Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta

Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamista koskevat säännöt seuraavien osalta:

a) ilmoitukset, jotka jäsenvaltioiden on annettava komissiolle unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevien velvoitteidensa mukaisesti;

b) hallinnolliset ja paikalla tehtävät tarkastukset, jotka jäsenvaltioiden on tehtävä tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattamisen osalta;

c) paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäistaso sekä velvollisuus nostaa kyseistä tasoa ja mahdollisuus alentaa sitä;

e) viranomaiset, joiden vastuulla on vaatimusten noudattamista koskevien tarkastusten suorittaminen ja kyseisten tarkastusten sisältö;

f) erityiset tarkastustoimenpiteet ja -menetelmät hampun tetrahydrokannabinolitasojen määrittämiseksi;

g) järjestelmän perustaminen ja toiminta hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden tarkastamiseksi puuvillan lajikohtaista tukea varten;

h) tapaukset, joissa tukihakemuksia ja maksupyyntöjä tai mitä tahansa muita tiedonantoja, hakemuksia tai pyyntöjä voidaan korjata ja oikaista niiden toimittamisen jälkeen;

j) aiheettomasti suoritettujen maksujen ja aiheettomasti myönnettyjen tukioikeuksien takaisinperintä, seuraamukset ja korkojen soveltaminen;

m) tukihakemukset, maksupyynnöt sekä tukioikeuksia koskevat hakemukset mukaan luettuna hakemusten viimeinen jättöpäivä, hakemuksiin sisällytettävien tietojen vähimmäismäärää koskevat vaatimukset, tukihakemusten muuttamista ja peruuttamista koskevat säännökset, vapautus tukihakemusten toimittamista koskevasta vaatimuksesta sekä säännökset, joilla jäsenvaltioille sallitaan yksinkertaistettujen menettelyjen soveltaminen;

n) tarkastusten tekeminen sen todentamiseksi, että velvoitteita noudatetaan ja tukihakemuksessa tai maksupyynnössä ilmoitetut tiedot ovat oikeita ja täydellisiä mukaan luettuina paikalla tehtävien tarkastusten osalta sallittuja mittapoikkeamia koskevat säännöt;

o) tekniset eritelmät, jotka ovat tarpeen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 V osaston II luvun yhtenäistä täytäntöönpanoa varten;

r) täydentäviin ehtoihin liittyviä velvoitteita koskevien tarkastusten tekeminen, myös ottaen huomioon viljelijän osallistuminen maatilojen neuvontajärjestelmään ja sertifiointijärjestelmään;

s) hallinnollisten seuraamusten soveltaminen ja laskeminen täydentäviin ehtoihin liittyvien velvoitteiden yhteydessä, myös siltä osin kuin tuensaajana on henkilöryhmä.

Tietojen vaihto suoran tuen hakemuksista, maaseudun kehittämistukea koskevista hakemuksista, maksupyynnöistä ja muista ilmoituksista

1. Tukijärjestelmien ja tukitoimenpiteiden hallinnoimiseksi asianmukaisesti olisi sellaisen jäsenvaltion, jossa useampi kuin yksi maksajavirasto vastaa suorien tukien ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden hallinnoimisesta saman tuensaajan osalta, toteutettava tarvittaessa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että suoran tuen hakemuksissa, maaseudun kehittämistukea koskevissa hakemuksissa, maksupyynnöissä ja muissa ilmoituksissa vaaditut tiedot saatetaan kaikkien asianomaisten maksajavirastojen käytettäväksi.

2. Jos tarkastuksia ei tee vastuussa oleva maksajavirasto, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että maksajavirasto saa riittävät tiedot tehdyistä tarkastuksista ja niiden tuloksista. Maksajaviraston on itse määriteltävä tarvitsemansa tiedot.

Suoran tuen hakemusten, maaseudun kehittämistukea koskevien hakemusten, maksupyyntöjen ja muiden ilmoitusten peruuttaminen

1. Suoran tuen hakemus, maaseudun kehittämistukea koskeva hakemus, maksupyyntö tai muu ilmoitus voidaan peruuttaa kirjallisesti osittain tai kokonaan milloin tahansa. Toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä tiedot tällaisesta peruutuksesta.

Jos jäsenvaltio käyttää 21 artiklan 3 kohdassa säädettyjä mahdollisuuksia, se voi säätää, että kirjallinen peruutus voidaan korvata eläimiä koskevaan sähköiseen tietokantaan tehdyllä tilalta poistettua eläintä koskevalla ilmoituksella.

2. ►C1 Jos toimivaltainen viranomainen on jo ilmoittanut tuensaajalle 1 kohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa olevista noudattamatta jättämisistä tai jos toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut tuensaajalle aikomuksestaan tehdä tarkastus paikalla tai jos paikalla tehtävässä tarkastuksessa paljastuu noudattamatta jättäminen, peruutuksia ei sallita asiakirjojen niiden osien suhteen, joita noudattamatta jättäminen koskee. ◄

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaiset peruutukset asettavat tuensaajan asemaan, jossa hän oli ennen kyseessä olevien asiakirjojen tai niiden osan toimittamista.

Tuensaajan toimittamia suoran tuen hakemuksia, maaseudun kehittämistukea koskevia hakemuksia, maksupyyntöjä tai mitä tahansa niitä tukevia asiakirjoja voidaan korjata tai oikaista milloin tahansa niiden jättämisen jälkeen, jos toimivaltainen viranomainen tunnistaa tapauksen kokonaisarvioinnin perusteella ilmeisiä virheitä, ja edellyttäen, että tuensaaja on toiminut vilpittömässä mielessä.

Toimivaltainen viranomainen voi tunnistaa ilmeiset virheet vain, jos ne ovat suoraan tunnistettavissa ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa ilmoitettuja tietoja koskevassa aineistotarkastuksessa.

Jos noudattamattajättämistapaukseen, johon sovelletaan seuraamuksia komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 ( 1 ) IV osaston II luvun mukaisesti, liittyy myös peruutuksia tai seuraamuksia kyseisen asetuksen II osaston III ja IV luvun tai III osaston mukaisesti,

a) delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 II osaston III ja IV luvussa tai III osastossa säädettyjä vähennyksiä, epäämisiä, peruutuksia tai seuraamuksia sovelletaan suoria tukia koskeviin järjestelmiin tai maaseudun kehittämistoimenpiteisiin yhdennetyn järjestelmän puitteissa;

b) delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 IV osaston II luvussa säädettyjä seuraamuksia sovelletaan niiden kyseiselle tuensaajalle asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklan mukaisesti myönnettävien tukien kokonaismäärään, joita a alakohdassa tarkoitetut vähennykset, epäämiset, peruutukset tai seuraamukset eivät koske.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vähennyksiä, epäämisiä, peruutuksia ja seuraamuksia sovelletaan tämän asetuksen 6 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muista unionin säännöksistä tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien lisäseuraamusten soveltamista.

Kutakin suorien tukien järjestelmää tai maaseudun kehittämistoimenpidettä koskevien vähennysten, epäämisten, peruutusten ja seuraamusten järjestys

1. Tuensaajalle jonkin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I luetellun järjestelmän mukaisesti myönnettävän tuen määrän päättävät jäsenvaltiot kyseisellä asetuksella sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 228/2013 ( 2 ) unionin syrjäisimpiä alueita koskeville ohjelmille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston ja asetuksella (EU) N:o 229/2013 ( 3 ) Egeanmeren pieniä saaria koskeville ohjelmille vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2. Kutakin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I lueteltua järjestelmää sekä kutakin maaseudun kehittämistoimenpidettä koskevat vähennykset, peruutukset ja seuraamukset lasketaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 6 alakohdassa määritellyn yhdennetyn järjestelmän puitteissa seuraavassa järjestyksessä:

a) delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 II osaston IV luvussa säädettyjä vähennyksiä ja seuraamuksia, kyseisen asetuksen 16 artiklassa tarkoitettuja seuraamuksia lukuun ottamatta, sovelletaan kaikkiin noudattamattajättämistapauksiin;

b) a alakohdan soveltamisen tuloksena saatua määrää käytetään perustana laskettaessa delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 III osastossa säädettyjä epäämisiä;

c) ►C1 b alakohdan soveltamisen tuloksena saatua määrää käytetään perustana laskettaessa vähennyksiä, joita sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 13 ja 14 artiklan mukaisesti, jos hakemus on jätetty myöhässä; ◄

d) ►C1 c alakohdan soveltamisen tuloksena saatua määrää käytetään perustana laskettaessa vähennyksiä, joita sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 16 artiklan mukaisesti, jos viljelylohkoja on jätetty ilmoittamatta; ◄

e) d alakohdan soveltamisen tuloksena saatua määrää käytetään perustana laskettaessa delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 III osastossa säädettyjä peruutuksia;

iii) asetuksen (EU) N:o 1307/2013 65 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyä lineaarista vähennystä;

v) lineaarista vähennystä, jota on sovellettava, jos asetuksen (EU) N:o 1307/2013 41 artiklan mukaisesti maksettavat tuet ylittävät saman asetuksen 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun kansallisen enimmäismäärän.

3. Edellä olevan 2 kohdan f alakohdan soveltamisen tuloksena saatua määrää käytetään perustana sovellettaessa

b) lineaarisen vähennyksen prosenttia, joka on vahvistettu asetuksen (EU) N:o 1307/2013 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

4. Edellä olevan 3 kohdan soveltamisen tuloksena saatua tukimäärää käytetään perustana laskettaessa delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 IV osaston II luvun mukaisesti täydentävien ehtojen noudattamatta jättämiseen sovellettavia vähennyksiä.

1. Tuensaajan on maksettava takaisin aiheettomasti maksetut määrät sekä 2 kohdan mukaisesti laskettu korko, jos sitä sovelletaan.

2. Korko lasketaan tuensaajalle perintämääräyksessä ilmoitetun maksumääräajan, joka voi olla enintään 60 päivän kuluttua, ja palautus- tai vähennyspäivän väliselle ajalle.

Sovellettava korko lasketaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mutta se ei saa olla alempi kuin kansallisten säännösten mukaisesti määrien takaisinperinnässä sovellettava korko.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua takaisinmaksuvelvollisuutta ei sovelleta, jos maksu on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen tekemän virheen johdosta eikä tuensaaja ole voinut kohtuudella havaita virhettä.

Kuitenkin siinä tapauksessa, että virhe liittyy kyseisen maksun laskemisen kannalta merkityksellisiin tosiseikkoihin, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain, jos takaisinperintäpäätöksestä ei ollut ilmoitettu 12 kuukauden kuluessa maksusta.

a) ’tilan siirrolla’ asianomaisten tuotantoyksiköiden myyntiä, vuokrausta tai muulla samankaltaisella liiketoimella tapahtuvaa siirtoa;

2. Jos tila siirretään kokonaisuudessaan yhdeltä tuensaajalta toiselle tuensaajalle suoran tuen hakemuksen, maaseudun kehittämistukea koskevan hakemuksen tai maksupyynnön jättämisen jälkeen ja ennen kuin kaikki suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen myöntämisedellytykset ovat täyttyneet, luopujalle ei myönnetä siirretyn tilan osalta suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea.

3. Luopujalle haettu suora tuki tai hänen pyytämänsä maksu myönnetään tilan jatkajalle, jos

a) tilan jatkaja ilmoittaa siirrosta toimivaltaiselle viranomaiselle jäsenvaltion asettaman määräajan kuluessa ja hakee suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen maksamista;

c) kaikki suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen myöntämisedellytykset täyttyvät siirretyn tilan osalta.

4. Kun tilan jatkaja ilmoittaa tilan siirrosta toimivaltaiselle viranomaiselle ja hakee suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen maksamista 3 kohdan a alakohdan mukaisesti

a) kaikki suoran tuen hakemukseen, maaseudun kehittämistukea koskevaan hakemukseen tai maksupyyntöön perustuvat luopujan ja toimivaltaisen viranomaisen oikeudellisesta suhteesta johtuvat luopujan oikeudet ja velvollisuudet on siirrettävä tilan jatkajalle;

b) kaikki luopujan ennen tilan siirtoa tekemät suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen myöntämiseksi tarvittavat toimet ja kaikki hänen tekemänsä ilmoitukset on luettava asiaankuuluvia unionin sääntöjä sovellettaessa tilan jatkajaa koskeviksi;

5. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa päättää myöntää suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen luopujalle. Tällaisessa tapauksessa

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä heinäkuuta edeltävältä vuodelta valvontatiedot ja -tilastot kaikkien yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien suoran tuen järjestelmien, maaseudun kehittämistoimenpiteiden sekä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklassa tarkoitettujen viinialan teknisen avun ja tukijärjestelmien osalta, erityisesti

a) yksittäisten tuensaajien osalta tiedot tukihakemuksista ja maksupyynnöistä, ilmoitetut pinta-alat ja eläinmäärät ja/tai pinta-alat ja eläinmäärät, joille tukea on haettu, sekä tiedot paikalla tehdyistä tarkastuksista ja jälkitarkastuksista;

b) tapauksen mukaan täydentävien ehtojen noudattamista koskevien tarkastusten tulokset mukaan luettuina asiaankuuluvat vähennykset ja poissulkemiset.

Kyseinen ilmoitus on tehtävä sähköisesti käyttäen komission jäsenvaltioiden käytettäväksi valvontatietojen ja -tilastojen siirtoa varten asettamia teknisiä eritelmiä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 15 päivänä heinäkuuta 2015 kertomus, jossa esitetään täydentäviin ehtoihin liittyvien vaatimusten noudattamisen valvomiseksi valitut vaihtoehdot sekä täydentäviin ehtoihin liittyviä vaatimuksia ja standardeja koskevista tarkastuksista vastaavat toimivaltaiset valvontaelimet. Kyseisessä kertomuksessa annettuihin tietoihin myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava viipymättä.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä heinäkuuta kertomus, jossa esitetään vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen hallinnoimiseksi ja valvomiseksi edellisen kalenterivuoden osalta toteutetut toimenpiteet.

4. Yhdennetyn järjestelmän osaksi perustettua sähköistä tietokantaa käytetään tukena toimitettaessa komissiolle alakohtaisten sääntöjen edellyttämiä tietoja.

Jos jäsenvaltio maksaa suoria tukia ennakkomaksuina asetuksen (EU) N:o 1306/2013 75 artiklan mukaisesti, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 8 artiklassa tarkoitettua rahoituskurin mukautusastetta ei oteta huomioon kyseisiä ennakoita laskettaessa.

Tuensaajille 1 päivästä joulukuuta alkaen myönnettävässä loppumaksussa otetaan huomioon asianomaiseen hakuvuoteen sovellettava rahoituskurin mukautusaste kyseiseen vuoteen liittyvien suorien tukien koko määrän osalta.

1. Jollei asetuksissa (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013 ja (EU) N:o 1307/2013, delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 640/2014 tai tässä asetuksessa toisin säädetä, jäsenvaltiot voivat sallia tai edellyttää, että kaikenlaiset tämän asetuksen nojalla sekä tuensaajalta viranomaisille että päinvastaiseen suuntaan annettavat tiedonannot toimitetaan sähköisessä muodossa edellyttäen, ettei tästä aiheudu syrjintää tuensaajien välillä ja että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet erityisesti sen varmistamiseksi, että

b) tuensaaja täyttää kaikki asianomaista suorien tukien järjestelmää tai maaseudun kehittämistoimenpidettä koskevat vaatimukset;

c) toimitetut tiedot ovat luotettavia asianomaisen suorien tukien järjestelmän tai maaseudun kehittämistoimenpiteen moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi; jos käytetään delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 9 alakohdassa määriteltyyn eläimiä koskevaan sähköiseen tietokantaan sisältyviä tietoja, tietokannan varmuuden ja käytön on oltava riittäviä asianomaisen suorien tukien järjestelmän tai maaseudun kehittämistoimenpiteen hallinnoimiseksi moitteettomasti;

d) jos liiteasiakirjoja ei voida toimittaa sähköisesti, toimivaltaiset viranomaiset saavat kyseiset asiakirjat määräajassa, joka muulla tavoin kuin sähköisesti tapahtuvalle toimitukselle on vahvistettu.

2. Jäsenvaltiot voivat 1 kohdassa säädetyin edellytyksin säätää asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 3 kohdan mukaisesti tukihakemusten tai maksupyyntöjen jättämistä koskevista yksinkertaistetuista menettelyistä, jos tiedot ovat jo viranomaisten käytettävissä, erityisesti jos tilanne viimeksi jätetyn asianomaista suorien tukien järjestelmää koskevan tukihakemuksen tai maaseudun kehittämistoimenpidettä koskevan maksupyynnön osalta ei ole muuttunut. Jäsenvaltiot voivat päättää käyttää tukihakemusten ja maksupyyntöjen yhteydessä kansallisten viranomaisten käytettävissä olevista tietolähteistä saatuja tietoja. Tällöin jäsenvaltion on varmistettava, että kyseisten tietolähteiden varmuustaso on riittävä tietojen hallinnoimiseksi moitteettomasti, jotta voidaan taata kyseisten tietojen luotettavuus, eheys ja suoja.

3. Toimivaltainen viranomainen voi pyytää tukihakemuksen tai maksupyynnön kanssa toimitettavissa ja sitä tukevissa asiakirjoissa ilmoitettavia tietoja suoraan tietolähteestä, jos tämä on mahdollista.

4. Jos yhdennetyssä järjestelmässä käytetään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja esitäytettyjä lomakkeita ja vastaavaa graafista aineistoa, jotka toimitetaan paikkatietojärjestelmään perustuvan käyttöliittymän kautta, mikä mahdollistaa ilmoitettuja pinta-aloja koskevien paikkatietojen ja aakkosnumeeristen tietojen käsittelyn, jäljempänä ’paikkatietoanalyysiin perustuva tukihakemuslomake’, jäsenvaltio voi päättää ottaa käyttöön ristiintarkastuksia koskevan esitarkastusten järjestelmän, jäljempänä ’esitarkastusjärjestelmä’, johon on kuuluttava vähintään tämän asetuksen 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut ristiintarkastukset. Tulokset on annettava tuensaajalle tiedoksi 26 kalenteripäivän kuluessa tämän asetuksen 13 artiklassa tarkoitetusta yhtenäishakemusten, tukihakemusten ja maksupyyntöjen viimeisestä jättöpäivästä. Jos kyseinen 26 kalenteripäivän määräaika päättyy ennen tämän asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaista muutosten viimeistä ilmoituspäivää, tulokset on annettava tuensaajalle tiedoksi viimeistään asianomaisen vuoden muutosten viimeistä ilmoittamispäivää seuraavana kalenteripäivänä.

Jäsenvaltio voi päättää tehdä tällaiset esitarkastukset alueellisella tasolla, jos alueellisella tasolla otetaan käyttöön paikkatietoanalyysiin perustuvaa tukihakemuslomaketta käyttävä järjestelmä.

5. Jos tuensaajana on henkilöryhmä, joka hakee asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklassa tarkoitettua maatalouden ympäristö- ja ilmastotukea, jäljempänä ’kollektiivi’, jäsenvaltio voi päättää poiketa tämän asetuksen 14 artiklan vaatimuksesta, jonka mukaan tukihakemuksessa on oltava kaikki tukikelpoisuuden vahvistamiseksi tarvittavat tiedot, ja tämän artiklan 13 artiklan rajoituksesta, jonka mukaan kaikki tuen moitteettomaan hallinnointiin ja varainhoitoon tarvittavat tiedot on toimitettava tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä, ja ottaa käyttöön yksinkertaistetun vuotuisen tukihakemuksen, jäljempänä ’kollektiivinen hakemus’, joka kollektiivin on jätettävä.

Kollektiivisen hakemuksen osalta vahvistettuihin erityisvaatimuksiin sovelletaan tämän asetuksen 2, 3, 4, 9, 11, 13, 15 ja 16 artiklaa, 17 artiklan 1 ja 3–9 kohtaa sekä 21, 24, 25, 27, 28, 29, 35, 38, 39, 40, 42, 43 ja 45 artiklaa sekä asetuksen (EU) N:o 640/2014 4, 12 ja 13 artiklaa soveltuvin osin.

Jäsenvaltion on sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmaan kollektiiveja koskeva hallinnollisten järjestelmien kuvaus.

Yhtenäishakemusta ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaista tukea koskevien hakemusten jättämistä koskevat yleiset säännökset

1. Jos jäsenvaltiot päättävät asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että suorien tukien hakemukset ja maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevat maksupyynnöt katetaan yhdellä hakemuksella, kyseisiä järjestelmiä tai toimenpiteitä koskevien tukihakemusten tai maksupyyntöjen osalta vahvistettuihin erityisvaatimuksiin sovelletaan soveltuvin osin tämän asetuksen 20, 21 ja 22 artiklaa.

2. Mitä tahansa pinta-alaan liittyvää suoraa tukea ja/tai pinta-alaan liittyvää maaseudun kehittämistukea hakeva tuensaaja voi jättää ainoastaan yhden hakemuksen vuodessa.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista menettelyistä maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaista tukea koskevien hakemusten jättämistä varten.

1. ►C1 Jäsenvaltioiden on vahvistettava viimeiset päivät yhtenäishakemuksen, tukihakemusten ja maksupyyntöjen jättämiselle. ◄ Viimeinen jättöpäivä ei saa olla myöhäisempi kuin 15 päivä toukokuuta. Viro, Latvia, Liettua, Suomi ja Ruotsi voivat kuitenkin vahvistaa myöhemmän päivämäärän, joka ei saa olla myöhäisempi kuin 15 päivä kesäkuuta.

Hakemusten viimeisiä jättöpäiviä vahvistaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon aika, joka tarvitaan kaikkien suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen moitteettomaan hallinnointiin ja varainhoitoon tarvittavien tietojen saamiseksi käyttöön, ja varmistettava, että voidaan laatia aikataulu tehokkaita tarkastuksia varten.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päivämäärät voidaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistaa myöhäisemmiksi tietyillä ilmasto-oloiltaan poikkeuksellisilla alueilla.

1. Tukihakemuksia tai maksupyyntöjä koskevassa yhtenäishakemuksessa on oltava kaikki tukikelpoisuuden vahvistamiseksi tarvittavat tiedot, erityisesti

b) asianomaisia suorien tukien järjestelmiä ja/tai maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

c) delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 7 artiklassa säädetyn tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän mukaiset tukioikeuksien tunnistetiedot perustukijärjestelmän soveltamiseksi;

d) tiedot, joiden perusteella voidaan tunnistaa yksiselitteisesti tilan kaikki viljelylohkot, viljelylohkojen pinta-ala hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella, viljelylohkojen sijainti ja tarvittaessa lisätarkennuksia lohkon käytöstä;

e) tapauksen mukaan tiedot sellaisen muun kuin maatalousmaan tunnistamiseksi yksiselitteisesti, jolle haetaan maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaista tukea;

f) tarvittaessa hakemusta tukevat asiakirjat, joiden avulla voidaan vahvistaa tukikelpoisuus kyseisen järjestelmän ja/tai toimenpiteen osalta;

g) tuensaajan ilmoitus siitä, että hän tuntee kyseisiä suorien tukien järjestelmiä ja/tai maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevat edellytykset;

h) tapauksen mukaan tuensaajan ilmoitus, että hän harjoittaa toimintaa, joka sisältyy asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuun muuta kuin maataloutta koskevia liiketoimintoja käsittävään luetteloon.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien yksilöimiseksi on tuensaajalle asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitetuissa esitäytetyissä lomakkeissa mainittava delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 7 artiklassa säädetyn tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän mukaiset tukioikeuksien tunnistetiedot.

3. Perustukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna jäsenvaltiot voivat poiketa tämän artiklan sekä tämän asetuksen 17 artiklan soveltamisesta tukioikeuksien osalta.

4. Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 3 luvun mukaisen ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille myönnettävän tuen soveltamiseksi jäsenvaltio voi sallia, että tuensaaja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa muuttaa yhtenäishakemuksen sisältöä viljelylohkojen käytön osalta, edellyttäen että muutos ei aseta tuensaajaa suotuisampaan asemaan alkuperäiseen hakemukseen perustuvien viherryttämisvelvoitteiden täyttämisen osalta. Jäsenvaltio voi päättää vahvistaa määräpäivän, johon mennessä kyseiset muutokset on annettava tiedoksi toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jos toimivaltainen viranomainen on jo ilmoittanut tuensaajalle yhtenäishakemukseen tai maksupyyntöön sisältyvästä noudattamatta jättämisestä tai jos se on ilmoittanut tuensaajalle aikomuksestaan tehdä tarkastus paikalla tai jos paikalla tehtävässä tarkastuksessa paljastuu noudattamatta jättäminen, ensimmäisen alakohdan mukaisia muutoksia ei sallita niiden viljelylohkojen osalta, joita noudattamatta jättäminen koskee.

1. Jos jäsenvaltio ottaa käyttöön kollektiiviset hakemukset, niihin ei sovelleta 14 artiklaa.

3. Kollektiivisessa hakemuksessa on oltava kaikki tukikelpoisuuden vahvistamiseksi tarvittavat tiedot lukuun ottamatta tietoja, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklassa tarkoitettuun maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimiin liittyviä sitoumuksia. Kollektiivisessa hakemuksessa on oltava erityisesti

e) tiedot, joiden perusteella voidaan tunnistaa yksiselitteisesti tilan kaikki viljelylohkot, viljelylohkojen pinta-ala hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella, viljelylohkojen sijainti ja tarvittaessa lisätarkennuksia lohkon käytöstä;

f) tapauksen mukaan tiedot sellaisen muun kuin maatalousmaan tunnistamiseksi yksiselitteisesti, jolle haetaan maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaista tukea;

g) tarvittaessa todistusasiakirjat sen vahvistamiseksi, että viljelijä on kyseisen toimenpiteen osalta tukikelpoinen;

h) kollektiivin ilmoitus siitä, että osallistuvat jäsenet tuntevat kyseisiä maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevat edellytykset ja sääntöjen noudattamatta jättämisen taloudelliset seuraukset.

Jos kollektiivin jättämä tukihakemus sisältää ensimmäisen alakohdan b, d ja h alakohdassa tarkoitetut tiedot, ne voidaan korvata viittauksella kyseiseen tukihakemukseen.

4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että kollektiivisessa hakemuksessa on oltava kaikki tiedot maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimiin liittyvistä sitoumuksista.

5. Kollektiivin on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle jokaisesta maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimiin liittyvästä sitoumuksesta viimeistään 14 kalenteripäivää ennen sitoumuksen tekemistä. Jäsenvaltion on säädettävä asianmukaisista ilmoitusmenettelyistä.

Jos kollektiivisessa hakemuksessa on tiedot maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimiin liittyvistä sitoumuksista 4 kohdan mukaisesti, sitoumuksista ei tarvitse ilmoittaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, jollei sitoumuksen tyyppi, aikataulu tai sijainti muutu.

Yhtenäisen tukihakemuksen tai maksupyynnön muutokset ja esitarkastuksen jälkeen tehtävät muutokset

1. Tukihakemuksia tai maksupyyntöjä koskevan yhtenäishakemuksen viimeisen jättöpäivän jälkeen yhtenäishakemukseen tai yhtenäiseen maksupyyntöön voidaan lisätä yksittäisiä viljelylohkoja tai yksittäisiä tukioikeuksia tai siinä jo olevia voidaan muuttaa edellyttäen, että suorien tukien järjestelmiä tai maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevia vaatimuksia noudatetaan.

Samoin edellytyksin voidaan muuttaa yhtenäishakemuksessa yksittäisten viljelylohkojen tai tukioikeuksien osalta jo ilmoitettua käyttöä, suorien tukien järjestelmää tai maaseudun kehittämistoimenpidettä.

Jos ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut muutokset vaikuttavat toimitettaviin hakemusta tukeviin asiakirjoihin tai sopimuksiin, myös kyseisiä asiakirjoja tai sopimuksia voidaan muuttaa vastaavasti.

1 a. Kun tuensaajalle on annettu tiedoksi 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut esitarkastuksen tulokset, tämä voi muuttaa yhtenäishakemusta tai maksupyyntöä tehdäkseen kaikki tarvittavat yksittäisiä lohkoja koskevat korjaukset kyseisten ristiintarkastusten, joissa on osoitettu mahdollinen noudattamatta jättäminen, tulosten perusteella.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyistä muutoksista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään kyseessä olevan vuoden 31 päivänä toukokuuta lukuun ottamatta Viroa, Latviaa, Liettuaa, Suomea ja Ruotsia, joissa niistä on ilmoitettava viimeistään kyseessä olevan vuoden 15 päivänä kesäkuuta.

Tällaiset ilmoitukset on tehtävä kirjallisesti tai paikkatietoanalyysiin perustuvan tukihakemuslomakkeen kautta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat vahvistaa tällaisista muutoksista ilmoittamiselle aikaisemman määräpäivän. Kyseinen päivämäärä ei kuitenkaan saa olla aikaisemmin kuin 15 kalenteripäivän kuluttua yhtenäishakemuksen tai maksupyynnön jättämiselle 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetusta määräpäivästä.

2 a. Muutoksista, jotka tehdään esitarkastuksen jälkeen 1 a kohdan mukaisesti, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 35 kalenteripäivän kuluessa 13 artiklassa tarkoitetusta yhtenäishakemusten, tukihakemusten tai maksupyyntöjen viimeisestä jättöpäivästä. Jos kyseinen 35 kalenteripäivän määräaika päättyy ennen tämän artiklan 2 kohdan mukaista muutosten viimeistä ilmoituspäivää, muutoksista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kymmenen päivän kuluessa asianomaisen vuoden muutoksista ilmoittamisen määräajan päättymisestä.

Tällaiset ilmoitukset on tehtävä kirjallisesti tai paikkatietoanalyysiin perustuvan tukihakemuslomakkeen kautta.

3. Jos toimivaltainen viranomainen on jo ilmoittanut tuensaajalle yhtenäishakemukseen tai yhtenäiseen maksupyyntöön sisältyvästä noudattamatta jättämisestä tai jos se on ilmoittanut tuensaajalle aikomuksestaan tehdä tarkastus paikalla tai jos paikalla tehtävässä tarkastuksessa paljastuu noudattamatta jättäminen, 1 kohdan mukaisia muutoksia ei sallita niiden viljelylohkojen osalta, joita noudattamatta jättäminen koskee.

Toimittaessaan yhtenäishakemuksen, suoran tuen hakemuksen ja/tai maksupyynnön lomaketta tuensaajan on korjattava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu esitäytetty lomake, jos muutoksia on tapahtunut, erityisesti jos on siirretty tukioikeuksia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 34 artiklan mukaisesti tai jos esitäytetyssä lomakkeessa on virheellisiä tietoja.

Pinta-alaan liittyvien tukijärjestelmien tukihakemukset ja pinta-alaan liittyvien tukitoimenpiteiden maksupyynnöt

Pinta-alaan liittyvien tukijärjestelmien tukihakemuksia ja pinta-alaan liittyvien tukitoimenpiteiden maksupyyntöjä koskevat erityisvaatimukset

1. Tilan kaikkien 14 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen viljelylohkojen ja/tai e alakohdassa tarkoitetun muun kuin maatalousmaan tunnistamiseksi toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tuensaajalle paikkatietoanalyysiin perustuva tukihakemuslomake.

a) hakuvuodesta 2016 tuensaajien määrään, joka vastaa vähintään 25:tä prosenttia edellisenä vuonna perustukijärjestelmää tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää varten määritetystä kokonaispinta-alasta;

b) hakuvuodesta 2017 tuensaajien määrään, joka vastaa vähintään 75:tä prosenttia edellisenä vuonna perustukijärjestelmää tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää varten määritetystä kokonaispinta-alasta;

3. Jos tuensaaja ei kykene toimittamaan tukihakemusta ja/tai maksupyyntöä paikkatietoanalyysiin perustuvalla tukihakemuslomakkeella, toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tuensaajalle joko

b) esitäytetyt lomakkeet ja vastaava graafinen aineisto paperimuodossa. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on siirrettävä tuensaajalta saadut tiedot paikkatietoanalyysiin perustuvalle tukihakemuslomakkeelle.

4. Tuensaajalle toimitettavissa esitäytetyissä lomakkeissa on täsmennettävä tukikelpoinen enimmäisala viitelohkoa kohden delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti sekä edellisenä vuonna perustukijärjestelmää, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää ja/tai pinta-alaan liittyvää maaseudun kehittämistoimenpidettä varten viljelylohkoittain määritetty pinta-ala.

Tuensaajalle asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitetussa graafisessa aineistossa on ilmoitettava viitelohkojen rajat ja ainutkertaiset tunnistetiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sekä edellisenä vuonna määritetyt viljelylohkojen rajat, jotta tuensaaja pystyy ilmoittamaan kunkin viljelylohkon koon ja sijainnin oikein. Hakuvuodesta 2016 alkaen siinä on myös ilmoitettava edellisenä vuonna määritetty ekologisten alojen tyyppi, koko ja sijainti.

5. Tuensaajan on määritettävä ja ilmoitettava yksiselitteisesti kunkin viljelylohkon pinta-ala sekä tapauksen mukaan ekologisten alojen tyyppi, koko ja sijainti. Viherryttämistuen yhteydessä tuensaajan on täsmennettävä myös ilmoitettujen viljelylohkojen käyttö.

Tätä tarkoitusta varten tuensaaja voi vahvistaa esitäytetyssä lomakkeessa jo olevat tiedot. Jos kuitenkin viljelylohkon pinta-alaa, sijaintia tai rajoja tai tapauksen mukaan ekologisten alojen kokoa ja sijaintia koskevat tiedot eivät ole oikein tai ne ovat epätäydellisiä, tuensaajan on korjattava tai muutettava esitäytettyä lomaketta.

Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tuensaajan esittämien esitäytettyä lomaketta koskevien korjausten tai täydennysten perusteella ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklan 3 kohta huomioon ottaen, tarvitaanko vastaavan viitelohkon osalta päivitystä.

6. Jos tuensaaja harjoittaa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti vastaavia käytäntöjä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ( 4 ) 39 artiklan 2 kohdan tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtyjen sitoumusten kautta, sitoumukset ja viittaus vastaavaan maksupyyntöön on esitettävä tukihakemuksessa.

Jos tuensaaja harjoittaa vastaavia käytäntöjä kansallisten tai alueellisten ympäristösertifiointijärjestelmien kautta asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, tämän artiklan 4 ja 5 kohtaa sovelletaan esitäytettyyn lomakkeeseen ja tuensaajan ilmoitukseen soveltuvin osin.

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisen alueellisen tai kollektiivisen täytäntöönpanon osalta sekä niiden ekologista alaa koskevien velvoitteiden osalta, jotka tuensaajien on täytettävä yksilökohtaisesti, alueelliseen tai kollektiiviseen täytäntöönpanoon osallistuvien tuensaajien on määriteltävä ja ilmoitettava yksiselitteisesti kustakin viljelylohkosta ekologisen alan tyyppi, koko ja sijainti tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tuensaajien on viitattava tukihakemuksessaan tai maksupyynnössään tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitettuun alueellista tai kollektiivista täytäntöönpanoa koskevaan ilmoitukseen.

7. Hampun tuotantoon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdan mukaisesti käytettäviä aloja koskevaan yhtenäishakemukseen on sisällyttävä

a) kaikki hampulle kylvettyjen lohkojen tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, myös siemeneksi käytetyt lajikkeet;

c) neuvoston direktiivin 2002/57/EY ( 5 ) ja erityisesti sen 12 artiklan tai jäsenvaltion vastaavaksi asiakirjaksi hyväksymän muun asiakirjan mukaisesti siemenpakkauksissa käytetyt viralliset etiketit.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen kohdan c alakohdassa säädetään, kyseiset etiketit on siinä tapauksessa, että kylvö suoritetaan yhtenäishakemuksen viimeisen jättöpäivän jälkeen, toimitettava viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Jos etiketit on toimitettava myös muille kansallisille viranomaisille, jäsenvaltiot voivat säätää, että etiketit on palautettava tuensaajalle sen jälkeen, kun ne on toimitettu kyseisen kohdan mukaisesti. Palautettaviin etiketteihin on merkittävä, että niitä on käytetty hakemuksessa.

8. Kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 1307/2013 IV osaston 2 luvussa säädetty puuvillan lajikohtainen tuki, yhtenäishakemukseen on sisällyttävä

b) tarvittaessa sen hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation nimi ja osoite, jonka jäsen tuensaaja on.

9. Pinta-alat, joita ei käytetä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III, IV ja V osastossa säädettyjen tukijärjestelmien tarkoituksiin eikä asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tarkoitettuihin viinialan tukiohjelmiin, on ilmoitettava yhden tai useamman ”muu käyttö” -otsikon alla.

Jokaisen asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaisen alueellisen tai kollektiivisen täytäntöönpanon osalta on toimitettava alueellista tai kollektiivista täytäntöönpanoa koskeva ilmoitus, joka täydentää kunkin osallistuvan tuensaajan tukihakemusta tai maksupyyntöä.

Ilmoituksessa on oltava kaikki täydentävät tiedot, jotka ovat tarpeen kyseisen asetuksen 46 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaiseen alueelliseen tai kollektiiviseen täytäntöönpanoon liittyvien velvoitteiden noudattamisen tarkastamiseksi, erityisesti

b) kyseisen asetuksen 46 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu prosenttilukua koskeva vähimmäisvaatimus, joka kunkin osallistuvan tuensaajan on täytettävä;

c) kyseisen asetuksen 46 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vierekkäisistä ekologisista aloista muodostuvien yhtenäisten alueiden tai saman asetuksen 46 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun yhteisen ekologisen alan kokonaispinta-ala, jonka osalta velvoitteet täytetään kollektiivisesti;

d) ennalta laadittu graafinen aineisto, josta ilmenevät vierekkäisistä ekologisista aloista muodostuvien yhtenäisten alueiden tai yhtenäisen ekologisen alan yksiselitteiseen tunnistamiseen ja niiden rajojen ilmoittamiseen käytettävien viitelohkojen rajat ja ainutkertaiset tunnistetiedot.

Jos alueellisen täytäntöönpanon tapauksessa delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 46 artiklan 6 kohdassa säädetty yksityiskohtainen suunnitelma sisältää kaikki tämän artiklan toisessa kohdassa luetellut tiedot, ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu ilmoitus voidaan korvata viittauksella kyseiseen suunnitelmaan.

Kollektiivisen täytäntöönpanon tapauksessa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua ilmoitusta on täydennettävä delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 47 artiklan 4 kohdassa säädetyllä kirjallisella sopimuksella.

Hakemukset pienviljelijäjärjestelmään osallistumista tai siitä poistumista varten

1. Vuonna 2015 toimitetuissa hakemuksissa, jotka koskevat osallistumista asetuksen (EU) N:o 1307/2013 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään, on oltava viittaus saman tuensaajan hakuvuodelta 2015 jättämään yhtenäishakemukseen sekä tapauksen mukaan tuensaajan ilmoitus siitä, että hän tuntee kyseisen asetuksen 64 artiklassa säädetyt pienviljelijäjärjestelmää koskevat erityisedellytykset.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakemus on toimitettava yhdessä yhtenäishakemuksen kanssa tai sen osana.

2. Hakuvuodesta 2016 alkaen jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta yksinkertaistetusta menettelystä.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa hakumenettelyssä käytettävät esitäytetyt lomakkeet on laadittava hakuvuodelta 2015 jätetyn yhtenäishakemuksen mukana toimitettujen tietojen pohjalta, ja niihin on erityisesti sisällyttävä

a) kaikki lisätiedot, jotka ovat tarpeen asetuksen (EU) N:o 1307/2013 64 artiklan noudattamisen toteamiseksi, sekä tapauksen mukaan kaikki tarvittavat lisätiedot sen vahvistamiseksi, että tuensaaja täyttää edelleen kyseisen asetuksen 9 artiklassa asetetut vaatimukset;

b) tuensaajan ilmoitus siitä, että hän tuntee asetuksen (EU) N:o 1307/2013 64 artiklassa säädetyt pienviljelijäjärjestelmää koskevat erityisedellytykset.

Jos jäsenvaltio valitsee asetuksen (EU) N:o 1307/2013 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetyn maksutavan kyseisen kohdan kolmatta alakohtaa soveltamatta, esitäytetyt lomakkeet on tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen toimitettava tämän luvun 1 jakson mukaisesti.

4. Tuensaajien, jotka päättävät poistua pienviljelijäjärjestelmästä jonkin vuotta 2015 seuraavan vuoden osalta asetuksen (EU) N:o 1307/2013 62 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tai saman asetuksen 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava poistumisestaan jäsenvaltioiden antamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Jos tuensaajalla, joka ei hae minkään pinta-alaan liittyvän tukijärjestelmän mukaista tukea mutta hakee jonkin muun asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I luetellun tukijärjestelmän tai asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklan nojalla viinialan tukijärjestelmän mukaista tukea, on käytössään maatalousmaata, hänen on ilmoitettava kyseiset pinta-alat tukihakemuslomakkeessaan tämän asetuksen 17 artiklan mukaisesti.

Tuensaajan, jota koskevat ainoastaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklan mukaiset täydentäviin ehtoihin liittyvät velvoitteet, on ilmoitettava tukihakemuslomakkeessaan käytössään olevat pinta-alat kunkin sellaisen kalenterivuoden osalta, jona kyseisiä velvoitteita sovelletaan.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa tuensaajat ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyistä velvoitteista, jos asianomaiset tiedot saatetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville muiden sellaisten hallinto- ja valvontajärjestelmien puitteissa, jotka takaavat asetuksen (EU) N:o 1306/2013 61 artiklan mukaisesti yhteensopivuuden yhdennetyn järjestelmän kanssa.

Eläintukihakemuksia ja eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden yhteydessä esitettäviä maksupyyntöjä koskevat vaatimukset

1. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 15 alakohdassa määritellyssä eläintukihakemuksessa ja kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 14 alakohdassa määritellyn eläimiin liittyvän tukitoimenpiteen yhteydessä esitettävässä maksupyynnössä on oltava kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen tukikelpoisuuden vahvistamiseksi suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen osalta, ja erityisesti

c) eläintukihakemuksen tai maksupyynnön aiheena olevien eläinten lukumäärä lajeittain sekä naudoista eläinten tunnistuskoodi;

d) tapauksen mukaan tuensaajan sitoumus pitää c alakohdassa tarkoitetut eläimet tilallaan jäsenvaltion määrittelemä aika sekä tiedot paikasta tai paikoista, joissa eläimiä on tarkoitus pitää, kyseinen aika mukaan luettuna;

e) tarvittaessa hakemusta tukevat asiakirjat, jotka ovat tarpeen tukikelpoisuuden vahvistamiseksi kyseisen järjestelmän tai toimenpiteen osalta;

f) tuensaajan ilmoitus siitä, että hän tuntee kyseessä olevaa suoraa tukea ja/tai maaseudun kehittämistukea koskevat edellytykset.

2. Jokaisella eläintenpitäjällä on oltava oikeus saada toimivaltaiselta viranomaiselta rajoituksetta, kohtuullisin väliajoin ja ilman aiheetonta viivytystä itseään ja eläimiään koskevia tietoja, joita säilytetään eläimiä koskevassa sähköisessä tietokannassa. Tuensaajan on eläintukihakemusta tai maksupyyntöä jättäessään ilmoitettava, että tiedot ovat oikeita ja täydellisiä, tai oikaistava virheelliset tai lisättävä puuttuvat tiedot.

3. Jäsenvaltio voi päättää, että joitakin 1 kohdassa tarkoitetuista tiedoista ei tarvitse ilmoittaa eläintukihakemuksessa tai maksupyynnössä, jos kyseiset tiedot on jo toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön menettelyjä, joiden avulla eläimiä koskevassa sähköisessä tietokannassa olevia tietoja voidaan käyttää eläintukihakemuksessa tai maksupyynnössä, edellyttäen, että eläimiä koskevan sähköisen tietokannan varmuus ja käyttö on riittävää asianomaisten tukijärjestelmien tai tukitoimenpiteiden hallinnoimiseksi asianmukaisesti yksittäisten eläinten tasolla.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut menettelyt voivat muodostua järjestelmästä, jonka mukaan tuensaaja voi hakea suoraa tukea ja/tai maaseudun kehittämistukea kaikista eläimistä, jotka jäsenvaltion määrittelemänä päivänä tai ajanjaksona täyttävät eläimiä koskevassa sähköisessä tietokannassa olevien tietojen perusteella suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen saamisen edellytykset.

Tällöin jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

a) toisessa alakohdassa tarkoitettu päivä tai ajanjakso on selvästi määritelty ja tuensaajan tiedossa kyseessä olevaan tukijärjestelmään ja/tai tukitoimenpiteeseen sovellettavien säännösten mukaisesti;

b) tuensaaja tietää, että mahdollisesti tukikelpoisia eläimiä, joista havaitaan, ettei niitä ole asianmukaisesti tunnistettu tai rekisteröity eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä, pidetään eläiminä, joiden kohdalla on havaittu delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 31 artiklassa tarkoitettuja noudattamatta jättämisiä.

5. Jäsenvaltiot voivat säätää, että jotkin 1 kohdassa tarkoitetuista tiedoista voidaan toimittaa tai että ne on toimitettava niiden hyväksymän yhden tai useamman elimen kautta. Toimitetuista tiedoista on kuitenkin vastuussa tuensaaja.

1. Hakemukset, jotka koskevat perustukijärjestelmään liittyvien tukioikeuksien myöntämistä tai tukioikeuksien arvon korottamista asetuksen (EU) N:o 1307/2013 20 artiklan, 24 artiklan, 30 artiklan sen 7 kohdan e alakohtaa lukuun ottamatta ja 39 artiklan mukaisesti, on toimitettava viimeistään jäsenvaltioiden vahvistamana päivänä. Vahvistettu päivämäärä ei saa olla myöhäisempi kuin kyseisen kalenterivuoden 15 päivä toukokuuta.

Viro, Latvia, Liettua, Suomi ja Ruotsi voivat kuitenkin vahvistaa myöhemmän päivämäärän, joka ei saa olla myöhäisempi kuin kyseisen kalenterivuoden 15 päivä kesäkuuta.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tukioikeuksien myöntämistä koskeva hakemus on jätettävä samaan aikaan kuin perustukijärjestelmään liittyvä tukihakemus.

1. Jos todetaan, että tuensaajille on myönnetty liian suuri määrä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 mukaisia tukioikeuksia, liikaa myönnetyt tukioikeudet on palautettava asetuksen (EU) N:o 1307/2013 30 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen varantoon tai siinä tarkoitettuihin alueellisiin varantoihin.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun virheen on tehnyt toimivaltainen viranomainen tai muu viranomainen eikä tuensaaja ole voinut kohtuudella havaita virhettä, jäljellä olevien kyseiselle tuensaajalle myönnettyjen tukioikeuksien arvoa on mukautettava vastaavasti.

Jos tuensaaja, jolle on myönnetty liikaa tukioikeuksia, on jo siirtänyt tukioikeuksia toisille tuensaajille, myös niitä tuensaajia, joille tukioikeudet on siirretty, sitoo ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu velvoite suhteessa heille siirrettyjen tukioikeuksien määrään, jollei tuensaajalla, jolle tukioikeudet alun perin myönnettiin, ole käytössään niin paljon tukioikeuksia, että ne vastaisivat aiheettomasti myönnettyjen tukioikeuksien määrää.

2. Jos sen jälkeen, kun tuensaajille on myönnetty tukioikeuksia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 mukaisesti, todetaan, että tuensaajan vuodelta 2014 saamat kyseisen asetuksen 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tuet, kyseisen asetuksen 26 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tuensaajalla vuotta 2014 koskevan hakemuksensa toimittamispäivänä olevien tukioikeuksien arvo, kyseisen asetuksen 26 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien yksikköarvo, kyseisen asetuksen 30 artiklan 10 kohdassa säädetty tukioikeuksien yksikköarvon korotus tai kyseisen asetuksen 40 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tuensaajan perustukijärjestelmän täytäntöönpanoa edeltävältä kalenterivuodelta saamien tukien kokonaisarvo oli liian korkea, on kyseisiä, tuensaajan osalta virheelliseen viitearvoon perustuvia tukioikeuksia mukautettava vastaavasti.

Kyseinen mukautus on tehtävä myös niiden tukioikeuksien osalta, jotka on jo siirretty muille tuensaajille.

Vähennyksen arvo on palautettava asetuksen (EU) N:o 1307/2013 30 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen varantoon tai siinä tarkoitettuihin alueellisiin varantoihin.

3. Jos sen jälkeen, kun tuensaajille on myönnetty tukioikeuksia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 mukaisesti, saman tuensaajan osalta todetaan sekä 1 että 2 kohdassa tarkoitettu tilanne, 2 kohdassa tarkoitettu kaikkien tukioikeuksien arvon mukautus on tehtävä ennen kuin aiheettomasti myönnetyt tukioikeudet palautetaan kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin 1 kohdan mukaisesti.

4. Tässä artiklassa säädetyt tukioikeuksien määrän ja/tai arvon mukautukset eivät saa johtaa siihen, että jäljelle jäävät tukioikeudet laskettaisiin järjestelmällisesti uudelleen.

5. Jäsenvaltio voi päättää olla perimättä takaisin aiheettomasti myönnettyjä tukioikeuksia, jos kyseisten tukioikeuksien kokonaisarvoksi on tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskevassa sähköisessä rekisterissä kirjattu tässä artiklassa säädetyn mukautustarvetta selvittävän tarkastuksen ajankohtana enintään 50 euroa joltakin niistä vuosista, joiden aikana sovelletaan perustukijärjestelmää asetuksen (EU) N:o 1307/2013 mukaisesti.

Mukautuksia edeltävän hakuvuoden osalta aiheettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti. Aiheettomasti maksettuja määriä määritettäessä on otettava huomioon, kuinka tässä artiklassa säädetyt mukautukset vaikuttavat tukioikeuksien määrään ja tapauksen mukaan niiden arvoon kaikkien kyseessä olevien vuosien osalta.

1. Tässä asetuksessa säädetyt hallinnolliset ja paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä siten, että voidaan tarkastaa tehokkaasti

a) suoran tuen hakemuksessa, maaseudun kehittämistukea koskevassa hakemuksessa, maksupyynnössä tai muussa ilmoituksessa annettujen tietojen oikeellisuus ja täydellisyys;

b) kaikkien niiden kyseistä tukijärjestelmää ja/tai tukitoimenpidettä koskevien tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattaminen, joiden perusteella suora tuki ja/tai maaseudun kehittämistuki tai vapautus velvoitteista myönnetään;

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien sovellettavien, unionin lainsäädännössä tai asiaa koskevissa kansallisissa laeissa ja täytäntöönpanojärjestelyt sisältävissä asiakirjoissa taikka maaseudun kehittämisohjelmissa vahvistettujen edellytysten täyttyminen voidaan tarkastaa todennettavissa olevilla indikaattoreilla, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava.

3. Hallinnollisten ja paikalla tehtävien tarkastusten tulokset on arvioitava sen selvittämiseksi, voisiko todettuihin ongelmiin liittyä yleisesti muihin vastaaviin toimiin, tuensaajiin tai elimiin kohdistuva riski. Arvioinnissa on määriteltävä myös tällaisten tilanteiden syyt ja mahdollisesti tarvittavat lisäselvitykset sekä tarvittavat korjaavat ja ennaltaehkäisevät toimet.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä fyysisiä tarkastuksia kentällä, jos ortokuvien (satelliitti- tai ilmakuvia) tulkinta ei tuota tuloksia, joiden perusteella voitaisiin tehdä toimivaltaista viranomaista tyydyttäviä lopullisia päätelmiä hallinnollisten tai paikalla tehtävien tarkastusten kohteena olevan alueen tukikelpoisuudesta tai oikeasta koosta.

5. Tätä lukua sovelletaan kaikkiin tämän asetuksen nojalla tehtäviin tarkastuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta IV ja V osastossa säädettyjen erityissääntöjen soveltamista. Edellä olevaa 3 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta V osastoon.

Paikalla tehtävistä tarkastuksista voidaan ilmoittaa etukäteen, jollei se vaikuta tarkastuksen tarkoitukseen tai tehokkuuteen. Ilmoitus on annettava mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla, joka saa olla enintään 14 päivää.

Eläintukihakemusten ja eläimiin liittyviä toimenpiteitä koskevien maksupyyntöjen ja 14 a artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoitettujen sitoumusten osalta paikalla tehtävistä tarkastuksista saa kuitenkin – asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta – ilmoittaa enintään 48 tuntia ennen tarkastusta. Jos täydentäviä ehtoja koskeviin säädöksiin ja standardeihin sovellettavassa lainsäädännössä edellytetään, ettei paikalla tehtävistä tarkastuksista ilmoiteta etukäteen, kyseisiä sääntöjä on sovellettava myös täydentäviä ehtoja koskeviin paikalla tehtäviin tarkastuksiin.

1. Tässä asetuksessa säädetyt paikalla tehtävät tarkastukset on suoritettava samaan aikaan kuin muut unionin lainsäädännössä säädetyt tarkastukset, jos tämä on tarkoituksenmukaista.

2. Maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevat yhdennetyn järjestelmän puitteissa paikalla tehtävät tarkastukset on jaettava koko vuodelle kuhunkin toimenpiteeseen liittyviä eri sitoumuksia koskevan riskianalyysin perusteella.

Paikalla tehtävät tarkastukset, jotka koskevat 14 a artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoitettuja sitoumuksia, on suoritettava sellaisessa määräajassa, että voidaan varmistaa ilmoitetun sitoumuksen tehokas tarkastus.

3. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tarkastettava kaikkien niitä tukiohjelmia tai tukitoimenpiteitä koskevien tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattaminen, joiden osalta tuensaaja on valittu 34 artiklan mukaisesti.

Paikalla tehtävien tarkastusten kesto on rajattava tiukasti lyhimpään tarpeen mukaiseen aikaan.

4. Jos tiettyjen tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden osalta tarkastuksia voidaan tehdä vain tiettynä aikana, paikalla tehtävät tarkastukset saattavat edellyttää myöhemmin tehtäviä lisäkäyntejä. Tällaisessa tapauksessa paikalla tehtävät tarkastukset on koordinoitava siten, että kyseisten käyntien määrä ja kesto voidaan rajoittaa tuensaajan osalta tarpeen mukaiseen minimiin. Kyseiset tarkastukset voidaan myös tehdä käyttämällä 40 artiklan mukaisesti kaukokartoitusta, jos tämä on tarkoituksenmukaista.

Jos tarvitaan ekologiseksi alaksi ilmoitettuja kesantomaita, pellonpientareita, suojakaistoja, metsän reunassa sijaitsevia tukikelpoisten hehtaarien kaistaleita, kerääjäkasveja ja/tai kasvipeitettä koskevia lisäkäyntejä, kyseisten lisäkäyntien määrän on 50 prosentissa tapauksista liityttävä samaan, riskianalyysin perusteella valittuun tuensaajaan ja 50 prosentissa tapauksista tämän lisäksi valittuihin muihin tuensaajiin. Muut tuensaajat on valittava satunnaisesti kaikista niistä tuensaajista, joilla on ekologiseksi alaksi ilmoitettuja kesantomaita, pellonpientareita, suojakaistoja, metsän reunassa sijaitsevia tukikelpoisten hehtaarien kaistaleita, kerääjäkasveja ja/tai kasvipeitettä, ja kyseiset käynnit voidaan rajoittaa koskemaan kesantomaaksi, pellonpientareiksi, suojakaistoiksi, metsän reunassa sijaitseviksi tukikelpoisten hehtaarien kaistaleiksi, kerääjäkasveiksi ja/tai kasvipeitteeksi ilmoitettuja aloja.

Hallinnollisissa ja paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tapauksen mukaan otettava huomioon muiden yksiköiden, elinten ja organisaatioiden ilmoittamat epäillyt noudattamattajättämistapaukset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikista asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I lueteltuja järjestelmiä ja/tai maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaista tukea koskevien tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattamista koskevien, yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien tarkastusten yhteydessä tehdyistä havainnoista ilmoitetaan asianomaisen tuen myöntämisestä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 38 artiklassa tarkoitetut julkiset tai yksityiset sertifiointielimet ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa tuen myöntämisestä ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, mahdollisista havainnoista, joilla on merkitystä sen kannalta, että kyseinen tuki myönnetään oikein niille tuensaajille, jotka haluavat täyttää velvoitteensa vastaavuuteen perustuvalla sertifioinnilla.

Jos maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevien, yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien hallinnollisten tai paikalla tehtävien tarkastusten kohteena ovat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut vastaavat käytännöt, kyseisten tarkastusten tulokset on ilmoitettava ristiin ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin myönnettävän tuen osalta toteutettavia jatkotoimia varten.

1. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 74 artiklassa tarkoitetuissa hallinnollisissa tarkastuksissa, ristiintarkastukset mukaan luettuina, on voitava havaita noudattamatta jättämiset ja havainnot on erityisesti voitava tehdä automaattisesti tietokoneen avulla. Tarkastusten on kohdistuttava kaikkiin seikkoihin, joita on mahdollista ja tarkoituksenmukaista valvoa hallinnollisin tarkastuksin. Niillä on varmistettava, että

a) kyseistä tukijärjestelmää tai tukitoimenpidettä koskevat tukikelpoisuusperusteet, sitoumukset ja muut velvoitteet täytetään;

c) tukihakemus tai maksupyyntö on täydellinen ja toimitettu määräajassa ja tapauksen mukaan on toimitettu hakemusta tukevat asiakirjat, jotka osoittavat tukikelpoisuuden;

2. Eläintukijärjestelmien ja eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden osalta jäsenvaltiot voivat tarvittaessa käyttää tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattamisen tarkastamiseksi muilta yksiköiltä, elimiltä tai organisaatioilta saatuja todisteita edellyttäen, että asianomaisen yksikön, elimen tai organisaation toiminta on riittävän laadukasta tällaisen noudattamisen valvomiseksi.

1. Hallinnollisiin tarkastuksiin on tarvittaessa sisällyttävä ristiintarkastuksia

a) ilmoitettujen tukioikeuksien ja viljelylohkojen osalta, jotta samaa suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea ei myönnettäisi useaan kertaan samalta kalenteri- tai hakuvuodelta ja jotta estettäisiin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 ( 6 ) liitteessä VI lueteltujen pinta-alaan liittyvien tukijärjestelmien ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 2 artiklan toisen alakohdan 21 alakohdassa määriteltyjen pinta-alaan liittyvien tukitoimenpiteiden nojalla myönnettyjen tukien kumuloituminen;

c) yhtenäishakemuksessa ja/tai maksupyynnössä ilmoitettujen viljelylohkojen sekä delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään viitelohkoittain sisältyvien tietojen välillä sen tarkistamiseksi, ovatko kyseiset alat suorien tukien järjestelmän ja/tai maaseudun kehittämistoimenpiteen osalta tukikelpoisia;

d) tukioikeuksien ja määritetyn alan välillä sen varmistamiseksi, että tukioikeuksiin liittyy vähintään vastaava määrä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 2–6 kohdassa määriteltyjä tukikelpoisia hehtaareita;

e) eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän avulla tukikelpoisuuden tarkistamiseksi suoran tuen ja/tai maaseudun kehittämistuen osalta ja sen välttämiseksi, että samaa suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea myönnettäisiin useaan kertaan samalta kalenteri- tai hakuvuodelta;

f) tuensaajan yhtenäishakemuksessa antaman ilmoituksen siitä, että hän on hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäsen, tämän asetuksen 17 artiklan 8 kohdan mukaisten tietojen sekä asianomaisten hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden toimittamien tietojen välillä tukikelpoisuuden tarkistamiseksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013 60 artiklan 2 kohdassa säädetyn tuenkorotuksen osalta;

g) toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisperusteiden täyttymisen ja niiden jäsenluettelon tarkistamiseksi vähintään viiden vuoden välein.

►C1 Silloin kun yhdennetyssä järjestelmässä on käytettävä paikkatietoanalyysiin perustuvia tukihakemuslomakkeita, on ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamiseksi ristiintarkastettava ilmoitetun digitoidun pinta-alan graafiset leikkauspisteet viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa. ◄ Lisäksi ristiintarkastuksia on tehtävä sen vuoksi, ettei samalle alalle haettaisi tukea useaan kertaan.

2. Jos ristiintarkastuksissa havaitaan noudattamatta jättämiseen viittaavaa, on sovellettava muita tarkoituksenmukaisia hallinnollisia menettelyjä ja tarvittaessa tehtävä tarkastus paikalla.

3. Jos kaksi tai useampia tuensaajia jättää tukihakemuksen ja/tai maksupyynnön viitelohkosta saman tukijärjestelmän tai saman tukitoimenpiteen osalta ja ilmoitettujen viljelylohkojen alat ovat osittain päällekkäiset tai jos koko ilmoitettu pinta-ala on suurempi kuin delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti määritetty tukikelpoinen enimmäisala ja jos ero on kyseiselle viitelohkolle tämän asetuksen 38 artiklan mukaisesti määritellyn sallitun mittapoikkeaman rajoissa, jäsenvaltio voi edellyttää kyseisten pinta-alojen suhteellista pienentämistä, jollei tuensaaja osoita, että joku muista asianomaisista tuensaajista on ilmoittanut omat alansa liian suureksi hänen vahingokseen.

Pinta-alaan liittyviä tukijärjestelmiä koskevien tarkastusten määrä – ei koske tukea ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille

Muita pinta-alaan liittyviä tukijärjestelmiä kuin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 3 luvun mukaista ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille myönnettävää tukea, jäljempänä ’viherryttämistuki’, koskevien, vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten tarkastusotokseen on sisällyttävä vähintään

a) 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 1 luvun mukaisen perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän tukea; jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastusotokseen sisältyy vähintään 5 prosenttia kaikista niistä tuensaajista, jotka ilmoittavat pääasiassa sellaista maatalousmaata, joka pysyy luontaisesti laitumeksi soveltuvassa kunnossa delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b) 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 2 luvun mukaista uudelleenjakotukea;

c) 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 4 luvun mukaista luonnonhaitta-alueille myönnettävää tukea;

d) 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 5 luvun mukaista nuorten viljelijöiden tukea;

e) 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat pinta-alaan liittyviä tukia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 IV osaston 1 luvun mukaisen vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen puitteissa;

f) 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 V osaston mukaista pienviljelijäjärjestelmän tukea;

g) 30 prosenttia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdan mukaisista hampun tuotantoon käytettäväksi ilmoitetuista aloista;

h) 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 IV osaston 2 luvun mukaista puuvillan lajikohtaista tukea.

1. Viherryttämistuen osalta vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten tarkastusotokseen on sisällyttävä vähintään

a) 5 prosenttia tuensaajista, joiden edellytetään noudattavan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä, jäljempänä ’viherryttämiskäytännöt’, ja jotka eivät ole osa b ja c alakohdassa tarkoitettuja tarkastuksen perusjoukkoja, jäljempänä ’viherryttämistä koskevan tarkastuksen perusjoukko’; otokseen on sisällyttävä samaan aikaan vähintään 5 prosenttia tuensaajista, joilla on neuvoston direktiivin 92/43/ETY ( 7 ) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY ( 8 ) soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitsevia ympäristön kannalta herkkiä pysyviä nurmia tai asetuksen (EU) N:o 1307/2013 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja muita herkkiä alueita;

i) joko kaikista niistä viherryttämistuen saamisen edellytykset täyttävistä tuensaajista, jotka on vapautettu viljelyn monipuolistamista ja ekologista alaa koskevista velvoitteista, koska he eivät täytä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 ja 46 artiklassa tarkoitettuja kynnysarvoja, ja joita kyseisen asetuksen 45 artiklassa tarkoitetut velvoitteet eivät koske;

ii) tai vuosina, joina delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 44 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltiossa, niistä viherryttämistuen saamisen edellytykset täyttävistä tuensaajista, jotka on vapautettu viljelyn monipuolistamista ja ekologista alaa koskevista velvoitteista, koska he eivät täytä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 ja 46 artiklassa tarkoitettuja kynnysarvoja, ja joita kyseisen asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteet eivät koske;

c) 5 prosenttia tuensaajista, joiden edellytetään noudattavan viherryttämiskäytäntöjä ja käyttävän asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja kansallisia tai alueellisia ympäristösertifiointijärjestelmiä;

d) 5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 5 kohdan mukaiseen alueelliseen täytäntöönpanoon osallistuvista tuensaajista;

e) 5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 6 kohdan mukaisesta kollektiivisesta täytäntöönpanosta;

f) 100 prosenttia delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vierekkäisten ekologisten alueiden muodostamista yhtenäisistä alueista;

g) 100 prosenttia tuensaajista, joilla on delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 42 artiklan mukainen velvoite muuttaa maa takaisin pysyväksi nurmeksi;

h) 20 prosenttia tuensaajista, joilla on delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 44 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen velvoite muuttaa maa takaisin pysyväksi nurmeksi.

2. Tuensaajat, jotka noudattavat viherryttämiskäytäntöjä soveltamalla vastaavia käytäntöjä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, jotka osallistuvat kyseisen asetuksen 61 artiklan mukaiseen pienviljelijäjärjestelmään tai jotka täyttävät koko tilan osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 ( 9 ) 29 artiklan 1 kohdassa säädetyt luonnonmukaista maataloutta koskevat vaatimukset, eivät voi sisältyä tarkastusotokseen eikä heitä saa ottaa huomioon laskettaessa tässä artiklassa säädettyjä tarkastusten määriä.

3. Jos ekologisia aloja ei yksilöidä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 70 artiklassa tarkoitetussa viljelylohkojen tunnistusjärjestelmässä, 1 kohdan a ja c–e alakohdassa vahvistettua tarkastusten määrää on lisättävä 5 prosentilla niistä asianomaiseen tarkastuksen perusjoukkoon kuuluvista tuensaajista, joilla edellytetään olevan maatalousmaalla ekologinen ala asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 ja 46 artiklan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos hallinto- ja valvontajärjestelmä takaa sen, että kaikki ilmoitetut ekologiset ala tunnistetaan ja tapauksen mukaan merkitään viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

1. Vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten tarkastusotokseen on sisällyttävä vähintään 5 prosenttia tuensaajista, jotka jättävät maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevan hakemuksen. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 ja 29 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden osalta 5 prosentin tarkastusten määrä on saavutettava kunkin yksittäisen toimenpiteen kohdalla.

Tarkastusotoksessa on myös oltava edustettuna myös vähintään 5 prosenttia niistä asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan mukaisista tuensaajista, jotka noudattavat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja vastaavia käytäntöjä.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 ja 29 artiklassa tarkoitettujen henkilöryhmien tapauksessa ryhmän kutakin jäsentä voidaan pitää tuensaajana 1 kohdassa säädettyä tarkastusten määrää laskettaessa.

2 a. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, silloin kun jäsenvaltio on ottanut käyttöön kollektiiviset hakemukset, vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten tarkastusotokseen on sisällyttävä vähintään:

a) 5 prosenttia kaikista kollektiivisen hakemuksen jättävistä kollektiiveista; otokseen on sisällyttävä samaan aikaan vähintään 5 prosenttia kokonaisalasta, joka on ilmoitettu kollektiivisessa hakemuksessa 14 a artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja

3. Tuensaajista, jotka saavat sellaista asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai 28, 29 tai 34 artiklan taikka asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan iv tai v alakohdan tai b alakohdan i, iii tai v alakohdan mukaisesti myönnettyä monivuotista tukea, jota koskevien tukien maksu jakautuu viittä vuotta pidemmälle ajalle, jäsenvaltiot voivat päättää tarkastaa viidennen maksatusvuoden jälkeen vähintään 2,5 prosenttia.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan tukeen, joka on myönnetty asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, asianomaista maksusitoumusta koskevan viidennen maksatusvuoden jälkeen.

Jos jäsenvaltio ottaa käyttöön kollektiiviset hakemukset, kollektiiveihin ei sovelleta tätä kohtaa.

4. Edellä olevan 3 kohdan mukaisesti tarkastettuja tuensaajia ei saa ottaa huomioon 1 kohtaa sovellettaessa.

1. Eläintukijärjestelmien osalta vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten tarkastusotokseen on sisällyttävä vähintään 5 prosenttia tuensaajista, jotka jättävät kyseistä tukijärjestelmää koskevan hakemuksen.

Jos kuitenkin eläimiä koskevan sähköisen tietokannan varmuus ja käyttö ei ole riittävä asianomaisen tukijärjestelmän hallinnoimiseksi moitteettomasti, kyseiseen järjestelmään sovellettava prosenttimäärä on 10 prosenttia.

Valittuun tarkastusotokseen on sisällyttävä tukijärjestelmää kohden vähintään 5 prosenttia eläimistä, joita varten tukea on haettu.

2. Vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten tarkastusotokseen on tapauksen mukaan sisällyttävä 10 prosenttia niistä muista yksiköistä, elimistä tai organisaatioista, jotka toimittavat 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti todisteet tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden täyttymistä koskevaa tarkastusta varten.

Ylimääräiset paikalla tehtävät tarkastukset komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 19 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuensaajien seurantaa varten

1. Tuensaajille, joihin on sovellettu komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 19 a artiklan 2 kohdan mukaisesti alennettua hallinnollista seuraamusta tietyssä pinta-alaperusteisessa tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä paikalla tehdyssä tarkastuksessa havaitun liian suureksi ilmoitetun alan vuoksi, tehdään seuraavana hakuvuonna kyseisen pinta-alaperusteisen tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osalta paikalla seurantatarkastus.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua paikalla tehtävää seurantatarkastusta ei vaadita, jos asianomaiset viljelylohkot on liian suureksi ilmoitetun alan havaitsemisen perusteella ajantasaistettu havaintovuonna delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklassa tarkoitetussa viljelylohkojen tunnistusjärjestelmässä.

1. Jos hakemuksista tai hakijoista todetaan hakemuksen jättämisen yhteydessä tai hallinnollisten tarkastusten jälkeen, ettei niitä voida hyväksyä tai etteivät ne ole tukikelpoisia, ne eivät voi olla osa tarkastuksen perusjoukkoa.

a) 1–1,25 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 1 luvun mukaisen perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän tukea, valitaan satunnaisesti kaikista kyseisten järjestelmien tukea hakevista tuensaajista. ►M1 Tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti satunnaisesti valittuja tuensaajia voidaan pitää osana tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyä tarkastusotosta. Tällaisten tuensaajien lukumäärä tarkastusotoksessa ei saa ylittää niiden osuutta tarkastusotoksessa; ◄

b) 1–1,25 prosenttia viherryttämistä koskevan tarkastuksen perusjoukosta valitaan satunnaisesti kaikista a alakohdan mukaisesti valituista tuensaajista. Jos kyseisen prosenttimäärän saavuttamiseksi on tarpeen, valitaan viherryttämistä koskevan tarkastuksen perusjoukosta satunnaisesti lisää tuensaajia;

b a) 0,6–0,75 prosenttia 31 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta tarkastusotoksesta valitaan satunnaisesti kaikista tämän alakohdan a alakohdan mukaisesti valituista tuensaajista. Jos kyseisen prosenttimäärän saavuttamiseksi on tarpeen, 31 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta tarkastuksen perusjoukosta valitaan satunnaisesti lisää tuensaajia;

c) 31 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetusta tarkastusotoksesta vielä puuttuva tuensaajamäärä valitaan riskianalyysin perusteella;

d) kaikkia tämän kohdan a–c alakohdan mukaisesti valittuja tuensaajia voidaan pitää osana 30 artiklan b–e, g ja h alakohdassa säädettyjä tarkastusotoksia. Jos tarkastusten vähimmäismäärien noudattamiseksi on tarpeen, valitaan asianomaisista tarkastuksen perusjoukoista satunnaisesti lisää tuensaajia;

e) kaikkia tämän alakohdan a–d alakohdan mukaisesti valittuja tuensaajia ja tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti riskianalyysin perusteella valittuja tuensaajia voidaan pitää osana 30 artiklan a alakohdassa säädettyä tarkastusotosta. Jos tarkastuksen vähimmäismäärän noudattamiseksi on tarpeen, valitaan satunnaisesti lisää tuensaajia niistä tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 1 luvun mukaiseen perustukijärjestelmään tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään kuuluvaa tukea;

f) 30 artiklan f alakohdassa tarkoitettu tuensaajien vähimmäismäärä valitaan satunnaisesti kaikista tuensaajista, jotka hakevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 V osaston mukaiseen pienviljelijäjärjestelmään kuuluvaa tukea;

h) 20–25 prosenttia 31 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta tuensaajien vähimmäismäärästä valitaan satunnaisesti kaikista tämän kohdan a alakohdan mukaisesti valituista tuensaajista. Loput 31 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista tuensaajista valitaan riskianalyysin perusteella kaikista tämän kohdan e alakohdan mukaisesti valituista tuensaajista. Jos tarkastusten vähimmäismäärien noudattamiseksi on tarpeen, asianomaisista tarkastuksen perusjoukoista valitaan lisää tuensaajia riskianalyysin perusteella;

h a) 20–25 prosenttia 31 artiklan 1 kohdan d ja h alakohdassa tarkoitetusta tuensaajien vähimmäismäärästä valitaan satunnaisesti kaikista tämän kohdan b alakohdan mukaisesti valituista tuensaajista. Jos kyseisen prosenttimäärän saavuttamiseksi on tarpeen, kaikista tämän kohdan a alakohdan mukaisesti valituista tuensaajista valitaan satunnaisesti lisää tuensaajia. Loput 31 artiklan 1 kohdan d ja h alakohdassa tarkoitetuista tuensaajista valitaan riskianalyysin perusteella kaikista tämän kohdan c alakohdan mukaisesti valituista tuensaajista. Jos tarkastusten vähimmäismäärien noudattamiseksi on tarpeen, asianomaisista tarkastuksen perusjoukoista valitaan lisää tuensaajia riskianalyysin perusteella;

i) 20–25 prosenttia 31 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetusta kollektiivisten täytäntöönpanojen vähimmäismäärästä valitaan satunnaisesti kaikista asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 6 kohdan mukaisista kollektiivisista täytäntöönpanoista. Loput 31 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuista kollektiivisista täytäntöönpanoista valitaan riskianalyysin perusteella.

Paikalla tehtävät tarkastukset, jotka koskevat ensimmäisen alakohdan d, e, h ja h a alakohdan mukaisesti lisäksi valittuja tuensaajia sekä ensimmäisen alakohdan f alakohdan mukaisesti valittuja tuensaajia, voidaan rajoittaa siihen tukijärjestelmään, jonka osalta heidät on valittu, jos tarkastusten vähimmäismäärät ovat jo toteutuneet niiden muiden tukijärjestelmien osalta, joissa he ovat hakeneet tukea.

Paikalla tehtävät tarkastukset, jotka koskevat 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan h, h a ja i alakohdan mukaisesti lisäksi valittuja tuensaajia, voidaan rajoittaa niihin viherryttämiskäytäntöihin, joiden osalta heidät on valittu, jos tarkastusten vähimmäismäärät ovat jo toteutuneet niiden muiden tukijärjestelmien ja viherryttämiskäytäntöjen osalta, joita heidän on noudatettava.

Edellä olevan 31 artiklan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava tarkastusotoksen edustavuus eri käytäntöjen osalta.

Lisäksi valitut tuensaajat, joille tehdään paikalla tarkastus 31 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi, valitaan riskianalyysin perusteella.

3. Edellä olevan 32 ja 33 artiklan soveltamiseksi paikalla tehtäviin tarkastuksiin valitaan satunnaisesti ensin 20–25 prosenttia tuensaajien vähimmäismäärästä ja 32 artiklan 2 a kohtaa sovellettaessa 100 prosenttia kollektiiveista ja 20–25 prosenttia sitoumuksista. Loput paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastettavista tuensaajista ja sitoumuksista valitaan riskianalyysin perusteella.

Edellä olevan 32 ja 33 artiklan soveltamiseksi satunnaisesti valittavaan otokseen voi sisältyä myös tuensaajia, jotka on jo valittu tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti. Tällaisten tuensaajien lukumäärä tarkastusotoksessa ei saa ylittää niiden osuutta tarkastusotoksessa.

Edellä olevan 32 artiklan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat valita riskianalyysin perusteella yksittäisiä maaseudun kehittämistoimenpiteitä, joissa kyseiset tuensaajat ovat mukana.

4. Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastettavien tuensaajien lukumäärä on 30–33 artiklassa tarkoitettua tuensaajien vähimmäismäärää suurempi, lisäotokseen satunnaisesti valittavien tuensaajien prosenttiosuus ei saa olla yli 25 prosenttia.

5. Riskianalyysin tehokkuutta on arvioitava ja analyysiä on ajantasaistettava vuosittain

b) vertaamalla tuloksia tarkastellen eroa ilmoitetun pinta-alan ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun riskianalyysin perusteella ja satunnaisesti valitusta otoksesta määritetyn pinta-alan välillä; tai vertaamalla tuloksia tarkastellen eroa ilmoitettujen eläinten ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun riskianalyysin perusteella ja satunnaisesti valitusta otoksesta määritettyjen eläinten välillä;

c) ottamalla huomioon tilanteen erityisluonne sekä tarvittaessa riskitekijöiden merkityksen muuttuminen jäsenvaltiossa;

d) ottamalla huomioon noudattamatta jättämisen luonne, joka aiheutti tarkastusten määrän lisäyksen 35 artiklan mukaisesti.

6. Toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä tiedot syistä, joiden perusteella kukin tuensaaja on valittu paikalla tehtävään tarkastukseen. Tiedot on annettava ennen tarkastusta tarkastajalle, joka tekee tarkastuksen paikalla.

7. Osa tarkastusotoksesta voidaan tarvittaessa valita käytettävissä olevien tietojen perusteella ennen 13 artiklassa tarkoitettua hakemusten viimeistä jättöpäivää. Alustava otos on täydennettävä, kun kaikki asianomaiset tukihakemukset ja maksupyynnöt ovat käytettävissä.

Jos paikalla tehtävässä tarkastuksessa paljastuu jonkin tietyn tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen tai alueen tai alueen osan yhteydessä merkitsevää noudattamatta jättämistä, toimivaltaisen viranomaisen on asianmukaisella tavalla korotettava paikalla tehtävissä tarkastuksissa seuraavana vuonna tarkastettavien tuensaajien prosenttimäärää.

1. Tässä luvussa säädettyjä tarkastusten määriä voidaan vähentää vain tässä artiklassa esitettyjen tukiohjelmien tai tukitoimenpiteiden osalta.

2. Poiketen siitä, mitä 30 artiklan a, b ja f alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat perustukijärjestelmän, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän, uudelleenjakotuen ja pienviljelijäjärjestelmän osalta päättää vähentää kutakin järjestelmää koskevien vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän 3 prosentiksi.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain, jos kaikkien tuensaajien osalta on käytössä 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikki tukihakemukset kattava paikkatiedon leikkausjärjestelmä ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä.

Hakuvuoden 2015 osalta paikalla tarkastetun satunnaisotoksen virhetaso saa olla kahtena edeltävänä varainhoitovuonna enintään 2 prosenttia. Jäsenvaltio vahvistaa virhetason käyttäen unionin tasolla laadittua vakiintunutta menetelmää.

Hakuvuoden 2016 osalta paikalla tarkastetun satunnaisotoksen virhetaso saa olla edeltävänä varainhoitovuonna enintään 2 prosenttia. Jäsenvaltio vahvistaa virhetason käyttäen unionin tasolla laadittua uutta menetelmää ottaen huomioon komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 ( 10 ) 7 artiklan 4 kohdan.

3. Poiketen siitä, mitä 30 artiklan a, b ja f alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat perustukijärjestelmän, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän, uudelleenjakotuen ja pienviljelijäjärjestelmän osalta päättää pienentää tarkastusotosta 34 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti valituksi otokseksi, jos tehdään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 70 artiklassa tarkoitetun viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän päivittämisessä käytettyihin ortokuviin perustuvia tarkastuksia.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain, jos jäsenvaltiot päivittävät viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää järjestelmällisesti ja tarkastavat kaikki tuensaajat koko sen kattamalla alueella kolmen vuoden kuluessa siten, että tarkastukset kattavat vuosittain vähintään 25 prosenttia viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään kirjatuista tukikelpoisista hehtaareista. Vuotuista vähimmäiskattavuutta ei kuitenkaan sovelleta jäsenvaltioihin, joilla viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään on kirjattu alle 150 000 tukikelpoista hehtaaria.

Ennen ensimmäisen alakohdan soveltamista jäsenvaltioiden on pitänyt päivittää kolmen edeltävän vuoden kuluessa koko viljelylohkojen tunnistusjärjestelmänsä.

Päivityksessä käytettävät ortokuvat eivät saa olla yli 15 kuukautta vanhoja sinä päivänä, jona niitä käytetään viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän päivittämiseen.

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän laadun, sellaisena kuin se on arvioituna delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 6 artiklan mukaisesti ensimmäisen alakohdan soveltamista edeltävien kahden vuoden kuluessa, on oltava riittävä, jotta tuen myöntämisedellytysten täyttyminen voidaan tarkastaa tehokkaasti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päätös voidaan tehdä kansallisella tai alueellisella tasolla. Tämän alakohdan soveltamiseksi alueella tarkoitetaan yhden tai useamman itsenäisen viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kattamaa pinta-alaa kokonaisuudessaan.

Edellä olevaa 2 kohdan kolmatta ja neljättä alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

4. Poiketen siitä, mitä 32 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää alentaa paikalla kalenterivuosittain tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän kolmeen prosenttiin tuensaajista, jotka hakevat maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevaa tukea yhdennetyn järjestelmän puitteissa.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta tuensaajiin, jotka noudattavat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja vastaavia käytäntöjä, eikä tämän asetuksen 32 artiklan 2 a kohdan mukaisesti valittuihin kollektiiveihin ja sitoumuksiin.

5. ►M1 Edellä olevaa 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 41 artiklan mukaisesti vahvistetut paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän vähentämistä koskevat yleiset edellytykset täyttyvät. ◄ Jos jokin kyseisistä edellytyksistä tai tämän artiklan 2 tai 3 kohdassa vahvistetuista edellytyksistä ei enää täyty, jäsenvaltioiden on viipymättä kumottava paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän vähentämistä koskeva päätös ja sovellettava kyseisiin tukiohjelmiin tai tukitoimenpiteisiin seuraavasta hakuvuodesta alkaen 30 artiklan a, b ja f alakohdassa ja/tai 32 artiklassa säädettyä paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärää.

6. Poiketen siitä, mitä 30 artiklan g alakohdassa säädetään, kun jäsenvaltio ottaa käyttöön hampun viljelyä koskevan ennakkohyväksyntäjärjestelmän, voidaan paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärää alentaa 20 prosenttiin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdan mukaisista hampun tuotantoalaksi ilmoitetuista aloista.

Tällöin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ennakkohyväksyntäjärjestelmäänsä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä vähennetyn tarkastusten määrän soveltamista edeltävänä vuonna. Kyseisiä yksityiskohtaisia sääntöjä tai edellytyksiä koskevista muutoksista on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

Pinta-alaan liittyvien järjestelmien tukihakemuksia ja pinta-alaan liittyvien tukitoimenpiteiden maksupyyntöjä koskevat paikalla tehtävät tarkastukset

1. Paikalla tehtävien tarkastusten on katettava kaikki viljelylohkot, joille haetaan tukea asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I lueteltujen järjestelmien nojalla ja/tai maaseudun kehittämistoimenpiteiden nojalla yhdennetyn järjestelmän puitteissa.

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä 30 ja 34 artiklassa säädettyjä maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevan valvonnan osalta paikalla tehtävien tarkastusten on katettava myös muu kuin maatalousmaa, jolle haetaan tukea.

Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tarkastustulosten perusteella ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 5 artiklan 3 kohta huomioon ottaen, tarvitaanko vastaavien viitelohkojen osalta päivitystä.

2. Paikalla tehtävien tarkastusten on katettava tuensaajan 1 kohdassa tarkoitettujen tukijärjestelmien ja/tai tukitoimenpiteiden osalta ilmoittaman alan pinta-alan mittaus sekä asianomaisia tukikelpoisuusperusteita, sitoumuksia ja muita velvoitteita koskevat tarkastukset.

Jos kyse on sellaisista asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I lueteltujen järjestelmien nojalla suoria tukia hakevista tuensaajista, joiden maatalousmaasta suurin osa on laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisesti pysyvää maata, paikalla tehtävän tarkastuksen on katettava myös asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, kyseisillä pinta-aloilla harjoitettavia vähimmäistoimia koskevat tarkastukset.

3. Viherryttämiskäytäntöihin liittyvien paikalla tehtävien tarkastusten on katettava kaikki velvoitteet, joita tuensaajan on noudatettava. Osana paikalla tehtäviä tarkastuksia on tarvittaessa tarkastettava asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 ja 46 artiklassa tarkoitettujen, kyseisistä käytännöistä vapauttamiseen liittyvien kynnysarvojen noudattaminen. Tätä alakohtaa sovelletaan myös paikalla tehtäviin tarkastuksiin, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja kansallisia tai alueellisia ympäristösertifiointijärjestelmiä.

Jos paikalla tehtävä tarkastus koskee asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 5 kohdan mukaista alueellista täytäntöönpanoa, sen on katettava myös pinta-alan mittaus sekä jäsenvaltion tuensaajille tai tuensaajaryhmille määräämien velvoitteiden noudattamista koskevat tarkastukset.

Jos paikalla tehtävä tarkastus koskee asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 6 kohdan mukaista kollektiivista täytäntöönpanoa, sen on katettava

a) delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 47 artiklan 1 kohdassa vahvistetun läheissyysperusteen tarkastaminen;

d) yksilölliset viherryttämisvelvoitteet, joita kollektiiviseen täytäntöönpanoon osallistuvan tuensaajan on noudatettava.

4. Paikalla tehtävien tarkastusten on katettava 32 artiklan 2 a kohdan a alakohdan mukaisesti valittujen kollektiivien osalta pinta-alamittaukset, tukikelpoisuusperusteiden tarkistukset ja muut kollektiivisessa hakemuksessa ilmoitettuun alaan liittyvät velvollisuudet.

Paikalla tehtävien tarkastusten on katettava 32 artiklan 2 a kohdan b alakohdan mukaisesti valittujen kollektiivien osalta ilmoitettujen sitoumusten tarkistus.

1. Vaikka kaikille viljelylohkoille on tehtävä tukikelpoisuustarkastukset, varsinainen viljelylohkon pinta-alan mittaus osana paikalla tehtävää tarkastusta voidaan rajoittaa satunnaisotokseen, joka käsittää vähintään 50 prosenttia viljelylohkoista, joiden osalta on jätetty tukihakemus pinta-alaan liittyvien tukijärjestelmien ja/tai maksupyyntö pinta-alaan liittyvien tukitoimenpiteiden nojalla. Jos otosta tarkastettaessa paljastuu noudattamatta jättäminen, on mitattava kaikki viljelylohkot tai ekstrapoloitava päätelmät mitatusta otoksesta.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta viljelylohkoihin, joille on tehtävä ekologista alaa koskeva tarkastus asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan mukaisesti.

2. Viljelylohkojen pinta-ala on mitattava millä tahansa keinoilla, joiden on osoitettu takaavan, että mittausten laatu on vähintään yhtä hyvä kuin sovellettavissa unionin tasolla vahvistetuissa teknisissä standardeissa vaadittu laatu.

3. Toimivaltainen viranomainen voi käyttää 40 artiklan mukaisesti kaukokartoitusta tai maailmanlaajuisen satelliittipaikannusjärjestelmän tekniikkaa, jos se on mahdollista.

4. On määriteltävä yksi yhtenäinen sallitun etäisyyspoikkeaman arvo kaikkia satelliittipaikannuksen ja/tai ortokuvien avulla tehtäviä pinta-alan mittauksia varten. Tätä tarkoitusta varten käytettävät mittausvälineet on validoitava vähintään yhden sallittua poikkeamaa koskevan validointiluokan verran yhtenäisen arvon alapuolelle. Yhtenäinen sallitun poikkeaman arvo saa kuitenkin olla enintään 1,25 metriä.

Kunkin viljelylohkon osalta suurin sallittu poikkeama voi olla absoluuttisesti enintään 1,0 hehtaaria.

Kuitenkin silloin, kun on kyse metsäaloista, jäsenvaltiot voivat määritellä asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä 30 ja 34 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä varten soveltuvat sallitut poikkeamat, jotka saavat olla enintään kaksi kertaa niin suuret kuin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittu sallittu poikkeama.

5. Viljelylohkon kokonaispinta-ala voidaan ottaa mittauksessa huomioon edellyttäen, että se on kokonaisuudessaan tukikelpoinen. Muussa tapauksessa otetaan huomioon tukikelpoinen nettoala. Tätä tarkoitusta varten voidaan tarvittaessa soveltaa delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 10 artiklassa tarkoitettua määräsuhteeseen perustuvaa järjestelmää.

6. Eri viljelykasvien osuuksien laskemiseksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklassa tarkoitettua viljelyn monipuolistamista varten on mittauksessa otettava huomioon viljelykasvin tosiasiassa kattama ala delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 40 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sekaviljelyaloilla otetaan huomioon kokonaispinta-ala, jolla harjoitetaan sekaviljelyä kyseisen asetuksen 40 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti tai jonka peittää seoskasvusto kyseisen asetuksen 40 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

7. Jos on mahdollista, että delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 17 artiklan 1 kohdan b alakohdasta seuraa vierekkäisten viljelylohkojen, joilla on yhtenäinen maanpeitetyyppi, keinotekoinen jako erillisiksi viljelylohkoiksi, vierekkäisistä viljelylohkoista muodostuvan alan mittaus on suoritettava yhdellä, kyseiset viljelylohkot kattavalla mittauksella.

8. Tarvittaessa viljelylohkolle on tehtävä kaksi erillistä mittausta, toinen asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 1 luvun mukaista perustukijärjestelmää tai yhtenäistä pinta-alatuen järjestelmää varten ja toinen osittain päällekkäisen toisen viljelylohkon mittaamiseksi muita pinta-alaan liittyviä tukijärjestelmiä ja/tai maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten.

1. Viljelylohkojen tukikelpoisuus on tarkastettava millä tahansa tarkoituksenmukaisella keinolla. Tarvittaessa on myös todennettava viljelykasvi. Tätä varten on tarvittaessa pyydettävä lisätodisteita.

2. Pysyvällä nurmella, jota voidaan käyttää laitumena ja joka on osa vakiintunutta paikallista käytäntöä, jonka mukaan heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole vallitsevia laidunalueilla, voidaan tämän asetuksen 38 artiklan mukaisesti mitattuun tukikelpoiseen alaan soveltaa tarvittaessa vähennyskerrointa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Jos alue on yhteiskäytössä, toimivaltaisten viranomaisten on jaettava sen pinta-ala yksittäisten tuensaajien kesken suhteessa alaan, joka on heidän käytössään tai johon heillä on käyttöoikeus.

3. Tuensaajien ekologiseksi alaksi ilmoittamat maisemapiirteet, jotka eivät delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 9 ja 10 artiklan mukaisesti sisälly tukikelpoiseen alaan, on tarkastettava samojen periaatteiden mukaisesti kuin tukikelpoinen ala.

4. Maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevan valvonnan yhteydessä ja jos jäsenvaltiot säätävät, että tietyt paikalla tehtävän tarkastuksen osat voidaan tehdä otoksen perusteella, otoksen on taattava valvonnan luotettavuus ja edustavuus. Jäsenvaltioiden on vahvistettava otoksen valintaperusteet. Jos otokseen perustuvassa tarkastuksessa ilmenee noudattamatta jättäminen, otoksen laajuutta ja kohdetta on lisättävä asianmukaisesti.

Jos jäsenvaltio tekee paikalla tarkastuksia kaukokartoitusta käyttäen, toimivaltaisen viranomaisen on

a) tehtävä kunkin tukihakemuksen ja/tai maksupyynnön osalta tarkastettavia viljelylohkoja koskevien ortokuvien (satelliitti- tai ilmakuvia) kuvatulkinta maanpeitetyyppien ja tarvittaessa viljelykasvityypin tunnistamiseksi ja pinta-alan mittaamiseksi;

b) tarkastettava fyysisesti paikalla kaikki viljelylohkot, joiden pinta-aloja koskevan ilmoituksen paikkansapitävyyttä ei voida tarkistaa kuvatulkinnan perusteella toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla;

c) tehtävä kaikki tarkastukset, jotka ovat tarpeen viljelylohkoja koskevien tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattamisen tarkastamiseksi;

d) toteutettava vaihtoehtoiset toimet 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtävän pinta-alan mittauksen suorittamiseksi sellaisten viljelylohkojen osalta, joista ei ole kuva-aineistoa.

1. Jokaisesta tämän jakson mukaisesta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on laadittava tarkastuskertomus, jonka perusteella voidaan tarkastella tehtyjä tarkastuksia yksityiskohtaisesti ja tehdä tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattamista koskevat päätelmät. Kertomuksessa on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

a) tarkastuksen kohteena olleet tukijärjestelmät tai tukitoimenpiteet sekä tukihakemukset tai maksupyynnöt;

c) tarkastetut viljelylohkot ja mitatut viljelylohkot, tapauksen mukaan myös mittaustulokset mitattua viljelylohkoa kohden ja käytetyt mittausmenetelmät;

d) tapauksen mukaan sellaista muuta kuin maatalousmaata koskevat mittaustulokset, jolle haetaan tukea maaseudun kehittämistoimenpiteiden puitteissa, ja käytetyt mittausmenetelmät;

e) tieto siitä, ilmoitettiinko tarkastuksesta tuensaajalle ennakolta ja mahdollisen ennakkoilmoituksen varoitusaika;

f) yksittäisten suoran tuen järjestelmien tai maaseudun kehittämistuen järjestelmien osalta toteutettavat erityiset valvontatoimenpiteet;

h) todetut noudattamatta jättämiset, jotka saattaisivat edellyttää ristiinilmoituksia ottaen huomioon muut tukijärjestelmät, tukitoimenpiteet ja/tai täydentävät ehdot;

2. Tuensaajalle on annettava mahdollisuus allekirjoittaa kertomus tarkastuksen aikana, jotta hän voisi todistaa olleensa paikalla tarkastuksessa ja lisätä huomautuksia. Jos jäsenvaltiot käyttävät tarkastuksen aikana sähköisesti laadittavaa tarkastuskertomusta, toimivaltaisen viranomaisen on tarjottava tuensaajalle mahdollisuus lisätä sähköinen allekirjoitus tai tarkastuskertomus on lähetettävä viipymättä tuensaajalle, jotta hän voi allekirjoittaa kertomuksen ja lisätä siihen mahdolliset huomautukset. Jos noudattamatta jättämisiä todetaan, tuensaajan on saatava jäljennös tarkastuskertomuksesta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, silloin kun jäsenvaltio on ottanut käyttöön kollektiiviset hakemukset, se voi päättää olla antamatta kollektiiville mahdollisuutta allekirjoittaa tarkastuskertomus, jos tarkastuksessa ei paljastu noudattamatta jättämistä. Jos tällaisten tarkastusten perusteella paljastuu noudattamatta jättämisiä, mahdollisuus kertomuksen allekirjoittamiseen on annettava ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee havaintojen perusteella vähennyksiä, epäämisiä, peruutuksia tai seuraamuksia koskevat päätelmänsä.

Jos paikalla tehtävä tarkastus tehdään kaukokartoituksena 40 artiklan mukaisesti, jäsenvaltiot voivat päättää olla antamatta tuensaajalle mahdollisuutta allekirjoittaa tarkastuskertomus, jos kaukokartoituksena tehdyssä tarkastuksessa ei paljastu noudattamatta jättämistä. Jos tällaisten tarkastusten perusteella paljastuu noudattamatta jättämisiä, mahdollisuus kertomuksen allekirjoittamiseen on annettava ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee havaintojen perusteella vähennyksiä, epäämisiä, peruutuksia tai seuraamuksia koskevat päätelmänsä.

Eläintukihakemuksia ja eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden maksupyyntöjä koskevat paikalla tehtävät tarkastukset

1. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tarkastettava kaikkien tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten ja muiden velvoitteiden noudattaminen, ja niiden on katettava kaikki eläimet, joista on jätetty tarkastettavien eläintukijärjestelmien tai eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden mukainen tukihakemus tai maksupyyntö.

Jos jäsenvaltio on määritellyt 21 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisen ajanjakson, vähintään 50 prosenttia 32 tai 33 artiklassa säädetystä paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärästä on jaettava kyseisen eläintukijärjestelmän tai eläimiin liittyvän tukiohjelman osalta koko ajanjaksolle. ►M1 Jos pitoaika alkaa ennen kuin tukihakemus tai maksupyyntö jätetään tai jos pitoaikaa ei voida vahvistaa etukäteen, jäsenvaltio voi päättää, että 32 tai 33 artiklassa säädetyt paikalla tehtävät tarkastukset hajautetaan sille ajanjaksolle, jonka aikana eläimestä voidaan maksaa tukea. ◄

Jos jäsenvaltio käyttää 21 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, myös delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 17 alakohdassa määritellyt mahdollisesti tukikelpoiset eläimet on tarkastettava.

Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tarkastettava erityisesti, vastaako tilalla olevien eläinten, joista on jätetty tukihakemuksia ja/tai maksupyyntöjä, ja tapauksen mukaan mahdollisesti tukikelpoisten nautaeläinten lukumäärä rekistereihin merkittyjen ja eläimiä koskevaan sähköiseen tietokantaan ilmoitettujen eläinten lukumäärää.

a) eläimistä, joiden osalta on jätetty tukihakemuksia tai maksupyyntöjä paikalla tehtävää tarkastusta edeltäneiden kuuden kuukauden aikana, rekisteriin ja eläimiä koskevaan sähköiseen tietokantaan merkityt tiedot ovat paikkansapitäviä ja yhtenäisiä tarkastamalla otos todistusasiakirjoista, kuten osto- ja myyntikuiteista, teurastustodistuksista, eläinlääkärintodistuksista ja tapauksen mukaan eläinpasseista tai siirtoasiakirjoista; jos kuitenkin poikkeavuuksia havaitaan, paikalla tehtävä tarkastus on ulotettava koskemaan tarkastusta edeltänyttä 12 kuukauden jaksoa;

b) nautaeläimet tai lampaat/vuohet on tunnistettu korvamerkillä tai muulla tunnistustavalla, että niiden mukana on tapauksen mukaan eläinpassi tai siirtoasiakirja ja että ne on merkitty rekisteriin ja ilmoitettu asianmukaisesti eläimiä koskevaan sähköiseen tietokantaan.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut tarkastukset voidaan tehdä satunnaisotannan perusteella. Jos otosta koskevassa tarkastuksessa paljastuu noudattamatta jättäminen, on tarkastettava kaikki eläimet tai ekstrapoloitava päätelmät otoksen perusteella.

Tarkastuskertomus eläintukijärjestelmien ja eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden yhteydessä

a) tarkastuksen kohteena olleet eläintukijärjestelmät ja/tai eläimiin liittyvät tukitoimenpiteet ja eläintukihakemukset ja/tai maksupyynnöt;

c) havaittujen eläinten lukumäärä, laji ja tapauksen mukaan korvamerkkien numero, rekisteriin ja eläimiä koskevaan sähköiseen tietokantaan tallennetut tiedot ja tarkastetut hakemusta tukevat asiakirjat sekä tarkastustulokset ja tapauksen mukaan yksittäisiä eläimiä ja/tai niiden tunnistuskoodeja koskevat erityiset havainnot;

d) tieto siitä, ilmoitettiinko käynnistä tuensaajalle ennakolta ja mahdollisen ennakkoilmoituksen varoitusaika. Jos 25 artiklassa tarkoitettu 48 tunnin aikaraja ylittyy, ylittymisen syy on ilmoitettava tarkastuskertomuksessa;

e) eläintukijärjestelmien ja/tai eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden osalta toteutettavat erityiset valvontatoimenpiteet;

2. Tuensaajalle on annettava mahdollisuus allekirjoittaa kertomus tarkastuksen aikana, jotta hän voi todistaa olleensa paikalla tarkastuksessa ja lisätä huomautuksia. Jos jäsenvaltio käyttää tarkastuksen aikana sähköisesti laadittavaa tarkastuskertomusta, toimivaltaisen viranomaisen on tarjottava tuensaajalle mahdollisuus lisätä sähköinen allekirjoitus tai tarkastuskertomus on lähetettävä viipymättä tuensaajalle, jotta hän voi allekirjoittaa kertomuksen ja lisätä siihen mahdolliset huomautukset. Jos noudattamatta jättämisiä todetaan, tuensaajan on saatava jäljennös tarkastuskertomuksesta.

3. Jos jäsenvaltio tekee tämän asetuksen mukaisia paikalla tehtäviä tarkastuksia yhdessä asetuksen (EY) N:o 1082/2003 mukaisten tarkastusten kanssa, tarkastuskertomusta on täydennettävä saman asetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisilla kertomuksilla.

4. Jos tämän asetuksen mukaisesti toteutettavissa paikalla tehtävissä tarkastuksissa paljastuu noudattamattajättämistapauksia asetuksen (EY) N:o 1760/2000 I osaston tai asetuksen (EY) N:o 21/2004 osalta, tässä artiklassa säädetystä tarkastuskertomuksesta on lähetettävä viipymättä jäljennökset kyseisten asetusten täytäntöönpanosta vastaaville viranomaisille.

Alueellisiin tai kollektiivisiin ekologisiin aloihin liittyvien tarkastusten tuloksia koskevat säännöt

Jos on kyse asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 5 tai 6 mukaisesta alueellisesta tai kollektiivisesta täytäntöönpanosta, määritetty yhteisen yhtenäisen ekologisen alan pinta-ala jaetaan kullekin osallistujalle suhteessa hänen osuuteensa yhteisestä ekologisesta alasta sen perusteella, mitä hän on tämän asetuksen 18 artiklan mukaisesti ilmoittanut.

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 26 artiklan soveltamiseksi kuhunkin alueellisen tai kollektiivisen täytäntöönpanon osallistujaan on määritetyn ekologisen alan oltava tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun yhteistä ekologista alaa koskevan osuuden ja yksilöllisen velvoitteen osalta määritettyjen ekologisten alojen summa.

1. Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä viljelmien tetrahydrokannabinolipitoisuuden, jäljempänä ’THC-pitoisuus’, määrittämiseksi tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

2. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä tiedot THC-pitoisuutta koskevista havainnoista. Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä kustakin lajikkeesta vähintään kunkin näytteen THC-pitoisuutta koskevat tulokset ilmaistuna prosentteina kahden desimaalin tarkkuudella, käytetty käytäntö, tehtyjen testien lukumäärä, kehitysvaihe, jossa näyte otettiin, ja kansallisella tasolla toteutetut toimenpiteet.

3. Jos tietyn lajikkeen kaikkien näytteiden keskiarvo ylittää asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa säädetyn THC-pitoisuuden, jäsenvaltion on käytettävä kyseiselle lajikkeelle seuraavan hakuvuoden aikana tämän asetuksen liitteessä I mainittua käytäntöä B. Kyseistä käytäntöä on käytettävä seuraavina hakuvuosina, jolleivät kaikki asianomaisen lajikkeen määritystulokset ole pienempiä kuin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa säädetty THC-pitoisuus.

Jos tietyn lajikkeen kaikkien näytteiden keskiarvo ylittää asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa säädetyn THC-pitoisuuden kahtena peräkkäisenä vuotena, kyseisen jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi neuvoston direktiivin 2002/53/EY ( 11 ) 18 artiklan mukainen lupa kieltää kyseisen lajikkeen kaupan pitäminen. Tiedoksianto on lähetettävä viimeistään kyseisen hakuvuoden 15 päivänä marraskuuta. Seuraavasta hakuvuodesta alkaen asianomainen lajike ei voi saada suoria tukia kyseisessä jäsenvaltiossa.

4. Jotta 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyt tarkastukset voidaan tehdä, hampun viljelyä on jatkettava tavanomaisissa kasvuolosuhteissa paikallisen käytännön mukaisesti vähintään kymmenen päivän ajan kukinnan päättymispäivästä.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että hamppu korjataan kukinnan alkamisen jälkeen mutta ennen kuin kukinnan päättymisestä on kulunut kymmenen päivää, jos tarkastajat osoittavat kustakin lohkosta edustavat osat, joilla viljelyä on jatkettava tarkastusta varten vähintään kymmenen päivän ajan kukinnan päättymisestä liitteessä I vahvistetun menetelmän mukaisesti.

5. Edellä 3 kohdassa tarkoitettu tiedoksianto on tehtävä komission asetuksen (EY) N:o 792/2009 ( 12 ) mukaisesti.

MUUT KUIN PINTA-ALAAN TAI ELÄIMIIN LIITTYVÄT MAASEUDUN KEHITTÄMISTOIMENPITEET

Tätä osastoa sovelletaan menoihin, jotka perustuvat asetuksen (EU) N:o 1305/2013 14–20 artiklassa, 21 artiklan 1 kohdassa a ja b alakohdan mukaista vuosipalkkiota lukuun ottamatta, 27 artiklassa, 28 artiklan 9 kohdassa, 35 ja 36 artiklassa sekä 51 artiklan 2 kohdassa, asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artiklan 1 kohdassa sekä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 20 artiklassa, 36 artiklan a alakohdan vi alakohdassa, b alakohdan ii, vi ja vii alakohdassa, 36 artiklan b alakohdan i ja iii alakohdassa perustamiskustannusten osalta sekä 52 ja 63 artiklassa säädettyihin toimenpiteisiin.

Maaseudun kehittämistukea koskevat hakemukset, maksupyynnöt ja muut ilmoitukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista menettelyistä tukea koskevien hakemusten, maksupyyntöjen ja muiden ilmoitusten jättämistä varten muiden kuin pinta-alaan tai eläimiin liittyvien maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhteydessä.

2. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 19 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 27 artiklan mukaisten toimenpiteiden osalta tuensaajan on toimitettava maksupyyntö vuosittain.

1. Hallinnolliset tarkastukset on tehtävä kaikkien niiden tukea koskevien hakemusten, maksupyyntöjen tai muiden ilmoitusten osalta, joita tuensaajan tai kolmannen osapuolen edellytetään jättävän, ja niiden on katettava kaikki seikat, jotka on mahdollista ja tarkoituksenmukaista tarkastaa hallinnollisilla tarkastuksilla. Menettelyt edellyttävät tietojen kirjaamista toteutetuista tarkastustoimista, tarkastustuloksista ja poikkeavuuksien vuoksi toteutetuista toimenpiteistä.

2. Tukea koskeviin hakemuksiin liittyvillä hallinnollisilla tarkastuksilla on varmistettava, että toimet ovat sovellettavien, unionin lainsäädännössä, kansallisessa lainsäädännössä tai maaseudun kehittämisohjelmissa vahvistettujen velvoitteiden mukaisia, myös niiden, jotka koskevat julkisia hankintoja, valtiontukea ja muita sitovia standardeja ja vaatimuksia. Tarkastuksissa on tarkastettava erityisesti

d) toimen kustannusten tukikelpoisuus, myös se, vastaavatko ne kustannusluokkaa tai laskentamenetelmää, jota on käytettävä, jos toimeen tai sen osaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 67 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohtaa;

e) asetuksen (EU) N:o 1303/2013 67 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista kustannuksista, pois luettuina luontoissuoritukset ja poistot, esitettyjen kustannusten kohtuullisuus. Kustannukset on arvioitava käyttäen soveltuvaa arviointijärjestelmää, kuten viitekustannuksia, erilaisten tarjousten vertailua tai arviointikomiteaa.

3. Maksupyyntöjä koskevissa hallinnollisissa tarkastuksissa on tarkastettava erityisesti, jos se on kyseisen pyynnön yhteydessä tarkoituksenmukaista,

a) loppuun saatettu tukitoimi verrattuna toimeen, jota varten tukea koskeva hakemus jätettiin ja tukea myönnettiin;

4. Hallinnollisiin tarkastuksiin on sisällyttävä menettelyjä, joiden avulla voidaan välttää sääntöjenvastainen päällekkäinen rahoitus muiden unionin järjestelmien tai kansallisten järjestelmien sekä edellisen ohjelmakauden kanssa. Jos on myös muista lähteistä tulevaa rahoitusta, kyseisillä tarkastuksilla on voitava varmistaa, ettei vastaanotetun tuen kokonaismäärä ylitä sallittuja enimmäismääriä tai -tukitasoja.

5. Investointitoimia koskeviin hallinnollisiin tarkastuksiin on sisällyttävä investoinnin toteutumisen tarkastamiseksi vähintään yksi tuettuun toimeen tai investointikohteeseen kohdistuva tarkastuskäynti.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää olla tekemättä tällaisia tarkastuskäyntejä asianmukaisesti perustelluista syistä, joita ovat muun muassa seuraavat:

c) toimivaltainen viranomainen arvioi pieneksi riskin siitä, etteivät tuen saamisen edellytykset täyty tai ettei investointi ole toteutunut.

Toisessa alakohdassa tarkoitettu päätös ja sen perustelut on kirjattava ylös.

1. Jäsenvaltioiden on järjestettävä hyväksyttyjä tukitoimia koskevat paikalla tehtävät tarkastukset tarkoituksenmukaista otantaa käyttäen. Nämä tarkastukset on tehtävä mahdollisuuksien mukaan ennen toimen loppumaksun suorittamista.

2. Paikalla tehtäviä tarkastuksia saavat tehdä vain tarkastajat, jotka eivät ole osallistuneet saman toimen hallinnollisiin tarkastuksiin.

1. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastettavien menojen on edustettava vähintään viittä prosenttia 46 artiklassa tarkoitetuista menoista, joita osarahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) ja jotka maksajavirasto maksaa kunakin kalenterivuonna.

Jos paikalla tehtävän tarkastuksen kohteena olevaan tukitoimeen on saatu ennakko- tai välimaksuja, kyseiset maksut on otettava huomioon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastettavissa menoissa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän toteutumisen osalta otetaan huomioon ainoastaan ennen kyseisen kalenterivuoden loppua tehdyt tarkastukset.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän toteutumista arvioitaessa ei oteta huomioon maksupyyntöjä, jotka hallinnollisten tarkastusten perusteella eivät ole tukikelpoisia.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän toteutumisen osalta voidaan ottaa huomioon ainoastaan kaikki 49 ja 51 artiklan mukaiset vaatimukset täyttävät tarkastukset.

4. Kun valitaan otosta 1 kohdan mukaisesti tarkastettavista hyväksytyistä tukitoimista, on otettava huomioon erityisesti

5. Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa paljastuu jonkin tukitoimenpiteen tai toimintatyypin osalta merkitsevää noudattamatta jättämistä, toimivaltaisen viranomaisen on lisättävä kyseistä toimenpidettä tai toimintatyyppiä koskevien tarkastusten määrää seuraavana kalenterivuonna sopivalle tasolle.

6. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää vähentää 1 kohdassa tarkoitettujen kunakin kalenterivuonna paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärää kolmeen prosenttiin maaseuturahaston osarahoituksen määrästä.

Jäsenvaltio voi soveltaa ensimmäistä alakohtaa ainoastaan, jos komission asetuksen (EU) N:o 1306/2013 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistamat paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän vähentämistä koskevat yleiset edellytykset täyttyvät.

Jos jokin toisessa alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei enää täyty, jäsenvaltion on välittömästi kumottava paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän vähentämistä koskeva päätöksensä. Sen on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettua paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärää seuraavasta kalenterivuodesta alkaen.

1. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tarkastettava, onko toimi toteutettu sovellettavien sääntöjen mukaisesti, ja sen on katettava kaikki tuen myöntämisedellytyksiä koskevat tukikelpoisuusperusteet, sitoumukset ja muut velvoitteet, jotka tarkastuskäynnin ajankohtana on mahdollista tarkastaa. Niillä on varmistettava, että toimi täyttää maaseuturahastosta maksettavan tuen saamisen edellytykset.

2. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tarkastettava perustana oleviin asiakirjoihin verraten, pitävätkö tuensaajan ilmoittamat tiedot paikkansa.

Tässä yhteydessä varmistetaan, että tuensaajan jättämät maksupyynnöt on perusteltu kirjanpitoasiakirjoilla tai muilla tositteilla, ja tarvittaessa tarkastetaan maksupyynnössä ilmoitettujen tietojen oikeellisuus kolmansien osapuolten hallussa olevien tietojen tai kaupallisten asiakirjojen perusteella.

3. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on varmistettava, että toimen käyttö tai aiottu käyttö vastaa käyttöä, joka kuvattiin tukea koskevassa hakemuksessa ja jota varten tuki myönnettiin.

4. Toimivaltaisten viranomaisten asianmukaisesti rekisteröimiä ja selittämiä poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta paikalla tehtäviin tarkastuksiin on sisällyttävä toimen toteutuspaikalle tehtävä tai, jos toimi on aineeton, sen vetäjään kohdistuva tarkastuskäynti.

1. Investointitoimille on tehtävä jälkitarkastukset asetuksen (EU) N:o 1303/2013 71 artiklan mukaisten tai maaseudun kehittämisohjelmassa eriteltyjen sitoumusten noudattamisen tarkastamiseksi.

2. Jälkitarkastuksissa on tarkastettava kunakin kalenterivuonna vähintään 1 prosentti sellaisten investointitoimien maaseuturahastomenoista, joista on edelleen voimassa 1 kohdassa tarkoitettu sitoumus ja joiden osalta maaseuturahastosta on suoritettu loppumaksu. Huomioon otetaan ainoastaan kyseisen kalenterivuoden loppuun mennessä tehdyt tarkastukset.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tarkastettavien toimien otoksen on perustuttava eri toimia, toimintatyyppejä tai toimenpiteitä koskevien riskien ja taloudellisten vaikutusten analyysiin. Otoksesta 20–25 prosenttia on valittava satunnaisesti.

c) tieto siitä, ilmoitettiinko käynnistä tuensaajalle ennakolta ja mahdollisen ennakkoilmoituksen varoitusaika;

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan tämän jakson mukaisiin jälkitarkastuksiin soveltuvin osin.

3. Tuensaajalle on annettava mahdollisuus allekirjoittaa kertomus tarkastuksen aikana, jotta hän voisi todistaa olleensa paikalla tarkastuksessa ja lisätä huomautuksia. Jos jäsenvaltiot käyttävät tarkastuksen aikana sähköisesti laadittavaa tarkastuskertomusta, toimivaltaisen viranomaisen on tarjottava tuensaajalle mahdollisuus lisätä sähköinen allekirjoitus tai tarkastuskertomus on lähetettävä viipymättä tuensaajalle, jotta hän voi allekirjoittaa kertomuksen ja lisätä siihen mahdolliset huomautukset. Jos noudattamatta jättämisiä todetaan, tuensaajan on saatava jäljennös tarkastuskertomuksesta.

Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava, täyttyykö vaatimus siitä, että tietämyksensiirto- ja tiedotuspalveluja tarjoavilla elimillä on asianmukaiset valmiudet, kuten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 14 artiklan 3 kohdassa edellytetään. Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava tilan- ja metsänhoitoa koskevan vaihdon ja tila- ja metsävierailujen kesto ja sisältö kyseisen asetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kyseiset tarkastukset on tehtävä hallinnollisina tarkastuksina sekä paikalla otoksen perusteella tehtävinä tarkastuksina.

Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava asetuksen (EU) N:o 1305/2013 15 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädettyjen toimien osalta, täyttyykö vaatimus siitä, että neuvontapalveluja antamaan valituilla viranomaisilla tai elimillä on asianmukaiset resurssit ja että valintamenettely on toteutettu julkisten hankintojen kautta, kuten kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdassa edellytetään. Kyseinen tarkastus on tehtävä hallinnollisina tarkastuksina sekä paikalla otoksen perusteella tehtävinä tarkastuksina.

Toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa käyttää asetuksen (EU) N:o 1305/2013 16 artiklassa säädetyn toimenpiteen osalta velvoitteiden ja tukikelpoisuusperusteiden noudattamisen tarkastamiseksi muilta yksiköiltä, elimiltä tai organisaatioilta saatuja todisteita. Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin varmistuttava siitä, että kyseinen yksikkö, elin tai organisaatio toimii siten, että asianomaisten velvoitteiden ja tukikelpoisuusperusteiden noudattamista valvotaan riittävällä tavalla. Tätä varten toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä hallinnollisia tarkastuksia sekä paikalla otoksen perusteella tehtäviä tarkastuksia.

Toimivaltaisen viranomaisen on asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen toimien osalta tarkastettava hallinnollisilla tarkastuksilla sekä paikalla otoksen perusteella tehtävillä tarkastuksilla, noudatetaanko

a) asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 ja 5 kohdan ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 808/2014 ( 13 ), 8 artiklan mukaisesti liiketoimintasuunnitelmaa, mukaan luettuna nuorten viljelijöiden tapauksessa vaatimus, että he vastaavat asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua aktiiviviljelijän määritelmää;

b) sääntöä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 ( 14 ) 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta, ammattitaitoa koskevien edellytysten täyttämiseksi myönnettävästä lisäajasta.

►C1 Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 27 artiklassa säädetyn toimenpiteen osalta jäsenvaltion on hyväksyttävä tuottajaryhmä tarkastettuaan, että ryhmä on kyseisen artiklan 1 kohdassa esitettyjen perusteiden sekä kansallisten sääntöjen mukainen. ◄ Toimivaltaisen viranomaisen on kyseisen asetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastettava hyväksymisen jälkeen hallinnollisilla tarkastuksilla ja vähintään kerran viiden vuoden aikana paikalla tehtävällä tarkastuksella, onko vastaavuus hyväksymisperusteiden ja liiketaloussuunnitelman kanssa säilynyt.

Toimivaltaisen viranomaisen on asetuksen (EU) N:o 1305/2013 36 artiklassa säädetyn erityistuen osalta tarkastettava hallinnollisilla tarkastuksilla sekä paikalla otoksen perusteella tehtävillä tarkastuksilla erityisesti,

b) asetuksen (EU) N:o 1305/2013 36 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädettyä keskinäisistä rahastoista maksettavaa tukea koskevia hakemuksia tarkastaessaan, maksettiinko korvaus kokonaisuudessaan järjestelmään kuuluville viljelijöille kyseisen asetuksen 36 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkoituksenmukainen järjestelmä paikallisten toimintaryhmien valvomiseksi.

2. Jäsenvaltio voi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaan perustuvien menojen osalta siirtää tämän asetuksen 48 artiklassa säädetyt hallinnolliset tarkastukset virallisella valtuutuksella paikallisten toimintaryhmien tehtäväksi. Jäsenvaltiolle jää kuitenkin vastuu varmistaa, että paikallisilla toimintaryhmillä on hallinnolliset valmiudet ja tarkastuskapasiteettia kyseisen työn suorittamiseen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa toimivallan siirtoa koskevassa tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä säännöllisesti kyseisiin paikallisiin toimintaryhmiin kohdistuvia tarkastuksia, joihin sisältyvät myös kirjanpidon tarkastukset ja toistuvat otokseen perustuvat hallinnolliset tarkastukset.

Toimivaltaisen viranomaisen on myös tehtävä tämän asetuksen 49 artiklassa tarkoitettuja paikalla tehtäviä tarkastuksia. Leaderiin liittyviä menoja koskevaan tarkastusotokseen on sovellettava vähintään tämän asetuksen 50 artiklassa tarkoitettua prosenttimäärää.

3. Jos paikallinen toimintaryhmä itse on maaseudun kehittämistuen saaja, asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artiklan 1 kohdan a, d ja e alakohtaan sekä saman asetuksen 35 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaan perustuvia menoja koskevien hallinnollisten tarkastusten tekijöiden on oltava kyseisestä paikallisesta toimintaryhmästä riippumattomia henkilöitä.

1. ►C1 Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 69 artiklan 3 kohdan a alakohtaan perustuvien menojen osalta hallinnolliset tarkastukset ja paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä tuensaajan tasolla ja riippuen kyseisen toimen toteutuksesta. ◄ Tämän asetuksen 50 artiklan mukaisen riskianalyysin on kohdistuttava ainakin kerran kyseiseen toimeen diskontatun tuen perusteella.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava hallinnollisilla tarkastuksilla ja tarvittaessa välittäjinä toimiviin rahoituslaitoksiin ja tuensaajan luo tehtävillä käynneillä, että välittäjänä toimiville rahoituslaitoksille suoritetut maksut ovat unionin lainsäädännön sekä maksajaviraston ja välittäjänä toimivan rahoituslaitoksen välillä tehdyn sopimuksen mukaisia.

3. Jos korkotuki tai vakuuspalkkiohyvitys yhdistetään rahoitusvälineiden kanssa yhdeksi toimeksi, joka kohdistuu samoihin loppukäyttäjiin, toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tarkastuksia loppukäyttäjien tasolla ainoastaan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 40 artiklan 3 kohdassa vahvistetuissa tapauksissa.

Tämän asetuksen 48–51 ja 53 artiklaa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 51 artiklan 2 kohtaan perustuvien menojen osalta soveltuvin osin.

Edellä 48 artiklassa tarkoitettujen hallinnollisten tarkastusten ja 49 artiklassa tarkoitettujen paikalla tehtävien tarkastusten tekijän on oltava yksikkö, joka on toiminnan osalta riippumaton teknisen avun maksatuksen hyväksyneestä yksiköstä.

Maaseudun kehittämistuen osittaiset tai täysimääräiset peruutukset ja hallinnolliset seuraamukset

1. Tuet on laskettava 48 artiklassa tarkoitetuissa hallinnollisissa tarkastuksissa tukikelpoisiksi todettujen määrien perusteella.

Toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava tuensaajalta saatu maksupyyntö ja vahvistettava tukikelpoiset määrät. Sen on vahvistettava

b) tuensaajalle maksupyynnössä ilmoitettujen menojen tukikelpoisuutta koskevan tarkastelun jälkeen maksettava määrä.

Jos toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti vahvistettu määrä on yli 10 prosenttia suurempi kuin saman alakohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettu määrä, kyseisen b alakohdan mukaisesti vahvistettuun määrään on sovellettava hallinnollista seuraamusta. Seuraamuksen on oltava yhtä suuri kuin kyseisten kahden määrän välinen ero, mutta se ei voi olla kokonaan peruutettavaa tukea suurempi.

Seuraamuksia ei kuitenkaan sovelleta, jos tuensaaja pystyy osoittamaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tukikelpoisiin menoihin sisältymättömien menojen ilmoittaminen ole hänen syytään, tai jos toimivaltainen viranomainen vakuuttuu muutoin siitä, ettei syy ole kyseisen tuensaajan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta on sovellettava menoihin, jotka 49 artiklassa tarkoitetuissa paikalla tehdyissä tarkastuksissa todetun perusteella eivät ole tukikelpoisia, soveltuvin osin. Tällöin on tarkasteltavan menon oltava kyseisestä toimesta aiheutunut kumuloituva meno. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta kyseisiä toimia koskevien aiemmin paikalla tehtyjen tarkastusten tuloksiin.

VALVONTAJÄRJESTELMÄ JA HALLINNOLLISET SEURAAMUKSET TÄYDENTÄVIEN EHTOJEN YHTEYDESSÄ

Täydentäviä ehtoja koskevan valvontajärjestelmän ja niitä koskevien hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi tarvittavissa teknisissä eritelmissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) ’erikoistuneilla valvontalaitoksilla’ tarkoitetaan tämän asetuksen 67 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia kansallisia valvontaviranomaisia, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 1306/2013 93 artiklassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamisen varmistamisesta;

b) ’säädöksellä’ tarkoitetaan kutakin asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II lueteltua direktiiviä ja asetusta;

c) ’havaintovuodella’ tarkoitetaan kalenterivuotta, jona hallinnollinen tarkastus tai paikalla tehtävä tarkastus tehtiin;

d) ’täydentävien ehtojen aloilla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kolmea alaa sekä saman asetuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua pysyvän laitumen säilyttämistä.

1. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jolla varmistetaan täydentävien ehtojen noudattamisen tehokas valvonta. Järjestelmä kattaa erityisesti seuraavat:

a) jos toimivaltainen valvontaviranomainen ei ole maksajavirasto, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitettuja tuensaajia koskevien tarvittavien tietojen siirto maksajavirastolta erikoistuneille valvontalaitoksille ja/tai tapauksen mukaan koordinoivan viranomaisen kautta;

d) tarkastuskertomukset, joihin sisältyvät erityisesti havaitut noudattamatta jättämiset ja niiden vakavuutta, laajuutta, pysyvyyttä ja toistuvuutta koskeva arvio;

e) jos toimivaltainen valvontaviranomainen ei ole maksajavirasto, tarkastuskertomusten siirto erikoistuneilta valvontalaitoksilta joko maksajavirastolle tai koordinoivalle viranomaiselle tai molemmille;

2. Jäsenvaltiot voivat säätää menettelystä, jonka mukaan tuensaaja ilmoittaa maksajavirastolle häneen sovellettavien vaatimusten ja standardien tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

Jos täydentäviä ehtoja koskevia tarkastuksia ei voida saattaa päätökseen ennen kuin asianomainen tuensaaja on ottanut vastaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitetut tuet ja vuosipalkkiot, tuensaajan maksettavaksi hallinnollisen seuraamuksen johdosta tuleva määrä on perittävä takaisin tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti tai tasauksella.

a) erikoistuneet valvontalaitokset, jotka vastaavat kyseessä olevien vaatimusten ja standardien noudattamista koskevien tarkastusten tekemisestä;

b) maksajavirastot, jotka vastaavat hallinnollisten seuraamusten vahvistamisesta yksittäisissä tapauksissa delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 IV osaston II luvun sekä tämän osaston III luvun mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että kaikkia tai tiettyjä vaatimuksia, standardeja, säädöksiä tai täydentävien ehtojen aloja koskevan valvonnan ja niitä koskevat tarkastukset tekee maksajavirasto edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio takaa valvonnan ja tarkastusten olevan vähintään yhtä tehokkaita kuin erikoistuneen valvontalaitoksen suorittama valvonta ja tekemät tarkastukset.

1. Toimivaltaisen valvontaviranomaisen on tehtävä vastuualueeseensa kuuluvien vaatimusten ja standardien osalta tarkastuksia paikalla vähintään 1 prosentille kaikista niistä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitetuista tuensaajista, joiden osalta kyseinen toimivaltainen valvontaviranomainen on vastuussa.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 ja 29 artiklassa tarkoitettujen henkilöryhmien tapauksessa kutakin ryhmän jäsentä voidaan pitää tuensaajana ensimmäisessä alakohdassa täsmennettyä tarkastusotosta laskettaessa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tarkastusten vähimmäismäärä voidaan saavuttaa kunkin toimivaltaisen valvontaviranomaisen tasolla taikka kunkin säädöksen tai standardin tai säädös- tai standardiryhmän tasolla. Silloin kun tarkastuksia ei tee maksajavirasto, tarkastusten vähimmäismäärä voidaan kuitenkin saavuttaa kunkin maksajaviraston tasolla.

Jos säädökseen ja standardeihin sovellettavassa lainsäädännössä vahvistetaan jo tarkastusten vähimmäismäärä, sitä on sovellettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän sijasta. Jäsenvaltio voi myös päättää, että kaikista noudattamatta jättämisistä, jotka havaitaan säädöksiin ja standardeihin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti paikalla tehtävissä tarkastuksissa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun otoksen ulkopuolella, on ilmoitettava kyseisestä säädöksestä tai standardista vastaavalle toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle, jonka on huolehdittava jatkotoimista. Tämän luvun sekä III osaston I, II ja III luvun säännöksiä sovelletaan.

Kun kyseessä ovat täydentäviin ehtoihin liittyvät velvoitteet direktiivin 96/22/EY yhteydessä, on katsottava, että ensimmäisessä alakohdassa asetettu vähimmäismäärää koskeva vaatimus täyttyy, kun sovelletaan seurantasuunnitelmien mukaista otoskokoa.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi kyseisessä kohdassa tarkoitetun tarkastuksen vähimmäismäärän saavuttamiseksi kunkin säädöksen tai standardin tai säädös- tai standardiryhmän tasolla

a) käyttää valittujen tuensaajien osalta kyseisiin säädöksiin ja standardeihin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti paikalla tehtävien tarkastusten tuloksia; tai

b) korvata valitut tuensaajat tuensaajilla, joiden osalta on tehty paikalla tarkastus kyseisiin säädöksiin ja standardeihin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että nämä ovat asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitettuja tuensaajia.

Tällaisissa tapauksissa paikalla tehtävien tarkastusten on katettava kaikki täydentävien ehtojen osalta määritellyt asianomaisten säädösten tai standardien näkökohdat. Jäsenvaltion on lisäksi varmistettava, että kyseiset paikalla tehtävät tarkastukset ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin toimivaltaisten valvontaviranomaisten paikalla tekemät tarkastukset olisivat.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarkastusten vähimmäismäärää vahvistettaessa ei oteta huomioon asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja vaadittavia toimia.

4. Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa paljastuu tietyn säädöksen tai standardin merkittävä noudattamatta jättäminen, kyseistä säädöstä tai standardia koskevien paikalla tehtävien tarkastusten määrää on lisättävä seuraavalla tarkastusjaksolla. Toimivaltainen valvontaviranomainen voi päättää erityissäädöksellä rajoittaa kyseisten paikalla tehtävien lisätarkastusten laajuutta siten, että ne kohdistuvat vain useimmin rikottaviin vaatimuksiin.

5. Jos jäsenvaltio päättää käyttää asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on 20 prosenttia kyseisistä tuensaajista käsittävään otokseen sovellettava toimia, jotka ovat tarpeen sen tarkistamiseksi, että tuensaajat ovat korjanneet tilanteen.

1. Edellä olevan 68 artiklan mukaisen tarkastettavia tiloja koskevan otoksen valinnan on tapauksen mukaan perustuttava sovellettavan lainsäädännön mukaiseen riskianalyysiin tai kyseessä oleviin vaatimuksiin tai standardeihin soveltuvaan riskianalyysiin. Riskianalyysi voidaan tehdä yksittäisen tilan, tilaluokkien tai maantieteellisten alueiden tasolla.

a) tuensaajan osallistuminen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 12 artiklan nojalla perustettuun maatilojen neuvontajärjestelmään;

b) tuensaajan osallistuminen sertifiointijärjestelmään, jos kyseinen järjestelmä on kyseessä olevien vaatimusten ja standardien kannalta merkityksellinen.

Jäsenvaltio voi riskianalyysin perusteella päättää, ettei toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun sertifiointijärjestelmään osallistuvia viljelijöitä sisällytetä riskien perusteella valittavaan tarkastusotokseen. Jos kuitenkin sertifiointijärjestelmä kattaa vain osan vaatimuksista ja standardeista, joita tuensaajan on täydentävien ehtojen yhteydessä noudatettava, on niihin vaatimuksiin tai standardeihin, joita sertifiointijärjestelmä ei kata, sovellettava tarkoituksenmukaisia riskikertoimia.

Jos tarkastustulosten tarkastelussa paljastuu usein toistuva toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun sertifiointijärjestelmään sisältyvien vaatimusten tai standardien noudattamatta jättäminen, kyseisiä vaatimuksia tai standardeja koskevat riskikertoimet on arvioitava uudelleen.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tarkastuksiin, jotka tehdään jatkotoimena toimivaltaisen valvontaviranomaisen tietoon jollakin muulla tavalla saatetulle noudattamatta jättämiselle. Sitä on kuitenkin sovellettava tarkastuksiin, jotka tehdään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisena jatkotoimena.

3. Edustavuuden varmistamiseksi 20–25 prosenttia niiden tuensaajien, joille on tehtävä tarkastus paikalla, 68 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä tarkastusten vähimmäismäärästä on valittava satunnaisesti. Jos kuitenkin paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastettavien tuensaajien määrä on kyseistä vähimmäismäärää suurempi, lisäotokseen satunnaisesti valittavien tuensaajien määrä saa olla enintään 25 prosenttia.

4. Tarkastusotosta varten voidaan tarvittaessa tehdä osittainen valinta käytettävissä olevien tietojen perusteella ennen kyseisen hakuajan päättymistä. Alustavaa otosta on täydennettävä, kun kaikki asianomaiset hakemukset ovat käytettävissä.

5. Edellä olevan 68 artiklan 1 kohdan mukainen tarkastettavien tuensaajien otos voidaan valita niistä 30–34 artiklan nojalla jo valituista tuensaajaotoksista, joihin kyseessä olevia vaatimuksia tai standardeja sovelletaan. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan sovelleta tuensaajia koskeviin tarkastuksiin, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklassa tarkoitettuja viinialan tukijärjestelmiä.

6. Poiketen siitä, mitä 68 artiklan 1 kohdassa säädetään, paikalla tarkastettavia tuensaajia koskevat otokset voidaan valita siten, että niihin valitaan erikseen 1 prosentti kustakin seuraavasta sellaisten tuensaajien muodostamasta joukosta, joilla on täydentäviin ehtoihin liittyviä velvoitteita asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklan mukaisesti:

c) vuosipalkkioita asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 28–31, 33 ja 34 artiklan mukaisesti saavat tuensaajat.

7. Jos tilatasolla sovellettavan riskianalyysin perusteella päätellään, että tukea saamattomat edustavat suurempaa riskiä kuin asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitetut tuensaajat, on kyseiset tuensaajat korvattava tukea saamattomilla. Tällaisessa tapauksessa on tarkastettavien viljelijöiden kokonaismäärän osalta kuitenkin saavutettava tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa säädetty tarkastusten vähimmäismäärä. Tällaisten korvaamisten syyt on perusteltava ja dokumentoitava asianmukaisesti.

8. Edellä 5 ja 6 kohdassa säädettyjä menettelyjä voidaan yhdistellä, jos näin saadaan tehostettua valvontajärjestelmää.

1. Vaatimusten ja standardien noudattaminen on tapauksen mukaan määriteltävä käyttämällä asianomaiseen vaatimukseen tai standardiin sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjä keinoja.

2. Muissa tapauksissa vaatimusten ja standardien noudattaminen on tarvittaessa määriteltävä käyttämällä mitä tahansa sellaisia toimivaltaisen valvontaviranomaisen valitsemia tarkoituksenmukaisia keinoja, jotka takaavat vähintään vastaavan tarkkuuden kuin kansallisten sääntöjen mukaisilta virallisilta määrittelyiltä edellytetään.

3. Paikalla tehtävät tarkastukset voidaan tarvittaessa toteuttaa kaukokartoitustekniikkoja soveltamalla.

1. Tehdessään 68 artiklan 1 kohdassa säädettyä otosta koskevia tarkastuksia toimivaltaisen valvontaviranomaisen on varmistettava, että kaikkien valittujen tuensaajien osalta tarkastetaan, noudattavatko he kyseisen toimivaltaisen valvontaviranomaisen vastuulle kuuluvia vaatimuksia ja standardeja.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, silloin kun tarkastusten vähimmäismäärä saavutetaan 68 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti kunkin säädöksen tai standardin tai säädös- tai standardiryhmän tasolla, on valittujen tuensaajien osalta tarkastettava, noudattavatko he kyseistä säädöstä tai standardia tai kyseistä säädös- tai standardiryhmää.

Jos tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa säädettyyn otokseen valitaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 ja 29 artiklassa tarkoitettu henkilöryhmä, toimivaltaisen valvontaviranomaisen on varmistettava, että kaikkien ryhmän jäsenten osalta tarkastetaan, noudattavatko he kyseisen toimivaltaisen valvontaviranomaisen vastuulle kuuluvia vaatimuksia ja standardeja.

Yleensä kukin paikalla tehtävään tarkastukseen valittu tuensaaja tarkastetaan silloin, kun on mahdollista tarkastaa useimmat niistä vaatimuksista tai standardeista, joiden osalta hänet valittiin. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että kaikkien vaatimusten ja standardien osalta saavutetaan asianmukainen tarkastusten määrä kyseisen vuoden aikana.

2. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tarkastettava tapauksen mukaan tilan koko maatalousmaa. Paikalla tehtävän tarkastuksen osana tehtävä varsinainen peltotarkastus voidaan kuitenkin rajoittaa otokseen, joka käsittää vähintään puolet niistä tilan viljelylohkoista, joita kyseinen vaatimus tai standardi koskee, edellyttäen että otoksella taataan tarkastusten luotettava ja edustava taso kyseisten vaatimusten ja standardien osalta.

Ensimmäinen alakohta ei vaikuta delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 IV osaston II luvussa ja tämän osaston III luvussa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten laskentaan ja soveltamiseen. Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tarkastusotoksessa paljastuu noudattamatta jättämisiä, tosiasiallisesti tarkastettavien viljelylohkojen otosta on suurennettava.

Lisäksi vaatimusten ja standardien noudattamisen tosiasiallinen tarkastaminen osana paikalla tehtävää tarkastusta voidaan rajoittaa tarkastettavien kohteiden edustavaan otokseen, jos säädökseen tai standardeihin sovellettavassa lainsäädännössä niin säädetään. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tarkastukset tehdään kaikkien niiden vaatimusten ja standardien osalta, joiden noudattaminen voidaan tarkastaa tarkastuskäynnin ajankohtana.

3. Yleinen sääntö on, että 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset on tehtävä yhden tarkastuskäynnin yhteydessä. Niiden on kohdistuttava niihin vaatimuksiin ja standardeihin, joiden noudattaminen voidaan tarkastaa kyseisen tarkastuskäynnin aikana. Näiden tarkastusten tavoitteena on havaita kaikki mahdolliset kyseisiä vaatimuksia ja standardeja koskevat noudattamatta jättämiset sekä lisäksi määritellä tapaukset, joissa tarvitaan lisätarkastuksia.

4. Tilalla tehtävät tarkastukset voidaan korvata hallinnollisilla tarkastuksilla edellyttäen, että jäsenvaltio varmistaa hallinnollisten tarkastusten olevan vähintään yhtä tehokkaita kuin paikalla tehtävät tarkastukset.

5. Tarkastuksia paikalla tehdessään jäsenvaltiot voivat käyttää tiettyihin vaatimuksiin ja standardeihin liittyviä puolueettomia valvonnan indikaattoreita edellyttäen, että ne varmistavat kyseisiä vaatimuksia ja standardeja koskevien tarkastusten olevan vähintään yhtä tehokkaita kuin ilman indikaattoreita paikalla tehtävät tarkastukset.

Indikaattoreilla olisi oltava suora yhteys vaatimuksiin tai standardeihin, joita ne edustavat, ja niiden olisi katettava kaikki kyseisten vaatimusten ja standardien osalta tarkastettavat näkökohdat.

6. Tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa säädettyä otosta koskevat paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä sen kalenterivuoden aikana, jona tukihakemukset ja/tai maksupyynnöt jätetään, tai asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklan mukaisia viinialan tukijärjestelmiä koskevien hakemusten osalta milloin tahansa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ilmoitetun ajanjakson aikana.

1. Jokaisesta tämän osaston mukaisesta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on laadittava toimivaltaisen valvontaviranomaisen toimesta tai sen vastuulla tarkastuskertomus.

iii) tieto siitä, ilmoitettiinko tarkastuksesta tuensaajalle ennakolta ja mahdollisen ennakkoilmoituksen varoitusaika;

b) osa, jossa kuvataan erikseen kunkin säädöksen ja standardin osalta suoritettuja tarkastuksia ja johon sisältyvät erityisesti seuraavat tiedot:

c) arviointiosa, jossa analysoidaan säännösten noudattamatta jättämisen merkitystä kunkin säädöksen ja/tai standardin suhteen ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 1306/2013 99 artiklan 1 kohdan mukaisesti noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, pysyvyys ja toistuvuus ja esitetään sovellettavaa vähennystä mahdollisesti korottavat tai alentavat tekijät.

Kertomuksessa on mainittava, jos kyseessä olevaan vaatimukseen tai standardiin liittyvät säännökset antavat mahdollisuuden olla toteuttamatta havaitun noudattamatta jättämisen vuoksi jatkotoimia tai jos tukea myönnetään asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan riippumatta siitä, valittiinko kyseinen tuensaaja paikalla tehtävään tarkastukseen 69 artiklan mukaisesti ja tarkastettiinko hänet paikalla säädöksiin ja standardeihin sovellettavan lainsäädännön nojalla 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti vai toimivaltaisen valvontaviranomaisen tietoon jollakin muulla tavalla saatetun noudattamatta jättämisen jatkotoimena.

3. Tuensaajalle on ilmoitettava kaikista havaituista noudattamatta jättämisistä kolmen kuukauden kuluessa paikalla tehdystä tarkastuksesta.

Jollei tuensaaja ole toteuttanut asetuksen (EU) N:o 1306/2013 99 artiklan 2 kohdassa toisessa alakohdassa tarkoitettuja välittömiä korjaavia toimia todetun noudattamatta jättämisen lopettamiseksi, tuensaajalle on ilmoitettava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetetun määräajan kuluessa siitä, että asetuksen (EU) N:o 1306/2013 99 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla on toteutettava korjaavia toimenpiteitä.

Jollei tuensaaja ole toteuttanut asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja välittömiä korjaavia toimia todetun noudattamatta jättämisen lopettamiseksi, tuensaajalle on ilmoitettava viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun on tehty kyseisessä artiklassa säädetty päätös olla soveltamatta hallinnollista seuraamusta, että on toteutettava korjaavia toimenpiteitä.

4. Tarkastuskertomus on laadittava kuukauden kuluessa paikalla tehdystä tarkastuksesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisiin vaatimuksiin ja standardeihin sovellettavan lainsäädännön erityissäännösten soveltamista. Kyseinen ajanjakso voidaan kuitenkin pidentää kolmeksi kuukaudeksi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, erityisesti jos kemialliset tai fysikaaliset määritykset niin edellyttävät.

Jos toimivaltainen valvontaviranomainen ei ole maksajavirasto, tarkastuskertomus, ja pyydettäessä asiaa koskevat tausta-asiakirjat, on lähetettävä maksajavirastolle tai koordinoivalle viranomaiselle tai saatettava sen käytettäväksi kuukauden kuluessa kertomuksen laatimisesta.

Jos kertomuksessa ei esitetä lainkaan havaintoja, jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, ettei kertomusta lähetetä, edellyttäen, että kertomus saatetaan suoraan maksajaviraston tai koordinoivan viranomaisen käytettäväksi kuukauden kuluessa laatimisesta.

1. Jos asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I lueteltujen eri järjestelmien, asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa ja 28–31, 33 ja 34 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden sekä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklassa tarkoitettujen viinialan tukijärjestelmien hallinnoimisesta vastaa useampi kuin yksi maksajavirasto, jäsenvaltioiden on varmistettava, että todetut noudattamatta jättämiset sekä mahdolliset niitä vastaavat hallinnolliset seuraamukset saatetaan kaikkien niiden maksajavirastojen tietoon, joita asia koskee. Tämä koskee myös tapauksia, joissa tukikelpoisuusperusteiden noudattamatta jättäminen merkitsee myös täydentäviin ehtoihin liittyvien sääntöjen noudattamatta jättämistä ja päinvastoin. Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan varmistettava, että sovelletaan yhtenäistä vähennysprosenttia.

2. Jos samaan täydentävien ehtojen alaan liittyvien eri säädösten tai standardien osalta on todettu useampi kuin yksi noudattamattajättämistapaus, kyseiset tapaukset on delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 39 artiklan 1 kohdassa ja 40 artiklassa säädetyn vähennyksen vahvistamiseksi katsottava yhdeksi noudattamatta jättämiseksi.

3. Standardin noudattamatta jättäminen, joka muodostaa myös vaatimuksen noudattamatta jättämisen, katsotaan yhdeksi noudattamatta jättämiseksi. Vähennyksiä laskettaessa noudattamatta jättäminen on katsottava osaksi vaatimuksen alaa.

4. Hallinnollista seuraamusta on sovellettava niiden asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitettujen tukien kokonaismäärään, jotka kyseiselle tuensaajalle on myönnetty tai myönnetään

a) tukihakemusten tai maksupyyntöjen perusteella, jotka hän on jo jättänyt tai jättää kyseisen havaintovuoden aikana; ja/tai

b) asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklan mukaisia viinialan tukijärjestelmiä koskevien hakemusten perusteella.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan osalta asianomainen määrä jaetaan rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen yhteydessä kolmella.

5. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 ja 29 artiklassa tarkoitettujen henkilöryhmien osalta vähennysprosentti lasketaan tämän osaston III luvun ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 IV osaston II luvun mukaisesti. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat suhteellisuuden säilyttämiseksi soveltaa kyseistä vähennysprosenttia tuen osaan, joka on jaettu noudattamatta jättämiseen syyllistyneelle ryhmän jäsenelle.

Hallinnollisten seuraamusten laskenta ja soveltaminen, kun kyse on laiminlyönnistä

1. Jos täydentävien ehtojen eri alojen osalta on havaittu useampi kuin yksi laiminlyönnistä johtuva noudattamatta jättäminen, delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 39 artiklan 1 kohdassa esitettyä menettelyä vähennyksen vahvistamiseksi on sovellettava erikseen kuhunkin noudattamatta jättämiseen.

Tuloksena saadut prosenttimääräiset vähennykset on laskettava yhteen. Vähennys voi kuitenkin olla enintään 5 prosenttia tämän asetuksen 73 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta kokonaismäärästä.

2. Jos todetaan toistuva noudattamatta jättäminen yhdessä toisen noudattamatta jättämisen tai toisen toistuvan noudattamatta jättämisen kanssa, tuloksena saadut prosenttimääräiset vähennykset on laskettava yhteen. Vähennys voi kuitenkin olla enintään 15 prosenttia 73 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta kokonaismäärästä.

Hallinnollisten seuraamusten laskenta ja soveltaminen, kun kyse on tahallisesta noudattamatta jättämisestä

Jos on kyse tahallisesta ja äärimmäisen laajasta, vakavasta tai pysyvästä noudattamatta jättämisestä, tuensaaja on delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 40 artiklan mukaisesti määrättävän ja laskettavan seuraamuksen lisäksi suljettava pois kaikkien asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitettujen tukien piiristä seuraavana kalenterivuonna.

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen alkavia hakuvuosia tai palkkiokausia koskeviin suoran tuen hakemuksiin, maaseudun kehittämistukea koskeviin hakemuksiin ja maksupyyntöihin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Yhteisön menetelmä hamppulajikkeiden delta-9-tetrahydrokannabinolipitoisuuden kvantitatiiviseksi määrittämiseksi

Tämän menetelmän tarkoituksena on määrittää hamppulajikkeiden (Cannabis sativa L.) delta-9-tetrahydrokannabinolipitoisuus, jäljempänä ’THC-pitoisuus’. Menetelmässä sovelletaan tapauksen mukaan käytäntöä A tai B, joita kuvataan seuraavassa.

Menetelmä perustuu delta-9-THC-pitoisuuden kvantitatiiviseen määritykseen kaasukromatografialla (GC) sen jälkeen, kun näytettä on uutettu liuottimella.

Käytäntöä A on käytettävä tuotantoa koskevissa tarkastuksissa, kuten asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa ja tämän asetuksen 30 artiklan g alakohdassa säädetään.

Käytäntöä B on käytettävä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa ja tämän asetuksen 36 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

a) Käytäntö A: Tietyn hamppulajikkeen viljelmässä kerätään kustakin valitusta kasvista vähintään 30 senttimetrin mittainen osa, jossa on vähintään yksi emikukinto. Näytteet on kerättävä päiväsaikaan ajanjaksona, joka alkaa 20 päivän kuluttua kukinnan alkamisesta ja päättyy 10 päivän kuluttua kukinnan päättymisestä. Keruu on tehtävä järjestelmällisesti siten, että lohkosta saadaan edustava otos; näytteitä ei kuitenkaan kerätä lohkon reunoilta.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että näyte otetaan ennen kuin kukinnan alkamisesta on kulunut 20 päivää, jos kunkin viljellyn lajikkeen osalta otetaan muita edustavia näytteitä ensimmäisen alakohdan mukaisesti ajanjaksona, joka alkaa 20 päivän kuluttua kukinnan alkamisesta ja päättyy 10 päivän kuluttua kukinnan päättymisestä.

b) Käytäntö B: Tietyn hamppulajikkeen viljelmässä kerätään kustakin valitusta kasvista sen yläkolmannes. Näytteet on kerättävä päiväsaikaan 10 päivän kuluessa kukinnan päättymisestä järjestelmällisesti siten, että lohkosta saadaan edustava näyte; näytteitä ei kuitenkaan kerätä lohkon reunoilta. Jos kyseessä on kaksikotinen lajike, näytteeseen kerätään ainoastaan emikasveja.

Näytteet pakataan väljästi kangas- tai paperipussiin ja lähetetään määrityslaboratorioon.

Jäsenvaltio voi säätää, että tarkistusmääritystä varten kerätään tarvittaessa toinen näyte, jonka tuottaja tai määrityksestä vastaava laitos säilyttää.

Näytteiden kuivaaminen on aloitettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 48 tunnin kuluessa millä tahansa menetelmällä, jossa lämpötila on alle 70 °C.

Näytteitä kuivataan, kunnes niiden paino on vakio ja kosteuspitoisuus 8–13 prosenttia.

Kuivatut näytteet säilytetään väljästi pimeässä ja alle 25 °C:n lämpötilassa.

Kuivatut näytteet jauhetaan puolikarkeaksi jauheeksi (läpäisee 1 mm:n seulan).

Jauhetta voidaan säilyttää enintään 10 viikkoa kuivassa ja pimeässä paikassa alle 25 °C:n lämpötilassa.

Sentrifugiputkeen punnitaan 100 mg jauhettua määritysnäytettä ja lisätään 5 ml uuttoliuosta, joka sisältää sisäistä standardia.

Näyte upotetaan ultraäänihauteeseen 20 minuutin ajaksi. Näytettä sentrifugoidaan viiden minuutin ajan 3 000 kierrosta minuutissa, ja sen jälkeen otetaan THC-supernatantti talteen. Liuosta injektoidaan kromatografiin ja suoritetaan kvantitatiivinen määritys.

— kolonni, jossa kannabinoidit voidaan erottaa hyvin, esimerkiksi lasinen kapillaarikolonni, jonka pituus on 25 m ja halkaisija 0,22 mm ja joka on kyllästetty 5-prosenttisella poolittomalla fenyylimetyylisiloksaanifaasilla.

Käytännössä A vähintään 3 astetta ja käytännössä B vähintään 5 astetta, joihin on sisällyttävä 0,04 ja 0,50 mg/ml delta-9-THC:tä uuttoliuoksessa.

Tulos ilmoitetaan kahden desimaalin tarkkuudella grammoina delta-9-THC:ta 100 grammassa vakiopainoon kuivattua analyysinäytettä. Tuloksen sallittu mittapoikkeama on 0,03 grammaa 100 grammassa.

— Käytäntö A: yksi määritys analyysinäytettä kohden.

— Jos saatu tulos on kuitenkin suurempi kuin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa säädetty raja-arvo, kustakin analyysinäytteestä tehdään toinen määritys. Tällöin tuloksena ilmoitetaan näiden kahden määrityksen keskiarvo.

( 1 ) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta (EUVL L 181, 20.6.2014, s. 48).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 228/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 23).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 229/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 41).

( 4 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1).

( 5 ) Neuvoston direktiivi 2002/57/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2002, öljy- ja kuitukasvien siementen pitämisestä kaupan (EYVL L 193, 20.7.2002, s. 74).

( 6 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).

( 7 ) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

( 9 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

( 10 ) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014, annettu 6 päivänä elokuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 59).

( 11 ) Neuvoston direktiivi 2002/53/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2002, viljelykasvilajien yleisestä lajikeluettelosta (EYVL L 193, 20.7.2002, s. 1).

( 12 ) Komission asetus (EY) N:o 792/2009, annettu 31 päivänä elokuuta 2009, yhteisen markkinajärjestelyn, suorien tukien järjestelmän, maataloustuotteiden menekinedistämisen ja syrjäisimpiin alueisiin ja Egeanmeren pieniin saariin sovellettavien järjestelyjen täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien tietojen ja asiakirjojen tiedoksiantamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 228, 1.9.2009, s. 3).

( 13 ) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 808/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamissäännöistä (katso tämän virallisen lehden s. 18).

( 14 ) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täydentämisestä ja siirtymäsäännöksistä (katso tämän virallisen lehden s. 1).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2333, annettu 14 päivänä joulukuuta 2015,	L 329	1	15.12.2015
►M2	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/1394, annettu 16 päivänä elokuuta 2016,	L 225	50	19.8.2016