaan laskea lineaarisella interpoloinnilla mitatuista tiedoista, jotka ovat peräisin kahdesta mittausajankohdasta, jotka ovat lähimpänä ennen ja jälkeen tarkasteltavan aikaleiman, samassa lentovaiheessa edellyttäen, että tuloksena on homogeeninen lentorata kyseisessä lentovaiheessa, erityisesti matkalentovaiheessa.

Ilma-aluksen ominaisuudet:

Moottorin tunniste: jos moottorin tunnistetta tai vastaavaa ei anneta, käytetään tämän asetuksen liitteessä III b määriteltyjä ilma-alustyyppikohtaisia konservatiivisia oletusarvoja.

Ilma-aluksen massa: jos ilma-aluksen massaa ei anneta, ilma-aluksen käyttäjä voi simuloida ilma-aluksen massan käyttämällä lentoonlähtömassaa. Jos ilma-aluksen massaa tai lentoonlähtömassaa ei ole saatavilla, kuormituskerrointa voidaan käyttää lentoonlähtömassan arvioimiseksi. Jos kuormituskerrointa ei anneta, käytetään oletusarvoa 1.

Ilma-aluksen suorituskyky:

Polttoainevirta: jos lentoarvotallentimesta ei saada polttoainevirtaa, ilma-aluksen käyttäjä voi käyttää muita keinoja polttoainevirran johtamiseen tämän asetuksen liitteessä III a olevan 1 jakson mukaisesti ja määrittää polttoainevirran ottaen huomioon työntövoiman, joka riippuu ilma-aluksen massasta ja tosi-ilmanopeudesta.

Lentopolttoaineen ominaisuudet:

Jos lentopolttoaineen ominaisuuksia ei anneta, lentopetroleja koskevan ASTM-standardin mukaisten Jet A-1 -polttoaineen ylärajojen oletetaan olevan seuraavat:

Aromaattipitoisuus: 25 tilavuusprosenttia;

Rikki: 0,3 massaprosenttia;

Naftaleeni: 3,0 tilavuusprosenttia.

LIITE III b

Konservatiiviset moottorien oletustunnisteet ilma-alustyypeittäin

ICAO	Ensimmäinen UID
A148	13ZM003
A19N	01P22PW163
A20N	01P22PW163
A21N	01P20CM132
A306	1PW048
A30B	1GE007
A310	1PW027
A318	7CM049
A319	1IA001
A320	1IA001
A321	3IA008
A332	4PW067
A333	4PW067
A337	3RR029
A338	04P24RR146
A339	02P23RR141
A343	2CM015
A346	8RR045
A358	01P18RR125
A359	01P21RR125
A35K	01P21RR125
A388	9EA001
A3ST	1GE021
AN72	1ZM001
B38M	01P20CM138
B39M	01P20CM138
B463	1TL003
B701	1PW001
B703	1PW001
B721	1PW008
B731	01P20CM138
B732	1PW008
B733	1CM007
B734	1CM007
B735	1CM007
B736	3CM031
B737	2CM015
B738	2CM015
B739	3CM034
B741	8PW088
B742	1RR011
B743	1PW029
B744	1RR010
B748	13GE157
B74S	8PW088
B752	1RR011
B753	3RR034
B762	1PW026
B763	5GE085
B764	5GE085
B772	3GE060
B773	2RR024
B77L	01P21GE217
B77W	01P21GE217
B778	01P21GE217
B779	01P21GE217
B788	02P23RR138
B789	02P23RR138
B78X	02P23RR138
BCS1	16PW111
BCS3	16PW111
C550	1PW037
C560	1PW037
C650	1AS002
C680	7PW077
C68A	7PW077
C700	01P18HN013
C750	6AL024
CL30	11HN003
CL35	01P14HN011
CL60	10GE130
CRJ2	01P05GE189
CRJ7	01P11GE202
CRJ9	01P08GE190
CRJX	01P08GE193
E135	01P10AL033
E145	6AL006
E170	01P08GE197
E190	10GE130
E195	10GE130
E290	04P20PW200
E295	04P20PW201
E35L	6AL006
E545	11HN003
E550	01P14HN016
E55P	01P14HN016
E75L	01P08GE197
E75S	01P08GE197
F100	1RR020
F2TH	01P07PW146
F900	1AS001
FA10	1AS002
FA50	1AS002
FA7X	03P16PW192
FA8X	03P15PW193
G280	01P11HN012
GA5C	01P22PW142
GA6C	01P22PW141
GALX	7PW077
GL5T	4BR004
GL7T	21GE185
GLEX	4BR004
GLF4	11RR048
GLF5	4BR004
GLF6	4BR004
H25B	1AS001
H25C	7PW077
HA4T	01P07PW146
IL62	1KK001
IL86	1KK003
LJ35	1AS001
LJ45	1AS002
LJ55	1AS002
MD11	5GE085
MD90	1IA001
RJ85	1TL004
SU95	01P11PJ004
T154	1KK001

LIITE IV

Laitoksiin liittyvät toimintokohtaiset tarkkailumenetelmät (20 artiklan 2 kohta)

1. POLTTOPROSESSEISTA PERÄISIN OLEVIA PÄÄSTÖJÄ KOSKEVAT ERITYISET TARKKAILUSÄÄNNÖT

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajien on tarkkailtava hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat peräisin kaikista sellaisista polttoprosesseista, jotka ovat osa direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuja tai kyseisen direktiivin 24 artiklan nojalla unionin järjestelmään sisällytettyjä toimintoja, puhdistusprosessit mukaan lukien, käyttäen tässä liitteessä vahvistettuja sääntöjä. Kaikkia prosessin syöttöaineina käytetyistä polttoaineista peräisin olevia päästöjä on käsiteltävä tarkkailu- ja raportointimenetelmissä kuten poltosta aiheutuvia päästöjä, sanotun rajoittamatta päästöjen muita luokituksia.

Toiminnanharjoittaja ei tarkkaile eikä raportoi kuljetusvälineiden polttomoottoreiden päästöjä. Toiminnanharjoittajan on luettava kaikki polttoaineiden poltosta laitoksessa peräisin olevat kasvihuonekaasujen päästöt kuuluviksi kyseiselle laitokselle riippumatta siitä, siirretäänkö sen tuottamaa lämpöä tai sähköä muille laitoksille. Toiminnanharjoittaja ei lue päästöjä, jotka liittyvät muista laitoksista siirretyn lämmön tai sähkön tuotantoon, kuuluviksi vastaanottavan laitoksen päästöihin.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat päästölähteet: kattilat, polttimet, turbiinit, lämmittimet, teollisuusuunit, polttouunit, kalsinointiuunit, hehkutusuunit, uunit, kuivaamot, moottorit, polttokennot, kemialliseen kiertoon perustuvat polttoyksiköt, soihdut, termiset tai katalyyttiset jälkipolttoyksiköt ja pesurit (prosessipäästöt) sekä kaikki muut polttoainetta käyttävät laitteet tai koneet, lukuun ottamatta polttomoottorikäyttöisiä laitteita tai koneita, joita käytetään kuljetustarkoituksiin.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Polttoprosesseista aiheutuvat päästöt lasketaan 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti, paitsi jos polttoaineet sisällytetään massataseeseen 25 artiklan mukaisesti. Tässä yhteydessä on sovellettava liitteessä II olevassa 2 jaksossa määritettyjä määrittämiskertoimia. Lisäksi savukaasun puhdistuksesta aiheutuvia prosessipäästöjä tarkkaillaan C alajaksossa vahvistettujen säännösten mukaisesti.

Soihdutusten päästöihin sovelletaan erityisvaatimuksia, jotka vahvistetaan tämän jakson D alajaksossa.

Kaasunkäsittelyterminaaleissa tapahtuvia polttoprosesseja voidaan tarkkailla käyttäen massatasetta 25 artiklan mukaisesti.

C. Savukaasun puhdistus

C.1 Rikinpoisto

Hiilidioksidin prosessipäästöt, jotka ovat peräisin karbonaatin käytöstä savukaasujen happamien kaasujen poistossa, lasketaan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti kulutetun karbonaatin (jäljempänä ’menetelmä A’) tai tuotetun kipsin (jäljempänä ’menetelmä B’) perusteella. Liitteessä II olevasta 4 jaksosta poiketen on sovellettava seuraavaa:

Menetelmä A: Päästökerroin

Määrittämistaso 1: Päästökerroin on määritettävä stoikiometrisistä suhdeluvuista, jotka vahvistetaan liitteessä VI olevassa 2 jaksossa. CaCO3:n ja MgCO3:n tai muiden karbonaattien määrä asiaankuuluvassa syöttömateriaalissa on määritettävä toimialan parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden perusteella.

Menetelmä B: Päästökerroin

Määrittämistaso 1: Päästökerroin on kuivan kipsin (CaSO4 × 2H2O) ja hiilidioksidipäästön stoikiometrinen suhdeluku: 0,2558 t O2 / t kipsiä.

Muuntokerroin:

Määrittämistaso 1: Muuntokertoimena käytetään lukua 1.

C.2 De-NOx

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa esitetään, hiilidioksidin prosessipäästöt, jotka ovat peräisin urean käytöstä savukaasuvirran puhdistuksessa, lasketaan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti soveltaen seuraavassa esitettyjä määrittämistasoja.

Päästökerroin:

Määrittämistaso 1: Urean määrä asiaankuuluvassa syöttömateriaalissa on määritettävä toimialan parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden perusteella. Päästökerroin määritetään käyttäen stoikiometristä suhdelukua 0,7328 t CO2/t ureaa.

Muuntokerroin:

Sovelletaan vain määrittämistasoa 1.

D. Soihdutukset

Soihdutuspäästöjä laskiessaan toiminnanharjoittajan on otettava huomioon tavanomaisen soihdutuksen ja operatiivisen soihdutuksen (tilannesoihdutuksen, käynnistämisen ja pysäyttämisen sekä häiriöpäästöt). Toiminnanharjoittajan on myös otettava huomioon lähdevirtaan sisältyvä hiilidioksidi 48 artiklan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 2.1 jaksossa vahvistetaan, päästökertoimen määrittämistasot 1 ja 2 b määritetään seuraavasti:

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on käytettävä soihdutuskaasujen osalta konservatiivisena arviona puhtaan etaanin polttamisesta saatua oletuspäästökerrointa 0,00393 t CO2/Nm3.

Määrittämistaso 2 b: Laitoskohtaiset päästökertoimet on johdettava soihdutusvirran molekyylipainon arviosta käyttäen teollisuuden standardimalleihin perustuvaa prosessimallintamista. Soihdutetun kaasun molekyylipainon painotettu vuosittainen keskiarvo on johdettava ottamalla huomioon kunkin kyseeseen tulevan virran suhteellinen osuus ja molekyylipaino.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 2.3 jaksossa vahvistetaan, soihdutusten osalta on sovellettava ainoastaan hapetuskertoimen määrittämistasoja 1 ja 2.

2. ►M5 DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU ÖLJYN JALOSTAMINEN ◄

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on tarkkailtava kaikkia öljynjalostamoissa tapahtuvia poltto- ja tuotantoprosessien hiilidioksidipäästöjä ja raportoiva niistä.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: kattilat, prosessikuumentimet/-käsittelyuunit, polttomoottorit/turbiinit, katalyyttiset ja termiset hapettimet, koksinpasutusuunit, palonsammutusvesipumput, hätä-/varageneraattorit, soihdut, polttouunit, krakkaamot, vedyntuotantoyksiköt, Claus-prosessiyksiköt, katalyytin regenerointi (katalyyttisestä krakkauksesta ja muista katalyyttiprosesseista) ja koksaamot (flexi-cokerit, hidastettu koksaus).

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Öljynjalostamojen toimintojen, myös savukaasun puhdistuksen, polttoprosessien päästöjä on tarkkailtava tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti. Toiminnanharjoittaja voi päättää käyttää 25 artiklan mukaisesti massatasemenetelmää koko jalostamon tai yksittäisten prosessiyksikköjen, kuten raskasöljyn kaasutuslaitosten tai kalsinointilaitosten, osalta. Vakiolaskentamenetelmän ja massatasemenetelmän yhdistelmää käytettäessä toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle näyttö päästöjen täydellisestä kattavuudesta ja siitä, ettei päästöjä ole laskettu kahteen kertaan.

Asianomaisista vedyntuotantoyksiköistä aiheutuvia päästöjä on tarkkailtava tässä liitteessä olevan 19 jakson mukaisesti.

Edellä 24 ja 25 artiklasta poiketen katalyyttisen krakkauksen regeneroinnista, muusta katalyytin regeneroinnista ja flexi-cokereista aiheutuvia päästöjä on tarkkailtava massatasemenetelmällä ottaen huomioon tuloilman ja savukaasun tila. Kaikki savukaasussa oleva hiilimonoksidi (CO) lasketaan hiilidioksidiksi (CO2) soveltaen massasuhdetta t CO2 = t CO * 1,571. Tuloilman ja savukaasujen analyysi ja määrittämistason valinta on suoritettava 32–35 artiklan mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä erityinen laskentamenetelmä.

3. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU KOKSIN TUOTANTO

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: raaka-aineet (mukaan lukien hiili tai öljykoksi (petroleum coke)), tavanomaiset polttoaineet (mukaan lukien maakaasu), prosessikaasut (mukaan lukien masuunikaasu), muut polttoaineet sekä jätekaasun puhdistus.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Toiminnanharjoittaja voi päättää käyttää koksin tuotannosta peräisin olevien päästöjen tarkkailuun massatasemenetelmää 25 artiklan ja liitteessä II olevan 3 jakson mukaisesti tai vakiolaskentamenetelmää 24 artiklan ja liitteessä II olevien 2 ja 4 jaksojen mukaisesti.

4. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU METALLIMALMIEN PASUTUS JA SINTRAUS

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: raaka-aineet (kalkkikiven, dolomiitin ja karbonaattisten rautamalmien, mukaan lukien FeCO3:n kalsinointi), tavanomaiset polttoaineet (mukaan lukien maakaasu ja koksi/koksimurske), prosessikaasut (mukaan lukien koksaamokaasu ja masuunikaasu), prosessijäämät, joita käytetään syöttöaineina, mukaan lukien sintrauslaitoksen, konvertterin ja masuunin suodatettu pöly, muut polttoaineet ja savukaasun puhdistus.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Toiminnanharjoittaja voi päättää käyttää metallimalmin pasutuksesta, sintrauksesta tai pelletoinnista peräisin olevien päästöjen tarkkailuun massatasemenetelmää 25 artiklan ja liitteessä II olevan 3 jakson mukaisesti tai vakiolaskentamenetelmää 24 artiklan ja liitteessä II olevan 2 ja 4 jakson mukaisesti.

5. ►M5 DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU RAUDAN TAI TERÄKSEN TUOTANTO ◄

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: raaka-aineet (kalkkikiven, dolomiitin ja karbonaattisten rautamalmien, mukaan lukien FeCO3:n kalsinointi), tavanomaiset polttoaineet (mukaan lukien maakaasu, hiili ja koksi), pelkistimet (mukaan lukien koksi, hiili, muovit jne.), prosessikaasut (koksaamokaasu, masuunikaasu ja happipuhalluskonvertterikaasu), grafiittielektrodien kulutus, muut polttoaineet ja jätekaasun puhdistus.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Toiminnanharjoittaja voi valita ►M5 raudan ◄ ja teräksen tuotannosta peräisin olevien päästöjen tarkkailuun massatasemenetelmän 25 artiklan ja liitteessä II olevan 3 jakson mukaisesti tai vakiolaskentamenetelmän 24 artiklan ja liitteessä II olevien 2 ja 4 jaksojen mukaisesti ainakin joidenkin lähdevirtojen osalta välttäen päästötietojen puutteellisuutta tai päästöjen kaksinkertaista laskentaa.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 3.1 jaksossa vahvistetaan, hiilipitoisuuden määrittämistaso 3 määritetään seuraavasti:

Määrittämistaso 3: Toiminnanharjoittajan on noudatettava syöttöaine- tai tuotevirran hiilipitoisuutta laskiessaan 32–35 artiklan säännöksiä, jotka koskevat polttoaineita, tuotteita ja sivutuotteita koskevan näytteenoton edustavuutta sekä niiden hiilipitoisuuden ja biomassaosuuden määrittämistä. Toiminnanharjoittajan on määriteltävä tuotteiden tai puolivalmisteiden hiilipitoisuudet vuosittaisten analyysien perusteella 32–35 artiklan säännösten mukaisesti tai johtaa ne keskimääräisistä koostumusarvoista, siten kuin asiaa koskevissa kansainvälisissä tai kansallisissa standardeissa on eritelty.

6. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU RAUTAMETALLIEN JA MUIDEN KUIN RAUTAMETALLIEN TUOTANTO TAI JALOSTUS

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittaja ei saa soveltaa tämän jakson säännöksiä raudan, teräksen ja alumiinin primäärituotannosta peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen tarkkailuun ja raportointiin.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: perinteiset polttoaineet; vaihtoehtoiset polttoaineet, mukaan lukien murskauksen jälkeisistä laitoksista tuleva granuloitu muovimateriaali; pelkistävät aineet, mukaan lukien koksi ja grafiittielektrodit; raaka-aineet, mukaan lukien kalkkikivi ja dolomiitti; hiilipitoiset metallimalmit ja rikasteet; ja sekundääriset syöttömateriaalit.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Jos laitoksessa käytetyistä polttoaineista tai syöttömateriaaleista peräisin oleva hiili jää tuotteisiin tai muihin tuotannon tuotoksiin, toiminnanharjoittajan on käytettävä massatasemenetelmää 25 artiklan ja liitteessä II olevan 3 jakson mukaisesti. Muussa tapauksessa toiminnanharjoittajan on laskettava poltosta aiheutuvat päästöt ja prosessipäästöt erikseen käyttäen vakiolaskentamenetelmää 24 artiklan sekä liitteessä II olevien 2 ja 4 jakson mukaisesti.

Jos toiminnanharjoittaja käyttää massatasemenetelmää, se voi valita polttoprosesseista peräisin olevien päästöjen sisällyttämisen massataseeseen tai käyttää vakiolaskentamenetelmää 24 artiklan ja tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti joidenkin lähdevirtojen osalta välttäen päästötietojen puutteellisuutta tai päästöjen kaksinkertaista laskentaa.

7. ►M5 DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELLUSTA ALUMIININ TAI ALUMIINIOKSIDIN PRIMÄÄRITUOTANNOSTA TAI JALOSTUKSESTA AIHEUTUVAT HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT ◄

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on sovellettava tämän jakson säännöksiä tarkkailuun ja raportointiin, jonka kohteina ovat hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin alumiinioksidin (Al2O3) tuotannosta, alumiinin primäärisulatukseen tarkoitettujen elektrodien tuotannosta, myös tällaisten elektrodien erillisistä tuotantolaitoksista, ja elektrodien kulutuksesta elektrolyysin aikana.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: lämmön tai höyryn tuotantoon käytettävät polttoaineet, Al2O3:n tuotanto, elektrodien tuotanto, Al2O3:n pelkistäminen elektrolyysin aikana, mikä on verrannollinen elektrodien kulutukseen, kalsinoidun soodan tai muiden karbonaattien käyttö jätekaasun puhdistukseen.

Anodiefekteistä aiheutuvia perfluorihiilivetypäästöjä, myös hajapäästöjä, tarkkaillaan tässä liitteessä olevan 8 jakson mukaisesti.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Toiminnanharjoittajan on määritettävä alumiinin primäärituotannosta tai -prosessoinnista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt käyttäen massatasemenetelmää 25 artiklan mukaisesti. Massatasemenetelmässä on otettava huomioon kaikki syöttöaineiden, varastojen, tuotteiden ja muiden laitoksesta siirrettävien aineiden sisältämä hiili, joka on peräisin elektrodien sekoittamisesta, muokkauksesta, poltosta ja kierrätyksestä sekä elektrodien käytöstä elektrolyysissä. Jos käytetään esipoltettuja anodeja (prebake-anodeja), voidaan käyttää joko erillistä massatasetta tuotantoa ja kulutusta varten tai yhtä yhteistä massatasetta, jossa otetaan huomioon sekä elektrodien tuotanto että niiden kulutus. Jos kyseessä ovat Söderberg-kennot, toiminnanharjoittajan on käytettävä yhtä yhteistä massatasetta.

Toiminnanharjoittaja voi valita polttoprosesseista peräisin olevien päästöjen sisällyttämisen massataseeseen tai käyttää vakiolaskentamenetelmää 24 artiklan ja tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti ainakin joidenkin lähdevirtojen osalta välttäen päästötietojen puutteellisuutta tai päästöjen kaksinkertaista laskentaa.

8. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELLUSTA ALUMIININ PRIMÄÄRITUOTANNOSTA TAI JALOSTUKSESTA AIHEUTUVAT PFC-PÄÄSTÖT

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on sovellettava seuraavia säännöksiä anodiefekteistä aiheutuviin perfluorihiilivetypäästöihin (PFC-päästöt), mukaan lukien perfluorihiilivetyjen hajapäästöt. Toiminnanharjoittajan on sovellettava tässä liitteessä olevaa 7 jaksoa asiaan liittyviin hiilidioksidipäästöihin, mukaan lukien elektrodien tuotannosta aiheutuvat päästöt. Lisäksi toiminnanharjoittajan on laskettava PFC-päästöt, jotka eivät liity anodiefekteihin, arviointimenetelmien perusteella alan parhaiden käytäntöjen ja mahdollisten komission tätä tarkoitusta varten julkaisemien ohjeiden mukaisesti.

B. PFC-päästöjen määrittäminen

PFC-päästöt on laskettava päästöistä, jotka ovat mitattavissa hormista tai poistoputkesta (’pistekuormituspäästöt’) sekä hajapäästöistä käyttäen hormin talteenottotehokkuutta:

PFC-päästöt (yhteensä) = PFC-päästöt (hormi) / talteenottotehokkuus

Talteenottotehokkuus on mitattava määritettäessä laitoskohtaisia päästökertoimia. Tällöin käytetään tuoreinta versiota ohjeista, jotka mainitaan vuoden 2006 IPCC-ohjeiden kohdassa 4.4.2.4 määrittämistaso 3:n yhteydessä.

Toiminnanharjoittajan on laskettava hormin tai putken kautta leviävät CF4- ja C2F6-päästöt käyttäen jompaakumpaa seuraavista menetelmistä:

menetelmä A, jossa kirjataan anodiefektejä, minuuttia, kenno-päivää kohti;

menetelmä B, jossa kirjataan anodiefektiylijännite.

Laskentamenetelmä A – Slope-menetelmä

Toiminnanharjoittajan on määritettävä PFC-päästöt käyttämällä seuraavia yhtälöitä:

CF4-päästöt [t] = AEM × (SEFCF4/1 000 ) × PrAl

C2F6-päästöt[t] = CF4-päästöt * FC2F6

jossa

AEM = anodiefektejä, minuuttia / kenno-päivä;

SEFCF4 = slope-päästökerroin [(kg CF4 / t tuotettua alumiinia) / (anodiefektejä, minuuttia / kenno-päivä)]. Erilaisia kennotyyppejä käytettäessä voidaan tarvittaessa soveltaa erilaisia slope-päästökertoimia.

PrAl = alumiinin vuotuinen primäärituotanto [t];

FC2F6 = C2F6:n painofraktio (t C2F6 / t CF4).

Anodiefektejä, minuuttia, kenno-päivää kohti ilmaisee anodiefektien tiheyden (anodiefektien määrä / kenno-päivä) kerrottuna anodiefektien keskimääräisellä kestolla (anodiefektejä, minuuttia / esiintyminen):

AEM = tiheys × keskimääräinen kesto

Päästökerroin: CF4:n päästökerroin (slope-päästökerroin SEF4) ilmaisee CF4-päästöjen määrän [kg] tuotettua alumiinitonnia kohti anodiefektejä, minuuttia / kenno-päivä. C2F6:n päästökerroin (painofraktio FC2F6) ilmaisee C2F6-päästöjen määrän [t] suhteessa CF4-päästöjen määrään [t].

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on käytettävä tämän jakson taulukossa 1 esitettyjä tekniikkakohtaisia päästökertoimia.

Määrittämistaso 2: Toiminnanharjoittajan on käytettävä laitoskohtaisia CF4- ja C2F6-päästökertoimia, jotka määritetään käyttämällä jatkuvia tai jaksottaisia kenttämittauksia. Toiminnanharjoittajan on käytettävä kyseisten päästökertoimien määrittämiseen tuoreinta versiota ohjeista, jotka mainitaan vuoden 2006 IPCC-ohjeiden kohdassa 4.4.2.4 määrittämistaso 3:n yhteydessä ( 17 ). Päästökertoimessa on otettava huomioon myös päästöt, jotka eivät liity anodiefekteihin. Toiminnanharjoittajan on määritettävä kukin päästökerroin siten, että sen enimmäisepävarmuus on ± 15 prosenttia.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä päästökertoimet vähintään kerran kolmessa vuodessa tai useammin, jos se on tarpeen laitoksessa tehtävien olennaisten muutosten vuoksi. Olennaisia muutoksia ovat anodiefektien keston jakaantumisen muutos tai ohjausalgoritmin muutos, joka vaikuttaa anodiefektien tyyppien yhdistelmään tai anodiefektien päätösrutiinin luonteeseen.

Taulukko 1

Tekniikkakohtaiset päästökertoimet, jotka liittyvät slope-menetelmän toimintotietoihin.

Teknologia

CF4:n päästökerroin (SEFCF4)

[(kg CF4/t Al) / (anodiefektejä, minuuttia / kenno-päivä)]

C2F6:n päästökerroin (FC2F6)

[t C2F6/ t CF4]

Centre Worked Prebake (CWPB)

0,143

0,121

Vertical Stud Søderberg (VSS)

0,092

0,053

Laskentamenetelmä B – ylijännitemenetelmä:

Jos mitataan anodiefektiylijännite, toiminnanharjoittajan on käytettävä PFC-päästöjen määrittämiseen seuraavia kaavoja:

CF4-päästöt [t] = OVC × (AEO/CE) × PrAl × 0,001

C2F6-päästöt [t] = CF4-päästöt × FC2F6

jossa

OVC = ylijännitteen kerroin (’päästökerroin’) ilmaistuna CF4-kiloina tuotettua alumiinia kohti mV ylijännitettä;

AEO = kennokohtainen anodiefektiylijännite [mV], joka määritetään kaavan (aika × kohdejännitteen ylittävä jännite) integraalina jaettuna tietojenkeruuajalla (kestolla);

CE = alumiinin tuotannon keskimääräinen virtahyötysuhde [%];

PrAl = alumiinin vuotuinen primäärituotanto [t];

FC2F6 = C2F6:n painofraktio (t C2F6 / t CF4);

Lyhenne AEO/CE (Anode effect overvoltage / current efficiency) ilmaisee aikaintegroidun keskimääräisen anodiefektiylijännitteen [mV ylijännitettä] keskimääräistä virtahyötysuhdetta kohti [%].

Päästökerroin: CF4:n päästökertoimen (’ylijännitteen kerroin’ OVC) on ilmaistava CF4 -päästöjen määrä [kg] tuotettua alumiinitonnia kohti millivolttia ylijännitettä [mV]. C2F6:n päästökertoimen (painofraktio FC2F6) on ilmaistava C2F6-päästöjen määrä [t] suhteessa CF4-päästöjen määrään [t].

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava tämän jakson taulukossa 2 esitettyjä tekniikkakohtaisia päästökertoimia.

Määrittämistaso 2: Toiminnanharjoittajan on käytettävä laitoskohtaisia CF4-päästökertoimia [(kg CF4 / t Al ) / (mV)] ja C2F6-päästökertoimia [t C2F6/ t CF4], jotka määritetään käyttämällä jatkuvia tai jaksottaisia kenttämittauksia. Toiminnanharjoittajan on käytettävä kyseisten päästökertoimien määrittämiseen tuoreinta versiota ohjeista, jotka mainitaan vuoden 2006 IPCC-ohjeiden kohdassa 4.4.2.4 määrittämistaso 3:n yhteydessä. Toiminnanharjoittajan on määritettävä päästökertoimet siten, että niistä kunkin enimmäisepävarmuus on ± 15 prosenttia.

Taulukko 2

Tekniikkakohtaiset päästökertoimet, jotka liittyvät ylijännitettä koskeviin toimintotietoihin.

Teknologia

CF4-päästökerroin

[(kg CF4/t Al) / mV]

C2F6-päästökerroin

[t C2F6/ t CF4]

Centre Worked Prebake (CWPB)

1,16

0,121

Vertical Stud Søderberg (VSS)

ei sovelleta

0,053

C. Hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen määrittäminen

Toiminnanharjoittajan on laskettava hiilidioksidiekvivalenttipäästöt CF4- ja C2F6-päästöistä käyttäen liitteessä VI olevan 3 jakson taulukossa 6 lueteltuja lämmitysvaikutuskertoimia (GWP) seuraavasti:

PFC-päästöt [t CO2(e)] = CF4-päästöt [t] * GWPCF4 + C2F6-päästöt [t] * GWPC2F6

9. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU SEMENTTIKLINKKERIN TUOTANTO

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: raaka-aineiden sisältämän kalkkikiven kalsinointi, tavanomaiset fossiiliset hehkutusuunipolttoaineet, vaihtoehtoiset fossiilipohjaiset hehkutusuunipolttoaineet ja raaka-aineet, biomassapohjaiset hehkutusuunipolttoaineet (biomassajätteet), muut kuin hehkutusuunipolttoaineet, kalkkikiven ja liuskeen sisältämä muu kuin karbonaatista peräisin oleva hiili sekä jätekaasujen puhdistukseen käytetyt raaka-aineet.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Poltosta aiheutuvia päästöjä on tarkkailtava tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti. Raakajauhon aineosista aiheutuvia prosessipäästöjä on tarkkail tava liitteessä II olevan 4 jakson mukaisesti prosessin syöttöaineiden karbonaattipitoisuuden pohjalta (laskentamenetelmä A) tai tuotetun klinkkerin määrän pohjalta (laskentamenetelmä B). Menetelmän A tapauksessa karbonaateista on otettava huomioon vähintään CaCO3, MgCO3 ja FeCO3. Menetelmän B tapauksessa toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään kalsiumoksidi ja magnesiumoksidi ja annettava toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä siitä, missä määrin muut hiililähteet on otettava huomioon.

Hiilidioksidipäästöt, jotka liittyvät prosessista poistettuun pölyyn ja raaka-aineiden sisältämään muuhun kuin karbonaatista peräisin olevaan hiileen, on lisättävä tämän jakson C ja D alajakson mukaisesti.

Laskentamenetelmä A: Hehkutusuunisyöttöön perustuva menetelmä

Toiminnanharjoittaja ei saa pitää hehkutusuunijärjestelmästä vapautuvaa sementtiuunipölyyn ja bypass-pölyyn liittyvää raaka-ainetta prosessin syöttöaineena, vaan sementtiuunipölystä peräisin olevat päästöt on laskettava C alajakson mukaisesti.

Jollei raakajauhoa yksilöidä, toiminnanharjoittajan on sovellettava toimintotietojen epävarmuusvaatimuksia erikseen kuhunkin asiaankuuluvaan hiilipitoiseen hehkutusuunin syöttöaineeseen. Tässä yhteydessä on vältettävä kaksinkertaista laskentaa tai palautettujen tai läpikulkevien materiaalien poisjättämistä. Jos toimintotiedot määritetään tuotetun klinkkerin pohjalta, raakajauhon nettomäärä voidaan määrittää toimipaikkakohtaisen empiirisen raakajauho–klinkkeri-suhdeluvun avulla. Suhdeluku on ajantasaistettava vähintään kerran vuodessa toimialan parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden mukaisesti.

Laskentamenetelmä B: Klinkkerituotokseen perustuva menetelmä

Toiminnanharjoittajan on määritettävä toimintotiedot raportointikauden klinkkerintuotantona [t] jollakin seuraavista tavoista:

punnitsemalla klinkkeri suoraan tai

sementtitoimitusten perusteella (materiaalitase, jossa otetaan huomioon klinkkerilähetykset, toimitukset sekä klinkkerivaraston muutokset):

tuotettu klinkkeri [t]

((toimitettu sementti [t] – sementtivaraston muutokset [t]) * klinkkeri–sementti-suhde [t klinkkeriä / t sementtiä] – (toimitettu klinkkeri [t]) + (lähetetty klinkkeri [t]) – (klinkkerivaraston muutokset [t]).

Toiminnanharjoittajan on joko määritettävä klinkkeri–sementti-suhde kunkin sementtituotteen osalta 32–35 artiklan säännösten mukaisesti tai laskettava se sementtitoimitusten ja varastomuutosten sekä kaikkien sementin lisäaineena käytettyjen aineiden, kuten bypass-pölyn ja sementtiuunipölyn, erotuksesta.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, päästökertoimen määrittämistasot 1 määritetään seuraavasti:

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on käytettävä päästökerrointa 0,525 t CO2/t klinkkeriä.

C. Vapautuneeseen pölyyn liittyvät päästöt

Toiminnanharjoittajan on lisättävä polttouunijärjestelmästä vapautuneesta bypass-pölystä tai sementtiuunipölystä peräisin olevat hiilidioksidipäästöt, jotka lasketaan prosessipäästöinä 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttäen sementtiuunipölyn osittaista kalsinointiastetta. Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, päästökertoimen määrittämistasot 1 ja 2 määritetään seuraavasti:

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on käytettävä päästökerrointa 0,525 t CO2/t pölyä.

Määrittämistaso 2: Toiminnanharjoittajan on määritettävä päästökerroin ainakin kerran vuodessa 32–35 artiklan säännösten mukaisesti käyttäen seuraavaa kaavaa:

jossa

EFCKD = osittain kalsinoidun sementtiuunipölyn (CKD) päästökerroin [t CO2/t CKD];

EFCli = laitoskohtainen klinkkerin päästökerroin [t CO2/t klinkkeriä];

d = sementtiuunipölyn kalsinointiaste (vapautuneen hiilidioksidin prosentuaalinen osuus karbonaateista peräisin olevan hiilidioksidin kokonaismäärästä raakaseoksessa).

Päästökertoimen määrittämistasoa 3 ei sovelleta.

D. Raakajauhon sisältämän muun kuin karbonaatista peräisin olevan hiilen päästöt

Toiminnanharjoittajan on määritettävä vähintään päästöt, jotka ovat peräisin muusta kuin karbonaatista peräisin olevasta hiilestä kalkissa, kalkkikivessä tai vaihtoehtoisissa raaka-aineissa (kuten lentotuhkassa), joita käytetään raakajauhossa hehkutusuunissa, 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, on sovellettava seuraavia päästökerrointen määrittämistasojen määritelmiä:

Määrittämistaso 1: Muun kuin karbonaatista peräisin olevan hiilen pitoisuus relevantissa raaka-aineessa on arvioitava noudattaen toimialan parhaita käytäntöjä koskevia ohjeita.

Määrittämistaso 2: Muun kuin karbonaatista peräisin olevan hiilen pitoisuus relevantissa raaka-aineessa on määritettävä vähintään kerran vuodessa 32–35 artiklan säännösten mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, on sovellettava seuraavia muuntokertoimen määrittämistasojen määritelmiä:

Määrittämistaso 1: Muuntokertoimena sovelletaan lukua 1.

Määrittämistaso 2: Muuntokerroin lasketaan toimialan parhaiden käytäntöjen perusteella.

10. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ LUETELTU KALKIN TUOTANTO TAI DOLOMIITIN TAI MAGNESIITIN KALSINOINTI

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: raaka-aineissa olevan kalkkikiven, dolomiitin tai magnesiitin kalsinointi, muut kuin karbonaattihiiltä sisältävät raaka-aineet, tavanomaiset fossiiliset hehkutusuunipolttoaineet, vaihtoehtoiset fossiilipohjaiset hehkutusuunipolttoaineet ja raaka-aineet, biomassapohjaiset hehkutusuunipolttoaineet (biomassajätteet) ja muut polttoaineet.

Jos poltettu kalkki ja kalkkikivestä peräisin oleva hiilidioksidi käytetään puhdistamisprosesseihin, hiilidioksidia pidetään päästettynä, paitsi jos hiilidioksidi on sidottu tuotteeseen, joka täyttää tämän asetuksen 49 a artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Poltosta aiheutuvia päästöjä on tarkkailtava tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti. Karbonaatteja sisältävistä raaka-aineista aiheutuvia prosessipäästöjä on tarkkailtava liitteessä II olevan 4 jakson mukaisesti. Kalsium- ja magnesiumkarbonaatit on aina otettava huomioon. Raaka-aineissa olevat muut karbonaatit ja muu kuin karbonaattihiili otetaan huomioon, jos ne ovat merkityksellisiä päästöjen laskemisen kannalta.

Syöttöön perustuvassa menetelmässä karbonaattipitoisuuden arvoja on mukautettava materiaalin kosteus- ja sivukivipitoisuutta vastaavasti. Magnesiitin tuotannon tapauksessa muut magnesiumia sisältävät mineraalit kuin karbonaatit on otettava huomioon tarpeen mukaan.

Kaksinkertaista laskentaa tai palautettujen tai läpikulkevien materiaalien poisjättämistä on vältettävä. Menetelmää B sovellettaessa kalkkiuunipöly on luettava soveltuvin osin erilliseksi lähdevirraksi.

C. Raaka-aineiden sisältämän muun kuin karbonaatista peräisin olevan hiilen päästöt

Toiminnanharjoittajan on määritettävä päästöt, jotka ovat peräisin muusta kuin karbonaatista peräisin olevasta hiilestä kalkissa, kalkkikivessä tai vaihtoehtoisissa raaka-aineissa, joita käytetään hehkutusuunissa, 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, on sovellettava seuraavia päästökerrointen määrittämistasojen määritelmiä:

Määrittämistaso 1: Muun kuin karbonaatista peräisin olevan hiilen pitoisuus relevantissa raaka-aineessa on arvioitava noudattaen toimialan parhaita käytäntöjä koskevia ohjeita.

Määrittämistaso 2: Muun kuin karbonaatista peräisin olevan hiilen pitoisuus relevantissa raaka-aineessa on määritettävä vähintään kerran vuodessa 32–35 artiklan säännösten mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, on sovellettava seuraavia muuntokertoimen määrittämistasojen määritelmiä:

Määrittämistaso 1: Muuntokertoimena sovelletaan lukua 1.

Määrittämistaso 2: Muuntokerroin lasketaan toimialan parhaiden käytäntöjen perusteella.

11. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU LASIN, LASIKUIDUN TAI ERISTYSMATERIAALINA KÄYTETTÄVÄN MINERAALIVILLAN VALMISTUS

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on sovellettava tämän jakson säännöksiä myös vesilasia ja kivivillaa/vuorivillaa valmistaviin laitoksiin.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: alkali- ja maa-alkalimetallikarbonaattien hajoaminen raaka-aineen sulatuksen seurauksena, tavanomaiset fossiiliset polttoaineet, vaihtoehtoiset fossiilipohjaiset polttoaineet ja raaka-aineet, biomassapohjaiset polttoaineet (biomassajätteet), muut polttoaineet, hiiltä sisältävät lisäaineet, kuten koksi, kivihiilipöly ja grafiitti, savukaasujen jälkipoltto ja savukaasujen puhdistus.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Poltosta, myös savukaasun puhdistuksesta, aiheutuvia päästöjä tarkkaillaan tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti. Muista kuin karbonaattiraaka-aineista, kuten koksista, grafiitista ja hiilipölystä, aiheutuvia prosessipäästöjä on tarkkailtava liitteessä II olevan 4 jakson mukaisesti. Karbonaateista on otettava huomioon vähintään CaCO3, MgCO3, Na2CO3, NaHCO3, BaCO3, Li2CO3, K2CO3 ja SrCO3. Vain menetelmää A käytetään.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, karbonaatteja sisältävien raaka-aineiden päästökertoimeen on sovellettava seuraavia määrittämistasojen määritelmiä:

Määrittämistaso 2: Kussakin relevantissa syöttöaineessa oleva relevantti karbonaattimäärä on määritettävä 32–35 artiklan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan muuntokertoimen osalta, karbonaatteja ja muita kuin karbonaatteja sisältävistä raaka-aineista aiheutuviin prosessipäästöihin on sovellettava ainoastaan määrittämistasoa 1.

12. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU KERAAMISTEN TUOTTEIDEN VALMISTUS

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: hehkutusuunipolttoaineet, raaka-aineessa olevan kalkkikiven/dolomiitin ja muiden karbonaattien kalsinointi, ilman epäpuhtauksien vähentämiseksi ja muiden savukaasujen puhdistamiseksi käytetty kalkkikivi ja muut karbonaatit, huokoisuuden aikaansaamiseksi käytettävät fossiiliset tai biomassalisäaineet, mukaan lukien polystyreeni, sekä paperinvalmistuksen jäämät taikka sahajauhot sekä savi- ja muissa raaka-aineissa oleva muu kuin karbonaatista peräisin oleva hiili.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Poltosta, myös savukaasun puhdistuksesta, aiheutuvia päästöjä tarkkaillaan tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti. Prosessipäästöjä, jotka ovat peräisin raakajauhon aineosista ja lisäaineista, on tarkkailtava liitteessä II olevan 4 jakson mukaisesti. Toiminnanharjoittaja voi soveltaa puhdistetuista tai synteettisistä savilaaduista valmistettuun keramiikkaan joko menetelmää A tai menetelmää B. Toiminnanharjoittajan on sovellettava menetelmää A keraamisiin tuotteisiin, jotka on valmistettu prosessoimattomista savilaaduista, ja aina, kun käytetään savilaatuja tai lisäaineita, joiden muu kuin karbonaatista peräisin oleva hiili on merkittävä. Kalsiumkarbonaatit on otettava aina huomioon. Muut karbonaatit ja raaka-aineessa oleva muu kuin karbonaatista peräisin oleva hiili otetaan huomioon, jos ne ovat merkityksellisiä päästöjen laskemisen kannalta.

Menetelmän A syöttömateriaaleja koskevat toimintotiedot voidaan määrittää soveltuvalla takautuvalla laskennalla, joka perustuu toimialan parhaisiin käytäntöihin perustuvalla ja jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt. Tällaisessa takautuvassa laskennassa otetaan huomioon, millaista mittausta voidaan käyttää kuivattujen tai poltettujen tuotteiden osalta, ja asianmukaiset tietolähteet saven kosteuden ja lisäaineiden osalta sekä asiaankuuluvien materiaalien hehkutushäviö.

Poiketen siitä, mitä liitteessä II olevassa 4 jaksossa vahvistetaan, on sovellettava karbonaatteja sisältävien raaka-aineiden prosessipäästöjen päästökerrointen määrittämistasojen seuraavia määritelmiä:

Menetelmä A (syöttöön perustuva menetelmä):

Määrittämistaso 1: Päästökertoimen laskentaan on sovellettava analyysitulosten sijaan konservatiivista arviota, jonka mukaan tonnissa kuivaa savea on 0,2 tonnia CaCO3:a (vastaa 0,08794:ää tonnia hiilidioksidia). Kaiken savimateriaalissa olevan epäorgaanisen ja orgaanisen hiilen katsotaan sisältyvän tähän arvoon. Lisäaineiden ei katsota sisältyvän tähän arvoon.

Määrittämistaso 2: Kutakin lähdevirtaa koskeva päästökerroin on johdettava ja ajantasaistettava vähintään kerran vuodessa noudattaen toimialan parhaita käytäntöjä, joissa otetaan huomioon toimipaikkakohtaiset olosuhteet sekä laitoksen tuotevalikoima.

Määrittämistaso 3: Relevanttien raaka-aineiden koostumus on määritettävä 32–35 artiklan mukaisesti. Liitteessä VI olevassa 2 jaksossa lueteltuja stoikiometrisiä suhdelukuja on käytettävä koostumustietojen muuntamisessa päästökertoimiksi, jos se on tarpeen.

Menetelmä B (tuotantoon perustuva menetelmä):

Määrittämistaso 1: Päästökertoimen laskentaan on sovellettava analyysitulosten sijaan konservatiivista arviota, jonka mukaan tonnissa tuotetta on 0,123 tonnia CaO:ta (vastaa 0,09642:ta tonnia hiilidioksidia). Kaiken savimateriaalissa olevan epäorgaanisen ja orgaanisen hiilen katsotaan sisältyvän tähän arvoon. Lisäaineiden ei katsota sisältyvän tähän arvoon.

Määrittämistaso 2: Päästökerroin on johdettava ja ajantasaistettava vähintään kerran vuodessa käyttäen toimialan parhaita käytäntöjä, joissa otetaan huomioon toimipaikkakohtaiset olosuhteet sekä laitoksen tuotevalikoima.

Määrittämistaso 3: Tuotteiden koostumus on määritettävä 32–35 artiklan mukaisesti. Liitteessä VI olevan 2 jakson taulukossa 3 tarkoitettuja stoikiometrisiä suhdelukuja on käytettävä muunnettaessa koostumustietoja päästökertoimiksi olettaen, että kaikki merkitykselliset metallioksidit ovat peräisin vastaavista karbonaateista, jos tarpeen.

Poiketen siitä, mitä tässä liitteessä olevassa 1 jaksossa vahvistetaan, savukaasujen puhdistuksessa on sovellettava seuraavaa päästökertoimen määrittämistasoa:

Määrittämistaso 1: Toiminnanharjoittajan on sovellettava liitteessä VI olevassa 2 jaksossa esitettyä CaCO3:n stoikiometristä suhdelukua.

Puhdistukseen ei sovelleta muuta määrittämistasoa eikä muuntokerrointa. Päästöjä ei pidä laskea kahteen kertaan sellaisen käytetyn kalkkikiven osalta, joka kierrätetään samassa laitoksessa käytettäväksi raaka-aineeksi.

13. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU KIPSILEVYJEN JA MUIDEN KIPSITUOTTEIDEN VALMISTUS

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon ainakin kaikki erilaisista polttotoiminnoista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Poltosta aiheutuvia päästöjä on tarkkail tava tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti.

14. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU PAPERIN TAI KARTONGIN VALMISTUS

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: kattilat, kaasuturbiinit ja muut polttolaitteet, jotka tuottavat höyryä tai sähköä, soodakattilat ja muut laitteet, joissa poltetaan käytettyä keittoliuosta, polttouunit, kalkkiuunit ja kalsinointiuunit, jätekaasujen puhdistus ja polttoainekäyttöiset kuivaimet (kuten infrapunakuivaimet).

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Poltosta, myös savukaasun puhdistuksesta, aiheutuvia päästöjä on tarkkail tava tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti.

Vahvistuskemikaaleina käytetyistä raaka-aineista, mukaan lukien ainakin kalkkikivi tai kalsinoitu sooda, aiheutuvia prosessipäästöjä on tarkkailtava liitteessä II olevan 4 jakson mukaisesti menetelmää A käyttäen. Selluntuotannossa kalkkikivilietteen talteenotosta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen oletetaan olevan kierrätetyn biomassan hiilidioksidia. Vain vahvistuskemikaaleista tulevaa syötettä vastaavan hiilidioksidimäärän oletetaan lisäävän fossiilisia hiilidioksidipäästöjä.

Vahvistuskemikaaleista aiheutuvien päästöjen päästökertoimen määrittämistasojen määritelmät ovat seuraavat:

Määrittämistaso 1: Liitteessä VI olevassa 2 jaksossa lueteltuja stoikiometrisiä suhdelukuja on käytettävä. Relevanttien syöttöaineiden puhtaus on määriteltävä toimialan parhaiden käytäntöjen avulla. Näitä arvoja mukautetaan käytetyn karbonaattimateriaalin kosteus- ja sivukivipitoisuutta vastaavasti.

Määrittämistaso 2: Kussakin relevantissa syöttöaineessa olevien relevanttien karbonaattien määrä on määritettävä 32–35 artiklan mukaisesti. Liitteessä VI olevassa 2 jaksossa lueteltuja stoikiometrisiä suhdelukuja on käytettävä koostumustietojen muuntamisessa päästökertoimiksi, jos se on tarpeen.

Muuntokertoimen osalta sovelletaan vain määrittämistasoa 1.

15. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I TARKOITETUT HIILIMUSTAN TUOTANTOLAITOKSET

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon hiilidioksidipäästöjen lähteinä ainakin kaikki poltossa ja prosessimateriaalina käytettävät polttoaineet.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Hiilimustan tuotannosta aiheutuvia päästöjä voidaan tarkkailla joko polttoprosessina, savukaasujen puhdistus mukaan lukien, tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti, tai käyttäen massatasemenetelmää 25 artiklan ja liitteessä II olevan 3 jakson mukaisesti.

16. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELLUSTA TYPPIHAPON, ADIPIINIHAPON, KAPROLAKTAAMIN, GLYOKSAALIN JA GLYOKSYYLIHAPON TUOTANNOSTA AIHEUTUVIEN DITYPPIOKSIDIPÄÄSTÖJEN (N2O) MÄÄRITTÄMINEN

A. Soveltamisala

Kunkin toiminnanharjoittajan on otettava huomioon kunkin N2O-päästöjä tuottavan toiminnon osalta kaikki tuotantoprosesseista aiheutuvien N2O-päästöjen lähteet, mukaan lukien tapaukset, joissa tuotannosta aiheutuvat N2O-päästöt johdetaan puhdistuslaitteiden kautta. Näihin voivat kuulua mikä tahansa seuraavista:

typpihapon tuotanto – ammoniakin katalyyttisestä hapetuksesta ja/tai NOx/N2O:n puhdistuslaitteista peräisin olevat N2O-päästöt;

adipiinihapon tuotanto – N2O-päästöt, myös hapettumisreaktiosta, suorasta prosessin ulospuhalluksesta ja/tai päästöjen puhdistuslaitteista peräisin olevat päästöt;

glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotanto – N2O-päästöt, myös prosessireak tioista, suorasta prosessin ulospuhalluksesta ja/tai päästöjen puhdistuslaitteista peräisin olevat päästöt;

kaprolaktaamin tuotanto – N2O-päästöt, mukaan lukien prosessireak tioista, suorasta prosessin ulospuhalluksesta ja/tai päästöjen puhdistuslaitteista peräisin olevat päästöt.

Näitä säännöksiä ei sovelleta polttoaineiden poltosta peräisin oleviin N2O-päästöihin.

B. Dityppioksidipäästöjen määrittäminen

B.1. Vuotuiset dityppioksidipäästöt

Toiminnanharjoittajan on tarkkailtava typpihapon tuotannosta aiheutuvia N2-päästöjä käyttäen jatkuvatoimista päästömittausta. Toiminnanharjoittajan on tarkkailtava adipiinihapon, kaprolaktaamin, glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannosta aiheutuvia N2-päästöjä käyttämällä puhdistettujen päästöjen osalta mittaukseen perustuvaa menetelmää sekä puhdistamattomien päästöjen tilapäisten esiintymisten osalta (massatasemenetelmään perustuvaa) laskentaan perustuvaa menetelmää.

Toiminnanharjoittajan on luettava vuotuiset kokonaispäästöt kustakin sellaisesta päästölähteestä, johon sovelletaan jatkuvatoimista päästömittausta, kaikkien tuntipäästöjen summaksi käyttäen liitteessä VIII olevassa 3 jaksossa esitettyä kaavaa 1.

B.2. Dityppioksidin tuntipäästöt

Toiminnanharjoittajan on laskettava N2O-tuntipäästöjen vuotuiset keskiarvot kustakin lähteestä, johon sovelletaan jatkuvatoimista päästömittausjärjestelmää, käyttäen liitteessä VIII olevassa 3 jaksossa esitettyä kaavaa 2.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä mittaukseen perustuvaa menetelmää käyttäen kustakin päästölähteestä peräisin olevan savukaasun N2O-tuntipitoisuudet edustavasta pisteestä NOx/N2O-puhdistuslaitteen jälkeen, jos puhdistusta on käytetty. Toiminnanharjoittajan on sovellettava tekniikoita, joilla voidaan mitata kaikkien päästölähteiden N2O-pitoisuuksia sekä silloin, kun puhdistusta käytetään, että silloin, kun sitä ei käytetä. Jos epävarmuus tällöin lisääntyy, toiminnanharjoittajan on otettava se huomioon epävarmuustarkastelussa.

Toiminnanharjoittajan on tarvittaessa muutettava kaikki mittaustulokset pitoisuuksiksi kuivassa kaasussa ja raportoitava ne vastaavasti.

B.3. Savukaasuvirran määrittäminen

Toiminnanharjoittajan on käytettävä N2O-päästöjen tarkkailua varten suoritettavassa savukaasuvirran mittauksessa tämän asetuksen 43 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja savukaasuvirran tarkkailumenetelmiä. Toiminnanharjoittajan on sovellettava typpihapon tuotantoon 43 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaista menetelmää, paitsi jos se on teknisesti mahdotonta. Tällöin toiminnanharjoittajan on käytettävä vaihtoehtoista menetelmää, myös merkittäviin muuttujiin, kuten ammoniakin syöttöön, perustuvaa massatasemenetelmää tai virran määrittämistä jatkuvatoimisella päästövirran mittauksella, jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy tämän.

Savukaasuvirta lasketaan käyttämällä seuraavaa kaavaa:

Vflue gas flow [Nm3/h] = Vair * (1 - O2,air) / (1 - O2, flue gas)

jossa

Vair = kokonaisilmamäärä ilmaistuna muodossa Nm3/tunti standardiolosuhteissa;

O2,air = O2:n tilavuusosuus kuivassa ilmassa [= 0,2095];

O2,flue gas = O2:n tilavuusosuus savukaasussa.

Vair lasketaan kaikkien typpihapon tuotantoyksikköön virtaavien ilmamäärien summana.

Toiminnanharjoittajan on sovellettava seuraavaa kaavaa, ellei sen tarkkailusuunnitelmassa esitetä muuta:

Vair = Vprim + Vsec + Vseal

jossa

Vprim = primääri-ilmamäärä ilmaistuna muodossa Nm3/tunti standardiolosuhteissa;

Vsec = sekundääri-ilmamäärä ilmaistuna muodossa Nm3/tunti standardiolosuhteissa;

Vseal = tiivisteilmamäärä ilmaistuna muodossa Nm3/tunti standardiolosuhteissa.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä Vprim jatkuvatoimisella mittauksella, ennen kuin sekoittuminen ammoniakin kanssa tapahtuu. Toiminnanharjoittajan on määritettävä Vsec jatkuvatoimisella mittauksella, myös silloin, kun mittaus tapahtuu ennen lämmön talteenottoyksikköä. Kun kyseessä on Vseal, toiminnanharjoittajan on otettava huomioon huuhteluilma typpihapon tuotantoprosessissa.

Niiden syöttöilmavirtojen osalta, jotka ovat kumulatiivisesti alle 2,5 prosenttia kokonaisilmamäärästä, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä tämän ilmamäärän määrittämiseksi arviointimenetelmät, joita toiminnanharjoittaja ehdottaa alan parhaiden käytäntöjen perusteella.

Toiminnanharjoittajan on toimitettava normaaleissa toimintaolosuhteissa tehtyihin mittauksiin perustuvat todisteet siitä, että mitattu savukaasuvirta on riittävän tasainen ehdotetun mittausmenetelmän käyttämiseksi. Jos virta osoittautuu mittauksissa epätasaiseksi, toiminnanharjoittajan on otettava tämä huomioon valitessaan sopivia tarkkailumenetelmiä ja laskiessaan N2O-päästöjen epävarmuutta.

Toiminnanharjoittajan on muutettava kaikki mittaustulokset pitoisuuksiksi kuivassa kaasussa ja raportoitava niistä vastaavasti.

B.4. Hapen (O2) pitoisuudet

Toiminnanharjoittajan on mitattava savukaasun happipitoisuudet, jos se on tarpeen savukaasuvirran laskemiseksi liitteen IV tämän jakson B.3 alajakson mukaisesti. Tällöin toiminnanharjoittajan on noudatettava 41 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja pitoisuuksien mittaamista koskevia vaatimuksia. Määrittäessään N2O-päästöjen epävarmuutta toiminnanharjoittajan on otettava huomioon O2-pitoisuuksien mittausten epävarmuus.

Toiminnanharjoittajan on tarvittaessa muutettava kaikki mittaustulokset pitoisuuksiksi kuivassa kaasussa ja raportoitava ne vastaavasti.

B.5. Dityppioksidipäästöjen laskeminen

Toiminnanharjoittaja voi laskea adipiinihapon, kaprolaktaamin, glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannosta tiettynä aikana aiheutuvat puhdistamattomat N2O-päästöt, mukaan lukien turvallisuussyistä tapahtuvasta ulospuhalluksesta aiheutuvat puhdistamattomat päästöt ja puhdistuslaitteiston häiriöstä aiheutuvat päästöt, käyttäen massatasemenetelmää, jos N2O-päästöjen jatkuvatoiminen päästötarkkailu ei ole teknisesti mahdollista; tällöin toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä kyseisen menetelmän käyttö. Tätä varten kokonaisepävarmuuden on vastattava 41 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettujen määrittämistasovaatimusten soveltamisen tulosta. Toiminnanharjoittajan laskentamenetelmän perusteena on oltava kemiallisesta reaktiosta päästön syntyhetkellä muodostuvien N2O-päästöjen suurin potentiaalinen määrä ja päästön kesto.

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon laskettujen päästöjen epävarmuus tietyn päästölähteen osalta määrittäessään päästölähteen tuntipäästöjen vuotuisen keskiarvon epävarmuutta.

B.6. Toiminnon tuotantomäärien määrittäminen

Tuotantomäärät lasketaan käyttäen päivittäisiä tuotantoraportteja ja käyttötuntitietoja.

B.7. Näytteenottotiheys

Seuraaville lasketaan 44 artiklan mukaisesti validit tuntikeskiarvot tai lyhyempien viitekausien keskiarvot:

(a)

savukaasun N2O-pitoisuudet;

(b)

tarvittaessa savukaasun kokonaisvirtaus, jos se mitataan suoraan;

(c)

kaikki kaasuvirrat ja happipitoisuudet, jotka ovat tarpeen savukaasuvirran epäsuorassa määrityksessä.

C. Vuotuisen hiilidioksidiekvivalentin (CO2(e)) määrittäminen

Toiminnanharjoittajan on muunnettava kaikista päästölähteistä peräisin olevat vuotuiset N2O-kokonaispäästöt, jotka on mitattu tonneina kolmen desimaalin tarkkuudella, vuotuisiksi CO2(e)-päästöiksi tonneiksi pyöristettyinä käyttäen seuraavaa kaavaa ja liitteessä VI olevassa 3 jaksossa esitettyjä GWP-arvoja:

CO2(e) [t] = N2Oannual[t] * GWPN2O

jossa

N2Oannual = vuotuiset N2O-kokonaispäästöt laskettuina liitteessä VIII olevassa 3 jaksossa esitetyn kaavan 1 mukaisesti.

Kaikkien päästölähteiden tuottama vuotuinen CO2(e)-kokonaismäärä ja mahdolliset muista päästölähteistä peräisin olevat suorat CO2-päästöt (jos ne sisältyvät kasvihuonekaasujen päästölupaan) lisätään laitoksen vuotuisiin CO2-kokonaispäästöihin, ja niitä käytetään raportoinnin ja päästöoikeuksien palauttamisen tarkoituksissa.

Vuotuiset N2O -kokonaispäästöt raportoidaan tonneina kolmen desimaalin tarkkuudella ja hiilidioksidiekvivalentteina tonneihin pyöristettyinä.

17. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I TARKOITETUT AMMONIAKIN TUOTANTOLAITOKSET

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: polttoaineiden poltto, josta saadaan lämpöä reformointia tai osittaista hapetusta varten, polttoaineet, joita käytetään prosessin syöttöaineina ammoniakin tuotantoprosessissa (reformointi tai osittainen hapetus) ja polttoaineet, joita käytetään muissa polttoprosesseissa, myös kuuman veden tai höyryn tuottamista varten.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Polttoprosesseista ja prosessien syöttöaineina käytetyistä polttoaineista peräisin olevien päästöjen tarkkailuun on sovellettava 24 artiklan ja tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaista vakiolaskentamenetelmää.

Jos ammoniakin tuotannosta peräisin olevaa hiilidioksidia käytetään raaka-aineena urean tai muiden kemikaalien tuotannossa tai siirretään pois laitoksesta muuhun kuin tämän asetuksen 49 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaan käyttötarkoitukseen, tämä hiilidioksidimäärä luetaan hiilidioksidin tuottaneen laitoksen päästöiksi, paitsi jos hiilidioksidi on sitoutuneena tuotteeseen, joka täyttää tämän asetuksen 49 a artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

18. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I LUETELTU SUURISSA ERISSÄ TUOTETTAVIEN ORGAANISEN KEMIAN KEMIKAALIEN TUOTANTO

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: krakkaus (katalyyttinen ja ei-katalyyttinen), reformointi, osittainen tai täydellinen hapetus, vastaavanlaiset prosessit, joissa raaka-aineena käytettävän hiilivedyn sisältämästä hiilestä syntyy hiilidioksidipäästöjä, jätekaasujen poltto ja soihdutus, polttoaineen polttaminen muissa polttoprosesseissa.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Jos suurissa erissä tuotettavien orgaanisen kemian kemikaalien tuotanto on teknisesti yhdistetty öljyjalostamoihin, kyseisen laitoksen toiminnanharjoittajan on sen sijaan noudatettava asiaa koskevia tässä liitteessä olevan 2 jakson säännöksiä.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa vahvistetaan, toiminnanharjoittajan on tarkkailtava päästöjä, jotka ovat peräisin polttoprosesseista, joissa käytettävät polttoaineet eivät ole osallisina kemiallisissa reaktioissa suurissa erissä tuotettavien orgaanisen kemian kemikaalien tuotantoa varten eivätkä ole tulosta niistä, käyttäen 24 artiklan ja tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaista vakiolaskentamenetelmää. Kaikissa muissa tapauksissa toiminnanharjoittaja voi valita, käyttääkö se suurissa erissä tuotettavien orgaanisen kemian kemikaalien tuotannosta aiheutuvien päästöjen tarkkailuun 25 artiklan mukaista massatasemenetelmää vai 24 artiklan mukaista vakiolaskentamenetelmää. Jos toiminnanharjoittaja käyttää vakiolaskentamenetelmää, sen on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä siitä, että valittu menetelmä kattaa kaikki asiaankuuluvat päästöt, jotka myös massatasemenetelmä kattaisi.

Hiilipitoisuuden määrittämiseen määrittämistason 1 mukaisesti sovelletaan liitteessä VI olevassa taulukossa 5 esitettyjä oletuspäästökertoimia. Niiden aineiden osalta, joita ei ole lueteltu liitteen VI taulukossa 5 tai tämän asetuksen muissa säännöksissä, toiminnanharjoittajan on laskettava hiilipitoisuus puhtaan aineen stoikiometrisestä hiilipitoisuudesta sekä aineen pitoisuudesta syöttöaine- tai tuotevirrassa.

19. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I TARKOITETUT VEDYN JA SYNTEESIKAASUN TUOTANTOLAITOKSET

A. Soveltamisala

Toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: polttoaineet, joita käytetään vedyn ja synteesikaasun tuotantoprosessissa (reformointi tai osittainen hapetus), ja polttoaineet, joita käytetään muissa polttoprosesseissa, myös kuuman veden tai höyryn tuottamista varten. Tuotettu synteesikaasu katsotaan massatasemenetelmässä lähdevirraksi.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Polttoprosesseista ja vedyntuotantoprosessien syöttöaineina käytetyistä polttoaineista peräisin olevien päästöjen tarkkailuun on sovellettava 24 artiklan ja tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaista vakiolaskentamenetelmää.

Synteesikaasun tuotannosta aiheutuvien päästöjen tarkkailuun on käytettävä 25 artiklan mukaista massatasemenetelmää. Toiminnanharjoittaja voi päättää sisällyttää erillisistä polttoprosesseista peräisin olevat päästöt massataseeseen tai käyttää vakiolaskentamenetelmää 24 artiklan mukaisesti ainakin joidenkin lähdevirtojen osalta välttäen päästötietojen puutteellisuutta tai päästöjen kaksinkertaista laskentaa.

Jos vetyä ja synteesikaasua tuotetaan samassa laitoksessa, toiminnanharjoittajan on laskettava hiilidioksidipäästöt joko käyttäen vedyn ja synteesikaasun osalta erillisiä menetelmiä tämän alajakson kahden ensimmäisen kohdan mukaisesti tai käyttäen yhtä yhteistä massatasetta.

20. DIREKTIIVIN 2003/87/EY LIITTEESSÄ I TARKOITETUT KALSINOIDUN SOODAN JA NATRIUMBIKARBONAATIN TUOTANTOLAITOKSET

A. Soveltamisala

Kalsinoidun soodan ja natriumbikarbonaatin tuotantoon käytetyissä laitoksissa hiilidioksidipäästöjä syntyy seuraavista lähteistä ja lähdevirroista:

polttoaineet, joita käytetään muissa polttoprosesseissa, myös kuuman veden tai höyryn tuottamista varten;

raaka-aineet, mukaan lukien kalkkikiven kalsinoinnista peräisin oleva poistokaasu;

jätekaasut karbonoinnin jälkeisistä pesu- tai suodatusvaiheista.

B. Erityiset tarkkailusäännöt

Polttoprosesseista, myös savukaasun puhdistuksesta, aiheutuvia päästöjä tarkkaillaan tässä liitteessä olevan 1 jakson mukaisesti. Prosessipäästöjä, jotka ovat peräisin raaka-aineiden aineosista ja lisäaineista, on tarkkailtava tämän asetuksen liitteessä II olevan 4 jakson mukaisesti.

Kalsinoidun soodan tuotannossa käytettävää väliaikaista hiilidioksidia pidetään hiilidioksidia tuottavan laitoksen päästönä, ellei hiilidioksidi ole sitoutuneena tuotteeseen, joka täyttää tämän asetuksen 49 a artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

21. KULJETUSTA JA DIREKTIIVIN 2009/31/EY MUKAISESSA VARASTOINTIPAIKASSA TAPAHTUVAA GEOLOGISTA VARASTOINTIA VARTEN SUORITETTAVASTA HIILIDIOKSIDIN TALTEENOTOSTA PERÄISIN OLEVIEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN

A. Soveltamisala

Hiilidioksidia voivat ottaa talteen joko asiaan erikoistuneet laitokset, jotka vastaanottavat muista laitoksista siirrettyä hiilidioksidia, tai laitokset, joiden toiminnoista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, jotka otetaan talteen saman kasvihuonekaasujen päästöluvan nojalla. Laitoksen kaikkien osien, jotka liittyvät hiilidioksidin talteenottoon ja siirtämiseen hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin tai hiilidioksidipäästöjen geologiseen varastointipaikkaan, mukaan lukien kaikki toiminnallisesti yhdistetyt liitännäislaitokset, kuten hiilidioksidin välivarastot, paineenkorotusasemat, nesteytysasemat, kaasutusasemat, puhdistusasemat tai lämmittimet, on sisällyttävä kasvihuonekaasujen päästölupaan, ja ne on otettava huomioon asiaan liittyvässä tarkkailusuunnitelmassa. Jos laitos toteuttaa muita toimintoja, jotka kuuluvat direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, niistä aiheutuvia päästöjä on tarkkailtava tämän liitteen asiaankuuluvien jaksojen mukaisesti.

Hiilidioksidin talteenottoa harjoittavan toiminnanharjoittajan on otettava huomioon ainakin seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet:

talteenottolaitokseen siirretty hiilidioksidi;

poltto ja muu laitoksessa tapahtuva talteenottoon liittyvä toiminta, mukaan lukien polttoaineen ja syöttömateriaalin käyttö.

B. Hiilidioksidisiirtojen ja -päästöjen määrien kvantifiointi

B.1. Laitostason kvantifiointi

Kunkin toiminnanharjoittajan on laskettava päästöt ottaen huomioon mahdolliset hiilidioksidipäästöt kaikista päästöjen kannalta merkityksellisistä prosesseista laitoksessa sekä talteenotettu ja hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin siirretty hiilidioksidin määrä käyttäen seuraavaa kaavaa:

jossa

Etalteenottolaitos

talteenottolaitoksen kaikki kasvihuonekaasupäästöt;

Tsyöttö

talteenottolaitokseen siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella.

Eilman talteenottoa

laitoksen päästöt olettaen, että hiilidioksidia ei ole otettu talteen, eli laitoksen kaikkien muiden toimintojen sellaisten päästöjen summa, joita tarkkaillaan tämän asetuksen liitteessä IV olevien asiaankuuluvien jaksojen mukaisesti, mukaan lukien liitteessä IV olevan 22 jakson menetelmä B kaikkien toiminnallisesti yhdistettyjen liitännäislaitosten osalta;

Tvarastointi

hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin tai varastointipaikkaan siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisella massatasemenetelmällä tai 40–46 ja 49 artiklan mukaisella mittaukseen perustuvalla menetelmällä.

Tapauksissa, joissa hiilidioksidin talteenotto toteutetaan samassa laitoksessa, josta talteenotettu hiilidioksidi on peräisin, toiminnanharjoittajan on käytettävä Tsyöttö-arvona nollaa.

Itsenäisten talteenottolaitosten tapauksessa niiden toiminnanharjoittajien on otettava huomioon seuraavat seikat:

toiminnanharjoittajan on katsottava, että Eilman talteenottoa edustaa päästöjen määrää, joka syntyy muista lähteistä kuin laitokseen talteenottoa varten siirretystä hiilidioksidista. Toiminnanharjoittajan on määritettävä nämä päästöt tämän asetuksen säännösten mukaisesti;

toiminnanharjoittaja voi tässä jaksossa kuvatusta tarkkailumenetelmästä poiketen tarkkailla laitoksen päästöjä käyttämällä tämän asetuksen liitteessä IV olevassa 22 jaksossa kuvailtua menetelmää B.

Kun kyseessä on itsenäinen talteenottolaitos, hiilidioksidia talteenottolaitokseen siirtävän laitoksen toiminnanharjoittajan on vähennettävä Tsyöttö-määrä laitoksensa päästöistä joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella.

B.2. Siirretyn hiilidioksidin määrittäminen

Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä talteenottolaitoksesta ja talteenottolaitokseen siirretyn hiilidioksidin määrä joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella.

22. DIREKTIIVIN 2009/31/EY NOJALLA SALLITUSSA VARASTOINTIPAIKASSA TAPAHTUVAA GEOLOGISTA VARASTOINTIA VARTEN TOTEUTETTAVASTA HIILIDIOKSIDIN SIIRTÄMISESTÄ PERÄISIN OLEVIEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN

A. Soveltamisala

Hiilidioksidin kuljetuksesta aiheutuvien päästöjen tarkkailun ja raportoinnin rajat on vahvistettava hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin kasvihuonekaasujen päästöluvassa, mukaan lukien kaikki kuljetusinfrastruktuuriin toiminnallisesti yhdistetyt liitännäislaitokset, kuten hiilidioksidin välivarastot, paineenkorotusasemat, nesteytysasemat, kaasutusasemat, puhdistusasemat tai lämmittimet. Kullakin kuljetusinfrastruktuurilla on vähintään yksi lähtöpiste ja yksi päätepiste, jotka on kukin yhdistetty muihin laitoksiin tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin, joissa harjoitetaan yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista: hiilidioksidin talteenotto, kuljetus tai geologinen varastointi. Lähtö- ja päätepisteitä voidaan asettaa kuljetusinfrastruktuurin haaraumiin ja kansallisille rajoille. Lähtö- ja päätepisteet sekä laitokset tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuri, joihin ne on yhdistetty, vahvistetaan kasvihuonekaasujen päästöluvassa.

Kunkin hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: polttoprosessit ja muut prosessit laitoksissa, jotka on toiminnallisesti yhdistetty kuljetusinfrastruktuuriin, mukaan lukien paineenkorotusasemat ja nesteytysasemat; polttoyksiköt, mukaan lukien hiilidioksidin kuljetusajoneuvojen sisäiset polttoyksiköt, siltä osin kuin päästöihin ei samana raportointivuonna sovelleta direktiivin 2003/87/EY liitteissä I tai III lueteltuihin toimintoihin liittyviä palautusvelvoitteita; kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevat hajapäästöt; kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevat tarkoitukselliset päästöt; ja kuljetusinfrastruktuurin vuodoista peräisin olevat päästöt.

Hiilidioksidi, joka kuljetetaan muuhun tarkoitukseen kuin geologiseen varastointiin direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan, ei kuulu hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin päästöjen tarkkailun ja raportoinnin rajojen soveltamisalaan. Tapauksissa, joissa samaa infrastruktuuria käytetään hiilidioksidin kuljetukseen useita tarkoituksia varten, mukaan lukien geologinen varastointi direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan, sillä tavalla, että eri lähetyksiä ei voida erottaa toisistaan, hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on ilmoitettava tästä kasvihuonekaasujen päästöluvassa ja vahvistettava menetelmä, jolla kirjataan ja dokumentoidaan ne hiilidioksidin määrät, jotka kuljetetaan muihin tarkoituksiin kuin geologista varastointia varten direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan. Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on tarkkailtava kuljetetun hiilidioksidin kokonaismäärästä aiheutuvia päästöjä, mutta sen on raportoitava vapautuneena se osuus päästöistä, joka vastaa direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan geologista varastointia varten kuljetetun hiilidioksidin määrää jaettuna kuljetetun hiilidioksidin kokonaismäärällä.

B. Hiilidioksidin kvantifiointimenetelmät

Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on määritettävä päästöt käyttäen yhtä seuraavista menetelmistä:

B.1 alajaksossa esitetty menetelmä A (kaikkien syöttö- ja tuotosvirtojen kokonaismassatase);

B.2 alajaksossa esitetty menetelmä B (yksittäisten päästölähteiden tarkkailu).

Toiminnanharjoittajan on sovellettava menetelmää B, jollei se pysty osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että menetelmän A soveltaminen johtaa luotettavampiin kokonaispäästöjä koskeviin tuloksiin ja alhaisempaan epävarmuuteen ja että siinä käytetään parhaita tekniikoita ja tietämystä, jotka olivat käytettävissä silloin, kun kasvihuonekaasujen päästölupaa haettiin tai tarkkailusuunnitelma hyväksyttiin, ilman että aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia. Jos sovelletaan menetelmää B, kunkin toiminnanharjoittajan on osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että toiminnanharjoittajan kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vuosittaiseen määrään liittyvä yleinen epävarmuus ei ylitä 7,5:tä prosenttia.

Kun hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurissa käytetään jäljempänä esitettyä menetelmää B, sen toiminnanharjoittaja ei saa lisätä päästöjen laskettuun määrään muusta direktiivin 2003/87/EY mukaisesti luvan saaneesta laitoksesta tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurista vastaanotettua hiilidioksidia eikä vähentää päästöjen lasketusta määrästä hiilidioksidia, joka siirretään toiseen direktiivin 2003/87/EY mukaisesti luvan saaneeseen laitokseen tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin.

Kunkin hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on käytettävä menetelmää A menetelmällä B saatujen tulosten validoimiseksi vähintään kerran vuodessa. Tätä validointia varten toiminnanharjoittaja voi käyttää menetelmän A soveltamiseen alempia määrittämistasoja.

B.1. Menetelmä A

Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä päästöt seuraavan kaavan mukaisesti:

Päästöt [t CO2] = Ekuljetusinfrastruktuuri + ΣiTIN,i – ΣiTOUT,i – ΔEkuljetuksessa

jossa

Päästöt

kuljetusinfrastruktuurin hiilidioksidipäästöt yhteensä [t CO2];

Ekuljetusinfrastruktuuri

kuljetusinfrastruktuurin omasta toiminnasta peräisin olevan hiilidioksidin määrä [t CO2], jolla ei tarkoiteta päästöjä, jotka ovat peräisin kuljetetusta hiilidioksidista, vaan päästöjä, jotka ovat peräisin polttoprosesseista tai muista kuljetusinfrastruktuuriin toiminnallisesti yhdistetyistä prosesseista ja joita tarkkaillaan tämän asetuksen liitteen IV asiaa koskevien jaksojen mukaisesti;

TIN,i

kuljetusinfrastruktuuriin saapumispisteessä i siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella.

TOUT,i

kuljetusinfrastruktuurista poistumispisteessä i siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella.

ΔEkuljetuksessa

kuljetusinfrastruktuuriin saapumispisteessä i siirretyn hiilidioksidin määrä, jota ei siirretä toiseen laitokseen tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin samalla raportointikaudella, vaan tämän asetuksen 49 artiklan 7 kohdassa mainittuun määräaikaan mennessä raportointikauden jälkeisenä vuonna. Vastaavia määriä ei oteta huomioon TOUT,i-arvon osalta seuraavalla raportointikaudella.

B.2. Menetelmä B

Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä päästöt ottaen huomioon kaikki päästöjen kannalta merkitykselliset prosessit laitoksessa sekä talteenotetun ja kuljetusinfrastruktuuriin siirretyn hiilidioksidin määrä käyttäen seuraavaa kaavaa:

Päästöt [t CO2] = Ehajapäästöt + Etarkoitukselliset + Evuodot + Ekuljetusinfrastruktuuri

jossa

Päästöt

kuljetusinfrastruktuurin hiilidioksidipäästöt yhteensä [t CO2];

Ehajapäästöt

kuljetusinfrastruktuurissa kuljetetusta hiilidioksidista peräisin olevien hajapäästöjen määrä [t CO2], mukaan lukien päästöt tiivisteistä, venttiileistä, välikompressoriasemista ja välivarastointilaitoksista;

Etarkoitukselliset

kuljetusinfrastruktuurissa kuljetetusta hiilidioksidista peräisin olevien tarkoituksellisten päästöjen määrä [t CO2];

Evuodot

kuljetusinfrastruktuurissa kuljetetun hiilidioksidin määrä [t CO2], joka vapautuu kuljetusinfrastruktuurin yhdessä tai useassa osassa tapahtuvan häiriön vuoksi;

Ekuljetusinfrastruktuuri

B.2.1. Kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevat hajapäästöt

Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on otettava huomioon hajapäästöt ainakin seuraavantyyppisistä laitteista:

tiivisteet;

mittauslaitteet;

venttiilit;

välikompressoriasemat;

välivarastointilaitokset, mukaan lukien hiilidioksidin kuljetusajoneuvoihin asennetut välivarastointilaitokset.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä keskimääräiset päästömäärät ER (g CO2 / aikayksikkö) sellaista laitetta ja esiintymistä kohti, jossa voidaan odottaa hajapäästöjä, toiminnan alussa ja viimeistään sen ensimmäisen raportointivuoden loppuun mennessä, jona kuljetusinfrastruktuuri on viimeistään toiminnassa. Toiminnanharjoittajan on tarkistettava nämä määrät vähintään joka viides vuosi ottaen huomioon alan parhaat käytettävissä olevat tekniikat ja tietämys.

Toiminnanharjoittajan on laskettava hajapäästöt kertomalla kuhunkin luokkaan kuuluvien laitteiden lukumäärä päästömäärällä ja laskemalla yhteen tulokset yksittäisiä luokkia varten seuraavan kaavan osoittamalla tavalla:

Esiintymisten määräksi (Nesiintymiset) on katsottava kuhunkin luokkaan kuuluvien laitteiden määrä kerrottuna aikayksikköjen määrällä vuotta kohti.

B.2.2. Vuodoista johtuvat päästöt

Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on toimitettava näyttöä järjestelmän eheydestä käyttäen edustavia (paikkaan ja aikaan liittyviä) lämpötila- ja painetietoja. Jos tiedoista käy ilmi, että on tapahtunut vuoto, toiminnanharjoittajan on laskettava vuotaneen hiilidioksidin määrä käyttäen sopivaa, tarkkailusuunnitelmaan sisältyvää menetelmää, joka perustuu alan parhaita käytäntöjä koskeviin ohjeisiin, myös vertaamalla lämpötila- ja painetietoja eheän verkon keskimääräisiin paine- ja lämpötila-arvoihin.

B.2.3. Tarkoitukselliset päästöt

Kunkin hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on esitettävä tarkkailusuunnitelmassa analyysi mahdollisista tilanteista, joissa syntyy tarkoituksellisia päästöjä, kuten huolto- tai hätätoimista, ja esitettävä sopivat, alan parhaisiin käytäntöihin perustuvat dokumentoidut menetelmät, joilla lasketaan tarkoituksellisten hiilidioksidipäästöjen määrä.

23. HIILIDIOKSIDIN GEOLOGINEN VARASTOINTI DIREKTIIVISSÄ 2009/31/EY SALLITUSSA VARASTOINTIPAIKASSA

A. Soveltamisala

Toimivaltaisen viranomaisen on perustettava hiilidioksidin geologisesta varastoinnista aiheutuvien päästöjen tarkkailun ja raportoinnin rajat varastointipaikan ja varastointikompleksin rajaukseen, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/31/EY mukaisessa luvassa, sekä kaikkiin varastointikompleksiin toiminnallisesti yhdistettyihin liitännäislaitoksiin, kuten hiilidioksidin välivarastoihin, paineenkorotusasemiin, nesteytysasemiin, kaasutusasemiin, puhdistusasemiin tai lämmittimiin. Jos varastointikompleksissa havaitaan vuotoja, jotka aiheuttavat päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen, toiminnanharjoittajan on välittömästi:

ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle;

sisällytettävä vuoto kyseisen laitoksen lähdevirtana tai päästölähteenä;

tarkkailtava päästöjä ja raportoitava niistä.

Toiminnanharjoittaja saa poistaa kyseisen vuodon tarkkailusuunnitelman päästölähteiden joukosta ja lopettaa näiden päästöjen tarkkailun ja raportoinnin vasta, kun direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaiset korjaavat toimenpiteet on toteutettu eikä päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen voida enää havaita.

Kunkin geologista varastointia harjoittavan toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: polttoaineen käyttö paineenkorotusasemissa sekä muut polttotoiminnot, mukaan lukien toimipaikassa sijaitsevat voimalaitokset, injektoinnista tai hiilivedyn tehostetusta talteenotosta aiheutuvat tarkoitukselliset päästöt, injektoinnista aiheutuvat hajapäästöt, hiilivedyn tehostetun talteenoton yhteydessä syntynyt hiilidioksidi ja vuodot.

B. Hiilidioksidipäästöjen määrän määrittäminen

Geologista varastointia harjoittava toiminnanharjoittaja ei saa lisätä päästöjensä laskettuun määrään muista laitoksista vastaanotettua hiilidioksidia eikä vähentää päästöjensä lasketusta määrästä hiilidioksidia, joka varastoidaan geologisesti varastointipaikassa tai siirretään toiseen laitokseen. Toiminnanharjoittajan on tarkkailtava kaikista varastointikompleksiin toiminnallisesti yhdistetyistä liitännäislaitoksista peräisin olevia päästöjä tämän asetuksen liitteessä IV olevan 22 jakson säännösten mukaisesti.

B.1. Injektoinnista aiheutuvat tarkoitukselliset päästöt ja hajapäästöt

Toiminnanharjoittajan on määritettävä tarkoitukselliset päästöt ja hajapäästöt seuraavasti:

CO2-päästöt [t CO2 ] = V CO2 [t CO2] + F CO2 [t CO2]

jossa

V CO2 = tarkoituksellisten hiilidioksidipäästöjen määrä;

F CO2 = hajapäästöistä aiheutuvan hiilidioksidin määrä.

Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä V CO2 joko yhdeksi tai useammaksi lähdevirraksi tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai käyttämällä tämän asetuksen 41–46 artiklan mukaista mittaukseen perustuvaa menetelmää. Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä virkkeessä säädetään, toiminnanharjoittaja voi toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella sisällyttää tarkkailusuunnitelmaan asianmukaisen menetelmän V CO2:n määrittämiseksi alan parhaiden käytäntöjen perusteella, jos ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettujen tarkkailumenetelmien soveltamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia tai toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että alan parhaisiin käytäntöihin perustuva menetelmä mahdollistaa määrien määrittämisen vähintään yhtä tarkasti kuin mittaukseen perustuvilla menetelmillä.

Toiminnanharjoittajan on katsottava F CO2 yhdeksi lähteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että liitteessä VIII olevan 1 jakson mukaisiin määrittämistasoihin liittyviä epävarmuusvaatimuksia sovelletaan kokonaisarvoon eikä yksittäisiin päästöpisteisiin. Kunkin toiminnanharjoittajan on esitettävä tarkkailusuunnitelmassa analyysi mahdollisista hajapäästölähteistä ja esitettävä F CO2:n laskemiseksi tai mittaamiseksi soveltuvat dokumentoidut menetelmät, jotka perustuvat alan parhaita käytäntöjä koskeviin ohjeisiin. F CO2:n määrittämiseksi toiminnanharjoittaja voi käyttää tietoja, jotka on kerätty injektiolaitoksen osalta direktiivin 2009/31/EY 32–35 artiklan ja liitteessä II olevan 1.1 kohdan e–h alakohtien mukaisesti, jos ne täyttävät tämän asetuksen vaatimukset.

B.2. Hiilivedyn tehostetusta talteenotosta aiheutuvat tarkoitukselliset päästöt ja hajapäästöt

Kunkin toiminnanharjoittajan on otettava huomioon ainakin hiilidioksidin tehostetusta talteenotosta (EHR) syntyvät seuraavat mahdolliset lisäpäästölähteet:

öljyn ja kaasun erotusyksiköt ja kaasun kierrätyslaitos, joissa hiilidioksidin hajapäästöjä voisi tapahtua;

soihdutus, jossa päästöjä voi syntyä jatkuvien positiivisten poistojärjestelmien käytöstä sekä hiilivedyn tuotantolaitoksen paineenalennuksen aikana;

hiilidioksidin poistojärjestelmä, jolla vältetään liekin sammuminen soihdussa korkean hiilidioksidipitoisuuden vuoksi.

Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä hajapäästöt tai tarkoitukselliset hiilidioksidipäästöt liitteessä IV olevan tämän jakson B.1 alajakson mukaisesti.

Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä soihdutuksesta aiheutuvat päästöt tässä liitteessä olevan 1 jakson D alajakson mukaisesti ottaen huomioon mahdollinen lähdevirtaan sisältyvä hiilidioksidi soihdutetussa kaasussa 48 artiklan mukaisesti.

B.3. Vuoto varastointikompleksista

Päästöjen ja vesipatsaaseen vapautuneen hiilidioksidin määrä määritetään seuraavasti:

jossa

L CO

vuodosta johtuvat hiilidioksidipäästöt tai sen vuoksi vapautunut hiilidioksidi kalenteripäivää kohti.

(a)

Kutakin kalenteripäivää kohti, jonka osalta vuotoa tarkkaillaan, kunkin toiminnanharjoittajan on laskettava L CO2 tuntia kohti vuotaneen massan keskiarvona tuntia kohti [t CO2/h] kerrottuna 24:llä.

(b)

Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä tuntia kohti vuotanut massa niiden säännösten mukaisesti, jotka sisältyvät varastointipaikkaa koskevaan hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan, sekä vuodon mukaisesti.

(c)

Kunkin tarkkailun aloittamista edeltävän kalenteripäivän osalta toiminnanharjoittajan on katsottava päivää kohti vuotaneen massan olevan sama kuin päivää kohti vuotanut massa tarkkailun ensimmäisenä päivänä ja varmistaa, ettei massaa aliarvioida;

start

viimeisin seuraavista:

viimeinen päivä, jona kyseessä olevasta lähteestä ei raportoitu hiilidioksidipäästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen;

päivä, jona hiilidioksidin injektointi aloitettiin;

jokin muu päivä, jonka osalta voidaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla osoittaa, ettei päästö tai vapautuminen vesipatsaaseen ole voinut alkaa ennen kyseistä päivää.

Tend = päivä, johon mennessä on toteutettu direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaiset korjaavat toimenpiteet eikä hiilidioksidipäästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen enää havaita.

Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä muita menetelmiä hiilidioksidipäästöjen tai vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin määrän määrittämiseen ja sallittava niiden käyttöönotto, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että näillä menetelmillä saavutetaan parempi tarkkuus kuin tässä alajaksossa kuvatulla menetelmällä.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä varastointikompleksista vuotaneiden päästöjen määrä kunkin vuototapahtuman osalta siten, että yleinen epävarmuus raportointikauden aikana on enintään ± 7,5 prosenttia. Jos sovelletun kvantifiointimenetelmän yleinen epävarmuus on yli 7,5 prosenttia, toiminnanharjoittajan on tehtävä mukautus seuraavasti:

CO2,Reported [t CO2] = CO2,Quantified [t CO2] * (1 + (UncertaintySystem [%]/100) – 0,075)

jossa

CO2,Reported = hiilidioksidin määrä, joka sisällytetään vuotuiseen päästöselvitykseen kyseisen vuototapahtuman osalta;

CO2,Quantified = hiilidioksidin määrä, joka on määritetty käytetyn kvantifiointimenetelmän avulla kyseisen vuototapahtuman osalta;

UncertaintySystem = epävarmuuden taso, joka liittyy kvantifiointimenetelmään, jota on käytetty kyseisen vuototapahtuman osalta.

LIITE V

Määrittämistasoa koskevat vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan laskentaan perustuviin menetelmiin 19 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa luokkaan A kuuluvissa laitoksissa ja 75 e artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa luokkaan A kuuluvissa yhteisöissä, ja laskentakertoimet, joita sovelletaan 19 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa luokkiin B ja C kuuluvissa laitoksissa ja 75 e artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa luokkaan B kuuluvissa yhteisöissä käytettäviin kaupallisiin peruspolttoaineisiin

Taulukko 1

Vähimmäismäärittämistasot, joita sovelletaan laskentaan perustuviin menetelmiin luokkaan A kuuluvissa laitoksissa ja kaikissa laitoksissa käytettävien kaupallisten peruspolttoaineiden laskentakertoimiin 26 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti

Toiminto / lähdevirran tyyppi	Toimintotiedot		Päästökerroin (1)	Koostumus tiedot (hiilipitoisuus) (1)	Hapettumis-kerroin	Muuntokerroin
Toiminto / lähdevirran tyyppi	Polttoaineen tai materiaalin määrä	Tehollinen lämpöarvo
Polttoaineiden poltto
Kaupalliset peruspolttoaineet	2	2 a / 2 b					2 a / 2 b	ei sovelleta	1	ei sovelleta
Muut kaasumaiset tai nestemäiset polttoaineet	2	2 a / 2 b	2 a / 2 b	ei sovelleta	1	ei sovelleta
▼M4
Kiinteät polttoaineet, lukuun ottamatta jätteitä	1	2 a / 2 b	2 a / 2 b	ei sovelleta	1	ei sovelleta
▼M4
Jäte	1	2 a / 2 b	2 a / 2 b	ei sovelleta	1	ei sovelleta
▼B
Massatasemenetelmä kaasunkäsittelyterminaaleja varten	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta
Soihdutukset	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta
Puhdistus (karbonaatti)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Puhdistus (kipsi)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Puhdistus (urea)	1	1	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta
▼M5
Öljyn jalostaminen
▼B
Katalyyttisen krakkauksen regenerointi	1	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Koksin tuotanto
Massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Polttoaine prosessin syöttöaineena	1	2	2	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Metallimalmin pasutus ja sintraus
Massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Karbonaatti syöttöaineena	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Raudan ja teräksen tuotanto
Massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Polttoaine prosessin syöttöaineena	1	2 a / 2 b	2	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Rautametallien ja muiden metallien tuotanto tai jalostus, mukaan lukien alumiinin sekundäärituotanto
Massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Prosessipäästöt	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
▼M5
Alumiinin tai alumiinioksidin primäärituotanto
▼B
Hiilidioksidipäästöjen massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Perfluorihiilivetypäästöt (PFC) (slope-menetelmä)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Perfluorihiilivetypäästöt (PFC) (ylijännitemenetelmä)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Sementtiklinkkerin tuotanto
Hehkutusuuni-syötteeseen perustuva menetelmä (menetelmä A)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Klinkkerituotokseen perustuva menetelmä (menetelmä B)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Sementtiuunipöly	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Muu kuin karbonaatista peräisin oleva hiili syöttöaineena	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Kalkin tuotanto sekä dolomiitin ja magnesiitin kalsinointi
Karbonaatit (menetelmä A)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Muut prosessien syöttöaineet	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Maa-alkalioksidi (menetelmä B)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Lasin ja mineraalivillan valmistus
Karbonaatti syöttöaineena	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Muut prosessien syöttöaineet	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Keraamisten tuotteiden valmistus
Hiili syöttöaineena (menetelmä A)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Muut prosessien syöttöaineet	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Alkalioksidi (menetelmä B)	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1
Puhdistus	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Kipsin ja kipsilevyjen tuotanto: katso polttoaineiden poltto
Sellun ja paperin tuotanto
Vahvistuskemikaalit	1	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Hiilimustan tuotanto
Massatasemenetelmä	1	ei sovelleta	ei sovelleta	1	ei sovelleta	ei sovelleta
Ammoniakin tuotanto
Polttoaine prosessin syöttöaineena	2	2 a / 2 b	2 a / 2 b	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Suurissa erissä tuotettavien orgaanisen kemian kemikaalien tuotanto
Massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Vedyn ja synteesikaasun tuotanto
Polttoaine prosessin syöttöaineena	2	2 a / 2 b	2 a / 2 b	ei sovelleta	ei sovelleta	ei sovelleta
Massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Kalsinodun soodan ja natriumbikarbonaatin tuotanto
Massatase	1	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
▼M5
Hiilidioksidin talteenotto, siirto ja geologinen varastointi direktiivin 2009/31/EY nojalla sallitussa varastointipaikassa
Siirretyn hiilidioksidin massatase	2	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
Hiilidioksidin tarkoitukselliset päästöt, vuodoista peräisin olevat päästöt ja hajapäästöt	2	ei sovelleta	ei sovelleta	2	ei sovelleta	ei sovelleta
(1) Päästökertoimen määrittämistasot liittyvät alustavaan päästökertoimeen, ja hiilipitoisuus liittyy kokonaishiilipitoisuuteen. Materiaaliseosten osalta biomassaosuus on määritettävä erikseen. Määrittämistaso 1 on vähimmäismäärittämistaso, jota sovelletaan biomassaosuuteen luokkaan A kuuluvien laitosten tapauksessa ja kaupallisten peruspolttoaineiden tapauksessa kaikkien laitosten osalta 26 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Taulukko 2

Vähimmäismäärittämistasot, joita sovelletaan laskentaan perustuviin menetelmiin luokkaan A kuuluvissa yhteisöissä ja 75 e artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisissa säännellyissä yhteisöissä käytettävien kaupallisten peruspolttoaineiden laskentakertoimiin

Polttoainevirran tyyppi	Luovutetun polttoaineen määrä [t]	Yksikön muuntokerroin	Päästökerroin (1)
Kaupalliset peruspolttoaineet	2	2 a / 2 b	2 a / 2 b
Muut kaasumaiset tai nestemäiset polttoaineet	2	2 a / 2 b	2 a / 2 b
Kiinteät polttoaineet	1	2 a / 2 b	2 a / 2 b
(1) Päästökerrointa koskevat määrittämistasot liittyvät alustavaan päästökertoimeen. Materiaaliseosten osalta biomassaosuus on määritettävä erikseen. Määrittämistaso 1 on vähimmäismäärittämistaso, jota sovelletaan biomassaosuuteen luokkaan A kuuluvien laitosten tapauksessa ja kaupallisten peruspolttoaineiden tapauksessa kaikkien säänneltyjen yhteisöjen osalta 75 e artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

LIITE VI

Laskentakerrointen viitearvot (31 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1. TEHOLLISEN LÄMPÖARVON SUHTEEN MÄÄRITETYT POLTTOAINEEN PÄÄSTÖKERTOIMET

Taulukko 1

Teholliseen lämpöarvoon ja polttoaineen massan suhteen määritettyyn teholliseen lämpöarvoon liittyvät polttoaineen päästökertoimet.

Polttoainetyyppi	Päästökerroin (t CO2/TJ)	Tehollinen lämpöarvo (TJ/Gg)	Lähde
Raaka öljy	73,3	42,3	IPCC 2006 GL
Orimulsio	77,0	27,5	IPCC 2006 GL
Maakaasukondensaatti	64,2	44,2	IPCC 2006 GL
Moottoribensiini	69,3	44,3	IPCC 2006 GL
Kerosiini (muu kuin lentopetroli)	71,9	43,8	IPCC 2006 GL
Öljyliuske	73,3	38,1	IPCC 2006 GL
Kevyt polttoöljy / dieselöljy	74,1	43,0	IPCC 2006 GL
Raskas polttoöljy	77,4	40,4	IPCC 2006 GL
Nesteytetyt maakaasut	63,1	47,3	IPCC 2006 GL
Etaani	61,6	46,4	IPCC 2006 GL
Teollisuusbensiini	73,3	44,5	IPCC 2006 GL
Bitumi	80,7	40,2	IPCC 2006 GL
Voiteluaineet	73,3	40,2	IPCC 2006 GL
Öljykoksi	97,5	32,5	IPCC 2006 GL
Jalostamojen syöttöaineet	73,3	43,0	IPCC 2006 GL
Jalostamokaasu	57,6	49,5	IPCC 2006 GL
Parafiinivahat	73,3	40,2	IPCC 2006 GL
Teollisuusbensiini ja muu bensiini	73,3	40,2	IPCC 2006 GL
Muut öljytuotteet	73,3	40,2	IPCC 2006 GL
Antrasiitti	98,3	26,7	IPCC 2006 GL
Koksikivihiili	94,6	28,2	IPCC 2006 GL
Muu bituminen kivihiili	94,6	25,8	IPCC 2006 GL
Puolibituminen kivihiili	96,1	18,9	IPCC 2006 GL
Ruskohiili	101,0	11,9	IPCC 2006 GL
Öljyliuske ja bitumipitoinen hiekka	107,0	8,9	IPCC 2006 GL
Kivihiilibriketit	97,5	20,7	IPCC 2006 GL
Koksiuunikoksi ja ruskohiilikoksi	107,0	28,2	IPCC 2006 GL
Kaasukoksi	107,0	28,2	IPCC 2006 GL
Kivihiiliterva	80,7	28,0	IPCC 2006 GL
Jakelukaasu	44,4	38,7	IPCC 2006 GL
Koksaamokaasu	44,4	38,7	IPCC 2006 GL
Masuunikaasu	260	2,47	IPCC 2006 GL
Konverttikaasu	182	7,06	IPCC 2006 GL
Maakaasu	56,1	48,0	IPCC 2006 GL
Teollisuusjätteet	143	ei sovelleta	IPCC 2006 GL
Jäteöljyt	73,3	40,2	IPCC 2006 GL
Turve	106,0	9,76	IPCC 2006 GL
Puu/Puujäte	—	15,6	IPCC 2006 GL
Muu kiinteä biomassa	—	11,6	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Puuhiili	—	29,5	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Biobensiini	—	27,0	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Biodiesel	—	27,0	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Muut nestemäiset biopolttoaineet	—	27,4	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Kaatopaikkakaasu	—	50,4	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Puhdistamokaasu	—	50,4	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Muut biokaasut	—	50,4	IPCC 2006 GL (vain NCV)
Käytetyt renkaat	85,0 (1)	ei sovelleta	WBCSD CSI
▼M4
Yhdyskuntajäte (muu kuin biomassaosuus)	91,7	ei sovelleta	IPCC 2006 GL
▼B
Hiilimonoksidi	155,2 (2)	10,1	J. Falbe ja M. Regitz, Römpp Chemie Lexikon, Stuttgart, 1995
Metaani	54,9 (3)	50,0	J. Falbe ja M. Regitz, Römpp Chemie Lexikon, Stuttgart, 1995
(1) Tämä arvo on alustava päästökerroin eli päästökerroin ennen biomassaosuuden ottamista huomioon, jos huomioon ottaminen on tarpeen. (2) Perustuu teholliseen lämpöarvoon 10,12 TJ / t (3) Perustuu teholliseen lämpöarvoon 50,01 TJ / t

2. PROSESSIPÄÄSTÖIHIN LIITTYVÄT PÄÄSTÖKERTOIMET

Taulukko 2

Karbonaattien hajoamisesta aiheutuvien prosessipäästöjen stoikiometrinen päästökerroin (menetelmä A)

Karbonaatti	Päästökerroin (t CO2/t karbonaattia)
CaCO3	0,440
MgCO3	0,522
Na2CO3	0,415
BaCO3	0,223
Li2CO3	0,596
K2CO3	0,318
SrCO3	0,298
NaHCO3	0,524
FeCO3	0,380
Yleistä	Päästökerroin = [M(CO2)] / {Y * [M(x)] + Z *[M(CO3 2-)]} X = metalli M(x) = X:n molekyylipaino [g/mol] M(CO2) = CO2:n molekyylipaino [g/mol] M(CO3 2-) = CO3 2-:n molekyylipaino [g/mol] Y = X:n stoikiometrinen luku Z = CO3 2-:n stoikiometrinen luku

Taulukko 3

Maa-alkalioksideihin perustuva karbonaattien hajoamisesta peräisin olevien prosessipäästöjen stoikiometrinen päästökerroin (menetelmä B)

Oksidi	Päästökerroin (t CO2 / t oksidia)
CaO	0,785
MgO	1,092
BaO	0,287
Yleistä: XYOZ	Päästökerroin = [M(CO2)] / {Y * [M(x)] + Z * [M(O)]} X = maa-alkali- tai alkalimetalli M(x) = X:n molekyylipaino [g/mol] M(CO2) = CO2:n molekyylipaino [g/mol] M(O) = O:n molekyylipaino [g/mol] Y YX:n stoikiometrinen luku= 1 (maa-alkalimetalleilla)= 2 (alkalimetalleilla) X:n stoikiometrinen luku = 1 (maa-alkalimetalleilla) = 2 (alkalimetalleilla) Z = O:n stoikiometrinen luku = 1

Taulukko 4

Muista prosessimateriaaleista (raudan ja teräksen tuotanto ja rautametallien jalostus) peräisin olevien prosessipäästöjen päästökertoimet (1)

Syöttö- tai tuotosmateriaali	Hiilipitoisuus (t C/t)	Päästökerroin (t CO2 / t)
Suorapelkistetty rauta (DRI)	0,0191	0,07
EAF-hiilielektrodit	0,8188	3,00
EAF-panoshiili	0,8297	3,04
HBI-briketti	0,0191	0,07
Konverttikaasu	0,3493	1,28
Öljykoksi	0,8706	3,19
Raakarauta	0,0409	0,15
Rauta / rautaromu	0,0409	0,15
Teräs / teräsromu	0,0109	0,04
(1) IPCC 2006 Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories

Taulukko 5

Muista prosessimateriaaleista (suurissa erissä tuotettavat orgaanisen kemian kemikaalit) peräisin olevien prosessipäästöjen stoikiometriset päästökertoimet (1)

Aine	Hiilipitoisuus (t C/t)	Päästökerroin (t CO2 / t)
Asetonitriili	0,5852	2,144
Akryylinitriili	0,6664	2,442
Butadieeni	0,888	3,254
Hiilimusta	0,97	3,554
Etyleeni	0,856	3,136
Etyleenidikloridi	0,245	0,898
Etyleeniglykoli	0,387	1,418
Etyleenioksidi	0,545	1,997
Syaanivety	0,4444	1,628
Metanoli	0,375	1,374
Metaani	0,749	2,744
Propaani	0,817	2,993
Propyleeni	0,8563	3,137
Vinyylikloridimonomeeri	0,384	1,407
(1) IPCC 2006 Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories

3. MUIDEN KASVIHUONEKAASUJEN KUIN HIILIDIOKSIDIN LÄMMITYSVAIKUTUSKERTOIMET

Taulukko 6

Lämmitysvaikutuskertoimet

Kaasu	Lämmitysvaikutuskertoimet
N2O	265 t CO2(e) / t N2O
CF4	6 630 t CO2(e) / t CF4
C2F6	11 100 t CO2(e) / t C2F6

LIITE VII

Analyysien vähimmäistiheys (35 artikla)

Polttoaine/materiaali	Analyysien vähimmäistiheys
Maakaasu	Vähintään viikoittain
▼M5
Siirretty hiilidioksidi	Vähintään viikoittain
Savukaasu 43 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi	Aina 50 000 kokonaishiilidioksiditonnin välein, mutta vähintään kerran kuukaudessa
▼B
Muut kaasut, erityisesti synteesikaasu ja prosessikaasut, kuten jalostamojen seoskaasut, koksaamokaasu, masuunikaasu, konverttikaasu, öljykenttä- ja kaasukenttäkaasu	Vähintään päivittäin — käyttäen asianmukaisia menetelmiä eri vuorokauden aikoina
Polttoöljyt (esimerkiksi kevyt, keskiraskas, raskas polttoöljy, bitumi)	Kultakin 20 000 polttoainetonnilta ja vähintään kuusi kertaa vuodessa
Hiili, koksihiili, koksi, öljykoksi (petroleum coke), turve	Kultakin 20 000 polttoaine-/materiaalitonnilta ja vähintään kuusi kertaa vuodessa
Muut polttoaineet	Kultakin 10 000 tonnilta ja vähintään neljä kertaa vuodessa
Käsittelemätön kiinteä jäte (puhtaat fossiiliset jätteet tai biomassan ja fossiilisen jätteen seokset)	Kultakin 5 000 jätetonnilta ja vähintään neljä kertaa vuodessa
Nestemäinen jäte, esikäsitelty kiinteä jäte	Kultakin 10 000 jätetonnilta ja vähintään neljä kertaa vuodessa
Karbonaattimineraalit (mukaan lukien kalkkikivi ja dolomiitti)	Kultakin 50 000 materiaalitonnilta ja vähintään neljä kertaa vuodessa
Savet ja saviliuskeet	Sellaisen materiaalimäärän täytyttyä, joka vastaa 50 000 :ta tonnia hiilidioksidia, ja vähintään neljä kertaa vuodessa
Muut materiaalit (alku-, väli- ja lopputuote)	Materiaalin tyypistä ja variaatiosta riippuen sellaisen materiaalimäärän täytyttyä, joka vastaa 50 000 :ta tonnia hiilidioksidia, ja vähintään neljä kertaa vuodessa

LIITE VIII

Mittaukseen perustuvat menetelmät (41 artikla)

1. MITTAUKSEEN PERUSTUVIEN MENETELMIEN MÄÄRITELMÄT

Mittaukseen perustuvat menetelmät on hyväksyttävä määrittämistasojen mukaisesti käyttäen seuraavia suurimpia sallittuja epävarmuuksia päästöjen vuosittaisille tuntikeskiarvoille, jotka on laskettu käyttäen tässä liitteessä olevassa 3 jaksossa esitettyä kaavaa 2.

Taulukko 1

Jatkuvatoimisten päästömittausjärjestelmien (CEMS) määrittämistasot (kunkin määrittämistason suurin sallittu epävarmuus)

Hiilidioksidin tapauksessa epävarmuutta on sovellettava mitatun hiilidioksidin kokonaismäärään. Jos biomassaosuus määritetään mittaukseen perustuvalla menetelmällä, biomassaosuuteen sovelletaan samaa määrittämistasoa kuin hiilidioksidiin.

	Määrittämistaso 1	Määrittämistaso 2	Määrittämistaso 3	Määrittämistaso 4
CO2:n päästölähteet	± 10 %	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %
N2O:n päästölähteet	± 10 %	± 7,5 %	± 5 %	ei sovelleta
CO2:n siirto	± 10 %	± 7,5 %	± 5 %	± 2,5 %

2. MÄÄRITTÄMISTASOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET LUOKKAAN A KUULUVIA LAITOKSIA VARTEN

Taulukko 2

Vähimmäismäärittämistasot, joita luokkaan A kuuluvat laitokset soveltavat laskentaan perustuvissa menetelmissä 41 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti

Kasvihuonekaasu	Alin vaadittu määrittämistaso
CO2	2
N2O	2

3. KASVIHUONEKAASUJEN MÄÄRITTÄMINEN MITTAUKSEEN PERUSTUVILLA MENETELMILLÄ

Kaava 1: Vuotuisten päästöjen laskeminen 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

Kaava 2: Keskimääräisten tuntipäästöjen määrittäminen:

Kaava 2 a: Keskimääräisen tuntikohtaisen kasvihuonekaasupitoisuuden määrittäminen liitteessä X olevan 1 jakson 9 kohdan b alakohdan mukaista raportointia varten:

Kaava 2 b: Keskimääräisen tuntikohtaisen savukaasuvirran määrittäminen liitteessä X olevan 1 jakson 9 kohdan b alakohdan mukaista raportointia varten:

Kaava 2 c: Vuotuisten päästöjen laskeminen liitteessä X olevan 1 jakson 9 kohdan b alakohdan mukaista vuotuista päästöselvitystä varten:

Kaavoissa 1–2 c käytetään seuraavia lyhenteitä:

Indeksi i tarkoittaa yksittäistä käyttötuntia. Jos toiminnanharjoittaja käyttää lyhyempiä viitekausia 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti, asianomaista viitekautta on käytettävä tuntien sijaan näissä laskelmissa.

GHG Emtotal = vuotuiset kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt tonneina

GHG conchourly, i = kasvihuonekaasujen tuntipitoisuudet (g/Nm3) savukaasuvirrassa, mitattuina toiminnan aikana tuntikohtaisesti (i);

Vhourly, i = savukaasun tilavuus ilmaistuna muodossa Nm3 tuntikohtaisesti (i eli integroitu virtaus tunnin tai lyhyemmän viitekauden aikana);

GHG Emaverage = päästölähteestä peräisin olevien tuntipäästöjen (kg/h) vuotuinen keskiarvo;

HoursOp = niiden tuntien kokonaismäärä, joihin sovelletaan mittaukseen perustuvaa menetelmää, mukaan lukien tunnit, joiden osalta tietoja on korvattu 45 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti;

GHG concaverage = kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuuksien vuotuinen tuntikeskiarvo ilmaistuna muodossa g/Nm3;

Flowaverage = savukaasuvirran vuotuinen keskiarvo ilmaistuna muodossa Nm3/h.

4. PITOISUUDEN LASKEMINEN KÄYTTÄEN EPÄSUORAA PITOISUUDEN MITTAUSTA

Kaava 3: Pitoisuuden laskeminen

5. PUUTTUVIEN PITOISUUSTIETOJEN KORVAAMINEN MITTAUKSEEN PERUSTUVISSA MENETELMISSÄ

Kaava 4: Puuttuvien tietojen korvaaminen mittaukseen perustuvissa menetelmissä

jossa

= tietyn muuttujan pitoisuuden aritmeettinen keskiarvo koko raportointikauden ajalta tai, jos tiedot menetettiin erityisten olosuhteiden aikaan, erityisiä olosuhteita vastaavalta sopivalta kaudelta.

σ C_ = paras arvio tietyn muuttujan pitoisuuden keskihajonnasta koko raportointikauden ajalta tai, jos tiedot menetettiin erityisten olosuhteiden aikaan, erityisiä olosuhteita vastaavalta sopivalta kaudelta.

LIITE IX

67 artiklan 1 kohdan mukaisesti säilytettävät vähimmäistiedot

Toiminnanharjoittajien, ilma-aluksen käyttäjien ja säänneltyjen yhteisöjen on säilytettävä vähintään seuraavat:

1. LAITOKSIA, ILMA-ALUKSEN KÄYTTÄJIÄ JA SÄÄNNELTYJÄ YHTEISÖJÄ KOSKEVAT YHTEISET VAATIMUKSET

Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkkailusuunnitelma.

Asiakirjat, joilla perustellaan tarkkailumenetelmien valinta, ja asiakirjat, joilla perustellaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät väliaikaiset tai muut kuin väliaikaiset muutokset tarkkailumenetelmiin ja tarvittaessa määrittämistasoihin.

Kaikki asiaankuuluvat tarkkailusuunnitelmien päivitykset, joista on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle 15 artiklan mukaisesti, ja toimivaltaisen viranomaisen vastaukset.

Kaikki tarkkailusuunnitelmassa mainitut kirjalliset menettelyt, tarvittaessa myös näytteenottosuunnitelma, tietovirtojen hallintatoimiin liittyvät menettelyt ja kontrollitoimiin liittyvät menettelyt.

Luettelo tarkkailusuunnitelman ja kaikkien siihen liittyvien menettelyjen kaikista käytetyistä versioista.

Dokumentaatio tarkkailuun ja raportointiin liittyvistä vastuista.

Tarvittaessa toiminnanharjoittajan, ilma-aluksen käyttäjän tai säännellyn yhteisön tekemä riskinarviointi.

Parannusraportit, joista säädetään 69 artiklassa.

Todennettu vuotuinen päästöselvitys.

10)

Todentamisraportti.

11)

Mahdolliset muut tiedot, jotka on yksilöity vuotuisen päästöselvityksen todentamisen kannalta tarpeellisiksi.

2. ►M5 KIINTEITÄ LAITOKSIA KOSKEVAT ERITYISTIEDOT: ◄

Kasvihuonekaasujen päästölupa ja sen mahdolliset päivitykset.

Tarvittaessa mahdolliset epävarmuustarkastelut.

Laitoksissa käytettyjen laskentaan perustuvien menetelmien osalta:

toimintotiedot, joita on käytetty kutakin lähdevirtaa koskevissa mahdollisissa päästölaskelmissa, luokiteltuina prosessi- ja polttoaine- tai materiaalityypin mukaisesti;

tarvittaessa luettelo kaikista laskentakertoimina käytetyistä oletusarvoista;

kattavat näytteenoton ja analyysin tulokset laskentakerrointen määrittämiseksi;

dokumentaatio kaikista tehottomista, korjatuista menettelyistä ja 64 artiklan mukaisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä;

mittauslaitteiden kalibroinnin ja huollon tulokset.

Laitosten laskentaan perustuvien menetelmien osalta on annettava seuraavat lisätiedot:

asiakirjat, joilla perustellaan mittauksen valinta tarkkailumenetelmäksi;

kunkin päästölähteen päästöjen epävarmuusanalyysissä käytetyt tiedot prosesseittain luokiteltuna;

varmuuslaskentaan käytetyt tiedot ja laskelmien tulokset;

jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän yksityiskohtainen tekninen kuvaus, mukaan lukien toimivaltaisen viranomaisen hyväksymisasiakirjat;

raakatiedot ja yhdistetyt tiedot jatkuvatoimisesta päästömittausjärjestelmästä, mukaan lukien muutoksia koskevat tiedot, testilokikirja, seisonta-ajat, kalibroinnit, huollot ja ylläpidot;

dokumentaatio kaikista jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän muutoksista;

mittauslaitteiden kalibroinnin ja huollon tulokset;

tarvittaessa massa- tai energiatasemalli, jota on käytetty korvaavien tietojen määrittämiseen 45 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja siihen liittyvät oletukset.

Käytettäessä 22 artiklassa tarkoitettua fall back -menetelmää kaikki tiedot, joita tarvitaan niiden päästölähteiden ja lähdevirtojen päästöjen määrittämiseen, joihin tätä menetelmää sovelletaan, sekä toimintotietojen, laskentakertoimien ja muiden määrittämistasoon perustuvassa menetelmässä raportoitavien muuttujien epäsuorat tiedot.

►M5 Alumiinin tai alumiinioksidin primäärituotannon osalta on annettava seuraavat lisätiedot: ◄

asiakirjat tuloksista, jotka on saatu mittausjaksoista laitoskohtaisten CF4- ja C2F6-päästökerrointen määrittämiseksi;

asiakirjat tuloksista, jotka on saatu hajapäästöjen talteenoton tehokkuuden määrittämisestä;

kaikki alumiinin primäärituotantoa, anodiefektien tiheyttä ja keskimääräistä kestoa sekä ylijännitetietoa koskevat asiaankuuluvat tiedot.

Hiilidioksidin talteenoton, kuljetuksen ja geologisen varastoinnin toimintojen osalta tarvittaessa seuraavat lisätiedot:

asiakirjat hiilidioksidin geologista varastointia harjoittavien laitosten varastointikompleksiin injektoimasta hiilidioksidimäärästä;

edustavasti aggregoidut paine- ja lämpötilatiedot kuljetusinfrastruktuurista;

kopio varastointiluvasta, mukaan lukien hyväksytty tarkkailusuunnitelma, direktiivin 2009/31/EY 9 artiklan mukaisesti;

direktiivin 2009/31/EY 14 artiklan mukaisesti toimitetut raportit;

direktiivin 2009/31/EY 15 artiklan mukaisesti suoritettuja tarkastuksia koskevat raportit;

asiakirjat direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

Pysyvästi kemiallisesti sitoutuneen hiilidioksidin osalta tarvittaessa seuraavat lisätiedot:

pysyvästi kemiallisesti sitoutuneen hiilidioksidin määrän dokumentaatio;

tuotetyypit, joihin hiilidioksidi on kemiallisesti sitoutunut, niiden tuotantomäärät ja tuotteiden käyttötarkoitukset.

3. ILMAILUTOIMINTOJA KOSKEVAT ERITYISTIEDOT

Luettelo omistuksessa olevista, vuokralle otetuista ja vuokralle annetuista ilma-aluksista ja tarvittava näyttö luettelon täydellisyydestä; kunkin ilma-aluksen osalta päivämäärä, jona se lisätään ilma-aluksen käyttäjän kalustoon tai poistetaan sieltä.

Luettelo kuhunkin raportointikauteen kuuluvista lennoista, jokaisen lennon osalta kummankin lentopaikan ICAO:n tunniste ja tarvittava näyttö luettelon täydellisyydestä.

Polttoaineenkulutuksen ja päästöjen määrittämiseen käytetyt asiaankuuluvat tiedot.

Päästöjen tarkkailua varten dokumentaatio tietoaukkojen tapauksessa sovellettavasta menetelmästä, niiden lentojen määrä, joiden osalta on ilmennyt tietoaukkoja, tiedot, joita käytetään ilmenneiden tietoaukkojen korjaamiseen, ja jos tietoaukkoja on ilmennyt yli 5 prosentissa raportoiduista lennoista, tietoaukkojen syyt ja dokumentaatio toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

Ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi kaikki tiedot, joita ilma-aluksen käyttäjä tarkkailee tämän asetuksen 56 b artiklan 2 kohdan mukaisesti, jos näitä tietoja käytetään laskettaessa lentokohtainen hiilidioksidiekvivalentti tämän asetuksen 56 a artiklassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

Ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailemiseksi ja jos ilma-aluksen käyttäjä ei käytä NEATS-järjestelmää, niiden lentojen lukumäärä, joiden osalta on ilmennyt tietoaukkoja, sekä tämän asetuksen liitteessä III a olevan 5 jakson ja liitteen III b mukaiset asianmukaiset oletusarvot, joita on käytetty tietoaukkojen korjaamiseen.

4. SÄÄNNELTYJÄ YHTEISÖJÄ KOSKEVAT ERITYISTIEDOT

Luettelo polttoainevirroista kullakin raportointikaudella ja tarvittavat todisteet luettelon täydellisyydestä, mukaan lukien polttoainevirtojen luokittelu.

Tavat, joilla direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyt polttoaineet luovutetaan kulutukseen, ja välikuluttajien tyypit, jos nämä tiedot ovat saatavilla ja jos siitä ei aiheudu kohtuutonta hallinnollista taakkaa.

Loppukäytön tyyppi, myös niiden lopullisten toimialojen asiaankuuluva CRF-koodi, joilla direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritelty polttoaine kulutetaan, käytettävissä olevalla tasolla yhdistettynä.

Merkitykselliset tiedot luovutetun polttoaineen määrien määrittämiseksi kustakin polttoainevirrasta.

Tarvittaessa luettelo käytetyistä oletusarvoista ja laskentakertoimista.

Kutakin polttoainevirtaa koskeva soveltamisalakerroin, jokainen loppukulutustoimiala eriteltynä ja kaikki asiaankuuluvat taustatiedot, joiden perusteella toimialat on määritetty.

Sovellettavat määrittämistasot sekä perustelut, jos vaadittavista määrittämistasoista on poikettu.

Kattavat näytteenoton ja analyysin tulokset laskentakerrointen määrittämiseksi.

Dokumentaatio kaikista tehottomista, korjatuista menettelyistä ja 64 artiklan mukaisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

10)

Mittauslaitteiden kalibroinnin ja huollon tulokset.

11)

Luettelo laitoksista, joihin direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritelty polttoaine luovutetaan kulutukseen, mukaan lukien laitosten nimet, osoitteet ja lupanumerot sekä kyseisille laitoksille luovutetun polttoaineen määrät raportointikausittain.

LIITE X

Vuotuisten päästöselvitysten vähimmäissisältö (68 artiklan 3 kohta)

1. ►M5 Kiinteiden laitosten vuotuiset päästöselvitykset ◄

Laitoksen vuotuisen päästöselvityksen tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot:

Direktiivin 2003/87/EY liitteen IV mukaiset laitoksen tunnistetiedot ja, lukuun ottamatta yhdyskuntajätteen polttolaitoksia, laitoksen yksilöllinen lupanumero.

Selvityksen todentajan nimi ja osoite.

Raportointivuosi.

Viittaus uusimpaan hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan, sen version numero ja päivä, josta alkaen sitä sovelletaan, sekä viittaus mihin tahansa muuhun tarkkailusuunnitelmaan, joka on raportointivuoden kannalta merkityksellinen, ja sen version numero;

Merkitykselliset muutokset laitoksen toiminnoissa ja muutokset toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään tarkkailusuunnitelmaan sekä raportointikaudella tapahtuneet tilapäiset poikkeamat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä tarkkailusuunnitelmasta; mukaan lukien väliaikaiset tai pysyvät määrittämistason muutokset, muutosten syyt, niiden alkamispäivät sekä väliaikaisten muutosten alkamis- ja päättymispäivät;

Kaikkien päästölähteiden ja lähdevirtojen osalta vähintään seuraavat tiedot:

kokonaispäästöt ilmaistuna hiilidioksidiekvivalenttitonneina, mukaan lukien hiilidioksidi, joka on peräisin biomassan lähdevirroista, jotka eivät ole tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan mukaisia, tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden lähdevirroista, jotka eivät ole tämän asetuksen 39 a artiklan 3 kohdan mukaisia, tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden lähdevirroista, jotka eivät ole tämän asetuksen 39 a artiklan 4 kohdan mukaisia;

jos päästöt ovat muita kasvihuonekaasuja kuin hiilidioksidia, kokonaispäästöt tonneina;

tieto siitä, käytetäänkö laitoksessa 21 artiklassa tarkoitettua mittaus- vai laskentamenetelmää;

sovellettu määrittämistaso;

toimintotiedot:

polttoaineiden tapauksessa polttoaineen määrä (ilmaistuna tonneina tai muodossa Nm3) ja tehollinen lämpöarvo (GJ/t tai GJ/ Nm3) erikseen raportoituina;

ii)

kaikkien muiden lähdevirtojen osalta määrä ilmaistuna tonneina tai muodossa Nm3;

päästökertoimet ilmaistuina tämän asetuksen 36 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti; biomassaosuus; nollaluokitellun biomassan osuus, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus, vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus, nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus, hapettumis- ja muuntokertoimet ilmaistuina dimensiottomina suhdelukuina;

jos polttoaineiden päästökertoimet liittyvät massaan tai tilavuuteen energian sijaan, 26 artiklan 5 kohdan nojalla määritetyt arvot asiaankuuluvan lähdevirran tehollisen lämpöarvon osalta;

jos lähdevirta on jonkin tyyppinen jäte, komission päätöksen 2014/955/EU ( 18 ) mukainen asiaankuuluva jätekoodi.

Jos sovelletaan massatasemenetelmää, massan virtaus ja jokaisen laitokseen tulevan ja sieltä poistuvan lähdevirran hiilisisältö; tarvittaessa biomassaosuus, nollaluokitellun biomassan osuus, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus, vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus, nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ja tehollinen lämpöarvo.

Muistiokohtina raportoitavat tiedot, jotka sisältävät vähintään seuraavaa:

prosessissa poltetun (TJ) tai käytetyn (t tai Nm3) biomassan, nollaluokitellun biomassan, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen, vähähiilisen synteettisen polttoaineen ja nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen määrä;

hiilidioksidipäästöt (t CO2) biomassasta ja nollaluokitellusta biomassasta tai muuta kuin biologista alkuperää olevasta uusiutuvasta polttoaineesta tai kierrätetystä hiilipitoisesta polttoaineesta ja nollaluokitellusta muuta kuin biologista alkuperää olevasta polttoaineesta tai kierrätetystä hiilipitoisesta polttoaineesta taikka vähähiilisestä synteettisestä polttoaineesta ja nollaluokitellusta vähähiilisestä synteettisestä polttoaineesta, kun päästöjen määrittämiseen käytetään mittaukseen perustuvaa menetelmää;

tarvittaessa epäsuora tieto polttoaineena käytetyn biomassaa, muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta sisältävän lähdevirran tehollisesta lämpöarvosta;

poltettujen biomassapolttoaineiden ja bionesteiden tai muuta kuin biologista alkuperää olevien polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden taikka vähähiilisten synteettisten polttoaineiden päästöt, määrät ja energiasisältö ilmaistuna tonneina (t) ja terajouleina (TJ) sekä tiedot siitä, että nollaluokitellut biomassapolttoaineet ja bionesteet tai muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet tai kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet tai vähähiiliset synteettisen polttoaineet ovat tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan taikka 39 a artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisia;

laitokseen siirretty tai laitoksesta vastaanotettu hiilidioksidi tai N2O taikka mahdollinen kuljetuksessa oleva hiilidioksidi ilmaistuna hiilidioksidiekvivalenttitonneina, kun sovelletaan tämän asetuksen 49 ja 50 artiklaa;

laitokseen siirretty tai laitoksesta vastaanotettu lähdevirtaan sisältyvä hiilidioksidi ilmaistuna muodossa t CO2, kun sovelletaan 48 artiklaa;

sovellettaessa laitoksen nimi ja laitostunnus, sellaisena kuin se tunnustetaan direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyttyjen säädösten mukaisesti, kun on kyse yhdestä tai useammasta laitoksesta,

johon siirretään hiilidioksidia tai dityppioksidia tämän 8 kohdan e ja f alakohdan mukaisesti,

ii)

josta vastaanotetaan hiilidioksidia tai dityppioksidia tämän 8 kohdan e ja f alakohdan mukaisesti.

Jos kyseisellä laitoksella ei ole laitostunnusta, on annettava laitoksen nimi ja osoite sekä asiaankuuluvat yhteyshenkilön yhteystiedot;

biomassasta peräisin oleva siirretty hiilidioksidi, ilmaistuna muodossa t CO2;

tuotteisiin tämän asetuksen 49 a artiklan 1 kohdan mukaisesti kemiallisesti sitoutuneen hiilidioksidin määrä ilmaistuna hiilidioksiditonneina;

niiden tuotettujen tuotteiden tyypit ja määrät, joihin hiilidioksidi on kemiallisesti sitoutuneena tämän asetuksen 49 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, ilmaistuna tonneina tuotetta.

Mittausmenetelmää käytettäessä on ilmoitettava seuraavat tiedot:

jos hiilidioksidi mitataan, fossiilisen hiilidioksidin vuotuiset päästöt ja biomassan käytöstä aiheutuvat vuotuiset hiilidioksidipäästöt;

jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän (CEMS) käyttötunnit, mitatut kasvihuonekaasupitoisuudet ja savukaasuvirta, ilmaistuina vuotuisena tuntikeskiarvona ja vuotuisena kokonaisarvona;

tarvittaessa epäsuora tieto fossiilisten polttoaineiden ja materiaalien, polttoaineina ja materiaaleina käytetyn biomassan sekä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden energiasisällöstä.

10)

Käytettäessä 22 artiklassa tarkoitettua menetelmää kaikki tiedot, joita tarvitaan niiden päästölähteiden ja lähdevirtojen päästöjen määrittämiseen, joihin tätä menetelmää sovelletaan, sekä toimintotietojen, laskentakertoimien ja muiden määrittämistasoon perustuvassa menetelmässä raportoitavien muuttujien tiedot.

11)

Jos tietoaukkoja on esiintynyt ja jos ne on korjattu korvaavilla tiedoilla 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ilmoitetaan

lähdevirta tai päästölähde, johon kukin tietoaukko liittyy;

kunkin tietoaukon syyt;

kunkin tietoaukon alkamis- ja päättymispäivä ja -aika;

korvaavien tietojen pohjalta lasketut päästöt.

ellei korvaavien tietojen arviointimenetelmää ole vielä sisällytetty tarkkailusuunnitelmaan, yksityiskohtainen kuvaus arviointimenetelmästä, mukaan lukien näyttö siitä, ettei käytetty menetelmä johda päästöjen aliarviointiin kyseisenä ajanjaksona.

12)

Kaikki muut laitoksessa raportointikauden aikana tehdyt muutokset, jotka voivat vaikuttaa kyseisen laitoksen kasvihuonekaasupäästöihin raportointivuoden aikana.

13)

Tarvittaessa alumiinin primäärituotannon taso, anodiefektien tiheys ja keskimääräinen kesto raportointikaudella tai anodiefektien ylijännitetiedot raportointikauden aikana sekä tulokset tuoreimmasta liitteen IV mukaisesta laitoskohtaisten CF4- ja C2F6-päästökerrointen määrittämisestä sekä tuoreimmasta hormien talteenottotehokkuuden määrittämisestä.

Yksittäisen laitoksen eri lähteistä tai samantyyppisistä lähdevirroista peräisin olevat päästöt, jotka kuuluvat samaan toimintotyyppiin, voidaan raportoida yhteenlaskettuina toimintotyyppiä kohti.

Jos määrittämistasoja on muutettu raportointikauden aikana, toiminnanharjoittajan on laskettava ja raportoitava päästöt päästöselvityksessä erillisissä kohdissa kyseisten raportointikauden osien osalta.

Kun hiilidioksidin varastointipaikka on suljettu direktiivin 2009/31/EY 17 artiklan mukaisesti, voivat toiminnanharjoittajat käyttää yksinkertaistettuja päästöselvityksiä, jotka sisältävät ainakin 1–5 kohdassa luetellut tiedot, sillä edellytyksellä, ettei kasvihuonekaasujen päästölupa sisällä päästölähteitä.

2. ILMA-ALUKSEN KÄYTTÄJIEN VUOTUISET PÄÄSTÖSELVITYKSET

Ilma-aluksen käyttäjän päästöselvityksen tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot:

Ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot, kutsumerkki tai muut lennonjohdon käyttämät yksilölliset tunnukset, sekä asiaankuuluvat yhteystiedot direktiivin 2003/87/EY liitteen IV mukaisesti.

Selvityksen todentajan nimi ja osoite.

Raportointivuosi.

Viittaus uusimpaan hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan, sen version numero ja päivä, josta alkaen sitä sovelletaan, viittaus muihin tarkkailusuunnitelmiin, jotka ovat raportointivuoden kannalta merkityksellisiä, ja niiden versioiden numero;

Asiaankuuluvat muutokset toiminnoissa ja poikkeamat hyväksytystä tarkkailusuunnitelmasta raportointikauden aikana.

Ilma-aluksen rekisteritunnukset ja ne ilma-alustyypit, joita käytetään selvityksen soveltamisalaan kuuluvalla kaudella ilma-aluksen käyttäjän suorittaman direktiivin 2003/87/EY liitteessä I mainitun ilmailutoiminnan harjoittamiseen.

Selvityksen kattamien lentojen yhteismäärä valtioparia kohti.

Sekoittamattoman polttoaineen massa (tonnia) polttoainetyypeittäin valtioparia kohti, myös tiedot kaikista seuraavista:

onko vaihtoehtoinen lentopolttoaine nollaluokiteltua tämän asetuksen 54 c artiklan mukaisesti;

onko polttoaine hyväksyttävä lentopolttoaine;

hyväksyttävän lentopolttoaineen polttoainetyyppi direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdassa määritellyn mukaisesti.”

Kokonaishiilidioksidipäästöt hiilidioksiditonneina käyttäen alustavaa päästökerrointa ja päästökerrointa lähtö- ja saapumisjäsenvaltion mukaan jaoteltuina.

10)

Jos päästöt lasketaan käyttäen päästökerrointa tai massaan tai tilavuuteen liittyvää hiilipitoisuutta, epäsuora tieto polttoaineen tehollisesta lämpöarvosta.

11)

Jos tietoaukkoja on esiintynyt ja jos ne on korjattu korvaavilla tiedoilla 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ilmoitetaan

lentojen määrä ilmaistuna prosenttiosuutena vuotuisista lennoista (pyöristettynä lähimpään 0,1 prosenttiin), joiden osalta on esiintynyt tietoaukkoja, sekä tietoaukkoihin liittyvät olosuhteet ja syyt;

korvaaviin tietoihin sovellettu arviointimenetelmä;

korvaavien tietojen pohjalta lasketut päästöt.

12)

Muistiotiedot:

raportointivuoden aikana käytettyjen vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden määrä (tonneina) lueteltuna polttoainetyypeittäin, sekä tieto siitä, ovatko polttoaineet tämän asetuksen 54 c artiklan mukaisia;

vaihtoehtoisten polttoaineiden tehollinen lämpöarvo.

12 a)

raportointivuoden aikana käytettyjen hyväksyttävien lentopolttoaineiden määrä (tonneina) lueteltuna polttoainetyypeittäin direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan mukaisesti.

13)

Ilma-aluksen käyttäjän on liitettävä vuotuiseen päästöselvitykseen lentojen vuotuiset päästöt ja lentojen vuotuiset lukumäärät kutakin lentopaikkaparia kohti. Tarvittaessa ilmoitetaan vaihtoehtoisen lentopolttoaineen ja hyväksyttävän lentopolttoaineen määrä (tonneina) lentopaikkaparia kohti. Toimivaltainen viranomainen käsittelee näitä tietoja toiminnanharjoittajan pyynnöstä luottamuksellisina.

2 a. ILMA-ALUSTEN KÄYTTÄJIEN VUOTUISET ILMAILUN MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSIA KOSKEVAT RAPORTIT

Tämän asetuksen 68 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun erillisen raportin, joka koskee ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia, on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

Ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot, kutsumerkki tai muut lennonjohdon käyttämät yksilölliset tunnukset sekä asiaankuuluvat yhteystiedot.

Raportin todentajan nimi ja osoite.

Raportointivuosi.

Asiaankuuluvat muutokset toiminnoissa ja poikkeamat hyväksytystä tarkkailusuunnitelmasta raportointikauden aikana.

Ilma-aluksen rekisteritunnukset ja ne ilma-alustyypit, joita käytetään raportin soveltamisalaan kuuluvalla kaudella ilma-aluksen käyttäjän toteuttamien direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvien ilmailutoimintojen harjoittamiseen.

Raportin kattamien lentojen yhteismäärä valtioparia kohti.

Ilma-aluksen käyttäjän tarkkailtujen lentojen hiilidioksidiekvivalenttien summa lentopaikkaparia kohti ilmaistuna tämän asetuksen 56 a artiklan 2 kohdassa säädetyllä ilmastometriikalla.

XML-taulukko, joka sisältää lentokohtaisesti tämän asetuksen liitteessä III a olevassa 1 jaksossa määritellyt lentotiedot, ilma-alustyypin, moottorin tunnisteen ja hiilidioksidiekvivalentin ilmaistuna tämän asetuksen 56 a artiklan 2 kohdassa säädetyllä ilmastometriikalla.

10)

Jos ilma-aluksen käyttäjä ei käytä hiilidioksidiekvivalentin laskemiseen NEATS-järjestelmää, vaan tämän asetuksen 56 a artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja omia tai kolmannen osapuolen tietoteknisiä välineitä, kuvaus siitä, miten kyseisissä välineissä sovelletaan tuloksellisuutta tämän asetuksen ja NEATS-järjestelmän mukaisesti GWP:n tarkentamiseksi. Jos välineissä ei ole sovellettu tuloksellisuutta, ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä syyt, joiden vuoksi tuloksellisuutta ei ole sovellettu.

▼M4 —————

4. SÄÄNNELTYJEN YHTEISÖJEN VUOTUISET PÄÄSTÖSELVITYKSET

Säännellyn yhteisön vuotuisen päästöselvityksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

Säänneltyä yhteisöä koskevat direktiivin 2003/87/EY liitteen IV mukaiset tunnistetiedot ja sen kasvihuonekaasujen päästöluvan yksilöllinen numero.

Selvityksen todentajan nimi ja osoite.

Raportointivuosi.

Merkitykselliset muutokset säännellyn yhteisön toiminnoissa ja muutokset toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään tarkkailusuunnitelmaan sekä raportointikaudella tapahtuneet tilapäiset poikkeamat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä tarkkailusuunnitelmasta, myös väliaikaiset tai pysyvät määrittämistason muutokset, muutosten syyt, niiden alkamispäivät sekä väliaikaisten muutosten alkamis- ja päättymispäivät.

Vähintään seuraavat kaikkia polttoainevirtoja koskevat tiedot:

kokonaispäästöt ilmaistuna hiilidioksiditonneina, mukaan lukien hiilidioksidi, joka on peräisin biomassan polttoainevirroista, jotka eivät ole tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan mukaisia, tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden lähdevirroista, jotka eivät ole tämän asetuksen 39 a artiklan 3 kohdan mukaisia, tai vähähiilisten synteettisten polttoaineiden lähdevirroista, jotka eivät ole tämän asetuksen 39 a artiklan 4 kohdan mukaisia;

sovellettu määrittämistaso;

luovutetun polttoaineen määrät (ilmaistuna tonneina, normikuutiometreinä [Nm3] tai terajouleina [TJ]) ja yksikön muuntokerroin ilmaistuna asianmukaisina yksiköinä ja tarvittaessa erikseen raportoituna;

päästökertoimet ilmaistuina tämän asetuksen 75 f artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti; biomassaosuus, nollaluokitellun biomassan osuus, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus, nollaluokitellun muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen tai kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen osuus, vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ja nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuus ilmaistuina dimensiottomina suhdelukuina;

jos polttoaineiden päästökertoimet liittyvät massaan tai tilavuuteen energian sijaan, 75 h artiklan 3 kohdan nojalla määritetyt arvot asianomaisen polttoainevirran yksikön muuntokertoimen osalta;

tapa, jolla polttoaine luovutetaan kulutukseen;

kulutukseen luovutetun polttoainevirran loppukäyttö, myös CRF-koodi, mahdollisimman yksityiskohtaisesti;

soveltamisalakerroin ilmaistuna dimensiottomana suhdelukuna kolmanteen desimaaliin asti. Jos polttoainevirrassa käytetään soveltamisalakertoimen määrittämiseen useampaa kuin yhtä menetelmää, mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot seuraavista: menetelmän tyyppi, siihen liittyvä soveltamisalakerroin, luovutetun polttoaineen määrä ja CRF-koodi;

jos soveltamisalakerroin on 75 l artiklan 1 kohdan nojalla nolla:

luettelo kaikista direktiivin 2003/87/EY II ja III luvun soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä ja niiden tunnistetiedot eli nimi, osoite ja tarvittaessa yksilöllinen lupanumero;

ii)

kullekin direktiivin 2003/87/EY II ja III luvun soveltamisalaan kuuluvalle yhteisölle asianomaisella raportointikaudella luovutetun polttoaineen määrät ilmaistuina tonneina (t), normikuutiometreinä (Nm3) tai terajouleina (TJ) sekä vastaavat päästöt;

Muistiokohtina raportoitavat tiedot, jotka sisältävät vähintään seuraavat:

tarvittaessa epäsuora tieto biomassaa, muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta tai kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta taikka vähähiilistä synteettistä polttoainetta sisältävän polttoainevirran tehollisesta lämpöarvosta;

kulutukseen luovutettujen biopolttoaineiden, bionesteiden, biomassapolttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden sekä vähähiilisten synteettisten polttoaineiden päästöt, määrät ja energiasisältö ilmaistuna tonneina (t) ja terajouleina (TJ) sekä tiedot siitä, ovatko ne tämän asetuksen 38 artiklan 5 kohdan taikka 39 a artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisia;

Jos tietoaukkoja on esiintynyt ja jos ne on korjattu korvaavilla tiedoilla 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ilmoitetaan

polttoainevirta, johon kukin tietoaukko liittyy;

kunkin tietoaukon syyt;

kunkin tietoaukon alkamis- ja päättymispäivä ja -aika;

korvaavien tietojen pohjalta lasketut päästöt;

Kaikki muut säännellyssä yhteisössä raportointikauden aikana tehdyt muutokset, jotka voivat vaikuttaa kyseisen säännellyn yhteisön kasvihuonekaasupäästöihin raportointivuoden aikana.

LIITE X a

Polttoaineen toimittajia ja kiinteiden laitosten sekä tarvittaessa ilma-aluksen käyttäjien ja laivayhtiöiden polttoaineenkäyttöä koskevat raportit

Toiminnanharjoittajan on yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka sisältyvät vuotuiseen päästöselvitykseen tässä asetuksessa olevan liitteen X mukaisesti, annettava seuraavat tiedot jokaisesta direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyn polttoaineen hankinnasta:

säännellyksi yhteisöksi rekisteröidyn polttoaineentoimittajan nimi, osoite ja yksilöllinen lupanumero. Tapauksissa, joissa polttoaineentoimittaja ei ole säännelty yhteisö, toiminnanharjoittajan on toimitettava luettelo kaikista polttoaineentoimittajista, suorista polttoaineentoimittajista säänneltyihin yhteisöihin, mukaan lukien niiden nimet, osoitteet ja yksilölliset lupanumerot, jos nämä tiedot ovat saatavilla;

asianomaisella raportointikaudella kultakin a alakohdassa tarkoitetulta toimittajalta hankittujen polttoaineiden tyypit ja määrät;

asianomaisella raportointikaudella kultakin polttoaineentoimittajalta hankitun polttoaineen määrä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuihin toimintoihin.

LIITE X b

Säänneltyjen yhteisöjen luovuttamaa polttoainetta koskevat raportit

Säännellyn yhteisön on yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka sisältyvät vuotuiseen päästöselvitykseen tämän asetuksen liitteen X mukaisesti, annettava seuraavat tiedot jokaisesta direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyn polttoaineen hankinnasta:

seuraavat tiedot toiminnanharjoittajasta ja tarvittaessa ilma-aluksen käyttäjästä ja laivayhtiöstä, jolle polttoaine on luovutettu: nimi, osoite ja yksilöllinen lupanumero. Muissa tapauksissa, joissa polttoaine on tarkoitettu loppukäyttöön direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, säännellyn yhteisön on toimitettava luettelo kaikista polttoaineen kuluttajista, suorasta ostajasta toiminnanharjoittajaan, mukaan lukien niiden nimet, osoitteet ja yksilölliset lupanumerot, jos nämä tiedot ovat saatavilla ja jos siitä ei aiheudu kohtuutonta hallinnollista taakkaa;

asianomaisella raportointikaudella kullekin a alakohdassa tarkoitetulle ostajalle myytyjen polttoaineiden tyypit ja määrät;

asianomaisella raportointikaudella kunkin a alakohdassa tarkoitetun ostajan osalta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuihin toimintoihin käytetyn polttoaineen määrä.