Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

humalan ja humalatuotteiden varmentamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon humala-alan yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetusten (ETY) N:o 1696/71, (ETY) N:o 1037/72, (ETY) N:o 879/73 ja (ETY) N:o 1981/82 kumoamisesta 23 päivänä marraskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1952/2005 ( 1 ) ja erityisesti sen 17 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1952/2005 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yhteisössä korjattuihin tai valmistettuihin mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan varmentamismenettelyä.

(2)

Humalan varmentamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään humalan varmentamisesta 19 päivänä heinäkuuta 1977 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1784/77 ( 2 ) ja humalan varmentamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä huhtikuuta 1978 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 890/78 ( 3 ). Koska on tarpeen tehdä lisämuutoksia, selkeyden vuoksi on aiheellista kumota asetukset (ETY) N:o 1784/77 ja (ETY) N:o 890/78 ja korvata ne yhdellä asetuksella.

(3)	Jotta varmentamismenettely olisi mahdollisimman yhdenmukainen eri jäsenvaltioissa, olisi määriteltävä tuotteet, jotka on varmennettava, varmentamiseen kuuluvat toimet sekä kyseisten tuotteiden mukana seuraaviin asiakirjoihin merkittävät tiedot.

(4)	Eräät tuotteet olisi jätettävä varmentamismenettelyn ulkopuolelle erityislaatunsa ja käyttönsä vuoksi.

(5)

Humalantähkien valvonnan mahdollistamiseksi varmennettaviksi esitettyjen tähkien mukana olisi oltava tuottajan allekirjoittama ilmoitus. Ilmoituksessa olisi oltava tiedot, jotka mahdollistavat humalan tunnistamisen siitä lähtien, kun se on esitetty varmennettavaksi, aina todistuksen antamiseen saakka.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1952/2005 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, että todistus voidaan antaa ainoastaan tuotteille, joiden laatu vastaa vähimmäisvaatimuksia. Sen vuoksi olisi annettava säännös sen varmistamiseksi, että humalantähkät ovat kaupan pitämisen vähimmäisvaatimusten mukaisia ensimmäisestä kaupan pitämisvaiheesta alkaen.

(7)	Määritettäessä humalan laatuvaatimuksia olisi otettava huomioon humalan kosteuspitoisuus ja vieraiden aineiden pitoisuus. Koska yhteisön humalan laatua pidetään yleisesti hyvänä, on syytä ottaa lähtökohdaksi nykyiset kaupankäynnin käytännöt.

(8)	Jäsenvaltioiden olisi annettava valita humalan kosteuden tarkastamisessa käytettävä menetelmä, mutta valituilla menetelmillä on saatava vertailukelpoiset tulokset. Riitatapauksissa olisi käytettävä yhteisön menetelmää.

(9)

Olisi vahvistettava tiukat sekoituksia koskevat säännöt. Humalantähkien sekoitukset olisi sen vuoksi sallittava vain, jos ne ovat saman lajikkeen varmennettuja tuotteita, jotka tulevat samasta sadosta ja samalta tuotantoalueelta. Olisi myös täsmennettävä, että sekoittaminen on tehtävä valvonnan alaisuudessa ja että sekoituksiin sovelletaan samaa varmennusmenettelyä kuin niiden ainesosiin.

(10)	Käyttäjien vaatimusten huomioon ottamiseksi jauheiden ja uutteiden valmistuksessa olisi sallittava eräin edellytyksin sekoittaa varmennettuja humaloita, jotka eivät ole samaa lajiketta eivätkä tule samalta tuotantoalueelta.

(11)	Käsittelemättömänä varmennetusta humalasta valmistettu humala voidaan varmentaa ainoastaan, jos käsittely on tehty suljetussa toimintakierrossa.

(12)	Olisi säädettävä valvonnasta asianomaisten sääntöjen mukaisesti sen varmistamiseksi, että varmentamismenettelyä noudatetaan humalatuotteiden kohdalla.

(13)	Jos humalatuotteen pakkaus vaihdetaan virallisessa valvonnassa ilman tuotteen jalostusta, sitä seuraavia varmennusmenettelyjä olisi yksinkertaistettava.

(14)	Jotta varmennetut tuotteet voidaan tunnistaa, olisi vahvistettava säännöt sen varmistamiseksi, että pakkauksessa on tarvittavat merkinnät virallista valvontaa varten ja kuluttajan informoimiseksi.

(15)	Olisi vahvistettava pakkausten merkitsemistä ja todistusten numerointia koskevat yhteiset säännöt, jotta käyttäjät saavat täsmällistä tietoa markkinoille saatettujen tuotteiden alkuperästä ja ominaispiirteistä.

(16)	Eräillä yhteisön alueilla kaupankäynnissä yleisesti vallitsevien käytäntöjen huomioon ottamiseksi olisi määriteltävä siemenellisenä ja siemenettömänä kaupan pidettävä humala ja säädettävä tarvittavan ilmaisun merkitsemisestä todistukseen.

(17)	Kehitteillä oleville kokeellisille humalakannoille voidaan antaa tunnisteeksi nimi tai numero.

(18)	Varmentamismenettelyn ulkopuolelle jätettyihin tuotteisiin olisi sovellettava erityisvaatimuksia sen varmistamiseksi, että kyseiset tuotteet eivät häiritse varmennettujen tuotteiden tavallista kaupanpitämistä ja että ne ovat käyttötarkoituksensa mukaiset ja ainoastaan vastaanottajiensa käytössä.

(19)	Jäsenvaltioiden olisi annettava tämän asetuksen mukaisesti suoritettava tuotteiden varmentaminen nimenomaisesti kyseistä tarkoitusta varten nimettyjen elinten tehtäväksi. Komissiolle olisi toimitettava luettelo kyseisistä elimistä.

(20)	Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä humalan tuotantoalueina pidettävät vyöhykkeet tai alueet ja toimitettava niistä luettelo komissiolle.

(21)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat humalan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan humalan ja humalatuotteiden varmentamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan kuitenkin 20 artiklaa.

4. Humalatuotteiden valmistuksessa saa käyttää ainoastaan varmennettua humalaa, varmennetusta humalasta valmistettuja humalatuotteita ja asetuksen (EY) N:o 1952/2005 9 artiklan mukaisesti kolmansista maista tuotavaa humalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan a alakohdan soveltamista.

1. Jokaiseen varmennettavaksi esitettävään humalaerään on liitettävä tuottajan allekirjoittama ilmoitus, jossa on seuraavat tiedot:

2. Edellä 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen on seurattava humalaerän mukana kaikkien mahdollisten jalostus- tai sekoitustoimien ajan ja joka tapauksessa todistuksen antamiseen saakka.

1. Jotta humala voidaan varmentaa, sen on oltava asetuksen (EY) N:o 1952/2005 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen edellytysten ja tämän asetuksen liitteessä I esitettyjen kaupan pitämisen vähimmäisvaatimusten mukaista.

2. Toimivaltaisen varmentamisviranomaisen edustajien on tarkastettava humalan kosteuspitoisuutta koskevien kaupan pitämisen vähimmäisvaatimusten noudattaminen jollakin liitteessä II olevassa B osassa esitetyllä menetelmällä.

Liitteessä II olevan B osan 2 kohdassa esitetyn menetelmän on oltava toimivaltaisen varmentamisviranomaisen hyväksymä, ja sitä sovellettaessa tulosten keskihajonta saa olla enintään 2,0. Riitatapauksissa vaatimusten noudattaminen tarkastetaan liitteessä II olevan B osan 1 kohdassa esitetyllä menetelmällä.

3. Muiden kaupan pitämisen vähimmäisvaatimusten kuin kosteuspitoisuuden noudattaminen on tarkastettava tavallisia kauppatapoja noudattaen.

Riitatapauksissa sovelletaan kuitenkin liitteessä II olevassa C osassa esitettyä menetelmää.

Edellä 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusmenetelmien soveltamiseksi näytteet on otettava ja niitä on käsiteltävä noudattaen liitteessä II olevassa A osassa esitettyä menetelmää.

Kustakin erästä on otettava vähintään yksi näyte kymmentä pakkausta kohden ja joka tapauksessa vähintään kahdesta samaan erään kuuluvasta pakkauksesta.

1. Varmentamismenettely koostuu todistusten antamisesta, pakkausmerkintöjen tekemisestä ja pakkausten sinetöimisestä.

2. Varmentaminen on tehtävä ennen kuin tuote tarjotaan myyntiin ja joka tapauksessa ennen jalostamista.

Se on tehtävä viimeistään satovuotta seuraavan vuoden 31 päivänä maaliskuuta. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa aikaisemman päivämäärän.

3. Pakkausmerkinnät on tehtävä liitteen III mukaisesti virallisessa valvonnassa sinetöinnin jälkeen siihen yksittäiseen pakkaukseen, jossa tuotetta pidetään kaupan.

5. Jos humalan pakkaus vaihdetaan varmentamisen jälkeen – riippumatta siitä, jalostetaanko humalaa lisää – humalaan on sovellettava uutta varmentamismenettelyä.

1. Tämän asetuksen mukaisesti varmennettua humalaa voi sekoittaa ainoastaan virallisessa valvonnassa varmentamiskeskuksissa.

2. Sekoitettavien humalien on tultava samalta humalan tuotantoalueelta ja samasta sadosta ja niiden on oltava samaa lajiketta.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, yhteisön alkuperää olevia eri lajikkeisia humalia, jotka tulevat samasta sadosta mutta eri humalan tuotantoalueilta, voidaan sekoittaa jauheiden ja uutteiden valmistuksessa, jos tuotteiden mukana olevaan todistukseen on merkitty

Jos humalaa jälleenmyydään yhteisössä varmennetun erän jakamisen jälkeen, tuotteen mukana on oltava kauppalasku tai myyjän laatima kaupallinen asiakirja, josta ilmenee todistuksen numero.

Kauppalaskussa tai kaupallisessa asiakirjassa on oltava myös seuraavat todistuksesta jäljennetyt tiedot:

1. Varmentamismenettely koostuu todistusten antamisesta, pakkausmerkintöjen tekemisestä ja pakkausten sinetöimisestä.

3. Pakkausmerkinnät on tehtävä liitteen III mukaisesti virallisessa valvonnassa sinetöinnin jälkeen siihen yksittäiseen pakkaukseen, jossa tuotetta pidetään kaupan.

5. Jos humalatuotteen pakkaus vaihdetaan varmentamisen jälkeen – riippumatta siitä, jalostetaanko humalaa lisää – tuotteeseen on sovellettava uutta varmentamismenettelyä.

1. Käsittelemättömänä varmennetusta humalasta saatu käsitelty humala voidaan varmentaa ainoastaan, jos käsittely on tehty suljetussa toimintakierrossa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin humalatuotteisiin.

3. Alkuperäiselle käsittelemättömän humalan erälle on annettava tunnistenumero ennen käsittelyä. Tämän numeron on oltava käsitellyn humalan todistuksessa.

4. Suljettuun toimintakiertoon voidaan viedä ainoastaan tämän asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja varmennettuja humalaa tai humalatuotteita, liitteessä IV esitettyjä aineita lukuun ottamatta. Ne voidaan viedä yksinomaan siinä muodossa, jossa ne on varmennettu.

5. Jos suljetun toimintakierron jalostusprosessi on keskeytettävä teknisistä syistä valmistettaessa uutteita hiilidioksidin avulla, toimivaltaisten viranomaisten edustajien on sinetöitävä välituotetta sisältävä pakkaus kyseisellä keskeytyshetkellä. Ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen edustajat voivat rikkoa sinetin jalostusta jatkettaessa.

1. Kun on kyseessä humalatuotteiden tuotanto, toimivaltaisen varmentamisviranomaisen edustajien on oltava läsnä aina jalostuksen aikana. Niiden on valvottava asianmukaisesti jokaista vaihetta jalostettavaa humalaa tai humalatuotetta sisältävän sinetöidyn paalin avaamisesta humalatuotteen pakkaamiseen, pakkauksen sinetöintiin ja pakkausmerkintöjen tekemiseen saakka. Toimivaltaisen varmentamisviranomaisen edustajan tilapäinen poissaolo on sallittu, jos tämän asetuksen säännösten soveltaminen varmistetaan toimivaltaisen varmentamisviranomaisen hyväksymin teknisin keinoin.

2. Ennen kuin uusi erä tuodaan jalostuslaitokseen, toimivaltaisen varmentamisviranomaisen edustajien on tarkastettava, että jalostuslaitteisto on tyhjä ainakin siinä määrin kuin on tarpeen kahden eri erän osien sekoittumisen ehkäisemiseksi.

Jos humalan osia, humalatuotteita, hukkaan menneitä osia tai muita humalajohdannaisia on jäänyt toisen humalaerän jalostuksen aikana jalostuslaitteiston osiin, kuten sekoitus- tai käsittelysammioihin, nämä osat on irrotettava laitteistosta soveltuvin teknisin keinoin virallisessa valvonnassa. Ne voidaan liittää takaisin jalostuslaitteistoon ainoastaan virallisessa valvonnassa.

Tiivistetyn humalajauheen ja tiivistämättömän humalajauheen tuotantoketjut eivät saa olla fyysisessä yhteydessä toisiinsa, kun näistä toisen tuotanto on käynnissä.

1. Humalan jalostuslaitoksesta vastaavan henkilön on annettava toimivaltaisen varmentamisviranomaisen edustajille kaikki tiedot jalostuslaitosten teknisestä kokoonpanosta.

2. Humalan jalostuslaitoksesta vastaavan henkilön on pidettävä jalostetuista humalamääristä täsmällistä rekisteriä. Jokaisesta jalostettavasta humalaerästä on merkittävä rekisteriin käsiteltävän tuotteen ja jalostetun tuotteen painot.

Käsiteltävän tuotteen osalta rekisteriin on merkittävä myös jokaisen humalaerän todistuksen viitenumero ja humalalajike. Jos yhteen erään kuuluu useamman kuin yhden lajikkeen humalaa, rekisteriin on merkittävä kunkin lajikkeen painon osuus.

Jalostetun tuotteen osalta rekisteriin on merkittävä humalalajike tai, jos on kyseessä lajikeseos, koostumus lajikkeittain.

3. Jalostettuja määriä koskevat rekisterit on laadittava toimivaltaisen varmentamisviranomaisen edustajien valvonnassa, ja edustajien on allekirjoitettava ne heti erän jalostuksen päätyttyä.

Jalostuslaitoksesta vastaavan henkilön on säilytettävä rekisterit vähintään kolmen vuoden ajan.

1. Liikkeessä olevien humalajauheiden ja -uutteiden – riippumatta siitä, jalostetaanko niitä lisää – pakkauksia ei voi vaihtaa muuten kuin virallisessa valvonnassa.

2. Kun pakkaus vaihdetaan ilman tuotteen jalostamista, uuteen varmennusmenettelyyn kuuluu ainoastaan

1. Tämän asetuksen mukaisesti varmennettuja humalatuotteita voi sekoittaa ainoastaan virallisessa valvonnassa varmentamiskeskuksissa.

2. Yhteisön alkuperää olevia eri lajikkeisia humalia, jotka tulevat samasta sadosta mutta eri humalan tuotantoalueelta, voidaan sekoittaa jauheiden ja uutteiden valmistuksessa, jos tuotteiden mukana olevaan todistukseen on merkitty

Jos humalatuotteita jälleenmyydään yhteisössä varmennetun erän jakamisen jälkeen, tuotteen mukana on oltava kauppalasku tai myyjän laatima kaupallinen asiakirja, josta ilmenee todistuksen numero. Kauppalaskussa tai kaupallisessa asiakirjassa on oltava myös seuraavat todistuksesta jäljennetyt tiedot:

1. Todistus annetaan sen kaupanpitovaiheen päätyttyä, johon kaupan pitämisen vähimmäisvaatimuksia sovelletaan.

2. Humalantähkiä koskevassa todistuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

3. Humalatuotteita koskevassa todistuksessa on 2 kohdassa lueteltujen tietojen lisäksi oltava jalostamispaikka ja -päivämäärä.

4. Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu todistuksen viitenumero koostuu liitteen VI mukaisesti koodeista, jotka osoittavat varmentamiskeskuksen, jäsenvaltion, satovuoden ja erän.

Kussakin pakkauksessa on oltava jollakin yhteisön kielistä ainakin seuraavat tiedot:

Nämä tiedot on merkittävä selkein ja lähtemättömin samankokoisin merkein.

Jos humala on saatu kehitteillä olevista koekannoista, jotka on tuottanut joko tutkimuslaitos omissa tiloissaan tai viljelijä tällaisen laitoksen lukuun, voidaan 16 artiklan 2 kohdan f alakohdassa ja 17 artiklan b alakohdassa tarkoitetut tiedot korvata nimellä tai numerolla, joka mahdollistaa kyseessä olevan koekannan tunnistamisen.

Kuhunkin pakkaukseen merkityt tiedot ja tuotteen mukana oleva todistus ovat todisteena varmentamisesta.

1. Edellä 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa panimon on lähetettävä kunkin sadon osalta viimeistään 15 päivänä marraskuuta toimivaltaiselle varmentamisviranomaiselle selvitys viljellyistä lajikkeista, korjatuista määristä, tuotantopaikoista ja viljelyaloista, kuten myös yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tai kiinteistörekisterin mukainen viite tai muu vastaava virallinen viite.

Lisäksi 2 kohdan a, b, c, d ja f alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin, lukuun ottamatta tapauksia, joissa humala jalostetaan tai käytetään sellaisenaan panimossa.

2. Edellä 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa toimivaltaisen varmentamisviranomaisen on humalan tullessa jalostuspaikkaan annettava panimon pyynnöstä asiakirja, johon on merkittävä jalostustoimien kuluessa ainakin seuraavat tiedot:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulle asiakirjalle on annettava viitenumero, joka on merkittävä myös pakkaukseen.

Humalaseosten osalta asiakirjassa ja pakkauksessa on oltava seuraava lisämaininta:

3. Edellä 1 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa pakkauksen paino saa olla enintään

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen varmentamisviranomainen ja varmistettava, että humalan ja humalatuotteiden vähimmäislaadun ja jäljitettävyyden varmistamiseksi tarvittava valvonta ja menettelyohjeet on otettu käyttöön.

2. Varmentamisen suorittaa toimivaltainen varmentamisviranomainen tai sen edustaja. Sillä on oltava riittävät resurssit tehtäviensä suorittamiseksi.

3. Tämän asetuksen säännösten noudattamisen varmistaminen on toimivaltaisen varmentamisviranomaisen vastuulla. Jäsenvaltion on määritettävä säännösten noudattamisen tarkastusten säännöllisyys tai tekotiheys riskianalyysin perusteella, mutta tarkastuksia on kuitenkin tehtävä vähintään kerran kuussa. Aiempina vuosina käytettyjen riskianalyysiparametrien tehokkuus on arvioitava vuosittain.

1. Toimivaltaisen varmentamisviranomaisen tehtävänä on hyväksyä varmentamiskeskukset, jotka ovat oikeushenkilöitä tai joilla on riittävä oikeuskelpoisuus, jotta niillä voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja varmistaa, että niillä on riittävät resurssit tarvittavien näytteenotto-, analysointi-, tilastointi- ja rekisteröintitehtävien suorittamiseksi.

Toimivaltaisen varmentamisviranomaisen on tehtävä riskianalyysin perusteella ja joka tapauksessa kaksi kertaa kalenterivuodessa varmentamiskeskuksissa pistokokein tarkastus paikalla edellisen alakohdan noudattamisen varmistamiseksi. Aiempina vuosina käytettyjen riskianalyysiparametrien tehokkuus on arvioitava vuosittain.

2. Jos todetaan, että humalatuotteiden valmistuksessa on käytetty ainesosia, joiden käyttö ei ole sallittua tai jotka eivät ole asetuksen 16 artiklassa säädettyjen todistukseen merkittyjen tietojen mukaisia, ja että tämä johtuu varmentamiskeskuksen tahallisesta toiminnasta tai vakavasta virheestä, toimivaltaisen varmentamisviranomaisen on peruutettava varmentamiskeskuksen hyväksyntä.

Hyväksyntä voidaan palauttaa aikaisintaan kaksitoista kuukautta peruuttamisen jälkeen. Se voidaan palauttaa asianomaisen varmentamiskeskuksen pyynnöstä kahden vuoden kuluttua tai vakavissa tapauksissa kolmen vuoden kuluttua peruuttamisesta.

1. Tuottajajäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta seuraavat tiedot:

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä komission asetuksen (EY) N:o 792/2009 ( 5 ) mukaisesti.

Komissio varmistaa, että luettelot humalan tuotantoalueista sekä varmentamiskeskuksista ja niiden koodeista päivitetään vuosittain ja että ne ovat saatavilla komission verkkosivuilla ( 6 ).

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

HUMALANTÄHKIEN KAUPAN PITÄMISEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

(4 artiklassa tarkoitetut)

Ominaispiirteet	Kuvaus	Enimmäispitoisuus (% painosta)
Ominaispiirteet	Kuvaus	Käsitelty humala	Käsittelemätön humala
a) Kosteus	Vesipitoisuus	12	14
b) Lehtien ja varsien osuus	Kärhien lehdenosat, kärhet, tähkä- ja lehtivarret; tähkävarret luetaan varsiksi, kun ne ovat vähintään 2,5 cm pitkiä	6	6
c) Humalaroskien osuus	Koneellisesta korjuusta aiheutuvat pikkukappaleet, joiden väri vaihtelee tummanvihreästä mustaan ja jotka eivät yleensä ole peräisin tähkistä; mainittuihin enimmäispitoisuuksiin saa sisältyä muista kuin varmennettavasta lajikkeesta peräisin olevia kappaleita kuitenkin enintään 2 painoprosenttia	3	4
d) Siementen osuus siemenettömässä humalassa	Tähkien kypsät hedelmät	2	2

Humalan tähkistä on otettava näytteet humalan kosteuden ja tarvittaessa sen vieraiden aineiden pitoisuuden määrittämistä varten seuraavasti:

Edellä 5 artiklassa säädetystä määrästä pakkauksia otetaan pakkauksen painoa vastaava määrä humalaa. Näytteitä otetaan riittävä määrä, jotta tähkien määrä olisi pakkauksen suhteen edustava.

Humalakasasta otetaan samansuuruinen määrä 5–10 kohdasta sekä pinnasta että eri syvyyksistä. Näyte on pantava astiaan niin pian kuin mahdollista. Nopean pilaantumisen estämiseksi humalamäärän on oltava niin suuri, että se pakkautuu tiiviisti astiaa suljettaessa.

Sekoituksen jälkeen otetaan yksi tai useampia edustavia näytteitä ja pannaan ne ilmatiiviiseen ja vedenpitävään, kuten metallirasiaan, lasipurkkiin tai muovipussiin, paitsi jos tarkastetaan ainoastaan vieraiden aineiden pitoisuus.

Kuljetusta lukuun ottamatta näytteet on säilytettävä kylmässä. On huolehdittava siitä, että näytteen lämpötila nousee huoneenlämpötilaan, ennen kuin astia avataan näytteen tutkimista tai määritystä varten.

Kosteuspitoisuus on parasta määrittää jauhamattomasta näytteestä. On erittäin tärkeää, että näytteet eivät joudu kosketuksiin ilman kanssa kuin sinä mahdollisimman lyhyenä aikana, jona ne siirretään astiasta kannelliseen punnitusastiaan.

Sähköuuni, jonka lämpötila on vakautettu 105–107 °C:een ja jonka tehokkuus on tarkistettava kuparisulfaattitestillä.

Hyvin sopivalla kannella varustettuja metallirasioita, jotka ovat läpimitaltaan 70–100 mm ja syvyydeltään 20–30 mm.

Astioiden säilytystä varten tavallinen eksikkaattori, johon rasiat voidaan sijoittaa ja jossa on sellaista kuivausainetta kuten silikageeli, jossa on kyllästymisen osoittavaa väriainetta.

3–5 grammaa humalaa pannaan rasiaan, jonka kansi suljetaan ennen punnitusta. Punnitus on tehtävä niin nopeasti kuin mahdollista. Rasian kansi poistetaan ja laatikko pannaan uuniin tarkalleen tunnin ajaksi. Kansi asetetaan takaisin ja laatikko pannaan eksikkaattoriin vähintään 20 minuutin ajaksi ennen sen punnitsemista.

Painon menetys lasketaan, ja se ilmaistaan prosentteina alkuperäisen humalan painosta. Yksittäisen määrityksen sallittu enimmäispoikkeama on 1 %.

Menetelmässä käytetään joko elektronista punnituslaitetta, joka kuivaa humalan infrapunasäteillä tai kuumennetulla ilmalla, tai sähköistä mittalaitetta, jotka ilmoittavat asteikolla käsitellyn näytteen kosteuden.

Viisi 100 gramman näytettä (tai yksi 250 gramman näyte) seulotaan 2–3 millimetrin seulalla. Seulomalla saadut lupuliini ja roskat ja siemenet kootaan, ja siemenet erotellaan käsin. Näytteet pannaan syrjään. 2–3 millimetrin seulalle jäänyt aines siirretään 8–10 millimetrin seulalle ja seulotaan uudelleen.

Humalan tähkät, lehdet, varret ja vieraat aineet kootaan seulalta käsin, kun terälehdet, siemenet, lupuliini, roskat sekä jonkin verran lehtien ja varsien osia menee seulan läpi. Kaikki tämä aines lajitellaan käsin seuraavasti:

Vaikka roskia ja lupuliinia on erittäin vaikea erottaa tarkasti toisistaan, seulalla, jonka reikien läpimitta on 0,8 millimetriä, voidaan kuitenkin määrittää roskien ja lupuliinin suhteellinen osuus.

Lupuliinin osuuden arvioimisessa on otettava huomioon, että lupuliinin tiheys on neljä kertaa suurempi kuin roskien tiheys.

Kumpikin ryhmä punnitaan ja niiden prosenttiosuus määritetään suhteessa alkuperäisen näytteen painoon.

Näyte, joka painaa 25 grammaa, pannaan kannellisessa metalliastiassa 115 °C:iseen uuniin kahdeksi tunniksi tarttuvan hartsimaisen aineen neutraloimiseksi.

Kuivattu näyte kääritään karkeaan puuvillakankaaseen, ja sitä hierotaan voimakkaasti tai hakataan mekaanisesti humalan siementen irrottamiseksi. Pieniksi osiksi murentunut kuiva humala erotellaan siemenistä murskaajalla tai yhden millimetrin metalliseulalla.

Jäljelle jääneet siemenvarret erotetaan siemenistä joko hiomapaperilla peitetyn kaltevan pinnan avulla tai millä tahansa muulla menetelmällä, joka antaa saman tuloksen eli erottaa siemenistä siemenvarret ja muun aineksen.

Siemenet punnitaan. Lasketaan siementen prosenttiosuus suhteessa alkuperäisen näytteen painoon.

Toimivaltaisen varmentamisviranomaisen erälle antama numero (esim. 12 BE 77 170225).

Vastaavuustaulukko (25 artiklassa tarkoitettu)

Asetus (ETY) N:o 1784/77	Asetus (ETY) N:o 890/78	Tämä asetus
		1 artiklan 1 kohta
1 artiklan 1 kohta		1 artiklan 2 ja 3 kohta
7 artikla		1 artiklan 4 kohta
6 artiklan 1 kohta	1 artikla	2 artikla
	2 artikla	3 artikla
	3 artikla	4 artikla
	4 artikla	5 artikla
1 artiklan 2–5 kohta	7 artikla	6 artikla
8 artikla		7 artikla
	9 a artikla	8 artikla
1 artiklan 2–5 kohta	7 artikla	9 artikla
	8 artikla	10 artikla
	8 a artiklan 1 ja 2 kohta	11 artikla
	8 a artiklan 3, 4 ja 5 kohta	12 artikla
	9 artikla	13 artikla
8 artikla		14 artikla
	9 a artikla	15 artikla
2 artiklan 1 kohta		16 artiklan 1 kohta
5 artiklan 1 kohta	5 ja 5 a artikla	16 artiklan 2 kohta
5 artiklan 2 kohta		16 artiklan 3 kohta
	6 artiklan 1 ja 2 kohta	16 artiklan 4 kohta
4 artikla		17 artikla
5 a artikla		18 artikla
3 artikla		19 artikla
	10 artikla	20 artikla
1 artiklan 6 kohta		21 artikla
	8 a artiklan 8 kohta	22 artikla
9 artikla	6 artiklan 3 kohta ja 11 artikla	23 artikla
		24 artikla
		25 artikla
		26 artikla
	Liite I	Liite I
	Liite II	Liite II
	Liite IV	Liite III
	Liite V	Liite IV
	Liite II A	Liite V
	Liite III	Liite VI
		Liite VII

( 2 ) EYVL L 200, 8.8.1977, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 3 ) EYVL L 117, 29.4.1978, s. 43. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2125/2004 (EUVL L 368, 15.12.2004, s. 8).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 173/2011, annettu 23 päivänä helmikuuta 2011,	L 49	16	24.2.2011
►M2	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 519/2013, annettu 21 päivänä helmikuuta 2013,	L 158	74	10.6.2013