02003L0099 — FI — 01.07.2013 — 003.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2003/99/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, (EUVL L 325 12.12.2003, s. 31) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/104/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, |
L 363 |
352 |
20.12.2006 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 219/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, |
L 87 |
109 |
31.3.2009 |
|
|
L 155 |
30 |
18.6.2009 |
||
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/20/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013, |
L 158 |
234 |
10.6.2013 |
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2003/99/EY,
annettu 17 päivänä marraskuuta 2003,
tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta
I LUKU
JOHDANTOSÄÄNNÖKSET
1 artikla
Tavoite ja soveltamisala
Tämä direktiivi koskee
zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurantaa;
siihen liittyvän mikrobilääkeresistenssin seurantaa;
ruokamyrkytysepidemioiden epidemiologista tutkimista; ja
tietojen vaihtoa zoonooseista ja niiden aiheuttajista.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä sovelletaan
asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädettyjä määritelmiä; ja
tässä direktiivissä tarkoitetaan:
’zoonoosilla’ mitä tahansa tautia ja/tai tartuntaa, joka voi luonnollisella tavalla siirtyä suoraan tai välillisesti eläimen ja ihmisen välillä;
’zoonoosin aiheuttajalla’ mitä tahansa virusta, bakteeria, sientä, loista tai muuta biologista eliötä, joka voi aiheuttaa zoonoosin;
’mikrobilääkeresistenssillä’ tietyn lajin mikro-organismien kykyä säilyä hengissä tai jopa kasvaa sellaisessa mikrobilääkepitoisuudessa, joka yleensä on riittävä saman lajin mikro-organismien kasvun hillitsemiseksi tai niiden tappamiseksi;
’åruokamyrkytysepidemialla’ kahden tai useamman ihmisissä esiintyvän saman taudin ja/tai tartunnan olemassaolon havaitsemista tietyissä olosuhteissa tai tilannetta, jossa tapausten todettu määrä ylittää odotettavissa olevan määrän ja jossa tapaukset liittyvät tai voivat liittyä samaan elintarvikelähteeseen; ja
’seurannalla’ zoonoosien ja niiden aiheuttajien sekä niihin liittyvän mikrobilääkeresistenssin esiintymistä koskevien tietojen keräys-, analysointi- ja levitysjärjestelmää.
3 artikla
Yleiset velvoitteet
Kunkin jäsenvaltion on nimettävä tämän direktiivin soveltamista varten toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitettava se/ne komissiolle. Jos jäsenvaltio nimeää useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen, sen on:
ilmoitettava komissiolle mikä toimivaltainen viranomainen toimi yhteysviranomaisena komission kanssa; ja
huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä niin, että tämän direktiivin vaatimusten asianmukainen täytäntöönpaneminen varmistetaan.
Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että niiden tämän direktiivin soveltamista varten nimeämä toimivaltainen viranomainen tekee tai toimivaltaiset viranomaiset tekevät yleisten tietojen ja tarvittaessa erityistietojen vapaaseen vaihtoon perustuvaa tehokasta ja jatkuvaa yhteistyötä
eläinten terveyttä koskevassa yhteisön lainsäädännössä tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa;
rehuja koskevassa yhteisön lainsäädännössä tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa;
elintarvikehygieniaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa;
päätöksen N:o 2119/98/EY 1 artiklassa tarkoitettujen tahojen ja/tai viranomaisten kanssa;
muiden asianomaisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa.
II LUKU
ZOONOOSIEN JA NIIDEN AIHEUTTAJIEN SEURANTA
4 artikla
Zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurantaan sovellettavat yleiset säännöt
Seurantaa sovelletaan elintarvikeketjun sellaiseen vaiheeseen tai sellaisiin vaiheisiin, jolloin se on asianmukaisinta kyseisten zoonoosien tai niiden aiheuttajien vuoksi, toisin sanoen:
alkutuotannon tasolla; ja/tai
elintarvikeketjun muissa vaiheissa elintarvikkeet ja rehut mukaan lukien.
►M2 Komissio voi muuttaa liitettä I zoonoosien tai niiden aiheuttajien lisäämiseksi siinä oleviin luetteloihin tai poistamiseksi niistä ottaen huomioon erityisesti seuraavat perusteet: ◄
esiintyminen eläinpopulaatioissa ja väestössä sekä rehuissa ja elintarvikkeissa;
vakavuus ihmiselle;
eläinten ja ihmisten terveydenhoidolle sekä rehu- ja elintarvikealan yrityksille koituvat taloudelliset seuraukset;
epidemiologiset suuntaukset eläinpopulaatioissa ja väestössä sekä rehuissa ja elintarvikkeissa.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä noudattaen.
Tällaisissa yksityiskohtaisissa säännöissä on vahvistettava zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Niissä voidaan käsitellä erityisesti seuraavia seikkoja:
eläinpopulaatio tai eläinten alapopulaatiot taikka elintarvikeketjun vaiheet, joihin seuranta kohdistuu;
kerättävien tietojen laji ja tyyppi;
tapausten määrittely;
näytteenottosuunnitelmassa käytettävät kaavat;
tutkimuksissa käytettävät laboratoriomenetelmät; ja
raportointiväli ja ohjeet paikallis-, alue- ja keskusviranomaisten väliselle raportoinnille.
5 artikla
Koordinoidut seurantaohjelmat
6 artikla
Elintarvikealan toimijoiden velvollisuudet
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintarvikealan toimijat tehdessään tutkimuksia 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti seurannan piiriin kuuluvien zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintymisestä:
säilyttävät tulokset ja järjestävät kaikkien asiaankuuluvien isolaattien säilyttämisen viranomaisen erikseen määrittelemän ajan; ja
toimittavat tulokset tai isolaatit toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä.
III LUKU
MIKROBILÄÄKERESISTENSSI
7 artikla
Mikrobilääkeresistenssin seuranta
IV LUKU
RUOKAMYRKYTYSEPIDEMIAT
8 artikla
Ruokamyrkytysepidemioiden epidemiologinen tutkiminen
V LUKU
TIETOJEN VAIHTO
9 artikla
Zoonoosien, niiden aiheuttajien ja mikrobilääkeresistenssin suuntausten ja lähteiden arviointi
Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain toukokuun loppuun mennessä, Bulgarian ja Romanian osalta ensimmäisen kerran vuoden 2008 toukokuun loppuun mennessä ja Kroatian ensimmäisen kerran vuoden 2014 toukokuun loppuun mennessä zoonoosien, niiden aiheuttajien ja mikrobilääkeresistenssin suuntauksista ja lähteistä kertomus, joka kattaa edellisen vuoden aikana 4, 7 ja 8 artiklan mukaisesti kerätyt tiedot. Kertomukset ja niiden mahdolliset yhteenvedot on pidettävä julkisesti saatavilla.
Kertomuksissa on oltava myös asetuksen (EY) N:o 2160/2003 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot.
Kertomuksia koskevat vähimmäisvaatimukset annetaan liitteessä IV. Yksityiskohtaisia sääntöjä kertomusten arvioinnista, myös kertomusten muodosta ja vähimmäistiedoista, jotka niiden on sisällettävä, voidaan antaa 12 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Olosuhteiden sitä vaatiessa komissio voi pyytää tiettyjä lisätietoja. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle selvityksiä pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.
Yhteenvedon laatimisessa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen voi ottaa huomioon myös muita tietoja, jotka on saatu yhteisön lainsäädännön ja erityisesti seuraavien säädösten nojalla:
VI LUKU
LABORATORIOT
10 artikla
Yhteisön ja kansalliset vertailulaboratoriot
VII LUKU
TÄYTÄNTÖÖNPANO
11 artikla
Liitteiden muutokset ja siirtymä- tai täytäntöönpanotoimenpiteet
Komissio voi muuttaa liitteitä II, III ja IV. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
Sellaiset laajakantoiset siirtymätoimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, etenkin direktiivissä säädettyjen vaatimusten lisäerittelyillä, hyväksytään 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
Muita täytäntöönpano- tai siirtymätoimenpiteitä voidaan hyväksyä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
12 artikla
Komiteamenettely
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.
13 artikla
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuuleminen
Komissio kuulee Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kaikissa sellaisissa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, joilla voi olla merkittävä vaikutus kansanterveyteen, erityisesti ennen kuin tekee ehdotuksia liitteiden I tai II muuttamiseksi tai ennen kuin laatii 5 artiklan mukaista koordinoitua seurantaohjelmaa.
14 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä viimeistään 12 päivänä kesäkuuta 2004.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
VIII LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
15 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivi 92/117/ETY 12 päivänä kesäkuuta 2004 alkaen.
Jäsenvaltioiden direktiivin 92/117/ETY 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteuttamat toimenpiteet, kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti täytäntöön pannut toimenpiteet sekä 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksytyt suunnitelmat ovat kuitenkin voimassa siihen asti, kun vastaavat valvontaohjelmat on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 2160/2003 5 artiklan säännösten mukaisesti.
▼M3 —————
17 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
18 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
A. Zoonoosit ja niiden aiheuttajat, jotka on sisällytettävä seurantaan
B. Zoonoosit ja niiden aiheuttajat, joita on seurattava epidemiologisen tilanteen mukaan
1. Virusperäiset zoonoosit
2. Bakteeriperäiset zoonoosit
3. Loisperäiset zoonoosit
4. Muut zoonoosit ja niiden aiheuttajat
LIITE II
7 artiklan mukaiset mikrobilääkeresistenssin seurantaa koskevat vaatimukset
A. Yleiset vaatimukset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 artiklassa säädetystä mikrobilääkeresistenssin seurantajärjestelmästä saadaan vähintään seuraavat tiedot:
seurantaan otetut eläinlajit;
seurantaan otettavat bakteerilajit ja/tai -kannat;
seurannassa käytetty näytteenottomenetelmä;
seurantaan otetut mikrobilääkkeet;
resistenssin havaitsemisessa käytetyt laboratoriomenetelmät;
mikrobi-isolaattien tunnistamisessa käytetyt laboratoriomenetelmät;
tietojen keräämisessä käytetyt menetelmät.
B. Erityiset vaatimukset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seurantajärjestelmästä saadaan merkityksellistä tietoa vähintään edustavasta määrästä Salmonella spp.-, Campylobacter jejuni- ja Campylobacter coli -bakteerien isolaatteja, jotka on saatu nautaeläimistä, sioista ja siipikarjasta, ja näistä lajeista johdetuista eläinperäisistä elintarvikkeista.
LIITE III
5 artiklassa tarkoitetut koordinoidut seurantaohjelmat
Kun koordinoitu seurantaohjelma laaditaan, sen osalta on määritettävä vähintään seuraavat ominaisuudet:
LIITE IV
9 artiklan 1 kohdan mukaisia kertomuksia koskevat vaatimukset
Edellä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot: A—D-osia sovelletaan 4 tai 7 artiklan mukaisesti suoritetusta seurannasta laadittuihin kertomuksiin. E-osaa sovelletaan 8 artiklan mukaisesti suoritetusta seurannasta laadittuihin kertomuksiin.
|
A. |
Kunkin zoonoosin ja sen aiheuttajan osalta on kuvailtava vähintään kerran seuraavat seikat (myöhemmin riittää muutosten ilmoittaminen):
a)
seurantajärjestelmät (näytteenottotavat, näytteenottotiheys, näytteen laji, tapauksen määrittely, käytetyt taudinmääritysmenetelmät);
b)
rokottaminen ja muut ennalta ehkäisevät toimet;
c)
valvontajärjestelmä ja soveltuvin osin ohjelmat;
d)
toimenpiteet positiivisen löydöksen tai yksittäisen tapauksen havaitsemisen yhteydessä;
e)
käytetyt ilmoitusjärjestelmät;
f)
taudin ja/tai tartunnan historia kyseisessä maassa. |
|
B. |
Joka vuosi on esitettävä seuraavat tiedot:
a)
mahdollisesti seurattava eläinpopulaatio (ja päivämäärä, jolta numerotiedot ovat)
—
karjojen tai parvien lukumäärä,
—
eläinten kokonaislukumäärä, ja
—
tarvittaessa myös käytetyt tuotantomenetelmät;
b)
seurantaan osallistuvien laboratorioiden ja laitosten lukumäärä ja yleiskuvaus. |
|
C. |
Kustakin zoonoosin aiheuttajasta ja tietoluokasta on vuosittain esitettävä seuraavat seikat seurauksineen:
a)
aikaisemmin kuvailtujen järjestelmien muutokset;
b)
aikaisemmin kuvailtujen menetelmien muutokset;
c)
tulokset tutkimuksista, muusta tyypittämisestä tai muusta luonnehdinnasta laboratorioissa (kunkin luokan osalta erikseen);
d)
kansallinen arvio viimeaikaisesta tilanteesta, suuntauksesta ja tartunnan lähteistä;
e)
taudin merkitys eläimistä ihmisiin tarttuvana tautina;
f)
eläimistä ja elintarvikkeista tehtyjen löydösten yhteys ihmisissä todettuihin tapauksiin ihmisten saamien tartuntojen lähteenä;
g)
tunnustetut valvontastrategiat, joita voidaan käyttää vähentämään tai ehkäisemään riskiä zoonoosin aiheuttajan siirtymisestä ihmisiin;
h)
tarvittaessa jäsenvaltiossa päätetyt erityistoimet tai koko yhteisölle ehdotetut erityistoimet viimeaikaisen tilanteen perusteella. |
|
D. |
Tutkimustulosten raportointi Tulosten ilmoittamisen yhteydessä on aina annettava tutkittujen epidemiologisten yksikköjen (parvi, karja, näyte, erä) lukumäärä ja positiivisten näytteiden lukumäärä tapausmäärittelyn mukaan. Tulosten yhteydessä ilmoitetaan tarvittaessa zoonoosin tai sen aiheuttajan maantieteellinen levinneisyys. |
|
E. |
Ruokamyrkytysepidemioita koskevat tiedot:
a)
kaikkien ruokamyrkytysepidemioiden yhteismäärä vuoden aikana;
b)
näihin ruokamyrkytysepidemioihin kuolleiden ja sairastuneiden henkilöiden määrä;
c)
ruokamyrkytysepidemian puhkeamisen aiheuttaja, mahdollisuuksien mukaan myös aiheuttajan serotyyppi tai muu varma kuvaus ruokamyrkytysepidemian aiheuttajasta; selvitys syistä, jos ruokamyrkytysepidemian aiheuttajaa ei ole voitu tunnistaa;
d)
ruokamyrkytysepidemioiden yhteys elintarvikkeisiin tai muihin mahdollisiin tartunnan välittäjiin;
e)
tiedot paikasta, jossa epäilty elintarvike on tuotettu/ostettu/hankittu/nautittu;
f)
asiaan vaikuttavat seikat, esimerkiksi hygieniapuutteet elintarvikkeiden jalostusketjussa. |
( 1 ) EYVL C 304 E, 30.10.2001, s. 250.
( 2 ) EYVL C 94, 18.4.2002, s. 18.
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. toukokuuta 2002 (EUVL C 180 E, 31.7.2003, s. 161), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 20. helmikuuta 2003 (EUVL C 90 E, 15.4.2003, s. 9) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 19. kesäkuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
( 4 ) EYVL L 62, 15.3.1993, s. 38, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).
( 5 ) EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1226/2002 (EYVL L 179, 9.7.2002, s. 13).
( 6 ) EYVL L 46, 19.2.1991, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2003/708/EY (EUVL L 258, 10.10.2003, s. 11).
( 7 ) EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1.
( 8 ) Ks. tämän virallisen lehden sivu 1.
( 9 ) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.
( 10 ) EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1494/2002 (EYVL L 225, 22.8.2002, s. 3).
( 11 ) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2001/572/EY (EYVL L 203, 28.7.2001, s. 16).
( 12 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
( 13 ) Neuvoston direktiivi 89/397/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1989, virallisesta elintarvikkeiden tarkastuksesta (EYVL L 186, 30.6.1989, s. 23).