2013R1307 — FI — 03.06.2015 — 001.004

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

Muutettu:

Oikaisu

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1307/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta

I

OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan:

▼C2

▼B

2 artikla

Liitteen I muuttaminen

Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti liitteessä I olevien tukijärjestelmien luettelon muuttamisesta siinä määrin kuin on tarpeen tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen mahdollisesti hyväksyttävien tukijärjestelmiä koskevien uusien säädösten huomioon ottamiseksi.

3 artikla

Soveltaminen syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren pienillä saarilla

Jäljempänä olevaa 11 artiklaa ei sovelleta SEUT 349 artiklassa tarkoitettuihin unionin alueisiin, jäljempänä 'syrjäisimmät alueet', eikä asetuksen (EU) N:o 229/2013 mukaisilla Egeanmeren pienillä saarilla myönnettäviin suoriin tukiin.

Syrjäisimpiin alueisiin ei sovelleta tämän asetuksen III, IV ja V osastoa.

4 artikla

Määritelmät ja niihin liittyvät säännökset

1.  Tässä asetuksessa tarkoitetaan

▼C2

▼B

▼C2

▼B

2.  Jäsenvaltioiden on

▼C2

▼B

Jäsenvaltiot voivat päättää, että maa, joka on laidunnettavaa ja osa vakiintunutta paikallista käytäntöä alueella, jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole enemmistönä laidunmailla, katsotaan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetuksi pysyväksi nurmeksi.

3.  Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti

II

OSASTO

SUORIA TUKIA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

1

LUKU

Suoria tukia koskevat yhteiset säännöt

5 artikla

Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat yleiset säännökset

Asetusta (EU) N:o 1306/2013 ja sen nojalla annettuja säännöksiä on sovellettava tässä asetuksessa säädettyihin järjestelmiin.

6 artikla

Kansalliset enimmäismäärät

1.  Liitteessä II esitetään kullekin jäsenvaltiolle kutakin vuotta kohden kansallinen enimmäismäärä, joka on kaikkien myönnettyjen tukioikeuksien, kansallisen varannon tai alueellisten varantojen sekä 42, 47, 49, 51 ja 53 artiklan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien kokonaisarvo.

▼C2

Jos jäsenvaltio hyödyntää 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, tuolle jäsenvaltiolle kyseiseksi vuodeksi liitteessä II esitetty kansallinen enimmäismäärä voidaan ylittää kyseisen kohdan mukaisesti lasketulla määrällä.

▼B

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, liitteessä II esitetään kullekin yhtenäistä pintatukijärjestelmää soveltavalle jäsenvaltiolle kutakin vuotta kohden 36, 42, 47, 49, 51 ja 53 artiklan mukaisesti vahvistetuista enimmäismääristä muodostuva kansallinen enimmäismäärä.

▼M1

3.  Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitteessä II vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä, jotta voidaan ottaa huomioon suorien tukien kokonaisenimmäismäärään, joka voidaan myöntää, liittyvät muutokset, mukaan lukien jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 73/2009 136 a artiklan ja tämän asetuksen 14 artiklan mukaisesti tekemistä päätöksistä johtuvat muutokset sekä tämän asetuksen 20 artiklan 2 kohdan soveltamisesta johtuvat muutokset.

▼B

7 artikla

Nettoenimmäismäärät

1.  Niiden suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna III, IV ja V osaston mukaisesti, ei saa 11 artiklan soveltamisen jälkeen ylittää liitteessä III esitettyä vastaavaa enimmäismäärää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.

Jos jäsenvaltiossa myönnettävien suorien tukien kokonaismäärä ylittäisi liitteessä III esitetyt enimmäismäärät, kyseisen jäsenvaltion on vähennettävä lineaarisesti kaikkien suorien tukien määriä asetuksen (EU) N:o 228/2013 ja asetuksen (EU) N:o 229/2013 mukaisesti myönnettyjä suoria tukia lukuun ottamatta.

2.  Kunkin jäsenvaltion saataville asetetaan kalenterivuosittain unionin tukena 11 artiklassa tarkoitetusta tukien vähennyksestä johtuva arvioitu tulo, joka vastaa liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien, joihin lisätään 58 artiklan mukaisesti käytettävissä oleva määrä, ja liitteessä III esitettyjen enimmäisnettomäärien välistä erotusta, toimenpiteisiin, jotka toteutetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) rahoitettavissa maaseudun kehittämisohjelmissa.

3.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti liitteessä III esitettyjen kansallisten enimmäismäärien mukauttamisesta myönnettävissä olevien suorien tukien kokonaisenimmäismäärään liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi, jäsenvaltioiden 14 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä johtuvat muutokset mukaan luettuina.

8 artikla

Rahoituskuri

1.  Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 26 artiklan mukaisesti vahvistettua mukautusastetta sovelletaan ainoastaan yli 2 000 euron suuruisiin suoriin tukiin, jotka myönnetään viljelijöille vastaavana kalenterivuonna.

2.  Jäljempänä olevassa 16 artiklassa säädetyn suorien tukien asteittaisen käyttöönoton seurauksena tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan Bulgariaan ja Romaniaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Jäljempänä olevassa 17 artiklassa säädetyn suorien tukien asteittaisen käyttöönoton seurauksena tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan Kroatiaan 1 päivästä tammikuuta 2022.

3.  Jotta voidaan varmistaa suorien tukien mukautusten moitteeton soveltaminen rahoituskuria soveltamalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöihin tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti soveltamien vähennysten laskentaperustetta.

4.  Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua mukautusastetta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisessa asemassa olevien yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

9 artikla

Aktiiviviljelijät

▼C2

1.  Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, jonka maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka luontaisesti pysyvät laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, ja joka ei harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti määrittelemiä vähimmäistoimia.

▼B

2.  Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, joka hallinnoi lentoasemia, rautatieyhtiöitä, vesiyhtiöitä, kiinteistöyhtiöitä, pysyviä urheilukenttiä tai vapaa-ajan alueita.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa objektiivisin ja syrjimättömin perustein päättää lisätä ensimmäisen alakohdan luetteloon muita vastaavia muuta kuin maataloutta koskevia liiketoimintoja ja myöhemmin vastaavasti poistaa sellaiset lisäykset.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan soveltamisalan piiriin kuuluvaa henkilöä tai ryhmää on kuitenkin pidettävä aktiiviviljelijänä, jos tällä on jäsenvaltioiden edellyttämässä muodossa olevia todennettavia todisteita, jotka osoittavat jotain seuraavista:

▼C2

▼B

3.  Edellä olevien 1 ja 2 kohdan lisäksi jäsenvaltiot voivat objektiivisin ja syrjimättömin perustein päättää, että suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ryhmälle,

▼C2

▼B

4.  Edellä olevia 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta viljelijöihin, jotka ovat saaneet aiempana vuotena suoria tukia määrän, joka ei ylitä tiettyä määrää. Jäsenvaltiot vahvistavat kyseisen määrän puolueettomin perustein, esimerkiksi kansallisten tai alueellisten erityispiirteidensä perusteella, ja se saa olla enintään 5 000 euroa.

5.  Viljelijöiden oikeuksien suojaamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti seuraavista:

▼C2

▼B

6.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 2, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetusta päätöksestään viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014, ja jos päätöstä muutetaan, kahden viikon kuluessa päätöksen tekemisestä.

10 artikla

Suorien tukien saamisen vähimmäisedellytykset

1.  Jäsenvaltion on tehtävä päätös siitä, missä seuraavista tapauksista suoria tukia ei myönnetä viljelijälle:

2.  Jäsenvaltiot voivat maataloutensa rakenteen huomioon ottamiseksi mukauttaa 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettuja kynnyksiä liitteessä IV vahvistetuissa rajoissa.

3.  Jos jäsenvaltio on päättänyt soveltaa 1 kohdan b alakohdan mukaista pinta-alakynnystä, on kuitenkin sovellettava kyseisen kohdan a alakohtaa IV osastossa tarkoitettua tuotantosidonnaista eläintukea saaviin viljelijöihin, joilla on pinta-alakynnystä vähemmän hehtaareja.

4.  Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa syrjäisimpiin alueisiin ja Egeanmeren pieniin saariin.

5.  Bulgariassa ja Romaniassa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä, jota haetaan tai joka aiotaan myöntää, on laskettava vuodeksi 2015 liitteessä V olevassa A kohdassa esitetyn määrän perusteella.

Kroatiassa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä, jota haetaan tai joka aiotaan myöntää, on laskettava vuosiksi 2015–2021 liitteessä VI olevassa A kohdassa esitetyn määrän perusteella.

11 artikla

Tukien alentaminen

1.  Jäsenvaltioiden on alennettava viljelijälle III osaston 1 luvun mukaisesti tietylle kalenterivuodelle myönnettävää suorien tukien määrää vähintään 5 prosentilla 150 000 euroa ylittävän määrän osalta.

2.  Ennen 1 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat vähentää viljelijän edellisenä kalenterivuonna tosiasiallisesti maksamat ja ilmoittamat maataloustoimintaan liittyvät palkat, mukaan lukien verot ja työnantajamaksut, viljelijälle III osaston 1 luvun mukaisesti tiettynä kalenterivuonna myönnettävien suorien tukien määrästä. Jos viljelijän edellisenä kalenterivuonna tosiasiallisesti maksamista ja ilmoittamista palkoista ei ole saatavilla tietoja, on käytettävä viimeisimpiä saatavilla olevia tietoja.

3.  Jäsenvaltio, joka päättää myöntää viljelijöille uudelleenjakotukea III osaston 2 luvun nojalla ja käyttää tähän tarkoitukseen yli 5 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, voi päättää olla soveltamatta tätä artiklaa.

Jos jäsenvaltio päättää myöntää viljelijöille uudelleenjakotukea III osaston 2 luvun nojalla ja 41 artiklan 4 kohdassa asetettujen ylärajojen soveltaminen estää sitä käyttämästä tähän tarkoitukseen yli 5 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tätä artiklaa.

▼C2

4.  Viljelijöille, joiden on vahvistettu 18 päivän lokakuuta 2011 jälkeen keinotekoisesti luoneen edellytykset tämän artiklan tukien alentamista koskevien vaikutusten välttämiseksi, ei saa myöntää mitään sellaista etua, jolla he välttyvät tämän artiklan vaikutuksilta.

▼B

5.  Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua alennusta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisten yksittäisten viljelijöiden asemassa olevien oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

6.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 tämän artiklan mukaisesti tehdyt päätökset ja mahdollinen alennuksista johtuva arvioitu tulo vuosiksi 2015–2019.

12 artikla

Monta hakemusta

Tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää vastaavasta pinta-alasta, josta viljelijä on jättänyt III osaston 1 luvun mukaisesti perustukea koskevan hakemuksen, voidaan tehdä muita suoria tukia ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia tukia koskeva hakemus, jollei tässä asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä.

13 artikla

Valtiontuki

Poiketen siitä, mitä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ( 21 ) 211 artiklan 1 kohdassa säädetään, 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti maksamiin tukiin.

14 artikla

Pilareiden välinen joustavuus

►C2  1.  Jäsenvaltio voi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 päättää asettaa saataville enintään 15 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä VIII esitetystä kalenterivuoden 2014 kansallisista enimmäismääristään ja tämän asetuksen liitteessä II esitetystä kalenterivuosien 2015–2019 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään käytettäväksi lisätukena ◄ asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä suoriin tukiin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Tuossa päätöksessä on vahvistettava kyseisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus, joka voi vaihdella kalenterivuosittain.

Jäsenvaltio, joka ei tee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä kalenterivuoden 2014 osalta, voi tehdä tämän päätöksen kalenterivuosien 2015–2019 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014. Sen on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestä viimeistään mainittuna päivänä.

Jäsenvaltio voi päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettua päätöstä, jolloin tarkistettu päätös tulee voimaan kalenterivuonna 2018. Tällaiseen tarkistukseen perustuvassa päätöksessä ei saa pienentää komissiolle ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti ilmoitettua prosenttiosuutta. ►C2  Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaiseen tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2017. ◄

2.  Jäsenvaltiot, jotka eivät tee 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä, voivat päättää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 asettaa saataville suorina tukina enintään 15 prosenttia tai Bulgarian, Viron, Espanjan, Latvian, Liettuan, Puolan, Portugalin, Romanian, Slovakian, Suomen, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta enintään 25 prosenttia asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisesti maaseuturahastosta vuosina 2015–2020 rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin tarkoitetuista tukimäärärahoista. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä tukitoimenpiteisiin maaseudun kehittämisohjelmissa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Tuossa päätöksessä on vahvistettava kyseisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus, joka voi vaihdella kalenterivuosittain.

Jäsenvaltio, joka ei tee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä varainhoitovuoden 2015 osalta, voi tehdä tämän päätöksen varainhoitovuosien 2016–2020 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014. Sen on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestä viimeistään mainittuna päivänä.

Jäsenvaltiot voivat päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettua päätöstä, jolloin tarkistettu päätös on voimassa varainhoitovuosina 2019 ja 2020. Tällaiseen tarkistukseen perustuvassa päätöksessä ei saa korottaa komissiolle ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti ilmoitettua prosenttiosuutta. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaiseen tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2017.

15 artikla

Uudelleentarkastelu

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista uudelleentarkastelua milloin tahansa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella. Uudelleentarkastelu voi johtaa säädösten, SEUT 290 artiklan mukaisten delegoitujen säädösten tai SEUT 291 artiklan mukaisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen.

2

LUKU

Bulgariaan, Kroatiaan ja Romaniaan sovellettavat säännökset

16 artikla

Suorien tukien asteittainen käyttöönotto Bulgariassa ja Romaniassa

Bulgarian ja Romanian osalta 42, 47, 49, 51, 53 ja 65 artiklassa tarkoitetut enimmäismäärät vahvistetaan vuoden 2015 osalta liitteessä V olevassa A kohdassa esitetyn määrän perusteella.

17 artikla

Suorien tukien asteittainen käyttöönotto Kroatiassa

Kroatiassa otetaan suorat tuet käyttöön noudattaen seuraavaa aikataulua, jossa tukien lisäykset on ilmaistu prosenttiosuuksina vastaavasta suorien tukien vuodesta 2022 alkaen sovellettavasta tasosta:

18 artikla

Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet Bulgariassa ja Romaniassa

1.  Bulgaria ja Romania voivat vuonna 2015 täydentää kansallisilla suorilla tuilla III osaston 1 luvun 1, 2 ja 3 jaksossa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä myönnettyjä tukia. Näiden tukien kokonaismäärä ei saa ylittää liitteessä V olevassa B kohdassa vahvistettua asianomaista määrää.

2.  Bulgaria voi vuonna 2015 käyttää kansallista suoraa tukea lisäksi IV osaston 2 luvussa tarkoitetun puuvillan lajikohtaisen tuen täydentämiseksi. Tuen kokonaismäärä ei saa ylittää liitteessä V olevassa C kohdassa vahvistettua asianomaista määrää.

3.  Täydentävät kansalliset suorat tuet on myönnettävä puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

19 artikla

Täydentävät kansalliset suorat tuet Kroatiassa

1.  Kroatia voi tarvittaessa täydentää mitä tahansa liitteessä I lueteltua tukijärjestelmää saatuaan komission antaman luvan.

2.  Täydentävän kansallisen suoran määrän, joka voidaan tiettynä vuonna tietylle tukijärjestelmälle myöntää, on oltava erityisten kokonaismäärärahojen rajoissa. Näiksi määrärahoiksi vahvistetaan seuraavien erotus:

3.  Myönnettyjen täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä ei saa ylittää liitteessä VI olevassa B kohdassa asianomaiseksi kalenterivuodeksi vahvistettua enimmäismäärää.

4.  Kroatia voi päättää myönnettävän täydentävän kansallisen suoran tuen määristä puolueettomin perustein komission luvan saatuaan.

5.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla annetaan lupa tämän artiklan mukaisiin tukiin, ja niissä mainitaan asianomaiset tukijärjestelmät ja määritellään maksettaville täydentäville kansallisille suorille tuille enimmäistaso.

Kun kyseessä ovat IV osaston 1 luvussa tarkoitettua vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea täydentämään tarkoitetut täydentävät kansalliset suorat tuet, täytäntöönpanosäädöksissä täsmennetään myös 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut maatalouden muodot tai alat, joihin täydentävät kansalliset suorat tuet voivat liittyä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta.

6.  Täydentävien kansallisten suorien tukien tukikelpoisuusedellytykset ovat Kroatian osalta samat kuin tässä asetuksessa säädetyissä vastaavissa tukijärjestelmissä.

7.  Täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin sovelletaan Kroatian osalta YMP:n kehityksen edellyttämiä mukautuksia. Ne on myönnettävä puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

8.  Kroatian on esitettävä kertomus täydentävien kansallisten suorien tukien täytäntöön panemiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään niiden täytäntöönpanoa seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Kertomuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

20 artikla

Kroatian erityinen kansallinen miinanraivaukseen liittyvä varanto

1.  Kroatian on vuodesta 2015 alkaen ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä tammikuuta alat, jotka on edellisenä kalenterivuonna määritetty asetuksen (EY) N:o 73/2009 57 a artiklan 10 kohdan mukaisesti ja otettu takaisin maatalouskäyttöön.

Kroatian on ilmoitettava komissiolle myös edellisen kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta viljelijöiden käytettävissä olevien tukioikeuksien määrä ja kyseisenä päivää erityisessä kansallisessa miinanraivaukseen liittyvässä varannossa käyttämättömänä oleva määrä.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyt tiedonannot on tehtävä tapauksen mukaan aluekohtaisesti tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.  Kun komissio mukauttaa liitettä II 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se laskee vuosittain määrän, joka lisätään Kroatialle liitteessä II vahvistettuihin määriin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille aloille liitteessä I luetelluissa järjestelmissä myönnettävän tuen rahoittamiseksi. Kyseinen määrä lasketaan Kroatian tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti tiedoksi antamien tietojen ja Kroatiassa asianomaisen vuoden osalta arvioitujen hehtaarikohtaisten keskimääräisten suorien tukien perusteella.

Enimmäismäärä, joka lisätään ensimmäisen alakohdan mukaisesti kaikkien niiden alojen perusteella, jotka Kroatia on antanut tiedoksi tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vuoteen 2022 asti, on 9 600 000 euroa, ja siihen sovelletaan suorien tukien käyttöönottoaikataulua 17 artiklan mukaisesti. Asiasta johtuvat vuotuiset määrät esitetään liitteessä VII.

3.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 2 kohdan mukaisesti lisättävän määrän osuus, joka Kroatian on sisällytettävä erityiseen kansalliseen miinanraivaukseen liittyvään varantoon tukioikeuksien jakamiseksi 1 kohdassa tarkoitetuille aloille. Kyseinen osuus lasketaan perustukijärjestelmän enimmäismäärän ja liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän, sellaisena kuin se on ennen 2 kohdan mukaista kansallisen enimmäismäärän lisäystä, välisen suhteen perusteella. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.  Kroatian on vuosina 2015–2022 käytettävä erityistä kansallista miinanraivaukseen liittyvää varantoa tukioikeuksien myöntämiseksi viljelijöille sen maa-alan perusteella, jonka nämä ovat ilmoittaneet miinoista raivatuksi asianomaisena vuonna, jos:

5.  Tämän artiklan nojalla vahvistettujen tukioikeuksien arvo on myöntämisvuoden tukioikeuksien kansallinen tai alueellinen keskiarvo erityisessä kansallisessa miinanraivaukseen liittyvässä varannossa olevan määrän rajoissa.

6.  Jotta otettaisiin huomioon seuraukset, jotka aiheutuvat Kroatian tämän artiklan mukaisesti ilmoittamasta miinoista raivatun maan takaisin maatalouskäyttöön ottamisesta, siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitteessä VI säädettyjä määriä.

III

OSASTO

PERUSTUKIJÄRJESTELMÄ, YHTENÄISEN PINTA-ALATUEN JÄRJESTELMÄ JA NIIHIN LIITYVÄT TUET

1

LUKU

Perustukijärjestelmä ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

1

jakso

Perustukijärjestelmän perustaminen

21 artikla

Tukioikeudet

1.  Perustukijärjestelmässä voidaan maksaa tukea viljelijälle,

2.  Tilatukijärjestelmässä asetusten (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009 mukaisesti saatujen tukioikeuksien voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2014.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka ottivat käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun I jakson tai III osaston 6 luvun mukaisesti taikka asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 3 luvun mukaisesti, voivat 1 päivään elokuuta 2014 mennessä päättää pitää olemassa olevat tukioikeudet voimassa. Niiden on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestä viimeistään kyseisenä päivänä.

4.  Kun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti vahvistettu omistettujen tai vuokrattujen tukioikeuksien lukumäärä, joka viljelijällä on asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettuna päivänä, ylittää 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekevissä jäsenvaltioissa viljelijän tukihakemuksessaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti vuodelta 2015 ilmoittaman tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän, joka on hänen käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle, tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän ylittävät tukioikeudet lakkaavat olemasta voimassa jälkimmäisenä päivänä.

22 artikla

Perustukijärjestelmään liittyvä enimmäismäärä

1.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle perustukijärjestelmän vuotuinen kansallinen enimmäismäärä vähentämällä liitteessä II vahvistetusta enimmäismäärästä 42, 47, 49, 51 ja 53 artiklan mukaisesti vahvistetut vuotuiset määrät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettua määrää voidaan korottaa kunkin jäsenvaltion osalta enintään kolmella prosentilla liitteessä II esitetystä asianomaisesta vuosittaisesta kansallisesta enimmäismäärästä sen jälkeen, kun on vähennetty määrä, joka saadaan soveltamalla 47 artiklan ensimmäistä kohtaa asianomaisen vuoden osalta. Kun jäsenvaltio hyödyntää tätä vaihtoehtoa, komissio ottaa kyseisen korotuksen huomioon tämän artiklan 1 kohdan mukaista perustukijärjestelmän vuotuista kansallista enimmäismäärää asettaessaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään elokuuta 2014 mennessä vuosittaiset prosenttiosuudet, joilla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettua määrää on korotettava.

▼C2

3.  Jäsenvaltiot voivat tarkastella 2 alakohdassa tarkoitettua päätöstään vuosittain ja niiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisista tarkisteluun perustuvista päätöksistä viimeistään sen käyttöönottoa edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta.

▼B

4.  Kaikkien tukioikeuksien ja kansallisen varannon tai alueellisten varantojen yhteisarvon on jokaisen jäsenvaltion osalta oltava jokaisena vuonna yhtä suuri kuin vastaava komission 1 kohdan mukaisesti vahvistama vuotuinen kansallinen enimmäismäärä.

5.  Jos komission 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiolle vahvistama enimmäismäärä on erilainen kuin edellisvuonna sellaisen päätöksen johdosta, jonka kyseinen jäsenvaltio on tehnyt tämän artiklan 3 kohdan, 14 artiklan 1 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan, 14 artiklan 2 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan, 42 artiklan 1 kohdan, 49 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 51 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tai 53 artiklan mukaisesti, jäsenvaltion on vähennettävä tai korotettava lineaarisesti kaikkien tukioikeuksien arvoa tämän artiklan 4 kohdan noudattamisen varmistamiseksi.

23 artikla

Kansallisen enimmäismäärän jakaminen alueellisesti

►C2  1.  Jäsenvaltiot voivat viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 päättää soveltaa perustukijärjestelmää alueellisella tasolla. Tällöin ◄ jäsenvaltion on määriteltävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi niiden agronomiset ja sosioekonomiset ominaisuudet, alueellinen maatalouden potentiaali tai toimielin- tai hallintorakenne.

Jäljempänä olevaa 36 artiklaa soveltavat jäsenvaltiot voivat tehdä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen viimeistään perustukijärjestelmän ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta.

2.  Jäsenvaltion on jaettava 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu perustukijärjestelmän vuosittainen kansallinen enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

Jäsenvaltion, joka ei sovella 30 artiklan 2 kohtaa, on tehtävä kyseinen jako 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen.

3.  Jäsenvaltio voi päättää, että alueellisia enimmäismääriä muutetaan joka vuosi asteittain etukäteen vahvistetun mukaisesti noudattaen maatalouden potentiaalin tai ympäristöperusteiden kaltaisia puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita.

4.  Jäsenvaltion on vähennettävä tai korotettava tukioikeuksien arvoa lineaarisesti jokaisella asiaankuuluvalla alueella siinä määrin kuin on tarpeen sovellettavien 2 tai 3 kohdan mukaisesti vahvistettujen alueellisten enimmäismäärien noudattamiseksi.

5.  Jäsenvaltio, joka soveltaa 1 kohtaa, voi päättää lopettaa perustukijärjestelmän soveltamisen alueellisella tasolla jäsenvaltion asettamasta päivämäärästä alkaen.

6.  Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, on ilmoitettava komissiolle mainitussa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä sekä 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohdan toista alakohtaa, on ilmoitettava komissiolle mainitussa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä sekä 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään asianomaisen vuoden 1 päivänä elokuuta.

Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohtaa, on ilmoitettava komissiolle 5 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä kyseisen päätöksen ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.

24 artikla

Tukioikeuksien ensimmäinen myöntäminen

1.  Viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti, myönnetään tukioikeuksia edellyttäen, että:

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltioissa, jotka soveltavat tämän asetuksen 21 artiklan 3 kohtaa.

Jäsenvaltiot voivat jakaa tukioikeuksia viljelijälle, jolle voidaan maksaa suoria tukia tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti, joka täyttää ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen ja:

2.  Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta vuonna 2015 myönnettävien tukioikeuksien määrä viljelijää kohti on yhtä suuri kuin tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jonka viljelijä ilmoittaa tukihakemuksessaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti vuodelle 2015 ja joka on hänen käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä. Kyseinen päivä ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle.

3.  Jäsenvaltio voi kuitenkin soveltaa yhtä tai useampaa 4–7 kohdassa esitettyä rajoitusta 2 kohdan nojalla jaettavien tukioikeuksien lukumäärään.

4.  Jäsenvaltio voi päättää, että myönnettävien tukioikeuksien määrän on oltava yhtä suuri kuin joko se tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jonka viljelijä on ilmoittanut asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuonna 2013, tai tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, riippuen siitä, kumpi niistä on alhaisempi. Kroatian osalta tämän mahdollisuuden soveltaminen ei vaikuta miinoista raivatuille hehtaareille tämän asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti jaettaviin tukioikeuksiin.

5.  Jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltiossa ilmoitettu tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärä johtaisi asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan mukaisesti vuonna 2009 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärän, tai Kroatian osalta vuonna 2013 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärän, ylittymiseen yli 35 prosentilla, jäsenvaltiot voivat rajoittaa vuonna 2015 myönnettävien tukioikeuksien määrän vähintään joko 135 prosenttiin tai 145 prosenttiin asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan mukaisesti vuonna 2009 ilmoitettujen hehtaarien kokonaismäärästä, tai Kroatian osalta vuonna 2013 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärästä.

Tätä vaihtoehtoa käyttäessään jäsenvaltioiden on myönnettävä viljelijöille pienempi määrä tukioikeuksia. Kyseinen määrä lasketaan soveltamalla suhteellista vähennystä siihen lukumäärään, joka ylittää kunkin viljelijän vuonna 2015 ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän verrattuna siihen asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten hehtaarien määrään, jonka kyseinen viljelijä on ilmoittanut vuonna 2011, tai Kroatian osalta vuonna 2013, sanotun kuitenkaan rajoittamatta miinoista raivattuja hehtaareita, joiden osalta tukioikeudet on jaettava tämän asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

6.  Jäsenvaltio voi päättää soveltaa viljelijälle myönnettävien tukioikeuksien määrän vahvistamiseksi vähennyskerrointa niihin 2 kohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin hehtaareihin, jotka muodostuvat ilmasto-olosuhteiltaan, erityisesti korkeudesta ja muista luonnonhaitoista kuten heikosta maaperästä, jyrkkyydestä ja vedensaannista johtuen vaikeilla alueilla sijaitsevasta pysyvästä nurmesta;

7.  Jäsenvaltio voi päättää, että viljelijälle myönnettävien tukioikeuksien lukumäärän on oltava yhtä suuri kuin niiden tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jotka eivät jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä olleet viininviljelyhehtaareita tai peltoalahehtaareita, joilla on pysyviä kasvihuoneita.

8.  Jos tämän artiklan 1 kohdan mukaisen luonnollisen tai oikeushenkilön tila myydään tai vuokrataan kokonaan tai osittain, hän voi ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti asetettavaa hakemusten viimeistä toimittamispäivää vuonna 2015 päivätyllä sopimuksella siirtää tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti tukioikeuksien saantioikeutensa yhdelle tai useammalle viljelijälle, edellyttäen että kyseinen viljelijä täyttää tämän asetuksen 9 artiklassa säädetyt edellytykset.

9.  Jäsenvaltio voi päättää vahvistaa tilan tukikelpoisina hehtaareina ilmaistun vähimmäiskoon, jolle viljelijä voi pyytää tukioikeuksien vahvistamista. Vähimmäiskoko ei kuitenkaan saa ylittää 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa säädettyä kynnystä.

10.  Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ilmoitettava komissiolle tässä artiklassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

11  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien myöntämisvuotena jätettyjä tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia, jos kyseisiä tukioikeuksia ei voida vielä vahvistaa lopullisesti ja jos erityisolosuhteilla on vaikutusta myöntämiseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

25 artikla

Tukioikeuksien arvo ja arvon yhdenmukaistaminen

1.  Vuonna 2015 jäsenvaltioiden on laskettava tukioikeuksien yksikköarvo jakamalla liitteessä II esitetty kansallisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus vuonna 2015 kansallisella tai alueellisella tasolla myönnettyjen tukioikeuksien lukumäärällä lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla vuoden 2015 osalta tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettava perustukijärjestelmän kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II esitetyllä vuoden 2015 kansallisella enimmäismäärällä. Tukioikeudet ilmaistaan hehtaarien lukumäärää vastaavana lukumääränä.

2.  Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetusta laskentamenetelmästä poiketen jäsenvaltiot voivat päättää eriyttää tukioikeuksien arvon vuonna 2015, lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia, kunkin asianomaisen vuoden osalta niiden alkuperäisen yksikköarvon perusteella 26 artiklan mukaisesti laskettuna.

3.  Kaikkien tukioikeuksien on viimeistään hakuvuonna 2019 oltava jäsenvaltiossa tai, jos sovelletaan 23 artiklaa, alueella yksikköarvoltaan sama.

4.  Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa on säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että niiden tukioikeuksien, joiden 26 artiklan mukaisesti laskettu alkuperäinen yksikköarvo on alle 90 prosenttia niiden kansallisesta tai alueellisesta yksikköarvosta vuonna 2019, yksikköarvoa on viimeistään hakuvuoden 2019 osalta korotettava vähintään kolmasosalla niiden alkuperäisen yksikköarvon ja vuoden 2019 kansallisen tai alueellisen yksikköarvon 90 prosentin osuuden välisestä erotuksesta.

Jäsenvaltiot voivat päättää vahvistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden tasolle, joka on korkeampi kuin 90 prosenttia mutta kuitenkin enintään 100 prosenttia.

Lisäksi jäsenvaltioiden on säädettävä, että viimeistään hakuvuoden 2019 osalta yhdenkään tukioikeuden yksikköarvo ei saa olla alle 60 prosenttia kansallisesta tai alueellisesta yksikköarvosta vuonna 2019, ellei tämä johda 7 kohdassa tarkoitetun prosenttimääräisen kynnysarvon ylittävään suurimpaan sallittuun vähennykseen kyseistä rajaa soveltavissa jäsenvaltioissa. Tällöin vähimmäisyksikköarvo on asetettava kyseisen kynnysarvon noudattamisen edellyttämälle tasolle.

5.  Edellä 4 kohdassa tarkoitettu vuoden 2019 kansallinen tai alueellinen yksikköarvo lasketaan jakamalla liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän tai kalenterivuoden 2019 osalta alueellisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus vuoden 2015 tukioikeuksien lukumäärällä asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella, lukuun ottamatta kansallisesta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II vuodeksi 2015 esitetyllä kansallisella enimmäismäärällä tai alueellisella enimmäismäärällä.

6.  Edellä 5 kohdassa tarkoitetut alueelliset enimmäismäärät lasketaan soveltamalla kiinteää prosenttiosuutta liitteessä II vuodeksi 2019 vahvistettuun kansalliseen enimmäismäärään. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistetut vastaavat alueelliset enimmäismäärät 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 määritettävällä kansallisella enimmäismäärällä 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, jos sovelletaan 23 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa.

7.  Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen tukiosuuksien arvonnousun rahoittamiseksi niiden tukiosuuksien, joiden alkuperäinen yksikköarvo on vuoden 2019 kansallista tai alueellista keskiarvoa suurempi, alkuperäisen yksikköarvon ja vuoden 2019 kansallisen tai alueellisen yksikköarvon välistä eroa pienennetään puolueettomin ja syrjimättömin, jäsenvaltioiden vahvistamin perustein. Näihin perusteisiin voi kuulua alkuperäisen yksikköarvon suurimman sallitun vähennyksen vahvistaminen 30 prosenttiin.

8.  Tämän artiklan 2 kohtaa sovellettaessa siirtyminen 26 artiklan mukaisesti lasketusta tukioikeuksien alkuperäisestä yksikköarvosta ja niiden tämän artiklan 3 kohdan tai 4–7 kohdan mukaisesti vahvistettuun lopulliseen vuoden 2019 yksikköarvoon on toteutettava yhtäläisin menettelyin vuodesta 2015 alkaen.

Jotta varmistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän kiinteän prosenttiosuuden noudattaminen kunkin vuoden osalta, niiden tukioikeuksien arvoa, joiden alkuperäinen yksikköarvo on korkeampi kuin kansallinen tai alueellinen yksikköarvo vuonna 2019, on mukautettava.

9.  Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 8 kohdassa säädetään, niiden jäsenvaltioiden tapauksessa, jotka päättävät 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti pitää olemassa olevat tukioikeutensa, soveltavat tämän artiklan 2 kohtaa, siirtyminen 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti vahvistetusta tukioikeuksien alkuperäisestä yksikköarvosta ja niiden tämän artiklan 3 kohdan tai 4–7 kohdan mukaisesti vahvistetusta lopullisesta vuoden 2019 yksikköarvosta, tapahtuu tarvittaessa soveltamalla asetuksen (EY) N:o 1782/2003 63 artiklan 3 kohdan mukaisia kansallisesti määritettyjä menettelyjä.

Jotta varmistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiinteän prosenttiosuuden noudattaminen kunkin vuoden osalta, kaikkien tukioikeuksien arvoa on mukautettava lineaarisesti.

10.  Jäsenvaltioiden on vuonna 2015 ilmoitettava viljelijöille heidän tämän artiklan ja 26 ja 27 artiklan mukaisesti laskettu tukioikeuksiensa arvo kullekin tämän asetuksen kattaman jakson vuodelle.

26 artikla

Tukioikeuksien alkuperäisen yksikköarvon laskeminen

1.  Edellä 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien alkuperäinen yksikköarvo tilatukijärjestelmää kalenterivuonna 2014 soveltavissa jäsenvaltioissa, jotka eivät ole päättäneet säilyttää olemassa olevia tukia 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on vahvistettava joko 2 tai 3 kohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti.

2.  Kiinteä prosenttiosuus viljelijän vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti saamista tuista, ennen kyseisen asetuksen II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia, jaetaan viljelijän vuonna 2015 saamien tukioikeuksien lukumäärällä, lukuun ottamatta kansallisesta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia.

Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan tämän asetuksen 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella myönnettyjen tukien määrällä, ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia.

3.  Kiinteä prosenttiosuus niiden tukioikeuksien arvosta, erityistukioikeudet mukaan lukien, jotka viljelijällä oli vuotta 2014 koskevan hakemuksensa toimittamispäivänä asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisessa tilatukijärjestelmässä, jaetaan viljelijän vuodeksi 2015 saamien tukioikeuksien lukumäärällä, lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia.

Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan tämän asetuksen 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä myönnettyjen kaikkien tukioikeuksien kokonaisarvolla erityistukioikeudet mukaan lukien.

Tämän kohdan soveltamiseksi viljelijällä katsotaan olevan tukioikeuksia vuotta 2014 koskevan hakemuksensa toimittamispäivänä, jos tukioikeudet on myönnetty tai lopullisesti siirretty hänelle viimeistään kyseisenä päivämääränä;

►C2  4.  Tilatukijärjestelmää kalenterivuonna 2014 soveltavien jäsenvaltioiden on laskettava tämän ◄ asetuksen 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien alkuperäinen yksikköarvo jakamalla kiinteä prosenttiosuus viljelijän vuonna 2014 tilatukijärjestelmässä asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti ja mainitun asetuksen 132 ja 133 a artiklan mukaisesti saaman tuen kokonaisarvosta, ennen kyseisen asetuksen II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia, viljelijän vuonna 2015 saamien tukioikeuksien lukumäärällä, lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia.

Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan tämän asetuksen 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä asetuksen EY) N:o 73/2009 mukaisesti ja mainitun asetuksen 132 ja 133 a artiklan mukaisesti myönnetyn tuen kokonaisarvolla ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia.

▼C2

5.  Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat tilatukijärjestelmää kalenterivuonna 2014 ja jotka päättävät tämän asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti pitää olemassa olevat tukioikeutensa, on laskettava tämän asetuksen 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien alkuperäinen yksikköarvo kertomalla tukioikeuksien yksikköarvo kiinteällä prosenttiosuudella. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä tämän asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella säädettyjen tukien määrällä ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa tarkoitettuja vähennyksiä ja poissulkemisia.

▼B

6.  Tässä artiklassa tarkoitettuja laskelmia varten jäsenvaltiot voivat, edellyttäen, etteivät asianomaiset alat saa tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea, ottaa huomioon myös tuen, joka on myönnetty kalenterivuodeksi 2014 yhdessä tai useammassa asetuksen (EY) N:o 73/2009 52 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, 68 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisessa järjestelmässä ja, asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa, yhdessä tai useammassa mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä 126, 127 ja 129 artiklan mukaisessa järjestelmässä.

Jäsenvaltio, joka on päättänyt soveltaa tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea, voi ottaa huomioon kalenterivuonna 2014 myönnetyn tuen tason ja tämän asetuksen IV osaston mukaisesti myönnettävän tuen tason väliset erot soveltaessaan tässä artiklassa säädettyä laskentamenetelmää edellyttäen, että

▼C2

▼M1

Tässä artiklassa säädettyjä laskentamenetelmiä varten jäsenvaltioiden on, edellyttäen, ettei 41 artiklan mukaista uudelleenjakotukea sovelleta, otettava kaikilta osiltaan huomioon kalenterivuonna 2014 myönnetty tuki asetuksen (EY) N:o 73/2009 72 a ja 125 a artiklan mukaisesti.

▼B

27 artikla

Erityisen kansallisen miinanraivaukseen liittyvän varannon sisällyttäminen

Kroatian osalta kaikkien 25 ja 26 artiklassa olevien kansallista varantoa koskevien viittausten on katsottava sisältävän 20 artiklassa tarkoitetun erityisen kansallisen miinanraivaukseen liittyvän varannon.

Lisäksi erityisestä kansallisesta miinanraivaukseen liittyvästä varannosta aiheutuva määrä on vähennettävä 25 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, mainitun artiklan 5 ja 6 kohdassa ja 26 artiklassa tarkoitetuista perustukijärjestelmän mukaisista enimmäismääristä.

28 artikla

Satunnaiset voitot

Edellä olevan 25 artiklan 4–7 kohdan ja 26 artiklan soveltamiseksi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein säätää, että silloin kun maatalousalojen vuokrasopimus myydään tai luovutetaan tai sen voimassaolo päättyy kokonaan tai osittain asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan tai 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun päivämäärän jälkeen ja ennen tämän asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettua päivämäärää, tukioikeuksien, jotka olisi myönnetty asianomaiselle viljelijälle, arvonkorotus palautetaan kokonaan tai osittain kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin, jos arvonkorotus johtaisi kyseiselle viljelijälle kertyvään satunnaiseen voittoon.

Puolueettomat perusteet on vahvistettava siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, ja niihin on kuuluttava ainakin seuraavat:

29 artikla

Tukioikeuksien arvoa ja arvon yhdenmukaistamista koskevat ilmoitukset

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 25, 26 ja 28 tarkoitetuista päätöksistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

2

jakso

Kansallinen varanto ja alueelliset varannot

30 artikla

Kansallisen varannon tai alueellisten varantojen perustaminen ja käyttö

1.  Jokaisen jäsenvaltion on perustettava kansallinen varanto. Jäsenvaltion on tätä varten tehtävä perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna perustukijärjestelmän enimmäismäärälle lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisella tasolla.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka käyttävät 23 artiklan 1 kohdan mukaista valinnanmahdollisuutta, voivat perustaa alueellisia varantoja. Jäsenvaltioiden on tätä varten tehtävä perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna asianomaiselle perustukijärjestelmän enimmäismäärälle 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lineaarinen prosentuaalinen vähennys alueellisella tasolla.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vähennys voi olla enintään 3 prosenttia, jollei suurempi vähennys ole tarpeen 6 kohdassa tai 7 kohdan a ja b alakohdassa vuoden 2015 osalta säädettyjen tukioikeuksien myöntöä koskevien tarpeiden vuoksi tai, 36 artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa, perustukijärjestelmän ensimmäisen täytäntöönpanovuoden osalta.

4.  Jäsenvaltion on myönnettävä tukioikeudet kansallisista tai alueellisista varannoistaan puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

5.  Edellä 4 kohdassa tarkoitettuja tukioikeuksia myönnetään ainoastaan viljelijöille, jotka ovat oikeutettuja suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti.

6.  Jäsenvaltion on käytettävä kansallisia tai alueellisia varantojaan myöntääkseen tukioikeuksia ensisijaisesti nuorille viljelijöille ja maataloustoimintansa aloittaville viljelijöille.

7.  Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallisia tai alueellisia varantojaan

▼C2

▼B

Tämän kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on päätettävä siinä tarkoitettujen eri käyttötarkoitusten välisestä etusijajärjestyksestä.

8.  Jäsenvaltion on 6 kohtaa ja 7 kohdan a, b ja c alakohtaa soveltaessaan vahvistettava viljelijöille myönnettyjen tukioikeuksien arvo tukioikeuksien myöntämisvuoden kansallisen tai alueellisen keskiarvon perusteella.

Kansallinen tai alueellinen keskiarvo lasketaan jakamalla 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti myöntämisvuoden osalta vahvistettu perustukijärjestelmän kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, lukuun ottamatta kansallisen tai alueellisen varannon määrää, ja Kroatian osalta erityistä kansalliseen miinanraivaukseen liittyvää varantoa, myönnettyjen tukioikeuksien lukumäärällä.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisesta tai alueellisesta varannosta myönnettyjen tukioikeuksien arvon vuosittaista asteittaista muuttamista koskevat menettelyt ottaen huomioon 22 artiklan 1 kohdassa ja 23 artiklan 2 kohdassa vahvistetut perustukijärjestelmän kansallisten ja alueellisten enimmäismäärien muutokset, jotka ovat seurausta liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien tason vaihteluista.

9.  Jos viljelijä saa tuomioistuimen lopullisen päätöksen tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lopullisen hallinnollisen määräyksen nojalla oikeuden tukioikeuksiin tai olemassa olevien tukioikeuksien arvon korotukseen, viljelijän on saatava kyseisessä päätöksessä tai määräyksessä vahvistettu tukioikeuksien määrä ja arvo jäsenvaltion vahvistamana päivämääränä. Kyseinen päivämäärä ei voi kuitenkaan olla myöhäisempi kuin päätöksen tai määräyksen antopäivää seuraava perustukijärjestelmässä jätettävän hakemuksen viimeinen jättöpäivä, ottaen huomioon 32 ja 33 artiklan soveltaminen.

10.  Edellä olevaa 6 kohtaa, 7 kohdan a ja b alakohtaa ja 9 kohtaa soveltaessaan jäsenvaltiot voivat joko myöntää uusia tukioikeuksia tai korottaa viljelijän kaikkien olemassa olevien tukioikeuksien yksikköarvoa kansalliseen tai alueelliseen keskiarvoon asti.

11.  Tässä artiklassa tarkoitetaan

31 artikla

Kansallisen varannon tai alueellisten varantojen täydentäminen

1.  Kansallista varantoa tai alueellisia varantoja on täydennettävä määrillä, jotka johtuvat

▼C2

▼B

▼C2

▼B

2.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat aktivoimattomien tukioikeuksien palauttamista kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3

jakso

Perustukijärjestelmän täytäntöönpano

32 artikla

Tukioikeuksien aktivoiminen

1.  Viljelijälle myönnetään perustukijärjestelmässä tukea 33 artiklan 1 kohdan mukaisella ilmoituksella, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu tukioikeudet myöntäneessä jäsenvaltiossa. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettuihin vuotuisiin tukimääriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, 11 artiklan mukaisten tukien alentamisen, tukikattojen ja tämän asetuksen 7 artiklan, 51 artiklan 2 kohdan ja 65 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.

2.  Tässä osastossa 'tukikelpoisella hehtaarilla' tarkoitetaan

3.  Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi

Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet tämän kohdan täytäntöön panemiseksi alueellaan.

4.  Alat ovat tukikelpoisia vain, jos ne ovat tukikelpoisen hehtaarin määritelmän mukaisia koko kalenterivuoden ajan, jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

5.  'Tukikelpoisten hehtaarien' määrittämiseksi jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voivat soveltaa vähennyskerrointa kyseisten hehtaarien muuntamiseksi 'tukikelpoisiksi hehtaareiksi'.

6.  Hampun tuotantoon käytetyt alat ovat tukikelpoisia vain, jos käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia.

33 artikla

Tukikelpoisten hehtaarien ilmoittaminen

1.  Viljelijän on 32 artiklan 1 kohdan mukaisten tukioikeuksien aktivoimiseksi ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat johonkin tukioikeuteen liittyvää tukikelpoista hehtaaria. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, ilmoitettujen viljelylohkojen on oltava lohkoja, jotka ovat viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukihakemuksen muuttamiselle.

2.  Jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia, että viljelijä muuttaa ilmoitustaan, sillä edellytyksellä että viljelijä säilyttää vähintään tukioikeuksiinsa liittyvän määrän hehtaareita ja noudattaa edellytyksiä, jotka koskevat perustukijärjestelmän mukaisen tuen myöntämistä asianomaiselle alalle.

34 artikla

Tukioikeuksien siirtäminen

1.  Tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä siirrettävistä oikeuksista.

Tukioikeuksia voidaan, myös perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa, aktivoida ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne myönnettiin.

2.  Jos jäsenvaltiot käyttävät 23 artiklan 1 kohdan mukaista valinnanmahdollisuutta, tukioikeuksia voidaan siirtää tai aktivoida ainoastaan samalla alueella, paitsi perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa.

Tukioikeuksia voidaan, myös perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa, aktivoida ainoastaan sillä alueella, jolla ne myönnettiin.

3.  Jäsenvaltiot, jotka eivät käytä 23 artiklan 1 kohdan mukaista valinnanmahdollisuutta, voivat päättää, että tukioikeuksia voidaan siirtää tai aktivoida ainoastaan saman alueen sisällä, paitsi perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa.

Tällaiset alueet on määriteltävä asiaan kuuluvalla maantieteellisellä tasolla objektiivisin perustein ja tavalla, jolla voidaan varmistaa viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja välttää markkinoiden ja kilpailun vääristymiset.

4.  Kun tukioikeuksia siirretään ilman maa-alaa, jäsenvaltiot voivat unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti päättää, että osa siirretyistä tukioikeuksista palautetaan kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin tai että niiden yksikköarvoa alennetaan kansallisen varannon tai alueellisten varantojen hyväksi. Tällaista alennusta voidaan soveltaa yhteen tai useampaan siirtoon.

5.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt viljelijöiden ilmoituksista kansallisille viranomaisille tukioikeuksien siirrosta, sekä tällaisen ilmoituksen määräajat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

35 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  Oikeusvarmuuden varmistamiseksi ja perustukijärjestelmän soveltamisesta mahdollisesti johtuvien erityistilanteiden selvittämiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti seuraavista:

2.  Tukioikeuksien moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tukioikeuksia koskevan ilmoituksen sisältöä ja tukioikeuksien aktivointivaatimuksia.

3.  Kansanterveyden suojelemiseksi siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, joilla asetetaan tukien myöntämisen edellytykseksi tiettyjen hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttö sekä menetelmä hamppulajikkeiden määrittämiseksi ja 32 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkastamiseksi.

4

jakso

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

36 artikla

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

1.  Jäsenvaltiot, jotka soveltavat vuonna 2014 asetuksen (EY) N:o 73/2009 V osaston 2 luvussa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat tämän asetuksen edellytysten mukaisesti päättää jatkaa kyseisen järjestelmän soveltamista enintään 31 päivään joulukuuta 2020. Niiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 päätöksestään ja soveltamisen päättymispäivästä.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisaikana näihin jäsenvaltioihin ei sovelleta tämän luvun 1, 2 ja 3 jaksoa lukuun ottamatta 23 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, 23 artiklan 6 kohtaa sekä 32 artiklan 2–6 kohtaa.

2.  Yhtenäistä pinta-alatukea myönnetään vuosittain kutakin jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittamaa tukikelpoista hehtaaria kohden. Tuki lasketaan vuosittain jakamalla tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kokonaismääräraha kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoitetulla tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärällä.

3.  Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka päättää soveltaa tämän asetuksen 38 artiklaa viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2018, voi käyttää tämän artiklan soveltamisen aikana tämän artiklan 2 artiklassa tarkoitetusta vuotuisesta kokonaismäärärahasta enintään 20 prosenttia hehtaarikohtaisen yhtenäisen pinta-alatuen eriyttämiseksi.

Näin menetellessään niiden on otettava huomioon kalenterivuoden 2014 osalta asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan sekä 126, 127 ja 129 artiklan nojalla yhdessä tai useammassa järjestelmässä myönnetyt tuet.

Kypros voi eriyttää tuen ottamalla huomioon asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä XVII a esitetyt alakohtaiset kokonaismäärärahat, joista vähennetään samalle alalle tämän asetuksen 37 artiklan nojalla mahdollisesti myönnetty tuki.

▼M1

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän eriyttämiseksi ja edellyttäen, ettei 41 artiklan mukaista uudelleenjakotukea sovelleta, jäsenvaltioiden on otettava kaikilta osiltaan huomioon kalenterivuonna 2014 myönnetty tuki asetuksen (EY) N:o 73/2009 125 a artiklan mukaisesti.

▼B

4.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle perustukijärjestelmän vuotuinen kansallinen enimmäismäärä vähentämällä liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä 42, 47, 49, 51 ja 53 artiklan mukaisesti vahvistetut enimmäismäärät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, edellä 2 kohdassa tarkoitettujen hehtaarien on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukihakemuksen muuttamiselle.

6.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat viljelijöiden tukikelpoisuutta ja pääsyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään.

37 artikla

Siirtymäkauden kansallinen tuki

1.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää 36 artiklan mukaisesti soveltavat jäsenvaltiot voivat päättää myöntää siirtymäkauden kansallista tukea vuosina 2015–2020.

2.  Siirtymäkauden kansallista tukea voidaan myöntää viljelijöille aloilla, joilla sitä myönnettiin vuonna 2013, tai Bulgarian ja Romanian tapauksessa aloilla, joilla myönnettiin täydentävää kansallista suoraa tukea vuonna 2013.

3.  Siirtymäkauden tuen myöntämisen ehtojen on oltava samat, joilla sallitaan tukien myöntäminen asetuksen (EY) N:o 73/2009 132 artiklan 7 kohdan ja 133 a artiklan nojalla vuonna 2013 lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 132 artiklan 2 kohdan, yhdessä sen 7 ja 10 artiklan kanssa, mukaisesti tehtävästä mukauttamisesta johtuvien sovellettavien tukien vähentäminen.

4.  Viljelijöille edellä 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla myönnettävän siirtymäkauden tuen kokonaismäärää rajoitetaan seuraavilla prosenttiosuuksilla niistä alakohtaisista kokonaismäärärahoista, jotka komissio sallii asetuksen (EY) N:o 73/2009 132 artiklan 7 kohdan tai 133 a artiklan 5 kohdan mukaisesti vuonna 2013:

Kyproksen osalta prosenttiosuus lasketaan asetuksen (EY) 73/2009 liitteessä XVII a esitettyjen alakohtaisten kokonaismäärärahojen pohjalta.

5.  Tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta Kyprokseen.

6.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä marraskuuta. Ilmoitukseen on sisällyttävä seuraavat tiedot:

7.  Jäsenvaltiot voivat päättää puolueettomin perustein ja edellä 4 kohdassa esitettyjen rajojen puitteissa siirtymäkauden kansallisen tuen määristä.

5

jakso

Perustukijärjestelmän täytäntöönpano yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa

38 artikla

Perustukijärjestelmän käyttöönotto yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa

Jollei tässä jaksossa toisin säädetä, tämän osaston säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioihin, jotka ovat soveltaneet tämän luvun 4 jaksossa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

Tämän asetuksen 24–29 artiklaa ei sovelleta näihin jäsenvaltioihin.

39 artikla

Tukioikeuksien ensimmäinen myöntäminen

1.  Tukioikeuksia myönnetään viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti edellyttäen, että:

Jäsenvaltiot voivat myöntää tukioikeuksia viljelijöille, joille voidaan myöntää suoria tukia tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti, jotka täyttävät ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetyn edellytyksen ja joille ei vuoden 2013 osalta maksettu tukea tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdan b alakohdassa tarkoitetun tukihakemuksen perusteella ja joilla oli kyseisen jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä vain sellaista maatalousmaata, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 73/2009 124 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti hyvässä maatalouskunnossa.

2.  Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena myönnettävien tukioikeuksien määrä viljelijää kohti on yhtä suuri kuin tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jonka viljelijä ilmoittaa tukihakemuksessaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti perustukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden osalta ja joka on hänen käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä. Tämä päivä ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle.

3.  Siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat perustukijärjestelmän käyttöönottoa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa.

4.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien myöntämisvuonna jätettyjä tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia, jos kyseisiä tukioikeuksia ei voida vielä vahvistaa lopullisesti ja jos erityisolosuhteilla on vaikutusta myöntämiseen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

40 artikla

Tukioikeuksien arvo

1.  Perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena jäsenvaltioiden on laskettava tukioikeuksien yksikköarvo kunkin asianomaisen vuoden osalta jakamalla liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus tukioikeuksien lukumäärällä perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena, lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista myönnettyjä tukioikeuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla perustukijärjestelmän ensimmäisen täytäntöönpanovuoden osalta tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu perustukijärjestelmän kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II vahvistetulla, perustukijärjestelmän ensimmäistä täytäntöönpanovuotta koskevalla kansallisella enimmäismäärällä. Tukioikeuksien lukumäärän on vastattava hehtaarien lukumäärää.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta laskentamenetelmästä poiketen jäsenvaltiot voivat päättää eriyttää tukioikeuksien arvon perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena, lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista myönnettyjä tukioikeuksia, kunkin asianomaisen vuoden osalta niiden alkuperäisen yksikköarvon perusteella.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien alkuperäinen yksikköarvo vahvistetaan jakamalla kiinteä prosenttiosuus niiden tukien kokonaisarvosta, jotka viljelijä sai tämän asetuksen mukaisesti välittömästi perustukijärjestelmään täytäntöönpanoa edeltävältä kalenterivuodelta, lukuun ottamatta tämän asetuksen 41, 43, 48 ja 50 artiklan sekä IV osaston mukaisia tukia, ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista, niiden tukioikeuksien lukumäärällä, jotka kyseiselle viljelijälle myönnetään perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena, kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista myönnettyjä tukioikeuksia lukuun ottamatta.

Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustukijärjestelmän ensimmäiselle täytäntöönpanovuodelle vahvistettava perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 30 artiklan 1 kohdassa tai tarvittaessa 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen asianomaiselle jäsenvaltiolle tai alueelle myönnettyjen tukien kokonaisarvolla, lukuun ottamatta 41, 43, 48 ja 50 artiklan sekä IV osaston mukaisia tukia, välittömästi perustukijärjestelmään siirtymistä edeltävänä kalenterivuotena ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.

4.  Jäsenvaltioiden on 2 kohtaa soveltaessaan ryhdyttävä unionin oikeuden yleisperiaatteita noudattaen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa kansallisella tai alueellisella tasolla. Jäsenvaltioiden on tätä varten vahvistettava toteutettavat toimenpiteet ja käytettävä laskentamenetelmä ja ilmoitettava ne komissiolle viimeistään perustukijärjestelmän täytäntöönpanoa edeltävän vuoden elokuun 1 päivänä. Kyseisiin toimenpiteisiin on kuuluttava 3 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien alkuperäisen arvon asteittainen muuttaminen vuosittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein perustukijärjestelmän ensimmäisestä täytäntöönpanovuodesta alkaen.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena viljelijöille heidän tämän artiklan mukaisesti laskettu tukioikeuksiensa arvo kullekin tämän asetuksen kattaman jakson vuodelle.

5.  Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein säätää, että silloin kun maatalousalojen vuokrasopimus myydään tai luovutetaan tai sen voimassaolo päättyy kokonaan tai osittain 36 artiklan 5 kohdan mukaisesti vahvistetun päivämäärän jälkeen ja ennen 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettua päivämäärää, tukioikeuksien, jotka olisi myönnetty asianomaiselle viljelijälle, arvonkorotus palautetaan kokonaan tai osittain kansalliseen tai alueelliseen varantoon, jos arvonkorotus johtaisi kyseiselle viljelijälle kertyvään satunnaiseen voittoon.

Puolueettomat perusteet on vahvistettava siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, ja niihin on kuuluttava ainakin seuraavat:

2

LUKU

Uudelleenjakotuki

41 artikla

Yleiset säännöt

1.  Jäsenvaltiot voivat päättää viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä elokuuta myöntää seuraavasta vuodesta alkaen vuotuisen tuen viljelijöille, jotka ovat oikeutettuja tukeen 1 luvun 1, 2, 3 ja 5 jaksossa tarkoitetun perustukijärjestelmän tai 1 luvun 4 osastossa tarkoitetun yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti, jäljempänä 'uudelleenjakotuki'.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sellaisesta päätöksestään viimeistään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna päivänä.

2.  Jäsenvaltiot, jotka ovat päättäneet soveltaa perustukijärjestelmää alueellisella tasolla 23 artiklan mukaisesti, voivat soveltaa uudelleenjakotukea alueellisella tasolla.

3.  Uudelleenjakotukea myönnetään vuosittain, kun viljelijä on aktivoinut tukioikeudet tai, tämän asetuksen 36 artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa, antanut ilmoituksen tukikelpoisista hehtaareista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, 11 artiklan mukaisten asteittaisten alennusten ja tukikattojen, tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitettujen lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.

4.  Jäsenvaltioiden on laskettava uudelleenjakotuki vuosittain kertomalla jäsenvaltion vahvistama luku, joka ei saa olla suurempi kuin 65 prosenttia hehtaarikohtaisen tuen kansallisesta tai alueellisesta keskiarvosta, viljelijän 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukien tai viljelijän 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä. Tällaisten tukien tai hehtaarien lukumäärä ei saa ylittää jäsenvaltioiden asettamaa enimmäismäärää, joka ei saa olla suurempi kuin 30 hehtaaria tai liitteessä VIII esitetty maatilojen keskimääräinen koko, jos keskimääräinen koko on suurempi kuin 30 hehtaaria kyseisessä jäsenvaltiossa.

5.  Edellyttäen, että 1 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä noudatetaan, jäsenvaltiot voivat ottaa kansallisella tasolla käyttöön kyseisen kohdan mukaisesti vahvistetun hehtaarimäärän puitteissa asteittaisen järjestelmän, jota sovelletaan samalla tavalla kaikkiin viljelijöihin.

6.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hehtaarikohtaisen tuen kansallinen keskiarvo liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen vuoden 2015 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän perusteella.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hehtaarikohtaisen tuen alueellinen keskiarvo käyttäen liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän osuutta ja 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseessä olevalla alueella ilmoitettujen vuoden 2015 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää. ►C2  Tämä osuus lasketaan jokaisen alueen osalta jakamalla 23 artiklan 2 kohdan mukainen vastaava alueellinen enimmäismäärä 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyllä kansallisella enimmäismäärällä 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, jos 30 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta. ◄

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mitään tässä luvussa säädettyä etua ei myönnetä viljelijälle, jonka todetaan 18 päivän lokakuuta 2011 jälkeen jakaneen tilansa yksinomaan hyötyäkseen uudelleenjakotuesta. Tätä sovelletaan myös viljelijöihin, joiden tila on peräisin mainitusta jaosta.

8.  Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 4 kohdassa tarkoitettua tukioikeuksien tai hehtaarien enimmäismäärää näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisten yksittäisten viljelijöiden asemassa olevien oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

42 h artikla

Rahoitussäännökset

1.  Jäsenvaltiot voivat uudelleenjakotuen rahoittamiseksi päättää viimeistään 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä käyttää enintään 30 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä. Jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään komissiolle viimeistään tuona päivänä.

2.  Komissio antaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan uudelleenjakotuen vastaavat enimmäismäärät sen prosenttiosuuden perusteella, jonka jäsenvaltiot aikovat käyttää kansallisesta enimmäismäärästä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3

LUKU

Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin

43 artikla

Yleiset säännöt

1.  Viljelijän, jolla on oikeus tukeen perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä, on noudatettava kaikilla 32 artiklan 2-5 kohdassa tarkoitetuilla tukikelpoisilla hehtaareillaan joko tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä tai vastaavia tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä.

2.  Ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt ovat seuraavat:

3.  Vastaavat käytännöt ovat samankaltaisia menettelyjä sisältäviä käytäntöjä, joista on ilmaston ja ympäristön kannalta vastaavaa tai suurempaa hyötyä kuin yhdestä tai useammasta 2 kohdassa tarkoitetusta käytännöstä. Nämä vastaavat käytännöt ja 2 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi käytäntö, jota ne vastaavat, luetellaan liitteessä IX, ja niihin sovelletaan mitä hyvänsä seuraavista:

4.  Edellä 3 kohdassa tarkoitetut vastaavat käytännöt eivät saa olla päällekkäisen rahoituksen kohteena.

5.  Jäsenvaltiot voivat, tarvittaessa myös alueellisella tasolla, päättää rajoittaa viljelijöiden valintaa 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtojen käyttämiseksi.

6.  Jäsenvaltiot voivat, tarvittaessa myös alueellisella tasolla, päättää, että viljelijöiden on täytettävä kaikki 1 kohdan mukaiset asiaankuuluvat velvoitteensa 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen kansallisten tai alueellisten ympäristösertifiointijärjestelmien mukaisesti.

7.  Jollei 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuista jäsenvaltioiden päätöksistä muuta johdu, viljelijä voi noudattaa yhtä tai useampaa 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua käytäntöä ainoastaan, jos se korvaa täysin 2 kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman käytännön. Viljelijä voi käyttää 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja sertifiointijärjestelmiä ainoastaan, jos ne kattavat 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen kokonaisuudessaan.

8.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut päätöksensä ja erityissitoumukset tai sertifiointijärjestelmät, joita ne aikovat soveltaa 3 kohdassa tarkoitettuina vastaavina käytäntöinä.

Komissio arvioi, kattaako liitteessä IX oleva luettelo erityissitoumuksiin tai sertifiointijärjestelmiin sisältyvät käytännöt, ja jos se katsoo, ettei asia ole näin, se ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille täytäntöönpanosäädöksellä, joka on annettu soveltamatta 71 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Jos komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle, että kyseiset käytännöt eivät kuulu liitteessä IX olevan luettelon soveltamisalaan, kyseinen jäsenvaltio ei saa pitää komission ilmoituksessa tarkoitettuja erityissitoumuksia tai sertifiointijärjestelmiä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina vastaavina käytäntöinä.

▼C2

9.  Jäsenvaltion on myönnettävä tässä luvussa tarkoitettua tukea viljelijälle, joka soveltaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä, jos ne häntä koskevat ja jos ja siinä määrin kuin kyseinen viljelijä noudattaa tämän asetuksen 44, 45 ja 46 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 10 ja 11 kohdan, rahoituskurin, tämän asetuksen 7 artiklan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.

▼B

Tuki on myönnettävä vuotuisena tukena 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettua tukikelpoista hehtaaria kohden, ja sen määrä lasketaan vuosittain jakamalla 47 artiklan soveltamisesta johtuva määrä asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärällä.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka päättävät soveltaa 25 artiklan 2 kohtaa, voivat päättää myöntää tässä kohdassa tarkoitetun tuen prosenttiosuutena niiden tukioikeuksien kokonaisarvosta, jotka viljelijä on aktivoinut 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti kunakin asiaankuuluvana vuonna.

Kyseinen prosenttiosuus lasketaan kunkin vuoden ja kunkin jäsenvaltion tai alueen osalta jakamalla 47 artiklan soveltamisesta johtuva määrä kaikkien niiden tukioikeuksien kokonaisarvolla, jotka on aktivoitu 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella.

10.  Viljelijällä, jonka tila sijaitsee kokonaan tai osittain direktiivin 92/43/ETY, direktiivin 2000/60/EY tai direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla alueilla, on oikeus tässä luvussa tarkoitettuun tukeen, jos hän noudattaa tässä luvussa tarkoitettuja käytäntöjä siinä määrin kuin ne ovat asianomaisella tilalla yhteensopivia mainittujen direktiivien tavoitteiden kanssa.

11.  Viljelijällä, joka noudattaa asetuksen (EY) N:o 834/2007 29 artiklan 1 kohdassa säädettyjä luonnonmukaisen maatalouden vaatimuksia, on automaattisesti oikeus tässä luvussa tarkoitettuun tukeen.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan niihin tilan yksiköihin, joita käytetään luonnonmukaiseen tuotantoon asetuksen (EY) N:o 834/2007 11 artiklan mukaisesti.

12.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti:

13.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat 8 kohdassa tarkoitettuihin ilmoituksiin, myös niiden toimittamisen aikatauluja, ja 8 kohdassa tarkoitettua komission arviointiin liittyvää menettelyä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

44 artikla

Viljelyn monipuolistaminen

1.  Jos viljelijällä on 10–30 hehtaaria peltoalaa, eikä se ole merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta kokonaan sellaisten kasvien viljelyssä, jotka kasvavat veden alla, tällä peltoalalla on viljeltävä vähintään kahta eri viljelykasvia. Pääkasvin osuus saa olla enintään 75 prosenttia kyseisestä peltoalasta.

Jos viljelijällä on yli 30 hehtaaria peltoalaa, eikä se ole merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta kokonaan sellaisten kasvien viljelyssä, jotka kasvavat veden alla, tällä peltoalalla on viljeltävä vähintään kolmea eri viljelykasvia. ►C2  Pääkasvin osuus saa olla enintään 75 prosenttia kyseisestä peltoalasta, ja kahden pääkasvin yhteenlaskettu osuus saa olla enintään 95 prosenttia kyseisestä peltoalasta. ◄

2.  Edellä olevan 1 kohdan nojalla vaadittujen viljelykasvien lukumäärää rajoittamatta kyseisessä kohdassa vahvistettuja enimmäisrajoja ei sovelleta tiloihin, joiden peltoala on yli 75-prosenttisesti heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien viljelyssä tai kesantona. Tällöin jäljellä olevan peltoalan pääkasvin osuus saa olla enintään 75 prosenttia kyseisestä jäljellä olevasta peltoalasta, paitsi jos kyseinen jäljellä oleva ala on heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien viljelyssä tai kesantona.

3.  Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tilaan,

▼C2

▼B

4.  Tässä artiklassa tarkoitetaan 'viljelykasvilla' mitä tahansa seuraavista:

▼C2

▼B

Talvehtivia viljelykasveja ja kevätviljelykasveja pidetään eri viljelykasveina, vaikka kyseessä ovatkin samansukuiset kasvit.

5.  Siirretään komissiolle valta 70 artiklan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä:

45 artikla

Pysyvä nurmi

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä direktiivien 92/43/ETY tai 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitsevat ympäristön kannalta herkät pysyvän nurmen alueet, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua kyseisten direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien näillä alueilla sijaitsevat suot ja kosteikot.

Ympäristön kannalta arvokkaiden pysyvien nurmien suojelun varmistaakseen jäsenvaltiot voivat päättää nimetä muita, direktiivien 92/43/ETY tai 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien alueiden ulkopuolella sijaitsevia herkkiä alueita, mukaan lukien paljon hiiltä sisältävillä mailla sijaitsevat pysyvät nurmet.

Viljelijät eivät saa ottaa muuhun käyttötarkoitukseen tai kyntää pysyviä nurmia, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden ensimmäisen alakohdan ja tapauksen mukaan toisen alakohdan mukaisesti nimeämillä alueilla.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pysyvän nurmen osuus viljelijöiden asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittamasta koko maatalousmaasta ei vähene enempää kuin 5 prosenttia siitä viiteosuudesta, jonka jäsenvaltiot vahvistavat vuonna 2015 jakamalla tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu pysyvänä nurmena oleva maa-ala mainitun alakohdan b alakohdassa tarkoitetulla maatalousmaan kokonaisalalla.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viiteosuuden vahvistamiseksi:

Pysyvän nurmen viiteosuus lasketaan uudelleen tapauksissa, joissa viljelijöillä, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, on asetuksen (EU) N:o 1306/2013 93 artiklan mukaisesti velvollisuus muuttaa ala takaisin pysyväksi nurmeksi vuonna 2015 tai vuonna 2016. Sellaisessa tapauksessa nämä alat lisätään tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun pysyvän nurmen alaan.

Pysyvän nurmen osuus on laskettava vuosittain viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, kyseisen vuoden osalta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittamien alojen perusteella.

Tämän kohdan mukaista velvollisuutta sovelletaan kansallisella, alueellisella tai asianmukaisella aluetta alemmalla tasolla. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa velvollisuutta pysyvän nurmen säilyttämisestä tilan tasolla varmistaakseen, että pysyvän nurmen osuus ei vähene yli 5 prosenttia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kaikista tällaisista päätöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viiteosuus ja tässä kohdassa tarkoitettu osuus komissiolle.

3.  Jos vahvistetaan, että 2 kohdassa tarkoitettu osuus on vähentynyt alueellisella tai aluetta alemmalla tasolla tai tapauksen mukaan kansallisella tasolla yli 5 prosenttia, asianomaisen jäsenvaltion on asetettava tilan tasolla velvollisuus muuttaa maa takaisin pysyväksi nurmeksi niiden viljelijöiden osalta, joilla on käytössään maata, joka on muutettu pysyvänä laitumena tai pysyvänä nurmena olevasta maa-alasta muulla tavalla käytettäväksi maaksi aiempana ajanjaksona.

▼C2

Jos 2 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti pysyväksi nurmeksi vahvistettu maa-alan absoluuttinen määrä pysyy kuitenkin absoluuttisesti samansuuruisena tietyissä rajoissa, 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun velvollisuuden katsotaan täyttyvän.

▼B

4.  Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta, jos kyseisen rajan alittava vähennys on seurausta metsityksestä, joka on sopusoinnussa ympäristön kanssa; tähän ei lueta lyhytkiertoisen energiapuun viljelmiä tai joulukuusiviljelmiä eikä energiantuotantoon tarkoitettujen nopeakasvuisten puiden viljelmiä.

5.  Sen varmistamiseksi, että pysyvän nurmen osuus säilyy, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat pysyvän nurmen säilyttämistä, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat takaisin pysyväksi nurmeksi muuttamista tämän artiklan 1 kohdan velvollisuuden noudattamatta jättämisen tapauksessa, ja jäsenvaltioihin sovellettavat säännöt, jotka koskevat 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tilan tasolla asetettavia velvollisuuksia pysyvän nurmen säilyttämiseksi ja 2 kohdassa tarkoitetun viiteosuuden mukautuksia, jotka saattavat osoittautua tarpeellisiksi.

6.  Siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä,

7.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään tämän artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut rajat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

46 artikla

Ekologinen ala

▼C2

1.  Jos tilalla on yli 15 hehtaaria peltoalaa, viljelijän on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen ala, joka vastaa vähintään 5:tä prosenttia viljelijän asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittamasta tilan peltoalasta, mukaan lukien tämän artiklan 2 kohdan c, d, g ja h alakohdassa mainitut alat, on ekologista alaa, jos jäsenvaltiot katsovat niiden olevan ekologisia aloja mainitun kohdan mukaisesti.

▼B

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua prosenttimäärää nostetaan 5 prosentista 7 prosenttiin edellyttäen, että asiasta annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston säädös SEUT 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

▼C2

Komissio esittää viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2017 tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista koskevan arviointikertomuksen, johon liitetään tarvittaessa ehdotus toisessa alakohdassa tarkoitetuksi säädökseksi.

▼B

2.  Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 päätettävä, että yhtä tai useampaa seuraavista pidetään ekologisena alana:

▼C2

▼B

▼C2

Lukuun ottamatta tämän kohdan ensimmäisen alakohdan g ja h alakohdassa tarkoitettuja tilan aloja ekologisen alan on sijaittava tilan peltoalalla. Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c ja d alakohdassa mainittujen alojen tapauksessa ekologinen ala voi myös sijaita viljelijän asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittaman peltoalan vieressä.

▼B

3.  Hallinnon yksinkertaistamiseksi ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen ekologisen alan tyyppien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi sekä niiden mittaamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat laskiessaan tilan ekologisen alan kokonaishehtaarimäärää käyttää liitteessä X esitettyjä muunto- ja/tai painokertoimia. Jos jäsenvaltio päättää pitää ekologisena alana 2 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohdassa tarkoitettua alaa tai mitä tahansa muuta alaa, johon sovelletaan painokerrointa, joka on alle 1, liitteessä X esitettyjen painokertoimien käyttö on pakollista.

4.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tilaan,

5.  Jäsenvaltio voi päättää toimeenpanna enimmillään puolet 1 kohdassa tarkoitetun ekologisen alan prosenttiyksiköistä aluetasolla, jotta ekologiseksi alaksi saataisiin vierekkäisiä alueita. Jäsenvaltion on määriteltävä alueet ja osallistuvien viljelijöiden tai viljelijäryhmien velvollisuudet. Alueiden määrittelyllä ja velvollisuuksilla on tarkoitus tukea unionin politiikkoja ympäristön, ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden aloilla.

6.  Jäsenvaltio voi päättää sallia viljelijöiden, joiden tilat ovat lähellä toisiaan, täyttää 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus kollektiivisella täytäntöönpanolla edellyttäen, että kyseiset ekologiset alat ovat jatkuvia. Unionin politiikan edistämiseksi ympäristön, ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden alalla jäsenvaltiot voivat nimetä aloja, joiden osalta kollektiivinen täytäntöönpano on mahdollista, ja ne voivat asettaa lisävelvollisuuksia tällaiseen kollektiiviseen täytäntöönpanoon osallistuville viljelijöille tai viljelijäryhmille.

Kunkin kollektiiviseen täytäntöönpanoon osallistuvan viljelijän on varmistettava, että vähintään 50 prosenttia alasta, johon sovelletaan 1 kohdan mukaista velvoitetta, sijaitsee hänen tilansa maalla 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Kollektiiviseen täytäntöönpanoon saa osallistua enintään kymmenen viljelijää.

▼C2

7.  Jäsenvaltiot, joiden kokonaismaapinta-alasta yli 50 prosenttia on metsää, voivat päättää, että tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisilla alueilla sijaitseviin tiloihin, jotka kyseiset jäsenvaltiot ovat nimenneet asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti luonnonhaitta-alueiksi, edellyttäen, että yli 50 prosenttia tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun yksikön maapinta-alasta on metsää ja metsämaan ja maatalousmaan välinen suhde on suurempi kuin 3:1.

▼B

Metsäalaa sekä metsän ja maatalousmaan suhdetta arvioidaan LAU 2 tasoa vastaavalla aluetasolla tai sellaisen muun selvästi rajatun yksikön tasolla, joka kattaa muun yksittäisen selkeän jatkuvan maantieteellisen alueen, jossa on samanlaiset maataloutta koskevat olosuhteet.

8.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 2 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 ja 3, 5, 6 tai 7 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään hakemustaan edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta.

9.  Siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

47 artikla

Rahoitussäännökset

1.  Jäsenvaltion on käytettävä tässä luvussa tarkoitetun tuen rahoittamiseen 30 prosenttia liitteessä II esitetystä kansallisesta enimmäismäärästä.

2.  Jäsenvaltion on sovellettava tässä luvussa tarkoitettua tukea kansallisella tasolla.

►C2  Jäsenvaltio, joka soveltaa 23 artiklaa, voi päättää soveltaa tukea alueellisella tasolla. Tällaisessa ◄ tapauksessa sen on käytettävä jokaisella alueella tietty osuus tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta enimmäismäärästä. Tämä osuus lasketaan jokaisen alueen osalta jakamalla 23 artiklan 2 kohdan mukainen vastaava alueellinen enimmäismäärä 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyllä kansallisella enimmäismäärällä 30 artiklan 1 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen jälkeen, jos mainitun artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

3.  Komissio antaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan vastaavat enimmäismäärät tässä luvussa tarkoitetulle tuelle vuosittain. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4

LUKU

▼C2

Tuki luonnonhaitta-alueille

▼B

48 artikla

Yleiset säännöt

1.  Jäsenvaltio voi myöntää tukea viljelijälle, jolla on oikeus tukeen 1 luvussa tarkoitetun perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ja jonka tila sijaitsee kokonaan tai osittain jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämillä luonnonhaitta-alueilla, jäljempänä luonnonhaitta-alueiden tuki '.

2.  Jäsenvaltio voi päättää myöntää luonnonhaitta-alueiden tukea kaikille 1 kohdan soveltamisalaan kuuluville alueille tai rajoittaa tuen puolueettomin ja syrjimättömin perustein vain joillekin näistä alueista.

3.  Luonnonhaitta-alueiden tukea, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan sekä rahoituskurin, 11 artiklan mukaisten tukien alennusten ja tämän asetuksen 7 artiklan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista, myönnetään vuosittain sellaisilla alueilla sijaitsevaa tukikelpoista hehtaaria kohden, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti. Se maksetaan, kun asianomainen viljelijä aktivoi kyseisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet, tai tämän asetuksen 36 artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa kun asianomainen viljelijä on ilmoittanut kyseiset tukikelpoiset hehtaarit.

4.  Hehtaarikohtainen tuki luonnonhaitta-alueille lasketaan jakamalla 49 artiklan soveltamisesta johtuva määrä 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen, sellaisilla alueilla sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltio voi puolueettomin ja syrjimättömin perustein myös määrittää tilakohtaisen hehtaarien enimmäismäärän, joille voidaan myöntää tämän luvun mukaista tukea.

5.  Jäsenvaltio voi soveltaa tukea luonnonhaitta-alueille alueellisella tasolla tässä kohdassa säädetyin edellytyksin edellyttäen, että se on määrittänyt kyseiset alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat erityisesti alueiden luonnonhaitoista johtuvat ominaispiirteet, mukaan lukien haittojen vakavuus, ja maatalouden harjoittamisolosuhteet.

Jäsenvaltion on jaettava 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

Alueellinen tuki luonnonhaitta-alueille lasketaan jakamalla tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti laskettu alueellinen enimmäismäärä 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen, kyseisellä alueella sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

49 artikla

Rahoitussäännökset

1.  Jäsenvaltio voi viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 päättää käyttää tuen luonnonhaitta-alueille rahoittamiseen enintään 5 prosenttia liitteessä II esitetystä kansallisesta enimmäismäärästä. Jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään komissiolle tuohon päivämäärään mennessä.

Jäsenvaltio voi viimeistään 1 päivänä elokuuta 2016 tarkistaa päätöstään, siten että tarkistettu päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Sen on ilmoitettava tällaisesta päätöksestä komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2016.

2.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tukea luonnonhaitta-alueille vastaavat enimmäismäärät vuosittain sen prosenttiosuuden perusteella, jonka jäsenvaltiot aikovat käyttää kansallisesta enimmäismäärästä 1 kohdan mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5

LUKU

Nuorten viljelijöiden tuki

50 artikla

Yleiset säännöt

1.  Jäsenvaltion on myönnettävä vuosittain tukea nuorelle viljelijälle, jolla on oikeus tukeen 1 luvussa tarkoitetun perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti, jäljempänä 'nuorten viljelijöiden tuki'.

2.  Tässä luvussa 'nuorella viljelijällä' tarkoitetaan luonnollista henkilöä,

▼C2

▼B

3.  Jäsenvaltio voi määrittää nuorten viljelijöiden tukea hakevia nuoria viljelijöitä varten lisää puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita asianmukaisten taitojen ja/tai koulutusvaatimusten osalta.

4.  Nuorten viljelijöiden tukea myönnetään vuosittain, viljelijän aktivoimien tukioikeuksien perusteella, tai tämän asetuksen 36 artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa viljelijän ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, 11 artiklan mukaisten tukien alennusten, 7 artiklan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.

5.  Nuorten viljelijöiden tuki myönnetään kullekin viljelijälle enintään viideksi vuodeksi. Kyseistä ajanjaksoa lyhennetään niiden vuosien lukumäärällä, jotka ovat kuluneet ensimmäisen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tilan perustamisen ja ensimmäisen nuoren viljelijän tukea koskevan hakemuksen jättämisen välillä.

6.  Jäsenvaltion, joka ei sovella 36 artiklaa, on laskettava nuorten viljelijöiden tuen määrä vuosittain kertomalla viljelijän 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien lukumäärä luvulla, joka vastaa

7.  Edellä olevaa 36 artiklaa soveltavien jäsenvaltioiden on laskettava nuorten viljelijöiden tuen määrä vuosittain kertomalla luku, joka vastaa 25:tä prosenttia 36 artiklan mukaisesti lasketusta yhtenäisestä pinta-alatuesta, viljelijän 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

►C2  8.  Poiketen siitä, mitä 6 ja 7 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat laskea joka vuosi nuorten viljelijöiden tuen määrän kertomalla luvun, joka ◄ vastaa 25:tä prosenttia hehtaarikohtaisen tuen kansallisesta keskiarvosta viljelijän 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien lukumäärällä tai viljelijän 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

Hehtaarikohtaisen tuen kansallinen keskiarvo lasketaan jakamalla liitteessä II esitetty kalenterivuodelle 2019 vahvistettu kansallinen enimmäismäärä vuonna 2015 asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai vastaavasti 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

▼C2

9.  Jäsenvaltion on vahvistettava yksi yläraja, jota sovelletaan viljelijän aktivoimien tukioikeuksien tai viljelijän ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärään. Tämän lukumäärän on oltava vähintään 25 ja enintään 90. Jäsenvaltion on noudatettava kyseistä rajaa 6, 7 ja 8 kohtaa soveltaessaan.

▼B

10.  Edellä olevien 6-9 kohdan soveltamisen sijasta jäsenvaltiot voivat myöntää viljelijää kohden vuosittaisen kiinteämääräisen tukisumman, joka lasketaan kertomalla kiinteä hehtaarimäärä luvulla, joka vastaa 25:tä prosenttia 8 kohdan mukaisesti määritetystä hehtaarikohtaisen tuen kansallisesta keskiarvosta.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä hehtaarimäärä lasketaan jakamalla nuorten viljelijöiden tukea hakevien nuorten viljelijöiden 33 artiklan 1 kohdan tai vastaavasti 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuonna 2015 ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärä kyseistä tukea vuonna 2015 hakevien nuorten viljelijöiden kokonaismäärällä.

Jäsenvaltio voi laskea kiinteän hehtaarimäärän uudelleen minä tahansa vuoden 2015 jälkeisenä vuonna, jos kyseistä tukea hakevien nuorten viljelijöiden lukumäärä tai nuorten viljelijöiden tilojen koko tai molemmat muuttuvat merkittävästi.

Kiinteämääräinen vuosittainen tukisumma, joka viljelijälle voidaan myöntää, ei saa olla suurempi kuin hänen perustukensa kokonaismäärä tiettynä vuonna ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.

11.  Tuensaajien oikeuksien suojelun takaamiseksi ja tuensaajien välisen syrjinnän estämiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti niiden edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti oikeushenkilön voidaan katsoa olevan tukikelpoinen nuorten viljelijöiden tuen osalta.

51 artikla

Rahoitussäännökset

▼C2

1.  Jäsenvaltion on käytettävä nuorten viljelijöiden tuen rahoittamiseen enintään 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 prosenttiosuus, jonka se arvioi tarvittavan mainitun tuen rahoittamiseen.

▼B

Jäsenvaltio voi tarkistaa arvioitua prosenttiosuuttaan viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä elokuuta siten, että tarkistettu prosenttiosuus tulee voimaan seuraavana vuonna. Niiden on ilmoitettava tarkistettu prosenttiosuus komissiolle viimeistään sen soveltamisvuotta edeltävän vuoden elokuun 1 päivänä.

►C2  2.  Jos jäsenvaltion jollekin vuodelle vahvistama nuorten viljelijöiden tuen kokonaismäärä ylittää ◄ tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän ja jos mainittu enimmäismäärä on alhaisempi kuin tuo enimmäismäärä, kyseisen jäsenvaltion on rahoitettava erotus soveltamalla 30 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohtaa asianomaisena vuonna, soveltamalla kaikkiin viljelijöille 32 artiklan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti myönnettäviin tukiin lineaarista vähennystä, tai soveltamalla niitä molempia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn 2 prosentin enimmäismäärän soveltamista.

3.  Jos jäsenvaltiossa jonakin vuonna haettu nuorten viljelijöiden tuen kokonaismäärä ylittää tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän ja jos mainittu enimmäismäärä on 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on mainitun enimmäismäärän noudattamiseksi sovellettava viljelijöille 50 artiklan mukaisesti maksettaviin tukiin lineaarista vähennystä.

4.  Komissio antaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan nuorten viljelijöiden tuen enimmäismäärät jäsenvaltioiden tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaman prosenttiosuuden pohjalta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV

OSASTO

TUOTANTOSIDONNAINEN TUKI

1

LUKU

Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki

52 artikla

Yleiset säännöt

1.  Jäsenvaltiot voivat myöntää viljelijöille tuotantosidonnaista tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin (jäljempänä tässä luvussa 'tuotantosidonnainen tuki').

2.  Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää seuraavilla aloilla ja seuraaville tuotannoille: vilja, öljysiemenet, valkuaiskasvit, palkokasvit, pellava, hamppu, riisi, pähkinät, tärkkelysperuna, maito ja maitotuotteet, siemenet, lampaan- ja vuohenliha, naudan- ja vasikanliha, oliiviöljy, silkkiäistoukat, kuivarehu, humala, sokerijuurikas, sokeriruoko, juurisikuri, hedelmät ja vihannekset sekä lyhytkiertoinen energiapuu.

3.  Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisille aloille tai jäsenvaltion alueille, joilla esiintyy vaikeuksia tietyissä maatalouden muodoissa tai tietyillä maatalouden aloilla, jotka ovat taloudellisista, yhteiskunnallisista ja/tai ympäristöllisistä syistä erityisen tärkeitä.

4.  Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää myös sellaisille viljelijöille,

5.  Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää vain siinä määrin kuin on tarpeen luoda kannustin nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi asianomaisilla aloilla tai alueilla.

6.  Tuotantosidonnainen tuki myönnetään vuotuisena tukena tietyissä määrällisissä rajoissa tiettyjen pinta-alojen perusteella sekä tuotosten tai tietyn eläinmäärän perusteella.

7.  Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 6 kohdassa tarkoitettuja rajoja näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisessa asemassa olevien yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti heidän taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

8.  Tämän artiklan mukaisesti myönnettävän tuotantosidonnaisen tuen on oltava johdonmukainen unionin muiden toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa.

9.  Jotta varmistetaan unionin varojen tehokas ja kohdennettu käyttö ja estetään samanaikainen rahoitus muista vastaavista tukivälineistä, siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan:

53 artikla

Rahoitussäännökset

1.  Jäsenvaltio voi tuotantosidonnaisen tuen rahoittamiseksi päättää viimeistään kunkin tuen ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta käyttää enintään 8 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästään.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää käyttää enintään 13 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästään, jos

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kansallista vuosittaista enimmäisprosenttia voidaan nostaa enintään kahdella prosenttiyksiköllä jäsenvaltioissa, joissa päätetään käyttää vähintään 2 prosenttia liitteessä II määritellystä kansallisesta vuosittaisesta enimmäismäärästä valkuaiskasvituotannon tukemiseen tämän luvun mukaisesti.

4.  Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka myöntää ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2014 aikana yli 10 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 III, IV – IV osaston 1 luvun 6 jaksoa lukuun ottamatta – ja V osastossa säädettyjen suorien tukien myöntämiseen käytettävissä olevasta määrästään rahoittaakseen:

voi päättää käyttää yli 13 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetystä vuotuisesta enimmäismäärästä, jos komissio hyväksyy sen tämän asetuksen 55 artiklan mukaisesti.

5.  Edellä olevissa 1–4 kohdassa esitetyistä prosenttiosuuksista poiketen jäsenvaltio voi päättää käyttää enintään 3 miljoonaa euroa vuodessa tuotantosidonnaisen tuen rahoitukseen.

6.  Jäsenvaltio voi viimeistään 1 päivänä elokuuta 2016 tarkistaa 1–4 kohdan mukaisesti tekemäänsä päätöstä siten, että se tulee voimaan vuodesta 2017 alkaen,

7.  Komissio antaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tuotantosidonnaista tukea vastaavat enimmäismäärät sen perusteella, millaisen päätöksen kukin jäsenvaltio on tämän artiklan 1–6 kohdan nojalla tehnyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

54 artikla

Tiedonannot

1.  Jäsenvaltioiden on annettava 53 artiklassa tarkoitetut päätökset komissiolle tiedoksi viimeistään artiklassa tarkoitettuina määräpäivinä. Tiedonannossa on 53 artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettua päätöstä lukuun ottamatta oltava tiedot kohdealueesta, valituista maatalouden muodoista tai aloista sekä myönnettävän tuen tasosta.

2.  Edellä 53 artiklan 2 ja 4 kohdassa tai tarvittaessa 53 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa päätöksissä on oltava yksityiskohtainen kuvaus kohdealueen erityistilanteesta sekä maatalouden muotojen tai tiettyjen maatalouden alojen erityispiirteistä, joiden vuoksi 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus ei riitä 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vaikeuksien voittamiseen ja joiden vuoksi tukitason korottaminen on oikeutettua.

55 artikla

Komission hyväksyntä

1.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään, soveltamatta 71 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, 53 artiklan 4 kohdassa tai tarvittaessa 53 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu päätös, jos asianomaisella alueella tai alalla todetaan esiintyvän jonkin seuraavista tarpeista:

2.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen päätösten arviointi- ja hyväksymismenettelyä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2

LUKU

Puuvillan lajikohtainen tuki

56 artikla

Soveltamisala

CN-koodin 5201 00 puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä 'puuvillan lajikohtainen tuki'.

57 artikla

Tukikelpoisuus

1.  Puuvillan lajikohtaista tukea myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla ja sille on pitänyt kylvää jäsenvaltioiden hyväksymiä lajikkeita, jotka tosiasiallisesti korjataan tavanomaisissa kasvuolosuhteissa.

Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan virheettömästä, aidosta ja myyntikelpoisesta puuvillasta.

2.  Jäsenvaltion on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitetut maa ja lajikkeet 3 kohdan mukaisesti vahvistettavien sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

3.  Puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti säännöistä ja edellytyksistä, jotka koskevat maan ja lajikkeiden hyväksymistä puuvillan lajikohtaista tukea varten.

4.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat menettelyä maan ja lajikkeiden hyväksymiseksi puuvillan lajikohtaista tukea varten ja tätä hyväksymistä koskevia tiedonantoja viljelijöille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

58 artikla

Perusalat, vahvistetut satotasot ja viitemäärät

1.  Kansalliset perusalat ovat seuraavat:

2.  Vahvistetut satotasot viitekautena ovat seuraavat:

3.  Lajikohtaisen tuen määrä tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden lasketaan kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:

4.  Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 3 kohdassa tarkoitettua määrää vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

5.  Puuvillan lajikohtaisen tuen soveltamisen mahdollistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat kyseisen tuen myöntämisedellytyksiä, tukikelpoisuusvaatimuksia ja maatalouskäytäntöjä.

6.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat 4 kohdassa säädetyn vähennyksen laskentaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

59 artikla

Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot

1.  Tässä luvussa 'hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla' tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka muun muassa

2.  Jäsenvaltion, jonne siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä 3 kohdan mukaisesti vahvistettavia perusteita noudattavat toimialakohtaiset organisaatiot.

3.  Puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan seuraavat:

60 artikla

Tuen myöntäminen

1.  Viljelijöille myönnetään puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 58 artiklan mukaisesti.

2.  Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään 58 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusalan rajoissa puuvillan lajikohtainen tuki tukikelpoista hehtaaria kohden korotettuna kahdella eurolla.

V

OSASTO

PIENVILJELIJÄJÄRJESTELMÄ

61 artikla

Yleiset säännöt

1.  Jäsenvaltiot voivat perustaa tässä osastossa vahvistettujen edellytysten mukaisen järjestelmän pienviljelijöitä varten, jäljempänä 'pienviljelijäjärjestelmä'.

Viljelijät, joilla vuonna 2015 on omistettuja tai vuokrattuja tukioikeuksia, tai 36 artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa viljelijät, jotka hakevat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään, ja jotka täyttävät 10 artiklan 1 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset, voivat hakea pienviljelijäjärjestelmään.

▼C2

2.  Pienviljelijäjärjestelmän tuet korvaavat III ja IV osaston mukaisesti myönnettävät suorat tuet.

▼B

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio valitsee 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisen tukimenetelmän. Siinä tapauksessa tuki edellyttää III ja IV osastossa säädettyjen ehtojen täyttämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

3.  Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät vapautetaan III osaston 3 luvussa säädettyjen maatalouskäytäntöjen noudattamisesta.

4.  Viljelijöille, joiden todetaan luoneen 18 päivän lokakuuta 2011 jälkeen keinotekoisesti edellytykset pienviljelijäjärjestelmästä hyötymiseksi, ei saa myöntää mitään tämän osaston mukaista etua.

62 artikla

Osallistuminen

1.  Pienviljelijäjärjestelmään haluavan viljelijän on jätettävä hakemus jäsenvaltioiden vahvistamaan päivään mennessä, joka saa olla viimeistään 15 päivä lokakuuta 2015. Jäsenvaltioiden vahvistama määräpäivä ei voi kuitenkaan olla aikaisemmin kuin perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä jätetyn hakemuksen viimeinen jättöpäivä.

Jos viljelijä ei ole hakenut pienviljelijäjärjestelmään viimeistään jäsenvaltion vahvistamana päivänä tai jos viljelijä päättää poistua siitä kyseisen päivämäärän jälkeen tai jos viljelijä on valinnut asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen tuen, hänellä ei ole enää oikeutta osallistua järjestelmään.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että viljelijät, joiden III ja IV osaston mukaisesti saamien suorien tukien määrä on jäsenvaltion 63 artiklan mukaisesti vahvistamaa enimmäismäärää pienempi, sisällytetään pienviljelijäjärjestelmään automaattisesti, elleivät he nimenomaisesti poistu siitä 1 kohdan mukaiseen jäsenvaltion vahvistamaan päivämäärään mennessä tai jonakin seuraavana vuotena. Tätä mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava viljelijöille ajoissa oikeudesta poistua järjestelmästä.

3.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että arvio 63 artiklassa tarkoitetusta tuen määrästä ilmoitetaan viljelijöille ajoissa ennen jäsenvaltioiden vahvistamaa hakemuksen jättöpäivää tai järjestelmästä poistumispäivää.

63 artikla

Tuen määrä

1.  Jäsenvaltion on vahvistettava kunkin pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän vuotuisen tuen määrä jollekin seuraavista tasoista:

Ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu määrä ei saa olla pienempi kuin 500 euroa eikä suurempi kuin 1 250 euroa.

▼C2

Jos ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan soveltamisesta johtuva määrä on pienempi kuin 500 euroa tai suurempi kuin 1 250 euroa, se on pyöristettävä ylös- tai alaspäin kyseiseen vähimmäis- tai enimmäismäärään.

▼B

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää myöntää järjestelmään osallistuville viljelijöille

▼C2

▼B

▼C2

Ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu määrä ei saa olla suurempi kuin jäsenvaltion vahvistama määrä, jonka on oltava 500–1 250 euroa.

▼B

Jos ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdan soveltamisen johdosta tuen määrä on pienempi kuin 500 euroa, kyseinen jäsenvaltio voi päättää pyöristää tämän määrän 500 euroon,.

3.  Poiketen siitä mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, näissä kohdissa tarkoitettu määrä voidaan Kroatiassa, Kyproksessa, Maltassa ja Sloveniassa vahvistaa pienemmäksi kuin 500 euroa, mutta ei kuitenkaan pienemmäksi kuin 200 euroa tai Maltan osalta pienemmäksi kuin 50 euroa.

64 artikla

Erityisedellytykset

1.  Viljelijän on pienviljelijäjärjestelmään osallistumisaikanaan

▼C2

2.  Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän 32 ja 33 artiklan mukaisesti vuonna 2015 aktivoimia tukioikeuksia pidetään aktivoituina tukioikeuksina koko sen ajan, kun viljelijä osallistuu tähän järjestelmään.

▼B

Omistettuja tai vuokrattuja tukioikeuksia, jotka viljelijällä on järjestelmään osallistumisaikana, ei pidetä kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin 31 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti palautettavina käyttämättöminä tukioikeuksina.

▼C2

Jäsenvaltioissa, jotka soveltavat 36 artiklaa, pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamia tukikelpoisia hehtaareja vuonna 2015 pidetään ilmoitettuina koko sen ajan, kun viljelijä osallistuu tähän järjestelmään.

▼B

3.  Poiketen siitä, mitä 34 artiklassa säädetään, pienviljelijäjärjestelmään osallistuvien viljelijöiden tukioikeuksia ei voi siirtää, jollei kyseessä ole perintö tai ennakkoperintö.

Viljelijä, joka saa tukioikeuksia perintönä tai ennakkoperintönä pienviljelijäjärjestelmään osallistuvalta viljelijältä, voi osallistua pienviljelijäjärjestelmään, jos hän täyttää perustukijärjestelmää koskevat edellytykset ja perii hänelle tukioikeudet perinnöksi jättävältä viljelijältä tämän kaikki tukioikeudet.

4.  Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio valitsee 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisen tukimenetelmän soveltamatta 63 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa.

5.  Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti järjestelmään osallistumisen edellytyksistä silloin kun siihen osallistuvan viljelijän tilanne on muuttunut.

65 artikla

Rahoitussäännökset

1.  Jäsenvaltion on tässä osastossa tarkoitetun tuen rahoittamiseksi vähennettävä saatavilla olevien vastaavien tukien kokonaismääristä määrät, jotka vastaavat määriä, joihin pienviljelijä olisi oikeutettu

Jos yksittäiselle viljelijälle myönnettävien tukien määrän summa jäsenvaltioissa, jotka ovat päättäneet laskea tuen määrän 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti, ylittää niiden vahvistaman enimmäismäärän, kutakin määrää vähennetään suhteellisesti.

▼C2

2.  Kaikkien pienviljelijäjärjestelmästä johtuvien tukien summan ja 1 kohdan mukaisesti rahoitettavan kokonaismäärän välinen erotus rahoitetaan yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

▼B

3.  Seikkojen, joiden perusteella tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan, on pysyttävä samoina koko sen ajan, jonka viljelijä osallistuu pienviljelijäjärjestelmään, paitsi jos jäsenvaltio on päättänyt vahvistaa vuotuisen tuen määrän 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

►C2  4.  Jos pienviljelijäjärjestelmästä johtuvien tukien kokonaismäärä ylittää ◄ 10 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on sovellettava tämän osaston mukaisesti maksettaviin tukiin lineaarista vähennystä mainitun prosenttiosuuden noudattamiseksi, jollei se ole vahvistanut tuen määrää 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti soveltamatta 63 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa.

Samaa poikkeusta sovelletaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat vahvistaneet tuen määrän 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti soveltamatta 63 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa, joiden liitteessä II vahvistettu kansallinen enimmäismäärä on vuoden 2019 osalta korkeampi kuin vuoden 2015 osalta ►C2  ja jotka soveltavat 25 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaista laskentamenetelmää. ◄

VI

OSASTO

PUUVILLA-ALAN KANSALLISET RAKENNEUUDISTUSOHJELMAT

66 artikla

Vuotuisten määrärahojen käyttö rakenneuudistusohjelmiin

1.  Jäsenvaltion, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 637/2008 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, on siirrettävä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevat asiaan kuuluvat vuotuiset määrärahat siten, että siirto tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014 ja ne ovat unionin lisävaroja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisesti rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin.

2.  Asetuksen (EY) N:o 637/2008 4 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa soveltaneen jäsenvaltion kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan nojalla käytettävissä olevat asiaankuuluvat vuotuiset määrärahat sisällytetään sen tämän asetuksen liitteessä II esitettyihin kansallisiin enimmäismääriin 1 päivästä tammikuuta 2017.

VII

OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

1

LUKU

Ilmoitukset ja kiireelliset tapaukset

67 artikla

Ilmoitusvelvollisuudet

1.  Tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden ilmoituksia komissiolle tämän asetuksen soveltamiseksi tai suorien tukien tarkastamiseksi, valvomiseksi, seuraamiseksi, arvioimiseksi ja tilintarkastuksen tekemiseksi ja jotta noudatetaan neuvoston päätöksellä tehtyjen kansainvälisten sopimusten vaatimuksia, mainittujen sopimusten mukaiset ilmoitusvelvollisuudet mukaan luettuina. Komissio ottaa tämän tehdessään huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välisen synergian.

Saatuja tietoja voidaan tarvittaessa toimittaa kansainvälisille organisaatioille ja kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai asettaa näiden saataville tai julkaista, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

2.  Jotta 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset olisivat nopeita, tehokkaita, täsmällisiä ja kustannustehokkaita, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat seuraavaa:

3.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

68 artikla

Henkilötietojen käsittely ja suoja

1.  Jäsenvaltiot ja komissio keräävät henkilötietoja 67 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja tarkoituksia varten. Ne eivät saa käsitellä kyseisiä tietoja näiden tarkoitusten vastaisella tavalla.

2.  Jos henkilötietoja käsitellään 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa seuranta- ja arviointitarkoituksessa, tiedot tehdään nimettömiksi ja niitä käsitellään vain koottuina.

3.  Henkilötietoja käsitellään direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. Tällaisia tietoja ei etenkään saa säilyttää muodossa, joka mahdollistaa rekisteröityjen tunnistamisen pidempään kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä käsitellään, ottaen huomioon sovellettavassa kansallisessa ja unionin lainsäädännössä säädetyt vähimmäissäilytysajat.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rekisteröidyille, että heidän henkilötietojaan saatetaan käsitellä kansallisissa ja unionin elimissä 1 kohdan mukaisesti ja että heillä on tällöin direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaiset oikeudet.

5.  Tähän artiklaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 111–114 artiklaa.

69 artikla

Toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi

1.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi kiireellisissä tapauksissa. Nämä täytäntöönpanosäädökset voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä, siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottoman välttämätöntä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  Tällaisten erityisten ongelmien ratkaisemiseksi ja varmistaen suorien tukien jatkuvuuden poikkeuksellisissa olosuhteissa komissio hyväksyy 71 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos asianmukaisesti perustellut erittäin kiireelliset tapaukset sitä edellyttävät.

3.  Edellä olevien 1 tai 2 kohdan mukaisesti hyväksytyt säädökset pysyvät voimassa enintään 12 kuukauden ajan. Jos kyseisissä kohdissa tarkoitetut erityiset ongelmat jatkuvat edelleen tämän määräajan jälkeen, komissio voi pysyvän ratkaisun luomiseksi esittää asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.

4.  Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista 1 tai 2 kohdan mukaisesti hyväksytyistä säädöksistä kahden työpäivän kuluessa niiden hyväksymisestä.

2

LUKU

Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset

70 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 1 päivästä tammikuuta 2014 seitsemän vuoden ajaksi 2 artiklassa, 4 artiklan 3 kohdassa, 6 artiklan 3 kohdassa, 7 artiklan 3 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa, 9 artiklan 5 kohdassa, 20 artiklan 6 kohdassa, 35 artiklassa, 36 artiklan 6 kohdassa, 39 artiklan 3 kohdassa, 43 artiklan 12 kohdassa, 44 artiklan 5 kohdassa, 45 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 46 artiklan 9 kohdassa, 50 artiklan 11 kohdassa, 52 artiklan 9 kohdassa, 57 artiklan 3 kohdassa, 58 artiklan 5 kohdassa, 59 artiklan 3 kohdassa, 64 artiklan 5 kohdassa, 67 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 73 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklassa, 4 artiklan 3 kohdassa, 6 artiklan 3 kohdassa, 7 artiklan 3 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa, 9 artiklan 5 kohdassa, 20 artiklan 6 kohdassa, 35 artiklassa, 36 artiklan 4 kohdassa, 39 artiklan 3 kohdassa, 43 artiklan 12 kohdassa, 44 artiklan 5 kohdassa, 45 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 46 artiklan 9 kohdassa, 50 artiklan 11 kohdassa, 52 artiklan 9 kohdassa, 57 artiklan 3 kohdassa, 58 artiklan 5 kohdassa, 59 artiklan 3 kohdassa, 64 artiklan 5 kohdassa, 67 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 73 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevien 2 artiklan, 4 artiklan 3 kohdan, 6 artiklan 3 kohdan, 7 artiklan 3 kohdan, 8 artiklan 3 kohdan, 9 artiklan 5 kohdan, 20 artiklan 6 kohdan, 35 artiklan, 36 artiklan 6 kohdan, 39 artiklan 3 kohdan, 43 artiklan 12 kohdan, 44 artiklan 5 kohdan, 45 artiklan 5 ja 6 kohdan, 46 artiklan 9 kohdan, 50 artiklan 11 kohdan, 52 artiklan 9 kohdan, 57 artiklan 3 kohdan, 58 artiklan 5 kohdan, 59 artiklan 3 kohdan, 64 artiklan 5 kohdan, 67 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 73 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

71 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa suorien tukien komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna 24 artiklan 11 kohdassa, 31 artiklan 2 kohdassa ja 67 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säädösten osalta lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

3

LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

72 artikla

Kumoamiset

1.  Kumotaan asetus (EY) N:o 637/2008 1 päivästä tammikuuta 2014.

Sitä sovelletaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2017 asti sellaisiin jäsenvaltioihin, jotka ovat käyttäneet kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa.

2.  Kumotaan asetus (EY) N:o 73/2009.

▼M1

Niitä sovelletaan kuitenkin edelleen tukihakemuksiin, jotka liittyvät ennen 1 päivää tammikuuta 2015 alkaviin maksatusvuosiin.

▼B

Rajoittamatta 3 kohdan soveltamista, viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen tai asetukseen (EU) N:o 1306/2013 tämän asetuksen liitteessä XI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3.  Tässä asetuksessa tehtyjä viittauksia asetuksiin (EY) N:o 73/2009 ja (EY) N:o 1782/2003 pidetään viittauksina kyseisiin asetuksiin sellaisina kuin ne olivat voimassa ennen niiden kumoamista.

73 artikla

Siirtymäsäännökset

Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä viljelijöiden saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.

74 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

Asetuksen 8 artiklaa, 9 artiklan 6 kohtaa, 11 artiklan 6 kohtaa, 14 ja 16 artiklaa, 21 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 22 artiklan 2 kohtaa, 23 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 23 artiklan 6 kohtaa, 24 artiklan 10 kohtaa, 29 artiklaa, 36 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 41 artiklan 1 kohtaa, 42 artiklan 1 kohtaa,43 artiklan 2 ja 13 kohtaa, 45 artiklan 2 kohdan neljättä alakohtaa, 46 artiklan 2 ja 8 kohtaa, 49 artiklan 1 kohtaa, 51 artiklan 1 kohtaa, 53 ja 54 artiklaa, 66 artiklan 1 kohtaa sekä 67 ja 70 artiklaa ja 72 artiklan 1 kohtaa sovelletaan kuitenkin tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

LIITE I

▼M6

LIITE II

Asetuksen 6 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

LIITE III

Asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut nettoenimmäismäärät

▼B

LIITE IV

LIITE V

10, 16 ja 18 artiklassa tarkoitetut Bulgariaan ja Romaniaan sovellettavat rahoitussäännökset

▼M6

LIITE VI

10 ja 19 artiklassa tarkoitetut Kroatiaan sovellettavat rahoitussäännökset

▼B

LIITE VII

LIITE VIII

LIITE IX

Luettelo 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vastaavista käytännöistä

▼C1

LIITE X

Asetuksen 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut muunto- ja painokertoimet ( 24 )

▼B

LIITE XI

( 1 ) Lausunto annettu 8. maaliskuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 2 ) EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116 ja EUVL C 44, 15.2.2013, s. 159.

( 3 ) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 174.

( 4 ) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 20. marraskuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä)

( 5 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).

( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) No 485/2008 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 549).

( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 228/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 23).

( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 229/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 41).

( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

( 10 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1).

( 11 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1).

( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 487).

( 13 ) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

( 16 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

( 17 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 637/2008, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta sekä puuvilla-alan kansallisten rakenneuudistusohjelmien käyttöönotosta (EUVL L 178, 5.7.2008, s. 1).

( 18 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

( 19 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001 s. 1).

( 20 ) EUVL C 35, 9.2.2012, s. 1.

( 21 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1601/96, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 671).

( 22 ) Komission asetus (EY) N:o 1122/2009, annettu 30. marraskuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 316, 2.12.2009, s. 65).

( 23 ) Käytännöt, joihin sovelletaan 43 artiklan 12 kohdan c alakohdassa tarkoitettua laskentaa.

( 24 ) Tämän asetuksen 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan ekologisen alan määrittämiseksi muunto- ja painokertoimia sovelletaan myös niihin piirteisiin, jotka sisältyvät liitteessä IX olevassa III jaksossa lueteltuihin vastaaviin käytäntöihin ja jotka ovat samat kuin tässä liitteessä luetellut piirteet, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 täydentämisestä ja mainitun asetuksen liitteen X muuttamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 (EUVL L 181, 20.6.2014, s. 1) 45 artiklassa.