Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta

1. Tällä asetuksella perustetaan Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’.

2. Viranomainen toimii tällä asetuksella uskottujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 2002/87/EY, direktiivin 2009/110/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 1 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU ( 2 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU ( 3 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 ( 4 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 ( 5 ) sekä lisäksi direktiivin 2002/65/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 ( 6 ) asiaankuuluvien osien soveltamisalalla, siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan luotto- ja finanssilaitoksiin sekä niitä valvoviin toimivaltaisiin viranomaisiin, mukaan lukien kaikki näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset ja mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säädökset, joissa viranomaiselle annetaan tehtäviä. Viranomainen toimii myös neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ( 7 ) mukaisesti.

3. Pankkiviranomainen toimii myös luottolaitosten, finanssiryhmittymien, sijoituspalveluyritysten, maksulaitosten ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten toimialoilla niiden kysymysten osalta, joita 2 kohdassa tarkoitetut säädökset eivät suoraan koske, mukaan luettuina yritysten hyvää hallintotapaa, tilintarkastusta ja tilinpäätösraportointia koskevat kysymykset, edellyttäen, että pankkiviranomaisen tällaiset toimet ovat tarpeen mainittujen säädösten tehokkaan ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

4. Tämän asetuksen säännökset eivät rajoita komission toimivaltaa eivätkä erityisesti sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista toimivaltaa varmistaa, että unionin oikeutta noudatetaan.

5. Pankkiviranomaisen tavoitteena on suojella yleistä etua edistämällä finanssijärjestelmän lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vakautta sekä tehokkuutta unionin talouden ja sen kansalaisten ja yritysten kannalta. Pankkiviranomaisen tehtävänä on omalta osaltaan:

a) parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, mihin sisältyy erityisesti asianmukainen, tehokas ja yhdenmukainen sääntely ja valvonta,

d) estää toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja edistää tasapuolisia kilpailuolosuhteita,

e) varmistaa, että luottoriskien ja muiden riskien ottoa säännellään ja valvotaan asianmukaisesti, ja

Tätä varten pankkiviranomainen edistää 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten yhdenmukaista, tehokasta ja tosiasiallista soveltamista, edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä, antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä laatii taloudellisia analyyseja markkinoista edistääkseen pankkiviranomaisen tavoitteen saavuttamista.

Suorittaessaan sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä pankkiviranomainen kiinnittää erityistä huomiota sellaisten finanssilaitosten mahdollisesti aiheuttamiin järjestelmäriskeihin, joiden toiminnan lopettaminen saattaa haitata finanssijärjestelmän tai reaalitalouden toimintaa.

Pankkiviranomainen toimii tehtäviään hoitaessaan riippumattomasti, puolueettomasti, syrjimättömästi ja koko unionin edun mukaisesti.

1. Pankkiviranomainen on osa Euroopan finanssivalvontajärjestelmää (EFVJ). EFVJ:n päätavoitteena on varmistaa, että finanssialaan sovellettavat säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, jotta säilytetään finanssivakaus, ja varmistaa luottamus finanssijärjestelmään yleensä sekä riittävä suoja finanssipalvelujen asiakkaille.

a) Euroopan järjestelmäriskikomitea, siltä osin kuin kyse on asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

c) Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 ( 8 );

d) Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 ( 9 );

e) Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ’yhteiskomitea’, siltä osin kuin kyse on tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 54–57 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

f) toimivaltaiset viranomaiset tai valvontaviranomaiset, jotka on yksilöity tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä, mukaan lukien Euroopan keskuspankki asetuksella (EU) N:o 1024/2013 sille annettujen tehtävien osalta, sekä asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä.

3. Pankkiviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä EJRK:n sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa varmistaen toimien johdonmukaisuuden eri toimialojen välillä ja muodostaen yhteisiä kantoja finanssiryhmittymien valvonnan ja muiden eri alojen välisten kysymysten osalta.

4. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti EFVJ:n osapuolet tekevät luottamukseen ja täysimääräiseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistaakseen, että ne toimittavat jatkuvasti toisilleen tarkoituksenmukaisia ja luotettavia tietoja.

5. EFVJ:n osapuolina olevilla valvontaviranomaisilla on velvollisuus valvoa unionissa toimivia finanssilaitoksia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

Edellä 2 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut viranomaiset vastaavat toiminnastaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Euroopan keskuspankki vastaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle toiminnastaan niiden valvontatehtävien suorittamisen osalta, jotka on annettu sille asetuksen (EU) N:o 1024/2013, ja joita se hoitaa mainitun asetuksen mukaisesti.

1) ”finanssilaitoksilla” asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjä luottolaitoksia, asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyjä sijoituspalveluyrityksiä, direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyjä finanssiryhmittymiä, direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjä maksupalvelutarjoajia ja direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia. Direktiivin (EU) 2015/849 osalta ”finanssilaitoksilla” tarkoitetaan kuitenkin luotto- ja rahoituslaitoksia siten kuin ne on määritelty asetuksen (EU) 2015/849 3 artiklan 1 ja 2 alakohdassa;

i) toimivaltaisia viranomaisia, jotka määritellään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa, mukaan luettuna Euroopan keskuspankki sille asetuksella (EU) N:o 1024/2013 annettuihin tehtäviin liittyvissä asioissa, ja direktiivissä 2007/64/EY sekä direktiivissä 2009/110/EY tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia;

ii) direktiivien 2002/65/EY ja 2005/60/EY osalta viranomaisia, joilla on toimivalta varmistaa, että luotto- ja rahoituslaitokset noudattavat niille noissa direktiiveissä asetettuja vaatimuksia;

iii) talletussuojajärjestelmien osalta elimiä, jotka hallinnoivat talletussuojajärjestelmiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU ( 10 ) mukaisesti, tai näitä järjestelmiä mainitun direktiivin mukaisesti valvovaa viranomaista siinä tapauksessa, että talletussuojajärjestelmän toimintaa hallinnoi yksityinen yhtiö; ja

iv) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU ( 11 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 ( 12 ) osalta direktiivin 2014/59/EU 3 artiklassa määriteltyjä kriisinratkaisuviranomaisia, asetuksella (EU) N:o 806/2014 perustettua yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa sekä neuvostoa ja komissiota niiden toteuttaessa toimia asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 artiklan nojalla, paitsi jos ne käyttävät harkintavaltaa tai tekevät toimintapoliittisia valintoja.

2. Pankkiviranomaisella on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

a) se auttaa luomaan yhteisiä, laadukkaita sääntely- ja valvontastandardeja ja -käytäntöjä erityisesti antamalla lausuntoja unionin toimielimille ja laatimalla ohjeita, suosituksia sekä teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia ja muita toimenpiteitä, jotka perustuvat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviin säädöksiin;

a a) se laatii koko unionia varten ja pitää ajan tasalla muun muassa finanssilaitosten muuttuvat liiketoimintakäytännöt ja -mallit huomioon ottaen finanssilaitosten valvontaa koskevan eurooppalaisen valvontakäsikirjan, jossa esitetään menetelmiin ja prosesseihin liittyvät parhaat valvontakäytännöt;

b) se myötävaikuttaa oikeudellisesti sitovien unionin säädösten yhdenmukaiseen soveltamiseen erityisesti edistämällä yhteistä valvontakulttuuria, varmistamalla 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten yhdenmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen, estämällä toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäytön, sovittelemalla ja ratkaisemalla toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä, varmistamalla finanssilaitosten tehokkaan ja yhdenmukaisen valvonnan sekä huolehtimalla valvontakollegioiden yhdenmukaisesta toiminnasta ja toteuttamalla toimia muun muassa kriisitilanteissa;

d) se tekee tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa erityisesti toimittamalla tälle tietoja, joita tämä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi, ja varmistamalla asianmukaisten jatkotoimien toteuttamisen EJRK:n antamien varoitusten ja suositusten pohjalta;

e) se järjestää ja suorittaa toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointia muun muassa antamalla ohjeita ja suosituksia sekä määrittämällä parhaita käytäntöjä valvontatulosten johdonmukaisuuden parantamiseksi;

f) se seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan, myös silloin kun tähän on aihetta erityisesti kotitalouksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattujen luottojen kehityssuuntauksissa;

g) se laatii taloudellisia markkina-analyyseja tietojen saamiseksi pankkiviranomaisen tehtävien hoitamista varten;

i) se edistää 21–26 artiklan mukaisesti valvontakollegioiden johdonmukaista ja yhdenmukaista toimintaa, järjestelmäriskin valvontaa, arviointia ja mittaamista, elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämistä ja yhteensovittamista varmistaen tallettajien ja sijoittajien suojan korkean tason koko unionissa ja kehittäen menetelmiä vaikeuksissa olevien finanssilaitosten kriisin ratkaisemiseksi ja soveltuvien rahoitusvälineiden tarpeen arvioimiseksi, jotta edistetään kriisinhallintaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä sellaisten rajojen yli toimivien finanssilaitosten osalta, jotka voivat aiheuttaa järjestelmäriskin;

j) se suorittaa muita tässä asetuksessa tai muissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä säädettyjä tehtäviä;

k) se julkaisee ja päivittää säännöllisesti verkkosivustollaan toimialaansa liittyviä tietoja, erityisesti rekisteröidyistä finanssilaitoksista omalla vastuualueellaan sen varmistamiseksi, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla.

b) ottaen huomioon luottolaitosten turvallisuuden ja luotettavuuden varmistamista koskevan ensiarvoisen tärkeän tavoitteen ottaa täysimääräisesti huomioon luottolaitosten eri tyypit, liiketoimintamallit ja koon.

2. Edellä 1 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi pankkiviranomaisella on tämän asetuksen mukainen toimivalta ja erityisesti toimivalta

b) laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi 15 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

e) tehdä toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

f) jos kyseessä on suoraan sovellettava unionin oikeus, tehdä finanssilaitoksille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 17 artiklan 6 kohdassa, 18 artiklan 4 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

g) antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle 34 artiklassa säädetyin tavoin;

i) kehittää yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tuotteen ominaispiirteiden ja jakeluprosessien vaikutusta laitosten taloudelliseen tilanteeseen ja kuluttajansuojaan;

j) luoda keskitetysti saatavilla oleva tietokanta rekisteröidyistä finanssilaitoksista toimivaltaansa kuuluvalla alalla, silloin kun tästä on säädetty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä.

2 a. Pankkiviranomainen ottaa 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan ja 2 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia käyttäessään asianmukaisesti huomioon sääntelyn parantamisen periaatteet, mukaan luettuina tämän asetuksen mukaisesti toteutettujen kustannus-hyötyanalyysien tulokset.

1. Pankkiviranomaisella on johtava tehtävä avoimuuden, selkeyden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä kuluttajien finanssituotteiden tai -palvelujen markkinoilla koko sisämarkkina-alueella myös siten, että se:

b) tarkastelee ja sovittaa yhteen talouden toiminnan ymmärtämiseen tähtääviä ja talousalan valistusta koskevia toimivaltaisten viranomaisten aloitteita,

2. Pankkiviranomainen valvoo uusia ja nykyisiä finanssialan toimia ja voi antaa ohjeita ja suosituksia markkinoiden turvallisuuden ja vakauden sekä sääntelykäytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

3. Pankkiviranomainen voi myös antaa varoituksia, jos jokin finanssialan toiminta muodostaa vakavan uhan 1 artiklan 5 kohdassa säädetyille tavoitteille.

4. Pankkiviranomainen perustaa pankkiviranomaisen organisaatioon kiinteästi kuuluvan finanssi-innovaatiokomitean, jossa saatetaan yhteen kaikki asiaankuuluvat valvontaviranomaiset, jotta voidaan toimia yhteensovitetusti uuden tai innovatiivisen finanssialan toiminnan sääntelyssä ja valvonnassa sekä antaa pankkiviranomaiselle neuvoja, joita se voi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

5. Pankkiviranomainen voi asettaa väliaikaisen kiellon tai rajoituksen tietyille finanssialan toimille, jotka vaarantavat finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä säädetyin edellytyksin tai tarvittaessa kriisitilanteessa 18 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin.

Pankkiviranomainen tarkistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstään sopivin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kolmen kuukauden kuluttua, sen voimassaolo päättyy ilman eri toimenpiteitä.

Jäsenvaltio voi pyytää pankkiviranomaista harkitsemaan päätöstään uudelleen. Siinä tapauksessa pankkiviranomainen päättää 44 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, pitääkö se päätöksensä voimassa.

Pankkiviranomainen voi myös arvioida tarpeen asettaa kielto tai rajoitus tietyntyyppisille finanssialan toimille ja tällaisen tarpeen ilmetessä ilmoittaa siitä komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille, jotta voidaan helpottaa tällaisen kiellon tai rajoituksen asettamista.

1. Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto siirtävät komissiolle vallan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen harmonisointi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla, pankkiviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi. Pankkiviranomainen antaa standardiluonnoksensa komission hyväksyttäviksi.

Teknisten sääntelystandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisältö on rajoitettu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyin säädöksin, joihin ne perustuvat.

Ennen kuin pankkiviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Pankkiviranomainen pyytää lisäksi lausunnon 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä.

Kun pankkiviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen sääntelystandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Se voi hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnokset vain osittain tai muutettuina, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnosta tai aikoo hyväksyä sen osittain tai muutettuna, se lähettää teknisen sääntelystandardin luonnoksen takaisin pankkiviranomaiselle ja selittää, miksi se ei hyväksy sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen uudelleen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole tämän kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmisteleman teknisen sääntelystandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2. Jos pankkiviranomainen ei ole toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa.

3. Vain jos pankkiviranomainen ei toimita teknisen sääntelystandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin delegoidulla säädöksellä ilman pankkiviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon tai neuvoa.

Komissio toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen sääntelystandardinsa luonnoksen pankkiviranomaiselle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin.

Jos pankkiviranomainen on toimittanut muutetun teknisen sääntelystandardin luonnoksen kuuden viikon kuluessa, komissio voi muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta pankkiviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen. Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmistelemien teknisten sääntelystandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4. Tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

1. Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 16 päivästä joulukuuta 2010 lukien valta hyväksyä 10 artiklassa tarkoitettuja teknisiä sääntelystandardeja. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 14 artiklan mukaisesti.

2. Heti kun komissio on hyväksynyt teknisen sääntelystandardin, se antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3. Komissiolle siirrettyyn valtaan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja sovelletaan 12–14 artiklassa säädettyjä ehtoja.

1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2. Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee.

3. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen teknisten sääntelystandardien voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa teknistä sääntelystandardia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kolmella kuukaudella.

Kun komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin pankkiviranomaisen toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään aluksi yhdellä kuukaudella, ja sitä voidaan pidentää vielä yhdellä lisäkuukaudella.

2. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut teknistä sääntelystandardia, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Tekninen sääntelystandardi voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa standardia.

3. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa teknistä sääntelystandardia 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti teknistä sääntelystandardia vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa kyseistä teknistä sääntelystandardia.

Teknisen sääntelystandardin luonnoksen hyväksymättä jättäminen tai muuttaminen

1. Mikäli komissio ei hyväksy teknisen sääntelystandardin luonnosta tai muuttaa sitä 10 artiklassa säädetyin tavoin, se ilmoittaa asiasta pankkiviranomaiselle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja esittää niille syyt ratkaisulleen.

2. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi tarvittaessa kutsua asiasta vastaavan komission jäsenen ja pankkiviranomaisen puheenjohtajan kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kokoukseen tai neuvoston erityiseen istuntoon eriävien näkemystensä esittämiseksi ja selvittämiseksi.

1. Pankkiviranomainen voi laatia teknisiä täytäntöönpanostandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla. Teknisten täytäntöönpanostandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisällössä on määritettävä näiden säädösten soveltamisen edellytykset. Pankkiviranomainen antaa teknisten täytäntöönpanostandardiensa luonnokset komission hyväksyttäviksi.

Ennen kuin pankkiviranomainen toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Pankkiviranomainen pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon.

Kun pankkiviranomainen toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella. Se voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vain osittain tai muutettuna, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai se aikoo hyväksyä sen vain osittain tai muutettuna, se lähettää sen takaisin pankkiviranomaiselle ja ilmoittaa, miksi se ei aio hyväksyä sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen komissiolle uudelleen virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole viidennessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmisteleman teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2. Jos pankkiviranomainen ei ole toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa.

3. Vain jos pankkiviranomainen ei toimita teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin täytäntöönpanosäädöksellä ilman pankkiviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon tai neuvoa.

Komissio toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen pankkiviranomaiselle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin.

Jos pankkiviranomainen on toimittanut muutetun teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen kuuden viikon jakson kuluessa, komissio voi muuttaa teknistä täytäntöönpanostandardin luonnosta pankkiviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen.

Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmistelemien teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4. Tekniset täytäntöönpanostandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

1. Pankkiviranomainen antaa toimivaltaisille viranomaisille tai finanssilaitoksille osoitettuja ohjeita ja suosituksia yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien valvontakäytäntöjen aikaansaamiseksi EFVJ:ssä sekä unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

2. Pankkiviranomainen järjestää tarvittaessa ohjeita ja suosituksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä. Näiden kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa ohjeen tai suosituksen laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Pankkiviranomainen pyytää tarvittaessa lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausuntoja tai neuvoja.

3. Toimivaltaisten viranomaisten ja finanssilaitosten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia.

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa ohjeen tai suosituksen antamisesta vahvistettava, noudattaako tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta pankkiviranomaiselle ja esitettävä perustelunsa.

Pankkiviranomainen ilmoittaa julkisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Pankkiviranomainen voi myös tapauskohtaisesti päättää julkaista toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamat perustelut sille, että se ei noudata kyseistä ohjetta tai suositusta. Toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen tällaisesta julkaisemisesta.

Jos ohjeessa tai suosituksessa niin edellytetään, finanssilaitosten on ilmoitettava selkeästi ja yksityiskohtaisesti, noudattavatko ne kyseistä ohjetta tai suositusta.

4. Pankkiviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle ne ohjeet ja suositukset, jotka se on antanut, ja mainitsee, mitkä toimivaltaiset viranomaiset eivät ole noudattaneet niitä ja miten pankkiviranomainen aikoo varmistaa, että asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset vastedes noudattavat sen ohjeita ja suosituksia.

1. Jos toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä, 10–15 artiklan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntelystandardit ja tekniset täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai on soveltanut niitä tavalla, joka on ilmeisesti unionin oikeuden vastainen ja on erityisesti jättänyt varmistamatta, että finanssilaitos täyttää näissä säädöksissä asetetut vaatimukset, pankkiviranomainen toimii tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjen valtuuksien mukaisesti.

2. Pankkiviranomainen voi tutkia unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, pankkialan osallisryhmän pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava pankkiviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, myös tiedot siitä, miten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

3. Pankkiviranomainen voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua tutkimuksensa aloittamisesta antaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä unionin oikeuden noudattamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa suosituksen vastaanottamisesta ilmoitettava pankkiviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa varmistaakseen unionin oikeuden noudattamisen.

4. Jos toimivaltainen viranomainen ei ole noudattanut unionin oikeutta yhden kuukauden kuluessa pankkiviranomaisen suosituksen vastaanottamisesta, komissio voi pankkiviranomaisen ilmoitettua asiasta tai omasta aloitteestaan antaa virallisen lausunnon, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan toteuttamaan toimet, joita unionin oikeuden noudattaminen edellyttää. Komission virallisessa lausunnossa on otettava huomioon pankkiviranomaisen suositus.

Komissio antaa tällaisen virallisen lausunnon viimeistään kolmen kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella.

Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun virallisen lausunnon vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja pankkiviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa tämän virallisen lausunnon noudattamiseksi.

6. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 4 kohdassa tarkoitettua virallista lausuntoa tuossa kohdassa mainitun määräajan kuluessa ja jos on tarpeen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi markkinoilla tai palauttamiseksi markkinoille taikka finanssijärjestelmän moitteettoman toiminnan ja eheyden varmistamiseksi saada viipymättä muutos siihen, että virallista lausuntoa ei noudateta, pankkiviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna mahdollisesta käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

Pankkiviranomaisen päätöksen on oltava komission 4 kohdan nojalla antaman virallisen lausunnon mukainen.

7. Päätökset, jotka tehdään 6 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toteuttaessaan toimia sellaisten kysymysten osalta, joista on annettu 4 kohdan mukainen virallinen lausunto tai tehty 6 kohdan mukainen päätös, toimivaltaisten viranomaisten on, tapauksen mukaan, noudatettava joko kyseistä virallista lausuntoa tai päätöstä.

8. Pankkiviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa, mitkä toimivaltaiset viranomaiset ja finanssilaitokset eivät ole noudattaneet tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja virallisia lausuntoja tai päätöksiä.

1. Kun on kyse epäsuotuisista muutoksista, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, pankkiviranomainen edistää aktiivisesti ja, jos se katsotaan tarpeelliseksi, sovittaa yhteen asiaankuuluvien toimivaltaisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia.

Jotta pankkiviranomainen voi hoitaa tämän edistämis- ja yhteensovittamistehtävänsä, sille on ilmoitettava kaikista merkityksellisistä muutoksista ja se on kutsuttava tarkkailijaksi kaikkiin asiaankuuluvien toimivaltaisten valvontaviranomaisten asiaan liittyviin kokoontumisiin.

2. Neuvosto voi komissiota ja EJRK:aa sekä tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaisia kuullen hyväksyä pankkiviranomaisen, komission tai EJRK:n pyynnöstä pankkiviranomaiselle osoitetun päätöksen, jossa todetaan tämän asetuksen soveltamista varten kriisitilanteen olemassaolo. Neuvosto tarkastelee tätä päätöstä uudelleen asianmukaisin väliajoin ja vähintään kerran kuukaudessa. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kuukauden päätyttyä, sen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä. Neuvosto voi julistaa kriisitilanteen päättyneeksi milloin tahansa.

Jos EJRK tai pankkiviranomainen katsoo, että kriisitilanne saattaa syntyä, ne antavat neuvostolle osoitetun luottamuksellisen suosituksen ja liittävät siihen tilannearvion. Sen jälkeen neuvosto arvioi, onko tarpeen järjestää istunto. Tässä menettelyssä on taattava asianmukainen luottamuksellisuus.

Jos neuvosto toteaa kriisitilanteen olemassaolon, se ilmoittaa siitä asianmukaisesti ja viipymättä Euroopan parlamentille ja komissiolle.

3. Neuvoston hyväksyttyä 2 kohdan mukaisen päätöksen ja poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisten viranomaisten yhteensovitettu toiminta on tarpeen sellaisiin epäsuotuisiin muutoksiin reagoimiseksi, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, pankkiviranomainen voi tehdä yksittäisiä päätöksiä, joissa toimivaltaisia viranomaisia vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti reagoidakseen tällaisiin muutoksiin varmistamalla, että finanssilaitokset ja toimivaltaiset viranomaiset täyttävät kyseisessä lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

4. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 3 kohdassa tarkoitettua pankkiviranomaisen päätöstä siinä asetetun määräajan kuluessa, pankkiviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten, mainittujen säädösten mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa laitosta vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet kyseisen lainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa. Tätä sovelletaan vain tilanteissa, joissa toimivaltainen viranomainen ei sovella 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä säädöksiä, mainittujen säädösten mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai soveltaa niitä tavalla, joka on ilmeisesti kyseisten säädösten selvä rikkominen, ja joissa on tarpeen kiireesti korjata tilanne finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden palauttamiseksi unionissa.

5. Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien kysymysten osalta, on oltava kyseisten päätösten mukaisia.

Kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen rajat ylittävissä tilanteissa

1. Jos toimivaltainen viranomainen on eri mieltä toisen toimivaltaisen viranomaisen toimeen liittyvästä menettelystä, toimen sisällöstä tai toimien puuttumisesta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä tarkoitetuissa tapauksissa, pankkiviranomainen voi yhden tai useamman asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen tämän artiklan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklassa säädettyjä valtuuksia.

Tapauksissa, jotka on määritelty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä, ja joissa objektiivisten arviointiperusteiden mukaan eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten voidaan todeta olevan erimielisiä, pankkiviranomainen voi omasta aloitteestaan auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Pankkiviranomainen asettaa määräajan toimivaltaisten viranomaisten väliselle sovittelulle ottaen huomioon 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä mahdollisesti asetetut määräajat sekä asian monitahoisuuden ja kiireellisyyden. Tässä vaiheessa pankkiviranomainen toimii sovittelijana.

3. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen 2 kohdassa tarkoitetussa sovitteluvaiheessa, pankkiviranomainen voi 44 artiklan 1 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tehdä vaikutuksiltaan kyseisiä toimivaltaisia viranomaisia sitovan päätöksen, jossa näitä vaaditaan asian ratkaisemiseksi toteuttamaan tietty toimi tai pidättymään toimista, jotta varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen.

4. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata pankkiviranomaisen päätöstä ja jättää siten varmistamatta, että finanssilaitos noudattaa vaatimuksia, jotka ovat siihen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten nojalla suoraan sovellettavissa, pankkiviranomainen voi tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa tätä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

5. Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden. Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien tosiseikkojen osalta, on oltava näiden päätösten mukaisia.

6. Pankkiviranomaisen puheenjohtaja selvittää 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien luonteen ja tyypin, aikaansaadut sopimukset ja näiden erimielisyyksien ratkaisemiseksi tehdyt päätökset.

Toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen toimialojen välillä

Yhteiskomitea ratkaisee 19 artiklassa ja 56 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tämän asetuksen, asetuksen (EU) 1094/2010 ja asetuksen (EU) 1095/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten välille mahdollisesti syntyvät toimialojen väliset erimielisyydet.

Pankkiviranomainen edistää valtuuksiensa rajoissa vakavaraisuuden arviointiprosessin lähentämistä direktiivin 2013/36/EU 4 mukaisesti, jotta unioniin luodaan vahvat valvontastandardit.

1. Pankkiviranomainen edistää valtuuksiensa rajoissa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ja direktiivissä 2013/36/EU tarkoitettujen valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa ja unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista valvontakollegioissa. Pankkiviranomainen edistää parhaiden valvontakäytäntöjen lähentämiseksi yhteisiä valvontasuunnitelmia ja yhteisiä tarkastuksia, ja sen henkilöstö voi osallistua valvontakollegioiden toimintaan, myös kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen yhteisesti paikan päällä tekemiin tarkastuksiin.

2. Pankkiviranomaisella on päävastuu valvontakollegioiden yhdenmukaisen toiminnan varmistamisesta rajojen yli unionissa toimivien finanssilaitosten osalta, ja se ottaa huomioon 23 artiklassa tarkoitettujen finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin ja kutsuu tarvittaessa koolle kollegion.

Tätä kohtaa ja tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa pankkiviranomaista pidetään asiaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna ”toimivaltaisena viranomaisena”.

a) kerätä ja jakaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikki olennaiset tiedot helpottaakseen kollegion työtä sekä perustaa keskusjärjestelmän ja hallinnoida sitä, jotta tällaiset tiedot olisivat kollegiossa toimivaltaisten viranomaisten saatavilla;

b) käynnistää ja sovittaa yhteen unionin laajuisia stressitestejä 32 artiklan mukaisesti, jotta voidaan arvioida finanssilaitosten kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, erityisesti 23 artiklassa tarkoitettua laitosten aiheuttamaa järjestelmäriskiä, sekä arvioida järjestelmäriskin mahdollista lisääntymistä stressitilanteissa varmistaen, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla yhdenmukaisia menetelmiä, ja tarvittaessa antaa toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen stressitestissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi;

c) edistää tehokkaita ja toimivia valvontatoimia ja myös arvioida riskit, joille finanssilaitokset altistuvat tai saattavat altistua sen mukaan kuin valvontaprosessissa tai stressitilanteissa on todettu;

d) valvoo tässä asetuksessa määritettyjen tehtävien ja valtuuksien mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tehtäviä; ja

e) pyytää kollegiota käsittelemään asian uudelleen, jos se katsoo, että päätös johtaisi unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen tai ei edistäisi valvontakäytäntöjen lähentymisen tavoitetta. Se voi myös vaatia konsolidointiryhmän valvojaa kutsumaan kollegion kokouksen koolle tai lisätä kohdan kokouksen esityslistalle.

3. Pankkiviranomainen voi laatia teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia varmistaakseen valvontakollegioiden käytännön toimintaa koskevien säännösten yhtenäisten soveltamisen edellytykset sekä antaa 16 artiklan nojalla hyväksyttyjä ohjeita ja suosituksia valvonnan ja valvontakollegioiden omaksumien parhaiden käytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

4. Pankkiviranomaisella on oikeudellisesti sitova sovittelijan tehtävä, jonka tarkoituksena on antaa sille mahdollisuus ratkaista toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Pankkiviranomainen voi 19 artiklan mukaisesti tehdä valvontapäätöksiä, joita sovelletaan suoraan kyseiseen laitokseen.

1. Pankkiviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 määritellyn järjestelmäriskin. Se arvioi sellaisten häiriöiden vaaraa finanssipalvelujen alalla, jotka

Pankkiviranomainen ottaa tarvittaessa huomioon EJRK:n ja pankkiviranomaisen kehittämän järjestelmäriskin seurannan ja arvioinnin sekä reagoi EJRK:n varoituksiin ja suosituksiin asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

1 a. Pankkiviranomainen harkitsee vähintään vuosittain, onko syytä toteuttaa unionin laajuisia arviointeja finanssilaitosten kestokyvystä 32 artiklan mukaisesti, ja ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle harkintansa tuloksista. Kun tällaisia unionin laajuisia arviointeja toteutetaan, pankkiviranomainen antaa tietoja kutakin osallistuvaa finanssilaitosta koskevista tuloksista, jos se katsoo tämän olevan asianmukaista.

2. Pankkiviranomainen laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa yhteiset määrälliset ja laadulliset indikaattorit (”mittarit”) järjestelmäriskin määrittämistä ja mittaamista varten.

Pankkiviranomainen kehittää myös asianmukaisen stressitestijärjestelmän, jonka avulla voidaan tunnistaa ne finanssilaitokset, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin. Näihin laitoksiin sovelletaan tiukennettua valvontaa sekä tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.

3. Pankkiviranomainen laatii tarpeen mukaan finanssilaitoksille lisäohjeita ja -suosituksia niiden aiheuttaman järjestelmäriskin huomioon ottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamista.

Pankkiviranomainen varmistaa, että finanssilaitosten aiheuttama järjestelmäriski otetaan huomioon laadittaessa luonnoksia teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaisilla aloilla.

4. Pankkiviranomainen voi yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan suorittaa tietyntyyppisen finanssilaitoksen tai tuotteen tai menettelytavan tutkinnan, jotta voidaan arvioida mahdollisia finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvia uhkia ja antaa asianmukaisia toimintaa koskevia suosituksia kyseisille toimivaltaisille viranomaisille.

Pankkiviranomainen voi tätä varten käyttää sille tässä asetuksessa, myös 35 artiklassa, annettuja valtuuksia.

5. Yhteiskomitea huolehtii tämän artiklan mukaisesti suoritettujen toimien yleisestä ja alojen välisestä yhteensovittamisesta.

1. Pankkiviranomainen kehittää EJRK:aa kuullen järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita sekä asianmukaisen stressitestijärjestelmän, johon kuuluu finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin stressitilanteissa tapahtuvan mahdollisen lisääntymisen arviointi. Finanssilaitoksiin, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin, sovelletaan tiukennettua valvontaa sekä tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.

2. Laatiessaan finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita pankkiviranomainen ottaa täysin huomioon asiaankuuluvat kansainväliset, mukaan lukien Finanssimarkkinoitten vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board, FSB), Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) ja Kansainvälisen järjestelypankin (Bank for International Settlements, BIS) vahvistamat lähestymistavat.

1. Pankkiviranomainen varmistaa, että sillä on erityinen ja jatkuva valmius torjua tehokkaasti 22 ja 23 artiklassa tarkoitettujen järjestelmäriskien toteutumista, erityisesti sellaisten laitosten osalta, jotka aiheuttavat järjestelmäriskin.

2. Pankkiviranomainen toteuttaa sille tässä asetuksessa ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä annetut tehtävät sekä edistää johdonmukaisen ja yhteensovitetun kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelmän toteutumista unionissa.

1. Pankkiviranomainen myötävaikuttaa ja osallistuu aktiivisesti tehokkaiden, yhdenmukaisten ja ajantasaisten finanssilaitoksille tarkoitettujen tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämiseen ja yhteensovittamiseen. Pankkiviranomainen avustaa myös 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä määritetyissä tapauksissa kriisitilanteessa noudatettavien menettelyjen ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämisessä, jotta mahdolliset häiriöt vaikuttaisivat järjestelmään mahdollisimman vähän.

1 a. Pankkiviranomainen voi järjestää ja toteuttaa rajatylittävien konsernien kriisinratkaisun yhteydessä vertaisarviointeja, jotka koskevat asetuksessa (EU) No 806/2014 tarkoitetun kriisinratkaisuneuvoston ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja yhteisiä toimintoja, lujittaakseen tulosten vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Pankkiviranomainen kehittää tätä varten menetelmiä, jotka mahdollistavat objektiivisen arvioinnin ja vertailun.

2. Pankkiviranomainen voi määritellä parhaita käytäntöjä, joilla pyritään helpottamaan vaikeuksissa olevia laitoksia ja erityisesti rajojen yli toimivia ryhmittymiä koskevaa kriisinratkaisua tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen, samalla varmistaen, että käytössä on asianmukaisia välineitä, riittävät resurssit mukaan lukien, joiden avulla kyseisen laitoksen tai ryhmittymän kriisi voidaan ratkaista moitteettomasti, kustannustehokkaasti ja viipymättä.

3. Pankkiviranomainen voi laatia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määriteltyjä teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja 10–15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

1. Pankkiviranomainen myötävaikuttaa kansallisten talletusten vakuusjärjestelmien eurooppalaisen järjestelmän lujittamiseen toimimalla sille tässä asetuksessa annetun toimivallan nojalla sen varmistamiseksi, että direktiivi 94/19/EY pannaan asianmukaisesti täytäntöön siten, että tuossa direktiivissä säädetyllä tavalla voidaan varmistaa, että ne maksut, jotka kansalliset talletusten vakuusjärjestelmät vastaanottavat finanssilaitoksilta, myös niiltä finanssilaitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet ja keräävät talletuksia unionin alueella mutta joiden päätoimipaikka on unionin ulkopuolella, turvaavat näiden järjestelmien riittävän rahoituksen, ja korkeatasoisen suojan turvaamiseksi kaikille tallettajille yhdenmukaisten puitteiden mukaisesti koko unionissa ilman, että puututaan keskinäisten vakuusjärjestelmien vakauttavaan asemaan suojan antamisessa, edellyttäen, että nämä järjestelmät ovat unionin lainsäädännön mukaisia.

2. Talletusten vakuusjärjestelmiin sovelletaan pankkiviranomaisen valtuuksia hyväksyä ohjeita ja suosituksia koskevaa 16 artiklaa.

4. Jäljempänä 81 artiklassa tarkoitetussa tämän asetuksen tarkistuksessa tarkastellaan erityisesti kansallisten talletusten vakuusjärjestelmien eurooppalaisen järjestelmän lähentymistä.

Pankkien kriisinratkaisu- ja rahoitusjärjestelyjen eurooppalainen järjestelmä

1. Pankkiviranomainen edistää menetelmien kehittämistä vaikeuksissa olevien finanssilaitosten, erityisesti niiden, jotka voivat aiheuttaa järjestelmäriskin, kriisin ratkaisemiseksi tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen ja joilla niiden toiminta voidaan lopettaa asianmukaisesti ja viipymättä, mihin sisältyvät tarvittaessa johdonmukaiset ja vahvat rahoitusjärjestelyt.

2. Pankkiviranomainen arvioi sellaisen johdonmukaisten, vankkojen ja uskottavien rahoitusjärjestelyjen järjestelmän tarvetta, joka käsittää asianmukaisia rahoitusvälineitä ja on yhdistetty joukkoon yhteensovitettuja kriisinhallintajärjestelmiä.

Pankkiviranomainen edistää työskentelyä, joka koskee tasapuolisiin toimintaedellytyksiin liittyviä kysymyksiä ja sellaisten finanssilaitoksia koskevien maksujärjestelmien kumulatiivisia vaikutuksia, joita voidaan ottaa käyttöön vastuun oikeudenmukaisen jakamisen varmistamiseksi ja kannustimien luomiseksi järjestelmäriskin hallitsemiseksi osana johdonmukaista ja uskottavaa kriisinratkaisukehystä.

Jäljempänä 81 artiklassa tarkoitetussa tämän asetuksen arvioinnissa tarkastellaan erityisesti pankkiviranomaisen aseman mahdollista vahvistamista kriisien ehkäisyn, hallinnan ja ratkaisun osalta ja tarvittaessa Euroopan kriisinratkaisurahaston perustamista.

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta pankkiviranomaiselle tai muille toimivaltaisille viranomaisille tämän siirron vastaanottajan suostumuksella ja tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat säätää vastuun siirtoa koskevia erityisjärjestelyjä, joita on noudatettava ennen kuin niiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tällaisia siirtoa koskevia sopimuksia, ja ne voivat rajoittaa siirron laajuuden siihen, mikä on tarpeen rajojen yli toimivien finanssilaitosten tai -ryhmittymien tehokkaan valvonnan kannalta.

2. Pankkiviranomainen rohkaisee ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä yksilöimällä tehtävät ja vastuut, jotka voidaan siirtää tai suorittaa yhdessä, sekä edistämällä parhaita toimintatapoja.

3. Vastuun siirron on johdettava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä säädetyn toimivallan uudelleenjakoon. Siirrettyyn vastuuseen liittyvä menettely, täytäntöönpano sekä hallinnollinen ja oikeudellinen valvonta määräytyy sen viranomaisen lain mukaan, jolle vastuu on siirretty.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava pankkiviranomaiselle siirtoa koskevista sopimuksista, jotka ne aikovat tehdä. Ne saavat panna sopimukset täytäntöön aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu pankkiviranomaiselle.

Pankkiviranomainen voi antaa suunnitellusta sopimuksesta lausunnon kuukauden kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu sopimuksesta.

Pankkiviranomainen julkistaa toimivaltaisten viranomaisten tekemät siirtoa koskevat sopimukset sopivalla tavalla varmistaakseen, että niistä ilmoitetaan asianmukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille.

1. Pankkiviranomainen osallistuu aktiivisesti yhteisen unionin valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen rakentamiseen sekä yhdenmukaisten menettelyjen ja yhtenäisten lähestymistapojen varmistamiseen koko unionissa. Pankkiviranomainen suorittaa ainakin seuraavat toimet:

b) se edistää tehokasta kahdenvälistä ja monenvälistä tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä noudattaen sovellettavia luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia säännöksiä, jotka on annettu asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä;

c) se osallistuu korkealuokkaisten ja yhdenmukaisten valvontastandardien kehittämiseen, raportointistandardit mukaan luettuina, sekä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kehittämiseen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d) se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä pankkiviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia; ja

e) se laatii alakohtaisia ja monialaisia koulutusohjelmia, helpottaa henkilöstövaihtoa ja rohkaisee toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään paremmin väliaikaisia henkilöstösiirtoja ja muita välineitä.

2. Pankkiviranomainen voi tarvittaessa kehittää uusia käytännön välineitä ja lähentämiskeinoja, joilla edistetään yhteisten lähestymistapojen ja käytäntöjen noudattamista valvonnassa.

Yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi pankkiviranomainen laatii koko unionia varten ja pitää ajan tasalla finanssilaitosten valvontaa koskevan eurooppalaisen valvontakäsikirjan ottaen huomioon muun muassa finanssilaitosten muuttuvat liiketoimintakäytännöt ja -mallit. Eurooppalaisessa valvontakäsikirjassa on esitettävä menetelmiin ja prosesseihin liittyvät parhaat valvontakäytännöt.

1. Pankkiviranomainen järjestää ja suorittaa säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten joidenkin tai kaikkien toimien vertaisarviointeja, jotta valvontatuloksista saataisiin entistä johdonmukaisempia. Tätä varten pankkiviranomainen kehittää menetelmiä, joiden avulla arvioinnin kohteena olevia viranomaisia voidaan arvioida ja verrata toisiinsa objektiivisesti. Vertaisarviointeja suoritettaessa on otettava huomioon kyseistä toimivaltaista viranomaista koskevat olemassa olevat tiedot ja arvioinnit.

a) toimivaltaisen viranomaisen resurssien ja hallinnointijärjestelyjen riittävyys ottaen erityisesti huomioon 10–15 artiklassa tarkoitettujen teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten tehokas soveltaminen ja kyky vastata markkinakehitykseen;

b) unionin oikeuden soveltamisessa ja valvontakäytännössä saavutettu lähentyminen, joka käsittää myös 10–16 artiklan nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit, ohjeet ja suositukset, sekä se, missä määrin valvontakäytännöllä saavutetaan unionin oikeudessa asetetut tavoitteet;

c) joidenkin toimivaltaisten viranomaisten kehittämät parhaat käytännöt, joita muiden toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti kannattaisi omaksua;

d) unionin oikeuden täytäntöön panemiseksi hyväksyttyjen säännösten noudattamisen valvonnan tehokkuus ja yhtenäisyys, mukaan lukien hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat vastuussa siitä, että näitä säännöksiä ei ole noudatettu.

3. Pankkiviranomainen voi antaa vertaisarvioinnin perusteella 16 artiklassa tarkoitettuja ohjeita ja suosituksia. Toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Laatiessaan 10–15 artiklassa tarkoitettuja luonnoksia teknisiksi sääntely- tai täytäntöönpanostandardeiksi pankkiviranomainen ottaa huomioon vertaisarvioinnin tulokset sekä kaikki muut tiedot, jotka se on saanut tehtäviään hoitaessaan, varmistaakseen lähentymisen laadukkaimpiin standardeihin ja käytäntöihin.

3 a. Pankkiviranomainen antaa komissiolle lausunnon, jos vertaisarviointi tai muut tiedot, jotka se on saanut tehtäviään hoitaessaan, osoittavat lainsäädäntöaloitteen olevan tarpeen vakavaraisuusvalvonnan sääntöjen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi.

4. Pankkiviranomainen asettaa vertaisarviointien perusteella määritettävät parhaat käytännöt yleisesti saataville. Vertaisarviointien kaikki muut tulokset voidaan julkaista vertaisarvioinnin kohteena olevan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella.

Pankkiviranomainen huolehtii yleisestä toimivaltaisten viranomaisten välisestä yleisestä yhteensovittamisesta erityisesti silloin, kun epäsuotuisat muutokset voivat vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden unionissa.

b) määrittämällä sellaisten tietojen laajuuden, joiden olisi oltava kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla, ja varmistamalla tarvittaessa näiden tietojen luotettavuuden;

c) toimimalla neuvoa-antavana sovittelijana toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista;

e) toteuttamalla kaikki tarvittavat toimet toimivaltaisten viranomaisten toiminnan koordinoimiseksi tilanteissa, joissa muutokset saattavat vaarantaa finanssimarkkinoiden toiminnan;

f) kokoamalla keskitetysti tiedot, jotka liittyvät laitosten sääntelyn edellyttämään raportointiin ja jotka saadaan toimivaltaisilta viranomaisilta 21 ja 35 artiklan mukaisesti. Pankkiviranomainen jakaa nämä tiedot muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

1. Pankkiviranomainen seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedottaa mikrotason vakavaraisuusvalvonnan keskeisistä kehityssuuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) ja EJRK:lle sekä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Pankkiviranomainen sisällyttää arvioonsa taloudellisen analyysin markkinoista, joilla finanssilaitokset toimivat, ja arvion markkinoiden mahdollisten muutosten vaikutuksista näihin laitoksiin.

2. Pankkiviranomainen aloittaa ja sovittaa yhteen yhteistyössä EJRK:n kanssa unionin laajuisia arviointeja finanssilaitosten kyvystä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä. Tätä varten se kehittää

a) yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan talousskenaarioiden vaikutusta jonkin laitoksen taloudelliseen tilanteeseen;

b) yhteisiä lähestymistapoja, joita noudattamalla ilmoitetaan tuloksista, jotka on saatu näistä finanssilaitosten kestokyvyn arvioinneista;

c) yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tiettyjen tuotteiden tai jakeluprosessien vaikutusta laitokseen; ja

d) yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan varoja silloin, kun se on stressitestien tekemisen kannalta tarpeellista.

3. Pankkiviranomainen antaa vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle arviointeja omalla vastuualueellaan esiintyvistä suuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 säädettyjä EJRK:n tehtäviä.

Pankkiviranomainen sisällyttää näihin arviointeihin keskeisten riskien ja haavoittuvuuksien luokittelun ja suosittaa tarvittaessa ennalta ehkäiseviä tai korjaavia toimia.

3 a. Suorittaakseen unionin laajuisia finanssilaitosten kestokyvyn arviointeja tämän artiklan nojalla pankkiviranomainen voi pyytää tietoja suoraan kyseisiltä finanssilaitoksilta 35 artiklan ja siinä säädettyjen edellytysten mukaisesti. Se voi myös vaatia toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan erityisarviointeja. Se voi pyytää toimivaltaisia viranomaisia tekemään paikan päällä tarkastuksia, joihin se voi osallistua 21 artiklan ja siinä säädettyjen edellytysten mukaisesti, jotta varmistetaan menettelyjen, käytäntöjen ja tulosten vertailukelpoisuus ja luotettavuus.

3 b. Pankkiviranomainen voi pyytää toimivaltaisia viranomaisia määräämään, että tietojen, joita finanssilaitosten on toimitettava 3 a kohdan nojalla, osalta tehdään riippumaton tarkastus.

4. Pankkiviranomainen varmistaa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa tekemällään tiiviillä yhteistyöllä, että useita toimialoja koskevat muutokset, riskit ja haavoittuvuudet otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon.

1. Pankkiviranomainen voi kehittää yhteyksiä ja tehdä hallinnollisia järjestelyjä valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten asianomaista toimivaltaa. Näistä järjestelyistä ei seuraa oikeudellisia velvoitteita unionille ja sen jäsenvaltioille, eivätkä ne estä jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemästä kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä kolmansien maiden kanssa.

2. Pankkiviranomainen osallistuu kolmansien maiden valvontajärjestelmien vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

3. Pankkiviranomainen esittää 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa hallinnolliset järjestelyt, joista on sovittu kansainvälisten järjestöjen tai kolmansien maiden hallintojen kanssa ja sen, miten vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun on osallistuttu.

1. Pankkiviranomainen voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle lausuntoja kaikista vastuualueeseensa kuuluvista kysymyksistä.

2. Kun on kyse sulautumisiin ja omistusosuuksien hankintaan liittyvistä toiminnan vakauden arvioinneista, jotka kuuluvat direktiivin 2006/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, soveltamisalaan, ja jotka tuon direktiivin mukaan edellyttävät kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, pankkiviranomainen voi, jos jokin näistä toimivaltaisista viranomaisista sitä pyytää, antaa ja julkistaa lausunnon toiminnan vakauden arvioinnista, ei kuitenkaan direktiivin 2006/48/EY 19 a artiklan 1 kohdan e alakohdassa mainittujen perusteluiden osalta. Lausunto on annettava viipymättä ja joka tapauksessa ennen direktiivin 2006/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, mukaisen arviointiajan päättymistä. Jäljempänä olevaa 35 artiklaa sovelletaan aloihin, joiden osalta pankkiviranomainen voi antaa lausunnon.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on pankkiviranomaisen pyynnöstä toimitettava sille määritellyissä muodoissa kaikki tiedot, joita se tarvitsee tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien hoitamiseen, edellyttäen että niillä on laillinen pääsy asiaankuuluviin tietoihin. Tietojen on oltava täsmällisiä, yhtenäisiä, täydellisiä ja oikea-aikaisia.

2. Pankkiviranomainen voi myös pyytää, että tietoja toimitetaan säännöllisin väliajoin ja määritellyissä muodoissa tai vastaavia pankkiviranomaisen hyväksymiä malleja käyttäen. Tällaisissa pyynnöissä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä yhteisiä ilmoitusten muotoja.

3. Pankkiviranomainen antaa toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti perustellun pyynnön perusteella kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi hoitaa tehtävänsä alakohtaisessa lainsäädännössä ja tämän asetuksen 70 artiklassa säädettyä salassapitovelvollisuutta noudattaen.

4. Ennen kuin pankkiviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan välttää ilmoitusvelvoitteiden päällekkäisyys, sen on otettava huomioon Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.

5. Jos tietoja ei ole saatavilla taikka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät anna niitä ajoissa saataville, pankkiviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön asianomaisen jäsenvaltion muille valvontaviranomaisille, valtionvarain hoidosta vastaavalle ministeriölle, jos tällä on käytettävissään vakavaraisuutta koskevia tietoja, kansalliselle keskuspankille tai tilastotoimistolle.

6. Jos täydellisiä tai täsmällisiä tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei anneta ajoissa saataville 1 tai 5 kohdan mukaisesti, pankkiviranomainen voi asianmukaisesti perustellun pyynnön esittämällä pyytää tietoja suoraan

c) finanssikonserniin tai -ryhmittymään kuuluvilta sääntelemättömiltä operatiivisilta yksiköiltä, jotka ovat merkittäviä asianomaisten finanssilaitosten finanssialan toimien kannalta.

Tällaisen pyynnön vastaanottajan on heti ja ilman aiheetonta viivästystä toimitettava pankkiviranomaiselle selkeät, täsmälliset ja täydelliset tiedot.

Pankkiviranomaisen on ilmoitettava tämän kohdan ja 5 kohdan mukaisesti tehdyistä pyynnöistä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

Toimivaltaisten viranomaisten on pankkiviranomaisen pyynnöstä avustettava sitä tällaisten tietojen keräämisessä.

7. Pankkiviranomainen voi käyttää tämän artiklan nojalla saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen.

7 a. Jos 6 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottaja ei toimita selkeitä, täsmällisiä ja täydellisiä tietoja heti, pankkiviranomainen ilmoittaa asiasta Euroopan keskuspankille soveltuvissa tapauksissa ja kyseisen jäsenvaltion asiaankuuluville viranomaisille, joiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimittava yhteistyössä pankkiviranomaisten kanssa, jotta varmistetaan, että kaikki tiedot ja niiden perustana olevat asiakirjat, kirjanpito tai arkistot, joihin pyynnön vastaanottajalla on laillinen pääsy, ovat käytettävissä tietojen todentamista varten.

1. Pankkiviranomainen tekee tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä EJRK:n kanssa.

2. Pankkiviranomainen toimittaa EJRK:lle säännöllisesti ja oikea-aikaisesti tietoja, joita EJRK tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen. EJRK:n tehtäviensä suorittamiseen tarvitsemat tiedot, jotka eivät ole tiivistelmän tai koosteen muodossa, on toimitettava sille perustellusta pyynnöstä viipymättä asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan mukaisesti. Pankkiviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä luottamuksellisten tietojen, erityisesti yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien tietojen, siirtoa varten.

3. Pankkiviranomainen varmistaa 4 ja 5 kohdan mukaisesti, että asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklassa tarkoitettujen EJRK:n varoitusten ja suositusten pohjalta toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet.

4. Saadessaan EJRK:lta itselleen osoitetun varoituksen tai suosituksen pankkiviranomainen kutsuu hallintoneuvoston viipymättä koolle ja arvioi, miten kyseinen varoitus tai suositus vaikuttaa pankkiviranomaisen tehtävien suorittamiseen.

Pankkiviranomainen päättää asianmukaisella päätöksentekomenettelyllä, mitä sille tällä asetuksella myönnettyjen valtuuksien mukaisia toimia sen on toteutettava varoituksissa tai suosituksissa yksilöityjen kysymysten ratkaisemiseksi.

Jos pankkiviranomainen ei ryhdy suosituksen perusteella toimiin, sen on perusteltava neuvostolle ja EJRK:lle, minkä vuoksi se jättää toimet toteuttamatta. EJRK ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille asetuksen (EU) N:o 1092/2010 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

5. Saatuaan EJRK:lta toimivaltaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle osoitetun varoituksen tai suosituksen pankkiviranomainen käyttää tarvittaessa sille tällä asetuksella myönnettyjä valtuuksia varmistaakseen, että jatkotoimet toteutetaan ajoissa.

Jos viranomainen, jolle EJRK:n suositus on osoitettu, ei aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava hallintoneuvostolle, miksi se ei ryhdy toimiin, ja keskusteltava tätä koskevista perusteluistaan hallintoneuvoston kanssa.

Kun toimivaltainen viranomainen ilmoittaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti neuvostolle ja EJRK:lle EJRK:n suosituksen perusteella toteuttamistaan toimista, sen on otettava hallintoneuvoston näkemykset asianmukaisesti huomioon ja ilmoitettava asiasta myös komissiolle.

6. Suorittaessaan tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviään pankkiviranomaisen on otettava EJRK:n varoitukset ja suositukset tarkoin huomioon.

1. Perustetaan pankkialan osallisryhmä sidosryhmien kuulemisen helpottamiseksi pankkiviranomaisen tehtävien kannalta olennaisilla aloilla. Pankkialan osallisryhmää kuullaan sellaisten toimien johdosta, jotka toteutetaan teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja koskevien 10–15 artiklan mukaisesti sekä, siltä osin kuin ne eivät koske yksittäisiä finanssilaitoksia, ohjeita ja suosituksia koskevan 16 artiklan mukaisesti. Jos toimet on toteutettava kiireesti eikä kuuleminen ole mahdollista, pankkialan osallisryhmälle ilmoitetaan tästä mahdollisimman pian.

Pankkialan osallisryhmä kokoontuu omasta aloitteestaan tarvittaessa ja joka tapauksessa vähintään neljä kertaa vuodessa.

2. Pankkialan osallisryhmässä on 30 jäsentä, jotka edustavat tasasuhtaisesti unionissa toimivia luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, niiden työntekijöiden edustajia sekä kuluttajia, pankkipalvelujen käyttäjiä sekä pienten ja keskisuurten yritysten edustajia. Jäsenistä vähintään viiden on oltava tiedeyhteisön johtavia riippumattomia edustajia. Jäsenistä kymmenen on oltava finanssilaitosten edustajia ja heistä kolmen osuus- ja säästöpankkien edustajia.

3. Hallintoneuvosto nimittää pankkialan osallisryhmän jäsenet asianomaisten sidosryhmien ehdotusten perusteella. Tehdessään päätöstään hallintoneuvosto varmistaa mahdollisimman pitkälle, että sidosryhmien maantieteellinen ja sukupuoleen liittyvä jakauma ja edustus ovat koko unionin kannalta asianmukaiset.

4. Pankkiviranomainen toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jollei 70 artiklassa tarkoitetusta salassapitovelvollisuudesta muuta johdu, ja varmistaa riittävien sihteeristöpalvelujen tarjoamisen pankkialan osallisryhmälle. Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edustaville pankkialan osallisryhmän jäsenille, toimialan edustajia lukuun ottamatta, maksetaan asianmukainen korvaus. Tällaisen korvauksen on oltava vähintään samansuuruinen kuin neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 ( 13 ) säädettyjen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, V osaston 1 luvun 2 jakson mukainen virkamiehille maksettava korvaus. Osallisryhmä voi perustaa teknisiä kysymyksiä käsitteleviä työryhmiä. Pankkialan osallisryhmän jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen järjestetään uusi valintamenettely.

Sama henkilö voi olla pankkialan osallisryhmän jäsenenä kaksi peräkkäistä toimikautta.

5. Pankkialan osallisryhmä voi antaa pankkiviranomaiselle lausuntoja ja neuvoja mistä tahansa asiasta, joka liittyy erityisesti 10–16 artiklassa sekä 29, 30 ja 32 artiklassa säädettyihin pankkiviranomaisen tehtäviin.

6. Pankkialan osallisryhmä hyväksyy työjärjestyksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

7. Pankkiviranomainen julkistaa pankkialan osallisryhmän lausunnot ja neuvot sekä sen kuulemisesta saadut tulokset.

1. Pankkiviranomainen varmistaa, että 18 tai 19 artiklan nojalla tehdyt päätökset eivät millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

2. Jos jäsenvaltio katsoo, että 19 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa pankkiviranomaiselle ja komissiolle kahden viikon kuluessa siitä, kun pankkiviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Pankkiviranomaisen on kuukauden kuluessa jäsenvaltion ilmoituksesta ilmoitettava jäsenvaltiolle, aikooko pankkiviranomainen pitää päätöksensä voimassa, muuttaa sitä tai kumota sen. Jos päätös pidetään voimassa tai sitä muutetaan, pankkiviranomaisen on todettava, että päätös ei vaikuta finanssipoliittiseen vastuuseen.

Jos pankkiviranomainen pitää päätöksensä voimassa, neuvosto hyväksyy jossain istunnossaan, joka pidetään kahden kuukauden kuluessa pankkiviranomaisen neljännen alakohdan mukaisesta jäsenvaltiolle antamasta ilmoituksesta, annettujen äänten enemmistöllä päätöksen siitä, pidetäänkö pankkiviranomaisen päätös voimassa.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei tee viidennen alakohdan mukaista päätöstä pankkiviranomaisen päätöksen voimassa pitämisestä, pankkiviranomaisen päätös raukeaa.

3. Jos jäsenvaltio katsoo, että 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa pankkiviranomaiselle, komissiolle ja neuvostolle kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun pankkiviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Neuvosto kutsuu kymmenen työpäivän kuluessa istunnon koolle ja hyväksyy jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä päätöksen siitä, kumotaanko pankkiviranomaisen päätös.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei hyväksy neljännen alakohdan mukaisesti päätöstä pankkiviranomaisen päätöksen kumoamisesta, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen päättyy.

4. Jos neuvosto on 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt päätöksen olla kumoamatta pankkiviranomaisen 18 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää päätöstä ja asianomainen jäsenvaltio edelleen katsoo, että pankkiviranomaisen päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, kyseinen jäsenvaltio voi ilmoittaa asiasta komissiolle ja pankkiviranomaiselle ja pyytää neuvostoa käsittelemään asian uudelleen. Asianomaisen jäsenvaltion on selkeästi perusteltava, miksi se ei hyväksy neuvoston päätöstä.

Neljän viikon kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta neuvosto vahvistaa alkuperäisen päätöksensä tai hyväksyy uuden päätöksen 3 kohdan mukaisesti.

Neuvosto voi pidentää mainittua neljän viikon määräaikaa edelleen neljällä viikolla, jos tapauksen erityisolosuhteet sitä vaativat.

5. Kaikenlainen tämän artiklan väärinkäyttö, erityisesti pankkiviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kielletään sisämarkkinoille soveltumattomana.

1. Ennen kuin pankkiviranomainen tekee tämän asetuksen mukaisia päätöksiä, se ilmoittaa sille, jolle kulloinenkin päätös on osoitettu, aikomuksestaan tehdä päätös ja asettaa määräajan, jonka kuluessa päätöksen kohde voi esittää näkemyksensä asiasta, ottaen tarkasti huomioon asian kiireellisyyden, monitahoisuuden ja mahdolliset seuraukset. Tämä koskee soveltuvin osin 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja suosituksia.

3. Niille, joille pankkiviranomaisen päätökset on osoitettu, on ilmoitettava oikeussuojakeinoista, jotka ovat tämän asetuksen mukaan käytettävissä.

4. Jos pankkiviranomainen on tehnyt 18 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisen päätöksen, se tarkastelee kyseistä päätöstä uudelleen sopivin väliajoin.

5. Pankkiviranomaisen 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tekemät päätökset julkistetaan, ja niissä ilmoitetaan kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tai finanssilaitoksen nimi ja päätöksen pääasiallinen sisältö, paitsi jos julkistaminen olisi ristiriidassa finanssilaitosten perusteltujen, liikesalaisuuksien suojelemista koskevien etujen huomioon ottamisen kanssa tai jos se voisi vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka unionin koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden.

b) kustakin jäsenvaltiosta sen kansallisen viranomaisen päällikkö, jonka toimivaltaan kuuluu finanssilaitosten valvonta kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka on osallistuttava hallintoneuvoston kokouksiin henkilökohtaisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa;

2. Hallintoneuvosto kutsuu pankkialan osallisryhmän kokouksiin säännöllisesti ja vähintään kaksi kertaa vuodessa.

3. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on nimetä henkilöstöstään korkean tason varajäsen, joka voi toimia 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

4. Jos 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viranomainen ei ole keskuspankki, tuossa kohdassa tarkoitettu hallintoneuvoston jäsen voi päättää ottaa mukaansa jäsenvaltion keskuspankin edustajan, joka ei osallistu äänestyksiin.

4 a. Muissa kuin 44 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa yksittäisiä finanssilaitoksia koskevissa keskusteluissa Euroopan keskuspankin valvontaelimen nimittämällä edustajalla voi olla mukanaan Euroopan keskuspankin edustaja, jolla on asiantuntemusta keskuspankkitoimintaan liittyvistä tehtävistä.

5. Niissä jäsenvaltioissa, joissa on useampi kuin yksi viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen mukaisesta valvonnasta, nämä viranomaiset sopivat yhteisestä edustajasta. Jos hallintoneuvoston käsiteltävänä oleva asia ei kuulu sen kansallisen viranomaisen toimivaltaan, jota 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu jäsen edustaa, tämä jäsen voi kuitenkin ottaa mukaansa asianomaisen kansallisen viranomaisen edustajan, joka ei osallistu äänestyksiin.

6. Kun toimitaan direktiivin 94/19/EY soveltamisalalla, 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen mukana voi tarvittaessa olla kyseisessä jäsenvaltiossa talletusten vakuusjärjestelmiä hoitavien elinten edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.

Kun toimitaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU soveltamisalalla, 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen mukana voi tarvittaessa olla kyseisen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaisen edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.

Kun toimitaan direktiivin 2014/59/EU soveltamisalalla, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtaja on tarkkailijana hallintoneuvostossa.

Toimitusjohtaja voi osallistua hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

1. Hallintoneuvosto voi perustaa sisäisiä komiteoita tai lautakuntia hallintoneuvostolle annettuja erityistehtäviä varten ja se voi siirtää tiettyjä selkeästi määriteltyjä tehtäviä ja päätöksiä sisäisille komiteoille tai lautakunnille, johtokunnalle tai puheenjohtajalle.

1 a. Hallintoneuvosto kutsuu 17 artiklan soveltamiseksi koolle riippumattoman lautakunnan, joka koostuu hallintoneuvoston puheenjohtajasta ja kuudesta muusta jäsenestä, jotka eivät edusta toimivaltaista viranomaista, jonka väitetään rikkoneen unionin oikeutta, ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan asiassa eikä suoraa kytköstä kyseiseen toimivaltaiseen viranomaiseen.

Lautakunnan päätös hyväksytään, jos vähintään neljä lautakunnan jäsentä äänestää sen puolesta.

2. Hallintoneuvosto kutsuu 19 artiklan soveltamiseksi koolle riippumattoman lautakunnan, joka koostuu hallintoneuvoston puheenjohtajasta ja kuudesta muusta jäsenestä, jotka eivät edusta erimielisyyden osapuolina olevia toimivaltaisia viranomaisia ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan kiistassa eikä suoraa kytköstä kyseisiin toimivaltaisiin viranomaisiin.

Lautakunnan päätös hyväksytään, jos vähintään neljä lautakunnan jäsentä äänestää sen puolesta.

3. Tässä artiklassa tarkoitetut lautakunnat esittävät 17 tai 19 artiklan mukaiset päätökset hallintoneuvoston lopullisesti hyväksyttäväksi.

4. Hallintoneuvosto hyväksyy tässä artiklassa tarkoitettujen riippumattomien lautakuntien työjärjestyksen.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja ja äänivaltaiset jäsenet toimivat heille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan hallintoneuvoston jäseniin heidän suorittaessaan tehtäviään.

Ensimmäinen ja toinen kohta eivät rajoita Euroopan keskuspankille asetuksella (EU) No 1024/2013 annettuja tehtäviä.

1. Hallintoneuvosto ohjaa pankkiviranomaisen työtä ja vastaa II luvussa tarkoitettujen päätösten tekemisestä.

2. Hallintoneuvosto antaa II luvussa tarkoitetut lausunnot, suositukset ja neuvot sekä tekee kyseisessä luvussa tarkoitetut päätökset.

4. Hallintoneuvosto hyväksyy ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää johtokunnan ehdotuksen perusteella pankkiviranomaisen seuraavan vuoden työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

5. Hallintoneuvosto hyväksyy johtokunnan ehdotuksen perusteella sekä 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun kertomusluonnoksen pohjalta pankkiviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa sen kunakin vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Kertomus julkistetaan.

6. Hallintoneuvosto hyväksyy pankkiviranomaisen monivuotisen työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Monivuotisen työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

8. Hallintoneuvostolla on puheenjohtajaan ja toimitusjohtajaan nähden kurinpidollinen toimivalta, ja se voi erottaa puheenjohtajan 48 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja toimitusjohtajan 51 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

1. Hallintoneuvoston päätökset tehdään sen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoneuvosto tekee päätökset 10–16 artiklassa yksilöityjen säädösten sekä 9 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan ja VI luvun mukaisten toimenpiteiden ja päätösten osalta jäsentensä määräenemmistöllä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 3 artiklassa, johon on sisällyttävä vähintään niiden hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka koostuvat asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä osallistuvia jäsenvaltioita, jäljempänä ’osallistuvat jäsenvaltiot’, edustavista toimivaltaisista viranomaisista, ja niiden hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka koostuvat asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä osallistumattomia jäsenvaltioita, jäljempänä ’osallistumattomat jäsenvaltiot’, edustavista toimivaltaisista viranomaisista.

Kun on kyse 17 ja 19 artiklan mukaisista päätöksistä, lautakunnan ehdottama päätös hyväksytään hallintoneuvostossa yksinkertaisella enemmistöllä, johon sisältyy niiden hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka edustavat osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, ja niiden hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka edustavat osallistumattomien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia.

Poiketen siitä, mitä kolmannessa alakohdassa säädetään, siitä päivästä lähtien, jona enintään neljä äänioikeutettua jäsentä on sellaisia, jotka eivät ole osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, lautakunnan ehdottama päätös hyväksytään äänioikeutettujen hallintoneuvoston jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä, johon on sisällyttävä vähintään yksi ääni jäseniltä, jotka ovat osallistumattomia jäsenvaltioita edustavia toimivaltaisia viranomaisia.

Hallintoneuvosto pyrkii yksimielisyyteen, kun on kyse 41 artiklan 2 kohdan mukaisesta lautakunnan kokoonpanosta. Jos yksimielisyyttä ei saavuteta, hallintoneuvoston päätökset tehdään sen äänioikeutettujen jäsenten kolmen neljäsosan enemmistöllä. Kullakin äänioikeutetulla jäsenellä on yksi ääni.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoneuvosto tekee päätökset 18 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisten päätösten osalta niiden hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä, johon sisältyy niiden hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka edustavat osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, ja niiden hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka edustavat osallistumattomien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia.

2. Puheenjohtaja kutsuu hallintoneuvoston koolle omasta aloitteestaan tai kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa hallintoneuvoston kokouksia.

4. Äänioikeudettomat jäsenet ja tarkkailijat eivät puheenjohtajaa, toimitusjohtajaa ja Euroopan keskuspankin valvontaelimen nimittämää edustajaa lukuun ottamatta saa osallistua hallintoneuvostossa käytäviin yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin, jollei 75 artiklan 3 kohdassa tai 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä toisin säädetä.

4 a. Pankkiviranomaisen puheenjohtaja voi milloin tahansa pyytää äänestystä. Pankkiviranomaisen hallintoneuvosto pyrkii päätöksiä tehdessään yksimielisyyteen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta puheenjohtajan valtaan pyytää äänestystä ja pankkiviranomaisen päätöksentekomenettelyjen tehokkuuteen.

1. Johtokuntaan kuuluvat puheenjohtaja ja kuusi muuta hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten keskuudestaan valitsemaa hallintoneuvoston jäsentä.

Kullakin johtokunnan jäsenellä puheenjohtajaa lukuun ottamatta on varajäsen, joka voi toimia jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

Hallintoneuvoston valitsemien jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran. Johtokunnan kokoonpanon on oltava tasapuolinen ja oikeasuhteinen ja edustettava koko unionia. Johtokuntaan on kuuluttava vähintään kaksi edustajaa osallistumattomista jäsenvaltioista. Toimikausien on oltava limittäisiä, ja niihin sovelletaan asianmukaista vuorottelujärjestelmää.

2. Johtokunta tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Toimitusjohtaja ja komission edustaja osallistuvat johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

3. Puheenjohtaja kutsuu johtokunnan koolle omasta aloitteestaan tai vähintään kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa johtokunnan kokouksia.

Johtokunta kokoontuu ennen kutakin hallintoneuvoston kokousta ja niin usein kuin johtokunta katsoo tarpeelliseksi. Johtokunta kokoontuu vähintään viisi kertaa vuodessa.

4. Johtokunnan jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu. Äänioikeudettomat jäsenet eivät, toimitusjohtajaa lukuun ottamatta, saa osallistua johtokunnassa käytäviin yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin.

Johtokunnan jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti eivätkä pyydä tai ota ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet taikka elimet ja muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan johtokunnan jäseniin heidän hoitaessaan tehtäviään.

1. Johtokunta huolehtii siitä, että pankkiviranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät tämän asetuksen mukaisesti.

2. Johtokunta antaa vuosittaista ja monivuotista työohjelmaa koskevat ehdotukset hallintoneuvoston hyväksyttäviksi.

4. Johtokunta hyväksyy pankkiviranomaisen henkilöstöpolitiikkaa koskevan suunnitelman sekä tarvittavat henkilöstösääntöjen soveltamissäännöt 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5. Johtokunta hyväksyy 72 artiklan mukaisesti erityissäännökset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua pankkiviranomaisen asiakirjoihin.

6. Johtokunta tekee 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun vuosikertomusluonnoksen pohjalta ehdotuksen pankkiviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevaksi vuosikertomukseksi hallintoneuvoston hyväksyttäväksi.

8. Johtokunta nimittää ja erottaa valituslautakunnan jäsenet 58 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti.

1. Pankkiviranomaista edustaa puheenjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

Puheenjohtaja vastaa hallintoneuvoston tehtävien valmistelusta ja johtaa hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksia.

2. Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja finanssimarkkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella.

Ennen kuin hallintoneuvoston valitsema ehdokas ottaa vastaan tehtävänsä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on tehnyt valintansa, Euroopan parlamentti voi hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta kuultuaan vastustaa valitun henkilön nimitystä.

Hallintoneuvosto valitsee jäsenistään myös varahenkilön, joka hoitaa puheenjohtajan tehtäviä tämän poissa ollessa. Tätä varahenkilöä ei saa valita johtokunnan jäsenistä.

4. Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen puheenjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä

Hallintoneuvosto voi arvioinnin huomioon ottaen jatkaa puheenjohtajan toimikautta kerran, jos siihen saadaan Euroopan parlamentin vahvistus.

5. Ainoastaan Euroopan parlamentti voi erottaa puheenjohtajan hallintoneuvoston päätöksen perusteella.

Puheenjohtaja ei voi estää hallintoneuvostoa keskustelemasta puheenjohtajaan liittyvistä kysymyksistä eikä erityisesti tarpeesta erottaa puheenjohtaja, eikä hän saa osallistua tällaista asiaa koskeviin neuvotteluihin.

Puheenjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintoneuvoston asemaa puheenjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan puheenjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti puheenjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

Puheenjohtaja julkistaa tiedon pidetyistä kokouksista ja saadusta kestityksestä. Kulut ilmoitetaan henkilöstösääntöjen mukaisesti.

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kutsua puheenjohtajan tai hänen varahenkilönsä antamaan lausunnon kunnioittaen kuitenkin täysin hänen riippumattomuuttaan. Puheenjohtajan on aina pyydettäessä annettava lausunto Euroopan parlamentille ja vastattava sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

2. Puheenjohtajan on annettava kirjallinen kertomus pankkiviranomaisen keskeisestä toiminnasta Euroopan parlamentille pyydettäessä ja vähintään 15 päivää ennen 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon antamista.

3. Kertomukseen on 11–18 artiklassa sekä 20 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sisällytettävä myös kaikki Euroopan parlamentin tapauskohtaisesti pyytämät asiaankuuluvat tiedot.

1. Pankkiviranomaista johtaa toimitusjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

2. Hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella ja Euroopan parlamentin vahvistuksen jälkeen.

4. Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen toimitusjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä erityisesti seuraavia seikkoja:

Hallintoneuvosto voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa toimitusjohtajan toimikautta kerran.

5. Toimitusjohtaja voidaan erottaa ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä.

Toimitusjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtokunnan ja hallintoneuvoston asemaa toimitusjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan toimitusjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti toimitusjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

Toimitusjohtaja julkistaa tiedon pidetyistä kokouksista ja saadusta kestityksestä. Kulut ilmoitetaan henkilöstösääntöjen mukaisesti.

1. Toimitusjohtaja vastaa pankkiviranomaisen johtamisesta ja valmistelee johtokunnassa käsiteltävät asiat.

2. Toimitusjohtaja huolehtii pankkiviranomaisen vuosittaisen työohjelman toteuttamisesta hallintoneuvoston ohjaamana ja johtokunnan valvonnassa.

3. Toimitusjohtaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen pankkiviranomaisen toiminnan tämän asetuksen mukaisesti.

4. Toimitusjohtaja valmistelee 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman.

5. Toimitusjohtaja valmistelee joka vuosi viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman seuraavaksi vuodeksi.

6. Toimitusjohtaja laatii pankkiviranomaisen alustavan talousarvioesityksen 63 artiklan mukaisesti ja huolehtii pankkiviranomaisen talousarvion toteuttamisesta 64 artiklan mukaisesti.

7. Toimitusjohtaja laatii joka vuosi kertomusluonnoksen, jossa on pankkiviranomaisen sääntely- ja valvontatoimintaa koskeva osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa.

8. Toimitusjohtaja käyttää pankkiviranomaisen henkilöstön suhteen 68 artiklassa säädettyä toimivaltaa ja hoitaa henkilöstöasioita.

2. Yhteiskomitea toimii foorumina, jolla pankkiviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä ja varmistaa eri alojen välisen työn johdonmukaisuuden Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa erityisesti seuraavilla aloilla:

— mikrotason vakauden valvontaa koskevat analyysit, jotka koskevat eri toimialojen välisiä kehityssuuntia sekä finanssivakauden riskejä ja haavoittuvuuksia,

— tietojen vaihto EJRK:n kanssa sekä EJRK:n ja Euroopan valvontaviranomaisten välisen suhteen kehittäminen.

3. Yhteiskomitealla on Euroopan valvontaviranomaisten henkilöstöstä peräisin oleva, sihteeristönä toimiva oma henkilöstö. Pankkiviranomainen osoittaa omalta osaltaan riittävät resurssit hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenoihin.

4. Jos finanssilaitoksen toiminta käsittää useampia aloja, yhteiskomitea ratkaisee erimielisyydet 56 artiklan mukaisesti.

1. Yhteiskomitea koostuu Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista ja tilanteen mukaan jonkin 57 artiklan nojalla perustetun alakomitean puheenjohtajasta.

2. Toimitusjohtaja, komission edustaja ja EJRK kutsutaan yhteiskomitean sekä 57 artiklassa mainittujen alakomiteoiden kokouksiin tarkkailijoina.

3. Yhteiskomitean puheenjohtaja nimitetään vuodeksi kerrallaan vuorotteluperiaatteella Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista. Yhteiskomitean puheenjohtaja on samalla EJRK:n varapuheenjohtaja.

4. Yhteiskomitea hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä voidaan määrätä tarkemmin muut tahot, jotka osallistuvat yhteiskomitean kokouksiin.

Pankkiviranomainen laatii tarpeen mukaan yhteisiä kantoja II luvussa määriteltyjen tehtäviensä mukaisesti ja erityisesti silloin, kun kyseessä on direktiivin 2002/87/EY täytäntöönpano, yhdessä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa.

Kun kyseessä ovat tämän asetuksen 10–15, 17, 18 tai 19 artiklan mukaiset säädökset, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY ja minkä tahansa muun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltaan kuuluvan unionin säädöksen soveltamiseen, pankkiviranomainen, Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) hyväksyvät nämä säädökset tarvittaessa samanaikaisesti.

1. Edellä olevan 56 artiklan soveltamiseksi yhteiskomiteaan perustetaan finanssiryhmittymiä käsittelevä alakomitea.

2. Alakomitea muodostuu 55 artiklan 1 kohdassa mainituista henkilöistä ja yhdestä kunkin jäsenvaltion asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvasta korkean tason edustajasta.

3. Alakomitea valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan, joka on myös yhteiskomitean jäsen.

2. Valituslautakunnassa on kuusi jäsentä ja kuusi varajäsentä, joiden on oltava arvostettuja henkilöitä, jotka ovat osoittaneet omaavansa asianmukaiset tiedot ja ammatillisen kokemuksen, mukaan lukien valvontatehtäviin liittyvän kokemuksen pankki-, vakuutus-, lisäeläke-, arvopaperimarkkina- ja muista finanssipalveluista riittävän korkealta tasolta, mutta he eivät saa olla pankkiviranomaisen toiminnassa mukana olevien toimivaltaisten viranomaisten tai sen toimintaan osallistuvien muiden kansallisten laitosten tai unionin toimielinten kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvia. Valituslautakunnalla on oltava riittävästi lainopillista asiantuntemusta, jotta se voi antaa lainopillisia asiantuntijaneuvoja pankkiviranomaisen toimivallan käytön lainmukaisuudesta.

3. Pankkiviranomaisen johtokunta nimittää hallintoneuvostoa kuultuaan kaksi valituslautakunnan jäsentä ja kaksi varajäsentä hakijoiden luettelosta, jota komissio on ehdottanut Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella.

Muut jäsenet nimitetään asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti.

4. Valituslautakunnan jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran.

5. Valituslautakunnan jäsen, jonka pankkiviranomaisen johtokunta on nimittänyt, voidaan vapauttaa tehtävistään toimikautensa aikana ainoastaan, jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan väärinkäytökseen, ja johtokunta tekee päätöksen vapauttamisesta hallintoneuvostoa kuultuaan.

6. Valituslautakunta tekee päätöksensä enemmistöllä, jonka muodostavat vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Kun valituksen kohteena oleva päätös kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, vähintään yhden pankkiviranomaisen valituslautakuntaan nimittämistä kahdesta jäsenestä on kuuluttava tähän päätöksen edellyttämään enemmistöön.

7. Valituslautakunnan puheenjohtaja kutsuu valituslautakunnan koolle tarpeen mukaan.

8. Euroopan valvontaviranomaiset huolehtivat riittävän käytännön tuen ja sihteeripalvelujen antamisesta valituslautakunnalle yhteiskomitean välityksellä.

1. Valituslautakunnan jäsenet ovat riippumattomia päätöksenteossaan. Heitä eivät sido mitkään ohjeet. He eivät saa hoitaa muita tehtäviä, jotka liittyvät pankkiviranomaiseen taikka sen johtokuntaan tai hallintoneuvostoon.

2. Valituslautakunnan jäsen ei saa osallistua valitusmenettelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jotakin menettelyn osapuolta tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota valitus koskee.

3. Jos valituslautakunnan jäsen jostain 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta tai muusta syystä katsoo, ettei jokin toinen valituslautakunnan jäsen saisi osallistua valitusmenettelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle.

4. Valitusmenettelyn osapuoli voi vastustaa valituslautakunnan jäsenen osallistumista asian käsittelyyn jollakin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jos jäsenellä epäillään olevan ennakkokäsitys asiasta.

Vastustamisen perusteena ei voi olla jäsenen kansalaisuus, eikä vastustamista tutkita, jos valitusmenettelyn osapuoli on vastustamisperusteen olemassaolon tietäen jo toteuttanut muun valitusmenettelyä koskevan toimenpiteen kuin valituslautakunnan kokoonpanon vastustamisen.

5. Valituslautakunta päättää ilman asianomaista jäsentä, miten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä.

Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen varajäsenensä. Jos myös varajäsen on esteellinen, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.

6. Valituslautakunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.

Tätä varten heidän on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he joko mainitsevat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan.

1. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka toimivaltainen viranomainen voi hakea muutosta 17, 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuun pankkiviranomaisen päätökseen tai mihin tahansa muuhun pankkiviranomaisen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin säädösten mukaisesti tekemään päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

2. Valitus ja sen perusteet on toimitettava pankkiviranomaiselle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, siitä päivästä, jona pankkiviranomainen on julkaissut päätöksen.

Valituslautakunta ratkaisee asian kahden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

Valituslautakunta voi kuitenkin keskeyttää riitautetun päätöksen täytäntöönpanon, jos se katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä.

4. Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko se perusteltu. Se kehottaa valitusmenettelyn osapuolia esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa omien tiedoksiantojensa tai muiden valitusmenettelyn osapuolten ilmoitusten johdosta. Valitusmenettelyn osapuolilla on oikeus esittää näkemyksensä suullisesti.

5. Valituslautakunta voi vahvistaa pankkiviranomaisen toimivaltaisen elimen tekemän päätöksen tai siirtää asian pankkiviranomaisen toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi. Valituslautakunnan tekemä päätös sitoo tuota elintä, jonka on muutettava kyseistä asiaa koskevaa päätöstään.

7. Valituslautakunnan päätökset on perusteltava, ja pankkiviranomainen julkistaa ne.

1. Valituslautakunnan tai, jos oikeutta hakea muutosta valituslautakunnalta ei ole, pankkiviranomaisen tekemästä päätöksestä voi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltio, unionin toimielin taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea pankkiviranomaisen päätöksiin muutosta Euroopan unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

3. Jos pankkiviranomaisella on velvoite toimia ja se laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan mukaisesti.

4. Pankkiviranomaisen on toteutettava toimenpiteet, joita Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano edellyttää.

1. Pankkiviranomaisen, joka on Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002, jäljempänä ’varainhoitoasetus’ ( 14 ), 185 artiklassa tarkoitettu unionin elin, tulot muodostuvat erityisesti seuraavista tai niiden yhdistelmistä:

a) finanssilaitosten valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten pakolliset maksuosuudet, jotka suoritetaan siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrättyyn äänten painotukseen perustuvan mallin mukaisesti. Tätä artiklaa sovellettaessa siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdan soveltamista jatketaan siinä 31 päiväksi lokakuuta 2014 vahvistetun määräpäivän jälkeen;

c) pankkiviranomaiselle asianomaisissa unionin säädöksissä tarkemmin säädetyissä tapauksissa suoritettavat maksut.

2. Pankkiviranomaisen menoihin kuuluvat vähintään henkilöstö-, palkka-, hallinto-, infrastruktuuri-, ammattikoulutus- ja toimintamenot.

4. Pankkiviranomaisen kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan pankkiviranomaisen talousarvioon.

1. Toimitusjohtaja laatii vuosittain 15 päivään helmikuuta mennessä ennakkoarvioluonnoksen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista sekä toimittaa sen ja siihen liitetyn henkilöstötaulukon johtokunnalle ja hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain toimitusjohtajan laatiman ja johtokunnan hyväksymän alustavan luonnoksen perusteella ennakkoarvion pankkiviranomaisen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, joka sisältää alustavan henkilöstötaulukon, komissiolle 31 päivään maaliskuuta mennessä. Ennen ennakkoarvion hyväksymistä johtokunnan on hyväksyttävä toimitusjohtajan laatima luonnos.

2. Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhdessä ’budjettivallan käyttäjä’, Euroopan unionin talousarviota koskevan esityksen kanssa.

3. Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättöminä, Euroopan unionin talousarviota koskevaan esitykseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

4. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa pankkiviranomaisen henkilöstötaulukon. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy pankkiviranomaisen avustusta koskevat määrärahat.

5. Hallintoneuvosto vahvistaa pankkiviranomaisen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti.

6. Johtokunta ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, ja erityisesti aikomuksestaan toteuttaa kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Se ilmoittaa asiasta komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjistä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa pankkiviranomaiselle tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, pankkiviranomainen voi käynnistää suunnitellun hankkeen.

1. Toimitusjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa pankkiviranomaisen talousarvion.

2. Pankkiviranomaisen tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Pankkiviranomaisen tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille ja neuvostolle seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä.

Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja erillisvirastojen alustavat tilinpäätökset varainhoitoasetuksen 128 artiklan mukaisesti.

3. Saatuaan pankkiviranomaisen alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, toimitusjohtaja vahvistaa pankkiviranomaisen lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

4. Johtokunta antaa lausunnon pankkiviranomaisen lopullisesta tilinpäätöksestä.

5. Toimitusjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja johtokunnan lausunnon hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilitarkastustuomioistuimelle 1 päivään heinäkuuta mennessä varainhoitovuoden päättymisen jälkeen.

7. Toimitusjohtaja toimittaa 30 päivään syyskuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin. Hän toimittaa jäljennöksen vastineesta myös johtokunnalle ja komissiolle.

8. Toimitusjohtaja toimittaa varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki tiedot, jotka tarvitaan kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettomaksi toteuttamiseksi.

9. Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta pankkiviranomaiselle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta, siihen sisältyvine Euroopan unionin yleisestä talousarviosta ja toimivaltaisilta viranomaisilta peräisin olevine tuloineen.

Johtokunta hyväksyy pankkiviranomaiseen sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19 päivänä marraskuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 ( 15 ) ainoastaan, jos se on välttämätöntä pankkiviranomaisen toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.

1. Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi pankkiviranomaiseen sovelletaan rajoituksetta asetusta (EY) N:o 1073/1999 ( 16 ).

2. Pankkiviranomainen liittyy toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja antaa välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluvia.

3. Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä pankkiviranomaisen suorittamien varojen edunsaajien ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa (N:o 7) sovelletaan pankkiviranomaiseen ja sen henkilöstöön.

1. Pankkiviranomaisen henkilöstöön, myös sen toimitusjohtajaan ja puheenjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä, muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja ja unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2. Johtokunta hyväksyy yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Pankkiviranomainen käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Johtokunta antaa säännökset, joilla mahdollistetaan kansallisten asiantuntijoiden määräaikainen siirto jäsenvaltioista pankkiviranomaisen palvelukseen.

1. Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, pankkiviranomaisen on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.

2. Pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaista taloudellista ja kurinpidollista vastuuta pankkiviranomaista kohtaan säännellään pankkiviranomaisen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

1. Hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenten, toimitusjohtajan ja pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluvien, mukaan lukien jäsenvaltioiden pankkiviranomaisen määräaikaiseen palvelukseen siirtämät virkamiehet, sekä kaikkien muiden pankkiviranomaisen tehtäviä suorittavien sopimussuhteisten henkilöiden on noudatettava salassapitovelvollisuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklan ja asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä olevien asiaa koskevien säännösten mukaisesti vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.

Henkilöstösääntöjen mukaisesti henkilöstön on palvelussuhteensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet ja muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluviin.

2. Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

Edellä olevan 1 kohdan ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen velvoite ei myöskään estä pankkiviranomaista ja kansallisia valvontaviranomaisia käyttämästä näitä tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten täytäntöönpanon valvonnassa eikä varsinkaan päätösten tekemistä koskevissa oikeudellisissa menettelyissä.

3. Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä pankkiviranomaista vaihtamasta tietoja kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssilaitoksiin sovellettavan muun unionin lainsäädännön mukaisesti.

Näitä tietoja koskee 1 ja 2 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus. Pankkiviranomainen hyväksyy työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

4. Pankkiviranomainen soveltaa komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehtyä komission päätöstä 2001/844/EY, EHTY, Euratom ( 17 ).

Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioilla direktiivin 95/46/EY mukaisesti olevia henkilötietojen käsittelyä koskevia velvoitteita eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia henkilötietojen käsittelyä liittyviä velvoitteita, joita pankkiviranomaisella on tehtäviään suorittaessaan.

1. Pankkiviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2. Johtokunta hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön järjestelyt viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011.

3. Pankkiviranomaisen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa määrätyin edellytyksin tai niistä voidaan sen jälkeen, kun valituslautakunnalta on ensin haettu muutosta, tarvittaessa nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrätyin edellytyksin.

1. Pankkiviranomaiseen sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettua neuvoston asetusta N:o 1 ( 18 ).

2. Johtokunta päättää pankkiviranomaisen sisäisistä kielijärjestelyistä.

3. Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii pankkiviranomaisen toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

Sijaintijäsenvaltion pankkiviranomaiselle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat järjestelyt sekä pankkiviranomaisen toimitusjohtajaan, johtokunnan jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä sijaintijäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan pankkiviranomaisen ja sijaintijäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun johtokunta on sen hyväksynyt.

Sijaintijäsenvaltion on varmistettava pankkiviranomaisen asianmukaiselle toiminnalle parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppalaisesti suuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

1. Kolmannet maat voivat osallistua pankkiviranomaisen toimintaan, jos ne ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne ovat hyväksyneet unionin lainsäädännön 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla pankkiviranomaisen vastuualueilla ja soveltavat sitä.

2. Pankkiviranomainen voi tehdä yhteistyötä 1 kohdassa tarkoitettujen maiden kanssa, jotka soveltavat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla pankkiviranomaisen vastuualueilla vastaavaksi tunnustettua lainsäädäntöä siten kuin unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 216 artiklan mukaisesti tekemissä kansainvälisissä sopimuksissa on määrätty.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti luodaan järjestelyjä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitettujen maiden osalta erityisesti pankkiviranomaisen toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä osallistumista koskevat menettelysäännöt, mukaan lukien rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat määräykset. Niiden edustaja voi toimia tarkkailijana hallintoneuvostossa, mutta niiden on varmistettava, etteivät nämä maat osallistu yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin, paitsi jos asia koskee suoraan niiden etua.

1. Tämän asetuksen tultua voimaan ja ennen pankkiviranomaisen perustamista Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea toimii läheisessä yhteistyössä komission kanssa valmisteltaessa Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean korvaamista pankkiviranomaisella.

2. Kun pankkiviranomainen on perustettu, komissio vastaa pankkiviranomaisen hallinnollisesta perustamisesta ja alkuvaiheen hallinnollisesta toiminnasta, kunnes pankkiviranomainen on nimittänyt toimitusjohtajan.

Tätä varten ja siihen asti, kun hallintoneuvoston 51 artiklan mukaisesti nimittämä toimitusjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään, komissio voi väliaikaisesti nimittää virkamiehen hoitamaan toimitusjohtajan tehtäviä. Tämä jakso saa kestää vain sen ajan, joka on tarpeen pankkiviranomaisen toimitusjohtajan nimittämiseksi.

Väliaikaisesti tehtäviään hoitava toimitusjohtaja voi antaa luvan johtokunnan hyväksymiin pankkiviranomaisen talousarviomäärärahoista suoritettaviin maksuihin ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstöä koskevia sopimuksia sen jälkeen, kun pankkiviranomaisen henkilöstötaulukko on hyväksytty.

3. Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät rajoita hallintoneuvoston ja johtokunnan toimivaltaa.

4. Pankkiviranomaista pidetään Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean oikeudellisena seuraajana. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean kaikki varat ja vastuut sekä kaikki vireillä olevat toimet siirtyvät viimeistään pankkiviranomaisen perustamispäivänä ilman eri toimenpiteitä pankkiviranomaiselle. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava lopullinen tilinpäätös varallisuudestaan ja vastuistaan tuona siirtopäivänä. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea ja komissio tarkastavat ja hyväksyvät tämän tilinpäätöksen.

1. Poiketen siitä, mitä 68 artiklassa säädetään, kaikki Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön tekemät ja 1 päivänä tammikuuta 2011 voimassa olevat työsopimukset ja lähetettyjä työntekijöitä koskevat sopimukset pysyvät voimassa niiden viimeiseen voimassaolopäivään asti. Niitä ei voi jatkaa.

2. Kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille sopimussuhteessa oleville henkilöstöön kuuluville tarjotaan mahdollisuus tehdä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukainen väliaikaisen toimihenkilön työsopimus pankkiviranomaisen henkilöstötaulukossa vahvistettujen eri palkkaluokkien mukaisesti.

Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen järjestää tämän asetuksen voimaantulon jälkeen sisäisen valintamenettelyn, joka rajoitetaan koskemaan henkilöstöä, jolla on työsopimus Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön kanssa ja jonka tarkoituksena on tarkistaa palvelukseen otettavien pätevyys, tehokkuus ja luotettavuus. Sisäisessä valintamenettelyssä on otettava huomioon kaikki taidot ja kokemus, joita henkilö on osoittanut tehtäviensä hoidossa ennen työsuhteeseen ottamistaan.

3. Valituille ehdokkaille tarjotaan suoritettavien tehtävien tyypistä ja tasosta riippuen väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta, jonka kesto vastaa vähintään aiemmin tehdyn työsopimuksen jäljellä olevaa kestoa.

4. Asianomaista kansallista lainsäädäntöä, joka koskee työsopimuksia ja muita asiaan liittyviä välineitä, sovelletaan edelleen henkilöstön jäseniin, joilla on aiemmin tehty työsopimus mutta jotka päättävät olla hakematta väliaikaisen toimihenkilön paikkaa tai joille ei tarjota tällaista paikkaa koskevaa sopimusta 2 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimet tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

Muutetaan päätös N:o 716/2009/EY siten, että Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea poistetaan tuon päätöksen liitteessä olevassa B jaksossa olevasta tuensaajien luettelosta.

Kumotaan Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean perustamisesta tehty komission päätös 2009/78/EY 1 päivästä tammikuuta 2011 lukien.

1. Komissio julkaisee viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2014 ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein yleiskertomuksen pankkiviranomaisen toiminnan ja tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksena saaduista kokemuksista. Kertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavaa:

i) toimivaltaisten viranomaisten toiminnallisessa riippumattomuudessa ja yritysten hyvää hallintotapaa vastaavissa standardeissa saavutettu lähentyminen;

c) kriisien ehkäisyyn, hallintaan ja ratkaisuun liittyvillä aloilla, myös unionin rahoitusjärjestelyissä saavutettu lähentyminen;

a) onko tarkoituksenmukaista jatkaa pankkialan, vakuutus- ja lisäeläkealan sekä arvopaperi- ja finanssimarkkinoiden erillistä valvontaa;

b) onko tarkoituksenmukaista toteuttaa vakavaraisuuden valvontaa ja valvoa liiketoiminnan harjoittamista erikseen vai saman valvontaviranomaisen kautta;

c) onko syytä yksinkertaistaa ja lujittaa EFVJ:n rakennetta, jotta voidaan lisätä johdonmukaisuutta makro- ja mikrotason välillä sekä Euroopan valvontaviranomaisten kesken;

h) onko pankkiviranomaisen kotipaikka tarkoituksenmukainen vai onko tarkoituksenmukaista siirtää Euroopan valvontaviranomaiset samaan kotipaikkaan niiden välisen yhteensovittamisen tehostamiseksi.

3. Komissio laatii yleiseurooppalaisten laitosten tai infrastruktuurien suorasta valvonnasta vuosittain kertomuksen, jossa tarkastellaan, onko syytä lisätä pankkiviranomaisen tämän alan valvontatehtäviä, ottaen huomioon markkinakehityksen, sisämarkkinoiden vakauden ja koko unionin yhteenkuuluvuuden.

4. Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Siitä päivästä alkaen, jona yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomien jäsenvaltioiden lukumäärä on neljä, komissio arvioi 41 ja 44 artiklassa kuvattujen äänestysjärjestelyjen toimivuutta ja antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle ottaen huomioon tämän asetuksen soveltamisesta saadut kokemukset.

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011 lukuun ottamatta 76 artiklaa ja 77 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joita sovelletaan sen voimaantulopäivästä alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1),

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1).

( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).

( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

( 7 ) Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).

( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).

( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1022/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013,	L 287	5	29.10.2013
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/17/ЕU, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 4 päivänä helmikuuta 2014,	L 60	34	28.2.2014
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/59/EU, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 15 päivänä toukokuuta 2014,	L 173	190	12.6.2014
►M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014,	L 225	1	30.7.2014
►M5	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2015/2366, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 25 päivänä marraskuuta 2015,	L 337	35	23.12.2015