2014D0738 — FI — 28.10.2014 — 000.001

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 9 päivänä lokakuuta 2014,

teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisista öljyn ja kaasun jalostuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevista päätelmistä

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 7155)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/738/EU)

(EUVL L 307 28.10.2014, s. 38)

Oikaisu

►C1	Oikaisu, EUVL L 062, 6.3.2015, s. 35 (2014/738/EU,)

▼B

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 9 päivänä lokakuuta 2014,

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 7155)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/738/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU ( 1 ) ja erityisesti sen 13 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio järjestää tietojenvaihdon jäsenvaltioiden, kyseisen teollisuuden, ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen ja komission välillä helpottaakseen kyseisen direktiivin 3 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevien vertailuasiakirjojen laatimista.

(2)

Direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan 2 kohdan mukaan tietoja on vaihdettava laitosten ja tekniikkojen tehokkuudesta päästöjen kannalta (tarvittaessa lyhyen ja pitkän aikavälin keskiarvoina, sekä niihin liittyvistä vertailuolosuhteista), raaka-aineiden ominaisuuksista ja kulutuksesta, vedenkulutuksesta, energian käytöstä ja jätteen tuottamisesta, käytetyistä tekniikoista, niihin liittyvästä tarkkailusta, kokonaisympäristövaikutuksista, taloudellisesta ja teknisestä toteutuskelpoisuudesta ja niiden kehityksestä sekä parhaista käytettävissä olevista tekniikoista ja uusista tekniikoista, jotka yksilöidään mainitun direktiivin 13 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen kysymysten tarkastelun jälkeen.

(3)

Direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaan ”BAT-päätelmät” ovat parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan tärkein osa, jossa esitetään päätelmät parhaista käytettävissä olevista tekniikoista, niiden kuvaus, tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot, siihen liittyvä tarkkailu ja kulutustasot ja tarvittaessa asiaankuuluvat laitoksen kunnostustoimet.

(4)	Direktiivin 2010/75/EU 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti BAT-päätelmiä käytetään lähtökohtana mainitun direktiivin II luvun soveltamisalaan kuuluvia laitoksia koskevia lupaehtoja määritettäessä.

(5)

Direktiivin 2010/75/EU 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen raja-arvot, joilla varmistetaan, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, jotka on vahvistettu direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa BAT-päätelmistä tehdyissä päätöksissä.

(6)

Direktiivin 2010/75/EU 15 artiklan 4 kohdassa säädetään 15 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia koskevista poikkeuksista, joita voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen saavuttaminen johtaisi suhteettoman suuriin kustannuksiin ympäristöhyötyihin verrattuna kyseessä olevan laitoksen maantieteellisen sijainnin tai paikallisten ympäristöolojen vuoksi taikka kyseessä olevan laitoksen teknisten ominaisuuksien vuoksi.

(7)	Direktiivin 2010/75/EU 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tarkkailuvaatimusten on tapauksen mukaan perustuttava BAT-päätelmissä kuvattuihin tarkkailua koskeviin päätelmiin.

(8)	Direktiivin 2010/75/EU 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti neljän vuoden kuluessa siitä, kun päätökset BAT-päätelmistä on julkaistu, toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava ja tarvittaessa saatettava ajan tasalle kaikki lupaehdot ja varmistettava, että laitos on kyseisten lupaehtojen mukainen.

(9)

Komissio perusti jäsenvaltioiden edustajista, asianomaisesta teollisuudesta sekä ympäristönsuojelua edistävistä kansalaisjärjestöistä koostuvan foorumin tietojenvaihtoa koskevan foorumin perustamisesta teollisuuden päästöistä annetun direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan mukaisesti 16 päivänä toukokuuta 2011 tehdyn päätöksen mukaisesti ( 2 ).

(10)	Komissio sai 20 päivänä syyskuuta 2013 kyseiseltä foorumilta direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti lausunnon mineraaliöljyn ja kaasun jalostusta koskevan BAT-vertailuasiakirjan ehdotetusta sisällöstä ja asetti sen julkisesti saataville.

(11)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2010/75/EU 75 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään tämän päätöksen liitteessä esitetyt öljyn ja kaasun jalostusta koskevat BAT-päätelmät.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE

KAASUN JA ÖLJYN JALOSTAMISEN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

	SOVELTAMISALA
	YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA
	Ilmaan johdettavien päästöjen keskiarvojen laskentajaksot ja vertailuolosuhteet
	Päästöpitoisuuden muuntaminen vertailuolosuhteiden mukaiseksi happipitoisuudeksi
	Veteen johdettavien päästöjen keskiarvojen laskentajaksot ja vertailuolosuhteet
	MÄÄRITELMÄT
1.1	Kaasun ja öljyn jalostamisen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat yleiset päätelmät
1.1.1	Ympäristöjärjestelmä
1.1.2	Energiatehokkuus
1.1.3	Kiinteiden materiaalien varastointi ja käsittely
1.1.4	Ilma- ja vesipäästöjen tarkkailu ja keskeiset prosessimuuttujat
1.1.5	Jätekaasujen käsittelyjärjestelmien toiminta
1.1.6	Veteen johdettavien päästöjen tarkkailu
1.1.7	Päästöt veteen
1.1.8	Jätteen tuottaminen ja jätehuolto
1.1.9	Melu
1.1.10	Jalostamojen integroidun hallinnan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.2	Alkylointiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.2.1	Fluorivetyhappoa käyttävä alkylointiprosessi
1.2.2	Rikkihappoa käyttävä alkylointiprosessi
1.3	Perusöljyn tuotantoprosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.4	Bitumin tuotantoprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.5	Leijukatalyyttisen krakkausprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.6	Katalyyttisen reformointiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.7	Koksausprosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.8	Suolanpoistoprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.9	Polttoyksiköiden parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.10	Eetteröintiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.11	Isomerointiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.12	Maakaasujalostamojen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.13	Tislausprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.14	Tuotekäsittelyprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.15	Varastointi- ja käsittelyprosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.16	Lämpökrakkauksen ja muiden termisten prosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.17	Jätekaasun rikkikäsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.18	Soihtujen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät
1.19	Integroitua päästöjen hallintaa koskevat parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) päätelmät
	SANASTO
1.20	Ilmaan johdettavien päästöjen ehkäisy- ja vähentämismenetelmien kuvaus
1.20.1	Pöly
1.20.2	Typpioksidit (NOX)
1.20.3	Rikkioksidit (SOX)
1.20.4	Yhdistelmätekniikat (SOx, NOx ja pöly)
1.20.5	Hiilimonoksidi (CO)
1.20.6	Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC)
1.20.7	Muut menetelmät
1.21	Veteen johdettavien päästöjen ehkäisy- ja vähentämismenetelmien kuvaus
1.21.1	Jäteveden esikäsittely
1.21.2	Jäteveden käsittely

SOVELTAMISALA

Nämä BAT-päätelmät koskevat seuraavaa direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevassa 1.2 kohdassa täsmennettyä teollista toimintaa: 1.2 Kaasun ja öljyn jalostaminen.

Nämä BAT-päätelmät koskevat erityisesti seuraavia prosesseja ja toimintoja:

Toiminto	Toimintoon sisältyvät alatoiminnot tai prosessit
Alkylointi	Kaikki alkylointiprosessit: fluorivetyhappo (HF), rikkihappo (H2SO4) ja kiinteä hapan katalyytti
Perusöljyn tuotanto	Asfalteenien poisto, aromaattinen uuttaminen, vahan käsittely ja vedyn avulla tapahtuva viimeistely
Bitumin tuotanto	Kaikki tekniikat varastoinnista lopputuotteen lisäaineisiin
Katalyyttinen krakkaus	Kaiken tyyppiset katalyyttiset krakkausyksiköt, kuten leijukatalyyttinen krakkaus
Katalyyttinen reformointi	Jatkuva, syklinen ja puoliregeneratiivinen katalyyttinen reformointi
Koksaus	Hidastettu tai nestekoksaus, koksin kalsinointi
Jäähdytys	Jalostamoissa käytetyt jäähdytystekniikat
Suolanpoisto	Raakaöljyn suolanpoisto
Energiantuotantoon käytettävät polttoyksiköt	Jalostamopolttoaineita polttavat polttoyksiköt, pois lukien laitokset, joissa käytetään vain perinteisiä tai kaupallisia polttoaineita
Eetteröinti	Moottoripolttoaineiden lisäaineina käytettävien kemikaalien (esim. MTBE:n, ETBE:n ja TAME:n kaltaiset alkoholit ja eetterit) tuotanto
Kaasun erotus	Raakaöljyn kevyiden jakeiden, kuten jalostamokaasun (RFG) ja nestekaasun (LPG), erotus
Vetyä kuluttavat prosessit	Vetykrakkaus, vetyraffinointi, vetykäsittelyt, vetykonversio, vetyprosessointi ja vedytysprosessit
Vedyn tuotanto	Osittainen hapetus, höyryreformointi, kaasun lämpöreformointi ja vedyn puhdistus
Isomerointi	Hiilivety-yhdisteiden C4, C5 ja C6 isomerointi
Maakaasulaitokset	Maakaasun käsittely, maakaasun nesteytys mukaan lukien
Polymerointi	Polymerointi, dimerointi ja kondensointi
Raakaöljyn tislausyksiköt	Atmosfäärinen tislaus ja tyhjiötislaus
Tuotteen käsittely	Makeutus ja tuotteen loppukäsittely
Jalostamojen raaka-aineiden varastointi ja käsittely	Jalostamojen raaka-aineiden varastointi, sekoittaminen, lastaus ja purkaminen
Lämpökrakkaus ja muu lämpökonversio	Lämpökäsittelyt kuten lämpökrakkaus tai kaasuöljyn lämpökäsittely
Jätekaasun käsittely	Ilmapäästöjä vähentävät tai torjuvat tekniikat
Jäteveden käsittely	Tekniikat jäteveden käsittelemiseksi ennen sen vapauttamista
Jätteenkäsittely	Tekniikat, joilla estetään tai vähennetään jätteiden syntymistä

Nämä BAT-päätelmät eivät koske seuraavia toimintoja tai prosesseja:

— raakaöljyn ja maakaasun etsintä ja tuotanto

— raakaöljyn ja maakaasun kuljetus

— tuotteiden markkinointi ja jalostus.

Näiden BAT-päätelmien kattamien toimintojen kannalta muita merkityksellisiä vertailuasiakirjoja ovat seuraavat:

Viiteasiakirja	Asia
Common Waste Water and Waste Gas Treatment/Management Systems in the Chemical Sector (CWW) (jäteveden ja jätekaasun yhteiset käsittely- ja hallintajärjestelmät kemianteollisuudessa)	Jäteveden hallinta- ja käsittelytekniikat
Industrial Cooling Systems (ICS) (teollisuuden jäähdytysjärjestelmät)	Jäähdytysprosessit
Economics and Cross-media Effects (ECM) (taloudelliset vaikutukset ja kokonaisympäristövaikutukset)	Tekniikan taloudelliset vaikutukset ja kokonaisympäristövaikutukset
Emissions from Storage (EFS) (varastoinnista syntyvät päästöt)	Jalostamojen raaka-aineiden varastointi, sekoittaminen, lastaus ja purkaminen
Energy Efficiency (ENE) (energiatehokkuus)	Energiatehokkuus ja jalostamoiden integroitu hallinta
Large Combustion Plants (LCP) (suuret polttoyksiköt)	Perinteisten ja kaupallisten polttoaineiden poltto
Large Volume Inorganic Chemicals — Ammonia, Acids and Fertilisers Industries (LVIC-AAF) (suuressa määrin käytettävien epäorgaanisten kemikaalien teollisuus — ammoniakki, hapot ja lannoitteet)	Höyryreformointi ja vedyn puhdistus
Large Volume Organic Chemical Industry (LVOC) (suuressa määrin käytettäviä orgaanisia kemikaaleja valmistava teollisuus)	Eetteröintiprosessi (MTBE:n, ETBE:n ja TAME:n tuotanto)
Waste Incineration (WI) (jätteenpoltto)	Jätteenpoltto
Waste Treatment (WT) (jätteenkäsittely)	Jätteenkäsittely
General Principles of Monitoring (MON) (yleiset tarkkailuperiaatteet)	Ilma- ja vesipäästöjen tarkkailu

YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA

Näissä BAT-päätelmissä luetellut ja kuvaillut menetelmät eivät ole määrääviä eivätkä tyhjentäviä. Voidaan käyttää myös muita tekniikoita, joilla varmistetaan vähintään sama ympäristönsuojelun taso.

Ellei toisin mainita, BAT-päätelmiä sovelletaan yleisesti.

Ilmaan johdettavien päästöjen keskiarvojen laskentajaksot ja vertailuolosuhteet

Jollei toisin ilmoiteta, näissä BAT-päätelmissä esitettyjä ilmapäästöjä koskevilla parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisilla päästötasoilla (BAT-päästötasoilla, BAT-AEL) tarkoitetaan pitoisuuksia, jotka ilmaistaan ilmaan päässeiden aineiden massana jätekaasujen tilavuutta kohden seuraavissa vakio-olosuhteissa: kuiva kaasu, lämpötila 273,15 K, paine 101,3 kPa.

Jatkuvat mittaukset	BAT-päästötaso (BAT-AEL) on kuukausikeskiarvo, joka on kuukauden aikana mitattujen tuntikohtaisten pätevien keskiarvojen keskiarvo.
Määräaikaismittaukset	BAT-päästötaso (BAT-AEL) on kolmen vähintään 30 minuuttia kestävän pistemittauksen keskiarvo.

Polttoyksiköiden, katalyyttisten krakkausprosessien ja jätekaasun rikin talteenottoyksiköiden happea koskevat vertailuolosuhteet on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1

Ilmaan joutuvia päästöjä koskevien BAT-päästötasojen (BAT-AEL) vertailuolosuhteet

Toiminnot	Yksikkö	Happea koskevat vertailuolosuhteet
Nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita käyttävä polttolaitos lukuun ottamatta kaasuturbiineita ja -moottoreita	mg/Nm3	Happipitoisuus 3 tilavuusprosenttia
Kiinteitä polttoaineita käyttävä polttolaitos	mg/Nm3	Happipitoisuus 6 tilavuusprosenttia
Kaasuturbiinit (yhdistetyn syklin kaasuturbiinit (CCGT) mukaan luettuna) ja kaasumoottorit	mg/Nm3	Happipitoisuus 15 tilavuusprosenttia
Katalyyttinen krakkausprosessi (regeneraattori)	mg/Nm3	Happipitoisuus 3 tilavuusprosenttia
Jätekaasun rikintalteenottoyksikkö (1)	mg/Nm3	Happipitoisuus 3 tilavuusprosenttia
(1) Jos sovelletaan BAT 58:aa.

Päästöpitoisuuden muuntaminen vertailuolosuhteiden mukaiseksi happipitoisuudeksi

Päästöpitoisuus vertailuolosuhteiden mukaisessa happipitoisuudessa (ks. Taulukko 1) voidaan laskea seuraavan kaavan mukaan.

jossa:

ER (mg/Nm3)

päästöpitoisuus suhteessa vertailuolosuhteiden mukaiseen happipitoisuuteen OR

OR (tilavuusprosenttia)

vertailuolosuhteiden mukainen happipitoisuus

EM (mg/Nm3)

päästöpitoisuus suhteessa mitattuun happipitoisuuteen OM

OM (tilavuusprosenttia)

mitattu happipitoisuus.

Veteen johdettavien päästöjen keskiarvojen laskentajaksot ja vertailuolosuhteet

Jollei toisin ilmoiteta, näissä BAT-päätelmissä esitetyt vesipäästöjä koskevien parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaiset päästötasot (BAT-päästötasot, BAT-AEL) perustuvat pitoisuusarvoihin (veteen päässeiden aineiden massa veden tilavuutta kohden), jotka ilmaistaan käyttäen yksikköä mg/l.

Jollei toisin ilmoiteta, BAT-päästötasojen (BAT-AEL) mukaiset laskentajaksot määritellään seuraavasti:

Päiväkohtainen keskiarvo	24 tunnin ajalta otettujen virtaukseen suhteutettujen kokoomanäytteiden keskiarvo, tai, jos virtauksen on osoitettu olevan riittävän vakaa, aikaan suhteutettujen näytteiden keskiarvo.
Vuosittainen kuukausikeskiarvo	Kaikkien vuoden/kuukauden aikana saatujen päiväkohtaisten keskiarvojen keskiarvo painotettuna päivittäisten virtausten mukaan.

MÄÄRITELMÄT

Näissä BAT-päätelmissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

Käsite	Määritelmä
Yksikkö	Laitoksen osa/alaosa, jossa tietty käsittelytoiminto suoritetaan.
Uusi yksikkö	Näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen tehdasalueella oleva yksikkö, jolle on myönnetty tai joka on rakennettu kokonaan uudelleen tehtaan olemassa oleville perustuksille näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen.
Olemassa oleva yksikkö	Muu kuin uusi yksikkö.
Poistokaasu	Prosessin tuottama talteen otettu kaasu, joka on käsiteltävä esim. hapankaasujen poistoyksikössä tai rikin talteenottoyksikössä.
Savukaasu	Hapetusvaiheen, yleensä polttamisen, jälkeen yksiköstä poistuva poistokaasu (esim. regeneraattori, Claus-tyyppinen yksikkö).
Jäännöskaasu	Yleinen nimitys rikin talteenottoyksiköstä (yleensä Claus-prosessi) syntyvälle poistokaasulle.
VOC	Direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 45 kohdassa määritellyt haihtuvat orgaaniset yhdisteet
NMVOC	Muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani.
VOC-yhdisteiden hajapäästöt	VOC-yhdisteiden hajapäästöt, jotka eivät vapaudu tietyistä päästöpisteistä, kuten savupiipuista. Ne voivat johtua hajakuormituslähteistä (esim. säiliöt) tai pistelähteistä (esim. putkien laipat).
NOX ilmaistuna typpidioksidina NO2	Typpioksidin (NO) ja typpidioksidin (NO2) yhteenlaskettu määrä ilmaistuna typpidioksidina NO2.
SOX ilmaistuna rikkidioksidina SO2	Rikkidioksidin (SO2) ja rikkitrioksidin (SO3) yhteenlaskettu määrä ilmaistuna rikkidioksidina SO2.
H2S	Rikkivety. Karbonyylisulfidi ja merkaptaani eivät sisälly tähän.
Kloorivety ilmaistuna kloorivetynä HCl	Kaikki kaasumaiset kloridit ilmaistuina kloorivetynä HCl.
Fluorivety ilmaistuna fluorivetynä HF	Kaikki kaasumaiset fluoridit ilmaistuina fluorivetynä HF.
FCC-yksikkö	Leijukatalyyttinen krakkaus: raskaiden hiilivetyjen jalostuksessa käytetty konversioprosessi, jossa suuret hiilivetymolekyylit pilkotaan lämmön ja katalyytin avulla kevyemmiksi molekyyleiksi.
Rikin talteenottoyksikkö	Rikin talteenottoyksikkö. Ks. määritelmä 1.20.3 kohdassa.
Jalostamopolttoaine	Raakaöljyn jalostuksen tislaus- ja konversiovaiheista syntyvä kiinteä, nestemäinen tai kaasumainen palava aine. Esimerkiksi jalostamokaasu, synteettinen kaasu ja jalostamoöljyt, petrokoksi.
Jalostamokaasu	Polttoaineena käytettävät tislaus- tai konversioyksiköistä poistuvat kaasut.
Polttoyksikkö	Yksikkö, jossa poltetaan jalostamopolttoaineita yksinään tai muiden polttoaineiden kanssa energian tuottamiseksi jalostamoalueella, kuten kattilat (paitsi hiilimonoksidikattilat), uunit ja kaasuturbiinit.
Jatkuvat mittaukset	Mittaus, jossa käytetään laitosalueelle pysyvästi asennettua automaattista mittausjärjestelmää tai jatkuvatoimista päästöseurantajärjestelmää (CEMS).
Määräaikaismittaukset	Mittaussuureen määrittäminen tietyin aikavälein käsikäyttöisillä tai automatisoiduilla vertailumenetelmillä.
Ilmaan johdettavien päästöjen epäsuora tarkkailu	Savukaasun epäpuhtauden pitoisuuden arviointia korvaavien muuttujien (esimerkiksi O2-pitoisuus, syötön/polttoaineen rikki- tai typpipitoisuus) mittausten, laskelmien ja piipusta tulevien päästöjen määräaikaismittausten asianmukaisen yhdistelmän avulla. Polttoaineen rikkipitoisuuteen perustuvien päästökertoimien käyttö on yksi esimerkki epäsuorasta tarkkailusta. Toinen esimerkki epäsuorasta tarkkailusta on PEMS-järjestelmän käyttö.
Ennakoiva päästöseurantajärjestelmä (PEMS)	Järjestelmä, jolla määritetään epäpuhtauden päästöpitoisuus sen ja useiden tyypillisten jatkuvasti tarkkailtujen prosessimuuttujien (esim. polttoainekaasun kulutus, ilma/polttoaine-suhde) suhteen sekä päästölähteen polttoainetta tai syöttöä koskevien laatutietojen (esim. rikkipitoisuus) perusteella.
Haihtuvat nestemäiset hiilivedyt	Öljyjohdannaiset, joiden Reid-höyrynpaine (RVP) on yli 4 kPa, kuten teollisuusbensiini ja aromaatit.
Talteenottoaste	Höyryn talteenottoyksikköön johdetuista virroista talteen otettujen NMVOC-yhdisteiden prosenttiosuus.

1.1 Kaasun ja öljyn jalostamisen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat yleiset päätelmät

Tässä kohdassa mainittujen yleisten BAT-päätelmien lisäksi sovelletaan 1.2–1.19 kohdassa esitettyjä prosessikohtaisia BAT-päätelmiä.

1.1.1 Ympäristöjärjestelmä

BAT 1. Kaasun- ja öljynjalostamojen yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia ympäristöjärjestelmä ja noudattaa sitä. Ympäristöjärjestelmään kuuluvat seuraavat osatekijät:

i) johtajien sitoutuminen, ylin johto mukaan lukien

ii) sellaisen ympäristöpolitiikan määrittäminen, jossa johto toteuttaa jatkuvia laitoksen toimintaan liittyviä parannuksia

iii) tarvittavien menettelyjen, tavoitteiden ja päämäärien suunnittelu ja vahvistaminen sekä rahoituksen ja investointien suunnittelu

iv) menettelyjen täytäntöönpano kiinnittäen erityistä huomiota seuraaviin:

a) organisaatiorakenne ja vastuut

b) koulutus, valveutuneisuus ja pätevyys

c) viestintä

d) työntekijöiden osallistaminen

e) dokumentointi

f) prosessin tehokas valvonta

g) huolto-ohjelmat

h) valmiudet ja reagointi hätätilanteissa

i) ympäristölainsäädännön noudattamisen varmistaminen

v) toiminnan varmistaminen ja korjaavien toimien toteuttaminen kiinnittäen erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a) päästöjen tarkkailu ja mittaaminen (ks. myös päästöjen tarkkailun yleisperiaatteita koskeva viiteasiakirja ”General Principles of Monitoring”)

b) korjaavat ja ennalta ehkäisevät toimet

c) tallenteiden ylläpitäminen

d) riippumattomat (tapauksen mukaan) sisäiset ja ulkoiset tarkastukset sen määrittämiseksi, onko ympäristöjärjestelmä suunniteltujen järjestelyjen mukainen ja onko sen täytäntöönpano ja ylläpito asianmukaista

vi) ylimmän johdon toimet ympäristöjärjestelmän ja sen jatkuvan toimivuuden, riittävyyden ja tehokkuuden tarkastamiseksi

vii) puhtaampien tekniikoiden kehityksen seuraaminen

viii) laitoksen mahdollisen käytöstäpoiston ympäristövaikutusten tarkastelu suunniteltaessa uutta laitoksen osaa ja koko sen elinkaaren ajan

ix) alakohtaisen vertailuanalyysin säännöllinen soveltaminen.

Ympäristöjärjestelmän soveltamisala (esim. tietojen yksityiskohtaisuuden taso) ja luonne (esim. standardoitu tai standardoimaton) ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuuteen.

1.1.2 Energiatehokkuus

BAT 2. Energian käyttämiseksi tehokkaasti parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavien menetelmien asianmukaista yhdistelmää.

Menetelmä	Kuvaus
i) Suunnittelutekniikat
a) Pinch-analyysi	Termodynaaminen menetelmä, joka perustuu järjestelmälliseen laskentaan prosessien energiankulutustavoitteen optimoimiseksi. Käytetään prosessien ja prosessikokonaisuuksien arviointivälineenä.
b) Lämpöintegrointi	Prosessien lämpöintegroinnilla varmistetaan, että huomattava osa eri prosesseissa tarvittavasta lämmöstä saadaan siirtämällä lämpöä lämmitettävien ja jäähdytettävien virtojen välillä.
c) Lämmön talteenotto ja sähkön tuotanto	Energian talteenottolaitteiden käyttö, esimerkiksi: — jätelämpökattilat — FCC-yksikön ekspanderit/sähkön tuotanto — ylijäämälämmön käyttö kaukolämmitysverkoissa
ii) Prosessinohjaus ja kunnossapitotekniikat
a) Prosessien optimointi	Automaatiolla hallittu palaminen, jolla vähennetään polttoaineen kulutusta käsiteltyä syöttötonnia kohti, usein yhdessä lämpöintegraation kanssa uunin tehokkuuden parantamiseksi.
b) Höyryn kulutuksen hallinta ja vähentäminen	Tyhjennysventtiilijärjestelmien (lauhteenpoistimet) järjestelmällinen kartoitus höyryn kulutuksen vähentämiseksi ja sen käytön optimoimiseksi.
c) Energiavertailujen käyttö	Osallistuminen luokitus- ja vertailuanalyyseihin toiminnan jatkuvaksi parantamiseksi ottamalla oppia parhaista käytännöistä.
iii) Energiatehokkaat tuotantotekniikat
a) Yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon käyttö	Järjestelmä, joka on suunniteltu lämmön (esim. höyryn) ja sähkön yhteistuotantoon samasta polttoaineesta.
b) Integroitu kaasutuskombitekniikka (IGCC)	Tekniikka, jonka tarkoituksena on tuottaa höyryä, vetyä (valinnaisesti) ja sähköä monista erilaisista polttoainetyypeistä (esim. raskaasta polttoöljystä tai koksista) suurella konversiotehokkuudella.

1.1.3 Kiinteiden materiaalien varastointi ja käsittely

BAT 3. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on ehkäistä, tai jos se ei ole mahdollista, vähentää pölyävien aineiden varastoinnista ja käsittelystä syntyviä pölypäästöjä soveltamalla yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

i) Varastoidaan jauhemaiset irtotavarat pölynpoistojärjestelmillä (esim. kangassuodattimilla) varustettuihin suljettuihin siiloihin.

ii) Varastoidaan hienojakoiset materiaalit suljettuihin säiliöihin tai sinetöityihin pusseihin.

iii) Pidetään karkeiden ja pölyisten materiaalien varastot kostutettuina, stabiloidaan pinta sidonta-aineilla tai suojataan varastot peitteellä.

iv) Käytetään maantiepuhdistusajoneuvoja.

1.1.4 Ilma- ja vesipäästöjen tarkkailu ja keskeiset prosessimuuttujat

BAT 4. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla ilmapäästöjä käyttämällä tarkkailumenetelmiä seuraavassa esitetyn tarkkailun vähimmäistiheyden ja EN-standardien mukaisesti. Jos EN-standardeja ei ole käytettävissä, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää ISO-, kansallisia tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan toimitettavien tietojen vastaava tieteellinen laatu.

Kuvaus	Yksikkö	Tarkkailun vähimmäistiheys	Tarkkailumenetelmä
i) SOX-, NOX- ja pölypäästöt	Katalyyttinen krakkaus	Jatkuva (1) (2)	Suora mittaus
	Polttoyksiköt ≥ 100 MW (3) ja kalsinointiyksiköt	Jatkuva (1) (2)	Suora mittaus (4)
	Polttoyksiköt 50–100 MW (3)	Jatkuva (1) (2)	Suora mittaus tai epäsuora tarkkailu
	Polttoyksiköt < 50 MW (3)	Kerran vuodessa ja merkittävien polttoaineen muutosten jälkeen (5)	Suora mittaus tai epäsuora tarkkailu
	Rikin talteenottoyksiköt	Jatkuva vain SO2:n osalta	Suora mittaus tai epäsuora tarkkailu (6)
ii) NH3-päästöt	Kaikki yksiköt, jotka on varustettu SCR- tai SNCR-laitteistoilla	Jatkuva	Suora mittaus
iii) CO-päästöt	Katalyyttinen krakkaus ja polttoyksiköt ≥ 100 MW (3)	Jatkuva	Suora mittaus
iii) CO-päästöt	Muut polttoyksiköt	Kerran 6 kuukaudessa (5)	Suora mittaus
iv) Metallipäästöt: nikkeli (Ni), antimoni (Sb) (7), vanadiini (V)	Katalyyttinen krakkaus	Kerran 6 kuukaudessa ja yksikköön tehtävien merkittävien muutosten jälkeen (5)	Suora mittaus tai katalyyttipölyn ja polttoaineen metallipitoisuuteen perustuva analyysi
	Polttoyksiköt (8)
v) Polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) päästöt	Katalyyttinen reformointi	Kerran vuodessa tai kerran regenerointivälin aikana sen mukaan, kumpi aikaväli on pidempi	Suora mittaus
(1) SO2-päästöjen jatkuva mittaus voidaan korvata laskelmilla, jotka perustuvat polttoaineen tai syötön rikkipitoisuuden mittauksiin, edellyttäen, että voidaan osoittaa, että näin saavutetaan vastaava tarkkuuden taso. (2) SOX:n osalta vain SO2:ta mitataan jatkuvasti, kun taas SO3:a mitataan vain määräajoin (esim. SO2:n tarkkailujärjestelmän kalibroinnin yhteydessä). (3) Tämä on kaikkien päästöjä vapauttavaan piippuun yhdistettyjen polttoyksikköjen nimellinen kokonaislämpöteho. (4) Tai SOX:n epäsuora tarkkailu. (5) Tarkkailutiheyttä voidaan mukauttaa, jos yhden vuoden jälkeen tietosarja osoittaa selvästi riittävää vakautta. (6) Rikin talteenottoyksikön SO2-päästöjen mittaukset voidaan korvata jatkuvalla materiaalitaseella tai muiden merkityksellisten prosessimuuttujien seurannalla edellyttäen, että rikin talteenottoyksikön tehokkuuden asianmukaiset mittaukset perustuvat määräaikaisiin (esim. joka toinen vuosi tehtäviin) laitoksen osan suorituskykytesteihin. (7) Antimonia (Sb) tarkkaillaan vain katalyyttisissa krakkausyksiköissä, mikäli prosessissa käytetään antimonin ruiskutusta (esim. metallien passivointiin). (8) Lukuun ottamatta ainoastaan kaasumaisia polttoaineita käyttäviä polttoyksiköitä.

BAT 5. Parasta käytettävää tekniikkaa on seurata epäpuhtauksien päästöihin liittyviä merkityksellisiä prosessimuuttujia katalyyttisissa krakkausyksiköissä ja polttoyksiköissä käyttäen asianmukaisia menetelmiä seuraavassa esitetyn vähimmäistiheyden mukaisesti.

Kuvaus

Vähimmäistiheys

Epäpuhtauksien päästöihin liittyvien muuttujien, esim. savukaasun happipitoisuuden ja polttoaineen tai syötön typpi- ja rikkipitoisuuden, tarkkailu (1)

Jatkuva happipitoisuuden osalta.

Typpi- ja rikkipitoisuuden osalta määräaikaismittaukset, joiden tiheys perustuu merkittäviin polttoaineen/syötön muutoksiin

(1) Polttoaineen tai syötön typpi- ja rikkipitoisuuden tarkkailu saattaa olla tarpeetonta, mikäli NOX- ja SO2-päästöjä mitataan jatkuvasti piipusta.

BAT 6. Parasta käytettävää tekniikkaa on seurata koko laitoksen ilmaan joutuvia VOC-yhdisteiden hajapäästöjä soveltamalla kaikkia seuraavista menetelmistä:

i) haistelumenetelmät sekä keskeisten laitteiden korrelaatiokäyrät;

ii) optiset kaasun kuvantamismenetelmät;

iii) jatkuvia päästöjä koskevat laskelmat, jotka perustuvat määräajoin (esim. joka toinen vuosi) mittauksilla validoitaviin päästökertoimiin.

Laitosalueen päästöjen kartoitus ja määrällinen mittaaminen määräaikaisilla tarkkailujaksoilla, joissa käytetään optiseen absorptioon perustuvia tekniikoita, kuten DIAL-menetelmä (differential absorption light detection and ranging) ja SOF-menetelmä (solar occultation flux), on hyödyllinen täydentävä menetelmä.

Ks. 1.20.6 kohta.

1.1.5 Jätekaasujen käsittelyjärjestelmien toiminta

BAT 7. Ilmaan johdettavien päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää hapankaasun poistoyksiköitä, rikin talteenottoyksiköitä ja kaikkia muita jätekaasujen käsittelyjärjestelmiä siten, että niiden käytettävyys on hyvä ja kapasiteetti optimaalisella tasolla.

Muita kuin tavanomaisia toimintaolosuhteita varten voidaan määrittää erikoismenettelyt, etenkin:

i) käynnistyksen ja pysäytyksen yhteydessä;

ii) muissa erityisissä olosuhteissa, joilla voi olla vaikutusta järjestelmien asianmukaiseen toimintaan (esim. yksiköiden ja/tai jätekaasujen käsittelyjärjestelmän säännönmukainen ja ylimääräinen huolto ja puhdistaminen);

iii) jos jätekaasujen virtaus on riittämätön tai jos jätekaasujen käsittelyjärjestelmän koko kapasiteettia ei voida lämpötilan takia hyödyntää.

BAT 8. Ammoniakin (NH3) ilmapäästöjen ehkäisemiseksi käytettäessä selektiivistä katalyyttista pelkistystä (SCR) tai selektiivistä ei-katalyyttista pelkistystä (SNCR) parasta käytettävää tekniikkaa on pitää yllä jätekaasujen SCR- tai SNCR-käsittelyjärjestelmien sopivat toimintaolosuhteet reagoimattoman NH3:n päästöjen rajoittamiseksi.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 2.

Taulukko 2

Ammoniakin (NH3) ilmapäästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot poltto- tai käsittely-yksikössä, jossa käytetään SCR- tai SNCR-menetelmiä

Muuttuja

BAT-päästötaso (BAT-AEL)

(kuukausikeskiarvo)

mg/Nm3

Ammoniakki ilmaistuna NH3:na

< 5–15 (1) (2)

(1) Vaihteluvälin yläraja liittyy sisääntulon suuriin NOX-pitoisuuksiin, NOX:n suureen pelkistysasteeseen ja katalyytin ikääntymiseen.

(2) Vaihteluvälin alaraja liittyy SCR-menetelmän käyttöön.

BAT 9. Ilmaan johdettavien päästöjen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi käytettäessä hapanveden höyrystrippausyksikköä parasta käytettävää tekniikkaa on johtaa tämän yksikön happamat poistokaasut rikin talteenottoyksikköön tai vastaavaan kaasunkäsittelyjärjestelmään.

Käsittelemättömien hapanveden strippauskaasujen suora polttaminen ei ole parasta käytettävää tekniikkaa.

1.1.6 Veteen johdettavien päästöjen tarkkailu

BAT 10. Veteen johdettavien päästöjen seuraamiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää tarkkailumenetelmiä taulukossa 3 esitetyn vähimmäistiheyden ja EN-standardien mukaisesti. Jos EN-standardeja ei ole käytettävissä, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää ISO-, kansallisia tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan toimitettavien tietojen vastaava tieteellinen laatu.

1.1.7 Päästöt veteen

BAT 11. Veden kulutuksen ja saastuneen veden määrän vähentämiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää kaikkia seuraavia menetelmiä.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Vesivirtojen hyödyntäminen	Yksikkötasolla tuotettavan prosessiveden vähentäminen ennen vesistöön päästämistä käyttämällä esim. jäähdytyksestä ja lauhteista peräisin olevat vesivirrat sisäisesti uudelleen etenkin raakaöljyn suolanpoistoon.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Olemassa olevien yksiköiden osalta soveltaminen saattaa edellyttää yksikön tai laitoksen täydellistä uudelleenrakentamista.
ii) Vesi- ja viemärijärjestelmä saastuneiden vesivirtojen erottamiseksi	Laitosalueen suunnittelu vesihuollon optimoimiseksi siten, että kukin vesivirta käsitellään asianmukaisesti esim. johtamalla syntynyt hapanvesi (muun muassa tislaus-, krakkaus- ja koksausyksiköistä) asianmukaiseen esikäsittelyyn, kuten strippausyksikköön.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Olemassa olevien yksiköiden osalta soveltaminen saattaa edellyttää yksikön tai laitoksen täydellistä uudelleenrakentamista.
iii) Saastumattomien vesivirtojen erottelu (esim. läpivirtausta hyödyntävä jäähdytys, sadevesi)	Laitosalueen suunnittelu siten, että vältetään saastumattoman veden johtaminen yleiseen jäteveden käsittelyyn ja vapautetaan tämäntyyppinen virta erikseen mahdollisen uudelleenkäytön jälkeen.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Olemassa olevien yksiköiden osalta soveltaminen saattaa edellyttää yksikön tai laitoksen täydellistä uudelleenrakentamista.
iv) Valumien ja vuotojen ehkäiseminen	Käytänteet, joihin sisältyy erityisten menettelyjen ja/tai väliaikaisten laitteiden käyttö suorituskyvyn ylläpitämiseksi, kun se on tarpeen muun muassa valumien ja vuotojen kaltaisten erityistilanteiden hallitsemiseksi.	Sovelletaan yleisesti.

BAT 12. Vastaanottavaan vesistöön päästettävien jätevesipäästöjen epäpuhtauksien päästökuorman vähentämiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on poistaa liukenemattomat ja liukenevat pilaavat aineet käyttäen kaikkia seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Liukenemattomien aineiden poistaminen öljyn talteenoton avulla	Ks. 1.21.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Liukenemattomien aineiden poistaminen suspendoituneen kiintoaineen ja jäteöljyn talteenoton avulla	Ks. 1.21.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
iii) Liukenevien aineiden poistaminen, biologinen käsittely ja selkeyttäminen mukaan luettuna	Ks. 1.21.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 3.

BAT 13. Jos orgaanisten aineiden tai typen lisäpoistaminen on tarpeen, parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää 1.21.2 kohdassa kuvattua lisäkäsittelyvaihetta.

Taulukko 3

Kaasun ja öljyn jalostamisesta syntyvien suorien jätevesipäästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot ja tarkkailutiheydet (1)

Muuttuja	Yksikkö	BAT-päästötaso (BAT-AEL) (vuosikeskiarvo)	Tarkkailutiheys (2) ja analyysimenetelmä (standardi)
Öljyn hiilivetyindeksi (HOI)	mg/l	0,1–2,5	Päivittäin EN 9377-2 (3)
Kiintoaineen kokonaispitoisuus (TSS)	mg/l	5–25	Päivittäin
Kemiallinen hapenkulutus (COD) (4)	mg/l	30–125	Päivittäin
Biokemiallinen hapenkulutus (BOD5)	mg/l	Ei BAT-päästötasoa (BAT-AEL)	Viikoittain
Typen kokonaismäärä (5) ilmaistuna N:nä	mg/l	1–25 (6)	Päivittäin
Lyijy ilmaistuna Pb:nä	mg/l	0,005–0,030	Neljännesvuosittain
Kadmium ilmaistuna Cd:nä	mg/l	0,002–0,008	Neljännesvuosittain
Nikkeli ilmaistuna Ni:nä	mg/l	0,005–0,100	Neljännesvuosittain
Elohopea ilmaistuna Hg:nä	mg/l	0,0001–0,001	Neljännesvuosittain
Vanadiini	mg/l	Ei BAT-päästötasoa (BAT-AEL)	Neljännesvuosittain
Fenoli-indeksi	mg/l	Ei BAT-päästötasoa (BAT-AEL)	Kuukausittain EN 14402
Bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleeni (BTEX)	mg/l	Bentseeni: 0,001–0,050 Tolueenilla, etyylibentseenillä ja ksyleenillä ei BAT-päästötasoa (BAT-AEL)	Kuukausittain
(1) Kaikkia muuttujia ja näytteenottotiheyksiä ei sovelleta kaasunjalostamojen jätevesiin. (2) 24 tunnin ajalta otettu virtaukseen suhteutettu kokoomanäyte, tai, jos virtauksen on osoitettu olevan riittävän vakaa, aikaan suhteutettu näyte. (3) Siirtyminen nykyisestä menetelmästä standardiin EN 9377-2 saattaa edellyttää mukautumisaikaa. (4) Kun laitoskohtainen korrelaatio voidaan määrittää, kemiallinen hapenkulutus (COD) voidaan korvata orgaanisella kokonaishiilellä (TOC). Kemiallisen hapenkulutuksen ja orgaanisen kokonaishiilen välistä korrelaatiota on harkittava tapauskohtaisesti. Orgaanisen kokonaishiilen tarkkailu on parempi vaihtoehto, koska siinä ei käytetä hyvin myrkyllisiä yhdisteitä. (5) Jossa typen kokonaismäärä on Kjeldahl-kokonaistypen (TKN), nitraattien ja nitriittien yhteenlaskettu määrä. (6) Käytettäessä nitrifikaatiota/denitrifikaatiota voidaan päästä alle 15 mg/l:n tasoihin.

1.1.8 Jätteen tuottaminen ja jätehuolto

BAT 14. Jätteen tuottamisen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on laatia ja toteuttaa jätehuoltosuunnitelma, jolla varmistetaan, että jäte valmistellaan — tärkeysjärjestyksessä — uudelleenkäyttöä, kierrätystä, talteenottoa tai loppukäsittelyä varten.

BAT 15. Käsiteltävän tai loppukäsiteltävän lietteen määrän vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Lietteen esikäsittely	Ennen loppukäsittelyä (esim. leijukerrospolttolaitoksessa) lietteistä poistetaan vesi ja/tai öljy (esim. keskipakoerottimilla tai höyrykuivaimilla) niiden tilavuuden pienentämiseksi ja öljyn talteenottamiseksi hylkyöljyn käsittelylaitteistosta.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Lietteen uudelleenkäyttö yksiköissä	Tietyn tyyppisiä lietteitä (esim. öljyistä lietettä) voidaan käsitellä yksiköissä (esim. koksaus) osana syöttöä niiden öljypitoisuuden ansiosta.	Sovelletaan vain lietteisiin, jotka voivat asianmukaisesti käsiteltyinä täyttää prosessiyksiköissä tapahtuvan käsittelyn vaatimukset.

BAT 16. Käytetyn kiinteän katalyyttijätteen tuotannon vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus
i) Käytetyn kiinteän katalyytin hallinta	Katalyyttina käytettyjen aineiden suunnitelmallinen ja turvallinen käsittely (esim. palveluntoimittajien toimesta) niiden talteenottamiseksi tai uudelleenkäyttämiseksi laitosalueen ulkopuolisissa laitoksissa. Nämä toiminnot riippuvat katalyytin ja prosessin tyypistä.
ii) Katalyytin poisto pohjaöljystä	Käsittely-yksiköstä (esim. FCC-yksikkö) tuleva pohjaöljy voi sisältää huomattavia katalyyttipitoisuuksia. Nämä jäämät on erotettava ennen pohjaöljyn uudelleenkäyttöä syöttönä.

1.1.9 Melu

BAT 17. Melun ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

i) Tehdään ympäristömelua koskeva arviointi ja laaditaan paikallisiin ympäristöolosuhteisiin sopiva melunhallintasuunnitelma.

ii) Sijoitetaan äänekkäät laitteet/toiminnot erilliseen rakennelmaan/yksikköön.

iii) Käytetään valleja melulähteen suodattamiseksi.

iv) Käytetään meluntorjuntaseiniä.

1.1.10 Jalostamojen integroidun hallinnan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 18. VOC-yhdisteiden hajapäästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavia menetelmiä.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
I Laitoksen osan suunnitteluun liittyvät menetelmät	i) Mahdollisten päästölähteiden määrän rajoittaminen ii) luontaisten prosessinsuojausominaisuuksien maksimointi iii) erittäin tiiviiden laitteiden valinta iv) tarkkailu- ja huoltotoimintojen helpottaminen varmistamalla mahdollisesti vuotavien komponenttien saavutettavuus	Soveltaminen saattaa olla rajoitettua olemassa olevien yksikköjen osalta.
II Laitoksen osan asennukseen ja käyttöönottoon liittyvät menetelmät	i) Hyvin määritellyt rakennus- ja kokoamismenettelyt ii) luotettavat käyttöönotto- ja luovutusmenettelyt, joilla varmistetaan, että laitoksen osa on asennettu suunnitteluvaatimusten mukaisesti	Soveltaminen saattaa olla rajoitettua olemassa olevien yksikköjen osalta.
III Laitoksen osan toimintaan liittyvät menetelmät	Riskiperusteisen vuotojen tunnistus- ja korjausohjelman (LDAR) käyttö vuotavien komponenttien havaitsemiseksi ja vuotojen korjaamiseksi. Ks. 1.20.6 kohta.	Sovelletaan yleisesti

1.2 Alkylointiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

1.2.1 Fluorivetyhappoa käyttävä alkylointiprosessi

BAT 19. Fluorivetyhappoa käyttävästä alkylointiprosessista ilmaan johdettavien fluorivetyhapon (HF) päästöjen ehkäisemiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää märkäpesua emäksisellä liuoksella kondensoitumattomien kaasuvirtojen käsittelemiseksi ennen paineen alentamista ja soihdutusta.

Ks. 1.20.3 kohta.

Tekniikkaa voidaan soveltaa yleisesti. Fluorivetyhapon vaarallisuuden vuoksi turvallisuusvaatimukset on otettava huomioon.

BAT 20. Fluorivetyhappoa käyttävästä alkylointiprosessista veteen johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavien menetelmien yhdistelmää.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

i) Saostus-/neutralointivaihe

Saostus (esim. kalsium- tai alumiinipohjaisilla lisäaineilla) tai neutralointi (jossa jätevesi neutraloidaan epäsuorasti kaliumhydroksidilla (KOH))

Sovelletaan yleisesti.

Fluorivetyhapon (HF) vaarallisuuden vuoksi turvallisuusvaatimukset on otettava huomioon.

ii) Erotteluvaihe

Ensimmäisessä vaiheessa syntyneet liukenemattomat yhdisteet (esim. CaF2 tai AlF3) erotetaan esim. sedimentointialtaassa.

Sovelletaan yleisesti.

1.2.2 Rikkihappoa käyttävä alkylointiprosessi

BAT 21. Rikkihappoa käyttävästä alkylointiprosessista veteen johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on vähentää rikkihapon käyttöä regeneroimalla käytetty happo ja neutraloimalla tästä prosessista syntyvä jätevesi ennen sen johtamista jäteveden käsittelyyn.

1.3 Perusöljyn tuotantoprosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 22. Perusöljyn tuotantoprosessien ilmaan ja veteen johdettavien vaarallisten aineiden päästöjen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Suljettu prosessi, jossa liuottimet otetaan talteen	Prosessi, jossa perusöljyn valmistuksessa (esim. uutto, vahanpoistoyksiköt) käytetty liuotin otetaan talteen tislaus- ja strippausvaiheilla. Ks. kohta 1.20.7.	Sovelletaan yleisesti
ii) Monivaiheinen liuotinpohjainen uuttoprosessi	Liuotinuuttoprosessi, johon sisältyy useita haihdutusvaiheita (esim. kaksi tai kolme vaihetta) suunnittelemattoman ainevirran tai vuodon vähentämiseksi.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Kolmivaiheprosessin käyttö voidaan rajoittaa likaamattomiin syöttöihin.
iii) Vähemmän vaarallisia aineita käyttävät uuttoyksikön prosessit	Suunnitellaan uudet laitoksen osat tai tehdään muutoksia olemassa oleviin laitoksen osiin siten, että laitoksen osan liuotinuuttoprosessissa käytetään vähemmän vaarallista liuotinta: esim. siirrytään furfuraali- tai fenoliuutosta n-metyylipyrrolidinia (NMP) käyttävään prosessiin.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Olemassa olevien yksiköiden muuntaminen käyttämään muuta liuotinpohjaista prosessia, jolla on erilaiset fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, saattaa edellyttää huomattavia muutoksia.
iv) Vedytykseen perustuvat katalyyttiset prosessit	Vetykäsittelyn kaltaiset prosessit, jotka perustuvat ei-toivottujen yhdisteiden konversioon katalyyttisella vedytyksellä. Ks. 1.20.3 kohta (Vetykäsittely)	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin.

1.4 Bitumin tuotantoprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 23. Bitumin tuotantoprosessien ilmapäästöjen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käsitellä kaasumainen ylite käyttäen yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Kaasumaisen ylitteen terminen hapetus yli 800 °C:n lämpötilassa	Ks. kohta 1.20.6.	Sovelletaan yleisesti bitumin puhallusyksikköön.
ii) Kaasumaisen ylitteen märkäpesu	Ks. kohta 1.20.3.	Sovelletaan yleisesti bitumin puhallusyksikköön.

1.5 Leijukatalyyttisen krakkausprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 24. Katalyyttisesta krakkausprosessista (regeneraattori) ilmaan johdettavien NOX-päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

I Primaariset tai prosessiin liittyvät menetelmät, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
Prosessin optimointi ja promoottorien tai lisäaineiden käyttö
i) Prosessin optimointi	Toimintaolosuhteiden tai käytänteiden yhdistelmä, jolla pyritään vähentämään NOX:n muodostumista, esim. hapen ylimäärän vähentäminen savukaasussa täydellisen palamisen tilassa, hiilimonoksidikattilan ilman vaiheistaminen osittaisen palamisen tilassa edellyttäen, että hiilimonoksidikattila on asianmukaisesti suunniteltu.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Vähän NOX-yhdisteitä tuottavat hiilimonoksidin hapetuksen promoottorit	Sellaisen aineen käyttö, joka valikoivasti edistää vain hiilimonoksidin palamista ja estää typen hapettumista ja joka sisältää typpioksidien välituotteita: esim. muut kuin platinaa sisältävät promoottorit.	Sovelletaan vain täydellisen palamisen tilassa platinapohjaisten CO-promoottorien korvaamiseksi. Parhaan mahdollisen hyödyn saaminen saattaa edellyttää asianmukaista ilman syöttöä regeneraattoriin.
iii) Erityiset lisäaineet NOX:n pelkistämiseksi	Erityisten katalyyttisten lisäaineiden käyttö, joilla tehostetaan CO:n aikaansaamaa NO:n pelkistymistä.	Sovelletaan vain täydellisen palamisen toimintatilassa, kun polttimen malli on asianmukainen ja hapen ylimäärä on saavutettavissa. Kaasukompressorin kapasiteetti saattaa rajoittaa kuparipohjaisten NOX:n pelkistysaineiden soveltamista.

II Sekundaariset tai piipunpäätekniikat, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Selektiivinen katalyyttinen pelkistys (SCR)	Ks. 1.20.2 kohta.	Mahdollisen likaantumisen välttämiseksi pelkistyksen jälkeen saatetaan tarvita lisäsuodatusta ennen selektiivistä katalyyttista pelkistystä. Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa soveltamista.
ii) Selektiivinen ei-katalyyttinen pelkistys (SNCR)	Ks. 1.20.2 kohta.	Osittaisen palamisen FCC-yksiköissä, joissa on hiilimonoksidikattilat, edellytetään riittävää viipymäaikaa asianmukaisessa lämpötilassa. Täydellisen palamisen FCC-yksiköissä, joissa ei ole apukattiloita, saatetaan edellyttää lisäpolttoaineen (esim. vedyn) ruiskutusta alemman lämpötila-alueen vuoksi.
iii) Matalassa lämpötilassa tapahtuva hapetus	Ks. 1.20.2 kohta.	Ylimääräisen pesukapasiteetin tarve. Otsonin muodostumiseen ja siihen liittyvään riskinhallintaan on kiinnitettävä asianmukaista huomiota. Jäteveden lisäkäsittelyn tarve ja siihen liittyvät kokonaisympäristövaikutukset (esim. nitraattipäästöt) sekä nestemäisen hapen riittämätön saatavuus (otsonin tuottamiseen) saattavat rajoittaa soveltamista. Käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa menetelmän soveltamista.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 4.

Taulukko 4

Regeneraattorista katalyyttisessa krakkausprosessissa ilmaan johdettavien NOX-päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja	Yksikön tyyppi/palamistila	BAT-päästötaso (BAT-AEL) (kuukausikeskiarvo) mg/Nm3
NOX ilmaistuna NO2:na	Uusi yksikkö/kaikentyyppinen palaminen	< 30–100
	Olemassa oleva yksikkö/täydellinen palaminen	< 100–300 (1)
	Olemassa oleva yksikkö/osittainen palaminen	100–400 (1)
(1) Kun metallin passivointiin käytetään antimonin (Sb) ruiskutusta, NOX-tasot saattavat saavuttaa jopa arvon 700 mg/Nm3. Vaihteluvälin alaraja voidaan saavuttaa käyttämällä SCR-tekniikkaa.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

BAT 25. Katalyyttisesta krakkausprosessista (regeneraattori) ilmaan johdettavien pöly- ja metallipäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

I Primaariset tai prosessiin liittyvät menetelmät, kuten:

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

i) Kulumista kestävän katalyytin käyttö

Valitaan katalyyttiaine, joka kestää hankausta ja pilkkoutumista pölypäästöjen vähentämiseksi.

Voidaan soveltaa yleisesti, mikäli katalyytin aktiivisuus ja selektiivisyys ovat riittävät.

ii) Vähärikkisen syötön käyttö (esim. syötön valinnan tai sen vetykäsittelyn avulla)

Syötön valinnassa suositaan vähärikkisiä syöttöjä niiden lähteiden joukosta, joita yksikössä on mahdollista käsitellä.

Vetykäsittelyllä pyritään vähentämään syötön rikki-, typpi- ja metallipitoisuuksia.

Ks. 1.20.3 kohta.

Edellyttää vähärikkisten syöttöjen riittävää saatavuutta, vedyn tuotantoa ja rikkivedyn (H2S) käsittelykapasiteettia (esim. amiiniyksiköitä ja Claus-tyyppisiä yksiköitä)

II Sekundaariset tai piipunpäätekniikat, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Sähkösuodin (ESP)	Ks. 1.20.1 kohta.	Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa soveltamista.
ii) Monivaiheiset syklonierottimet	Ks. 1.20.1 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
iii) Kolmannen vaiheen suodatin takaisinhuuhtelulla	Ks. 1.20.1 kohta.	Soveltamisella voi olla rajoituksia.
iv) Märkäpesu	Ks. 1.20.3 kohta.	Sovellettavuus voi olla rajallinen kuivilla alueilla ja tapauksissa, joissa käsittelyn sivutuotteita (kuten paljon suolaa sisältävää jätevettä) ei voida käyttää uudelleen tai hävittää asianmukaisesti. Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa soveltamista.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 5.

Taulukko 5

Regeneraattorista katalyyttisessa krakkausprosessissa ilmaan johdettavien pölypäästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja	Yksikön tyyppi	BAT-päästötaso (BAT-AEL-arvo) (kuukausikeskiarvo) (1) mg/Nm3
Pöly	Uusi yksikkö	10–25
Pöly	Olemassa oleva yksikkö	10–50 (2)
(1) Hiilimonoksidikattilan ja kaasujäähdyttimen nuohous pois lukien. (2) Vaihteluvälin alaraja voidaan saavuttaa 4-kenttäisellä sähkösuotimella.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

BAT 26. Katalyyttisesta krakkausprosessista (regeneraattori) ilmaan johdettavien SOX-päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

I Primaariset tai prosessiin liittyvät menetelmät, kuten:

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

i) Rikkioksideja (SOX) vähentävien katalyyttisten lisäaineiden käyttö

Käytetään ainetta, joka siirtää koksiin sisältyvän rikin regeneraattorista takaisin reaktoriin.

Ks. kuvaus 1.20.3 kohdassa.

Regeneraattorin toimintaolosuhteiden suunnittelu saattaa rajoittaa soveltamista.

Edellyttää riittävää rikkivedyn poistokapasiteettia (esim. rikin talteenottoyksikkö)

ii) Vähärikkisen syötön käyttö (esim. syötön valinnan tai sen vetykäsittelyn avulla)

Syötön valinnassa suositaan vähärikkisiä syöttöjä niiden lähteiden joukosta, joita yksikössä on mahdollista käsitellä.

Vetykäsittelyllä pyritään vähentämään syötön rikki-, typpi- ja metallipitoisuuksia.

Ks. kuvaus 1.20.3 kohdassa.

Edellyttää vähärikkisten syöttöjen riittävää saatavuutta, vedyn tuotantoa ja rikkivedyn (H2S) käsittelykapasiteettia (esim. amiiniyksiköitä ja Claus-tyyppisiä yksiköitä)

II Sekundaariset tai piipunpäätekniikat, kuten:

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

i) Ei-regeneratiivinen pesu

Märkäpesu tai pesu merivedellä.

Ks. 1.20.3 kohta.

Sovellettavuus voi olla rajallinen kuivilla alueilla ja tapauksissa, joissa käsittelyn sivutuotteita (kuten paljon suolaa sisältävää jätevettä) ei voida käyttää uudelleen tai hävittää asianmukaisesti.

Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa soveltamista.

ii) Regeneratiivinen pesu

Käytetään erityistä rikkioksideja absorboivaa reagenssia (esim. absorptioliuos), joka yleensä mahdollistaa rikin talteenoton sivutuotteena regenerointisyklissä, jossa reagenssi käytetään uudelleen.

Ks. 1.20.3 kohta.

Sovelletaan vain tapauksissa, joissa regeneroidut sivutuotteet voidaan myydä.

Olemassa olevissa yksiköissä olemassa oleva rikin talteenottokapasiteetti sekä käytettävissä oleva tila saattavat rajoittaa soveltamista

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 6.

Taulukko 6

Regeneraattorista katalyyttisessa krakkausprosessissa ilmaan johdettavien SO2 -päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja	Yksikön tyyppi/palamistila	BAT-päästötaso (BAT-AEL) (kuukausikeskiarvo) mg/Nm3
SO2	Uudet yksiköt	≤ 300
	Olemassa olevat yksiköt/täydellinen palaminen	< 100–800 (1)
	Olemassa olevat yksiköt/osittainen palaminen	100–1 200 (1)
(1) Kun sovelletaan vähärikkisen syötön (pitoisuus esim. < 0,5 % w/w) valintaa (tai vetykäsittelyä) ja/tai pesua, BAT-päästötasojen vaihteluvälin yläraja on ≤ 600 mg/Nm3.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

BAT 27. Katalyyttisesta krakkausprosessista (regeneraattori) ilmaan johdettavien hiilimonoksidin (CO) päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Palamisprosessin hallinta	Ks. 1.20.5 kohta	Sovelletaan yleisesti.
ii) Katalyytit, jotka sisältävät hiilimonoksidin (CO) hapettumisen promoottoreita	Ks. 1.20.5 kohta	Sovelletaan yleisesti vain täydelliseen palamiseen.
iii) Hiilimonoksidikattila	Ks. 1.20.5 kohta	Sovelletaan yleisesti vain osittaiseen palamiseen.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 7.

Taulukko 7

Regeneraattorista katalyyttisessa krakkausprosessissa ilmaan johdettavien hiilimonoksidipäästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot osittaisessa palamisessa

Muuttuja

Palamistyyppi

BAT-päästötaso (BAT-AEL)

(kuukausikeskiarvo)

mg/Nm3

Hiilimonoksidi ilmaistuna CO:na

Osittainen palaminen

≤ 100 (1)

(1) Tätä ei ehkä saavuteta, jos hiilimonoksidikattilaa ei käytetä täydellä kuormituksella.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

1.6 Katalyyttisen reformointiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 28. Katalyyttisesta reformointiyksiköstä ilmaan johdettavien polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Katalyytin promoottorin valinta	Käytetään katalyytin promoottoria polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) muodostumisen minimoimiseksi regeneroinnin yhteydessä. Ks. 1.20.7 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Regeneroinnin savukaasun käsittely
a) Regenerointikaasun kierrätyskierto, jossa on adsorberi	Regenerointivaiheen jätekaasu käsitellään kloorattujen yhdisteiden (esim. dioksiinien) poistamiseksi.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Olemassa olevissa yksiköissä sovellettavuus saattaa riippua nykyisen regenerointiyksikön suunnittelusta.
b) Märkäpesu	Ks. 1.20.3 kohta.	Ei sovelleta puoliregeneratiivisiin reformointiyksiköihin.
c) Sähkösuodin (ESP)	Ks. 1.20.1 kohta.	Ei sovelleta puoliregeneratiivisiin reformointiyksiköihin.

1.7 Koksausprosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 29. Koksin tuotantoprosesseissa ilmaan johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Primaariset tai prosessiin liittyvät menetelmät, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Koksimurskeen kerääminen ja kierrätys	Koko koksausprosessissa (poraus, käsittely, murskaus, jäähdytys jne.) syntyvän koksimurskeen järjestelmällinen kerääminen ja kierrätys.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Koksin käsittely ja varastointi kohdan BAT 3 mukaisesti	Ks. BAT 3.	Sovelletaan yleisesti.
iii) Suljetun puhallinjärjestelmän käyttö	Estojärjestelmä koksausreaktorien paineen alentamiseksi.	Sovelletaan yleisesti.
iv) Kaasun talteenotto (mukaan lukien tuuletus ennen reaktorin avaamista ilmakehään) jalostamokaasun komponentiksi	Koksausreaktorin tuuletuskaasujen johtaminen soihdutuksen sijasta kaasukompressoriin, jossa se otetaan talteen jalostamokaasuna. Fleksikoksausprosessissa tarvitaan konversiovaihe (karbonyylisulfidin (COS) konvertoimiseksi H2S:ksi) ennen koksausyksiköstä tulevan kaasun käsittelyä.	Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa menetelmien soveltamista.

BAT 30. Raakakoksin kalsinointiprosessissa ilmaan johdettavien NOX-päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää selektiivistä ei-katalyyttista pelkistystä (SNCR).

Kuvaus

Ks. 1.20.2 kohta.

Soveltaminen

Kalsinointiprosessin erityispiirteet saattavat rajoittaa SNCR-tekniikan soveltamista (erityisesti viipymäajan ja lämpötila-alueen osalta).

BAT 31. Raakakoksin kalsinointiprosessissa ilmaan johdettavien SOX-päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

i) Ei-regeneratiivinen pesu

Märkäpesu tai pesu merivedellä.

Ks. kohta 1.20.3.

Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa soveltamista.

ii) Regeneratiivinen pesu

Ks. kohta 1.20.3.

Sovelletaan vain tapauksissa, joissa regeneroidut sivutuotteet voidaan myydä.

Olemassa olevissa yksiköissä olemassa oleva rikin talteenottokapasiteetti sekä käytettävissä oleva tila saattavat rajoittaa soveltamista.

BAT 32. Raakakoksin kalsinointiprosessissa ilmaan johdettavien pölypäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavassa esitettyjen menetelmien yhdistelmää.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

i) Sähkösuodin (ESP)

Ks. 1.20.1 kohta.

Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa soveltamista.

Koksin kalsinoinnin yhteydessä tapahtuvassa grafiitin ja anodien tuotannossa koksipartikkelien ominaisvastus saattaa rajoittaa soveltamista.

ii) Monivaiheiset syklonierottimet

Ks. 1.20.1 kohta.

Sovelletaan yleisesti

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 8.

Taulukko 8

Raakakoksin kalsinoinnissa ilmaan johdettavien pölypäästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja

BAT-päästötaso (BAT-AEL)

(kuukausikeskiarvo)

mg/Nm3

Pöly

10–50 (1) (2)

(1) Vaihteluvälin alaraja voidaan saavuttaa 4-kenttäisellä sähkösuotimella.

(2) Kun sähkösuodinta ei voida käyttää, arvot voivat olla jopa 150 mg/Nm3.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

1.8 Suolanpoistoprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 33. Suolanpoistoprosessin vedenkulutuksen ja veteen johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Veden kierrätys ja suolanpoistoprosessin optimointi	Hyvien suolanpoistokäytänteiden kokonaisuus, jolla pyritään lisäämään suolanpoistolaitteen tehokkuutta ja vähentämään pesuveden kulutusta esim. käyttämällä alhaisen leikkausnopeuden sekoittimia ja matalaa vedenpainetta. Tähän sisältyy pesuvaiheen keskeisten muuttujien (esim. kunnollinen sekoittaminen) ja erotusvaiheen keskeisten muuttujien (esim. pH, tiheys, viskositeetti, sähkökenttäpotentiaali pisaroitumista varten) hallinta.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Monivaiheinen suolanpoistolaite	Monivaiheisten suolanpoistolaitteiden toiminnassa veden lisäys ja veden poistaminen toistetaan vähintään kaksi kertaa, jotta erotus on tehokkaampaa ja myöhemmissä prosesseissa tapahtuu vähemmän korroosiota.	Sovelletaan uusiin yksiköihin.
iii) Ylimääräinen erotusvaihe	Ylimääräinen tehostettu öljyn ja veden sekä kiintoaineen ja veden erotusvaihe, jolla on tarkoitus vähentää jätevedenkäsittelylaitokseen joutuvan öljyn määrää ja kierrättää se takaisin prosessiin. Tällainen voi olla esim. laskeutussäiliö tai nesteiden optimaalisen rajapintatason hallintalaitteiden käyttö.	Sovelletaan yleisesti.

1.9 Polttoyksiköiden parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 34. Polttoyksiköistä ilmaan johdettavien NOX-päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

I Primaariset tai prosessiin liittyvät menetelmät, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Polttoaineen valinta tai käsittely
a) Kaasun käyttö nestemäisen polttoaineen sijasta	Kaasu sisältää yleensä vähemmän typpeä kuin neste, ja sen palamisesta syntyy vähemmän NOX -päästöjä. Ks. 1.20.3 kohta.	Tekniikan käyttöä voivat rajoittaa vähärikkisten kaasumaisten polttoaineiden saatavuutta koskevat rajoitukset, jotka saattavat sisältyä jäsenvaltion harjoittamaan energiapolitiikkaan.
b) Vähätyppisen jalostamon raskaan polttoöljyn käyttö esim. jalostamon raskaan polttoöljyn valinnan tai sen vetykäsittelyn avulla	Jalostamon raskaan polttoöljyn valinnassa suositaan vähätyppisiä nestemäisiä polttoaineita niiden lähteiden joukosta, joita yksikössä on mahdollista käyttää. Vetykäsittelyllä pyritään vähentämään polttoaineen rikki-, typpi- ja metallipitoisuuksia. Ks. 1.20.3 kohta.	Vähärikkisten nestemäisten polttoaineiden saatavuus, vedyn tuotanto ja rikkivedyn (H2S) käsittelykapasiteetti (esim. amiiniyksiköt ja Claus-tyyppiset yksiköt) rajoittavat soveltamista.
ii) Palamisreaktion muutokset
a) Vaiheistettu palaminen: — ilman vaiheistaminen — polttoaineen vaiheistaminen	Ks. 1.20.2 kohta.	Polttoaineen vaiheistaminen sekapolttoa tai nestemäisen polttoaineen polttoa varten saattaa edellyttää tiettyä poltinmallia.
b) Palamisen optimointi	Ks. 1.20.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
c) Savukaasujen takaisinkierrätys	Ks. 1.20.2 kohta.	Voidaan soveltaa käyttämällä erityisiä polttimia, joissa savukaasut kierrätetään sisäisesti takaisin. Sovellettavuus voi rajoittua ulkoisen savukaasujen takaisinkierrätyksen jälkiasennukseen yksiköihin, joissa on koneelliseen vetoon/imuvetoon perustuva toimintamuoto.
d) Laimentimen ruiskutus	Ks. 1.20.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti kaasuturbiineihin, kun sopivia inerttejä laimentimia on saatavilla.
e) Typpioksidien syntymistä vähentävien low-NOX-polttimien käyttö	Ks. 1.20.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin ottaen huomioon polttoainekohtaiset (esim. raskaan öljyn) rajoitukset. Olemassa olevissa yksiköissä toimipaikkakohtaisten olosuhteiden, kuten uunien suunnittelun tai ympäröivien laitteiden, aiheuttama monimutkaisuus saattaa rajoittaa soveltamista. Hyvin erityisissä tapauksissa saatetaan tarvita huomattavia muutoksia. Sovellettavuus voi olla rajoitettua hidastetussa koksausprosessissa käytettävissä uuneissa mahdollisesti tapahtuvan koksin muodostumisen vuoksi. Kaasuturbiineissa soveltaminen on rajoitettu polttoaineisiin, joiden vetypitoisuus on alhainen (yleensä alle 10 prosenttia).

II Sekundaariset tai piipunpäätekniikat, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Selektiivinen katalyyttinen pelkistys (SCR)	Ks. 1.20.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Olemassa olevissa yksiköissä huomattavan suurta tilaa ja optimaalista reaktantin ruiskutusta koskevat vaatimukset saattavat rajoittaa soveltamista.
ii) Selektiivinen ei-katalyyttinen pelkistys (SNCR)	Ks. 1.20.2 kohta.	Sovelletaan yleisesti uusiin yksiköihin. Olemassa olevissa yksiköissä reaktantin ruiskutuksella saavutettavaa lämpötila-aluetta ja viipymäaikaa koskeva vaatimus saattaa rajoittaa soveltamista.
iii) Matalassa lämpötilassa tapahtuva hapetus	Ks. 1.20.2 kohta.	Pesukapasiteetin lisäyksen tarve sekä se, että otsonin muodostumiseen ja siihen liittyvään riskinhallintaan on kiinnitettävä asianmukaista huomiota, saattavat rajoittaa soveltamista. Jäteveden lisäkäsittelyn tarve ja siihen liittyvät kokonaisympäristövaikutukset (esim. nitraattipäästöt) sekä nestemäisen hapen riittämätön saatavuus (otsonin tuottamiseen) saattavat rajoittaa soveltamista. Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa menetelmän soveltamista.
iv) SNOX-yhdistelmätekniikka	Ks. 1.20.4 kohta.	Sovelletaan vain suureen savukaasuvirtaan (esim. > 800 000 Nm3/h) ja kun tarvitaan yhdistettyä NOX:n ja SOX:n poistoa.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 9, taulukko 10 ja taulukko 11.

Taulukko 9

Kaasuturbiinista ilmaan johdettavien NOX-päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja	Laitetyyppi	BAT-päästötaso (BAT-AEL) (1) (kuukausikeskiarvo) mg/Nm3 (happipitoisuus 15 prosenttia)
NOX ilmaistuna typpidioksidina NO2	Kaasuturbiini (yhdistetyn syklin kaasuturbiinit (CCGT) ja integroituun kaasutuskombitekniikkaan (IGCC) perustuvat turbiinit mukaan luettuna)	40–120 (olemassa oleva turbiini)
		20–50 (uusi turbiini) (2)
(1) BAT-päästötaso koskee kaasuturbiinin ja mahdollisen lämmön talteenottokattilan yhdistettyjä päästöjä. (2) Käytettäessä polttoainetta, jonka H2-pitoisuus on suuri (eli yli 10 prosenttia), vaihteluvälin yläraja on 75 mg/Nm3.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

Taulukko 10

Kaasua käyttävästä polttoyksiköstä (kaasuturbiinit pois lukien) ilmaan johdettavien NOX-päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja	Palamistyyppi	BAT-päästötaso (BAT-AEL) (kuukausikeskiarvo) mg/Nm3
NOX ilmaistuna NO2:na	Kaasunpoltto	30–150 olemassa olevan yksikön osalta (1)
		30–100 uuden yksikön osalta
(1) Jos olemassa oleva yksikkö käyttää korkeaa ilman esilämmityslämpötilaa (> 200 °C) tai jos polttoainekaasun H2-pitoisuus on yli 50 prosenttia, BAT-päästötason (BAT-AEL) vaihteluvälin yläraja on 200 mg/Nm3.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

Taulukko 11

Kahta tai useampaa polttoainetta käyttävästä polttoyksiköstä ilmaan johdettavien NOX-päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja

Palamistyyppi

BAT-päästötaso (BAT-AEL)

(kuukausikeskiarvo)

mg/Nm3

NOX ilmaistuna NO2:na

Useita polttoaineita käyttävä polttoyksikkö

30–300

olemassa olevan yksikön osalta (1) (2)

(1) Teholtaan alle 100 MW:n suuruisissa olemassa olevissa yksiköissä, jotka käyttävät polttoöljyä, jonka typpipitoisuus on yli 0,5 prosenttia (w/w), tai joiden polttamista polttoaineista yli 50 prosenttia on nestemäisiä polttoaineita tai jotka käyttävät ilman esilämmitystä, arvot voivat olla jopa 450 mg/Nm3.

(2) Vaihteluvälin alaraja voidaan saavuttaa käyttämällä SCR-tekniikkaa.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

BAT 35. Polttoyksiköistä ilmaan johdettavien pöly- ja metallipäästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

I Primaariset tai prosessiin liittyvät menetelmät, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Polttoaineen valinta tai käsittely
a) Kaasun käyttö nestemäisen polttoaineen sijasta	Kaasun käyttö nestemäisen polttoaineen sijasta vähentää pölypäästöjä. Ks. 1.20.3 kohta.	Soveltamista voivat rajoittaa maakaasun kaltaisten vähärikkisten polttoaineiden saatavuutta koskevat rajoitukset, jotka saattavat sisältyä jäsenvaltion harjoittamaan energiapolitiikkaan.
b) Vähärikkisen jalostamon raskaan polttoöljyn käyttö esim. jalostamon raskaan polttoöljyn valinnan tai sen vetykäsittelyn avulla	Jalostamon raskaan polttoöljyn valinnassa suositaan vähärikkisiä nestemäisiä polttoaineita niiden lähteiden joukosta, joita yksikössä on mahdollista käyttää. Vetykäsittelyllä pyritään vähentämään polttoaineen rikki-, typpi- ja metallipitoisuuksia. Ks. 1.20.3 kohta.	Vähärikkisten nestemäisten polttoaineiden saatavuus, vedyn tuotanto ja rikkivedyn (H2S) käsittelykapasiteetti (esim. amiiniyksiköt ja Claus-tyyppiset yksiköt) saattavat rajoittaa soveltamista.
ii) Palamisreaktion muutokset
a) Palamisen optimointi.	Ks. kohta 1.20.2.	Sovelletaan yleisesti kaikkiin palamistyyppeihin.
b) Nestemäisen polttoaineen atomisointi	Polttoaineen pisarakoon pienentäminen korkean paineen avulla. Viimeaikaiset optimaaliset poltinmallit sisältävät yleensä höyryn atomisoinnin.	Sovelletaan yleisesti nestemäisten polttoaineiden polttoon.

II Sekundaariset tai piipunpäätekniikat, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Sähkösuodin (ESP)	Ks. 1.20.1 kohta.	Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa soveltamista.
ii) Kolmannen vaiheen suodatin takaisinhuuhtelulla	Ks. 1.20.1 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
iii) Märkäpesu	Ks. 1.20.3 kohta.	Sovellettavuus voi olla rajallinen kuivilla alueilla ja tapauksissa, joissa käsittelyn sivutuotteita (kuten paljon suolaa sisältävää jätevettä) ei voida käyttää uudelleen tai hävittää asianmukaisesti. Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa menetelmän soveltamista.
iv) Keskipakopesurit	Ks. 1.20.1 kohta.	Sovelletaan yleisesti.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 12.

Taulukko 12

Kahta tai useampaa polttoainetta käyttävästä polttoyksiköstä ilmaan johdettavien pölypäästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja	Palamistyyppi	BAT-päästötaso (BAT-AEL) (kuukausikeskiarvo) mg/Nm3
Pöly	Useiden polttoaineiden poltto	5–50 olemassa olevan yksikön osalta (1) (2)
		5–25 uuden yksikön osalta, jonka teho on < 50 MW
(1) Vaihteluvälin alaraja voidaan saavuttaa yksiköissä, joissa käytetään piipunpäätekniikoita. (2) Vaihteluvälin yläraja viittaa yksiköihin, joiden käyttämästä polttoaineesta suuri osuus on öljyä ja joissa sovelletaan vain primaarisia menetelmiä.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

BAT 36. Polttoyksiköistä ilmaan johdettavien SOX-päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

I Primaariset tai prosessiin liittyvät menetelmät, jotka perustuvat polttoaineen valintaan tai käsittelyyn, kuten:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Kaasun käyttö nestemäisen polttoaineen sijasta	Ks. 1.20.3 kohta.	Soveltamista voivat rajoittaa maakaasun kaltaisten vähärikkisten polttoaineiden saatavuutta koskevat rajoitukset, jotka saattavat sisältyä jäsenvaltion harjoittamaan energiapolitiikkaan.
ii) Jalostamokaasun käsittely	Jalostamokaasun H2S-jäämäpitoisuus riippuu käsittelyn prosessimuuttjista, esim. amiinipesun paineesta. Ks. 1.20.3 kohta.	Esim. koksausyksiköissä syntyvää lämpöarvoltaan alhaista ja karbonyylisulfidia (COS) sisältävää kaasua varten saatetaan tarvita muunninta ennen H2S:n poistamista.
iii) Vähärikkisen jalostamon raskaan polttoöljyn käyttö esim. jalostamon raskaan polttoöljyn valinnan tai sen vetykäsittelyn avulla	Jalostamon raskaan polttoöljyn valinnassa suositaan vähärikkisiä nestemäisiä polttoaineita niiden lähteiden joukosta, joita yksikössä on mahdollista käyttää. Vetykäsittelyllä pyritään vähentämään polttoaineen rikki-, typpi- ja metallipitoisuuksia. Ks. 1.20.3 kohta.	Vähärikkisten nestemäisten polttoaineiden saatavuus, vedyn tuotanto ja rikkivedyn (H2S) käsittelykapasiteetti (esim. amiiniyksiköt ja Claus-tyyppiset yksiköt) saattavat rajoittaa soveltamista.

II Sekundaariset tai piipunpäätekniikat:

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Ei-regeneratiivinen pesu	Märkäpesu tai pesu merivedellä. Ks. 1.20.3 kohta.	Sovellettavuus voi olla rajallinen kuivilla alueilla ja tapauksissa, joissa käsittelyn sivutuotteita (kuten paljon suolaa sisältävää jätevettä) ei voida käyttää uudelleen tai hävittää asianmukaisesti. Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa menetelmän soveltamista.
ii) Regeneratiivinen pesu	Käytetään erityistä rikkioksideja absorboivaa reagenssia (esim. absorptioliuos), joka yleensä mahdollistaa rikin talteenoton sivutuotteena regenerointisyklissä, jossa reagenssi käytetään uudelleen. Ks. 1.20.3 kohta.	Sovelletaan vain tapauksissa, joissa regeneroidut sivutuotteet voidaan myydä. Olemassa oleva rikin talteenottokapasiteetti saattaa rajoittaa jälkiasentamista olemassa oleviin yksiköihin. Olemassa olevissa yksiköissä käytettävissä oleva tila saattaa rajoittaa menetelmän soveltamista.
iii) SNOX-yhdistelmätekniikka	Ks. 1.20.4 kohta.	Sovelletaan vain suureen savukaasuvirtaan (esim. > 800 000 Nm3/h) ja kun tarvitaan yhdistettyä NOX:n ja SOX:n poistoa.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 13 ja taulukko 14.

Taulukko 13

Jalostamokaasua käyttävistä polttoyksiköistä (kaasuturbiinit pois lukien) ilmaan johdettavien SO2-päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja

BAT-päästötaso (BAT-AEL)

(kuukausikeskiarvo)

mg/Nm3

SO2

5–35 (1)

(1) Käytettäessä erityistä jalostamokaasun käsittelyjärjestelmää, jossa pesurin toimintapaine on alhainen, ja jalostamokaasua, jonka H/C-moolisuhde on yli 5, BAT-päästötason vaihteluvälin yläraja voi olla jopa 45 mg/Nm3.

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

Taulukko 14

Kahta tai useampaa polttoainetta käyttävistä polttoyksiköistä (kaasuturbiinit ja kiinteät kaasumoottorit pois lukien) ilmaan johdettavien SO2-päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Tämä BAT-päästötaso koskee olemassa olevista jalostamon sisäisten useaa polttoainetta käyttävien polttoyksikköjen, kaasuturbiinit ja kiinteät kaasumoottorit pois lukien, päästöjen painotettua keskiarvoa.

Muuttuja

BAT-päästötaso (BAT-AEL)

(kuukausikeskiarvo)

mg/Nm3

SO2

35–600

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

BAT 37. Polttoyksiköistä ilmaan johdettavien hiilimonoksidin (CO) päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää palamisprosessin hallintaa.

Kuvaus

Ks. 1.20.5 kohta.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 15.

Taulukko 15

Polttoyksiköistä ilmaan johdettavien hiilimonoksidipäästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja

BAT-päästötaso (BAT-AEL)

(kuukausikeskiarvo)

mg/Nm3

Hiilimonoksidi ilmaistuna CO:na

≤ 100

Tähän liittyvä tarkkailu on kohdassa BAT 4.

1.10 Eetteröintiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 38. Eetteröintiprosessin ilmapäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on varmistaa prosessin poistokaasujen asianmukainen käsittely johtamalla ne jalostamokaasujärjestelmään.

BAT 39. Biologisen käsittelyvaiheen häiriöiden ehkäisemiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää varastointisäiliötä ja asianmukaista yksikön tuotantosuunnitelman hallintaa jätevesivirran liuenneiden toksisten komponenttien (esim. metanoli, muurahaishappo, eetterit) pitoisuuden valvomiseksi ennen loppukäsittelyä.

1.11 Isomerointiprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 40. Kloorattujen yhdisteiden ilmapäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on optimoida katalyytin toiminnan ylläpitämiseksi käytettävien kloorattujen orgaanisten yhdisteiden käyttö, mikäli tällaista prosessia käytetään, tai käyttää klooraamattomia katalyyttisia järjestelmiä.

1.12 Maakaasujalostamojen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 41. Maakaasulaitoksesta ilmaan johdettavien rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää BAT 54 -tekniikkaa.

BAT 42. Maakaasulaitoksesta ilmaan johdettavien typpioksidien (NOX) päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää BAT 34 -tekniikkaa.

BAT 43. Kun raakamaakaasu sisältää elohopeaa, elohopeapäästöjen ehkäisemiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on poistaa elohopea ja ottaa elohopeaa sisältävä liete talteen jätteen loppukäsittelyä varten.

1.13 Tislausprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 44. Tislausprosessissa syntyvän jätevesivirran ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää nesterengastyhjiöpumppuja tai pintalauhduttimia.

Soveltaminen

Soveltaminen saattaa olla mahdotonta joissain jälkiasennustapauksissa. Uusissa yksiköissä saatetaan tarvita tyhjiöpumppuja, joko yhdessä höyryejektorien kanssa tai ilman niitä, suurtyhjiön (10 mmHg) aikaansaamiseksi. Lisäksi käytettävissä olisi oltava varapumppu tyhjiöpumpun rikkoutumisen varalta.

BAT 45. Tislausprosessin aiheuttaman veden pilaantumisen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on johtaa hapanvesi strippausyksikköön.

BAT 46. Tislausyksiköiden ilmapäästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on varmistaa prosessin poistokaasujen, erityisesti lauhtumattomien poistokaasujen, asianmukainen käsittely poistamalla hapankaasu ennen jatkokäyttöä.

Soveltaminen

Sovelletaan yleisesti raaka- ja tyhjiötislausyksiköihin. Soveltaminen itsenäisiin voiteluaineita ja bitumia tuottaviin jalostamoihin, joiden rikkiyhdistepäästöt ovat alle 1 tonni päivässä, saattaa olla mahdotonta. Tietyissä jalostamojärjestelmissä esim. suurten putkistojen, kompressorien tai amiinikäsittelyn lisäkapasiteetin tarve saattaa rajoittaa soveltamista.

1.14 Tuotekäsittelyprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 47. Tuotekäsittelyprosessin ilmapäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on varmistaa prosessin poistokaasujen, erityisesti makeutusyksiköistä tulevan haisevan käytetyn ilman, asianmukainen käsittely johtamalla ne hävitettäväksi esim. polttamalla.

Soveltaminen

Sovelletaan yleisesti tuotekäsittelyprosesseihin, joissa kaasuvirrat voidaan turvallisesti prosessoida hävittämisyksiköihin. Soveltaminen makeutusyksiköihin saattaa olla mahdotonta turvallisuussyistä.

BAT 48. Jätteen ja jäteveden syntymisen vähentämiseksi käytettäessä emäksistä liuosta tuotekäsittelyprosessissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on emäksisen liuoksen vaiheittainen käyttö ja käytetyn emäksen kattava hallinta. Emäksinen liuos on käsiteltävä asianmukaisesti ennen kierrätystä, esimerkiksi strippaamalla.

1.15 Varastointi- ja käsittelyprosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 49. Haihtuvien nestemäisten hiilivetyjen varastoinnista ilmaan johdettavien VOC-päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää uivakattoisia varastosäiliöitä, joissa on hyvin tehokkaat tiivisteet, tai kiinteäkattoisia säiliöitä, jotka on yhdistetty höyryn talteenottojärjestelmään.

Kuvaus

Hyvin tehokkaat tiivisteet ovat höyrypäästöjen rajoittamiseen tarkoitettuja erityisiä laitteita, esim. parannetut ensiötiivisteet tai useat (toisio- tai tertiaariset) lisätiivisteet (päästetyn määrän mukaan).

Soveltaminen

Hyvin tehokkaiden tiivisteiden käyttö saattaa olla rajoitettua tapauksissa, joissa tertiaarisia tiivisteitä jälkiasennetaan olemassa oleviin säiliöihin.

BAT 50. Haihtuvien nestemäisten hiilivetyjen varastoinnista ilmaan johdettavien VOC-päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Raakaöljysäiliöiden käsin tapahtuva puhdistaminen	Öljysäiliöiden puhdistuksen suorittavat työntekijät, jotka menevät säiliön sisään ja poistavat lietteen käsin.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Suljetun kierron järjestelmän käyttö	Sisäpuolisia tarkastuksia varten säiliöt tyhjennetään ja puhdistetaan ja niissä oleva kaasu poistetaan säännöllisin väliajoin. Puhdistuksen yhteydessä säiliön pohja liuotetaan puhtaaksi. Suljetun kierron järjestelmät, joihin voidaan yhdistää siirrettäviä piipunpäätekniikoita, ehkäisevät tai vähentävät VOC-päästöjä.	Muun muassa pohja-öljyjen tyyppi, säiliön katon rakenne tai säiliön valmistusmateriaalit saattavat rajoittaa soveltamista.

BAT 51. Haihtuvien nestemäisten hiilivetyjen varastoinnista maaperään ja pohjaveteen johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Huolto-ohjelma, johon sisältyy korroosion tarkkailu, ehkäisy ja torjunta	Hallintajärjestelmä, johon sisältyy vuotojen tunnistus sekä ylitäytön estävät hallintalaitteet, varastonvalvonta ja riskiperusteiset säännölliset tarkastusmenettelyt säiliöiden eheyden tarkastamiseksi sekä huolto tankkien tiiviyden parantamiseksi. Se sisältää myös vuotojen seurauksia koskevan järjestelmävasteen, jonka avulla voidaan toimia, ennen kuin vuodot pääsevät pohjaveteen. Vahvistetaan erityisesti huoltojaksojen aikana.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Kaksipohjaiset säiliöt	Toinen läpäisemätön pohja, joka suojaa ensimmäisestä materiaalista tapahtuvia päästöjä vastaan.	Sovelletaan yleisesti uusiin säiliöihin sekä olemassa oleviin säiliöihin niiden uudistamisen jälkeen (1).
iii) Läpäisemättömät geomembraanit	Yhtenäinen vuotoeriste koko säiliön pohjan alla.	Sovelletaan yleisesti uusiin säiliöihin sekä olemassa oleviin säiliöihin niiden uudistamisen jälkeen (1).
iv) Varastoalueen riittävä patoaminen	Varastoalueen patoamisen avulla on tarkoitus kerätä vaipan kuoren murtumisesta tai ylitäytöstä mahdollisesti aiheutuvat suuret vuodot (sekä ympäristö- että turvallisuussyistä). Padon koko ja siihen liittyvät rakennusmääräykset määritellään yleensä paikallisilla säännöksillä.	Sovelletaan yleisesti.
(1) Menetelmiä ii ja iii ei ehkä voida soveltaa yleisesti, kun säiliötä käytetään sellaisten tuotteiden varastointiin, joiden käsittely nestemäisessä muodossa edellyttää lämpöä (esim. bitumi) ja joiden vuotaminen on epätodennäköistä jähmettymisen vuoksi.

BAT 52. Haihtuvien nestemäisten hiilivetyjen lastaamisesta ja purkamisesta ilmaan johdettavien VOC-päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää, jotta saavutetaan vähintään 95 prosentin talteenottoaste.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen (1)

Höyryn talteenotto:

i) kondensoimalla

ii) absorboimalla

iii) adsorboimalla

iv) membraanierotuksen avulla

v) hybridijärjestelmien avulla

Ks. 1.20.6 kohta.

Sovelletaan yleisesti lastaamiseen/purkamiseen, kun vuotuinen läpijuoksu on > 5 000 m3. Ei sovelleta merialusten lastaamiseen/purkamiseen, kun vuotuinen läpijuoksu on < 1 miljoona m3.

(1) Höyryn talteenottoyksikkö voidaan korvata höyryn (esim. polttamalla) hävittävällä yksiköllä, jos höyryn talteenotto ei ole turvallista tai teknisesti mahdollista syrjäytyvän höyryn määrän vuoksi.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 16.

Taulukko 16

Haihtuvien nestemäisten hiilivetyjen lastaamisesta ja purkamisesta ilmaan johdettavien muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kuin metaanin sekä bentseenin päästöjen BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot

Muuttuja	BAT-päästötaso (BAT-AEL) (tuntikohtainen keskiarvo) (1)
NMVOC	0,15–10 g/Nm3 (2) (3)
Bentseeni (3)	< 1 mg/Nm3
(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/63/EY (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 24) mukaisesti ilmaistut ja jatkuvasti mitatut tuntikohtaiset arvot. (2) Vaihteluvälin alaraja voidaan saavuttaa kaksivaiheisilla hybridijärjestelmillä. Vaihteluvälin yläraja voidaan saavuttaa yksivaiheisella adsorptio- tai membraanijärjestelmällä. (3) Bentseenin tarkkailu ei ehkä ole tarpeen, jos NMVOC-päästöjen arvot ovat vaihteluvälin alapäässä.

1.16 Lämpökrakkauksen ja muiden termisten prosessien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 53. Lämpökrakkauksen ja muiden termisten prosessien veteen johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on varmistaa jätevesivirtojen asianmukainen käsittely soveltamalla kohdassa BAT 11 esitettyjä menetelmiä.

1.17 Jätekaasun rikkikäsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 54. Rikkivetyä (H2S) sisältävistä poistokaasuista ilmaan johdettavien rikkipäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää kaikkia jäljempänä mainittuja menetelmiä.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen (1)
i) Hapankaasun poisto esim. amiinikäsittelyllä	Ks. 1.20.3 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
ii) Rikin talteenottoyksikkö, esim. Claus-prosessi	Ks. 1.20.3 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
iii) Jäännöskaasun käsittely-yksikkö	Ks. 1.20.3 kohta.	Olemassa olevien rikin talteenottoyksiköiden osalta talteenottoyksikön koko ja sijoittelu sekä jo käytössä olevan rikin talteenottoprosessin tyyppi saattavat rajoittaa soveltamista.
(1) Soveltaminen itsenäisiin voiteluaineita ja bitumia tuottaviin jalostamoihin, joiden rikkiyhdistepäästöt ovat alle 1 tonni päivässä, saattaa olla mahdotonta.

BAT-tekniikoiden mukaiset ympäristötehokkuustasot (BAT-AEPL-tasot): Ks. taulukko 17.

Taulukko 17

Jätekaasun rikin (H2S) talteenottojärjestelmien BAT-tekniikoiden mukaiset ympäristötehokkuustasot (BAT-AEPL)

	BAT-tekniikoiden mukainen ympäristötehokkuustaso (BAT-AEPL) (kuukausikeskiarvo)
Hapankaasun poisto	Poistetaan rikkivedyt (H2S) käsitellystä jalostamokaasusta BAT 36 -tekniikan mukaisen kaasunpolton BAT-päästötason saavuttamiseksi.
Rikin talteenoton tehokkuus (1)	Uusi yksikkö: 99,5 — > 99,9 %
Rikin talteenoton tehokkuus (1)	Olemassa oleva yksikkö: ≥ 98,5 %
(1) Rikin talteenoton tehokkuus lasketaan koko käsittelyketjusta (rikin talteenottoyksikkö ja jäännöskaasun käsittely-yksikkö mukaan lukien) syötön rikkiosuutena, joka otetaan talteen keräysmonttuihin johdettavasta rikkivirrasta.

Tähän liittyvä tarkkailu on kuvattu kohdassa BAT 4.

1.18 Soihtujen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 55. Soihduista ilmaan johdettavien päästöjen ehkäisemiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää soihdutusta vain turvallisuussyistä tai epätavanomaisissa toiminta-olosuhteissa (esim. käynnistys ja pysäytys).

BAT 56. Soihduista ilmaan johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä	Kuvaus	Soveltaminen
i) Laitoksen osan asianmukainen suunnittelu	Ks. 1.20.7 kohta.	Sovelletaan uusiin yksiköihin. Olemassa oleviin yksiköihin voidaan jälkiasentaa soihdutuskaasun talteenottojärjestelmä.
ii) Laitoksen osan hallinta	Ks. 1.20.7 kohta.	Sovelletaan yleisesti.
iii) Soihdutuslaitteiden asianmukainen suunnittelu	Ks. 1.20.7 kohta.	Sovelletaan uusiin yksiköihin.
iv) Seuranta ja raportointi	Ks. kohta 1.20.7.	Sovelletaan yleisesti.

1.19 Integroitua päästöjen hallintaa koskevat parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) päätelmät

BAT 57. Polttoyksiköiden ja leijukatalyyttisten krakkausyksiköiden (FCC-yksiköt) ilmaan johdettavien NOX-ilmapäästöjen yleiseksi vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää integroitua päästöjen hallintamenetelmää vaihtoehtona BAT 24- ja BAT 34 -tekniikoiden soveltamiselle.

Kuvaus

Menetelmällä hallitaan integroidusti useista tai kaikista jalostamoalueen poltto- ja FCC-yksiköistä syntyviä NOX-ilmapäästöjä ottamalla käyttöön ja soveltamalla parhaiten soveltuvaa BAT-tekniikoiden yhdistelmää kaikissa asianomaisissa eri yksiköissä ja seuraamalla niiden tehokkuutta siten, että tuloksena olevien kokonaispäästöjen määrä on yhtä suuri tai pienempi kuin päästöjen, jotka syntyisivät kohdissa BAT 24 ja BAT 34 mainittujen BAT-päästötasojen yksikkökohtaisella soveltamisella.

Tämä menetelmä soveltuu erityisen hyvin öljynjalostamoihin,

— joiden laitosalueen kompleksisuus on tunnustettu, joissa käytetään useita erilaisia polttoaineita ja joiden yksiköt ovat yhteydessä toisiinsa syötön ja energianhuollon osalta

— joissa prosessia on toistuvasti mukautettava saadun raaka-öljyn laadun mukaan

— joissa on teknisesti välttämätöntä käyttää osa prosessijäämistä sisäisinä polttoaineina, mikä aiheuttaa polttoainesekoituksen tiheitä muutoksia prosessin vaatimusten mukaan.

BAT-tekniikoiden mukaiset päästötasot: Ks. taulukko 18.

Lisäksi kohdissa BAT 24 ja BAT 34 asetettuja BAT-päästötasoja sovelletaan edelleen jokaiseen integroituun päästöjen hallintajärjestelmään sisällytettävään uuteen polttoyksikköön tai FCC-yksikköön.

BAT 57 -tekniikan kattamien yksiköiden NOx-päästöjen BAT-päästötaso (BAT-AEL), ilmaistuna yksikköinä mg/Nm3 kuukausittaisena keskiarvona, on enintään niiden NOx-pitoisuuksien painotettu keskiarvo (ilmaistuna yksikköinä mg/Nm3 kuukausittaisena keskiarvona), jotka saavutettaisiin soveltamalla käytännössä kussakin kyseisistä yksiköistä menetelmiä, joiden avulla ne saavuttaisivat seuraavat arvot:

a) katalyyttiset krakkausyksiköt (regeneraattori): taulukossa 4 esitetty BAT-päästötasojen (BAT-AEL) vaihteluväli (BAT 24);

b) polttoyksiköt, joissa poltetaan jalostamopolttoaineita yksin tai samanaikaisesti muiden polttoaineiden kanssa: taulukoissa 9, 10 ja 11 esitetyt BAT-päästötasojen vaihteluvälit (BAT-AEL) (BAT 34).

Tämä BAT-AEL arvo saadaan seuraavalla kaavalla:

Huomautuksia:

1. Sovellettavat hapen vertailuolosuhteet on määritelty taulukossa 1.

2. Yksittäisten yksiköiden päästötasot painotetaan kyseisen yksikön savukaasun virtausmäärän perusteella, ilmaistuna kuukausittaisena keskiarvona (Nm3/h), joka on kyseisen yksikön osalta edustava jalostamon tavanomaisen toiminnan aikana (sovellettaessa huomautuksessa 1 tarkoitettuja vertailuolosuhteita).

3. Jos tehdään huomattavia ja rakenteellisia polttoainemuutoksia, jotka vaikuttavat yksikköön sovellettavaan BAT-päästötasoon (BAT-AEL), tai muita huomattavia ja rakenteellisia muutoksia kyseisten yksikköjen toiminnan luonteeseen, tai jos yksiköt korvataan, niitä laajennetaan tai niihin lisätään poltto- tai FCC-yksikköjä, taulukossa 18 määriteltyä BAT-päästötasoa (BAT-AEL) on mukautettava vastaavasti.

BAT 57-tekniikan mukainen tarkkailu

Integroidun päästöjen hallintamenetelmän NOx-päästöjen tarkkailun paras käytettävä tekniikka on sama kuin kohdassa BAT 4 täydennettynä seuraavilla seikoilla:

— tarkkailusuunnitelma, joka sisältää tarkkailtujen prosessien kuvauksen, luettelon kussakin prosessissa tarkkailluista päästölähteistä ja lähdevirroista (tuotteet, jätekaasut) sekä kuvauksen käytetyistä menetelmistä (laskelmat, mittaukset) sekä taustaoletuksista ja niihin liittyvistä epävarmuuksista

— kyseisten yksiköiden savukaasun virtausmäärän jatkuva tarkkailu joko suorilla mittauksilla tai vastaavalla menetelmällä

— tiedonhallintajärjestelmä, jolla kerätään, käsitellään ja raportoidaan kaikki tarkkailutiedot, joita tarvitaan integroidun päästöjen hallintamenetelmän kattamien lähteiden päästöjen määrittämiseksi.

BAT 58. Polttoyksiköiden, leijukatalyyttisten krakkausyksiköiden (FCC-yksiköt) ja jätekaasun rikin talteenottoyksiköiden ilmaan johdettavien SO2-päästöjen yleiseksi vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää integroitua päästöjen hallintamenetelmää vaihtoehtona BAT 26-, BAT 36- ja BAT 54 -tekniikoiden soveltamiselle.

Kuvaus

Menetelmässä hallitaan integroidusti useista tai kaikista jalostamoalueen polttoyksiköistä, FCC-yksiköistä ja poistokaasun rikin talteenottoyksiköistä tulevia SO2-päästöjä ottamalla käyttöön ja soveltamalla parhaiten soveltuvaa BAT-tekniikoiden yhdistelmää kaikissa asianomaisissa eri yksiköissä ja seuraamalla niiden tehokkuutta siten, että tuloksena olevien kokonaispäästöjen määrä on sama tai pienempi kuin päästöjen, jotka syntyisivät kohdissa BAT 26 ja BAT 36 mainittujen päästötasojen (BAT-AEL) sekä kohdassa BAT 54 mainitun BAT-AEPL-arvon yksikkökohtaisella soveltamisella.

Tämä menetelmä soveltuu erityisen hyvin öljynjalostamoihin,

— joiden laitosalueen kompleksisuus on tunnustettu, joissa poltetaan useita erilaisia aineita ja joiden käsittely-yksiköt ovat yhteydessä toisiinsa syötön ja energiansaannin osalta

— joissa prosessia on mukautettava usein saadun raaka-öljyn laadun mukaan

— joissa on teknisesti välttämätöntä käyttää osa prosessin jäämistä sisäisinä polttoaineina, mikä aiheuttaa polttoainesekoituksen tiheitä muutoksia prosessin vaatimusten mukaan.

BAT-tekniikan mukainen päästötaso: Ks. taulukko 19.

Lisäksi BAT 26- ja BAT 36 -päätelmissä asetettuja BAT-päästötasoja (BAT-AEL) sekä BAT 54 -päätelmissä mainitun BAT-AEPL-arvoa sovelletaan edelleen jokaiseen integroituun päästöjen hallintajärjestelmään sisällytettävään uuteen polttoyksikköön, FCC-yksikköön tai poistokaasun rikin talteenottoyksikköön.

BAT 58 -tekniikan kattamien yksiköiden SO2-päästöjen BAT-päästötaso (BAT-AEL), ilmaistuna yksikköinä mg/Nm3 kuukausittaisena keskiarvona, on enintään niiden SO2-pitoisuuksien painotettu keskiarvo (ilmaistuna yksikköinä mg/Nm3 kuukausittaisena keskiarvona), jotka saavutettaisiin soveltamalla käytännössä kussakin kyseisistä yksiköistä menetelmiä, joiden avulla ne saavuttaisivat seuraavat arvot:

a) katalyyttiset krakkausyksiköt (regeneraattori): taulukossa 6 esitetty BAT-päästötasojen (BAT-AEL) vaihteluväli (BAT 26)

b) polttoyksiköt, joissa poltetaan jalostamopolttoaineita yksin tai samanaikaisesti muiden polttoaineiden kanssa: taulukoissa 13 ja 14 esitetyt BAT-päästötasojen vaihteluvälit (BAT 36)

c) jätekaasun rikin talteenottoyksiköt: taulukossa 17 esitetyt BAT-AEPL-tasojen vaihteluvälit (BAT 54).

Tämä BAT-päästötaso (BAT-AEL) saadaan seuraavalla kaavalla:

Huomautuksia:

1. Sovellettavat hapen vertailuolosuhteet on määritelty taulukossa 1.

3. Jos tehdään huomattavia ja rakenteellisia polttoainemuutoksia, jotka vaikuttavat yksikköön sovellettavaan BAT-päästötasoon (BAT-AEL), tai muita huomattavia ja rakenteellisia muutoksia kyseisten yksikköjen toiminnan luonteeseen, tai jos yksiköt korvataan, niitä laajennetaan tai niihin lisätään poltto-, FCC- tai poistokaasun rikin talteenottoyksikköjä, taulukossa 19 määriteltyä BAT-päästötasoa (BAT-AEL) on mukautettava vastaavasti.

BAT 58 -tekniikan mukainen tarkkailu

Integroidun päästöjen hallintamenetelmän SO2-päästöjen tarkkailun paras käytettävä tekniikka on sama kuin kohdassa BAT 4 täydennettynä seuraavilla seikoilla:

— kyseisten yksiköiden savukaasun virtausmäärän jatkuva tarkkailu joko suorilla mittauksilla tai vastaavalla menetelmällä

SANASTO

1.20 Ilmaan johdettavien päästöjen ehkäisy- ja vähentämismenetelmien kuvaus

1.20.1 Pöly

Menetelmä	Kuvaus
Sähkösuodin (ESP)	Sähkösuotimet toimivat siten, että hiukkaset varataan sähköisesti ja erotetaan sähkökentän avulla. Ne voivat toimia hyvin erilaisissa olosuhteissa. Suodatustehokkuus saattaa olla riippuvainen kenttien määrästä, viipymäajasta (koko), katalyytin ominaisuuksista ja käsittelyketjussa ennen suodinta olevista hiukkasten poistolaitteista. FCC-yksiköissä käytetään yleisesti 3-kenttäisiä ja 4-kenttäisiä sähkösuotimia. Sähkösuotimia voidaan käyttää kuivassa toimintatilassa tai ruiskuttamalla savukaasuihin ammoniakkia hiukkasten keräämisen parantamiseksi. Raakakoksin kalsinoinnissa sähkösuotimen keräystehokkuutta saattaa heikentää se, että koksihiukkaset on vaikea saada sähköisesti varautuneiksi.
Monivaiheiset syklonierottimet	Syklonikeräyslaite tai -järjestelmä, joka asennetaan kahden syklonivaiheen jälkeen. Sitä kutsutaan yleisesti kolmannen vaiheen erottimeksi, ja yleinen kokoonpano koostuu yhdestä astiasta, joka sisältää useita tavanomaisia sykloneja tai kehittynyttä pyörreputkitekniikkaa. FCC-yksiköissä suorituskyky riippuu lähinnä katalyyttijäämien hiukkaspitoisuudesta ja kokojakaumasta regeneraattorin sisäisten syklonien jälkeen.
Keskipakopesurit	Keskipakopesureissa yhdistetään sykloniperiaate ja intensiivinen kosketus veden kanssa, esim. venturipesuri.
Kolmannen vaiheen suodatin takaisinhuuhtelulla	Keraamisia tai sintratusta metallista valmistettuja takaisinhuuhtelusuodattimia, joissa kiintoaine ensin keräytyy kerrokseksi pinnalle ja irrotetaan sen jälkeen käynnistämällä takaisinvirtaus. Tämän jälkeen irronnut kiintoaine poistetaan suodatinjärjestelmästä.

1.20.2 Typpioksidit (NOX)

Menetelmä	Kuvaus
Palamisreaktion muutokset
Vaiheistettu poltto	— Polttoilman vaiheistaminen liittyy ensimmäisessä vaiheessa epätäydelliseen palamiseen ja sen jälkeiseen yli jääneen ilman tai hapen lisäämiseen uuniin, jotta varmistetaan polttoaineen täydellinen palaminen. — Polttoaineen vaiheistamisessa poltinkanavaan muodostetaan matalaimpulssinen primaariliekki; sekundaariliekki peittää primaariliekin alkuosan ja pienentää sen sydänosan lämpötilaa.
Savukaasujen takaisinkierrätys	Takaisinkierrätyksessä uunin savukaasut puhalletaan takaisin liekkiin, jotta vähennetään happipitoisuutta ja siten liekin lämpötilaa. Palamiskaasujen sisäistä takaisinkierrätystä käyttävillä erikoispolttimilla pienennetään liekkien alkuosan lämpötilaa ja vähennetään liekkien kuumimman osan happipitoisuutta.
Typpioksidien syntymistä vähentävien low-NOX-polttimien käyttö	Tekniikka (mukaan lukien erittäin vähän typpioksideja tuottavat ultra-low-NOX-polttimet) perustuu liekin huippulämpötilojen alentamiseen, joka johtaa palamisen viivästymisen lisäksi polttoaineen täydelliseen palamiseen sekä lämmön suurempaan siirtymiseen (liekin suurempaan säteilykykyyn). Se voidaan yhdistää uunin palamiskammion rakenteen muutokseen. Typpioksidien syntymistä voimakkaasti vähentäviin ultra-low-NOX-polttimiin sisältyy palamisen vaiheistus (ilma/polttoaine) sekä savukaasun takaisinkierrätys. Kaasuturbiineissa käytetään esisekoituspolttoon perustuvia low-NOX-polttimia.
Palamisen optimointi	Tämä menetelmä perustuu asianomaisten palamismuuttujien (esim. O2, CO-pitoisuus, polttoaineen ja ilman (tai hapen) suhde, palamattomat komponentit) jatkuvaan tarkkailuun, ja siinä käytetään hallintatekniikkaa parhaiden palamisolosuhteiden saavuttamiseksi.
Laimentimen ruiskutus	Polttolaitteistoon lisättävät inerttiset laimentimet, esim. savukaasu, höyry, vesi tai typpi, alentavat liekin lämpötilaa ja vähentävät siten savukaasujen NOX-pitoisuutta.
Selektiivinen katalyyttinen pelkistys (SCR)	NOX pelkistyy typeksi reagoimalla ammoniakin kanssa katalyyttikerroksessa (yleensä vesiliuoksessa) noin 300–450 °C:n optimaalisessa toimintalämpötilassa. Katalyyttikerroksia voi olla yksi tai kaksi. Käyttämällä enemmän katalyytteja (kahta katalyyttikerrosta) saavutetaan tehokkaampi NOX:n pelkistys.
Selektiivinen ei-katalyyttinen pelkistys (SNCR)	NOX pelkistyy typeksi reagoimalla ammoniakin tai urean kanssa korkeassa lämpötilassa. Toimintalämpötila-alueen on oltava 900–1 050 °C optimaalisen reaktion aikaansaamiseksi.
Matalassa lämpötilassa tapahtuva NOX:n hapetus	Matalassa lämpötilassa tapahtuvassa hapetusprosessissa savukaasuvirtaan ruiskutetaan otsonia optimaalisissa alle 150 °C:n lämpötiloissa liukenemattoman NO:n ja NO2:n hapettamiseksi helposti liukenevaksi N2O5:ksi. N2O5 poistetaan märkäpesurissa, jolloin muodostuu laimennettua typpihappoa sisältävää jätevettä, joka voidaan käyttää laitoksen osan prosesseissa tai neutraloida päästettäväksi ja joka saattaa edellyttää typen lisäpoistoa.

1.20.3 Rikkioksidit (SOX)

Menetelmä	Kuvaus
Jalostamokaasun käsittely	Jotkin (esim. katalyyttisista reformointi- ja isomerointiprosesseista tulevat) jalostamokaasut saattavat olla rikittömiä, mutta useimmat muut prosessit tuottavat rikkiä sisältäviä kaasuja (esim. lämpökrakkausyksikön, vetykäsittely-yksikön ja katalyyttisen krakkausyksikön poistokaasut). Nämä kaasuvirrat edellyttävät asianmukaista käsittelyä kaasun sisältämän rikin poistamiseksi (esim. hapankaasun poisto — ks. jäljempänä — H2S:n poistamiseksi), ennen kuin ne päästetään jalostamokaasujärjestelmään.
Jalostamon raskaan polttoöljyn rikinpoisto vetykäsittelyn avulla	Vähärikkisen raskaan öljyn valinnan lisäksi polttoöljyn rikki poistetaan vetykäsittelyprosessilla (ks. jäljempänä), jossa tapahtuu vedytysreaktioita ja joka johtaa rikkipitoisuuden pienenemiseen.
Kaasun käyttö nestemäisen polttoaineen sijasta	Nestemäisen jalostamopolttoaineen (yleensä mm. rikkiä, typpeä ja metalleja sisältävä raskas polttoöljy) käytön vähentäminen korvaamalla se itse laitoksessa tuotetulla nestekaasulla tai jalostamokaasulla tai ulkopuolelta toimitettavalla kaasumaisella polttoaineella (esim. maakaasu), jossa on vähän rikkiä ja muita ei-toivottuja aineita. Yksittäisten polttoyksiköiden tasolla tarvitaan polttoaineiden monipolton yhteydessä tietty vähimmäismäärä nestemäisen polttoaineen polttoa liekin vakauden varmistamiseksi.
Rikkioksideja vähentävien katalyyttisten lisäaineiden käyttö	Käytetään ainetta (esim. metallioksidikatalyyttia), joka siirtää koksiin sisältyvän rikin regeneraattorista takaisin reaktoriin. Tämä toimii tehokkaammin täydellisen palamisen tilassa kuin syvän osittaisen palamisen tilassa. Huom. Rikkioksideja vähentävillä katalyyttisilla lisäaineilla saattaa olla haitallinen vaikutus pölypäästöihin, koska ne lisäävät kulumisesta johtuvaa katalyytin irtoamista, sekä typpioksidipäästöihin, koska ne osallistuvat hiilimonoksidin promootioon sekä SO2:n hapettumiseen SO3:ksi.
Vetykäsittely	Vedytysreaktioihin perustuvalla vetykäsittelyllä pyritään lähinnä tuottamaan vähärikkisiä polttoaineita (esim. bensiiniä ja dieseliä, jonka rikkipitoisuus on 10 ppm) ja optimoimaan prosessiasetukset (raskaan pohjaöljyjäämän konversio ja keskitisleen tuotanto). Sillä vähennetään syötön rikki-, typpi- ja metallipitoisuuksia. Koska käsittelyssä käytetään vetyä, tarvitaan riittävä vedyntuotantokapasiteetti. Koska menetelmällä muunnetaan syötön rikki prosessikaasussa olevaksi rikkivedyksi (H2S), myös käsittelykapasiteetti (esim. amiiniyksiköt ja Claus-tyyppiset yksiköt) saattaa muodostaa pullonkaulan.
Hapankaasun poisto esim. amiinikäsittelyllä	Hapankaasun (lähinnä rikkivedyn) erottaminen polttoainekaasuista liuottamalla se kemialliseen liuottimeen (absorptio). Liuottimina käytetään yleisesti amiineja. Tämä on yleensä ensimmäinen käsittelyvaihe, joka tarvitaan, ennen kuin alkuainemuodossa oleva rikki voidaan ottaa talteen rikin talteenottoyksikössä.
Rikin talteenottoyksikkö	Erityinen yksikkö, jossa amiinikäsittely-yksiköistä ja hapanveden strippausyksiköistä tulevista paljon rikkivetyä (H2S) sisältävistä kaasuvirroista poistetaan rikki yleensä Claus-prosessilla. Rikin talteenottoyksikön jälkeen kaasu johdetaan yleensä jäännöskaasun käsittely-yksikköön, jossa jäljelle jäänyt H2S poistetaan.
Jäännöskaasun käsittely-yksikkö	Rikin talteenottoyksikön lisäksi käytettävä erilaisten menetelmien ryhmä, jolla tehostetaan rikkiyhdisteiden poistamista. Menetelmät voidaan jakaa neljään luokkaan niissä sovellettavien periaatteiden mukaan: — rikin suora hapetus — Claus-reaktion jatkaminen (lämpötila alle kastepisteen) — hapetus SO2:ksi ja rikin talteenotto SO2:sta — pelkistys H2S:ksi ja rikin talteenotto H2S:stä (eli amiiniprosessi).
Märkäpesu	Märkäpesuprosessissa kaasumaiset yhdisteet liuotetaan sopivaan nesteeseen (veteen tai emäksiseen liuokseen). Samanaikaisesti voidaan poistaa kiinteät ja kaasumaiset yhdisteet. Märkäpesuprosessin loppuvaiheessa savukaasuihin imeytyy vettä, ja pisarat on erotettava ennen savukaasujen käsittelyä. Tuloksena olevaa nestettä on käsiteltävä jätevedenkäsittelyprosessissa, ja liukenemattomat aineet on kerättävä laskeuttamalla tai suodattamalla. Märkäpesu voi pesuliuoksen tyypin mukaan olla — ei-regeneratiivinen menetelmä (natrium- tai magnesiumpohjainen liuos) — regeneratiivinen menetelmä (amiini- tai natriumkarbonaattiliuos). Kosketusmenetelmän mukaan eri tekniikat saattavat edellyttää esimerkiksi — venturipesuria, joka hyödyntää tulokaasun energiaa ruiskuttamalla siihen nestettä — täytekappalekolonneja, välipohjakolonneja tai suihkukammioita. Vaikka pesurien tarkoituksena on lähinnä SOX:n poistaminen, sopivan suunnittelun avulla niillä voidaan poistaa tehokkaasti myös pölyä. Tyypillinen ohjeellinen SOX:n poistoaste on 85–98 prosenttia.
Ei-regeneratiivinen pesu	Natrium- tai magnesiumpohjaista liuosta käytetään emäksisenä reagenssina, jolla SOX absorboidaan yleensä sulfaatteina. Menetelmät perustuvat esimerkiksi — märkään kalkkikiveen — ammoniakin vesiliuokseen — meriveteen (ks. infra).
Pesu merivedellä	Erityinen ei-regeneratiivisen pesun muoto, jossa meriveden emäksisyyttä käytetään liuottimena. Edellyttää yleensä pölyn poistamista ennen pesua.
Regeneratiivinen pesu	Käytetään erityistä rikkioksideja absorboivaa reagenssia (esim. absorptioliuos), joka yleensä mahdollistaa rikin talteenoton sivutuotteena regenerointisyklissä, jossa reagenssi käytetään uudelleen.

1.20.4 Yhdistelmätekniikat (SOx, NOx ja pöly)

Menetelmä

Kuvaus

Märkäpesu

Ks. 1.20.3 kohta.

SNOX-yhdistelmätekniikka

Yhdistelmätekniikka SOX:n, NOX:n ja pölyn poistamiseksi, jossa ensimmäisen pölynpoistovaiheen (sähkösuodin) jälkeen suoritetaan erityisiä katalyyttisia prosesseja. Rikkiyhdisteet otetaan talteen kauppalaatuisena väkevöitynä rikkihappona, kun taas NOX pelkistyy N2:ksi.

SOX:n kokonaispoistoasteen vaihteluväli on 94–96,6 prosenttia.

NOX:n kokonaispoistoasteen vaihteluväli on 87–90 prosenttia.

1.20.5 Hiilimonoksidi (CO)

Menetelmä	Kuvaus
Palamisprosessin hallinta	CO-päästöjen kasvua, joka johtuu palamisprosessiin tehtävistä muutoksista (primaariset menetelmät) NOX-päästöjen vähentämiseksi, voidaan rajoittaa valvomalla huolellisesti toimintaparametreja.
Katalyytit, jotka sisältävät hiilimonoksidin (CO) hapettumisen promoottoreita	Sellaisen aineen käyttö, joka valikoivasti edistää vain hiilimonoksidin hapettumista hiilidioksidiksi (palaminen).
Hiilimonoksidikattila	Erityinen polton jälkeinen laite, jossa savukaasussa oleva hiilimonoksidi kulutetaan katalyyttisen regeneraattorin jälkeen energian talteenottamiseksi. Sitä käytetään tavallisesti vain osittaista palamista käyttävissä FCC-yksiköissä.

1.20.6 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC)

▼C1
Menetelmä	Kuvaus
▼B
Höyryn talteenotto	Useimpien haihtuvien tuotteiden, etenkin raakaöljyn ja kevyempien tuotteiden, lastaamisesta ja purkamisesta syntyvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä voidaan torjua erilaisilla menetelmillä: Absorptio: Höyrymolekyylit liukenevat sopivaan absorptionesteeseen (esim. glykolit tai öljyn jakeet kuten kerosiini tai reformaatti). Kyllästynyt pesuliuos desorboidaan kuumentamalla se uudelleen seuraavassa vaiheessa. Desorboidut kaasut on joko kondensoitava, käsiteltävä edelleen ja poltettava tai absorboitava uudelleen asianmukaisessa (eli esimerkiksi talteenotettavan tuotteen) virrassa. Adsorptio: Höyrymolekyylit tarttuvat adsorboivan kiintoaineen, esim. aktiivihiilen tai zeoliitin, pinnassa oleviin aktiivikohtiin. Adsorbentti regeneroidaan määräajoin. Tuloksena syntyvä desorboitu aine absorboidaan tämän jälkeen talteenotettavan tuotteen kiertävässä virrassa adsorption jälkeisessä pesukolonnissa. Pesukolonnista jäävä kaasujäämä lähetetään jatkokäsittelyyn. Kaasun membraanierotus: Höyrymolekyylit pakotetaan selektiivisten kalvojen läpi höyry/ilma-seoksen jakamiseksi hiilivetyrikkaaseen faasiin (permeaatti), joka sitten kondensoidaan tai absorboidaan, ja hiilivetyköyhään faasiin (retentaatti). Kaksivaiheinen jäähdytys/kondensointi: Jäähdytettäessä höyry/kaasu-seosta höyrymolekyylit kondensoituvat, ja ne erotetaan nesteenä. Koska kosteus aiheuttaa lämmönvaihtajan jäätymistä, tarvitaan kaksivaiheinen kondensointiprosessi, jossa on vaihtoehtoinen käyttömahdollisuus. Hybridijärjestelmät: Käytettävissä olevien menetelmien yhdistelmät. Huom. Absorptio- ja adsorptioprosesseilla ei voida vähentää merkittävästi metaanipäästöjä.
Höyryn hävittäminen	VOC-yhdisteet voidaan hävittää esim. termisellä hapetuksella (poltto) tai katalyyttisella hapetuksella, kun talteenotto ei ole helposti toteutettavissa. Räjähdyksen estämiseksi tarvitaan turvallisuusmääräyksiä (esim. liekinestimiä). Terminen hapetus tapahtuu tavallisesti yksikammioisissa, tulenkestävästi vuoratuissa hapettimissa, jotka on varustettu kaasupolttimella ja piipulla. Jos läsnä on bensiiniä, lämmönvaihtimen tehoa rajoitetaan ja esilämmityslämpötila pidetään alle 180 °C:ssa syttymisriskin pienentämiseksi. Käyttölämpötilat vaihtelevat 760 °C:n ja 870 °C:n välillä, ja viipymäaika on tavallisesti 1 sekunti. Jos tähän tarkoitukseen ei ole käytettävissä erityistä polttolaitosta, olemassa olevaa uunia voidaan käyttää tarvittavan lämpötilan ja viipymäajan saamiseksi. Katalyyttinen hapetus edellyttää katalyyttia, joka kiihdyttää hapettumista adsorboimalla hapen ja sen pinnalla olevat VOC-yhdisteet. Katalyytti mahdollistaa hapetusreaktion tapahtumisen termisen hapetuksen vaatimaa lämpötilaa alemmassa lämpötilassa, tavallisesti 320–540 celsiusasteessa. Ensimmäisessä esilämmitysvaiheessa (joka tapahtuu sähkön tai kaasun avulla) lämpötila nostetaan riittävän korkeaksi VOC-yhdisteiden katalyyttisen hapettumisen käynnistymiseksi. Hapettuminen tapahtuu, kun ilma kulkee kiinteän katalyyttikerroksen läpi.
Vuotojen tunnistus- ja korjausohjelman (LDAR)	Vuotojen tunnistus- ja korjausohjelma (LDAR) on järjestelmällinen toimintatapa VOC-yhdisteiden hajapäästöjen vähentämiseksi tunnistamalla ja sitten korjaamalla tai vaihtamalla vuotavat komponentit. Tällä hetkellä vuotojen tunnistamiseen on käytettävissä haistelumenetelmä (joka on kuvailtu standardissa EN 15446) ja optisia kaasun kuvantamismenetelmiä. Haistelumenetelmä: Ensimmäinen vaihe on tunnistus, jossa käytetään käsikäyttöistä VOC-analysaattoria, joka mittaa laitteen läheisyydessä olevan pitoisuuden (esim. liekki-ionisaation tai valoionisaation avulla). Toisessa vaiheessa komponentti säkitetään, jotta voidaan suorittaa suora mittaus päästön lähteellä. Joskus tämä toinen vaihe korvataan matemaattisilla korrelaatiokäyrillä, jotka perustuvat samanlaisista komponenteista aiemmin tehdyistä lukuisista mittauksista saatuihin tilastollisiin tuloksiin. Optiset kaasun kuvantamistekniikat: Optisessa kuvantamisessa käytetään pieniä ja kevyitä käsikäyttöisiä kameroita, jotka mahdollistavat kaasuvuotojen tosiaikaisen visualisoinnin, jolloin vuodot näkyvät ”savuna” videotallentimessa yhdessä kyseisen komponentin tavallisen kuvan kanssa. Näin merkittävät VOC-vuodot voidaan paikantaa helposti ja nopeasti. Aktiiviset järjestelmät tuottavat kuvan takaisin sironneen infrapuna-alueen laservalon avulla, joka heijastetaan komponenttiin ja sen ympäristöön. Passiiviset järjestelmät perustuvat laitteiston ja sen ympäristön luonnolliseen infrapunasäteilyyn.
VOC-yhdisteiden hajapäästöjen tarkkailu	Laitosalueen päästöjen täysimittainen kartoitus ja määrällinen mittaaminen voidaan toteuttaa täydentävien menetelmien, kuten SOF-menetelmän (solar occultation flux) ja DIAL-menetelmän (differential absorption light detection and ranging) asianmukaisella yhdistelmällä. Näitä tuloksia voidaan käyttää kehityssuuntausten arvioimiseen, ristiintarkastukseen ja käynnissä olevan LDAR-ohjelman päivittämiseen/validointiin. SOF-menetelmä (solar occultation flux): Menetelmä perustuu tiettyä maantieteellistä reittiä, kohtisuoraan tuulen suuntaan nähden ja VOC-höyryjen läpi kulkevan laajakaistaisen infrapunavalon tai ultraviolettivalon/näkyvän auringonvalon spektrin tallentamiseen ja spektrometriseen Fourier-muunnosanalyysiin. Differentiaaliseen absorptioon perustuva LIDAR-tutka (DIAL): DIAL on laserpohjainen tekniikka, jossa käytetään differentiaaliseen absorptioon perustuvaa LIDAR-tutkaa (light detection and ranging), joka on radioaaltoihin perustuvan ääntä käyttävän RADAR-tutkan optinen vastine. Se perustuu lasersädepulssien takaisinsirontaan ilmakehässä olevista aerosoleista ja teleskoopilla kerättävän palaavan valon spektriominaisuuksien analysointiin.
Erittäin tiiviit laitteet	Erittäin tiiviitä laitteita ovat muun muassa — venttiilit, joissa on kaksinkertaiset pakkatiivisteet — magneettikäyttöiset pumput/kompressorit/sekoittimet — pumput/kompressorit/sekoittimet, joissa on mekaaniset tiivisteet pakkatiivisteiden sijasta — erittäin tiiviit tiivisterenkaat (kuten punostiivisteet, kaksoismuhviliitokset) kriittisiin sovelluksiin.

1.20.7 Muut menetelmät

▼C1
Menetelmä	Kuvaus
▼B
Menetelmät soihdutuksen päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi	Laitoksen osan asianmukainen suunnittelu: Tähän sisältyy soihdutuskaasujen talteenottojärjestelmän riittävä kapasiteetti, erittäin tiiviiden paineventtiilien käyttö sekä muut toimenpiteet, joiden avulla soihdutusta käytetään vain turvallisuusjärjestelmänä muun kuin tavanomaisen toiminnan (käynnistys, pysäytys, hätätilanteet) aikana. Laitoksen osan hallinta: Tähän sisältyvät organisatoriset ja valvontatoimenpiteet soihdutuksen vähentämiseksi muun muassa tasapainottamalla jalostamokaasujärjestelmä ja käyttämällä edistynyttä prosessinhallintaa. Soihdutuslaitteiston suunnittelu: Tähän sisältyy korkeus, paine, höyry-, ilma- tai kaasuavusteisuus, soihdunkärkien tyyppi jne. Tavoitteena on mahdollistaa savuton ja luotettava toiminta ja varmistaa ylimääräisten kaasujen tehokas palaminen epätavanomaisissa toimintaolosuhteissa tapahtuvan soihdutuksen yhteydessä. Seuranta ja raportointi: Soihdutukseen johdettavan kaasun ja siihen liittyvien palamismuuttujien (esim. kaasuvirran seos ja lämpösisältö, avustussuhde, nopeus, poistettavan kaasun virtausnopeus, epäpuhtauspäästöt) jatkuva tarkkailu (kaasuvirtauksen mittaukset ja arviot muista muuttujista). Soihdutustapahtumien raportoinnin avulla soihdutussuhdetta voidaan käyttää ympäristöhallintajärjestelmään sisältyvänä vaatimuksena tulevien soihdutustapahtumien ehkäisemiseksi. Lisäksi voidaan suorittaa soihdun visuaalista etätarkkailua väri-tv-monitorien avulla soihdutuksen aikana.
Katalyytin promoottorin valinta dioksiinien muodostumisen välttämiseksi	Reformointikatalyytin regeneroinnin yhteydessä tarvitaan yleensä orgaanista kloridia reformointikatalyytin tehokasta toimintaa varten (oikean kloriditasapainon palauttamiseksi katalyytissa ja metallien oikean dispersion varmistamiseksi). Asianmukaisen klooratun yhdisteen valinta vaikuttaa dioksiini- ja furaanipäästöjen syntymismahdollisuuksiin.
Liuottimen talteenotto perusöljyn tuotantoprosesseissa	Liuottimien talteenottoyksikkö koostuu tislausvaiheesta, jossa liuottimet otetaan talteen öljyvirrasta, ja jakotislauslaitteessa tapahtuvasta strippausvaiheesta (höyryn tai inertin kaasun avulla). Käytettävät liuottimet voivat olla 1,2-dikloorietaanin (DCE) ja dikloorimetaanin (DCM) seoksia (DiMe). Vahankäsittely-yksiköissä liuottimen (esim. DCE) talteenotto tapahtuu käyttäen kahta järjestelmää: toista käytetään vahaan, josta on poistettu öljy, ja toista pehmeään vahaan. Molemmat koostuvat lämpöintegroiduista erotussäiliöistä ja tyhjiöstripperistä. Öljyvirta, joista on poistettu vaha, sekä vahatuotevirta stripataan liuotinjäämien poistamiseksi.

1.21 Veteen johdettavien päästöjen ehkäisy- ja vähentämismenetelmien kuvaus

1.21.1 Jäteveden esikäsittely

▼C1
Menetelmä	Kuvaus
▼B
Hapanvesivirtojen esikäsittely ennen uudelleenkäyttöä tai käsittelyä	Syntynyt hapanvesi (muun muassa tislaus-, krakkaus- ja koksausyksiköistä) johdetaan asianmukaiseen esikäsittelyyn (esim. strippausyksikköön).
Muiden jätevesivirtojen esikäsittely ennen varsinaista käsittelyä	Käsittelytehokkuuden säilyttämiseksi saatetaan tarvita asianmukaista esikäsittelyä.

1.21.2 Jäteveden käsittely

▼C1
Menetelmä	Kuvaus
▼B
Liukenemattomien aineiden poistaminen öljyn talteenoton avulla	Näitä menetelmiä ovat yleensä: — API-selkeyttimet — aaltomaisia lamelleja käyttävät selkeyttimet — samansuuntaisia lamelleja käyttävät selkeyttimet — viistoja lamelleja käyttävät selkeyttimet — puskuri- ja/tai tasaussäiliöt.
Liukenevien aineiden poistaminen suspendoituneen kiinteän aineen ja jäteöljyn talteenoton avulla	Näitä menetelmiä ovat yleensä: — kaasua käyttävä korkeapaineflotaatio — kaasua käyttävä aiheutettu flotaatio — hiekkasuodatus.
Liukenevien aineiden poistaminen, biologinen käsittely ja selkeyttäminen mukaan luettuna	Biologisia käsittelymenetelmiä ovat muun muassa seuraavat: — kiinteäpatjaiset järjestelmät — liikkuvapatjaiset järjestelmät. Yksi yleisimmin jalostamojen jäteveden käsittelyssä käytetyistä liikkuvapatjaisista järjestelmistä on aktiivilieteprosessi. Kiinteäpatjaiset järjestelmät saattavat sisältää biologisen suodattimen tai valutusbiosuodattimen.
Lisäkäsittelyvaihe	Erityinen jäteveden käsittely, jolla on tarkoitus täydentää aiempia käsittelyvaiheita esimerkiksi typpi- tai hiiliyhdisteiden vähentämiseksi edelleen. Käytetään yleensä silloin, kun on olemassa erityisiä paikallisia vesiensuojelumääräyksiä.

( 1 ) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.

( 2 ) EUVL C 146, 17.5.2011, s. 3.