Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 ja 95 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 1 ),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon ( 2 ),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Rehujen ja elintarvikkeiden olisi oltava turvallisia ja terveellisiä. Yhteisön lainsäädäntö sisältää joukon sääntöjä, joilla varmistetaan, että tavoite saavutetaan. Säännöt kattavat sekä rehujen että elintarvikkeiden tuotannon ja markkinoille saattamisen.

(2)

Rehu- ja elintarvikelainsäädäntöä koskevat perussäännöt on vahvistettu elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 ( 4 ).

(3)

Näiden perussääntöjen lisäksi yksityiskohtaisemman rehu- ja elintarvikelainsäädännön piiriin kuuluu eri alueita, muun muassa lääkerehut, rehu- ja elintarvikehygienia, zoonoosit, eläinperäiset sivutuotteet, jäämät ja vierasaineet, kansanterveysvaikutuksia omaavien eläintautien valvonta ja hävittäminen, rehujen ja elintarvikkeiden merkitseminen, torjunta-aineet, rehujen ja elintarvikkeiden lisäaineet, vitamiinit, mineraalisuolat, hivenaineet ja muut lisäaineet, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevat aineet, laatu- ja koostumusvaatimukset, juomavesi, ionisaatio, uuselintarvikkeet ja muuntogeeniset organismit (GMO:t).

(4)

Yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädäntö perustuu periaatteeseen, jonka mukaan rehu- ja elintarvikealan toimijat vastaavat kaikkien yrityksessään tapahtuvien tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheiden aikana siitä, että rehut ja elintarvikkeet ovat niiden toimintaa koskevien rehu- ja elintarvikelainsäädännön vaatimusten mukaisia.

(5)

Eläinten terveys ja hyvinvointi ovat merkittäviä elintarvikkeiden laatuun ja turvallisuuteen, eläintautien leviämisen estämiseen ja eläinten inhimilliseen kohteluun vaikuttavia tekijöitä. Näitä asioita koskevia sääntöjä on annettu useissa säädöksissä. Niissä säädetään luonnollisten ja oikeushenkilöiden velvollisuuksista eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suhteen sekä toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi pantava rehu- ja elintarvikelainsäädäntö sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat säännöt täytäntöön sekä seurattava ja valvottava, että toimijat noudattavat niiden asiaankuuluvia vaatimuksia kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Tätä tarkoitusta varten on järjestettävä virallinen valvonta.

(7)

Yhteisön tasolla olisi näin ollen vahvistettava yleisistä säännöistä koostuvat yhdenmukaiset puitteet tällaisen valvonnan järjestämistä varten. On asianmukaista arvioida saadun kokemuksen perusteella, toimivatko kyseiset yleiset puitteet asianmukaisesti, erityisesti eläinten terveyden ja hyvinvoinnin alalla. Komission olisi näin ollen laadittava tästä kertomus ja liitettävä siihen mahdollisesti tarvittava ehdotus.

(8)

Näihin puitteisiin ei pääsääntöisesti sisältyisi kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien virallinen valvonta, sillä tällaisesta valvonnasta säädetään jo riittävässä määrin kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetussa neuvoston direktiivissä 2000/29/EY ( 5 ). Kasvinterveysalalla olisi kuitenkin sovellettava joitain tämän asetuksen näkökohtia, varsinkin niitä, jotka koskevat monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien vahvistamista ja yhteisön tarkastuksia jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa. Siksi on aiheellista muuttaa direktiiviä 2000/29/EY vastaavasti.

(9)

Maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa 24 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91 ( 6 ), maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92 ( 7 ) sekä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista 14 päivänä heinäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2082/92 ( 8 ) sisältävät erityisiä toimenpiteitä, joilla todetaan kyseisiin asetuksiin sisältyvien vaatimusten noudattaminen. Tämän asetuksen vaatimusten olisi oltava riittävän joustavia, jotta näiden alojen erityispiirteet tulevat otetuiksi huomioon.

(10)

Maataloustuotteiden (peltokasvien, viinin, oliiviöljyn, hedelmien ja vihannesten, humalan, maidon ja maitotuotteiden, naudan- ja vasikanlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä hunajan) yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjen noudattamisen toteamiseksi on jo olemassa vakiintunut ja erillinen valvontajärjestelmä. Siksi tätä asetusta ei tulisi soveltaa näillä aloilla, semminkin kun tämän asetuksen tavoitteet poikkeavat tavoitteista, joihin pyritään maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn valvontamekanismeilla.

(11)

Virallista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten olisi täytettävä tietyt toimintaperusteet, jotta varmistetaan niiden puolueettomuus ja tehokkuus. Niillä olisi oltava riittävästi pätevää ja kokenutta henkilökuntaa sekä riittävät tilat ja laitteet velvollisuuksiensa asianmukaista hoitamista varten.

(12)

Virallisessa valvonnassa olisi käytettävä tarkoitukseen kehitettyjä sopivia valvontatekniikkoja, joihin kuuluvat rutiininomaiset seurantatarkastukset ja tarkempi valvonta, kuten tarkastukset, todennukset, toiminnan tarkastaminen, näytteiden otto ja määritys. Tekniikoiden moitteeton soveltaminen edellyttää valvontahenkilöstön asianmukaista koulutusta. Koulutusta tarvitaan myös siksi, että varmistetaan toimivaltaisten viranomaisten päätösten yhtenäisyys varsinkin HACCP-periaatteiden (vaara-analyysi ja kriittiset valvontapisteet) täytäntöönpanon osalta.

(13)

Virallisten valvontatoimien olisi oltava säännöllisiä ja niiden tiheys olisi suhteutettava riskiin ottaen huomioon rehu- ja elintarvikealan toimijoiden omissa, HACCP-järjestelmään perustuvissa valvontaohjelmissa tai laadunvarmistusohjelmissa tehtyjen tarkastusten tulokset, jos ohjelmien tarkoituksena on rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen vaatimusten täyttäminen. Valvontatoimia olisi toteutettava tapauskohtaisesti, jos epäillään, ettei säännöksiä ole noudatettu. Muita tapauskohtaisia valvontatoimia voisi kuitenkin aina toteuttaa, vaikka ei epäiltäisikään säännösten noudattamatta jättämistä.

(14)	Virallisen valvonnan olisi perustuttava dokumentoituihin menettelyihin, jotta varmistetaan, että valvonta on yhtenäistä ja tasaisen korkealaatuista.

(15)	Kun valvontaan osallistuvat useat eri valvontayksiköt, toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että käytettävissä on asianmukaiset koordinointijärjestelyt ja että niitä sovelletaan tehokkaasti.

(16)	Toimivaltaisen viranomaisen olisi myös varmistettava, että jos toimivalta virallisen valvonnan suorittamiseksi on annettu keskustasolta alue- tai paikallistasolle, keskustason ja alue- tai paikallistason välinen koordinaatio on toimivaa ja tehokasta.

(17)

Virallisten näytteiden määrityksestä vastaavien laboratorioiden olisi toimittava kansainvälisesti hyväksyttyjä menettelyitä tai vaatimuksiin perustuvia toimintastandardeja noudattaen ja käytettävä mahdollisuuksien mukaan validoituja määritysmenetelmiä. Tällaisilla laboratorioilla olisi erityisesti oltava laitteet, joilla voidaan tarkasti määrittää normit, kuten yhteisön lainsäädännössä vahvistetut jäämien enimmäismäärät.

(18)

Yhteisön ja jäsenvaltioiden vertailulaboratorioiden nimeämisellä olisi osaltaan vaikutettava analyysitulosten korkeaan laatuun ja yhtenäisyyteen. Tavoite voidaan saavuttaa muun muassa soveltamalla validoituja määritysmenetelmiä, varmistamalla vertailumateriaalien saatavuus, järjestämällä vertailutestejä sekä kouluttamalla laboratorioiden henkilöstöä.

(19)	Vertailulaboratorioiden toiminnan olisi katettava rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyden kaikki osa-alueet ja varsinkin ne, joilla tarvitaan täsmällisiä analyyttisiä ja diagnostisia tuloksia.

(20)

Euroopan standardointikomitea (CEN) on kehittänyt joitakin viralliseen valvontaan liittyviä toimia varten eurooppalaisia standardeja (EN-standardeja), jotka soveltuvat tämän asetuksen tarkoituksiin. EN-standardit liittyvät erityisesti testauslaboratorioiden toimintaan ja arviointiin sekä valvontaelinten toimintaan ja akkreditointiin. Kansainvälisiä standardeja ovat myös laatineet kansainvälinen standardointijärjestö (ISO) ja kansainvälinen teoreettisen ja sovelletun kemian liitto International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC). Kyseiset standardit saattavat tietyissä hyvin määritellyissä tapauksissa soveltua tämän asetuksen tarkoituksiin, kun otetaan huomioon, että rehu- ja elintarvikelainsäädännössä annetaan suorituskykyä koskevat perusteet joustavuuden ja kustannustehokkuuden varmistamiseksi.

(21)	Olisi säädettävä järjestelyistä, joilla yksittäisten valvontatoimien suorittamista koskeva toimivalta voidaan siirtää toimivaltaiselta viranomaiselta valvontaelimelle, ja ehdoista, joilla toimivallan siirtäminen voidaan tehdä.

(22)

Käytettävissä olisi oltava tarkoituksenmukaiset menettelyt jäsenvaltioiden sisäistä ja niiden välistä toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä varten, erityisesti jos virallisessa valvonnassa on käynyt ilmi, että rehuihin ja elintarvikkeisiin liittyvät ongelmat koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota. Yhteistyön helpottamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi yhdyselin, jonka tehtävänä on koordinoida avunpyyntöjen välittämistä ja vastaanottamista.

(23)	Asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kun niillä on tietoa elintarvikkeista tai rehusta ihmisten terveydelle aiheutuvasta vakavasta välittömästä tai välillisestä riskistä.

(24)

On tärkeää luoda yhtenäiset menettelyt kolmansista maista peräisin olevien yhteisön alueelle tuotavien rehujen ja elintarvikkeiden valvontaa varten, ottaen huomioon, että yhdenmukaiset tuontimenettelyt on jo vahvistettu eläinperäisten elintarvikkeiden osalta neuvoston direktiivin 97/78/EY ( 9 ) nojalla ja elävien eläinten osalta neuvoston direktiivin 91/496/ETY ( 10 ) nojalla.

Nämä olemassa olevat menettelyt toimivat hyvin, ja ne olisi säilytettävä.

(25)

Direktiivissä 97/78/EY tarkoitetut kolmansista maista peräisin oleville rehuille ja elintarvikkeille tehtävät tarkastukset on rajoitettu koskemaan eläinlääkinnällisiä näkökohtia. Näitä tarkastuksia on tarpeen täydentää virallisella valvonnalla, joka koskee eläinlääkinnällisten tarkastusten piiriin kuulumattomia seikkoja, kuten lisäaineita, pakkausmerkintöjä, jäljitettävyyttä, elintarvikkeiden säteilytystä sekä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevia aineita.

(26)

Tuontirehun valvonnassa noudatettavista menettelyistä säädetään rehujen virallisen valvonnan järjestämistä koskevista periaatteista 25 päivänä lokakuuta 1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/53/EY ( 11 ). Direktiivi sisältää periaatteet ja menettelyt, joita jäsenvaltioiden on sovellettava luovuttaessaan tuontirehua vapaaseen liikkeeseen.

(27)

On aiheellista vahvistaa yhteisön säännöt sen varmistamiseksi, että kolmansista maista peräisin olevat rehut ja elintarvikkeet asetetaan viralliseen valvontaan ennen niiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen yhteisössä. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä sellaisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontivalvontaan, joihin voi liittyä kohonnut kontaminaatioriski.

(28)

Olisi myös säädettävä virallisen valvonnan järjestämisestä sellaisille rehuille ja elintarvikkeille, jotka saatetaan yhteisön alueelle muuta tullimenettelyä kuin vapaaseen liikkeeseen luovutusta käyttäen, ja erityisesti sellaisille, jotka tuodaan yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ( 12 ) 4 artiklan 16 kohdan b–f alakohdassa tarkoitettuja tullimenettelyitä käyttäen sekä niiden saapuessa vapaa-alueelle tai vapaavarastoon. Tähän sisältyy myös rehujen ja elintarvikkeiden tuonti kolmansista maista kansainvälisessä liikenteessä olevien kuljetusvälineiden matkustajien mukana ja postipaketteina.

(29)

Rehujen ja elintarvikkeiden virallista valvontaa varten on määriteltävä se yhteisön alue, jolla sääntöjä sovelletaan, jotta voidaan varmistaa, että yhteisöön tuotavat rehut ja elintarvikkeet saatetaan tässä asetuksessa säädettyyn valvontaan. Tämä alue ei välttämättä ole sama kuin EY:n perustamissopimuksen 299 artiklassa tarkoitettu alue tai asetuksen (ETY) N:o 2913/92 3 artiklassa määritelty alue.

(30)

Jotta varmistetaan kolmansista maista peräisin olevien rehujen ja elintarvikkeiden virallisen valvonnan järjestäminen tehokkaammin ja helpotetaan kauppavirtoja, voi olla tarpeen nimetä kolmansista maista peräisin oleville rehuille ja elintarvikkeille erityiset saapumispaikat yhteisön alueelle. Saattaa myös olla tarpeen vaatia ennakkoilmoitusta tavaroiden saapumisesta yhteisön alueelle. Olisi varmistettava, että jokaisella nimetyllä saapumispaikalla on asianmukaiset valmiudet toteuttaa valvonta kohtuullisessa ajassa.

(31)

Vahvistettaessa kolmansista maista peräisin olevien rehujen ja elintarvikkeiden virallista valvontaa koskevat säännöt olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja tullilaitos toimivat yhteistyössä, ottaen huomioon, että tällaisia sääntöjä on jo kolmansista maista tuotavien tuotteiden tuoteturvallisuutta koskevien säännöstenmukaisuuden tarkastamisesta 8 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 339/93 ( 13 ).

(32)

Virallisen valvonnan järjestämiseen olisi oltava riittävät taloudelliset resurssit. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi siksi voitava periä maksut virallisesta valvonnasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi. Tällöin myös jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat vapaasti vahvistaa kertaluonteiset maksut aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi ottaen huomioon kunkin laitoksen erityistilanteen. Jos toimijoille asetetaan maksuja, olisi sovellettava yhteisiä periaatteita. Siksi on aiheellista vahvistaa tarkastusmaksujen tason asettamisessa käytettävät perusteet. Tuontivalvonnassa sovellettavien maksujen osalta on aiheellista vahvistaa suoraan tärkeimmistä tuontiartikkeleista perittävät maksut, jotta varmistetaan maksujen yhtenäinen periminen ja vältetään kaupan vääristymät.

(33)

Yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädännössä säädetään, että tietyt rehu- ja elintarvikealan toimijat rekisteröi tai hyväksyy toimivaltainen viranomainen. Näin on erityisesti elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 ( 14 ), eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (14) , tiettyjen rehualan tuotantolaitosten ja välittäjien hyväksymis- ja rekisteröintimenettelyssä sovellettavista vaatimuksista ja yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston direktiivissä 95/69/EY ( 15 ) sekä tulevassa asetuksessa rehuhygieniasta.

Olisi luotava menettelyt, joilla varmistetaan, että rehu- ja elintarvikealan yritysten rekisteröinti ja hyväksyntä tapahtuvat tehokkaasti ja avoimesti.

(34)

Jotta virallista valvontaa voitaisiin lähestyä kokonaisvaltaisesti ja yhtenäisesti, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava ja pantava täytäntöön monivuotiset kansalliset valvontasuunnitelmat yhteisön tasolla laadittujen laajojen suuntaviivojen mukaisesti. Suuntaviivoissa olisi edistettävä johdonmukaisia kansallisia strategioita sekä määritettävä riskien perusteella tärkeimmät tehtävät ja tehokkaimmat valvontamenettelyt. Yhteisön strategiassa valvonnan olisi tapahduttava kattavan ja kokonaisvaltaisen toimintamallin pohjalta. Tietyt vahvistettavat tekniset ohjeet, jotka eivät ole luonteeltaan sitovia, on aiheellista vahvistaa neuvoa-antavalla komiteamenettelyllä.

(35)	Monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien olisi käsitettävä rehu- ja elintarvikelainsäädäntö sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeva lainsäädäntö.

(36)

Monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien olisi luotava vakaa pohja komission tarkastusyksiköiden valvontatoimille jäsenvaltioissa. Valvontasuunnitelmien avulla komission tarkastusyksiköiden olisi voitava todeta, onko virallinen valvonta jäsenvaltioissa järjestetty tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Yksityiskohtaisia tarkastuksia ja toiminnan tarkastamisia olisi tehtävä tarvittaessa ja erityisesti, jos jäsenvaltiot toteavat toiminnan tarkastuksessa heikkouksia tai puutteita monivuotisiin kansallisiin valvontasuunnitelmiin nähden.

(37)

Jäsenvaltioita olisi vaadittava esittämään komissiolle vuosittain raportti, jossa on tietoja monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien täytäntöönpanosta. Raportissa olisi esitettävä edellisen vuoden virallisten valvontatoimien ja toiminnan tarkastamisen tulokset ja tarvittaessa tulosten perusteella alkuperäiseen ohjelmaan tehty ajanmukaistus.

(38)	Jäsenvaltioissa toteutettavassa yhteisön valvonnassa komission valvontayksiköiden olisi kyettävä toteamaan, onko rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan lainsäädännön täytäntöönpano yhtenäistä ja moitteetonta koko yhteisössä.

(39)

Yhteisön valvontaa kolmansissa maissa tarvitaan, jotta voidaan todeta yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja tarvittaessa hyvinvointia koskevan lainsäädännön noudattaminen tai vastaavan lainsäädännön olemassaolo. Kolmansilta mailta voidaan myös pyytää tietoja niiden valvontajärjestelmistä. Näiden tietojen, jotka olisi laadittava yhteisön suuntaviivojen pohjalta, olisi muodostettava perusta komission tulevalle valvonnalle, jota olisi harjoitettava monialaisissa puitteissa tärkeimmillä yhteisöön vientiä harjoittavilla aloilla. Tällaisella muutoksella todennäköisesti yksinkertaistettaisiin nykyistä järjestelyä, tehostettaisiin valvontayhteistyötä ja helpotettaisiin kauppavirtoja.

(40)	Jotta varmistetaan, että tuontitavarat ovat yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädännön mukaisia tai sitä vastaavia, on tarpeen vahvistaa menettelyt tuontiedellytysten ja todistusten myöntämistä koskevien vaatimusten määrittelemiseksi tarpeen mukaan.

(41)

Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen rikkomisesta voi aiheutua uhka ihmisten ja eläinten terveydelle sekä eläinten hyvinvoinnille. Siksi rikkomisesta on jäsenvaltioissa oltava seurauksena tehokkaat, varoittavat ja rikkomiseen suhteutetut toimenpiteet kaikkialla yhteisössä.

(42)	Toimenpiteisiin olisi kuuluttava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnolliset toimet, joita varten niillä olisi oltava valmiit menettelyt. Tällaisten menettelyiden etuna on, että tilanteen korjaamiseksi voidaan ryhtyä nopeisiin toimiin.

(43)	Toimijoilla olisi oltava oikeus hakea muutosta toimivaltaisen viranomaisen virallisen valvonnan seurauksena tekemiin päätöksiin, ja heille olisi tiedotettava tästä oikeudesta.

(44)

On aiheellista ottaa huomioon kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeet ja ottaa käyttöön tätä koskevia toimenpiteitä. Komission olisi sitouduttava tukemaan kehitysmaita rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuuden edistämisessä, joka on tärkeä osatekijä ihmisten terveyden ja kaupan kehittymisessä. Tuki olisi järjestettävä yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä.

(45)

Tähän asetukseen sisältyvät säännöt tukevat kokonaisvaltaista ja laaja-alaista toimintamallia, jollainen tarvitaan johdonmukaisen rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuutta sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan valvontapolitiikan toteuttamiseksi. Tarvittaessa olisi kuitenkin voitava vahvistaa erityisiä valvontasääntöjä, jotka koskevat esimerkiksi tiettyjen vierasaineiden jäämien enimmäismäärien asettamista EY:n tasolla. Samoin olisi pidettävä voimassa rehu- ja elintarvikevalvonnan sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan erityissäännöt.

Näihin kuuluvat erityisesti seuraavat säädökset: direktiivi 96/22/EY ( 16 ), direktiivi 96/23/EY ( 17 ), asetus (EY) N:o 854/2004 ( 18 ), asetus (EY) N:o 999/2001 ( 19 ), asetus (EY) N:o 2160/2003 ( 20 ), direktiivi 86/362/ETY ( 21 ), direktiivi 90/642/ETY ( 22 ) sekä sen täytäntöönpanosäännöt, direktiivi 92/1/ETY ( 23 ), direktiivi 92/2/ETY ( 24 ) ja säädökset, jotka koskevat eläintautien, kuten suu- ja sorkkataudin, sikaruton jne., valvontaa, sekä vaatimukset, jotka koskevat eläinten hyvinvoinnin virallista valvontaa.

(46)

Tämän asetuksen piiriin kuuluu alueita, jotka kuuluvat jo tiettyjen voimassa olevien säädösten soveltamisalaan. Siksi on aiheellista kumota erityisesti seuraavat rehu- ja elintarvikevalvontaa koskevat säädökset ja korvata ne tämän asetuksen säännöillä: direktiivi 70/373/ETY ( 25 ), direktiivi 85/591/ETY ( 26 ), direktiivi 89/397/ETY ( 27 ), direktiivi 93/99/ETY ( 28 ), päätös 93/383/ETY ( 29 ), direktiivi 95/53/EY, direktiivi 96/43/EY ( 30 ), päätös 98/728/EY ( 31 ) ja päätös 1999/313/EY ( 32 ).

(47)	Tämän asetuksen vuoksi olisi muutettava direktiivi 96/23/EY, direktiivi 97/78/EY ja direktiivi 2000/29/EY.

(48)

Tämän asetuksen tavoitetta, joka on virallisen valvonnan yhdenmukainen toimintamalli, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan suunnitellun toiminnan monitahoisuuden, rajat ylittävän luonteen ja rehu- ja elintarviketuonnin osalta sen kansainvälisen luonteen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(49)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 33 ) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään:

2. Tätä asetusta ei sovelleta viralliseen valvontaan, jolla todetaan, noudatetaanko maataloustuotteiden yhteisten markkinajärjestelyjen sääntöjä.

3. Tämä asetus ei rajoita virallista valvontaa koskevia yhteisön erityissäännöksiä.

4. Tämän asetuksen mukaisesti toteutettava virallinen valvonta ei rajoita elintarvikealan toimijoiden ensisijaista oikeudellista vastuuta elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisesta asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaisesti eikä velvoitteiden rikkomisesta aiheutuvaa siviili- tai rikosoikeudellista vastuuta.

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 ja 3 artiklan määritelmiä.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että virallisia valvontatoimia toteutetaan säännöllisesti, riskien mukaan ja sopivin väliajoin tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ottaen huomioon:

2. Virallinen valvonta on tehtävä ilman ennakkovaroitusta lukuun ottamatta sellaisia tapauksia kuin toiminnan tarkastamiset, joissa rehu- tai elintarvikealan toimijalle on ilmoitettava asiasta ennakolta. Virallinen valvonta voidaan myös suorittaa ad hoc -pohjalta.

3. Virallista valvontaa on harjoitettava rehujen ja elintarvikkeiden sekä eläinten ja eläintuotteiden kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Siihen on sisällyttävä rehu- ja elintarvikeyritysten, rehujen ja elintarvikkeiden käytön, rehujen ja elintarvikkeiden varastoinnin, rehuihin ja elintarvikkeisiin sovellettavien prosessien, materiaalien, aineiden, toimien tai toiminnan, kuljetus mukaan luettuna, sekä elävien eläinten valvonta, jota tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää.

4. Virallinen valvonta on tehtävä yhtä huolellisesti, kun tuotteita viedään yhteisön ulkopuolelle, kun niitä saatetaan yhteisön markkinoille ja kun niitä saatetaan kolmansista maista liitteessä I tarkoitetuille alueille.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toiseen jäsenvaltioon lähetettäväksi tarkoitetuille tuotteille tehdään valvonta yhtä huolellisesti kuin sen oman alueen markkinoille saatettaviksi tarkoitetuille tuotteille.

6. Määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi syrjimättömin tarkastuksin tarkastaa, että rehut ja elintarvikkeet ovat rehu- ja elintarvikelainsäädännön mukaisia. Jäsenvaltiot voivat siinä määrin kuin virallisen valvonnan järjestämiseksi on ehdottoman tarpeen pyytää toimijoita, joille toimitetaan tavaroita niille toisesta jäsenvaltiosta, ilmoittamaan tällaisten tavaroiden saapumisesta.

7. Jos jäsenvaltio määräpaikassa tai varastoinnin tai kuljetuksen aikana suorittamassaan tarkastuksessa toteaa, että säännöksiä ei ole noudatettu, se toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joihin voi kuulua tuotteiden lähettäminen takaisin alkuperäjäsenvaltioon.

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat tässä asetuksessa säädetyistä tavoitteista ja virallisesta valvonnasta.

3. Kun jäsenvaltio antaa virallisen valvonnan toteuttamista koskevan toimivallan muulle viranomaiselle tai muille viranomaisille kuin toimivaltaiselle keskusviranomaiselle, erityisesti alueellisen tai paikallisen tason viranomaisille, on varmistettava tosiasiallinen ja tehokas koordinointi kaikkien asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kesken, tarvittaessa myös ympäristön- ja terveyden suojelun alalla.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava virallisen valvonnan puolueettomuus, laatu ja yhdenmukaisuus kaikilla tasoilla. Viranomaisten, joille on annettu toimivalta suorittaa virallista valvontaa, on noudatettava kaikilta osin 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita.

5. Kun toimivaltaisen viranomaisen piirissä useampi kuin yksi yksikkö on toimivaltainen toteuttamaan virallista valvontaa, on varmistettava tehokas koordinaatio ja yhteistyö eri yksiköiden välillä.

6. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava sisäisiä toiminnan tarkastamisia tai ne voivat teettää ulkoisia toiminnan tarkastamisia ja niiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin näiden tulosten pohjalta sen varmistamiseksi, että ne saavuttavat tässä asetuksessa säädetyt tavoitteet. Toiminnan tarkastamisen on oltava riippumattomien tahojen arvioitavissa, ja se on toteutettava avoimesti.

7. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta voidaan antaa 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Toimivaltainen viranomainen voi siirtää tietyt viralliseen valvontaan liittyvät tehtävät yhdelle tai useammalle valvontaelimelle 2–4 kohdan mukaisesti.

Luettelo tehtävistä, jotka voidaan tai joita ei voida siirtää, voidaan laatia 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Toimivaltainen viranomainen saa siirtää tiettyjä tehtäviä määrätylle valvontaelimelle ainoastaan, jos:

3. Valvontaelimille tiettyjä tehtäviä siirtävien toimivaltaisten viranomaisten on järjestettävä tarvittaessa valvontaelinten toiminnan tarkastamisia tai tarkastuksia. Jos toiminnan tarkastamisen tai tarkastuksen tuloksena ilmenee, että nämä elimet eivät kykene hoitamaan niille siirrettyjä tehtäviä asianmukaisesti, toimivallan siirtänyt viranomainen voi peruuttaa tehtävien siirtämisen. Sen on peruutettava tehtävät viipymättä, ellei valvontaelin korjaa tilannetta asianmukaisesti ja pikaisesti.

4. Jokaisen jäsenvaltion, joka haluaa siirtää tiettyjä valvontatehtäviä valvontaelimelle, on ilmoitettava siitä komissiolle. Ilmoituksessa on kuvattava yksityiskohtaisesti:

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki sen virallista valvontaa harjoittava henkilöstö:

1. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että ne noudattavat toiminnassaan suurta avoimuutta. Tätä varten niiden on saatettava hallussaan olevat asiaankuuluvat tiedot yleisön saataville mahdollisimman pian.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että niiden henkilöstö ei paljasta virallisia valvontatehtäviä suorittaessaan saamiaan tietoja, jotka jo luonteeltaan kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa. Salassapitovelvollisuuden suojaaminen ei estä toimivaltaisia viranomaisia levittämästä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tietoja. Tämä ei vaikuta yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY ( 34 ) sääntöihin.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on harjoitettava virallista valvontaa dokumentoitujen menettelyiden mukaisesti. Menettelyihin on sisällyttävä tietoja ja ohjeita virallista valvontaa harjoittavalle henkilöstölle muun muassa liitteessä II olevassa II luvussa tarkoitetuista aiheista.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytössään oikeudelliset menettelyt, joiden avulla toimivaltaisten viranomaisten henkilöstölle varmistetaan oikeus tarkastaa rehu- ja elintarvikealan yritysten laitoksia ja asiakirjoja voidakseen suoriutua tehtävistään asianmukaisesti.

4. Komissio voi vahvistaa virallista valvontaa koskevat suuntaviivat 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Suuntaviivoihin voi erityisesti sisältyä suosituksia virallisesta valvonnasta, joka koskee:

1. Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava raportit toteuttamistaan virallisista valvontatoimista.

2. Raportteihin on sisällyttävä kuvaus virallisen valvonnan tarkoituksesta, käytetyistä valvontamenetelmistä, virallisen valvonnan tulokset sekä tarvittaessa asianomaiselta toimijalta edellytettävät toimet.

3. Ainakin silloin kun säännöksiä ei ole noudatettu, toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava asianomaiselle toimijalle jäljennös 2 kohdassa tarkoitetusta raportista.

1. Viralliseen valvontaan liittyvissä tehtävissä käytetään yleensä asianmukaisia valvontamenetelmiä ja -tekniikoita, kuten seurantaa, tarkkailua, toteamista, toiminnan tarkastamista, tarkastuksia, näytteenottoa ja analysointia.

2. Rehujen ja elintarvikkeiden viralliseen valvontaan kuuluu muun muassa seuraavaa:

1. Virallisen valvonnan yhteydessä käytettävien näytteenotto- ja analyysimenetelmien on oltava asiaankuuluvien yhteisön sääntöjen mukaisia tai:

2. Jos 1 kohtaa ei sovelleta, analyysimenetelmät voidaan validoida yhdessä laboratoriossa kansainvälisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti.

3. Analyysimenetelmiä on mahdollisuuksien mukaan kuvattava liitteessä III esitetyin asianmukaisin perustein.

4. Seuraavat täytäntöönpanotoimet voidaan toteuttaa 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen:

5. Toimivaltaisten viranomaisten on luotava asianmukaiset menettelyt, joilla voidaan varmistaa niiden rehu- ja elintarvikealan toimijoiden oikeus pyytää täydentävää asiantuntijalausuntoa, joiden tuotteista otetaan analysoitavia näytteitä, mikä ei vaikuta toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuteen ryhtyä pikaisesti toimenpiteisiin kiireellisissä tapauksissa.

6. Niiden on varmistettava erityisesti se, että rehu- ja elintarvikealan toimijat voivat saada riittävän määrän näytteitä täydentävää asiantuntijalausuntoa varten, ellei tämä ole mahdotonta siksi, että tuotteet ovat helposti pilaantuvia tai käytettävissä olevaa materiaalia on erittäin vähän.

7. Näytteitä on käsiteltävä ja ne on merkittävä siten, että niiden oikeudellinen ja analyyttinen validius taataan.

1. Toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä laboratoriot, jotka saavat suorittaa virallisen valvonnan yhteydessä otettujen näytteiden analyysin.

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin nimetä vain laboratoriot, jotka toimivat ja jotka arvioidaan ja akkreditoidaan seuraavien eurooppalaisten standardien mukaisesti:

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen testauslaboratorioiden akkreditointi ja arviointi voi käsittää yksittäisiä testejä tai testisarjoja.

4. Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa 1 kohdassa tarkoitetun nimeämisen, jos 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty.

1. Asetuksen (EY) N:o 178/2002 55 artiklassa tarkoitetun kriisinhallinnan yleissuunnitelman täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioiden on laadittava operatiiviset varosuunnitelmat, joissa yksilöidään toimenpiteet, jotka toteutetaan viipymättä, kun rehujen tai elintarvikkeiden on todettu aiheuttavan suoraan tai ympäristön välityksellä vakavan riskin ihmisille tai eläimille.

3. Jäsenvaltioiden on tarkistettava varosuunnitelmia tarpeen mukaan, varsinkin toimivaltaisen viranomaisen organisaatiossa tapahtuneiden muutosten jälkeen, ja kokemusten, myös simulaatioharjoituksissa saatujen kokemusten perusteella.

4. Tarvittaessa voidaan hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisissa toimenpiteissä on esitettävä varosuunnitelmia koskevat yhdenmukaistetut säännöt siinä määrin kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että kyseiset suunnitelmat ovat yhteensopivia asetuksen (EY) N:o 178/2002 55 artiklassa tarkoitetun kriisinhallinnan yleissuunnitelman kanssa. Niissä on myös ilmaistava eri sidosryhmien tehtävät varosuunnitelmien laatimisessa ja toteuttamisessa.

1. Tämä asetus ei vaikuta direktiivissä 97/78/EY säädettyihin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden eläinlääkinnällisiä tarkastuksia koskeviin vaatimuksiin. Direktiivin 97/78/EY mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin lisäksi tarvittaessa harjoitettava virallista valvontaa sen toteamiseksi, noudatetaanko kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia rehu- ja elintarvikelainsäädännön näkökohtia, myös tämän asetuksen VI osaston II luvussa tarkoitettuja näkökohtia.

2. Tämän asetuksen 18–25 artiklan yleisiä sääntöjä on sovellettava myös kaikkien rehujen ja elintarvikkeiden, myös eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden, viralliseen valvontaan.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti harjoitettava kolmansista maista liitteessä I tarkoitetuille alueille tuotavien direktiivin 97/78/EY soveltamisalaan kuulumattomien muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden virallista valvontaa. Niiden on järjestettävä tällainen valvonta 41–43 artiklan mukaisesti laadittujen monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien pohjalta ja mahdolliset riskit huomioon ottaen. Tällaiseen valvontaan on sisällyttävä kaikki rehu- ja elintarvikelainsäädännön näkökohdat.

2. Valvonta on suoritettava sopivassa paikassa, joka voi olla paikka, jossa tavarat saapuvat jollekin liitteessä I tarkoitetulle alueelle, paikka, jossa tavarat luovutetaan vapaaseen liikkeeseen, varasto, maahantuovan rehu- tai elintarvikealan toimijan tilat taikka muu rehu- ja elintarvikeketjun kohta, jolla on käytössä asianmukaiset valvontatilat.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tyydyttävät tulokset eivät vaikuta rehu- ja elintarvikealan toimijoiden velvollisuuteen varmistaa, että rehut ja elintarvikkeet ovat rehu- ja elintarvikelainsäädännön mukaisia siitä hetkestä alkaen, kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen, eivätkä estä muiden virallisten valvontatoimien toteuttamista asianomaisten rehujen ja elintarvikkeiden osalta.

5. Muista kuin eläinperäisistä rehuista ja elintarvikkeista, jotka on tunnettujen tai uusien riskien vuoksi asetettava tehostettuun viralliseen valvontaan paikassa, jossa ne saapuvat liitteessä I tarkoitetuille alueille, laaditaan luettelo ja pidetään se ajan tasalla 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisten valvontatoimien tiheydestä ja luonteesta päätetään samaa menettelyä noudattaen. Niitä koskevat maksut voidaan vahvistaa samaan aikaan samaa menettelyä noudattaen.

1. Edellä 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun viralliseen valvontaan on sisällyttävä ainakin järjestelmällinen asiakirjojen tarkastus, satunnainen tunnistustarkastus ja tarvittaessa fyysinen tarkastus.

2. Fyysisten tarkastusten osalta on noudatettava tarkastustiheyttä, joka on riippuvainen seuraavista seikoista:

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että fyysiset tarkastukset tehdään tarkoituksenmukaisissa olosuhteissa ja paikassa, jossa on asianmukaiset valvontatilat, jotta tutkimukset voidaan suorittaa asianmukaisesti, jossa voidaan ottaa useita riskinhallintaan mukautettuja näytteitä ja jossa rehuja ja elintarvikkeita voidaan käsitellä hygieenisesti. Näytteitä on käsiteltävä siten, että niiden oikeudellinen ja analyyttinen validius taataan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että välineet ja menetelmät ovat riittävät yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaisten raja-arvojen mittaamiseen.

1. Jäsenvaltioilla on velvollisuus 15 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun virallisen valvonnan järjestämiseksi:

Jäsenvaltiot voivat soveltaa samoja sääntöjä muunlaisten muiden kuin eläinperäisten rehujen osalta.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista 1 kohdan mukaisesti toteuttamistaan toimenpiteistä.

Niiden on suunniteltava toimenpiteet siten, että vältetään kaupan tarpeeton häiriintyminen.

Kun epäillään säännösten noudattamatta jättämistä tai jos vallitsee epäselvyys erän tunnistamisen tai sen todellisen määränpään tai erän ja sen todistuksin osoitettujen takuiden välisen vastaavuuden osalta, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava virallisia valvontatoimia epäilyksen tai epäselvyyden vahvistamiseksi tai poistamiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava kyseisen erän virallinen pidättäminen, kunnes se saa kyseisen virallisen valvonnan tulokset.

Kolmansista maista peräisin olevien rehujen ja elintarvikkeiden virallisen valvonnan tuloksiin perustuva toiminta

1. Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava rehu- tai elintarvikelainsäädännön vastaisten kolmansista maista peräisin olevien rehujen ja elintarvikkeiden virallinen pidättäminen ja kuultuaan erästä vastaavia rehu- tai elintarvikealan toimijoita sen on toteutettava seuraavat toimenpiteet tällaisten rehujen tai elintarvikkeiden osalta:

3. Kun toimivaltainen viranomainen ei salli rehujen tai elintarvikkeiden saattamista yhteisön alueelle, sen on tiedotettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille löydöksistään ja kyseisten tuotteiden tunnistamisesta asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artiklan 3 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti sekä ilmoitettava päätöksistään tullilaitokselle sekä esitettävä erän lopullista määränpäätä koskevat tiedot.

4. Eriä koskeviin päätöksiin on oltava 54 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuoikeus.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että erikoiskäsittely tehdään sen tai jonkin toisen jäsenvaltion valvomissa laitoksissa ja 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen edellytysten mukaisesti tai, ellei sellaisia ole, kansallisten sääntöjen mukaisesti.

1. Toimivaltainen viranomainen saa sallia erien edelleenlähettämisen ainoastaan, jos:

2. Ellei oikeustoimiin ole ryhdytty, edelleenlähettäminen on pääsääntöisesti tehtävä enintään 60 vuorokauden kuluttua siitä päivästä, kun toimivaltainen viranomainen on päättänyt erän määränpäästä, elleivät virallisen valvonnan tulokset estä tätä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täydentävän asiantuntijalausunnon hakemista koskeviin määräaikoihin sovellettavia kansallisia sääntöjä. Jos edelleenlähettämistä ei toteuteta 60 vuorokauden jakson päätyttyä, erä on tuhottava, ellei viivytykseen ole perusteltua syytä.

3. Odotettaessa erien edelleenlähettämistä tai hylkäyssyiden vahvistamista, toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava eriin virallista pidättämistä.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artiklan 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja ilmoitettava päätöksistään tullilaitokselle. Toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä IV osaston mukaisesti toteuttaakseen tarpeen mukaan lisätoimenpiteitä, jotta varmistetaan, ettei hylättyjä eriä voida tuoda uudelleen yhteisöön.

Erästä vastaavan rehu- tai elintarvikealan toimijan tai tämän edustajan on vastattava kustannuksista, jotka 18, 19, 20 ja 21 artiklassa tarkoitetuista toimista aiheutuvat toimivaltaisille viranomaisille.

1. Jäljempänä 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan hyväksyä erityiset vientiä edeltävät tarkastukset, joita kolmannet maat tekevät rehuille ja elintarvikkeille välittömästi ennen niiden vientiä yhteisöön sen toteamiseksi, että vientituotteet ovat yhteisön vaatimusten mukaisia. Hyväksyntä voi koskea ainoastaan kyseisestä kolmannesta maasta peräisin olevia rehuja ja elintarvikkeita, ja se voidaan myöntää yhdelle tai useammalle tuotteelle.

2. Jos hyväksyntä on annettu, tämän seurauksena voidaan harventaa rehujen tai elintarvikkeiden tuontivalvontatoimien tiheyttä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin kohdistettava 1 kohdassa tarkoitetun hyväksynnän mukaisesti tuotuihin rehuihin ja elintarvikkeisiin valvontatoimia sen varmistamiseksi, että kolmannen maan tekemät vientiä edeltävät tarkastukset säilyttävät tehokkuutensa.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hyväksyntä voidaan myöntää kolmansille maille ainoastaan, jos:

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa hyväksynnässä on mainittava kolmannen maan toimivaltainen viranomainen, jonka vastuulla vientiä edeltävät tarkastukset toteutetaan, ja tarvittaessa valvontaelin, jolle kyseinen toimivaltainen viranomainen voi siirtää tiettyjä tehtäviä. Tällainen siirtäminen voidaan hyväksyä ainoastaan, jos se täyttää 5 artiklassa tarkoitetut tai vastaavat edellytykset.

5. Hyväksynnässä mainitun toimivaltaisen viranomaisen ja mahdollisen valvontaelimen on vastattava yhteyksistä yhteisöön.

6. Kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen tai valvontaelinten on varmistettava, että kullekin erälle, joka on tarkastettu ennen sen saapumista jollekin liitteessä I tarkoitetulle alueelle, myönnetään virallinen todistus. Tällaisten todistusten malli esitetään 1 kohdassa tarkoitetussa hyväksynnässä.

7. Silloin kun 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn alaisten tuontituotteiden virallisessa valvonnassa paljastuu merkittävää säännösten noudattamatta jättämistä, jäsenvaltioiden on välittömästi tiedotettava tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä asianosaisille toimijoille tämän asetuksen IV osastossa säädetyn menettelyn mukaisesti, lisättävä tarkastettavien erien määrää ja säilytettävä asianmukaisissa varastointiolosuhteissa sopiva määrä näytteitä, jos niitä tarvitaan tilanteen asianmukaista analysointia varten; sanottu ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artiklan 3 kohdan soveltamista.

8. Jos käy ilmi, että merkittävässä osassa eriä tavarat eivät vastaa kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen tai valvontaelinten antamissa todistuksissa ilmoitettuja tietoja, 2 kohdassa tarkoitettua valvontatoimien harvennettua tiheyttä ei enää sovelleta.

1. Toimivaltaisten viranomaisten ja tullin on toimittava läheisessä yhteistyössä tässä luvussa tarkoitetun virallisen valvonnan järjestämiseksi.

2. Tulliviranomaisten ei pidä sallia eläinperäisten rehu- tai elintarvike-erien ja 15 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen rehu- ja elintarvike-erien saattamista yhteisön alueelle tai käsittelyä vapaa-alueilla tai vapaavarastoissa ilman toimivaltaisen viranomaisen suostumusta.

3. Kun otetaan näytteitä, toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava siitä tullilaitokselle ja asianosaisille toimijoille ja ilmoitettava, voidaanko tavarat luovuttaa ennen kuin näytteiden analyysin tulokset valmistuvat, edellyttäen, että erän jäljitettävyys on varmistettu.

4. Vapaaseen liikkeeseen luovutuksen yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten ja tullilaitoksen on tehtävä yhteistyötä asetuksen (EY) N:o 339/93 2–6 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

1. Toimenpiteet, joilla taataan rehujen ja elintarvikkeiden saattamista yhteisön alueelle koskevan virallisen valvonnan yhdenmukainen täytäntöönpano, vahvistetaan 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava riittävistä rahoitusresursseista tarvittavan henkilöstön ja muiden resurssien hankkimiseksi virallista valvontaa varten millä tahansa asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, myös maksuilla.

1. Jäsenvaltiot voivat periä maksuja virallisesta valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava maksujen periminen liitteessä IV olevassa A jaksossa ja liitteessä V olevassa A jaksossa tarkoitettujen toimien osalta.

3. Liitteessä IV olevassa A jaksossa ja liitteessä V olevassa A jaksossa mainittujen erityistoimien osalta perityt maksut eivät saa olla alhaisempia kuin liitteessä IV olevassa B jaksossa ja liitteessä V olevassa B jaksossa määritetyt vähimmäismaksut, tämän kuitenkaan rajoittamatta 4 ja 6 kohdan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin liitteessä IV olevassa A jaksossa tarkoitettujen toimien osalta käyttää 1 päivänä tammikuuta 2008 saakka kestävän siirtymäkauden ajan edelleen direktiivin 85/73/ETY nojalla nykyisin sovellettavia maksuja.

Liitteessä IV olevassa B jaksossa ja liitteessä V olevassa B jaksossa tarkoitetut maksut on saatettava ajan tasalle vähintään kahden vuoden välein 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, erityisesti inflaation huomioon ottamiseksi.

4. Edellä olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti virallista valvontaa varten perittävät maksut:

6. Jos elintarvike- tai rehuyrityksen käyttämät omavalvontaa ja jäljittämistä koskevat järjestelmät sekä virallisia valvontatoimia toteutettaessa todetun noudattamisen taso huomioon ottaen tietyntyyppisen elintarvikkeen, rehun tai toiminnan osalta virallista valvontaa suoritetaan tavanomaista harvemmin, tai ottaakseen huomioon edellä 5 kohdan b–d alakohdassa mainitut perusteet, jäsenvaltiot voivat määrittää virallisen valvonnan maksuosuuden 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vähimmäismääriä pienemmäksi, edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio toimittaa komissiolle selvityksen, jossa esitetään:

7. Kun toimivaltainen viranomainen toteuttaa yhdessä laitoksessa samanaikaisesti useita viralliseen valvontaan liittyviä toimia, sen on pidettävä niitä yhtenä toimintana ja perittävä niistä yksi maksu.

8. Tuontivalvontaan liittyvät maksut maksaa toimija tai tämän edustaja tuontivalvonnasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle.

9. Perittyjä maksuja ei korvata suoraan tai epäsuorasti, ellei niitä ole peritty asiattomasti.

10. Jäsenvaltiot eivät saa periä muita kuin tässä artiklassa tarkoitettuja maksuja tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklassa tarkoitettuja kustannuksia.

11. Toimijoiden tai muiden asianosaisten yritysten tai niiden edustajien on saatava kuitti suorittamistaan maksuista.

12. Jäsenvaltioiden on julkistettava maksujen laskumenetelmä ja annettava siitä tieto komissiolle. Komissio tarkastelee, ovatko maksut tämän asetuksen vaatimusten mukaisia.

Kun paljastunut säännösten noudattamatta jättäminen aiheuttaa virallisia valvontatoimia, jotka ylittävät toimivaltaisen viranomaisen tavanomaisen valvontatoiminnan, toimivaltaisen viranomaisen on perittävä virallisista lisävalvontatoimista aiheutuvat kustannukset säännöksiä noudattamatta jättäneiltä toimijoilta tai se voi periä kyseiset kustannukset lisävalvontatoimia suoritettaessa tuotteet omistavalta tai niitä hallussaan pitävältä toimijalta. Tavanomainen valvontatoiminta on yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämää rutiininomaista valvontatoimintaa ja erityisesti toimintaa, jota kuvataan 41 artiklassa säädetyssä suunnitelmassa. Tavanomaisen valvontatoiminnan ylittävään toimintaan sisältyy näytteiden ottaminen ja analysointi sekä muut valvontatoimet, jotka ovat tarpeen ongelman laajuuden selvittämiseksi, sen toteamiseksi, onko korjaavia toimia toteutettu, tai noudattamatta jättämisen toteamiseksi ja/tai vahvistamiseksi.

Edellä 28 artiklassa tarkoitettujen kustannusten tasoa määritettäessä on otettava huomioon 27 artiklassa säädetyt periaatteet.

1. Rajoittamatta sellaisten vaatimusten noudattamista, jotka koskevat virallista todistusten myöntämistä ja jotka on vahvistettu eläinten terveyteen tai eläinten hyvinvointiin liittyviin tarkoituksiin, 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan vahvistaa vaatimuksia, jotka koskevat:

3. Yhteen todistusmalliin on tarvittaessa yhdistettävä rehu- ja elintarviketodistusten virallista myöntämistä koskevat vaatimukset ja muut todistusten virallista myöntämistä koskevat vaatimukset.

1. Liitteessä VII tarkoitettujen rehuista ja elintarvikkeista vastaavien yhteisön vertailulaboratorioiden vastuulla on:

2. Eläinten terveysalasta vastaavien yhteisön vertailulaboratorioiden vastuulla on:

5. Liitteeseen VII voidaan sisällyttää muita 1 artiklassa tarkoitettuihin aloihin liittyviä yhteisön vertailulaboratorioita 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Liite VII voidaan saattaa ajan tasalle samaa menettelyä noudattaen.

6. Yhteisön vertailulaboratorioille voidaan vahvistaa muita vastuualueita ja tehtäviä 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7. Yhteisön vertailulaboratorioille voidaan myöntää yhteisön rahoitusta tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY ( 36 ) 28 artiklan mukaisesti.

8. Yhteisön vertailulaboratorioille voidaan tehdä yhteisön valvontatoimia sen toteamiseksi, noudatetaanko niissä tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia. Jos näissä valvontatoimissa todetaan, että laboratorio ei ole vaatimusten tai niiden tehtävien mukainen, joita varten se on nimetty, voidaan toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9. Edellä 1–7 kohtaa sovelletaan rajoittamatta yksityiskohtaisempien sääntöjen, erityisesti asetuksen (EY) N:o 999/2001 VI luvun ja direktiivin 96/23/EY 14 artiklan, soveltamista.

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kutakin 32 artiklassa tarkoitettua yhteisön vertailulaboratoriota kohti nimetään yksi tai useampi kansallinen vertailulaboratorio. Jäsenvaltio voi nimetä toisessa jäsenvaltiossa tai Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvassa valtiossa sijaitsevan laboratorion, ja yksittäinen laboratorio voi olla useamman jäsenvaltion kansallinen vertailulaboratorio.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kunkin kansallisen vertailulaboratorion nimi ja osoite komissiolle, yhteisön vertailulaboratoriolle ja muille jäsenvaltioille.

5. Jäsenvaltioiden, joilla on yhtä yhteisön vertailulaboratoriota kohti useampi kuin yksi kansallinen vertailulaboratorio, on huolehdittava kyseisten laboratorioiden läheisestä yhteistoiminnasta, jotta varmistetaan niiden tehokas koordinointi toistensa, muiden kansallisten laboratorioiden ja yhteisön vertailulaboratorion kanssa.

6. Kansallisille vertailulaboratorioille voidaan vahvistaa muita vastuualueita ja tehtäviä 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7. Edellä 1–5 kohtaa sovelletaan rajoittamatta yksityiskohtaisempien sääntöjen, erityisesti asetuksen (EY) N:o 999/2001 VI luvun ja direktiivin 96/23/EY 14 artiklan, soveltamista.

1. Jos rehuja ja elintarvikkeita koskevan virallisen valvonnan tulos edellyttää toimia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen hallinnollista apua.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava hallinnollista apua pyynnöstä, tai pyytämättä, jos tutkimusten kulku sitä edellyttää. Hallinnollinen avunanto voi sisältää tarvittaessa myös osallistumisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen paikan päällä tekemiin valvontakäynteihin.

3. Jäljempänä 35–40 artikla ei rajoita oikeustoimien kohteena olevien tai niihin liittyvien asiakirjojen luovuttamista koskevien kansallisten sääntöjen eikä luonnollisten tai oikeushenkilöiden kaupallisten etujen suojaamiseen tähtäävien sääntöjen soveltamista.

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi yhdyselin pitämään tarpeen mukaan yhteyttä muiden jäsenvaltioiden yhdyselimiin. Yhdyselinten tehtävänä on tukea ja koordinoida toimivaltaisten viranomaisten välistä viestintää ja erityisesti avunpyyntöjen välitystä ja vastaanottoa.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki nimeämiänsä yhdyselimiä koskevat olennaiset tiedot ja näitä tietoja koskevat muutokset.

3. Yhdyselinten nimeäminen ei estä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön suoraa yhteydenpitoa, tiedonvaihtoa tai yhteistyötä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

4. Ne toimivaltaiset viranomaiset, joihin sovelletaan jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä eläinlääkintää ja kotieläinjalostusta koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 21 päivänä marraskuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/608/ETY ( 37 ), pitävät tarpeen mukaan yhteyttä tätä osastoa soveltaviin viranomaisiin.

1. Perustellun pyynnön saatuaan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat, joiden avulla tämä pystyy toteamaan, onko rehu- ja elintarvikelainsäädäntöä noudatettu sen toimivaltaan kuuluvalla alueella. Tätä varten pyynnön saaneen toimivaltaisen viranomaisen on järjestettävä kaikki hallinnolliset tutkintatoimet, jotka ovat tarpeen tietojen ja asiakirjojen saamiseksi.

2. Edellä 1 kohdan nojalla annettavat tiedot ja asiakirjat on toimitettava ilman tarpeetonta viivytystä. Asiakirjat voidaan toimittaa alkuperäisinä tai niistä voidaan antaa kopiot.

3. Pyynnön esittäneen ja pyynnön vastaanottaneen viranomaisen sopimuksesta pyynnön esittäneen viranomaisen nimeämät henkilöstön jäsenet voivat olla läsnä hallinnollisessa tutkinnassa.

Tutkinnan suorittajana on aina oltava pyynnön vastaanottaneen viranomaisen henkilöstö.

Pyynnön esittäneen viranomaisen virkamiehet eivät saa oma-aloitteisesti käyttää pyynnön vastaanottaneen viranomaisen virkamiehille annettuja tutkintavaltuuksia. Niiden on kuitenkin päästävä, pyynnön vastaanottaneen viranomaisen virkamiesten välityksellä ja yksinomaan suoritettavaa hallinnollista tutkintaa varten, samoihin tiloihin ja saatava samat asiakirjat kuin näidenkin.

4. Toisessa jäsenvaltiossa 3 kohdan mukaisesti olevien pyynnön esittäneen viranomaisen henkilöstön jäsenten on kaikkina aikoina pystyttävä esittämään kirjallinen valtuutus, josta ilmenee heidän henkilöllisyytensä ja virka-asemansa.

1. Jos toimivaltainen viranomainen saa tietoonsa säännösten noudattamatta jättämisen ja jos noudattamatta jättämisellä voi olla vaikutuksia yhteen tai useampaan muuhun jäsenvaltioon, viranomaisen on välitettävä kyseiset tiedot näille muille jäsenvaltioille ilman pyyntöä ja viipymättä.

2. Tällaisia tietoja saavien jäsenvaltioiden on tutkittava asia ja ilmoitettava tiedot välittäneelle jäsenvaltiolle tutkinnan tuloksista ja tarvittaessa toteutetuista toimista.

1. Jos määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa tavaroiden määränpäässä tai kuljetuksen aikana tehdyssä virallisessa valvonnassa, että tavarat ovat rehu- tai elintarvikelainsäädännön vastaisia siten, että ne vaarantavat ihmisten tai eläinten terveyden, tai että ne rikkovat vakavalla tavalla rehu- tai elintarvikelainsäädäntöä, viranomaisen on viipymättä otettava yhteys lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaiseen viranomaiseen.

2. Lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava asia, toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja annettava määräjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tiedoksi toteutettujen tutkimusten ja virallisten valvontatoimien luonne, tehdyt päätökset ja niiden perusteet.

3. Jos määräjäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on syytä epäillä toimenpiteitä riittämättömiksi, näiden kahden jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yhdessä pyrittävä löytämään tilanteen korjaamiseksi tavat ja keinot, joihin sisältyy tarvittaessa 36 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen yhteinen tarkastus paikan päällä. Jos ne eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, mitkä toimenpiteet ovat aiheellisia, niiden on ilmoitettava siitä komissiolle.

1. Jos jokin toimivaltainen viranomainen saa kolmannelta maalta tietoja säännösten noudattamatta jättämisestä ja/tai vaarasta ihmisten tai eläinten terveydelle, tämän viranomaisen on välitettävä nämä tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jos se on sitä mieltä, että ne saattaisivat olla kiinnostuneita niistä, tai jos ne pyytävät niitä. Sen on välitettävä tällaiset tiedot myös komissiolle aina, kun niillä on yhteisön tason merkitystä.

2. Jos kolmas maa on oikeudellisesti sitoutunut antamaan apua, jota tarvitaan kerättäessä todisteita rehu- ja elintarvikelainsäädännön vastaisista tai siltä vaikuttavista tapahtumista, tämän asetuksen mukaisesti hankittuja tietoja voidaan välittää kyseiselle kolmannelle maalle – tiedot toimittaneen toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella – henkilötietojen luovuttamista kolmansiin maihin koskevien lakien mukaisesti.

1. Komission on viipymättä koordinoitava jäsenvaltioiden käynnistämä toiminta, kun se saa jäsenvaltioilta tai muista lähteistä tietoja toiminnasta, joka on tai vaikuttaa olevan rehu- ja elintarvikelainsäädännön vastaista ja jolla on erityistä merkitystä yhteisön tasolla, ja erityisesti, jos:

2. Jos määränpäässä tehdyssä virallisessa valvonnassa paljastuu toistuvasti säännöstenvastaisuuksia tai rehuista tai elintarvikkeista suoraan tai ympäristön välityksellä ihmisille, kasveille tai eläimille koituvia muita riskejä, määräjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

4. Kun 2 ja 3 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan rehu- tai elintarvikealan yrityksen tekemien toistuvien säännöstenvastaisuuksien vuoksi, toimivaltaisen viranomaisen on perittävä kyseiseltä yritykseltä kaikki tällaisista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdan, eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen sekä tämän asetuksen 45 artiklan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion on laadittava yksi kokonaisvaltainen monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma.

2. Kuhunkin monivuotiseen kansalliseen valvontasuunnitelmaan on sisällyttävä yleistietoa rehu- ja elintarvikevalvontaan ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan liittyvien järjestelmien rakenteesta ja organisaatiosta kyseisessä jäsenvaltiossa, erityisesti:

3. Monivuotisia kansallisia valvontasuunnitelmia voidaan muuttaa niiden täytäntöönpanokautena. Mukautuksia voidaan tehdä eri tekijöiden vuoksi tai ottamiseksi huomioon, ja tällaisia tekijöitä ovat muun muassa:

1. Edellä 41 artiklassa tarkoitetuissa monivuotisissa kansallisissa valvontasuunnitelmissa on otettava huomioon ohjeet, jotka komissio laatii 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ohjeissa on erityisesti:

2. Ohjeita mukautetaan tarvittaessa jäsenvaltioiden 44 artiklan mukaisesti toimittamien vuosiraporttien analysoinnin tai 45 artiklan mukaisesti toteutetun yhteisön valvonnan perusteella.

1. Jäsenvaltioiden on vuoden kuluttua monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien täytäntöönpanon aloittamisesta ja sen jälkeen joka vuosi laadittava raportti, johon sisältyvät:

2. Jotta edistettäisiin sitä, että raportti ja etenkin virallisen valvonnan tulokset olisivat esitystavaltaan johdonmukaisia, 1 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on otettava huomioon ohjeet, jotka komissio laatii 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Jäsenvaltioiden on viimeisteltävä raporttinsa ja lähetettävä ne komissiolle kuuden kuukauden kuluessa sen vuoden lopusta, jota ne koskevat.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen raporttien, 45 artiklan mukaisesti toteutetun yhteisön valvonnan tulosten ja muiden olennaisten tietojen perusteella komissio laatii vuosittain raportin virallisen valvonnan yleisestä toiminnasta jäsenvaltioissa. Komission raporttiin voi tarvittaessa sisältyä suosituksia:

5. Monivuotisia kansallisia valvontasuunnitelmia ja niitä koskevia ohjeita on tarvittaessa mukautettava komission raporttiin sisältyvien päätelmien ja suositusten perusteella.

6. Komissio toimittaa raportin Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja saattaa sen viipymättä julkisesti saataville.

1. Komission asiantuntijoiden on tehtävä toiminnan yleis- ja erityistarkastamisia jäsenvaltioissa. Komissio voi nimittää asiantuntijoita jäsenvaltioista avustamaan omia asiantuntijoitaan. Yleis- ja erityistarkastamiset on järjestettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Toiminnan tarkastamisia on järjestettävä säännöllisesti. Niiden päätarkoituksena on todeta, että yleinen virallinen valvonta suoritetaan jäsenvaltioissa 41 artiklassa tarkoitettujen monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten, ja toiminnan tarkastamisten tehokkuuden ja vaikuttavuuden helpottamiseksi komissio voi ennen niiden suorittamista pyytää, että jäsenvaltiot toimittavat mahdollisimman pian komission käyttöön ajantasaiset kansalliset valvontasuunnitelmat.

2. Yleisiä toiminnan tarkastamisia voidaan täydentää yhden tai useamman erityisalan erityisillä toiminnan tarkastamisilla ja tarkastuksilla. Erityisillä toiminnan tarkastamisilla ja tarkastuksilla on erityisesti pyrittävä:

3. Komission on laadittava kunkin suoritetun valvontatoimen osalta raportti löydöksistään. Raporttiin on tarvittaessa sisällyttävä suosituksia jäsenvaltioille rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen noudattamisen parantamiseksi. Komission on asetettava raporttinsa julkisesti saataville. Jos raportti koskee jossakin jäsenvaltiossa suoritettua valvontaa, komissio toimittaa raporttiehdotuksen kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle huomautusten tekemistä varten, ottaa kyseiset huomautukset huomioon lopullista raporttia laatiessaan ja julkaisee toimivaltaisen viranomaisen huomautukset lopullisen raportin yhteydessä.

4. Komissio laatii vuosittaisen valvontaohjelman, toimittaa sen etukäteen jäsenvaltioille ja raportoi sen tuloksista. Komissio voi muuttaa ohjelmaa ottaakseen huomioon muutokset rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden, eläinten hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden alalla.

6. Jäsenvaltioissa harjoitettavaa yhteisön valvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan laatia tai niitä voidaan muuttaa 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Komission asiantuntijat voivat suorittaa virallista valvontaa kolmansissa maissa todetakseen 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella, ovatko kolmannen maan lainsäädäntö ja järjestelmät yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä koskevan lainsäädännön mukaisia tai sitä vastaavia. Komissio voi nimittää asiantuntijoita jäsenvaltioista avustamaan omia asiantuntijoitaan. Tällaisessa virallisessa valvonnassa on erityisesti otettava huomioon:

2. Jotta voidaan parantaa kolmannessa maassa toteutettavien valvontatoimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta, komissio voi ennen valvontatoimia pyytää kyseistä kolmatta maata toimittamaan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja tarvittaessa asianmukaisen kirjanpidon valvontatoimien täytäntöönpanosta.

3. Yhteisön toteuttamien valvontatoimien tiheys kolmansissa maissa on määritettävä seuraavien seikkojen perusteella:

Perusteet, joilla määritetään riski a alakohdassa tarkoitettua riskinarviointia varten, päätetään 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Kolmansissa maissa toteutettavia valvontatoimia koskevat menettelyt ja yksityiskohtaiset säännöt voidaan vahvistaa tai niitä voidaan muuttaa 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Niihin on sisällyttävä erityisesti menettelyt ja yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat:

Edellä mainittujen valvontatoimien maksut voidaan vahvistaa vastavuoroisuusperiaatteella saman menettelyn mukaisesti.

5. Jos yhteisön valvontatoimen aikana todetaan vakava riski ihmisten tai eläinten terveydelle, komissio toteuttaa välittömästi asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 artiklan tai muun asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön suojasäännösten mukaiset tarpeelliset hätätoimenpiteet.

6. Komissio raportoi kunkin suoritetun yhteisön valvontatoimen tuloksista. Raportti sisältää tarvittaessa suosituksia. Komission on asetettava raporttinsa julkisesti saataville.

7. Komissio toimittaa kolmansissa maissa toteutettavan valvontaohjelmansa jäsenvaltioille etukäteen ja raportoi tuloksista. Komissio voi muuttaa ohjelmaa ottaakseen huomioon muutokset rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja kasvinterveyden alalla.

1. Komission on pyydettävä kolmansia maita, jotka aikovat tuoda tavaroita yhteisön alueelle, toimittamaan seuraavat tarkat ja ajantasaiset tiedot terveysvalvontajärjestelmien yleisestä organisoinnista ja hallinnasta:

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava oikeasuhteisia tavaroiden luonteeseen nähden, ja niissä voidaan ottaa huomioon kyseessä olevan kolmannen maan erityistilanne ja rakenne sekä yhteisöön vietävien tuotteiden luonne. Niiden alaan on kuuluttava vähintään ne tavarat, joita aiotaan viedä yhteisöön.

4. Jos kolmas maa ei toimita vaadittuja tietoja tai annetut tiedot ovat puutteellisia, tuontia varten voidaan tapauskohtaisesti ja kyseisen kolmannen maan kuulemisen jälkeen määritellä ehdottomasti tilapäiset erityisehdot 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Suuntaviivat, joissa täsmennetään, kuinka 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on laadittava ja esitettävä komissiolle, sekä siirtymätoimenpiteet, joilla annetaan kolmansille maille aikaa valmistella tiedot, vahvistetaan 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Siinä määrin kuin edellytyksistä ja yksityiskohtaisista menettelyistä, joita on noudatettava tuotaessa tavaroita kolmansista maista tai niiden alueilta, ei säädetä yhteisön lainsäädännössä, erityisesti asetuksessa (EY) N:o 854/2004, ne laaditaan tarvittaessa 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin ja yksityiskohtaisiin menettelyihin voivat kuulua:

3. Kolmannet maat voidaan ottaa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon ainoastaan, jos niiden toimivaltaiset viranomaiset antavat asianmukaiset takeet yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä koskevien sääntöjen noudattamisesta tai säännösten vastaavuudesta.

4. Näitä luetteloita laadittaessa tai päivitettäessä on kiinnitettävä erityisesti huomiota seuraaviin perusteisiin:

5. Päätettäessä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista erityisistä tuontiedellytyksistä on otettava huomioon asianomaisten kolmansien maiden toimittamat tiedot ja tarvittaessa yhteisön näissä kolmansissa maissa suorittaman valvonnan tulokset. Yksittäiselle tuotteelle tai tuoteryhmälle voidaan vahvistaa erityiset tuontiedellytykset. Niitä voidaan soveltaa yksittäiseen kolmanteen maahan, kolmannen maan alueisiin tai kolmansien maiden ryhmään.

1. Vastaavuussopimuksen täytäntöönpanon tai toiminnan tyydyttävän tarkastamisen perusteella voidaan 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tehdä päätös, jolla tunnustetaan, että kolmannen maan tai kolmannen maan alueen tietyillä aloilla toteuttamat toimenpiteet ovat takeiltaan yhteisössä sovellettavia vastaavat, jos kolmas maa antaa objektiiviset todisteet tältä osin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä on vahvistettava edellytykset, jotka koskevat tuontia kyseisestä kolmannesta maasta tai kolmannen maan alueelta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu päätös on kumottava samaa menettelyä käyttäen viipymättä, jos jokin vastaavuuden tunnustamishetkellä todetuista tunnustamisedellytyksistä ei enää täyty.

1. Jäljempänä 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan päättää seuraavista toimenpiteistä, joita voidaan pitää voimassa niin kauan kuin niillä todetaan selkeästi olevan vaikutusta sen varmistamisessa, että kehitysmaat pystyvät noudattamaan tämän asetuksen säännöksiä:

2. Komissio tukee yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä kehitysmaita edistääkseen rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuutta yleensä ja erityisesti rehu- ja elintarvikenormien noudattamista sellaisten institutionaalisten valmiuksien kehittämiseksi, jotka mahdollistavat 5, 12, 47 ja 48 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämisen.

1. Komissio voi järjestää koulutusta tässä asetuksessa tarkoitetusta virallisesta valvonnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten henkilöstölle. Koulutuksessa pyritään yhdenmukaiseen toimintamalliin jäsenvaltioissa suoritettavan virallisen valvonnan osalta. Koulutuksessa voidaan käsitellä etenkin:

2. Myös kolmansien maiden, varsinkin kehitysmaiden, edustajat voivat osallistua 1 kohdassa tarkoitettuun koulutukseen.

3. Yksityiskohtaiset säännöt koulutuksen järjestämisestä voidaan vahvistaa 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Komission asiantuntijat voivat jäsenvaltion pyynnöstä ja yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa avustaa jäsenvaltioita kolmansien maiden toteuttaessa valvontatoimia.

2. Tällöin jäsenvaltioiden, joiden alueella kolmas maa toteuttaa valvontaa, on tiedotettava komissiolle suunnitelmasta, laajuudesta ja asiakirjoista sekä annettava kaikki muut olennaiset tiedot, joiden avulla komissio voi tehokkaasti osallistua valvontaan.

Komissio voi suositella koordinoituja suunnitelmia 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Suunnitelmat on:

1. Kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että säännöksiä ei noudateta, sen on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että toimija korjaa tilanteen. Päättäessään toimenpiteistä toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon säännösten noudattamatta jättämisen luonne sekä se, missä määrin kyseinen toimija on aiemmin jättänyt noudattamatta säännöksiä.

3. Toimivaltainen viranomainen toimittaa kyseiselle toimijalle tai tämän edustajalle:

4. Tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen on myös ilmoitettava päätöksestään lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

5. Kaikista tämä artiklan nojalla aiheutuvista kustannuksista vastaa vastuussa oleva rehu- tai elintarvikealan toimija.

1. Jäsenvaltioiden on annettava rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä muiden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelua koskevien yhteisön säännösten rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskevat säännöt sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen niiden täytäntöönpanon. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rehu- ja elintarvikelainsäädännön rikkomiseen sovellettavista säännöksistä ja kaikista niihin tehtävistä muutoksista komissiolle viipymättä.

1. On toteutettava asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisia toimenpiteitä, jos:

Tässä direktiivissä sovelletaan tarpeen mukaan rehu- ja elintarvikelainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 ( 43 ) 41–46 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 21 artiklan soveltamista.

1. Kumotaan direktiivit 70/373/ETY, 85/591/ETY, 89/397/ETY, 93/99/ETY ja 95/53/EY sekä päätökset 93/383/ETY, 98/728/EY ja 1999/313/EY 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen. Direktiivi 85/73/ETY kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen.

2. Näiden säädösten nojalla hyväksytyt ja erityisesti liitteessä VIII tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt pysyvät kuitenkin voimassa, elleivät ne ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa, siihen saakka, kunnes on annettu tarvittavat säännökset, jotka perustuvat tähän asetukseen.

3. Viittauksia kumottuihin säädöksiin on pidettävä viittauksina tähän asetukseen.

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ja pääasiassa kasvinterveyttä koskevissa asioissa neuvoston päätöksellä 76/894/ETY ( 45 ) perustettu pysyvä kasvinterveyskomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

1. Tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen takaamiseksi tarvittavat täytäntöönpano- ja siirtymätoimenpiteet voidaan vahvistaa 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Jotta asetusten (ETY) N:o 2092/91, (ETY) N:o 2081/92 ja (ETY) N:o 2082/92 erityisluonne voidaan ottaa huomioon, tässä asetuksessa vahvistettuihin sääntöihin voidaan tehdä tarvittavia poikkeuksia ja mukautuksia 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttävillä erityistoimenpiteillä.

1. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2007.

2. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti tämän asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia ja pohditaan erityisesti seuraavia asioita:

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sisältyvät erityisesti konferenssien järjestäminen, tietokantojen perustaminen, tietojen julkaisu, selvitysten järjestäminen sekä kokousten järjestäminen elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean istuntojen valmistelemiseksi.

3. Yhteisön teknistä ja taloudellista tukea voidaan myöntää 50 artiklassa tarkoitetun toiminnan järjestämiseen komission käytössä olevien henkilö- ja rahoitusresurssien puitteissa.

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Asetuksen 27 ja 28 artiklaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2007.

I LUKU: VIRALLISTA VALVONTAA SUORITTAVAN HENKILÖSTÖN KOULUTUKSESSA KÄSITELTÄVÄT AIHEET

YHTEISÖN LAITOKSIIN LIITTYVÄÄN VIRALLISEEN VALVONTAAN LIITTYVÄT TOIMET SEKÄ VÄHIMMÄISMAKSUT

Jäsenvaltioiden on perittävä seuraavassa lueteltujen tuotteiden valvonnasta ainakin seuraavat vähimmäismaksut.

Teurastuksen yhteydessä tehtävään valvontaan sovellettavat vähimmäismaksut

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamiseen ja markkinoille saattamiseen sovellettavat vähimmäismaksut

Maksut, jotka peritään komission asetuksen (ETY) N:o 3703/85 liitteessä II tarkoitetuista lajeista, eivät saa ylittää 50:tä euroa erältä.

Jäsenvaltiot perivät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen osalta 0,5 euroa tonnilta.

YHTEISÖN ALUEELLE SAATETTAVIEN TAVAROIDEN JA ELÄVIEN ELÄINTEN VIRALLISEEN VALVONTAAN LIITTYVÄT TOIMET SEKÄ VÄHIMMÄISMAKSUT

Direktiivien 97/78/EY ja 91/469/ETY soveltamisalaan kuuluvat toimet, joista jäsenvaltiot nykyään perivät direktiivin 85/73/ETY mukaisia maksuja.

Lihatuotteisiin, siipikarjan lihaan, luonnonvaraisen riistan lihaan, kaninlihaan, tarhatun riistan lihaan, eläinperäisiin sivutuotteisiin ja rehuun sovellettavat maksut

Yhteisön kautta kuljetettaviin tavaroihin ja eläviin eläimiin sovellettavat maksut

Yhteisön kautta kuljetettavien tavaroiden ja elävien eläinten virallisesta valvonnasta peritään maksuna vähintään 30 euroa, jonka lisäksi peritään 20 euroa kutakin neljännestuntia kohti, joka valvontahenkilöstön jäseneltä kuluu valvontaan.

AFSSA — Laboratoire d'études et de recherches sur la qualité des aliments et sur les procédés agroalimentaires (LERQAP)

2. Yhteisön vertailulaboratoriot zoonoosien (salmonella) määritystä ja testausta varten

4. Yhteisön vertailulaboratorio simpukoiden bakteeri- ja virussaastumisen valvontaa varten

The laboratory of the Centre for Environment, Fisheries and Aquaculture Science (CEFAS)

AFSSA — Laboratoire d'études et de recherches sur la qualité des aliments et sur les procédés agroalimentaires (LERQAP)

6. Yhteisön vertailulaboratorio koagulaasipositiivisia stafylokokkeja, mukaan lukien Staphylococccus aureus, varten

AFSSA — Laboratoire d'études et de recherches sur la qualité des aliments et sur les procédés agroalimentaires (LERQAP)

7. Yhteisön vertailulaboratorio Escherichia coli -bakteeria, mukaan lukien verosytotoksinen E. coli (VTEC), varten

9. Yhteisön vertailulaboratorio loisia varten (erityisesti Trichinella, Echinococcus ja Anisakis)

12. Yhteisön vertailulaboratorio eläinperäisissä elintarvikkeissa olevia eläinlääkejäämiä ja vierasaineita varten

a) Jäämät, jotka luetellaan direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan A ryhmän 1, 2, 3, 4 kohdassa, B ryhmän 2 d kohdassa ja B ryhmän 3 d kohdassa

b) Jäämät, jotka luetellaan direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan B ryhmän 1 kohdassa ja B ryhmän 3 e kohdassa, sekä karbadoksi ja olakvindoksi

Laboratoire d'études et de recherches sur les médicaments vétérinaires et les désinfectants

c) Jäämät, jotka luetellaan direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan A ryhmän 5 kohdassa ja B ryhmän 2 a, b ja e kohdassa

d) Jäämät, jotka luetellaan direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan B ryhmän 3 c kohdassa

13. Yhteisön vertailulaboratorio tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita (TSE) varten

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä X olevassa B luvussa tarkoitettu laboratorio

Eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 ( 46 ) liitteessä II tarkoitettu laboratorio.

Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 ( 47 ) liitteessä tarkoitettu laboratorio

16. Yhteisön vertailulaboratorio elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia aineita varten

c) Hedelmät ja vihannekset, mukaan lukien erittäin vesi- ja happopitoiset tuotteet

18. Yhteisön vertailulaboratorio rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä raskasmetalleja varten

20. Yhteisön vertailulaboratorio polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) varten

21. Yhteisön vertailulaboratorio rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä dioksiineja ja PCB:itä varten

II. Yhteisön vertailulaboratoriot eläinten terveyttä ja eläviä eläimiä varten

Yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi 23 päivänä lokakuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/89/EY ( 48 ) tarkoitettu laboratorio.

Afrikkalaisen hevosruton valvontasäännöistä ja torjuntatoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/35/ETY ( 49 ) tarkoitettu laboratorio.

Yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston direktiivissä 2005/94/EY ( 50 ) tarkoitettu laboratorio.

Yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumiseksi 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/66/ETY ( 51 ) tarkoitettu laboratorio.

Yhteisön yleisistä toimenpiteistä tiettyjen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesicular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistä 17 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/119/ETY ( 52 ) tarkoitettu laboratorio.

Yhteisön vähimmäistoimenpiteistä tiettyjen kalatautien torjumiseksi 24 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/53/ETY ( 53 ) tarkoitettu laboratorio.

Yhteisön vähimmäistoimista simpukoiden tiettyjen sairauksien torjumiseksi 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston direktiivissä 95/70/EY ( 54 ) tarkoitettu laboratorio.

8. Yhteisön vertailulaboratorio raivotaudin vastaisten rokotteiden tehokkuuden valvontaa varten

Raivotaudin vastaisten rokotteiden tehokkuutta mittaavien serologisten valvontatestien standardoinnissa tarvittavien arviointiperusteiden vahvistamisesta vastaavan erityislaitoksen nimeämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2000/258/EY ( 55 ) tarkoitettu laboratorio.

Lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2000 annetussa neuvoston direktiivissä 2000/75/EY ( 56 ) tarkoitettu laboratorio.

Erityissäännöksistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi ja direktiivin 92/119/ETY muuttamisesta Teschenin taudin ja afrikkalaisen sikaruton osalta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston direktiivissä 2002/60/EY ( 57 ) tarkoitettu laboratorio.

Puhdasrotuisten jalostusnautojen testausmenetelmien ja tulosten arvioinnin yhdenmukaistamisessa yhteistyöosapuolena toimivan vertailuaseman nimeämisestä 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä neuvoston päätöksessä 96/463/EY ( 58 ) tarkoitettu laboratorio.

Yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi, direktiivin 85/511/ETY sekä päätösten 89/531/ETY ja 91/665/ETY kumoamisesta ja direktiivin 92/46/ETY muuttamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/85/EY ( 59 ) tarkoitettu laboratorio.

AFSSA — Laboratoire d’études et de recherches en pathologie animale et zoonoses

14. Yhteisön vertailulaboratorio muita hevoseläinten tauteja kuin afrikkalaista hevosruttoa varten

AFSSA — Laboratoire d’études et de recherches en pathologie animale et zoonoses/Laboratoire d’études et de recherche en pathologie équine

TÄMÄN ASETUKSEN 61 ARTIKLAN NOJALLA VOIMAAN JÄÄVÄT TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄNNÖT

( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 9. maaliskuuta 2004 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 26. huhtikuuta 2004.

( 4 ) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1642/2003 (EUVL L 245, 29.9.2003, s. 4).

( 5 ) EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/31/EY (EUVL L 85, 23.3.2004, s. 18).

( 6 ) EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 392/2004 (EUVL L 65, 3.3.2004, s. 1).

( 7 ) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 8 ) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 9, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 9 ) Kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18 päivänä joulukuuta 1997 annettu neuvoston direktiivi 97/78/EY (EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9).

( 10 ) Kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/496/ETY (EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/43/EY (EYVL L 162, 1.7.1996, s. 1).

( 11 ) EYVL L 265, 8.11.1995, s. 17, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/46/EY (EYVL L 234, 1.9.2001, s. 55).

( 12 ) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2700/2000 (EYVL L 311, 12.12.2000, s. 17).

( 13 ) EYVL L 40, 17.2.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 15 ) EYVL L 332, 30.12.1995, s. 15, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 16 ) Tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/22/EY (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/74/EY (EUVL L 262, 14.10.2003, s. 17).

( 17 ) Elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/23/EY (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 18 ) Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206).

( 19 ) Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2245/2003 (EUVL L 333, 20.12.2003, s. 28).

( 20 ) Salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003 (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1).

( 21 ) Viljojen torjunta-ainejäämien enimmäismääristä 24 päivänä heinäkuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/362/ETY (EYVL L 221, 7.8.1986, s. 37), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/2/EY (EUVL L 14, 21.1.2004, s. 10).

( 22 ) Torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta tietyille kasvikunnasta peräisin oleville tuotteille, mukaan lukien hedelmät ja vihannekset, 27 päivänä marraskuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/642/ETY (EYVL L 350, 14.12.1990, s. 71), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/2/EY (EUVL L 14, 21.1.2004, s. 10).

( 23 ) Pakastettujen elintarvikkeiden lämpötilojen seurannasta kuljetuksen, välivarastoinnin ja varastoinnin aikana 13 päivänä tammikuuta 1992 annettu komission direktiivi 92/1/ETY (EYVL L 34, 11.2.1992, s. 28).

( 24 ) Yhteisön näytteenotto- ja analyysimenetelmien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta pakastettujen elintarvikkeiden lämpötilojen valvomiseksi 13 päivänä tammikuuta 1992 annettu komission direktiivi 92/2/ETY (EYVL L 34, 11.2.1992, s. 30).

( 25 ) Yhteisön näytteenotto- ja määritysmenetelmistä rehujen virallista tarkastusta varten 20 päivänä heinäkuuta 1970 annettu neuvoston direktiivi 70/373/ETY (EYVL L 170, 3.8.1970, s. 2), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

( 26 ) Elintarvikkeiden tarkastuksessa tarvittavien yhteisön näytteenottomenettelyjen ja analyysimenetelmien käyttöön ottamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/591/ETY (EYVL L 372, 31.12.1985, s. 50), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

( 27 ) Virallisesta elintarvikkeiden tarkastuksesta 14 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/397/ETY (EYVL L 186, 30.6.1989, s. 23).

( 28 ) Virallista elintarvikkeiden tarkastusta koskevista lisätoimenpiteistä 29 päivänä lokakuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/99/ETY (EYVL L 290, 24.11.1993, s. 14), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

( 29 ) Merellisten biotoksiinien valvonnan vertailulaboratorioista 14 päivänä kesäkuuta 1993 tehty neuvoston päätös 93/383/ETY (EYVL L 166, 8.7.1993, s. 31), päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 1999/312/EY (EYVL L 120, 8.5.1999, s. 37).

( 30 ) Direktiivin 85/73/ETY muuttamisesta ja kodifioinnista elävien eläinten ja tiettyjen eläintuotteiden eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisen varmistamiseksi 26 päivänä kesäkuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/43/EY (EYVL L 162, 1.7.1996, s. 1).

( 31 ) Yhteisön maksujärjestelmästä rehualalla 14 päivänä joulukuuta 1998 tehty neuvoston päätös 98/728/EY (EYVL L 346, 22.12.1998, s. 51).

( 32 ) Simpukoiden bakteeri- ja virussaastumisen valvonnan vertailulaboratorioista 29 päivänä huhtikuuta 1999 tehty neuvoston päätös 1999/313/EY (EYVL L 120, 8.5.1999, s. 40).

( 34 ) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

( 36 ) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 40 ) EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 808/2003 (EUVL L 117, 13.5.2003, s. 1).

( 46 ) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 378/2005 (EUVL L 59, 5.3.2005, s. 8).

( 48 ) EYVL L 316, 1.12.2001, s. 5. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 49 ) EYVL L 157, 10.6.1992, s. 19. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

( 51 ) EYVL L 260, 5.9.1992, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 52 ) EYVL L 62, 15.3.1993, s. 69. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 53 ) EYVL L 175, 19.7.1993, s. 23. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 54 ) EYVL L 332, 30.12.1995, s. 33. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

( 55 ) EYVL L 79, 30.3.2000, s. 40. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2003/60/EY (EYVL L 23, 28.1.2003, s. 30).

( 57 ) EYVL L 192, 20.7.2002, s. 27. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 59 ) EUVL L 306, 22.11.2003, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2005/615/EY (EUVL L 213, 18.8.2005, s. 14).

( 60 ) EYVL L 155, 12.7.1971, s. 13, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 1999/27/EY (EYVL L 118, 6.5.1999, s. 36).

( 61 ) EYVL L 279, 20.12.1971, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 98/64/EY (EYVL L 257, 19.9.1998, s. 14).

( 62 ) EYVL L 123, 29.5.1972, s. 6, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 1999/79/EY (EYVL L 209, 7.8.1999, s. 23).

( 63 ) EYVL L 83, 30.3.1973, s. 21, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 1999/27/EY.

( 65 ) EYVL L 102, 15.4.1976, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 94/14/EY (EYVL L 94, 13.4.1994, s. 30).

( 66 ) EYVL L 206, 29.7.1978, s. 43, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 84/4/ETY (EYVL L 15, 18.1.1984, s. 28).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 776/2006, annettu 23 päivänä toukokuuta 2006,	L 136	3	24.5.2006
M2	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,	L 363	1	20.12.2006
►M3	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 180/2008, annettu 28 päivänä helmikuuta 2008,	L 56	4	29.2.2008
►M4	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 301/2008, annettu 17 päivänä maaliskuuta 2008,	L 97	85	9.4.2008
►M5	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 737/2008, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2008,	L 201	29	30.7.2008

a) naudanliha
— täysikasvuinen nauta	5 euroa eläimeltä
— nuori nauta	2 euroa eläimeltä
b) kavioeläimet/hevoseläimet	3 euroa eläimeltä
c) sianliha: eläimet, joiden teuraspaino on
— alle 25 kilogrammaa	0,5 euroa eläimeltä
— vähintään 25 kilogrammaa	1 euro eläimeltä
d) lampaan- ja vuohenliha: eläimet, joiden teuraspaino on
— alle 12 kilogrammaa	0,15 euroa eläimeltä
— vähintään 12 kilogrammaa	0,25 euroa eläimeltä
e) siipikarjan liha
— Gallus-lajit ja helmikana	0,005 euroa eläimeltä
— ankka ja hanhi	0,01 euroa eläimeltä
— kalkkuna	0,025 euroa eläimeltä
— tarhatun kanin liha	0,005 euroa eläimeltä.

— naudanliha, vasikanliha, sianliha, kavioeläinten/hevoseläinten liha, lampaan- ja vuohenliha	2 euroa
— siipikarjan ja tarhatun kanin liha	1,5 euroa
— tarhatun ja luonnonvaraisen riistan liha
— pienet riistalinnut ja karvapeitteinen riista	1,5 euroa
— sileälastaisten lintujen liha (strutsi, emu, nandu)	3 euroa
— villisiat ja märehtijät	2 euroa.

a) pienet riistalinnut	0,005 euroa eläimeltä
b) karvapeitteinen pienriista	0,01 euroa eläimeltä
c) sileälastaiset linnut	0,5 euroa eläimeltä
d) maanisäkkäät
— villisiat	1,5 euroa eläimeltä
— märehtijät	0,5 euroa eläimeltä.