Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta

1. Tässä direktiivissä säädetään sähköisen rahan liikkeeseen laskemisesta, jota varten jäsenvaltioiden on tunnustettava seuraavat sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden luokat:

a) luottolaitokset, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa, mukaan lukien kansallisen lainsäädännön mukaisesti niiden saman direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut sivukonttorit, jos tällainen sivukonttori sijaitsee yhteisössä, ja luottolaitoksen kotipaikka on yhteisön ulkopuolella saman direktiivin 38 artiklan mukaisesti;

b) sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa, mukaan lukien kansallisen lainsäädännön ja tämän direktiivin 8 artiklan mukaisesti niiden sivukonttorit, jos tällainen sivukonttori sijaitsee yhteisössä, ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen kotipaikka on yhteisön ulkopuolella;

2. Tämän direktiivin II osastossa säädetään myös sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamista, harjoittamista ja toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöksistä.

3. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta kaikkia tai osaa tämän direktiivin II osaston säännöksistä direktiivin 2006/48/EY 2 artiklassa tarkoitettuihin laitoksiin, lukuun ottamatta mainitun artiklan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuja laitoksia.

4. Tätä direktiiviä ei sovelleta rahalliseen arvoon, joka on tallennettu välineisiin, joille on myönnetty poikkeus direktiivin 2007/64/EY 3 artiklan k alakohdassa.

5. Tätä direktiiviä ei sovelleta rahalliseen arvoon, jota käytetään maksutapahtumissa, joille on myönnetty poikkeus direktiivin 2007/64/EY 3 artiklan l alakohdassa.

1) ’sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksella’ oikeushenkilöä, jolle on myönnetty II osaston nojalla sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen oikeuttava toimilupa;

2) ’sähköisellä rahalla’ sähköisesti tai magneettisesti tallennettua rahallista arvoa, joka ilmenee liikkeeseenlaskijaan kohdistuvana saatavana, joka on laskettu liikkeeseen vastaanotettuja varoja vastaan direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 5 kohdassa määriteltyjä maksutapahtumia varten ja jonka muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskija itse ottaa vastaan;

3) ’sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalla’ 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tahoja, laitoksia, joihin sovelletaan 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, ja oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan 9 artiklassa tarkoitettua poikkeusta;

4) ’keskimäärin liikkeessä olevalla sähköisellä rahalla’ kuuden edeltävän kalenterikuukauden aikana kunkin kalenteripäivän lopussa liikkeeseen laskettuun sähköiseen rahaan liittyvien rahoitusvastuiden kokonaismäärän keskiarvoa; laskelma tehdään kunkin kalenterikuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä ja sitä sovelletaan kyseiseen kalenterikuukauteen.

SÄHKÖISEN RAHAN LIIKKEESEENLASKIJALAITOSTEN LIIKETOIMINNAN ALOITTAMISTA JA HARJOITTAMISTA JA TOIMINNAN VAKAUDEN VALVONTAA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin sovelletaan soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 ( 1 ) 5 artiklaa, 11–17 artiklaa, 19 artiklan 5 ja 6 kohtaa ja 20–31 artiklaa, mukaan lukien sen 15 artiklan 4 kohdan, 28 artiklan 5 kohdan ja 29 artiklan 7 kohdan nojalla annetut delegoidut säädökset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.

2. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille etukäteen kaikista tärkeistä muutoksista toimissa, joilla turvataan sähköistä rahaa vastaan vastaanotetut varat.

3. Jokaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka päättää hankkia tai luovuttaa joko välittömästi tai välillisesti direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 11 kohdassa tarkoitetun määräosuuden sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksessa taikka lisätä tai vähentää välittömästi tai välillisesti tällaista määräosuutta, minkä seurauksena hänen osuutensa pääomasta tai äänioikeuksista nousisi 20 prosenttiin tai sen yli tai laskisi mainittuun rajaan tai sen alle, nousisi 30 prosenttiin tai sen yli tai laskisi mainittuun rajaan tai sen alle tai nousisi 50 prosenttiin tai sen yli tai laskisi mainittuun rajaan tai sen alle, taikka siten, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksesta tulisi hänen tytäryhtiönsä tai se lakkaisi olemasta hänen tytäryhtiönsä, on ilmoitettava tällaisesta hankkimisesta, luovuttamisesta, lisäämisestä tai vähentämisestä etukäteen toimivaltaisille viranomaisille.

Hankkimista kaavailevan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot aiotun määräosuuden koosta ja muut, direktiivin 2006/48/EY 19 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetut asianmukaiset tiedot.

Niissä tapauksissa, joissa toisessa alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden käyttämä vaikutusvalta on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle toiminnalle, toimivaltaisten viranomaisten on esitettävä vastalauseensa tai toteutettava muita asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen tilanteen lakkauttamiseksi. Toimenpiteisiin voi kuulua kieltoja, johtajiin tai johtohenkilöihin kohdistuvia seuraamuksia tai kyseessä olevien osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin tai osuuksiin kuuluvan äänioikeuden käyttöön kohdistuvia keskeytyksiä.

Samanlaisia toimenpiteitä on sovellettava luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata tässä kohdassa tarkoitettua ennakkoilmoitusvelvoitetta.

Jos omistusyhteys on hankittu toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, näiden viranomaisten on muista seuraamuksista riippumatta määrättävä joko hankkijan vastaavan äänivallan käyttämisen keskeyttämisestä tai annettujen äänien mitätöinnistä taikka mahdollisuudesta mitätöidä nämä äänet.

Jäsenvaltiot voivat kumota tämän kohdan mukaiset velvoitteet tai valtuuttaa toimivaltaiset viranomaiset kumoamaan ne kokonaan tai osittain sellaisten sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten osalta, jotka hoitavat yhtä tai useampaa 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista.

4. Jäsenvaltioiden on sallittava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten luovuttaa ja lunastaa sähköistä rahaa niiden puolesta toimivien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välityksellä. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos luovuttaa sähköistä rahaa toisessa jäsenvaltiossa tällaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön avulla, tällaiseen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokseen sovelletaan soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 27–31 artiklaa, lukuun ottamatta 29 artiklan 4 ja 5 kohtaa, mukaan lukien sen 28 artiklan 5 kohdan ja 29 artiklan 7 kohdan nojalla annetut delegoidut säädökset.

5. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 4 kohdassa säädetään, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät saa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa asiamiesten välityksellä. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset saavat tarjota tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja maksupalveluja asiamiesten välityksellä, jollei direktiivin (EU) 2015/2366 19 artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksilla on toimiluvan myöntämisajankohtana alkupääoma, joka sisältää direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a ja b alakohdassa säädetyt erät ja on vähintään 350 000 euroa.

1. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen omien varojen, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2006/48/EY 57–61, 63, 64 ja 66 artiklassa, on oltava vähintään yhtä suuret kuin tämän artiklan 2–5 kohdassa tai tämän direktiivin 4 artiklassa edellytetyistä määristä suurempi.

2. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen omia varoja koskevat vaatimukset lasketaan jollakin direktiivin 2007/64/EY 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kolmesta menetelmästä (A, B tai C), kun kyseessä ovat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toiminnot, jotka eivät liity sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen. Toimivaltaiset viranomaiset päättävät soveltuvasta menetelmästä kansallisen lainsäädännön pohjalta.

Kun kyseessä on sähköisen rahan liikkeeseen laskeminen, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen omia varoja koskevat vaatimukset lasketaan 3 kohdassa tarkoitetulla menetelmällä D.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksilla on kaikkina aikoina oltava omia varoja enemmän tai yhtä paljon kuin ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuissa vaatimuksissa yhteensä edellytetään.

3. Menetelmä D: Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen tarkoitettujen omien varojen on oltava vähintään 2 prosenttia keskimäärin liikkeessä olevasta sähköisestä rahasta.

4. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset suorittavat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimintoja, jotka eivät liity sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen, tai jotakin 6 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista, eikä liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ole ennalta tiedossa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava näiden liikkeeseenlaskijalaitosten laskea omia varoja koskeva vaatimuksensa sellaisen edustavan osuuden perusteella, joka oletetaan käytettävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, edellyttäen, että tämä edustava osuus voidaan arvioida kohtuullisesti historiatietojen perusteella ja toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos ei ole ollut liiketoiminnassa riittävän pitkään, sen omia varoja koskevat vaatimukset lasketaan liiketoimintasuunnitelmassa kaavaillun liikkeessä olevan sähköisen rahan perusteella soveltaen kaikkia muutoksia, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat vaatineet kyseiseen suunnitelmaan.

5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten riskinhallintaprosesseja, tappioita koskevaa riskitietokantaa ja sisäisiä valvontamekanismeja koskevan arvioinnin perusteella vaatia, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksella on oltava omien varojen määrä, joka on enintään 20 prosenttia suurempi kuin 2 kohdan mukaisen menetelmän soveltamisesta johtuva määrä, tai sallia, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksella on omien varojen määrä, joka on enintään 20 prosenttia pienempi kuin 2 kohdan mukaisen menetelmän soveltamisesta johtuva määrä.

6. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet omiksi varoiksi hyväksyttävien osuuksien moninkertaisen käytön estämiseksi, kun

a) sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos kuuluu samaan ryhmittymään kuin toinen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos, luottolaitos, maksulaitos, sijoituspalveluyritys, rahastoyhtiö tai vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys;

7. Jos direktiivin 2006/48/EY 69 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla soveltamatta tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin, jotka kuuluvat emoluottolaitoksen konsolidoidun valvonnan piiriin direktiivin 2006/48/EY nojalla.

1. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskun lisäksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset voivat harjoittaa mitä tahansa seuraavista toiminnoista:

b) direktiivin 2007/64/EY liitteessä olevissa 4, 5 ja 7 kohdassa tarkoitettuihin maksupalveluihin liittyvien luottojen myöntäminen edellyttäen, että mainitun direktiivin 16 artiklan 3 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

c) sähköisen rahan liikkeeseenlaskun tai a alakohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen tarjoamisen osalta toiminnallisten palvelujen ja niihin läheisesti liittyvien lisäpalvelujen tarjoaminen;

d) direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 6 kohdassa määriteltyjen maksujärjestelmien ylläpito, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen direktiivin 28 artiklan soveltamista;

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja luottoja ei myönnetä varoista, jotka on vastaanotettu sähköistä rahaa vastaan ja joita säilytetään 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

2. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät saa ottaa yleisöltä vastaan direktiivin 2006/48/EY 5 artiklassa tarkoitettuja talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja.

3. Varat, joita sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset vastaanottavat sähköisen rahan haltijalta, on viipymättä vaihdettava sähköiseen rahaan. Tällaiset varat eivät myöskään ole direktiivin 2006/48/EY 5 artiklassa tarkoitettuja yleisöltä vastaanotettuja talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja.

4. Varoihin, jotka on otettu vastaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua toimintaa varten ja jotka eivät liity sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, sovelletaan direktiivin 2007/64/EY 16 artiklan 2 ja 4 kohtaa.

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia suojaamaan liikkeeseen lasketun sähköisen rahan vastineeksi vastaanotetut varat direktiivin 2007/64/EY 9 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Maksuvälineen avulla suoritettuna maksuna vastaanotettuja varoja ei tarvitse suojata ennen kuin ne on hyvitetty sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen maksutilille tai saatettu muulla tavoin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen saataville tarvittaessa direktiivissä 2007/64/EY vahvistettujen suoritusaikaa koskevien vaatimusten mukaisesti. Tällaiset varat on kuitenkin suojattava viimeistään kyseisen direktiivin 4 artiklan 27 kohdassa määritellyn viiden työpäivän aikana sähköisen rahan liikkeeseenlaskun jälkeen.

2. Edellä 1 kohdan soveltamista varten turvallinen, vähäriskinen varallisuus kuuluu johonkin sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY ( 2 ) liitteessä I olevassa 14 kohdan taulukossa tarkoitettuun varallisuusluokkaan ja sen erityisriskin pääomavaatimus on enintään 1,6 prosenttia, lukuun ottamatta muita ”ehdot täyttäviä eriä”, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä kyseisen liitteen 15 kohdassa.

Edellä 1 kohdan soveltamista varten turvallista, vähäriskistä varallisuutta ovat myös sellaisten arvopapereiden yhteissijoitusyritysten osuudet, jotka sijoittavat pelkästään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun varallisuuteen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat 1 kohdan soveltamista varten poikkeuksellisissa olosuhteissa ja asianmukaisesti perustellen määritellä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetun varallisuuden turvallisuutta, maturiteettia, arvoa tai muuta riskielementtiä koskevan arvioinnin perusteella, mikä osa tästä varallisuudesta ei ole turvallista, vähäriskistä varallisuutta.

3. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin, jotka hoitavat tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja, sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun liittymättömiä toimintoja, sovelletaan direktiivin 2007/64/EY 9 artiklaa.

4. Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat 1 ja 3 kohdan soveltamiseksi määritellä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mitä menetelmää sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten on sovellettava varojen suojaamiseksi.

1. Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokseen, jonka kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, sivukonttoreihin liiketoimintaa aloitettaessa tai harjoitettaessa säännöksiä, joiden johdosta ne saavat edullisemman kohtelun kuin sellainen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos, jonka kotipaikka on yhteisössä.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava tiedoksi komissiolle kaikki sellaisille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille myönnetyt sivukonttoritoimiluvat, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella.

3. Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista yhteisö voi yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyin sopimuksin ryhtyä soveltamaan säännöksiä, joilla varmistetaan sellaisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen sivukonttoreille, jonka kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, samanlainen kohtelu koko yhteisössä.

1. Jäsenvaltiot voivat jättää soveltamatta tai sallia toimivaltaisten viranomaistensa jättää soveltamatta tämän direktiivin 3, 4, 5 ja 7 artiklassa säädettyjä menettelyjä ja edellytyksiä tai osaa niistä, ei kuitenkaan direktiivin 2007/64/EY 20, 22, 23 ja 24 artiklan osalta, sekä sallia oikeushenkilöiden kirjaamisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten rekisteriin, jos kummatkin seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) liiketoiminta tuottaa kokonaisuudessaan keskimääräisen liikkeessä olevan sähköisen rahan, joka ei ylitä jäsenvaltion asettamaa rajaa ja joka on joka tapauksessa enintään 5 000 000 euroa; sekä

b) yhtäkään liiketoiminnan valvontaan tai harjoittamiseen osallistuvaa luonnollista henkilöä ei ole tuomittu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rikoksista tai muista talousrikoksista.

Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset suorittavat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimintoja, jotka eivät liity sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, tai jotakin 6 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista, ja liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ei ole ennalta tiedossa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten soveltaa tätä kohtaa sellaisen edustavan osuuden perusteella, joka oletetaan käytettävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, edellyttäen, että tämä edustava osuus voidaan arvioida kohtuullisesti historiatietojen perusteella ja toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla. Jos sähköisen rahan liikkeellelaskija ei ole ollut liiketoiminnassa riittävän pitkään, vaatimusta arvioidaan liiketoimintasuunnitelmassa kaavaillun liikkeessä olevan sähköisen rahan perusteella soveltaen kaikkia muutoksia, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat vaatineet kyseiseen suunnitelmaan.

Jäsenvaltiot voivat myös asettaa tämän artiklan mukaisten valinnaisten poikkeusten myöntämistä koskevaksi lisäehdoksi, että kuluttajan maksuvälineeseen tai maksutiliin sovelletaan sähköistä rahaa talletettaessa talletettavan määrän enimmäisrajaa.

Tämän kohdan mukaisesti rekisteröityneet oikeushenkilöt voivat tarjota sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun liittymättömiä maksupalveluja tämän artiklan mukaisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että direktiivin 2007/64/EY 26 artiklassa tarkoitetut ehdot täyttyvät.

2. Oikeushenkilön, joka on rekisteröity 1 kohdan mukaisesti, on pidettävä kotipaikkansa siinä jäsenvaltiossa, jossa se tosiasiallisesti harjoittaa liiketoimintaansa.

3. Oikeushenkilöltä, joka on rekisteröity 1 kohdan mukaisesti, on kohdeltava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksena. Niihin ei kuitenkaan sovelleta direktiivin 2007/64/EY 10 artiklan 9 kohtaa eikä 25 artiklaa.

4. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että 1 kohdan mukaisesti rekisteröidyt oikeushenkilöt voivat harjoittaa vain joitakin 6 artiklan 1 kohdassa luetelluista toiminnoista.

b) ilmoitettava vähintään vuosittain toimivaltaisten viranomaisten määrittelemänä ajankohtana keskimääräisen liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä kuuden edeltävän kalenterikuukauden ajalta.

6. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jos 1, 2 ja 4 kohdan edellytykset eivät enää täyty, asianomaisen oikeushenkilön on haettava 30 kalenteripäivän kuluessa toimilupaa 3 artiklan mukaisesti. Jokaiselta tällaiselta oikeushenkilöltä, joka ei ole hakenut toimilupaa kyseisen ajan kuluessa, on 10 artiklan mukaisesti kiellettävä sähköisen rahan liikkeeseenlasku.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet tarkastaa, että tässä artiklassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan jatkuvasti.

8. Tätä artiklaa ei sovelleta direktiivin 2005/60/EY säännöksiin eikä kansallisiin rahanpesun torjuntaa koskeviin säännöksiin.

9. Jos jäsenvaltio käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle 30 päivään huhtikuuta 2011 mennessä. Jäsenvaltion on tehtävä komissiolle ilmoitus kaikista myöhemmistä muutoksista. Lisäksi jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kyseisten oikeushenkilöiden määrä ja ilmoitettava vuosittain komissiolle 1 kohdassa tarkoitettu liikkeessä olevan sähköisen rahan kokonaismäärä kunkin kalenterivuoden joulukuun 31 päivänä.

Rajoittamatta 18 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on kiellettävä sähköisen rahan liikkeeseenlasku luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, jotka eivät ole sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoita.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat laskevat liikkeeseen sähköistä rahaa nimellisarvon mukaisesti varoja vastaanottaessaan.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat lunastavat sähköisen rahan haltijan pyynnöstä minä hetkenä hyvänsä nimellisarvosta haltijan hallussa olevan sähköisen rahan rahallisen arvon.

3. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan ja sähköisen rahan haltijan sopimuksessa on ilmoitettava selvästi ja helposti havaittavalla tavalla lunastettavuutta koskevat ehdot ja siitä mahdollisesti perittävät maksut, ja sähköisen rahan haltijalle on ilmoitettava näistä ehdoista, ennen kuin mikään sopimus tai tarjous sitoo häntä.

4. Lunastamisesta voidaan periä maksu ainoastaan, jos asiasta on ilmoitettu 3 kohdan mukaisesti sopimuksessa, ja ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

Maksun on oltava oikeassa suhteessa sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle aiheutuviin todellisiin kustannuksiin nähden.

5. Jos lunastamista pyydetään ennen sopimuksen päättymistä, sähköisen rahan haltija voi pyytää sähköisen rahan lunastamista joko osin tai kokonaisuudessaan.

6. Jos lunastamista pyydetään sopimuksen päättymisajankohtana tai enintään vuosi sen jälkeen, niin sähköisen rahan haltijan pyynnöstä:

b) jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos hoitaa yhtä tai useampaa 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista ja etukäteen ei ole tiedossa, millainen osuus varoista käytetään sähköisenä rahana, kaikki sähköisen rahan haltijan pyytämät varat on lunastettava.

7. Sen estämättä, mitä 4, 5 ja 6 kohdassa säädetään, muiden sähköistä rahaa vastaanottavien henkilöiden kuin kuluttajien lunastamisoikeuksiin sovelletaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ja kyseisten henkilöiden tekemää sopimusta.

Jäsenvaltioiden on kiellettävä koron tai muun, sähköisen rahan haltijan sähköisen rahan hallussapitoajan kestoon liittyvän etuuden myöntäminen.

Tuomioistuinten ulkopuoliset valitukset ja oikeussuojakeinot riitojen ratkaisemiseksi

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille direktiivin 2007/64/EY IV osaston nojalla kuuluviin velvollisuuksiin sovelletaan soveltuvin osin kyseisen osaston 5 lukua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.

1. Komissio voi toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin säännösten ajan tasalle saattamiseksi, jotta otetaan huomioon inflaatio tai teknologian ja markkinoiden kehitys. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2. Komissio toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen, että 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia sovelletaan johdonmukaisesti. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

1. Komissiota avustaa direktiivin 2007/64/EY 85 artiklan mukaisesti perustettu maksukomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohdassa ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

1. Jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa tai antaa muita säännöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 3 kohdassa, 3 artiklan 3 kohdan kuudennessa alakohdassa, 5 artiklan 7 kohdassa, 7 artiklan 4 kohdassa, 9 artiklassa, ja 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten soveltamista siltä osin kuin tässä direktiivissä säädetään yhdenmukaistamisesta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskija ei poikkea sähköisen rahan haltijan vahingoksi tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi annetuista tai niitä vastaavista kansallisen lainsäädännön säännöksistä, ellei tässä direktiivissä nimenomaisesti niin säädetä.

Komissio antaa viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja Euroopan keskuspankille kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksista, erityisesti sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille asetettujen toiminnan vakauden valvontavaatimusten soveltamisesta, ja liittää kertomukseen tarvittaessa ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi.

1. Jäsenvaltioiden on sallittava niiden sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten, jotka ovat ennen 30 päivää huhtikuuta 2011 aloittaneet toimintansa direktiivin 2000/46/EY täytäntöönpanoa varten annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa niiden kotipaikka sijaitsee, jatkaa tätä toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa ja muussa jäsenvaltiossa direktiivissä 2000/46/EY säädettyjen vastavuoroista tunnustamista koskevien järjestelyjen perusteella ilman, että niiden on haettava tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitettua toimilupaa tai että niitä vaaditaan noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai siinä tarkoitettuja säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on velvoitettava tällaiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida viimeistään 30 päivänä lokakuuta 2011, täyttävätkö sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset, ja jos eivät, mitä toimenpiteitä on toteutettava vaatimusten täyttämiseksi, tai onko toimilupa syytä peruuttaa.

Edellytykset täyttäville sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille myönnetään toimilupa, ne on kirjattava rekisteriin ja niiden on noudatettava II osaston vaatimuksia. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät noudata tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia viimeistään 30 päivänä lokakuuta 2011, niitä on kiellettävä laskemasta liikkeeseen sähköistä rahaa.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokselle myönnetään toimilupa ilman eri toimenpiteitä ja se merkitään 3 artiklan mukaiseen rekisteriin, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on jo todisteet siitä, että kyseessä oleva sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos noudattaa 3, 4 ja 5 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asianomaisille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille asiasta ennen toimiluvan myöntämistä.

3. Jäsenvaltioiden on sallittava sähköisen rahan liikkeellelaskijoiden, jotka ovat ennen 30 päivää huhtikuuta 2011 aloittaneet toimintansa direktiivin 2000/46/EY 8 artiklan täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jatkaa direktiivin 2000/46/EY mukaista toimintaa asianomaisessa jäsenvaltiossa 30 päivään huhtikuuta 2012 saakka ilman, että niiden on haettava tämän direktiivin 3 artiklan mukaista toimilupaa, tai että niitä vaaditaan noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai siinä tarkoitettuja säännöksiä. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia, joille ei annettuna aikana ole myönnetty toimilupaa eikä tämän direktiivin 9 artiklan mukaista poikkeusta, on kiellettävä laskemasta liikkeeseen sähköistä rahaa.

4. Jäsenvaltioiden on sallittava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten, jotka ovat ennen 13 päivää tammikuuta 2018 aloittaneet toiminnan tämän direktiivin ja direktiivin 2007/64/EY mukaisesti jäsenvaltiossa, jossa niiden päätoimipaikka sijaitsee, jatkaa kyseistä toimintaa asianomaisessa jäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa 13 päivään heinäkuuta 2018 saakka ilman, että niitä vaaditaan hakemaan tämän direktiivin 3 artiklan mukaisesti toimilupaa tai noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai siinä tarkoitettuja säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella nämä viranomaiset voivat viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018 arvioida, täyttävätkö kyseiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset tämän direktiivin II osastossa säädetyt vaatimukset ja, jos eivät täytä, mitkä toimenpiteet on toteutettava vaatimusten täyttämiseksi tai onko asianmukaista peruuttaa toimilupa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille, joiden todetaan toimivaltaisten viranomaisten tekemän todentamisen jälkeen noudattavan II osastossa säädettyjä vaatimuksia, on myönnettävä toimilupa, ja ne on merkittävä rekisteriin. Jos nämä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät noudata tämän direktiivin II osastossa säädettyjä vaatimuksia viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018, niitä on kiellettävä laskemasta liikkeeseen sähköistä rahaa.

”a) yritystä, joka ei ole luottolaitos ja jonka pääasiallisena toimintana on yhden tai useamman direktiivin 2006/48/EY liitteessä I olevan luettelon 2–12 ja 14 ja 15 kohtaan sisältyvän toiminnan harjoittaminen, mukaan lukien valuutanvaihtotoimistojen (bureaux de change) toiminta”;

”d) Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ( *1 ) ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 kohdassa määritelty sähköinen raha, jos välineeseen voi tallentaa sähköisesti enintään 250 euroa (jos välinettä ei voida ladata uudelleen) tai jos liiketoimi on rajattu 2 500 euroon kalenterivuodessa (jos väline voidaan ladata uudelleen), lukuun ottamatta tapauksia, joissa sähköisen rahan haltijan pyynnöstä samana kalenterivuonna lunastetaan 1 000 euroa tai sitä suurempi summa direktiivin 2009/110/EY 11 artiklan mukaisesti; jäsenvaltiot tai niiden kansalliset viranomaiset voivat lisätä kansallisten maksutapahtumien enimmäismäärän tässä alakohdassa tarkoitetusta 250 eurosta aina 500 euron enimmäismäärään saakka.

”1) ’luottolaitoksella’ tarkoitetaan yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa;”;

”5) ’rahoituslaitoksella’ tarkoitetaan muuta yritystä kuin luottolaitosta, jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa liitteessä I olevassa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa.”

Kumotaan direktiivi 2000/46/EY 30 päivästä huhtikuuta 2011 alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 18 artiklan 1 ja 3 kohdan soveltamista.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2011. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 30 päivästä huhtikuuta 2011.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin soveltamisalalla antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2015/2366, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 25 päivänä marraskuuta 2015,	L 337	35	23.12.2015