02013L0036 — FI — 09.07.2018 — 004.004

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

Muutettu:

Oikaistu:

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/36/EU,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013,

oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

I

OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat:

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan laitoksiin.

2.  Tämän direktiivin 30 artiklaa sovelletaan paikallisiin yrityksiin.

3.  Tämän direktiivin 31 artiklaa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuihin yrityksiin.

4.  Rahoitusalan holdingyhtiöihin, rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin ja monialan holdingyhtiöihin, joiden pääkonttorit ovat unionissa, sovelletaan 34 artiklaa ja VII osaston 3 lukua.

5.  Tätä direktiiviä ei sovelleta:

6.  Tämän artiklan 5 kohdan 1 ja 3–23 alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä pidetään 34 artiklaa ja VII osaston 3 lukua sovellettaessa rahoituslaitoksina.

3 artikla

Määritelmät

1.  Tämän direktiivin soveltamiseksi tarkoitetaan:

2.  Jos tässä direktiivissä viitataan ylimpään hallintoelimeen ja kansallisessa oikeudessa ylimmän hallintoelimen johto- tai valvontatehtävät on annettu eri elimille tai yhden elimen eri jäsenille, jäsenvaltion on yksilöitävä ylimmän hallintoelimen asiasta vastaavat elimet tai jäsenet kansallisen oikeutensa mukaisesti, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä.

II

OSASTO

TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

4 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja niiden valtuudet

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka hoitavat tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä toimintoja ja tehtäviä. Niiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta toimintojen ja tehtävien jaosta komissiolle ja EPV:lle.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat laitosten ja tarvittaessa rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden toimintaa sen arvioimiseksi, noudatetaanko tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimuksia.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaiset toimenpiteet toteutetaan, jotta toimivaltaiset viranomaiset saavat tarpeelliset tiedot sen arvioimiseksi, noudattavatko laitokset ja tarvittaessa rahoitusalan holdingyhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, ja sen tutkimiseksi, onko kyseisiä vaatimuksia mahdollisesti rikottu.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vahvistettujen vakavaraisuuden valvontaan, tutkintaan ja seuraamuksiin liittyvien tehtävien hoitamiseen tarvittava asiantuntemus, voimavarat, toimintavalmiudet, toimivaltuudet ja riippumattomuus.

5.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset antavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarpeelliset tiedot sen arvioimiseksi, noudattavatko laitokset tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti annettuja sääntöjä. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitosten sisäiset valvontamenetelmät sekä hallinnolliset ja kirjanpitomenettelyt mahdollistavat kaikkina aikoina sen tarkastamisen, että laitokset noudattavat näitä sääntöjä.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitokset rekisteröivät kaikki liiketoimensa ja dokumentoivat järjestelmänsä ja prosessinsa, jotka kuuluvat tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 soveltamisalaan, siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat kaikkina aikoina tarkastaa tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 noudattamisen.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaiset valvontatehtävät ja muut toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ovat erillisiä ja riippumattomia kriisinratkaisuun liittyviin tehtäviin nähden. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta tehtävienjaosta komissiolle ja EPV:lle.

8.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mikäli muut kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat kriisinratkaisussa toimivaltaisia, nämä muut viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja kuulevat näitä kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen osalta.

5 artikla

Koordinointi jäsenvaltioissa

Jos jäsenvaltioissa on enemmän kuin yksi luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja rahoituslaitosten vakavaraisuutta valvova toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen näiden viranomaisten välisen koordinoinnin.

6 artikla

Yhteistyö Euroopan finanssivalvojien järjestelmän puitteissa

Hoitaessaan tehtäviään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon valvontavälineiden ja -käytäntöjen lähentäminen tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

7 artikla

Valvonnan unioniulottuvuus

Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten tehtäviensä hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella.

III

OSASTO

LUOTTOLAITOKSEN LIIKETOIMINNAN HARJOITTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1.

LUKU

Luottolaitoksen liiketoiminnan harjoittamista koskevat yleiset vaatimukset

8 artikla

Toimilupa

1.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luottolaitokset hankkivat toimiluvan ennen toimintansa aloittamista. Niiden on säädettävä toimilupaa koskevista vaatimuksista ja ilmoitettava ne EPV:lle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10–14 artiklan soveltamista.

2.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset seuraavien seikkojen määrittämiseksi:

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

4.  EPV toimittaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

9 artikla

Muita henkilöitä tai yrityksiä kuin luottolaitoksia koskeva kielto vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja

1.  Jäsenvaltioiden on kiellettävä henkilöitä tai yrityksiä, jotka eivät ole luottolaitoksia, harjoittamasta liiketoimintaa, johon kuuluu talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottaminen yleisöltä.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottamiseen jäsenvaltiolta, jäsenvaltion alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta, julkisilta kansainvälisiltä elimiltä, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on jäsenenä, eikä kansallisessa tai unionin oikeudessa nimenomaisesti säänneltyihin tapauksiin edellyttäen, että kyseiseen toimintaan sovelletaan tallettajien ja sijoittajien suojaamiseksi tarkoitettuja säännöksiä ja valvontaa.

10 artikla

Toimintasuunnitelma ja organisaatiorakenne

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimilupahakemuksiin liitetään toimintasuunnitelma, josta ilmenee, minkä tyyppistä liiketoimintaa on tarkoitus harjoittaa, sekä luottolaitoksen organisaatiorakenne.

11 artikla

Taloudelliset tarpeet

Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että toimilupahakemuksen käsittelyssä perusteena pidetään markkinoilla vallitsevia taloudellisia tarpeita.

12 artikla

Perustamispääoma

1.  Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen muiden yleisten ehtojen soveltamista, toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseksi, jos luottolaitoksella ei ole erillisiä omia varoja tai sen perustamispääoma on pienempi kuin 5 miljoonaa euroa.

2.  Perustamispääoma muodostuu ainoastaan yhdestä tai useammasta asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetusta erästä.

3.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että luottolaitokset, jotka eivät täytä erillisiä omien varojen vaatimusta ja jotka olivat olemassa 15 päivänä joulukuuta 1979, voivat jatkaa liiketoimintaansa. Ne voivat vapauttaa tällaiset luottolaitokset 13 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sisältyvän vaatimuksen täyttämisestä.

4.  Jäsenvaltiot voivat myöntää toimiluvan tietyille luottolaitosryhmille, joiden perustamispääoma on 1 kohdassa säädettyä pienempi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

13 artikla

Liiketoiminnan tosiasiallinen hoitaminen ja pääkonttorin sijaintipaikka

1.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen vain, jos toimilupaa hakevan luottolaitoksen toimintaa johtaa tosiasiallisesti ainakin kaksi henkilöä.

Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä tällainen toimilupa, jos ylimmän hallintoelimen jäsenet eivät täytä 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että

14 artikla

Osakkeenomistajat ja jäsenet

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen, jollei luottolaitos ole ilmoittanut sen sellaisten suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten tai oikeushenkilöiden nimiä, joilla on määräosuudet luottolaitoksesta, ja näiden osuuksien määriä, taikka jos määräosuuksia ei ole, 20 suurimman osakkeenomistajan tai jäsenen nimiä.

Määritettäessä, täyttyvätkö määräosuutta koskevat arviointiperusteet, otetaan huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY ( 1 ) 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet sekä mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt äänioikeuksien yhteenlaskemista koskevat ehdot.

Jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita laitoksilla on sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskuun tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, jos kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja jos ne luovutetaan vuoden kuluessa hankkimisesta.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen, jos ne eivät ole vakuuttuneita osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta luottolaitoksen omistajiksi, kun otetaan huomioon tarve varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito, erityisesti jos 23 artiklan 1 kohdassa vahvistetut perusteet eivät täyty. Sovelletaan 23 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 24 artiklaa.

3.  Jos luottolaitoksen ja muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä on läheisiä sidonnaisuuksia, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan ainoastaan, jos kyseiset sidonnaisuudet eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.

Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen, jos luottolaitokseen läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät kyseisiä viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitoksia toimittamaan niille tiedot, jotka ne tarvitsevat valvoakseen, että tässä kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät jatkuvasti.

15 artikla

Toimiluvan epääminen

Jos toimivaltainen viranomainen päättää olla myöntämättä toimilupaa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen, sen on ilmoitettava päätös ja sen perusteet hakijalle kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, kuuden kuukauden kuluessa päätöstä varten tarvittavien lisätietojen vastaanottamisesta.

Päätös toimiluvan myöntämisestä tai epäämisestä on aina tehtävä 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

16 artikla

Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kuuleminen ennakolta

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia ennen kuin se myöntää luottolaitokselle toimiluvan, jos kyseinen luottolaitos on

2.  Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava vakuutusyritysten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavaa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista ennen kuin se myöntää luottolaitokselle toimiluvan, jos kyseinen luottolaitos on

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta sekä saman ryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuvien ylimmän hallintoelimen jäsenten mainetta ja kokemusta. Viranomaisten on vaihdettava keskenään kaikki osakkeenomistajien sopivuutta sekä ylimmän hallintoelimen jäsenten mainetta ja kokemusta koskevat tiedot, jotka ovat merkityksellisiä toimiluvan myöntämisen ja toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.

17 artikla

Toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten sivuliikkeet

Vastaanottavat jäsenvaltiot eivät saa vaatia toimilupaa tai perustamispääomaa muussa jäsenvaltiossa toimiluvan jo saaneen luottolaitosten sivuliikkeiltä. Tällaisten sivuliikkeiden perustamiseen ja valvontaan sovelletaan 35 artiklaa, 36 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, 37 artiklaa, 40–46 artiklaa sekä 49, 74 ja 75 artiklaa.

18 artikla

Toimiluvan peruuttaminen

Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan vain, jos luottolaitos

19 artikla

Luottolaitoksen nimi

Harjoittaessaan toimintaansa luottolaitokset voivat nimitysten "pankki", "säästöpankki" tai muiden pankkinimien käyttöä koskevista vastaanottavan jäsenvaltion säännöksistä riippumatta käyttää kaikkialla unionin alueella samaa toiminimeä, jota ne käyttävät siinä jäsenvaltiossa, jossa niiden pääkonttori on. Jos on olemassa sekaannuksen vaara, vastaanottavat jäsenvaltiot voivat selvyyden vuoksi vaatia, että toiminimeen on liitettävä selittäviä osia.

20 artikla

Toimiluvan myöntämisen ja peruuttamisen ilmoittaminen

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kaikki 8 artiklan nojalla myönnetyt toimiluvat EPV:lle.

2.  EPV:n on julkistettava verkkosivustollaan luettelo kaikkien toimiluvan saaneiden luottolaitosten nimistä, ja sitä on päivitettävä säännöllisesti.

3.  Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle 14 artiklan 3 kohdan, 74 artiklan 1 kohdan ja 109 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikki luottolaitosryhmää koskevat tiedot erityisesti ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, organisaatiorakenteesta ja hallinnosta.

4.  Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa on mainittava sellaisten luottolaitosten nimet, joilla ei ole 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua pääomaa, ja yksilöitävä nämä luottolaitokset sellaisiksi.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle jokaisesta toimiluvan peruuttamisesta ja ilmoitettava samalla peruuttamispäätöksen perusteet.

21 artikla

Keskuslaitokseen pysyvästi liittyneitä luottolaitoksia koskevat vapautukset

1.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklassa tarkoitetun luottolaitoksen samassa kohdassa säädetyin edellytyksin tämän direktiivin 10 ja 12 artiklan ja 13 artiklan 1 kohdan soveltamisesta.

Jäsenvaltiot voivat ylläpitää ja käyttää voimassa olevaa kansallista oikeutta tällaisen vapautuksen soveltamiseksi, edellyttäen että se ei ole ristiriidassa tämän direktiivin tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 kanssa.

2.  Jos toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta, 17, 33, 34 ja 35 artiklaa, 36 artiklan 1–3 kohtaa sekä 39–46 artiklaa, VII osaston 2 luvun II jaksoa ja VII osaston 4 lukua sovelletaan keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten muodostamaan kokonaisuuteen.

2.

LUKU

Määräosuus luottolaitoksesta

22 artikla

Ehdotettujen hankintojen ilmoittaminen ja arviointi

1.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai tällaisten yhdessä toimivien henkilöiden, jäljempänä 'hankkijaehdokas', jotka ovat päättäneet hankkia suoraan tai välillisesti määräosuuden luottolaitoksesta tai lisätä suoraan tai välillisesti määräosuuttaan siten, että hankkijaehdokkaan osuus äänioikeuksista tai pääomasta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia, taikka siten, että luottolaitoksesta tulee hankkijaehdokkaan tytäryritys, jäljempänä 'ehdotettu hankinta', on ilmoitettava hankinnasta etukäteen kirjallisesti sen luottolaitoksen suhteen toimivaltaisille viranomaisille, josta ne pyrkivät hankkimaan määräosuuden tai lisäämään sitä, mainiten samalla aiotun osuuden suuruuden ja antaen 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut asiaa koskevat tiedot. Jäsenvaltioiden ei edellytetä soveltavan 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle kirjallisesti heti ja joka tapauksessa kahden työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta sekä 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen mahdollisesta myöhemmästä vastaanottamisesta, että ne ovat vastaanottaneet ilmoituksen tai tiedot.

Toimivaltaisilla viranomaisilla on enintään 60 työpäivää aikaa ilmoituksen ja sellaisten asiakirjojen vastaanottamista koskevan kirjallisen ilmoituksen päiväyksestä, joiden liittämistä ilmoitukseen jäsenvaltio edellyttää 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luettelon perusteella, jäljempänä 'arviointijakso', suorittaa 23 artiklan 1 kohdassa säädetty arviointi, jäljempänä 'arviointi'.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle arviointijakson päättymispäivämäärä antaessaan vastaanottamista koskevan ilmoituksen.

3.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat arviointijakson viidenkymmenen ensimmäisen työpäivän aikana tarvittaessa pyytää lisätietoja, jotka ovat tarpeen arvioinnin suorittamiseksi. Pyyntö on esitettävä kirjallisesti, ja siinä on yksilöitävä tarvittavat lisätiedot.

Arviointijakso keskeytetään sinä päivänä, jona toimivaltaiset viranomaiset ovat pyytäneet tietoja, siihen päivään saakka, jona hankkijaehdokkaan toimittamat lisätiedot on saatu. Keskeytys ei saa olla pitempi kuin kaksikymmentä työpäivää. Toimivaltaiset viranomaiset voivat harkintansa mukaan pyytää vielä täydentämään tai tarkentamaan tietoja, mutta tämä ei saa enää keskeyttää arviointijaksoa.

4.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat pidentää 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua keskeytystä enintään 30 työpäiväksi, jos hankkijaehdokas on sijoittautunut tai sääntelyn kohteena kolmannessa maassa tai kyseessä on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, ►C2  johon ei sovelleta tämän direktiivin tai direktiivin 2009/65/EY, 2009/138/EY tai 2004/39/EY mukaista valvontaa. ◄

5.  Jos toimivaltaiset viranomaiset päättävät vastustaa ehdotettua hankintaa, niiden on ilmoitettava tästä hankkijaehdokkaalle kirjallisesti kahden työpäivän kuluessa arvioinnin tekemisestä ja ylittämättä arviointijaksoa, perustellen päätöksensä. Jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, yleisön saataville voidaan hankkijaehdokkaan pyynnöstä saattaa asianmukainen selvitys päätöksen perusteluista. Tämä ei estä jäsenvaltiota sallimasta toimivaltaisen viranomaisen julkistaa tällaisia tietoja ilman hankkijaehdokkaan pyyntöä.

6.  Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät arviointijakson kuluessa vastusta kirjallisesti ehdotettua hankintaa, se katsotaan hyväksytyksi.

7.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä enimmäisajan, jonka kuluessa ehdotettu hankinta on saatettava päätökseen, ja tarvittaessa pidentää tätä määräaikaa.

8.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa vaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt, sen osalta, miten toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava äänioikeuksien tai pääoman suorista tai välillisistä hankinnoista tai miten toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ne.

9.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset yhteisten menettelyjen, lomakkeiden ja mallien laatimiseksi 24 artiklassa tarkoitettua asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemismenettelyä varten.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

23 artikla

Arviointiperusteet

1.  Arvioidessaan 22 artiklan 1 kohdassa edellytettyä ilmoitusta ja 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja toimivaltaisten viranomaisten on hankinnan kohteena olevan luottolaitoksen järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi ja ottaen huomioon hankkijaehdokkaan todennäköinen vaikutus luottolaitokseen arvioitava hankkijaehdokkaan sopivuus ja ehdotetun hankinnan taloudellinen järkevyys seuraavien perusteiden mukaisesti:

2.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat vastustaa ehdotettua hankintaa vain, jos se on perusteltua 1 kohdassa säädettyjen perusteiden nojalla tai jos hankkijaehdokkaan toimittamat tiedot ovat puutteellisia.

3.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ennakkoehtoja sen suhteen, millainen omistusosuuden taso on hankittava, eivätkä sallia toimivaltaisten viranomaistensa tarkastelevan ehdotettua hankintaa markkinoiden taloudellisten tarpeiden pohjalta.

4.  Jäsenvaltioiden on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa. Vaadittavien tietojen on oltava suhteutettuja ja mukautettuja hankkijaehdokkaan ja ehdotetun hankinnan luonteeseen. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia tietoja, joilla ei ole merkitystä toiminnan vakauden arvioinnille.

5.  Sen estämättä, mitä 22 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, toimivaltaisen viranomaisen on kohdeltava hakijaehdokkaita syrjimättömällä tavalla, jos kyseinen viranomainen on saanut ilmoituksen kahdesta tai useammasta ehdotuksesta hankkia määräosuus tai lisätä määräosuutta samasta luottolaitoksesta.

24 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö

1.  Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on arviointia suorittaessaan kuultava toisiaan täysimääräisesti, jos hankkijaehdokas on

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava toisilleen kaikki hankinnan arvioimisen kannalta olennaiset tai asiaan vaikuttavat tiedot. Toimivaltaisten viranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä toisilleen kaikki asiaan vaikuttavat tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaiset tiedot. Ehdotetun hankinnan kohteena olevalle luottolaitokselle toimiluvan myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen tekemässä päätöksessä on esitettävä hankkijaehdokkaasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen lausunnot ja varaukset.

25 artikla

Luovutuksesta ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on päättänyt luopua suoraan tai välillisesti määräosuudestaan luottolaitoksessa, on ilmoitettava luovutuksesta etukäteen kirjallisesti toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava myös kyseisen osuuden suuruus. Tällaisen henkilön on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille myös päätöksestään vähentää määräosuuttaan siten, että kyseisen henkilön osuus äänioikeuksista tai pääomasta on alle 20, 30 tai 50 prosenttia, tai siten, että luottolaitos lakkaa olemasta kyseisen henkilön tytäryritys. Jäsenvaltioiden ei edellytetä soveltavan 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa.

26 artikla

Ilmoittamisvelvollisuudet ja seuraamukset

1.  Luottolaitoksen on heti asiasta tiedon saatuaan ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille sellaisista sen omaa pääomaa koskevista omistusosuuksien hankinnoista tai niistä luopumisista, joiden vuoksi kyseinen omistusosuus muodostuu 22 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklassa tarkoitettua raja-arvoa suuremmaksi tai pienemmäksi.

Sellaisten säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otettujen luottolaitosten on vähintään vuosittain ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille määräosuuksia omistavien osakkaiden ja jäsenten nimet sekä näillä olevien omistusosuuksien suuruudet esimerkiksi sellaisina kuin nämä tiedot esitetään yhtiö- tai vuosikokouksessa tai sellaisina kuin tiedot saadaan kaupankäynnin kohteeksi otettuja yhtiöitä koskevien määräysten mukaisesti.

2.  Niissä tapauksissa, joissa 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden käyttämä vaikutusvalta on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet. Toimenpiteet voivat olla kieltoja, ylimmän hallintoelimen jäsenille ja johtajille 65–72 artiklaa noudattaen asetettavia seuraamuksia tai kyseisen luottolaitoksen osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin tai osuuksiin kuuluvien äänioikeuksien käyttöön kohdistuvia keskeytyksiä.

Jollei 65–72 artiklasta muuta johdu, samanlaisia toimenpiteitä on sovellettava luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 22 artiklan 1 kohdassa määrättyä velvoitetta antaa ennakkotietoja.

Jos osuus hankitaan toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta, ryhdytäänkö muihin mahdollisiin seuraamuksiin, joko määrättävä keskeytettäväksi osuuksia vastaavien äänioikeuksien käyttäminen tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.

27 artikla

Määräosuuksia koskevat arviointiperusteet

Määritettäessä, täyttääkö hankinta 22, 25 ja 26 artiklassa tarkoitettua määräosuutta koskevat arviointiperusteet, otetaan huomioon direktiivin 2004/109/EY 9, 10 ja 11 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet sekä mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt niiden yhteenlaskemista koskevat ehdot.

Määritettäessä, täyttyvätkö 26 artiklassa tarkoitetut määräosuutta koskevat arviointiperusteet, jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita laitoksilla voi olla sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskuun tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, edellyttäen, että kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja että niistä luovutaan vuoden kuluessa hankkimisesta.

IV

OSASTO

SIJOITUSPALVELUYRITYSTEN PERUSTAMISPÄÄOMA

28 artikla

Sijoituspalveluyritysten perustamispääoma

1.  Sijoituspalveluyritysten perustamispääoma muodostuu ainoastaan yhdestä tai useammasta asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetusta erästä.

2.  Kaikilla muilla sijoituspalveluyrityksillä kuin niillä, joita tarkoitetaan 29 artiklassa, on oltava 730 000 euron perustamispääoma.

29 artikla

Tietyntyyppisten sijoituspalveluyritysten perustamispääoma

1.  Niillä sijoituspalveluyrityksillä, jotka eivät käy kauppaa rahoitusvälineillä omaan lukuunsa tai harjoita emissiontakaamista, mutta joilla on hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita ja jotka tarjoavat yhtä tai useampaa seuraavista palveluista, on oltava 125 000 euron perustamispääoma:

2.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset, jotka toteuttavat rahoitusvälineitä koskevia sijoittajien toimeksiantoja, pitävät hallussaan kyseisiä rahoitusvälineitä omaan lukuunsa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.  Jäsenvaltiot voivat alentaa 1 kohdassa tarkoitetun määrän 50 000 euroon silloin, kun yrityksen toimilupa ei kata asiakkaiden varojen tai arvopapereiden hallussapitoa, kaupankäyntiä omaan lukuun tai emissiontakaamista.

4.  Rahoitusvälineisiin liittyvien kaupankäyntivarastoon kuulumattomien positioiden hallussapitoa omien varojen sijoittamiseksi ei pidetä kaupankäyntinä omaan lukuun liittyen 1 kohdassa säädettyihin palveluihin tai 3 kohdan mukaisiin tarkoituksiin.

30 artikla

Paikallisten yritysten perustamispääoma

Paikallisilla yrityksillä on oltava 50 000 euron perustamispääoma, jos ne käyttävät sijoittautumisvapautta tai vapautta tarjota direktiivin 2004/39/EY 31 tai 32 artiklassa tarkoitettuja palveluja.

31 artikla

Yritykset, joilla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita

1.  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä on oltava

Komissio tarkistaa säännöllisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät.

2.  Jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu yritys rekisteröidään myös vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY ( 3 ) mukaisesti, sen on täytettävä kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu edellytys, minkä lisäksi sillä on oltava

32 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Poiketen siitä, mitä 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 30 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jatkaa toimilupaa sellaisten sijoituspalveluyritysten ja 30 artiklassa tarkoitettujen yritysten osalta, jotka ovat olleet olemassa 31 päivänä joulukuuta 1995 tai sitä ennen ja joiden omat varat ovat 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 tai 3 kohdassa tai 30 artiklassa säädettyjä perustamispääomia pienemmät.

Tällaisten sijoituspalveluyritysten tai yritysten omat varat eivät saa laskea alhaisemmalle tasolle kuin korkein viitetaso, joka on laskettu 23 päivän maaliskuuta 1993 jälkeen. Viitetaso on omien varojen päivittäinen keskiarvo, joka lasketaan laskentapäivää edeltävältä kuuden kuukauden jaksolta. Tämä viitetaso on laskettava kyseiseltä jaksolta joka kuudes kuukausi.

2.  Jos 1 kohdan mukaisessa sijoituspalveluyrityksessä tai yrityksessä määräysvaltaa käyttävä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on muu kuin määräysvaltaa 31 päivänä joulukuuta 1995 tai sitä ennen käyttänyt luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, tämän sijoituspalveluyrityksen tai yrityksen omien varojen on saavutettava vähintään 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 tai 3 kohdassa tai 30 artiklassa kyseistä yritystä varten säädetty taso, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse ensimmäisestä vuoden 1995 joulukuun 31 päivän jälkeen toteutetusta perintöön perustuvasta luovutuksesta, edellyttäen että toimivaltaiset viranomaiset antavat suostumuksensa ja että poikkeusta sovelletaan enintään 10 vuoden ajan kyseisen luovutuksen jälkeen.

3.  Jos kaksi tai useampia sijoituspalveluyrityksiä tai 30 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä sulautuu, sulautumassa syntyneen yrityksen omien varojen ei tarvitse saavuttaa 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 tai 3 kohdassa tai 30 artiklassa säädettyä tasoa. Kuitenkin sellaisena ajanjaksona, jona 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 tai 3 kohdassa tai 30 artiklassa säädettyä tasoa ei ole saavutettu, sulautumassa syntyneen yrityksen omat varat eivät saa alittaa sulautumisajankohtana todettua sulautuneiden yritysten omien varojen kokonaismäärää.

4.  Sijoituspalveluyritysten ja 30 artiklassa tarkoitettujen yritysten omat varat eivät saa alittaa 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 tai 3 kohdassa tai 30 artiklassa sekä tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa säädettyä tasoa.

5.  Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että tällaisten sijoituspalveluyritysten ja yritysten vakavaraisuuden varmistamiseksi on tarpeen, että 4 kohdassa säädetty vaatimus täyttyy, 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta.

V

OSASTO

SIJOITTAUTUMISVAPAUTEEN JA PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUTEEN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET

1.

LUKU

Yleiset periaatteet

33 artikla

Luottolaitokset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toisessa jäsenvaltiossa toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saanut ja niiden valvoma luottolaitos saa harjoittaa liitteessä I lueteltuja toimia niiden alueella 35 artiklan, 36 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 39 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 40–46 artiklan mukaisesti joko perustamalla sivuliikkeen tai tarjoamalla suoraan palveluja edellyttäen, että toimilupa käsittää nämä toimet.

34 artikla

Rahoituslaitokset

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toisen jäsenvaltion rahoituslaitos saa harjoittaa liitteessä I lueteltuja toimia niiden alueella 35 artiklan, 36 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 39 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 40–46 artiklan mukaisesti, joko perustamalla sivuliikkeen tai tarjoamalla palveluja taikka luottolaitoksen tytäryrityksen tai kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisesti omistaman tytäryrityksen välityksellä, jonka perustamisasiakirjan ja yhtiöjärjestyksen mukaan tällaisen toiminnan harjoittaminen on hyväksytty ja joka täyttää seuraavat edellytykset:

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, että ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset on täytetty, sekä annettava siitä rahoituslaitokselle todistus, joka on liitettävä 35 ja 39 artiklassa tarkoitettuihin ilmoituksiin.

2.  Jos 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu rahoituslaitos ei enää täytä jotakin asetetuista edellytyksistä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja mainitun rahoituslaitoksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaan toimintaan sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion oikeutta.

3.  Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa on sovellettava 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen rahoituslaitosten tytäryrityksiin.

2.

LUKU

Luottolaitosten sijoittautumisoikeus

35 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamisvelvollisuus ja yhteistyö

1.  Luottolaitoksen, joka aikoo perustaa sivuliikkeen toisen jäsenvaltion alueelle, on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

2.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luottolaitos, joka aikoo perustaa sivuliikkeen toiseen jäsenvaltioon, antaa kaikki seuraavat tiedot 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa:

3.  Jollei kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla ole perustetta epäillä luottolaitoksen hallinnollisten rakenteiden tai rahoitustilanteen riittävyyttä suunnitteilla olevaan toimintaan nähden, viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta välitettävä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava tästä kyseessä olevalle luottolaitokselle.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava luottolaitoksen omien varojen määrä ja koostumus sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan mukaisen omien varojen vaatimuksen yhteismäärä.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, 34 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava rahoituslaitoksen omien varojen määrä ja koostumus sekä sen emoyrityksenä olevan luottolaitoksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketut kokonaisriskin määrät.

4.  Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät välittämästä 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, niiden on ilmoitettava kieltäytymisen perusteet kyseessä olevalle luottolaitokselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet kaikki tiedot.

Kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

5.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tällaisia ilmoituksia varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

7.  EPV toimittaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

36 artikla

Toiminnan aloittaminen

1.  Ennen kuin luottolaitoksen sivuliike aloittaa toimintansa, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet 35 artiklassa tarkoitetut tiedot, järjestettävä luottolaitoksen valvonta 4 luvun mukaisesti ja tarvittaessa ilmoitettava ne yleiseen etuun liittyvät edellytykset, joiden mukaisesti toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

2.  Kun tieto on saatu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, tai jos mitään tietoa ei ole saatu viranomaiselta 1 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sivuliike voidaan perustaa ja se voi aloittaa toimintansa.

3.  Siinä tapauksessa, että jokin 35 artiklan 2 kohdan b, c tai d alakohdan nojalla annetuista tiedoista muuttuu, luottolaitoksen on ilmoitettava kirjallisesti kyseinen muutos kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista, jotta kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä 35 artiklan mukaisen ilmoituksen johdosta päätöksen hakemuksesta perustaa sivuliike toiseen jäsenvaltioon ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä päätöksen, jossa vahvistetaan muutoksen edellytykset tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4.  Sivuliikkeiden, jotka ovat aloittaneet toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 1993, katsotaan olleen sen menettelyn mukaisia, josta säädetään 35 artiklassa ja tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa. Niihin sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1993 tämän artiklan 3 kohtaa, 33 ja 52 artiklaa sekä 4 lukua.

5.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tällaisia ilmoituksia varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

7.  EPV toimittaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

37 artikla

Kieltäytymisiä koskevat tiedot

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle niiden tapausten määrä ja luonne, joissa on tapahtunut 35 artiklan ja 36 artiklan 3 kohdan mukaisten tietojen ilmoittamisesta kieltäytyminen.

38 artikla

Sivuliikkeiden yhteenlaskeminen

Luottolaitoksen yhteen jäsenvaltioon perustamia useita liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivuliikkeenä niiden lukumäärästä riippumatta silloin, kun luottolaitoksen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

3.

LUKU

Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttö

39 artikla

Ilmoitusmenettely

1.  Jokaisen luottolaitoksen, joka aikoo käyttää vapautta tarjota palveluja ryhtymällä ensimmäistä kertaa harjoittamaan toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ne liitteessä I olevaan luetteloon sisältyvät toimet, joita se aikoo harjoittaa.

2.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kuukauden kuluessa sen tiedoksi saamisesta.

3.  Tämä artikla ei koske palveluja tarjoavien luottolaitosten ennen 1 päivää tammikuuta 1993 saamia oikeuksia.

4.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

5.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tällaisia ilmoituksia varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

6.  EPV toimittaa 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

4.

LUKU

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

40 artikla

Raportointivaatimukset

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki sen alueella sivuliikkeitä pitävät luottolaitokset antavat määräajoin kertomuksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella harjoittamistaan toimista tämän valtion toimivaltaisille viranomaisille.

Tällaisia kertomuksia on vaadittava ainoastaan tiedonsaanti- tai tilastointitarkoituksia, 51 artiklan 1 kohdan soveltamista tai tämän luvun mukaisesti valvontatarkoituksia varten. Niihin sovelletaan vähintään 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia luottolaitoksilta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja voidakseen arvioida, onko sivuliike 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti merkittävä.

41 artikla

Toimenpiteet, joita kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitetun toiminnan osalta

1.  Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta 50 artiklan nojalla saatujen tietojen perusteella, että luottolaitos, jolla on sivuliike sen alueella tai joka tarjoaa siellä palveluja, täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitettavan toiminnan osalta, niiden on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, että:

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen luottolaitos korjaa säännösten vastaisen tilanteen tai toteuttaa toimenpiteitä säännösten noudattamiseksi. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava näistä toimenpiteistä viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.  Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole täyttäneet tai eivät aio täyttää 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvollisuuksiaan, ne voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Toimiessaan kyseisen artiklan mukaisesti EPV:n on tehtävä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaiset päätökset 24 tunnin kuluessa. EPV voi myös avustaa toimivaltaisia viranomaisia sopimukseen pääsemisessä omasta aloitteestaan mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

42 artikla

Perusteet ja niistä ilmoittaminen

Toimenpiteen, joka on toteutettu 41 artiklan 1 kohdan, 43 artiklan tai 44 artiklan nojalla ja johon liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden käyttämiseen kohdistuvia seuraamuksia tai rajoituksia, on oltava asianmukaisesti perusteltu ja siitä on ilmoitettava asianmukaisesti kyseiselle luottolaitokselle.

43 artikla

Varotoimenpiteet

1.  Ennen 41 artiklassa säädetyn menettelyn käyttämistä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kriisitilanteissa odotettaessa kotijäsenvaltion toimenpiteitä tai direktiivin 2001/24/EY 3 artiklassa tarkoitettuja tervehdyttämistoimenpiteitä toteuttaa kaikki tarpeelliset varotoimenpiteet suojautuakseen rahoitusmarkkinoiden epävakaudelta, joka voisi vakavasti uhata kotijäsenvaltion tallettajien, sijoittajien ja asiakkaiden yhteisiä etuja.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisten varotoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa niiden tarkoitukseen, joka on suojautuminen rahoitusmarkkinoiden epävakaudelta, joka voisi vakavasti uhata tallettajien, sijoittajien ja asiakkaiden yhteisiä etuja vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tällaisiin varotoimenpiteisiin voi kuulua maksujen keskeyttäminen. Ne eivät saa johtaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien luottolaitoksen velkojien suosimiseen muissa jäsenvaltioissa olevien velkojien kustannuksella.

3.  Edellä olevan 1 kohdan mukaiset varotoimenpiteet lakkaavat olemasta voimassa, kun kotijäsenvaltion hallinnolliset tai oikeusviranomaiset toteuttavat direktiivin 2001/24/EY 3 artiklan mukaisia tervehdyttämistoimenpiteitä.

4.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on lopetettava varotoimenpiteet, jos ne katsovat kyseisten toimenpiteiden käyneen tarpeettomiksi 41 artiklan mukaisesti, paitsi jos ne lakkaavat olemasta voimassa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisista varotoimenpiteistä on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä komissiolle, EPV:lle ja muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Jos kotijäsenvaltion tai muun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vastustavat vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamia toimenpiteitä, ne voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Toimiessaan kyseisen artiklan mukaisesti EPV tekee mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaiset päätökset 24 tunnin kuluessa. EPV voi myös avustaa toimivaltaisia viranomaisia sopimukseen pääsemisessä myös omasta aloitteestaan mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

44 artikla

Vastaanottavien jäsenvaltioiden valtuudet

Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat 40 ja 41 artiklasta riippumatta käyttää tämän direktiivin mukaisia valtuuksiaan toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä ehkäistäkseen tämän direktiivin nojalla tai yleisen edun suojaamiseksi antamiinsa sääntöihin kohdistuvia rikkomuksia alueellaan tai rangaistakseen niistä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää sääntöjä rikkovaa luottolaitosta ryhtymästä uusiin liiketoimiin jäsenvaltion alueella.

45 artikla

Toimiluvan peruuttamisen jälkeiset toimenpiteet

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toimiluvan peruuttamisesta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille viipymättä. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet estääkseen kyseistä luottolaitosta ryhtymästä uusiin liiketoimiin alueellaan ja turvatakseen tallettajien edut.

46 artikla

Ilmoittelu

Tämän luvun säännökset eivät estä luottolaitoksia, joiden pääkonttorit ovat toisissa jäsenvaltioissa, ilmoittamasta palveluistaan kaikissa mahdollisissa viestintävälineissä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jos ne noudattavat tällaisen ilmoittelun muodosta ja sisällöstä yleisen edun suojaamiseksi annettuja sääntöjä.

VI

OSASTO

SUHTEET KOLMANSIIN MAIHIN

47 artikla

Kolmansissa maissa olevista sivuliikkeistä ilmoittaminen ja sellaisten luottolaitosten toimintaedellytykset, joilla on tällaisia sivuliikkeitä

1.  Jäsenvaltiot eivät saa liiketoimintaa aloitettaessa tai jatkettaessa liiketoiminnan harjoittamista soveltaa sellaisten luottolaitosten sivuliikkeisiin, joilla on pääkonttori kolmannessa maassa, säännöksiä, joiden johdosta ne saavat edullisemman kohtelun kuin sellaisten luottolaitosten sivuliikkeet, joilla on pääkonttori unionissa.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle, EPV:lle ja komission päätöksellä 2004/10/EY ( 4 ) perustetulle Euroopan pankkikomitealle kaikista sellaisille luottolaitoksille myönnetyistä sivuliiketoimiluvista, joiden pääkonttori on jossakin kolmannessa maassa.

3.  Unioni voi yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyin sopimuksin ryhtyä soveltamaan säännöksiä, joilla myönnetään sellaisten luottolaitosten sivuliikkeille, joiden pääkonttori on kolmannessa maassa, samanlainen kohtelu koko unionin alueella.

48 artikla

Konsolidoitua valvontaa koskeva yhteistyö kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa

1.  Komissio voi tehdä neuvostolle joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ehdotuksia neuvotteluista yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopimuksista, joiden tavoitteena on sopia yksityiskohtaisista säännöistä konsolidoidun valvonnan soveltamiseksi seuraaviin:

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla sopimuksilla pyritään erityisesti varmistamaan, että:

3.  Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan soveltamista komissio tarkastelee Euroopan pankkikomitean avustuksella 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulosta ja siitä johtuvaa tilannetta.

4.  EPV avustaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan mukaisesti komissiota tämän artiklan soveltamisessa.

VII

OSASTO

VAKAVARAISUUSVALVONTA

1.

LUKU

Vakavaraisuusvalvonnan periaatteet

I

jakso

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta ja tehtävät

49 artikla

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivalta

1.  Laitoksen vakavaraisuuden valvonta, mukaan lukien sen 33 ja 34 artiklan mukaisten toimien valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin tiettyjen säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.  Edellä oleva 1 kohta ei estä konsolidoitua valvontaa.

3.  Vastaanottavan jäsenvaltion toteuttamiin toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että laitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.

50 artikla

Valvontaan liittyvä yhteistyö

1.  Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joita asia koskee, on toimittava tiiviissä yhteistyössä voidakseen valvoa niiden laitosten toimintaa, jotka harjoittavat liiketoimintaa erityisesti sivuliikkeen kautta, yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa luottolaitosten pääkonttori on. Viranomaisten on toimitettava toisilleen kaikki tällaisten laitosten liikkeenjohtoa ja omistusta koskevat tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan niiden valvontaa ja toimilupien myöntämistä koskevien edellytysten tutkimista sekä kyseisten laitosten valvontaa, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, talletussuojan, laajojen vastuiden rajoittamisen, muiden laitoksen aiheuttamaan järjestelmäriskiin mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden, hallinto- ja kirjanpitomenettelyjen ja sisäisen tarkastuksen menetelmien suhteen.

2.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) N:o 575/2013 kuudennen osan ja tämän direktiivin VII osaston 3 luvun mukaista maksuvalmiuden valvontaa koskevat tiedot ja havainnot toimista, joita laitos suorittaa sivuliikkeidensä välityksellä, jos tällaiset tiedot ja havainnot ovat merkityksellisiä tallettajien tai sijoittajien suojaamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

3.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava välittömästi kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille maksuvalmiuskriisistä, kun sellainen syntyy tai sellaisen on kohtuullista odottaa syntyvän. Lisäksi näihin tietoihin on sisällyttävä tarkemmat tiedot elvytyssuunnitelman suunnittelusta ja toteutuksesta sekä kaikista tässä yhteydessä vakavaraisuuden valvomiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

4.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä ilmoitettava ja selitettävä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, miten jälkimmäisten toimittamat tiedot ja havainnot on otettu huomioon. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat tietojen ja havaintojen ilmoittamisen jälkeen, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle, toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä ehkäistäkseen uudet säännöksiin kohdistuvat rikkomukset tallettajien, sijoittajien ja muiden tahojen, joille palveluja tarjotaan, etujen suojaamiseksi tai rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat eri mieltä toimenpiteistä, joita vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on määrä toteuttaa, ne voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Toimiessaan mainitun artiklan mukaisesti EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa.

5.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa EPV:n käsiteltäväksi tilanteet, joissa yhteistyöpyyntö, erityisesti tietojenvaihtoa koskeva pyyntö, on hylätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa. Tällaisissa tilanteissa EPV voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan nojalla siirrettyjen valtuuksien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan soveltamista. EPV voi myös avustaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen tämän artiklan mukaisesta tietojenvaihdosta omasta aloitteestaan mainitun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

6.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tässä artiklassa tarkoitetut tiedot.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritellään tiedonantovelvollisuuksia varten vakiomuotoiset lomakkeet, mallit ja menettelyt, jotka ovat omiaan helpottamaan laitosten valvontaa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

8.  EPV toimittaa 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

51 artikla

Merkittävät sivuliikkeet

1.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää konsolidointiryhmän valvojalta, kun sovelletaan 112 artiklan 1 kohtaa, tai kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, että sellaista muun laitoksen kuin sijoituspalveluyrityksen sivuliikettä, jota koskevat asetuksen (EU) N:o 575/2013 95 artiklan säännökset, pidetään merkittävänä.

Pyynnössä on esitettävä sivuliikkeen merkittävänä pitämisen perusteet erityisesti seuraavilta osin:

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sekä 112 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa konsolidointiryhmän valvojan on kaikin tavoin pyrittävä saamaan aikaan yhteinen päätös sivuliikkeen nimeämisestä merkittäväksi.

Jos yhteiseen päätökseen ei ole päästy kahden kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan mukaisen pyynnön vastaanottamisesta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä seuraavien kahden kuukauden kuluessa oma päätöksensä siitä, onko sivuliike merkittävä. Päätöstä tehdessään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon konsolidointiryhmän valvojan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset näkökannat ja varaumat.

Kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitetuista päätöksistä on laadittava asiakirja, joka sisältää kattavat perustelut, ja se on toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä päätöksiä lopullisina ja sovellettava niitä.

Jonkin sivuliikkeen nimeäminen merkittäväksi ei vaikuta tämän direktiivin mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

2.  Jos sivuliikkeen merkittävyys todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 117 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 112 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne, sen on viipymättä varoitettava 58 artiklan 4 kohdassa ja 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin merkittävät sivuliikkeet ovat sijoittautuneet, sellaisista laitoksista 97 artiklan ja tarvittaessa 113 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtyjen riskinarviointien tulokset, joilla on tällaisia sivuliikkeitä. Lisäksi niiden on ilmoitettava 104 ja 105 artiklan mukaisista päätöksistä, jos kyseiset arvioinnit ja päätökset ovat kyseisten sivuliikkeiden kannalta merkityksellisiä.

Kotijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on kuultava niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, joihin merkittävät sivuliikkeet ovat sijoittautuneet, 86 artiklan 11 kohdassa edellytetyistä operatiivisista toimista, jos tämä on merkityksellistä vastaanottavan jäsenvaltion valuutassa oleviin likvideihin varoihin liittyvien riskien kannalta.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole kuulleet vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tai jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tällaisen kuulemisen jälkeen katsovat, että 86 artiklan 11 kohdassa vaaditut operatiiviset toimet eivät ole riittäviä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti.

3.  Jos 116 artiklaa ei sovelleta, sellaista laitosta valvovien toimivaltaisten viranomaisten, jolla on merkittäviä sivuliikkeitä muissa jäsenvaltioissa, on perustettava valvontakollegio ja johdettava sitä helpottaakseen tämän artiklan 2 kohdan ja 50 artiklan mukaista yhteistyötä. Kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava kirjallisiin järjestelyihin, jotka kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteensovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisten viranomaisten kannalta, erityisesti mahdollinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden 7 artiklassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille viipymättä täydelliset tiedot toimista, joihin kyseisissä kokouksissa on ryhdytty, tai toteutetuista toimenpiteistä.

4.  EPV:n on laadittava teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

5.  EPV:n on laadittava teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään valvontakollegioiden operatiivinen toiminta.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

6.  EPV toimittaa 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

52 artikla

Paikalla tehtävä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivuliikkeiden tarkastus ja todentaminen

1.  Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut laitos harjoittaa toimintaansa sivuliikkeen kautta, vastaanottavien jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, suorittaa joko itse tai tätä varten nimittämiensä henkilöiden välityksellä paikalla tehtävän 50 artiklassa tarkoitettujen tietojen tarkastuksen ja sivuliikkeen todentamisen.

2.  Sivuliikkeiden todentamista varten kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myös turvautua johonkin muuhun 118 artiklassa säädettyyn menettelyyn.

3.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet suorittaa paikalla tapauskohtaisesti tarkastuksia ja todentamisia toimista, joita laitosten sivuliikkeet toteuttavat niiden alueella, sekä pyytää sivuliikkeeltä tietoja sen toimista ja tietoja valvontatarkoituksiin, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvistä syistä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Ennen tarkastusten ja todentamisten suorittamista vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuultava kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia. Tällaisten tarkastusten ja todentamisten jälkeen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille saadut tiedot ja havainnot, jotka ovat merkityksellisiä laitoksen riskinarvioinnin tai vastaanottavan jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava kyseiset tiedot ja havainnot asianmukaisesti huomioon määrittäessään 99 artiklassa tarkoitettua valvontatarkkailuohjelmaansa ja otettava huomioon myös rahoitusjärjestelmän vakaus vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

4.  Sivuliikkeiden paikalla tehtävät tarkastukset ja todentamiset on suoritettava sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa tarkastus tai todentaminen tehdään

II

jakso

Tietojenvaihto ja salassapitovelvollisuus

53 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että salassapitovelvollisia ovat kaikki, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa ja tilintarkastajina tai asiantuntijoina toimivaltaisten viranomaisten lukuun.

Tällaiset henkilöt, tilintarkastajat tai asiantuntijat saavat ilmaista tehtävissään saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tiivistetysti tai kootusti siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä luottolaitoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön alaan kuuluvien tapausten käsittelyä.

Kuitenkin, jos luottolaitos on asetettu konkurssiin tai tuomioistuin on määrännyt sen lopettamaan toimintansa, voidaan siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä ilmaista luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske kyseessä olevan luottolaitoksen pelastamiseen pyrkiviä kolmansia osapuolia.

2.  Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta tietoja toisilleen tai toimittamasta niitä EJRK:lle, EPV:lle tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 ( 5 ) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) (EAMV) tämän direktiivin, asetuksen (EU) N:o 575/2013, muiden luottolaitoksiin sovellettavien direktiivien, asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31, 35 ja 36 artiklan sekä asetuksen N:o 1095/2010 31 ja 36 artiklan mukaisesti. Näihin tietoihin sovelletaan 1 kohtaa.

3.  Edellä oleva 1 kohta ei estä toimivaltaisia viranomaisia julkistamasta tämän direktiivin 100 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 1093/2010 32 artiklan mukaisesti tehtyjen stressitestien tuloksia eikä toimittamasta niitä EPV:lle, jotta tämä voisi julkistaa unionin laajuisten stressitestien tulokset.

54 artikla

Luottamuksellisten tietojen käyttö

Toimivaltaisten viranomaisten, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 53 artiklan mukaisesti, on käytettävä tietoja ainoastaan virkatehtäviensä hoitamisessa ja ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

▼M1

54 a artikla

Tämän direktiivin 53 ja 54 artikla eivät rajoita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklalla Euroopan parlamentille annettua tutkintavaltaa.

▼B

55 artikla

Yhteistyösopimukset

Jäsenvaltiot ja EPV, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan mukaisesti, voivat tehdä kolmansien maiden valvontaviranomaisten tai kolmansien maiden tämän direktiivin 56 artiklassa ja 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten kanssa tietojenvaihtoa edellyttäviä yhteistyösopimuksia vain, jos on varmistettu, että noudatetaan luovutettujen tietojen salassapitoa koskevia vaatimuksia, jotka ovat vähintään tämän direktiivin 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vastaavat. Tietojenvaihdon on tapahduttava näiden viranomaisten tai elinten valvontatehtävän suorittamiseksi.

Jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot luovuttaneiden viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten nämä viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

56 artikla

Tietojenvaihto viranomaisten kesken

Mitä 53 artiklan 1 kohdassa ja 54 artiklassa säädetään, ei estä tietojenvaihtoa jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kesken, eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken tai toimivaltaisten viranomaisten ja seuraavien tahojen kesken niiden hoitaessa valvontatehtäviään:

▼M4

▼B

Mitä 53 artiklan 1 kohdassa ja 54 artiklassa säädetään, ei saa estää tietojen ilmaisemista talletussuojajärjestelmiä hoitaville elimille ja sijoittajien korvausjärjestelmille, kun tiedot ovat niiden tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisia.

Näin saatuihin tietoihin sovelletaan kaikissa tapauksissa vähintään 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

57 artikla

Tietojenvaihto valvontaelinten kanssa

1.  Sen estämättä, mitä 53, 54 ja 55 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa seuraavien valvonnasta:

2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, että ainakin seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.  Sen estämättä, mitä 53, 54 ja 55 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat rahoitusjärjestelmän vakauden ja eheyden lujittamiseksi sallia tietojenvaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja niiden viranomaisten tai elinten kesken, jotka lainsäädännön mukaisesti ovat vastuussa yhtiöoikeuden noudattamisen seurannasta ja rikkomusten tutkimisesta.

Jäsenvaltioiden on vaadittava tällaisissa tapauksissa, että ainakin seuraavat edellytykset täyttyvät:

4.  Jos 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset tai elimet turvautuvat seuranta- tai tutkintatehtävänsä suorittamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevyytensä vuoksi on nimetty tähän tehtävään ja jotka eivät ole julkisessa tehtävässä, jäsenvaltio voi ulottaa mahdollisuuden vaihtaa 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä tietoja näihin henkilöihin 3 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetyin edellytyksin.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle niiden viranomaisten tai elinten nimet, jotka voivat vastaanottaa tietoja tämän artiklan nojalla.

6.  Edellä olevan 4 kohdan soveltamista varten 3 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai elinten on ilmoitettava tiedot antaneille toimivaltaisille viranomaisille niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.

58 artikla

Rahapoliittisia sekä talletussuoja-, järjestelmä- ja maksunäkökohtia koskevien tietojen toimittaminen

1.  Mikään tässä luvussa ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sellaisten esteiden poistamiseksi jotka estävät toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta tietoja ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

2.  Tämä luku ei estä 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita nämä saattavat tarvita 54 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin.

3.  Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti saatuihin tietoihin sovelletaan vähintään 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia.

4.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa toimivaltaiset viranomaiset toimittavat viipymättä tietoja EKPJ:hin kuuluville keskuspankeille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan luettuina rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, sekä EJRK:lle, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä sille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa.

59 artikla

Tietojen toimittaminen muille toimijoille

1.  Sen estämättä, mitä 53 artiklan 1 kohdassa ja 54 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen säännösten nojalla oikeuden ilmaista tietyt tiedot keskushallinnon muille viranomaisille, jotka ovat vastuussa laitosten, rahoituslaitosten ja vakuutusyritysten valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden viranomaisten puolesta toimiville tarkastajille.

Tietoja voidaan kuitenkin ilmaista vain, kun se on tarpeen vakavaraisuuden valvomiseksi ja vaikeuksissa olevien laitosten tukemiseksi ennaltaehkäisevin ja korjaavin toimenpitein. Henkilöiden, joilla on pääsy tietoihin, on noudatettava salassapitovaatimuksia, jotka ovat vähintään 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vastaavat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista.

Jäljempänä 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset antavat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille viranomaisille ja laitoksille niiden tarvitsemat tiedot kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

2.  Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että tiettyjä laitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevia tietoja ilmoitetaan parlamentaarisille tutkintavaliokunnille asianomaisessa jäsenvaltiossa, tilintarkastustuomioistuimille asianomaisessa jäsenvaltiossa ja muille asianomaisessa jäsenvaltiossa tutkinnasta vastaaville elimille seuraavin edellytyksin:

Jos vakavaraisuusvalvontaa koskevien tietojen ilmaisemiseen liittyy henkilötietojen käsittelyä, ensimmäisessä alakohdassa mainittujen tahojen suorittamassa tietojen käsittelyssä on noudatettava sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, jolla direktiivi 95/46/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

60 artikla

Paikalla tehtävissä tarkastuksissa ja todentamisissa saatujen tietojen ilmaiseminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 52 artiklan 3 kohdan, 53 artiklan 2 kohdan ja 56 artiklan nojalla saatavia tietoja sekä tietoja, jotka saadaan 52 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa paikalla tehtävissä tarkastuksissa tai todentamisissa, ei ilmaista 59 artiklan mukaisesti, ellei niiden ilmaisemiseen saada nimenomaista suostumusta toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka ovat luovuttaneet kyseiset tiedot, tai sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, jossa kyseinen paikan päällä tehtävä tarkastus tai todentaminen on suoritettu.

61 artikla

Selvityspalveluja koskevien tietojen ilmaiseminen

1.  Tämä luku ei estä jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta 53, 54 ja 55 artiklassa tarkoitettuja tietoja kansallisessa lainsäädännössä virallisesti hyväksytylle selvitysyhteisölle tai muulle samankaltaiselle elimelle, jonka tarkoituksena on tarjota määritys- tai toimituspalveluja kansallisille markkinoille, jos ne katsovat, että tietojen antaminen on tarpeellista, jotta nämä elimet voisivat toimia asianmukaisesti markkinaosapuolten rikkomuksiin tai mahdollisiin rikkomuksiin nähden. Näin saatuihin tietoihin sovelletaan vähintään 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että 53 artiklan 2 kohdan nojalla saatuja tietoja ei ilmaista 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ilman tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta.

62 artikla

Henkilötietojen käsittely

Tässä direktiivissä tarkoitettu henkilötietojen käsittely toteutetaan direktiivin 95/46/EY ja tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

III

jakso

Tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet

63 artikla

Tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jokainen henkilö, joka on tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY ( 8 ) mukaisesti valtuutettu ja joka suorittaa laitoksessa yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY ( 9 ) 51 artiklassa, konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY ( 10 ) 37 artiklassa tai direktiivin 2009/65/EY 73 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä tai muuta lakisääteistä tehtävää, on velvollinen ainakin viipymättä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kyseistä laitosta koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja jotka saattavat

Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu henkilö on myös velvollinen ilmoittamaan seikoista tai päätöksistä, jotka tämä henkilö saa tietoonsa suorittaessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tehtävää yrityksessä, jolla on määräysvallasta johtuva läheinen sidonnaisuus siihen laitokseen, jossa hän suorittaa kyseistä tehtävää.

2.  Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 2006/43/EY mukaisesti valtuutettu henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen toimivaltaisille viranomaisille, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle vastuuvelvollisuutta. Tällaiset tiedot on ilmaistava samanaikaisesti laitoksen ylimmälle hallintoelimelle, jollei ilmaisematta jättämiseen ole pakottavia syitä.

IV

jakso

Valvontavaltuudet, valtuudet määrätä seuraamuksia ja muutoksenhakuoikeus

64 artikla

Valvontavaltuudet ja valtuudet määrätä seuraamuksia

1.  Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki ne valvontavaltuudet puuttua laitosten toimintaan, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi, mukaan lukien erityisesti oikeus peruuttaa toimilupa 18 artiklan mukaisesti, 102 artiklan mukaisesti edellytetty toimivalta ja 104 artiklassa ja 105 artiklassa säädetty toimivalta.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valvontavaltuuksiaan ja valtuuksiaan määrätä seuraamuksia tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti jollakin seuraavista tavoista:

65 artikla

Hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet

1.  Tämän vaikuttamatta toimivaltaisten viranomaisten 64 artiklassa tarkoitettuun valvontavaltaan ja jäsenvaltioiden oikeuteen säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia, jäsenvaltioiden on säädettävä niitä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä koskevista säännöistä, joita sovelletaan tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuihin kansallisiin säännöksiin ja asetukseen (EU) N:o 575/2013 kohdistuviin rikkomuksiin, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Mikäli jäsenvaltiot päättävät, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia koskevista säännöistä niiden rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta, niiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset. Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden koskiessa laitoksia, rahoitusalan holdingyhtiöitä ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä, seuraamuksia voidaan tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuihin kansallisiin säännöksiin tai asetukseen (EU) N:o 575/2013 kohdistuvassa rikkomustapauksessa soveltaa ylimmän hallintoelimen jäseniin ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomuksesta, ottaen huomioon kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset.

3.  Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tietojenkokoamis- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Sanotun rajoittamatta tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vahvistettujen muiden asiaan liittyvien säännösten soveltamista, näihin kuuluvat seuraavat valtuudet:

66 artikla

Toimilupavaatimusten ja määräosuuksien hankkimista koskevien vaatimusten rikkomisesta koituvat hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä määrätään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä ainakin seuraavissa tapauksissa:

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

Jos ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu yritys on emoyrityksen tytäryritys, asianomaiseksi bruttotuloksi katsotaan perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen bruttotulo edellisenä tilikautena.

67 artikla

Muut säännökset

1.  Tätä artiklaa sovelletaan ainakin seuraavissa tilanteissa:

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

Jos ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu yritys on emoyrityksen tytäryritys, bruttotuloksi katsotaan perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen bruttotulo edellisenä tilikautena.

68 artikla

Hallinnollisten seuraamusten julkistaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat virallisella verkkosivustollaan ainakin ne hallinnolliset seuraamukset tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 rikkomisesta, joihin ei saa hakea muutosta, mukaan lukien tiedot rikkomuksen tyypistä ja luonteesta sekä sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi, jolle seuraamus on määrätty, ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen kun henkilölle, jolle seuraamus on määrätty, on ilmoitettu kyseisistä seuraamuksista.

Jos jäsenvaltiot sallivat sellaisten seuraamusten julkistamisen, joihin saa hakea muutosta, toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä julkistettava virallisella verkkosivustollaan myös tiedot muutoksenhaun tilanteesta ja sen lopputuloksesta.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraamukset ilman nimiä kansallisen lainsäädännön mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

Mikäli vaihtoehtoisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut olosuhteet lakkaavat todennäköisesti olemasta voimassa kohtuullisen ajan kuluessa, 1 kohdan mukaisten tietojen julkistamista voidaan lykätä tällaisella ajanjaksolla.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että 1 tai 2 kohdan mukaisesti julkistetut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viisi vuotta. Henkilötietoja pidetään toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarvittavan ajan sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

4.  Viimeistään 18 päivästä heinäkuuta 2015 EPV:n on toimitettava komissiolle kertomus 2 kohdassa säädetystä jäsenvaltioiden määräämien seuraamusten julkistamisesta ilman nimeä, erityisesti jos jäsenvaltioiden välillä on ollut merkittäviä eroja tässä suhteessa. Lisäksi EPV:n on toimitettava komissiolle kertomus merkittävistä eroista kansallisen lainsäädännön mukaisessa seuraamusten julkistamisen kestossa.

69 artikla

Seuraamuksia koskevien tietojen vaihto ja EPV:n keskustietokannan ylläpito

1.  Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia noudattaen EPV:lle kaikista hallinnollisista seuraamuksista ja pysyvistä kielloista, jotka on määrätty 65, 66 ja 67 artiklan nojalla, sekä niitä koskevasta mahdollisesta muutoksenhausta ja sen lopputuloksesta. EPV:n on ylläpidettävä sille ilmoitetuista hallinnollisista seuraamuksista keskustietokantaa pelkästään toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten. Tietokantaan on pääsy ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä päivitetään toimivaltaisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

2.  Kun toimivaltainen viranomainen arvioi hyvämaineisuutta 13 artiklan 1 kohdan, 16 artiklan 3 kohdan, 91 artiklan 1 kohdan ja 121 artiklan soveltamiseksi, sen on tarkasteltava EPV:n tietokantaa hallinnollisista seuraamuksista. Jos tilanteessa tapahtuu muutos tai muutoksenhaku hyväksytään, EPV:n on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä poistettava asiaankuuluvat tiedot tietokannasta tai saatettava ne ajan tasalle.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti, onko kyseisen henkilön rikosrekisterissä merkityksellistä tuomiota. Näitä tarkoituksia varten tietoja on vaihdettava päätöksen 2009/316/YOS ja puitepäätöksen 2009/315/YOS, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, mukaisesti.

4.  EPV:n on ylläpidettävä verkkosivustoa, jossa on linkit verkkosivustoille, joilla kukin toimivaltainen viranomainen julkistaa hallinnolliset seuraamukset 68 artiklan mukaisesti, ja pidettävä nähtävillä se, kuinka pitkäksi ajaksi kukin jäsenvaltio julkistaa hallinnolliset seuraamukset.

70 artikla

Seuraamusten tehokas soveltaminen ja toimivaltaisten viranomaisten valtuudet määrätä seuraamuksia

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan luettuina tarpeen mukaan seuraavat:

71 artikla

Rikkomuksista ilmoittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat ja luotettavat mekanismit, joilla kannustetaan raportoimaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuihin säännöksiin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 säännöksiin kohdistuvista mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomuksista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin mekanismeihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

3.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomuksista sisäisesti erityisen riippumattoman kanavan kautta.

Tällainen kanava voidaan toteuttaa myös työmarkkinaosapuolten hoitamien järjestelyjen avulla. Tällöin sovelletaan samaa suojelua kuin 2 kohdan b, c ja d alakohdassa.

72 artikla

Muutoksenhakuoikeus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla hyväksyttyihin päätöksiin ja toimenpiteisiin voidaan hakea muutosta. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tapauksiin, joissa on laiminlyöty päätöksen tekeminen toimilupahakemuksesta, joka sisältää kaikki niiden säännösten mukaiset tarvittavat tiedot, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, voidaan hakea muutosta kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on tehty.

2.

LUKU

Tarkasteluprosessit

I

jakso

Sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettely

73 artikla

Sisäinen pääoma

Laitoksilla on oltava hyvin perustellut, tehokkaat ja kattavat strategiat ja menettelyt, joiden avulla ne arvioivat ja jatkuvasti ylläpitävät tarvittavan sisäisen pääoman määrää, laatua ja jakautumista tasolla, joka riittää kattamaan sen luonteiset ja tasoiset riskit, joita laitoksiin kohdistuu tai saattaa kohdistua.

Näiden strategioiden ja menettelyjen on oltava säännöllisen sisäisen tarkastelun kohteena sen varmistamiseksi, että ne pysyvät kattavina ja oikeasuhteisina kyseessä olevan laitoksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

II

jakso

Laitosten järjestelmät, menettelyt ja menetelmät

1

alajakso

Yleiset periaatteet

74 artikla

Sisäinen hallinta ja elvyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmat

1.  Laitoksilla on oltava toimivat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, jotka muodostuvat selkeästä organisaatiorakenteesta, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti, tehokkaista menettelyistä sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi, joita niihin kohdistuu tai saattaa kohdistua, ja niistä raportoimiseksi, riittävistä sisäisen valvonnan menetelmistä, mukaan luettuina luotettavat hallinto- ja laskentamenetelmät, sekä palkitsemisjärjestelmistä ja -käytännöistä, jotka ovat yhdenmukaisia hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien, prosessien ja menetelmien on oltava kattavia ja suhteutettuja laitoksen liiketoimintamalliin ja toimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. Jäljempänä 76–95 artiklassa vahvistetut tekniset vaatimukset on otettava huomioon.

3.  EPV antaa 2 kohdan mukaisesti ohjeet, joissa täsmennetään 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmät, prosessit ja menetelmät.

▼M2 —————

▼B

75 artikla

Palkitsemisjärjestelmän valvonta

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä asetuksen (EU) N:o 575/2013 450 artiklan 1 kohdan g, h ja i alakohdassa vahvistettujen tietojen julkistamista koskevien vaatimusten mukaisesti julkistettuja tietoja ja käytettävä niitä palkitsemisjärjestelmien kehityssuuntien ja käytäntöjen vertailemiseen. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot EPV:lle.

2.  EPV antaa ohjeet 92–95 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesta hyvästä palkitsemisjärjestelmästä. Näissä ohjeissa on otettava huomioon rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta 30 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa komission suosituksessa 2009/384/EY ( 11 ) esitetyt moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat periaatteet.

EAMV toimii läheisessä yhteistyössä EPV:n kanssa palkitsemiskäytäntöjä koskevien ohjeiden laatimiseksi sellaisia henkilöstöryhmiä varten, jotka osallistuvat direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuun sijoituspalvelujen tarjontaan ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen.

EPV vertailee toimivaltaisten viranomaisten 1 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella palkitsemiskehitystä ja -käytäntöjä unionin tasolla.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä kustakin laitoksesta tiedot niiden luonnollisten henkilöiden määrästä, joiden palkkiot ovat miljoona euroa tai enemmän tilikautta kohden, mukaan lukien näiden henkilöiden tehtävien kuvaus, liiketoiminta-alasta sekä palkan, tulospalkkioiden, pitkän aikavälin palkkioiden ja eläkemaksujen keskeisistä perusteista. Nämä tiedot on toimitettava EPV:lle, joka julkaisee ne kotijäsenvaltioiden osalta koostetusti käyttäen yhteistä raportointikaavaa. EPV voi laatia ohjeita helpottamaan tämän kohdan täytäntöönpanoa ja varmistamaan kerättyjen tietojen yhdenmukaisuuden.

2

alajakso

Riskien luokittelua ja käsittelyä koskevat tekniset vaatimukset

76 artikla

Riskien käsittely

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ylin hallintoelin hyväksyy ja arvioi säännöllisesti strategiat ja periaatteet, joita sovelletaan laitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien ottamiseen, hallintaan, valvontaan ja vähentämiseen, mukaan lukien laitoksen makrotaloudellisen toimintaympäristön aiheuttamat riskit suhteessa suhdannevaiheeseen.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ylin hallintoelin käyttää riittävästi aikaa riskeihin liittyvien asioiden käsittelyyn. Ylimmän hallintoelimen on aktiivisesti osallistuttava kaikkien tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 tarkoitettujen olennaisten riskien hallintaan sekä omaisuuserien arvonmääritykseen ja kyseisiin riskeihin liittyvien ulkoisten luottoluokitusten ja sisäisten mallien käyttöön ja varmistettava, että niihin osoitetaan riittävät resurssit. Laitoksen on luotava ylimpään hallintoelimeen raportointisuhteet, jotka kattavat kaikki olennaiset riskit ja riskinhallintapolitiikat sekä niiden muutokset.

3.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kokonsa, sisäisen organisaationsa ja luonteensa, toimintansa laajuuden ja monimuotoisuuden vuoksi merkittävät laitokset perustavat riskikomitean, joka muodostuu ylimmän hallintoelimen jäsenistä, jotka eivät vastaa asianomaisen laitoksen päivittäisestä johtamisesta. Riskikomitean jäsenillä on oltava riittävät tiedot, taidot ja asiantuntemus, jotta he voivat täysimääräisesti ymmärtää laitoksen riskistrategian ja riskinottohalun sekä valvoa niitä.

Riskikomitean on annettava ylimmälle hallintoelimelle neuvoja laitoksen sen hetkisestä ja tulevasta kokonaisriskinottohalusta ja -strategiasta ja avustettava ylintä hallintoelintä sen valvoessa, että toimiva johto panee tämän strategian täytäntöön. Kokonaisvastuu riskeistä säilyy ylimmällä hallintoelimellä.

Riskikomitean on tarkasteltava sitä, otetaanko asiakkaille tarjottujen vastuiden ja omaisuuserien hinnoissa täysin huomioon laitoksen liiketoimintamalli ja riskistrategia. Jos hinnoissa ei oteta huomioon riskejä asianmukaisella tavalla liiketoimintamallin ja riskistrategian mukaisesti, riskikomitean on esitettävä ylimmälle hallintoelimelle muutossuunnitelma.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitos, jota ei pidetä merkittävänä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, perustaa yhdistetyn riski- ja tarkastuskomitean direktiivin 2006/43/EY 41 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Yhdistettyjen komiteoiden jäsenillä on oltava riskikomitealta ja tarkastuskomitealta vaaditut tiedot, taidot ja asiantuntemus.

4.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että valvontatehtäväänsä hoitava ylin hallintoelin ja riskikomitea, jos sellainen on perustettu, saavat asianmukaisella tavalla tietoa laitoksen riskitilanteesta ja tarvittaessa, ja jos se on asianmukaista, riskienvalvontatoiminnosta ja voivat käyttää ulkopuolista asiantuntija-apua.

Valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen ja riskikomitean, jos sellainen on perustettu, on määriteltävä sellaisten riskiä koskevien tietojen luonne, määrä, muoto ja säännöllisyys, jotka niiden tulee saada. Riskikomitean on moitteettomien palkitsemisperiaatteiden ja -käytäntöjen edistämiseksi tarkasteltava, otetaanko palkitsemisjärjestelmän tarjoamissa kannustimissa huomioon riski, pääoma, likviditeetti sekä voittojen todennäköisyys ja ajoitus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta palkitsemiskomitean tehtäviä.

5.  Jäsenvaltioiden on komission direktiivin 2006/73/EY ( 12 ) 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn suhteellisuusvaatimuksen mukaisesti huolehdittava siitä, että laitosten riskienvalvontatoiminto on riippumaton operatiivisista toiminnoista ja että sillä on riittävä toimivalta, painoarvo, resurssit ja yhteys ylimpään hallintoelimeen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riskienvalvontatoiminto huolehtii siitä, että kaikki merkittävät riskit tunnistetaan, mitataan ja että niistä raportoidaan asianmukaisesti. Niiden on varmistettava, että riskienvalvontatoiminto osallistuu aktiivisesti laitoksen riskistrategian ja kaikkien keskeisten riskienhallintapäätösten valmisteluun ja että se pystyy välittämään kokonaiskäsityksen laitoksen kaikista riskeistä.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että riskienvalvontatoiminto pystyy raportoimaan suoraan valvontatehtäväänsä hoitavalle ylimmälle hallintoelimelle riippumattomana toimivasta johdosta ja tuomaan esille ongelmia sekä tarvittaessa varoittamaan kyseistä elintä, jos erityinen riskikehitys vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa laitokseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ylimmän hallintoelimen vastuuta sen tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisissa valvonta- ja/tai johtotehtävissä.

Riskienvalvontatoiminnon päällikön on oltava riippumaton toimivaan johtoon kuuluva henkilö, jonka nimenomaisena vastuualueena on riskienvalvontatoiminto. Jos laitoksen toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden vuoksi ei ole perusteltua nimetä erillistä henkilöä, joku muu laitoksen toimivaan johtoon kuuluva henkilö voi vastata tehtävästä, edellyttäen ettei eturistiriitoja esiinny.

Riskienvalvontatoiminnon päällikköä ei saa erottaa tehtävästään ilman valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen etukäteen antamaa suostumusta, ja hänellä on tarvittaessa oltava mahdollisuus suoraan yhteyteen valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen kanssa.

Tämän direktiivin soveltaminen ei vaikuta direktiivin 2006/73/EY soveltamiseen sijoituspalveluyrityksiin.

77 artikla

Sisäiset menettelyt omien varojen vaatimusten laskemiseksi

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on kannustettava kokonsa, sisäisen organisaationsa ja toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden puolesta merkittäviä laitoksia kehittämään sisäistä luottoriskien arviointikykyään ja lisäämään sisäiseen luokitukseen perustuvan menetelmän käyttöä luottoriskin kattamiseen tarvittavien omien varojen vaatimusten laskemisessa, kun kyseisten laitosten vastuut ovat absoluuttisesti mitattuina olennaisia ja niillä on samanaikaisesti suuri määrä olennaisia vastapuolia. Tämä artikla ei vaikuta asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan I osaston 3 luvun 1 jaksossa vahvistettujen perusteiden täyttymiseen.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on laitosten toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus huomioon ottaen seurattava, etteivät ne käytä luottoluokituksia yksinomaan tai mekaanisesti arvioidessaan yhteisön tai rahoitusvälineen luottokelpoisuutta.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on laitosten koko, sisäinen organisaatio sekä toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus huomioon ottaen kannustettava niitä kehittämään sisäistä erityisriskien arviointikykyään ja käyttämään enemmän sisäisiä malleja kaupankäyntivarastossa oleviin vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin liittyvän erityisriskin kattamiseen tarvittavien omien varojen vaatimusten laskemiseksi yhdessä sellaisten sisäisten mallien kanssa, joiden avulla lasketaan omien varojen vaatimukset maksukyvyttömyysriskille ja luottoluokan siirtymisriskille, kun kyseisten laitosten vastuut, joihin liittyy erityisriski, ovat absoluuttisesti mitattuna olennaisia ja niillä on suuri määrä olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä.

Tämä artikla ei vaikuta asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan IV osaston 5 luvun 1–5 jaksossa vahvistettujen perusteiden täyttämiseen.

4.  EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla määritellään tarkemmin 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu käsite "absoluuttisesti mitattuna olennaiset vastuut, joihin liittyy erityisriski" ja raja-arvot suurelle määrälle olennaisia vastapuolia tai olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

78 artikla

Omien varojen vaatimusten laskemista koskevien sisäisten menettelyjen vertailu valvontatarkoituksiin

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitokset, jotka saavat käyttää sisäisiä menettelyjä riskipainotettujen vastuuerien tai omien varojen vaatimusten laskemiseen, lukuun ottamatta operatiivista riskiä, raportoivat sisäisten menettelyjensä laskelmien tulokset normisalkuissa olevien vastuidensa tai positioidensa osalta. Laitosten on toimitettava laskutoimitustensa tulokset sekä selvitys niiden saamiseksi käytetyistä menetelmistä toimivaltaisille viranomaisille asianmukaisin aikavälein, mutta vähintään vuosittain.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitokset toimittavat 1 kohdassa tarkoitetut laskutoimitusten tulokset EPV:n 8 kohdan mukaisesti laatiman mallin mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle. Jos toimivaltaiset viranomaiset päättävät kehittää erityisiä salkkuja, niiden on kuultava siitä EPV:tä ja varmistettava, että laitokset raportoivat laskutoimitusten tulokset erillään EPV:n salkkujen laskutoimitusten tuloksista.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on laitosten 1 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella seurattava tapauksen mukaan niiden riskipainotettujen vastuuerien tai omien varojen vaatimusten kirjoa, lukuun ottamatta operatiivista riskiä, jotka koskevat normisalkussa olevia vastuita tai positioita ja jotka saadaan kyseisten laitosten sisäisiä menettelyjä käyttäen. Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain arvioitava kyseisten menettelyjen laatua kiinnittäen erityistä huomiota

EPV laatii raportin toimivaltaisten viranomaisten avustamiseksi sisäisten menettelyjen laadun arvioinnissa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

4.  Jos tietyt laitokset poikkeavat merkittävästi valtaosasta samanlaisia laitoksia tai jos menettelyjen erot johtavat monenlaisiin tuloksiin, toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava syyt tähän ja toteutettava vaadittavat korjaustoimet, jos voidaan selvästi osoittaa, että laitoksen menettely johtaa omien varojen vaatimusten arvioimiseen liian pieniksi, mitä ei voida selittää vastuisiin tai positioihin liittyvien riskien eroilla.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että niiden päätöksissä 4 kohdassa tarkoitettujen korjaustoimien asianmukaisuudesta noudatetaan periaatetta, että tällaisissa toimissa on säilytettävä sisäisen menettelyn tavoitteet ja etteivät ne näin ollen

6.  EPV voi antaa suuntaviivoja ja suosituksia asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti, jos se katsoo ne tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja arviointien perusteella tarpeellisiksi, jotta voidaan parantaa valvontakäytäntöjä tai laitosten käytäntöjä sisäisten menettelyjen osalta.

7.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset määrittääkseen

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

8.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

9.  Komissio esittää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2015 ja kuultuaan EPV:tä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sisäisten mallien vertaisarvioinnin toiminnasta, mukaan lukien mallin soveltamisala. Kertomuksen jälkeen esitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

79 artikla

Luotto- ja vastapuoliriski

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että:

80 artikla

Jäännösriski

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että riskiä siitä, että laitosten käyttämät virallisesti hyväksytyt luottoriskin vähentämismenetelmät osoittautuvat odotettua tehottomammiksi, hallitaan ja valvotaan, myös kirjallisesti laadittuja periaatteita ja menettelyjä noudattaen.

81 artikla

Keskittymäriski

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että jokaiseen yksittäiseen vastapuoleen, mukaan luettuina keskusvastapuolet, toisiinsa yhteydessä olevat vastapuolten ryhmät ja saman talouden alan ja maantieteellisen alueen vastapuolet, kohdistuvista vastuista aiheutuvaa keskittymäriskiä taikka samasta toiminnasta tai hyödykkeestä tai luottoriskien vähentämismenetelmien soveltamisesta, mukaan lukien erityisesti suuriin välillisiin luottovastuisiin, kuten yksittäisen vakuuden antajaan, liittyvät riskit, aiheutuvaa keskittymäriskiä hallitaan ja valvotaan myös kirjallisesti laadittuja periaatteita ja menettelyjä noudattaen.

82 artikla

Arvopaperistamiseen liittyvä riski

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että riskejä, jotka aiheutuvat arvopaperistamistransaktioista, joissa luottolaitokset ovat sijoittajia, alullepanijoita tai järjestäjiä, mukaan luettuina maineeseen liittyvä riskit, kuten monimutkaisiin rakenteisiin ja tuotteisiin sisältyvät riskit, arvioidaan ja käsitellään asianmukaisia toimintapolitiikkoja ja menettelyjä noudattaen, jotta voidaan varmistaa se, että liiketoimen taloudellinen painoarvo otetaan täysimääräisesti huomioon riskin arvioinnissa ja liikkeenjohdollisissa päätöksissä.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksilla, jotka ovat ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja sisältävien uusiutuvien arvopaperistamistransaktioiden alullepanijoita, on maksuvalmiussuunnitelmat, joilla varaudutaan sekä aikataulun mukaisiin että ennenaikaisiin kuoletuksiin.

83 artikla

Markkinariski

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että otetaan käyttöön toimintapolitiikat ja menettelyt markkinariskien kaikkien merkittävien aiheuttajien sekä niiden vaikutusten havaitsemiseksi, mittaamiseksi ja hallitsemiseksi.

2.  Jos lyhyt positio erääntyy ennen pitkää positiota, toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset myös toteuttavat toimenpiteitä maksuvalmiusriskin torjumiseksi.

3.  Sisäisen pääoman on oltava riittävä kattamaan olennaiset markkinariskit, joihin ei sovelleta omien varojen vaatimusta.

Laitoksilla, jotka laskiessaan positioriskiin liittyviä omien varojen vaatimuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan IV osaston 2 luvun mukaisesti ovat nettouttaneet yhden tai useamman osakeindeksiin sisältyvän osakkeen position yhden tai useamman osakeindeksifutuurin tai muun osakeindeksituotteen position kanssa, on oltava riittävä sisäinen pääoma sellaisesta tilanteesta aiheutuvan perusriskin kattamiseksi, jossa futuurin tai muun tuotteen arvonmuutokset eivät täysin noudata sen kohdeosakkeiden arvonmuutoksia; laitoksilla on myös oltava tällainen riittävä sisäinen pääoma, jos niillä on hallussaan sellaisten osakeindeksifutuurien vastakkaismerkkisiä positioita, joiden maturiteetit ja/tai koostumukset eivät täysin vastaa toisiaan.

Jos sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 345 artiklassa säädettyä kohtelua, laitosten on huolehdittava siitä, että niillä on riittävä sisäinen pääoma sellaisen tappioriskin kattamiseksi, joka on olemassa merkintäsitoumuksen antamisajankohdan ja seuraavan arkipäivän välisenä aikana.

84 artikla

Kaupankäyntivarastoon kuulumattomista toimista syntyvä korkoriski

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset ottavat käyttöön järjestelmät, joilla havaitaan riski ja arvioidaan ja hallitaan riskiä, joka syntyy korkojen potentiaalisista muutoksista, jotka vaikuttavat laitoksen kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin toimiin.

85 artikla

Operatiivinen riski

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset ottavat käyttöön toimintapolitiikat ja menettelyt, joilla arvioidaan ja hallitaan operatiivista riskiä, mukaan lukien malliriski, ja katetaan harvoin sattuvat vakavat tapahtumat. Laitosten on ilmoitettava, mitä pidetään operatiivisena riskinä kyseisiä politiikkoja ja menettelyjä sovellettaessa.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että luottolaitoksella on käytössä varautumissuunnitelmat ja liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat suunnitelmat, joilla varmistetaan sen toiminnan jatkuvuus ja rajoitetaan tappioita liiketoiminnan vakavien häiriöiden varalta.

86 artikla

Likviditeettiriski

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitosten käytössä on tehokkaat strategiat, toimintatavat, menettelyt ja järjestelmät, joilla tunnistetaan, mitataan, hallitaan ja valvotaan likviditeettiriskiä tarkoituksenmukaisten ajanjaksojen ajan, myös päivänsisäisesti, sen varmistamiseksi, että laitokset säilyttävät riittäväntasoiset likviditeettipuskurit. Nämä strategiat, toimintatavat, menettelyt ja järjestelmät on laadittava kulloistenkin liiketoiminta-alueiden, valuuttojen, sivuliikkeiden ja oikeushenkilöiden mukaan, ja niihin on sisällyttävä riittävät likviditeettikustannusten, -etujen ja -riskien kohdentamismenetelmät.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen strategioiden, toimintatapojen, menettelyjen ja järjestelmien on oltava oikeassa suhteessa laitosten monimuotoisuuteen, riskiprofiiliin ja toiminnan laajuuteen sekä ylimmän hallintoelimen vahvistamaan riskien sietorajaan, ja niissä on otettava huomioon laitoksen merkityksellisyys järjestelmän kannalta jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa. Laitosten on tiedotettava riskien sietorajasta kaikille merkityksellisille liiketoiminta-alueille.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitoksilla, ottaen huomioon niiden toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus, on likviditeettiriskiprofiilit, jotka ovat toimivalta ja selkeältä järjestelmältä edellytetyn likviditeettiriskiprofiilin mukaiset eivätkä mene sitä pidemmälle.

Toimivaltaisten viranomaisten on seurattava kehitystä likviditeettiriskiprofiilien osalta, esimerkiksi tuotteiden suunnittelussa ja volyymeissa, riskienhallinnassa, rahoitusperiaatteissa ja rahoituskeskittymissä.

Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tehokkaita toimia, jos toisessa alakohdassa tarkoitettu kehitys saattaa johtaa yksittäisen laitoksen tai järjestelmän epävakauteen.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kolmannen alakohdan nojalla toteutetuista toimista.

EPV:n on annettava suosituksia soveltuvissa tapauksissa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset kehittävät menetelmät rahoitusasemiensa tunnistamiseksi, mittaamiseksi, hallitsemiseksi ja valvomiseksi. Näihin menetelmiin on kuuluttava omaisuuserien kulloisetkin olennaiset sisäiset ja niistä tulevaisuudessa syntyvät kassavirrat, velat, taseen ulkopuoliset erät, myös ehdolliset velat, sekä maineeseen liittyvän riskin mahdollinen vaikutus.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset erottelevat toisistaan pantatun ja kiinnittämättömän omaisuuden, joka on käytettävissä koko ajan, erityisesti kriisitilanteissa. Niiden on myös huolehdittava siitä, että laitokset ottavat huomioon sen, missä oikeushenkilössä omaisuuserät sijaitsevat, ja maan, jossa omaisuuserät on lainmukaisesti kirjattu joko rekisteriin tai tilille, sekä niiden hyväksyttävyyden, ja niiden on valvottava, miten omaisuuserät voidaan ottaa käyttöön oikea-aikaisesti.

6.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset myös ottavat huomioon oikeudelliset sekä sääntely- ja toimintarajoitukset, jotka koskevat likvidien varojen ja kiinnittämättömän omaisuuden mahdollisia siirtoja yksikköjen välillä sekä Euroopan talousalueella että sen ulkopuolella.

7.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset harkitsevat erilaisia maksuvalmiusriskin vähentämiskeinoja, myös raja-arvojärjestelmää ja maksuvalmiuspuskureita, selvitäkseen erilaisista stressitilanteista, sekä arvioitava sitä, onko rahoitusrakenne riittävän monipuolinen ja millaisia rahoituslähteitä käytetään. Näitä järjestelmiä on tarkasteltava säännöllisesti.

8.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset harkitsevat maksuvalmiusasemia ja riskiä vähentäviä tekijöitä koskevia vaihtoehtoisia skenaarioita ja tarkastelevat oletuksia, joiden pohjalta tehdään rahoitusasemaa koskevia päätöksiä, vähintään vuosittain. Vaihtoehtoisissa skenaarioissa on tätä varten keskityttävä erityisesti – myös arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden (SSPE) tai muiden erillisyhtiöiden osalta, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksessa (EU) N:o 575/2013 – taseen ulkopuolisiin eriin ja muihin ehdollisiin velkoihin, joiden suhteen laitos toimii järjestäjänä tai tarjoaa olennaista maksuvalmiustukea.

9.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset ottavat huomioon laitos- ja markkinakohtaisten sekä yhdistettyjen vaihtoehtoisten skenaarioiden potentiaaliset vaikutukset. Huomioon on otettava erilaiset ajanjaksot ja stressitilanteiden erilainen aste.

10.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset mukauttavat strategioitaan, sisäisiä menettelytapojaan ja likviditeettiriskin rajoja sekä laativat tehokkaat varautumissuunnitelmat ottaen huomioon 8 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulokset.

11.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksilla on käytössä maksuvalmiuden palauttamista koskevat suunnitelmat, joissa esitetään – myös toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivuliikkeiden osalta – riittävät strategiat ja asianmukaiset täytäntöönpanotoimenpiteet mahdollisista maksuvalmiusvaikeuksista selviämiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset testaavat näitä suunnitelmia vähintään vuosittain, että ne saatetaan ajan tasalle 8 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulosten perusteella ja esitetään toimivalle johdolle, jonka on ne hyväksyttävä, jotta sisäisiä toimintapolitiikkoja ja menettelyjä voidaan mukauttaa vastaavasti. Laitosten on toteutettava tarvittavat operatiiviset toimet ennakolta sen varmistamiseksi, että maksuvalmiuden palauttamista koskevat suunnitelmat voidaan panna täytäntöön välittömästi. Luottolaitosten tapauksessa tällaisiin operatiivisiin toimiin on sisällyttävä keskuspankkirahoitusta varten tarvittavien vakuuksien välittömästä käytettävyydestä huolehtiminen. Tämä tarkoittaa, että vakuus pidetään tarvittaessa toisen jäsenvaltion valuuttana, tai sen kolmannen maan valuuttana, jossa luottolaitoksella on vastuita, ja jos se on operatiivisesti välttämätöntä, sen vastaanottavan jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella, jonka valuutan määräisestä vastuusta on kyse.

87 artikla

Ylivelkaantumisriski

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksissa on käytössä toimintapolitiikat ja menettelyt, joilla havaitaan, hallitaan ja valvotaan ylivelkaantumisriskiä. Ylivelkaantumisriskin indikaattoreina on käytettävä asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan mukaisesti määritettävää velkaantuneisuusastetta sekä omaisuuden ja velvoitteiden välisiä eroja.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset hallitsevat ylivelkaantumisriskiä huolehtien riittävästä varovaisuudesta ja ottaen asianmukaisesti huomioon ylivelkaantumisriskin mahdollisen kasvun, joka johtuu laitoksen ennakoitujen tai toteutuneiden tappioiden aiheuttamasta omien varojen vähenemisestä sovellettavista kirjanpitosäännöistä riippuen. Tämän vuoksi laitosten on kyettävä selviämään ylivelkaantumisriskiin liittyvistä erilaisista stressitilanteista.

3

alajakso

Ohjaus ja hallinto

88 artikla

Ohjaus- ja hallintojärjestelmät

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ylin hallintoelin määrittelee sellaiset ohjaus- ja hallintojärjestelmät, joilla varmistetaan laitoksen tehokas ja vakaa hoito, ja valvoo niiden täytäntöönpanoa ja vastaa niistä; tämä edellyttää myös tehtävien eriyttämistä organisaatiossa ja eturistiriitatilanteiden ennaltaehkäisemistä.

Järjestelmien on oltava seuraavien periaatteiden mukaisia:

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ylin hallintoelin valvoo ja määräajoin arvioi laitoksen ohjaus- ja hallintojärjestelmien tehokkuutta ja toteuttaa asianmukaiset toimet mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden vuoksi merkittävät laitokset perustavat nimityskomitean, joka muodostuu ylimmän hallintoelimen jäsenistä, jotka eivät vastaa asianomaisen laitoksen päivittäisestä johtamisesta.

Nimityskomitean on:

Tehtäviään suorittaessaan nimityskomitean on siinä määrin kuin mahdollista ja jatkuvasti otettava huomioon tarve varmistaa, että ylimmän hallintoelimen päätöksentekoa ei hallitse yksi henkilö tai pieni ryhmä henkilöitä tavalla, joka on vahingollinen koko laitoksen etujen kannalta.

Nimityskomitean on voitava käyttää kaikkia aiheellisiksi katsomiaan resursseja, myös ulkopuolisia neuvonantajia, ja sen on saatava asianmukainen rahoitus tätä varten.

Tätä kohtaa ei sovelleta, jos ylin hallintoelin ei kansallisen lain mukaan ole toimivaltainen jäsentensä valinta- ja nimitysmenettelyssä.

89 artikla

Maakohtainen raportointi

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen, että kukin laitos julkistaa vuosittain jäsenvaltioittain ja niiden kolmansien maiden osalta, joissa sillä on toimipaikka, konsolidoinnin perusteella seuraavat tilikautta koskevat tiedot:

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia julkistamaan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa mainitut tiedot ensimmäisen kerran 1 päivästä heinäkuuta 2014.

3.  Kaikkien unionissa toimiluvan saaneiden laitosten, jotka on kansainvälisesti määritelty maailmanlaajuisiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi, on toimitettava komissiolle luottamuksellisesti 1 kohdan d, e ja f alakohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2014. Komissio suorittaa kuultuaan EPV:tä, EVLEV:iä ja EAMV:ta, asian laadun mukaisesti, yleisen arvioinnin tällaisten tietojen julkistamisen mahdollisista kielteisistä taloudellisista vaikutuksista, mukaan lukien vaikutukset kilpailukykyyn, investointeihin ja luotonsaantiin sekä rahoitusjärjestelmän vakauteen. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksensa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Jos komission kertomuksessa todetaan huomattavia kielteisiä vaikutuksia, komissio harkitsee asianmukaisen säädösehdotuksen antamista 1 kohdassa asetettujen julkistamisvelvoitteiden muuttamiseksi ja se voi 145 artiklan h alakohdan mukaisesti päättää lykätä näitä velvoitteita. Komissio tarkastelee vuosittain uudelleen, onko tätä lykkäämistä aiheellista jatkaa.

4.  Edellä 1 kohdassa mainitut tiedot tarkastetaan direktiivin 2006/43/EY mukaisesti ja julkaistaan mikäli mahdollista kyseisen laitoksen vuositilinpäätösten tai, mikäli saatavilla, konsolidoitujen tilinpäätösten liitteenä.

5.  Mikäli tulevien unionin säädöksien sisältämät julkistamisvelvoitteet ovat tässä artiklassa asetettuja laajempia, tämän artiklan soveltaminen päättyy ja se kumotaan.

90 artikla

Kokonaispääoman tuoton julkistaminen

Laitosten on julkistettava vuosikertomuksessaan osana pääindikaattoreita niiden kokonaispääoman tuotto, joka lasketaan niiden nettovoittona jaettuna niiden taseen loppusummalla.

91 artikla

Ylin hallintoelin

1.  Ylimmän hallintoelimen jäsenten on oltava aina riittävän hyvämaineisia ja heillä on oltava tehtäviensä suorittamiseen riittävä tietämys, taidot ja kokemus. Ylimmän hallintoelimen koostumuksen on myös edustettava kokonaisuudessaan riittävän laaja-alaista kokemusta. Ylimmän hallintoelimen jäsenten on täytettävä erityisesti 2–8 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.  Ylimmän hallintoelimen kaikkien jäsenten on käytettävä riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen laitoksessa.

3.  Ylimmän hallintoelimen jäsenellä olevien samanaikaisten johtajatehtävien sallittavassa lukumäärässä on otettava huomioon yksilölliset olosuhteet ja laitoksen toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Jos laitos on kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden perusteella merkittävä, sen muut kuin jäsenvaltiota edustavat hallintoelimen jäsenet eivät saa hoitaa 1 päivästä heinäkuuta 2014 alkaen samanaikaisesti enempää kuin yhtä seuraavista johtotehtävien yhdistelmistä:

4.  Sovellettaessa 3 kohtaa seuraavat lasketaan yhdeksi johtajan tehtäväksi:

5.  Johtotehtäviä organisaatioissa, joiden tavoitteet eivät ole pääasiallisesti kaupallisia, ja johtotehtäviä jäsenvaltion edustajana ei oteta lukuun 3 kohtaa sovellettaessa.

6.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ylimmän hallintoelimen jäsenille luvan hoitaa lisäksi yhtä liikkeenjohtoon osallistumattoman johtajan tehtävää. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle säännöllisesti tällaisista luvista.

7.  Ylimmällä hallintoelimellä on oltava kokonaisuutena riittävä tietämys, taidot ja kokemus, jotta se voi ymmärtää laitoksen toimintaa, tärkeimmät riskit mukaan luettuina.

8.  Ylimmän hallintoelimen kunkin jäsenen on toimittava rehellisesti, lahjomattomasti ja riippumattomasti, jotta hän voi tarvittaessa tehokkaasti arvioida ja kyseenalaistaa toimivan johdon päätökset ja valvoa ja seurata tehokkaasti johdon päätöksentekoa.

9.  Laitosten on osoitettava riittävät henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit ylimmän hallintoelimen jäsenten tehtävään asettamiseen ja koulutukseen.

10.  Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitoksia ja niiden nimityskomiteoita ottamaan huomioon laaja-alaiset ominaisuudet ja taidot ylimmän hallintoelimen jäseniä rekrytoitaessa ja ottamaan tätä varten käyttöön toimintapolitiikan, jolla edistetään monimuotoisuutta ylimmässä hallintoelimessä.

11.  Toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä asetuksen (EU) N:o 575/2013 435 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot ja käytettävä niitä monimuotoisuutta edistävien käytäntöjen vertaisarviointiin. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot EPV:lle. EPV käyttää näitä tietoja monimuotoisuutta edistävien käytäntöjen vertailuun unionin tasolla.

12.  EPV antaa ohjeita seuraavista:

EPV antaa nämä ohjeet viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

13.  Tämän artiklan säännösten soveltaminen ei rajoita työntekijöiden edustusta ylimmässä hallintoelimessä koskevien kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista.

92 artikla

Palkitsemisjärjestelmät

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset soveltavat tämän artiklan 2 kohtaa ja 93, 94 ja 95 artiklaa konserni-, emoyritys- ja tytäryritystasolla, offshore-rahoituskeskukset mukaan luettuina.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitosten laatiessa ja soveltaessa sellaisia henkilöstöryhmiä koskevaa palkitsemisjärjestelmää, mukaan luettuina palkat ja lisäeläke-etuudet, joihin kuuluvat toimiva johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat, valvontatoiminnoista vastaavat henkilöt sekä kaikki henkilöstön jäsenet, jotka kuuluvat palkitsemisensa kokonaismäärän perusteella samaan palkkaryhmään kuin toimiva johto ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat ja joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus laitosten riskiprofiiliin, laitosten on noudatettava seuraavia periaatteita tavalla ja siinä laajuudessa, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen:

93 artikla

Valtion väliintulotoimista hyötyvät laitokset

Valtion poikkeuksellisista väliintulotoimista hyötyviin laitoksiin on sovellettava 92 artiklan 2 kohdassa lueteltujen periaatteiden lisäksi seuraavia periaatteita:

94 artikla

Palkitsemisen muuttuvat osat

1.  Palkitsemisen muuttuviin osiin on sovellettava 92 artiklan 2 kohdassa lueteltujen periaatteiden lisäksi ja samoin edellytyksin seuraavia periaatteita:

2.  EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joiden mukaisesti määritetään sellaiset välineluokat, jotka täyttävät 1 kohdan l alakohdan ii alakohdassa säädetyt edellytykset, ja laadulliset ja asianmukaiset määrälliset perusteet sellaisten henkilöstöryhmien yksilöimiseksi, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun laitoksen riskiprofiiliin.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

95 artikla

Palkitsemiskomitea

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset, jotka ovat merkittäviä kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden perusteella, perustavat palkitsemiskomitean. Palkitsemiskomitea on muodostettava siten, että se voi pätevästi ja itsenäisesti arvioida palkitsemisjärjestelmää ja sitä koskevia käytäntöjä sekä riskienhallintaa ja pääomien ja maksuvalmiuden hoitoa varten luotuja kannustimia.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että palkitsemiskomitea vastaa palkitsemista koskevien päätösten valmistelusta, mukaan luettuina ne ylimmän hallintoelimen tekemät päätökset, joilla on vaikutuksia kyseisen laitoksen riskeihin ja niiden hallintaan. Palkitsemiskomitean puheenjohtajan sekä jäsenten on oltava sellaisia ylimmän hallintoelimen jäseniä, jotka eivät vastaa laitoksen päivittäisestä johtamisesta. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään työntekijöiden edustuksesta ylimmässä hallintoelimessä, palkitsemiskomiteaan on kuuluttava yksi tai useampia työtekijöiden edustajia. Kyseisiä päätöksiä valmistellessaan palkitsemiskomitean on otettava huomioon laitoksen osakkeenomistajien, sijoittajien ja muiden sidosryhmien pitkän aikavälin edut sekä yleinen etu.

96 artikla

Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä sekä palkitsemista koskevan verkkosivuston ylläpitäminen

Laitosten on ylläpidettävä verkkosivustoa, jolla selvitetään, miten ne täyttävät 88–95 artiklan vaatimukset.

III

jakso

Vakavaraisuuden arviointiprosessi

97 artikla

Vakavaraisuuden arviointi

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on 98 artiklassa luetellut tekniset vaatimukset huomioon ottaen tarkastettava laitosten tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 noudattamiseksi käyttöön ottamat järjestelyt, strategiat, menettelyt ja mekanismit ja arvioitava:

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuden arvioinnin soveltamisalana ovat kaikki tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyt vaatimukset.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella, varmistavatko laitosten käyttöön ottamat järjestelyt, strategiat, menettelyt ja mekanismit hyvän riskien hallinnan ja riittävätkö niiden omat varat ja maksuvalmius riskien kattamiseen.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä 1 kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuden arvioinnin toteuttamistiheys ja perusteellisuus ja sovellettava siinä suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon kyseessä olevan laitoksen toiminnan suuruus ja merkitys koko rahoitusjärjestelmälle sekä toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Vakavaraisuuden arviointi on tehtävä vähintään vuosittain niiden laitosten osalta, jotka kuuluvat 99 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valvontatarkkailuohjelman soveltamisalaan.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos arviointi osoittaa, että laitos voi aiheuttaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 23 artiklan mukaisen järjestelmäriskin, toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EPV:lle viipymättä arvioinnin tuloksista.

98 artikla

Vakavaraisuuden arviointia koskevat tekniset vaatimukset

1.  Luotto-, markkina- ja operatiivisten riskien lisäksi toimivaltaisten viranomaisten 97 artiklan mukaisesti tekemään vakavaraisuuden arviointiin on sisällyttävä vähintään:

2.  Edellä olevan 1 kohdan e alakohdan soveltamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti tehtävä kattava arviointi siitä, kuinka laitokset yleisesti hallinnoivat likviditeettiriskiään, ja edistettävä moitteettomien sisäisten menetelmien kehittämistä. Tätä arviointia tehdessään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon laitosten rooli rahoitusmarkkinoilla. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten potentiaalinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on seurattava, tarjoaako laitos ylimääräistä tukea arvopaperistamiselle. Jos laitoksen todetaan tarjonneen ylimääräistä tukea useammin kuin kerran, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen huomioon ottamiseksi, että laitoksen arvopaperistamiselle jatkossa tarjoaman tuen todennäköisyys on kasvanut eikä riskin siirtymistä huomattavassa määrin näin ollen tapahdu.

4.  Tämän direktiivin 97 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määrittämisen suorittamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, antavatko kaupankäyntivarastoon sisältyviin positioihin tai salkkuihin tehdyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 105 artiklassa tarkoitetut arvonoikaisut laitokselle mahdollisuuden myydä tai suojata positionsa lyhyen ajan kuluessa ilman olennaisia tappioita normaaleissa markkinaolosuhteissa.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten tekemässä varavaraisuuden arvioinnissa on arvioitava myös sitä, kohdistuuko laitokseen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamia korkoriskejä. Toimenpiteitä on edellytettävä ainakin laitoksilta, joiden taloudellinen arvo laskee yli 20 prosenttia omien varojen arvosta yllättävän ja odottamattoman 200 peruspisteen tai sellaisen korkomuutoksen vuoksi, joka on määritelty EPV:n ohjeissa.

6.  Toimivaltaisten viranomaisten tekemässä vakavaraisuuden arvioinnissa on arvioitava laitoksiin kohdistuvaa ylivelkaantumisriskiä, joka määritetään kyseistä riskiä koskevien indikaattorien avulla, mukaan luettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan mukaisesti määritetty velkaantuneisuusaste. Määrittäessään laitosten velkaantuneisuusasteen asianmukaisuutta sekä laitosten ylivelkaantumisriskin hallitsemiseksi täytäntöön panemien järjestelyjen, strategioiden, menettelyjen ja mekanismien asianmukaisuutta, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kyseisten laitosten liiketoimintamalli.

7.  Toimivaltaisten viranomaisten tekemässä arvioinnissa on käsiteltävä laitosten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä, yrityskulttuuria ja arvoja sekä ylimmän hallintoelimen jäsenten kykyä hoitaa tehtäviään. Toimivaltaisten viranomaisten on tätä arviointia tehdessään ainakin saatava tutustua ylimmän hallintoelimen ja sen komiteoiden kokousten esityslistoihin ja liiteasiakirjoihin sekä ylimmän hallintoelimen toiminnan sisäisen ja ulkoisen arvioinnin tuloksiin.

99 artikla

Valvontatarkkailuohjelma

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain vahvistettava valvontatarkkailuohjelma valvomilleen laitoksille. Ohjelmassa on huomioitava 97 artiklan mukainen vakavaraisuuden arviointiprosessi. Ohjelmaan on sisällyttävä seuraavaa:

2.  Valvontatarkkailuohjelmaan on sisällytettävä seuraavat laitokset:

3.  Jos se on aiheellista 97 artiklan mukaisesti, on tarvittaessa toteutettava erityisesti seuraavat toimenpiteet:

4.  Se, että kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vahvistaa valvontatarkkailuohjelman, ei estä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia suorittamasta tapauskohtaisesti niiden alueella olevien laitosten sivuliikkeiden toimien tarkastuksia ja todentamisia 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

100 artikla

Valvonnalliset stressitestit

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarpeen mukaan, mutta vähintään vuosittain, valvonnallisia stressitestejä valvomissaan laitoksissa 97 artiklan mukaisen vakavaraisuuden arviointiprosessin helpottamiseksi.

2.  EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset käyttävät yhteisiä menetelmiä vuotuisia valvonnallisia stressitestejä toteuttaessaan.

101 artikla

Sisäisten menettelyjen käyttöä koskevan luvan jatkuva tarkastelu

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava säännöllisesti, ja vähintään kolmen vuoden välein, sitä, kuinka laitokset noudattavat niille menetelmille asetettuja vaatimuksia, joihin on saatava toimivaltaisten viranomaisten lupa ennen kuin tällaisia menetelmiä käytetään omien varojen vaatimusten laskemiseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti kiinnitettävä huomiota laitoksen liiketoiminnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja kyseisten menetelmien soveltamiseen uusiin tuotteisiin. Jos havaitaan olennaisia puutteita siinä, miten laitos mittaa riskejä sisäisellä menetelmällään, toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että puutteet korjataan, tai toteutettava asianmukaiset toimenpiteet niiden seurausten lievittämiseksi esimerkiksi korottamalla kertoimia tai asettamalla lisäpääomavaatimuksia tai toteuttamalla muita asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti tarkasteltava ja arvioitava sitä, soveltavatko laitokset kehittyneitä ja ajan tasalla olevia tekniikoita ja käytäntöjä näissä menetelmissään.

3.  Jos markkinariskin sisäisen mallin tapauksessa useat asetuksen (EU) N:o 575/2013 366 artiklassa tarkoitetut ylitykset osoittavat, ettei malli ole tai ole enää riittävän tarkka, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava lupa sisäisen mallin käyttöön tai toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että mallia parannetaan viipymättä.

4.  Jos laitos on saanut luvan soveltaa menetelmää, joka edellyttää toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää ennen kuin tällaista menetelmää käytetään omien varojen vaatimusten laskemiseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan mukaisesti, mutta ei enää täytä tämän menetelmän soveltamista koskevia vaatimuksia, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitokselta, että se joko osoittaa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti, tai esittää suunnitelman vaatimustenmukaisuuden pikaisesta palauttamisesta ja asettaa määräajan suunnitelman täytäntöönpanemiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava parannuksia tähän suunnitelmaan, jos on epätodennäköistä, että tuloksena on täydellinen vaatimustenmukaisuus tai jos määräaika ei ole asianmukainen. Jos on todennäköistä, ettei laitos pysty palauttamaan vaatimustenmukaisuutta asianmukaisen määräajan kuluessa eikä ole – tapauskohtaisesti – tyydyttävällä tavalla osoittanut, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen, lupa menettelyn käyttöön on peruutettava tai rajoitettava koskemaan aloja, joilla vaatimukset täyttyvät, tai aloja, joilla vaatimustenmukaisuus voidaan saavuttaa asianmukaisen määräajan kuluessa.

5.  Jotta sisäiset menettelyt olisivat unionissa johdonmukaisesti vakaita, EPV analysoi eri laitosten noudattamia sisäisiä menettelyjä, mukaan lukien se, kuinka johdonmukaisesti maksukyvyttömyyden määritelmä pannaan täytäntöön ja kuinka laitokset käsittelevät samanlaisia riskejä tai vastuita.

EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joihin sisältyvät kyseisen analyysin perusteella määritetyt viitearvot.

Toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kyseinen analyysi ja kyseiset viitearvot tarkastellessaan laitoksille myöntämiään lupia käyttää sisäisiä menetelmiä.

IV

jakso

Valvontatoimenpiteet ja -valtuudet

102 artikla

Valvontatoimenpiteet

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitosta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varhaisessa vaiheessa merkityksellisiin ongelmiin puuttumiseksi seuraavissa tilanteissa:

2.  Sovellettaessa 1 kohtaa toimivaltaisten viranomaisten valtuudet sisältävät 104 artiklassa tarkoitetut valtuudet.

103 artikla

Valvontatoimenpiteiden soveltaminen laitoksiin, joilla on samankaltainen riskiprofiili

1.  Jos toimivaltaiset viranomaiset määrittävät 97 artiklan nojalla, että laitokset, joilla on samankaltainen riskiprofiili, kuten samankaltaiset liiketoimintamallit tai riskikeskittymien maantieteellinen sijainti, ovat tai voivat olla alttiina samanlaisille riskeille tai aiheuttaa samanlaisia riskejä rahoitusjärjestelmälle, ne voivat soveltaa 97 artiklassa tarkoitettua vakavaraisuuden arviointiprosessia samankaltaisella tai samalla tavalla näihin laitoksiin. Tätä varten jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat lakiin perustuvat toimivaltuudet määrätä tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla näitä laitoksia koskevia vaatimuksia samankaltaisella tai samalla tavalla, mukaan lukien erityisesti 104, 105 ja 106 artiklan mukaiset valvontavaltuudet.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut laitostyypit voidaan määrittää erityisesti 98 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle, kun ne soveltavat 1 kohtaa. EPV:n on seurattava valvontakäytäntöjä ja annettava ohjeita siitä, kuinka samankaltaisia riskejä tulee arvioida ja kuinka voidaan varmistaa 1 kohdan yhdenmukainen soveltaminen koko unionissa. Ohjeet on annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.

104 artikla

Valvontavaltuudet

1.  Sovellettaessa 97 artiklaa, 98 artiklan 4 kohtaa, 101 artiklan 4 kohtaa, 102 ja 103 artiklaa ja asetusta (EU) N:o 575/2013 toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava ainakin valtuudet

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja omien varojen lisävaatimuksia ainakin, jos

3.  Määritettäessä omien varojen asianmukaista tasoa III jakson mukaisesti toteutetun vakavaraisuuden arvioinnin perusteella toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, onko välttämätöntä asettaa pääomavaatimuksen lisäksi omien varojen lisävaatimus laitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien kattamiseksi, ottaen huomioon seuraavat seikat:

105 artikla

Erityiset likviditeettivaatimukset

Määritettäessä likviditeettivaatimusten asianmukaista tasoa III jakson mukaisesti toteutetun vakavaraisuuden arvioinnin perusteella toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, onko välttämätöntä asettaa erityinen likviditeettivaatimus laitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien likviditeettiriskien kattamiseksi, ottaen huomioon seuraavaa:

Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti harkittava tarvetta soveltaa hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, mukaan lukien vakavaraisuusmaksut, joiden tason olisi yleisesti ottaen oltava yhteydessä laitoksen tosiasiallisen likviditeettiaseman ja kansallisella tai unionin tasolla vahvistettujen maksuvalmiutta ja pysyvää varainhankintaa koskevien vaatimusten väliseen eroon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 67 artiklan soveltamista.

106 artikla

Erityiset julkistamisvaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia laitoksia

2.  Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia emoyrityksiä julkistamaan vuosittain kuvaus laitosryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallintorakenteesta ja organisaatiosta 14 artiklan 3 kohdan, 74 artiklan 1 kohdan ja 109 artiklan 2 kohdan mukaisesti joko kokonaisuudessaan tai esittämällä viittaukset vastaaviin tietoihin.

107 artikla

Vakavaraisuuden arviointien ja valvontatoimenpiteiden johdonmukaisuus

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle

EPV arvioi toimivaltaisten viranomaisten toimittamia tietoja vakavaraisuuden arviointiprosessin johdonmukaistamiseksi. Se voi pyytää toimivaltaisilta viranomaisilta lisätietoja saattaakseen arviointinsa päätökseen suhteellisuusperiaatetta noudattaen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 35 artiklan mukaisesti.

2.  EPV raportoi vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle, missä määrin jäsenvaltiot ovat lähentyneet toisiaan tämän luvun soveltamisessa.

Tällaisen lähentymisen lisäämiseksi EPV tekee vertaisarviointeja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 30 artiklan mukaisesti.

3.  EPV antaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa laitosten koko, rakenne ja sisäinen organisaatio sekä niiden toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus huomioon ottaen määritellään tarkemmin yhteiset menettelyt ja menetelmät, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa ja 97 artiklassa tarkoitettua vakavaraisuuden arviointiprosessia ja 76–87 artiklassa tarkoitettujen riskien luokittelun ja käsittelyn arviointia, erityisesti keskittymäriskin osalta 81 artiklan mukaisesti.

V

jakso

Soveltamistaso

108 artikla

Sisäisen pääoman riittävyyden arviointiprosessi

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokainen laitos, joka ei ole tytäryritys siinä jäsenvaltiossa, jossa se on saanut toimiluvan ja jossa sen toimintaa valvotaan, eikä ole myöskään emoyritys, ja että jokainen laitos, jota ei ole sisällytetty asetuksen (EU) N:o 575/2013 19 artiklan mukaiseen konsolidointiin, noudattaa tämän direktiivin 73 artiklassa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat jättää soveltamatta tämän direktiivin 73 artiklassa säädettyjä vaatimuksia luottolaitokseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan mukaisesti.

Kun toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella asetuksen (EU) N:o 575/2013 15 artiklassa säädettyjä omia varoja koskevia konsolidoituja vaatimuksia, tämän direktiivin 73 artiklan vaatimuksia sovelletaan yrityskohtaisesti.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jäsenvaltiossa toimivat emoyritykset noudattavat tämän direktiivin 73 artiklassa säädettyjä velvoitteita konsolidoitujen vaatimusten pohjalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun 2 ja 3 jaksossa kuvatulla tavalla ja laajuudessa.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvat laitokset noudattavat tämän direktiivin 73 artiklassa säädettyjä velvoitteita kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman pohjalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun 2 ja 3 jaksossa kuvatulla tavalla ja laajuudessa.

Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluu useampi kuin yksi laitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan laitokseen, johon sovelletaan konsolidoitua valvontaa 111 artiklan mukaisesti.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitoksina toimivat tytäryritykset soveltavat 73 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä laitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on laitos, rahoituslaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu omaisuudenhoitoyhtiö tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.

109 artikla

Laitosten järjestelyt, prosessit ja mekanismit

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset noudattavat tämän luvun II jaksossa säädettyjä velvoitteita yrityskohtaisesti, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset sovella asetuksen (EU) N:o 575/2013 7 artiklassa säädettyä poikkeusta.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat emoyritykset ja tytäryritykset noudattavat tämän luvun II jaksossa säädettyjä velvoitteita konsolidoidulla tasolla tai alakonsolidointiryhmän tasolla sen varmistamiseksi, että niiden järjestelyt, menettelyt ja mekanismit, joita tämän luvun II jaksossa edellytetään, ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja ja kaikki valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot voidaan esittää. Niiden on erityisesti varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat emoyritykset ja tytäryritykset panevat täytäntöön kyseiset järjestelyt, menettelyt ja mekanismit niissä tytäryrityksissään, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Näiden järjestelyjen, menettelyjen ja mekanismien on lisäksi oltava johdonmukaisia ja hyvin integroituja, ja kyseisten tytäryritysten on lisäksi voitava toimittaa kaikki valvontaa varten tarvittavat tiedot.

3.  Tämän luvun II jaksosta johtuvia velvoitteita, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia tytäryrityksiä, ei sovelleta, jos EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevat laitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että II jakson soveltaminen on laitonta sen kolmannen maan lainsäädännön mukaan, johon tytäryhtiö on sijoittautunut.

110 artikla

Vakavaraisuuden arviointi sekä valvontatoimenpiteet

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava tämän luvun III jaksossa tarkoitettua vakavaraisuuden arviointiprosessia ja tämän luvun IV jaksossa tarkoitettuja valvontatoimenpiteitä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osastossa vahvistetulla vaatimusten soveltamistasolla.

2.  Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella asetuksen (EU) N:o 575/2013 15 artiklassa säädettyjä omia varoja koskevia konsolidoituja vaatimuksia, yksittäisten sijoituspalveluyritysten valvontaan sovelletaan tämän direktiivin 97 artiklan vaatimuksia.

3.

LUKU

Konsolidoitu valvonta

I

jakso

Konsolidoidun valvonnan toteuttamisperiaatteet

111 artikla

Konsolidointiryhmän valvojan määrittäminen

1.  Kun emoyritys on jäsenvaltiossa tai EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat myöntäneet toimiluvan.

2.  Kun laitoksen emoyritys on jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka EU:ssa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat myöntäneet toimiluvan.

3.  Kun kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneilla laitoksilla on emoyrityksenä sama rahoitusalan holdingyhtiö, sama emoyrityksenä jossakin jäsenvaltiossa toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, sama EU:ssa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sama EU:ssa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat sen laitoksen osalta toimivaltaiset viranomaiset, jolla on toimilupa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on perustettu.

Kun kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten emoyritykset muodostuvat useammista rahoitusalan holdingyhtiöistä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa, ja jokaisessa näistä valtioista on luottolaitos, konsolidoitua valvontaa harjoittaa sen luottolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.

4.  Kun useamman kuin yhden unionissa toimiluvan saaneen laitoksen emoyrityksenä on sama rahoitusalan holdingyhtiö tai sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö eikä mikään näistä laitoksista ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on perustettu, konsolidoitua valvontaa harjoittaa toimivaltainen viranomainen, joka on antanut toimiluvan sille laitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin ja joka katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevaksi laitokseksi.

5.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa yhteisesti päättää olla soveltamatta 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja perusteita, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon laitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen toteuttamaan konsolidoitua valvontaa. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten on ennen päätöksensä tekemistä annettava EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle, EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle, EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle tai sille laitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa kyseisestä päätöksestä.

6.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle kaikki 5 kohdan soveltamisalaan kuuluvat sopimukset.

112 artikla

Konsolidointiryhmän valvojan tekemä valvontatoiminnan yhteensovittaminen

1.  Tästä direktiivistä ja asetuksesta (EU) N:o 575/2013 johtuvien velvoitteiden lisäksi konsolidointiryhmän valvoja hoitaa seuraavia tehtäviä:

2.  Jos konsolidointiryhmän valvoja ei kykene hoitamaan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä tai jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tee yhteistyötä konsolidointiryhmän valvojan kanssa siinä laajuudessa kuin 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitaminen edellyttää, mikä tahansa kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti.

EPV voi myös avustaa toimivaltaisia viranomaisia omasta aloitteestaan, jos tämän artiklan mukaisesta valvontatoiminnan yhteensovittamisesta on erimielisyyttä, mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

3.  Tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen sisältää 117 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja 117 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetut poikkeukselliset toimenpiteet, yhteisten arviointien valmistelun, varautumissuunnitelmien toteuttamisen ja yleisölle tiedottamisen.

113 artikla

Yhteiset päätökset laitoskohtaisista vakavaraisuusvaatimuksista

1.  Konsolidointiryhmän valvojan ja toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta jäsenvaltiossa, on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen aikaan saamiseksi seuraavista:

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset on saatava aikaan

Yhteisissä päätöksissä on myös asianmukaisesti tarkasteltava asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten 73 ja 97 artiklan mukaisesti suorittamia tytäryritysten riskinarviointeja.

Yhteiset päätökset ilmoitetaan asiakirjoissa, jotka sisältävät kattavat perustelut, jotka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle. Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, konsolidointiryhmän valvojan on minkä tahansa asianomaisen toisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kuultava EPV:tä. Ryhmävalvoja voi kuulla EPV:tä myös omasta aloitteestaan.

3.  Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä yhteistä päätöstä 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa, konsolidointiryhmän valvoja tekee päätöksen 73, 86 ja 97 artiklan, 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 105 artiklan soveltamisesta konsolidoidusti tarkasteltuaan ensin perusteellisesti asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tytäryritysten riskinarviointia. Jos jokin asiaankuuluvista toimivaltaisista viranomaisista on 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsolidointiryhmän valvojan on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuina sovitteluaikoina. EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika tai tapauksen mukaan yhden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

EU:ssa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksen 73, 86 ja 97 artiklan, 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 105 artiklan soveltamisesta yksittäisen yrityksen tai alakonsolidointiryhmän tasolla harkittuaan ensin perusteellisesti konsolidointiryhmän valvojan esittämiä näkökantoja ja varaumia. Jos jokin asianomaisista toimivaltaisista viranomaisista on 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV tekee mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuina sovitteluaikoina. EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika tai tapauksen mukaan yhden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Nämä päätökset esitetään asiakirjassa, joka sisältää kattavat perustelut ja jossa otetaan huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten riskinarviointi sekä niiden 2 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa ilmaisemat näkemykset ja varaumat. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kyseinen asiakirja kaikille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle.

Jos EPV:tä on kuultu, kaikkien toimivaltaisten viranomaisten on otettava sen lausunto huomioon ja annettava selvitys, jos siitä on poikettu merkittävästi.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä päätöksiä ja 3 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisten viranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemiä päätöksiä on pidettävä lopullisina ja toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava niitä kyseisissä jäsenvaltioissa.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset ja yhteisen päätöksen puuttuessa 3 kohdan mukaisesti tehdyt päätökset on saatettava ajan tasalle vuosittain tai poikkeustapauksissa silloin, kun EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen esittää konsolidointiryhmän valvojalle kirjallisen ja perustellun pyynnön saattaa 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 105 artiklan soveltamista koskeva päätös ajan tasalle. Viimeksi mainitussa tapauksessa ajan tasalle saattaminen voidaan suorittaa kahdenvälisesti konsolidointiryhmän valvojan ja pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen kesken.

5.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joilla varmistetaan tässä artiklassa tarkoitettua yhteistä päätöstä koskevan menettelyn yhdenmukaiset soveltamisedellytykset 73, 86 ja 97 artiklan, 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 105 artiklan soveltamisen osalta tarkoituksena helpottaa yhteisten päätösten tekemistä.

EPV toimittaa nämä teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

114 artikla

Tietovaatimukset kriisitilanteissa

1.  Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1093/2010 18 artiklassa kuvattu tilanne tai tilanne, jossa markkinoiden muutokset ovat epäsuotuisia, joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai joihin 51 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivuliikkeitä on sijoittautunut, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklasta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian EPV:tä ja 58 artiklan 4 kohdassa ja 59 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaiset tiedot. Kyseisiä velvoitteita sovelletaan kaikkiin toimivaltaisiin viranomaisiin.

Jos EKPJ:hin kuuluvan keskuspankin tietoon tulee ensimmäisessä alakohdassa kuvattu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 112 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia ja EPV:tä.

Toimivaltaisen viranomaisen ja 58 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia viestintäkanavia.

2.  Jos konsolidointiryhmän valvoja tarvitsee tietoja, jotka toinen toimivaltainen viranomainen on jo saanut, sen on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä ottamaan yhteyttä asianomaiseen viranomaiseen, jotta voidaan estää päällekkäiset ilmoitukset eri valvontaviranomaisille.

115 artikla

Yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt

1.  Tehokkaan valvonnan edistämiseksi ja aikaansaamiseksi konsolidointiryhmän valvojalla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kirjalliset yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt.

Näiden järjestelyjen perusteella konsolidointiryhmän valvojalle voidaan osoittaa lisätehtäviä ja päätöksenteko- ja yhteistyömenettelyjä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan täsmentää.

2.  Laitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvan myöntämisestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010 28 artiklan mukaisesti siirtää valvontavastuunsa kahdenvälisellä sopimuksella toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet emoyritykselle toimiluvan ja valvovat sitä, sen varmistamiseksi, että nämä viranomaiset hoitavat vastuunsa tytäryrityksen valvonnasta tämän direktiivin mukaisesti. EPV:lle on ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä. EPV ilmoittaa tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan pankkikomitealle.

116 artikla

Valvontakollegiot

1.  Konsolidointiryhmän valvojan on perustettava valvontakollegioita, jotta voidaan helpottaa 112 ja 113 artiklassa ja 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista tämän artiklan 2 kohdan luottamuksellisuusvaatimusten ja unionin lainsäädännön mukaisesti sekä tarvittaessa varmistaa asianmukainen yhteensovittaminen ja yhteistyö asiaankuuluvien kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa.

EPV edistää ja seuraa osaltaan tässä artiklassa tarkoitettujen valvontakollegioiden toiminnan tehokkuutta, vaikuttavuutta ja yhdenmukaisuutta asetuksen (EU) N:o 1093/2010 21 artiklan mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten EPV osallistuu toimintaan sopivalla tavalla, ja sitä pidetään toimivaltaisena viranomaisena tässä tarkoituksessa.

Valvontakollegiot muodostavat puitteet, joiden avulla konsolidointiryhmän valvoja, EPV ja asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat seuraavista tehtävistä:

2.  Valvontakollegioihin osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset ja EPV tekevät tiivistä yhteistyötä. Tämän direktiivin 1 luvun II jakson ja direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklan mukaiset salassapitovaatimukset eivät estä toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta luottamuksellisia tietoja valvontakollegioissa. Valvontakollegioiden perustaminen ja toiminta eivät saa vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

3.  Kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava 115 artiklassa tarkoitettuihin kirjallisiin menettelyihin, jotka konsolidointiryhmän valvoja vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.

4.  EPV:n on laadittava teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

5.  EPV:n on laadittava teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään valvontakollegioiden operatiivinen toiminta.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

6.  Valvontakollegioihin voivat osallistua EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon on sijoittunut 51 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivuliikkeitä, EKPJ:hin kuuluvat keskuspankit tapauksen mukaan sekä kolmansien maiden valvontaviranomaiset tapauksen mukaan ja jos luottamuksellisuusvaatimuksista, jotka kaikkien toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan vastaavat tämän direktiivin 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklan mukaisia vaatimuksia, ei muuta johdu.

7.  Konsolidointiryhmän valvojan on toimittava kollegion kokousten puheenjohtajana ja päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunnitelluista toimista. Konsolidointiryhmän valvojan on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille riittävän ajoissa täydelliset tiedot toimista, joista kyseisissä kokouksissa on päätetty, tai toteutetuista toimenpiteistä.

8.  Konsolidointiryhmän valvojan päätöksessä on otettava huomioon suunnitellun tai yhteen sovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisille viranomaisille, erityisesti 7 artiklassa tarkoitetut mahdolliset vaikutukset asianomaisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmän vakauteen ja 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velvoitteet.

9.  Jollei tämän direktiivin 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklan mukaisista luottamuksellisuusvaatimuksista muuta johdu, konsolidointiryhmän valvojan on tiedotettava EPV:lle valvontakollegion toiminnasta, myös kriisitilanteissa, ja toimitettava sille kaikki tiedot, jotka ovat erityisen merkityksellisiä valvontakäytäntöjen lähentämiseksi.

Jos toimivaltaisten viranomaisten välillä on erimielisyyttä valvontakollegioiden toiminnasta, mikä tahansa kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti.

EPV voi myös avustaa toimivaltaisia viranomaisia omasta aloitteestaan, jos tämän artiklan mukaisesta valvontakollegioiden toiminnasta on erimielisyyttä, mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

117 artikla

Yhteistyövelvoitteet

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä. Niiden on annettava toisilleen tiedot, jotka ovat olennaisia tai merkityksellisiä muiden viranomaisten tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisten valvontatehtävien hoitamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaisen tärkeät tiedot.

Toimivaltaisten viranomaisten on tätä direktiiviä ja asetusta (EU) N:o 575/2013 sovellettaessa tehtävä yhteistyötä EPV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EPV:lle kaikki tiedot, jotka tämä tarvitsee tämän direktiivin, asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisten tehtäviensä suorittamiseen, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 35 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja on pidettävä olennaisen tärkeinä, jos ne voivat merkittävästi vaikuttaa laitoksen tai rahoituslaitoksen rahoitusaseman vakauden arviointiin toisessa jäsenvaltiossa.

Erityisesti EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten ja EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien laitosten konsolidointiryhmän valvojien on toimitettava kaikki merkitykselliset tiedot niille muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka valvovat kyseisten emoyritysten tytäryrityksiä. Kun merkityksellisten tietojen laajuutta määritetään, kyseisten tytäryritysten merkitys kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmälle on otettava huomioon.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja olennaisen tärkeitä tietoja ovat erityisesti seuraavat seikat:

2.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa EPV:n käsiteltäviksi seuraavat tilanteet:

EPV voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan nojalla siirretyn toimivallan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan soveltamista.

EPV voi myös avustaa toimivaltaisia viranomaisia yhdenmukaisten yhteistyömenettelyjen kehittämisessä omasta aloitteestaan mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

3.  EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen määräysvallassa olevien laitosten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä ottamaan yhteyttä konsolidointiryhmän valvojaan, kun ne tarvitsevat sellaisia tietoja tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 tarkoitettujen menetelmien ja menettelyjen täytäntöönpanosta, jotka voivat jo olla konsolidointiryhmän valvojan saatavilla.

▼C2

4.  Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan ennen kuin seuraavista asioista päätetään, jos tällainen päätös on merkittävä toisten toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien kannalta:

▼B

Tämän kohdan b alakohtaa sovellettaessa on aina kuultava konsolidointiryhmän valvojaa.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää jättää kuulematta muita toimivaltaisia viranomaisia kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen voisi vaarantaa sen päätöksen tehokkuuden. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on päätöksen tehtyään viipymättä ilmoitettava asiasta muille toimivaltaisille viranomaisille.

118 artikla

Muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia yrityksiä koskevien tietojen tarkastus

Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tätä direktiiviä ja asetusta (EU) N:o 575/2013 soveltaessaan määrätyissä tapauksissa tarkastaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa laitosta, rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, rahoituslaitosta, oheispalveluja tarjoavaa yritystä, monialan holdingyhtiötä, 125 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä tai 119 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä koskevat tiedot, niiden on pyydettävä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tämä tarkastus. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat ottaneet vastaan tämän pyynnön, on toimivaltansa rajoissa joko suoritettava tarkastus itse tai sallittava viranomaisten, jotka ovat esittäneet pyynnön, suorittaa tämä tarkastus taikka sallittava tilintarkastajan tai asiantuntijan suorittaa se. Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi halutessaan olla mukana tarkastuksessa, jos se ei suorita sitä itse.

II

jakso

Rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja monialan holdingyhtiöt

119 artikla

Holdingyhtiöiden sisällyttäminen konsolidoituun valvontaan

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittaessa kaikki aiheelliset toimenpiteet sisällyttääkseen rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt konsolidoituun valvontaan.

2.  Jos jossakin asetuksen (EU) N:o 575/2013 19 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa konsolidoituun valvontaan ei sisällytetä laitosta, joka on tytäryritys, sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa tytäryritys sijaitsee, voivat pyytää emoyritykseltä tietoja, jotka helpottavat tämän tytäryrityksen valvontaa.

3.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sellaisilta laitoksen taikka rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiltä, jotka eivät kuulu konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan, 122 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Tässä tapauksessa sovelletaan kyseisessä artiklassa säädettyjä tietojen siirto- ja tarkastusmenettelyjä.

120 artikla

Rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden valvonta

1.  Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan tämän direktiivin ja direktiivin 2002/87/EY nojalla vastaavia säännöksiä erityisesti riskiin perustuvan valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi tytäryritysten valvonnasta vastaavia muita toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan soveltaa ainoastaan direktiiviä 2002/87/EY kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön.

2.  Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan tämän direktiivin ja direktiivin 2009/138/EY nojalla vastaavia säännöksiä erityisesti riskiin perustuvan valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi yhteisymmärryksessä vakuutusalan ryhmävalvojan kanssa soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön vain tätä direktiiviä direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdassa määritellyn tärkeimmän rahoitussektorin osalta.

3.  Konsolidointiryhmän valvojan on ilmoitettava EPV:lle ja EVLEV:lle 1 ja 2 kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

4.  EPV, EVLEV ja EAMV laativat asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 54 artiklassa tarkoitetun sekakomitean välityksellä ohjeet, joiden tarkoituksena on lähentää valvontakäytäntöjä, ja kolmen vuoden kuluessa ohjeiden hyväksymisestä ne laativat teknisten sääntelystandardien luonnokset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

121 artikla

Johdon pätevyys

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsenet ovat 91 artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävän hyvämaineisia ja että heillä on riittävä asiantuntemus, taidot ja kokemus suorittaakseen nämä tehtävät, ottaen huomioon rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön erityistehtävän.

122 artikla

Tietopyynnöt ja todentamiset

1.  Kunnes konsolidointimenetelmät sovitetaan myöhemmin yhteen, jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos yhden tai useamman laitoksen emoyrityksenä on monialan holdingyhtiö, näiden laitosten toimiluvasta ja valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava monialan holdingyhtiötä ja sen tytäryrityksiä joko toimittamaan niille suoraan tai tytäryritysten, jotka ovat laitoksia, välityksellä kaikkien tytäryritysten valvontaa varten tarpeelliset tiedot.

2.  Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä todentamisia tai antaa ulkopuolisille tarkastajille tehtäväksi tehdä todentamisia paikan päällä, monialan holdingyhtiöiltä tai niiden tytäryrityksiltä saatujen tietojen tarkastamiseksi. Jos monialan holdingyhtiö tai jokin sen tytäryrityksistä on vakuutusyritys, voidaan noudattaa myös 125 artiklassa säädettyä menettelyä. Jos monialan holdingyhtiö tai jokin sen tytäryrityksistä sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä missä laitoksena toimiva tytäryritys sijaitsee, tietojen tarkastamisessa paikan päällä noudatetaan 118 artiklassa säädettyä menettelyä.

123 artikla

Valvonta

1.  Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 neljännen osan soveltamista, jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos yhden tai useamman laitoksen emoyritys on monialan holdingyhtiö, näiden laitosten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat laitoksen ja monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten välisten liiketoimien yleisvalvontaa.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitoksilla on riittävät riskienhallintamenettelyt ja sisäiset valvontamenetelmät, luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt mukaan luettuina, emoyrityksenä toimivan monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten liiketoimien määrittämiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitosta ilmoittamaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 394 artiklassa tarkoitettuja liiketoimia lukuun ottamatta kaikista näiden yritysten kanssa tehdyistä merkittävistä liiketoimista. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava näitä menettelyjä ja merkittäviä liiketoimia.

124 artikla

Tietojenvaihto

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei yksikään oikeudellinen seikka estä konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvia yrityksiä eikä monialan holdingyhtiöitä ja niiden tytäryrityksiä taikka 119 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tytäryrityksiä vaihtamasta 110 artiklan ja 3 luvun mukaisen valvonnan toteuttamiseksi tarvittavia tietoja.

2.  Kun emoyritys ja laitokset, jotka ovat sen tytäryrityksiä, sijaitsevat eri jäsenvaltioissa, jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen kaikki konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tai sen helpottamiseksi tarpeelliset tiedot.

Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa emoyritys sijaitsee, eivät itse toteuta konsolidoitua valvontaa 111 artiklan nojalla, tämän valvonnan toteuttamisesta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat kehottaa niitä pyytämään emoyritykseltä konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja toimittamaan ne näille viranomaisille.

3.  Jäsenvaltioiden on sallittava toimivaltaisten viranomaistensa kesken 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen kuitenkin edellyttäen, että rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, rahoituslaitosten tai oheispalveluja tarjoavien yritysten osalta tietojen kerääminen tai hallussapito ei tarkoita, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava näiden laitosten tai yritysten valvonta yksilöllisesti.

Samoin jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat keskenään 122 artiklassa tarkoitettuja tietoja kuitenkin edellyttäen, ettei tietojen kerääminen tai hallussapito tarkoita, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava sellaisten monialan holdingyhtiöiden ja niiden tytäryritysten valvontaa, jotka eivät ole luottolaitoksia tai jotka ovat 119 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tytäryrityksiä.

125 artikla

Yhteistyö

1.  Kun laitoksella, rahoitusalan holdingyhtiöllä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai monialan holdingyhtiöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyrityksiä tai muita sijoituspalveluja tarjoavia luvanvaraisia yrityksiä, toimivaltaisten viranomaisten ja viranomaisten, joiden tehtävänä on vakuutusyritysten ja muiden kyseisten sijoituspalveluja tarjoavien yritysten julkinen valvonta, on toimittava kiinteässä yhteistyössä. Niiden on annettava toisillensa kaikki mahdolliset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan tämän tehtävän suorittamista ja mahdollistamaan kaikkien niiden valvomien yritysten toiminnan ja taloudellisen aseman tarkkailun, rajoittamatta kuitenkaan näiden viranomaisten toimivaltaa.

2.  Konsolidoidun valvonnan yhteydessä saatuja tietoja ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä tietojen luovuttamista koskee luottolaitosten osalta vähintään tämän direktiivin 53 artiklan 1 kohdassa ja sijoituspalveluyritysten osalta direktiivissä 2004/39/EY säädettyjä salassapitovaatimuksia vastaavat vaatimukset.

3.  Konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten on laadittava luettelot asetuksen (EU) N:o 575/2013 11 artiklassa tarkoitetuista rahoitusalan holdingyhtiöistä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä. Nämä luettelot on toimitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, EPV:lle ja komissiolle.

126 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on tämän osaston 1 luvun IV jakson mukaisesti varmistettava, että sellaisille rahoitusalan holdingyhtiöille, rahoitusalan sekaholdingyhtiöille ja monialan holdingyhtiöille tai niiden tosiasiallisille johtajille, jotka rikkovat tämän luvun saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, voidaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomukset tai niiden syyt.

127 artikla

Kolmansien maiden konsolidoidun valvonnan vastaavuuden arvioiminen

1.  Jos laitos, jonka emoyritys on laitos taikka rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka pääkonttori on kolmannessa maassa, ei kuulu 111 artiklan mukaisen konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan, toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, soveltaako kolmannen maan valvontaviranomainen laitokseen konsolidoitua valvontaa, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyjä periaatteita ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun vaatimuksia.

Arvioinnin suorittaa se toimivaltainen viranomainen, joka vastaisi konsolidoidusta valvonnasta, jos 3 kohtaa sovellettaisiin, joko emoyrityksen tai jonkin unionissa toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.

2.  Komissio voi pyytää Euroopan pankkikomitealta yleisiä ohjeita siitä, onko todennäköistä, että kolmansien maiden valvontaviranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevilla järjestelmillä saavutetaan tässä luvussa säädetyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet niiden laitosten osalta, joiden emoyrityksen pääkonttori on kolmannessa maassa. Euroopan pankkikomitean on ajoittain tarkistettava näitä ohjeitaan ja otettava huomioon kyseisten toimivaltaisten viranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevissa järjestelmissä tapahtuvat muutokset. EPV avustaa komissiota ja Euroopan pankkikomiteaa näiden tehtävien suorittamisessa, myös sen arvioimisessa, onko kyseiset ohjeet saatettava ajan tasalle.

Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn arvioinnin suorittavan toimivaltaisen viranomaisen on otettava tällaiset ohjeet huomioon. Tätä varten toimivaltaisen viranomaisen on kuultava EPV:tä ennen tällaisen päätöksen tekemistä.

3.  Jos vastaavaa valvontaa ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava laitokseen soveltuvin osin tätä direktiiviä ja asetusta (EU) N:o 575/2013 tai sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat muita tarkoituksenmukaisia valvontatekniikoita, joilla saavutetaan laitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteet.

Konsolidoidusta valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on sovittava näistä valvontatekniikoista kuultuaan muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista, jolla on pääkonttori unionissa, ja soveltaa konsolidoitua valvontaa koskevia säännöksiä kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoituun asemaan tai kyseisen rahoitusalan sekaholdingyhtiön laitosten konsolidoituun asemaan.

Valvontatekniikat on suunniteltava siten, että niillä saavutetaan tässä luvussa säädetyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet, ja niistä on ilmoitettava muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, EPV:lle ja komissiolle.

4.

LUKU

Pääomapuskurit

I

jakso

puskurit

128 artikla

Määritelmät

Tätä lukua sovellettaessa tarkoitetaan:

Tätä lukua ei sovelleta sijoituspalveluyrityksiin, joiden toimilupa ei kata direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A jakson 3 ja 6 kohdassa lueteltujen sijoituspalveluiden tarjoamista.

129 artikla

Yleisen pääomapuskurin ylläpitämistä koskeva vaatimus

1.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset ylläpitävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa asetetun omien varojen vaatimuksen täyttämiseksi ylläpidetyn ydinpääoman (CET1) lisäksi ydinpääoman (CET1) yleistä pääomapuskuria, joka vastaa 2,5:ttä prosenttia niiden mainitun asetuksen 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä yksilöllisesti ja konsolidoidusti mainitun asetuksen ensimmäisen osan II osaston mukaisesti.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi vapauttaa pienet ja keskisuuret sijoituspalveluyritykset mainitussa kohdassa säädetyistä vaatimuksista, jos tällainen poikkeus ei uhkaa kyseisen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta.

Päätös tällaisen poikkeuksen soveltamisesta on perusteltava kattavasti ja siihen on liitettävä selvitys siitä, miksi poikkeus ei uhkaa jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta, ja siinä on annettava täsmällinen määritelmä pienistä ja keskisuurista sijoituspalveluyrityksiä, joita poikkeus koskee.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa tällaista poikkeusta, on ilmoitettava siitä komissiolle, EJRK:lle, EPV:lle ja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

3.  Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka vastaa tämän artiklan soveltamisesta. Tämä viranomainen on toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

4.  Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa sijoituspalveluyritys luokitellaan pieneksi tai keskisuureksi yritykseksi mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY ( 13 ) mukaisesti.

5.  Laitokset eivät saa käyttää ydinpääomaa (CET1), jota ylläpidetään tämän artiklan 1 kohdan mukaisen vaatimuksen täyttämiseksi, 104 artiklan nojalla asetettujen vaatimusten täyttämiseen.

6.  Jos laitos ei täytä tämän artiklan 1 kohdan mukaista vaatimusta kokonaan, sille on asetettava 141 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja, voitonjakoja koskevia rajoituksia.

130 artikla

Laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurin ylläpitämistä koskeva vaatimus

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että laitokset pitävät yllä laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuria, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettua laitosten kokonaisriskin määrää kerrottuna vastasyklisten puskurikantojen painotetulla keskiarvolla ja joka lasketaan tämän direktiivin 140 artiklan mukaisesti yksilöllisesti ja konsolidoidusti soveltaen mainitun asetuksen ensimmäisen osan II osaston säännöksiä.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi vapauttaa pienet ja keskisuuret sijoituspalveluyritykset mainitussa kohdassa säädetyistä vaatimuksista, jos tällainen poikkeus ei uhkaa kyseisen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta.

Päätös tällaisen poikkeuksen soveltamisesta on perusteltava kattavasti ja siihen on liitettävä selvitys siitä, miksi poikkeus ei uhkaa jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta, ja siinä on annettava täsmällinen määritelmä pienistä ja keskisuurista sijoituspalveluyrityksistä, joita poikkeus koskee.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa tällaista poikkeusta, on ilmoitettava siitä komissiolle, EJRK:lle, EPV:lle ja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

3.  Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka vastaa tämän artiklan soveltamisesta. Tämä viranomainen on toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

4.  Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa sijoituspalveluyritys luokitellaan pieneksi ja keskisuureksi yritykseksi suosituksen 2003/361/EY mukaisesti.

5.  Laitosten on täytettävä 1 kohdassa asetettu vaatimus täydentävällä ydinpääomalla (CET1), joka tulee sen ydinpääoman (CET1) lisäksi, jota ylläpidetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa asetetun omien varojen vaatimuksen, tämän direktiivin 129 artiklan mukaisen yleisen pääomapuskurin ylläpitämistä koskevan vaatimuksen ja tämän direktiivin 104 artiklan nojalla asetettujen vaatimusten täyttämiseksi.

6.  Jos laitos ei täytä tämän artiklan 1 kohdan mukaista vaatimusta kokonaan, sille on asetettava 141 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja, voitonjakoja koskevia rajoituksia.

131 artikla

Maailmanlaajuiset ja muut järjestelmän kannalta merkittävät laitokset

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka vastaa siitä, että määritetään konsolidoidusti maailmanlaajuiset järjestelmän kannalta merkittävät laitokset (Global Systemically Important Institutions (G-SII:t) ja tapauksen mukaan yksilöllisesti, alakonsolidointiryhmän tasolla tai konsolidoidusti muut järjestelmän kannalta merkittävät laitokset (other Systemically Important Institutions (O-SII:t), joille on myönnetty toimilupa jäsenvaltioiden lainkäyttöalueella. Tämä viranomainen on toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen. Jäsenvaltiot voivat nimetä useamman kuin yhden viranomaisen. G-SII:ten on oltava EU:ssa emoyrityksenä toimivia laitoksia, EU:ssa emoyrityksenä toimivia rahoitusalan holdingyhtiöitä, EU:ssa emoyrityksenä toimivia rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä tai laitoksia. G-SII:t eivät voi olla laitoksia, jotka ovat EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten, EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden tytäryrityksiä. O-SII:t voivat olla EU:ssa emoyrityksenä toimivia laitoksia, EU:ssa emoyrityksenä toimivia rahoitusalan holdingyhtiöitä, EU:ssa emoyrityksenä toimivia rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä tai laitoksia.

2.  G-SII:ten määritysmenetelmä perustuu seuraaviin luokkiin:

Kullekin luokalle annetaan yhtäläinen painotus, ja luokat muodostuvat määrällisistä indikaattoreista.

Menetelmän perusteella kullekin 1 kohdassa tarkoitetulle yksikölle annetaan kokonaispisteytys, joka mahdollistaa G-SII:n määrittämisen alaluokkaan 9 kohdassa kuvatulla tavalla.

3.  O-SII:t määritetään 1 kohdan mukaisesti. Merkitys järjestelmän kannalta on arvioitava käyttäen perusteena ainakin jotakin seuraavista:

EPV julkaisee EJRK:ta kuultuaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015 suuntaviivat kriteereistä, joiden perusteella määritetään tämän kohdan soveltamisen edellytykset O-SII:den arvioinnin osalta. Näissä suuntaviivoissa on otettava huomioon kotimaisia järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia koskevat kansainväliset puitteet sekä unionin ja kansalliset erityispiirteet.

4.  Kunkin G-SII:n on ylläpidettävä G-SII-puskuria, joka vastaa sitä alaluokkaa, johon G-SII on määritetty. Tämä puskuri muodostuu ydinpääomasta (CET1) ja täydentää sitä.

5.  Toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen voi edellyttää, että kunkin O-SII:n on tapauksen mukaan konsolidoidusti tai alakonsolidointiryhmän tasolla tai yksilöllisesti ylläpidettävä O-SII-puskuria, joka on enintään 2 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, ottaen huomioon O-SII:n määrittämisperusteet. Tämä puskuri muodostuu ydinpääomasta (CET1) ja täydentää sitä.

6.  Kun toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen edellyttää muun O-SII-puskurin ylläpitämistä, viranomaisen on noudatettava seuraavia:

7.  Ennen O-SII-puskurin vahvistamista tai vahvistamista uudelleen toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava siitä komissiolle, EJRK:lle, EPV:lle ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille ja nimetyille viranomaisille yhtä kuukautta ennen 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen julkaisemista. Tässä ilmoituksessa on esitettävä yksityiskohtaisesti

8.  Jos O-SII on joko sellaisen G-SII:n tai sellaisen O-SII:n tytäryritys, joka on EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos ja jonka osalta sovelletaan O-SII-puskuria konsolidoidusti, O-SII:n osalta yksilöllisesti tai alakonsolidointiryhmän tasolla sovellettava puskuri ei saa ylittää korkeampaa seuraavista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 133 artiklan ja tämän artiklan 5 kohdan soveltamista:

9.  On oltava vähintään viisi G-SII:den alaluokkaa. Alin raja-arvo ja kunkin alaluokan väliset raja-arvot määritetään määritysmenetelmän mukaisten pisteytysten perusteella. Rinnakkaisten alaluokkien väliset pisteytyksen raja-arvot on määriteltävä selvästi, ja niissä on noudatettava periaatetta, että merkityksessä järjestelmän kannalta on jatkuva lineaarinen lisääntyminen kunkin alaluokan välillä, mistä seuraa täydentävän ydinpääoman (CET1) vaatimuksen lineaarinen lisääntyminen, lukuun ottamatta korkeinta alaluokkaa. Tätä kohtaa sovellettaessa merkitys järjestelmän kannalta tarkoittaa G-SII:n ongelmien aiheuttamaa odotettua vaikutusta maailmanlaajuisiin rahoitusmarkkinoihin. Alimmalle alaluokalle määritetään G-SII-puskuri, joka on 1 prosentti asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, ja kullekin alaluokalle määritettyä puskuria lisätään gradienteilla, jotka ovat 0,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, neljänteen alaluokkaan saakka ja se mukaan lukien. G-SII-puskurin ylimpään alaluokkaan sovelletaan puskuria, joka on 3,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä.

10.  Toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen voi asianmukaista valvontavaltaa käyttäessään toteuttaa seuraavia toimia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 ja 9 kohdan soveltamista:

11.  Jos toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen tekee 10 kohdan b alakohdan mukaisen päätöksen, se ilmoittaa tästä päätöksestä EPV:lle ja esittää perustelut.

12.  Toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen ilmoittaa G-SII:den ja O-SII:den nimet sekä kunkin G-SII:n alaluokan komissiolle, EJRK:lle ja EPV:lle ja julkistaa niiden nimet. Toimivaltaiset viranomaiset tai nimetyt viranomaiset julkistavat kunkin G-SII:n alaluokan.

Toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen tarkastelee vuosittain G-SII:den ja O-SII:den määritystä ja G-SII:den määrittämistä alaluokkiin ja ilmoittaa tuloksen kyseessä olevalle järjestelmän kannalta merkittävälle laitokselle, komissiolle, EJRK:lle, EPV:lle ja julkistaa ajan tasalle saatetun luettelon määritetyistä järjestelmän kannalta merkittävistä laitoksista ja julkistaa kunkin määritetyn G-SII:n alaluokan.

13.  Järjestelmän kannalta merkittävät laitokset eivät saa käyttää 4 ja 5 kohdan vaatimusten täyttämiseksi ylläpidettyä ydinpääomaa (CET1) asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa asetettujen vaatimusten eikä tämän direktiivin 129 ja 130 artiklassa asetettujen vaatimusten eikä tämän direktiivin 102 ja 104 artiklassa asetettujen vaatimusten täyttämiseen.

14.  Jos ryhmän osalta sovelletaan konsolidoidusti seuraavia puskureita, sovelletaan kulloinkin niistä korkeinta:

Jos laitoksen osalta sovelletaan yksilöllisesti tai alakonsolidointiryhmän tasolla O-SII-puskuria ja 133 artiklan mukaista järjestelmäriskipuskuria, sovelletaan näistä kahdesta korkeampaa.

15.  Sen estämättä, mitä 14 kohdassa säädetään, jos järjestelmäriskipuskuria sovelletaan kaikkiin vastuisiin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, joka asettaa tämän puskurin kyseisen jäsenvaltion makrotason vakavaraisuusriskin poistamiseksi, mutta sitä ei sovelleta jäsenvaltion ulkopuolisiin vastuisiin, kyseinen järjestelmäriskipuskuri on kumulatiivinen O-SII- tai G-SII-puskurin, jota sovelletaan tämän artiklan mukaisesti, kanssa.

16.  Kun sovelletaan 14 kohtaa ja laitos on osa ryhmää tai alaryhmää, johon kuuluu G-SII tai O-SII, tämä ei koskaan merkitse sitä, että kyseiseen laitokseen sovelletaan yksilöllisesti yhteenlaskettua puskurivaatimusta, joka on alempi kuin yleisen pääomapuskurin, vastasyklisen pääomapuskurin ja siihen yksilöllisesti sovellettavien O-SII-puskurin tai järjestelmäriskipuskurin, riippuen siitä kumpi on korkeampi, summa.

17.  Kun sovelletaan 15 kohtaa ja laitos on osa ryhmää tai alaryhmää, johon kuuluu G-SII tai O-SII, tämä ei koskaan merkitse sitä, että kyseiseen laitokseen sovelletaan yksilöllisesti yhteenlaskettua puskurivaatimusta, joka on alempi kuin yleisen pääomapuskurin ja vastasyklisen pääomapuskurin summa ja siihen yksilöllisesti sovellettavien O-SII-puskurin ja järjestelmäriskipuskurin summa.

18.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa tämän artiklan soveltamiseksi täsmennetään menetelmä, jonka mukaisesti toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen määrittää EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön G-SII:ksi, ja menetelmä alaluokkien määrittelemiseksi ja G-SII:den määrittämiseksi alaluokkiin perustuen niiden merkitykseen järjestelmän kannalta, ottaen huomioon kansainvälisesti hyväksytyt standardit.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

132 artikla

Kertomukset

1.  Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä kansainvälisen kehityksen ja EPV:n lausunnon pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen mahdollisuudesta laajentaa G-SII-puitteet koskemaan muunlaisia järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia unionissa ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

2.  Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä EJRK:aa ja EPV:tä kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, olisiko G-SII:tä koskevia 131 artiklan säännöksiä muutettava, ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Tällaisessa ehdotuksessa on otettava asianmukaisesti huomioon kansainvälinen sääntelykehitys, ja siinä on tarvittaessa tarkasteltava prosessia, jossa määritetään laitoskohtaisia O-SII-puskureita ryhmässä, ottaen huomioon mahdolliset epätoivotut vaikutukset rakenteellisen eriyttämisen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa.

133 artikla

Vaatimus pitää yllä järjestelmäriskipuskuria

1.  Kukin jäsenvaltio voi ottaa käyttöön ydinpääoman (CET1) järjestelmäriskipuskurin rahoitusalalla tai tämän alan yhdellä tai useammalla osa-alueella, jotta estettäisiin ja lievennettäisiin pitkäaikaisia ei-syklisiä järjestelmäriskejä tai makrotason vakavaraisuusriskejä, joita asetus (EU) N:o 575/2013 ei kata, rahoitusjärjestelmään kohdistuvan sellaisen häiriöriskin estämiseksi tai lieventämiseksi, joka saattaa vaikuttaa huomattavan kielteisesti tietyn jäsenvaltion rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen.

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltio nimeää viranomaisen, joka on vastuussa järjestelmäriskipuskurin asettamisesta ja niiden laitosten määrittämisestä, joihin sitä sovelletaan. Tämä viranomainen on toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

►C2  3.  Tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi laitoksilta voidaan edellyttää, että ne ylläpitävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa asetettujen omien varojen vaatimusten täyttämiseksi ylläpidetyn ydinpääoman (CET1) lisäksi järjestelmäriskipuskuria, joka on ◄ vähintään 1 prosentti ydinpääomasta (CET1) perustuen niihin vastuisiin, joihin sovelletaan 1 kohdan perusteella järjestelmäriskipuskuria, yksilöllisesti, konsolidoidusti tai alakonsolidointiryhmän tasolla mainitun asetuksen ensimmäisen osan II osaston mukaisesti. Asiaankuuluva toimivaltainen tai nimetty viranomainen voi edellyttää laitosten ylläpitävän järjestelmäriskipuskuria yksilöllisesti ja konsolidoidusti.

4.  Laitokset eivät saa käyttää 3 kohdan vaatimuksen täyttämiseksi ylläpidettyä ydinpääomaa (CET1) asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa asetettujen vaatimusten eikä tämän direktiivin 129 ja 130 artiklassa asetettujen vaatimusten eikä tämän direktiivin 102 ja 104 artiklassa asetetun vaatimuksen täyttämiseen. Jos sellaisen ryhmän osalta, joka on määritetty järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi, jonka osalta sovelletaan konsolidoidusti 131 artiklan mukaista G-SII- tai O-SII-puskuria, sovelletaan konsolidoidusti myös tämän artiklan mukaista järjestelmäriskipuskuria, sovelletaan korkeampaa näistä puskureista. Jos laitoksen osalta sovelletaan yksilöllisesti tai alakonsolidointiryhmän tasolla 131 artiklan mukaista O-SII-puskuria ja tämän artiklan mukaista järjestelmäriskipuskuria, sovelletaan korkeampaa näistä vaatimuksista.

5.  Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, jos järjestelmäriskipuskuria sovelletaan kaikkiin vastuisiin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, joka asettaa puskurin kyseisen jäsenvaltion makrotason vakavaraisuusriskin poistamiseksi, mutta sitä ei sovelleta jäsenvaltion ulkopuolisiin vastuisiin, kyseinen järjestelmäriskipuskuri on kumulatiivinen O-SII- tai G-SII-puskurin, jota sovelletaan 131 artiklan mukaisesti, kanssa.

6.  Kun sovelletaan 4 kohtaa ja laitos on osa ryhmää, johon kuuluu G-SII tai O-SII, tämä ei koskaan merkitse sitä, että kyseisen laitoksen osalta sovelletaan yksilöllisesti yhteenlaskettua puskurivaatimusta, joka on alempi kuin yleisen pääomapuskurin, vastasyklisen pääomapuskurin ja siihen yksilöllisesti sovellettavien O-SII-puskurin ja järjestelmäriskipuskurin, riippuen siitä kumpi on korkeampi, summa.

7.  Kun sovelletaan 5 kohtaa ja laitos on osa ryhmää, johon kuuluu G-SII tai O-SII, tämä ei koskaan merkitse sitä, että kyseisen laitoksen osalta sovelletaan yksilöllisesti yhteenlaskettua puskurivaatimusta, joka on alempi kuin yleisen pääomapuskurin ja vastasyklisen pääomapuskurin summa ja siihen yksilöllisesti sovellettavien O-SII-puskurin ja järjestelmäriskipuskurin summa.

8.  Järjestelmäriskipuskuria voidaan soveltaa vastuisiin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, joka asettaa tämän puskurin, ja sitä voidaan soveltaa myös kolmansissa maissa sijaitseviin vastuisiin. Järjestelmäriskipuskuria voidaan soveltaa myös muissa jäsenvaltiossa sijaitseviin vastuisiin 15 ja 18 kohta huomioon ottaen.

9.  Järjestelmäriskipuskuria on sovellettava kaikkiin laitoksiin tai yhteen tai useampaan näiden laitosten osaan, joiden suhteen asianomaisen jäsenvaltion viranomaisilla on toimivalta tämän direktiivin mukaisesti, ja se on asetettava asteittain tai nopeutetusti mukauttamalla sitä 0,5 prosenttiyksikön välein. Alan eri osa-alueisiin voidaan soveltaa eri vaatimuksia.

10.  Kun toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen edellyttää järjestelmäriskipuskurin ylläpitämistä, sen on noudatettava seuraavia:

11.  Ennen järjestelmäriskipuskurikannan vahvistamista tai vahvistamista uudelleen enintään 3 prosentiksi toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava siitä komissiolle, EJRK:lle ja EPV:lle ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille ja nimetyille viranomaisille yhtä kuukautta ennen 16 kohdassa tarkoitetun päätöksen julkaisemista. Jos puskuria sovelletaan kolmansissa maissa sijaitseviin vastuisiin, toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava asiasta myös kyseisten kolmansien maiden valvontaviranomaisille. Tässä ilmoituksessa on esitettävä yksityiskohtaisesti

12.  Ennen kuin asetetaan tai asetetaan uudelleen yli 3 prosentin järjestelmäriskipuskurikanta, toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava siitä komissiolle, EJRK:lle, EPV:lle ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille ja nimetyille viranomaisille. Jos puskuria sovelletaan kolmansissa maissa sijaitseviin vastuisiin, toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava asiasta myös kyseisten kolmansien maiden valvontaviranomaisille. Tässä ilmoituksessa on esitettävä yksityiskohtaisesti

13.  Toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen voi 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen asettaa tai asettaa uudelleen järjestelmäriskipuskurikannan, jota sovelletaan asianomaisessa jäsenvaltiossa sijaitseviin vastuisiin ja jota voidaan soveltaa myös kolmansissa maissa sijaitseviin vastuisiin yhteensä 5:een prosenttiin saakka 11 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudattaen. Kun asetetaan yli 5 prosentin järjestelmäriskipuskurikanta tai sellainen asetetaan uudelleen, on noudatettava 12 kohdassa säädettyjä menettelyjä.

14.  Jos asetetaan 3 ja 5 prosentin välille sijoittuva järjestelmäriskipuskurikanta 13 kohdan mukaisesti, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen, joka asettaa tämän puskurin, on ilmoitettava siitä aina komissiolle ja odotettava komission lausuntoa ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista.

Jos komissio antaa kielteisen lausunnon, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen, joka asettaa tämän puskurin, on noudatettava tätä lausuntoa tai perusteltava, miksi se ei tee niin.

Jos yksi rahoitusalan osa-alue on tytäryritys, jonka emoyritys on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava asiasta kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisille, komissiolle ja EJRK:lle. Komissio ja EJRK antavat kuukauden kuluessa ilmoituksesta suosituksen tämän kohdan mukaisesti toteutettavista toimenpiteistä. Jos viranomaiset ovat eri mieltä ja jos sekä komissio että EJRK antavat kielteisen suosituksen, toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen voi viedä asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Päätöstä näitä vastuita koskevan puskurin asettamisesta lykätään siihen saakka, kunnes EPV on tehnyt päätöksensä.

15.  EJRK antaa kuukauden kuluessa 12 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta komissiolle lausunnon siitä, katsotaanko järjestelmäriskipuskuri asianmukaiseksi. EPV voi myös antaa komissiolle lausuntonsa puskurista asetuksen (EU) N:o 1093/2010 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Komissio voi, ottaen huomioon mahdolliset EJRK:n ja EPV:n arviot ja jos se on todennut, että järjestelmäriskipuskuri ei aiheuta suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osittain muodostamalla tai luomalla esteen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, hyväksyä kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta täytäntöönpanosäädöksen, jolla toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen valtuutetaan hyväksymään ehdotettu toimenpide.

16.  Kunkin toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava järjestelmäriskipuskurin asettamisesta julkaisemalla ilmoitus asianmukaisella verkkosivustolla. Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

Jos c alakohdassa tarkoitetun tiedon julkistaminen voisi heikentää rahoitusjärjestelmän vakautta, c alakohdan mukaisia tietoja ei saa sisällyttää ilmoitukseen.

17.  Jos laitos ei täytä tämän artiklan 1 kohdan mukaista vaatimusta kokonaan, sille on asetettava 141 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja, voitonjakoja koskevia rajoituksia.

Jos näiden voitonjakoa koskevien rajoitusten soveltaminen ei paranna riittävästi laitoksen ydinpääoman (CET1) tilannetta asiaan liittyvä järjestelmäriski huomioon ottaen, toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa lisätoimenpiteitä 64 artiklan mukaisesti.

18.  Jäsenvaltiot voivat soveltaa puskuria kaikkiin vastuisiin 11 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen. Kun toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen päättää asettaa enintään 3 prosentin puskurin muissa jäsenvaltioissa olevien vastuiden perusteella, puskuri on asetettava samalle tasolle kaikkien unionissa sijaitsevien vastuiden osalta.

134 artikla

Järjestelmäriskipuskurikannan virallinen hyväksyminen

1.  Muut jäsenvaltiot voivat hyväksyä virallisesti 133 artiklan mukaisesti asetetun järjestelmäriskipuskurikannan ja soveltaa tätä puskurikantaa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten niihin vastuisiin, jotka sijaitsevat tämän puskurikannan asettaneessa jäsenvaltiossa.

2.  Jos jäsenvaltiot hyväksyvät virallisesti järjestelmäriskipuskurikannan jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten osalta, niiden on ilmoitettava tästä komissiolle, EJRK:lle, EPV:lle ja kyseisen järjestelmäriskipuskurikannan asettaneelle jäsenvaltiolle.

3.  Päättäessään järjestelmäriskipuskurikannan virallisesta hyväksymisestä jäsenvaltion on otettava huomioon tämän puskurikannan asettaneen jäsenvaltion esittämät tiedot 133 artiklan 11, 12 ja 13 kohdan mukaisesti.

4.  Jäsenvaltio, joka asettaa järjestelmäriskipuskurikannan 133 artiklan mukaisesti, voi pyytää ERJK:aa antamaan asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisen suosituksen yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, jotka voivat hyväksyä virallisesti järjestelmäriskipuskurikannan.

II

jakso

Vastasyklisten pääomapuskureiden asettaminen ja laskeminen

135 artikla

EJRK:n ohjeet vastasyklisten puskurikantojen asettamisesta

1.  EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisilla suosituksilla antaa jäsenvaltioiden 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämille viranomaisille vastasyklisten puskurikantojen asettamista koskevia ohjeita, joihin kuuluvat seuraavat:

2.  Kun EJRK antaa 1 kohdan mukaisen suosituksen, sen on otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden väliset erot ja erityisesti niiden jäsenvaltioiden erityispiirteet, joilla on pieni ja avoin talous.

3.  Annettuaan 1 kohdan mukaisen suosituksen EJRK arvioi ja tarvittaessa päivittää sitä tämän direktiivin mukaisesta puskurien asettamisesta saatujen kokemusten tai kansainvälisellä tasolla sovittujen käytäntöjen kehityksen perusteella.

136 artikla

Vastasyklisten puskurikantojen asettaminen

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen tai elin, jäljempänä 'nimetty viranomainen', joka vastaa vastasyklisen puskurikannan asettamisesta kyseistä jäsenvaltiota varten.

2.  Kunkin nimetyn viranomaisen on laskettava jokaista neljännesvuotta varten puskuriohje, jota se voi käyttää vertailuarvonaan vastasyklisen puskurikannan asettamisessa 3 kohdan mukaisesti. Puskuriohjeesta on näyttävä selkeällä tavalla luottosykli ja liiallisesta luottomäärien kasvusta johtuvat riskit jäsenvaltiossa, ja siinä on otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltion talouden erityispiirteet. Puskuriohjeen on perustuttava luotot/BKT-suhteen poikkeamaan sen pitkäaikaisesta trendistä, ja siinä on otettava huomioon muun muassa

3.  Kunkin nimetyn viranomaisen on neljännesvuosittain arvioitava ja asetettava vastasyklinen puskurikanta omaa jäsenvaltiotaan varten ja otettava tässä huomioon

4.  Vastasyklisen puskurikannan, joka ilmaistaan prosenttiosuutena asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta niiden laitosten kokonaisriskin määrästä, joilla on luottovastuita kyseisessä jäsenvaltiossa, on oltava 0–2,5 prosenttia kalibroituna 0,25 prosenttiyksikön tai 0,25 prosenttiyksikön kerrannaisten asteikolla. Nimetty viranomainen voi, jos se on aiheellista 3 kohdassa säädettyjen seikkojen perusteella, asettaa vastasyklisen puskurikannan suuremmaksi kuin 2,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä tämän direktiivin 140 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten.

5.  Kun nimetty viranomainen asettaa vastasyklisen puskurikannan ensimmäisen kerran nollaa suuremmaksi tai sen jälkeen korottaa voimassa olevaa vastasyklistä puskurikantaa, sen on myös määrättävä päivämäärä, josta alkaen laitosten on sovellettava korotettua puskurikantaa laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa. Kyseinen päivämäärä saa olla enintään 12 kuukautta siitä päivämäärästä, jolloin korotettu puskurikanta on ilmoitettu 7 kohdan mukaisesti. Jos päivämäärä on aiemmin kuin 12 kuukautta korotetun puskurikannan ilmoittamisesta, soveltamiselle määrätty lyhyempi määräaika on perusteltava poikkeuksellisilla olosuhteilla.

6.  Kun nimetty viranomainen alentaa voimassa olevaa vastasyklistä puskurikantaa riippumatta siitä, alennetaanko se nollaan, kyseisen viranomaisen on määrättävä myös ohjeellinen ajanjakso, jonka kuluessa puskurikannan korotus ei ole odotettavissa. Ohjeellinen ajanjakso ei kuitenkaan sido nimettyä viranomaista.

7.  Kunkin nimetyn viranomaisen on ilmoitettava neljännesvuosittain asetettava vastasyklinen puskurikanta verkkosivustollaan. Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

Nimettyjen viranomaisten on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet koordinoidakseen ilmoituksen ajoituksen.

Nimettyjen viranomaisten on ilmoitettava EJRK:lle kukin vastasyklisen puskurikannan neljännesvuosittainen asettaminen ja a–g alakohdassa edellytetyt tiedot. EJRK julkistaa kaikki ilmoitetut puskurikannat ja niihin liittyvät tiedot verkkosivustollaan.

137 artikla

Yli 2,5 prosentin suuruisten vastasyklisten puskurikantojen virallinen hyväksyminen

1.  Jos nimetty viranomainen on 136 artiklan 4 kohdan mukaisesti asettanut tai kolmannen maan asianomainen viranomainen on asettanut vastasyklisen puskurikannan, joka on yli 2,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, muut nimetyt viranomaiset voivat hyväksyä virallisesti kyseisen puskurikannan, jotta jäsenvaltiossa toimiluvan saaneet laitokset voivat sen perusteella laskea laitoskohtaiset vastasykliset pääomapuskurinsa.

2.  Jos nimetty viranomainen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyy virallisesti puskurikannan, joka on yli 2,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, sen on ilmoitettava kyseisestä hyväksymisestä julkistamalla se verkkosivustollaan. Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

138 artikla

EJRK:n suositus kolmansien maiden vastasyklisistä puskurikannoista

EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisesti antaa nimetyille viranomaisille suosituksen asianmukaisen vastasyklisen puskurikannan soveltamisesta kolmannelta maalta oleviin saamisiin, jos

139 artikla

Nimettyjen viranomaisten päätös kolmansien maiden vastasyklisistä puskurikannoista

1.  Tätä artiklaa sovelletaan riippumatta siitä, onko EJRK antanut nimetyille viranomaisille 138 artiklassa tarkoitetun suosituksen.

2.  Nimetyt viranomaiset voivat 138 artiklan a alakohdassa mainituissa olosuhteissa asettaa vastasyklisen puskurikannan, jota jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa.

3.  Jos kolmannen maan asianomainen viranomainen on asettanut ja julkistanut vastasyklisen puskurikannan kolmatta maata varten, nimetty viranomainen voi asettaa kyseistä kolmatta maata varten eri puskurikannan, jonka perusteella jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on laskettava laitoskohtaiset vastasykliset pääomapuskurinsa, jos nimetty viranomainen perustellusti katsoo, että kolmannen maan asianomaisen viranomaisen asettama puskurikanta ei riitä suojaamaan kyseisiä laitoksia asianmukaisesti riskeiltä, joita liittyy luotonannon liialliseen kasvuun kyseisessä maassa.

Käyttäessään ensimmäisen alakohdan mukaisia valtuuksia nimetty viranomainen ei saa asettaa alhaisempaa vastasyklistä puskurikantaa kuin asianomainen kolmannen maan viranomainen on asettanut, paitsi jos jälkimmäisen viranomaisen asettama puskurikanta ylittää 2,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta sellaisten laitosten kokonaisriskin määrästä, joilla on luottoriskejä kyseisessä kolmannessa maassa.

Yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi kolmansien maiden puskurien asettamisen osalta EJRK voi antaa suosituksia tällaisesta asettamisesta.

4.  Jos nimetty viranomainen asettaa 2 tai 3 kohdan nojalla kolmatta maata varten vastasyklisen puskurikannan, joka nostaa voimassa olevaa sovellettavaa vastasyklistä puskurikantaa, nimetyn viranomaisen on määrättävä päivämäärä, josta alkaen jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava kyseistä puskurikantaa laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa. Tämä päivämäärä saa olla enintään 12 kuukautta siitä päivämäärästä, jona puskurikanta on ilmoitettu 5 kohdan mukaisesti. Jos päivämäärä on aiemmin kuin 12 kuukautta puskurikannan ilmoittamisesta, soveltamiselle määrätty lyhyempi määräaika on perusteltava poikkeuksellisilla olosuhteilla.

5.  Nimettyjen viranomaisten on julkistettava kaikki kolmansille maille 2 tai 3 kohdan nojalla asetetut vastasykliset puskurikannat verkkosivustoillaan ilmoittaen seuraavat tiedot:

140 artikla

Laitoskohtaisten vastasyklisten pääomapuskurikantojen laskeminen

1.  Laitoskohtainen vastasyklinen pääomapuskurikanta on niiden vastasyklisten puskurikantojen painotettu keskiarvo, joita sovelletaan lainkäyttöalueilla, joilla laitoksen merkitykselliset luottoriskit sijaitsevat, tai joita sovelletaan tätä artiklaa sovellettaessa 139 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset, laskeakseen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun painotetun keskiarvon, soveltavat kuhunkin sovellettavaan vastasykliseen puskurikantaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II ja IV osaston mukaisesti määritettyjä luottoriskin yhteenlaskettuja omien varojen vaatimuksia, jotka liittyvät merkityksellisiin luottoriskeihin kyseisellä alueella ja jotka on jaettu laitosta koskevilla luottoriskin yhteenlasketuilla omien varojen vaatimuksilla, jotka liittyvät sen kaikkiin merkityksellisiin luottoriskeihin.

2.  Jos nimetty viranomainen asettaa 136 artiklan 4 kohdan nojalla vastasyklisen puskurikannan, joka on yli 2,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavia puskurikantoja sovelletaan merkityksellisiin luottovastuisiin, jotka sijaitsevat kyseisen nimetyn viranomaisen jäsenvaltiossa, jäljempänä 'jäsenvaltio A', suoritettaessa 1 kohdassa edellytettyä laskentaa ja tarvittaessa myös laskettaessa kyseistä laitosta vastaavaa osaa konsernin pääomasta:

3.  Jos kolmannen maan asianomaisen viranomaisen kolmatta maata varten asettama vastasyklinen puskurikanta on yli 2,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavia puskurikantoja sovelletaan merkityksellisiin luottovastuisiin, jotka sijaitsevat kyseisessä kolmannessa maassa, suoritettaessa 1 kohdassa edellytettyä laskentaa ja tarvittaessa myös laskettaessa kyseistä laitosta vastaavaa osaa konsernin pääomasta:

4.  Merkityksellisiin luottovastuisiin kuuluvat kaikki ne vastuuryhmät, joita ei ole tarkoitettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 112 artiklan a–f alakohdassa ja joita koskevat seuraavat vaatimukset:

5.  Laitosten on yksilöitävä merkityksellisen luottovastuun maantieteellinen sijainti 7 kohdan nojalla hyväksyttyjen teknisten sääntelystandardien mukaisesti.

6.  Edellä 1 kohdassa edellytettyä laskentaa varten

Edellä olevaa b alakohtaa sovellettaessa kolmatta maata koskevan vastasyklisen puskurikannan muutos katsotaan ilmoitetuksi päivänä, jona kolmannen maan asianomainen viranomainen julkistaa sen sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti.

7.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa esitetään menetelmä, jolla määritetään 5 kohdassa tarkoitettu merkityksellisten luottovastuiden maantieteellinen sijainti.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

III

jakso

Pääoman ylläpitämistoimenpiteet

141 artikla

Voitonjakoja koskevat rajoitukset

1.  Jäsenvaltioiden on kiellettävä laitoksia, jotka täyttävät yhteenlasketun puskurivaatimuksen, suorittamasta sellaista ydinpääomaan (CET1) liittyvää voitonjakoa, että niiden ydinpääoma (CET1) vähenisi tasolle, jolla yhdistetty puskurivaatimus ei enää täyty.

2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia, jotka eivät täytä yhteenlaskettua puskurivaatimusta, laskemaan jakokelpoinen enimmäismäärä (Maximum Distributable Amount, MDA) 4 kohdan mukaisesti ja ilmoittamaan tämä laskettu jakokelpoinen enimmäismäärä toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on kiellettävä tällaisia laitoksia ennen jakokelpoisen enimmäismäärän laskemista

3.  Jos laitos ei täytä tai ylitä yhteenlaskettua puskurivaatimustaan, jäsenvaltioiden on kiellettävä sitä jakamasta 2 kohdan a, c ja c alakohdassa tarkoitetuilla toimilla suurempaa määrää kuin 4 kohdan mukaisesti laskettu jakokelpoinen enimmäismäärä.

4.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset laskevat jakokelpoisen enimmäismäärän kertomalla 5 kohdan mukaisesti lasketun summan 6 kohdan mukaisesti määritetyllä tekijällä. Jakokelpoista enimmäismäärää on vähennettävä 2 kohdan toisen alakohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetuilla toimilla.

5.  Summa, joka kerrotaan 4 kohdan mukaisesti, muodostuu seuraavista:

6.  Tekijä on määritettävä seuraavasti:

Yhteenlasketun puskurivaatimuksen kunkin kvartiilin ala- ja yläraja lasketaan seuraavasti:

7.  Tällä artiklalla asetettuja rajoituksia sovelletaan ainoastaan sellaisiin maksuihin, jotka johtavat ydinpääoman (CET1) tai voittojen vähenemiseen, ja ainoastaan silloin, kun maksun keskeyttäminen tai maksamatta jättäminen ei merkitse maksulaiminlyöntiä tai ei muodosta edellytystä laitokseen sovellettavan maksukyvyttömyysjärjestelmän mukaisen menettelyn käynnistämiselle.

8.  Jos laitos ei täytä yhteenlaskettua puskurivaatimusta ja aikoo jakaa jakokelpoisia voittojaan tai toteuttaa 2 kohdan toisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun toimen, sen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimitettava sille seuraavat tiedot:

9.  Laitosten on pidettävä yllä järjestelyjä sen varmistamiseksi, että jakokelpoisten voittojen määrä ja jakokelpoinen enimmäismäärä lasketaan tarkasti, ja niiden on pyydettäessä kyettävä osoittamaan laskennan tarkkuus toimivaltaiselle viranomaiselle.

10.  Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa ydinpääomaan (CET1) liittyvään voitonjakoon kuuluvat seuraavat:

142 artikla

Pääoman ylläpitämissuunnitelma

1.  Jos laitos ei täytä yhteenlaskettua puskurivaatimustaan, sen on laadittava pääoman ylläpitämissuunnitelma ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään viiden työpäivän kuluttua siitä, kun laitos on todennut, ettei se täytä kyseistä vaatimusta, ellei toimivaltainen viranomainen myönnä sille lupaa soveltaa pidempää määräaikaa, joka voi olla enintään 10 päivää.

▼C2

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tällaisia lupia ainoastaan laitoksen yksilöllisen tilanteen perusteella ja ottaen huomioon laitoksen toiminnan laajuuden ja monimuotoisuuden.

▼B

2.  Pääoman ylläpitämissuunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:

▼C3

3.  Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava pääoman ylläpitämissuunnitelma ja hyväksyttävä se ainoastaan, jos se katsoo, että laitos voi toteutetun suunnitelman avulla kohtuullisen todennäköisesti säilyttää tai hankkia riittävästi pääomaa täyttääkseen yhteenlasketun puskurivaatimuksensa toimivaltaisen viranomaisen asianmukaiseksi katsoman määräajan kuluessa.

▼B

4.  Jos toimivaltainen viranomainen ei hyväksy pääoman ylläpitämissuunnitelmaa 3 kohdan mukaisesti, sen on määrättävä jompikumpi tai molemmat seuraavista:

VIII

OSASTO

TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN TIEDONANTOVELVOLLISUUS

143 artikla

Yleiset julkistamisvaatimukset

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava seuraavat tiedot:

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti julkistettavien tietojen on mahdollistettava eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten soveltamien lähestymistapojen ja menettelyjen asianmukainen vertaaminen. Tiedot on julkistettava yhteisessä muodossa ja ne on ajantasaistettava säännöllisesti. Tietojen on oltava saatavilla yhdessä sähköisessä osoitteessa.

3.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 1 kohdassa lueteltujen tietojen muoto, rakenne, sisällysluettelo ja vuotuinen julkistamisajankohta.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

144 artikla

Erityiset julkistamisvaatimukset

1.  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 viidennen osan soveltamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraavat tiedot:

2.  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä harkintavaltaa käyttävän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava seuraavat tiedot:

3.  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 9 artiklan 1 kohdassa säädettyä harkintavaltaa käyttävän toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava seuraavat tiedot:

IX

OSASTO

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

145 artikla

Delegoidut säädökset

Komissiolla on valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä 148 artiklan mukaisesti seuraavilta osin:

146 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Seuraavat toimenpiteet hyväksytään täytäntöönpanosäädöksinä 147 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen:

147 artikla

Euroopan pankkikomitea

1.  Komissiota avustaa täytäntöönpanosäädösten hyväksymisessä Euroopan pankkikomitea. Tämä komitea on asetuksen (EU) N:o 182/2011 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

148 artikla

Siirretyn toimivallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään komissiolle 17 päivästä heinäkuuta 2013 määräämättömäksi ajaksi 145 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 145 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan 145 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

149 artikla

Teknisten sääntelystandardien vastustaminen

Kun komissio hyväksyy tämän direktiivin nojalla teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin EPV:n toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa tätä teknistä sääntelystandardia yhden kuukauden kuluessa ilmoituspäivästä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä aikaa pidennetään yhdellä kuukaudella. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, aikaa, jona Euroopan parlamentti tai neuvosto voivat vastustaa kyseessä olevaa teknistä sääntelystandardia, voidaan tarvittaessa pidentää edelleen yhdellä kuukaudella.

X

OSASTO

DIREKTIIVIN 2002/87/EY MUUTTAMINEN

150 artikla

Direktiivin 2002/87/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivin 2002/87/EY 21 a artikla seuraavasti:

XI

OSASTO

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

1.

LUKU

Siirtymäsäännökset sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta käyttävien laitosten valvonnasta

151 artikla

Soveltamisala

1.  Tämän luvun säännöksiä sovelletaan 40, 41, 43, 49, 50 ja 51 artiklan säännösten sijaan siihen päivään saakka, jona maksuvalmiusvaatimus tulee sovellettavaksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla annetun delegoidun säädöksen mukaisesti.

2.  Sen varmistamiseksi, että maksuvalmiutta koskevien valvontajärjestelmien käyttöönotto tapahtuu täysin linjassa yhdenmukaisten maksuvalmiussääntöjen kehittämisen kanssa, komissiolle siirretään 145 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla 1 kohdassa tarkoitettua määräpäivää voidaan lykätä enintään kahdella vuodella, jos yhdenmukaisia maksuvalmiussääntöjä ei vielä ole unionissa otettu käyttöön, koska kansainvälisistä maksuvalmiuden valvontastandardeista ei ole vielä sovittu tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ajankohtana.

152 artikla

Raportointivaatimukset

Tilastotarkoituksia varten vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että kaikki sen alueella sivuliikkeitä pitävät luottolaitokset antavat määräajoin kertomuksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella suorittamistaan toimista tämän valtion toimivaltaisille viranomaisille.

Täyttäessään tämän direktiivin 156 artiklassa säädettyjä velvollisuuksiaan vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että toisista jäsenvaltioista olevien luottolaitosten sivuliikkeet antavat samat tiedot, joita tässä tarkoituksessa vaaditaan kansallisilta luottolaitoksilta.

153 artikla

Toimenpiteet, joita kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitetun toiminnan osalta

1.  Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luottolaitos, jolla on sivuliike sen alueella tai joka tarjoaa siellä palveluja, ei noudata kyseisen jäsenvaltion tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi antamaa lainsäädäntöä, joka koskee vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten toimivaltaa, niiden on vaadittava kyseistä luottolaitosta korjaamaan säännösten vastainen tilanne.

2.  Jos kyseessä oleva luottolaitos ei ryhdy tarpeellisiin toimenpiteisiin, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

3.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava mahdollisimman nopeasti aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen luottolaitos korjaa säännösten vastaisen tilanteen. Näiden toimenpiteiden luonteesta on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

4.  Jos luottolaitos edelleen rikkoo 1 kohdassa tarkoitettuja vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä joko huolimatta kotijäsenvaltion suorittamista toimenpiteistä tai siksi, että sellaiset toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei voida toteuttaa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, vastaanottava jäsenvaltio voi, ilmoitettuaan siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä ehkäistäkseen uudet säännöksiin kohdistuvat rikkomukset tai rangaistakseen niistä ja tarvittaessa estääkseen luottolaitosta aloittamasta uusia liiketoimia alueellaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden alueella voidaan antaa luottolaitoksille tiedoksi näiden toimenpiteiden edellyttämät oikeudelliset asiakirjat.

154 artikla

Varotoimenpiteet

Ennen kuin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 153 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, ne voivat kiireellisessä tapauksessa toteuttaa tarpeelliset varotoimet suojellakseen tallettajien, sijoittajien ja niiden muiden etuja, joille palveluja tarjotaan. Toimenpiteistä on ilmoitettava ensi tilassa komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille niissä jäsenvaltioissa, joita asia koskee.

Komissio voi kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia päättää, että kyseisen jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne.

155 artikla

Velvollisuudet

1.  Laitoksen vakavaraisuuden valvonta, mukaan lukien sen 33 ja 34 artiklan mukaisten toimien valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.  Edellä oleva 1 kohta ei estä tämän direktiivin mukaista konsolidoitua valvontaa.

3.  Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten tehtäviensä hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella.

156 artikla

Maksuvalmiuden valvonta

Kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy vastuu luottolaitosten sivuliikkeiden maksuvalmiuden valvonnasta yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Rajoittamatta Euroopan valuuttajärjestelmän vahvistamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy täysi vastuu rahapolitiikkansa toteuttamisen edellyttämistä toimenpiteistä.

Kyseisiin toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että luottolaitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.

157 artikla

Valvontaan liittyvä yhteistyö

Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joita asia koskee, on toimittava tiiviissä yhteistyössä voidakseen valvoa niiden laitosten toimintaa, jotka harjoittavat liiketoimintaa erityisesti sivuliikkeen kautta, yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa luottolaitosten pääkonttori on. Viranomaisten on toimitettava toisilleen kaikki tällaisten laitosten liikkeenjohtoa ja omistusta koskevat tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan niiden valvontaa ja toimilupien myöntämistä koskevien edellytysten tutkimista sekä kyseisten luottolaitosten valvontaa, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, talletussuojan, suurten riskikeskittymien rajoittamisen, hallinto- ja kirjanpitomenettelyjen ja sisäisen tarkastuksen menetelmien suhteen.

158 artikla

Merkittävät sivuliikkeet

1.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää konsolidointiryhmän valvojalta, kun 112 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, tai kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, että sellaisen muun laitoksen kuin sijoituspalveluyrityksen sivuliike, jota koskevat asetuksen (EU) N:o 575/2013 95 artiklan säännökset, katsotaan merkittäväksi.

2.  Pyynnössä on esitettävä sivuliikkeen merkittävänä pitämisen perusteet erityisesti seuraavilta osin:

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sekä konsolidointiryhmän valvojan, kun 112 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, on kaikin tavoin pyrittävä saamaan aikaan yhteinen päätös sivuliikkeen nimeämisestä merkittäväksi.

Jos yhteiseen päätökseen ei ole päästy kahden kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan mukaisen pyynnön vastaanottamisesta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä seuraavien kahden kuukauden kuluessa oma päätöksensä siitä, onko sivuliike merkittävä. Päätöstä tehdessään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon konsolidointiryhmän valvojan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset näkökannat ja varaumat.

Toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista päätöksistä on laadittava asiakirja, joka sisältää kattavat perustelut, ja se on toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kyseisiä päätöksiä lopullisina ja sovellettava niitä.

Jonkin sivuliikkeen nimeäminen merkittäväksi ei vaikuta tämän direktiivin mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

3.  Jos sivuliikkeen merkittävyys todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 117 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 112 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

4.  Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 58 artiklan 4 kohdassa ja 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia.

►C2  5.  Jos 116 artiklaa ei sovelleta, sellaista laitosta, jolla on merkittäviä sivuliikkeitä muissa jäsenvaltioissa, valvovien toimivaltaisten viranomaisten on perustettava valvontakollegio ja johdettava sitä helpottaakseen tämän artiklan 2 kohdan mukaista yhteiseen päätökseen pääsemistä sivuliikkeen nimeämiseksi merkittäväksi ja 50 artiklan mukaista yhteistyötä. ◄ Kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava kirjallisiin järjestelmiin, jotka kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan.

6.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteen sovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisten viranomaisten kannalta, erityisesti mahdollinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden 155 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin.

7.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille viipymättä täydelliset tiedot toimista, joihin kyseisissä kokouksissa on ryhdytty, tai toteutetuista toimenpiteistä.

159 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.  Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut laitos harjoittaa toimintaansa sivuliikkeen kautta, vastaanottavien jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, tarkastaa paikan päällä joko itse tai valtuuttamillaan henkilöillä 50 artiklassa tarkoitetut tiedot.

2.  Tällaista sivuliikkeiden tarkastusta varten kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myös turvautua johonkin muuhun 118 artiklassa säädettyyn menettelyyn.

3.  Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät rajoita vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeutta suorittaa itse alueelleen perustettujen sivuliikkeiden tarkastuksia paikan päällä täyttäessään tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia.

2.

LUKU

Pääomapuskureita koskevat siirtymäsäännökset

160 artikla

Pääomapuskureita koskevat siirtymäsäännökset

1.  Tässä artiklassa muutetaan 129 ja 130 artiklan vaatimuksia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä siirtymäajanjaksona.

2.  Ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2016 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2016,

3.  Ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2017 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017,

4.  Ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2018 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2018,

5.  Edellä 141 artiklassa tarkoitettuja voitonjakoja koskevia rajoituksia ja 142 artiklassa tarkoitettua pääoman ylläpitämissuunnitelmaa koskevaa vaatimusta sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä siirtymäkautena, jos laitokset eivät täytä tämän artiklan 2–4 kohdassa vahvistettuja yhteenlaskettua puskuria koskevia vaatimuksia.

6.  Jäsenvaltiot voivat asettaa 1–4 kohdassa määritettyä lyhyemmän siirtymäkauden ja näin ollen aloittaa yleisen pääomapuskurin ja vastasyklisen pääomapuskurin täytäntöönpanon 31 päivään joulukuuta 2013. Jos jäsenvaltio asettaa tällaisen lyhyemmän siirtymäkauden, sen on ilmoitettava päätöksestään asianomaisille osapuolille, mukaan lukien komissio, EJRK, EPV ja asianomainen valvontakollegio. Muut jäsenvaltiot voivat hyväksyä tällaisen lyhyemmän siirtymäkauden. Jos toinen jäsenvaltio hyväksyy tällaisen lyhyemmän siirtymäkauden, sen on ilmoitettava vastaavasti komissiolle, EJRK:lle, EPV:lle ja asianomaiselle valvontakollegiolle.

7.  Jos jäsenvaltio määrää vastasyklistä pääomapuskuria koskevan lyhyemmän siirtymäkauden, lyhyempää siirtymäkautta sovelletaan ainoastaan sellaisten kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten laskiessa laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuriaan, joista nimetty viranomainen vastaa.

3.

LUKU

Loppusäännökset

161 artikla

Uudelleentarkastelu ja kertomus

1.  Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen tämän direktiivin täytäntöönpanoa varmistaakseen, ettei direktiivin täytäntöönpano johda laitosten ilmeisen eriarvoiseen kohteluun niiden oikeudellisen rakenteen tai omistajuusmallin perusteella.

2.  Uudelleentarkastelunsa jälkeen komissio toimittaa tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa kertomuksen 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, tarvittaessa yhdessä lainsäädäntöehdotuksen kanssa, tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olevista palkitsemisjärjestelmää koskevista säännöksistä ottaen huomioon kansainvälisen kehityksen ja kiinnittäen huomiota erityisesti seuraaviin:

Uudelleentarkastelussa on otettava huomioon erityisesti se, olisiko 94 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetyn periaatteen soveltamista jatkettava edelleen henkilöstöön, joka kuuluu ensimmäisen alakohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan.

3.  Vuodesta 2014 EPV julkaisee yhteistyössä EVLEV:n ja EAMV:n kanssa puolivuosittaisen kertomuksen, jossa analysoidaan sitä, missä määrin jäsenvaltioiden oikeudessa viitataan ulkoisiin luottoluokituksiin sääntelytarkoituksissa, ja toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tällaisten viittausten vähentämiseksi. Näissä kertomuksissa selvitetään, miten toimivaltaiset viranomaiset ovat noudattaneet 77 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 79 artiklan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan. Kertomuksessa selvitetään myös, missä määrin valvonnassa on lähennytty tältä osin.

4.  Komissio tarkastelee 108 ja 109 artiklan soveltamista ja laatii siitä kertomuksen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

5.  Komissio tarkastelee 91 artiklan 11 kohdan soveltamista ja laatii siinä saaduista tuloksista, myös monimuotoisuutta edistävien käytäntöjen vertailun asianmukaisuudesta, kertomuksen, ottaen huomioon kaiken asiaankuuluvan unionin ja kansainvälisen kehityksen ja toimittaa tämän kertomuksen mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä.

6.  Komissio kuulee 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä EJRK:ta, EPV:tä, EVLEV:iä, EAMV:tä ja muita merkityksellisiä osapuolia tämän direktiivin mukaisten tietojenvaihtojärjestelyjen tehokkuudesta sekä tavanomaisina kausina että stressikausina.

7.  EPV tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 soveltamista koskien unionin ja jäsenvaltioiden yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, ja laatii siitä kertomuksen komissiolle. Kertomuksessa määritetään mahdolliset alat, joita on yhä kehitettävä yhteistyön ja tietojenvaihdon osalta. EPV julkistaa kertomuksen verkkosivustollaan.

8.  EPV tutkii komission toimeksiannosta, kattavatko tämä direktiivi ja asetus (EU) N:o 575/2013 asianmukaisesti sellaiset rahoitusalan yritykset, jotka ilmoittavat noudattavansa toiminnassaan islamilaisen pankkitoiminnan periaatteita. Komissio tutkii EPV:n raportin ja antaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

9.  EPV esittää 1 päivään heinäkuuta 2014 mennessä komissiolle raportin siitä, miten luottolaitokset käyttävät EKPJ:hin kuuluvien keskuspankkien pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita ja vastaavia keskuspankkien rahoitustukitoimenpiteitä ja miten ne hyötyvät niistä. Komissio esittää tämän raportin pohjalta ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, miten unionissa toimiluvan saaneet luottolaitokset käyttävät kyseisiä rahoitusoperaatioita ja rahoitustukitoimenpiteitä ja miten ne hyötyvät niistä, ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee tällaisten rahoitusoperaatioiden ja rahoitustukitoimenpiteiden käyttöä.

162 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivään joulukuuta 2013

▼C1

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2014.

▼B

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle ja EPV:lle. Jos jäsenvaltioiden vahvistamia saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia toimenpiteitä koskevaan ilmoitukseen liittyvät asiakirjat eivät ole riittäviä siihen, että voitaisiin arvioida kaikilta osin, ovatko saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevat säännökset tämän direktiivin tiettyjen säännösten mukaisia, komissio voi EPV:n pyynnöstä suorittaakseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaiset tehtävänsä, tai omasta aloitteestaan pyytää jäsenvaltioita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kyseessä olevien säännösten ja tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, VII osaston 4 lukua sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

3.  Tämän direktiivin 94 artiklan 1 kohdan g alakohdan noudattamisen edellyttämissä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä on vaadittava, että laitokset soveltavat siinä säädettyjä periaatteita palkkioihin ►C1  , jotka myönnetään palveluista tai työsuorituksesta vuodesta 2014 eteenpäin, riippumatta siitä, perustuvatko ne ennen 1 päivää tammikuuta 2014 vai sen jälkeen tehtyihin sopimuksiin. ◄

4.  Jäsenvaltioiden antamissa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

5.  Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, 131 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016. Jäsenvaltioiden on pantava 131 artiklan 4 kohta täytäntöön 1 päivästä tammikuuta 2016 seuraavalla tavalla:

►C1

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, 133 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

 ◄

163 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivit 2006/48/EY ja 2006/49/EY 1 päivästä tammikuuta 2014.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin ja asetukseen (EU) N:o 575/2013 tämän direktiivin liitteessä II ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

164 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

165 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle.

LIITE I

LUETTELO VASTAVUOROISESTI TUNNUSTETTAVISTA TOIMISTA

▼M3

▼B

Direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A ja B osassa lueteltuja palveluja ja toimia koskee vastavuoroinen tunnustaminen tämän direktiivin mukaisesti silloin, kun viitataan tuon direktiivin liitteessä I olevassa C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin.

LIITE II

( 1 ) EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.

( 2 ) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

( 3 ) EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3.

( 4 ) EUVL L 3, 7.1.2004, s. 36.

( 5 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.

( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

( 7 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

( 8 ) EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

( 9 ) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

( 10 ) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.

( 11 ) EUVL L 120, 15.5.2009, s. 22.

( 12 ) Komission direktiivi 2006/73/EY, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26).

( 13 ) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).