Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

eräiden laajalti vaeltavien kalakantojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 973/2001 kumoamisesta

Tässä asetuksessa säädetään teknisistä säilyttämistoimenpiteistä, joita sovelletaan eräiden tämän asetuksen liitteessä I tarkoitettujen laajalti vaeltavien kalakantojen pyyntiin ja aluksesta purkamiseen sekä sivusaaliina saataviin lajeihin.

Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiviin ja yhteisössä rekisteröityihin aluksiin, jäljempänä ’yhteisön kalastusalukset’, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan säännösten soveltamista.

2) ’ICCAT:n tarkoittamilla tonnikaloilla ja niiden lähilajeilla’ liitteessä II lueteltuja lajeja;

3) ’delfiinikuolleisuuden ylärajalla’ kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen ( 1 ) V artiklassa määriteltyä rajaa;

4) ’vapaa-ajan kalastuksella’ kalastustoimintaa, jossa elollisia vesiluonnonvaroja käytetään virkistäytymis- tai urheilutarkoituksiin;

5) ’saartopyydyksellä’ verkkoa, joka pyydystää kalan saartamalla sen sekä sivuilta että alhaalta päin. Se voi olla kurevaijerilla varustettu tai ilman kurevaijeria;

6) ’kurenuotalla’ saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen. Kurenuottaa voidaan käyttää pienten pelagisten lajien, suurten pelagisten lajien tai pohjalajien pyyntiin;

7) ’pitkälläsiimalla’ pyydystä, jossa on selkäsiima ja lukuisia koukkuja, jotka on kiinnitetty selkäsiimaan kohdelajista riippuen eripituisilla ja erilaisin välimatkoin sijaitsevilla perukkeilla (tapseilla). Se voidaan laskea joko pystysuoraan tai vaakasuoraan merenpintaan nähden. Se voidaan laskea pohjaan tai pohjan lähelle (pohjasiima) tai se voi ajelehtia välivedessä tai lähellä pintaa (pintasiima);

8) ’koukulla’ taivutettua, teroitettua, tavallisesti väkäsellä varustettua teräslangan palaa. Koukun kärki voi olla suora tai sivuväärä ja sisäänpäin taivutettu. Koukun varren pituus ja muoto voi vaihdella, ja sen poikkileikkaus voi olla pyöreä (säännöllinen) tai litteä (taottu). Koukun kokonaispituus mitataan varren suurimman kokonaispituuden mukaan sen koukunpään kärjestä, josta koukku kiinnitetään siimaan ja joka muodostaa yleensä silmän, koukun taipeen kärkeen. Koukun kidan leveys mitataan varren ulkoreunan ja väkäsen ulkoreunan välisen suurimman vaakasuoran etäisyyden mukaan;

9) ’kalaparvien kokoamiseen käytettävillä välineillä’ merenpinnalla kelluvia välineitä, joilla pyritään houkuttelemaan kaloja;

10) ’vapapyydyksiä käyttävällä tonnikala-aluksella’ alusta, joka on varustettu vapapyydyksellä tonnikalan pyytämistä varten.

Kaikki Intian valtameren vedet, jotka kuuluvat IOTC:n perustamista koskevan sopimuksen 2 artiklassa määriteltyyn sopimuksen toimivalta-alueeseen.

Kaikki itäisen Tyynenmeren vedet, jotka kuuluvat delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen 3 artiklassa määriteltyyn alueeseen.

Kaikki Länsi- ja Keski-Tyynenmeren vedet, jotka kuuluvat WCPFC-yleissopimuksen 3 artiklassa määriteltyyn alueeseen.

1. Kurenuotta-aluksilla ja vapapyydyksiä käyttävillä tonnikala-aluksilla kalastaminen kielletään 1 päivän ja 30 päivän marraskuuta välisenä aikana alueella, jonka rajat ovat:

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä elokuuta kertomus tämän toimenpiteen täytäntöönpanosta ja tarvittaessa selvitys rikkomisista, joihin niiden lipun alla purjehtivat yhteisön kalastusalukset ovat syyllistyneet ja joita koskevaa tutkintaa niiden toimivaltaiset viranomaiset ovat suorittaneet.

Boniitin, isosilmätonnikalan ja keltaevätonnikalan kalastus eräillä Portugalin vesialueilla

On kiellettyä pitää aluksella boniitteja, isosilmätonnikaloja ja keltaevätonnikaloja, jotka on pyydetty kurenuotalla ICES:n (kansainvälinen merentutkimusneuvosto) suuralueella X pohjoiseen leveyspiiriltä 36°30′ pohjoista leveyttä ja CECAF:n (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) alueilla pohjoiseen leveyspiiriltä 31° pohjoista leveyttä ja itään pituuspiiriltä 17°30′ läntistä pituutta olevilla Portugalin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, tai pyytää kyseisiä lajeja mainituilla alueilla kyseisillä pyydyksillä.

1. Liitteessä IV lueteltuihin lajeihin kuuluvien kalojen katsotaan olevan alamittaisia, jos ne ovat mainitussa liitteessä asianomaiselle lajille vahvistettuja vähimmäismittoja pienempiä.

2. Liitteessä IV määriteltyjä mittoja voidaan muuttaa yhteisöä sitovien ICCAT:n suositusten mukaisesti ja 30 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Liitteessä IV lueteltuihin lajeihin kuuluvien alamittaisten, alueella 1 pyydettyjen kalojen säilyttäminen aluksella, jälleenlaivaaminen, purkaminen, kuljettaminen, varastoiminen, esillä pitäminen myyntiin saattamista varten, myyntiin saattaminen, myyminen ja kaupan pitäminen on kiellettyä. Tällaiset kalat on heitettävä pyynnin jälkeen viipymättä takaisin mereen.

2. Liitteessä IV lueteltuihin lajeihin kuuluvien alamittaisten, kolmansista maista peräisin olevien ja alueella 1 pyydettyjen kalojen vapaaseen liikkeeseen saattaminen ja kaupan pitäminen yhteisössä on kiellettyä.

1. Kaikkien lajien pituus, purjekaloja lukuun ottamatta, on mitattava pyrstöevän loveen asti eli yläleuan kärjen ja pyrstöevän lyhimmän ruodon ulkokärjen välisen etäisyyden vertikaalisena projektiona.

2. Purjekalojen pituus mitataan alaleuan kärjen ja pyrstön loven välisenä etäisyytenä.

1. Neuvosto määrittelee asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti lukumäärän ja kokonaiskapasiteetin bruttovetoisuutena (GT) ilmaistuna kokonaispituudeltaan yli 24 metriä oleville yhteisön kalastusaluksille, jotka pyytävät kohdelajinaan isosilmätonnikalaa alueella 1. Määrittely on tehtävä:

a) niiden yhteisön kalastusalusten keskimääräisen lukumäärän ja bruttovetoisuutena (GT) ilmaistun kokonaiskapasiteetin mukaisesti, jotka ovat pyytäneet kohdelajinaan isosilmätonnikalaa kyseisellä alueella kaudella 1991–1992;

b) isosilmätonnikalaa vuonna 2005 kalastaneiden yhteisön alusten lukumäärää koskevan rajoituksen perusteella, sellaisena kuin se on ilmoitettu ICCAT:lle 30 päivänä kesäkuuta 2005.

2. Neuvosto määrittelee asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti sellaisten yhteisön alusten lukumäärän, jotka kalastavat kohdelajinaan Pohjois-Atlantin valkotonnikalaa. Alusten määräksi vahvistetaan niiden yhteisön kalastusalusten keskimääräinen lukumäärä, jotka ovat kalastaneet Pohjois-Atlantin valkotonnikalaa kohdelajinaan kaudella 1993–1995.

3. Neuvosto jakaa jäsenvaltioiden kesken asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti:

a) 1 kohdan mukaisesti määritellyn lukumäärän ja kapasiteetin bruttovetoisuutena (GT) ilmaistuna;

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava tavanomaisia tiedonsiirtokeinoja käyttäen komissiolle ennen kunkin vuoden 15 päivää toukokuuta:

a) luettelo lippunsa alla purjehtivista, kokonaispituudeltaan yli 24 metriä pitkistä isosilmätonnikalaa kalastavista aluksista;

b) luettelo lippunsa alla purjehtivista aluksista, jotka osallistuvat Pohjois-Atlantin valkotonnikalan kohdennettuun kalastukseen.

Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle ennen kunkin vuoden 31 päivää toukokuuta.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetuissa luetteloissa on ilmoitettava alukselle annettu kalastuslaivastorekisterin sisäinen numero yhteisön kalastuslaivastorekisteristä 30 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 26/2004 ( 2 ) liitteen I mukaisesti sekä käytetty pyydystyyppi.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä lisäämään monofiiliperukkeiden käyttöä leikareissa, jotta elävät purje- ja valkomarliinit voidaan päästää helposti takaisin mereen.

1. Jäsenvaltioiden on pyrittävä edistämään tahattomasti pyydettyjen elävien ja erityisesti nuorten haiden päästämistä takaisin mereen.

2. Jäsenvaltioiden on pyrittävä vähentämään haiden poisheittämistä parantamalla pyydysten valikoivuutta.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä edistämään tahattomasti pyydettyjen elävien merikilpikonnien päästämistä takaisin mereen.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet vedettävien verkkopyydysten, saartopyydysten, kurenuottien, pohjaharojen, tavallisten verkkojen, riimuverkkojen ja pitkiensiimojen käytön kieltämiseksi tonnikalan ja sen lähilajien pyytämiseksi urheilu- ja virkistyskalastuksessa Välimerellä.

2. Jäsenvaltioiden on valvottava, ettei urheilu- ja virkistyskalastuksessa Välimerellä pyydettyjä tonnikaloja ja tonnikalan lähilajeja pidetä kaupan.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä elokuuta kertomus tämän luvun täytäntöönpanosta.

1. Neuvosto määrittelee asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti niiden kokonaispituudeltaan yli 24 metriä olevien yhteisön kalastusalusten lukumäärän, jotka saavat kalastaa alueella 2. Alusten lukumääräksi vahvistetaan IOTC:n alusrekisteriin vuonna 2003 kirjattujen yhteisön kalastusalusten määrä. Alusten lukumäärää koskevan rajoituksen on vastattava bruttovetoisuutena (GT) ilmaistua kokonaisvetoisuutta. Kokonaisvetoisuutta ei saa ylittää, kun aluksia korvataan.

2. Neuvosto jakaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyn alusten lukumäärän jäsenvaltioiden kesken asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa edistääkseen tahattomasti pyydettyjen elävien ja erityisesti nuorten haiden päästämistä takaisin mereen.

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa vähentääkseen kalastuksen vaikutuksia merikilpikonniin, erityisesti soveltamalla 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.

a) tahattomasti (koukulla tai verkolla) tai sivusaaliina saatuja merikilpikonnia käsitellään asianmukaisella tavalla, elvyttäminen ja nopea vapauttaminen mukaan luettuina;

b) aluksella on tarvittavat varusteet tahattomasti tai sivusaaliina saatujen merikilpikonnien päästämiseksi takaisin mereen.

b) kehitetään ja sovelletaan sellaisia pyydyksiä koskevia eritelmiä, jotka soveltuvat merikilpikonnista koostuvien sivusaaliiden määrän minimoimiseen;

c) toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet saarrettujen tai saaliiksi joutuneiden merikilpikonnien irrottamiseksi;

d) toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sellaisten kalaparvien kokoamiseen käytettävien välineiden valvomiseksi, joihin merikilpikonnat saattaisivat jäädä kiinni, sekä kiinni jääneiden kilpikonnien irrottamiseksi ja käyttämättömien välineiden pois keräämiseksi.

a) kehitetään ja otetaan käyttöön sellaisia koukkumallien, syöttityyppien, verkon korkeuden ja rakenteen yhdistelmiä sekä kalastusmenetelmiä, joilla merikilpikonnien tahaton saaliiksi joutuminen tai sivusaaliiksi joutuminen ja kuolleisuus voidaan minimoida;

b) aluksella on tarvittavat varusteet tahattomasti tai sivusaaliina saatujen merikilpikonnien päästämiseksi takaisin mereen, mukaan luettuina työkalut kilpikonnien irrottamiseksi tai siimojen ja haavien leikkaamiseksi.

1. Kalaparvien kokoamiseen käytettävien välineiden avulla kalastavilta aluksilta kielletään apualusten käyttö.

1. Neuvosto määrittelee asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti niiden nuotta-alusten lukumäärän, jotka saavat kalastaa tonnikalaa alueella 3. Alusten lukumääräksi vahvistetaan IATTC:n rekisterissä 28 päivänä kesäkuuta 2002 olleiden yhteisön nuotta-alusten määrä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen kunkin vuoden 10 päivää joulukuuta luettelo lippunsa alla purjehtivista aluksista, jotka aikovat kalastaa tonnikalaa alueella 3. Aluksia, jotka eivät ole luettelossa, pidetään toimettomina, eivätkä ne saa kalastaa kyseisen vuoden aikana.

3. Luettelossa on ilmoitettava alukselle annettu kalastuslaivastorekisterin sisäinen numero asetuksen (EY) N:o 26/2004 liitteen I mukaisesti sekä käytetty pyydystyyppi.

Ainoastaan ne yhteisön kalastusalukset, jotka noudattavat kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen ehtoja ja joille on vahvistettu delfiinikuolleisuuden ylärajat, saavat saartaa delfiiniparvia tai -ryhmiä kurenuotalla pyytäessään keltaevätonnikalaa alueella 3.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kunkin vuoden 15 päivään syyskuuta mennessä seuraavat asiakirjat:

a) luettelo jäsenvaltion lipun alla purjehtivista aluksista, joiden kantavuus ylittää 363 metristä tonnia (400 nettotonnia) ja jotka ovat hakeneet delfiinikuolleisuuden ylärajaa koko seuraavaksi vuodeksi;

b) luettelo jäsenvaltion lipun alla purjehtivista aluksista, joiden kantavuus ylittää 363 metristä tonnia (400 nettotonnia) ja jotka ovat hakeneet delfiinikuolleisuuden ylärajaa seuraavan vuoden ensimmäiseksi tai toiseksi vuosipuoliskoksi;

c) kunkin delfiinikuolleisuuden ylärajaa hakeneen aluksen osalta todistus siitä, että aluksella on kaikki delfiinien suojeluun tarkoitetut laitteet ja varusteet ja että sen päällikkö on saanut hyväksytyn koulutuksen delfiinien vapauttamis- ja pelastamistekniikassa;

d) luettelo jäsenvaltion lipun alla purjehtivista aluksista, jotka saattavat harjoittaa kalastustoimintaa kyseisellä alueella seuraavan vuoden aikana.

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että delfiinikuolleisuuden ylärajaa koskevat hakemukset täyttävät kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen ehdot ja IATTC:n hyväksymät säilyttämistoimenpiteet.

2. Komissio tarkastaa luettelot ja niiden yhdenmukaisuuden kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen määräysten ja IATTC:n hyväksymien säilyttämistoimenpiteiden kanssa ja toimittaa luettelot IATTC:n johtajalle. Jos tarkastuksen yhteydessä käy ilmi, ettei hakemus täytä tässä kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, komissio ilmoittaa viipymättä asianomaiselle jäsenvaltiolle, ettei se voi toimittaa IATTC:n johtajalle hakemusta tai osaa siitä, ja esittää syyt siihen.

3. Komissio toimittaa kullekin jäsenvaltiolle kaikki delfiinikuolleisuuden ylärajoja koskevat määrät, jotka jaetaan jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten kesken.

4. Kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi ennen kunkin vuoden 15 päivää tammikuuta delfiinikuolleisuuden ylärajoja koskevien määrien jakautuminen niiden lipun alla purjehtivien alusten kesken.

5. Komissio toimittaa IATTC:n johtajalle ennen kunkin vuoden 1 päivää helmikuuta luettelon ja selvityksen delfiinikuolleisuuden ylärajoja koskevien määrien jakautumisesta yhteisön kalastusalusten kesken.

1. Kurenuotta-alusten on mahdollisuuksien mukaan päästettävä nopeasti vapaaksi vahingoittumattomina merikilpikonnat, hait, boniitit, purjekalat, rauskut, dolfiinit ja muut kohdelajeihin kuulumattomat saaliit.

2. Kalastajia kannustetaan kehittämään ja käyttämään tekniikoita ja välineistöä, joiden avulla kyseisten eläinten nopea ja turvallinen vapaaksi päästäminen helpottuu.

1. Jos verkossa havaitaan merikilpikonna, kaikki kohtuulliset keinot on käytettävä sen pelastamiseksi ennen kuin se juuttuu verkkoon; tarvittaessa on käytettävä moottorivenettä.

2. Jos merikilpikonna on juuttunut kiinni verkkoon, verkon kelaaminen on lopetettava heti, kun merikilpikonna nousee vedestä, eikä sitä saa aloittaa uudelleen ennen kuin merikilpikonna on irrotettu verkosta ja päästetty vapaaksi.

3. Jos merikilpikonna nostetaan alukselle, sitä on autettava kaikin tarkoituksenmukaisin keinoin elpymään ennen kuin se päästetään takaisin veteen.

4. Tonnikala-aluksia kielletään heittämästä veteen suolasäkkejä tai muuta muovijätettä.

5. Kalaparvien kokoamiseen käytettäviin välineisiin ja muihin kalastusvälineisiin tarttuneet merikilpikonnat on päästettävä vapaiksi, jos se on mahdollista.

6. Kalaparvien kokoamiseen käytettävät välineet, jotka eivät ole käytössä, on kerättävä pois.

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla vähennetään mahdollisimman paljon jätteitä, pois heitettyjä saaliita, kadonneiden tai hylättyjen pyydysten saaliita, kalastusaluksilta peräisin olevaa saastetta, kohdelajeihin kuulumattomien kalojen ja eläinten saaliiksi joutumista sekä vaikutuksia liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin ja erityisesti uhanalaisiin lajeihin.

1. Kaikkien merinisäkäsparvien tai -ryhmien saartaminen kurenuotilla on kiellettyä.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin yhteisön kalastusaluksiin lukuun ottamatta 23 artiklassa tarkoitettuja aluksia.

Edellä olevan 6 artiklan 4 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan nojalla toteutettavat toimenpiteet on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

— Hait: Hexanchus griseus; Cetorhinus maximus; Alopiidae Rhincodon typus; Carcharhinidae; Sphyrnidae; Isuridae; Lamnidae

— Valaat (valaat ja pyöriäiset): Physeteridae; Balenidae; Eschrichtiidae; Monodontidae; Ziphiidae; Delphinidae.

( 2 ) EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1799/2006 (EUVL L 341, 7.12.2006, s. 26).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1559/2007, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007,	L 340	8	22.12.2007
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017,	L 315	1	30.11.2017