Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

kymmenennen Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpanosta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen ( 1 ), sellaisena kuin se on tarkistettuna Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2005 ( 2 ), jäljempänä ’AKT–EY-kumppanuussopimus’,

ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen vuosia 2008-2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoituksesta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille ( 3 ), jäljempänä ’sisäinen sopimus’, ja erityisesti sen 10 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan investointipankin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	AKT–EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 ( 4 ) vahvistetaan vuosia 2008-2013 koskeva monivuotinen rahoituskehys ja lisätään AKT–EY-kumppanuussopimukseen uusi liite I b.

(2)	Sisäisessä sopimuksessa määrätään kymmenennen Euroopan kehitysrahaston, jäljempänä ’EKR’, määrärahat, jakoperusteet ja maksuosuudet, perustetaan ”EKR:n komitea” ja investointikehyskomitea sekä vahvistetaan niissä sovellettavat äänten painotukset ja määräenemmistöt.

(3)

Lisäksi sisäisellä sopimuksella vahvistetaan yhteisön Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmälle, jäljempänä ’AKT-valtiot’, (Etelä-Afrikan tasavaltaa lukuun ottamatta) sekä merentakaisille maille ja alueille, jäljempänä ’MMA’, jäsenvaltioiden rahoittamasta kymmenennestä EKR:stä myöntämän avun kokonaismääräksi 22 682 miljoonaa euroa kuusivuotisjaksolla 2008–2013. Sisäisellä sopimuksella vahvistetuista kymmenennen EKR:n määrärahoista 21 966 miljoonaa euroa olisi osoitettava AKT-valtioille AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä I b tarkoitetun vuosia 2008–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti, 286 miljoonaa euroa MMA:ille ja 430 miljoonaa euroa EKR:n ohjelmasuunnittelusta ja toteutuksesta komissiolle aiheutuvien tukimenojen kattamiseen.

(4)

Kymmenennestä EKR:sta MMA:ille annettavien määrärahojen jakaminen määritellään merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä neuvoston päätöksessä N:o 2001/822/EY ( 5 ) ja päätöksen täytäntöönpanosta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2304/2002 ( 6 ), tähän asetukseen myöhemmin tehtävät muutokset mukaan lukien.

(5)

Humanitaarisesta avusta 20 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 ( 7 ) soveltamisalaan kuuluvia tukikelpoisia toimenpiteitä pitäisi rahoittaa kymmenennestä EKR:stä vain poikkeuksellisesti silloin, kun apu on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että yhteistyö jatkuu kriisivaiheen yli vakaalle kehitykselle suotuisten edellytysten luomiseen asti, ja kun sitä ei voida rahoittaa Euroopan unionin yleisestä talousarviosta.

(6)	Neuvosto vahvisti 11 päivänä huhtikuuta 2006 periaatteen, jonka mukaan Afrikan rauhanrahastoa rahoitetaan kymmenennestä EKR:stä 300 miljoonalla eurolla vuosien 2008–2010 ajan, ja sopi rauhanrahaston tulevista järjestelyistä ja rakenteesta.

(7)

Yhteisön sokerialan uudistuksen kohteena olevien AKT–EY-kumppanuussopimuksen pöytäkirjassa 3 tarkoitettujen sokeripöytäkirjan maiden olisi voitava hyötyä liitännäistoimenpiteistä, joita rahoitetaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1905/2006 ( 8 ). AKT-valtiot saavat yhteisön apua myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä sekä demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1889/2006 perustuvista temaattisista ohjelmista ( 9 ). Näiden temaattisten ohjelmien olisi tuotava EKR:sta rahoitettuihin maantieteellisiin ohjelmiin lisäarvoa, oltava yhdenmukaisia niiden kanssa ja täydennettävä niitä.

(8)	AKT–EY-kumppanuussopimuksessa tähdennetään alueellisen yhteistyön merkitystä AKT-valtioille, MMA:ille ja yhteisön syrjäisimmille alueille.

(9)

Neuvostossa 2005/446/EY kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien tekemässä päätöksessä ( 10 ) vahvistetaan 31 päivä joulukuuta 2007 ajankohdaksi, jonka jälkeen komission hallinnoimia yhdeksännen EKR:n varoja, Euroopan investointipankin, jäljempänä ’EIP’, hallinnoimia korkotukia ja näistä määrärahoista kertyviä korkotuloja ei enää voida sitoa. Tätä päivämäärää voidaan tarvittaessa tarkistaa.

(10)

EKR:n täytäntöön panemiseksi olisi vahvistettava menettely avun ohjelmointia, tarkastelua ja hyväksymistä varten sekä avun käytön valvomisen yksityiskohtaiset säännöt. Neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tekivät 17 päivänä heinäkuuta 2006 päätöksen 2006/610/EY ( 11 ) sisäisen sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta täytäntöönpanoasetuksen ja varainhoitoasetuksen antamiseksi ja muun muassa EKR:n komitean ja investointikehyskomitean perustamiseksi.

(11)

Neuvosto antoi 24 päivänä marraskuuta 2004 päätelmät EU:n ulkoisen toiminnan tehokkuudesta, myös yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön välisen täydentävyyden ja koordinoinnin lisäämisestä. Neuvosto sitoutui 24 päivänä toukokuuta 2005 panemaan ajallaan täytäntöön avun tuloksellisuutta käsittelevän Pariisin julistuksen ja EU:n erityissitoumukset, jotka annettiin 28 päivästä helmikuuta2 päivään maaliskuuta 2005 järjestetyssä Pariisin foorumissa, ja valvomaan niitä. Neuvosto antoi 11 päivänä huhtikuuta 2006 päätelmät maakohtaisten strategia-asiakirjojen yhteisestä kehyksestä ja mahdollisti näin EU:n ja muiden asiasta kiinnostuneiden avunantajien yhteisen monivuotisen ohjelmasuunnittelun. Neuvosto antoi 16 päivänä lokakuuta 2006 päätelmät täydentävyyden ja työnjaon tärkeydestä avun tuloksellisuuden tekijöinä.

(12)

Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, Euroopan parlamentti ja komissio antoivat 22 päivänä joulukuuta 2005 yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta ( 12 ). Sen jälkeen Eurooppa-neuvosto hyväksyi Afrikkaa koskevan strategian joulukuussa 2005 ja neuvosto antoi päätelmät Karibian aluetta koskevasta strategiasta (10 päivänä huhtikuuta 2006) ja Tyynenmeren aluetta koskevasta strategiasta (17 päivänä heinäkuuta 2006).

(13)

Neuvosto hyväksyi 16 päivänä lokakuuta 2006 päätelmät kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta ja hallintotavasta: kohti yhdenmukaista lähestymistapaa Euroopan unionissa muistuttaen siitä, että hallintotapa-aloitteen kannustinerien myöntämisestä olisi keskusteltava perusteellisesti jäsenvaltioiden ja komission välillä ja korostaen, että komission on otettava neuvoston asiaankuuluvat elimet mukaan asian käsittelyyn,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1. AKT-maiden ja -alueiden kanssa Euroopan kehitysrahaston (EKR) puitteissa tapahtuva maantieteellinen yhteistyö perustuu tavoitteisiin, perusperiaatteisiin ja arvoihin, jotka sisältyvät Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä allekirjoitetun kumppanuussopimuksen ( 13 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna, jäljempänä ’AKT–EU-kumppanuussopimus’, yleisiin määräyksiin.

2. Unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden sekä kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja muutossuunnitelman sekä niihin tehtyjen muutosten tai lisäysten puitteissa:

Vuosituhannen kehitystavoitetta nro 1 voidaan käyttää a alakohdan osalta ja vuosituhannen kehitystavoitteita 1–8 b alakohdan osalta, ja vuoden 2015 jälkeen muita indikaattoreita, joista unioni ja jäsenvaltiot ovat sopineet kansainvälisellä tasolla.

3. Ohjelmasuunnittelu toteutetaan niin, että se täyttää mahdollisimman hyvin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean, jäljempänä ’OECD:n kehitysapukomitea’, vahvistamat julkisen kehitysavun arviointiperusteet ottaen huomioon unionin tavoite varmistaa kaudella 2014–2020, että vähintään 90 prosenttia sen kehitysavun kokonaismäärästä lasketaan julkiseksi kehitysavuksi.

4. Toimia, jotka kuuluvat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 ( 14 ) soveltamisalaan ja jotka voivat saada sen nojalla rahoitusta, ei pääsääntöisesti rahoiteta tämän asetuksen nojalla paitsi silloin kun on varmistettava yhteistyön jatkuvuus kriisistä vakaisiin kehitysoloihin. Kyseisissä tapauksissa erityistä huomiota on kiinnitettävä sen varmistamiseen, että humanitaarinen apu, kunnostustoimet ja kehitysapu liittyvät tosiasiallisesti toisiinsa ja että niillä vähennetään katastrofiriskiä ja parannetaan selviytymiskykyä.

1. Tämän asetuksen täytäntöönpanossa on varmistettava johdonmukaisuus unionin muiden ulkoisen toiminnan alojen, muiden samoihin asioihin vaikuttavien unionin politiikkojen ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti. Sen vuoksi tämän asetuksen nojalla rahoitettavat toimenpiteet, mukaan luettuna Euroopan investointipankin (EIP) hallinnoimat toimenpiteet, perustuvat yhteistyöpolitiikkoihin, jotka on vahvistettu unionin ja kyseessä olevien kolmansien maiden ja alueiden välisten sopimusten, julistusten ja toimintasuunnitelmien kaltaisissa asiakirjoissa, ja unionin päätöksiin, erityisetuihin, poliittisiin painopisteisiin ja strategioihin.

2. Unioni ja jäsenvaltiot pyrkivät työllään yhteiseen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun, joka perustuu kumppanimaiden köyhyyden vähentämiseen tai vastaaviin kehitysstrategioihin. Ne voivat toteuttaa yhteisiä toimia, muun muassa kyseisten strategioiden yhteistä analysointia ja yhteistä reagointia niihin, määrittelemällä väliintuloon ja maansisäiseen työnjakoon liittyviä painopistealoja, järjestämällä avunantajien yhteisiä käyntejä kohdepaikassa ja hyödyntämällä yhteisrahoitusjärjestelyjä ja hajautettuja yhteistyöjärjestelyjä.

3. Unioni edistää monenvälistä tapaa kohdata maailmanlaajuiset haasteet ja tekee tältä osin yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kanssa. Se edistää tarvittaessa yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden ja laitosten sekä muiden kahdenvälisten rahoittajien kanssa.

4. Unionin ja sen jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden väliset suhteet perustuvat yhteisiin arvoihin, joita ovat ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltion periaate sekä omistajuuden ja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden periaatteet, ja suhteilla edistetään kyseisiä arvoja. Kumppanimaille annettava tuki mukautetaan niiden kehitystilanteeseen, sitoutumiseen ja edistykseen, jota ne ovat saavuttaneet ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan osalta.

Lisäksi suhteissa kumppanimaihin otetaan huomioon niiden sitoutuminen kansainvälisten sopimusten ja unionin kanssa luotujen sopimussuhteiden täytäntöönpanoon ja tässä saavutetut tulokset myös maahanmuuton alalla, kuten AKT–EU-kumppanuussopimuksessa määrätään.

5. Unioni edistää tehokasta yhteistyötä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti. Se mukauttaa tukensa kumppanien kansallisiin tai alueellisiin kehitysstrategioihin, uudistuspolitiikkoihin ja menettelyihin aina, kun se on mahdollista, sekä tukee demokraattista sitoutumista ja maan sisäistä ja molemminpuolista vastuuvelvollisuutta. Sen vuoksi unioni edistää

6. Unioni tukee tarvittaessa kahdenvälisen, alueellisen ja monenvälisen yhteistyön ja vuoropuhelun täytäntöönpanoa, kumppanuussopimusten kehitysulottuvuutta ja kolmenvälistä yhteistyötä. Unioni edistää eteläisten maiden keskinäistä yhteistyötä.

7. Kehitysyhteistyötoimissaan unioni tarvittaessa hyödyntää ja jakaa jäsenvaltioiden kokemuksia uudistuksista ja siirtymävaiheesta.

8. Unioni pyrkii säännölliseen ja tiiviiseen tietojen vaihtoon kumppanuuden toimijoiden kanssa AKT–EU-kumppanuussopimuksen 4 artiklan mukaisesti.

1. Komissio päättää monivuotisten ohjeellisten määrärahojen jakamisesta kunkin AKT-valtion ja alueen osalta ja AKT-maiden keskinäistä yhteistyötä varten AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevissa 3, 9 ja 12 c artiklassa säädettyjä perusteita noudattaen ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoituksesta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille ( 15 ), jäljempänä ’sisäinen sopimus’, 2 artiklassa vahvistetuissa taloudellisissa rajoissa.

2. Määrärahojen ohjeellista maakohtaista jakoa määritettäessä sovelletaan eriytettyä lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa, että kumppanimaille räätälöidään erityisiä yhteistyöohjelmia, jotka perustuvat:

Maat, jotka tarvitsevat apua eniten, erityisesti vähiten kehittyneet maat, alhaisen tulotason maat ja kriisissä olevat maat, kriisistä toipuvat maat, epävakaat valtiot ja muita heikommassa asemassa olevat maat, ovat etusijalla varoja kohdennettaessa.

Unioni mukauttaa apunsa 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla dynaamisilla, tuloshakuisilla ja maakohtaisilla toimenpiteillä maan tilanteeseen, sitoutumiseen ja edistykseen, jota se on saavuttanut muun muassa hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen aloilla sekä valmiuksissaan toteuttaa uudistuksia ja vastata väestönsä vaatimuksiin ja tarpeisiin.

3. Sisäisen sopimuksen 8 artiklalla perustettu Euroopan kehitysrahaston komitea, jäljempänä ’EKR:n komitea’, vaihtaa näkemyksiä menetelmästä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen monivuotisten ohjeellisten määrärahojen jakamiseksi.

1. AKT-valtioille ja -alueille AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti annettavan tuen ohjelmasuunnitteluprosessi toteutetaan kyseisen sopimuksen liitteessä IV olevassa 1–14 artiklassa ja tämän asetuksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen yleisperiaatteiden mukaisesti.

2. Jäljempänä 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta ohjelmasuunnittelu suoritetaan yhdessä asianomaisen kumppanimaan tai -alueen kanssa ja sitä mukautetaan enenevässä määrin kumppanimaan tai -alueen köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin tai vastaaviin strategioihin.

Unioni ja sen jäsenvaltiot kuulevat toisiaan ohjelmasuunnitteluprosessin varhaisessa vaiheessa ja koko prosessin ajan parantaakseen yhteistyötoimiensa johdonmukaisuutta, täydentävyyttä ja yhdenmukaisuutta. Tämän kuulemisen perusteella voidaan päättää yhteisestä ohjelmasuunnittelusta paikan päällä edustettuina olevien jäsenvaltioiden kanssa. Yhteisen ohjelmasuunnittelun olisi perustuttava unionin avunantajien suhteellisiin etuihin. Muita jäsenvaltioita kehotetaan osallistumaan ohjelmasuunnitteluun unionin yhteisen ulkoisen toiminnan vahvistamiseksi.

EIP:n rahoitustoimien on edistettävä unionin yleisiä tavoitteita, erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa ja AKT–EU-kumppanuussopimuksessa määriteltyjä tavoitteita, kuten köyhyyden vähentämistä osallistavan ja kestävän kasvun sekä taloudellista, sosiaalista ja ympäristöä koskevan kehityksen avulla. EIP:n ja komission olisi tarvittaessa maksimoitava synergiat EKR:n ohjelmasuunnitteluprosessissa. EIP:tä on kuultava varhaisessa vaiheessa sen asiantuntemukseen ja toimintaan liittyvissä kysymyksistä unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden lisäämiseksi.

Lisäksi on kuultava myös muita avunantajia ja kehitysalan toimijoita, kansalaisyhteiskunnan edustajat ja alueelliset ja paikalliset viranomaiset mukaan luettuina.

3. Joissakin tapauksissa, kuten AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevissa 3 artiklan 3 kohdassa ja 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, komissio voi antaa kehitysavun ohjelmasuunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevat erityissäännökset hallinnoimalla itse kyseiselle valtiolle osoitettuja varoja asiaan liittyvien unionin politiikkojen mukaisesti.

4. Unioni keskittää kahdenvälisen apunsa periaatteessa enintään kolmelle alalle, joista sovitaan kumppanimaiden kanssa.

1. Strategia-asiakirjat ovat asiakirjoja, jotka unioni ja asianomainen kumppanimaa tai -alue laatii kehitysyhteistyötä koskevan yhtenäisen poliittisen kehyksen aikaansaamiseksi AKT–EU-kumppanuussopimuksen yleisen tarkoituksen ja soveltamisalan, tavoitteiden ja yleisten periaatteiden mukaisesti ja kyseisen sopimuksen liitteessä IV olevissa 2, 8 ja 12 a artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Strategia-asiakirjojen laatimisessa ja täytäntöönpanossa on noudatettava avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita: kansallinen omistajuus, kumppanuus, yhteensovittaminen, yhdenmukaistaminen, vastaanottajamaan järjestelmiin tai alueellisiin järjestelmiin mukautuminen, avoimuus, keskinäinen vastuuvelvollisuus ja tuloshakuisuus tämän asetuksen 2 artiklassa säädetyn mukaisesti. Ohjelmakausi on periaatteessa sovitettava yhteen kumppanimaan strategia-aikataulujen kanssa.

2. Asianomaisen kumppanimaan tai -alueen suostumuksella strategia-asiakirjaa ei edellytetä, kun on kyse

3. Strategia-asiakirjoja ei edellytetä mailta tai alueilta, jotka saavat tämän asetuksen nojalla unionin varoista alustavia määrärahoja enintään 50 miljoonaa euroa kaudella 2014–2020. Kyseisissä tapauksissa monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin sisältyvät unionin toimet kyseisten maiden ja alueiden osalta.

Jos kumppanimaa tai -alue ei voi hyväksyä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, on laadittava strategia-asiakirja.

4. Lukuun ottamatta 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tilanteita monivuotiset maa- ja alueohjelmat perustuvat kumppanimaan tai -alueen kanssa käytävään vuoropuheluun ja ne laaditaan tässä artiklassa tarkoitettujen strategia-asiakirjojen tai vastaavien perusteella ja niistä tehdään sopimus kyseisen maan tai alueen kanssa.

Edellä tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yhteistä monivuotista ohjelma-asiakirjaa, joka on tässä kohdassa vahvistettujen periaatteiden ja ehtojen mukainen, mukaan luettuna määrärahojen ohjeellinen kohdentaminen, voidaan tätä asetusta sovellettaessa pitää 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen monivuotisena maa- tai alueohjelmana kumppanimaan tai -alueen suostumuksella.

5. Monivuotisissa maa- ja alueohjelmissa on yksilöitävä unionin rahoitusta saavat ensisijaiset alat, tarkat tavoitteet, odotetut tulokset, tulosindikaattorit sekä määrärahojen ohjeellinen kohdentaminen kokonaisuudessaan ja ensisijaisten alojen osalta. Niissä myös selitetään, kuinka ehdotetuilla ohjelmilla edistetään tässä artiklassa tarkoitettua maan kokonaisstrategiaa ja kuinka niillä edistetään muutossuunnitelman tavoitteiden saavuttamista.

Avun tuloksellisuuden periaatteiden mukaisesti AKT-valtioiden välisessä strategiassa on vältettävä pirstaloitumista ja varmistettava täydentävyys ja todellinen lisäarvo suhteessa maa- ja alueohjelmiin.

6. Maiden ja alueiden ohjelma-asiakirjojen lisäksi laaditaan AKT-valtioiden välinen strategia-asiakirja ja siihen liittyvä monivuotinen ohjelma komission ja AKT-valtioiden yhteistyönä AKT-valtioiden sihteeristön kautta AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevissa 12–14 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

7. Edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut erityissäännökset voidaan antaa erityistukiohjelmana, jossa otetaan huomioon 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erityisnäkökohdat.

Kriisissä tai kriisin jälkitilanteessa taikka epävakaassa tilanteessa olevia maita ja alueita koskeva ohjelmasuunnittelu

1. Laadittaessa ohjelma-asiakirjoja kriisissä tai kriisin jälkitilanteessa taikka epävakaassa tilanteessa oleville maille ja alueille tai luonnononnettomuuksille alttiille maille ja alueille, kyseessä olevien väestöjen, maiden tai alueiden heikko asema, erityistarpeet ja olosuhteet on otettava asianmukaisesti huomioon.

Unioni on täysimääräisesti sitoutunut panemaan täytäntöön uuden sopimuksen epävakaissa valtioissa toimintaa varten ja sen periaatteet, mukaan lukien keskittymällä viiteen rauhan ja valtiorakenteiden kehittämistä koskevaan tavoitteeseen, varmistamalla paikallisen vastuun ja mukauttamalla uuden sopimuksen täytäntöönpanon osana laaditut kansalliset suunnitelmat läheisesti toisiinsa.

Asianmukaista huomiota kiinnitetään konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, valtion ja rauhan rakentamiseen, konfliktien jälkeiseen sovitteluun ja jälleenrakentamiseen liittyviin toimiin keskittämällä erityistä huomiota osallistavaan ja lainmukaiseen politiikkaan, turvallisuuteen, oikeuteen, taloudellisiin perusteisiin ja valmiuksien kehittämiseen vastuullista ja oikeudenmukaista palveluntarjontaa varten. Näissä prosesseissa kiinnitetään erityistä huomiota naisten asemaan ja lapsinäkökulmaan.

Jos kumppanimaat tai -alueet ovat kriisissä, kriisin jälkeisessä tilanteessa tai epävakaassa tilanteessa tai jos tällainen tilanne vaikuttaa niihin, hätäavun, kunnostustoimien ja kehityksen yhteensovittamisen tehostamista on erityisesti painotettava kaikkien asianomaisten toimijoiden piirissä, mukaan lukien poliittisten aloitteiden osalta, jotta edistetään siirtymistä hätätilanteesta kehitysvaiheeseen. Epävakaiden tai säännöllisesti luonnononnettomuuksille alttiiden maiden ja alueiden ohjelmasuunnittelussa korostetaan katastrofivalmiutta ja katastrofien ehkäisyä sekä tällaisten onnettomuuksien seurausten hoitoa ja tarkastellaan altistumista šokeille sekä vahvistetaan sietokykyä.

2. Niiden maiden tai alueiden osalta, jotka kärsivät kriisistä, kriisin jälkitilanteesta taikka epävakaasta tilanteesta, voidaan toteuttaa kyseisen maan tai alueen yhteistyöstrategiaa koskeva tarkistus. Tarkistukset voivat johtaa erityiseen ja mukautettuun strategiaan, jolla varmistetaan siirtyminen pitkän aikavälin yhteistyöhön ja kehitykseen ja edistetään humanitaaristen ja kehityspoliittisten välineiden yhteensovittamista ja helpotetaan siirtymää niiden välillä.

1. Komissio hyväksyy ohjelma-asiakirjat ja niihin sisältyvän määrärahojen ohjeellisen jaon 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Kun ohjelma-asiakirjat toimitetaan EKR:n komitealle, komissio toimittaa ne samanaikaisesti tiedoksi myös yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle noudattaen tämän asetuksen IV osaston mukaista päätöksentekomenettelyä.

Asianomaisen AKT-valtion tai -alueen on tämän jälkeen hyväksyttävä ohjelma-asiakirjat AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevien määräysten mukaisesti. Maat tai alueet, joilla ei ole allekirjoitettua ohjelma-asiakirjaa, voivat saada rahoitusta tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2. Strategia-asiakirjoja ja monivuotisia maa- ja alueohjelmia sekä niihin sisältyvää määrärahojen ohjeellista jakoa voidaan mukauttaa ottaen huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevissa 5, 11 ja 14 artiklassa säädetyt tarkistukset.

Tämän asetuksen 2 artiklan 4 kohdan ja 3 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti sekä aiempien EKR:ien ja muiden kannustimista saatujen kokemusten ja opetusten pohjalta alustavia maakohtaisia määrärahoja voidaan täydentää muun muassa suoritusperusteisen mekanismin kautta. Vaikka tunnustetaankin, että epävakaille ja haavoittuville valtioille on annettava erityiskohtelua sen varmistamiseksi, että niiden tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon, saataville on asetettava varoja hallintotavan kehittämiseen tarkoitetun kannustinosuuden kymmenennen EKR:n mukaiseen määrään saakka kannustinten tarjoamiseksi tuloshakuisiin uudistuksiin muutossuunnitelman mukaisesti ja AKT–EU-kumppanuussopimuksessa asetettujen sitoumusten täyttämiseksi. EKR:n komitea vaihtaa näkemyksiä suoritusperusteisesta mekanismista tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3. Jäljempänä 14 artiklassa säädettyä menettelyä sovelletaan myös huomattaviin muutoksiin, joiden seurauksena strategia, sen ohjelma-asiakirjat ja/tai sen ohjelmoitavien määrärahojen jako muuttuu merkittävästi. Asianomainen AKT-valtio tai -alue hyväksyy tarvittaessa myös ohjelma-asiakirjoihin tehtävät lisäykset.

4. Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, kuten kriisitilanteissa tai demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia tai perusvapauksia koskevissa välittömissä uhissa, 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tapaukset mukaan lukien, voidaan käyttää 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä 5 artiklassa tarkoitettujen ohjelma-asiakirjojen muuttamiseksi.

Komission ja EIP:n AKT–EU-kumppanuussopimuksen nojalla hallinnoima apu AKT-valtioille ja -alueille pannaan täytäntöön sisäisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun varainhoitoasetuksen, jäljempänä ’EKR:n varainhoitoasetus’, mukaisesti.

Toimintaohjelmien, yksittäisten toimenpiteiden ja erityistoimenpiteiden hyväksyminen

1. Komissio hyväksyy vuotuiset toimintaohjelmat 5 artiklassa tarkoitettujen ohjeellisten ohjelma-asiakirjojen perusteella.

Kun on kyse toistuvista toimista, se voi hyväksyä myös monivuotisia toimintaohjelmia enintään kolmeksi vuodeksi.

Toimi voidaan tarvittaessa ja asianmukaisesti perusteltuna hyväksyä yksittäisenä toimenpiteenä ennen vuotuisten tai monivuotisten toimintaohjelmien hyväksymistä tai sen jälkeen.

2. Komissio valmistelee toimintaohjelmat ja yksittäiset toimenpiteet kumppanimaan tai -alueen kanssa, kutsuu mukaan paikalla edustettuina olevat jäsenvaltiot sekä tarvittaessa koordinoi toimia muiden avunantajien kanssa, erityisesti yhteisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä, ja EIP:n kanssa. Jäsenvaltioille, jotka eivät ole paikallisesti edustettuina, ilmoitetaan alan toiminnasta.

Toimintaohjelmat sisältävät erityisen kuvauksen kustakin toimesta. Kuvauksessa määritetään tavoitteet, odotetut tulokset ja tärkeimmät toiminnot.

Kuvauksessa esitetään odotetut tulokset tuotosten, tulosten ja vaikutusten muodossa yhdessä määrällisten tai laadullisten tavoitteiden kanssa ja siinä selitetään yhteydet kunkin niistä osalta samoin kuin yhteydet monivuotisissa maa- tai alueohjelmassa esitettyihin tavoitteisiin. Tuotoksilla ja periaatteessa myös tuloksilla on oltava täsmälliset, mitattavat ja realistiset indikaattorit, joissa on perustaso ja aikataulusidonnaiset vertailuarvot, jotka on mahdollisimman pitkälle mukautettu kumppanimaan tai -alueen tuotosten ja vertailuarvojen kanssa. Kustannus-hyötyanalyysi toteutetaan tarvittaessa.

Kuvauksessa esitetään riskit ja tarvittaessa ehdotukset niiden lievittämiseksi, analyysi alakohtaisesta kontekstista ja keskeisistä sidosryhmistä, toteuttamistavat, talousarvio, alustava aikataulu ja talousarviotuen osalta maksun perusteet, mukaan lukien mahdollisten muuttuvien maksuosuuksien osalta. Siinä määritellään myös toimeen mahdollisesti liittyvät tukitoimet sekä seuranta-, tarkastus- ja arviointijärjestelyt.

Tarvittaessa kuvauksessa esitetään myös täydentävyys suhteessa nykyisiin tai suunniteltuihin EIP:n toimiin kumppanimaassa tai -alueella.

3. Edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tai kun on kyse odottamattomista ja asianmukaisesti perustelluista tarpeista komissio voi hyväksyä erityistoimenpiteitä, mukaan lukien toimenpiteet, joilla helpotetaan siirtymistä hätäavusta pitkän aikavälin kehitystoimiin tai toimenpiteisiin, joilla pyritään parantamaan väestön valmistautumista toistuviin kriiseihin.

4. Komissio hyväksyy 1 kohdassa säädetyt toimintaohjelmat ja yksittäiset toimenpiteet, joiden osalta unionin rahoitustuki on yli 5 miljoonaa euroa, ja erityistoimenpiteet, joiden osalta unionin rahoitustuki on yli 10 miljoonaa euroa, tämän asetuksen 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Menettelyä ei tarvitse noudattaa sellaisten toimintaohjelmien ja toimenpiteiden osalta, jotka alittavat kyseiset raja-arvot, eikä niihin tehtyjen vähäisten muutosten osalta. Vähäiset muutokset ovat teknisiä mukautuksia, esimerkiksi täytäntöönpanojakson jatkaminen, varojen uudelleenkohdentaminen alustavien määrärahojen puitteissa ja määrärahojen lisääminen tai vähentäminen alle 20 prosentilla niiden alustavasta määrästä, kuitenkin enintään 10 miljoonalla eurolla, edellyttäen että muutokset eivät merkittävällä tavalla vaikuta alkuperäisen toimintaohjelman tai toimenpiteen tavoitteisiin. Tällaisessa tapauksessa komissio hyväksyy toimintaohjelmat, toimenpiteet ja niihin tehdyt vähäiset muutokset ja ilmoittaa asiasta EKR:n komitealle kuukauden kuluessa hyväksymisestä lukien.

Jokainen jäsenvaltio voi pyytää hankkeen tai ohjelman poistamista EKR:n komitealle toimitetusta toimintaohjelmasta tämän asetuksen 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos sisäisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa yhdessä 8 artiklan 2 kohdan kanssa määritelty jäsenvaltioiden määrävähemmistö kannattaa tällaista pyyntöä, komissio hyväksyy toimintaohjelman ilman kyseistä hanketta tai ohjelmaa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että komissio, EKR:n jäsenvaltioiden näkemysten mukaisesti, ei halua jatkaa toimintaohjelmasta poistettua hanketta tai ohjelmaa, se on annettava myöhemmin uudelleen EKR:n komitean tarkasteltavaksi toimintaohjelman ulkopuolella yksittäisenä toimenpiteenä, jonka komissio hyväksyy tämän asetuksen 14 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, kuten kriisitilanteissa, luonnon tai ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa, tai demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia tai perusvapauksia koskevissa välittömissä uhissa, komissio voi hyväksyä yksittäisiä tai erityistoimenpiteitä tai muutoksia voimassa oleviin toimintaohjelmiin ja toimenpiteisiin tämän asetuksen 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Komissio hyväksyy sisäisen sopimuksen 6 artiklassa tarkoitetut tukimenoihin liittyvät erityiset toimintaohjelmat tämän asetuksen 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tukimenoihin liittyviin erityisiin toimintaohjelmiin mahdollisesti tehtävät muutokset hyväksytään samaa menettelyä noudattaen.

6. Ympäristönäkökohtia, muun muassa ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia vaikutuksia ja niihin liittyviä sosiaalisia vaikutuksia, tarkastellaan hanketasolla, ja ympäristön kannalta herkissä hankkeissa tehdään tarvittaessa myös ympäristövaikutusten arviointi (YVA), etenkin, jos niillä todennäköisesti on huomattavia ympäristö- ja/tai sosiaalisia vaikutuksia, jotka ovat herkkiä, moninaisia tai ennennäkemättömiä. Tätä tarkastelua ohjaavat kansallisesti tunnustetut käytännöt. Alakohtaisten ohjelmien täytäntöönpanossa käytetään strategisia ympäristöarviointeja tilanteen mukaan. Asianosaisten sidosryhmien osallistuminen ympäristöarviointeihin ja tulosten julkinen saatavuus varmistetaan.

1. Jäsenvaltiot voivat omasta aloitteestaan toimittaa komissiolle tai EIP:lle vapaaehtoisia rahoitusosuuksia sisäisen sopimuksen 1 artiklan 9 kohdan mukaisesti AKT–EU-kumppanuussopimuksen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi muutoin kuin yhteisen yhteisrahoituksen keinoin. Vapaaehtoiset rahoitusosuudet eivät vaikuta EKR:n varojen yleiseen kohdentamiseen. Vapaaehtoisia rahoitusosuuksia käsitellään samalla tavalla kuin sisäisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden varsinaisia rahoitusosuuksia, lukuun ottamatta sisäisen sopimuksen 6 ja 7 artiklan määräyksiä, joiden osalta voidaan tehdä erityisjärjestelyjä kahdenvälisessä rahoitussopimuksessa.

2. Varauksia voidaan tehdä vain asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa toteutettavia toimia varten. Tällaisessa tapauksessa komissiolle uskottuja vapaaehtoisia rahoitusosuuksia on käsiteltävä käyttötarkoitukseensa sidottuna tulona EKR:n varainhoitoasetuksen mukaisesti.

3. Lisävarat on integroitava ohjelmasuunnitteluun ja tarkasteluprosessiin sekä tässä asetuksessa tarkoitettuihin vuosittaisiin toimintaohjelmiin, yksittäisiin toimenpiteisiin ja erityistoimenpiteisiin, ja niiden on ilmennettävä kumppanimaan tai -alueen omavastuullisuutta.

4. Komissio hyväksyy mahdolliset muutokset toimintaohjelmiin, yksittäisiin toimenpiteisiin ja erityistoimenpiteisiin 9 artiklan säännösten mukaisesti.

5. Komissiolle tai EIP:lle AKT–EU-kumppanuussopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi vapaaehtoisia rahoitusosuuksia uskovien jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä rahoitusosuuksista neuvostolle ja EKR:n komitealle tai investointikehyskomitealle etukäteen.

Rajoittamatta AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 31 artiklan soveltamista kyseiset verot, tullit ja maksut voidaan katsoa tukikelpoisiksi sisäisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa EKR:n varainhoitoasetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

1. Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän asetuksen mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2. Komissiolla tai sen edustajilla ja tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän asetuksen nojalla rahoitusta saaneiden edunsaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia tai, jos kyseessä ovat kansainväliset järjestöt, tarkistuksia niiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti.

3. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi suorittaa tutkimuksia, muun muassa paikan päällä suoritettavia tarkastuksia ja todentamisia, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ( 16 ) sekä neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 ( 17 ) säädettyjen säännösten ja menettelyjen mukaisesti avustussopimukseen tai avustuspäätökseen taikka tämän asetuksen mukaisesti rahoitettuun sopimukseen liittyvän, unionin taloudellisia etuja vahingoittavan petoksen, lahjonnan tai muun laittoman toiminnan osoittamiseksi.

4. Kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyihin yhteistyösopimuksiin, sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin, jotka ovat seurausta tämän asetuksen täytäntöönpanosta, on sisällyttävä määräyksiä, joiden nojalla komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille annetaan nimenomaisesti valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia sekä paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

Kansallisuutta ja alkuperää koskevat säännöt hankinta-, avustus- ja muita menettelyjä varten

Kansallisuutta ja alkuperää koskevat säännöt hankinta-, avustus- ja muita menettelyjä varten määritellään AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevassa 20 artiklassa.

1. EKR:n komitean on annettava lausuntonsa tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

EIP:n tarkkailija osallistuu EKR:n komitean toimintaan investointipankkia koskevien kysymysten osalta.

2. EKR:n komitean tehtävät kattavat vastuut, jotka asetetaan tämän asetuksen II ja III osastossa:

Jos budjettitukiohjelma, jolle EKR:n komitea on antanut myönteisen lausunnon, keskeytetään täytäntöönpanovaiheessa, komissio ilmoittaa komitealle etukäteen keskeyttämisestä ja myöhemmästä päätöksestä jatkaa maksuja.

Jokainen jäsenvaltio voi milloin tahansa pyytää komissiota antamaan EKR:n komitealle tietoja ja esittämään sille näkemystenvaihtoa asioista, jotka liittyvät tässä kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin. Tällaisen näkemystenvaihdon perusteella jäsenvaltiot voivat laatia suosituksia, jotka komissio ottaa huomioon.

3. Kun EKR:n komiteaa pyydetään antamaan lausunto, komission edustaja antaa EKR:n komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä sisäisen sopimuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa EKR:n komitean työjärjestyksestä tehdyssä neuvoston päätöksessä säädetyssä määräajassa. EKR:n komitea antaa lausuntonsa määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian kiireellisyyden perusteella ja jonka enimmäiskesto on 30 päivää. EIP osallistuu näkemystenvaihtoon. Lausunto annetaan sisäisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa vahvistetulla määräenemmistöllä painottamalla jäsenvaltioiden ääniä sisäisen sopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa esitetyllä tavalla.

EKR:n komitean annettua lausuntonsa komissio hyväksyy toimenpiteet, joita sovelletaan välittömästi.

Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole EKR:n komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Tällaisessa tapauksessa komissio lykkää toimenpiteiden soveltamista ajanjaksolla, joka saa periaatteessa kestää enintään 30 päivää ilmoituksen antopäivästä mutta jota voidaan pidentää poikkeustapauksissa enintään 30 päivällä. Neuvosto voi tämän määräajan kuluessa tehdä toisenlaisen päätöksen samalla määräenemmistöllä kuin EKR:n komitea.

4. Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa 7 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio hyväksyy toimenpiteet, joita sovelletaan välittömästi, ilman niiden toimittamista ennakkoon EKR:n komitealle, ja jotka ovat voimassa hyväksytyn tai muutetun asiakirjan, toimintaohjelman tai toimenpiteen koko keston ajan.

Viimeistään 14 päivän kuluttua hyväksymisestä puheenjohtajan on toimitettava toimenpiteet EKR:n komitealle tämän lausunnon saamiseksi.

Jos EKR:n komitea antaa kielteisen lausunnon tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, komissio kumoaa välittömästi tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti hyväksytyt toimenpiteet.

AKT-valtioiden keskinäisen yhteistyön ohjelmissa osoitetaan varoja Afrikan rauhanrahastolle. Kyseisiä varoja voidaan täydentää alueohjelmista saatavalla rahoituksella. Erityismenettelyä sovelletaan seuraavasti:

Ensimmäisen monivuotisen toimintaohjelman lopuksi unioni ja sen jäsenvaltiot tarkastelevat Afrikan rauhanrahaston tuloksia ja menettelyjä ja keskustelevat tulevien rahoitusmahdollisuuksien vaihtoehdoista. Tässä yhteydessä ja Afrikan rauhanrahaston saamiseksi terveemmälle pohjalle unioni ja sen jäsenvaltiot käyvät keskusteluja, joissa käsitellään sekä kysymystä rauhantukioperaatioiden, mukaan lukien EKR:stä rahoitetut operaatiot, varoista että kestävästä unionin tuesta ja afrikkalaisjohteisista rauhantukioperaatioista vuoden 2020 jälkeen. Lisäksi komissio tekee arvioinnin rahastosta viimeistään vuonna 2018.

1. Sisäisen sopimuksen 9 artiklan mukaisesti EIP:n alaisuuteen perustettu investointikehyskomitea, jäljempänä ’investointikehyskomitea’, muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja komission edustajasta. Komiteaan on pyydetty osallistumaan tarkkailijat neuvoston pääsihteeristöstä ja Euroopan ulkosuhdehallinnosta. Kukin jäsenvaltio ja komissio nimittää yhden edustajan ja yhden varaedustajan. Jatkuvuuden turvaamiseksi investointikehyskomitean jäsenet valitsevat keskuudestaan investointikehyskomitean puheenjohtajan kahdeksi vuodeksi. EIP vastaa komitean sihteeristöstä ja tukipalveluista. Ainoastaan jäsenvaltioiden nimittämät investointikehyskomitean jäsenet tai heidän varajäsenensä voivat äänestää.

Neuvosto hyväksyy investointikehyskomitean työjärjestyksen yksimielisesti ehdotuksesta, jonka EIP laatii komissiota kuultuaan.

Investointikehyskomitea tekee päätöksensä määräenemmistöllä. Äänten painotuksesta määrätään sisäisen sopimuksen 8 artiklassa.

Investointikehyskomitea kokoontuu vähintään neljästi vuodessa. Lisäkokouksia voidaan kutsua koolle EIP:n tai investointikehyskomitean jäsenten pyynnöstä työjärjestyksen mukaisesti. Investointikehyskomitea voi lisäksi antaa lausunnon kirjallisella menettelyllä sen työjärjestyksen mukaisesti.

Vähäisiä toimia koskevan hyväksymismenettelyn yksinkertaistamiseksi investointikehyskomitea voi antaa puoltavan lausuntonsa myönnettävien määrärahojen kokonaismäärää (korkotuet, tekninen apu) tai yleisvaltuutusta (lainat, pääoma) koskevista EIP:n ehdotuksista, ja EIP kohdentaa määrärahoja myöhemmin edelleen yksittäisille hankkeille ilman investointikehyskomitean ja/tai komission uutta lausuntoa kyseisten määrärahojen kokonaismäärää tai yleisvaltuutusta koskevien perusteiden mukaisesti, mukaan lukien edelleen kohdennetun määrärahan enimmäismäärä hanketta kohti;

Lisäksi EIP:n hallintoelimet voivat ajoittain pyytää, että investointikehyskomitea antaa lausunnon kaikista rahoitusehdotuksista tai tietyistä rahoitusehdotusten ryhmistä.

4. EIP toimittaa investointikehyskomitean käsiteltäväksi ajoissa asiat, jotka vaativat investointikehyskomitean hyväksynnän tai lausunnon 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Kaikki komitean lausuntoa varten toimitetut ehdotukset tehdään investointikehyksen toimintaohjeissa esitettyjen asiaa koskevien perusteiden ja periaatteiden mukaisesti.

5. EIP tekee tiiviisti yhteistyötä komission kanssa ja koordinoi tarvittaessa toimensa muiden avunantajien kanssa. EIP erityisesti:

Komission katsotaan antaneen puoltavan lausunnon tai hyväksyntänsä ehdotukselle, jos se ei anna kolmen viikon kuluessa ehdotuksen toimittamisesta kyseisestä ehdotuksesta kielteistä lausuntoa. Voidakseen antaa lausunnon rahoitusalan tai julkisen sektorin hankkeesta ja hyväksyä korkotukiehdotuksen komissio voi pyytää, että lopullinen hanke-ehdotus toimitetaan sille kaksi viikkoa ennen investointikehyskomitealle toimittamista.

6. EIP ei toteuta 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja toimia, ellei investointikehyskomitea ole antanut puoltavaa lausuntoa.

Sen jälkeen kun investointikehyskomitea on antanut puoltavan lausunnon, EIP tekee ehdotuksesta päätöksen omien menettelyjensä mukaisesti. Erityisesti se voi päättää hylätä ehdotuksen. EIP ilmoittaa investointikehyskomitealle ja komissiolle määräajoin tapauksista, joissa se on päättänyt hylätä ehdotuksen.

Kun on kyse EIP:n omista varoista annettavista lainoista ja investointikehysinvestoinneista, jotka eivät edellytä investointikehyskomitean lausuntoa, EIP tekee päätökset ehdotuksista omien menettelyjensä mukaisesti ja investointikehyksen osalta investointikehyksen toimintaohjeiden ja investointikehyskomitean hyväksymien investointistrategioiden mukaisesti.

Vaikka investointikehyskomitea antaisi korkotuen myöntämistä koskevasta ehdotuksesta kielteisen lausunnon, EIP voi antaa kyseisen lainan mutta ilman korkotukea. EIP ilmoittaa investointikehyskomitealle ja komissiolle määräajoin kaikista tapauksista, joissa se päättää antaa lainan.

EIP voi päättää muuttaa sellaisen investointikehyslainan tai -investoinnin ehtoja, josta investointikehyskomitea on antanut puoltavan lausunnon 3 kohdan mukaisesti, tai minkä tahansa sellaisen lainan ehtoja, jonka korkotuista investointikehyskomitea on antanut puoltavan lausunnon, jollei investointikehyksen toimintaohjeissa vahvistetuista edellytyksistä muuta johdu ja edellyttäen, että asianomaisen lainan tai investointikehysinvestoinnin olennainen tavoite ei muutu. EIP voi erityisesti päättää korottaa lainan tai investointikehysinvestoinnin määrää enintään 20 prosentilla.

Tällainen korotus voi AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevan 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen korkotuellisten hankkeiden osalta johtaa korkotuen arvon suhteelliseen korotukseen. EIP ilmoittaa investointikehyskomitealle ja komissiolle määräajoin kaikista tapauksista, joissa se päättää toimia näin. Jos korkotuen arvon korotusta pyydetään AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevan 2 artiklan 7 kohdan mukaisille hankkeille, investointikehyskomitean edellytetään antavan lausuntonsa, ennen kuin EIP toteuttaa korotuksen.

7. EIP hoitaa investointikehysinvestointeja ja kaikkia investointikehyksen lukuun hallittavia varoja AKT–EU-kumppanuussopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Se voi erityisesti olla mukana niissä oikeushenkilöiden hallinto- ja valvontaelimissä, joihin investointikehyksen varoja on investoitu, ja sopia investointikehyksen lukuun hallittavista oikeuksista sekä kumota ja muuttaa niitä investointikehyksen toimintaohjeiden mukaisesti.

Komissio voi unionin avun johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseksi päättää, että AKT-ryhmään kuulumattomat kehitysmaat ja alueellista yhdentymistä ajavat elimet, joiden toimintaan osallistuu AKT-valtioita ja jotka edistävät unionin muista ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä myönnettävään unionin tukeen oikeutettua alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä, voidaan myöntää sisäisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja varoja, jos kyseessä oleva hanke tai ohjelma on luonteeltaan alueellinen tai rajat ylittävä ja AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 6 artiklan mukainen. Merentakaiset maat ja alueet, joille voidaan myöntää unionin tukea neuvoston päätöksen 2013/755/EU ( 18 ) nojalla, ja unionin syrjäisimmät alueet voivat myös osallistua alueellisen yhteistyön hankkeisiin tai ohjelmiin; näiden alueiden osallistumista varten annettava rahoitus annetaan sisäisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen varojen lisäksi. Jäsenvaltioiden, unionin syrjäisimpien alueiden, merentakaisten maiden ja alueiden sekä AKT-valtioiden välisen yhteistyön vahvistamisen tavoite olisi otettava huomioon ja tarvittaessa perustettava koordinointimekanismeja. Kyseinen rahoitus ja asetuksessa (EY) N:o 215/2008 ( 19 ) tarkoitettu rahoitus voidaan sisällyttää strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin sekä tämän asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin ja toimenpiteisiin.

1. Komissio ja EIP seuraavat säännöllisesti rahoitettuja toimiaan ja toimenpiteitään ja tarkastelevat edistymistä odotettujen tulosten saavuttamisessa. Komissio tekee myös arviointeja alakohtaisten politiikkojensa ja toimiensa vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta ja ohjelmasuunnittelun tuloksellisuudesta, tarvittaessa riippumattomien ulkoisten arviointien avulla. Neuvoston ehdotukset riippumattomista ulkopuolisista arvioinneista otetaan asianmukaisesti huomioon. Arviointien olisi perustuttava OECD:n kehitysapukomitean hyvien käytäntöjen periaatteisiin, ja niiden avulla olisi pyrittävä saamaan selville, onko asetetut tavoitteet saavutettu, ottaen huomioon sukupuolten tasa-arvo. Lisäksi niiden perusteella olisi laadittava suosituksia ja esitettävä näyttöä oppimiskokemuksesta tulevan toiminnan kehittämiseksi. Arvioinneissa käytetään ennalta määritettyjä, selkeitä ja avoimia indikaattoreita sekä tarvittaessa maakohtaisia ja mitattavissa olevia indikaattoreita.

EIP antaa komissiolle ja jäsenvaltioille määräajoin tietoja hoitamistaan EKR:n varoista rahoitettujen hankkeiden täytäntöönpanosta investointikehyksen toimintaohjeissa esitettyjen menettelyjen mukaisesti.

2. Komissio toimittaa arviointikertomuksensa sekä yksikköjen vastaukset tärkeimpiin suosituksiin jäsenvaltioille EKR:n komitean välityksellä ja EIP:lle tiedoksi. Kaikista arvioinneista, myös suosituksista ja seurantatoimista, voidaan keskustella EKR:n komiteassa jäsenvaltion pyynnöstä. Tällaisissa tapauksissa komissio raportoi EKR:n komitealle vuoden päästä sovittujen seurantatoimien täytäntöönpanosta. Tuloksia hyödynnetään ohjelmasuunnittelussa ja määrärahojen kohdentamisessa.

3. Komissio ottaa tämän asetuksen nojalla myönnetyn unionin avun arviointivaiheeseen mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ja voi tarvittaessa pyrkiä tekemään yhteisiä arviointeja jäsenvaltioiden, muiden avunantajien ja kehityskumppanien kanssa.

4. Komissio tarkastelee EKR:n täytäntöönpanon, mukaan lukien monivuotiset maa- ja alueohjelmat, edistymistä ja toimittaa neuvostolle vuodesta 2016 alkaen vuosittaisen kertomuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen sisältyy analyysi tuotoksista ja tuloksista ja aina kun mahdollista unionin rahoitustuen osuudesta vaikutuksiin. Tätä varten luodaan tuloskehys. Kertomus toimitetaan myös Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

5. Tämä vuosikertomus sisältää myös edeltävään vuoteen liittyviä tietoja, jotka koskevat rahoitettuja toimenpiteitä, seurannan ja valvonnan tuloksia, kehityskumppanien osallistumista sekä maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen toteutumista maittain, alueittain ja yhteistyöaloittain jaoteltuina. Se sisältää myös alun perin suunniteltujen ja saavutettujen tulosten kvalitatiivisen analyysin, joka perustuu muun muassa seurantajärjestelmän tietoihin, ja saatujen kokemusten seurannan.

6. Kertomuksessa käytetään mahdollisuuksien mukaan erityisiä ja mitattavissa olevia indikaattoreita, jotka koskevat avun merkitystä AKT–EU-kumppanuussopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Siinä otetaan huomioon saadut kokemukset ja aiempia vuosia koskeneisiin arviointeihin sisältyneiden suositusten seuranta. Kertomuksessa arvioidaan myös, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, avun tuloksellisuuden periaatteiden noudattamista, mukaan lukien innovatiivisten rahoitusvälineiden osalta.

7. Unioni ja sen jäsenvaltiot suorittavat vuoden 2018 loppuun mennessä tulosten arvioinnin, jossa arvioidaan sitoumusten ja maksujen toteutumisastetta sekä annetun avun tuloksia ja vaikutusta resurssien käytön ja EKR:n tehokkuutta mittaavien tuloksia, tuotoksia ja seurauksia koskevien indikaattoreiden avulla. Siinä käsitellään myös AKT–EU-kumppanuussopimuksen tavoitteiden ja unionin painopisteiden toteuttamiseksi rahoitettujen toimenpiteiden osuutta muutossuunnitelman mukaisesti. Arviointi suoritetaan komission ehdotuksesta.

8. EIP toimittaa investointikehyskomitealle tietoja investointikehyksen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistyksestä. AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevan 6 b artiklan mukaisesti investointikehyksen kokonaistoimintaa tarkastellaan yhdessä EKR:n voimassaoloajan puolivälissä ja lopussa. Välitarkastelun suorittavat riippumattomat ulkopuoliset asiantuntijat yhteistyössä EIP:n kanssa ja se toimitetaan investointikehyskomitealle.

Vuotuinen arvio ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä kokonaismenoista tehdään hyväksyttyjen ohjeellisten ohjelma-asiakirjojen perusteella. EKR:n puitteissa myönnettyyn rahoitukseen sovelletaan, mahdollisesti saatavilla olevia täsmällisempiä menetelmiä poissulkematta, OECD:n menetelmiin (nk. Rion tunnusluvut) perustuvaa, unionin ohjelmien tulosohjausmenetelmiin integroitua vuotuista seurantajärjestelmää, jolla kvantifioidaan ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot 9 artiklassa tarkoitettujen toimintaohjelmien sekä yksittäisten ja erityistoimenpiteiden tasolla ja jota käytetään arvioinneissa ja vuosikertomuksissa.

Tätä asetusta sovelletaan neuvoston päätöksen 2010/427/EU ( 20 ) mukaisesti.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

( 5 ) EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2007/249/EY (EUVL L 109, 26.4.2007, s. 33).

( 7 ) EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

( 14 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/96, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1996, humanitaarisesta avusta (EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1).

( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EYVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

( 17 ) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

( 18 ) Neuvoston päätös 2013/755/EU, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin (MMA-assosiaatiopäätös) (EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1).

( 19 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 215/2008, annettu 18 päivänä helmikuuta 2008, kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1).

( 20 ) Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 566/2014, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014,	L 157	35	27.5.2014