Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton maataloustuotteiden kauppaa koskevassa sopimuksessa määrätyn, yli 160 kilogramman painoisten elävien Sveitsistä peräisin olevien nautaeläinten tuontitariffikiintiön soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 ( 1 ) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Sen jälkeen, kun Tšekki, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia liittyivät Euroopan unioniin, Euroopan yhteisö ja Sveitsin valaliitto päättivät mukauttaa Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton maataloustuotteiden kauppaa koskevassa sopimuksessa ( 2 ), jäljempänä ’sopimus’, määrättyjä tariffimyönnytyksiä. Tariffimyönnytyksiä mukautettiin maatalouden sekakomitean päätöksellä 3/2005 ( 3 ) sopimuksen liitteiden 1 ja 2 muuttamisesta siten, että avataan tulliton yhteisön tariffikiintiö 4 600:n Sveitsistä peräisin olevan, elopainoltaan yli 160 kilogramman painoisen elävän nautaeläimen tuontia varten. Olisi vahvistettava kyseisen tariffikiintiön avaamista ja hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joita sovelletaan usean vuoden ajan.

(2)	Tariffikiintiön myöntämistä varten ja kyseessä olevat tuotteet huomioon ottaen on aiheellista soveltaa asetuksen (EY) N:o 1254/1999 32 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua samanaikaisen tarkastelun menetelmää.

(3)	Elävien eläinten olisi oltava Sveitsin alkuperätuotteita sopimuksen 4 artiklassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti, jotta ne voitaisiin lukea tähän tariffikiintiöön.

(4)

Keinottelun välttämiseksi on aiheellista saattaa kiintiössä käytettävissä olevat määrät sellaisten toimijoiden käyttöön, jotka kykenevät osoittamaan harjoittavansa tosiasiallisesti merkittävän suuruista kauppaa kolmansien maiden kanssa. Tämän vuoksi ja tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi on aiheellista vaatia, että kyseiset toimijat ovat tuoneet vähintään 50 eläintä asianomaista vuotuista kiintiökautta edeltävänä vuonna, ottaen huomioon, että 50 eläimen erää voidaan pitää tavanomaisena rahtina. Kokemus on osoittanut, että yhden erän ostaminen on vähimmäisedellytys liiketoimen pitämiseksi todellisena ja kannattavana.

(5)	Näiden arviointiperusteiden valvonta edellyttää, että hakemus esitetään siinä jäsenvaltiossa, jossa tuoja on kirjattu alv-rekisteriin.

(6)

Keinottelun välttämiseksi olisi myös evättävä kiintiön käyttöoikeus tuojilta, jotka eivät enää kyseessä olevan vuotuisen kiintiökauden alkamista edeltävänä 1 päivänä tammikuuta harjoittaneet elävien nautaeläinten kauppaa. Olisi lisäksi vahvistettava tuontioikeuksiin liittyvä vakuus, poistettava tuontitodistusten siirtomahdollisuus ja myönnettävä toimijoille tuontitodistuksia ainoastaan niistä määristä, joita koskevat tuontioikeudet näille toimijoille on myönnetty.

(7)	Jotta voitaisiin taata tasavertainen kiintiön käyttöoikeus varmistaen samalla, että eläinten lukumäärä hakemusta kohden on kaupallisesti kannattava, olisi vahvistettava eläinten enimmäis- ja vähimmäismäärä kussakin hakemuksessa.

(8)	Olisi säädettävä, että tuontioikeudet myönnetään harkinta-ajan jälkeen ja soveltaen tarvittaessa kiinteää myöntämiskerrointa.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1254/1999 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti järjestelmää olisi hallinnoitava tuontitodistusten avulla. Sen vuoksi olisi säädettävä erityisesti hakemusten jättämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä tiedoista, jotka on sisällytettävä hakemuksiin ja todistuksiin maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 ( 4 ) ja naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2377/80 kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1445/95 ( 5 ) tiettyjä säännöksiä tarvittaessa täydentäen tai niistä poiketen.

(10)

Jotta toimija olisi velvollinen hakemaan tuontitodistukset koko sille määrälle, jota koskevat tuontioikeudet kyseiselle toimijalle on myönnetty, olisi säädettävä, että kyseinen hakemus on tuontioikeuksiin liittyvän vakuuden osalta maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 ( 6 ).

(11)

Kiintiön moitteeton hallinnointi edellyttää kokemusten mukaan niin ikään, että todistuksenhaltija on todellinen tuoja. Tämän vuoksi tällaisen tuojan olisi osallistuttava aktiivisesti kyseisten eläinten ostoon, kuljetukseen ja tuontiin. Tästä syystä todisteen esittäminen tällaisesta toiminnasta olisi myös asetettava ensisijaiseksi vaatimukseksi todistukseen liittyvän vakuuden osalta.

(12)	Kiintiössä tuotuja eläimiä koskevan tiukan tilastollisen valvonnan varmistamiseksi asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua sallittua poikkeamaa ei pitäisi soveltaa.

(13)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat naudanlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1. ►M1 Avataan vuosittain yhteisön tulliton tuontitariffikiintiö 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välisiksi kausiksi 4 600:n Sveitsistä peräisin olevan, elopainoltaan yli 160 kilogramman painoisen ja CN-koodeihin 0102 90 41, 0102 90 49, 0102 90 51, 0102 90 59, 0102 90 61, 0102 90 69, 0102 90 71 tai 0102 90 79 kuuluvan elävän nautaeläimen tuontia varten. ◄

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan sopimuksen 4 artiklassa annettuja alkuperäsääntöjä.

1. Asetuksen (EY) N:o 1301/2006 5 artiklan soveltamiseksi kyseisessä artiklassa tarkoitettu kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa tarkoittaa, että hakijat ovat tuoneet vähintään 50 CN-koodiin 0102 10 tai 0102 90 kuuluvaa eläintä.

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä todisteeksi kolmansien maiden kanssa käydystä kaupasta toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti oikeiksi todistamat jäljennökset asetuksen (EY) N:o 1301/2006 5 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista.

4. Yritysten, joilla kullakin on 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän mukaista viitetuontia, sulautumisen tuloksena syntynyt yritys voi käyttää kyseistä viitetuontia hakemuksensa perusteena.

2. Tuontioikeushakemusten on koskettava tehtävä vähintään 50:tä eläintä eivätkä ne saa koskea yli viittä prosenttia käytettävissä olevasta määrästä.

3. Tuontioikeushakemukset on jätettävä viimeistään kyseessä olevaa vuotuista kiintiökautta edeltävänä 1 päivänä joulukuuta klo 13.00 Brysselin aikaa.

Kuitenkin kun kyseessä on tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2006 välinen kiintiökausi, tuontioikeushakemukset on jätettävä viimeistään tämän asetuksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavana kymmenentenä työpäivänä klo 13.00 Brysselin aikaa.

5. Tarkastettuaan esitetyt asiakirjat jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot haetuista kokonaismääristä viimeistään hakemusten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä seuraavana kymmenentenä työpäivänä.

Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, kyseisen asetuksen 11 artiklaa sovelletaan.

1. Tuontioikeudet on myönnettävä aikaisintaan seitsemäntenä ja viimeistään kuudentenatoista 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksia koskevan määräajan päättymistä seuraavana työpäivänä.

2. Jos asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jakokertoimen soveltaminen johtaa määrään, joka on pienempi kuin 50 eläintä hakemusta kohti, asianomaisten jäsenvaltioiden on myönnettävä käytettävissä oleva määrä arpomalla tuontioikeudet 50 eläimen erinä. Jos jäljelle jäävä määrä on pienempi kuin 50 eläintä, kyseisestä määrästä myönnetään yksi tuontioikeus.

3. Jos 2 kohdan soveltaminen johtaa siihen, että tuontioikeuksia myönnetään haettua vähemmän, 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettu vakuus on vapautettava suhteellisesti viipymättä.

1. Tuontioikeuksiin liittyväksi vakuudeksi vahvistetaan 3 euroa eläintä kohti. Vakuus on asetettava toimivaltaiselle viranomaiselle tuontioikeushakemuksen jättämisen yhteydessä.

2. Tuontitodistuksia on haettava koko sille määrälle, jota koskevat tuontioikeudet hakijalle on myönnetty. Tämä velvoite on asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukainen ensisijainen vaatimus.

3. Jos tuontioikeuksia myönnetään haettua vähemmän 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun myöntämiskertoimen soveltamisen vuoksi, asetettu vakuus vapautetaan suhteessa vähennykseen viipymättä.

1. Myönnettyjen määrien tuonnin edellytyksenä on yhden tai useamman tuontitodistuksen esittäminen.

2. Todistushakemukset voidaan jättää ainoastaan jäsenvaltiossa, jossa hakija on hakenut ja saanut kiintiön tuontioikeudet.

Aina kun tuontitodistuksia myönnetään, saatuja tuontioikeuksia on vähennettävä vastaavasti ja 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettu vakuus on vapautettava suhteellisesti viipymättä.

3. Tuontitodistukset myönnetään tuontioikeudet saaneiden toimijoiden hakemuksesta ja heidän nimiinsä.

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän asetuksen nojalla myönnettyjä tuontitodistuksia ei voida siirtää.

3. Tuontitodistuksen myöntämisen edellytyksenä on sellaisen vakuuden asettaminen, jonka määrä on 20 euroa eläintä kohden ja joka koostuu

5. Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymispäivänä sovellettava yhteisen tullitariffin tulli kannetaan täysimääräisenä kaikista tuontitodistuksen määrät ylittävistä tuoduista määristä.

6. Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 III osaston 4 jaksossa säädetään, vakuutta ei vapauteta ennen kuin on esitetty todisteet siitä, että todistuksenhaltija on kaupallisesti ja teknisesti vastannut kyseisten eläinten ostosta, kuljetuksesta ja vapaaseen liikkeeseen luovutuksesta. Todisteena on esitettävä vähintään

Asetuksia (EY) N:o 1445/95 ja (EY) N:o 1291/2000 sekä komission asetusta (EY) N:o 1301/2006 ( 7 ) sovelletaan, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin tuontitariffikiintiökauden päättymistä seuraavana 30 päivänä huhtikuuta tuotteiden määrät, jotka luovutettiin tosiasiallisesti vapaaseen liikkeeseen edellisellä tuontitariffikiintiökaudella.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin ilmoitettava komissiolle 1 päivänä tammikuuta 2009 alkavasta tuontitariffikiintiökaudesta alkaen tiedot 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tuotteiden määristä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 4 artiklan mukaisesti.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusten määrät on ilmoitettava eläintä ja tuoteluokkaa kohti komission asetuksen (EY) N:o 382/2008 ( 8 ) liitteen V mukaisesti.

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

( 1 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

( 4 ) EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1856/2005 (EUVL L 297, 15.11.2005, s. 7).

( 5 ) EYVL L 143, 27.6.1995, s. 35. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1118/2004 (EUVL L 217, 17.6.2004, s. 10).

( 6 ) EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 673/2004 (EUVL L 105, 14.4.2004, s. 17).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1869/2006, annettu 15 päivänä joulukuuta 2006,	L 358	49	16.12.2006
M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1965/2006, annettu 22 päivänä joulukuuta 2006,	L 408	27	30.12.2006
►M3	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 749/2008, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2008,	L 202	37	31.7.2008
►M4	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1267/2008, annettu 12 päivänä joulukuuta 2008,	L 338	37	17.12.2008