02008R0543 — FI — 01.07.2013 — 006.004

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 543/2008, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimusten osalta (EUVL L 157 17.6.2008, s. 46)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 936/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008,	L 257	7	25.9.2008
M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 508/2009, annettu 15 päivänä kesäkuuta 2009,	L 151	28	16.6.2009
►M3	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 557/2010, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2010,	L 159	13	25.6.2010
►M4	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 576/2011, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2011,	L 159	66	17.6.2011
►M5	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 652/2012, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2012,	L 190	1	19.7.2012
►M6	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1239/2012, annettu 19 päivänä joulukuuta 2012,	L 350	63	20.12.2012
►M7	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 519/2013, annettu 21 päivänä helmikuuta 2013,	L 158	74	10.6.2013

Oikaistu:

►C1	Oikaisu, EUVL L 008, 13.1.2009, s. 33 (543/2008,)
►C2	Oikaisu, EUVL L 102, 23.4.2018, s. 95 (652/2012,)

▼B

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 543/2008,

annettu 16 päivänä kesäkuuta 2008,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimusten osalta

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 121 artiklan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut tuotteet määritellään seuraavasti:

1) Siipikarjan ruhot

a) KANAT (Gallus domesticus)

— kananpoika, broileri: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

— kukko, kana, keittokana: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut),

— salvukukko: nuori kukko, joka on kirurgisesti kastroitu ennen sukukypsyysikää ja teurastettu aikaisintaan 140 päivän iässä; salvaamisen jälkeen salvukukoilla on täytynyt olla vähintään 77 päivän pituinen lihottamiskausi,

— nuori kanan- tai kukonpoika: lintu, jonka ruhon paino on vähemmän kuin 650 grammaa (ilman sisälmyksiä, päätä ja jalkoja); 650–750 gramman painoisia lintuja voidaan nimittää ”poikasiksi”, jos teurastusikä ei ylitä 28 päivää. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 12 artiklan säännöksiä tämän teurastusiän tarkastamiseen,

— nuori kukko: munijarotuinen urospuolinen kananpoika, jonka rintalastan kärki on jäykkä muttei kokonaan luutunut ja jonka teurasikä on vähintään 90 vuorokautta;

b) KALKKUNAT (Meleagris gallopavo dom.)

— (nuori) kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

— kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut);

c) ANKAT JA SORSAT (Anas platyrhynchos dom., cairina muschata), myskisorsa-ankat (cairina muschata x Anas platyrhynchos)

— (nuori) ankka tai ankanpoikanen, (nuori) myskisorsa, (nuori) myskisorsa-ankka: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

— ankka, myskisorsa, myskisorsa-ankka: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut);

d) HANHET (Anser anser dom.)

— (nuori) hanhi tai hanhen poikanen: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton). Ruhoa peittävä rasvakerros on ohut tai kohtalaisen ohut; nuoren hanhen rasvan väri voi olla erikoisravinnon mukainen,

— hanhet: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut); kohtalaisen paksu tai paksu rasvakerros peittää ruhoa joka puolelta;

e) HELMIKANAT (Numida meleagris domesticus)

— (nuori) helmikana: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

— helmikanat: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut).

Edellä a–e alakohdassa mainittujen ilmaisujen eri sukupuolta ilmaisevia rinnakkaismuotoja pidetään tässä asetuksessa kyseisiä ilmaisuja vastaavina.

2) Siipikarjan palat

a) puolikas: ruhon puolikas, joka on saatu leikkaamalla ruho pitkittäissuunnassa rintalastan ja selkärangan läpi;

b) neljännes: taka- tai etuneljännes, joka on saatu leikkaamalla puolikas poikittaissuunnassa;

c) erottamattomat takaneljännekset: kummatkin takaneljännekset ja niitä yhdistävä osa selkää, joko peränipukan kanssa tai ilman;

d) rintapala: rintalasta ja sen molemmanpuoliset kylkiluut, tai niiden osa, ja niitä ympäröivä lihaksisto. Rintapala voi koostua joko molemmista tai toisesta rintapuoliskosta;

e) koipi-reisipala: reisi-, sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

f) koipi-reisipala, jossa on kiinni osa selkää: viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia palan painosta;

g) reisi: reisiluu yhdessä sitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

h) koipi: sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

i) siipi: olka-, kyynär- ja värttinäluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Siiven kärki siihen kuuluvine kämmenluineen voidaan tarvittaessa poistaa. Kalkkunan siiven olkaluu tai kyynär- ja värttinäluut niitä ympäröivine lihaksineen voivat olla erikseen. Leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

j) erottamattomat siivet: molemmat siivet ja niitä yhdistävä osa selkää; viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 45 prosenttia koko palan painosta;

k) rintafilee: luuton eli ilman rintalastaa ja kylkiluita oleva rintalihaksisto, joko molemmat puolet yhdessä tai erikseen. Kalkkunan rintafilee saa käsittää ainoastaan syvän pektoraalilihaksen;

l) rintafilee solisluun kanssa: rintafilee ilman nahkaa solisluun ja rintalastan rustoisen osan kanssa; solisluun ja ruston paino ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia palan painosta;

m) rintaliha (”magret”, ”maigret”): 3 kohdassa tarkoitettu ankan ja hanhen rintafilee, joka sisältää nahan ja rintalihasta peittävän ihonalaisen rasvan, ilman syvää rintalihasta;

n) kalkkunan luuton koipi-reisiliha: luuton kalkkunan reisi ja/tai luuton koipi, eli ilman reisi-, sääri- ja pohjeluuta, kokonainen, kuutioiksi leikattu tai suikaleiksi leikattu.

Edellä e, g ja h alakohdassa lueteltujen tuotteiden osalta virkkeen osa ”leikkausviillot on tehtävä nivelestä” tarkoittaa, että leikkausviillot on tehtävä niveliä rajoittavien kahden viivan välistä liitteessä II olevan graafisen esityksen mukaisesti.

Tuotteet, jotka on lueteltu d–k alakohdassa, saavat olla joko ilman nahkaa tai nahan kanssa. Jos d–j alakohdassa mainitut tuotteet ovat ilman nahkaa tai jos k alakohdassa mainitussa tuotteessa on nahka, siitä on mainittava tuotteen merkinnöissä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY ( 1 ) 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

3) Rasvainen maksa (”Foie gras”)

Hanhen tai ankkalajien Cairina muschata tai Cairina muschata x Anas platyrynchos maksa, kun lintuja on ruokittu niin, että tuloksena on maksasolujen rasvoittuminen ja maksan liikakasvu.

Linnuista, joista tällaiset maksat poistetaan, on veri laskettava täydellisesti, ja maksojen on oltava väriltään tasaiset.

Maksojen on oltava seuraavan painoiset:

— ankkojen maksan nettopainon on oltava vähintään 300 grammaa,

— hanhien maksan nettopainon on oltava vähintään 400 grammaa.

2 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) ’ruholla’ 1 artiklan 1 kohdassa mainittujen lintulajien koko ruumista verenlaskun, kynimisen ja sisäelinten poiston jälkeen; munuaisten poisto on kuitenkin valinnaista; ruho, josta on poistettu sisäelimet, voidaan tarjota myytäväksi joko ilman sisälmyksiä tai siten, että muut eläimenosat, toisin sanoen sydän, maksa, lihasmaha ja kaula, on pantu vatsaontelon sisään;

b) ’ruhon paloilla’ siipikarjanlihaa, joka kokonsa ja lihaskudoksensa ominaisuuksien perusteella voidaan tunnistaa leikatuksi tietystä ruhon osasta;

c) ’valmiiksi pakatulla siipikarjanlihalla’ direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin pakattua siipikarjanlihaa;

d) ’pakkaamattomalla siipikarjanlihalla’ vähittäismyyntiin tarjottavaa siipikarjanlihaa, jota ei ole valmiiksi pakattu tai joka pakataan myyntipaikalla ostajan pyynnöstä;

e) ’kaupan pitämisellä’ tavaran hallussa pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myyntiin asettamista, myyntiä ja toimittamista tai mitä tahansa muuta kaupan pitämisen muotoa;

f) ’erällä’ saman lajin, tyypin ja luokan samalla tavoin valmistettua, samasta teurastamosta tai leikkaamosta tulevaa ja samaan paikkaan sijoitettua siipikarjanlihaa, joka on tarkastettava. Jäljempänä olevien 9 artiklan ja liitteiden V ja VI soveltamiseksi erään sisältyy ainoastaan samaan nimellispainoluokkaan kuuluvia valmispakkauksia.

3 artikla

1. Siipikarjan ruhojen kaupan pitäminen tämän asetuksen säännösten mukaisesti edellyttää niiden esillepanoa myyntiä varten seuraavissa muodoissa:

— osittain suolistettuina (”effilé”, ”roped”),

— muiden eläimenosien kanssa,

— ilman muita eläimenosia.

Voidaan lisätä ilmaisu ”suolistettuina”.

2. Osittain suolistetut ruhot ovat ruhoja, joista ei ole poistettu sydäntä, maksaa, keuhkoja, lihasmahaa, kupua ja munuaisia.

3. Jos eläimen päätä ei poisteta, henkitorvi, ruokatorvi ja kupu saavat jäädä ruhoon.

4. Muihin eläimenosiin kuuluvat ainoastaan seuraavat elimet:

Sydän, kaula, lihasmaha ja maksa sekä kaikki muut sellaiset elimet, joita pidetään syötäväksi kelpaavina sillä markkina-alueella, jonka kuluttajille tuote on tarkoitettu. Maksoista on poistettava sappirakko, lihasmahasta on poistettava sarveiskalvo ja lihasmahan sisältö. Sydän saa olla joko ilman sydänpussia tai sen kanssa. Jos kaula on kiinni ruhossa, sitä ei pidetä muuna eläimenosana.

Jos jokin näistä neljästä elimestä ei tavallisesti sisälly kaupan pidettävään ruhoon, sen puuttumisesta on mainittava pakkausmerkinnässä.

5. Direktiivin 2000/13/EY mukaisesti annetuissa kansallisissa säännöissä edellytettyjen merkintöjen lisäksi on mainitun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa kaupallisissa saateasiakirjoissa oltava seuraavat lisämerkinnät:

a) asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 1 kohdassa tarkoitettu luokka;

b) muoto, jossa siipikarjanliha pidetään kaupan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 2 kohdan mukaisesti, sekä suositeltu säilytyslämpötila.

4 artikla

1. Tässä asetuksessa tarkoitettuja tuotteita saa myydä direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti tämän asetuksen 1 artiklassa mainituilla nimikkeillä sekä tämän asetuksen liitteessä I esitetyillä vastaavilla muiden yhteisön kielten ilmaisuilla, joita on täydennettävä viittaamalla

— kokonaisten ruhojen osalta johonkin tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa mainittuun esillepanoon,

— siipikarjan palojen osalta kyseiseen lajiin.

2. Edellä 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittuja nimikkeitä voidaan täydentää muilla ilmaisuilla, jos ne eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan eikä niitä erityisesti sekoiteta 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittuihin muihin tuotteisiin tai 11 artiklassa säädettyihin mainintoihin.

5 artikla

1. Muita kuin 1 artiklassa määriteltyjä tuotteita voidaan pitää kaupan yhteisössä ainoastaan sellaisilla nimikkeillä, jotka eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan niin, että ne voidaan sekoittaa 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin tai 11 artiklassa säädettyihin mainintoihin.

2. Direktiivin 2000/13/EY mukaisesti annettujen kansallisissa säännöissä esitettyjen vaatimusten lisäksi on vähittäismyyntiin tarkoitetun siipikarjanlihan merkinnässä, esillepanossa ja mainonnassa noudatettava tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa esitettyjä lisävaatimuksia.

3. Tuoreen siipikarjanlihan vähimmäissäilyvyyden päivä on korvattava viimeisellä käyttöpäivällä direktiivin 2000/13/EY 10 artiklan mukaisesti.

4. Valmiiksi pakatun siipikarjanlihan pakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä merkinnässä on esitettävä lisäksi seuraavat tiedot:

a) asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 1 kohdassa tarkoitettu luokka;

b) tuoreen siipikarjanlihan kokonaishinta ja painoyksikköhinta vähittäismyynnissä;

c) muoto, jossa siipikarjanliha pidetään kaupan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 2 kohdan mukaisesti, sekä suositeltu säilytyslämpötila;

d) teurastamon tai leikkaamon rekisteröintinumero Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 ( 2 ) mukaisesti, paitsi jos lihat paloitellaan ja luut poistetaan myyntipaikalla mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti;

e) maininta kolmansista maista tuodun siipikarjanlihan alkuperämaasta.

5. Kun siipikarjanliha myydään pakkaamattomana, paitsi jos lihat paloitellaan ja luut poistetaan myyntipaikalla asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti, ja kun lihat paloitellaan ja luut poistetaan kuluttajan pyynnöstä ja tämän läsnä ollessa, direktiivin 2000/13/EY 14 artiklaa sovelletaan 4 kohdassa tarkoitettuihin merkintöihin.

6. Poiketen siitä, mitä 3 artiklan 5 kohdassa ja tämän artiklan 2–5 kohdassa säädetään, siipikarjanlihaa ei tarvitse luokitella eikä mainituissa artikloissa tarkoitettuja lisämerkintöjä tarvitse tehdä, jos kyseessä on toimitus leikkaamoon tai jalostuslaitokseen.

6 artikla

Seuraavia lisäsäännöksiä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan II kohdan 3 kohdassa määriteltyyn jäädytettyyn siipikarjanlihaan.

Tässä asetuksessa tarkoitetun jäädytetyn siipikarjanlihan lämpötilan on oltava vakaa ja pysyttävä tuotteen kaikissa kohdissa – 12 °C:na tai alhaisempana, jolloin kuitenkin sallitaan lyhytaikainen enintään 3 °C:n lämpötilan nousu. Tämä tuotteen lämpötilan poikkeama hyväksytään hyvän säilytys- ja jakelutavan mukaisesti tapahtuvassa paikallisessa jakelussa ja vähittäismyyntipaikan lihatiskissä.

7 artikla

1. Tässä asetuksessa tarkoitettujen siipikarjan ruhojen ja palojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A- tai B-luokkaan. Niiden on oltava

a) kokonaisia, esillepano huomioon ottaen;

b) puhtaita, vailla vieraita aineita, likaa ja verta;

c) vailla vieraita hajuja;

d) vailla näkyviä veritahroja, jolloin kuitenkin pienet, tuskin havaittavat tahrat sallitaan;

e) vailla esiin työntyviä katkenneita luita;

f) vailla suuria ruhjeita.

Tuoreessa siipikarjanlihassa ei saa olla jälkiä aikaisemmasta jäätymisestä.

2. Siipikarjan ruhojen ja palojen on lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A-luokkaan:

a) rakenteen on oltava hyvä. Lihan on oltava täyteläistä; rinnan on oltava hyvin kehittynyt, leveä, pitkä ja lihainen, ja jalkojen on oltava lihaiset. Kananpoikien, nuorien ankkojen tai ankanpoikien ja kalkkunoiden rinnan, selän ja reisien on oltava ohuen, tasaisen rasvakerroksen peittämät. Kukoilla, kanoilla, ankoilla ja nuorilla hanhilla sallitaan paksumpi rasvakerros. Hanhien koko ruhon on oltava kohtalaisen tai paksun rasvakerroksen peitossa;

b) rinnassa, jaloissa, selässä, jalkojen nivelten alueella ja siivenkärjissä sallitaan muutama pieni höyhen, höyhentuppi (sulan tuppi) tai karva (rihmamainen sulka). Kukoilla, keittokanoilla, ankoilla, kalkkunoilla ja hanhilla sallitaan muutama höyhen myös ruhon muissa osissa;

c) pieni määrä vaurioita, ruhjeita ja värjääntymistä sallitaan, jos ne ovat vähäisiä ja lieviä, ja jollei niitä esiinny rinnassa tai jaloissa. Siivenkärki saa puuttua. Siivenkärkien ja höyhenjuurituppien lievä punoitus sallitaan;

d) pakastetussa tai syväjäädytetyssä siipikarjassa ei saa olla merkkejä jääpoltteesta ( 3 ), paitsi jos ne ovat satunnaisia, vähäisiä ja lieviä eivätkä esiinny rinnassa tai jaloissa.

8 artikla

1. Päätökset, jotka johtuvat 1, 3 ja 7 artiklan noudattamatta jättämisestä, voivat koskea ainoastaan tämän artiklan säännösten mukaisesti tarkastettua kokonaista erää.

2. Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti kustakin 1 artiklassa mainitusta tuotteesta jokaisesta teurastamossa, leikkaamossa, tukku- tai vähittäismyyntivarastossa tai missä tahansa muussa kaupan pitämisen vaiheessa, myös kuljetuksen aikana, tarkastettavasta erästä, tai kun kyseessä on tuonti kolmansista maista, tulliselvityksen yhteydessä:

Erän koko	Näytteiden määrä	Virheellisten yksiköiden sallittu lukumäärä
Erän koko	Näytteiden määrä	Yhteensä	1 artiklan 1 (1) ja 3 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan osalta
1	2	3	4
100–500	30	5	2
501–3 200	50	7	3
> 3 200	80	10	4
(1) Sallittu poikkeama kunkin lajin osalta, eikä eri lajien välillä.

3. Tarkastettaessa A-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää sovelletaan 2 kohdan taulukon sarakkeessa 3 tarkoitettua kokonaispoikkeamaa. Nämä virheelliset yksiköt voivat käsittää rintafileen tapauksessa myös fileitä, jotka sisältävät enintään 2 prosenttia rustoa (rintalastan taipuisa kärki).

Niiden virheellisten yksikköjen lukumäärä, jotka eivät ole 1 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisia, ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 2 kohdan taulukon sarakkeessa 4 ilmoitetut luvut.

Edellä olevan 1 artiklan 3 kohdan osalta mitään virheellistä yksikköä ei sallita, ellei sen paino ole vähintään 240 grammaa ankanmaksan osalta tai vähintään 385 grammaa hanhenmaksan osalta.

4. Tarkastettaessa B-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää saa virheellisten yksiköiden määrä olla kaksinkertainen.

5. Jos tarkastettavaa erää ei hyväksytä, valvovan toimielimen on kiellettävä sen kaupan pitäminen, tai jos erä tuodaan kolmansista maista, sen maahantuonti, kunnes osoitetaan, että se on saatettu vastaamaan 1 ja 7 artiklan säännöksiä.

9 artikla

1. Direktiivin 76/211/ETY 2 artiklassa tarkoitettu valmiiksi pakattu jäädytetty tai pakastettu siipikarjanliha voidaan luokitella painon mukaan asetuksen (ETY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 3 kohdan mukaisesti. Valmispakkaukset voivat olla

— valmispakkauksia, joissa on yksi siipikarjan ruho, tai

— valmispakkauksia, jotka sisältävät yhden tai useampia 1 artiklassa määriteltyjä samaan tyyppiin ja lajiin kuuluvan siipikarjan paloja.

2. Kaikissa valmispakkauksissa on oltava merkintä ”nimellispaino” tuotteen painosta, joka pakkauksissa on oltava 3 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti.

3. Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan valmispakkaukset voidaan luokitella nimellispainon perusteella seuraavasti:

a) ruhot:

— < 1 100 grammaa: luokat 50 gramman välein (1 050 – 1 000 – 950 ja niin edelleen),

— 1 100 – < 2 400 grammaa: luokat 100 gramman välein (1 100 – 1 200 – 1 300 ja niin edelleen),

— ≥ 2 400 grammaa: luokat 200 gramman välein (2 400 – 2 600 – 2 800 ja niin edelleen);

b) palat:

— < 1 100 grammaa: 50 gramman luokat (1 050 – 1 000 – 950 ja niin edelleen),

— ≥ 1 100 grammaa: luokat 100 gramman välein (1 100 – 1 200 – 1 300 ja niin edelleen).

4. Edellä 1 kohdassa mainitut valmispakkaukset on valmistettava niin, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

a) tosiasiallinen sisältö ei saa olla keskimäärin pienempi kuin nimellispaino;

b) niiden valmispakkausten osuuden, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin 9 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, on oltava riittävän pieni, jotta valmispakkauserä täyttää 10 kohdassa määriteltyjen tarkastusten vaatimukset;

c) valmispakkauksia, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin kaksi kertaa 9 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, ei saa pitää kaupan.

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I vahvistettuja nimellispainon, tosiasiallisen sisällön ja negatiivisen virheen määritelmiä.

5. Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan pakkaajan tai maahantuojan vastuuseen ja toimivaltaisen viranomaisen suorittamiin tarkastuksiin sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I olevaa 4, 5 ja 6 kohtaa soveltuvin osin.

6. Valmispakkaukset tarkastetaan näytteiden avulla kahdessa osassa

— näytteen jokaisen valmispakkauksen tosiasiallinen sisältö tarkastetaan,

— näytteen valmispakkausten tosiasiallisen sisällön keskiarvo tarkastetaan.

Valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos molempien tarkastusten tulokset täyttävät 10 ja 11 kohdassa määritellyt hyväksymisperusteet.

7. Erän muodostavat kaikki ne valmispakkaukset, joilla on sama nimellispaino, jotka ovat samaa mallia ja samaa tuotantoa ja jotka on pakattu samassa paikassa ja tarkoitettu tarkastettaviksi.

Erän kokoa rajoittavat seuraavat säännöt:

— kun valmispakkaukset tarkastetaan pakkauslinjan lopussa, erän koko on sama kuin pakkauslinjan enimmäisteho tunnissa, ilman eräkokoon liittyviä rajoituksia,

— muissa tapauksissa eräkoko on rajoitettava 10 000 valmispakkaukseen.

8. Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti jokaisesta tarkastettavasta erästä:

Erän koko	Näytteiden määrä
100–500	30
501–3 200	50
> 3 200	80

Vähemmän kuin 100 valmispakkausta käsittäville erille suoritetaan direktiivin 76/211/ETY liitteen II mukainen ainetta rikkomaton testaus, silloin kun sen suorittamista pidetään aiheellisena, tutkimalla erä 100-prosenttisesti.

9. Valmiiksi pakatun siipikarjanlihan kohdalla sallitaan seuraavat negatiiviset virheet:

▼M1

(grammaa)
Nimellispaino	Sallittu negatiivinen virhe
Nimellispaino	Ruhot	Palat
vähemmän kuin 1 100	25	25
1 100 –< 2 400	50	50
2 400 ja enemmän	100	50

▼B

10. Tarkastettaessa näytteen jokaisen valmispakkauksen tosiasiallinen sisältö lasketaan sallittu vähimmäissisältö vähentämällä valmispakkauksen nimellispainosta sitä vastaava suurin sallittu negatiivinen virhe.

Ne näytteeseen kuuluvat valmispakkaukset, joiden tosiasiallinen sisältö on pienempi kuin sallittu vähimmäissisältö, ovat virheellisiä.

Tarkastettua valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos virheellisten näytteiden määrä näytteessä on pienempi tai sama kuin seuraavassa taulukossa esitetty hyväksymisraja; erä hylätään, jos virheellisten näytteiden määrä on sama tai suurempi kuin hylkäämisraja.

Näytteiden määrä	Virheellisten näytteiden määrä
Näytteiden määrä	Hyväksymisraja	Hylkäämisraja
30	2	3
50	3	4
80	5	6

11. Tarkastettaessa tosiasiallisen sisällön keskiarvoa valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos näytteeseen kuuluvien valmispakkausten tosiasiallisen sisällön keskiarvo on suurempi kuin alla esitetyt hyväksymisrajat:

Näytteiden määrä	Keskimääräinen tosiasiallisen sisällön hyväksymisraja
30	x— ≥ Qn – 0,503 s
50	x— ≥ Qn – 0,379 s
80	x— ≥ Qn – 0,295 s

x—

valmispakkausten keskimääräinen tosiasiallinen sisältö

valmispakkauksen nimellispaino

erän valmispakkausten tosiasiallisen sisällön standardipoikkeama

Standardipoikkeama lasketaan kuten direktiivin 76/211/ETY liitteessä II olevassa 2.3.2.2 kohdassa esitetään.

12. Niin kauan kuin neuvoston direktiivin 80/181/ETY ( 4 ) säännöksissä sallitaan lisämerkintöjen käyttö, tässä artiklassa tarkoitettujen pakkausten nimellispainon merkintään voidaan liittää lisämerkintä.

13. Muista jäsenvaltioista lähtöisin olevan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan saapuvan siipikarjanlihan osalta tarkastukset tehdään sattumanvaraisesti eikä niitä tehdä rajalla.

10 artikla

Jäljempänä määriteltävien jäähdytysmenetelmien käyttöä koskevia merkintöjä ja niitä vastaavia liitteessä III lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä voidaan käyttää direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa pakkausmerkinnöissä:

— ilmajäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen kylmällä ilmalla,

— haihdutusjäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdytys kylmällä ilmalla ja jaksoittaisella vesisumulla tai hienojakoisella vesisuihkulla,

— vesijäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen vesialtaissa tai vesi- ja jääaltaissa vastavirtamenetelmällä.

11 artikla

1. Ilmoitettaessa tuotantotapaa, orgaanista ja biologista tuotantoa lukuun ottamatta, mitään muita kuin jäljempänä esitettyjä ilmaisuja ja niitä vastaavia liitteessä IV lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä ei saa käyttää direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisissa merkinnöissä (niitä voidaan lisäksi käyttää ainoastaan, jos tämän asetuksen liitteessä V määritellyt edellytykset täyttyvät):

a) ”Ruokittu rehulla, joka sisältää …prosenttia …”;

b) ”Laajaperäinen sisäkasvatus”;

c) ”Vapaa laidun”;

d) ”Vapaa laidun – perinteinen kasvatustapa”;

e) ”Vapaa laidun – täydellinen liikkumavapaus”.

Näitä ilmaisuja voidaan täydentää kunkin siipikarjan tuotantotavan erityispiirteitä koskevilla merkinnöillä.

Kun rasvaisen maksan (”foie gras”) tuotantoon pidettävistä ankoista ja hanhista saadun lihan pakkausmerkinnässä on maininta vapaan laitumen kasvatustavasta (c, d ja e alakohta), siinä on oltava myös ilmaisu ”saatu rasvaisen maksan tuotantoon pidetystä siipikarjasta”.

2. Lintujen teurasikää tai kasvatuskautta koskeva maininta sallitaan ainoastaan käytettäessä jotakin 1 kohdassa tarkoitetuista ilmaisuista ja liitteessä V olevassa b, c tai d alakohdassa mainitun vähimmäisiän osalta. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuihin eläimiin.

3. Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten teknisten toimenpiteiden soveltamista, jotka ovat laajempia kuin liitteessä V mainitut vähimmäisvaatimukset ja jotka koskevat ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tuottajia, jos kyseiset toimenpiteet ovat sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten mukaiset.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet on toimitettava tiedoksi komissiolle.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava aina komission pyynnöstä kaikkia tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, ovatko ne sopusoinnussa yhteisön oikeuden ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten kanssa.

12 artikla

1. Teurastamot, jotka saavat käyttää 11 artiklassa määriteltyjä ilmaisuja, on hyväksyttävä erityisellä menettelyllä. Niiden on kirjattava erikseen kunkin siipikarjan tuotantotavan osalta

a) jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tarkastuksen jälkeen rekisteröitävien siipikarjan tuottajien nimet ja osoitteet;

b) kunkin tuottajan jokaisen tuotantokierroksen lintujen lukumäärä, jos edellä mainittu viranomainen niin vaatii;

c) tällaisten toimitettujen ja käsiteltyjen lintujen lukumäärä ja elo- tai teuraspaino yhteensä;

d) myyntiä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuina ostajien nimet ja osoitteet vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan.

2. Edellä 1 kohdassa mainittuja tuottajia valvotaan säännöllisesti. Näiden on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kunkin tuotantotavan osalta ajan tasalla oleva luettelo lintujen määrästä, ja luettelosta on käytävä ilmi myös myytyjen lintujen määrä, ostajien nimet ja osoitteet sekä rehun määrät ja toimittajat.

Tämän lisäksi vapaan laitumen kasvatustapaa soveltavien tuottajien on myös pidettävä kirjaa päivämääristä, jolloin linnut päästettiin ensimmäisen kerran laitumelle.

3. Rehunvalmistajien ja -toimittajien on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kirjanpito, josta ilmenee, että 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tuottajille toimitetun rehun koostumus on ruokintaohjeiden mukainen.

4. Hautomoiden on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kirjanpito hitaasti kasvavaa tyyppiä olevista, 11 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettua tuotantotapaa käyttäville tuottajille toimitetuista linnuista.

5. Säännöllisiä 11 artiklan ja tämän artiklan 1–4 kohdan säännösten noudattamisen tarkastuksia on suoritettava

a) tilalla: vähintään kerran kunkin tuotantokierroksen aikana;

b) rehunvalmistajan ja -toimittajan tiloissa: vähintään kerran vuodessa;

c) teurastamossa: vähintään neljä kertaa vuodessa;

d) hautomossa: vähintään kerran vuodessa, kun kyseessä on 11 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu siipikarjan tuotantotapa.

▼M3

6. Jokaisen jäsenvaltion on annettava muiden jäsenvaltioiden ja komission tietoon tarkoituksenmukaisin menetelmin, kuten julkaisemalla internetissä, ajantasaistettu luettelo 1 kohdan mukaisesti hyväksytyistä rekisteröidyistä teurastamoista sekä teurastamojen nimi, osoite ja niille annettu numero.

▼B

13 artikla

Kun kyseessä on käytettyä tuotantotapaa koskevien, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 121 artiklan e alakohdan v alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen valvonta, jäsenvaltioiden nimeämien elinten on täytettävä 26 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa eurooppalaisessa standardissa nro EN/45011 asetetut vaatimukset ja oltava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja valvomia.

14 artikla

Kolmansista maista tuotu siipikarjanliha saa olla merkitty yhdellä tai useammalla vapaaehtoisella 10 ja 11 artiklassa säädetyllä merkinnällä, jos sen mukana on alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen antama todistus siitä, että kyseinen tuote on tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten mukainen.

Komissio laatii kolmannen maan pyynnöstä luettelon edellä mainituista viranomaisista.

15 artikla

1. Rajoittamatta 16 artiklan 5 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista, kaupan tai ammatillisen toiminnan kohteena olevia jäädytettyjä tai pakastettuja kananpoikia voidaan pitää kaupan yhteisön sisällä ainoastaan, jos vesipitoisuus ei ylitä liitteessä VI (valutuskoe) tai liitteessä VII (kemiallinen koe) kuvailtujen analyysimenetelmien avulla todettuja välttämättömiä teknisiä arvoja.

2. Kunkin jäsenvaltion nimittämien toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että teurastamot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 kohdan säännösten noudattamiseksi ja erityisesti että

— otetaan näytteitä veden imeytymisen tarkastamiseksi jäähdytettäessä ja jäädytettyjen ja pakastettujen kananpoikien vesipitoisuuden tarkastamiseksi,

— tarkastusten tulokset kirjataan ja säilytetään yhden vuoden ajan,

— jokainen erä merkitään siten, että käsittelypäivä voidaan tunnistaa; kyseisen erämerkin on oltava myös tuotantoluettelossa.

16 artikla

1. Veden imeytyminen on tarkastettava säännöllisesti liitteessä IX annettujen ohjeiden mukaisesti tai liitteessä VI annettujen ohjeiden mukaisesti teurastamoissa vähintään kerran kahdeksan tunnin mittaisen työjakson aikana.

Kun näissä tarkastuksissa ilmenee, että imeytyvän veden määrä on tässä asetuksessa sallittua kokonaisvesipitoisuutta suurempi, ottaen huomioon niissä siipikarjan ruhojen valmistusvaiheissa tapahtuvan veden imeytyminen, joita tarkastus ei koske, ja joka tapauksessa kun veden imeytyminen on liitteessä IX olevassa 10 kohdassa tai liitteessä VI olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja arvoja suurempi, teurastamojen on välittömästi toteutettava valmistusjärjestelmän kannalta välttämättömät tekniset toimenpiteet.

2. Kaikissa 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja joka tapauksessa vähintään joka toinen kuukausi 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut jäädytettyjen ja pakastettujen kananpoikien vesipitoisuuden tarkastukset suoritetaan toimivaltaisten viranomaisten toimesta tai niiden valvonnassa pistokokein kunkin valmistuslaitoksen osalta liitteessä VI tai VII annettujen ohjeiden mukaisesti jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valinnan mukaan. Näitä tarkastuksia ei tule suorittaa niille ruhoille, joiden osalta esitetään toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä todiste siitä, että ne on tarkoitettu yksinomaan vientiin.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tarkastukset suoritetaan kunkin jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimittämien toimivaltaisten viranomaisten toimesta tai niiden vastuulla. Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa tiukentaa 1 kohdan säännöksiä ja erityisesti liitteessä IX olevan 1 ja 10 kohdan sekä tämän artiklan 2 kohdan ohjeita tietyn teurastamon osalta silloin, kun se osoittautuu tarpeelliseksi tässä asetuksessa sallitun kokonaisvesipitoisuuden noudattamiseksi.

Niiden on joka tapauksessa, jos jäädytettyjen tai syväjäädytettyjen siipikarjan ruhojen erä ei ole tämän asetuksen mukainen, jatkettava kokeiden tekemistä 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten vähimmäistiheydellä siihen asti, kun kolme peräkkäistä liitteen VI tai VII mukaista tarkastusta, jotka on tehtävä kolmen eri tuotantopäivän aikana neljän viikon kuluessa kerätyille näytteille, on antanut negatiivisen tuloksen. Kyseisen teurastamon on maksettava näiden tarkastusten kustannukset.

4. Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset ovat ilmajäähdytyksen yhteydessä yhdenmukaisia liitteissä VI–IX asetettujen vaatimusten kanssa kuuden kuukauden ajan, 1 kohdassa tarkoitettu tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuukaudessa. Jos kyseisissä liitteissä vahvistettuja vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä 1 kohdan mukaisesti.

5. Jos 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulos ylittää sallitut rajat, on katsottava, että kyseinen erä ei noudata tämän asetuksen säännöksiä. Tällöin kyseinen teurastamo voi kuitenkin pyytää, että jäsenvaltion vertailulaboratoriossa toteutetaan vastakkainen analyysi käyttämällä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valitsemaa menetelmää. Tämän vastakkaisen analyysin kustannuksista vastaa erän haltija.

6. Jos, tarvittaessa vastakkaisen analyysin jälkeen, kyseistä erää pidetään tämän asetuksen säännösten vastaisena, toimivaltainen viranomainen toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on mahdollistaa mainitun erän kaupan pitäminen yhteisössä sellaisenaan sillä edellytyksellä, että kyseisten ruhojen yksittäispakkaukset sekä ryhmäpakkaukset varustetaan teurastamossa toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa nauhalla tai etiketillä, jossa on vähintään yksi liitteessä X olevista maininnoista punaisin isoin kirjaimin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu erä pidetään toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, kunnes se käsitellään tämän kohdan säännösten mukaisesti tai jollei asiasta toisin säädetä. Jos toimivaltaiselle viranomaiselle todistetaan, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu erä on tarkoitettu vientiin, toimivaltainen viranomainen toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi, ettei kyseistä erää pidetä kaupan yhteisössä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut maininnat on sijoitettava näkyvään paikkaan siten, että ne ovat selvästi nähtävissä, helposti luettavissa ja häviämättömiä. Muu merkintä tai kuvio ei saa millään tavalla peittää, merkitä tai katkaista niitä. Yksittäispakkauksissa kirjainten on oltava vähintään yhden senttimetrin ja ryhmäpakkauksissa kahden senttimetrin korkuisia.

17 artikla

1. Määräpaikkana oleva jäsenvaltio voi silloin, kun on painavia perusteita epäillä säännönvastaisuuksia, tarkastaa jäädytetyt tai pakastetut kananpojat tasapuolisin pistokokein sen tarkastamiseksi, että erä vastaa 15 ja 16 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset on suoritettava tavaran määräpaikassa tai muussa asianmukaisessa paikassa sillä edellytyksellä, että jälkimmäisessä tapauksessa tavaroiden kuljetus häiriintyy mahdollisimman vähän, että valittu paikka ei sijaitse rajalla ja että tavarat voidaan toimittaa tavanomaisesti määräpaikkaansa, kun tarvittava näyte on otettu. Kyseisiä tuotteita ei kuitenkaan voida tarjota vähittäismyyntiin ennen kuin tarkastuksen tulos on saatavilla.

Nämä tarkastukset on suoritettava mahdollisimman nopeasti siten, ettei tuotteiden markkinoille saattaminen aiheettomasti viivästy eikä aiheudu viivytyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa niiden laatuun.

Näiden tarkastusten tulokset ja kaikki myöhemmät päätökset sekä niiden perusteet on ilmoitettava viimeistään kahden työpäivän kuluttua näytteiden otosta lähettäjälle, vastaanottajalle tai näiden edustajalle. Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemät päätökset ja niiden perusteet on ilmoitettava lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jos lähettäjä tai tämän edustaja niin vaatii, mainitut päätökset ja niiden perusteet on toimitettava tälle tiedoksi kirjallisina, samoin kuin tiedot määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan tämän käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista sekä sovellettavista menettelyistä ja määräajoista.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulos ylittää sallitut rajat, kyseisen erän haltija voi pyytää, että jossakin liitteessä XI luetelluista vertailulaboratorioista toteutetaan vastakkainen analyysi käyttämällä samaa menetelmää kuin ensimmäisessä testissä. Tästä vastakkaisesta analyysistä aiheutuneista menoista vastaa erän haltija. Vertailulaboratorioiden tehtävät ja valtuudet vahvistetaan liitteessä XII.

4. Jos 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti suoritetun tarkastuksen ja tarvittaessa vastakkaisen analyysin jälkeen näyttää ilmeiseltä, että jäädytetyt tai pakastetut kananpojat eivät ole 15 ja 16 artiklan säännösten mukaisia, määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 16 artiklan 6 kohdassa ilmoitettuja menettelyjä.

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa säädetyissä tapauksissa määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi otettava yhteyttä lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin. Näiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja ilmoitettava ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle suoritettujen tarkastusten luonne, tehdyt päätökset ja niiden perusteet.

Kun 1 ja 3 kohdassa säädetyissä tarkastuksissa ilmenee toistuvasti poikkeavuuksia tai kun nämä tarkastukset on lähettäjäjäsenvaltion mukaan suoritettu riittämättömin perustein, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava asiasta tieto komissiolle.

Siinä määrin kuin tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen tai määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä ja ottaen huomioon todettujen rikkomusten luonne, komissio voi

— lähettää asiantuntijoita kyseiseen laitokseen ja suorittaa tarkastuksia itse paikalla yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tai

— pyytää lähettäjänä toimivan jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tehostamaan näytteiden ottoa kyseisen laitoksen tuotannosta ja tarvittaessa soveltamaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 194 artiklan mukaisia seuraamuksia.

Komissio antaa jäsenvaltioille tiedon päätöksistään. Niiden jäsenvaltioiden, joiden alueella tarkastus tehdään, on annettava asiantuntijoille kaikki näiden tehtäviensä suorittamisessa tarvitsema apu.

Komission päätöksiä odotettaessa lähettäjäjäsenvaltion on määräpaikkana olevan jäsenvaltion pyynnöstä tehostettava kyseisestä laitoksesta lähtöisin olevien tuotteiden tarkastuksia.

Toteutettaessa näitä toimenpiteitä jonkin laitoksen osalta ilmenevien toistuvien poikkeavuuksien korjaamiseksi komissio veloittaa kaikki kolmannen alakohdan luetelmakohtien soveltamisesta aiheutuvat kustannukset kyseisen laitoksen tililtä.

18 artikla

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä vastaavalle kansalliselle vertailulaboratoriolle tekemiensä tai niiden vastuulla tehtyjen 15, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten tuloksista.

▼M3

Kansallisten vertailulaboratorioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta ensimmäisessä alakohdassa mainittujen tarkastusten tulokset. Päätelmät on esiteltävä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hallintokomitean tarkasteltavaksi.

▼B

2. Jäsenvaltioiden on annettava 15, 16 ja 17 artiklassa säädettyjä tarkastuksia kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa koskevat yksityiskohtaiset käytännön säännöt, jotka koskevat myös kolmansista maista tulevan tuonnin tarkastamista liitteiden VI ja VII mukaisen tulliselvityksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Kaikista sääntöihin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

19 artikla

Siipikarjanlihan vesipitoisuutta valvova asiantuntijaelin toimii kansallisten vertailulaboratorioiden testaustoimien koordinointielimenä. Se koostuu komission ja kansallisten vertailulaboratorioiden edustajista. Asiantuntijaelimen ja kansallisten vertailulaboratorioiden tehtävistä sekä asiantuntijaelimen organisaatiorakenteesta säädetään liitteessä XII.

Vertailulaboratoriolle maksetaan rahoitustukea yhteisön nimissä toimivan komission ja vertailulaboratorion välillä tehtävän sopimuksen ehtojen mukaisesti.

Maatalouden pääosaston pääjohtaja valtuutetaan allekirjoittamaan sopimus komission puolesta.

20 artikla

1. Seuraavia kaupan tai ammatillisen toiminnan kohteena olevia tuoreita, jäädytettyjä tai pakastettuja siipikarjanlihan paloja voidaan pitää kaupan yhteisön sisällä ainoastaan, jos vesipitoisuus ei ylitä liitteessä VIII (kemiallinen koe) tarkoitettujen analyysimenetelmien avulla todettuja teknisesti välttämättömiä arvoja:

a) kanan rintafilee myös solisluun kanssa, ilman nahkaa;

b) kananrinta, nahan kanssa;

c) kanan reidet, koivet, koipi-reisipalat, koipi-reisipalat, joissa on kiinni osa selkää, koipi-reisipalojen neljännekset, nahan kanssa;

d) kalkkunan rintafilee, ilman nahkaa;

e) kalkkunanrinta, nahan kanssa;

f) kalkkunan reidet, koivet, koipi-reisipalat, nahan kanssa;

g) kalkkunan luuton koipi-reisiliha, ilman nahkaa.

2. Kunkin jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että teurastamot ja leikkaamot, jotka voivat sijaita teurastamon yhteydessä, toteuttavat tarvittavat toimenpiteet 1 kohdan säännösten noudattamiseksi ja erityisesti, että

a) imeytynyt vesi tarkastetaan säännöllisesti 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti myös 1 kohdassa lueteltujen tuoreiden, jäädytettyjen tai pakastettujen palojen tuotantoon tarkoitettujen kananpojan- ja kalkkunanruhojen osalta. Tällaiset tarkastukset on tehtävä vähintään kerran yhtä kahdeksan tunnin työjaksoa kohti. Ilmajäähdytettyjen kalkkunanruhojen osalta imeytynyttä vettä ei tarvitse kuitenkaan tarkastaa säännöllisesti. Liitteessä IX olevassa 10 kohdassa vahvistettuja raja-arvoja sovelletaan myös kalkkunanruhoihin;

b) tarkastusten tulokset kirjataan ja säilytetään yhden vuoden ajan;

c) jokainen erä merkitään siten, että käsittelypäivä voidaan tunnistaa; kyseisen erämerkin on oltava myös tuotantoluettelossa.

Jos a alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset ovat kananpoikien ilmajäähdytyksen osalta yhdenmukaisia liitteissä VI–IX asetettujen vaatimusten kanssa kuuden kuukauden ajan, a alakohdassa tarkoitettu tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuukaudessa. Jos liitteissä VI–IX vahvistettuja vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä a alakohdan mukaisesti.

3. Kaikista siipikarjanlihan paloja tuottavista leikkaamoista tulleiden jäädytettyjen tai pakastettujen palojen 1 kohdassa tarkoitettu vesipitoisuus on tarkastettava vähintään kolmen kuukauden välein liitteen VIII mukaisesti näytteitä ottamalla. Kyseisiä tarkastuksia ei tehdä sellaisten siipikarjanlihan palojen osalta, joista voidaan toimittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla todiste, että ne on tarkoitettu yksinomaan vientiin.

Kun leikkaamo on noudattanut liitteessä VIII vahvistettuja vaatimuksia yhden vuoden ajan, tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuudessa kuukaudessa. Jos kyseisiä vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

4. Edellä olevan 16 artiklan 3–6 kohtaa sekä 17 ja 18 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin tämän artiklan 1 kohdassa mainittuihin siipikarjanlihan paloihin.

▼M3

20 a artikla

Edellä 11 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 17 artiklan 5 kohdassa sekä 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut komissiolle toimitettavat ilmoitukset on tehtävä komission asetuksen (EY) N:o 792/2009 ( 5 ) mukaisesti.

▼B

21 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 1538/91 1 päivästä heinäkuuta 2008.

Viittauksia kumottuun asetukseen ja asetukseen (ETY) N:o 1906/90 pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

▼M5

LIITE I

Names of poultry carcases

►M7 hr ◄

Пиле, бройлер

Pollo (de carne)

Kuře, brojler

Kylling, slagtekylling

Hähnchen

Masthuhn

Tibud, broiler

Κοτόπουλο

Πετετνοί και κότες (κρεατοπαραγωγής)

Chicken, broiler

Poulet (de chair)

►M7 Tovljeno pile, brojler ◄

Pollo, ‘Broiler’

Cālis, broilers

Петел, кокошка

Gallo, gallina

Kohout, slepice, drůbež na pečení, nebo vaření

Hane, høne, suppehøne

Suppenhuhn

Kuked, kanad, hautamiseks või keetmiseks mõeldud kodulinnud

Πετεινοί και κότες (για βράοιμο)

Cock, hen, casserole, or boiling fowl

Coq, poule (à bouillir)

►M7 Pijetao, kokoš, kokoš za pečenje ili kuhanje ◄

Gallo, gallina

Pollame da brodo

Gailis, vista (sautēšanai vai vārīšanai)

Петел (угоен, скопен)

Capón

Kapoun

Kapun

Kapaun

Kohikukk

Καπόνια

Capon

Chapon

►M7 Kopun ◄

Cappone

Kapauns

Ярка, петле

Polluelo

Kuřátko, kohoutek

Poussin, Coquelet

Stubenküken

Kana- ja kukepojad

Νεοσσός, πετεινάρι

Poussin, Coquelet

Poussin, coquelet

►M7 Mlado pile i mladi pijetao ◄

Galletto

Cālītis

Млад петел

Gallo joven

Mladý kohout

Unghane

Junger Hahn

Noor kukk

Πετεινάρι

Young cock

Jeune coq

►M7 Mladi pijetao ◄

Giovane gallo

Jauns gailis

(Млада) пуйка

Pavo (joven)

(Mladá) krůta

(Mini) kalkun

(Junge) Pute, (Junger) Truthahn

(Noor) kalkun

(Νεαροί) γάλοι και γαλοπούλες

(Young) turkey

Dindonneau, (jeune) dinde

►M7 (Mladi) puran ◄

(Giovane) tacchino

(Jauns) tītars

Пуйка

Pavo

Krůta

Avlskalkun

Pute, Truthahn

Kalkun

Γάλοι και γαλοπούλες

Turkey

Dinde (à bouillir)

►M7 Puran ◄

Tacchino/a

Tītars

(Млада) патица, пате (млада) мускусна патица, (млад) мюлар

Pato (joven o anadino), pato de Barbaria (joven), pato cruzado (joven)

(Mladá) kachna, kachnê, (mladá) Pižmová kachna, (mladá) kachna Mulard

(Ung) and (Ung) berberiand

(Ung) mulardand

Frühmastente, Jungente, (Junge) Barbarieente (Junge Mulardente)

(Noor) part, pardipoeg. (noor) muskuspart, (noor) mullard

(Νεαρές) πάπιες ή παπάκια, (νεαρές) πάπιες Βαρβαρίας, (νεαρές) παπιες mulard

(Young) duck, duckling, (Young) Muscovy duck (Young) Mulard duck

(Jeune) canard, caneton, (jeune) canard de Barbarie, (jeune) canard mulard

►M7 (Mlada) patka, (mlada) mošusna patka, (mlada) patka mulard ◄

(Giovane) anatra (Giovane) Anatra muta (Giovane) Anatra ‘mulard’

(Jauna) pīle, pīlēns, (jauna) muskuspīle, (jauna) Mulard pīle

Патица, мускусна патица, мюлар

Pato, pato de Barbaria, pato cruzado

Kachna, Pižmová kachna, kachna Mulard

Avlsand Avlsberberiand Avlsmulardand

Ente, Barbarieente Mulardente

Part, muskuspart, mullard

Πάτιες, πάτιες Βαρβαρίας πάτιες mulard

Duck, Muscovy duck, Mulard duck

Canard, canard de Barbarie (à bouillir), canard mulard (à bouillir)

►M7 Patka, mošusna patka, patka mulard ◄

Anatra Anatra muta Anatra ‘mulard’

Pīle, muskuspīle, Mulard pīle

(Млада) гъска, гъсе

Oca (joven), ansarón

Mladá husa, house

(Ung) gås

Frühmastgans, (Junge) Gans, Jungmastgans

(Noor) hani, hanepoeg

(Νεαρές) χήνες ή χηνάκια

(Young) goose, gosling

(Jeune) oie ou oison

►M7 (Mlada) guska ◄

(Giovane) oca

(Jauna) zoss, zoslēns

Гъска

Oca

Husa

Avlsgås

Gans

Hani

Χήνες

Goose

Oie

►M7 Guska ◄

Oca

Zoss

(Млада) токачка

Pintada (joven)

Mladá perlička

(Ung) perlehøne

(Junges) Perlhuhn

(Noor) pärlkana

(Νεαρές) φραγκόκοτες

(Young) guinea fowl

(Jeune) pintade Pintadeau

►M7 (Mlada) biserka ◄

(Giovane) faraona

(Jauna) pērļu vistiņa

Токачка

Pintada

Perlička

Avlsperlehøne

Perlhuhn

Pärlkana

Φραγκόκοτες

Guinea fowl

Pintade

►M7 Biserka ◄

Faraona

Pērļu vistiņa

	lt	►C2 hu ◄	mt	nl	pl	pt	ro	sk	sl	fi	sv
1.	Viščiukas, viščiukas broileris	►C2 Csirke, brojlercsirke ◄	Fellus, brojler	Kuiken, braadkuiken	Kurczę, broiler	Frango	Pui de carne, broiler	Kurča, brojler	Pitovni piščanec – brojler	Broileri	Kyckling, slaktkyckling (broiler)
2.	Gaidys, višta, gaidys (arba višta) troškinti arba virti	►C2 Kakas, tyúk, sütésre vagy főzésre szánt szárnyas ◄	Serduk, tiġieġa (tal-brodu)	Haan, hen soep- of stoofkip	Kura rosołowa	Galo, galinha	Cocoș, găină sau carne de pasăre pentru fiert	Kohút, sliepka	Petelin, kokoš, perutnina za pečenje ali kuhanje	Kukko, kana	Tupp, höna, gryt-, eller kokhöna
3.	Kaplūnas	►C2 Kappan ◄	Ħasi	Kapoen	Kapłon	Capão	Clapon	Kapún	Kopun	Chapon (syöttökukko)	Kapun
4.	Viščiukas tabaka (arba poussin (coquelet) tipo viščiukas)	►C2 Csibe ◄	Għattuqa, coquelet	Piepkuiken	Kurczątko	Franguitos	Pui tineri	Kurčiatko	Mlad piščanec, mlad petelin (kokelet)	Kananpoika, kukonpoika	Poussin, Coquelet
5.	Gaidžiukas	►C2 Fiatal kakas ◄	Serduk żgħir fl-eta	Jonge haan	Młody kogut	Galo jovem	Cocoș tânăr	Mladý kohút	Mlad petelin	Nuori kukko	Ung tupp
1.	Kalakučiukas	►C2 (Fiatal) pulyka ◄	Dundjan (żgħir fl-eta)	(Jonge) kalkoen	(Młody) indyk	Peru	Curcan (tânăr)	Mladá morka	(Mlada) pura	(Nuori) kalkkuna	(Ung) kalkon
2.	Kalakutas	►C2 Pulyka ◄	Dundjan	Kalkoen	Indyk	Peru adulto	Curcan	Morka	Pura	Kalkkuna	Kalkon
1.	Ančiukas, muskusinis ančiukas, mulardinis ančiukas	►C2 Fiatal kacsa, (fiatal) pézsmakacsa, (fiatal) Mulard-kacsa ◄	Papra (żgħira fl-eta), papra żgħira (fellus ta’ papra) muskovy (żgħira fl-eta), papra mulard	(Jonge) eend, (Jonge) Barbarijse eend (Jonge) „Mulard”-eend	(Młoda) kaczka tuczona, (Młoda) kaczka piżmova, (Młoda) kaczka mulard	Pato, Pato Barbary, Pato Mulard	Rață (tânără), rață (tânără) din specia Cairina moschata, rață (tânără) Mulard	(Mladá kačica), káča, (Mladá) pižmová kačica, (Mladý) mulard	(Mlada) raca, račka, (mlada) muškatna raca, (mlada) mulard raca	(Nuori) ankka, (Nuori) myskiankka	(Ung) anka, ankunge (ung) mulardand (ung) myskand
2.	Antis, muskusinė antis, mulardinė antis	►C2 Kacsa, pézsmakacsa, Mulard-kacsa ◄	Papra, papra muscovy, papra mulard	Eend Barbarijse eend „Mulard”-eend	Kaczka, Kaczka piżmowa, Kaczka mulard	Pato adulto, pato adulto Barbary, pato adulto Mulard	Rață, rață din specia Cairina moschata, rață Mulard	Kačica, Pyžmová kačica, Mulard	Raca, muškatna raca, mulard raca	Ankka, myskiankka	Anka, mulardand, myskand
1.	Žąsiukas	►C2 (Fiatal) liba ◄	Wiżża (żgħira fl-eta), fellusa ta’ wiżża	(Jonge) gans	Młoda gęś	Ganso	Gâscă (tânără)	(Mladá) hus, húsa	(Mlada) gos, goska	(Nuori) hanhi	(Ung) gås, gåsunge
2.	Žąsis	►C2 Liba ◄	Wiżża	Gans	Gęś	Ganso adulto	Gâscă	Hus	Gos	Hanhi	Gås
1.	Perlinis viščiukas	►C2 (Fiatal) gyöngytyúk ◄	Farghuna (żgħira fl-eta)	(Jonge) parelhoen	(Młoda) perliczka	Pintada	Bibilică adultă	(Mladá) perlička	(Mlada) pegatka	(Nuori) helmikana	(Ung) pärlhöna
2.	Perlinė višta	►C2 Gyöngytyúk ◄	Fargħuna	Parelhoen	Perlica	Pintada adulta	Bibilică	Perlička	Pegatka	Helmikana	Pärlhöna

Names of poultry cuts

►M7 hr ◄

(a)

Половинка

Medio

Půlka

Halvt

Hälfte oder Halbes

Pool

Μισά

Half

Demi ou moitié

►M7 Polovica ◄

Metà

Puse

(b)

Четвъртинка

Charto

Čtvrtka

Kvart

(Vorder-, Hinter-) Viertel

Veerand

Τεταρτημόριο

Quarter

Quart

►M7 Četvrt ◄

Quarto

Ceturtdaļa

(c)

Неразделени четвъртинки с бутчетата

Cuartos traseros unidos

Neoddělená zadní čtvrtka

Sammenhængende lårstykker

Hinterviertel am Stück

Lahtilõikamata koivad

Αδιαχώριστα τεταρτημόρια ποδιών

Unseparated leg quarters

Quarts postérieurs non séparés

►M7 Neodvojene stražnje četvrti ◄

Cosciotto

Nesadalītas kāju ceturtdaļas

(d)

Гърди, бяло месо или филе с кост

Pechuga

Prsa

Bryst

Brust, halbe Brust, halbierte Brust

Rind

Στήθος

Breast

Poitrine, blanc ou filet sur os

►M7 Prsa ◄

Petto con osso

Krūtiņa

(e)

Бутче

Muslo y contramuslo

Stehno

Helt lår

Schenkel, Keule

Koib

Πόδι

Leg

Cuisse

►M7 Batak sa zabatkom ◄

Coscia

Kāja

(f)

Бутче с част от гърба, прикрепен към него

Charto trasero de pollo

Stehno kuřete s částí zad

Kyllingelår med en del af ryggen

Hähnchenschenkel mit Rückenstück, Hühnerkeule mit Rückenstück

Koib koos seljaosaga

Πόδι από κοτόπουλο με ένα κομμάτι της ράχης

Chicken leg with a portion of the back

Cuisse de poulet avec une portion du dos

►M7 Pileći batak sa zabatkom s dijelom leđa ◄

Coscetta

Cāļa kāja ar muguras daļu

(g)

Бедро

Contramuslo

Horní stehno

Overlår

Oberschenkel, Oberkeule

Kints

Μηρός (μπούτι)

Thigh

Haut de cuisse

►M7 Zabatak ◄

Sovraccoscia

ciska jeb šķiņķis

(h)

Подбедрица

Muslo

Dolní stehno (Palička)

Underlår

Unterschenkel, Unterkeule

poolkoib

Κνήμη

Drumstick

Pilon

►M7 Batak ◄

Fuso

Stilbs

(i)

Крило

Ala

Křídlo

Vinge

Flügel

Tiib

Φτερούγα

Wing

Aile

►M7 Krilo ◄

Ala

Spārns

(j)

Неразделени крила

Alas unidas

Neoddělená křídla

Sammenhængende vinger

Beide Flügel, ungetrennt

Lahtilõikamata tiivad

Αδιαχώριστες φτερούγες

Unseparated wings

Ailes non séparées

►M7 Neodvojena krila ◄

Ali non separate

Nesadalīti spārni

(k)

Филе от гърдите, бяло месо

Filete de pechuga

Prsní řízek

Brystfilet

Brustfilet, Filet aus der Brust, Filet

Rinnafilee

Φιλέτο στήθους

Breast fillet

Filet de poitrine, blanc, filet, noix

►M7 File od prsa ◄

Filetto, fesa (tacchino)

Krūtiņas fileja

(l)

Филе от гърдите с «ядеца»

Filete de pechuga con clavícula

Filety z prsou (Klíční kost s chrupavkou prsní kosti včetně svaloviny v přirozené souvislosti, klíč. kost a chrupavka max. 3 % z cel. hmotnosti)

Brystfilet med ønskeben

Brustfilet mit Schlüsselbein

Rinnafilee koos harkluuga

Φιλέτο στήθους με κλειδοκόκαλο

Breast fillet with wishbone

Filet de poitrine avec clavicule

►M7 File od prsa s prsnom kosti ◄

Petto (con forcella), fesa (con forcella)

Krūtiņas fileja ar atslēgas kaulu

(m)

Нетлъсто филе

Magret, maigret

Magret, maigret (Filety z prsou kachen a hus s kůží a podkožním tukem pokrývajícím prsní sval, bez hlubokého svalu prsního)

Magret, maigret

Magret, Maigret

Rinnaliha («magret» või «maigret»)

Maigret, magret

Magret, maigret

►M7 Magret ◄

Magret, maigret

(n)

Oбезкостен пуешки бут

Carne de muslo y contramuslo de pavo deshuesada

U vykostěných krůtích stehen

Udbenet kød af hele kalkunlår

Entbeintes Fleisch von Putenschenkeln

Kalkuni konditustatud koivaliha

Κρέας ποδιού γαλοπούλας χωρίς κόκαλο

Deboned turkey leg meat

Cuisse désossée de dinde

►M7 Meso purećih bataka i zabataka bez kosti ◄

Carne di coscia di tacchino disossata

Atkaulota tītara kāju gaļa

	lt	►C2 hu ◄	mt	nl	pl	pt	ro	sk	sl	fi	sv
(a)	Pusė	►C2 Fél ◄	Nofs	Helft	Połówka	Metade	Jumătăți	Polená hydina	Polovica	Puolikas	Halva
(b)	Ketvirtis	►C2 Negyed ◄	Kwart	Kwart	Ćwiartka	Quarto	Sferturi	Štvrťka hydiny	Četrt	Neljännes	Kvart
(c)	Neatskirti ketvirčiai su šlaunelėmis	►C2 Összefüggő combnegyedek ◄	Il-kwarti ta’ wara tas-saqajn, mhux separati	Niet-gescheiden achterkwarten	Ćwiartka tylna w całości	Quartos da coxa não separados	Sferturi posterioare neseparate	Neoddelené hydinové stehná	Neločene četrti nog	Takaneljännes	Bakdelspart
(d)	Krūtinėlė	►C2 Mell ◄	Sidra	Borst	Pierś, połówka piersi	Peito	Piept	Prsia	Prsi	Rinta	Bröst
(e)	Kulšelė	►C2 Comb ◄	Koxxa	Hele poot, hele dij	Noga	Perna inteira	Pulpă	Hydinové stehno	Bedro	Koipireisi	Klubba
(f)	Viščiuko kulšelė su nugarėlės dalimi	►C2 Csirkecomb a hát egy részével ◄	Koxxa tat-tiġieġa b’porzjon tad-dahar	Poot/dij met rugdeel (bout)	Noga kurczęca z częścią grzbietu	Perna inteira de frango com uma porção do dorso	Pulpă de pui cu o porțiune din spate atașată	Kuracie stehno s panvou	Piščančja bedra z delom hrbta	Koipireisi, jossa selkäosa	Kycklingklubba med del av ryggben
(g)	Šlaunelė	►C2 Felsőcomb ◄	Il-biċċa ta’ fuq tal-koxxa	Bovenpoot, bovendij	Udo	Coxa	Pulpă superioară	Horné hydinové stehno	Stegno	Reisi	Lår
(h)	Blauzdelė	►C2 Alsócomb ◄	Il-biċċa t’isfel tal-koxxa (drumstick)	Onderpoot, onderdij (Drumstick)	Podudzie	Perna	Pulpă inferioară	Dolné hydinové stehno	Krača	Koipi	Ben
(i)	Sparnelis	►C2 Szárny ◄	Ġewnaħ	Vleugel	Skrzydło	Asa	Aripi	Hydinové krídelko	Peruti	Siipi	Vinge
(j)	Neatskirti sparneliai	►C2 Összefüggő szárnyak ◄	Ġwienaħ mhux separate	Niet-gescheiden vleugels	Skrzydła w całości	Asas não separadas	Aripi neseparate	Neoddelené hydinové krídla	Neločene peruti	Siivet kiinni toisissaan	Sammanhängande vingar
(k)	Krūtinėlės filė	►C2 Mellfilé ◄	Flett tas-sidra	Borstfilet	Filet z piersi	Carne de peito	Piept dezosat	Hydinový rezeň	Prsni file	Rintafilee	Bröstfilé
(l)	Krūtinėlės filė su raktikauliu	►C2 Mellfilé villacsonttal ◄	Flett tas-sidra bil-wishbone	Borstfilet met vorkbeen	Filet z piersi z obojczykiem	Carne de peito com fúrcula	Piept dezosat cu osul iadeș	Hydinový rezeň s kosťou	Prsni file s prsno kostjo	Rintafilee solisluineen	Bröstfilé med nyckelben
(m)	Magret, maigret tipo anties (arba žąsies) krūtinėlės filė	►C2 Bőrös kacsamellfilé vagy bőrös libamellfilé (magret, maigret) ◄	Magret, maigret	Magret	Magret	Magret, maigret	Tacâm de pasăre, Spinări de pasăre	Magret	Magret	Magret, maigret	Magret, maigret
(n)	Kalakuto kulšelių mėsa	►C2 Kicsontozott pulykacomb ◄	Laħam tas-saqajn tad-dundjan dissussat	Vlees van hele poten/hele dijen van kalkoenen, zonder been	Pozbawione kości mięso z nogi indyka	Carne desossada da perna inteira de peru	Pulpă dezosată de curcan	Vykostené morčacie stehno	Puranje bedro brez kosti	Kalkkunan luuton koipi-reisiliha	Urbenat kalkonkött av klubba

▼B

LIITE II

Leikkausviilto, joka erottaa reiden selästä

— lonkkanivelen rajalta

—

Leikkausviilto, joka erottaa reiden koivesta

— polvinivelen rajalta

—

▼M5

LIITE III

Chilling methods

►M7 hr ◄

Въздушно охлаждане

Refrigeración por aire

Vzduchem (Chlazení vzduchem)

Luftkøling

Luftkühlung

Ōhkjahutus

Ψύξη με αέρα

Air chilling

Refroidissement à l'air

►M7 Hlađenje strujanjem zraka ◄

Raffreddamento ad aria

Dzesēšana ar gaisu

Въздушно-душово охлаждане

Refrigeración por aspersión ventilada

Vychlazeným proudem vzduchu s postřikem

Luftspraykøling

Luft-Sprühkühlung

Ōhkpiserdusjahutus

Ψύξη με ψεκασμό

Air spray chilling

Refroidissement par aspersion ventilée

►M7 Hlađenje raspršivanjem zraka ◄

Raffreddamento per aspersione e ventilazione

Dzesēšana ar gaisu un smidzināšanu

Охлаждане чрез потапяне

Refrigeración por immersión

Ve vodní lázni ponořením

Neddypningskøling

Gegenstrom-Tauchkühlung

Sukeljahutus

Ψύξη με βύθιση

Immersion chilling

Refroidissement par immersion

►M7 Hlađenje uranjanjem u vodu ◄

Raffreddamento per immersione

Dzesēšana iegremdējot

	lt	hu	mt	nl	pl	pt	ro	sk	sl	fi	sv
1.	Atšaldymas oru	Levegős hűtés	Tkessih bl-arja	Luchtkoeling	Owiewowa	Refrigeração por ventilação	Refrigerare în aer	Chladené vzduchom	Zračno hlajenje	Ilmajäähdytys	Luftkylning
2.	Atšaldymas drėgnu oru	Permetezéses hűtés	Tkessih b'air spray	Lucht-sproeikoeling	Owiewowo-natryskowa	Refrigeração por aspersão e ventilação	Refrigerare prin dușare cu aer	Chladené sprejovaním	Hlajenje s pršenjem	Ilmasprayjäähdytys	Evaporativ kylning
3.	Atšaldymas panardinant	Bemerítéses hűtés	Tkessiħ b’immersjoni	Dompelkoeling	Zanurzeniowa	Refrigeração por imersão	Refrigerare prin imersiune	Chladené vo vode	Hlajenje s potapljanjem	Vesijäähdytys	Vattenkylning

▼C1

LIITE IV

Siipikarjan tuotantotavat

►M7 hr ◄

Хранен с … % …

гъска, хранена с овес

Alimentado con … % de …

Oca engordada con avena

Krmena z … % (čím) …

Husa krmená ovsem

Fodret med … % …

Havrefodret gås

Gefüttert mit … % …

Hafermastgans

Söödetud …, mis sisaldab … % …

Kaeraga toidetud hani

Έχει τραφεί με … % …

Χήνα που παχαίνεται με βρώμη

Fed with … % of …

Oats fed goose

Alimenté avec … % de …

Oie nourrie à l'avoine

►M7
Hranjeno s … % …
Guska hranjena zobi ◄

Alimentato con il … % di …

Oca ingrassata con avena

Baroti ar … % …

ar auzām barotas zosis

Екстензивно закрито

(отгледан на закрито)

Sistema extensivo en gallinero

Extenzivní v hale

Ekstensivt staldopdræt

(skrabe …)

Extensive Bodenhaltung

Ekstensiivne seespidamine

(lindlas pidamine)

Εκτατικής εκτροφής

Extensive indoor

(barnreared)

Élevé à l'intérieur:

système extensif

►M7 Ekstenzivan uzgoj u zatvorenim objektima ◄

Estensivo al coperto

Turēšana galvenokārt telpās

(“Audzēti kūtī”)

Свободен начин на отглеждане

Gallinero con salida libre

Volný výběh

Fritgående

Freilandhaltung

Vabapidamine

Ελεύθερης βοσκής

Free range

Sortant à l'extérieur

►M7 Slobodan uzgoj ◄

All'aperto

Brīvā turēšana

Традиционен свободен начин на отглеждане

Granja al aire libre

Tradiční volný výběh

Frilands …

Bäuerliche Freilandhaltung

Traditsiooniline vabapidamine

Παραδοσιακής ελεύθερης βοσκής

Traditional free range

Fermier-élevé en plein air

►M7 Tradicionalni slobodan uzgoj ◄

Rurale all'aperto

Tradicionālā brīvā turēšana

Свободен начин на отглеждане – пълна свобода

Granja de cría en libertad

Volný výběh – úplná volnost

Frilands … opdrættet i fuld frihed

Bäuerliche Freilandhaltung

Unbegrenzter Auslauf

Täieliku liikumisvabadusega traditsiooniline vabapidamine

Απεριόριστης ελεύθερης βοσκής

Free-range — total freedom

Fermier-élevé en liberté

►M7 Slobodan uzgoj – neograničeni ispust ◄

Rurale in libertà

Brīvā turēšana – pilnīgā brīvībā

	lt	hu	mt	nl	pl	pt	ro	sk	sl	fi	sv
a)	Lesinta … % … Avižomis penėtos žąsys	… %-ban …-val/vel etetve Zabbal etetett liba	Mitmugħa bi … % ta’ … Wiżża mitmugħa bilħafur	Gevoed met … % … Met haver vetgemeste gans	Żywione z udziałem … % … tucz owsiany (gęsi)	Alimentado com … % de … Ganso engordado com aveia	Furajate cu … % de … Gâște furajate cu ovăz	Kŕmené … % … husi kŕmené ovsom	Krmljeno z … % gos, krmljena z ovsom	Ruokittu rehulla, joka sisältää … % Kauralla ruokittu hanhi	Utfodrad med … % … Havreutfodrad gås
b)	Ekstensyvus paukščių auginimas patalpose (tvartuose)	Istállóban külterjesen tartott	Imrobbija ġewwa: sistema estensiva	Scharrel … binnengehouden	Ekstensywny chów ściółkowy	Produção extensiva em interior	Crescute în spații închise – sistem extensiv	Chované na hlbokej podstielke (chov v hale)	Ekstenzivna zaprta reja	Laajaperäinen sisäkasvatus	Extensivt uppfödd inomhus
c)	Laisvai auginami paukščiai	Szabadtartás	Trobbija fil-beraħ (free range)	Scharrel … met uitloop	Chów wybiegowy	Produção em semiliberdade	Creștere liberă	Výbehový chov (chov v exteriéri)	Prosta reja	Vapaa laidun	Tillgång till utomhusvistelse
d)	Tradiciškai laisvai auginami paukščiai	Hagyományos szabadtartás	Trobbija fil-beraħ tradizzjonali	Boerenscharrel … met uitloop Hoeve … met uitloop	Tradycyjny chów wybiegowy	Produção ao ar livre	Creștere liberă tradițională	Chované navol'no	Tradicionalna prosta reja	Vapaa laidun – perinteinen kasvatustapa	Traditionell utomhusvistelse
e)	Visiškoje laisvėje auginami paukščiai	Teljes szabadtartás	Trobbija fil-beraħ – libertà totali	Boerenscharrel … met vrije uitloop Hoeve … met vrije uitloop	Chów wybiegowy bez ograniczeń	Produção em liberdade	Creștere liberă totală	Úplne vol'ný chov	Prosta reja – neomejen izpust	Vapaa laidun – täydellinen liikkumavapaus	Uppfödd i full frihet

▼B

LIITE V

Asetuksen 11 artiklassa tarkoitetut edellytykset ovat seuraavat:

a) Ruokittu rehulla, joka sisältää … prosenttia …

Jäljempänä mainittujen rehujen ainesosien merkintä sallitaan seuraavilla edellytyksillä:

— viljakasvit, jos niiden pitoisuus on vähintään 65 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan suurimman osan kasvatuskautta ja joka saa sisältää enintään 15 prosenttia viljan sivutuotteita. Jos kuitenkin erityisesti mainitaan tietty viljalaji, sen pitoisuuden käytetyssä rehuseoksessa on oltava vähintään 35 prosenttia ja vähintään 50 prosenttia maissin osalta,

— palkokasvit ja vihannekset, jos niiden pitoisuus on vähintään 5 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan suurimman osan kasvatuskautta,

— maitotuotteet, jos niiden pitoisuus on vähintään 5 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan loppuruokinnan aikana.

Ilmaisua ”kauralla ruokittu hanhi” saa kuitenkin käyttää silloin, kun hanhille kolmen viikon loppuvaiheen aikana annettu rehu sisältää vähintään 500 grammaa kauraa vuorokaudessa.

b) Laajaperäinen sisäkasvatus

Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan

i) jos eläintiheys lattianeliömetriä kohti ei ylitä seuraavia lukuja:

— kananpojat, nuoret kukot, salvukukot: 15 lintua, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa,

— ankat, helmikanat, kalkkunat: 25 elopainokiloa,

— hanhet: 15 elopainokiloa;

ii) jos linnut ovat teurastettaessa seuraavan ikäisiä:

— kananpojat: 56 vuorokautta tai vanhempia,

— kalkkunat: 70 vuorokautta tai vanhempia,

— hanhet: 112 vuorokautta tai vanhempia,

— Pekingin ankat: 49 vuorokautta tai vanhempia,

— myskisorsat: naaraat 70 vuorokautta tai vanhempia, urokset 84 vuorokautta tai vanhempia,

— naaraspuoliset myskisorsa-ankat: 65 vuorokautta tai vanhempia,

— helmikanat: 82 vuorokautta tai vanhempia,

— nuoret hanhet (hanhenpojat): 60 vuorokautta tai vanhempia,

— nuoret kukot: 90 vuorokautta tai vanhempia,

— salvukukot: 140 vuorokautta tai vanhempia.

c) Vapaa laidun

Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan

i) jos rakennuksen eläintiheys ja teurasikä eivät ylitä edellä b kohdassa esitettyjä rajoja, paitsi kananpoikien osalta, joita saa pitää enintään 13 kappaletta, kuitenkin enintään 27,5 elopainokiloa neliömetriä kohti, ja salvukukkojen osalta, joiden kohdalla eläintiheys ei saa ylittää 7,5 kappaletta eikä 27,5 elopainokiloa neliömetriä kohti;

ii) jos linnuilla on ollut vähintään puolet elinajastaan mahdollisuus päästä jatkuvasti päivisin ulos alueelle, joka on suurimmalta osaltaan kasvillisuuden peitossa ja jonka pinta-ala on vähintään:

— 1 m2 kananpoikaa tai helmikanaa kohti,

— 2 m2 ankkaa tai salvukukkoa kohti,

— 4 m2 kalkkunaa tai hanhea kohti.

Helmikanoilla ulkolaiduntaminen voidaan korvata häkillä, jonka lattiapinta-alan on oltava vähintään rakennuksen lattiapinta-alan suuruinen ja korkeuden vähintään 2 metriä. Jokaiselle linnulle on oltava vähintään 10 senttimetriä kokonaisorsitilaa (rakennus ja häkki);

iii) jos kasvatuskauden aikana annettu rehuseos sisältää vähintään 70 prosenttia viljaa;

iv) jos rakennuksessa on ulosmenoluukut, joiden yhteenlaskettu pituus on vähintään 4 metriä rakennuksen pinta-alan 100 m2:ä kohti.

d) ”Vapaa laidun – perinteinen kasvatustapa”

Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan

i) jos eläintiheys sisätiloissa neliömetriä kohti ei ylitä seuraavia lukuja:

— kananpojat: 12 kappaletta, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa. Siirrettävissä rakennuksissa, joiden lattiapinta-ala on enintään 150 m2 ja jotka pidetään avoinna myös öisin, voidaan eläintiheys nostaa 20 kappaleeseen, kuitenkin niin, että elopaino on enintään 40 kg neliömetriä kohti,

— salvukukot: 6,25 kappaletta (91 vrk:n ikään 12 kappaletta), kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa,

— myskisorsat ja Pekingin ankat: 8 urosta, kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa tai 10 naarasta, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa,

— myskisorsa-ankat: 8 kappaletta, kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa,

— helmikanat: 13 kappaletta, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa,

— kalkkunat: 6,25 kappaletta (7 viikon ikään 10 kappaletta), kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa,

— hanhet: 5 kappaletta (6 viikon ikään 10 kappaletta), 3 kappaletta kolmen viimeisen kasvatusviikon aikana, jos se tapahtuu suljetussa tilassa, kuitenkin yhteensä enintään 30 elopainokiloa;

ii) jos yksittäisen tuotantoyksikön siipikarjarakennusten kokonaiskäyttöpinta-ala ei ylitä 1 600 m2:ä;

iii) jos kussakin siipikarjarakennuksessa on enintään

— 4 800 kananpoikaa,

— 5 200 helmikanaa,

— 4 000 naaraspuolista myskisorsaa tai Pekingin ankkaa, 3 200 urospuolista myskisorsaa tai Pekingin ankkaa tai 3 200 myskisorsa-ankkaa,

— 2 500 salvukukkoa, hanhea ja kalkkunaa;

iv) jos rakennuksessa on ulosmenoluukut, joiden yhteenlaskettu pituus on vähintään 4 metriä rakennuksen pinta-alan 100 m2:ä kohti;

v) jos linnuilla on jatkuvasti vapaa pääsy päivisin ulos laitumelle, kun ne ovat vähintään seuraavan ikäisiä:

— kananpojat ja salvukukot: 6 viikkoa,

— ankat, hanhet, helmikanat ja kalkkunat: 8 viikkoa;

vi) jos suurinta osaa laitumesta peittää kasvillisuus ja laidunpinta-ala on vähintään

— 2 m2 kananpoikaa, myskisorsaa, Pekingin ankkaa tai helmikanaa kohti,

— 3 m2 myskisorsa-ankkaa kohti,

— 4 m2 salvukukkoa kohti 92 vrk:n iästä (2 m2 91 vrk:n ikään),

— 6 m2 kalkkunaa kohti,

— 10 m2 hanhea kohti.

Helmikanoilla ulkolaiduntaminen voidaan korvata häkillä, jonka lattiapinta-alan on oltava vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin rakennuksen lattiapinta-ala ja korkeuden vähintään 2 metriä. Jokaisella linnulla on oltava vähintään 10 senttimetriä kokonaisorsitilaa (rakennus ja häkki);

vii) kasvatettavien lintujen on oltava hitaasti kasvavaa tyyppiä;

viii) kasvatuskautena annettavan rehuseoksen on sisällettävä vähintään 70 prosenttia viljaa;

ix) teurasiän on oltava vähintään

— 81 vuorokautta kananpojilla,

— 150 vuorokautta salvukukoilla,

— 49 vuorokautta Pekingin ankoilla,

— 70 vuorokautta myskisorsanaarailla,

— 84 vuorokautta myskisorsauroksilla,

— 92 vuorokautta myskisorsa-ankoilla,

— 94 vuorokautta helmikanoilla,

— 140 vuorokautta kalkkunoilla ja kokonaisina kaupan pidettävillä paistiksi kasvatettavilla hanhilla,

— 98 päivää naaraspuolisilla, paloiteltaviksi tarkoitetuilla kalkkunoilla,

— 126 päivää urospuolisilla, paloiteltaviksi tarkoitetuilla kalkkunoilla,

— 95 vuorokautta hanhilla, jotka on tarkoitettu hanhenmaksan (”foie gras”) ja rintalihan (”magret”) tuotantoon,

— 60 vuorokautta nuorilla hanhilla (hanhenpojilla);

x) loppuvaihe suljetussa tilassa ei saa ylittää

— yli 90 vuorokauden ikäisten kananpoikien osalta: 15:tä vuorokautta,

— neljää viikkoa salvukukoilla,

— yli 70 vuorokauden ikäisten, hanhenmaksan (”foie gras”) ja rintalihan (”magret”) tuotantoon tarkoitettujen hanhien ja myskisorsa-ankkojen osalta: neljää viikkoa.

e) Vapaa laidun – täydellinen liikkumavapaus

Käytettäessä tätä ilmaisua on d alakohdassa esitettyjen edellytysten lisäksi linnuilla oltava jatkuvasti vapaa pääsy päivisin ulos laitumelle, jonka alaa ei saa rajoittaa.

Jos siipikarjan laitumelle pääsyä rajoitetaan yhteisön oikeuteen perustuvilla rajoituksilla, eläinlääkinnälliset rajoitukset mukaan luettuina, jotka on asetettu kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelemiseksi, ensimmäisen alakohdan c, d ja e alakohdassa kuvaillun tuotantotavan mukaan kasvatetun siipikarjan, häkeissä kasvatettuja helmikanoja lukuun ottamatta, kaupan pitämisen yhteydessä voidaan edelleen viitata tuotantotapaan rajoituksen keston ajan mutta kuitenkin enintään 12 viikon ajan.

LIITE VI

SULATETTAESSA TAPAHTUVAN VESIHÄVIÖN MÄÄRITYS

(Valutuskoe)

1. Tavoite ja soveltamisala

Tätä menetelmää käytetään jäädytettyjen tai pakastettujen kananpoikien sulatuksen yhteydessä syntyvän vesimäärän määritykseen. Jos valutuksesta syntyvä vesimäärä prosenttiosuutena ruhon painosta ilmaistuna, kaikki pakkauksessa olevat syötävät sivutuotteet mukaan lukien, on suurempi kuin 7 kohdassa vahvistettu raja-arvo, ruhoon katsotaan imeytyneen liikaa vettä käsittelyn aikana.

2. Määritelmä

Tämän menetelmän avulla määritetty vesimäärä ilmaistaan valuneen veden prosenttiosuutena painosta; tämä prosenttiosuus lasketaan suhteessa jäädytetyn tai pakastetun ruhon kokonaispainoon, syötävät sivutuotteet mukaan lukien.

3. Periaate

Jäädytetty tai pakastettu ruho, tarvittaessa syötävät sivutuotteet mukaan lukien, sulatetaan valvotuissa olosuhteissa, joissa on mahdollista laskea valuneen veden paino.

4. Välineistö

4.1 Vaaka, jolla pystytään punnitsemaan viiteen kilogrammaan saakka vähintään yhden gramman tarkkuudella.

4.2 Muovipusseja, jotka ovat riittävän suuria ruhoa varten ja joissa on varma kiinnitysmekanismi.

4.3 Termostaattisäätöinen vesiallas, joka on varustettu siten, että ruhoja voidaan pitää 5.5 ja 5.6 kohdassa ilmoitetulla tavalla ja joka voi sisältää vähintään 8-kertaisena tarkastettavaa siipikarjamäärää vastaavan vesimäärän ja jossa tämä vesi voidaan pitää 42 ± 2 °C:n lämpötilassa.

4.4 Suodatinpaperia tai muita imupaperipyyhkeitä.

5. Menettely

5.1 Otetaan tarkastettavasta siipikarjamäärästä sattumanvaraisesti 20 ruhoa. Odotettaessa 5.2–5.11 kohdassa kuvatun kokeen suorittamista ne säilytetään enintään – 18 °C:n lämpötilassa.

5.2 Pyyhitään kimpun ulkopinta siihen kiinnittyneen jään ja veden poistamiseksi. Punnitaan pakkaus ja sen sisältö pyöristäen lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M0.

5.3 Irrotetaan ruho sekä tarvittaessa sen kanssa myytävät syötäväksi kelpaavat sivutuotteet ulommasta pakkauksesta. Pakkaus kuivataan ja punnitaan pyöristäen paino lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M1.

5.4 Lasketaan jäädytettyjen ruhon ja sivutuotteiden paino vähentämällä M1 M0:sta.

5.5 Asetetaan ruho, syötävät sivutuotteet mukaan lukien, kestävään ja vedenpitävään muovipussiin siten, että vatsaontelo on pussin suljetun alaosan suuntaan. Pussin on oltava riittävän pitkä, jotta se voidaan kiinnittää tukevasti vesialtaassa, mutta se ei saa olla liian suuri, jotta ruhon pystysuora asento ei pääsisi muuttumaan.

5.6 Upotetaan ruhon ja syötävät sivutuotteet sisältävä pussin osa vesialtaaseen jättäen pussi auki siten, että mahdollisimman paljon ilmaa pääsee ulos. Pussi pidetään pystysuorassa asennossa tarvittaessa tukitankojen tai painojen avulla, jotta vesi ei pääse sen sisään. Pussit eivät saa koskettaa toisiaan.

5.7 Jätetään pussi vesihauteeseen tasaiseen 42 ± 2 °C:n lämpötilaan liikuttaen sitä ja/tai sekoittaen vettä jatkuvasti, kunnes ruhon termisen keskuksen (sijaitsee suolistetuilla kananpojilla rintalihaksen syvimmässä osassa lähellä rintalastaa ja suolistamattomilla kananpojilla sisäelinten keskellä) lämpötila, kahdelta sattumanvaraisesti valitulta eläimeltä mitattuna, saavuttaa vähintään + 4 °C:n lämpötilan. Ruhoja ei tulisi pitää vedessä kauemmin kuin + 4 °C:n lämpötilan saavuttamiseksi on tarpeen. Tarvittava upotusaika – 18 °C:ssa säilytetyille ruhoille on suunnilleen:

Painoluokka (g)	Ruhon ja sivutuotteiden paino (g)	Suositeltava aika minuutteina
Painoluokka (g)	Ruhon ja sivutuotteiden paino (g)	Kananpojat ilman sivutuotteita	Kananpojat sivutuotteineen
< 800	< 825	77	92
850	825–874	82	97
900	875–924	85	100
950	925–974	88	103
1 000	975–1 024	92	107
1 050	1 025 –1 074	95	110
1 100	1 075 –1 149	98	113
1 200	1 150 –1 249	105	120
1 300	1 250 –1 349	111	126
1 400	1 350 –1 449	118	133

Yli 1 400 gramman osalta aikaa lisätään 7 minuutilla kokonaista tai vajaata sataa grammaa kohti. Jos ruhojen lämpötila ei ole +4 °C upotusajan jälkeen, sulatusta on jatkettava kunnes ruhojen terminen keskus saavuttaa tämän lämpötilan.

5.8 Otetaan pussi sisältöineen vesialtaasta; pussin pohja puhkaistaan siten, että sulatuksesta syntynyt vesi pääsee virtaamaan ulos. Pussia ja sen sisältöä valutetaan yhden tunnin ajan + 18 ja + 25 celsiusasteen välisessä huoneenlämmössä.

5.9 Nostetaan sulanut ruho pussista ja poistetaan mahdolliset teurastuksen sivutuotteet sisältävä pakkaus vatsaontelosta. Kuivataan ruhon sisä- ja ulkopuoli suodatinpaperilla tai paperipyyhkeillä. Puhkaistaan sivutuotteet sisältävä pakkaus ja veden valuttua ulos kuivataan pakkaus ja sulaneet sivutuotteet mahdollisimman hyvin.

5.10 Määritetään sulaneen ruhon, teurastuksen sivutuotteiden ja niiden pakkauksen yhteispaino pyöristäen lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M2.

5.11 Määritetään teurastuksen sivutuotteet sisältäneen pakkauksen paino pyöristäen lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M3.

6. Tuloksen laskeminen

Sulatuksesta syntyvä vesimäärä prosenttiosuutena jäädytetyn tai pakastetun ruhon (teurastuksen sivutuotteet mukaan lukien) painosta ilmaistuna saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:

((M0 – M1 – M2)/(M0 – M1 – M3)) ×100

▼M6

7. Tuloksen arviointi

Jos sulatuksesta syntyvä keskimääräinen vesimäärä on 20 ruhon suuruisen näytteen osalta jäljempänä vahvistettuja prosenttiosuuksia suurempi, käsittelyn aikana imeytyneen veden määrän katsotaan ylittävän sallitun raja-arvon.

Nämä osuudet ovat

ilmajäähdytyksessä: 1,5 prosenttia,

haihdutusjäähdytyksessä: 3,3 prosenttia,

vesijäähdytyksessä: 5,1 prosenttia,

muissa jäähdytysmenetelmissä tai kahden tai useamman 10 artiklassa määritellyn menetelmän yhdistelmissä: 1,5 prosenttia.

▼B

LIITE VII

KANANPOIKIEN KOKONAISVESIPITOISUUDEN MÄÄRITYS

(Kemiallinen koe)

1. Tavoite ja soveltamisala

Tätä menetelmää käytetään jäädytettyjen tai pakastettujen kananpoikien kokonaisvesipitoisuuden määrittämiseen. Se käsittää näiden lintujen homogenoiduista ruhoista otettujen näytteiden vesi- ja valkuaispitoisuuksien määrittämisen. Tällä tavoin määritettyä kokonaisvesipitoisuutta verrataan 6.4 kohdassa esitettyjen kaavojen mukaisesti laskettuun raja-arvoon sen määrittämiseksi, onko käsittelyn aikana imeytynyt ylimääräistä vettä. Jos määrityksen suorittava henkilö epäilee paloissa olevan aineita, jotka saattaisivat vaikuttaa arviointiin, tämän on toteutettava tarvittavat varotoimenpiteet.

2. Määritelmät

”Ruho”: siipikarjan ruho luineen ja rustoineen sekä mahdollisesti lisättyine syötävine sivutuotteineen.

”Muut eläimenosat”: sydän, maksa, lihasmaha ja kaula.

3. Periaate

Vesi- ja valkuaispitoisuudet määritetään ISO (International Organization for Standardization) -standardeissa kuvattujen menetelmien tai muiden neuvoston hyväksymien analyysimenetelmien mukaisesti.

Ruhon kokonaisvesipitoisuuden yläraja määritetään ruhon valkuaispitoisuuden perusteella, joka saattaa olla yhteydessä fysiologisen nesteen pitoisuuteen.

4. Välineistö ja reagenssit

4.1 Ruhojen ja niiden pakkausten punnitsemiseen tarkoitettu vaaka, jonka tarkkuus on vähintään yksi gramma.

4.2 Lihakirves tai -saha ruhon leikkaamiseen lihamyllyyn sopiviksi paloiksi.

4.3 Lihamylly ja suuritehoinen sekoitin, joiden avulla on mahdollista homogenisoida jäädytetyt tai pakastetut kokonaiset siipikarjan palat.

Huom.

Mitään tiettyä lihamyllyä ei suositella. Sen on oltava riittävän tehokas pakastetun lihan ja luiden jauhamiseen homogeenisten näytteiden saamiseksi, jotka vastaavat 4 millimetrin rei’illä varustetun levyn sisältävän lihamyllyn avulla saatavia näytteitä.

4.4 ISO 1442 -standardin mukaisesti tehtävään vesipitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.

4.5 ISO 937 -standardin mukaisesti tehtävään valkuaispitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.

5. Menetelmä

5.1 Otetaan tarkastettavasta siipikarjamäärästä sattumanvaraisesti seitsemän ruhoa ja säilytetään ne jäädytettyinä odotettaessa 5.2–5.6 kohdassa tarkoitetun analyysin aloittamista.

Analyysi voidaan joko tehdä erikseen kunkin ruhon osalta tai analysoida seitsemästä ruhosta koostuva näyte.

5.2 Kokeen valmistelu aloitetaan ruhojen pakastimesta poistamista seuraavan tunnin aikana.

5.3

a) Pyyhitään kimpun ulkopinta siihen kiinnittyneen jään ja veden poistamiseksi. Kukin ruho punnitaan ja poistetaan pakkauksestaan. Kun ruho on leikattu pieniksi paloiksi, sivutuotteita ympäröivä pakkausmateriaali poistetaan mahdollisimman tarkasti. Määritetään ruhon kokonaispaino mukaan lukien sivutuotteet ja ruhossa oleva jää, mutta ei poistetun pakkausmateriaalin painoa, pyöristäen lähimpään grammaan, jolloin saadaan arvo P1.

b) Koostenäytteen analyysissä määritetään seitsemän 5.3 kohdan a alakohdan mukaisesti valmistetun ruhon yhteispaino, jolloin saadaan arvo P7.

5.4

a) Koko ruho, jonka paino antaa arvon P1, jauhetaan 4.3 kohdan mukaisesti määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa edustava näyte kunkin ruhon osalta.

b) Koostenäytteen analyysissä jauhetaan kaikki seitsemän ruhoa, joiden paino antaa arvon P7, 4.3 kohdan mukaisesti määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa kaksi edustavaa näytettä seitsemän ruhon osalta. Nämä kaksi näytettä analysoidaan 5.5 ja 5.6 kohdassa kuvatulla tavalla.

5.5 Otetaan näyte homogenisoidusta materiaalista ja määritetään välittömästi vesipitoisuus ISO 1442 -standardissa kuvatun menetelmän mukaisesti, jolloin saadaan vesipitoisuus (a %).

5.6 Otetaan myös näyte homogenisoidusta materiaalista ja määritetään välittömästi typpipitoisuus ISO 937 -standardissa kuvatun menetelmän mukaisesti. Tämä typpipitoisuus muunnetaan raakavalkuaispitoisuudeksi (b %) kertomalla se kertoimella 6,25.

▼M6

6. Tulosten laskeminen

6.1

a) Kunkin ruhon sisältämän veden paino (W) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP1/100 ja valkuaisen paino (RP) grammoina ilmaistuna kaavalla bP1/100. Määritetään seitsemän tutkitun ruhon veden painot (W7) ja valkuaisen painot (RP7) yhteensä.

b) Koostenäytteen analyysissä määritetään kahden tutkitun näytteen keskimääräinen vesipitoisuus (a %) ja keskimääräinen valkuaispitoisuus (b %). Seitsemän ruhon veden paino (W7) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP7/100 ja valkuaisen paino (RP7) grammoina ilmaistuna kaavalla bP7/100.

6.2 Määritetään keskimääräinen veden paino (WA) ja keskimääräinen valkuaisen paino (RPA) jakamalla W7 ja RP7 seitsemällä.

6.3 Tämän menetelmän avulla määritetty fysiologisen veden teoreettinen pitoisuus grammoina ilmaistuna voidaan laskea seuraavaa kaavaa soveltaen:

kananpojille:

6.4

a) Ilmajäähdytys

Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 2 prosenttia ( 6 ), kokonaisvesipitoisuuden sallittu yläraja (WG) grammoina ilmaistuna ja tämän menetelmän avulla määritettynä (mukaan lukien luotettavuusväli), saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:

kananpojat:

b) Haihdutusjäähdytys

Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 4,5 prosenttia (6) , kokonaisvesipitoisuuden sallittu yläraja (WG) grammoina ilmaistuna ja tämän menetelmän avulla määritettynä (mukaan lukien luotettavuusväli), saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:

kananpojat:

c) Vesijäähdytys

Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 7 prosenttia (6) , kokonaisvesipitoisuuden sallittu yläraja (WG) grammoina ilmaistuna ja tämän menetelmän avulla määritettynä (mukaan lukien luotettavuusväli), saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:

kananpojat:

d) Muut jäähdytysmenetelmät tai kahden tai useamman 10 artiklassa määritellyn menetelmän yhdistelmä

Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 2 prosenttia (6) , kokonaisvesipitoisuuden sallittu yläraja (WG) grammoina ilmaistuna ja tämän menetelmän avulla määritettynä (mukaan lukien luotettavuusväli), saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:

kananpojat:

6.5 Jos seitsemän ruhon vesipitoisuuden keskimääräinen arvo (WA), sellaisena kuin se on määritetty 6.2 kohdassa, ei ylitä 6.4 kohdassa säädettyjä rajoja (WG), tarkastettavaa siipikarjamäärää pidetään säännösten mukaisena.

▼B

LIITE VIII

SIIPIKARJANLIHAN PALOJEN KOKONAISVESIPITOISUUDEN MÄÄRITYS

(Kemiallinen koe)

1. Tavoite ja soveltamisala

Tätä menetelmää käytetään tiettyjen siipikarjanlihan palojen kokonaisvesipitoisuuden määrittämiseen. Se käsittää homogenoiduista siipikarjanlihan paloista otettujen näytteiden vesi- ja valkuaispitoisuuksien määrittämisen. Tällä tavoin määritettyä kokonaisvesipitoisuutta verrataan 6.4 kohdassa esitettyjen kaavojen mukaisesti laskettuun raja-arvoon sen määrittämiseksi, onko käsittelyn aikana imeytynyt ylimääräistä vettä. Jos määrityksen suorittava henkilö epäilee paloissa olevan aineita, jotka saattaisivat vaikuttaa arviointiin, tämän on toteutettava tarvittavat varotoimenpiteet.

2. Määritelmät ja näytteenotto

Asetuksen 20 artiklassa tarkoitettuihin siipikarjanlihan paloihin sovelletaan 1 artiklan 2 kohdassa annettuja määritelmiä. Näytteen kokojen olisi oltava vähintään seuraavat:

— kananpojanrinta: puolet rinnasta,

— kananpojan rintafilee: puolet luuttomasta ja nahattomasta rinnasta,

— kalkkunanrinta, kalkkunan rintafilee ja luuton koipi-reisiliha: noin 100 gramman suuruiset näytteet,

— muut palat: 1 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaiset.

Jos kyseessä on jäädytetty tai pakastettu irtotavara (palat, joita ei ole pakattu yksittäin), suuret kimput, joista näytteet otetaan, voidaan pitää 0 °C:n lämpötilassa, kunnes yksittäiset palat voidaan erottaa.

3. Periaate

Siipikarjanlihan palojen suurin sallittu kokonaisvesipitoisuus määritetään palojen valkuaispitoisuuden perusteella, joka saattaa olla yhteydessä fysiologiseen vesipitoisuuteen.

4. Välineistö ja reagenssit

4.1 Palojen ja niiden pakkausten punnitsemiseen tarkoitettu vaaka, jonka tarkkuus on parempi kuin ± 1 g.

4.2 Lihakirves tai -saha palojen leikkaamiseen lihamyllyyn sopiviksi paloiksi.

4.3 Suuritehoinen lihamylly ja sekoitin, joiden avulla on mahdollista homogenisoida siipikarjanlihan palat tai niiden osat.

Huom.

Mitään tiettyä lihamyllyä ei suositella. Sen on oltava riittävän tehokas jäädytetyn ja pakastetun lihan ja luiden jauhamiseen sellaisten homogeenisten näytteiden saamiseksi, jotka vastaavat 4 millimetrin rei’illä varustetun levyn sisältävän lihamyllyn avulla saatavia näytteitä.

4.4 ISO 1442 -standardin mukaisesti tehtävään vesipitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.

4.5 ISO 937 -standardin mukaisesti tehtävään valkuaispitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.

5. Menetelmä

5.1 Otetaan tarkastettavien siipikarjalihan palojen määrästä sattumanvaraisesti viisi palaa ja säilytetään ne tapauskohtaisesti jäädytettyinä tai jäähdytettyinä odoteltaessa 5.2–5.6 kohdassa tarkoitetun analyysin aloittamista.

Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitetusta jäädytetystä tai pakastetusta irtotavarakimpusta otetut näytteet voidaan pitää 0 °C:n lämpötilassa analyysin aloittamiseen asti.

Analyysi voidaan joko tehdä erikseen kunkin viiden palan osalta tai viidestä palasta koostuvan näytteen osalta.

5.2 Kokeen valmistelu aloitetaan palojen pakastimesta tai jääkaapista poistamista seuraavan tunnin aikana.

5.3

a) Pyyhitään kimpun ulkopinta siihen kiinnittyneen jään ja veden poistamiseksi. Kukin pala punnitaan ja poistetaan mahdollisesta kääreestä. Sen jälkeen, kun liha on paloiteltu pienemmiksi paloiksi, määritetään siipikarjanlihan palojen paino vähentäen mahdollisen kääreen paino ja pyöristäen lähimpään grammaan, jolloin saadaan arvo P1.

b) Koostenäytteen analyysissä määritetään viiden 5.3 kohdan a alakohdan mukaisesti valmistetun palan yhteispaino, jolloin saadaan arvo P5.

5.4

a) Koko pala, jonka paino antaa arvon P1, jauhetaan 4.3 kohdassa määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa myös sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa edustava näyte kunkin palan osalta.

b) Koostenäytteen analyysissä jauhetaan kaikki viisi palaa, joiden paino antaa arvon P5, 4.3 kohdassa määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa kaksi edustavaa näytettä viiden palan osalta.

Nämä kaksi näytettä analysoidaan 5.5 ja 5.6 kohdassa kuvatulla tavalla.

5.5 Otetaan näyte homogenisoidusta materiaalista ja määritetään välittömästi vesipitoisuus ISO 1442 -standardissa kuvatun menetelmän mukaisesti, jolloin saadaan vesipitoisuus (a %).

▼M6

6. Tulosten laskeminen

6.1

a) Kunkin palan sisältämän veden paino (W) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP1/100 ja valkuaisen paino (RP) grammoina ilmaistuna kaavalla bP1/100.

Määritetään viiden tutkitun palan veden painot (W5) ja valkuaisen painot (RP5) yhteensä.

b) Koostenäytteen analyysissä määritetään kahden tutkitun näytteen keskimääräinen vesipitoisuus (a %) ja keskimääräinen valkuaispitoisuus (b %). Viiden palan sisältämän veden paino (W5) saadaan kaavalla aP5/100 ja valkuaisen paino (RP5) grammoina ilmaistuna kaavalla bP5/100.

6.2 Lasketaan keskimääräinen veden paino (WA) jakamalla W5 viidellä ja keskimääräinen valkuaisen paino (RPA) jakamalla RP5 viidellä.

6.3 Tämän menetelmän avulla määritetty keskimääräinen fysiologinen W/RP-osuus voidaan laskea seuraavaa kaavaa soveltaen:

kanan rintafilee: 3,19 ± 0,12,

kanan koipi-reisipalat ja koipi-reisipalojen neljännekset: 3,78 ± 0,19,

kalkkunan rintafilee: 3,05 ± 0,15,

kalkkunan koipi-reisipalat: 3,58 ± 0,15,

kalkkunan luuton koipi-reisiliha: 3,65 ± 0,17.

6.4 Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden teknisesti väistämätön vähimmäismäärä on 2, 4 tai 6 ( 7 ) prosenttia, tuotetyypistä ja käytetystä jäähdytysmenetelmästä riippuen, tämän menetelmän avulla määritelty suurin sallittu W/RP-osuus saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:

	Ilmajäähdytys	Haihdutusjäähdytys	Vesijäähdytys
Kanan rintafilee, ilman nahkaa	3,40	3,40	3,40
Kananrinta, nahan kanssa	3,40	3,50	3,60
Kanan reisi, koipi, koipi-reisipala, koipi-reisipala, jossa on kiinni osa selkää, takaneljännekset, nahan kanssa	4,05	4,15	4,30
Kalkkunan rintafilee, ilman nahkaa	3,40	3,40	3,40
Kalkkunanrinta, nahan kanssa	3,40	3,50	3,60
Kalkkunan reisi, koipi, koipi-reisipala, nahan kanssa	3,80	3,90	4,05
Kalkkunan luuton koipi-reisiliha, ilman nahkaa	3,95	3,95	3,95

Käytettäessä muita jäähdytysmenetelmiä tai kahden tai useamman 10 artiklassa määritellyn menetelmän yhdistelmää valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 2 prosenttia ja suurimmat sallitut W/PR-osuudet ovat ilmajäähdytykselle edellä olevassa taulukossa vahvistetut osuudet.

Jos viiden palan keskimääräinen WA/RPA-osuus, sellaisena kuin se on laskettuna 6.2 kohdassa annettujen arvojen perusteella, ei ylitä 6.4 kohdassa annettua osuutta, tarkastettua siipikarjanlihan palojen määrää pidetään vaatimusten mukaisena.

▼B

LIITE IX

VEDEN IMEYTYMISEN TARKASTAMINEN TUOTANTOLAITOKSESSA

(Teurastamokoe)

1. Vähintään kerran kahdeksan tunnin mittaisen työjakson aikana:

otetaan sattumanvaraisesti suolistuslinjalta 25 ruhoa välittömästi niiden täydellisen suolistuksen jälkeen ja ennen ensimmäistä pesua.

2. Tarvittaessa leikataan kaula jättäen kaulan nahka kiinni ruhoon.

3. Tunnusmerkitään kukin ruho yksitellen. Punnitaan kukin ruho ja kirjataan paino pyöristettynä lähimpään grammaan.

4. Palautetaan tarkastuksen kohteena olevat ruhot suolistuslinjalle, jotta ne menevät normaalisti pesuun, jäähdytykseen, valutukseen jne.

5. Otetaan merkityt ruhot uudelleen valutuslinjan lopussa, jotta niitä ei valuteta pidempään kuin sitä siipikarjaerää, josta näyte on lähtöisin.

6. Näyte koostuu 20:stä ensimmäisenä poimitusta ruhosta. Nämä punnitaan uudelleen. Niiden lähimpään grammaan pyöristetty paino ilmoitetaan ensimmäisessä punnituksessa todetun painon rinnalla. Koe on mitätön, jos vähemmän kuin 20 tunnusmerkittyä ruhoa poimitaan.

7. Poistetaan näytteeseen kuuluvien ruhojen tunnusmerkit ja pakataan ruhot tavanomaisesti.

8. Määritetään veden imeytymisprosentti vähentämällä 20:n ennen pesua testatun ruhon kokonaispaino näiden samojen ruhojen kokonaispainosta pesun, jäähdytyksen ja valutuksen jälkeen, jakamalla erotus alkuperäisellä painolla ja kertomalla se sadalla.

9. Edellä 1–8 kohdassa kuvatun manuaalisen punnituksen asemesta voidaan käyttää automaattisia punnituslinjoja veden imeytymisprosentin määrittämiseksi samaa ruhomäärää käyttäen ja samoja periaatteita noudattaen edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on automaattisen punnituslinjan ennalta tähän tarkoitukseen hyväksynyt.

10. Tulos ei saa olla suurempi kuin seuraavat ruhon alkuperäisen painon prosenttiosuudet eikä muu luku, joka mahdollistaa ulkopuolisen veden suurimman sallitun kokonaispitoisuuden noudattamisen:

ilmajäähdytys

0 %,

haihdutusjäähdytys

2 %,

vesijäähdytys

4,5 %.

▼M6

11. Jos ruhot jäähdytetään muulla jäähdytysmenetelmällä tai kahden tai useamman 10 artiklassa määritellyn jäähdytysmenetelmän yhdistelmällä, vesipitoisuuden enimmäisosuus ei saa ylittää 0 prosenttia ruhon alkuperäisestä painosta.

▼B

LIITE X

16 ARTIKLAN 6 KOHDASSA TARKOITETUT MAININNAT

bulgariaksi

Съдържанието на вода превишава нормите на ЕО

espanjaksi

Contenido en agua superior al límite CE

tšekiksi

Obsah vody překračuje limit ES

tanskaksi

Vandindhold overstiger EF-Normen

saksaksi

Wassergehalt über dem EG-Höchstwert

viroksi

Veesisaldus ületab EÜ normi

kreikaksi

Περιεκτικότητα σε νερό ανώτερη του ορίου ΕΚ

englanniksi

Water content exceeds EC limit

ranskaksi

Teneur en eau supérieure à la limite CE

▼M7

kroaatiksi

Sadržaj vode prelazi ograničenje EZ

▼B

italiaksi

Tenore d’acqua superiore al limite CE

latviaksi

Ūdens saturs pārsniedz EK noteikto normu

liettuaksi

Vandens kiekis viršija EB nustatytą ribą

unkariksi

Víztartalom meghaladja az EK által előírt határértéket

maltaksi

Il-kontenut ta’ l-ilma superjuri għal-limitu KE

hollanniksi

Watergehalte hoger dan het EG-maximum

puolaksi

Zawartość wody przekracza normę WE

portugaliksi

Teor de água superior ao limite CE

romaniaksi

Conținutul de apă depășește limita CE

slovakiksi

Obsah vody presahuje limit ES

sloveeniksi

Vsebnost vode presega ES omejitev

suomeksi

Vesipitoisuus ylittää EY-normin

ruotsiksi

Vattenhalten överstiger den halt som är tillåten inom EG.

▼M4

LIITE XI

KANSALLISTEN VERTAILULABORATORIOIDEN LUETTELO

Belgia

Instituut voor Landbouw- en Visserijonderzoek (ILVO)

Eenheid Technologie en Voeding

Productkwaliteit en voedselveiligheid

Brusselsesteenweg 370

9090 Melle

BELGIQUE/BELGIË

Bulgaria

Национален диагностичен научно-изследователски ветеринарно-медицински институт

(National Diagnostic Research Veterinary Medicine Institute)

бул. „Пенчо Славейков“ 15

(15, Pencho Slaveikov str.)

София–1606

(Sofia–1606)

БЪЛГАРИЯ/BULGARIA

Tšekki

Státní veterinární ústav Jihlava

Národní referenční laboratoř pro mikrobiologické,

chemické a senzorické analýzy masa a masných výrobků

Rantířovská 93

586 05 Jihlava

ČESKÁ REPUBLIKA

Tanska

Fødevarestyrelsen

Fødevareregion Øst

Afdeling for Fødevarekemi

Søndervang 4

4100 Ringsted

DANMARK

Saksa

Max Rubner-Institut

Bundesforschungsinstitut für Ernährung und Lebensmittel

(Federal Research Institute of Nutrition and Food)

– Institut für Sicherheit und Qualität bei Fleisch –

(Department of Safety and Quality of Meat)

E.-C.-Baumann-Str. 20

95326 Kulmbach

DEUTSCHLAND

Viro

Veterinaar- ja Toidulaboratoorium

Kreutzwaldi 30

EE-51006 Tartu

EESTI/ESTONIA

Irlanti

National Food Centre

Teagasc

Dunsinea

Castleknock

Dublin 15

ÉIRE

Kreikka

Ministry of Rural Development & Food

Veterinary Laboratory of Larisa

7th km Larisa-Trikalοn st.

411 10 Larisa

ΕΛΛΑΔΑ/GREECE

Espanja

Laboratorio Arbitral Agroalimentario

Carretera de La Coruña, km 10,700

28023 Madrid

ESPAÑA

Ranska

SCL Laboratoire de Montpellier

parc Euromédecine

205, rue de la Croix-Verte

34196 MONTPELLIER CEDEX 5

FRANCE

Italia

Ministero delle politiche agricole alimentari e forestali

Ispettorato centrale della tutela della qualità e repressione frodi dei prodotti agroalimentari

Laboratorio di Modena

Via Jacopo Cavedone N. 29

41100 Modena

ITALIA

Kypros

Analytical Laboratories Section

Department of Agriculture

Ministry of agriculture, Natural Resources and Environment

Loukis Akritas Ave

1412 Nicosia

ΚΥΠΡΟΣ/CYPRUS

Latvia

Pārtikas drošības, dzīvnieku veselības un vides zinātniskais institūts

Lejupes iela 3,

Rīga, LV-1076

LATVIJA

Liettua

Nacionalinis maisto ir veterinarijos rizikos vertinimo institutas

J. Kairiūkščio g. 10

LT-08409 Vilnius

LIETUVA/LITHUANIA

Luxemburg

Laboratoire National de Santé

Rue du Laboratoire, 42

1911 Luxembourg

LUXEMBOURG

Unkari

Mezőgazdasági Szakigazgatási Hivatal Központ Élelmiszer- és Takarmánybiztonsági Igazgatóság

(Central Agricultural Office Food and Feed Safety Directorate)

Budapest 94. Pf. 1740

Mester u. 81

1465

MAGYARORSZÁG/HUNGARY

▼M6

Malta

MCCAA Laboratory Services Directorate

Standards and Metrology Institute

Malta Competition and ConsumerAffairs Authority

F22, Mosta Technopark

Mosta MST3000

Malta

▼M4

Alankomaat

RIKILT – Instituut voor Voedselveiligheid

Wageningen University and Research Centre

Akkermaalsbos 2, gebouw 123

6708 WB Wageningen

NEDERLAND

Itävalta

Österreichische Agentur für Gesundheit und Ernährungssicherheit GmbH

Spargelfeldstraße 191

1226 Wien

ÖSTERREICH

Puola

Centralne Laboratorium Głównego Inspektoratu Jakości

Handlowej Artykułów Rolno-Spożywczych

ul. Reymonta 11/13

60-791 Poznań

POLSKA/POLAND

Portugali

Autoridade de Segurança Alimentar e Económica – ASAE

Laboratório Central da Qualidade Alimentar – LCQA

Av. Conde Valbom, 98

1050-070 Lisboa

PORTUGAL

Romania

Institutul de Igienă și Sănătate Publică Veterinară

Str. Câmpul Moșilor, nr. 5, Sector 2

București

ROMÂNIA

Slovenia

Univerza v Ljubljani

Veterinarska fakulteta

Nacionalni veterinarski inštitut

Gerbičeva 60

SI-1115 Ljubljana

SLOVENIJA

Slovakia

Štátny veterinárny a potravinový ústav

Botanická 15

842 52 Bratislava

SLOVENSKO/SLOVAKIA

Suomi

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Mustialankatu 3

FI-00710 Helsinki

SUOMI/FINLAND

Ruotsi

Livsmedelsverket

Box 622

SE-75126 Uppsala

SVERIGE

Yhdistynyt kuningaskunta

Laboratory of the Government Chemist

Queens Road

Teddington

TW11 0LY

UNITED KINGDOM

▼B

LIITE XII

Siipikarjanlihan vesipitoisuutta valvovan asiantuntijaelimen tehtävät ja organisaatiorakenne

Asetuksen 19 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaelimen tehtävänä on

a) toimittaa kansallisille vertailulaboratorioille tietoja siipikarjanlihan vesipitoisuutta koskevista analyysimenetelmistä ja vertailukokeista;

b) koordinoida a alakohdassa tarkoitettujen menetelmien soveltamista kansallisissa vertailulaboratorioissa järjestämällä vertailukokeita ja erityisesti pätevyyden testaamista;

c) avustaa kansallisia vertailulaboratorioita pätevyyden testaamisessa antamalla tieteellistä tukea tilastotietojen arviointia ja raportointia varten;

d) koordinoida uusien analyysimenetelmien tutkimusta ja antaa siitä tietoa kansallisille vertailulaboratorioille;

e) antaa komission yksiköille teknistä ja tieteellistä apua erityisesti silloin, kun jäsenvaltioiden välillä on kiistaa määritysten tuloksista.

Asetuksen 19 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaelimen organisaatio on seuraava:

Siipikarjanlihan vesipitoisuutta valvova asiantuntijaelin koostuu yhteisessä tutkimuskeskuksessa toimivan vertailumateriaalien ja mittausten tutkimuslaitoksen, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston sekä kolmen kansallisen vertailulaboratorion edustajista. Vertailumateriaalien ja mittausten tutkimuslaitoksen edustaja toimii asiantuntijaelimen puheenjohtajana ja nimittää kansalliset vertailulaboratoriot vuorotteluperiaatteella. Valituksi tulleesta kansallisesta vertailulaboratoriosta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset nimittävät puolestaan asiantuntijaelimessä elintarvikkeiden vesipitoisuutta valvovat yksittäiset asiantuntijat. Vuosittaisessa vuorottelussa korvataan yksi osallistuva vertailulaboratorio kerrallaan, jotta asiantuntijaelimessä säilyy tietty jatkuvuus. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja/tai kansallisten vertailulaboratorioiden tämän liitteen tämän jakson mukaisten tehtävien hoitamisesta syntyvistä kustannuksista vastaavat asianomaiset jäsenvaltiot.

Kansallisten vertailulaboratorioiden tehtävät

Liitteessä XI tarkoitettujen kansallisten vertailulaboratorioiden tehtävänä on

a) koordinoida siipikarjanlihan vesipitoisuuden analyyseistä vastaavien kansallisten laboratorioiden toimintaa;

b) avustaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista siipikarjanlihan vesipitoisuuden valvontajärjestelmän järjestämisessä;

c) osallistua a alakohdassa tarkoitettujen eri kansallisten vertailulaboratorioiden vertailukokeisiin (pätevyyden testaaminen);

d) jakaa asiantuntijaelimen toimittamaa tietoa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja a alakohdassa tarkoitetuille kansallisille laboratorioille;

e) tehdä yhteistyötä asiantuntijaelimen kanssa ja asiantuntijaelimen jäseneksi nimittämisen yhteydessä valmistella tarvittavat testinäytteet, myös homogeenisuuden testaamista varten, sekä järjestää soveltuva kuljetus.

▼M3 —————

▼B

LIITE XIII

Vastaavuustaulukko

Asetus (ETY) N:o 1906/90	Asetus (ETY) N:o 1538/91	Tämä asetus
	1 artikla	1 artikla
	1 a artiklan johdantolause	2 artiklan johdantolause
2 artiklan 2, 3 ja 4 kohta		2 artiklan a, b ja c alakohta
2 artiklan 8 kohta		2 artiklan d alakohta
	1 a artiklan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	2 artiklan e ja f alakohta
	2 artikla	3 artiklan 1–4 kohta
4 artikla		3 artiklan 5 kohta
	3 artikla	4 artikla
	4 artikla	5 artiklan 1 kohta
5 artiklan 1–4 kohta		5 artiklan 2–5 kohta
6 artikla		5 artiklan 6 kohta
	5 artikla	6 artikla
	6 artiklan 1 kohdan johdantolause	7 artiklan 1 kohdan johdantolause
	6 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä kuudenteen luetelmakohtaan	7 artiklan 1 kohdan a–f alakohta
	6 artiklan 2 kohdan johdantolause	7 artiklan 2 kohdan johdantolause
	6 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä neljänteen luetelmakohtaan	7 artiklan 2 kohdan a–d alakohta
	7 artiklan 1 kohta	8 artiklan 1 kohta
	7 artiklan 3 kohta	8 artiklan 2 kohta
	7 artiklan 4 kohta	8 artiklan 3 kohta
	7 artiklan 5 kohta	8 artiklan 4 kohta
	7 artiklan 6 kohta	8 artiklan 5 kohta
	8 artiklan 1 kohta	9 artiklan 1 kohta
	8 artiklan 2 kohta	9 artiklan 2 kohta
	8 artiklan 3 kohdan johdantolause	9 artiklan 3 kohdan johdantolause
	8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta	9 artiklan 3 kohdan a alakohta
	8 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta	9 artiklan 3 kohdan b alakohta
	8 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause	9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause
	8 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisestä kolmanteen luetelmakohtaan	9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohta
	8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta	9 artiklan 4 kohdan toinen alakohta
	8 artiklan 5–12 kohta	9 artiklan 5–12 kohta
	8 artiklan 13 kohdan ensimmäinen alakohta	—
	8 artiklan 13 kohdan toinen alakohta	9 artiklan 13 kohta
	9 artikla	10 artikla
	10 artikla	11 artikla
	11 artiklan 1 kohdan johdantolause	12 artiklan 1 kohdan johdantolause
	11 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä neljänteen luetelmakohtaan	12 artiklan 1 kohdan a–d alakohta
	11 artiklan 2 kohta	12 artiklan 2 kohta
	11 artiklan 2 a kohta	12 artiklan 3 kohta
	11 artiklan 2 b kohta	12 artiklan 4 kohta
	11 artiklan 3 kohdan johdantolause	12 artiklan 5 kohdan johdantolause
	11 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä neljänteen luetelmakohtaan	12 artiklan 5 kohdan a–d alakohta
	11 artiklan 4 kohta	12 artiklan 6 kohta
	12 artikla	13 artikla
	13 artikla	14 artikla
	14 a artiklan 1 ja 2 kohta	15 artikla
	14 a artiklan 3–5 kohta	16 artiklan 1–3 kohta
	14 a artiklan 5 a kohta	16 artiklan 4 kohta
	14 a artiklan 6 kohta	16 artiklan 5 kohta
	14 a artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale	16 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta
	14 a artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan luetelmakohdat	Liite X
	14 a artiklan 7 kohdan toinen ja kolmas alakohta	16 artiklan 6 kohdan toinen ja kolmas alakohta
	14 a artiklan 8–12 kohta	17 artiklan 1–5 kohta
	14 a artiklan 12 a kohta	18 artiklan 1 kohta
	14 a artiklan 13 kohta	18 artiklan 2 kohta
	14 a artiklan 14 kohta	19 artikla
	14 b artiklan 1 kohta	20 artiklan 1 kohta
	14 b artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause	20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause
	14 b artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisestä kolmanteen luetelmakohtaan	20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohta
	14 b artiklan 2 kohdan toinen alakohta	20 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
	14 b artiklan 3 ja 4 kohta	20 artiklan 3 ja 4 kohta
	15 artikla	—
	—	21 artikla
	—	22 artikla
	Liite I	Liite I
	Liite I a	Liite II
	Liite II	Liite III
	Liite III	Liite IV
	Liite IV	Liite V
	Liite V	Liite VI
	Liite VI	Liite VII
	Liite VI a	Liite VIII
	Liite VII	Liite IX
	Liite VIII	Liite XI
	Liite IX	Liite XII
	—	Liite XIII

( 1 ) EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

( 2 ) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22.

( 3 ) Jääpolte: (laatua heikentävässä mielessä) paikallinen palautumaton ihon ja/tai lihan kuivuminen, joka voi ilmetä seuraavanlaisina muutoksina:

— alkuperäisen värin muuttuminen (yleensä väri vaalenee) tai

— maun tai hajun muuttuminen (mauton tai eltaantunut) tai

— koostumuksen muuttuminen (kuiva, sienimäinen).

( 4 ) EYVL L 39, 15.2.1980, s. 40.

( 5 ) EUVL L 228, 1.9.2009, s. 3.

( 6 ) Ruhon perusteella laskettuna, lukuun ottamatta ulkopuolelta imeytynyttä vettä.

( 7 ) Palan perusteella laskettuna lukuun ottamatta ulkopuolelta imeytynyttä vettä. Kun kyseessä on filee (ilman nahkaa) ja kalkkunan luuton koipi-reisiliha, prosenttiosuus on 2 prosenttia kunkin jäähdytysmenetelmän osalta.