Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan ja 299 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 1 ),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.

(2)	Vesiviljely on nopeasti kasvava ala, jolla kehitetään jatkuvasti innovaatioita ja tutkitaan uusia markkinoita. Tuotannon mukauttamiseksi markkinatilanteeseen on tärkeätä, että vesiviljelyala monipuolistaa viljeltävien lajien valikoimaa.

(3)

Vesiviljely on aiemmin hyötynyt taloudellisesti siitä, että alueelle on tuotu tulokaslajeja (esim. kirjolohi, tyynenmerenosteri ja lohi) ja että alueelta toiselle on siirretty lajeja, joita ei esiinny luonnonmaantieteellisistä esteistä johtuen jollakin tietyllä alueella. Tulevaisuudessa tavoitteena on optimoida lajien alueelle tuomiseen ja alueelta toiselle siirtämiseen liittyvät hyödyt, välttää ekosysteemeille aiheutuvat haitat, estää alkuperäiskantoihin kohdistuvat kielteiset biologiset vaikutukset, geneettiset muutokset mukaan luettuina, ja rajoittaa muiden kuin siirrettävien lajien leviämistä ja muita elinympäristöihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia.

(4)

Vieraita tulokaslajeja pidetään yhtenä tärkeimmistä kotoperäisten lajien vähenemisen ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen syistä. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli yhteisö on, 8 artiklan h kohdan mukaan kaikkia sopimuspuolia vaaditaan mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin estämään sellaisten vieraiden lajien luontoon päästäminen tai valvomaan tai hävittämään sellaisia vieraita lajeja, jotka uhkaavat ekosysteemejä, elinympäristöjä tai lajeja. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi teki erityisesti ekosysteemejä, elinympäristöjä tai lajeja uhkaavia tulokaslajeja koskevan päätöksen VI/23, jonka liitteessä vahvistetaan tällaisten tulokaslajien ehkäisemistä, luontoon päästämistä ja niiden vaikutusten vähentämistä koskevat perusperiaatteet.

(5)	Lajien siirtäminen niiden luontaisella levinneisyysalueella sellaiselle alueelle, jolla ne joistakin erityisistä luonnonmaantieteellisistä syistä eivät esiinny, saattaa myös merkitä uhkaa näiden alueiden ekosysteemeille, ja senkin olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(6)

Yhteisön olisi sen vuoksi kehitettävä omat puitteensa vesielinympäristöjen asianmukaisen suojelun varmistamiseksi vieraslajien käyttöön vesiviljelyssä liittyviltä riskeiltä. Näiden puitteiden pitäisi sisältää mahdollisia riskejä koskevat analyysimenettelyt, ehkäisy- ja varovaisuusperiaatteille perustuvien toimenpiteiden toteuttaminen ja tarvittavien valmiussuunnitelmien hyväksyminen. Menettelyiden olisi perustuttava voimassa olevien vapaaehtoisten puitteiden ja erityisesti kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) meren eliöiden alueelle tuomista ja siirtämistä koskevien toimintaohjeiden ja Euroopan sisävesikalastuskomission (EIFAC) meren ja makean veden eliöiden alueelle tuomista ja siirtämistä koskevien toimintaohjeiden ja menettelykäsikirjan kautta saatuihin kokemuksiin.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä ei saisi rajoittaa tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY ( 2 ), luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ( 3 ), yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY ( 4 ) eikä vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/88/EY ( 5 ) soveltamista.

(8)

Mahdolliset riskit, jotka joissakin tapauksissa voivat olla kauaskantoisia, ovat alkujaan selvemmin havaittavissa paikallisesti. Paikallisten vesiympäristöjen ominaisuudet eri puolilla yhteisöä ovat hyvin moninaisia, ja jäsenvaltioilla on tarvittavat tiedot ja asiantuntemus suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluviin vesiympäristöihin kohdistuvien riskien arviointiin ja hallintaan. Sen vuoksi on aiheellista, että tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpano on pääasiallisesti jäsenvaltioiden vastuulla.

(9)

Olisi otettava huomioon, että tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien siirtoihin ei pitäisi soveltaa ympäristöriskien ennakkoarviointia, jos niitä on määrä pitää suljetuissa ja turvallisissa vesiviljelylaitoksissa, joiden osalta riski kyseisten lajien pääsystä laitoksen ulkopuolelle on hyvin pieni.

(10)

Sellaisissa tapauksissa, joissa riskit eivät ole vähäisiä ja voivat vaikuttaa myös muihin jäsenvaltioihin, yhteisöllä olisi oltava järjestelmä asianomaisten osapuolten kuulemiseksi ja lupien kelpuuttamiseksi ennen kuin jäsenvaltio myöntää ne. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2371/2002 ( 6 ) perustetun tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean olisi tässä kuulemisessa annettava tieteellinen lausuntonsa ja komission päätöksellä 1999/478/EY ( 7 ) perustetun kalatalous- ja vesiviljelykomitean olisi annettava vesiviljelyalan ja ympäristönsuojelualan sidosryhmien lausunto.

(11)

Muutamia tulokaslajeja on yleisesti käytetty vesiviljelyssä jo pitkään yhteisön tietyissä osissa. Tähän liittyvään toimintaan olisi näin ollen sovellettava eriytettyä kohtelua helpottamaan toiminnan kehittämistä ilman hallinnollista lisätaakkaa sillä edellytyksellä, että lähde voi tuottaa kantoja, jotka ovat puhtaita muista kuin siirrettävistä lajeista. Jäsenvaltioille olisi näin halutessaan annettava lupa rajoittaa tällaisten pitkään käytettyjen lajien käyttöä alueellaan.

(12)	Tämän asetuksen säännöksillä ei estetä jäsenvaltioita laatimasta tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien pitämistä yksityisissä akvaarioissa ja puutarhalammikoissa koskevia sääntöjä kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa.

(13)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti ( 8 ).

(14)	Tehokkuuden vuoksi tekniikan ja tieteen kehityksen edellyttämien muutosten tekemiseksi tämän asetuksen liitteisiin I, II, III ja IV olisi noudatettava asetuksen N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

Tällä asetuksella vahvistetaan puitteet, jotka kattavat tulokaslajeihin ja paikallisesti esiintymättömiin lajeihin liittyvät vesiviljelykäytänteet mainittujen lajien ja niihin liittyvien muiden kuin siirrettävien lajien vesielinympäristöihin kohdistuvien mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi ja minimoimiseksi ja sitä kautta alan kestävän kehityksen edistämiseksi.

1. Tätä asetusta sovelletaan tulokaslajien tuomiseen ja paikallisesti esiintymättömien lajien alueelta toiselle siirtämiseen ►M2 unionissa ◄ vesiviljelyssä käytettäviksi sen jälkeen, kun tämä asetus on tullut voimaan 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2. Tätä asetusta ei sovelleta paikallisesti esiintymättömien lajien siirtämiseen alueelta toiselle jäsenvaltion alueella, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tieteellisen lausunnon perusteella on aihetta odottaa siirrosta aiheutuvan ympäristöuhkia. Mikäli 5 artiklan mukainen neuvoa-antava komitea on nimetty, se vastaa uhkien arvioinnista.

3. Tämä asetus kattaa kaikki jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella sijaitsevat vesiviljelylaitokset riippumatta niiden koosta tai ominaisuuksista. Se kattaa kaikki viljellyt tulokas- ja paikallisesti esiintymättömät vesieliöt. Se kattaa kaikenlaiset vesiviljelyssä käytettävät vesiympäristöt.

4. Tätä asetusta ei sovelleta koristeina käytettävien vesieläinten tai -kasvien pitämiseen lemmikkieläinkaupoissa, puutarhamyymälöissä, koristekalojen tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä ja todistuksiin liittyvistä vaatimuksista 20 päivänä syyskuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/656/ETY ( 9 ) 6 artiklan mukaisissa suljetuissa puutarhalammikoissa tai akvaarioissa tai laitoksissa, jotka on varustettu jätevedenkäsittelyjärjestelmillä, jotka täyttävät 1 artiklassa vahvistetut tavoitteet.

►M2 5. Tätä asetusta, lukuun ottamatta 3 artiklaa, 4 artiklan 1 kohtaa ja 4 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, ei sovelleta liitteessä IV lueteltuihin lajeihin. ◄ 9 artiklan mukaista riskiarviointia ei sovelleta liitteessä IV lueteltuihin lajeihin, lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsenvaltiot haluavat rajoittaa kyseisten lajien käyttöä alueellaan.

6. Tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien siirtoihin ei sovelleta ympäristöriskien ennakkoarviointia, lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsenvaltiot haluavat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

7. Tämän asetuksen III–VI lukua ei sovelleta tulokaslajien tai paikallisesti esiintymättömien lajien siirtoihin suljetuissa vesiviljelylaitoksissa pitämistä varten edellyttäen, että kuljetus toteutetaan oloissa, jotka estävät kyseisten lajien ja muiden kuin siirrettävien lajien pääsyn vapaaksi.

Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo alueellaan sijaitsevista, 3 artiklan 3 kohdassa olevan määritelmän mukaisista suljetuista vesiviljelylaitoksista ja päivitettävä luetteloa säännöllisesti. Luettelo on julkaistava tämän asetuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 535/2008 ( 10 ) 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön otetulla internetsivustolla 25 päivään lokakuuta 2011 mennessä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki aiheelliset toimenpiteet toteutetaan luonnon monimuotoisuuteen ja erityisesti lajeihin, elinympäristöihin ja ekosysteemien toimintaan kohdistuvien sellaisten haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi, joita voidaan odottaa seurauksena vesieliöiden ja muiden kuin siirrettävien lajien alueelle tuomisesta tai alueelta toiselle siirtämisestä vesiviljelyssä ja näiden lajien leviämisestä luontoon.

2. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on valvottava ja seurattava vesiviljelytoimintaa sen varmistamiseksi, että

Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän asetuksen vaatimusten noudattamisesta vastaava yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jäljempänä ”(yksi tai useampi) toimivaltainen viranomainen”. Kukin toimivaltainen viranomainen voi nimittää itseään avustamaan neuvoa-antavan komitean, jossa asiaa koskeva tieteellinen asiantuntemus on edustettuna, jäljempänä ”neuvoa-antava komitea”. Jos jäsenvaltio ei nimitä neuvoa-antavaa komiteaa, tässä asetuksessa neuvoa-antavalle komitealle annetuista tehtävistä vastaa yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen.

1. Vesiviljelyn harjoittajan, joka aikoo tuoda alueelle tulokaslajin tai siirtää alueelta toiselle paikallisesti esiintymättömän lajin, joka ei kuulu 2 artiklan 5 kohdan soveltamisalaan, on haettava lupaa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Jätettävät hakemukset voivat koskea useita, enintään seitsemän vuoden pituisen ajanjakson kuluessa tehtäviä siirtoja.

2. Hakijan on hakemuksen yhteydessä toimitettava liitteessä I annettujen viitteellisten ohjeiden mukaiset tiedot. Neuvoa-antava komitea antaa lausunnon siitä, sisältääkö hakemus kaikki vaaditut tiedot sen arvioimiseksi, onko ehdotettu siirto rutiininomainen siirto vai muu kuin rutiininomainen siirto, ja voidaanko se ottaa käsiteltäväksi, ja ilmoittaa lausunnostaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Ennen luvan voimassaolon päättymistä voidaan jättää toista lupaa koskeva hakemus viittaamalla aikaisempaan lupaan. Mikäli minkäänlaisia ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia ei ole osoitettavissa, ehdotettu siirto on käsiteltävä rutiininomaisena siirtona.

Neuvoa-antava komitea antaa lausuntonsa siitä, onko ehdotettu siirto rutiininomainen siirto vai muu kuin rutiininomainen siirto ja onko ennen päästämistä sovellettava karanteenia tai koepäästämistä, ja ilmoittaa lausunnostaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kun on kyse rutiininomaisista siirroista, toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan ja ilmoittaa tarvittaessa IV ja V luvun mukaisesti vaadittavasta karanteenista tai koepäästämisestä.

1. Kun on kyse muusta kuin rutiininomaisesta siirrosta, on suoritettava liitteen II mukainen ympäristöriskien arviointi. Toimivaltainen viranomainen päättää, kuuluuko vastuu ympäristöriskien arvioinnista hakijalle vai riippumattomalle elimelle ja kuka vastaa kustannuksista.

2. Ympäristöriskien arvioinnin perusteella neuvoa-antava komitea antaa riskeistä lausuntonsa toimivaltaiselle viranomaiselle käyttäen liitteessä II olevassa 3 osassa vahvistettua tiivistelmälomaketta. Jos neuvoa-antava komitea toteaa riskin olevan vähäinen, toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan ilman enempiä muodollisuuksia.

3. Jos neuvoa-antava komitea toteaa, että ehdotettuun vesieliöiden siirtoon liittyvä riski on liitteessä II olevassa 1 osassa tarkoitetussa merkityksessä suuri tai keskisuuri, se tutkii hakemuksen yhdessä hakijan kanssa nähdäkseen, onko käytettävissä lieventäviä menettelyjä tai tekniikkoja riskitason alentamiseksi vähäiseksi. Neuvoa-antava komitea toimittaa tutkimuksen tulokset toimivaltaiselle viranomaiselle ja esittelee yksityiskohtaisesti riskitason ja syyt vähentää riskiä liitteessä II olevassa 3 osassa vahvistettua lomaketta käyttäen.

4. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan muihin kuin rutiininomaisiin siirtoihin ainoastaan, jos riskinarviointi, lieventävät toimenpiteet mukaan luettuina, osoittaa riskin ympäristölle olevan vähäinen. Luvan epääminen on aina perusteltava tieteellisesti ja jos tieteellistä aineistoa ei vielä ole riittävästi käytettävissä, ennalta varautumisen periaatteeseen vedoten.

1. Hakijalle on ilmoitettava luvan myöntämistä tai epäämistä koskevasta päätöksestä kohtuullisen ajan kuluessa ja joka tapauksessa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä; mukaan ei lueta ajanjaksoa, jonka aikana hakija toimittaa lisätietoja neuvoa-antavan komitean niin pyytäessä.

2. ICESin allekirjoittajina olevat jäsenvaltiot voivat pyytää, että ICES tutkii meren eliöitä koskevat hakemukset ja riskinarvioinnit ennen kuin neuvoa-antava komitea antaa lausuntonsa. Tällöin myönnetään kuuden kuukauden lisäaika.

1. Jos jonkin eliön ehdotetun siirron potentiaaliset tai tunnetut ympäristövaikutukset voivat todennäköisesti ulottua naapurijäsenvaltioihin, toimivaltaisen viranomaisen on annettava asianomaiselle jäsenvaltiolle tai asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle tiedoksi aikeensa myöntää lupa lähettämällä niille päätösluonnos, johon liittyy selittävä muistio ja liitteessä II olevan 3 osan mukainen tiivistelmä ympäristöriskien arvioinnista.

2. Muilla jäsenvaltioilla on tiedoksi antamisesta kaksi kuukautta aikaa toimittaa komissiolle kirjalliset huomautuksensa.

3. Komissio vahvistaa, hylkää tai muuttaa luvan myöntämistä koskevan päätösehdotuksen kuuden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta kuultuaan sitä ennen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 33 artiklassa perustettua tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa ja päätöksellä 1999/478/EY perustettua kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa.

4. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa kyseisen päätöksen neuvoston käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa komission päätöksen tekopäivästä. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin 30 lisäpäivän kuluessa.

Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa luvan koska tahansa tilapäisesti tai pysyvästi, jos tulee esiin ennalta arvaamattomia kielteisiä vaikutuksia ympäristöön tai kotoperäisiin kantoihin. Luvan peruuttaminen on aina perusteltava tieteellisesti ja jos tieteellistä aineistoa ei vielä ole riittävästi käytettävissä, ennalta varautumisen periaatteeseen vedoten ja kansalliset hallinnolliset säännöt asianmukaisesti huomioon ottaen.

Lupa tämän asetuksen mukaiseen alueelle tuomiseen voidaan antaa vain, kun on ilmeistä, että muun lainsäädännön ja erityisesti seuraavien vaatimukset täyttyvät:

Vesiviljelylaitoksiin päästäminen rutiininomaisen alueelle tuomisen tapauksessa

Kun on kyse rutiininomaisesta alueelle tuomisesta, vesieliöiden päästäminen vesiviljelylaitoksiin sallitaan ilman karanteenia tai koepäästämistä, ellei toimivaltainen viranomainen poikkeuksellisesti toisin päätä neuvoa-antavan komitean erityislausunnon perusteella. Siirtoja suljetusta vesiviljelylaitoksesta avoimeen vesiviljelylaitokseen pidetään rutiininomaisina siirtoina tai muina kuin rutiininomaisina siirtoina 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

Avoimeen vesiviljelylaitoksiin päästäminen muun kuin rutiininomaisen alueelle tuomisen tapauksessa

1. Kun on kyse muusta kuin rutiininomaisesta alueelle tuomisesta, vesieliöiden päästämisessä avoimiin vesiviljelylaitoksiin on noudatettava tarvittaessa 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

2. Vesieliöt on sijoitettava nimettyyn karanteenilaitokseen ►M2 unionin ◄ alueella liitteessä III vahvistettujen, siitoskannan perustamistarkoitusta koskevien edellytysten mukaisesti.

3. Karanteenilaitos voi sijaita jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellyttäen, että kaikki asianomaiset jäsenvaltiot ovat asiasta yhtä mieltä ja että tämä vaihtoehto on sisältynyt 9 artiklan mukaiseen ympäristöriskien arviointiin.

4. Mikäli aiheellista, ainoastaan alueelle tuotujen vesieliöiden jälkeläisiä voidaan käyttää vastaanottavan jäsenvaltion vesiviljelylaitoksissa edellyttäen, että sellaisia muita kuin siirrettäviä lajeja, jotka voisivat olla haitallisia, ei ole havaittu karanteenin aikana. Täysikasvuinen emokanta voidaan päästää silloin, kun eliöt eivät lisäänny vankeudessa tai ne ovat täysin lisääntymiskyvyttömiä, edellyttäen, että vahvistetaan, että sellaisia muita kuin siirrettäviä lajeja, jotka voisivat olla haitallisia, ei ole.

Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että vesieliöiden päästämistä avoimiin vesiviljelyjärjestelmiin edeltää alustava koepäästäminen, jossa noudatetaan erityisiä leviämisen estämis- ja ehkäisytoimenpiteitä, jotka perustuvat neuvoa-antavan komitean lausuntoon ja suosituksiin.

Kaikkien muiden kuin rutiininomaisten alueelle tuomisten ja koepäästämisten osalta hakijan on laadittava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi valmiussuunnitelma, joka sisältää muun muassa tuodun lajin ympäristöstä poistamisen tai sen määrän vähentämisen tapauksissa, joissa on todettu ennalta arvaamattomia kielteisiä vaikutuksia ympäristöön tai kotoperäisiin kantoihin. Jos tällaista esiintyy, valmiussuunnitelma on pantava viipymättä täytäntöön ja lupa voidaan perua tilapäisesti tai pysyvästi niin kuin 12 artiklassa säädetään.

1. Tulokaslajeja on seurattava niiden avoimiin vesiviljelylaitoksiin siirron jälkeen kahden vuoden ajan tai täyden lisääntymiskierron ajan, jos tämä on pidempi, sen arvioimiseksi, oliko vaikutukset ennakoitu tarkasti vai esiintyikö muita tai erilaisia vaikutuksia. Lajin leviämisen tai leviämisen eston taso on tutkittava erikseen. Toimivaltainen viranomainen päättää, onko hakijalla riittävä asiantuntemus vai onko seuranta annettava jonkin toisen elimen tehtäväksi.

2. Jollei neuvoa-antavan komitean lausunnosta muuta johdu, toimivaltainen viranomainen voi vaatia pitempiä seurantajaksoja, jotta voitaisiin arvioida ekosysteemiin mahdollisesti kohdistuvat pitkän aikavälin vaikutukset, joita ei ole helppo havaita 1 kohdassa säädetyssä ajassa.

3. Neuvoa-antava komitea arvioi seurantaohjelman tulokset ja panee merkille erityisesti kaikki tapaukset, joita ei ollut ennakoitu oikein ympäristöriskien arvioinnissa. Tämän arvioinnin tulokset lähetetään toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on laadittava tiivistelmä tuloksista liitettäväksi 23 artiklan mukaisesti perustettuun kansalliseen rekisteriin.

ALUEELTA TOISELLE SIIRTÄMISTÄ LUVAN MYÖNTÄMISEN JÄLKEEN KOSKEVAT EDELLYTYKSET

Lupa tämän asetuksen mukaiseen alueelta toiselle siirtämiseen voidaan antaa vain, kun on ilmeistä, että muun lainsäädännön ja erityisesti seuraavien vaatimukset täyttyvät:

Avoimiin vesiviljelylaitoksiin tapahtuva muu kuin rutiininomainen alueelta toiselle siirtäminen

Kun on kyse avoimiin vesiviljelyjärjestelmiin tapahtuvasta muusta kuin rutiininomaisesta alueelta toiselle siirtämisestä, toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että vesieliöiden päästämistä edeltää alustava koepäästäminen, jossa noudatetaan erityisiä leviämisen estämis- ja ehkäisytoimenpiteitä, jotka perustuvat neuvoa-antavan komitean lausuntoon ja suosituksiin.

Vastaanottava jäsenvaltio voi poikkeustapauksissa ja komission suostumuksella vaatia karanteenia 15 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti muun kuin rutiininomaisen alueelta toiselle siirtämisen yhteydessä ennen lajin päästämistä avoimiin vesiviljelylaitoksiin. Komissiolle osoitetussa hyväksymispyynnössä on ilmoitettava syyt karanteenin vaatimiseen. Komissio vastaa pyyntöön 30 päivän kuluessa.

Muun kuin rutiininomaisen alueelta toiselle siirtämisen jälkeen lajia on seurattava 18 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on pidettävä alueelle tuomisista ja alueelta toiselle siirtämisistä rekisteriä, joka sisältää aiemmat tiedot kaikista tehdyistä hakemuksista ja niihin liittyvistä asiakirjoista, jotka on kerätty ennen luvan myöntämistä ja seurantavaiheen aikana.

Rekisterin on oltava vapaasti jäsenvaltioiden ja yleisön saatavilla ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY ( 13 ) mukaisesti.

Jotta jäsenvaltiot voisivat jakaa keskenään rekistereissään olevia tietoja, voidaan kehittää erityinen tietojärjestelmä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

1. Komissio voi 24 a artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä ja 24 b ja 24 c artiklan ehtoja noudattaen

2. Antaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä komissio toimii tämän asetuksen mukaisesti.

3. Vesieliöiden lajien lisäämiseksi liitteeseen IV kyseisiä vesieliöitä on pitänyt käyttää vesiviljelyssä pitkään (suhteessa niiden elinkaareen) tietyissä unionin osissa ilman haitallisia vaikutuksia, ja alueelle tuomisen ja alueelta toiselle siirtämisen on oltava mahdollista ilman, että siirrettävien lajien mukana kulkeutuisi sellaisia muita lajeja, jotka voisivat olla haitallisia.

4. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota lisäämään lajeja liitteeseen IV. Jäsenvaltiot voivat toimittaa tieteellisiä tietoja, joilla osoitetaan yhdenmukaisuus lajien lisäämistä liitteeseen IV koskevien, asiaan liittyvien perusteiden kanssa. Komissio päättää pyynnön soveltuvuudesta viiden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta; mukaan ei lueta ajanjaksoa, jolloin jäsenvaltiot toimittavat lisätietoja, jos komissio tätä pyytää.

5. Ne jäsenvaltiot, joita asia koskee, voivat ehdottaa lajien lisäämistä liitteen IV erilliseen osaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa mainittujen syrjäisimpien alueidensa osalta.

6. Komissio voi antaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 4 ja 5 kohdan soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka liittyvät erityisesti jäsenvaltioiden lajien lisäämiseksi esittämien pyyntöjen muotoon, sisältöön ja yksityiskohtiin sekä tällaisiin pyyntöihin sisällytettäviin tietoihin.

1. Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 24 päivästä huhtikuuta 2011 lukien valta antaa 24 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 24 b artiklan mukaisesti.

2. Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3. Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 24 b ja 24 c artiklassa säädettyjä ehtoja.

1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 24 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2. Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee mahdolliset peruuttamisen syyt.

3. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja se voi tulla voimaan ennen mainitun määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle aikomuksestaan olla vastustamatta säädöstä.

3. Jos joko Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1. Sitä sovelletaan kuuden kuukauden ajan siitä, kun komissio on antanut asetuksen 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäännöistä, kuitenkin enintään 1 päivään tammikuuta 2009.

2. Edellä oleviin I ja II lukuun ja 24 artiklaan sisältyviä säännöksiä sovelletaan kuitenkin asetuksen voimaantulopäivästä lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

(6 artiklassa tarkoitetut viitteelliset ohjeet tiedoista, jotka hakijan on toimitettava)

Tietojen tukena on aina kun mahdollista oltava viittaukset tieteelliseen kirjallisuuteen ja selvitys omakohtaisesta tietojenvaihdosta tiedemaailman edustajien ja kalastusalan asiantuntijoiden kanssa.

Kun hakemus koskee ehdotettua alueelta toiselle siirtämistä eikä alueelle tuomista, alueelle tuominen on tässä liitteessä korvattava alueelta toiselle siirtämisellä.

Esittäkää asiakirjasta lyhyt tiivistelmä, joka sisältää kuvauksen ehdotuksesta, kotoperäisiin lajeihin ja niiden elinympäristöihin mahdollisesti kohdistuvista vaikutuksista ja lieventävistä toimenpiteistä, joilla kotoperäisiin lajeihin kohdistuvat vaikutukset voidaan minimoida.

Kuvatkaa tuotavaksi ehdotetun lajin selviytymisen seurannan arvioimiseksi tehdyt suunnitelmat ja se, miten kotoperäisiin lajeihin ja niiden elinympäristöihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia arvioidaan.

9 artiklassa tarkoitetussa ympäristöriskien arvioinnissa käytettävät menettelyt ja vähimmäisvaatimukset

Vesieliöiden alueelle tuomiseen tai alueelta toiselle siirtämiseen liittyvien riskien arvioinnissa on tarpeen arvioida todennäköisyys, jolla eliöt asettuvat alueelle ja tämän asettumisen seuraukset.

Prosessissa käsitellään tärkeimpiä ympäristötekijöitä. Se tarjoaa vakiomenettelyn, jonka avulla voidaan arvioida sekä geneettisten ja ekologisten vaikutusten riskit että riski jonkin muun, ehdotetun vastaanottavan vesistön kotoperäisiin lajeihin vaikuttavan lajin siirtämisestä siirrettävän lajin mukana.

Tutkintavaiheen aikana painopiste ei ole arvioinnissa vaan yksityiskohtaisissa biologisissa ja muissa asiaa koskevissa tiedoissa, joihin arviointi perustuu. Jos asia on tieteellisesti epävarma, olisi sovellettava varovaisuusperiaatetta.

Kun hakemus koskee ehdotettua alueelta toiselle siirtämistä, alueelle tuominen on tässä liitteessä korvattava alueelta toiselle siirtämisellä.

Tapahtuma	Todennäköisyys (S, K, P) (1)	Varmuus (EV, KV, KE, EE) (2)	Arviointia tukevat huomautukset (3)
Alueelle tuotu tai alueelta toiselle siirretty, vapaaksi päässyt tai päästetty laji onnistuu asettumaan ja ylläpitämään populaationsa aiotulla tuontialueella vesiviljelylaitoksen valvonnan ulottumattomissa.
Alueelle tuotu tai alueelta toiselle siirretty, vapaaksi päässyt tai päästetty laji leviää aiotun tuontialueen ulkopuolelle.
Lopullinen arvio (4)
(1) S = suuri, K = keskisuuri, P = pieni. (2) EV = erittäin varma, KV = kohtalaisen varma, KE = kohtalaisen epävarma, EE = erittäin epävarma. (3) Arviointiohjeet löytyvät ICESin toimintaohjeiden lisäyksistä A ja B. (4) Asettumisen ja leviämisen todennäköisyyttä koskevaksi lopulliseksi arvoksi annetaan pienimmän arvion saaneen osatekijän saama arvo (esimerkiksi edellä olevien osatekijöiden saamat arviot suuri ja pieni antavat lopulliseksi arvioksi pienen). Kummankin tapahtumanhan – todennäköisyyden, että eliö onnistuu asettumaan ja ylläpitämään populaationsa aiotulla tuontialueella (olipa kyse rajatusta alueesta, kuten laitoksesta, tai luonnollisesta elinympäristöstä) ja todennäköisyyden, että laji leviää aiotun tuontialueen ulkopuolelle (arvioituna siten kuin edellä on esitetty) – on toteuduttava, jotta asettuminen aiotun tuontialueen ulkopuolelle toteutuisi.

Tulokaslajeihin ja paikallisesti esiintymättömiin lajeihin liittyvä riskimahdollisuus

Ehdotus voidaan hyväksyä sellaisenaan (lieventäviä toimenpiteitä ei vaadita) vain, jos riskimahdollisuutta koskeva lopullinen kokonaisarvio on pieni ja jos kokonaisriskin kokonaisvarmuudeksi on arvioitu erittäin varma tai kohtalaisen varma.

Jos ensimmäisen arvioinnin tuloksena kokonaisriskiksi on saatu suuri tai keskisuuri, hakemukseen on sisällytettävä leviämisen estämistä tai riskin lieventämistä koskevat ehdotukset, joille tehdään sitten riskianalyysi. Kokonaisriskin lopulliseksi arvioksi on saatava pieni siten, että varmuutta koskeva arvio on erittäin varma tai kohtalaisen varma. Näiden lisävaiheiden kuvauksista ja leviämisen estämistä tai riskin lieventämistä koskevista yksityiskohtaisista määrittelyistä tulee erottamaton osa riskien arviointia.

Muiden kuin siirrettävän lajin asettumisen ja aiotun tuontialueen ulkopuolelle leviämisen todennäköisyys

Tulokaslajeihin liittyvää riskimahdollisuutta koskevaan arviointiin (1 osa) sovellettavia edellytyksiä sovelletaan soveltuvin osin muihin kuin siirrettäviin lajeihin liittyviin riskimahdollisuuksiin (2 osa), myös leviämisen estämistoimenpiteitä ja riskiä lieventäviä toimenpiteitä koskevaa velvollisuutta.

Karanteeni on keino, jonka avulla elävät eläimet ja kasvit ja kaikki niihin liittyvät eliöt pidetään täysin eristettyinä ympäristöstä, jotta estettäisiin luonnon ja viljeltyihin lajeihin kohdistuvat vaikutukset ja luonnon ekosysteemien ei-toivotut muutokset.

Tulokaslajit ja paikallisesti esiintymättömät lajit on pidettävä karanteenissa riittävän pitkään, jotta kaikki muut kuin siirrettävät lajit voitaisiin havaita ja jotta voitaisiin todeta, ettei patogeenejä tai sairauksia ole. Laitos on rakennettava sen sijaintijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti. Laitoksen hyväksynnästä vastaa mainittu viranomainen. Karanteenin kesto on mainittava luvassa. Jos laitos ei sijaitse vastaanottavassa jäsenvaltiossa, laitoksesta vastaavan neuvoa-antavan komitean ja vastaanottavan jäsenvaltion neuvoa-antavan komitean on sovittava kestosta.

Toimijoiden on hoidettava karanteenilaitosta seuraavien edellytysten mukaisesti. Lisäksi toimijalla on oltava laadunvarmistusohjelma ja toimintaohjeet.

Kun hakemus koskee ehdotettua alueelta toiselle siirtämistä, alueelle tuominen on tässä liitteessä korvattava alueelta toiselle siirtämisellä.

Kaikki laitoksessa syntyvät jätevedet ja jätteet on käsiteltävä tavalla, jolla tuhotaan kaikki mahdolliset siirrettävän lajin ja siihen liittyvien lajien eliöt. Jatkuvan toiminnan varmistamiseksi ja leviämisen täydelliseksi estämiseksi karanteenin jätevesien käsittelyjärjestelmä on varustettava varajärjestelmillä toimintahäiriöiden varalta.

Käsitellyissä jätevesissä ja muissa jätteissä voi olla ympäristölle haitallisia aineita (esim. kiinnittymisenestoaineita), ja niistä on huolehdittava siten, että ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset.

Jätevesien ja kiinteiden jätteiden käsittelyn yksityiskohdat on valmisteltava ja on laadittava luettelo käsittelystä vastaavista henkilöistä sekä aikataulu. Järjestelmää on seurattava sen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja mahdollisten toimintahäiriöiden havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa.

Siirretyt eliöt on leviämisen estämiseksi pidettävä erillään muista eliöistä. Tätä ei sovelleta sentinellilajeihin, joiden erityistehtävänä on testata tuodun lajin vaikutuksia. Lintujen, muiden eläinten, taudinaiheuttajien ja epäpuhtauksien pääsy on estettävä.

Laitokseen pääsy on rajoitettava koulutettuun, kulkuluvan saaneeseen henkilöstöön. Jalkineet ja kädet on desinfioitava ennen laitoksesta poistumista ja samoin kaikki laitoksessa käytetyt materiaalit ennen niiden laitoksesta poistamista (ks. jäljempänä).

Vastaanotettaessa kaikki kehitysvaiheet, säiliöt, vesi, kuljetuskontit ja varusteet, jotka ovat olleet kosketuksissa alueelle tuodun lajin kanssa, kuljetusvälineet mukaan luettuina, on käsiteltävä siten, että varmistetaan, ettei lajia tai siihen liittyvää muuta kuin siirrettävää lajia pääse vapaaksi laitoksesta. Kuljetus- ja pakkausmateriaali on desinfioitava tai poltettava, jos kyseisen materiaalin polttaminen on sallittua.

Kuolleista eliöistä on pidettävä kirjaa päivittäin, ja tämän kirjanpidon on oltava käytettävissä toimivaltaisen viranomaisen tekemiä tarkastuksia varten. Kaikki kuolleet eliöt on säilytettävä laitoksessa. Kuolleita eliöitä, niiden kudoksia tai kuoria ei saa heittää pois ilman täydellisen desinfioinnin takaavaa hyväksyttyä käsittelyä. Kuumennuskäsittelyä esim. autoklaavissa tai kemiallista sterilointia voidaan käyttää.

Kuolemantapauksista on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle, ja jäsenvaltion on tutkittava kuolinsyy kohtuullisessa ajassa. Kuolleet eliöt on varastoitava, kuljetettava ja hävitettävä muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 ( 14 ) mukaisesti.

Muita kuin siirrettäviä lajeja koskevia tarkastuksia on tehtävä säännöllisesti. Jos eliössä havaitaan tällainen laji tai aiemmin havaitsematon sairaus taikka loinen, on toteutettava tilanteen hallitsemiseksi tarvittavat toimet. Näihin toimiin voi sisältyä eliöiden hävittäminen ja laitoksen desinfioiminen.

Karanteenin vaadittava kesto vaihtelee kyseisen organismin, kyseessä olevien muiden kuin siirrettävien lajien kausiluonteisuuden ja kasvatusolojen mukaan.

Karanteenilaitoksen on pidettävä täsmällisesti kirjaa seuraavista seikoista:

Käytettävien desinfiointiaineiden pitoisuuksien on oltava riittävän vahvoja ja desinfiointiajan riittävän pitkä tappamaan haitalliset eliöt. Karanteenilaitoksen desinfioinnissa käytettävien desinfiointiaineiden ja niiden pitoisuuksien on oltava riittävän vahvoja meriveden ja makean veden täydelliseen desinfiointiin. Samanlaisia pitoisuuksia on käytettävä laitoksen tavanomaiseen desinfiointiin. Suosituksena on, että kaikki desinfiointiaineet neutraloidaan ennen kuin ne päästetään ympäristöön, ja merivettä käyttävien laitosten on käsiteltävä kemiallisen desinfioinnin aikana syntyneet oksidanttijäämät. Hätätilanteen varalta, jos esimerkiksi havaitaan tuotu loinen tai taudinaiheuttaja, laitoksessa on oltava riittävästi desinfiointiainetta koko laitoksen desinfioimiseen.

( 2 ) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

( 3 ) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

( 4 ) EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1).

( 7 ) EYVL L 187, 20.7.1999, s. 70, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/864/EY (EUVL L 370, 17.12.2004, s. 91).

( 8 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

( 14 ) EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutetttuna komission asetuksella (EY) N:o 2007/2006 (EUVL L 379, 28.12.2006, s. 98).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	Komission asetus (EY) N:o 506/2008, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,	L 149	36	7.6.2008
►M2	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 304/2011, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011,	L 88	1	4.4.2011

Tapahtuma	Todennäköisyys (S, K, P)	Varmuus (EV, KV, KE, EE)	Arviointia tukevat huomautukset (1)
Geneettinen sekoittuminen paikallisten populaatioiden kanssa johtaa geneettisen monimuotoisuuden vähenemiseen.
Kilpailu (ravinto, tila) kotoperäisten populaatioiden kanssa tai niihin kohdistuva saalistus johtaa niiden katoamiseen.
Muut ei-toivotut ekologiset tapahtumat
Jotkin edellä mainituista tapahtumista jatkuvat myös alueelle tuodun lajin poistamisen jälkeen.
Lopullinen arvio (2)
(1) Arviointiohjeet löytyvät ICESin toimintaohjeiden lisäyksistä A ja B. (2) Asettumisen ja leviämisen seurauksia koskevaksi lopulliseksi arvioksi annetaan suurimman arvion saaneen osatekijän (yksittäinen todennäköisyys) saama arvo ja varmuustasoa koskevaksi lopulliseksi arvioksi annetaan alhaisimman varmuustason saaneen osatekijän saama arvo.

Osatekijä	Riskimahdollisuus (S, K, P)	Varmuus (EV, KV, KE, EE)	Arviointia tukevat huomautukset (1)
Asettuminen ja leviäminen (vaihe 1)
Ekologiset seuraukset (vaihe 2)
Riskimahdollisuutta koskeva lopullinen kokonaisarvio (2)
(1) Arviointiohjeet löytyvät ICESin toimintaohjeiden lisäyksistä A ja B. (2) Riskimahdollisuuden lopulliselle luokitukselle annetaan arvioiduista todennäköisyyksistä suuremman arvo, jos todennäköisyysarvioiden välinen ero ei ole yhtä luokkaa suurempi (eli jos asettumisen ja leviämisen riski on suuri ja ekologisten seurausten riski on keskisuuri, lopulliseksi arvioksi tulee näistä todennäköisyyksistä suuremman arvo, joka on suuri.) Jos todennäköisyysarvioiden välinen ero on yhtä luokkaa suurempi (eli arviot ovat suuri ja pieni), lopulliseksi arvoksi tulee keskisuuri.

Tapahtuma	Todennäköisyys (S, K, P)	Varmuus (EV, KV, KE, EE)	Arviointia tukevat huomautukset (1)
Muu kuin siirrettävä laji tulee alueelle vesieliön alueelle tuomisen tai alueelta toiselle siirtämisen seurauksena.
Alueelle tuotu muu kuin siirrettävä laji löytää potentiaalisia elinympäristöjä tai isäntäeliöitä.
Lopullinen arvio (2)
(1) Arviointiohjeet löytyvät ICESin toimintaohjeiden lisäyksistä A ja B. (2) Todennäköisyyttä koskevaksi lopulliseksi arvioksi annetaan pienimmän riskiarvion saaneen osatekijän saama arvo ja varmuustasoa koskevaksi lopulliseksi arvioksi samoin alhaisimman varmuustason saaneen osatekijän saama arvo.

Tapahtuma	Todennäköisyys (S, K, P)	Varmuus (EV, KV, KE, EE)	Arviointia tukevat huomautukset (1)
Muut kuin siirrettävät lajit kilpailevat kotoperäisten populaatioiden kanssa tai saalistavat niitä, mikä johtaa niiden katoamiseen.
Muiden kuin siirrettävän lajin geneettinen sekoittuminen paikallisten populaatioiden kanssa johtaa geneettisen monimuotoisuuden vähenemiseen.
Muut ei-toivotut ekologiset tai patologiset tapahtumat
Jotkin edellä mainituista tapahtumista jatkuvat myös muun kuin siirretyn lajin poistamisen jälkeen.
Lopullinen arvio (2)
(1) Arviointiohjeet löytyvät ICESin toimintaohjeiden lisäyksistä A ja B. (2) Seurauksia koskevaksi lopulliseksi arvioksi annetaan suurimman riskiarvion saaneen osatekijän saama arvo ja varmuustasoa koskevaksi lopulliseksi arvioksi alhaisimman varmuustason saaneen osatekijän saama arvo.