Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 66 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 1 ),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin ulkorajoja koskeva yhteisön politiikka tähtää sen yhdennettyyn hoitamiseen, minkä avulla taataan yhtenäinen ja korkeatasoinen rajavalvonta, jota henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa välttämättä edellyttää ja joka on olennainen osa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Tämän vuoksi on annettava yhteiset säännöt, jotka koskevat ulkorajojen valvonnassa sovellettavia vaatimuksia ja menettelyjä.

(2)	Yhteisten sääntöjen tehokas täytäntöönpano edellyttää jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön tehostettua yhteensovittamista.

(3)

Kun otetaan huomioon neuvostossa toimivan ulkorajavalvonnan yhteisen ohjausryhmän toiminnasta saadut kokemukset, olisi perustettava erityinen asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on parantaa jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön yhteensovittamista ulkorajavalvonnan alalla, eli Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto, jäljempänä ’virasto’.

(4)	Vastuu ulkorajavalvonnasta on jäsenvaltioilla. Viraston olisi helpotettava ulkorajavalvontaan liittyvien yhteisön nykyisten ja tulevien toimenpiteiden soveltamista varmistamalla jäsenvaltioiden toimien yhteensovittaminen näiden toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

(5)

Ulkorajojen tehokas valvonta on erittäin tärkeää jäsenvaltioille niiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Siten on tarpeen edistää jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuullisuutta ulkorajavalvonnassa. Viraston perustaminen avustamaan jäsenvaltioita ulkorajavalvonnan operatiivisten näkökohtien täytäntöönpanossa, kuten jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamisessa, on tärkeä askel tähän suuntaan.

(6)

Viraston olisi tehtävä yhteisen yhdennetyn riskianalyysimallin perusteella riskianalyysejä, jotta se voi toimittaa yhteisölle ja jäsenvaltioille tarvittavia tietoja, joiden avulla voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä tai puuttua havaittuihin uhkatekijöihin ja riskeihin yhdennetyn ulkorajavalvonnan parantamiseksi.

(7)

Viraston olisi tarjottava Euroopan tason koulutusta kansallisille rajavartijakouluttajille sekä ulkorajavalvontaa ja jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamista käsittelevää täydennyskoulutusta ja seminaareja toimivaltaisten kansallisten yksiköiden henkilöstölle. Virasto voi järjestää koulutusta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa näiden alueella.

(8)	Viraston olisi seurattava alaansa liittyvän tieteellisen tutkimuksen kehitystä ja jaettava tätä tietoa komissiolle ja jäsenvaltioille.

(9)	Viraston olisi pidettävä luetteloa jäsenvaltioiden käyttöön antamasta teknisestä kalustosta ja edistettävä tällä tavoin aineellisten voimavarojen yhteiskäyttöä.

(10)	Viraston olisi myös avustettava jäsenvaltioita olosuhteissa, jotka edellyttävät teknistä ja operatiivista lisäapua ulkorajoilla.

(11)

Useimmissa jäsenvaltioissa kuuluvat niissä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten poistamisen operatiiviset näkökohdat ulkorajavalvonnasta vastaavien viranomaisten toimivaltaan. Koska näiden tehtävien hoitamisesta Euroopan tasolla syntyy selvää lisäarvoa, viraston olisi yhteisön palauttamispolitiikan mukaisesti annettava tarvittavaa tukea jäsenvaltioiden yhteisten palautusoperaatioiden järjestämiseksi sekä selviteltävä parhaita käytänteitä matkustusasiakirjojen hankkimiseksi ja jäsenvaltioiden alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maasta poistamiseksi.

(12)

Tehtäviensä täyttämiseksi ja niiden suorittamisen edellyttämässä määrin virasto voi perustamissopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti sovittujen toimintamenettelyjen puitteissa tehdä yhteistyötä Europolin, kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten sekä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen kattamilla aloilla. Viraston olisi helpotettava jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä operatiivista yhteistyötä Euroopan unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa.

(13)

Ulkorajavalvonnan yhteisen ohjausryhmän sekä jäsenvaltioiden perustamien, maa-, ilma- ja merirajojen valvonnan eri näkökohtiin erikoistuneiden operatiivisten keskusten ja koulutuskeskusten kokemuksen pohjalta virasto voi perustaa itse erityistoimipisteitä, jotka vastaavat maa-, ilma- ja merirajoihin liittyvistä kysymyksistä.

(14)

Viraston olisi oltava riippumaton teknisissä kysymyksissä, ja sillä olisi oltava oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Tämän vuoksi on tarpeen ja asianmukaista, että virasto olisi yhteisön elin, joka on oikeushenkilö ja joka käyttää sille tällä asetuksella annettuja toimeenpanovaltuuksia.

(15)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jotta ne voivat tehokkaasti valvoa viraston toimintaa. Hallintoneuvostoon olisi mahdollisuuksien mukaan kuuluttava rajavalvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten operatiivisia johtajia tai heidän edustajiaan. Hallintoneuvostolla olisi oltava tarvittavat valtuudet vahvistaa talousarvio, valvoa sen toteuttamista, hyväksyä tarvittavat varainhoitoa koskevat säännöt, vahvistaa avoimet toimintamenettelyt viraston päätöksentekoa varten sekä nimittää pääjohtaja ja varapääjohtaja.

(16)

Viraston täyden itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sillä olisi oltava oma talousarvio, jonka varat muodostuvat suurimmaksi osaksi yhteisön rahoitusosuudesta. Yhteisön rahoitusosuuteen ja muihin Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettaviin avustuksiin olisi sovellettava yhteisön talousarviomenettelyä. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava viraston tilintarkastus.

(17)

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 ( 3 ) olisi sovellettava rajoituksetta virastoon, ja viraston olisi liityttävä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ( 4 ).

(18)	Virastoon olisi sovellettava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 ( 5 ).

(19)

Viraston suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 ( 6 ).

(20)	Ulkorajojen valvontaa koskevan politiikan ja lainsäädännön kehittäminen on Euroopan unionin toimielinten ja erityisesti neuvoston vastuulla. Olisi taattava viraston ja näiden toimielinten välinen tiivis yhteistyö.

(21)

Tämän asetuksen tavoitetta eli yhtenäistetyn ulkorajayhteistyön luomista Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajoille ei voida saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(22)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä perusoikeuksia ja periaatteita.

(23)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY ( 7 ) 1 artiklan A kohdassa tarkoitetulla alalla. Näin ollen Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan valtuuskuntien olisi osallistuttava viraston toimintaan sen hallintoneuvoston jäseninä vaikkakin rajoitetuin äänioikeuksin. Jotta Islannin tasavalta ja Norjan kuningaskunta voisivat osallistua täysimittaisesti viraston toimintaan, olisi yhteisön ja kyseisten valtioiden sovittava lisäjärjestelyistä, joissa määritellään niiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(24)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä se sido Tanskaa eikä asetusta sovelleta siihen. Koska tämän asetuksen tarkoituksena on kuitenkin kehittää Schengenin säännöstöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanska päättää edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on antanut tämän asetuksen, saattaako se sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(25)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY ( 8 ) mukaisesti. Siksi Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu asetuksen antamiseen, eikä se sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa, eikä asetusta sovelleta siihen.

(26)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY ( 9 ) mukaisesti. Siksi Irlanti ei osallistu asetuksen antamiseen, eikä se sido Irlantia, eikä asetusta sovelleta siihen.

(27)

Viraston olisi helpotettava sellaisten operatiivisten toimien järjestämistä, joissa jäsenvaltiot voivat käyttää hyväkseen Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisesti tarjoamaa asiantuntemusta ja välineistöä hallintoneuvoston tapauskohtaisesti päättämien menettelysääntöjen mukaisesti. Tämän vuoksi Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajat olisi kutsuttava kaikkiin hallintoneuvoston kokouksiin, jotta he voivat osallistua täysimittaisesti tällaisia operatiivisia toimia valmisteleviin keskusteluihin.

(28)	Espanjan kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat eri mieltä Gibraltarin rajojen määrittämisestä.

(29)	Tämän asetuksen Gibraltarin rajoihin soveltamista koskeva lykkäys ei aiheuta minkäänlaisia muutoksia asianomaisten valtioiden kantoihin,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Perustetaan Euroopan operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto, jäljempänä ’virasto’, jonka tehtävänä on parantaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa.

2. Vaikka vastuu ulkorajavalvonnasta on jäsenvaltioilla, tämän asetuksen 15 artiklassa määriteltynä unionin elimenä virasto helpottaa ja tehostaa tämän asetuksen 19 artiklan mukaisesti ulkorajavalvontaan liittyvien unionin nykyisten ja tulevien toimenpiteiden, erityisesti asetuksessa (EY) N:o 562/2006 ( 10 ) vahvistetun Schengenin rajasäännöstön, soveltamista. Virasto täyttää tämän tehtävänsä huolehtimalla jäsenvaltioiden toimien yhteensovittamisesta näiden toimenpiteiden täytäntöönpanossa edistäen täten osaltaan henkilötarkastusten sekä jäsenvaltioiden ulkorajojen valvonnan tehokkuutta, korkeaa tasoa ja yhdenmukaisuutta.

Virasto täyttää tehtävänsä noudattaen täysimääräisesti unionin asiaa koskevaa oikeutta, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, asian kannalta merkityksellistä kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (Geneven yleissopimus), kansainvälisen suojelun saatavuuteen liittyviä velvoitteita, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, sekä noudattaen perusoikeuksia, ottaen samalla huomioon tämän asetuksen 26 a artiklassa tarkoitetun neuvoa-antavan ryhmän kertomukset.

3. Virasto myös antaa komissiolle ja jäsenvaltioille tarvittavaa teknistä apua ja asiantuntija-apua ulkorajavalvonnassa ja edistää yhteisvastuullisuutta etenkin niiden jäsenvaltioiden välillä, joihin kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita.

1 a. Unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti ketään henkilöä ei saa jättää sellaiseen maahan tai muutoin luovuttaa sellaisen maan viranomaisille, joka ei noudata palauttamiskiellon periaatetta tai josta henkilö saatetaan karkottaa tai palauttaa toiseen maahan, joka ei noudata palauttamiskieltoa. On huolehdittava unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti lasten, ihmiskaupan uhrien, sairaanhoitoa tarvitsevien henkilöiden, kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeista.

2. Jäsenvaltiot voivat jatkaa ulkorajoilla operatiivista yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden kanssa, jos tämä yhteistyö täydentää viraston toimintaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viraston toimivaltuuksia.

Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä toimista, jotka voisivat haitata viraston toimintaa tai sen tavoitteiden saavuttamista.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava virastolle näistä ulkorajoilla toteutettavista viraston ulkopuolisista operatiivisista toimista. Viraston pääjohtaja, jäljempänä ’pääjohtaja’, tiedottaa viraston hallintoneuvostolle, jäljempänä ’hallintoneuvosto’, näistä seikoista säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa.

Virasto laatii menettelyohjeet, joita sovelletaan kaikkiin viraston yhteensovittamiin operaatioihin, ja kehittää näitä ohjeita edelleen. Menettelyohjeissa määrätään toimenpiteistä, joiden tarkoitus on taata oikeusvaltion periaatteen noudattaminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen ja joissa painopiste on erityisesti ilman huoltajaa olevissa alaikäisissä ja muissa haavoittuvassa asemassa olevissa henkilöissä sekä kansainvälistä suojelua hakevissa henkilöissä ja joita sovelletaan kaikkiin viraston toimintaan osallistuviin henkilöihin.

Viraston on kehitettävä menettelyohjeita yhteistyössä 26 a artiklassa tarkoitetun neuvoa-antavan ryhmän kanssa.

1. Virasto arvioi, hyväksyy ja sovittaa yhteen jäsenvaltioiden yhteisiä operaatioita ja kokeiluhankkeita varten tekemiä ehdotuksia, mukaan lukien jäsenvaltioiden pyynnöt, jotka liittyvät teknistä ja operatiivista lisäapua edellyttäviin olosuhteisiin, erityisesti kun jäsenvaltioon kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita.

Virasto voi itse tehdä aloitteita yhteisiksi operaatioiksi ja kokeiluhankkeiksi sekä toteuttaa niitä asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella yhteistyössä vastaanottavien jäsenvaltioiden kanssa.

Virasto voi myös päättää antaa teknisen kalustonsa yhteisiin operaatioihin tai kokeiluhankkeisiin osallistuvien jäsenvaltioiden käyttöön.

Ennen yhteisiä operaatioita ja kokeiluhankkeita olisi suoritettava perusteellinen riskianalyysi.

1 a. Virasto voi lopettaa yhteiset operaatiot ja kokeiluhankkeet sen jälkeen, kun se on ilmoittanut siitä asianomaiselle jäsenvaltiolle, jos kyseisten yhteisten operaatioiden ja kokeiluhankkeiden toteuttamista koskevat edellytykset eivät enää täyty.

Yhteiseen operaatioon tai kokeiluhankkeeseen osallistuvat jäsenvaltiot voivat pyytää virastoa lopettamaan kyseisen yhteisen operaation tai kokeiluhankkeen.

Kotijäsenvaltion on säädettävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti asianmukaisista kurinpitomenettelyistä tai muista toimista, joita sovelletaan, jos yhteisen operaation tai kokeiluhankkeen yhteydessä on rikottu perusoikeuksia tai kansainvälisiä suojeluvelvoitteita.

Pääjohtaja keskeyttää tai lopettaa yhteiset operaatiot ja kokeiluhankkeet kokonaan tai osittain, jos hän katsoo, että tällaiset rikkomiset ovat vakavia tai ne todennäköisesti jatkuvat.

1 b. Virasto perustaa 3 b artiklan mukaisesti rajavartijoiden valmiusluettelon, jota kutsutaan Euroopan rajavartijaryhmiksi ja jota voidaan käyttää 1 kohdassa tarkoitetuissa yhteisissä operaatioissa ja kokeiluhankkeissa. Se päättää henkilöresurssien ja teknisen kaluston käytöstä 3 a ja 7 artiklan mukaisesti.

2. Virasto voi hoitaa yhteisten operaatioiden ja kokeiluhankkeiden käytännön järjestelyt 16 artiklassa säädettyjen erityistoimipisteidensä kautta.

3. Virasto arvioi yhteisten operaatioiden ja kokeiluhankkeiden tuloksia ja toimittaa hallintoneuvostolle yksityiskohtaiset arviointikertomukset 60 päivän kuluessa näiden operaatioiden ja hankkeiden päättymisestä yhdessä 26 a artiklassa tarkoitetun perusoikeusvaltuutetun huomautusten kanssa. Virasto laatii kyseisistä tuloksista tulevien yhteisten operaatioiden ja kokeiluhankkeiden laadun, yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi kattavan vertailevan analyysin ja sisällyttää sen 20 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun yleiskertomukseensa.

4. Virasto rahoittaa 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä operaatioita ja kokeiluhankkeita tai osallistuu niiden rahoitukseen myöntämällä avustuksia talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitosäännösten mukaisesti.

1. Pääjohtaja laatii 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille yhteisille operaatioille ja kokeiluhankkeille toimintasuunnitelman. Pääjohtaja ja vastaanottava jäsenvaltio sopivat yhteiseen operaatioon tai kokeiluhankkeeseen osallistuvia jäsenvaltioita kuultuaan hyvissä ajoin ennen kyseisen yhteisen operaation tai kokeiluhankkeen suunniteltua alkua toimintasuunnitelmasta, jossa määritetään yksityiskohtaisesti organisatoriset seikat.

Toimintasuunnitelman on sisällettävä kaikki yhteisen operaation tai kokeiluhankkeen toteuttamisen kannalta välttämättömät seikat, mukaan lukien seuraavat tiedot:

2. Toimintasuunnitelman tarkistuksiin tai mukautuksiin on saatava pääjohtajan ja vastaanottavan jäsenvaltion hyväksyntä. Virasto lähettää osallistuville jäsenvaltioille välittömästi jäljennöksen tarkistetusta tai mukautetusta toimintasuunnitelmasta.

3. Virasto varmistaa osana yhteensovittamistehtäviään kaikkien organisatoristen seikkojen toiminnallisen toteutuksen, mukaan lukien viraston henkilöstön jäsenen mukanaolo tässä artiklassa tarkoitetuissa yhteisissä operaatioissa ja kokeiluhankkeissa.

1. Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksesta äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä Euroopan rajavartijaryhmien käyttöön annettavien rajavartijoiden profiileista ja kokonaismäärästä. Samaa menettelyä sovelletaan profiilien ja kokonaismäärien mahdollisiin myöhempiin muutoksiin. Jäsenvaltiot osallistuvat Euroopan rajavartijaryhmiin kansallisen valmiusluettelon kautta, joka perustuu erilaisiin määriteltyihin profiileihin ja johon ne nimeävät rajavartijoita, jotka vastaavat vaadittuja profiileja.

2. Kun kyse on jäsenvaltioiden rajavartijoiden osallistumisesta seuraavan vuoden yksittäisiin yhteisiin operaatioihin ja kokeiluhankkeisiin, jäsenvaltioiden osallistumista suunnitellaan viraston ja jäsenvaltioiden vuosittaisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten pohjalta. Näiden sopimusten mukaisesti jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä annettava rajavartijat käyttöön komennusta varten, paitsi jos niitä kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen. Pyyntö on esitettävä vähintään 45 päivää ennen suunniteltua komennusta. Kotijäsenvaltio päättää edelleen itsenäisesti henkilöstön valinnasta ja heidän komennuksensa kestosta.

3. Virasto osallistuu myös Euroopan rajavartijaryhmiin pätevillä rajavartijoilla, jotka jäsenvaltiot ovat lähettäneet kansallisina asiantuntijoina 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kun kyse on jäsenvaltioiden rajavartijoiden lähettämisestä virastoon seuraavana vuonna, jäsenvaltioiden osallistumista suunnitellaan viraston ja jäsenvaltioiden vuosittaisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten pohjalta.

Näiden sopimusten mukaisesti jäsenvaltioiden on annettava rajavartijat käyttöön virastoon lähettämistä varten, paitsi jos tämä vaikuttaisi merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat kutsua takaisin lähettämänsä rajavartijat.

Tällaisten komennusten enimmäiskesto on kuusi kuukautta 12 kuukauden ajanjaksolla. Lähetettyjä rajavartijoita pidetään tätä asetusta sovellettaessa vierailevina virkamiehinä, ja heillä on 10 artiklassa säädetyt tehtävät ja toimivalta. Kyseiset rajavartijat komennukselle lähettänyt jäsenvaltio katsotaan 1 a artiklan 3 kohdassa määritellyksi kotijäsenvaltioksi 3 c, 10 ja 10 b artiklaa sovellettaessa. Viraston tilapäisesti palkkaamaa muuta henkilöstöä, jolla ei ole rajavalvontatehtävien edellyttämää pätevyyttä, käytetään ainoastaan yhteisten operaatioiden ja kokeiluhankkeiden yhteensovittamistehtävissä.

4. Euroopan rajavartijaryhmien jäsenten on tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään kunnioitettava täysin perusoikeuksia, joihin kuuluu turvapaikkamenettelyjen piiriin pääsy, ja ihmisarvoa. Toimenpiteiden, joita he tehtäviään suorittaessaan tai toimivaltaansa käyttäessään toteuttavat, on oltava oikeassa suhteessa toimenpiteille asetettuihin tavoitteisiin. Tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään he eivät saa syrjiä ketään sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi.

5. Virasto nimittää 8 g artiklan mukaisesti yhteensovittamisesta vastaavan virkamiehen kullekin yhteiselle operaatiolle tai kokeiluhankkeelle, jossa käytetään Euroopan rajavartijaryhmien jäseniä.

Yhteensovittamisesta vastaavan virkamiehen tehtävänä on edistää vastaanottavien ja osallistuvien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja yhteensovittamista.

6. Virasto vastaa 8 h artiklan mukaisesti kustannuksista, joita jäsenvaltioille aiheutuu niiden rajavartijoiden antamisesta Euroopan rajavartijaryhmien käyttöön tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

7. Virasto antaa Euroopan parlamentille vuosittain selvityksen siitä, kuinka monta rajavartijaa kukin jäsenvaltio on antanut Euroopan rajavartijaryhmien käyttöön tämän artiklan mukaisesti.

1. Euroopan rajavartijaryhmien komennuksen aikana vastaanottava jäsenvaltio antaa ryhmille ohjeet 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimintasuunnitelman mukaisesti.

2. Virasto voi toimittaa vastaanottavalle jäsenvaltiolle näkemyksensä 1 kohdassa tarkoitetuista ohjeista 3 b artiklan 5 kohdassa tarkoitetun yhteensovittamisesta vastaavan virkamiehensä välityksellä. Tällöin vastaanottavan jäsenvaltion on otettava nämä näkemykset huomioon.

3. Vastaanottavan jäsenvaltion on 8 g artiklan mukaisesti annettava yhteensovittamisesta vastaavalle virkamiehelle kaikki tarvittava apu, myös rajoittamaton pääsy Euroopan rajavartijaryhmien luo koko komennuksen keston ajan.

4. Euroopan rajavartijaryhmien jäsenten suorittaessa tehtäviään ja käyttäessä toimivaltaansa heihin sovelletaan heidän kotijäsenvaltionsa kurinpitotoimenpiteitä.

Se valmistelee sekä yleisiä että erityisiä riskianalyyseja, jotka se esittää neuvostolle ja komissiolle.

Riskianalyysissa virasto voi asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan arvioida etenkin niiden jäsenvaltioiden, joihin kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita, valmiuksia vastata tuleviin haasteisiin, mukaan lukien nykyiset ja tulevat uhat ja paineet jäsenvaltioiden ulkorajoilla. Tätä varten virasto voi arvioida rajavalvontaan liittyviä jäsenvaltioiden kalustoa ja resursseja. Arvion on perustuttava asianomaisten jäsenvaltioiden antamiin tietoihin sekä yhteisistä operaatioista, kokeiluhankkeista, nopeista interventioista ja muusta viraston toiminnasta laadittuihin raportteihin sekä niistä saatuihin tuloksiin. Nämä arvioinnit eivät saa vaikuttaa Schengenin arviointimekanismin soveltamiseen.

Jäsenvaltioiden on toimitettava virastolle tämän artiklan soveltamista varten kaikki tarvittavat tiedot tilanteesta ja mahdollisista uhkista ulkorajoilla.

Virasto ottaa yhteisestä yhdennetystä riskianalyysimallista saadut tulokset huomioon kehittäessään 5 artiklassa tarkoitettuja rajavartijakoulutuksen yhteisiä koulutusvaatimuksia.

Virasto järjestää Euroopan rajavartijaryhmiin kuuluville rajavartijoille heidän tehtäviensä ja toimivaltansa edellyttämää jatkokoulutusta sekä järjestää näille rajavartijoille säännöllisiä harjoituksia viraston vuotuisessa työohjelmassa tarkoitetun jatkokoulutus- ja harjoitusaikataulun mukaisesti.

Virasto tekee myös tarvittavat aloitteet sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltioiden rajavartijat ja muu henkilöstö, jotka osallistuvat Euroopan rajavartijaryhmiin, sekä viraston henkilöstö ovat ennen osallistumistaan viraston järjestämiin operatiivisiin toimiin saaneet koulutusta asianomaisesta unionin ja kansainvälisestä oikeudesta, myös perusoikeuksista ja kansainvälisen suojelun saatavuudesta, ja että heille annetaan ohjeet siitä, miten tunnistaa suojelua hakevat henkilöt ja ohjata nämä kääntymään asiaankuuluvien tahojen puoleen.

Virasto laatii rajavartijakoulutuksen yhteiset koulutusvaatimukset ja kehittää niitä edelleen sekä tarjoaa jäsenvaltioiden kansallisten rajavartijoiden kouluttajille Euroopan tason koulutusta, jossa käsitellään myös perusoikeuksia, kansainvälisen suojelun saatavuutta ja asian kannalta merkityksellistä merioikeutta.

Virasto laatii yhteiset koulutusvaatimukset 26 a artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa ryhmää kuultuaan.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhteiset koulutusvaatimukset kansallisten rajavartijoidensa koulutukseen.

Virasto tarjoaa myös ulkorajavalvontaa ja kolmansien maiden kansalaisten palauttamista koskevia täydennyskoulutuskursseja ja -seminaareja jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten yksiköiden henkilöstölle.

Virasto voi järjestää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa koulutusta niiden alueella.

Virasto laatii vaihto-ohjelman, jonka avulla Euroopan rajavartijaryhmiin osallistuvat rajavartijat voivat saada tietoa tai hankkia erityisosaamista muissa maissa saaduista kokemuksista ja niissä noudatetuista hyvistä käytänteistä työskentelemällä rajavartijoiden kanssa muissa jäsenvaltioissa.

Virasto seuraa ennakoivasti ja edistää ulkorajavalvontaan liittyvän tutkimuksen kehitystä ja jakaa siitä tietoa komissiolle ja jäsenvaltioille.

1. Virasto voi yksinään tai yhdessä jonkin jäsenvaltion kanssa ostaa tai vuokrata yhteisissä operaatioissa, kokeiluhankkeissa, nopeissa interventioissa, yhteisissä palauttamisoperaatioissa tai teknisen avun hankkeissa suoritettavassa ulkorajavalvonnassa käytettävää teknistä kalustoa virastoon sovellettavien varainhoitosäännösten mukaisesti. Virastolle merkittäviä kustannuksia aiheuttavista kalusto-ostoista tai -vuokrauksesta on suoritettava etukäteen perusteellinen tarve- ja kustannushyötyanalyysi. Tällaiset menot rahoitetaan hallintoneuvoston 29 artiklan 9 kohdan mukaisesti hyväksymästä viraston talousarviosta. Jos virasto ostaa tai vuokraa merkittävää teknistä kalustoa, kuten avomerellä ja rannikkovesillä käytettäviä partioaluksia tai ajoneuvoja, noudatetaan seuraavia edellytyksiä:

Rekisteröintijäsenvaltio ja virasto sopivat viraston laatiman sopimusmallin perusteella menettelyistä, joilla taataan, että virastolla on yhteisomistuksessa oleva kalusto tiettynä ajanjaksona kokonaan käytettävissään, sekä kaluston käyttöehdoista.

Rekisteröintijäsenvaltion tai teknisen kaluston toimittajan on annettava käyttöön asiantuntijat ja tekninen miehistö, joita tarvitaan teknisen kaluston käyttämiseksi laillisesti ja turvallisesti.

2. Virasto ottaa käyttöön teknisen kaluston keskitetyn valmiusluettelon, joka muodostuu joko jäsenvaltioiden tai viraston omistamasta ulkorajavalvonnassa käytettävästä kalustosta sekä jäsenvaltioiden ja viraston yhdessä omistamasta vastaavasta kalustosta, ja ylläpitää kyseistä luetteloa. Teknisen kaluston valmiusluetteloon sisältyy tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettu vähimmäismäärä kutakin teknisen kaluston tyyppiä. Teknisen kaluston valmiusluettelossa lueteltua kalustoa käytetään 3, 8 a ja 9 artiklassa tarkoitetuissa toimissa.

3. Jäsenvaltioiden on annettava kalustoa 2 kohdassa tarkoitettuun teknisen kaluston valmiusluetteloon. Jäsenvaltioiden osallistuminen valmiusluetteloon ja teknisen kaluston käyttö yksittäisissä operaatioissa suunnitellaan viraston ja jäsenvaltioiden vuosittaisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten pohjalta. Näiden sopimusten mukaisesti ja siltä osin kuin tekninen kalusto muodostaa osan teknisen kaluston vähimmäismäärästä tiettynä vuotena, jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä annettava tekninen kalustonsa käyttöön, paitsi jos niitä kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen. Tällainen pyyntö on esitettävä vähintään 45 päivää ennen suunniteltua komennusta. Osallistumista teknisen kaluston valmiusluetteloon tarkastellaan vuosittain.

5. Virasto rahoittaa kustannukset, joita aiheutuu tietyn jäsenvaltion tiettynä vuotena osana teknisen kaluston vähimmäismäärää käyttöön antaman teknisen kaluston käytöstä. Kun on kyse sellaisen teknisen kaluston käytöstä, joka ei ole osa teknisen kaluston vähimmäismäärää, virasto osallistuu hyväksyttävien kustannusten rahoittamiseen 100 prosenttiin asti ottaen huomioon tällaista teknistä kalustoa käyttävien jäsenvaltioiden erityisolosuhteet.

Hallintoneuvosto päättää 24 artiklan mukaisesti vuosittain pääjohtajan ehdotuksen perusteella tekniseen kalustoon liittyvistä säännöistä, mukaan lukien teknisen kaluston kunkin tyypin osalta tarvittavat vähimmäismäärät, käyttöä koskevat edellytykset ja kustannusten korvaaminen. Budjettisyistä hallintoneuvoston olisi tehtävä tämä päätös vuosittain 31 päivään maaliskuuta mennessä.

Virasto ehdottaa teknisen kaluston vähimmäismäärää tarpeidensa mukaisesti, jotta voidaan erityisesti suorittaa yhteisiä operaatioita, kokeiluhankkeita, nopeita interventioita ja yhteisiä palauttamisoperaatioita sen kyseessä olevan vuoden työohjelman mukaisesti.

Jos teknisen kaluston vähimmäismäärä osoittautuu riittämättömäksi yhteisille operaatioille, kokeiluhankkeille, nopeille interventioille ja yhteisille palauttamisoperaatioille sovitun toimintasuunnitelman toteuttamiseksi, virasto tarkistaa sitä perusteltujen tarpeiden ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävän sopimuksen mukaisesti.

6. Virasto raportoi teknisen kaluston valmiusluetteloon kuuluvan kaluston kokoonpanosta ja käytöstä kuukausittain hallintoneuvostolle. Jos 5 kohdassa tarkoitettua teknisen kaluston vähimmäismäärää ei saavuteta, pääjohtaja ilmoittaa siitä hallintoneuvostolle viipymättä. Hallintoneuvosto tekee viipymättä päätöksen teknisen kaluston käytön priorisoinnista ja ryhtyy asianmukaisiin toimiin havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Se tiedottaa komissiolle havaituista puutteista ja toteutetuista toimista. Komissio tiedottaa tämän jälkeen asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä antaa asiasta oman arvionsa.

7. Virasto antaa Euroopan parlamentille vuosittain selvityksen siitä, kuinka paljon teknistä kalustoa kukin jäsenvaltio on tämän artiklan mukaisesti antanut teknisen kaluston valmiusluetteloon.

Jäsenvaltioiden avustaminen olosuhteissa, joissa ulkorajoilla tarvitaan teknistä ja operatiivista lisäapua

1. Yksi tai useampi jäsenvaltio, johon kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita ja joka olosuhteiden vuoksi tarvitsee teknistä ja operatiivista lisäapua ulkorajavalvontaa koskevien velvoitteidensa täyttämiseksi, voi pyytää virastolta apua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan soveltamista. Virasto järjestää 3 artiklan mukaisesti tarkoituksenmukaista teknistä ja operatiivista apua pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle tai sen esittäneille jäsenvaltioille.

3. Virasto voi hankkia ulkorajoilla tapahtuvia tarkastuksia ja ulkorajojen valvontaa varten teknistä kalustoa viraston asiantuntijoiden käytettäväksi nopeiden interventioiden ajaksi.

Virasto voi sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, joka on joutunut äkillisen ja poikkeuksellisen paineen alaiseksi erityisesti siksi, että ulkorajoille saapuu suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia, jotka pyrkivät laittomasti kyseisen jäsenvaltion alueelle, lähettää apua pyytävän jäsenvaltion alueelle yhden tai useamman Euroopan rajavartijaryhmän, jäljempänä ’ryhmä’ tai ’ryhmät’, asianmukaisen pituiseksi rajatuksi ajaksi asetuksen (EY) N:o 863/2007 4 artiklan mukaisesti.

1. Edellä 8 a artiklassa kuvatussa tilanteessa jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä ilmoitettava välittömästi niiden kansallisessa valmiusluettelossa olevien rajavartijoiden määrä, nimet ja profiilit, jotka ne voivat viiden päivän kuluessa asettaa käyttöön ryhmän jäseninä. Jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä annettava rajavartijat käyttöön lähettämistä varten, jollei jäsenvaltion poikkeuksellinen tilanne vaikuta merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen.

2. Pääjohtajan on lähetettävän ryhmän kokoonpanoa määrittäessään otettava huomioon apua pyytävässä jäsenvaltiossa vallitseva erityistilanne. Ryhmä muodostetaan 8 e artiklassa tarkoitetun toimintasuunnitelman mukaisesti.

Virasto järjestää asetuksen (EY) N:o 863/2007 tarkoitettuihin valmiusluetteloihin kuuluville rajavartijoille heidän tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa edellyttämää jatkokoulutusta, ja se järjestää näille rajavartijoille myös säännöllisiä harjoituksia viraston vuotuisessa työohjelmassa tarkoitetun jatkokoulutus- ja harjoitusaikataulun mukaisesti.

1. Edellä 8 a artiklan mukaiseen ryhmän lähettämistä koskevaan pyyntöön on sisällytettävä kuvaus tilanteesta, mahdolliset tavoitteet ja lähettämistä koskevat todennäköiset tarpeet. Pääjohtaja voi tarvittaessa lähettää paikalle viraston asiantuntijoita arvioimaan tilannetta apua pyytävän jäsenvaltion ulkorajoilla.

2. Pääjohtajan on viipymättä ilmoitettava hallintoneuvostolle jäsenvaltion pyynnöstä, joka koskee ryhmien lähettämistä.

3. Kun pääjohtaja tekee päätöksen jäsenvaltion pyynnön johdosta, hänen on otettava huomioon viraston riskianalyysien tulokset sekä kaikki muut asian kannalta olennaiset tiedot, jotka apua pyytävä jäsenvaltio tai jokin muu jäsenvaltio on toimittanut.

4. Pääjohtajan on tehtävä päätös ryhmien lähettämisestä mahdollisimman nopeasti tai viimeistään viiden päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pääjohtaja antaa päätöksen kirjallisesti tiedoksi samaan aikaan sekä apua pyytäneelle jäsenvaltiolle että hallintoneuvostolle. Päätöksessä on mainittava sen tärkeimmät perustelut.

5. Jos pääjohtaja päättää lähettää yhden tai useamman ryhmän, virasto laatii yhdessä apua pyytävän jäsenvaltion kanssa välittömästi ja joka tapauksessa viimeistään viiden työpäivän kuluessa päätöksen tekemisestä 8 e artiklan mukaisen toimintasuunnitelman.

6. Heti kun toimintasuunnitelma on hyväksytty, pääjohtaja ilmoittaa jäsenvaltioille niiden rajavartijoiden pyydetyn lukumäärän ja pyydetyt profiilit, joita on määrä käyttää ryhmissä. Nämä tiedot on ilmoitettava kirjallisesti 8 f artiklan mukaisesti nimetyille kansallisille yhteyspisteille ja niissä on ilmoitettava lähettämisen alkamispäivämäärä. Yhteyspisteelle on toimitettava myös toimintasuunnitelman jäljennös.

7. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt varapääjohtaja tekee ryhmien lähettämiseen liittyvät päätökset.

8. Jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä annettava rajavartijat käyttöön lähettämistä varten, jollei jäsenvaltion poikkeuksellinen tilanne vaikuta merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen.

9. Ryhmien lähettäminen alkaa viimeistään viisi työpäivää sen jälkeen kun pääjohtaja ja apua pyytänyt jäsenvaltio ovat hyväksyneet toimintasuunnitelman.

1. Pääjohtaja ja apua pyytänyt jäsenvaltio hyväksyvät toimintasuunnitelman, jossa määritellään yksityiskohtaisesti ryhmien lähettämisen edellytykset. Toimintasuunnitelmassa on oltava seuraavat tiedot:

2. Toimintasuunnitelman tarkistuksiin tai mukautuksiin on saatava sekä pääjohtajan että apua pyytäneen jäsenvaltion hyväksyntä. Virasto lähettää osallistuville jäsenvaltioille välittömästi jäljennöksen tarkistetusta tai mukautetusta toimintasuunnitelmasta.

Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa yhteydenpidosta virastoon kaikissa ryhmien toimintaan liittyvissä kysymyksissä. Kansallisen yhteyspisteen on oltava tavoitettavissa jatkuvasti.

1. Pääjohtaja nimeää viraston henkilöstöstä yhden tai useamman asiantuntijan käytettäväksi yhteensovittamisesta vastaavana virkamiehenä. Pääjohtaja ilmoittaa nimeämisestä vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

2. Yhteensovittamisesta vastaava virkamies edustaa virastoa kaikissa ryhmien lähettämiseen liittyvissä asioissa. Yhteensovittamisesta vastaavan virkamiehen tehtävänä on erityisesti:

3. Rajaturvallisuusviraston pääjohtaja voi 25 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti valtuuttaa yhteensovittamisesta vastaavan virkamiehen avustamaan toimintasuunnitelman toteuttamiseen ja ryhmien lähettämiseen liittyvien erimielisyyksien ratkaisemisessa.

4. Tehtäviään hoitaessaan yhteensovittamisesta vastaava virkamies saa ottaa vastaan ohjeita ainoastaan virastolta.

1. Virasto vastaa kokonaisuudessaan seuraavista kustannuksista, joita jäsenvaltioille aiheutuu siitä, että ne antavat rajavartijoitaan käyttöön 3 artiklan 1 b kohdassa, 8 a artiklassa ja 8 c artiklassa mainittuja tarkoituksia varten:

2. Hallintoneuvosto hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat päivärahojen maksamista ryhmien jäsenille.

1. Virasto antaa tarvittavaa apua jäsenvaltioiden yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestämisessä unionin palauttamispolitiikan ja erityisesti jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY ( 16 ) mukaisesti ja ottamatta kantaa palauttamispäätösten aiheellisuuteen sekä varmistaa osallistuvien jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioiden yhteisten palauttamisoperaatioiden yhteensovittamisen tai järjestämisen, myös vuokraamalla lentokoneita tällaisia operaatioita varten. Virasto rahoittaa tässä kohdassa tarkoitettuja operaatioita ja hankkeita tai osallistuu niiden rahoitukseen myöntämällä avustuksia talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitosäännösten mukaisesti. Virasto voi myös käyttää palauttamiseen käytettävissä olevia unionin rahoituskeinoja. Virasto varmistaa, että sen jäsenvaltioiden kanssa tekemissä avustussopimuksissa asetetaan taloudellisen tuen edellytykseksi perusoikeuskirjan täysimääräinen noudattaminen.

1 a. Virasto laatii menettelyohjeet, jotka koskevat maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista ja joita sovelletaan kaikissa viraston yhteensovittamissa yhteisissä palauttamisoperaatioissa ja joissa kuvataan yhteiset yhdenmukaistetut menettelyt, joilla on tarkoitus yksinkertaistaa yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestämistä ja varmistaa inhimillinen palauttaminen kunnioittaen kaikilta osin perusoikeuksia, erityisesti ihmisarvon periaatetta, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltoa, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeutta henkilötietojen suojaan ja syrjimättömyyteen.

1 b. Menettelyohjeissa kiinnitetään erityisesti huomiota direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdassa säädettyyn velvoitteeseen säätää tehokkaasta järjestelmästä pakkoon perustuvien palautusten valvomiseksi sekä tämän asetuksen 26 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun perusoikeusstrategiaan. Yhteisten palauttamisoperaatioiden valvonnan olisi perustuttava objektiivisiin ja avoimiin kriteereihin, ja sen olisi katettava yhteinen palauttamisoperaatio kokonaisuudessaan lähtöä edeltävästä vaiheesta siihen asti, kunnes palautettavat henkilöt luovutetaan palautusmaassa.

1 c. Jäsenvaltioiden on säännöllisesti ilmoitettava virastolle, minkä verran ne tarvitsevat viraston apua tai yhteensovittamista. Virasto laatii toimintasuunnitelman tarvittavan toiminnallisen tuen, 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tekninen kalusto mukaan lukien, antamiseksi apua pyytäville jäsenvaltioille. Hallintoneuvosto päättää 24 artiklan mukaisesti pääjohtajan ehdotuksen perusteella toimintasuunnitelman sisällöstä ja toimintatavasta.

2. Virasto tekee yhteistyötä 14 artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa sellaisten parhaiden käytänteiden selvittämiseksi, jotka koskevat matkustusasiakirjojen hankkimista ja laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista.

1. Vierailevien virkamiesten on voitava suorittaa kaikkia henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 ( 17 ) mukaisia tehtäviä ja käyttää kaikkea sen mukaista rajatarkastuksia ja -valvontaa varten tarvittavaa toimivaltaa, jotka ovat tarpeen mainitun asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

2. Tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään vierailevien virkamiesten on noudatettava unionin ja kansainvälistä oikeutta sekä otettava huomioon perusoikeudet ja vastaanottavan jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö.

3. Vierailevat virkamiehet voivat suorittaa tehtäviä ja käyttää toimivaltaa vain vastaanottavan jäsenvaltion ohjeiden mukaisesti ja pääsääntöisesti vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa.

4. Vierailevien virkamiesten on käytettävä tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään omia univormujaan. Heidän on liitettävä univormuunsa sininen käsivarsinauha, jossa on Euroopan unionin sekä rajaturvallisuusviraston tunnus, merkiksi siitä, että he osallistuvat yhteiseen operaatioon tai kokeiluhankkeeseen. Ryhmien jäsenten on pidettävä aina mukanaan 10 a artiklassa tarkoitettu valtuuskirja ja esitettävä se pyynnöstä voidakseen todistaa henkilöllisyytensä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisille viranomaisille ja kansalaisille.

5. Edellä 2 kohdasta poiketen vierailevat virkamiehet voivat tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään kantaa virka-aseita, ammuksia ja varusteita siten kuin kotijäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään. Vastaanottava jäsenvaltio voi kuitenkin kieltää tietynlaisten aseiden, ammusten ja varusteiden kantamisen, jos sen omassa lainsäädännössä sovelletaan samaa kieltoa sen omien rajavartioiden osalta. Vastaanottavien jäsenvaltioiden on ennen vierailevien virkamiesten lähettämistä ilmoitettava virastolle sallitut virka-aseet, ammukset ja varusteet ja niiden käyttöä koskevat ehdot. Virasto asettaa nämä tiedot jäsenvaltioiden saataville.

6. Edellä 2 kohdasta poiketen vierailevat virkamiehillä on kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion luvalla vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa ja vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään oikeus voimankäyttöön, mukaan lukien virka-aseiden, ammusten ja varusteiden käyttö.

7. Edellä 6 kohdasta poiketen virka-aseita, ammuksia ja varusteita voidaan käyttää oikeutettuun itsepuolustukseen sekä vierailevien virkamiesten tai muiden henkilöiden oikeutettuun puolustamiseen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

8. Tämän asetuksen soveltamiseksi vastaanottava jäsenvaltio voi valtuuttaa vierailevat virkamiehet käyttämään kansallisia tietokantojaan ja eurooppalaisia tietokantoja, jotka ovat tarpeellisia rajatarkastuksissa ja -valvonnassa. Vierailevat virkamiehet voivat käyttää vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen heidän tehtäviensä suorittamiseksi ja toimivaltansa käyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on ennen vierailevien virkamiesten lähettämistä ilmoitettava virastolle kansalliset ja eurooppalaiset tietokannat, joita voidaan käyttää. Viraston on ilmoitettava nämä tiedot kaikille lähettämiseen osallistuville jäsenvaltioille.

9. Edellä 8 kohdassa tarkoitetun käytön on tapahduttava tietosuojaa koskevan yhteisön lainsäädännön ja tietosuojaa koskevan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

10. Vain vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijat voivat tehdä asetuksen (EY) N:o 562/2006 13 artiklan mukaisen päätöksen evätä maahanpääsy.

1. Virasto antaa yhdessä vastaanottavan jäsenvaltion kanssa vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä sekä toisella Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä vieraileville virkamiehille valtuuskirjan, jonka avulla he voivat todistaa henkilöllisyytensä ja joka osoittaa, että sen haltijalla on oikeus suorittaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä ja käyttää siinä tarkoitettua toimivaltaa. Asiakirjassa on oltava seuraavat vierailevaa virkamiestä koskevat tiedot:

2. Valtuuskirja on palautettava virastolle yhteisen operaation tai koehankkeen päätyttyä.

1. Kun vierailevat virkamiehet toimivat vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio on vastuussa heidän virantoimituksessa mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

2. Jos tällainen vahinko johtuu vakavasta laiminlyönnistä taikka tahallisuudesta, vastaanottava jäsenvaltio voi ottaa yhteyden kotijäsenvaltioon, jotta tämä korvaisi vastaanottavan jäsenvaltion vahingonkärsijöille tai heidän oikeudenomistajilleen maksamat määrät.

3. Kunkin jäsenvaltion on luovuttava vaatimasta kotijäsenvaltiota korvaamaan niitä vahinkoja, joita sille on aiheutunut, jollei vahinko ole ollut seurausta vakavasta laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, sanotun kuitenkaan estämättä ensiksi mainitun jäsenvaltion oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

4. Jäsenvaltioiden väliset 2 ja 3 artiklan soveltamista koskevat riidat, joita ei voida ratkaista jäsenvaltioiden välisillä neuvotteluilla, on saatettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi perustamissopimuksen 239 artiklan mukaisesti.

5. Virasto korvaa rajaturvallisuusviraston kalustolle lähettämisen aikana aiheutuneisiin vahinkoihin liittyvät kustannukset, jollei vahinko ole ollut seurausta vakavasta laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, sanotun kuitenkaan estämättä sen oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

Yhteisen operaation tai koehankkeen aikana vierailevia virkamiehiä kohdellaan samalla tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion virkamiehiä sellaisten rikosten osalta, joiden kohteeksi he joutuvat tai joita he tekevät.

Virasto voi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tehtäviinsä liittyvää tiedonvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden sekä tarvittaessa 13 artiklassa tarkoitettujen unionin virastojen kanssa. Se kehittää tietojärjestelmän, jolla pystytään vaihtamaan turvallisuusluokiteltuja tietoja, myös 11 a, 11 b ja 11 c artiklassa tarkoitettuja henkilötietoja, kyseisten toimijoiden kanssa, ja ylläpitää kyseistä tietojärjestelmää.

Virasto voi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tehtäviinsä liittyvää tiedonvaihtoa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin kanssa, jos tietojenvaihto liittyy toimiin, joihin nämä osallistuvat 12 artiklan ja 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Hallintoneuvosto vahvistaa toimenpiteet, joiden mukaisesti virasto soveltaa asetusta (EY) N:o 45/2001, viraston tietosuojasta vastaavaa henkilöä koskevat toimenpiteet mukaan lukien. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultava ennen toimenpiteiden vahvistamista. Virasto voi käsitellä henkilötietoja hallinnollisissa tarkoituksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 b ja 11 c artiklan soveltamista.

1. Suorittaessaan 9 artiklassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestämistä ja yhteensovittamista koskevia tehtäviään virasto voi käsitellä yhteisten palauttamisoperaatioiden kohteena olevien henkilöiden henkilötietoja.

2. Tällaisten henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Erityisesti on huolehdittava siitä, että pitäydytään tiukasti ainoastaan sellaisten henkilötietojen käsittelyssä, joita tarvitaan yhteistä palauttamisoperaatiota varten.

3. Henkilötiedot on tuhottava heti kun tarkoitus, jota varten ne on kerätty, on saavutettu, ja viimeistään kymmenen päivän kuluttua yhteisen palauttamisoperaation päättymisestä.

4. Virasto voi siirtää henkilötiedot liikenteenharjoittajalle, jos jäsenvaltio ei ole tehnyt sitä.

5. Tätä artiklaa sovelletaan 11 a artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä noudattaen.

Yhteisten operaatioiden, kokeiluhankkeiden ja nopeiden interventioiden yhteydessä kerättyjen henkilötietojen käsittely

1. Jollei 2 ja 3 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu, virasto voi edistääkseen turvallisuutta jäsenvaltioiden ulkorajoilla käsitellä jäsenvaltioiden yhteisten operaatioiden, kokeiluhankkeiden ja nopeiden interventioiden yhteydessä keräämiä ja sille toimittamia henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa kerätä henkilötietoja tällaisten toimien yhteydessä.

2. Viraston suorittaman tällaisen henkilötietojen käsittelyn on rajoituttava henkilötietoihin, jotka koskevat henkilöitä, joiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset perustellusti epäilevät osallistuvan rajatylittävään rikolliseen toimintaan, laittomassa maahanmuutossa avustamiseen tai ihmiskauppaan, sellaisina kuin ne on määritelty laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä 28 päivänä marraskuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY ( 18 ) 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa.

3. Virasto voi käsitellä 2 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja vain seuraavissa tarkoituksissa:

4. Henkilötiedot on tuhottava heti kun ne on toimitettu Europolille tai muille unionin virastoille tai kun niitä on käytetty 4 artiklassa tarkoitettujen riskianalyysien laatimiseen. Tietoja ei saa missään tapauksessa säilyttää yli kolmea kuukautta niiden keruupäivästä.

5. Henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Virasto ei saa käyttää henkilötietoja tutkintatoimiin, jotka kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten vastuulle.

Erityisesti on huolehdittava siitä, että pidättäydytään tiukasti ainoastaan sellaisten henkilötietojen käsittelyssä, joita tarvitaan 3 kohdassa esitettyjä tarkoituksia varten.

6. Viraston käsittelemien henkilötietojen välittäminen eteenpäin tai niiden muu ilmaiseminen kolmansille maille tai muille kolmansille osapuolille on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista.

7. Tätä artiklaa sovelletaan 11 a artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä noudattaen.

Virasto voi käsitellä henkilötietoja asetuksen (EU) N:o 1052/2013 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jota sovelletaan tämän asetuksen 11 a artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä noudattaen. Tällaisten tietojen käsittelyssä on erityisesti noudatettava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, eikä viraston käsittelemiä henkilötietoja saa lähettää tai muulla tavoin toimittaa kolmansille maille.

Turvallisuusluokiteltujen sekä muiden kuin turvallisuusluokiteltujen arkaluonteisten tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

1. Virasto soveltaa komission turvallisuussääntöjä, sellaisina kuin ne on vahvistettu komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom ( 19 ) liitteessä. Näitä sääntöjä sovelletaan muun muassa turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtamiseen, käsittelyyn ja tallentamiseen.

2. Virasto soveltaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä olevia muiden kuin turvallisuusluokiteltujen arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevia turvallisuusperiaatteita, sellaisina kuin komissio on pannut ne täytäntöön. Hallintoneuvosto vahvistaa toimenpiteet, joiden mukaisesti turvallisuusperiaatteita sovelletaan.

1. Virasto helpottaa jäsenvaltioiden operatiivista yhteistyötä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa toimintaansa kuuluvilla aloilla ja siinä määrin kuin sen 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitaminen tätä edellyttää.

2. Viraston 2 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti antaman tuen piiriin kuuluu myös sellaisten jäsenvaltioiden yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestäminen, joihin Irlanti ja/tai Yhdistynyt kuningaskunta osallistuvat.

3. Tämän asetuksen soveltamista Gibraltarin rajoihin lykätään siihen asti, kunnes päästään sopimukseen niiden toimenpiteiden soveltamisalasta, jotka koskevat henkilöiden liikkumista jäsenvaltioiden ulkorajojen yli.

Yhteistyö unionin virastojen ja elinten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa

Virasto voi tehdä yhteistyötä Europolin, Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston, Euroopan unionin perusoikeusviraston, jäljempänä ’perusoikeusvirasto’, muiden unionin virastojen ja elinten sekä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, niiden kanssa sovittujen toimintamenettelyjen puitteissa sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen asiaa koskevien määräysten ja näiden elinten toimivaltaa koskevien määräysten mukaisesti. Virasto tiedottaa tapauskohtaisesti tällaisista järjestelyistä Euroopan parlamentille.

Viraston käsittelemien henkilötietojen välittämiseen eteenpäin tai niiden muuhun ilmaisemiseen muille unionin virastoille tai elimille sovelletaan henkilötietojen vaihtamista koskevia erityisiä menettelytapoja, ja siihen tarvitaan Euroopan tietosuojavaltuutetun ennakkohyväksyntä.

Virasto voi asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella myös kutsua tarkkailijoita unionin virastoista tai elimistä taikka kansainvälisistä järjestöistä osallistumaan 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuihin toimiinsa, siltä osin kuin niiden läsnäolo on kyseisten toimien tavoitteiden mukaista ja voi edesauttaa yhteistyön parantamista ja parhaiden käytänteiden vaihtoa eikä vaaranna näiden toimien turvallisuutta. Tarkkailijat voivat osallistua 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuihin toimiin vain asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja 3 artiklassa tarkoitettuihin toimiin vain vastaanottavan jäsenvaltion suostumuksella. Tarkkailijoiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sisällytetään 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun toimintasuunnitelmaan. Virasto antaa näille tarkkailijoille asianmukaisen koulutuksen ennen heidän osallistumistaan.

Kolmansien maiden kanssa tehtävän operatiivisen yhteistyön helpottaminen ja yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa

1. Virasto helpottaa unionin ulkosuhteissa noudatettavan politiikan mukaisesti jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä operatiivista yhteistyötä sen toimintaan kuuluvilla aloilla ja siinä määrin kuin sen tehtävien hoitaminen tätä edellyttää, myös ihmisoikeuksien osalta.

Virasto ja jäsenvaltiot noudattavat normeja ja sääntöjä, jotka ovat vähintään unionin lainsäädännössä säädettyjen normien ja sääntöjen tasoisia, myös silloin, kun kolmansien maiden kanssa tehdään yhteistyötä niiden alueella.

Yhteistyön käynnistäminen kolmansien maiden kanssa mahdollistaa rajavalvonnan eurooppalaisten normien edistämisen, myös perusoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen.

2. Virasto voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden niiden viranomaisten kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, näiden viranomaisten kanssa sovittujen toimintamenettelyjen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti. Nämä toimintamenettelyt voivat liittyä ainoastaan operatiivisen yhteistyön hallinnointiin.

3. Virasto voi käyttää kolmansissa maissa olevia yhteyshenkilöitään, joilla olisi oltava suurin mahdollinen suoja tehtäviään hoitaessaan. He muodostavat osan jäsenvaltioiden maahanmuuttoasioita käsittelevien yhteyshenkilöiden paikallisista tai alueellisista yhteistyöverkostoista, jotka on perustettu maahanmuuttoasioita käsittelevän yhteyshenkilöverkon perustamisesta 19 päivänä helmikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 377/2004 ( 20 ) mukaisesti. Yhteyshenkilöitä käytetään ainoastaan sellaisissa kolmansissa maissa, joissa rajavalvontakäytännöt noudattavat ihmisoikeuksia koskevia vähimmäisnormeja. Hallintoneuvoston on hyväksyttävä yhteyshenkilöiden käyttäminen. Unionin ulkosuhdepolitiikan mukaisesti etusijalle olisi asetettava ne kolmannet maat, jotka riskianalyysin perusteella muodostavat laittoman maahanmuuton lähtö- tai kauttakulkumaan. Virasto voi myös vastavuoroisesti ottaa vastaan kyseisten kolmansien maiden lähettämiä yhteyshenkilöitä rajoitetuksi ajaksi. Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain pääjohtajan ehdotuksesta luettelon prioriteeteista 24 artiklan mukaisesti.

4. Viraston yhteyshenkilöiden tehtäviin kuuluu unionin oikeuden ja perusoikeuksien mukaisesti yhteyksien luominen ja ylläpitäminen sen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa, johon yhteyshenkilöt on lähetetty, tarkoituksena edistää laittoman maahanmuuton torjuntaa ja laittomien maahanmuuttajien palauttamista.

5. Virasto voi saada unionin rahoitusta unionin ulkosuhdepolitiikkaa tukevien asiaankuuluvien välineiden säännösten mukaisesti. Se voi käynnistää ja rahoittaa kolmansissa maissa teknisen avun hankkeita, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita.

6. Virasto voi myös asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella kutsua tarkkailijoita kolmansista maista osallistumaan 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuihin toimiinsa, siltä osin kuin niiden läsnäolo on kyseisten toimien tavoitteiden mukaista ja voi edesauttaa yhteistyön parantamista ja parhaiden käytänteiden vaihtoa eikä vaaranna näiden toimien turvallisuutta. Tarkkailijat voivat osallistua 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuihin toimiin vain asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja 3 artiklassa tarkoitettuihin toimiin vain vastaanottavan jäsenvaltion suostumuksella. Tarkkailijoiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sisällytetään 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun toimintasuunnitelmaan. Virasto antaa näille tarkkailijoille asianmukaisen koulutuksen ennen heidän osallistumistaan.

7. Tehdessään kolmansien maiden kanssa 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kahdenvälisiä sopimuksia jäsenvaltiot voivat sisällyttää niihin määräyksiä, jotka koskevat viraston asemaa ja toimivaltaa, erityisesti viraston lähettämien ryhmien jäsenten 3 artiklassa tarkoitettujen yhteisten operaatioiden tai kokeiluhankkeiden aikana käyttämää täytäntöönpanovaltaa.

8. Tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista toimista on saatava etukäteen komission lausunto, ja niistä on ilmoitettava yksityiskohtaisesti Euroopan parlamentille mahdollisimman pian.

Virastolla on kussakin jäsenvaltiossa kansallisen lainsäädännön mukainen laajin oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia tai luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

Viraston ja sen jäsenvaltion, jossa viraston toimipaikka sijaitsee, välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa vahvistetaan sijaintijäsenvaltion virastolle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, varapääjohtajaan, hallintoneuvoston jäseniin, viraston henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt. Toimipaikkaa koskeva sopimus tehdään sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on hyväksynyt sen. Jäsenvaltion, jossa viraston toimipaikka sijaitsee, olisi viraston asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi tarjottava parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

Viraston hallintoneuvosto arvioi tarvetta perustaa erityistoimipisteitä jäsenvaltioihin ja päättää niiden perustamisesta jäsenvaltioiden suostumuksella ottaen huomioon, että jo olemassa olevat maa-, ilma- ja merirajojen valvonnan eri näkökohtiin erikoistuneet operatiiviset keskukset ja koulutuskeskukset olisi asetettava asianmukaisesti etusijalle.

Viraston erityistoimipisteet kehittävät parhaita käytänteitä vastuulleen kuuluvien ulkorajojen erityistyypit huomioon ottaen. Virasto varmistaa, että tällaiset parhaat käytänteet ovat yhdenmukaisia ja yhtäläisiä.

Kukin erityistoimipiste esittää viraston pääjohtajalle toimintaansa koskevan yksityiskohtaisen vuosikertomuksen ja antaa hänelle muita operatiivisen yhteistyön yhteensovittamiseen liittyviä tietoja.

1. Viraston henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sekä Euroopan yhteisöjen toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2. Virasto käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka on henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa uskottu nimittävälle viranomaiselle.

3. Ainoastaan sellainen viraston henkilöstön jäsen, johon sovelletaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä tai Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen II osastoa, voidaan nimittää 8 g artiklan mukaisesti yhteensovittamisesta vastaavaksi virkamieheksi 3 b artiklan 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi. Ainoastaan jäsenvaltioiden virastoon lähettämät kansalliset asiantuntijat voidaan nimittää Euroopan rajavartijaryhmään 3 b artiklan 3 kohdan täytäntöönpanemiseksi. Virasto nimeää ne kansalliset asiantuntijat, jotka nimitetään Euroopan rajavartijaryhmään mainitun artiklan mukaisesti.

4. Hallintoneuvosto vahvistaa tarvittavat täytäntöönpanotoimet yhteisymmärryksessä komission kanssa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.

5. Hallintoneuvosto voi vahvistaa määräyksiä, joissa sallitaan jäsenvaltioiden kansallisten asiantuntijoiden lähettäminen virastoon. Näissä määräyksissä on otettava huomioon 3 b artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, erityisesti se, että heitä pidetään vierailevina virkamiehinä, joilla on 10 artiklassa säädetyt tehtävät ja toimivalta. Niissä määrätään myös komennuksen edellytyksistä.

Virastoon sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

1. Viraston sopimussuhteeseen perustuva vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3. Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, viraston on korvattava jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti vahinko, jonka viraston yksiköt tai henkilöstön jäsenet ovat tehtäviään suorittaessaan aiheuttaneet.

4. Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitetun vahingon korvaamista.

5. Viraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.

3. Yksittäisen jäsenvaltion ulkorajoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä toteutettavia erityistoimia koskevien päätösehdotusten on saatava kyseistä jäsenvaltiota edustavan jäsenen kannatus niiden hyväksymistä koskevassa äänestyksessä hallintoneuvostossa.

4. Hallintoneuvosto voi antaa pääjohtajalle neuvoja kaikista operatiivisen ulkorajavalvonnan kehittämiseen läheisesti liittyvistä asioista, myös 6 artiklassa säädetystä tutkimustoiminnasta.

5. Jos Irlanti ja/tai Yhdistynyt kuningaskunta pyytävät saada osallistua viraston toimintaan, hallintoneuvosto tekee päätöksen pyynnön johdosta.

Hallintoneuvosto tekee päätöksensä tapauskohtaisesti äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä. Hallintoneuvosto tarkastelee päätöksessään, edistääkö Irlannin ja/tai Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen kyseisen toiminnan toteuttamista. Päätöksessä vahvistetaan Irlannin ja/tai Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuus siihen toimintaan, jota osallistumispyyntö koskee.

6. Hallintoneuvosto toimittaa budjettivallan käyttäjälle vuosittain kaikki arviointimenettelyjen tuloksiin liittyvät tiedot.

7. Hallintoneuvosto voi perustaa johtokunnan avustamaan hallintoneuvostoa ja pääjohtajaa niiden päätösten, ohjelmien ja toimien valmistelussa, jotka hallintoneuvoston on määrä hyväksyä, ja tarvittaessa kiireellisissä tapauksissa tekemään tiettyjä väliaikaisia päätöksiä hallintoneuvoston puolesta.

1. Hallintoneuvosto koostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion edustajasta ja kahdesta komission edustajasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Tätä varten kukin jäsenvaltio nimeää hallintoneuvoston jäsenen sekä varajäsenen, joka edustaa jäsentä tämän poissaollessa. Komissio nimeää kaksi jäsentä sekä heidän varajäsenensä. Jäsenten toimikausi on neljä vuotta. ►M2 Sama henkilö voidaan nimetä tehtävään uudelleen. ◄

2. Hallintoneuvoston jäsenet nimetään heidän rajavalvonnan operatiivisesta yhteistyöstä olevan korkeatasoisen kokemuksensa ja asiantuntemuksensa perusteella.

3. Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvat valtiot osallistuvat viraston toimintaan. Niillä on hallintoneuvostossa kullakin yksi edustaja ja yksi varaedustaja. Näiden valtioiden assosiaatiosopimusten määräysten mukaisesti on kehitetty järjestelyjä, joilla määritellään, miten ja missä määrin nämä valtiot osallistuvat viraston toimintaan, ja annetaan tätä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien säännökset rahoitukseen osallistumisesta ja henkilöstöstä.

1. Hallintoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii viran puolesta puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä.

2. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy, kun heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta, jollei tästä säännöksestä muuta johdu. Sama henkilö voidaan valita tehtäväänsä kerran uudelleen.

3. Hallintoneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos vähintään kolmannes sen jäsenistä sitä pyytää.

4. Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin.

5. Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi myös muita henkilöitä, joiden näkemyksillä voi olla merkitystä.

6. Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksen määräyksistä muuta johdu.

1. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 26 artiklan 2 ja 4 kohdan soveltamista.

2. Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Viraston pääjohtajalla ei ole äänioikeutta. Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää äänioikeutta.

3. Työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

1. Virastoa johtaa sen pääjohtaja, joka hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomasti. Pääjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, hallintoneuvoston ja johtokunnan toimivaltaa.

2. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta, erityisesti perusoikeusstrategian täytäntöönpanosta ja seurannasta, viraston edellisen vuoden toimintaa koskevasta yleiskertomuksesta, seuraavan vuoden työohjelmasta ja 20 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetusta viraston monivuotisesta ohjelmasta.

1. Komissio esittää pääjohtajan virkaan ehdokkaita luettelon perusteella, joka laaditaan sen jälkeen, kun virkaa koskeva ilmoitus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja tarvittaessa muissa lehdissä tai Internet-sivustoilla.

2. Hallintoneuvosto nimittää viraston pääjohtajan ansioiden ja todistuksin osoitetun hallinnollisen pätevyyden ja johtamistaitojen sekä ulkorajavalvonnan kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

3. Pääjohtajaa avustaa varapääjohtaja. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt varapääjohtaja hoitaa hänen tehtäviään.

4. Hallintoneuvosto nimittää viraston varapääjohtajan pääjohtajan ehdotuksesta ansioiden ja todistuksin osoitetun hallinnollisen pätevyyden ja johtamistaitojen sekä ulkorajavalvonnan kannalta merkityksellisen ammatillisen pätevyyden perusteella. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

5. Pääjohtajan ja varapääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikautta voidaan pidentää komission ehdotuksesta kerran enintään toiseksi viiden vuoden kaudeksi.

1. Virasto laatii oman perusoikeusstrategian, panee sen täytäntöön ja kehittää sitä edelleen. Virasto luo tehokkaan järjestelmän perusoikeuksien kunnioittamisen valvomiseksi viraston kaikissa toimissa.

2. Virasto perustaa neuvoa-antavan ryhmän avustamaan pääjohtajaa ja hallintoneuvostoa perusoikeuskysymyksissä. Virasto kutsuu Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston, perusoikeusviraston, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja muita asianomaisia järjestöjä osallistumaan neuvoa-antavan ryhmän työhön. Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksesta neuvoa-antavan ryhmän kokoonpanosta ja työskentelytavoista sekä yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat tietojen toimittamista neuvoa-antavalle ryhmälle.

Neuvoa-antavaa ryhmää kuullaan perusoikeusstrategian, menettelyohjeiden ja yhteisten koulutusvaatimusten jatkokehittämisestä ja täytäntöönpanosta.

Neuvoa-antava ryhmä laatii vuosikertomuksen toiminnastaan. Nämä kertomukset julkaistaan.

3. Hallintoneuvosto nimittää perusoikeusvaltuutetun, jolla on oltava toimen edellyttämä pätevyys ja kokemusta perusoikeuksien alalta. Perusoikeusvaltuutettu hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti ja raportoi toiminnastaan suoraan hallintoneuvostolle ja neuvoa-antavalle ryhmälle. Perusoikeusvaltuutettu osallistuu perusoikeuksien valvontajärjestelmään antamalla säännöllisesti kertomuksen toiminnastaan.

4. Perusoikeusvaltuutettu ja neuvoa-antava ryhmä saavat käytettäväkseen kaikki perusoikeuksien kunnioittamista koskevat tiedot, jotka liittyvät viraston kaikkeen toimintaan.

1. Virastoon sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun asetuksen N:o 1 ( 22 ) säännöksiä.

2. Vuosittainen toimintakertomus ja työohjelma, joista säädetään 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa, laaditaan kaikilla yhteisön virallisilla kielillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 290 artiklan nojalla tehtyjen päätösten soveltamista.

3. Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

1. Viraston on käsitellessään pyyntöjä saada tutustua sen hallussa oleviin asiakirjoihin sovellettava asetusta (EY) N:o 1049/2001 kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

2. Virasto voi harjoittaa omasta aloitteestaan tiedottamista tehtäväänsä kuuluvilla aloilla. Se varmistaa erityisesti, että 20 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun julkistamisen lisäksi yleisölle ja asianomaisille osapuolille annetaan nopeasti objektiivista, luotettavaa ja helppotajuista tietoa sen työstä.

3. Hallintoneuvosto päättää 1 ja 2 kohdan soveltamista koskevista käytännön järjestelyistä.

4. Luonnollisilla ja oikeushenkilöillä on oikeus kääntyä viraston puoleen kirjallisesti millä tahansa perustamissopimuksen 314 artiklassa tarkoitetulla kielellä. Heillä on oikeus saada vastaus samalla kielellä.

5. Päätöksistä, jotka virasto on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan mukaisesti, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

1. Viraston tulot koostuvat seuraavista eristä, sanotun rajoittamatta muita tulonlähteitä:

2. Viraston menoihin kuuluvat henkilöstöstä, hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat kulut.

3. Pääjohtaja laatii arvion viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Hän toimittaa hallintoneuvostolle tämän arvion, johon on liitetty henkilöstötaulukko.

5. Hallintoneuvosto hyväksyy viimeistään 31 päivänä maaliskuuta alustavat arviot, joihin kuuluvat alustava henkilöstösuunnitelma ja työohjelma, sekä toimittaa ne komissiolle ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuville maille.

6. Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhteisesti ’budjettivallan käyttäjä’.

7. Komissio sisällyttää ennakkoarvion perusteella arviot, jotka se katsoo henkilöstöluettelon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättömiksi, Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen ja toimittaa alustavan talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle 272 artiklan mukaisesti.

8. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy virastolle annettavaa avustusta koskevat määrärahat.

9. Hallintoneuvosto vahvistaa viraston talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti.

10. Muutokset talousarvioon tai henkilöstötaulukkoon tehdään samaa menettelyä noudattaen.

11. Hallintoneuvosto ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle mahdollisimman pian aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, erityisesti kiinteistöihin liittyviä, joita ovat esimerkiksi kiinteistöjen vuokraus tai hankinta, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoitukseen. Hallintoneuvosto ilmoittaa asiasta komissiolle ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuville maille.

Kun toinen budjettivallan käyttäjä on ilmoittanut aikovansa antaa lausunnon, se toimittaa lausunnon hallintoneuvostolle kuuden viikon kuluessa siitä, kun hankkeesta on ilmoitettu.

2. Viraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivänä. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 ( 23 ), jäljempänä ’yleinen varainhoitoasetus’, 128 artiklan mukaisesti.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa viraston alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. Tämä selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4. Saatuaan viraston alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut yleisen varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, pääjohtaja laatii viraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

6. Pääjohtaja toimittaa viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivänä lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuville maille.

8. Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään 30 päivänä syyskuuta. Hän toimittaa vastauksen myös hallintoneuvostolle.

9. Euroopan parlamentti myöntää ennen vuoden N+2 huhtikuun 30 päivää neuvoston suosituksesta viraston pääjohtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

1. Petosten, lahjonnan ja muiden säännönvastaisuuksien torjumiseksi sovelletaan rajoituksetta asetuksen (EY) N:o 1073/1999 säännöksiä.

2. Virasto liittyy 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ja antaa välittömästi määräykset, jotka koskevat kaikkia viraston työntekijöitä.

3. Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai välineissä on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä paikalla suoritettavia tarkastuksia, jotka koskevat viraston antaman rahoituksen edunsaajia ja niiden jakamisesta vastaavia tahoja.

Hallintoneuvosto hyväksyy viraston varainhoitoa koskevat säännöt kuultuaan ensin komissiota. Ne eivät saa poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 ( 24 ), paitsi jos se on välttämätöntä viraston toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja jos komissio antaa siihen ennalta suostumuksensa.

1. Hallintoneuvosto teettää kolmen vuoden kuluessa viraston toiminnan alkamisesta ja sen jälkeen viiden vuoden välein riippumattoman ulkoisen arvioinnin tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

2. Arvioinnissa tarkastellaan sitä, kuinka tehokkaasti virasto toteuttaa tehtävänsä. Siinä arvioidaan myös viraston vaikutuksia ja sen työmenetelmiä. Arvioinnissa otetaan huomioon eri osapuolten näkökannat sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla.

2 a. Ensimmäisessä arvioinnissa, joka suoritetaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta 25 päivänä lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1168/2011 ( 25 ) voimaantulon jälkeen, tarkastellaan myös sitä, onko jäsenvaltioiden ulkorajavalvonnan yhteensovittamista edelleen lisättävä, sekä mahdollisuutta luoda Euroopan rajavartiointijärjestelmä.

2 b. Arviointiin on sisällytettävä erityinen analyysi siitä, miten perusoikeuskirjaa on noudatettu tätä asetusta sovellettaessa.

3. Arvioinnin tulokset toimitetaan hallintoneuvostolle, joka antaa tämän asetuksen muuttamista, virastoa ja sen toimintatapoja koskevia suosituksia komissiolle, joka toimittaa ne oman lausuntonsa sekä asiaa koskevien ehdotusten kanssa neuvostolle. Tarvittaessa niihin sisällytetään toimintasuunnitelma ja sen aikataulu. Sekä arvioinnin tulokset että suositukset julkaistaan.

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

( 1 ) Lausunto annettu 9. maaliskuuta 2004 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1).

( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 863/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 30).

( 12 ) Neuvoston päätös 2005/267/EY, tehty 16 päivänä maaliskuuta 2005, verkkoteknologiaan perustuvan suojatun tieto- ja koordinointiverkoston perustamisesta maahanmuuton hallinnasta vastaavia jäsenvaltioiden viranomaisia varten (EUVL L 83, 1.4.2005, s. 48).

( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1052/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11.)

( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 656/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevista säännöistä (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 93).

( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 656/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevista säännöistä (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 93).

( 22 ) EYVL 17, 6.10.1958, s. 385, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 863/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007,	L 199	30	31.7.2007
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1168/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011,	L 304	1	22.11.2011
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1052/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013,	L 295	11	6.11.2013
►M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 656/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014,	L 189	93	27.6.2014