EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2010/75/EU,
annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,
teollisuuden ja karjankasvatuksen päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen)
(uudelleenlaadittu toisinto)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
I LUKU
YHTEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Kohde
Tässä direktiivissä säädetään teollisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä.
Siinä säädetään myös ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvien päästöjen ehkäisemisestä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjen jatkuvasta vähentämisestä, jätteiden syntymisen ehkäisemisestä, resurssitehokkuuden parantamisesta sekä kiertotalouden ja hiilestä irtautumisen edistämisestä ihmisten terveyden ja koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi.
2 artikla
Soveltamisala
3 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
”aineella” kaikkia alkuaineita ja niiden yhdisteitä, lukuun ottamatta seuraavia aineita:
radioaktiiviset aineet, sellaisina kuin ne on määritelty perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom ( 1 ) 1 artiklassa,
muuntogeeniset mikro-organismit, sellaisina kuin ne on määritelty muuntogeenisten mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/41/EY ( 2 ) 2 artiklan b alakohdassa,
muuntogeeniset organismit, sellaisina kuin ne on määritelty geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY ( 3 ) 2 artiklan 2 alakohdassa;
”pilaamisella” aineiden, tärinän, lämmön, melun tai hajujen päästämistä ihmisen toimesta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään siten, että se voi aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristön laadulle tai vahingoittaa aineellista omaisuutta tai heikentää tai estää ympäristön virkistyskäyttöä tai ympäristön muuta oikeutettua käyttöä;
”laitoksella” kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I, liitteessä I a tai liitteessä VII olevassa osassa 1 mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää samassa paikassa tapahtuvaa toimintaa, joka on teknisesti sidoksissa mainituissa liitteissä lueteltuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen;
”päästöllä” laitoksesta yhdestä tai useammasta lähteestä suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään päästettyjä aineita, tärinää, lämpöä tai melua;
”päästöjen raja-arvolla” tietyillä erityisillä parametreillä ilmaistua päästön määrää, pitoisuutta ja/tai tasoa, jota tietyn ajanjakson tai tiettyjen ajanjaksojen kuluessa ei saa ylittää;
”ympäristötehokkuuden raja-arvolla” lupaan sisällytettyä suoritusarvoa, joka on ilmastu tietyillä erityisillä parametreillä tiettyjen olosuhteiden osalta;
”ympäristölaatunormilla” unionin oikeudessa eriteltyjä vaatimuksia, jotka tietyn ympäristön tai ympäristön tietyn osan on tiettynä ajankohtana täytettävä;
”luvalla” kirjallista lupaa käyttää laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen osaa tai koko laitosta;
”yleisesti sitovilla säännöillä” päästöjen raja-arvoja tai muita, vähintään alakohtaisia ehtoja, jotka on hyväksytty käytettäviksi suoraan lupaehtojen asettamisessa;
”olennaisella muutoksella” laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen luonteen tai toiminnan muutosta tai tällaisen laitoksen laajennusta, josta saattaa aiheutua merkittäviä ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia;
”syvällä teollisella muutoksella” sitä, että teollisuuden toiminnanharjoittajat käyttävät uusia tekniikoita tai parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, jotka merkitsevät laitoksen osan tai koko laitoksen suunnittelun tai tekniikan merkittävää muutosta tai olemassa olevan laitoksen korvaamista uudella laitoksella, mikä mahdollistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen erittäin merkittävästi ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti ja optimoi ympäristöön liittyvät oheishyödyt vähintään tasolle, joka voidaan saavuttaa sovellettavissa BAT-päätelmissä määritetyillä tekniikoilla, ottaen huomioon kokonaisympäristövaikutukset;
”parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla” (best available techniques, BAT) tietyn toiminnan ja siinä käytettävien menetelmien tehokkainta ja edistyneintä astetta, joka osoittaa sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat käytännön pohjaksi raja-arvoille ja muille lupaehdoille, joilla on tarkoitus estää, tai milloin se ei ole mahdollista, vähentää päästöjä ja vaikutuksia koko ympäristöön;
”tekniikoilla” sekä käytettyjä menetelmiä että laitoksen suunnittelua, rakennetta, ylläpitoa, käyttöä ja tapaa, jolla sen toiminta pysäytetään,
”käytettävissä olevilla tekniikoilla” tekniikoita, jotka on kehitetty sellaisessa mittakaavassa, että niiden käyttö asiaankuuluvalla teollisuuden alalla on mahdollista taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla kustannukset ja hyöty huomioon ottaen, riippumatta siitä, ovatko tällaiset tekniikat unionissa käytössä tai tuotetaanko niitä siellä, kunhan toiminnanharjoittaja voi käyttää niitä kohtuullisin ehdoin;
”parhaalla” tehokkainta, kun pyritään saavuttamaan yleisesti koko ympäristön suojelun korkea taso, mukaan lukien ihmisten terveyden ja ilmaston suojelu;
”BAT-vertailuasiakirjalla” 13 artiklan mukaisesti järjestetyn tietojenvaihdon perusteella tietyistä toiminnoista laadittua asiakirjaa, jossa kuvataan erityisesti sovelletut tekniikat, tämänhetkiset päästöt ja kulutustasot, parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien päätelmien määrittelemisessä huomioon otettavat tekniikat sekä uudet tekniikat ottaen erityisesti huomioon liitteessä III luetellut perusteet;
”BAT-päätelmillä” asiakirjaa, joka sisältää BAT-vertailuasiakirjan ne osat, joissa esitetään päätelmät parhaista käytettävissä olevista tekniikoista ja uusista tekniikoista, niiden kuvaus, tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, niihin liittyvät päästötasot, niihin liittyvät ympäristötehokkuuden tasot, ympäristöjärjestelmän sisältö, mukaan lukien vertailuarvot, siihen liittyvä tarkkailu, siihen liittyvät kulutustasot ja tarvittaessa asiaankuuluvat alueen kunnostustoimet;
”toimintasäännöillä” liitteessä I a tarkoitettujen toimintojen harjoittamista koskeviin lupiin tai yleisesti sitoviin sääntöihin sisältyviä sääntöjä, joissa vahvistetaan päästöjen raja-arvot, ympäristötehokkuuden raja-arvot, niihin liittyvät tarkkailuvaatimukset ja tarvittaessa maahan levittämistä koskevat käytännöt, ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevat käytännöt, ravitsemustarpeiden mukainen ruokinta, rehunvalmistus, eläinsuojat, lannan käsittely, mukaan lukien lannan keräys, varastointi, prosessointi ja levittäminen maahan, ja kuolleiden eläinten säilytys, ja jotka ovat johdonmukaisia parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden käytön kanssa;
”parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvillä päästötasoilla” normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa saavutettua päästötasojen vaihteluväliä käytettäessä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa tai tällaisten tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu BAT-päätelmissä, tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa ilmaistuna;
”parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvillä ympäristötehokkuuden tasoilla” normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa saavutettua ympäristötehokkuuden tasojen vaihteluväliä käytettäessä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa tai tällaisten tekniikoiden yhdistelmää BAT-päätelmissä kuvatulla tavalla;
”ympäristötehokkuudella” kulutustasoihin, materiaaleja sekä vesi- ja energiavaroja koskevaan resurssitehokkuuteen, materiaalien ja veden uudelleenkäyttöön sekä jätteen syntyyn liittyvää tehokkuutta;
”vertailuarvoilla” parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien ympäristötehokkuuden tasojen viitteellistä vaihteluväliä, jota on määrä käyttää vertailukohtana ympäristöjärjestelmässä;
”uudella tekniikalla” teollisuuden toimintaa koskevaa uutta tekniikkaa, jolla kaupallisesti kehitettynä voidaan joko nostaa yleistä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun tasoa tai saavuttaa vähintään sama ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun taso ja suuremmat kustannussäästöt kuin jo olemassa olevalla parhaalla käytössä olevalla tekniikalla;
”toiminnanharjoittajalla” ketä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää laitosta tai polttolaitosta, jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta tai jolla on kokonaan tai osittain määräysvalta tällaiseen laitokseen, taikka, jos kansallisessa oikeudessa niin määrätään, kuka tahansa henkilö, jolle on luovutettu määräävä taloudellinen päätäntävalta tällaisen laitoksen teknisen toiminnan suhteen;
”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen oikeuden tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;
”yleisöllä, jota asia koskee” yleisöä, johon lupamenettely vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa tai jonka etua päätös luvan myöntämisestä taikka luvan tai lupaehtojen saattamisesta ajan tasalle koskee; tätä määritelmää sovellettaessa valtiosta riippumattomilla järjestöillä, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua ja jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaiset vaatimukset, katsotaan olevan etu tässä asiassa;
”vaarallisilla aineilla” aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 ( 4 ) 3 artiklassa määriteltyjä aineita tai seoksia;
”perustilaselvityksellä” tietoa merkityksellisten vaarallisten aineiden aiheuttamasta maaperän ja pohjaveden pilaantumisen tilasta;
”pohjavedellä” yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY ( 5 ) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua pohjavettä;
”maaperällä” maankuoren ylintä kerrosta, joka sijaitsee kallioperän ja pinnan välissä. Maaperä muodostuu mineraalihiukkasista, orgaanisesta aineksesta, vedestä, ilmasta ja elävistä organismeista;
”ympäristötarkastuksella” kaikkia toimenpiteitä (mukaan lukien laitosvierailut, päästöjen tarkkailu sekä sisäisten selvitysten ja seuranta-asiakirjojen, tarkkailun sekä käytettyjen tekniikoiden ja laitoksen ympäristöasioiden hallinnan riittävyyden tarkistaminen), jotka toimivaltainen viranomainen on suorittanut tai jotka on suoritettu sen puolesta laitosten lupaehtojen noudattamisen tarkistamiseksi ja edistämiseksi sekä tarvittaessa niiden ympäristövaikutusten tarkkailemiseksi;
”siipikarjalla” siipikarjaa sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 ( 6 ) 4 artiklan 9 alakohdassa;
”sioilla” sikoja sellaisena kuin ne on määritelty neuvoston direktiivin 2008/120/EY ( 7 ) 2 artiklassa;
”eläinyksiköllä” vakioitua mittayksikköä, jonka avulla voidaan aggregoida erilaisia kotieläinluokkia niiden vertailua varten ja joka lasketaan käyttäen eri kotieläinluokkia koskevia kertoimia, jotka luetellaan liitteessä I a;
”polttoaineella” kaikkia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita;
”polttolaitoksella” teknisiä laitteita, joissa polttoaineet hapetetaan, jotta täten syntyvää lämpöä voidaan käyttää;
”piipulla” yhdestä tai useammasta savuhormista muodostuvaa rakennetta, jonka kautta savukaasut poistetaan ilmaan;
”käyttötunneilla” tunteina ilmaistua aikaa, jona polttolaitos on kokonaisuudessaan tai osittain käynnissä ja aiheuttaa päästöjä ilmaan, lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysjaksoja;
”rikinpoistoasteella” polttolaitoksen tietyn ajan kuluessa ilmaan päästämättä jättämän rikin määrän suhdetta polttolaitoksen laitteisiin syötetyn ja saman ajan kuluessa käytetyn kiinteän polttoaineen rikin määrään;
”kotimaisella kiinteällä polttoaineella” luonnossa esiintyvää kiinteää polttoainetta, jota poltetaan kyseiselle polttoaineelle erityisesti suunnitellussa polttolaitoksessa ja jota saadaan paikallisesti;
”pääasiallisella polttoaineella” polttoainetta, jolla on monipolttoainepolttolaitoksissa, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, käytetyistä kaikista polttoaineista korkein liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettu päästöjen raja-arvo tai, jos useilla polttoaineilla on sama päästöjen raja-arvo, polttoaine, jonka lämpöteho on kyseisistä polttoaineista suurin;
”biomassalla” mitä tahansa seuraavista:
tuotteita, jotka muodostuvat maa- tai metsätaloudesta peräisin olevasta kasviaineksesta, jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen polttoaineena,
seuraavia jätteitä:
maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte;
elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos syntyvä lämpö hyödynnetään;
ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja syntyvä lämpö hyödynnetään;
korkkijäte;
puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja ja johon kuuluu erityisesti tällainen puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä;
”monipolttoainepolttolaitoksella polttolaitoksia”, joissa voidaan yhtä aikaa tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta;
”kaasuturbiinilla” lämpöenergian mekaaniseksi työksi muuttavaa pyörivää konetta, jonka pääosat ovat kompressori, lämpölaite, jossa polttoaine hapetetaan työaineen kuumentamiseksi, ja turbiini;
”kaasumoottorilla” polttomoottoria, joka toimii Otto-syklin mukaisesti ja käyttää kipinäsytytystä tai kaksoispolttoainemoottorin ollessa kyseessä puristussytytystä polttoaineen polttamiseen;
”dieselmoottorilla” polttomoottoria, joka toimii diesel-syklin mukaisesti ja käyttää puristussytytystä polttoaineen polttamiseen;
”pienellä erillisellä verkolla” sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY ( 8 ) 2 artiklan 26 alakohdassa tarkoitettua pientä erillistä verkkoa;
”jätteellä” jätteistä 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY ( 9 ) 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua jätettä;
”vaarallisella jätteellä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä vaarallista jätettä;
”sekalaisella yhdyskuntajätteellä” kotitalouksista sekä kaupasta, teollisuudesta ja laitoksista peräisin olevaa jätettä, joka luonteensa ja koostumuksensa vuoksi muistuttaa kotitalousjätettä mutta johon eivät kuitenkaan sisälly 3 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn päätöksen 2000/532/EY ( 10 ) liitteessä olevassa luokassa 20 01 mainitut lähteellä erikseen kerättävät jakeet eivätkä kyseisessä liitteessä olevassa luokassa 20 02 mainitut muut jätteet;
”jätteenpolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn, riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei, siten, että jäte poltetaan hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä jos käsittelystä syntyvät aineet tämän jälkeen poltetaan;
”jätettä käyttävällä rinnakkaispolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen loppukäsittelemiseksi polttamalla jäte hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät aineet tämän jälkeen poltetaan;
”nimelliskapasiteetilla” jätteenpolttolaitoksen tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksen uunien polttokapasiteettien summaa, jonka rakentaja on määrittänyt ja toiminnanharjoittaja vahvistanut ottaen asianmukaisella tavalla huomioon jätteen lämpöarvon tunnissa poltetun jätteen määränä ilmaistuna;
”dioksiineilla ja furaaneilla” kaikkia liitteessä VI olevassa 2 osassa lueteltuja polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja ja dibentsofuraaneja;
”orgaanisella yhdisteellä” yhdistettä, joka sisältää alkuaineista ainakin hiiltä ja yhtä tai useampaa seuraavista: vety, halogeeni, happi, rikki, fosfori, pii tai typpi, lukuun ottamatta hiilen oksideja ja epäorgaanisia karbonaatteja ja bikarbonaatteja;
”haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä” orgaanista yhdistettä sekä kreosoottien osaa, jonka höyrynpaine 293,15 K:n lämpötilassa on vähintään 0,01 kPa tai jolla on vastaava haihtuvuus tietyissä käyttöolosuhteissa;
”orgaanisella liuottimella” mitä hyvänsä haihtuvaa orgaanista yhdistettä, jota käytetään mihin tahansa seuraavista tarkoituksista:
sellaisenaan tai yhdessä muiden aineiden kanssa ilman, että siinä tapahtuu kemiallisia muutoksia, raaka-aineiden, tuotteiden tai jäteaineiden liuottamiseen,
puhdistusaineena epäpuhtauksien liuottamiseen,
liuotteena,
dispergointiväliaineena,
viskositeetin säätäjänä,
pintajännityksen poistajana,
pehmittimenä,
säilöntäaineena;
”pinnoitteella/maalilla” seosta, sellaisena kuin se on määritelty orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä maaleissa ja lakoissa sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/42/EY ( 11 ) 2 artiklan 8 alakohdassa;
”uusiin tekniikoihin liittyvillä päästötasoilla” normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa saavutettua päästötasojen vaihteluväliä käytettäessä BAT-päätelmissä kuvattua uutta tekniikkaa tai uusien tekniikoiden yhdistelmää tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa ilmaistuna;
”uusiin tekniikoihin liittyvillä ympäristötehokkuuden tasoilla” normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa saavutettua ympäristötehokkuuden tasojen vaihteluväliä käytettäessä BAT-päätelmissä kuvattua uutta tekniikkaa tai uusien tekniikoiden yhdistelmää;
”vaatimusten noudattamisen varmistamisella” mekanismeja, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen käyttäen kolmenlaisia toimenpiteitä, jotka ovat vaatimusten noudattamisen edistäminen, vaatimusten noudattamisen seuranta sekä jatkotoimet ja täytäntöönpano.
4 artikla
Lupavelvollisuus
Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta laitosta tai polttolaitosta, jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta ei käytetä ilman lupaa.
Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön laitosten rekisteröintiä koskevan menettelyn sellaisten laitosten osalta, joka kuuluvat ainoastaan V tai VI a luvun soveltamisalaan.
Rekisteröintimenettely on määriteltävä sitovassa säännöksessä ja siihen on sisällyttävä ainakin toiminnanharjoittajan toimivaltaiselle viranomaiselle antama ilmoitus aikomuksesta käyttää laitosta.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että lupa koskee kahta tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä ja sijaitsevat samassa paikassa.
Jos lupa koskee kahta tai useampaa laitosta, luvan on sisällettävä ehdot sen varmistamiseksi, että kukin laitos noudattaa tämän direktiivin vaatimuksia.
5 artikla
Luvan myöntäminen
Komissio järjestää sähköisiä lupamenettelyjä koskevan tietojenvaihdon jäsenvaltioiden kanssa ja julkaisee ohjeita parhaista käytännöistä.
6 artikla
Yleisesti sitovat säännöt
Jäsenvaltiot voivat sisällyttää tietyille laitosten, polttolaitosten, jätteenpolttolaitosten tai jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten ryhmille tarkoitetut vaatimukset yleisesti sitoviin sääntöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lupavelvoitteen soveltamista.
Jos hyväksytään yleisesti sitovia sääntöjä, on riittävää, että luvassa viitataan tällaisiin sääntöihin.
7 artikla
Vaaratilanteet ja onnettomuudet
Rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY ( 12 ) soveltamista jäsenvaltiot toteutettavat tarvittavat toimenpiteet ihmisten terveydelle tai ympäristölle merkittäviä vaikutuksia aiheuttavan vaaratilanteen tai onnettomuuden sattuessa sen varmistamiseksi, että
toiminnanharjoittaja ilmoittaa asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä;
toiminnanharjoittaja toteuttaa viipymättä toimenpiteet ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien seurausten rajoittamiseksi ja uusien mahdollisten vaaratilanteiden tai onnettomuuksien estämiseksi; ja
toimivaltainen viranomainen vaatii toiminnanharjoittajaa toteuttamaan asianmukaiset, toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämät täydentävät toimenpiteet ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien seurausten rajoittamiseksi ja uusien mahdollisten vaaratilanteiden tai onnettomuuksien estämiseksi.
Jos kyseessä on pilaantuminen, joka vaikuttaa juomavesivaroihin, mukaan lukien valtioiden rajat ylittävät juomavesivarat, tai joka vaikuttaa jätevesi-infrastruktuuriin, jos kyseessä on epäsuora päästö, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asianomaisille juoma- ja jätevesihuollon toimijoille toimenpiteistä, jotka on toteutettu pilaantumisesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvan vahingon ehkäisemiseksi tai siitä niille aiheutuneen vahingon korjaamiseksi.
Tapauksissa, joissa vaaratilanteella tai onnettomuudella on merkittäviä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön toisessa jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion, jonka alueella onnettomuus tai vaaratilanne on sattunut, on varmistettava, että asiasta ilmoitetaan välittömästi toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Rajat ylittävällä ja monialaisella yhteistyöllä asianomaisten jäsenvaltioiden välillä pyritään rajoittamaan ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvia seurauksia ja estämään uudet mahdolliset vaaratilanteet tai onnettomuudet.
8 artikla
Vaatimusten noudattamatta jättäminen
Niiden on myös toteutettava vaatimusten noudattamisen varmistamistoimenpiteitä, joilla edistetään, seurataan ja valvotaan tämän direktiivin nojalla luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille asetettujen velvoitteiden noudattamista.
Jos lupaehtoja rikotaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että
toiminnanharjoittaja ilmoittaa tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle;
toiminnanharjoittaja toteuttaa viipymättä tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toiminta saatetaan säännösten mukaiseksi mahdollisimman pian; ja
toimivaltainen viranomainen vaatii toiminnanharjoittajaa toteuttamaan asianmukaiset, toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämät täydentävät toimenpiteet toiminnan saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi.
Silloin kun tällaisesta rikkomisesta uhkaa aiheutua vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle toisessa jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion, jonka alueella lupaehtoja on rikottu, on varmistettava, että asiasta ilmoitetaan kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle.
9 artikla
Kasvihuonekaasujen päästöt
II LUKU
LIITTEESSÄ I LUETELTUJA TOIMINTOJA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET
10 artikla
Soveltamisala
Tätä lukua sovelletaan liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin mainitussa liitteessä vahvistettujen kapasiteettia koskevien kynnysarvojen ylittyessä.
11 artikla
Toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta laitoksia käytetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:
kaikki asiaankuuluvat pilaantumista estävät toimenpiteet toteutetaan;
käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa;
merkittävää pilaantumista ei aiheuteta;
jätteiden syntyminen ehkäistään direktiivin 2008/98/EY mukaisesti;
jos jätteitä syntyy, ne valmistellaan uudelleenkäyttöä varten, kierrätetään tai käytetään hyödyksi tärkeysjärjestyksessä ja direktiivin 2008/98/EY mukaisesti, tai, jos tämä on teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta, ne loppukäsitellään siten, että niillä ei ole ympäristövaikutuksia tai vaikutus on mahdollisimman vähäistä;
energiankäyttö on tehokasta ja uusiutuvan energian käyttöä ja mahdollisuuksien mukaan tuotantoa edistetään;
aineellisia resursseja ja vettä käytetään tehokkaasti, myös uudelleenkäytön avulla;
toteutetaan 14 a artiklassa säädetty ympäristöjärjestelmä;
tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi;
tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään toiminnan lopullisen päättymisen jälkeen, jotta pilaantumisvaara vältettäisiin ja tuotantoalue saatettaisiin 22 artiklan mukaisesti määriteltyyn tyydyttävään tilaan.
12 artikla
Lupahakemukset
Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lupahakemus sisältää seuraavat tiedot:
tiedot laitoksesta ja sen toiminnasta;
tiedot raaka- ja lisäaineista, muista aineista sekä laitoksessa käytetystä tai tuotetusta energiasta ja vedestä;
tiedot laitoksen päästölähteistä, mukaan lukien hajut;
tiedot laitoksen sijaintipaikan olosuhteista;
tarvittaessa 22 artiklan 2 kohdan mukainen perustilaselvitys;
tiedot laitoksen arvioitujen päästöjen, mukaan lukien hajut, laadusta ja määrästä kuhunkin ympäristöelementtiin sekä päästöjen merkittävien ympäristövaikutusten erittely;
tiedot ehdotetusta teknologiasta ja muista tekniikoista, joilla pyritään estämään laitoksen aiheuttamat päästöt, tai jos se ei ole mahdollista, vähentämään niitä;
tiedot toimenpiteistä, joilla jätteiden syntymistä laitoksesta ehkäistään ja syntyneitä jätteitä valmistellaan uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä varten;
muista toimenpiteistä, jotta noudatettaisiin 11 artiklan mukaisia toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleisiä periaatteita;
tiedot toimenpiteistä ympäristöön joutuvien päästöjen tarkkailemiseksi;
tiivistelmä hakijan tarkastelemista ehdotetun teknologian, tekniikoiden ja toimenpiteiden päävaihtoehdoista.
Lupahakemuksessa on myös oltava käytännönläheinen tiivistelmä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.
13 artikla
BAT-vertailuasiakirjat ja tietojenvaihto
Tietoja on vaihdettava erityisesti seuraavista asioista:
laitosten ja tekniikkojen tehokkuus päästöjen kannalta (tarvittaessa lyhyen ja pitkän aikavälin keskiarvoina, sekä niihin liittyvät vertailuolosuhteet), raaka-aineiden ominaisuudet ja kulutus, vedenkulutus, energian käyttö ja jätteen tuottaminen;
käytetyt tekniikat, niihin liittyvä tarkkailu, kokonaisympäristövaikutukset, taloudellinen ja tekninen toteutuskelpoisuus ja niiden kehitys;
paras käytettävissä oleva tekniikka ja uudet tekniikat, jotka yksilöidään a ja b alakohdassa mainittujen kysymysten tarkastelun jälkeen.
Rajoittamatta unionin kilpailulainsäädännön soveltamista liikesalaisuuksiksi tai kaupallisesti arkaluonteisiksi tiedoiksi katsottuja tietoja jaetaan ainoastaan komissiolle ja sellaisille jäsenvaltioita tai unionin virastoja edustaville virkamiehille ja muille julkisen sektorin työntekijöille, jotka ovat allekirjoittaneet luottamuksellisuutta ja salassapitoa koskevan sopimuksen. Tiedot on anonymisoitava siten, että niissä ei viitata tiettyyn toiminnanharjoittajaan tai laitokseen, kun ne jaetaan muille 1 kohdassa tarkoitettuun tietojenvaihtoon osallistuville sidosryhmille. Anonymisoimattomia tietoja voidaan jakaa vain tapauksissa, joissa tietojen anonymisointi ei mahdollista parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien tietojen tehokasta vaihtoa BAT-vertailuasiakirjojen laatimisen, uudelleentarkastelun ja tarvittaessa ajan tasalle saattamisen yhteydessä, tapauksen mukaan sellaisten ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajien ja asianomaisia teollisuudenaloja edustavien järjestöjen edustajien kanssa, jotka ovat allekirjoittaneet luottamuksellisuutta ja salassapitoa koskevan sopimuksen. Liikesalaisuuksiksi tai arkaluonteisiksi kaupallisiksi tiedoiksi katsottujen tietojen vaihto on rajoitettava tiukasti siihen, mikä on teknisesti tarpeen BAT-vertailuasiakirjojen laatimista, uudelleentarkastelua ja tarvittaessa ajan tasalle saattamista varten eikä tällaisia liikesalaisuuksia tai kaupallisesti arkaluonteisia tietoja saa käyttää muihin tarkoituksiin.
►M1 Komissio perustaa ja kutsuu säännöllisesti kokoon jäsenvaltioiden, asianomaisen teollisuuden ja ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajista koostuvan foorumin. ◄
Foorumi toimittaa komissiolle lausunnon tietojenvaihdon käytännön järjestelyistä ja erityisesti seuraavista seikoista:
foorumin työjärjestys;
tietojenvaihtoa koskeva työohjelma;
ohjeet tiedonkeruusta;
ohjeet BAT-vertailuasiakirjojen laatimisesta ja niiden laadun varmistamisesta mukaan lukien niiden sisällön ja muodon soveltuvuus.
Toisen alakohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuissa ohjeissa on otettava huomioon foorumin lausunto ja ne on hyväksyttävä 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu foorumin lausunto on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa BAT-vertailuasiakirjasta vastaavan teknisen työryhmän viimeisestä kokouksesta.
14 artikla
Lupaehdot
►M1 Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 11 ja 18 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvat myönnetään vasta sen jälkeen, kun on kuultu kaikkia asiaankuuluvia viranomaisia, joiden vastuualueeseen kuuluvat unionin ympäristölainsäädännön, myös ympäristönlaatunormien, noudattamiseen liittyvät asiat. ◄
Näihin toimenpiteisiin on kuuluttava vähintään:
päästöjen raja-arvot asetuksen (EY) N:o 166/2006 liitteessä II luetelluille epäpuhtauksille ja muille pilaaville aineille, joita todennäköisesti päästetään kyseisestä laitoksesta merkittäviä määriä, ottaen huomioon niiden ominaisuudet, niiden vaarallisuus ja siirtyminen ympäristön elementistä toiseen, ottaen huomioon veden virtausdynamiikan vaihtelu vastaanottavissa vesimuodostumissa;
ympäristötehokkuuden raja-arvot 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
asianmukaiset vaatimukset, joilla varmistetaan, että arvioidaan tarvetta estää tai vähentää asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artiklan kriteerit täyttävien aineiden tai sen liitteessä XVII tarkoitettujen rajoitusten piiriin kuuluvien aineiden päästöjä;
asianmukaiset maaperän, pohjavesien, pintavesien sekä direktiivin (EU) 2020/2184 7 artiklassa tarkoitettujen, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueiden suojelua koskevat vaatimukset sekä laitoksen tuottaman jätteen tarkkailua ja jätehuoltoa koskevat toimenpiteet;
asianmukaiset vaatimukset, joissa vahvistetaan ympäristöjärjestelmän ominaispiirteet 14 a artiklan mukaisesti;
asianmukaiset tarkkailuvaatimukset resurssien, kuten energian, veden ja raaka-aineiden, kulutukselle ja uudelleenkäytölle;
päästöjen tarkkailua koskevat asianmukaiset vaatimukset, joissa täsmennetään:
mittausmenetelmät, mittausten tiheys ja niiden arviointimenettely, ja
sovellettaessa 15 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, että päästöjen tarkkailun tulokset ovat saatavilla samalta ajanjaksolta ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot;
velvollisuus toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa:
c kohdassa tarkoitetun päästöjen tarkkailun tuloksiin perustuvat tiedot ja muut tarvittavat tiedot, joiden avulla toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa lupaehtojen noudattamisen, ja
15 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa yhteenvedon kyseisistä päästöjen tarkkailun tuloksista, jota voidaan verrata parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviin päästötasoihin;
tiedot edistymisestä 14 a artiklassa tarkoitettujen ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa;
asianmukaiset vaatimukset, jotka koskevat maaperään, pintaveteen ja pohjaveteen kulkeutuvien päästöjen ehkäisemiseksi toteutettujen toimenpiteiden säännöllistä ylläpitoa ja valvontaa b alakohdan mukaisesti, ja asianmukaiset vaatimukset, jotka koskevat sellaisten merkityksellisten vaarallisten aineiden määräajoin suoritettavaa tarkkailua maaperässä, pintavedessä ja pohjavedessä, joita on todennäköisesti laitoksen alueella, ottaen huomioon maaperän, pintaveden ja pohjaveden pilaantumismahdollisuuden laitoksen alueella;
muihin olosuhteisiin kuin normaaleihin toimintaolosuhteisiin liittyvät toimenpiteet, kuten laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimet, vuodot, virhetoiminnot, väliaikainen seisautus tai lopullinen toiminnan lakkauttaminen;
määräykset epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista;
määräykset päästöjen ja ympäristötehokkuuden tasojen raja-arvojen noudattamisen arvioimiseksi tai viittaus muualla täsmennettyihin sovellettaviin vaatimuksiin.
Jos toimivaltainen viranomainen asettaa lupaehtoja sellaisen parhaan käytettävissä olevan tekniikan perusteella, jota ei ole lainkaan kuvattu asiaankuuluvissa BAT-päätelmissä, sen on varmistettava seuraavaa:
kyseinen tekniikka määritetään ottaen erityisesti huomioon liitteessä III luetellut perusteet; ja
noudatetaan 15 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin BAT-päätelmiin ei sisälly parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tekniikassa varmistetaan ympäristönsuojelun taso, joka vastaa BAT-päätelmissä kuvattua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.
14 a artikla
Ympäristöjärjestelmä
Ympäristöjärjestelmän on sisällettävä ainakin seuraavat osat:
laitoksen ympäristötehokkuuden ja -turvallisuuden jatkuvaa parantamista koskevat ympäristöpoliittiset tavoitteet, joihin on sisällyttävä toimenpiteitä, joilla
ehkäistään jätteen syntymistä;
optimoidaan resurssien ja energian käyttöä ja veden uudelleenkäyttöä;
ehkäistään tai vähennetään vaarallisten aineiden käyttöä tai päästöjä;
tärkeimpiin ympäristönäkökohtiin liittyvät tavoitteet ja tehokkuusindikaattorit, joissa on otettava huomioon asiaankuuluvissa BAT-päätelmissä vahvistetut vertailuarvot;
niiden laitosten osalta, jotka kuuluvat direktiivin 2012/27/EU 8 artiklan mukaisen energiakatselmuksen tai energianhallintajärjestelmän käyttöönottoa koskevan velvoitteen piiriin, kyseisen katselmuksen tulosten tai energianhallintajärjestelmän täytäntöönpanon tulosten sisällyttäminen kyseisen direktiivin 8 artiklan ja liitteen VI nojalla sekä toimenpiteet niihin liittyvien suositusten täytäntöönpanemiseksi;
luettelo laitoksessa olevista tai laitoksesta ympäristöön päästetyistä vaarallisista kemiallisista aineista, joita käytetään sellaisenaan, muiden aineiden ainesosana tai seosten osana, kiinnittäen erityistä huomiota asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artiklassa tarkoitetut kriteerit täyttäviin aineisiin ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII tarkoitettujen rajoitusten piiriin kuuluviin aineisiin, ja riskinarviointi tällaisten aineiden vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön sekä analyysi mahdollisuuksista korvata ne turvallisemmilla vaihtoehdoilla tai vähentää niiden käyttöä tai päästöjä;
toimenpiteet, jotka on toteutettu ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ja ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien riskien välttämiseksi, mukaan lukien tarvittaessa korjaavat ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet;
jäljempänä olevassa 27 d artiklassa tarkoitettu muutossuunnitelma.
Jos ympäristöjärjestelmään sisällytettäviä osia, kuten tavoitteita, tehokkuusindikaattoreita tai toimenpiteitä, on jo kehitetty muun asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti ja ne ovat tämän artiklan mukaisia, riittää, että ympäristöjärjestelmässä viitataan asiaankuuluviin asiakirjoihin.
Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 täytäntöönpanosäädöksen siitä, mitkä tiedot ovat oleellisia julkaisemisen kannalta. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tietoja voidaan muokata tai, jos tämä ei ole mahdollista, jättää julkistamatta, kun ne asetetaan saataville internetissä, jos tietojen ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti johonkin direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 2 kohdan a–h alakohdassa luetelluista eduista.
Toiminnanharjoittajan on laadittava ja toteutettava ympäristöjärjestelmä alaa koskevien asiaankuuluvien BAT-päätelmien mukaisesti 1 päivään heinäkuuta 2027 mennessä, paitsi jos on kyse Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1785 ( 13 ) 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista laitoksista.
Ympäristöjärjestelmää on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen sen varmistamiseksi, että se on edelleen asianmukainen, riittävä ja tehokas.
Ympäristöjärjestelmä on auditoitava ensimmäisen kerran 1 päivään heinäkuuta 2027 mennessä, paitsi jos on kyse direktiivin (EU) 2024/1785 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista laitoksista. Ympäristöjärjestelmä on auditoitava vähintään joka kolmas vuosi, ja auditoinnin suorittajan on oltava asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti akkreditoitu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tai asetuksen (EY) N:o 1221/2009 2 artiklan 20 alakohdassa määritelty akkreditoitu tai toimiluvan saanut ympäristötodentaja, joka todentaa, että ympäristöjärjestelmä on tämän artiklan mukainen ja että se pannaan täytäntöön tämän artiklan mukaisesti.
15 artikla
Päästöjen raja-arvot, ympäristötehokkuuden raja-arvot, vastaavat parametrit ja tekniset toimenpiteet
Mitä tulee pilaavien aineiden epäsuoriin päästöihin veteen, laitoksen ulkopuolisen jätevedenpuhdistamon vaikutus voidaan ottaa huomioon määritettäessä kyseessä olevan laitoksen päästöjen raja-arvoja, edellyttäen että tämä ei lisää ympäristön pilaantumista, näin taataan vastaava koko ympäristön suojelun taso ja toiminnanharjoittaja varmistaa jätevedenpuhdistamon toiminnanharjoittajaa kuullen, että epäsuorat päästöt eivät vaaranna jätevedenpuhdistamon tämän direktiivin mukaisen luvan tai direktiivin 91/271/ETY mukaisen erityisluvan määräysten noudattamista ja että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
veteen päästetyt pilaavat aineet eivät haittaa jätevedenpuhdistamon toimintaa tai kapasiteettia käsiteltävästä jätevesivirrasta peräisin olevien resurssien talteenottoon;
veteen päästetyt pilaavat aineet eivät vahingoita keräysjärjestelmien parissa tai jätevedenpuhdistamoissa työskentelevän henkilöstön terveyttä;
jätevedenpuhdistamo on suunniteltu ja varustettu siten, että se vähentää pilaavien aineiden päästöjä veteen;
vesiin lopulta joutuvien pilaavien aineiden kokonaiskuormitus ei ole suurempi kuin tilanteessa, jossa kyseessä olevan laitoksen päästöt ovat tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suorille päästöille asetettujen päästöjen raja-arvojen mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan nojalla vaadittujen tiukempien toimenpiteiden soveltamista.
Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava lupaehtoihin sisällytettävään liitteeseen perustelut toisen alakohdan soveltamiselle mukaan lukien toiminnanharjoittajan arvio siitä, että vaaditut edellytykset täyttyvät.
Toiminnanharjoittajan on toimitettava päivitetty arvio tapauksissa, joissa lupaehtoja on muutettava sen varmistamiseksi, että toisen alakohdan a–d alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.
Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava tiukimmat päästöjen raja-arvot, jotka voidaan saavuttaa laitoksessa soveltamalla parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, ottaen huomioon parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen, jäljempänä ”BAT-päästötasot”, koko vaihteluvälin sen varmistamiseksi, että päästöt eivät normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä BAT-päästötasoja, jotka on vahvistettu 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa BAT-päätelmistä tehdyissä päätöksissä. Päästöjen raja-arvojen on perustuttava toiminnanharjoittajan BAT-päästötasojen koko vaihteluvälistä tekemään arviointiin, jossa analysoidaan mahdollisuutta saavuttaa BAT-päästötasojen vaihteluvälin tiukimmat vaatimukset ja osoitetaan paras kokonaistehokkuus, joka laitoksessa voidaan saavuttaa soveltamalla BAT-päätelmissä kuvattua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, ottaen huomioon mahdolliset kokonaisympäristövaikutukset. Päästöjen raja-arvot on vahvistettava jollakin seuraavista:
vahvistamalla päästöjen raja-arvot, jotka on ilmoitettava samalta tai lyhyemmältä ajanjaksolta ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin BAT-päästötasot; tai
vahvistamalla muut kuin a alakohdassa tarkoitetut päästöjen raja-arvot sovellettavien arvojen, ajanjaksojen ja viiteolosuhteiden osalta.
Jos päästöjen raja-arvot vahvistetaan b alakohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava vähintään kerran vuodessa päästöjen tarkkailun tuloksia sen varmistamiseksi, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ole ylittäneet BAT-päästötasoja.
Edellä 6 artiklassa tarkoitettuja yleisesti sitovia sääntöjä voidaan soveltaa vahvistettaessa asiaankuuluvia päästöjen raja-arvoja tämän artiklan mukaisesti.
Jos yleisesti sitovia sääntöjä annetaan, tiukimmat parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla saavutettavissa olevat päästöjen raja-arvot on asetettava sellaisten laitosten luokille, joilla on alhaisimpien saavutettavissa olevien päästötasojen määrittämisen kannalta samanlaiset merkitykselliset ominaisuudet, kun otetaan huomioon BAT-päästötasojen koko vaihteluväli. Jäsenvaltion on vahvistettava yleisesti sitovat säännöt niiden BAT-päätelmissä annettujen tietojen pohjalta, joissa analysoidaan mahdollisuutta saavuttaa BAT-päästötasojen vaihteluvälin tiukimmat vaatimukset ja osoitetaan paras tehokkuus, joka kyseisissä laitosten luokissa voidaan saavuttaa soveltamalla BAT-päätelmissä kuvattua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.
Toimivaltaisen viranomaisen on lisäksi
vahvistettava normaalien toimintaolosuhteiden osalta ja mahdolliset kokonaisympäristövaikutukset huomioon ottaen vettä koskevat ympäristötehokkuuden raja-arvot, joita yhden tai useamman ajanjakson kuluessa ei saa ylittää ja jotka eivät ole vähemmän tiukkoja kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut sitovat vaihteluvälit;
vahvistettava normaalien toimintaolosuhteiden osalta jätettä ja muita resursseja kuin vettä koskevat viitteelliset ympäristötehokkuuden tasot, jotka eivät ole vähemmän tiukkoja kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut sitovat vaihteluvälit.
Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi erityistapauksissa vahvistaa BAT-päästötasoja korkeampia päästöjen raja-arvoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista. Tällaista poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan, kun arvioinnista käy ilmi, että BAT-päätelmissä kuvattuun parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien BAT-päästötasojen saavuttaminen johtaisi suhteettoman suuriin kustannuksiin ympäristöhyötyihin verrattuna
kyseessä olevan laitoksen maantieteellisen sijainnin tai paikallisten ympäristöolojen vuoksi; tai
kyseessä olevan laitoksen teknisten ominaisuuksien vuoksi.
Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava lupaehtoihin sisällytettävään liitteeseen perustelut poikkeamiselle 3 kohdan säännöksistä sekä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin tulos sekä asetettujen edellytysten perustelut.
Ensimmäisen alakohdan mukaisesti asetetut raja-arvot eivät kuitenkaan saa ylittää tämän direktiivin liitteissä vahvistettuja raja-arvoja, sikäli kuin ne ovat sovellettavissa.
Tämän kohdan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten on oltava liitteessä II esitettyjen periaatteiden mukaisia. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että toiminnanharjoittaja toimittaa arvion poikkeuksen vaikutuksista kyseisten pilaavien aineiden pitoisuuksiin vastaanottavassa ympäristössä ja joka tapauksessa, että merkittävää pilaantumista ei aiheudu ja että saavutetaan yleisesti korkea ympäristön suojelun taso. Poikkeuksia ei myönnetä, jos ne voisivat vaarantaa 18 artiklassa tarkoitettujen ympäristönlaatunormien noudattamisen.
Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava uudelleen neljän vuoden välein tai osana 21 artiklan mukaista lupaehtojen tarkistusta, jos tällainen tarkistus tehdään ennen kuin neljä vuotta on kulunut poikkeuksen myöntämisestä, ovatko tämän kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset perusteltuja.
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan standardisoitu menetelmä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen BAT-päätelmien täytäntöönpanokustannusten ja mahdollisten ympäristöhyötyjen välisen suhteettomuuden arvioimiseksi. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi erityistapauksissa vahvistaa vähemmän tiukkoja sitovia ympäristötehokkuuden vaihteluvälejä tai ympäristötehokkuuden raja-arvoja. Tällaista poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan, kun arvioinnista käy ilmi, että BAT-päätelmissä kuvattuun parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan perustuvien ympäristötehokkuuden tasojen saavuttamisesta seuraisi merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia, kokonaisympäristövaikutukset mukaan luettuina, tai merkittäviä taloudellisia vaikutuksia
kyseessä olevan laitoksen maantieteellisen sijainnin tai paikallisten ympäristöolojen vuoksi; tai
kyseessä olevan laitoksen teknisten ominaisuuksien vuoksi.
Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava lupaehtoihin sisällytettävään liitteeseen perustelut poikkeamiselle 4 kohdan säännöksistä sekä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin tulos sekä asetettujen edellytysten perustelut.
Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että vähemmän tiukoilla sitovilla ympäristötehokkuuden vaihteluväleillä tai ympäristötehokkuuden raja-arvoilla tapahtuva toiminta ei aiheuta merkittäviä ympäristövaikutuksia, mukaan lukien vesivarojen ehtyminen, ja että sen avulla saavutetaan yleisesti korkea ympäristön suojelun taso.
Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä standardisoidun menetelmän ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin suorittamiseksi. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Poiketen siitä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, ja edellyttäen, että merkittävää pilaantumista ei aiheudu ja kaikki toimenpiteet, jotka vähentävät ympäristön pilaantumista, on toteutettu, toimivaltainen viranomainen voi asettaa vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja tai ympäristötehokkuuden raja-arvoja kriisitilanteessa, joka johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joihin toiminnanharjoittaja ja jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa ja jotka johtavat vakaviin häiriöihin tai puutteeseen seuraavien osalta:
energiatoimitukset, jos energian toimitusvarmuuteen liittyy erittäin tärkeä yleinen etu;
resurssit, materiaalit tai laitteet, jotka ovat toiminnanharjoittajan kannalta välttämättömiä yleisen edun mukaisten toimintojen suorittamiseksi sovellettavien päästöjen raja-arvojen tai ympäristötehokkuuden raja-arvojen mukaisesti; tai
olennaiset resurssit, materiaalit tai laitteet, kun tuotanto korvaa tällaista puutetta tai häiriötä, kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä.
Poikkeusta ei saa myöntää yli kolmeksi kuukaudeksi. Jos poikkeuksen myöntämisen perusteena olevat syyt pysyvät voimassa, poikkeusta voidaan jatkaa enintään kolmella kuukaudella.
Heti kun toimitusedellytykset on palautettu tai energiatoimituksille, resursseille, materiaaleille tai laitteille on saatavilla vaihtoehto, jäsenvaltion on varmistettava, että päästöjen vähemmän tiukkojen raja-arvojen ja ympäristötehokkuuden vähemmän tiukkojen raja-arvojen asettamista koskeva päätös lakkaa olemasta voimassa ja että laitos noudattaa 3 ja 4 kohdan mukaisesti asetettuja lupaehtoja.
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta johtuvia päästöjä tarkkaillaan.
Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava tietoa poikkeuksesta ja asetetuista ehdoista julkisesti saataville 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Komissio voi tarvittaessa arvioida ja selventää ohjeiden avulla perusteita, jotka on otettava huomioon tämän kohdan soveltamisessa.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tämän kohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista sekä poikkeuksen myöntämisen perusteluista ja asetetuista ehdoista.
Komissio arvioi, onko myönnetty poikkeus perusteltu, ottaen asianmukaisesti huomioon tässä kohdassa säädetyt kriteerit. Jos komissio esittää vastalauseita kahden kuukauden kuluessa jäsenvaltion tekemästä ilmoituksesta, jäsenvaltion on viipymättä tarkistettava poikkeusta vastaavasti.
15 a artikla
Vaatimusten noudattamisen arviointi
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa menetelmässä on käsiteltävä vähintään päästöjen vahvistettujen keskiarvojen määrittämistä ja vahvistettava, miten mittausepävarmuus ja päästöjen raja-arvojen ylittymisen tiheys on otettava huomioon vaatimusten noudattamisen arvioinnissa.
16 artikla
Tarkkailuvaatimukset
Määräajoin suoritettava tarkkailu on toteutettava tapauksen mukaan BAT-päätelmissä vahvistetulla tavalla ja vähintään kerran neljässä vuodessa pohjaveden osalta ja kerran yhdeksässä vuodessa maaperän osalta, jollei tällainen tarkkailu perustu pilaantumisriskin järjestelmälliseen arviointiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.
17 artikla
Yleisesti sitovat säännöt liitteessä I luetelluille toiminnoille
18 artikla
Ympäristönlaatunormit
Jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää tiukempia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, lupaan on sisällytettävä lisätoimenpiteitä, joilla vähennetään laitoksen vaikutusta asiaankuuluvalla alueella esiintyvään pilaantumiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita toimenpiteitä, joita voidaan toteuttaa ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.
Jos lupaan on sisällytetty tiukempia ehtoja ensimmäisen kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tiukempien ehtojen vaikutus asianomaisten pilaavien aineiden pitoisuuksiin vastaanottavassa ympäristössä.
Jos laitoksen päästämien pilaavien aineiden kuormalla on määrällisesti ilmoitettavissa oleva tai mitattavissa oleva vaikutus ympäristöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisten pilaavien aineiden pitoisuuksia vastaanottavassa ympäristössä tarkkaillaan. Tällaisen tarkkailun tulokset on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.
Jos asianomaisten pilaavien aineiden tarkkailu- ja mittausmenetelmistä säädetään muussa asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä, tällaisia menetelmiä, mukaan lukien tarvittaessa vaikutusperusteiset menetelmät, on sovellettava kolmannessa kohdassa tarkoitetussa tarkkailussa.
19 artikla
Parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltainen viranomainen seuraa parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitystä tai että siitä ja uusien tai ajan tasalle saatettujen BAT-päätelmien julkaisemisesta tiedotetaan viranomaiselle, ja toimitettava nämä tiedot niille kansalaisille, joita asia koskee.
20 artikla
Toiminnanharjoittajien laitoksissa tekemät muutokset
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jottei mihinkään toiminnanharjoittajan suunnittelemaan olennaiseen muutokseen ryhdytä ilman tämän direktiivin mukaista lupaa.
Lupahakemuksen ja toimivaltaisen viranomaisen päätöksen on katettava ne laitoksen osat ja 12 artiklassa luetellut yksityiskohdat, joihin olennainen muutos voi vaikuttaa.
21 artikla
Toimivaltaisen viranomaisen suorittama lupaehtojen tarkistus ja ajan tasalle saattaminen
Toiminnanharjoittajan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava kaikki lupaehtojen tarkistamiseen tarvittavat tiedot mukaan lukien erityisesti päästötarkkailun tulokset ja muut tiedot, joiden perusteella on mahdollista verrata laitoksen toimintaa parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, joka on kuvattu sitä koskevissa päätelmissä, ja parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviin päästötasoihin.
Toimivaltaisen viranomaisen on lupaehtoja tarkistaessaan otettava huomioon kaikki päästöjen tarkkailuista tai tarkastuksista saadut tiedot.
Neljän vuoden kuluessa siitä, kun 13 artiklan 5 kohdan mukaiset päätökset BAT-päätelmistä, jotka koskevat laitoksen pääasiallista toimintaa, on julkaistu, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että:
kaikki asianomaista laitosta koskevat lupaehdot tarkistetaan ja tarvittaessa saatetaan ajan tasalle tämän direktiivin ja, tapauksen mukaan, erityisesti 15 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan noudattamisen varmistamiseksi;
laitos on kyseisten lupaehtojen mukainen.
Tarkistamisessa on otettava huomioon kaikki uudet tai ajan tasalle saatetut BAT-päätelmät, joita sovelletaan laitokseen ja jotka on hyväksytty 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti sen jälkeen kun lupa myönnettiin tai sitä viimeksi tarkistettiin.
Lupaehdot tarkistetaan ja tarvittaessa saatetaan ajan tasalle ainakin seuraavissa tapauksissa:
laitoksen aiheuttama pilaantuminen on niin merkittävää, että luvan nojalla voimassa olevat päästöjen raja-arvot on tarkistettava tai uusia päästöjen raja-arvoja on lisättävä;
toiminnan turvallisuus vaatii toisenlaisten tekniikkojen käyttöönottoa;
kun se on tarpeen 18 artiklassa tarkoitetun ympäristönlaatunormin noudattamiseksi, mukaan lukien uudet tai tarkistetut ympäristölaatunormit, tai kun vastaanottavan ympäristön tila edellyttää luvan tarkistamista, jotta unionin lainsäädännössä vahvistettuja suunnitelmia ja ohjelmia voidaan noudattaa;
kun toiminnanharjoittaja pyytää pidentämään liitteessä I olevassa 5.4 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavan laitoksen toiminnan kestoa.
22 artikla
Laitoksen sulkeminen
Jos laitoksen toimintoihin liittyy merkityksellisten vaarallisten aineiden käyttö, tuotanto tai ympäristöön päästäminen ja ottaen huomioon mahdollisuuden laitoksen alueen maaperän tai pohjaveden pilaantumiseen, toiminnanharjoittajan on laadittava ja toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle perustilaselvitys ennen laitoksen toiminnan käynnistämistä tai ennen laitoksen luvan saattamista ajan tasalle ensimmäisen kerran 7 päivän tammikuuta 2013 jälkeen.
Perustilaselvityksessä on oltava tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan määritellä maaperän ja pohjaveden pilaantumisen tila määrällisen vertailun tekemiseksi niiden tilasta 3 kohdan mukaisesti toiminnan lopullisesti päättyessä.
Perustilaselvityksessä on oltava ainakin seuraavat tiedot:
tiedot laitoksen tämänhetkisestä käytöstä ja, jos tiedot ovat saatavilla, aikaisemmasta käytöstä;
olemassa olevat tiedot maaperän ja pohjaveden tilaa perustilaselvityksen laatimisen ajankohtana kuvastavista mittauksista, jos tietoja on saatavilla, tai vaihtoehtoisesti uusista maaperän ja pohjaveden mittauksista ottaen huomioon maaperän tai pohjaveden pilaantumismahdollisuuden kyseisessä laitoksessa käytettävien, siellä tuotettavien tai sieltä vapautuvien vaarallisten aineiden vuoksi.
Jos muun kansallisen tai unionin lainsäädännön nojalla annetut tiedot täyttävät tämän kohdan vaatimukset, kyseiset tiedot voidaan sisällyttää tai liittää toimitettuun perustilaselvitykseen.
Komissio antaa ohjeet perustilaselvityksen sisällöstä.
Toiminnanharjoittajan on laitoksen toiminnan lopullisesti päättyessä arvioitava maaperän ja pohjaveden tila merkityksellisten laitoksessa käytettyjen, siellä tuotettujen tai sieltä vapautuneiden vaarallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen osalta. Jos 2 kohdassa tarkoitetussa perustilaselvityksessä vahvistettuun maaperän ja pohjaveden tilaan verrattuna laitoksen toiminta on aiheuttanut merkityksellisten vaarallisten aineiden aiheuttamaa maaperän tai pohjaveden huomattavaa pilaantumista, toiminnanharjoittajan on toteutettava tarvittavat toimet pilaantumisen johdosta alueen palauttamiseksi tuohon tilaan. Tällaisten toimien tekninen toteutettavuus voidaan ottaa huomioon tätä tarkoitusta varten.
Toiminnanharjoittajan on laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti, ja jos laitoksen maaperän ja pohjaveden pilaantuminen aiheuttaa merkittävän riskin ihmisen terveydelle tai ympäristölle sellaisen luvan mukaisen toiminnan tuloksena, jota toiminnanharjoittaja harjoitti ennen kuin laitoksen lupa saatettiin ajan tasalle ensimmäisen kerran 7 päivän tammikuuta 2013 jälkeen ja ottaen huomioon olosuhteet 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti tiedot laitoksen sijaintipaikan olosuhteista, toteutettava tarvittavat toimet, joiden tarkoituksena on asiaan liittyvien vaarallisten aineiden poistaminen, hallinta, leviämisen estäminen tai vähentäminen, jotta laitosalue ei enää, ottaen huomioon sen nykyisen tai hyväksytyn tulevan käytön, aiheuttaisi tällaista riskiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.
23 artikla
Ympäristötarkastukset
Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön laitosten ympäristötarkastuksia koskeva järjestelmä, jossa tutkitaan kyseisten laitosten kaikki asiaankuuluvat ympäristövaikutukset.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittajat antavat toimivaltaisille viranomaisille kaiken tarvittavan avun, jotta nämä pystyvät suorittamaan laitosvierailuja, ottamaan näytteitä ja keräämään kaiken tehtävänsä suorittamiseen tämän direktiivin mukaisesti tarvittavan tiedon.
Kuhunkin ympäristötarkastussuunnitelmaan on sisällyttävä:
merkittävien ympäristökysymysten yleisarvio;
tarkastussuunnitelmaan kuuluva maantieteellinen alue;
suunnitelmaan kuuluvia laitoksia koskeva rekisteri;
menettelyt 4 kohdassa tarkoitettuja rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia koskevien ohjelmien laatimiseksi;
edellä olevan 5 kohdan mukaisesti toteutettavia muita kuin rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia koskevat menettelyt;
tarvittaessa eri tarkastusviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännökset.
Toimivaltainen viranomainen laatii säännöllisesti rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia koskevat ohjelmat, joihin sisältyy laitosvierailujen tiheys eri laitostyyppien osalta.
Laitosvierailujen välinen ajanjakso määräytyy kyseessä olevien laitosten ympäristöriskien järjestelmällisen arvioinnin perusteella, eikä kyseinen ajanjakso saa olla yhtä vuotta pitempi suurimmat riskit sisältävien laitosten osalta ja kolmea vuotta pitempi alhaisimmat riskit sisältävien laitosten osalta.
Jos tarkastuksessa on havaittu, että lupaehtoja on huomattavasti rikottu, kuuden kuukauden sisällä kyseisestä tarkastuksesta tehdään ylimääräinen tarkastuskäynti.
Ympäristöriskien järjestelmällisen arvioinnin on perustuttava vähintään seuraaviin arviointiperusteisiin:
kyseessä olevien laitosten mahdolliset ja tosiasialliset vaikutukset ihmisen terveyteen ja ympäristöön ottaen huomioon päästötasot ja -tyypit, paikallisen ympäristön herkkyys ja onnettomuusriski;
tiedot lupaehtojen noudattamisesta;
toiminnanharjoittajan osallistuminen unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) asetuksen (EY) N:o 1221/2009 ( 15 ) mukaisesti.
Komissio antaa ohjeet ympäristöriskien arviointia koskevia perusteita varten ja saattaa ne tarvittaessa säännöllisesti ajan tasalle.
Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kunkin laitosvierailun jälkeen tarkastusraportti, jossa selvitetään olennaisilta osin, noudatetaanko laitoksessa lupaehtoja, ja todetaan, tarvitaanko lisätoimia.
Raportti annetaan tiedoksi kyseessä olevalle toiminnanharjoittajalle kahden kuukauden kuluessa laitosvierailusta. Toimivaltainen viranomainen saattaa raportin yleisön saataville ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY ( 16 ) mukaisesti neljän kuukauden kuluessa laitosvierailusta.
Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että toiminnanharjoittaja toteuttaa kaikki raportissa esille tuodut tarvittavat toimet kohtuullisen ajan kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista.
24 artikla
Tiedon saatavuus ja yleisön osallistuminen lupamenettelyyn
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyihin, jotka koskevat
luvan myöntämistä uusia laitoksia varten;
luvan myöntämistä olennaiseen muutokseen;
luvan myöntämistä laitokseen, johon ehdotetaan sovellettavan 15 artiklan 4 kohtaa, tai kyseisen luvan saattamista ajan tasalle;
laitoksen luvan tai lupaehtojen tarkistamista 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti;
luvan saattamista ajan tasalle 21 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti.
Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä IV säädettyä menettelyä.
Kun päätös luvan myöntämisestä tai tarkistamisesta tai saattamisesta ajan tasalle on tehty, toimivaltaisen viranomaisen on saatettava yleisön saataville muun muassa järjestelmällisesti internetin välityksellä verkkosivulla, joka on helposti löydettävissä, maksutta ja rajoittamatta pääsyä ainoastaan rekisteröidyille käyttäjille a, b ja f alakohdan osalta seuraavat tiedot:
päätöksen sisältö mukaan lukien jäljennös luvasta ja myöhemmät ajan tasalle saattamiset, tarvittaessa myös konsolidoidut lupaehdot;
päätöksen perusteena olevat seikat;
ennen päätöksen tekemistä pidettyjen kuulemisten tulokset, mukaan lukien 26 artiklan mukaiset kuulemiset, ja selvitys siitä, miten kyseiset kuulemiset on otettu huomioon kyseistä päätöstä tehtäessä;
kyseessä olevaan laitokseen tai toimintoon liittyvien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen nimet;
tiedot siitä, miten 14 artiklassa tarkoitetut lupaehdot, mukaan lukien päästöjen raja-arvot, ympäristötehokkuuden tasot ja ympäristötehokkuuden raja-arvot, on määritelty verrattuna parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan ja siihen liittyviin päästötasoihin ja ympäristötehokkuuden tasoihin;
jos on myönnetty 15 artiklan mukainen poikkeus, erityiset perustelut kyseisen poikkeuksen myöntämiselle kyseisessä kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti sekä asetetut ehdot.
Toimivaltaisen viranomaisen on myös saatettava yleisön saataville muun muassa järjestelmällisesti internetin välityksellä verkkosivulla, joka on helposti löydettävissä, maksutta ja rajoittamatta pääsyä ainoastaan rekisteröidyille käyttäjille seuraavat tiedot:
asiaan liittyvä tieto toimenpiteistä, jotka toiminnanharjoittaja on toiminnan lopullisesti päättyessä toteuttanut 22 artiklan mukaisesti;
lupaehtojen mukaisesti saadut, toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevat päästöjen tarkkailutulokset;
edellä 16 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklassa tarkoitetun tarkkailun tulokset.
25 artikla
Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä 24 artiklan säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
asia koskee riittävästi kyseessä olevaa yleisöä;
kyseessä oleva yleisö väittää oikeuttaan heikennettävän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä edellytetään tällaista ennakkoehtoa;
Uudelleen tutkittavaksi ottamista koskevan asiavaltuuden edellytyksenä ei saa olla se, että siihen yleisöön kuuluva, jota asia koskee, on osallistunut tämän direktiivin mukaisiin päätöksentekomenettelyihin.
Tutkintamenettely on toteutettava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja oikea-aikaisesti eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja siinä on myös säädettävä asianmukaisista ja tehokkaista oikeussuojakeinoista, mukaan lukien tarvittaessa kieltomääräykset.
Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuden heikentämisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.
Kaikkien kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen edun katsotaan olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävä.
Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
Edellä oleva 1, 2 ja 3 kohta ei estä mahdollisuutta, että hallintoviranomainen alustavasti tutkii asian, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen, jonka mukaan hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on saatettava loppuun ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.
Kyseisen menettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea, eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.
26 artikla
Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset
II A LUKU
INNOVOINNIN MAHDOLLISTAMINEN JA EDISTÄMINEN
27 artikla
Uudet tekniikat
Jäsenvaltioiden on tarvittaessa edistettävä uusien tekniikoiden kehittämistä ja soveltamista, erityisesti silloin, kun tällaisia tekniikoita on yksilöity BAT-päätelmissä, BAT-vertailuasiakirjoissa tai 27 a artiklassa tarkoitetun teollisuuden muutosta ja päästöjä käsittelevän innovaatiokeskuksen päätelmissä.
27 a artikla
Teollisuuden muutosta ja päästöjä käsittelevä innovaatiokeskus
Keskuksen työtä avustavat
jäsenvaltioiden edustajat;
asiaankuuluvat julkiset laitokset;
asiaankuuluvat tutkimuslaitokset;
tutkimus- ja teknologiaorganisaatiot;
asianomaisten teollisuudenalojen ja viljelijöiden edustajat;
teknologian tuottajat;
ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua edistävät valtiosta riippumattomat järjestöt;
komissio.
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan keskuksen perustamisen ja toiminnan edellyttämät yksityiskohtaiset järjestelyt. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
27 b artikla
Uusien tekniikoiden testaus
Toimivaltainen viranomainen voi myöntää väliaikaisia poikkeuksia 15 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyistä vaatimuksista ja 11 artiklan a ja b alakohdassa säädetyistä periaatteista uusien tekniikoiden testaamista varten yhteensä enintään 30 kuukauden ajaksi edellyttäen, että luvassa täsmennetyn ajanjakson jälkeen joko kyseisen tekniikan testaus lopetetaan tai toiminnassa saavutetaan vähintään BAT-päästötasot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista.
27 c artikla
Uusiin tekniikoihin liittyvät päästötasot ja viitteelliset ympäristötehokkuuden arvot
Poiketen siitä, mitä 21 artiklan 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi asettaa
päästöjen raja-arvoja, joilla varmistetaan, että kuuden vuoden kuluessa siitä, kun 13 artiklan 5 kohdan mukainen päätös BAT-päätelmistä julkaistaan laitoksen pääasiallisen toiminnan osalta, päästöt eivät normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä BAT-päätelmistä tehdyissä päätöksissä vahvistettuja uusiin tekniikoihin liittyviä päästötasoja;
viitteellisiä ympäristötehokkuuden arvoja, jotka ovat yhdenmukaisia BAT-päätelmistä tehtyjen päätösten kanssa.
27 d artikla
Siirtyminen puhtaaseen, kiertotalouteen perustuvaan ja ilmastoneutraaliin teollisuuteen
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 14 a artiklan 4 kohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitettu auditointiorganisaatio arvioi viimeistään vuoden kuluttua tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetusta määräajasta, onko tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu muutossuunnitelma tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen vaatimusten mukainen.
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 14 a artiklan 4 kohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitettu auditointiorganisaatio arvioi viimeistään vuoden kuluttua 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lupaehtojen tarkistuksen valmiiksi saamisesta, ovatko ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut muutossuunnitelmat tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa delegoiduissa säädöksessä vahvistettujen vaatimusten mukaisia.
Jos muutossuunnitelmien osia on jo kehitetty muun unionin lainsäädännön mukaisesti ja ne ovat tämän artiklan mukaisia, muutossuunnitelmassa voidaan viitata asiaankuuluviin asiakirjoihin.
Komissio tarkastelee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua delegoitua säädöstä uudelleen ja tarvittaessa tarkistaa sitä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2034.
27 e artikla
Syvä teollinen muutos
Jos kyseessä on syvä teollinen muutos, joka on esitetty asiaankuuluvassa laitoksen muutossuunnitelmassa, toimivaltainen viranomainen voi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista, pidentää 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, johon mennessä laitoksen on noudatettava ajan tasalle saatettuja lupaehtoja, enintään kahdeksaan vuoteen, edellyttäen että
laitoksen lupa sisältää kuvauksen syvästä teollisesta muutoksesta ja saavutettavista päästötasoista ja resurssitehokkuudesta sekä täytäntöönpanon aikataulusta ja välitavoitteista;
toiminnanharjoittaja raportoi vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle syvän teollisen muutoksen täytäntöönpanon edistymisestä; ja
laitoksen muutokseen myönnetyn ajan aikana toimivaltainen viranomainen varmistaa, että merkittävää pilaantumista ei aiheudu ja että saavutetaan yleisesti korkea ympäristön suojelun taso.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava myönnetyistä poikkeuksista komissiolle vähintään kerran vuodessa 72 artiklan mukaisissa kertomuksissaan.
Jos kyseessä on syvä teollinen muutos, joka merkitsee laitoksen sulkemista ja uudella laitoksella korvaamista ja joka on esitetty asiaankuuluvassa laitoksen muutossuunnitelmassa ja joka on saatettava päätökseen kahdeksan vuoden kuluessa siitä, kun on julkaistu 13 artiklan 5 kohdan mukaiset päätökset BAT-päätelmistä, jotka koskevat olemassa olevan laitoksen pääasiallista toimintaa, toimivaltainen viranomainen voi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 ja 22 artiklan soveltamista, vapauttaa velvoitteesta saattaa lupa ajan tasalle 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
olemassa olevan laitoksen lupa sisältää kuvauksen sulkemissuunnitelmasta sekä siihen liittyvästä aikataulusta ja välitavoitteista;
toiminnanharjoittaja raportoi vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle edistymisestä olemassa olevan laitoksen sulkemissuunnitelman suhteen ja sen korvaamisessa uudella laitoksella;
laitoksen sulkemista edeltävänä aikana toimivaltainen viranomainen varmistaa, että merkittävää pilaantumista ei aiheudu ja että saavutetaan yleisesti korkea ympäristön suojelun taso.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava myönnetyistä poikkeuksista komissiolle vähintään kerran vuodessa 72 artiklan mukaisissa kertomuksissaan.
III LUKU
POLTTOLAITOKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET
28 artikla
Soveltamisala
Tätä lukua sovelletaan polttoainetyypistä riippumatta polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW.
Tätä lukua ei sovelleta seuraaviin polttolaitoksiin:
laitokset, joissa palamistuotteita käytetään esineiden tai materiaalien suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai muuhun käsittelyyn;
jälkipolttolaitokset, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina;
katalyyttisia krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet;
laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi;
kemianteollisuudessa käytetyt reaktorit;
koksaamot;
Cowperin ilmankuumentimet;
ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen käytettävät tekniset laitteet;
offshore-lautoilla käytettävät kaasuturbiinit ja kaasumoottorit;
laitokset, joissa käytetään polttoaineena muita kuin 3 artiklan 31 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä.
29 artikla
Yhdistämissäännöt
30 artikla
Päästöjen raja-arvot
Kaikissa sellaisia polttolaitoksia sisältäviä laitoksia koskevissa luvissa, joille on myönnetty lupa ennen 7 päivää tammikuuta 2013 tai joiden toiminnanharjoittajat ovat jättäneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivämäärää, edellyttäen, että polttolaitoksen toiminta käynnistyy viimeistään 7 päivänä tammikuuta 2014, on oltava ehdot, joilla varmistetaan, että näiden polttolaitosten päästöt ilmaan eivät ylitä liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.
Kaikissa sellaisia polttolaitoksia sisältäviä laitoksia koskevissa luvissa, joille oli myönnetty direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus ja jotka ovat käytössä 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen, on oltava ehdot, joilla varmistetaan, että näiden polttolaitosten päästöt ilmaan eivät ylitä liitteessä V olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle välittömästi kaikista ensimmäisen alakohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista sekä poikkeamisen perusteluista ja asetetuista ehdoista.
Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan poiketa 2 ja 3 kohdassa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisvelvoitteesta, jos polttolaitoksen joka käyttää vain kaasumaista polttoainetta on turvauduttava muihin polttoaineisiin kaasun toimituksessa ilmenneen äkillisen keskeytyksen vuoksi, ja sen olisi tästä syystä oltava varustettu savukaasun puhdistuslaitteella. Poikkeusta ei saa myöntää yli 10 päivän ajaksi, paitsi jos se on energiahuollon turvaamiseksi välttämätöntä.
Toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kustakin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta erityistapauksesta.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle välittömästi kaikista ensimmäisen alakohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista sekä poikkeamisen perusteluista ja asetetuista ehdoista.
Liitteessä V olevassa 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei sovelleta seuraaviin polttolaitoksiin:
dieselmoottorit;
soodakattilat, joita käytetään selluntuotantolaitoksissa.
Komissio tarkastelee parhaan käytettävissä olevan tekniikan pohjalta, onko tarpeen vahvistaa unionin laajuisia päästöjen raja-arvoja tai muuttaa liitteessä V vahvistettuja päästöjen raja-arvoja seuraaville polttolaitoksille:
8 kohdassa tarkoitetut polttolaitokset;
jalostamojen polttolaitokset, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, ottaen huomioon jalostamojen energiajärjestelmien erityisominaisuudet;
polttolaitokset, jotka käyttävät muita kaasuja kuin maakaasua;
kemiallisten laitosten polttolaitokset, joissa käytetään nestemäisiä tuotantojäännöksiä muuna kuin kaupallisena polttoaineena omaan käyttöön.
Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä kyseisen tarkastelun tuloksista kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tarvittaessa säädösehdotuksen.
31 artikla
Rikinpoistoaste
32 artikla
Kansallinen siirtymäsuunnitelma
Jäsenvaltiot voivat laatia ja toteuttaa 1 päivän tammikuuta 2016 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisenä aikana kansallisen siirtymäsuunnitelman, joka kattaa polttolaitokset, joille myönnettiin ensimmäinen lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen tuota ajankohtaa edellyttäen, että laitos aloitti toimintansa 27 päivään marraskuuta 2003 mennessä. Suunnitelman on katettava jokaisen suunnitelmaan kuuluvan polttolaitoksen osalta yksi tai useampi seuraavista epäpuhtauksista: typen oksidit, rikkidioksidi ja hiukkaset. Kaasuturbiinien osalta suunnitelmaan kuuluvat vain typen oksidien päästöt.
Kansallinen siirtymäsuunnitelma ei koske seuraavia polttolaitoksia:
laitokset, joihin sovelletaan 33 artiklan 1 kohtaa;
laitokset, jotka sijaitsevat jalostamoissa ja jotka käyttävät omaan kulutukseensa jalostamisjäännösten kaasutuksesta saatuja lämpöarvoltaan vähäisiä kaasuja tai raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa;
laitokset, joihin sovelletaan 35 artiklaa;
laitokset, joille on myönnetty direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus.
Suunnitelmaan kuuluvat polttolaitokset voidaan vapauttaa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen noudattamisesta suunnitelmaan kuuluvien epäpuhtauksien osalta tai tarvittaessa 31 artiklassa tarkoitettujen rikinpoistoasteiden noudattamisesta.
31 päivänä joulukuuta 2015 sovellettavassa polttolaitoksen luvassa on vähintään säilytettävä erityisesti direktiivien 2001/80/EY ja 2008/1/EY vaatimusten mukaisesti vahvistetut rikkidioksidipäästöjen, typen oksidien päästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot.
Polttolaitosten, joissa poltetaan kiinteitä polttoaineita, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 500 MW ja joille myönnettiin ensimmäinen lupa 1 päivän heinäkuuta 1987 jälkeen, on noudatettava typen oksidien päästöjen osalta liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.
Kansallisessa siirtymäsuunnitelmassa asetetaan kunkin siihen kuuluvan epäpuhtauden osalta enimmäismäärä, jossa määritellään päästöjen vuotuiset enimmäismäärät kaikille suunnitelmaan kuuluville laitoksille kunkin laitoksen nimellisen kokonaislämpötehon 31 päivänä joulukuuta 2010, sen todelliset vuotuiset käyttötunnit ja sen polttoaineenkulutuksen perusteella, jotka lasketaan kymmenen viimeisen toimintavuoden keskiarvona vuoteen 2010 saakka kyseinen vuosi mukaan luettuna.
Vuoden 2016 enimmäismäärä lasketaan direktiivin 2001/80/EY liitteissä III–VII vahvistettujen asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen tai tarvittaessa direktiivin 2001/80/EY liitteessä III vahvistettujen rikinpoistoasteiden perusteella. Jos on kyse kaasuturbiineista, käytetään direktiivin 2001/80/EY liitteessä VI olevassa B osassa kyseisille laitoksille vahvistettuja typen oksidien päästöjen raja-arvoja. Vuosien 2019 ja 2020 enimmäismäärä lasketaan tämän direktiivin liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettujen asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen perusteella tai tarvittaessa tämän direktiivin liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettujen asiaa koskevien rikonpoistoasteiden perusteella. Vuosien 2017 ja 2018 enimmäismäärät vahvistetaan suorittamalla enimmäismäärien lineaarinen vähennys vuosien 2016 ja 2019 välillä.
Se, että kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan kuuluva laitos suljetaan tai se ei enää kuulu III luvun soveltamisalaan, ei saa johtaa suunnitelmaan kuuluvien muiden laitosten vuosittaisten päästöjen kokonaismäärän lisääntymiseen.
Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä annettava kansalliset siirtymäsuunnitelmansa tiedoksi komissiolle.
Komissio tekee suunnitelmista arvion ja jos komissio ei ole esittänyt vastaväitteitä 12 kuukauden kuluessa suunnitelman vastaanottamisesta, kyseessä oleva jäsenvaltio voi katsoa suunnitelmansa tulleen hyväksytyksi.
Jos komissio katsoo, ettei suunnitelma ole 41 artiklan b alakohdan mukaisesti laadittujen täytäntöönpanosääntöjen mukainen, se ilmoittaa kyseessä olevalle jäsenvaltiolle, ettei sen suunnitelmaa voida hyväksyä. Jäsenvaltion komissiolle toimittaman suunnitelman uuden version arvioinnin osalta toisessa alakohdassa tarkoitettu määräaika on kuusi kuukautta.
33 artikla
Määräaikaispoikkeus
Polttolaitokset voidaan vapauttaa 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen ja tarvittaessa 31 artiklassa tarkoitettujen rikinpoistoasteiden noudattamisesta sekä laitosten sisällyttämisestä 32 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan seuraavin edellytyksin:
polttolaitoksen toiminnanharjoittaja sitoutuu toimivaltaiselle viranomaiselle 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä toimittamassaan kirjallisessa ilmoituksessa käyttämään laitosta enintään 17 500 käyttötuntia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana;
toiminnanharjoittajan on joka vuosi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle käyttötuntien määrät 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen;
31 päivänä joulukuuta 2015 sovellettavassa polttolaitoksen luvassa erityisesti direktiivien 2001/80/EY ja 2008/1/EY vaatimusten mukaisesti vahvistetut rikkidioksidipäästöjen, typen oksidienpäästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot on säilytettävä vähintään polttolaitoksen jäljellä olevan toiminta-ajan. Polttolaitosten, joissa poltetaan kiinteitä polttoaineita, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 500 MW ja joille myönnettiin ensimmäinen lupa 1 päivän heinäkuuta 1987 jälkeen, on noudatettava typen oksidien päästöjen osalta liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja; ja
polttolaitokselle ei ole myönnetty direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua poikkeusta.
34 artikla
Pienet erilliset verkot
34 a artikla
Pieneen erilliseen verkkoon kuuluvat polttolaitokset
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että päästöjä tarkkaillaan ja että merkittävää pilaantumista ei aiheudu. Jäsenvaltiot voivat antaa laitosten poiketa päästöjen raja-arvoista vasta, kun kaikki toimenpiteet, jotka vähentävät pilaantumista, on käytetty loppuun. Poikkeusta ei saa myöntää pidemmäksi ajaksi kuin on tarpeen.
35 artikla
Kaukolämpölaitokset
Polttolaitokset voidaan 31 päivään joulukuuta 2022 saakka vapauttaa velvoitteesta noudattaa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja ja 31 artiklassa tarkoitettuja rikinpoistoasteita seuraavin edellytyksin:
nimellinen kokonaislämpöteho on enintään 200 MW;
laitos on saanut luvan ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai sen toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen tuota ajankohtaa, edellyttäen, että laitos aloitti toimintansa 27 päivään marraskuuta 2003 mennessä;
vähintään 50 prosenttia laitoksen hyötylämmöntuotannosta viiden vuoden jakson liukuvana keskiarvona toimitetaan höyrynä tai kuumana vetenä julkiseen kaukolämpöverkkoon; ja
polttolaitoksen luvassa, jota sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 2015, säilytetään 31 päivään joulukuuta 2022 saakka vähintään erityisesti direktiivien 2001/80/EY ja 2008/1/EY vaatimusten mukaisesti vahvistetut rikkidioksidipäästöjen, typen oksidienpäästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot.
36 artikla
Hiilidioksidin geologinen varastointi
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään 300 megawattia ja joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa myönnetään hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY ( 17 ) voimaantulon jälkeen, ovat arvioineet seuraavien ehtojen täyttymisen:
sopivia varastointipaikkoja on käytettävissä;
irtolaitteistot ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa;
hiilidioksidin talteenoton jälkiasentaminen on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.
37 artikla
Päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöt tai rikkoutuminen
Rikkoutumisen sattuessa toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että toiminnanharjoittaja vähentää toimintaa tai keskeyttää sen, jos normaaliin toimintaan ei voida palata 24 tunnin kuluessa, tai käyttää laitosta vähän epäpuhtauksia tuottavilla polttoaineilla.
Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöstä tai rikkoutumisesta 48 tunnin kuluessa.
Ilman puhdistinlaitteita tapahtuvan toiminnan yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 120 tuntia minkään 12 kuukauden jakson aikana.
Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa mainittuihin aikarajoihin, seuraavissa tapauksissa:
se on välttämätöntä energiahuollon turvaamiseksi;
rikkoutunut polttolaitos korvattaisiin rajoitetuksi ajaksi toisella laitoksella, mikä johtaisi päästöjen lisääntymiseen.
38 artikla
Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu
39 artikla
Päästöjen raja-arvojen noudattaminen
Ilmaa pilaavien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä V olevassa 4 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.
40 artikla
Monipolttoainepolttolaitokset
Toimivaltaisen viranomaisen on kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttävän monipolttoainepolttolaitoksen osalta asetettava päästöjen raja-arvot seuraavasti:
kirjataan kutakin yksittäistä polttoainetta ja epäpuhtautta koskeva päästöjen raja-arvo, joka vastaa liitteessä V olevassa 1 ja 2 osassa säädettyä koko polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa;
määritetään polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot, jotka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu yksilöllinen päästöjen raja-arvo kunkin polttoaineen lämpöteholla ja jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla;
lasketaan yhteen polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot.
Jos on kyse 30 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvista monipolttoainepolttolaitoksista, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, 1 kohdan mukaisesti asetettujen päästöjen raja-arvojen sijasta voidaan soveltaa seuraavia päästöjen raja-arvoja:
jos polttolaitoksen käytön aikana pääasiallisen polttoaineen osuus kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summasta on vähintään 50 prosenttia, liitteessä V olevassa 1 osassa pääasialliselle polttoaineelle asetettu päästöjen raja-arvo;
jos pääasiallisen polttoaineen osuus kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summasta on alle 50 prosenttia, seuraavasti määritetty päästöjen raja-arvo:
kirjataan liitteessä V olevassa 1 osassa kullekin käytetylle polttoaineelle vahvistetut päästöjen raja-arvot, jotka vastaavat polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa.
lasketaan pääasiallisen polttoaineen päästöjen raja-arvo kertomalla kyseiselle polttoaineelle i alakohdan mukaisesti määritetty päästöjen raja-arvo kertoimella kaksi ja vähentämällä tästä luvusta päästöjen raja-arvoltaan alhaisimman käytetyn polttoaineen liitteessä V olevassa 1 osassa asetettu päästöjen raja-arvo, joka vastaa polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa,
määritetään kunkin käytetyn polttoaineen polttoainepainotettu päästöjen raja-arvo kertomalla i ja ii alakohdassa määritetty päästöjen raja-arvo kyseessä olevan polttoaineen lämpöteholla ja jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla,
lasketaan yhteen iii alakohdassa määritetyt polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot.
41 artikla
Täytäntöönpanosäännöt
Laaditaan täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat:
3 artiklan 27 kohdassa ja liitteessä V olevan 4 osan 1 kohdassa tarkoitettujen käynnistys- ja pysäytysaikojen määrittämistä; ja
32 artiklassa tarkoitettuja kansallisia siirtymäsuunnitelmia ja erityisesti päästöjen enimmäismäärien asettamista sekä niihin liittyvää tarkkailua ja raportointia.
Nämä täytäntöönpanosäännöt hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Komissio tekee aiheelliset ehdotukset viimeistään 7 päivänä heinäkuuta 2011.
IV LUKU
JÄTTEENPOLTTOLAITOKSIIN JA JÄTETTÄ KÄYTTÄVIIN RINNAKKAISPOLTTOLAITOKSIIN SOVELLETTAVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET
42 artikla
Soveltamisala
Tätä lukua sovelletaan sellaisiin jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin, joissa poltetaan tai rinnakkaispoltetaan kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä.
Tätä lukua ei sovelleta kaasutus- tai pyrolyysilaitoksiin, jos jätteen tällaisesta lämpökäsittelystä syntyvät kaasut tai nesteet käsitellään ennen niiden polttamista niin, että
polttaminen aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin sellaisten markkinoilla saatavilla olevien vähiten saastuttavien polttoaineiden poltosta, joita voitaisiin polttaa laitoksessa, aiheutuvat päästöt;
muiden päästöjen kuin typen oksidien, rikin oksidien ja pölyn osalta polttaminen ei aiheuta enempää päästöjä kuin jätteen poltto tai rinnakkaispoltto.
Tämän luvun soveltamiseksi jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin sisältyvät kaikki polttolinjat, jätteen rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilat, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, piiput sekä polton ja rinnakkaispoltonvalvontaan ja poltto- ja rinnakkaispoltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät.
Jos jätteen lämpökäsittelyssä käytetään muita prosesseja kuin hapetus, kuten pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä, jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen sisältyy sekä lämpökäsittelyprosessi että sitä seuraava polttoprosessi.
Jos jätteen rinnakkaispoltto tapahtuu niin, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus on pikemminkin jätteiden lämpökäsittely kuin energian tai aineellisten tuotteiden tuottaminen, laitosta on pidettävä jätteenpolttolaitoksena.
Tätä lukua ei sovelleta seuraaviin laitoksiin:
laitokset, joissa käsitellään ainoastaan seuraavia jätteitä:
edellä olevan 3 artiklan 31 kohdan b alakohdassa lueteltu jäte,
radioaktiivinen jäte,
eläinten ruhot, kuten niistä on säädetty muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 ( 18 ),
offshorelaitoksilla tapahtuvasta öljyn ja kaasun etsinnästä ja hyödyntämisestä syntyvä jäte, joka poltetaan näillä laitoksilla;
koelaitokset, joita käytetään tutkimukseen, kehitykseen ja testaukseen polttoprosessin parantamiseksi ja joissa käsitellään jätettä alle 50 tonnia vuodessa.
43 artikla
Polttojätteen määrittely
Tässä luvussa ”polttojätteellä” tarkoitetaan nestemäistä tai kiinteää jätettä, jonka jätteenpolttolaitos tai jätettä käyttävä rinnakkaispolttolaitos tuottaa.
44 artikla
Lupahakemukset
Jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta koskevan lupahakemuksen on sisällettävä selvitys toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksen suunnittelussa, varustelussa, huollossa ja käytössä noudatetaan tämän luvun vaatimuksia, ottaen huomioon poltettavan tai rinnakkaispoltettavan jätteen luokat;
poltto- ja rinnakkaispolttoprosessin aikana syntyvä lämpö hyödynnetään niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista lämmön, prosessihöyryn tai sähköntuotannon avulla;
polttojätteen määrä ja haitallisuus minimoidaan ja polttojäte kierrätetään, silloin kuin se on asianmukaista;
polttojäte, jonka muodostumista ei voida ehkäistä tai vähentää tai jota ei voida kierrättää, käsitellään kansallisen ja unionin oikeuden mukaisesti.
45 artikla
Lupaehdot
Luvassa on:
lueteltava kaikki jätelajit, joiden käsittely on sallittu, jolloin on mainittava ainakin Euroopan jäteluetteloa koskevassa päätöksessä 2000/532/EY vahvistetut jätelajit, jos mahdollista, ja tarvittaessa esitettävä tiedot jätteen määrästä kunkin jätelajin osalta;
ilmoitettava laitoksen jätteenpolton tai rinnakkaispolton kapasiteetti;
mainittava ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen raja-arvot;
määritettävä vaatimukset jätevesipäästöjen pH:n, lämpötilan ja virtaaman osalta;
ilmoitettava näytteenotto- ja mittausmenettelyt ja -tiheydet, joita käytetään päästöjen tarkkailumääräysten noudattamiseen;
määritettävä puhdistin- tai mittauslaitteiden teknisesti väistämättömistä seisokeista, häiriöistä tai vioista johtuva pisin sallittu aika, jona ilmaan joutuvat päästöt ja jätevesipäästöt saavat ylittää sallitut päästöjen raja-arvot.
Edellä olevassa 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi vaarallista jätettä käyttävälle jätteenpolttolaitokselle tai rinnakkaispolttolaitokselle myönnetyssä luvassa on oltava seuraavat tiedot:
luettelo eri luokkiin kuuluvan vaarallisen jätteen, määristä, joiden käsittely on sallittu;
vaarallisen jätteen pienin ja suurin massavirta, sen pienimmät ja suurimmat lämpöarvot ja suurimmat sallitut pitoisuudet epäpuhtauksille kuten polykloorattu bifenyyli, pentakloorifenoli, kloori, fluori, rikki ja raskasmetallit sekä muut pilaavat aineet.
46 artikla
Päästöjen vähentäminen
Jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteessä VI olevassa 3 ja 4 osassa vahvistettuja tai mainitussa liitteessä olevan 4 osan mukaisesti määriteltyjä päästöjen raja-arvoja.
Jos jätettä käyttävässä rinnakkaispolttolaitoksessa yli 40 prosenttia tuloksena olevasta lämmön luovutuksesta on peräisin vaarallisesta jätteestä tai laitoksessa rinnakkaispoltetaan käsittelemätöntä sekalaista yhdyskuntajätettä, sovelletaan liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.
Päästöjen raja-arvoja sovelletaan paikassa, jossa savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi poistetaan jätteenpolttolaitoksesta tai jätettä käyttävästä rinnakkaispolttolaitoksesta.
Jos savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi käsitellään jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen ulkopuolella pelkästään tällaisen jäteveden käsittelyyn tarkoitetussa käsittelylaitoksessa, liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja on sovellettava paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelylaitoksesta. Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään yhdessä muun jäteveden kanssa joko laitoksessa tai muualla, toiminnanharjoittajan on tehtävä tarvittavat ainetaselaskelmat ►C1 käyttäen liitteessä VI olevan 6 osan 3 kohdassa vahvistettuja mittaustuloksia määrittääkseen ne lopullisessa jätevesipäästössä ◄ olevat päästömäärät, joiden voidaan katsoa johtuvan savukaasujen puhdistamisesta syntyvästä jätevedestä.
Liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi ei missään olosuhteissa saa suorittaa jäteveden laimennusta.
Jätteenpolttolaitoksen ja jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminta-alueet sekä niiden jätteiden varastointiin käyttämät alueet on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin joutuvat luvattomat ja ennalta arvaamattomat epäpuhtauspäästöt ehkäistään.
Varastokapasiteettia on oltava jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen alueen epäpuhtaille hulevesille taikka vuodoista tai palonsammutustoimista peräisin oleville epäpuhtaille vesille. Varastokapasiteetin on oltava riittävä, jotta tällaiset vedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden poistamista.
Jätteenpolttolaitoksessa tai jätettä käyttävässä rinnakkaispolttolaitoksessa tai jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen osana olevassa yksittäisessä uunissa ei saa missään olosuhteissa jatkaa jätteenpolttoa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos päästöjen raja-arvot ylittyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 50 artiklan 4 kohdan c alakohdan soveltamista.
Tällaisen toiminnan yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 60 tuntia vuodessa.
Toisessa alakohdassa vahvistettua aikarajaa on sovellettava niihin uuneihin, jotka on yhdistetty samaan savukaasujen puhdistinlaitteeseen.
47 artikla
Häiriöt
Häiriön tapahtuessa toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.
48 artikla
Päästöjen tarkkailu
Jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttolaitoksista peräisin olevia päästöjä ilmaan on tarkkailtava myös muulloin kuin normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa. Päästöt käynnistyksen ja pysäytyksen aikana silloin, kun jätettä ei polteta, mukaan lukien PCDD/F-yhdisteiden ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden päästöt, on arvioitava suunniteltujen käynnistys- tai pysäytystoimien aikana säännöllisin väliajoin, esimerkiksi joka kolmas vuosi, suoritettavien mittausten perusteella. PCDD/F-yhdisteiden ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden päästöt on mahdollisuuksien mukaan estettävä tai minimoitava.
49 artikla
Päästöjen raja-arvojen noudattaminen
Ilmaa ja vettä pilaavia päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä VI olevassa 8 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.
50 artikla
Toimintaolosuhteet
Jätteenpolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteen poltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi vähintään 850 °C:een.
Jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteen rinnakkaispoltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi vähintään 850 °C:een.
Jos poltettavan tai rinnakkaispoltettavan vaarallisen jätteen sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötilan on oltava ensimmäisen ja toisen alakohdan vaatimusten noudattamiseksi vähintään 1 100 °C.
Jätteenpolttolaitoksissa ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa vahvistetut lämpötilat on mitattava palamiskammion sisäseinän läheisyydestä. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan suorittaa mittaukset jostain muusta palamiskammion edustavasta kohdasta.
Jätteenpolttolaitoksen kukin palamiskammio on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Tämän polttimen on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen 2 kohdassa vahvistettujen lämpötilojen alle. Sitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että nämä lämpötilat pidetään yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin palamiskammiossa on polttamatonta jätettä.
Lisäpolttimeen ei saa syöttää polttoaineita, jotka voivat aiheuttaa suurempia päästöjä kuin mitä aiheutuu tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/32/EY ( 19 ) 2 artiklan 2 alakohdassa määritellyn kaasuöljyn poltosta taikka nestekaasun tai maakaasun poltosta.
Jätteenpolttolaitoksissa ja jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa on käytettävä automaattista järjestelmää, joka estää jätteen syötön seuraavissa tapauksissa:
käynnistyksen aikana, kunnes tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettu tai 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty lämpötila on saavutettu;
aina, kun lämpötila alittaa tämän artiklan 2 kohdassa vahvistetun tai 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyn lämpötilan;
aina, kun jatkuvat mittaukset osoittavat, että jokin päästörajoista ylittyy savukaasujen puhdistinlaitteiden häiriöiden tai vikojen vuoksi.
51 artikla
Toimintaolosuhteiden muuttamista koskeva lupa
Niiden jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten, joilla on lupa muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti, orgaanisen hiilen kokonaismäärän ja hiilimonoksidipäästöjä koskevien päästöjen on noudatettava myös liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.
Sellu- ja paperiteollisuudessa käytettävien kuorikattiloiden, joissa rinnakkaispoltetaan sen omalla tuotantopaikalla syntynyttä jätettä, joka oli toiminnassa ja jolla oli lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jolla oli lupa muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti, orgaanisen hiilen kokonaismäärän päästöjen on noudatettava myös liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.
52 artikla
Jätteen toimittaminen ja vastaanotto
Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on kerättävä jätteeseen liittyvät tiedot varmistaakseen 45 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen lupaehtojen täyttymisen.
Näihin tietoihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:
kaikki hallinnolliset tiedot 4 kohdan a alakohdassa mainituissa asiakirjoissa esitetystä tuotantoprosessista;
jätteen fysikaalinen ja jos mahdollista myös kemiallinen koostumus sekä muu tarvittava tieto sen arvioimiseksi, soveltuuko jäte poltettavaksi aiotussa prosessissa;
jätteen vaaralliset ominaisuudet, aineet joiden kanssa sitä ei voi sekoittaa ja jätteen käsittelyssä noudatettavat varotoimet.
Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on suoritettava vähintään seuraavat toimenpiteet:
direktiivissä 2008/98/EY ja tarvittaessa jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa 1013/2006 ( 20 ) sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa lainsäädännössä edellytettyjen asiakirjojen tarkastaminen;
silloin kun se on tarkoituksenmukaista, edustavien näytteiden ottaminen mikäli mahdollista ennen jäte-erän purkamista, jotta voidaan tarkastaa jätteen vastaavan 3 kohdassa edellytettyjä tietoja ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkastaa käsiteltäväksi tulevan jätteen laadun.
Edellä olevassa b alakohdassa tarkoitettuja näytteitä on säilytettävä vähintään kuukauden ajan kyseessä olevan jätteen polton tai rinnakkaispolton jälkeen.
53 artikla
Polttojäte
54 artikla
Olennaiset muutokset
Liitteen II soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa toimivan ainoastaan tavanomaista jätettä käyttävän jätteenpolttolaitoksen tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnassa tapahtuvaa muutosta, johon liittyy vaarallisen jätteen poltto tai rinnakkaispoltto, on pidettävä olennaisena muutoksena.
55 artikla
Jätteenpolttolaitoksia ja jätettä käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia koskeva raportointi ja yleisölle annettavat tiedot
V LUKU
ORGAANISIA LIUOTTIMIA KÄYTTÄVIÄ LAITOKSIA JA TOIMINTOJA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET
56 artikla
Soveltamisala
Tätä lukua sovelletaan liitteessä VII olevassa 1 osassa lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin toimintoihin, jotka saavuttavat mainitussa liitteessä olevassa 2 osassa vahvistetut kulutuksen kynnysarvot.
57 artikla
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan:
”olemassa olevalla laitoksella”29 päivänä maaliskuuta 1999 toiminutta laitosta, tai jolle oli myönnetty lupa tai joka oli rekisteröity ennen 1 päivää huhtikuuta 2001 tai toimijaa, jonka toiminnanharjoittaja on toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen 1 päivää huhtikuuta 2001, edellyttäen että mainitun laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2002;
”poistokaasuilla” lopullista kaasumaista päästöä, joka sisältää haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai muita epäpuhtauksia ja joka vapautuu ilmaan poistoputkesta tai puhdistinlaitteistosta;
”hajapäästöillä” haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja minkä tahansa tuotteen sisältämien liuottimien muita kuin poistokaasupäästöjä ilmaan, maaperään ja veteen, ellei liitteessä VII olevassa 2 osassa toisin säädetä;
”kokonaispäästöillä” poistokaasujen sisältämien päästöjen sekä hajapäästöjen kokonaismäärää;
”valmisteella” valmistetta, kuten se on määritelty kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 ( 21 ) (REACH) 3 artiklan 2 kohdassa;
”liimalla” mitä hyvänsä seosta, jota käytetään yhdistämään tuotteen erilliset osat toisiinsa, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä seokset, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;
”painovärillä” seosta, jota käytetään painatustoiminnoissa tekstin tai kuvien painamiseen erilaisille pinnoille, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä seokset, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;
”lakalla” läpinäkyvää pinnoitetta;
”kulutuksella” laitoksessa käytettyjen orgaanisten liuottimien kokonaismäärää yhden kalenterivuoden tai muun 12 kuukauden ajanjakson aikana, lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka otetaan talteen uudelleenkäyttöä varten;
”prosessiin menevällä määrällä” orgaanisten liuottimien määrää ja niiden määrää toiminnossa käytettävissä seoksissa, mukaan lukien laitoksessa tai sen ulkopuolella kierrätettävät liuottimet, jotka lasketaan joka kerta, kun niitä käytetään toiminnon suorittamisessa;
”uudelleenkäytöllä” laitoksesta talteenotettujen orgaanisten liuottimien käyttöä teknisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin, myös polttoaineeksi, mutta ei kuitenkaan tällaisen talteenotetun orgaanisen liuottimen loppusijoitusta jätteenä;
”hallituilla olosuhteilla” olosuhteita, joiden vallitessa laitosta käytetään niin, että toiminnosta vapautuvat haihtuvat orgaaniset yhdisteet kerätään talteen ja päästetään ulos hallitusti joko poistoputken tai puhdistinlaitteiston kautta, minkä vuoksi ne eivät ole kokonaisuudessaan hajapäästöjä;
”käynnistys- ja alasajotoimilla” toiminnon, laiteyksikön tai säiliön toiminnan käynnistämiseen, alasajoon taikka tyhjäkäynnin aloittamiseen tai lopettamiseen liittyviä toimintoja, lukuun ottamatta säännöllisiä oskillointitoiminnon vaiheita.
58 artikla
Vaarallisten aineiden korvaaminen
Aineet ja seokset, jotka sisältämiensä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vuoksi on aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi ja joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet H340, H350, H350i, H360D tai H360F, on korvattava niin pitkälle kuin mahdollista vähemmän haitallisilla aineilla tai seoksilla mahdollisimman pian.
59 artikla
Päästöjen vähentäminen
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jokainen laitos noudattaa jompaakumpaa seuraavista säännöksistä:
haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt eivät ylitä poistokaasujen päästöjen raja-arvoja ja hajapäästöjen raja-arvoja tai kokonaispäästöjen raja-arvoja, ja muita liitteessä VII olevassa 2 ja 3 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan;
laitokset noudattavat liitteessä VII olevassa 5 osassa ä vahvistettuja vähentämisohjelman vaatimuksia, edellyttäen, että saavutetaan vastaavat päästövähennykset kuin a alakohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja soveltamalla.
Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti b alakohdassa tarkoitettuja päästövähennyksiä vastaavien vähennysten saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä.
Laitosten, joissa harjoitetaan kahta tai useampaa toimintaa, joista kukin ylittää liitteessä VII olevassa 2 osassa esitetyt kynnysarvot, on:
5 kohdassa määritettyjen aineiden osalta täytettävä kyseisessä kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen;
kaikkien muiden aineiden osalta, joko
täytettävä 1 kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen, tai
varmistettava, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispäästöt eivät ylitä päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olisi sovellettu i alakohtaa.
60 artikla
Päästöjen tarkkailu
Jäsenvaltioiden on joko lupaehdoin tai yleisin sitovin säännöin varmistettava, että päästöjen mittaukset suoritetaan liitteessä VII olevan 6 osan mukaisesti.
61 artikla
Päästöjen raja-arvojen noudattaminen
Poistokaasujen päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä VII olevassa 8 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja noudatetaan.
62 artikla
Säännösten noudattamista koskevat kertomukset
Toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle pyynnöstä tiedot, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa, että jotakin seuraavista noudatetaan:
poistokaasupäästöjen raja-arvot, hajapäästöjen raja-arvot ja kokonaispäästöjen raja-arvot;
liitteessä VII olevan 5 osan mukaisen vähentämisohjelman vaatimukset;
edellä olevan 59 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset.
Tähän voi sisältyä liitteessä VII olevan 7 osan mukaisesti laadittu liuottimien hallintasuunnitelma.
63 artikla
Olemassa oleviin laitoksiin tehtävät olennaiset muutokset
Olemassa olevassa laitoksessa käytettyjen orgaanisten liuosten keskimääräisen päivittäisen enimmäismassan muutosta, jos laitos toimii suunnitellulla teholla tavanomaisissa toimintaolosuhteissa käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa lukuun ottamatta, pidetään olennaisena, jos sen seurauksena haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt lisääntyvät yli:
25 prosenttia sellaisen laitoksen osalta, joka suorittaa joko toimintoja, jotka kuuluvat liitteessä VII olevan 2 osan taulukon kohdissa 1, 3, 4, 5, 8, 10, 13, 16 tai 17 mainittujen alhaisempien kynnysarvojen piiriin, tai toimintoja, jotka kuuluvat johonkin liitteessä VII olevassa 2 osassa mainittuihin muihin kohtiin, jos liuottimien kulutus on alle 10 tonnia/vuosi;
kaikkien muiden laitosten osalta 10 prosenttia.
64 artikla
Tietojen vaihtaminen orgaanisten liuottimien korvaamisesta
Komissio järjestää orgaanisten liuottimien ja niitä mahdollisesti korvaavien aineiden käyttöä ja sellaisia tekniikoita, joilla on vähiten vaikutuksia ilmaan, veteen, maaperään, ekosysteemeihin sekä ihmisen terveyteen, koskevan tietojen vaihdon jäsenvaltioiden, kyseessä olevan teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen välillä.
Tietoja on vaihdettava kaikkien seuraavien osa-alueiden osalta:
käyttöön soveltuvuus;
mahdolliset vaikutukset ihmisen terveyteen yleensä ja erityisesti työperäinen altistuminen;
mahdolliset vaikutukset ympäristöön;
taloudelliset vaikutukset, erityisesti käytettävissä olevien vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyä koskevat kysymykset.
65 artikla
Tietojen julkisuus
Toimivaltaisen viranomaisen päätös, johon on liitetty ainakin jäljennös luvasta, ja siihen mahdollisesti tehtävät ajan tasalle saattamiset on annettava yleisön saataville.
Laitoksiin sovellettavat sitovat yleiset säännöt sekä luettelo laitoksista, joilta edellytetään lupaa ja rekisteröintiä, on annettava yleisön saataville.
VI LUKU
TITAANIDIOKSIDIA TUOTTAVIA LAITOKSIA KOSKEVAT ERITYISMÄÄRÄYKSET
66 artikla
Soveltamisala
Tätä lukua on sovellettava titaanidioksidia tuottaviin laitoksiin.
67 artikla
Jätteen päästökielto
Jäsenvaltioiden on kiellettävä seuraavien jätteiden päästäminen vesistöihin, meriin tai valtameriin:
kiinteä jäte;
sulfaattimenetelmää käyttävissä laitoksissa titanyylisulfaattiliuoksen hydrolyysiä seuraavasta suodatusvaiheesta syntyvät emäliuokset. sekä tällaisiin liuoksiin liittyvät happojätteet, jotka sisältävät yli 0,5 prosenttia vapaata rikkihappoa, ja erilaiset raskasmetallit, mukaan luettuna tällaiset emäliuokset, jotka on laimennettu siten, että ne sisältävät 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata suolahappoa;
kloorimenetelmää käyttävissä laitoksissa syntyvä jäte, joka sisältää yli 0,5 prosenttia vapaata kloorivetyä ja erilaisia raskasmetalleja, mukaan luettuna tällainen jäte, jota on laimennettu niin, että se sisältää 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa;
suodatussuolat, lietteet ja nestemäiset jätteet, jotka syntyvät b ja c alakohdassa mainittujen jätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja jotka sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5.
68 artikla
Veteen joutuvien päästöjen vähentäminen
Laitosten päästöt veteen eivät saa ylittää liitteessä VIII olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.
69 artikla
Ilmaan joutuvien päästöjen estäminen ja vähentäminen
70 artikla
Päästöjen tarkkailu
VI A LUKU
SIIPIKARJAN JA SIKOJEN KASVATUSTA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET
70 a artikla
Soveltamisala
Tätä lukua sovelletaan liitteessä I a vahvistettuihin toimintoihin ja soveltuvin osin kyseisessä liitteessä vahvistettujen kapasiteettia koskevien kynnysarvojen ylittyessä.
70 b artikla
Yhdistämissääntö
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua sääntöä ei käytetä tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden kiertämiseen.
70 c artikla
Luvat ja rekisteröinti
Hallinnollisen rasitteen välttämiseksi jäsenvaltiot voivat käyttää laitosten rekisteröintiin mitä tahansa vastaavaa jo olemassa olevaa menettelyä.
Jäsenvaltiot voivat soveltaa lupamenettelyä siipikarjan ja sikojen tehokasvatukseen,
kun siipikarjapaikkoja on yli 40 000 ;
kun yli 30 kg:n painoisten tuotantosikojen paikkoja on yli 2 000 ; tai
kun emakkopaikkoja on yli 750.
Jäsenvaltiot voivat sisällyttää tiettyjä tämän luvun soveltamisalaan kuuluvia laitosluokkia koskevia vaatimuksia 6 artiklassa tarkoitettuihin yleisesti sitoviin sääntöihin.
Jäsenvaltioiden on määritettävä menettelyt rekisteröintiä tai luvan myöntämistä varten tämän luvun soveltamisalaan kuuluville laitoksille. Kyseisiin menettelyihin on sisällyttävä vähintään 2 kohdassa luetellut tiedot.
Rekisteröinnissä tai lupahakemuksessa on oltava kuvaus vähintään seuraavista seikoista:
tiedot laitoksesta ja sen toiminnasta;
eläintyyppi;
tarvittaessa eläintiheys eläinyksikköinä hehtaaria kohti laskettuna liitteen I a mukaisesti;
laitoksen kapasiteetti;
tiedot laitoksen päästölähteistä;
tiedot laitoksen arvioitujen päästöjen laadusta ja määrästä kuhunkin ympäristön elementtiin.
70 d artikla
Toiminnanharjoittajan velvoitteet
Tarkkailutiedot on hankittava mittausmenetelmillä tai, jos se ei ole mahdollista, laskentamenetelmillä, kuten päästökertoimien käytöllä. Tarkkailutietojen hankkimisessa käytettävät menetelmät on kuvattava toimintasäännöissä.
Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa kaikista tarkkailutuloksista, käsiteltävä ne ja säilytettävä ne vähintään viiden vuoden ajan sellaisella tavalla, että toimintasäännöissä vahvistettujen päästöjen ja ympäristötehokkuuden raja-arvojen noudattaminen voidaan todentaa.
70 e artikla
Tarkkailu
70 f artikla
Vaatimusten noudattamatta jättäminen
Jos vaatimusten noudattamatta jättäminen heikentää merkittävästi paikallisia ilman, veden tai maaperän olosuhteita tai jos se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa merkittävän vaaran ihmisten terveydelle, toimivaltaisen viranomaisen on keskeytettävä laitoksen toiminta, kunnes toiminta saatetaan jälleen vaatimusten mukaiseksi.
70 g artikla
Yleisölle annettavat tiedot ja yleisön osallistuminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyihin, jotka koskevat
tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien laitosten lupia koskevien 6 artiklassa tarkoitettujen yleisesti sitovien sääntöjen laatimista;
luvan myöntämistä tämän luvun soveltamisalaan kuuluvalle uudelle laitokselle;
luvan saattamista ajan tasalle 70 c artiklan 4 kohdan mukaisesti tämän luvun soveltamisalaan kuuluvaan olemassa olevaan laitokseen tehtävien olennaisten muutosten myötä; tai
rekisteröintimenettelyä, jos ei ole annettu yleisesti sitovia sääntöjä ja jäsenvaltio sallii laitokselle ainoastaan rekisteröinnin.
Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava yleisön saataville, myös järjestelmällisesti internetin välityksellä, maksutta ja rajoittamatta pääsyä ainoastaan rekisteröidyille käyttäjille, seuraavat asiakirjat ja tiedot:
lupa tai rekisteröinti;
edellä olevan 1 kohdan mukaisesti toteutettujen kuulemisten tulokset;
edellä olevassa 6 artiklassa tarkoitetut yleisesti sitovat säännöt, joita sovelletaan tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin laitoksiin; ja
tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien laitosten tarkastusraportit.
70 h artikla
Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
asia koskee riittävästi kyseessä olevaa yleisöä;
kyseessä oleva yleisö väittää oikeuttaan heikennettävän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä edellytetään tällaista ennakkoehtoa.
Uudelleen tutkittavaksi ottamista koskevan asiavaltuuden edellytyksenä ei saa olla se, että siihen yleisöön kuuluva, jota asia koskee, on osallistunut tämän direktiivin mukaisiin päätöksentekomenettelyihin.
Tutkintamenettely on toteutettava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja oikea-aikaisesti eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja siinä on myös säädettävä asianmukaisista ja tehokkaista oikeussuojakeinoista, mukaan lukien tarvittaessa kieltomääräykset.
70 i artikla
Toimintasääntöjä koskevat yhdenmukaiset edellytykset
Komissio järjestää tietojenvaihdon jäsenvaltioiden, asianomaisten alojen, ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen ja komission välillä ennen kuin se vahvistaa toimintasääntöjä koskevat yhdenmukaiset edellytykset 2 kohdan mukaisesti. Tietoja on vaihdettava erityisesti seuraavista asioista:
laitosten ja tekniikoiden päästötasot ja ympäristötehokkuuden tasot sekä muut liitteen III mukaiset toimenpiteet;
käytetyt tekniikat, niihin liittyvä tarkkailu, kokonaisympäristövaikutukset, taloudellinen ja tekninen toteutuskelpoisuus ja niihin liittyvä kehitys;
parhaat käytettävissä olevat tekniikat, jotka yksilöidään a ja b alakohdassa mainittujen kysymysten tarkastelun jälkeen;
uudet tekniikat.
Toimintasääntöjä koskevien yhdenmukaisten edellytysten on oltava yhdenmukaisia liitteessä I a luetelluissa toiminnoissa käytettävien parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden kanssa, ja niissä on otettava huomioon kyseisten laitosten luonne, tyyppi, koko ja eläintiheys, yksittäisten eläintyyppien määrä sekatiloilla sekä laidunpohjaisten kasvatusjärjestelmien erityispiirteet, kun eläimiä kasvatetaan sisätiloissa vain kausittain. Niihin on sisällytettävä myös suuntaa-antavia tietoja uusista tekniikoista, jos niitä on saatavilla.
Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
VII LUKU
KOMITEA, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
71 artikla
Toimivaltaiset viranomaiset
Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän direktiivin velvoitteiden täyttämisestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset.
72 artikla
Jäsenvaltioiden kertomukset
Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen laadittava vuosittainen kartoitus kaikkien tämän direktiivin III luvun soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten rikkidioksidipäästöistä, typen oksidien päästöistä ja hiukkaspäästöistä sekä energiansyötöstä.
Ottaen huomioon 29 artiklassa olevat yhdistämissäännöt kunkin polttolaitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot:
polttolaitoksen mitattu nimellinen kokonaisteho (MW);
polttolaitoksen tyyppi: kattila, kaasuturbiini, kaasumoottori, dieselmoottori tai muu (tyyppi määritettävä);
polttolaitoksen toiminnan aloittamispäivämäärä;
rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten (kokonaisleijumana) vuosittaiset kokonaispäästöt (tonnia vuodessa);
polttolaitoksen käyttötuntien määrä;
energiansyötön vuosittainen kokonaismäärä (nettolämpöarvon mukaan) (TJ:tä vuodessa), joka eritellään viiteen polttoaineluokkaan: hiili, ligniitti, biomassa, turve, muut kiinteät polttoaineet (tyyppi määritettävä), nestemäiset polttoaineet, maakaasu ja muut kaasut (tyyppi määritettävä).
Näihin kartoituksiin sisältyvät vuosittaiset laitoskohtaiset tiedot on toimitettava pyynnöstä komissiolle.
Komissiolle on toimitettava tiivistelmä kartoituksista joka kolmas vuosi 12 kuukauden kuluessa kartoituksen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä. Tiivistelmässä on eriteltävä jalostamoiden eri polttolaitosten tiedot.
Komissio toimittaa jäsenvaltioille ja yleisön saataville yhteenvedon näiden kartoitusten vertailusta ja arviosta direktiivin 2003/4/EY mukaisesti 24 kuukauden kuluessa kartoituksen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä.
Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen toimitettava vuosittain komissiolle seuraavat tiedot:
edellä olevan 31 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa polttolaitoksissa käytetyn kotimaisen kiinteän polttoaineen rikkipitoisuus ja saavutettu rikinpoistoaste kunkin kuukauden keskiarvona. Mainitun 31 artiklan ensimmäisenä soveltamisvuonna ilmoitetaan myös tekniset perustelut sille, miksi laitokset eivät pysty noudattamaan 30 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja; ja
vuosittainen käyttötuntien määrä sellaisissa polttolaitoksissa, joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa viiden vuoden jakson liukuvana keskiarvona.
73 artikla
Arviointi
Komissio toimittaa 30 päivään kesäkuuta 2028 mennessä ja sen jälkeen joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Tähän kertomukseen sisällytetään tietoja toiminnoista, joista on hyväksytty tai ei ole hyväksytty BAT-päätelmiä tämän direktiivin 13 artiklan 5 kohdan nojalla, ja siinä tarkastellaan innovaatiodynamiikkaa, mukaan lukien uudet tekniikat, tarvetta toteuttaa uusia pilaantumisen ehkäisemistä koskevia toimenpiteitä ja direktiivin 2003/87/EY 8 artiklassa tarkoitettua arviointia.
Kyseisessä kertomuksessa arvioidaan, onko unionin tasolla tarpeen toteuttaa toimia, joilla vahvistetaan tai saatetaan ajan tasalle unionin laajuiset päästöjen raja-arvojen vähimmäisvaatimukset sekä tarkkailua ja vaatimusten noudattamista koskevat säännöt sellaisia toimintoja varten, jotka kuuluvat edellisen viisivuotiskauden aikana hyväksyttyjen BAT-päätelmien piiriin, seuraavin perustein:
asianomaisten olevien toimintojen vaikutus koko ympäristöön ja ihmisten terveyteen;
parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöönoton aste asianomaisissa toiminnoissa.
Arvioinnissa otetaan huomioon 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun foorumin lausunto.
Tämän direktiivin III luvussa ja liitteessä V on katsottava vahvistettavan unionin laajuiset vähimmäisvaatimukset suurille polttolaitoksille.
Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotus. Jos toisessa alakohdassa tarkoitetussa arvioinnissa todetaan tällainen tarve, säädösehdotukseen sisällytetään säännöksiä, joilla vahvistetaan tai saatetaan ajan tasalle unionin laajuiset päästöjen raja-arvojen vähimmäisvaatimukset sekä kyseisten toimintojen tarkkailua ja määräysten noudattamista koskevat säännöt.
Komissio toimittaa 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä arvion tarpeesta rajoittaa päästöjä, jotka ovat peräisin:
polttoaineiden poltosta laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on alle 50 MW;
karjan tehokasvatuksesta; ja
karjanlannan levittämisestä.
Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen arvioinnin tuloksista ja tarvittaessa siihen liittyvän säädösehdotuksen.
Komissio arvioi näyttöön perustuvaa menetelmää käyttäen ja alan erityispiirteet huomioon ottaen, onko unionin tasolla tarpeen toteuttaa toimia, jotta voidaan
puuttua kattavasti karjankasvatuksesta unionissa aiheutuviin päästöihin, erityisesti nautakarjasta aiheutuviin päästöihin; ja
saavuttaa jatkossakin Euroopan unionin markkinoille saatettuja tuotteita koskeva maailmanlaajuisen ympäristönsuojelun tavoite ehkäisemällä ja rajoittamalla karjankasvatuksesta aiheutuvia päästöjä unionin kansainvälisiä velvoitteita noudattaen.
Komissio raportoi arvioinnin tuloksista Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026. Kertomukseen on tarvittaessa liitettävä säädösehdotus.
Komissio arvioi
tarvetta rajoittaa päästöjä, jotka ovat peräisin maalla ja merellä tapahtuvasta mineraaliöljyn ja -kaasun etsinnästä ja tuotannosta;
tarvetta hillitä päästöjä, jotka aiheutuvat laitosalueella tapahtuvasta muussa teollisuudessa kuin rakennusalalla käytettyjen muiden kuin energiantuotantoon käytettävien teollisuusmineraalien käsittelystä ja louhinnasta, sekä tarvetta hillitä unionissa hiljattain tehdystä laitosalueella tapahtuvasta malmien käsittelystä ja louhinnasta aiheutuvia päästöjä;
tarvetta tarkistaa veden elektrolyysin avulla tuotettua vetyä koskevaa liitteessä I olevaa toiminnon kynnysarvoa.
Komissio sisällyttää arvioinnin tulokset ensimmäiseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisen kohdan mukaisesti toimitettavista kertomuksista.
74 artikla
Liitteiden muuttaminen
Komissio julkistaa tämän artiklan mukaisesti annetun delegoidun säädösten valmistelussa käytetyt asiaankuuluvat tutkimukset ja analyysit viimeistään delegoidun säädöksen antamisen yhteydessä.
75 artikla
Komiteamenettely
76 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
▼M1 —————
79 artikla
Seuraamukset
Kun on kyse kaikkein vakavimmista oikeushenkilön tekemistä rikkomuksista, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen hallinnollisten taloudellisten seuraamusten enimmäismäärä on vähintään 3 prosenttia toiminnanharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta sitä vuotta edeltävänä tilivuonna unionissa, jona sakko määrätään.
Jäsenvaltiot voivat myös tai vaihtoehtoisesti käyttää rikosoikeudellisia seuraamuksia edellyttäen, että ne ovat yhtä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia kuin tässä artiklassa tarkoitetut hallinnolliset taloudelliset seuraamukset.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti vahvistetuissa seuraamuksissa otetaan tapauksen mukaan asianmukaisesti huomioon seuraavat seikat:
rikkomuksen luonne, vakavuus ja laajuus;
väestö tai ympäristö, johon rikkomus vaikuttaa, ottaen huomioon myös rikkomisen vaikutus ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason saavuttamista koskevaan tavoitteeseen;
se, onko kyseessä toistuva vai kertaluonteinen rikkominen.
79 a artikla
Korvaukset
80 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
Jäsenvaltioiden on saatettava 2 artiklan, 3 artiklan 8 kohdan, 11–15 kohdan, 18–23 kohdan, 26–30 kohdan, 34–38 kohdan ja 41 kohdan, 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, 7 artiklan, 8 ja 10 artiklan, 11 artiklan e ja h kohdan, 12 artiklan 1 kohdan e ja h alakohdan, 13 artiklan 7 kohdan, 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan, 14 artiklan 1 kohdan d, e, f ja h alakohdan, 14 artiklan 2–7 kohdan, 15 artiklan 2–5 kohdan, 16, 17 ja 19 artiklan, 21 artiklan 2–5 kohdan, 22, 23, 24, 27, 28 ja 29 artiklan, 30 artiklan 1, 2, 3, 4, 7 ja 8 kohdan, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 38 ja 39 artiklan, 40 artiklan 2 ja 3 kohdan, 42, ja 43 artiklan, 45 artiklan 1 kohdan, 58 artiklan, 59 artiklan 5 kohdan, 63 artiklan, 65 artiklan 3 kohdan, 69, 70, 71, 72 ja 79 artiklan sekä liitteessä I olevan ensimmäisen alakohdan, 1.1 kohdan, 1.4 kohdan, 2.5 kohdan b alakohdan, 3.1 kohdan, 4 kohdan, 5 kohdan, 6.1 kohdan c alakohdan, 6.4 kohdan b alakohdan, 6.10 kohdan ja 6.11 kohdan, liitteen II, liitteessä III olevan 12 kohdan, liitteen V, liitteessä VI olevan 1 osan b kohdan, 4 osan 2.2, 2.4, 3.1 ja 3.2 kohdan, 6 osan 2.5 ja 2.6 kohdan ja 8 osan 1 kohdan 1 alakohdan d alakohdan, liitteessä VII olevan 4 osan 2 kohdan, 5 osan 1 kohdan ja 7 osan 3 kohdan ja liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan, 2 osan 2 ja 3 kohdan sekä 3 osan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 7 päivään tammikuuta 2013 mennessä.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä samasta päivästä.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
81 artikla
Kumoaminen
82 artikla
Siirtymäsäännökset
Jätettä rinnakkaispolttavien polttolaitosten osalta on sovellettava liitteessä VI olevan 4 osan 3.1 kohtaa:
30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 31 päivään joulukuuta 2015;
30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 6 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.
Jätettä rinnakkaispolttaviin polttolaitoksiin on sovellettava liitteessä VI olevan 4 osan 3.2 kohtaa:
30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen;
30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 7 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.
83 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
84 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
10 artiklassa tarkoitetut toiminnan luokat
Jäljempänä mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa. Jos useampaa saman toiminnan kuvauksen, joka sisältää rajan, alle lukeutuvaa toimintaa suoritetaan samassa laitoksessa, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen. Jätehuoltotoiminnan osalta tätä laskelmaa sovelletaan 5.1 kohdassa ja 5.3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tasolla.
Komissio laatii ohjeita:
tässä liitteessä kuvatun jätehuoltotoiminnan sekä direktiivin 2008/98/EY liitteessä I ja II kuvatun jätehuoltotoiminnan välisestä suhteesta; ja
termin ”teollinen mittakaava” tulkinnasta ottaen huomioon tässä liitteessä määritellyt kemian teollisuuden toiminnot.
1. Energia-alan teollisuus
|
1.1 |
Polttoaineiden polttaminen laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on 50 MW tai enemmän. |
|
1.2 |
Kaasun ja öljyn jalostaminen |
|
1.3 |
Koksin tuotanto |
|
1.4 |
Seuraavien aineiden kaasuttaminen, nesteyttäminen tai pyrolyysi:
a)
hiili;
b)
muut polttoaineet laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on 20 MW tai enemmän. |
2. Metallien tuotanto ja jalostus
|
2.1 |
Malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus- ja sintraus. |
|
2.2 |
Raakaraudan tai teräksen tuotanto (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, kapasiteetin ylittäessä 2,5 tonnia tunnissa. |
|
2.3 |
Rautametallien jalostus:
a)
kuumavalssausmenetelmällä, jonka kapasiteetti ylittää 20 tonnia raakaterästä tunnissa;
a a)
kylmävalssausmenetelmällä, jonka kapasiteetti ylittää 10 tonnia raakaterästä tunnissa;
b)
takomoissa, joissa vasaroiden iskutyö ylittää 50 kilojoulea vasaraa kohti;
b a)
takomoissa, joissa puristinten voima ylittää 30 meganewtonia (MN) puristinta kohti;
c)
suojakäsittelemällä sulalla metallilla käsittelykapasiteetin ylittäessä 2 tonnia raakaterästä tunnissa. |
|
2.4 |
Rautametallivalimoissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä |
|
2.5 |
Muiden kuin rautametallien jalostus:
a)
muiden kuin rautametallien tuotanto malmista, rikasteista tai sekundaarisista raaka-aineista metallurgisilla, kemiallisilla tai elektrolyysimenetelmillä;
b)
muiden kuin rautametallien sulatus, sisältäen metalliseokset, mukaan luettuna kierrätettävät tuotteet ja muiden kuin rautametallivalimoiden toiminta, kun sulatuskapasiteetti ylittää 4 tonnia päivässä lyijyn ja kadmiumin osalta tai 20 tonnia päivässä kaikkien muiden metallien osalta. |
|
2.6 |
Metallien tai muovien pintakäsittely, käyttäen elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käytettävien käsittelyaltaiden vetoisuuden ollessa enemmän kuin 30 m3. |
|
2.7 |
akkujen valmistus, lukuun ottamatta pelkkää kokoonpanoa, kun tuotantokapasiteetti on vähintään 15 000 tonnia akkukennoja (katodi, anodi, elektrolyytti, erotin, kotelo) vuodessa. |
3. Mineraaliteollisuus
|
3.1 |
Sementin, kalkin ja magnesiumoksidin tuotanto:
a)
klinkkerin (sementti) tuotanto kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä;
b)
kalkin tuotanto uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä;
c)
magnesiumoksidin tuotanto uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä. |
|
3.2 |
Asbestin tai asbestipohjaisten tuotteiden valmistus. |
|
3.3 |
Lasin valmistus, mukaan lukien lasikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä. |
|
3.4 |
Mineraalien sulatus, mukaan lukien mineraalikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä. |
|
3.5 |
Keraamisten tuotteiden valmistus polttamalla, erityisesti kattotiilet, tiilet, tulenkestävät rakennustiilet, laatat, kivitavara tai posliini, kun
a)
tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä; ja/tai
b)
uunikapasiteetti ylittää 4 m3 ja lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m3 uunia kohden. |
|
3.6 |
Seuraavien malmien louhinta teollisessa mittakaavassa, mukaan lukien käsittely laitosalueella, kuten jauhaminen, koon valvonta, rikastaminen ja jalostaminen: bauksiitti, koboltti, kromi, kulta, kupari, litium, lyijy, mangaani, nikkeli, palladium, platina, rauta, sinkki, tina ja volframi. |
4. Kemian teollisuus
Tämän jakson soveltamiseksi tuotanto tämän kohdan toimintaluokissa tarkoitetussa merkityksessä tarkoittaa teollisessa mittakaavassa tapahtuvaa 4.1–4.6 kohdassa mainittujen aineiden tai aineryhmien kemiallista tai biologista jalostamista.
|
4.1 |
Orgaanisen kemian tuotteiden valmistus, kuten:
a)
yksinkertaiset hiilivedyt (suoraketjuiset tai rengasrakenteiset, tyydyttyneet tai tyydyttämättömät, alifaattiset tai aromaattiset);
b)
happea sisältävät hiilivedyt, erityisesti alkoholit, aldehydit, ketonit, karboksyylihapot, esterit ja esterien seokset, asetaatit, eetterit, peroksidit ja epoksihartsit;
c)
rikkipitoiset hiilivedyt;
d)
typen hiilivedyt, erityisesti amiinit, amidit, typpipitoiset yhdisteet tai nitraatit, nitriilit, syanaatit, isosyanaatit;
e)
fosforia sisältävät hiilivedyt;
f)
halogenoidut hiilivedyt;
g)
organometalliyhdisteet;
h)
muovit (polymeerit, synteettiset kuidut, selluloosapohjaiset kuidut);
i)
synteettiset kumit;
j)
väriaineet ja pigmentit;
k)
pinta-aktiiviset aineet. |
|
4.2 |
Epäorgaanisen kemian tuotteiden valmistus, kuten:
a)
kaasut, kuten ammoniakki, kloori tai kloorivety, fluori tai fluorivety, hiilen oksidit, rikkiyhdisteet, typen oksidit, vety, lukuun ottamatta veden elektrolyysin avulla tuotettua vetyä, rikkidioksidi, karbonyylikloridi;
b)
hapot, kuten kromihappo, fluorivetyhappo, fosforihappo, typpihappo, kloorivetyhappo, rikkihappo, oleiinihappo, rikkihapokkeet;
c)
emäkset, kuten ammoniumhydroksidi, kaliumhydroksidi, natriumhydroksidi;
d)
suolat, kuten ammoniumkloridi, kaliumkloraatti, kaliumkarbonaatti, natriumkarbonaatti, perboraatti, hopeanitraatti;
e)
epämetallit, metallioksidit tai muut epäorgaaniset yhdisteet, kuten kalsiumkarbidi, pii, piikarbidi. |
|
4.3 |
Fosforiin, typpeen tai kaliumiin perustuvien lannoitteiden (lannoitteet sisältävät joko yhtä ainetta tai niiden seosta) valmistus |
|
4.4 |
Kasvinsuojeluaineiden tai biosidien tuotanto |
|
4.5 |
Farmaseuttisten tuotteiden, myös välituotteiden, tuotanto |
|
4.6 |
Räjähteiden tuotanto |
5. Jätehuolto
|
5.1 |
Vaarallisten jätteiden loppukäsittely tai hyödyntäminen kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä joka sisältää yhden tai useamman seuraavista toiminnoista:
a)
biologinen käsittely;
b)
fysikaalis-kemiallinen käsittely;
c)
yhdistäminen tai sekoittaminen ennen 5.1 ja 5.2 kohdassa lueteltuja muita toimintoja;
d)
uudelleenpakkaaminen ennen 5.1 ja 5.2 kohdassa lueteltuja muita toimintoja;
e)
liuottimien talteenotto tai regenerointi;
f)
muun epäorgaanisen materiaalin kuin metallien tai metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto;
g)
happojen tai emästen regenerointi;
h)
pilaantumisen torjumiseksi käytettyjen aineiden hyödyntäminen;
i)
katalyyttien ainesosien hyödyntäminen;
j)
öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö;
k)
allastaminen. |
|
5.2 |
Jätteiden loppukäsittely tai hyödyntäminen jätteenpolttolaitoksissa tai jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa:
a)
Muut jätteet kuin vaaralliset jätteet, kun kapasiteetti ylittää 3 tonnia tunnissa;
b)
vaaralliset jätteet, kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä. |
|
5.3 |
a)
Muun jätteen kuin vaarallisen jätteen loppukäsittely, kun kapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta neuvoston direktiiviin 91/271/ETY ( 23 ) kuuluvia toimintoja:
i)
biologinen käsittely, kuten anaerobinen mädätys tai yhteismädätys,
ii)
fysikaalis-kemiallinen käsittely,
iii)
jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten,
iv)
kuonan ja tuhkan käsittely,
v)
metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat.
b)
Vaarattoman jätteen hyödyntäminen tai hyödyntämisen ja loppukäsittelyn yhdistelmä, kun kapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta direktiiviin 91/271/ETY kuuluvia toimintoja:
i)
biologinen käsittely, kuten anaerobinen mädätys,
ii)
jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten,
iii)
kuonan ja tuhkan käsittely,
iv)
metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat. Jos ainoa jätteidenkäsittelytoiminto on anaerobinen mädätys, tämän toiminnon kapasiteettia koskeva kynnysarvo on 100 tonnia päivässä. |
|
5.4 |
Kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY ( 24 ) 2 artiklan g alakohdassa määritellyt kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä päivässä tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkoja. |
|
5.5 |
Vaarallisen jätteen, johon 5.4. kohtaa ei sovelleta, väliaikainen varastointi ennen 5.1., 5.2., 5.4. ja 5.6. kohdassa lueteltua toimintoa, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia, lukuun ottamatta väliaikaista varastointia keräilyn aikana paikassa, jossa jäte tuotetaan. |
|
5.6 |
Vaarallisen jätteen maanalainen varastointi, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia. |
6. Muu toiminta
|
6.1 |
Seuraavien tuotteiden tuotanto teollisuuslaitoksissa:
a)
massa puusta tai muista kuitumateriaaleista;
b)
paperi tai kartonki kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia päivässä;
c)
yksi tai useampi seuraavista puupaneeleista: OSB-levy, lastulevy tai kuitulevy kapasiteetin ylittäessä 600 m3 päivässä. |
|
6.2 |
Tekstiilikuitujen tai tekstiilien esikäsittely (kuten pesu, valkaisu, merserointi), värjäys tai viimeistely käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia päivässä. |
|
6.3 |
Nahanparkitus käsittelykapasiteetin ylittäessä 12 tonnia valmiita tuotteita päivässä. |
|
6.4 |
a)
Teurastamotoiminta, tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja päivässä;
b)
Elintarvikkeiden tai rehujen tuotantoon tarkoitettujen seuraavien raaka-aineiden käsittely ja jalostus, riippumatta siitä, onko niitä aikaisemmin jalostettu vai ei, pelkkää pakkaamista lukuun ottamatta:
i)
pelkästään eläinperäiset raaka-aineet (paitsi pelkkä maito) valmiiden tuotteiden tuotannon ylittäessä 75 tonnia päivässä,
ii)
pelkästään kasviperäiset raaka-aineet valmiiden tuotteiden tuotannon ylittäessä 300 tonnia päivässä tai 600 tonnia päivässä, jos laitos toimii kaikkina vuosina enintään 90 peräkkäisenä päivänä;
iii)
eläin- ja kasviperäiset raaka-aineet sekä yhdistettyinä että erillisinä tuotteina valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin ylittäessä päivässä:
—
75 tonnia, jos A yhtä suuri tai suurempi kuin 10, tai
—
[300- (22,5 x A)] kaikissa muissa tapauksissa,
joissa ”A” on valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus (prosentteina painosta). Pakkauksen painoa ei saa sisällyttää tuotteen lopulliseen painoon. Tätä alakohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa ainoa raaka-aine on maito.
c)
Pelkän maidon käsittely ja jalostus vastaanotetun maidon määrän ylittäessä 200 tonnia päivässä (vuosittain laskettavan keskiarvon perusteella). |
|
6.5 |
Ruhojen tai eläimistä saatavien sivutuotteiden loppukäsittely tai kierrätys käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia päivässä. |
|
6.6 |
Veden elektrolyysi vedyn tuotantoa varten, kun tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä. |
|
6.7 |
Aineiden, esineiden ja tuotteiden pintakäsittely, erityisesti kiillotus, painatus, pinnoittaminen, rasvanpoisto, vedenpitäviksi käsittely, liimaus, maalaus, puhdistaminen tai kyllästys käytettäessä orgaanisia liuottimia liuottimen kulutuskapasiteetin ylittäessä 150 kg tunnissa tai 200 t vuodessa. |
|
6.8 |
Hiilen (kivihiilen) tai elektrografiitin tuotanto polttamalla tai hiilettämällä. |
|
6.9 |
Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista tulevien hiilidioksidivirtojen talteenotto geologista varastointia varten direktiivin 2009/31/EY nojalla. |
|
6.10 |
Puun ja puutuotteiden suojaus kemikaaleilla tuotantokapasiteetin ylittäessä 75 m3 päivässä lukuun ottamatta pelkkää sinistäjäsienen torjuntakäsittelyä. |
|
6.11 |
Erillisessä laitoksessa käsiteltävä jätevesi, joka ei kuulu direktiivin 91/271/EY soveltamisalaan ja jonka on päästänyt II luvun soveltamisalaan kuuluva laitos. |
LIITE I a
70 a artiklassa tarkoitetut toiminnot
Laitokset kuuluvat tämän liitteen soveltamisalaan, jos ne kuuluvat yhteen tai useampaan seuraavassa esitetyistä toimintojen luokista:
Sikojen kasvatus vähintään 350 eläinyksikön laitoksissa, lukuun ottamatta kasvatustoimintaa, jota harjoitetaan asetuksen (EU) 2018/848 mukaisissa luonnonmukaisen tuotannon järjestelmissä, tai kasvatustoimintaa, jossa eläintiheys on alle 2 eläinyksikköä/hehtaari, ja kyseistä pinta-alaa käytetään ainoastaan eläinten laiduntamiseen tai eläinten ruokinnassa käytettävän rehun viljelyyn, ja jossa eläimiä pidetään ulkona huomattavan ajan vuodesta tai jossa eläimiä pidetään ulkona kausiluonteisesti.
Yksinomaan munivien kanojen kasvatus vähintään 300 eläinyksikön laitoksissa tai yksinomaan muiden siipikarjaluokkien kasvatus vähintään 280 eläinyksikön laitoksissa. Laitoksissa, joissa kasvatetaan eri siipikarjojen yhdistelmiä, mukaan lukien munivat kanat, kynnysarvo on 280 eläinyksikköä, ja kapasiteetti lasketaan käyttämällä munivien kanojen painotuskerrointa ( 25 )0,93 .
Sikojen tai siipikarjan yhdistelmien kasvatus vähintään 380 eläinyksikön laitoksissa, lukuun ottamatta sikojen kasvatusta laitoksissa, jotka toimivat asetuksen (EU) 2018/848 mukaisten luonnonmukaisen tuotannon järjestelmien mukaisesti, tai kasvatustoimintaa, jossa eläintiheys on alle 2 eläinyksikköä/hehtaari, ja kyseistä pinta-alaa käytetään ainoastaan laiduntamiseen tai eläinten ruokinnassa käytettävän rehun viljelyyn, ja jossa eläimiä pidetään ulkona huomattavan ajan vuodesta tai jossa eläimiä pidetään ulkona kausiluonteisesti.
Laitoksen eläinyksikkömäärä lasketaan käyttäen seuraavia muuntokertoimia:
Siat:
Siitosemakot ≥ 50 kg … 0,500
Porsaat ≤ 20 kg … 0,027
Muut siat … 0,300
Siipikarja:
Broilerit … 0,007
Munivat kanat … 0,014
Kalkkunat … 0,030
Ankat … 0,010
Hanhet … 0,020
Strutsit … 0,350
Muu siipikarja… 0,001
LIITE II
Periaatteet, joita on noudatettava myönnettäessä 15 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia
Myönnettäessä 15 artiklan 5 kohdan mukaisia poikkeuksia on noudatettava seuraavia periaatteita:
1. Kustannukset
1.1. Edellä 15 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut kustannukset ovat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, ja niihin sisältyvät sekä pääoma- että toimintakustannukset. Laajempia sosiaalisia tai taloudellisia kustannuksia ei oteta huomioon.
1.2. Kustannusten arvioinnin on oltava määrällistä, ja sitä on tuettava laadullisella arvioinnilla.
1.3. Arvioinnissa huomioon otettavien kustannusten on täytettävä seuraavat edellytykset:
ne edustavat nettoarvoa, joka on saatu vähentämällä kokonaiskustannuksista parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamisesta saatava taloudellinen hyöty;
ne sisältävät parhaan käytettävissä olevan tekniikan edellyttämän rahoituksen kustannukset;
ne on laskettu käyttäen diskonttokorkoa, jotta voidaan ottaa huomioon rahallisen arvon erot ajan mittaan.
1.4. Poikkeusta koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava selkeästi kustannusten lähde ja laskentamenetelmät, mukaan lukien 1.3 kohdan c alakohdassa mainittu diskonttokorko ja arvio kustannusten arviointiin liittyvistä epävarmuustekijöistä.
1.5. Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava toiminnanharjoittajan arvioimat kustannukset muista lähteistä, kuten teknologian tuottajilta, vertaisarvioiduista tutkimuksista, asiantuntija-arvioista tai muista laitoksista, joissa on hiljattain otettu käyttöön paras käytettävissä oleva tekniikka, saatujen tietojen perusteella.
2. Ympäristöhyödyt
2.1. Edellä 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut ympäristöhyödyt ovat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta saatavia ympäristöhyötyjä.
2.2. Ympäristöhyötyjen arvioinnin on oltava määrällistä (rahallista), ja sitä on tuettava laadullisella arvioinnilla. Jos pilaavien aineiden aiheuttaman vahingon kustannukset on määritetty, niitä on käytettävä.
2.3. Ympäristöhyötyjen arvioinnissa on otettava huomioon diskonttokorko, jota sovelletaan rahallisten hyötyjen määrittämisessä, jotta voidaan ottaa huomioon rahallisen arvon erot ajan mittaan.
2.4. Poikkeusta koskevassa hakemuksessa on yksilöitävä selkeästi ympäristöhyötyjä koskevien tietojen lähde ja ympäristöhyötyjen laskentamenetelmät, mukaan lukien 1.3 kohdan c alakohdassa mainittu diskonttokorko ja arvio ympäristöhyötyjen arviointiin liittyvistä epävarmuustekijöistä.
2.5. Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava toiminnanharjoittajan arvioimat ympäristöhyödyt asiantuntija-arvioista tai muista laitoksista, joissa on hiljattain otettu käyttöön paras käytettävissä oleva tekniikka, saatujen tietojen perusteella.
3. Kustannusten suhteettomuus ympäristöhyötyihin verrattuna
3.1. Jotta voidaan määrittää, onko kustannusten ja ympäristöhyötyjen välillä epäsuhta, on verrattava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja vaatimusten noudattamisesta saatavia hyötyjä.
3.2. Vertailumekanismiin on sisällytettävä seuraavat osatekijät:
menetelmä kustannusten ja ympäristöhyötyjen arviointiin liittyvien epävarmuuksien käsittelemiseksi;
marginaali, jonka perusteella kustannusten voidaan katsoa olevan suhteettomat ympäristöhyötyihin verrattuna.
LIITE III
Parhaan käytettävissä olevan tekniikan määrittelyperusteet
|
1. |
Vähän jätteitä tuottavien teknisten keinojen käyttö |
|
2. |
Mahdollisimman vaarattomien aineiden käyttö, mukaan lukien erityistä huolta aiheuttavien aineiden vähäisempi käyttö |
|
3. |
Prosessissa käytettyjen ja tuotettujen aineiden ja jätteiden talteenotto- ja kierrätyskeinojen kehittäminen kun se on tarpeellista |
|
4. |
Vertailukelpoiset prosessit, laitteet ja toimintamenetelmät, joita on kokeiltu menestyksekkäästi teollisessa mittakaavassa |
|
5. |
Tekniikan kehitys, mukaan lukien digitaaliset välineet, ja muutokset tieteellisessä tiedossa ja ymmärtämyksessä |
|
6. |
Kyseessä olevien päästöjen luonne, vaikutukset ja laajuus |
|
7. |
Uusien tai olemassa olevien laitosten käyttöönottopäivä |
|
8. |
Parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöönottoon vaadittava aika |
|
9. |
Prosessissa käytettävien raaka-aineiden, vesi mukaan luettuna, kulutus ja ominaisuudet sekä resurssitehokkuus ja uudelleenkäyttö ja hiilestä irtautuminen |
|
10. |
Päästöjen kokonaisympäristövaikutuksen, myös biodiversiteettivaikutuksen, ja ympäristöriskien ehkäisyn ja minimoinnin tarve |
|
11. |
Onnettomuuksien ehkäisyn ja niiden ympäristöseurausten ja ihmisten terveyteen aiheutuvien seurausten minimoimisen tarve |
|
12. |
Julkisoikeudellisten kansainvälisten järjestöjen julkaisemat tiedot |
LIITE IV
Yleisön osallistuminen päätöksentekoon
|
1. |
Yleisölle on ilmoitettava julkisilla ilmoituksilla sekä verkkosivustolla päätöksenteon varhaisessa vaiheessa ja viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa, seuraavat seikat:
a)
lupahakemus tai tilanteen mukaan ehdotus luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi 21 artiklan mukaisesti, mukaan lukien 12 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus;
b)
tarvittaessa tieto, että päätökseen sovelletaan kansallista tai valtiosta toiseen ulottuvien ympäristövaikutusten arviointimenettelyä taikka että siitä käydään 26 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja;
c)
yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta saa asiaan liittyviä tietoja, joille huomautukset (tai kysymykset) voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot huomautusten tai kysymysten esittämistä koskevasta aikataulusta;
d)
mahdollisten päätösten luonne tai päätösluonnos, jos sellainen on olemassa;
e)
tilanteen mukaan yksityiskohtaiset tiedot ehdotuksesta luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi;
f)
milloin, missä ja miten asianomaiset tiedot annetaan saataville;
g)
yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä 5 kohdan mukaista yleisön osallistumista ja kuulemista varten. |
|
2. |
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville saatetaan:
a)
kansallisen oikeuden mukaisesti tärkeimmät selvitykset ja ohjeet, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;
b)
direktiivin 2003/4/EY mukaisesti muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti. |
|
3. |
Yleisölle, jota asia koskee, on annettava mahdollisuus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään. |
|
4. |
Päätöstä tehdessä tämän liitteen mukaisen kuulemisen tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon. |
|
5. |
On asetettava kohtuulliset määräajat, joilla mahdollistetaan, että yleisölle tiedottamiseen ja yleisön, jota asia koskee, valmistautumiseen sekä tehokkaaseen osallistumiseen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon tämän liitteen mukaisesti jää riittävästi aikaa. |
LIITE V
Polttolaitoksiin liittyvät tekniset säännökset
1 OSA
30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat päästöjen raja-arvot
|
1. |
Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoidussa happipitoisuudessa, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien muiden polttolaitosten kuin kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia. |
|
2. |
Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
Kiinteitä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan rikkidioksidin osalta päästöjen raja-arvoa 800 mg/Nm3. Nestemäisiä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan rikkidioksidin osalta päästöjen raja-arvoa 850 mg/Nm3, kun on kyse laitoksista, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on enintään 300 MWth, ja 400 mg/Nm3, kun on kyse laitoksista, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ylittää 300 MWth. Sellaiseen polttolaitoksen osaan, joka päästää savukaasunsa ilmaan yhteisessä piipussa olevan yhden tai useamman erillisen hormin kautta ja jonka toiminta-aika ei ylitä 1 500 :aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), voidaan soveltaa kahdessa edellisessä kohdassa suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Tällöin kunkin hormin päästöjä on tarkkailtava erikseen. |
|
3. |
SO2-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
Polttolaitoksiin, jotka käyttävät jalostamojakeiden kaasutuksesta saatuja lämpöarvoltaan vähäisiä kaasuja ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai toiminnanharjoittajille, jotka olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sovelletaan rikkidioksidin osalta päästöjen raja-arvoa 800 mg/Nm3. |
|
4. |
NOx-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
Kemiallisten laitosten polttolaitoksiin, jotka käyttävät omaan kulutukseen nestemäisiä tuotantojäännöksiä ei-kaupallisena polttoaineena ja joiden nimellinen kokonaislämpöteho ei ylitä 500 MWth ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 450 mg/Nm3. Kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ei ylitä 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 450 mg/Nm3. Kiinteitä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ylittää 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 450 mg/Nm3. Nestemäisiä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ylittää 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 :aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 400 mg/Nm3. Sellaiseen polttolaitoksen osaan, joka päästää savukaasunsa ilmaan yhteisessä piipussa olevan yhden tai useamman erillisen hormin kautta ja jonka toiminta-aika ei ylitä 1 500 :aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), voidaan soveltaa kolmessa edellisessä kohdassa suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Tällöin kunkin hormin päästöjä on tarkkailtava erikseen. |
||||||||||||||||||||
|
5. |
Kevyitä tai keskitisleitä nestemäisinä polttoaineina käyttäviin kaasuturbiineihin (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT), sovelletaan NOx-päästöjen osalta raja-arvoa 90 mg/Nm3 ja CO-päästöjen osalta raja-arvoa 100 mg/Nm3. Näitä päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit. |
|
6. |
NOx- ja CO-päästöjen (mg/Nm3) raja-arvot kaasukäyttöisten polttolaitosten osalta:
Kaasuturbiinien osalta (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT) tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja NOx- ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia. Kaasuturbiineihin (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT), joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 :aa käyttö tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen osalta raja-arvoa 150 mg/Nm3, jos käytetään maakaasua, ja raja-arvoa 200 mg/Nm3, jos käytetään muita kaasuja tai nestemäisiä polttoaineita. Sellaiseen polttolaitoksen osaan, joka päästää savukaasunsa ilmaan yhteisessä piipussa olevan yhden tai useamman erillisen hormin kautta ja jonka toiminta-aika ei ylitä 1 500 :aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), voidaan soveltaa edellisessä kohdassa suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Tällöin kunkin hormin päästöjä on tarkkailtava erikseen. Tässä kohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin ja kaasumoottoreihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit. |
||||||||||||||||||||||||
|
7. |
Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
|
||||||||||||||||||||
|
8. |
Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
|
2 OSA
30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat päästöjen raja-arvot
|
1. |
Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoituna happipitoisuuteen, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien muiden polttolaitosten kuin kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia. Toimivaltainen viranomainen voi määritellä sellaisten CCGT-järjestelmien kaasuturbiinien, joissa käytetään lisäpolttoainetta, standardoidun happipitoisuuden ottaen huomioon kyseessä olevan laitokset erityisominaisuudet. |
|
2. |
Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
|
|
3. |
SO2-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
|
|
4. |
NOx-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
|
|
5. |
Kevyitä tai keskitisleitä nestemäisinä polttoaineina käyttäviin kaasuturbiineihin (mukaan luettuna CCGT), sovelletaan NOx-päästöjen osalta raja-arvoa 50 mg/Nm3 ja CO-päästöjen osalta raja-arvoa 100 mg/Nm3. Näitä päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit. |
|
6. |
NOx- ja CO-päästöjen (mg/Nm3) raja-arvot kaasukäyttöisten polttolaitosten osalta:
Kaasuturbiinien osalta (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT) tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja NOx- ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia. Tässä kohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin ja kaasumoottoreihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit. |
|||||||||||||||
|
7. |
Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
|
|
8. |
Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.
|
3 OSA
Päästöjen tarkkailu
|
1. |
Savukaasujen SO2-, NOx- ja hiukkaspitoisuudet on mitattava jatkuvasti kaikissa nimelliseltä kokonaislämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksissa. Savukaasujen CO-pitoisuus on mitattava jatkuvasti kussakin kaasumaisia polttoaineita käyttävässä, nimelliseltä kokonaislämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksessa. |
|
2. |
Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että 1 kohdassa tarkoitettuja jatkuvia mittauksia ei edellytetä seuraavissa tapauksissa:
a)
niiden polttolaitosten osalta, joiden jäljellä oleva käyttöikä on alle 10 000 käyttötuntia;
b)
maakaasua käyttävistä laitoksista peräisin olevan SO2:n ja hiukkasten osalta;
c)
tunnetun rikkipitoisuuden omaavaa öljyä polttavista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n osalta tapauksissa, joissa ei ole savukaasun rikinpoistolaitteistoa;
d)
biomassaa polttavista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n osalta, jos käyttäjä pystyy osoittamaan, että SO2-päästöt eivät missään olosuhteissa voi olla korkeampia kuin määrätyt päästöjen raja-arvot. |
|
3. |
Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja kaasukäyttöisten laitosten osalta myös hiilimonoksidin mittausten suorittamista on vaadittava vähintään joka kuudes kuukausi. |
|
4. |
Kivihiiltä tai ruskohiiltä käyttävissä polttolaitoksissa on mitattava elohopean kokonaispäästöt vähintään kerran vuodessa. |
|
5. |
SO2- ja NOx-päästöt voidaan 3 kohdassa tarkoitettujen SO2- ja NOx-päästöjen mittausten sijaan mitata myös muilla toimivaltaisen viranomaisen todentamilla ja hyväksymillä mittauksilla. Näissä menetelmissä on käytettävä soveltuvia Euroopan standardointikomitean (CEN) standardeja heti, tai jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on käytettävä ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavan tieteellisen arvon omaavien tietojen toimittaminen. |
|
6. |
Merkittävistä käytetyn polttoainetyypin tai laitoksen käyttötavan muutoksista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, ovatko 1–4 kohdassa vahvistetut valvontavaatimukset yhä riittävät vai onko niitä muutettava. |
|
7. |
Edellä 1 kohdan mukaisesti on jatkuvasti mitattava myös savukaasun happipitoisuutta, lämpötilaa, painetta ja vesihöyrypitoisuutta. Savukaasun vesihöyrypitoisuuden jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen, jos näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia. |
|
8. |
Näytteiden otto pilaavista aineista ja näytteiden analysointi sekä prosessiin liittyvien muuttujien mittaukset sekä automaattisten mittausjärjestelmien laadunvarmistus sekä näiden järjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot. Automaattiset mittausjärjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle automaattisten mittausjärjestelmien tarkistusten tulokset. |
|
9. |
Päästöjen raja-arvojen osalta yhden mittaustuloksen 95 prosentin luottamusvälin arvo ei saa ylittää seuraavia päästöjen raja-arvon prosenttiosuuksia:
|
|
10. |
Vahvistetut päivittäiset keskiarvot ja tuntikeskiarvot on määritettävä mitatuista vahvistetuista tuntikeskiarvoista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty 9 kohdassa esitetty luottamusvälin arvo. Sellaisena päivänä, jona yli kolme tuntikeskiarvoa on hylättävä automaattisen mittausjärjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi, tehdyt mittaukset on mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään mainituista syistä vuoden aikana, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että käyttäjä toteuttaa viipymättä riittävät toimenpiteet, joilla parannetaan automaattisen mittausjärjestelmän luotettavuutta. |
|
11. |
Laitoksissa, joiden on noudatettava 31 artiklassa tarkoitettuja rikinpoistoasteita, on myös tarkkailtava säännöllisesti polttolaitoksessa poltetun polttoaineen rikkipitoisuutta. Toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava käytetyn polttoainetyypin merkittävistä muutoksista. |
4 OSA
Päästöjen raja-arvojen noudattamisen arviointi
|
1. |
Jatkuvissa mittauksissa katsotaan 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja noudatetun, jos mittaustulosten arviointi osoittaa, että kalenterivuoden käyttötunteina kaikki seuraavat edellytykset täyttyivät:
a)
yksikään vahvistettu kuukausittainen keskiarvo ei ylitä 1 ja 2 osassa vahvistettuja asiaan kuuluvia päästöjen raja-arvoja;
b)
yksikään vahvistettu päiväkohtainen keskiarvo ei ole yli 110 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöjen raja-arvoista;
c)
jos polttolaitoksissa on ainoastaan hiiltä käyttäviä kattiloita, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on alle 50 MW, yksikään vahvistettu päiväkohtainen keskiarvo ei ole yli 150 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöjen raja-arvoista;
d)
95 prosenttia kaikista vuoden aikana vahvistetuista tuntikohtaisista keskiarvoista ei ole yli 200 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöjen raja-arvoista. Vahvistetut keskiarvot määritetään 3 osan 10 kohdan mukaisesti. Keskimääräisiä päästöarvoja laskettaessa ei oteta huomioon 30 artiklan 5 ja 6 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitettuina ajanjaksoina eikä käynnistyksen tai alasajon yhteydessä mitattuja arvoja. |
|
2. |
Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden sellaisten menettelyjen tulokset, jotka on määritetty toimivaltaisten viranomaisten antamien sääntöjen mukaisesti, eivät ylitä päästöjen raja-arvoja. |
5 OSA
Rikinpoiston vähimmäisaste
|
1. |
Edellä 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten rikinpoiston vähimmäisaste
|
|||||||||||||||||
|
2. |
Edellä 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten rikinpoiston vähimmäisaste
|
6 OSA
Rikinpoistoasteen noudattaminen
Tämän liitteen 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita sovelletaan kuukausittaisena keskiraja-arvona.
7 OSA
Jalostamojen monipolttoainepolttolaitosten keskimääräiset päästöjen raja-arvot
Rikkidioksidin keskimääräiset päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) jalostamoissa toimiville monipolttoainepolttolaitoksille, kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita lukuun ottamatta, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa:
polttolaitokset, joille on myönnetty lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat ovat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta on käynnistynyt viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003: 1 000 mg/Nm3;
muut polttolaitokset: 600 mg/Nm3.
Nämä päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoidussa happipitoisuudessa, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia ja nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden osalta 3 prosenttia.
LIITE VI
Jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettavat tekniset säännökset
1 OSA
Määritelmät
Tässä liitteessä tarkoitetaan:
”jo käytössä olevalla jätteenpolttolaitoksella” yhtä seuraavista jätteenpolttolaitoksista
laitos, joka oli toiminnassa ja jolla oli sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti myönnettävä lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002,
laitos, jolle oli myönnetty lupa toimia jätteenpolttolaitoksena tai joka oli rekisteröity sellaiseksi ja jolla oli sovellettavan unionin oikeuden mukainen ennen 28 päivää joulukuuta 2002 myönnetty lupa edellyttäen, että laitos otettiin käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2003,
laitos, jonka osalta oli jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen hyväksymispyyntö ennen 28 päivää joulukuuta 2002 edellyttäen, että laitos otettiin käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2004,
”uudella jätteenpolttolaitoksella” jätteenpolttolaitoksia, jotka eivät kuulu a kohdan soveltamisalaan.
2 OSA
Dibentso-p-dioksiinien ja dibentsofuraanien ekvivalenttikertoimet
Dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuksien määrittämiseksi seuraavien dibentso-p-dioksiinien ja furaanien massapitoisuudet kerrotaan seuraavilla ekvivalenttikertoimilla ennen yhteenlaskua:
|
|
Toksisuusekvivalenttikerroin |
|
2,3,7,8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDD) |
1 |
|
1,2,3,7,8 – Pentaklooridibentsodioksiini (PeCDD) |
0,5 |
|
1,2,3,4,7,8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) |
0,1 |
|
1, 2,3,6,7,8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) |
0,1 |
|
1,2,3,7,8,9 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) |
0,1 |
|
1,2,3,4,6,7,8 – Heptaklooridibentsodioksiini (HpCDD) |
0,01 |
|
Oktaklooridibentsodioksiini (OCDD) |
0,001 |
|
2,3,7,8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDF) |
0,1 |
|
2,3,4,7,8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF) |
0,5 |
|
1,2,3,7,8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF) |
0,05 |
|
1,2,3,4,7,8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) |
0,1 |
|
1,2,3,6,7,8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) |
0,1 |
|
1,2,3,7,8,9 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) |
0,1 |
|
2,3,4,6,7,8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) |
0,1 |
|
1,2,3,4,6,7,8 – Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF) |
0,01 |
|
1,2,3,4,7,8,9 – Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF) |
0,01 |
|
Oktaklooridibentsofuraani (OCDF) |
0,001 |
3 OSA
Jätteenpolttolaitosten ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot
|
1. |
Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K ja paine 101,3 kPA, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty. Savukaasun raja-arvot standardoidaan 11 prosentin happipitoisuuteen, ellei kyseessä ole direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 3 kohdassa määritellyn mineraalijäteöljyn polttaminen, jolloin ne standardoidaan 3 prosentin happipitoisuuteen, kuten myös 6 osan 2.7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.
|
|
2. |
Edellä olevan 46 artiklan 6 kohdassa ja 47 artiklassa kuvatuissa tilanteissa sovellettavat päästöjen raja-arvot. Ilmaan joutuvien jätteenpolttolaitoksen päästöjen hiukkasten kokonaispitoisuus ei saa missään olosuhteissa ylittää arvoa 150 mg/m3 puolen tunnin keskiarvona ilmaistuna. Ilmaan joutuvien 1.2 kohdassa ja 1.5 kohdan b luetelmakohdassa vahvistettuja orgaanisen hiilen päästöjen ja CO-päästöjen raja-arvoja ei saa ylittää. |
|
3. |
Jäsenvaltiot voivat antaa tässä osassa säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä. |
4 OSA
Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvojen määrittäminen jätteen rinnakkaispoltolle
|
1. |
Seuraavaa kaavaa (sekoitussääntö) on sovellettava siinä tapauksessa, että tämän osan taulukoissa ei ole esitetty erityistä kokonaispäästöjen raja-arvoa C. Jätteiden kullekin rinnakkaispoltossa syntyvän savukaasun sisältämälle pilaavalle aineelle sekä CO:lle määritetään päästöjen raja-arvo seuraavasti:
Jäsenvaltiot voivat antaa tässä osassa säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä. |
|
2. |
Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä sementtiuuneja koskevat erityissäännökset
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
3. |
Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä polttolaitoksia koskevat erityissäännökset
|
|
4. |
Tämän osan 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomilla teollisuudenaloilla käytettäviin jätteen rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettavat erityissäännökset
|
5 OSA
Savukaasujen puhdistuksesta syntyvään jäteveteen sovellettavat päästöjen raja-arvot
|
Pilaavat aineet |
Päästöjen raja-arvot suodattamattomien näytteiden osalta (mg/l dioksiineja ja furaaneja lukuun ottamatta) |
|
|
1. Direktiivissä 91/271/ETY olevassa liitteessä I määritelty suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärä |
(95 %) |
(100 %) |
|
30 |
45 |
|
|
2. Elohopea ja sen yhdisteet puhtaana elohopeana (Hg) |
0,03 |
|
|
3. Kadmium ja sen yhdisteet puhtaana kadmiumina (Cd) |
0,05 |
|
|
4. Tallium ja sen yhdisteet puhtaana talliumina (Tl) |
0,05 |
|
|
5. Arseeni ja sen yhdisteet puhtaana arseenina (As) |
0,15 |
|
|
6. Lyijy ja sen yhdisteet puhtaana lyijynä (Pb) |
0,2 |
|
|
7. Kromi ja sen yhdisteet puhtaana kromina (Cr) |
0,5 |
|
|
8. Kupari ja sen yhdisteet puhtaana kuparina (Cu) |
0,5 |
|
|
9. Nikkeli ja sen yhdisteet puhtaana nikkelinä (Ni) |
0,5 |
|
|
10. Sinkki ja sen yhdisteet puhtaana sinkkinä (Zn) |
1,5 |
|
|
11. Dioksiinit ja furaanit |
0,3 ng/l |
|
6 OSA
Päästöjen tarkkailu
1. Mittaustekniikat
|
1.1 |
Ilman ja veden epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseksi suoritettavien mittausten on oltava edustavia. |
|
1.2. |
Sellaisena päivänä, jona yli kolme tuntikeskiarvoa on hylättävä automaattisen mittausjärjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi, tehdyt mittaukset on mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään mainituista syistä vuoden aikana, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että käyttäjä toteuttaa viipymättä riittävät toimenpiteet, joilla parannetaan automaattisen mittausjärjestelmän luotettavuutta. |
|
1.3 |
Yksittäisten mitattujen tulosten 95 prosentin luottamusvälin arvot eivät saa ylittää seuraavia prosenttiosuuksia päivittäisistä päästöjen raja-arvoista:
Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen määräaikaismittaukset on tehtävä 1.1 ja 1.2 kohdan mukaisesti. |
2. Ilmaa pilaavien aineiden mittaukset.
|
2.1 |
Seuraavat ilmaa pilaavien aineiden mittaukset on suoritettava:
a)
jatkuvat mittaukset seuraavista aineista: NOx, edellyttäen, että on vahvistettu päästöjen raja-arvot, CO, hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä, HCl, HF ja SO2;
b)
jatkuvat mittaukset seuraavista prosessin toimintaan liittyvistä parametreistä: lämpötila uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta sekä savukaasun happipitoisuus, paine, lämpötila ja vesihöyrysisältö;
c)
raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien mittaukset vähintään kahdesti vuodessa; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi. |
|
2.2 |
Savukaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on tarkistettava asianmukaisesti vähintään kerran jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen käyttöönoton aikana ja epäedullisimmiksi ennakoiduissa toimintaolosuhteissa. |
|
2.3 |
HF:n jatkuvia mittauksia ei tarvitse tehdä, jos HCl:n käsittelyssä on vaiheita, joilla varmistetaan, ettei HCl:n päästöjen raja-arvo ylity. Tällöin HF-päästöistä tehdään määräaikaismittaukset siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty. |
|
2.4 |
Vesihöyrysisällön jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen edellyttäen, että näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia. |
|
2.5 |
Toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei HC1:n, HF:n ja SO2:n jatkuvia mittauksia edellytetä jätteenpolttolaitoksissa tai jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa, ja edellyttää määräaikaismittauksia siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty tai ei lainkaan mittauksia p, jos toiminnanharjoittaja voi näyttää toteen, että kyseisten epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei NOx:n jatkuvia mittauksia edellytetä, ja edellyttää määräaikaismittauksia siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty sellaisissa olemassa olevissa jätteenpolttolaitoksissa, joiden nimelliskapasiteetti on alle 6 tonnia tunnissa, ja sellaisissa olemassa olevissa jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden nimelliskapasiteetti on alle 6 tonnia tunnissa, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa jätteen laatua, käytettyä tekniikkaa ja päästöjä koskevien tietojen ja päästöjen tarkkailutulosten perusteella, että NOx-päästöt eivät missään tilanteessa voi ylittää määrättyjä päästöjen raja-arvoja. |
|
2.6 |
Toimivaltainen viranomainen voi seuraavissa tapauksissa edellyttää, että raskasmetalleja on mitattava kerran kahdessa vuodessa sekä dioksiineja ja furaaneja kerran vuodessa:
a)
jätteenrinnakkaispoltosta tai poltosta syntyvät päästöt ovat kaikissa olosuhteissa alle 50 prosenttia päästöjen raja-arvoista
b)
rinnakkaispoltettava tai poltettava jäte muodostuu ainoastaan sellaisten muiden kuin vaarallisten jätteiden tietyistä lajitelluista palavista jakeista, jotka eivät sovellu kierrätykseen ja joilla on tiettyjä ominaisuuksia, ja se määritellään tarkemmin c alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella;
c)
toiminnanharjoittaja voi todistaa kyseisten jätteiden laatua koskevien tietojen ja päästöjen tarkkailun perusteella, että päästöt jäävät kaikissa tapauksissa merkittävästi raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistettujen päästöjen raja-arvojen alle; |
|
2.7 |
Mittausten tulokset on standardoitava käyttämällä 3 osassa mainittuja standardin mukaisia happipitoisuuksia tai laskettava 4 osan mukaisesti ja käyttämällä 7 osassa annettua kaavaa. Jos jätettä poltetaan tai rinnakkaispoltetaan hapetetussa ilmassa, mittaustulokset voidaan standardoida toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman happipitoisuuden mukaan, jossa on otettu huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteet. Jos pilaavien aineiden päästöjä on rajoitettu savukaasun puhdistuksella vaarallisia jätteitä käsittelevässä jätteenpolttolaitoksessa tai jätettä käsittelevässä rinnakkaispolttolaitoksessa, suoritetaan ensimmäisessä alakohdassa säädetty happipitoisuuden standardointi ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin pilaavan aineen pitoisuus, on suurempi kuin hapen standardipitoisuus. |
3. Vesiä pilaavien aineiden mittaukset
|
3.1 |
Seuraavat mittaukset on tehtävä jäteveden poistopaikassa:
a)
pH:n, lämpötilan ja virtauksen jatkuvat mittaukset;
b)
suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän päivittäiset mittaukset pistokokeina tai 24 tunnin ajalta otettujen virtaukseen suhteutettujen edustavien näytteiden mittaukset;
c)
24 tunnin ajan tapahtuvaa poistoa edustavan näytteen vähintään kuukausittaiset, virtaukseen suhteutetut Hg:n, Cd:n, Tl:n, As:n, Pb:n, Cr:n, Cu:n, Ni:n ja Zn:n mittaukset;
d)
vähintään puolen vuoden välein tapahtuvat dioksiinien ja furaanien mittaukset; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi. |
|
3.2 |
Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksessa syntyvän muun jäteveden kanssa, toiminnanharjoittajan on tehtävä mittaukset:
a)
savukaasun puhdistusprosessista syntyvästä jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;
b)
yhdestä tai useammasta muusta jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;
c)
paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelyn jälkeen lopullisesti jätteenpolttolaitoksesta tai jätettä käyttävästä rinnakkaispolttolaitoksesta. |
7 OSA
Kaava, jolla lasketaan päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen
|
ES |
= |
laskettu päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen |
|
EM |
= |
mitattu päästöpitoisuus |
|
OS |
= |
standardin mukainen happipitoisuus |
|
OM |
= |
mitattu happipitoisuus |
8 OSA
Päästöjen raja-arvojen noudattamisen arviointi
1. Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot
|
1.1 |
Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos
a)
yksikään vuorokausikeskiarvo ei ylitä 3 osan 1.1 kohdassa tai 4 osassa vahvistettuja tai 4 osan mukaisesti laskettuja päästöjen raja-arvoja;
b)
yksikään puolen tunnin keskiarvo ei ylitä 3 osan 1.2 kohdassa olevassa sarakkeessa A vahvistettuja päästöjen raja-arvoja, tai soveltuvissa tapauksissa 97 % vuoden aikana mitatuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1.2 kohdassa olevassa sarakkeessa B vahvistettuja päästöjen raja-arvoja;
c)
yksikään raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja varten määritetyn näytteenottoajan keskiarvo ei ylitä 3 osan 1.3 kohdassa ja 1.4 kohdassa tai 4 osassa vahvistettuja tai 4 osan mukaisesti laskettuja päästöjen raja-arvoja;
d)
hiilimonoksidin (CO) osalta:
i)
jätteenpolttolaitosten osalta:
—
vähintään 97 % vuoden aikana mitatuista vuorokauden keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1 kohdan 5 alakohdan a alakohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja; ja
—
vähintään 95 prosenttia kaikista 10 minuutin keskiarvoina määritetyistä mittauksista minkä tahansa 24 tunnin jakson aikana tai kaikista saman jakson aikana otetuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1.5 kohdan b ja c alakohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja; sellaisten jätteenpolttolaitosten osalta, joissa polttoprosessista syntyvän kaasun lämpötila nostetaan vähintään kahdeksi sekunniksi vähintään 1 100 oC:een, jäsenvaltiot voivat soveltaa 10 minuutin keskiarvoihin seitsemän vuorokauden arviointijaksoa;
ii)
jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten osalta: 4 osan säännöksiä noudatetaan. |
|
1.2 |
Puolen tunnin ja 10 minuutin keskiarvot määritetään varsinaisen toiminta-ajan kuluessa (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jos niiden aikana ei polteta jätettä) mitatuista arvoista, joista on vähennetty 6 osan 1.3 kohdassa tarkoitetut luottamusvälin arvot. Vuorokausikeskiarvot lasketaan näistä vahvistetuista keskiarvoista. Jotta vuorokausikeskiarvo olisi pätevä, vuorokaudessa saadaan hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Vuodessa saadaan hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. |
|
1.3 |
Näytteenottoajan keskiarvot sekä HF:n, HCl:n ja SO2:n määräaikaismittausten keskiarvot määritetään 45 artiklan 1 kohdan e alakohdan, 48 artiklan 3 kohdan sekä 6 osan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti. |
2. Vesiin joutuvien päästöjen raja-arvot.
Vesiin joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos
suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän osalta 95 prosenttia ja 100 prosenttia mitatuista arvoista ei ylitä vastaavia 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja;
raskasmetallien (Hg, Cd, Tl, As, Pb, Cr, Cu, Ni ja Zn) osalta enintään yksi mittaus vuodessa ylittää 5 osassa vahvistetut päästöjen raja-arvot; vaihtoehtoisesti, jos jäsenvaltio säätää useammasta kuin 20 näytteestä vuodessa, enintään 5 prosenttia kyseisistä näytteistä ylittää 5 osassa vahvistetut päästöjen raja-arvot;
dioksiinien ja furaanien osalta tehtävien mittausten tulokset eivät ylitä 5 osassa vahvistettua päästöjen raja-arvoa.
LIITE VII
Orgaanisia liuottimia käyttäviä laitoksia ja toimintoja koskevat tekniset säännökset
1 OSA
Toiminnot
|
1. |
Kussakin seuraavista kohdista toimintoon kuuluu laitteiden puhdistaminen mutta ei tuotteiden puhdistamista, ellei toisin ole säädetty. |
|
2. |
Liimapinnoitus Toiminto, jossa liima levitetään johonkin pintaan, painatustoimintoihin liittyvää liimausta ja laminointia lukuun ottamatta. |
|
3. |
Maalaukset, pinnoitukset Toiminto, jossa levitetään yksi tai useampia kerroksia jatkuvaa kalvoa
a)
johonkin seuraavista ajoneuvoista:
i)
uudet autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkaan M1 puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun neuvoston direktiivin 2007/46/EY ( 26 ) mukaisesti ja luokkaan N1, mikäli ne maalataan samassa laitoksessa kuin M1-luokan ajoneuvot,
ii)
rekkojen ohjaamot, jotka on määritelty ajajan majoitustilaksi, ja direktiivissä 2007/46/EY säädettyjen N2- ja N3-ajoneuvoluokkien mukaiseen majoitukseen liittyvä tekninen välineistö kokonaisuudessaan,
iii)
pakettiautot ja rekat, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin N1, N2 ja N3 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti, lukuun ottamatta rekkojen ohjaamoja,
iv)
linja-autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin M2 ja M3 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti,
v)
perävaunuihin, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin O1, O2, O3 ja O4 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti;
b)
metalli- ja muovipintoihin mukaan lukien lentokoneiden, laivojen, junien jne. pinnat;
c)
puupintoihin;
d)
tekstiili-, kangas-, folio- ja paperipintoihin;
e)
nahkaan. Maalaus-/pinnoitustoiminnot eivät sisällä kappaleiden pinnoitusta metallilla elektroforeesi- ja kemiallista sumutustekniikkaa käyttäen. Jos maalaus/pinnoitus käsittää vaiheen, jossa sama kappale painetaan millä tahansa tekniikalla, kyseistä painatusvaihetta pidetään maalauksen/pinnoituksen osana. Erillisinä toimintoina suoritettuja painatustoimintoja ei kuitenkaan lueta kuuluviksi tähän kohtaan, mutta ne voivat kuulua tämän direktiivin V luvun soveltamisalaan, jos kyseessä oleva painatustoiminto kuuluu sen soveltamisalaan. |
|
4. |
Kelapinnoitus Toiminto, jossa rulla terästä, ruostumatonta terästä, päällystettyä terästä, kupariseoksia tai alumiininauhaa pinnoitetaan joko kalvon muodostuksella tai laminaatilla jatkuvassa prosessissa. |
|
5. |
Kemiallinen pesu Teollinen tai kaupallinen toiminto, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vaatteiden, huonekalujen tai vastaavien kulutustavaroiden puhdistamiseen tarkoitetussa laitoksessa, lukuun ottamatta tahrojen ja jälkien poistamista manuaalisesti tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa. |
|
6. |
Jalkineiden valmistus Kokonaisten jalkineiden tai niiden osien tuottamiseen tarkoitetut toiminnot. |
|
7. |
Maalien/pinnoitteiden, lakkojen, painovärien ja liimojen valmistus. Edellä mainittujen lopputuotteiden ja niiden välituotteiden valmistus, kun se tapahtuu samassa laitoksessa, sekoittamalla pigmenttejä, hartseja ja liima-aineita orgaanisiin liuottimiin tai muihin kantoaineisiin, mukaan lukien dispergointi ja esidispergointi, viskositeetin ja värisävyjen säätäminen sekä lopputuotteen pakkaamiseen liittyvät toimet. |
|
8. |
Lääketeollisuus Lääkkeiden kemiallinen synteesi, käymisprosessi, uutto, formulointi ja viimeistely sekä raaka-aineiden valmistus, jos se tapahtuu samassa paikassa. |
|
9. |
Painatus Tekstin ja/tai kuvien jäljentäminen, jossa painoväri siirretään kuvansiirtäjän avulla jollekin pinnalle. Tämä sisältää asiaan kuuluvat lakkaus-, pinnoitus- ja laminointitekniikat. Kuitenkin vain seuraavat osaprosessit kuuluvat V luvun soveltamisalaan:
a)
fleksopaino – painatustoiminto, jossa kuvansiirtäjänä käytetään kumia tai kimmoisia valopolymeerejä, joiden päällä painovärit ovat painamatta jätettävien alueiden yläpuolella, ja jossa käytetään haihtumalla kuivuvia nestemäisiä painovärejä;
b)
heatset-rainaoffset – rainapainatustoiminto, jossa käytetään kuvansiirtäjää siten, että painettava ja painamatta jätettävä alue ovat samassa tasossa; raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina. Painamatta jätettävä alue käsitellään vettä imeväksi ja siten painoväriä hylkiväksi. Painettava alue käsitellään siten, että se ottaa vastaan ja välittää edelleen painovärin painettavalle pinnalle. Haihtuminen tapahtuu uunissa, jossa käytetään kuumaa ilmaa painetun materiaalin kuumentamiseksi;
c)
painatusprosessiin liittyvä laminointi – kahden tai useamman joustavan materiaalin liittäminen yhteen laminaattien tuottamiseksi;
d)
julkaisusyväpaino – syväpaino, jota käytetään aikakausilehdissä, esitteissä, luetteloissa tai vastaavissa tuotteissa olevan paperin painatukseen tolueenipohjaisia painovärejä käyttäen;
e)
syväpaino – painatustoiminto, jossa käytetään lieriömäistä kuvansiirtäjää, jolloin painettava alue on painamatta jätettävän alueen alapuolella, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat haihtumalla. Syvennykset täytetään painovärillä ja painamatta jätettävät alueet puhdistetaan ylimääräisestä painoväristä, ennen kuin painettava pinta koskettaa lieriötä ja nostaa painovärin syvennyksistä;
f)
rotaatioseripaino – rainapainatustoiminto, jossa painoväri puristetaan painettavalle pinnalle huokoisen kuvansiirtäjän läpi, jolloin painettava alue on avoinna ja painamatta jätettävä alue on eristetty, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat ainoastaan haihtumalla. Raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina;
g)
lakkaus – toiminto, jossa pakkausmateriaalin myöhempää sulkemista varten tarkoitettu lakka tai liima levitetään joustavalle materiaalille. |
|
10. |
Kumin jalostus Luonnonkumin tai synteettisen kumin sekoitus-, jauhamis-, seostus-, kalanterointi-, ekstrudointi- ja vulkanointitoiminto sekä kaikki avustavat toimenpiteet luonnonkumin tai synteettisen kumin muuttamiseksi lopputuotteeksi. |
|
11. |
Pintojen puhdistus Kemiallista pesua lukuun ottamatta toiminto, jossa käytetään orgaanisia liuottimia epäpuhtauksien poistamiseksi materiaalin pinnalta rasvanpoisto mukaan lukien. Puhdistustoimintoa, johon kuuluu useampi kuin yksi vaihe ennen jotakin muuta toimintoa tai sen jälkeen, pidetään yhtenä pinnan puhdistustoimintona. Tällä toiminnolla tarkoitetaan tuotteen pinnan puhdistusta eikä laitteiston puhdistusta. |
|
12. |
Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus Toiminto kasviöljyjen uuttamiseksi siemenistä ja muista kasviaineksista, kuivajäämien käsittely rehun tuottamiseksi, siemenistä, kasvi- ja/tai eläinaineksista saatujen rasvojen ja kasviöljyjen jalostus. |
|
13. |
Ajoneuvojen korjausmaalaus Teollinen tai kaupallinen maalaustoiminto tai siihen liittyvät rasvanpoistotoiminnot, joilla tehdään jompaakumpaa seuraavista:
a)
direktiivissä 2007/46/EY määriteltyjen maantieajoneuvojen tai niiden osien alkuperäinen maalaus korjaustyyppisillä materiaaleilla, kun se suoritetaan alkuperäisten tuotantolinjojen ulkopuolella;
b)
perävaunujen (mukaan luettuna puoliperävaunut) (direktiivissä 2007/46/EY tarkoitettu ajoneuvoluokka O) maalaus. |
|
14. |
Lankalakkaus Muuntimiin, moottoreihin jne. tarkoitettuihin käämeihin käytettävien metallijohtimien pinnoitus. |
|
15. |
Puun kyllästys Puutavaran säilymistä parantava toiminto. |
|
16. |
Puun ja muovin laminointi Puun ja/tai muovin kiinnittäminen yhteen laminoitujen tuotteiden valmistamiseksi. |
2 OSA
Kynnysarvot ja päästöjen raja-arvot
Savukaasujen päästöjen raja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K ja ilmanpaine 101,3 kPa.
|
|
Toiminto (Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi) |
Kynnysarvo (Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi) |
Poistokaasujen päästöraja (mg C/Nm3) |
Päästöjen raja-arvo hajapäästöille (prosentteina liuottimien käytöstä) |
Kokonaispäästöraja |
Erityismääräykset |
||
|
Uudet laitokset |
Toiminnassa olevat laitokset |
Uudet laitokset |
Toiminnas-sa olevat laitokset |
|||||
|
1 |
Heatset-rainaoffset-painatus (> 15) |
15–25 > 25 |
100 20 |
30 (1) 30 (1) |
|
(1) Liuotinjäämää lopputuotteessa ei pidetä hajapäästöjen osana. |
||
|
2 |
Julkaisusyväpaino (> 25) |
|
75 |
10 |
15 |
|
|
|
|
3 |
Muu syväpaino, fleksopaino, rotaatioseripaino, muut laminointi- tai lakkausyksiköt (> 15) tekstiilien ja kartongin rotaatioseripaino (> 30) |
15–25 > 25 > 30 (1) |
100 100 100 |
25 20 20 |
|
(1) Kynnysarvo tekstiilien ja kartongin rotaatioseripainolle. |
||
|
4 |
Pintojen puhdistus 59 artiklan 5 kohdassa yksilöidyillä yhdisteillä (> 1) |
1–5 > 5 |
20 (1) 20 (1) |
15 10 |
|
(1) Raja-arvo viittaa yhdisteiden massaan mg C/Nm3, eikä hiilen kokonaismäärään. |
||
|
5 |
Muu pintojen puhdistus (> 2) |
2–10 > 10 |
75 (1) 75 (1) |
20 (1) 15 (1) |
|
(1) Näitä arvoja ei sovelleta laitoksiin, jotka osoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikkien käytettyjen puhdistusaineiden keskimääräinen orgaanisen liuottimen pitoisuus ei ylitä 30 paino- %:ia. |
||
|
6 |
Ajoneuvojen maalaus (< 15) ja korjausmaalaus |
> 0,5 |
50 (1) |
25 |
|
(1) 8 osan 2 kohdan mukaisesti mittausten keskimääräisen keston on oltava 15 minuuttia |
||
|
7 |
Kelapinnoitus (> 25) |
|
50 (1) |
5 |
10 |
|
(1) Laitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, päästöraja arvo on 150 mg |
|
|
8 |
Muu pinnoitus, mukaan lukien metallin, muovin, tekstiilien (5), folion ja paperin pinnoitus/maalaus (> 5) |
5–15 > 15 |
100 (1) (4) 50/75 (2) (3) (4) |
25 (4) 20 (4) |
|
|
(1) Päästöjen raja-arvoa sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin. (2) Ensimmäistä päästörajaa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista pinnoitussovellutuksiin. |
|
|
|
|
|
|
|
|
(3) Tekstiilien pinnoituslaitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin sovellettava päästöraja arvo on yhteensä 150. (4) Maalaustoiminnot, joita ei voi tehdä hallituissa olo-suhteissa (kuten laivanrakennuksessa, lentokoneen maalauksessa) saavat poiketa näistä arvoista 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti. (5) Rotaatioseripaino tekstiileille kuuluu toimintoon 3. |
||
|
9 |
Lankalakkaus (> 5) |
|
|
|
10 g/kg (1) 5 g/kg (2) |
(1) Sovelletaan laitoksiin, joissa langan keskimääräinen halkaisija on ≤ 0,1 mm. (2) Sovelletaan kaikkiin muihin laitoksiin. |
||
|
10 |
Puupintojen maalaus (> 15) |
15–25 > 25 |
100 (1) 50/75 (2) |
25 20 |
|
(1) Päästöjen raja-arvoa sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin. (2) Ensimmäistä arvoa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista maalausprosesseihin. |
||
|
11 |
Kemiallinen pesu |
|
|
|
20 g/kg (1) (2) |
(1) Ilmaistu vapautuneen liuottimen massana puhdistettua tuotekiloa kohden. (2) Edellä 4 osan 2 kohdassa määriteltyä päästöjen raja-arvoa ei sovelleta tähän toimintoon. |
||
|
12 |
Puun kyllästys (> 25) |
|
100 (1) |
45 |
11 kg/m3 |
(1) Päästöjen raja-arvoa ei sovelleta kreosootilla tapahtuvaan kyllästykseen. |
||
|
13 |
Nahan viimeistely (> 10) |
10–25 > 25 > 10 (1) |
|
|
85 g/m2 75 g/m2 150 g/m2 |
Päästöjen raja-arvot on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmistetun tuotteen neliömetriä kohden. (1) Nahan pinnoitusprosessissa sisustamisessa ja kulutushyödykkeinä käytetyissä yksittäisissä nahkatuotteissa, kuten laukuissa, vöissä, lompakoissa jne. |
||
|
14 |
Jalkineiden valmistus (> 5) |
|
|
|
25 g paria kohden |
Kokonaispäästöjen raja-arvo on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmista jalkineparia kohden. |
||
|
15 |
Puun ja muovin laminointi (> 5) |
|
|
|
30 g/m2 |
|
||
|
16 |
Liimapinnoitus (> 5) |
5–15 > 15 |
50 (1) 50 (1) |
25 20 |
|
(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg. |
||
|
17 |
Maali- ja lakkaseosten painovärien ja liimojen valmistus (> 100) |
100–1 000 > 1 000 |
150 150 |
5 3 |
5 % käytetystä liuottimesta 3 % käytetystä liuottimesta |
Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä maaliseosta suljetussa pakkauksessa. |
||
|
18 |
Kumin jalostus (> 15) |
|
20 (1) |
25 (2) |
25 % käytetystä liuottimesta |
(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg. (2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai seosta suljetussa pakkauksessa. |
||
|
19 |
Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus (> 10) |
|
|
|
Eläinrasva: 1,5 kg/tonni Risiiniöljy: 3 kg/tonni Rapsin siemen: 1 kg/tonni Auringonkukan siemen: 1 kg/tonni Soijapavut (tavanomainen murskaus): 0,8 kg/tonni Soijapavut (valkoiset hiutaleet): 1,2 kg/tonni Muut siemenet ja muut kasviainekset: 3 kg/tonni (1) 1,5 kg/tonni (2)4 kg/tonni (3) |
(1) Toimivaltaisen viranomaisen olisi asetettava kokonaispäästörajat yksittäisiä siemeneriä ja muita kasviaineksia käsitteleville laitoksille tapauskohtaisesti käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. (2) Sovelletaan kaikkiin fraktiointi-prosesseihin kumien poistoa lukuun ottamatta (kumien poistaminen öljystä). (3) Sovelletaan kumien poistoon. |
||
|
20 |
Lääketeollisuus (> 50) |
|
20 (1) |
5 (2) |
15 (2) |
5 % käytetystä liuottimesta |
15 % käytetystä liuottimesta |
(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg. (2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai seosta suljetussa pakkauksessa. |
3 OSA
Ajoneuvojen maalauslaitosten päästöraja-arvot
|
1. |
Kokonaispäästörajat ilmaistaan vapautuneen orgaanisen liuottimen grammamääränä suhteessa tuotteen neliömetreinä ilmaistuun pinta-alaan ja vapautuneen orgaanisen liuottimen kilomääränä suhteessa auton koriin. |
|
2. |
Kaikkien jäljempänä 3 kohdassa olevassa taulukossa esitettyjen tuotteiden pinta-ala määritellään pinta-alana laskettuna elektroforeesitekniikalla käsitellystä kokonaisalueesta yhdessä kaikkien niiden osien pinta-alojen kanssa, jotka mahdollisesti lisätään maalausprosessin seuraavissa vaiheissa silloin, kun ne maalataan samoilla maaleilla kuin kyseinen tuote, tai laitoksessa maalatun tuotteen kokonaispinta-ala. Elektroforeesitekniikalla käsiteltävän alueen pinta-ala lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:
Tätä menetelmää sovelletaan myös muihin levyistä valmistettuihin maalattuihin osiin. Tietokoneavusteista suunnittelua (CAD) tai vastaavia muita menetelmiä käytetään laskettaessa muiden osien lisäämisestä aiheutuvia pinta-aloja tai laitoksessa maalatun alueen kokonaispinta-ala. |
|
3. |
Jäljempänä olevassa taulukossa esitetyt kokonaispäästöjen raja-arvot viittaavat kaikkiin samassa laitoksessa suoritettaviin prosessivaiheisiin elektroforeesitekniikasta tai mistä tahansa muusta maalausprosessista lähtien aina loppuvaiheen vahaukseen ja suojapinnoitteen kiillotukseen asti, prosessilaitteiston puhdistukseen käytetty liuotin sekä suihkemaalikatokset ja muut kiinteät rakenteet sekä tuotannon aikana että sen ulkopuolella mukaan lukien.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
4. |
Ajoneuvojen maalauslaitosten, joiden liuottimien kulutuksen kynnysarvo jää alle 3 kohdassa olevassa taulukossa esitetyn taulukon mukaisen kynnysarvon, on täytettävä korjausmaalaukselle liitteessä 2 osassa vahvistetut vaatimukset. |
4 OSA
Erityisiä vaaralausekkeita edellyttäviä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevat päästöjen raja-arvot
|
1. |
Edellä 58 artiklassa tarkoitettujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta, joissa mainitussa artiklassa tarkoitettuja merkintöjä edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 10 g/h, on noudatettava päästöjen raja-arvoa 2 mg/Nm3. Päästöjen raja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan. |
|
2. |
Sellaisten halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralauseke H341 tai H351, päästöjen osalta on, jos vaaralauseketta H341 tai H351 edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 100 g/h, noudatettava päästöjen raja-arvoa 20 mg/Nm3. Päästöjen raja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan. |
5 OSA
Vähentämisohjelma
|
1. |
Toiminnanharjoittaja voi käyttää erityisesti laitostaan varten suunniteltua vähentämisohjelmaa. |
|
2. |
Käytettäessä maaleja/pinnoitteita, lakkoja, liimoja tai painovärejä voidaan käyttää seuraavaa ohjelmaa. Jos seuraava menetelmä ei sovellu, toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan käyttää jotakin muuta vaihtoehtoista ohjelmaa, jolla saavutetaan vastaavat päästöjen vähennykset kuin soveltamalla 2 ja 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Ohjelmassa on otettava huomioon seuraavat seikat:
a)
jos vähän liuotinta sisältävien tai liuotinta sisältämättömien korvaavien aineiden kehitys on yhä meneillään, toiminnanharjoittajalle on myönnettävä lisäaikaa omien päästöjen vähennysohjelmiensa toimeenpanemiseksi;
b)
päästövähennysten vertailukohteen pitäisi vastata mahdollisimman tarkoin ilman vähennystoimenpiteitä syntyviä päästöjä. |
|
3. |
Seuraava ohjelma on tarkoitettu laitoksille, joiden tuotteen kiintoainepitoisuuden voidaan olettaa pysyvän muuttumattomana
a)
vuosittainen vertailupäästö lasketaan seuraavasti:
i)
määritetään vuodessa kulutetun maalin/pinnoitteen ja/tai painovärin, lakan tai liiman sisältämän kiintoaineen kokonaismassa. Kiintoainetta ovat kaikki sellaiset aineet maaleissa/pinnoitteissa, painoväreissä, lakoissa tai liimoissa, joista tulee kiinteitä veden tai haihtuvien orgaanisten yhdisteiden haihduttua,
ii)
vuosittaiset vertailupäästöt lasketaan kertomalla (i) alakohdassa määritetty massa asianomaisella seuraavassa taulukossa esitetyllä kertoimella. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa näitä kertoimia yksittäisten laitosten kohdalla siten, että kiintoaineiden käytön todennettavissa oleva tehostuminen otetaan huomioon;
b)
päästöjen tavoitearvo on yhtä suuri kuin vuosittainen vertailupäästö kerrottuna prosenttimäärällä, joka on
i)
(hajapäästöjen raja-arvo + 15) laitoksille, jotka kuuluvat 2 osan 6 kohtaan ja jotka sijoittuvat 8 ja 10 kohdan alempiin kynnysrajoihin,
ii)
(hajapäästöjen raja-arvo + 5) kaikille muille laitoksille;
c)
vaatimuksia katsotaan noudatetun, jos liuottimien hallintasuunnitelmassa määritetty todellinen päästö on pienempi tai yhtä suuri kuin päästöjen tavoitearvo. |
6 OSA
Päästöjen tarkkailu
|
1. |
Poistokanavia, joihin on liitetty puhdistinlaitteita ja joista lopullisessa poistokohdassa aiheutuva päästö on keskimäärin yli 10 kg/h kokonaishiiltä, on tarkkailtava jatkuvasti sen varmistamiseksi, että niiden vaatimuksia noudatetaan. |
|
2. |
Muissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehdään joko jatkuvia tai määräajoin suoritettavia mittauksia. Määräajoin suoritettavissa mittauksissa on saatava vähintään kolme mittausarvoa kunkin mittaustoimenpiteen aikana. |
|
3. |
Mittauksia ei vaadita silloin, jos putkien suulle asennettavia puhdistinlaitteita ei tarvita tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi. |
7 OSA
Liuottimien hallintasuunnitelma
1. Periaatteet
Liuottimien hallintasuunnitelmaa on käytettävä:
arvioitaessa säännösten noudattamista 62 artiklan mukaisesti;
osoittamaan tulevia vähennysvaihtoehtoja;
mahdollistamaan tietojen antaminen liuottimien kulutuksesta, liuotinpäästöistä ja V luvun vaatimusten noudattamisesta.
2. Määritelmät
Seuraavat määritelmät muodostavat kehykset ainetaseen laatimiselle.
Prosessiin menevä orgaanisten liuottimien määrä (I):
|
I1 |
Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä hankituissa seoksissa, joita käytetään prosessissa ajanjaksolla, jolta ainetasetta lasketaan. |
|
I2 |
Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä seoksissa, jotka on otettu talteen ja käytetty uudelleen liuottimena prosessissa. Kierrätetty liuotin lasketaan joka kerta, kun sitä käytetään toiminnon suorittamisessa. |
Toiminnosta poistuva orgaanisten liuottimien määrä (O):
|
O1 |
Poistokaasupäästöt. |
|
O2 |
Veteen liuenneet orgaaniset liuottimet; laskettaessa O5-arvoa otetaan huomioon jäteveden käsittely. |
|
O3 |
Orgaanisten liuottimien määrä, joka jää jäljelle prosessista valmistuviin tuotteisiin epäpuhtauksina tai jääminä. |
|
O4 |
Sellaiset orgaanisten liuottimien päästöt ilmaan, joita ei ole otettu talteen. Tähän kuuluu tilojen yleinen ilmanvaihto, jolloin ilmaa vapautuu ulkopuoliseen ympäristöön ikkunoiden, ovien, tuuletusaukkojen ja muiden vastaavien aukkojen kautta. |
|
O5 |
Kemiallisista tai fysikaalisista reaktioista aiheutuvat orgaanisten liuottimien ja/tai yhdisteiden häviäminen (polttamalla tai muuten poistokaasua tai jätevettä käsittelemällä hävitetyt tai absorboimalla talteen otetut, edellyttäen, että ne eivät kuulu O6, O7, tai O8 kohtaan). |
|
O6 |
Kerätyn jätteen sisältämät orgaaniset liuottimet. |
|
O7 |
Orgaaniset liuottimet tai seosten sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka myydään tai aiotaan myydä kaupallista arvoa omaavina tuotteina. |
|
O8 |
Seosten sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka on otettu talteen uudelleen käyttöä varten, ei kuitenkaan käytettäväksi prosessiin, edellyttäen, että ne eivät kuulu O7 kohtaan. |
|
O9 |
Muulla tavoin vapautuvat orgaaniset liuottimet. |
|
3. |
Liuottimien hallintasuunnitelman käyttäminen vaatimusten noudattamista arvioitaessa. Liuottimien hallintasuunnitelman käytön on määräydyttävä sen mukaan, minkä vaatimuksen noudattamista tarkistetaan, seuraavasti:
a)
edellä 5 osassa vahvistetun vähennysjärjestelmän, jossa kokonaispäästöraja ilmaistaan tuoteyksikkökohtaisina liuotinpäästöinä, tai muutoin 2 ja 3 osassa olevien vaatimusten noudattamisen arviointi:
i)
kaikille toiminnoille, joissa käytetään 5 osassa vahvistettua vähennysjärjestelmää on laadittava vuosittain liuottimien hallintasuunnitelma kulutuksen (C) määrittelemiseksi. Seuraavaa yhtälöä on käytettävä kulutuksen laskennassa: C = I1 – O8 Vastaavalla tavalla on laskettava myös pinnoitteissa/maaleissa käytettävät kiintoaineet vuosittaisten vertailu- ja tavoitepäästöjen siitä edelleen johtamiseksi,
ii)
tuoteyksikkökohtaisten kokonaisliuotinpäästöjen tai muuten 2 ja 3 osassa mainittujen raja-arvojen noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma on laadittava vuosittain, jotta päästöt (E) voidaan määrittää. Seuraavaa yhtälöä on käytettävä kulutuksen laskennassa: E = F + O1 jossa F edustaa hajapäästöjä siten kuin ne on määritelty b kohdan i alakohdassa. Päästöluku on sitten jaettava asianomaisella tuoteparametrillä,
iii)
Direktiivin 59 artiklan 6 kohdan b alakohdan ii alakohdan vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma on laadittava vuosittain, jotta kokonaispäästöt kaikista asiaankuuluvista toiminnoista voidaan määrittää, ja tätä lukua on sitten verrattava niihin kokonaispäästöihin, jotka olisivat aiheutuneet, jos 2, 3 ja 5 osassa esitetyt vaatimukset olisi täytetty kunkin toiminnon osalta erikseen;
b)
hajapäästöjen määrittely, jotta niitä voidaan vertailla 2 osassa olevien hajapäästöjen raja-arvojen kanssa.
i)
jotain seuraavista yhtälöistä on käytettävä hajapäästöjen laskennassa: F = I1 – O1 – O5 – O6 – O7 – O8 tai F = O2 + O3 + O4 + O9 F on määritettävä joko mittaamalla määrät suoraan tai vastaavalla laskutoimituksella, esimerkiksi käyttämällä prosessin talteenottotehokkuutta. Hajapäästöjen raja-arvo ilmaistaan prosessiin menevän aineen osuutena, joka on laskettava seuraavaa yhtälöä käyttäen: I = I1 + I2
ii)
hajapäästöt on määritettävä lyhyellä mutta kattavalla mittaussarjalla. Sitä ei tarvitse tehdä uudelleen ennen kuin laitteita muutetaan. |
8 OSA
Savukaasuja koskevien päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi
|
1. |
Jatkuvissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos:
a)
mikään aritmeettinen keskiarvo, joka on saatu sellaisen 24 tunnin aikana, jolloin laitos tai toiminto ovat käynnissä lukuun ottamatta käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa, ei ylitä päästöjen raja-arvoja;
b)
mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti. |
|
2. |
Määräajoin suoritettavissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos yhden seurantatoimenpiteen aikana:
a)
kaikkien mittaustulosten keskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja;
b)
mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti. |
|
3. |
Edellä olevan 4 osan noudattaminen on tarkistettava kyseessä olevien yksittäisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuksien summan perusteella. Muissa tapauksissa noudattamista on arvioitava vapautuneen kokonaishiilimassan perusteella, jollei 2 osassa toisin säädetä. |
|
4. |
Kaasujen määrät saadaan lisätä poistokaasuihin jäähdyttämis- ja laimentamistarkoituksessa, kun se on teknisesti perusteltua, mutta niitä ei saa ottaa huomioon määriteltäessä epäpuhtauden massapitoisuutta poistokaasussa. |
LIITE VIII
Titaanidioksidia tuottavia laitoksia koskevat tekniset määräykset
1 OSA
Veteen joutuvien päästöjen raja-arvot
|
1. |
Sulfaattimenetelmää käyttävät teollisuuslaitokset (vuosittaisena keskiarvona): 550 kg sulfaattia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti; |
|
2. |
Kloridimenetelmää käyttävät teollisuuslaitokset (vuosittaisena keskiarvona):
a)
käytettäessä luonnonrutiilia 130 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti;
b)
käytettäessä synteettistä rutiilia 228 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti;
c)
käytettäessä kuonaa 330 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti. Laitoksiin, jotka aiheuttavat päästöjä suolaiseen veteen (suistovesiin, rannikkovesiin, avomerelle), voidaan soveltaa päästöjen raja-arvona 450 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti kuonaa käytettäessä. |
|
3. |
Sellaisiin laitoksiin, jotka käyttävät kloridimenetelmää ja useampaa kuin yhtä malmityyppiä, on 2 kohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sovellettava samassa suhteessa kuin malmeja on käytetty. |
2 OSA
Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot
|
1. |
Päästöraja-arvot, jotka ilmaistaan massapitoisuuksina kuutiometriä (Nm3) kohden 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 KPa:n ilmanpaineessa. |
|
2. |
Hiukkaspäästöt 50 mg/Nm3 tuntikeskiarvona niiden päälähteistä ja 150 mg/Nm3 tuntikeskiarvona mistä tahansa muusta lähteestä; |
|
3. |
SO2-ekvivalenttina lasketut uutosta ja kalsinoinnista syntyneet kaasumaiset rikkidioksidi- ja rikkitrioksidipäästöt, mukaan lukien happopisarat:
a)
6 kilogrammaa tuotettua titaanidioksiditonnia kohti vuosittaisena keskiarvona;
b)
jätehappojen käsittelylaitoksissa 500 mg/Nm3 tuntikeskiarvona. |
|
4. |
Kloorin osalta laitoksissa, jotka käyttävät kloridimenetelmää:
a)
5 mg/Nm3 päiväkeskiarvona;
b)
40 mg/Nm3 kullakin hetkellä. |
3 OSA
Päästöjen tarkkailu
Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailuun on sisällyttävä vähintään seuraavien jatkuva tarkkailu:
uutosta ja kalsinoinnista syntyneet kaasumaiset rikkidioksidi- ja rikkitrioksidipäästöt sulfaattimenetelmää käyttävien laitosten jätehappojen käsittelylaitoksissa;
päälähteistä oleva kloori kloridimenetelmää käyttävissä laitoksissa;
päälähteiden hiukkaspäästöt.
LIITE IX
A OSA
Kumotut direktiivit ja niiden muutokset
(81 artiklassa tarkoitettu)
|
Neuvoston direktiivi 78/176/ETY (EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19). |
|
|
Neuvoston direktiivi 83/29/ETY (EYVL L 32, 3.2.1983, s. 28). |
|
|
Neuvoston direktiivi 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48). |
ainoastaan liitteessä I oleva b kohta |
|
Neuvoston direktiivi 82/883/ETY (EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1). |
|
|
Vuoden 1985 liittymisasiakirja |
ainoastaan liitteessä I olevan X.1 kohdan o alakohta |
|
Vuoden 1994 liittymisasiakirja |
ainoastaan liitteessä I olevan VII kohdan A.6 alakohta |
|
Neuvoston asetus (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36). |
ainoastaan liitteessä III oleva 34 kohta |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 219/2009, (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 109). |
ainoastaan liitteessä oleva 3,1 kohta |
|
Neuvoston direktiivi 92/112/ETY (EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11). |
|
|
Neuvoston direktiivi 1999/13/ETY; (EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003, (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). |
ainoastaan liitteessä I oleva 17 kohta |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/42/EY (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87). |
ainoastaan 13 artiklan 1 kohta |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/112/EY (EUVL L 345, 23.12.2008, s. 68). |
ainoastaan 3 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1137/2008, (EUVL L 311, 21.11.2008, s. 1). |
ainoastaan liitteessä oleva 4.8 kohta |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1). |
|
|
Neuvoston direktiivi 2006/105/ETY; (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368). |
ainoastaan liitteessä olevan B osan 2 kohta |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114). |
ainoastaan 33 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY (EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114). |
ainoastaan 37 artikla |
B OSA
Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista ja soveltamista koskevat määräajat
(81 artiklassa tarkoitettu)
|
Direktiivi |
Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä |
Määräajat täytäntöönpanolle |
|
78/176/ETY |
25. helmikuuta 1979 |
|
|
82/883/ETY |
31. joulukuuta 1984 |
|
|
92/112/ETY |
15. kesäkuuta 1993 |
|
|
1999/13/EY |
1. huhtikuuta 2001 |
|
|
2000/76/EY |
28. joulukuuta 2000 |
28. joulukuuta 2002 28. joulukuuta 2005 |
|
2001/80/EY |
27. marraskuuta 2002 |
27. marraskuuta 2004 |
|
2003/35/EY |
25. kesäkuuta 2005 |
|
|
2003/87/EY |
31. joulukuuta 2003 |
|
|
2008/1/EY |
30. lokakuuta 1999 (1) |
30. lokakuuta 1999 30. lokakuuta 2007 |
|
(1)
Direktiivi 2008/1/EY on ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY(EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26) kodifioitu toisinto, jonka määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä pysyvät voimassa. |
||
LIITE X
Vastaavuustaulukko
|
Direktiivi 78/176/ETY |
Direktiivi 82/883/ETY |
Direktiivi 92/112/ETY |
Direktiivi 2008/1/EY |
Direktiivi 1999/13/EY |
Direktiivi 2000/76/EY |
Direktiivi 2001/80/EY |
Tämä direktiivi |
|
1 artiklan 1 kohta |
1 artikla |
1 artikla |
|
|
|
|
66 artikla |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
2 artikla |
|
1 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
|
2 artiklan 2 kohta |
|
|
|
3 artiklan 2 kohta |
|
1 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohta |
|
3 artiklan 37 kohta |
|
1 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohta |
|
|
|
|
|
|
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
66 artikla |
|
2 artikla |
|
|
|
|
|
|
67 artikla |
|
3 artikla |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan d ja e alakohta |
|
4 artikla |
|
|
4 artikla |
3 artiklan johdantolause ja 1 kohta |
4 artiklan 1 kohta |
|
4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
5 artikla |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan d ja e alakohta |
|
6 artikla |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan d ja e alakohta |
|
7 artiklan 1 kohta |
|
10 artikla |
|
|
|
|
70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen virke |
|
7 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
70 artiklan 2 kohdan toinen virke ja 3 kohta |
|
8 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
— |
|
8 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
26 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
9 artikla |
|
|
|
|
|
|
— |
|
10 artikla |
|
|
|
|
|
|
— |
|
11 artikla |
|
|
|
|
|
|
12 artikla |
|
12 artikla |
|
|
|
|
|
|
— |
|
13 artiklan 1 kohta |
|
|
17 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke |
11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke ja 11 artiklan 2 kohta |
|
|
72 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
72 artiklan 1 kohdan toinen virke |
|
13 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
— |
|
14 artikla |
|
|
|
|
|
|
— |
|
15 artikla |
14 artikla |
12 artikla |
21 artikla |
15 artikla |
21 artikla |
18 artiklan 1 ja 3 kohta |
80 artikla |
|
16 artikla |
15 artikla |
13 artikla |
23 artikla |
17 artikla |
23 artikla |
20 artikla |
84 artikla |
|
Liite I |
|
|
|
|
|
|
— |
|
Liitteessä II olevan A osan johdantolause ja 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
— |
|
Liitteessä II olevan A osan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
— |
|
Liitteessä II oleva B osa |
|
|
|
|
|
|
— |
|
|
2 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
3 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
4 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
|
— |
|
|
4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
— |
|
|
4 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
|
— |
|
|
5 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
6 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
7 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
8 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
9 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
10 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
11 artiklan 1 kohta |
|
|
13 artiklan 1 kohta |
17 artiklan 1 kohta |
|
75 artiklan 1 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
75 artiklan 2 kohta |
|
|
11 artiklan 2 kohta |
|
|
|
17 artiklan 2 kohta |
|
— |
|
|
11 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
— |
|
|
12 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
13 artikla |
|
|
|
|
|
— |
|
|
Liite I |
|
|
|
|
|
— |
|
|
Liite II |
|
|
|
|
|
— |
|
|
Liite III |
|
|
|
|
|
— |
|
|
Liite IV |
|
|
|
|
|
— |
|
|
Liite V |
|
|
|
|
|
— |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
|
|
|
— |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan a alakohdan johdantokappale |
|
|
|
|
— |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen luetelmakohde |
|
|
|
|
67 artikla, a alakohta |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta |
|
|
|
|
67 artiklan b alakohta |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmas luetelmakohta ja 2 artiklan 1 kohdan b ala-kohdan kolmas luetelmakohta |
|
|
|
|
67 artiklan d alakohta |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan a ala-kohdan neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta |
|
|
|
|
— |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan b alakohdan johdantolause ja ensimmäinen, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta |
|
|
|
|
— |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan b ala-kohdan toinen luetelmakohta |
|
|
|
|
67 artiklan c alakohta |
|
|
|
2 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
|
|
|
— |
|
|
|
2 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
— |
|
|
|
3 artikla |
|
|
|
|
67 artikla |
|
|
|
4 artikla |
|
|
|
|
67 artikla |
|
|
|
5 artikla |
|
|
|
|
— |
|
|
|
6 artiklan ensimmäisen kohdan johdantokappale |
|
|
|
|
68 artikla |
|
|
|
6 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohta |
|
|
|
6 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä VIII olevan 1 osan 2 kohta |
|
|
|
6 artiklan toinen kohta |
|
|
|
|
Liitteessä VIII olevan 1 osan 3 kohta |
|
|
|
7 artikla |
|
|
|
|
— |
|
|
|
8 artikla |
|
|
|
|
— |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
|
|
|
69 artiklan 2 kohta |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan a alakohdan johdantokappale |
|
|
|
|
— |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä VIII olevan 2 osan 2 kohta |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä VIII olevan 2 osan 3 kohdan johdantolause ja a alakohta |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta |
|
|
|
|
69 artiklan 1 kohta |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä VIII olevan 2 osan 3 kohdan b alakohta |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan a alakohdan v alakohta |
|
|
|
|
— |
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä VIII olevan 2 osan 4 kohta |
|
|
|
9 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
|
|
|
— |
|
|
|
11 artikla |
|
|
|
|
11 artiklan d ja e alakohta |
|
|
|
Liite |
|
|
|
|
— |
|
|
|
|
1 artikla |
|
|
|
1 artikla |
|
|
|
|
2 artiklan johdantokappale |
|
|
|
3 artiklan johdantokappale |
|
|
|
|
2 artiklan 1 kohta |
2 artiklan 14 kohta |
|
|
3 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 3 kohta |
2 artiklan 1 kohta |
|
|
3 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 4 kohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
2 artiklan 5 kohta |
2 artiklan 9 kohta |
3 artiklan 8 kohta |
2 artiklan 1 kohta |
3 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 6 kohdan ensimmäinen virke |
2 artiklan 13 kohta |
3 artiklan 9 kohta |
2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen osa |
3 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 6 kohdan toinen virke |
|
|
|
15 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 7 kohta |
|
|
|
3 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 8 kohta |
2 artiklan 5 kohta |
|
|
71 artikla |
|
|
|
|
2 artiklan 9 kohdan ensimmäinen virke |
2 artiklan 7 kohta |
3 artiklan 12 kohta |
|
3 artiklan 7 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 9 kohdan toinen virke |
|
|
|
4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
4 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 10 kohta |
|
|
|
— |
|
—— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
3 artiklan 8 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 11 kohdan ensimmäinen virke |
|
|
|
3 artiklan 9 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 11 kohdan toinen virke |
|
|
|
20 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 12 kohdan ensimmäinen alakohta ja liitteen IV johdantokappale |
|
|
|
3 artiklan 10 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 12 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
14 artiklan 5 kohdan a alakohta ja 6 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 13 kohta |
2 artiklan 6 kohta |
3 artiklan 11 kohta |
2 artiklan 5 kohta |
3 artiklan 15 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 14 kohta |
|
|
|
3 artiklan 16 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan 15 kohta |
|
|
|
3 artiklan 17 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
3 artiklan 11–14, 18–23, 26–30 ja 34–36 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
|
|
11 artiklan johdantokappale |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
|
|
11 artiklan a ja b alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
|
|
11 artiklan c alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
|
|
11 artiklan d ja e alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan d alakohta |
|
|
|
11 artiklan f alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan e alakohta |
|
|
|
11 artiklan g alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan f alakohta |
|
|
|
11 artiklan h alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 2 kohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
5 artiklan 2 kohta |
|
|
|
80 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohta |
|
|
|
12 artiklan ensimmäisen alakohdan a–d kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e kohta |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f kohta |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohta |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohta |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohta |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan j alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan j alakohta |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan k alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 2 kohta |
|
|
|
12 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
7 artikla |
|
|
|
5 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
8 artiklan ensimmäinen kohta |
|
4 artiklan 3 kohta |
|
5 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
8 artiklan toinen kappale |
|
|
|
— |
|
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan virkkeen alkuosa |
|
|
|
14 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan virkkeen toinen osa |
|
|
|
— |
|
|
|
|
9 artiklan 2 kohta |
|
|
|
5 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke |
|
|
|
14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantokappale sekä a ja b kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke |
|
|
|
14 artiklan 2 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
14 artiklan 3, 4 ja 7 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
14 artiklan 5 kohdan johdantolause ja ensimmäisen alakohdan b alakohta ja 14 artiklan 5 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
9 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta |
|
|
|
9 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohdan viides alakohta |
|
|
|
9 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohdan kuudes alakohta |
|
|
|
9 artiklan 4 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
10 artikla |
|
|
|
|
9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen alkuosa |
|
|
|
15 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa |
|
|
|
15 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
15 artiklan 4 kohdan toinen–viides alakohta ja 15 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 4 kohdan toinen virke |
|
|
|
14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan g ala-kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan h ala-kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
15 artiklan 3 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
16 artikla |
|
|
|
|
9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan i alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c ala-kohdan ii alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohta |
|
|
|
|
9 artiklan 5 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
14 artiklan 1 kohdan toisen ala-kohdan e alakohta |
|
|
|
|
9 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan f alakohta |
|
|
|
|
9 artiklan 6 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
9 artiklan 7 kohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
9 artiklan 8 kohta |
|
|
|
6 artikla ja 17 artiklan 1 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
17 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
10 artikla |
|
|
|
18 artikla |
|
|
|
|
11 artikla |
|
|
|
19 artikla |
|
|
|
|
12 artiklan 1 kohta |
|
|
|
20 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke |
|
|
|
20 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
12 artiklan 2 kohdan toinen virke |
|
|
|
20 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
12 artiklan 2 kohdan kolmas virke |
|
|
|
— |
|
|
|
|
13 artiklan 1 kohta |
|
|
|
21 artiklan 1 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
21 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
13 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
|
|
|
21 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
|
|
|
|
13 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
|
|
21 artiklan 5 kohdan a alakohta |
|
|
|
|
13 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
13 artiklan 2 kohdan c alakohta |
|
|
|
21 artiklan 5 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
13 artiklan 2 kohdan d alakohta |
|
|
|
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
21 artiklan 5 kohdan c alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
22 artikla |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
14 artiklan johdantolause ja a alakohta |
|
|
|
8 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
14 artiklan b alakohta |
|
|
|
7 artiklan a alakohta ja 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan i alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
7 artiklan johdantolause ja b ja c alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
14 artiklan 1 kohdan d alakohdan ii alakohta |
|
|
|
|
14 artiklan c alakohta |
|
|
|
23 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
23 artiklan 2–6 kohta |
|
|
|
|
15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan, johdantolause sekä a ja b alakohta |
12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
24 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan, johdantolause sekä a ja b alakohta |
|
|
|
|
15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta |
|
|
|
24 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta |
|
|
|
|
15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
24 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
15 artiklan 2 kohta |
|
|
|
24 artiklan 3 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
15 artiklan 3 kohta |
|
|
|
24 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
15 artiklan 4 kohta |
|
|
|
24 artiklan 2 kohdan johdantokappale sekä a ja b alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
24 artiklan 2 kohdan c–f alakohta ja 24 artiklan 3 kohdan johdantokappale ja a alakohta |
|
|
|
|
16 artikla |
|
|
|
25 artikla |
|
|
|
|
17 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
17 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
13 artiklan 1 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
13 artiklan 2–7 kohta |
|
|
|
|
17 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
17 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen ja kolmas virke |
11 artiklan 1 kohdan toinen virke |
|
|
72 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
17 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan neljäs virke |
|
|
|
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
72 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
17 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
— |
|
|
|
|
17 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta |
11 artiklan 3 kohta |
|
|
73 artiklan 1 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
73 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
17 artiklan 4 kohta |
|
|
|
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
74 artikla |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
27 artikla |
|
|
|
|
18 artikla |
|
|
11 artikla |
26 artikla |
|
|
|
|
19 artikla |
|
|
|
— |
|
|
|
|
20 artikla |
|
|
|
— |
|
|
|
|
21 artikla |
|
|
|
80 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
22 artikla |
|
18 artikla |
17 artikla |
81 artikla |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
82 artikla |
|
|
|
|
23 artikla |
16 artikla |
22 artikla |
19 artikla |
83 artikla |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
2 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
Liitteen I johdannon 1 kappale |
|
|
|
2 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
Liitteen I johdannon 2 kappale |
|
|
|
Liitteen I johdannon ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteen I johdannon ensimmäisen alakohdan toinen virke |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteen I johdannon toinen alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 1.1–1.3 kohta |
|
|
|
Liitteessä I oleva 1.1–1.3 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 1.4 kohta |
|
|
|
Liitteessä I olevan 1.4 kohdan a alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I olevan 1.4 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 2 kohta |
|
|
|
Liitteessä I oleva 2 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 3,1 kohta |
|
|
|
Liitteessä I olevan 3.1 kohdan a ja b alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I olevan 3.1 kohdan c alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 3.2–3.5 kohta |
|
|
|
Liitteessä I oleva 3.2–3.5 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 4 kohta |
|
|
|
Liitteessä I oleva 4 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I olevan 5 kohdan johdantokappale |
|
|
|
— |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 5.1 kohta |
|
|
|
Liitteessä I olevan 5.1 kohdan b, f, g, i, j alakohta ja 5.2 kohdan b alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I olevan 5.1 kohdan c–e alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 5.2 kohta |
|
|
|
Liitteessä I olevan 5.2 kohdan a alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 5.3 kohta |
|
|
|
Liitteessä I olevan 5.3 kohdan a alakohdan i ja ii alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I olevan 5.3 kohdan a alakohdan iii–v alakohta ja b alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 5.4 kohta |
|
|
|
Liitteessä I oleva 5.4 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I oleva 5.5 ja 5.6 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I olevan 6.1 kohdan a ja b alakohta |
|
|
|
Liitteessä I olevan 6.1 kohdan a ja b alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I olevan 6.1 kohdan c alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 6.2 kohta –6,4 kohdan b alakohta |
|
|
|
Liitteessä I oleva 6.2 kohta –6,4 kohdan b alakohdan ii alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I olevan 6.4 kohdan b alakohdan iii alakohta |
|
|
|
|
Liitteessä I olevan 6.4 kohdan c alakohta – 6,9 kohta |
|
|
|
Liitteessä I ole-van 6.4 kohdan c alakohta – 6,9 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä I oleva 6.10 ja 6.11 kohta |
|
|
|
|
Liite II |
|
|
|
— |
|
|
|
|
Liite III |
|
|
|
Liitteessä II olevan otsikko ”Ilma” ja otsikon ”Vesi” 1–12 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä II olevan otsikon ”Vesi” 13 kohta |
|
|
|
|
Liite IV |
|
|
|
Liite III |
|
|
|
|
Liite V |
|
|
|
Liite IV |
|
|
|
|
|
1 artikla |
|
|
56 artikla |
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohta |
|
|
57 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 3 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
2 artiklan 4 kohta |
|
|
63 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 8 kohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 10 kohta |
|
|
57 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 11 kohta |
|
|
57 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 12 kohta |
|
|
57 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 15 kohta |
|
|
57 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 16 kohta |
|
|
3 artiklan 44 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 17 kohta |
|
|
3 artiklan 45 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 18 kohta |
|
|
3 artiklan 46 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 19 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
2 artiklan 20 kohta |
|
|
3 artiklan 46 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 21 kohta |
|
|
57 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 22 kohta |
|
|
57 artiklan 7 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 23 kohta |
|
|
57 artiklan 8 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 24 kohta |
|
|
57 artiklan 9 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 25 kohta |
|
|
57 artiklan 10 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 26 kohta |
|
|
57 artiklan 11 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 27 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
2 artiklan 28 kohta |
|
|
63 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 29 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
2 artiklan 30 kohta |
|
|
57 artiklan 12 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 31 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 2 osan ensimmäinen virke Liitteessä VIII olevan 2 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 32 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
2 artiklan 33 kohta |
|
|
57 artiklan 13 kohta |
|
|
|
|
|
3 artiklan 2 kohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
4 artiklan 1, 2, ja 3 kohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
|
|
|
|
4 artiklan 4 kohta |
|
|
63 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohta |
|
|
59 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
|
|
|
|
5 artiklan 2 kohta |
|
|
59 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta |
|
|
59 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta |
|
|
59 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
|
59 artiklan 4 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
59 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 4 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
5 artiklan 5 kohta |
|
|
59 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 6 kohta |
|
|
58 artikla |
|
|
|
|
|
5 artiklan 7 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 4 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 4 osan 2 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 8 kohdan toinen alakohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
5 artiklan 9 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
5 artiklan 10 kohta |
|
|
59 artiklan 7 kohta |
|
|
|
|
|
5 artiklan 11, 12, ja 13 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
6 artikla |
|
|
— |
|
|
|
|
|
7 artiklan 1 kohdan johdantokappale sekä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
|
|
64 artikla |
|
|
|
|
|
7 artiklan 1 kohdan loppulause |
|
|
— |
|
|
|
|
|
7 artiklan 2 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
8 artiklan 1 kohta |
|
|
14 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 60 artikla |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
61 artikla |
|
|
|
|
|
8 artiklan 2 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 6 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
8 artiklan 3 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 6 osan 2 kohta |
|
|
|
|
|
8 artiklan 4 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 6 osan 3 kohta |
|
|
|
|
|
8 artiklan 5 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
|
62 artiklan ensimmäisen alakohdan johdantokappale |
|
|
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
|
|
62 artiklan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta |
|
|
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
62 artiklan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
9 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 8 osan 4 kohta |
|
|
|
|
|
9 artiklan 2 kohta |
|
|
63 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
9 artiklan 3 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 8 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
9 artiklan 4 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 8 osan 2 kohta |
|
|
|
|
|
9 artiklan 5 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 8 osan 3 kohta |
|
|
|
|
|
10 artikla |
4 artiklan 9 kohta |
|
8 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
11 artiklan 1 kohta kolmannesta virkkeestä kuudenteen virkkeeseen |
|
|
— |
|
|
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
65 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
|
12 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
|
65 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
12 artiklan 2 kohta |
|
|
65 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
12 artiklan 3 kohta |
|
|
65 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
13 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
14 artikla |
19 artikla |
16 artikla |
79 artikla |
|
|
|
|
|
Liitteen I johdannon ensimmäinen ja toinen virke |
|
|
56 artikla |
|
|
|
|
|
Liitteen I johdannon kolmas virke ja luettelo toiminnoista |
|
|
Liitteessä VII oleva 1 osa |
|
|
|
|
|
Liite IIA |
|
|
Liitteessä VII oleva 2 ja 3 osa |
|
|
|
|
|
Liitteessä IIA olevan II osan kuudennen kappaleen viimeinen virke |
|
|
— |
|
|
|
|
|
Liitteessä IIB olevan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen virke |
|
|
59 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä IIB olevan 1 kohdan kolmas virke |
|
|
59 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä IIB oleva 2 kohta |
|
|
Liitteessä VII oleva 5 osa |
|
|
|
|
|
Liitteessä IIB olevan 2 kohdan toinen i alakohta ja taulukko |
|
|
— |
|
|
|
|
|
Liitteessä III oleva 1 kohta |
|
|
— |
|
|
|
|
|
Liitteessä III oleva 2 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 7 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä III oleva 3 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 7 osan 2 kohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä III oleva 4 kohta |
|
|
Liitteessä VII olevan 7 osan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
1 artiklan ensimmäinen kohta |
|
42 artikla |
|
|
|
|
|
|
1 artiklan toinen kohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 1 kohta |
|
42 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
42 artiklan 1 kohdan toinen–viides alakohta |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
|
42 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohdan a alakohdan johdantokappale |
|
42 artiklan 2 kohdan a alakohdan johdantokappale |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohdan a alakohdan i–v alakohta |
|
42 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohdan a alakohdan vi alakohta |
|
42 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohdan a alakohdan vii alakohta |
|
42 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohta |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohdan a alakohdan viii alakohta |
|
42 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohta |
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
42 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
3 artiklan 38 kohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 3 kohta |
|
3 artiklan 39 kohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
3 artiklan 40 kohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 4 kohdan toinen alakohta |
|
42 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
42 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
3 artiklan 41 kohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 5 kohdan toinen alakohta |
|
42 artiklan 1 kohdan viides alakohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta |
|
42 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 6 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 1 osan a alakohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 7 kohta |
|
3 artiklan 42 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä VI olevan 1 osan b alakohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 10 kohta |
|
3 artiklan 43 kohta |
|
|
|
|
|
|
3 artiklan 13 kohta |
|
43 artikla |
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 2 kohta |
|
44 artikla |
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 4 kohdan johdantokappale sekä a ja b alakohta |
|
45 artiklan 1 kohdan johdantokappale sekä a ja b alakohta |
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 4 kohdan c alakohta |
|
45 artiklan 1 kohdan e alakohta |
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 5 kohta |
|
45 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 6 kohta |
|
45 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 7 kohta |
|
45 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 8 kohta |
|
54 artikla |
|
|
|
|
|
|
5 artikla |
|
52 artikla |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
50 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 6 artiklan 2 kohta |
|
50 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
50 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan alkuosa |
|
— |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan loppuosa |
|
50 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 3 kohta |
|
50 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke ja 6 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke |
|
51 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke |
|
51 artiklan 2 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
6 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan kolmas virke |
— |
51 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta |
|
51 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta |
|
51 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 5 kohdan virkkeen ensimmäinen osa |
|
— |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 5 kohdan virkkeen toinen osa |
|
46 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 6 kohta |
|
50 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 7 kohta |
|
50 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
|
|
6 artiklan 8 kohta |
|
50 artiklan 7 kohta |
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
46 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
46 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 3 kohta ja 11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan alkuosa |
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 4 kohta |
|
46 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 5 kohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 1 kohta |
|
45 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 2 kohta |
|
46 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 3 kohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
46 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 3.2 kohta |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 5 kohta |
|
46 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 6 kohta |
|
45 artiklan 1 kohdan c ja d alakohta |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 7 kohta |
|
46 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 8 kohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
9 artiklan ensimmäinen alakohta |
|
53 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
9 artiklan toinen alakohta |
|
53 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
9 artiklan kolmas alakohta |
|
53 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
10 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
10 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke |
|
48 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
10 artiklan 3 kohdan toinen virke |
|
— |
|
|
|
|
|
|
10 artiklan 4 kohta |
|
48 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
10 artiklan 5 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 1.3 kohdan toinen osa |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 1 kohta |
|
48 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 2 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2,1 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 3 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.2 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 4 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.3 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 5 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.4 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 6 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.5 kohdan toinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.5 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen alkuosa |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan johdantolause |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan a alakohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke |
|
— |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan toinen alakohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan a alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan d alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan c alakohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 7 kohdan e ja f alakohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b kohta |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta ja toinen alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 4 osan 2.1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 9 kohta |
|
48 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 10 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 8 osan 1.1 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 11 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 8 osan 1.2 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 12 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 8 osan 1.3 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 13 kohta |
|
48 artiklan 5 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
49 artikla |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 14 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 3.1 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 15 kohta |
|
45 artiklan 1 kohdan e alakohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 16 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 8 osan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
11 artiklan 17 kohta |
|
8 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
|
|
|
|
|
12 artiklan 1 kohta |
|
55 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen virke |
|
55 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
12 artiklan 2 kohdan kolmas virke |
|
55 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
13 artiklan 1 kohta |
|
45 artiklan 1 kohdan f alakohta |
|
|
|
|
|
|
13 artiklan 2 kohta |
|
47 artikla |
|
|
|
|
|
|
13 artiklan 3 kohta |
|
46 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
|
|
13 artiklan 4 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 2 kohta |
|
|
|
|
|
|
14 artikla |
|
— |
|
|
|
|
|
|
15 artikla |
|
— |
|
|
|
|
|
|
16 artikla |
|
— |
|
|
|
|
|
|
20 artikla |
|
— |
|
|
|
|
|
|
Liite I |
|
Liitteessä VI oleva 2 osa |
|
|
|
|
|
|
Liitteen II ensimmäinen osa (numeroimaton) |
|
Liitteessä VI olevan 4 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä II olevan 1 kohdan johdantokappale |
|
Liitteessä VI olevan 4 osan 2,1 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä II oleva 1.1–1.2 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 4 osan 2.2–2.3 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä VI olevan 4 osan 2.4 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä II oleva 1.3 kohta |
|
— |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä II oleva 2.1 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 4 osan 3.1 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä VI olevan 4 osan 3.2 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä II oleva 2,2 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 4 osan 3.3–3.4 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä II oleva 3 kohta |
|
Liitteessä VI olevan 4 osan 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liite III |
|
Liitteessä VI olevan 6 osan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteen IV taulukko |
|
Liitteessä VI oleva 5 osa |
|
|
|
|
|
|
Liitteen IV viimeinen virke |
|
— |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V olevan a alakohdan taulukko |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 1.1 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V olevan a alakohdan viimeiset virkkeet |
|
— |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V olevan b alakohdan taulukko |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 1.2 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V olevan b alakohdan viimeinen virke |
|
— |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V oleva c alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 1.3 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V oleva d alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 1.4 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V oleva e alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 1.5 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V oleva f alakohta |
|
Liitteessä VI olevan 3 osan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
Liite VI |
|
Liitteessä VI oleva 7 osa |
|
|
|
|
|
|
|
1 artikla |
28 artiklan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohta |
Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 3 kohdan toinen osa |
Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 4 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 6 kohdan ensimmäinen osa |
3 artiklan 24 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 6 kohdan toinen osa |
28 artiklan toisen alakohdan j alakohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 7 kohdan ensimmäinen alakohta |
3 artiklan 25 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke |
— |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan toinen virke ja a–i alakohta |
28 artiklan 7 kohdan toinen alakohta ja a–i alakohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan j alakohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 7 kohdan kolmas alakohta |
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
29 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 7 kohdan neljäs alakohta |
29 artiklan 2 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
29 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 8 kohta |
3 artiklan 32 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 9 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 10 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 11 kohta |
3 artiklan 31 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 12 kohta |
3 artiklan 33 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
2 artiklan 13 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
3 artikla |
— |
|
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 1 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 2 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
4 artiklan 3–8 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohta |
Liitteessä V olevan 1 osan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
|
|
|
Liitteessä V olevan 1 osan 2 kohdan ensimmäinen, kolmas ja neljäs alakohta |
|
|
|
|
|
|
|
5 artiklan 2 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
6 artikla |
— |
|
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 1 kohta |
37 artikla |
|
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 2 kohta |
30 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
7 artiklan 3 kohta |
30 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 1 kohta |
40 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan alkuosa |
40 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan alkuosa |
|
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen osa |
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
40 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen osa |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
40 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
40 artiklan 3 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
41 artikla |
|
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
8 artiklan 3 ja 4 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
9 artikla |
30 artiklan 1 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
30 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
9 a artikla |
36 artikla |
|
|
|
|
|
|
|
10 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen virke |
30 artiklan 7 kohdan ensimmäinen virke |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
30 artiklan 7 kohdan toinen virke |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
30 artiklan 8 ja 9 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
31–35 artikla |
|
|
|
|
|
|
|
10 artiklan ensimmäisen kohdan toinen virke |
— |
|
|
|
|
|
|
|
10 artiklan toinen kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
12 artiklan ensimmäinen virke |
38 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
12 artiklan toinen virke |
— |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
38 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
39 artikla |
|
|
|
|
|
|
|
13 artikla |
Liitteessä V olevan 3 osan 8 kohdan kolmas osa |
|
|
|
|
|
|
|
14 artikla |
Liitteessä V oleva 4 osa |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 5 osan 6 ja 7 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
15 artikla |
— |
|
|
|
|
|
|
|
18 artiklan 2 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
Liite I |
— |
|
|
|
|
|
|
|
Liite II |
— |
|
|
|
|
|
|
|
Liitteet III ja IV |
Liitteessä V olevan 1 osan 2 kohta ja 2 osa |
|
|
|
|
|
|
|
Liite V A |
Liitteessä V olevan 1 osan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liite V B |
Liitteessä V olevan 2 osan 3 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liite VI A |
Liitteessä V olevan 1 osan 4 ja 6 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 1 osan 5 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liite VI B |
Liitteessä V olevan 2 osan 4 ja 6 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 2 osan 5 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liite VII A |
Liitteessä V olevan 1 osan 7 ja 8 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liite VII B |
Liitteessä V olevan 2 osan 7 ja 8 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liitteessä VIII A oleva 1 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
Liitteessä VIII A oleva 2 kohta |
Liitteessä V olevan 3 osan 1 kohdan alkuosa ja 2, 3 ja 5 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 3 osan 1 kohdan toinen osa |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 3 osan 4 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liitteessä VIII A oleva 3 kohta |
— |
|
|
|
|
|
|
|
Liitteessä VIII A oleva 4 kohta |
Liitteessä V olevan 3 osan 6 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liitteessä VIII A oleva 5 kohta |
Liitteessä V olevan 3 osan 7 ja 8 kohta |
|
|
|
|
|
|
|
Liitteessä VIII A oleva 6 kohta |
Liitteessä V olevan 3 osan 9 ja 10 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V olevan 3 osan 11 kohta |
|
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
Liitteessä V oleva 4 osa |
|
|
|
|
|
|
|
Liite VIII B |
— |
|
|
|
|
|
|
|
Liite VIII C |
— |
|
|
|
|
Liite VI |
|
|
Liite IX |
Liite IX |
|
|
|
|
Liite VII |
|
|
Liite X |
Liite X |