Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

Tällä asetuksella perustetaan eurooppalainen menettely vähäisiä vaatimuksia varten, jäljempänä ’eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely’, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä valtion rajat ylittävissä asioissa ja alentaa kuluja. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on asianosaisten käytettävissä vaihtoehtona jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyille menettelyille.

Lisäksi tällä asetuksella poistetaan vaatimus, jonka mukaan välivaiheen menettelyt ovat tarpeen, jotta jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetut tuomiot voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa.

1. Tätä asetusta sovelletaan valtion rajat ylittäviin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään, jos vaatimuksen arvo ilman korkoja, kuluja ja kustannuksia on enintään 2 000 euroa ajankohtana, jolloin vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Asetusta ei erityisesti sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (”acta iure imperii”).

3. Tässä asetuksessa ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta.

1. Tässä asetuksessa valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu.

2. Kotipaikka määritetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 59 ja 60 artiklan mukaisesti.

3. Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, määräytyy sen ajankohdan mukaisesti, jona vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen.

1. Kantaja aloittaa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn täyttämällä liitteen I mukaisen vakiomuotoisen vaatimuslomakkeen A ja toimittamalla sen toimivaltaiseen tuomioistuimeen joko suoraan tai postitse tai käyttämällä muuta sellaista toimitustapaa, kuten faksia tai sähköpostia, joka hyväksytään siinä jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan. Vaatimuslomakkeessa on mainittava vaatimuksen tueksi esitetyt todisteet ja sen mukana on tarvittaessa toimitettava asiaan liittyvät asiakirjatodisteet.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitkä toimitustavat ne hyväksyvät. Komissio saattaa kyseiset tiedot julkisesti saataville.

3. Jos vaatimus ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, tuomioistuin ilmoittaa tästä kantajalle. Jos kantaja ei peruuta vaatimustaan, tuomioistuin käsittelee sen siinä jäsenvaltiossa sovellettavan oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa asiaa käsitellään.

4. Jos tuomioistuin katsoo, että kantajan antamat tiedot ovat riittämättömät tai eivät ole tarpeeksi selkeitä tai että vaatimuslomaketta ei ole täytetty asianmukaisesti, se antaa kantajalle tilaisuuden täydentää tai oikaista vaatimuslomaketta taikka toimittaa tuomioistuimen pyytämiä lisätietoja tai asiakirjoja taikka peruuttaa vaatimus sen määräämässä ajassa, ellei vaatimus ole selvästi perusteeton tai ellei hakemusta voida ottaa tutkittavaksi. Tähän tarkoitukseen tuomioistuimen on käytettävä liitteen II mukaista vakiolomaketta B.

Vaatimus jätetään tutkimatta, jos se vaikuttaa selvästi perusteettomalta tai hakemus sellaiselta, joka ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, tai jos kantaja ei täydennä tai oikaise vaatimuslomaketta asetetussa määräajassa.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimuslomake on saatavilla kaikissa tuomioistuimissa, joissa on mahdollista aloittaa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely.

1. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on kirjallinen menettely. Tuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos se katsoo sen olevan tarpeellista tai jos asianosainen sitä pyytää. Tuomioistuin voi evätä tällaisen pyynnön, jos se katsoo asian olosuhteet huomioon ottaen, että suullinen käsittely ei selvästi ole tarpeellinen asian käsittelemiseksi oikeudenmukaisella tavalla. Pyynnön epääminen on perusteltava kirjallisesti. Pyynnön epäävään päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

2. Kun tuomioistuin on vastaanottanut asianmukaisesti täytetyn vaatimuslomakkeen, sen on täytettävä liitteen III mukaisessa vakiomuotoisessa vastauslomakkeessa C oleva I osa.

Vastaajalle on 13 artiklan mukaisesti annettava tiedoksi jäljennös vaatimuslomakkeesta ja mahdollisista asiakirjatodisteista sekä edellä mainitulla tavalla täytetty vastauslomake. Nämä asiakirjat on lähetettävä 14 päivän kuluessa asianmukaisesti täytetyn vaatimuslomakkeen vastaanottamisesta.

3. Vastaajan on annettava vastauksensa 30 päivän kuluessa vaatimuslomakkeen ja vastauslomakkeen tiedoksiannosta täyttämällä vakiomuotoisessa vastauslomakkeessa C oleva II osa, liittämällä lomakkeeseen tarvittaessa kaikki asiaankuuluvat asiakirjatodisteet ja palauttamalla se tuomioistuimeen tai vastaamalla muulla tarkoituksenmukaisella tavalla vastauslomaketta käyttämättä.

4. Kantajalle on lähetettävä jäljennös vastaajan vastauksesta ja mahdollisista asiakirjatodisteista 14 päivän kuluessa vastauksen vastaanottamisesta.

5. Jos vastaaja väittää vastauksessaan, että muun kuin rahamääräisen vaatimuksen arvo ylittää 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun enimmäismäärän, tuomioistuin päättää 30 päivän kuluessa vastauksen lähettämisestä kantajalle, kuuluuko vaatimus tämän asetuksen soveltamisalaan. Tähän päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

6. Mahdolliset vakiolomaketta A käyttäen esitetyt vastavaatimukset ja niihin liittyvät mahdolliset asiakirjatodisteet on annettava tiedoksi kantajalle 13 artiklan mukaisesti. Nämä asiakirjat on lähetettävä 14 päivän kuluessa niiden vastaanottamisesta.

Kantajan on vastattava mahdollisiin vastavaatimuksiin 30 päivän kuluessa tiedoksiannosta.

7. Jos vastavaatimus ylittää 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän, vaatimusta ja vastavaatimusta ei käsitellä eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä, vaan se käsitellään sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa asiaa käsitellään.

Edellä olevaa 2 ja 4 artiklaa sekä tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vastavaatimuksiin.

1. Vaatimuslomake, vastaus, mahdollinen vastavaatimus, mahdollinen vastavaatimukseen annettu vastaus ja mahdollinen kuvaus asiaankuuluvista asiakirjatodisteista on toimitettava tuomioistuimen käyttämällä kielellä tai jollakin niistä.

2. Jos tuomioistuimen vastaanottama lisäasiakirja on laadittu jollakin muulla kuin oikeudenkäyntikielellä, tuomioistuin voi vaatia asiakirjasta käännöksen ainoastaan, jos käännös näyttää olevan tarpeen asian ratkaisemiseksi.

3. Jos asianosainen kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa, koska sitä ei ole laadittu jollakin seuraavista kielistä:

a) vastaanottavan jäsenvaltion virallinen kieli tai, jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallinen kieli tai jokin sen paikkakunnan virallisista kielistä, jossa tiedoksianto on toimitettava tai jonne asiakirja on lähetettävä, tai

tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta toiselle asianosaiselle, jotta tämä toimittaisi asiakirjasta käännöksen.

1. Tuomioistuimen on 30 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut vastaajan tai kantajan 5 artiklan 3 ja 6 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa esittämät vastaukset, annettava tuomio tai

2. Tuomioistuimen on annettava tuomio 30 päivän kuluessa suullisesta käsittelystä tai siitä, kun se on saanut kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot. Tuomio annetaan tiedoksi asianosaisille 13 artiklan mukaisesti.

3. Jos tuomioistuin ei ole saanut kyseessä olevalta asianosaiselta vastausta 5 artiklan 3 tai 6 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sen on annettava vaatimusta tai vastavaatimusta koskeva tuomio.

Tuomioistuin voi järjestää suullisen käsittelyn videoneuvotteluna tai käyttäen muuta viestintätekniikkaa, jos siihen on tekniset valmiudet.

1. Tuomioistuin päättää todisteiden vastaanottamistavoista ja tarvittavan todistelun laajuudesta sallittuja todisteita koskevien sääntöjen mukaisesti. Tuomioistuin voi hyväksyä todisteiden esittämisen todistajien, asiantuntijoiden tai asianosaisten antamina kirjallisina lausumina. Lisäksi se voi hyväksyä todisteiden esittämisen videoneuvottelun avulla tai käyttäen muuta viestintätekniikkaa, jos siihen on tekniset valmiudet.

2. Tuomioistuin voi ottaa vastaan asiantuntijalausuntoja tai suullisia todisteita ainoastaan, jos se on tarpeen asian ratkaisemiseksi. Päättäessään tästä tuomioistuin ottaa huomioon asiasta aiheutuvat kustannukset.

3. Tuomioistuimen on käytettävä yksinkertaisinta ja edullisinta todisteiden vastaanottamistapaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianosaiset voivat saada käytännön apua lomakkeiden täyttämisessä.

1. Tuomioistuin ei saa velvoittaa asianosaisia esittämään vaatimusta koskevaa oikeudellista arviointia.

2. Tuomioistuimen on tarpeen mukaan tiedotettava asianosaisille menettelyllisistä kysymyksistä.

3. Tuomioistuimen on pyrittävä sovintoratkaisuun asianosaisten välillä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

1. Asiakirjat on annettava tiedoksi postitse saantitodistusta vastaan, ja saantitodistuksesta on käytävä ilmi vastaanottopäivämäärä.

2. Jos asiakirjojen tiedoksianto 1 kohdan mukaisesti ei ole mahdollista, ne voidaan antaa tiedoksi millä tahansa asetuksen (EY) N:o 805/2004 13 tai 14 artiklassa säädetyllä tavalla.

1. Jos tuomioistuin asettaa määräajan, asianosaiselle on ilmoitettava määräajan noudattamatta jättämisen seurauksista.

2. Tuomioistuin voi poikkeustapauksessa pidentää 4 artiklan 4 kohdassa, 5 artiklan 3 ja 6 kohdassa sekä 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja, jos se on tarpeen asianosaisten oikeuksien turvaamiseksi.

3. Jos tuomioistuin ei poikkeustapauksessa voi noudattaa 5 artiklan 2–6 kohdassa sekä 7 artiklassa säädettyjä määräaikoja, sen on toteutettava näissä säännöksissä edellytetyt toimet mahdollisimman pian.

1. Tuomio on täytäntöönpanokelpoinen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Vakuuden asettamista ei vaadita.

2. Jäljempänä olevaa 23 artiklaa sovelletaan myös tuomion täytäntöönpanoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se annettiin.

Hävinnyt asianosainen vastaa oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuin ei kuitenkaan määrää voittaneelle asianosaiselle korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, voidaanko eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettuun tuomioon niiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaan hakea muutosta ja minkä määräajan kuluessa muutoksenhaku on tehtävä. Komissio saattaa tiedot julkisesti saataville.

1. Vastaajalla on oikeus pyytää eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion uudelleen tutkimista tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos

i) vaatimuslomake tai kutsu saapua suulliseen käsittelyyn on annettu tiedoksi asetuksen (EY) N:o 805/2004 14 artiklan mukaisella tavalla, johon ei liity henkilökohtaista vastaanottotodistusta; ja

ii) tiedoksiantoa ei vastaajasta riippumattomista syistä suoritettu riittävän ajoissa siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa,

2. Jos tuomioistuin hylkää pyynnön sillä perusteella, että uudelleen tutkimiselle ei ole 1 kohdan mukaisia perusteita, tuomio jää pysyväksi.

Jos tuomioistuin päättää, että uudelleen tutkiminen on perusteltua jollakin 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella, eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on mitätön.

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaan menettelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa lainsäädäntöä, jossa menettely toteutetaan.

1. Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja se on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

2. Tuomioistuin antaa asianosaisen pyynnöstä ilman lisäkustannuksia todistuksen eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetusta tuomiosta käyttäen liitteen IV mukaista vakiolomaketta D.

1. Täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän luvun säännösten soveltamista.

Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on pantava täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa annettu tuomio.

b) jäljennös 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta lomakkeesta ja tarvittaessa sen käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, oikeudenkäynneissä sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, käytettävälle viralliselle kielelle tai jollekin niissä käytettävistä virallisista kielistä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa ne Euroopan unionin toimielinten viralliset kielet, jotka eivät ole sen omia mutta jotka se voi hyväksyä eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn osalta. Vakiolomakkeen D sisällön käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on siihen kelpoisuus jossakin jäsenvaltiossa.

3. Toisessa jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion täytäntöönpanoa hakevalta asianosaiselta ei saa edellyttää, että hänellä on täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa muu

4. Asianosaiselta, joka hakee jossakin jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa, ei saa vaatia vakuutta, takausta tai talletusta tai muuta vastaavaa taetta sen nimestä riippumatta sillä perusteella, että hän on muun maan kansalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

1. Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on sen henkilön pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, evättävä täytäntöönpano, jos eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on ristiriidassa jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa aiemmin annetun tuomion kanssa, mikäli

b) aiempi tuomio on annettu täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tai aiempi tuomio täyttää sen tunnustamiselle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetetut edellytykset; ja

c) tähän ristiriitaan ei ole vedottu eikä siihen ole voitu vedota oikeudenkäynnissä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä.

2. Tuomiota ei sen sisältämän asiaratkaisun osalta saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

Jos asianosainen on hakenut muutosta eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettuun tuomioon tai jos tällainen muutoksenhaku on edelleen mahdollinen, tai jos asianosainen on esittänyt 18 artiklan mukaisen uudelleentutkimista koskevan pyynnön, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi sen asianosaisen hakemuksesta, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan,

Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä erityisesti päätöksen 2001/470/EY mukaisesti perustetun siviili- ja kauppaoikeutta koskevan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä sen varmistamiseksi, että suuri yleisö ja oikeusalan ammattilaiset saavat tietoa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta eurooppalaisesta menettelystä, mukaan lukien oikeudenkäyntikulut.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2017

b) eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä varten hyväksytyt ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuomioistuinten käytössä olevat toimitustavat;

d) sähköiset tiedoksianto- ja yhteydenpitotavat, joille on tekniset valmiudet ja joiden käyttäminen on sallittua jäsenvaltioiden menettelysääntöjen nojalla 13 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, sekä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti käytettävissä olevat tavat hyväksyä etukäteen sähköisten viestintätapojen käyttö siten kuin 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetään;

e) mahdolliset henkilöt tai ammatit, joilla on tai joihin liittyy lakisääteinen velvollisuus hyväksyä, että asiakirjojen tiedoksianto tai muu kirjallinen yhteydenpito tapahtuu sähköisesti 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

f) eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä koskevat oikeudenkäyntimaksut tai niiden määräytyminen sekä 15 a artiklan mukaisesti hyväksytyt oikeudenkäyntimaksujen maksutavat;

g) voidaanko jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön nojalla hakea muutosta 17 artiklan mukaisesti, muutoksenhaun määräaika ja mihin tuomioistuimeen muutoksenhaku tehdään;

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden tietojen myöhemmistä muutoksista.

2. Komissio saattaa 1 kohdan mukaisesti sille ilmoitetut tiedot julkisesti saataville asianmukaisella tavalla, esimerkiksi Euroopan oikeusportaalin kautta.

Liitteissä esitettyjen lomakkeiden ajan tasalle saattamiseen tai tekniseen mukauttamiseen liittyvät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 alakohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Komissio toimittaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa tarkastellaan eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn toimivuutta, 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimuksen arvon yläraja mukaan luettuna. Kertomuksessa on oltava arvio menettelyn toimivuudesta sekä laaja vaikutustenarviointi kunkin jäsenvaltion osalta.

Tätä varten ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin paras käytäntö otetaan asianmukaisesti huomioon ja siinä noudatetaan parempaa lainsäädäntöä koskevia periaatteita, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan eurooppalaisen menettelyn toimivuudesta valtion rajat ylittävissä asioissa. Tietoja on annettava oikeudenkäyntikuluista, menettelyn nopeudesta, tehokkuudesta, käytön helppoudesta ja jäsenvaltioiden sisäisistä vähäisiä vaatimuksia koskevista menettelyistä.

Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009, lukuun ottamatta 25 artiklaa, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 517/2013, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,	L 158	1	10.6.2013
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/2421, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015,	L 341	1	24.12.2015