EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 ( 1 ) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) edellyttää korkotilastojen tuottamista rahalaitosten soveltamista kotitalouksien ja yritysten talletus- ja lainakoroista voidakseen suorittaa tehtävänsä. Tilastojen päätarkoituksena on antaa Euroopan keskuspankille (EKP) kattavat, yksityiskohtaiset ja yhdenmukaiset tilastotiedot rahalaitosten soveltamien korkojen tasosta ja niiden muutoksista ajan kuluessa. Nämä korot edustavat viimeistä vaihetta virallisten korkojen muutoksista alkunsa saavassa rahapolitiikan välittymismekanismissa, ja siksi niitä koskevat tilastot ovat välttämätön edellytys, jotta rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahatalouden kehitystä voitaisiin analysoida luotettavasti. EKPJ tarvitsee korkojen kehitystä koskevia tietoja myös edistääkseen omalta osaltaan toimivaltaisten viranomaisten harjoittaman luottolaitosten toiminnan vakauteen ja rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän politiikan sujuvaa hoitamista.

(2)

EKP antaa asetuksia Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä ”perustamissopimus”) määräysten mukaisesti sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ”perussääntö”) nojalla siinä laajuudessa kuin se on tarpeen EKPJ:n tehtävien hoitamiseksi, sellaisina kuin nämä tehtävät ovat määriteltyinä perussäännössä ja joissain tapauksissa perustamissopimuksen 107 artiklan 6 artiklassa tarkoitetuissa neuvoston antamissa säädöksissä.

(3)

Perussäännön 5.1 artiklassa edellytetään, että EKP kerää EKPJ:n tehtävistä huolehtiakseen kansallisten keskuspankkien avustuksella tarvittavat tilastotiedot joko toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta tai suoraan taloudellisilta toimijoilta. Perussäännön 5.2 artiklan mukaan kansalliset keskuspankit hoitavat, siinä määrin kuin on mahdollista, 5.1 artiklassa kuvattuja tehtäviä.

(4)

Kansallisten keskuspankkien voi olla välttämätöntä kerätä varsinaiselta tiedonantajien joukolta EKP:n tilastovaatimusten täyttämiseksi tarvittavia tilastotietoja osana laajempaa tilastointiin liittyvää tiedonkeruuta, jonka ne luovat omalla vastuullaan hoitaakseen tiedonkeruun yhteisön tai kansallisen lainsäädännön taikka vakiintuneen käytännön mukaisesti ja joka palvelee muita tilastointitarkoituksia, jos EKP:n tilastovaatimusten täyttäminen ei vaarannu. Tällä tavoin voidaan myös vähentää tietojen keräämisestä aiheutuvaa rasitetta. Avoimuuden varmistamiseksi tiedonantajille on näissä tapauksissa ilmoitettava, että tietoja kerätään muita tilastointitarkoituksia varten. Erityistapauksissa EKP voi käyttää tällaisia muihin tarkoituksiin kerättyjä tilastotietoja omien vaatimustensa täyttämiseksi.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 2533/98 3 artiklassa edellytetään, että EKP:n on täsmennettävä varsinainen tiedonantajien joukko tiedonantajien perusjoukon rajoissa ja vähennettävä tietojenannosta koituvaa rasitetta. Rahalaitosten korkotilastoja varten varsinainen tiedonantajien joukko muodostuu joko kaikkien merkittävien luottolaitosten kokonaisotannasta tai vaihtoehtoisesti erityisiin kriteereihin perustuvasta merkittävien luottolaitosten otoksesta. Ottaen huomioon rahalaitossektorin erityispiirteet kussakin rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa kansalliset keskuspankit päättävät valintametodista. Tavoitteena on vähentää tietojenannosta aiheutuvaa rasitetta kuitenkin samalla korkealaatuiset tilastotiedot varmistaen. Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että EKP voi antaa asetuksia niiden tilastoihin liittyvien tietojenantovaatimustensa määrittelemiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, jotka koskevat rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden varsinaisten tiedonantajien joukkoa. Saman asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, että EKP voi antaa asetuksia edellytyksistä, joiden mukaisesti voidaan käyttää oikeutta tarkistaa tilastotietoja tai toimittaa pakollinen tilastotietojen keruu.

(6)	Asetuksen (EY) N:o 2533/98 4 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on järjestettävä tilastotietojen keruu omalta osaltaan ja tehtävä EKPJ:n kanssa kiinteää yhteistyötä varmistaakseen perussäännön 5 artiklasta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen.

(7)

Vaikka on tunnustettua, että EKP:n perussäännön 34.1 artiklan nojalla antamissa asetuksissa ei anneta mitään oikeuksia eikä aseteta mitään velvollisuuksia rahaliittoon osallistumattomille jäsenvaltioille, perussäännön 5 artikla koskee sekä rahaliittoon osallistuvia että siihen osallistumattomia jäsenvaltioita. Asetuksessa (EY) N:o 2533/98 muistutetaan, että perussäännön 5 artikla sekä perustamissopimuksen 5 artikla tarkoittavat myös sitä, että rahaliittoon osallistumattomien jäsenvaltioiden on suunniteltava ja toimeenpantava kansallisella tasolla kaikki asianmukaisiksi katsomansa toimenpiteet EKP:n tilastovaatimusten edellyttämän tiedonkeruun järjestämiseksi ja saatava tilastointiin liittyvät valmistelunsa ajoissa valmiiksi tullakseen rahaliittoon osallistuviksi jäsenvaltioiksi,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1) ilmaisuilla ”tiedonantajat”, ”rahaliittoon osallistuva jäsenvaltio” ja ”jossakin maassa oleva” on sama merkitys kuin niille on määritelty asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklassa;

2) ”kotitalouksilla ja yrityksillä” tarkoitetaan, kuten Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2223/96 ( 2 ) liitteeseen A sisältyvässä Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä EKT 1995 on määritelty, julkisyhteisöjä lukuun ottamatta kaikkia muita rahalaitossektoriin kuulumattomia sektoreita. Ilmaisu kattaa kotitaloudet ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.14 ja S.15 yhteensä) sekä yritykset (S.11);

3) ”luottolaitoksilla ja muilla laitoksilla” tarkoitetaan kaikkia muita rahalaitoksia paitsi keskuspankkeja ja rahamarkkinarahastoja, sellaisina kuin ne on yksilöity rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta 22 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) ( 3 ) liitteessä I olevan 1 osan I kohdan luokitteluperiaatteiden mukaisesti;

4) ”rahalaitosten korkotilastoilla” tarkoitetaan tilastoja, jotka koskevat rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa olevien luottolaitosten ja muiden laitosten soveltamia rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien kotitalouksien ja yritysten euromääräisiä talletus- ja lainakorkoja;

5) ”potentiaalisella tiedonantajien joukolla” tarkoitetaan rahaliittoon kuuluvassa jäsenvaltiossa olevia luottolaitoksia ja muita laitoksia, jotka ottavat vastaan euromääräisiä talletuksia rahaliittoon kuuluvissa jäsenvaltioissa olevilta kotitalouksilta ja/tai yrityksiltä ja/tai myöntävät niille euromääräisiä lainoja.

2. Kukin kansallinen keskuspankki valitsee tiedonantajansa niistä potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvista luottolaitoksista ja muista laitoksista, jotka sijaitsevat samassa rahaliittoon kuuluvassa jäsenvaltiossa kuin kansallinen keskuspankki.

3. Tiedonantajia valitessaan kansalliset keskuspankit käyttävät joko kokonaisotantaa tai otosta seuraavissa kohdissa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

4. Mikäli kansallinen keskuspankki käyttää kokonaisotantaa, se pyytää jokaista potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvaa jäsenvaltiossa sijaitsevaa luottolaitosta ja muuta laitosta toimittamaan rahalaitosten korkotilastot. Muuttujia, jotka kerätään kokonaisotannalla, ovat uuden liiketoiminnan korot ja määrä sekä kantatietojen korot.

5. Mikäli käytetään otosta, tiedonantolomake toimitetaan vain tietyille potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluville luottolaitoksille ja muille laitoksille. Muuttujia, jotka estimoidaan otoksen avulla, ovat uuden liiketoiminnan korot ja määrä ja kantatietojen korot. Niistä käytetään käsitettä otosmuuttujat. Jotta minimoitaisiin se riski, että otokseen perustuvat tulokset poikkeavat todellisista (tuntemattomista) potentiaalisen tiedonantajien joukon tiedoista, otos muodostetaan siten, että se on edustava potentiaalisen tiedonantajien joukon kannalta. Rahalaitosten korkotilastoja laadittaessa otoksen katsotaan olevan edustava, mikäli kaikki rahalaitosten korkotilastoja varten merkitykselliset ja potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon olennaisesti kuuluvat piirteet ilmenevät myös otoksessa. Valitessaan otosta ensimmäistä kertaa kansalliset keskuspankit voivat käyttää sopivia arvioita ja malleja otantajärjestelyn luomiseksi, vaikka olemassa olevista lähteistä saatavat taustatiedot eivät vastaisikaan täydellisesti tämän asetuksen mukaisia määritelmiä.

6. Otoksen edustavuuden varmistamiseksi kukin kansallinen keskuspankki, joka päättää käyttää otosta rahalaitosten korkotilastoja laatiessaan, osittaa asianmukaisesti potentiaalisen tiedonantajien joukon ennen tiedonantajien valintaa. Ositus merkitsee sitä, että potentiaalinen tiedonantajien joukko N jaetaan alajoukkoihin tai ositteisiin N1, N2, N3, …, NL. Alajoukot tai ositteet eivät saa olla päällekkäisiä, ja ne yhdessä muodostavat potentiaalisen tiedonantajien joukon:

7. Kansalliset keskuspankit määrittävät ositusperusteet, joiden perusteella potentiaalinen tiedonantajien joukko voidaan jakaa edelleen homogeenisiin ositteisiin. Ositteiden katsotaan olevan homogeenisia, jos ositteen sisäisten otantamuuttujien varianssien summa on merkittävästi pienempi kuin varsinaisten tiedonantajien joukon kokonaisvarianssi ( 4 ). Ositusperusteet ovat sidoksissa rahalaitosten korkotilastoihin, eli ositusperusteiden ja otoksen perusteella estimoitavien korkojen ja määrien välillä on yhteys.

8. Kukin kansallinen keskuspankki, joka päättää käyttää otosta, määrittää ainakin yhden ositusperusteen varmistaakseen sen, että luottolaitoksista ja muista laitoksista valittava otos on edustava kyseisen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion osalta ja että otantavirhe on pieni. Tavoitteena on, että kansalliset keskuspankit asettavat ositusperusteet hierarkkiseen järjestykseen. Niissä otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet, joten ne ovat erilaisia kussakin rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa.

9. Tiedonantajat valitaan yksivaiheisella otannalla sen jälkeen kun kaikki ositteet on määritetty. Vasta tässä vaiheessa tiedonantajat valitaan potentiaalisesta tiedonantajien joukosta. Ennen tätä vaihetta ei tehdä mitään valintoja.

10. Kansallisen otoksen vähimmäiskoko on niin suuri, että uuden liiketoiminnan keskikorkoja kaikissa instrumenttiluokissa koskeva suurin mahdollinen satunnaisvirhe ( 5 ) ei ylitä 10:tä peruspistettä 90 prosentin luottamustasolla ( 6 ). Tämän edellytyksen täyttyminen osoitetaan joko suoraan asianmukaisilla tiedoilla tai tällaisten tietojen puuttuessa voidaan olettaa, että jos jompi kumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy, otos on riittävän suuri vähimmäisvaatimusten täyttymiseksi.

11. Asianmukaisilla tiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia ja liittyvät sillä tavoin rahalaitosten korkotilastoihin, että kartoituksissa, joista nämä tiedot on saatu, sovelletaan määritelmiä, jotka ovat yhdenmukaisia rahalaitosten korkotilastojen kanssa. Tällaiset tiedot eivät ehkä ole kansallisten keskuspankkien saatavilla ennen kuin rahalaitosten korkotilastoja koskeva kartoitus otetaan käyttöön ja tiedonantajat ovat antaneet ensimmäiset tiedot.

12. Kansallisen otoksen vähimmäiskoolla viitataan sekä alkuperäiseen vähimmäisotokseen että alkuperäisotoksen ylläpidon jälkeiseen vähimmäisotokseen 21 kohdassa määritellyllä tavalla. Sulautumisten ja toiminnan lopettamisten vuoksi otos saattaa pienentyä ajan kuluessa seuraavaan ylläpitojaksoon mennessä.

13. Kansalliset keskuspankit voivat valita enemmän tiedonantajia kuin kansallisen otoksen vähimmäiskoossa on määritelty, erityisesti silloin kun on tarpeen lisätä kansallisen otoksen edustavuutta kansallisen rahoitusjärjestelmän rakenne huomioon ottaen.

14. Potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvien luottolaitosten ja muiden laitosten määrän ja otoksen vähimmäiskoon on vastattava johdonmukaisesti toisiaan. Kansalliset keskuspankit voivat antaa luottolaitosten ja muiden laitosten, jotka sijaitsevat vain yhdessä rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa ja jotka kukin mainitaan erikseen rahalaitosten luettelossa, sellaisena kuin se on laadittu ja sitä on päivitetty rahalaitosten konsolidoidusta taseesta 22 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) ( 7 ) liitteessä I olevan 1 osan I kohdassa määrättyjen luokitteluperiaatteiden mukaisesti, ilmoittavan rahalaitosten korkotilastot yhdessä ryhmänä. Ryhmästä tulee käsitteellinen tiedonantaja. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmä ilmoittaa rahalaitosten korkotilastot ikään kuin se olisi yksi rahalaitos, eli ne ilmoittavat kutakin instrumenttiryhmää kohti yhden keskikoron, joka kattaa koko ryhmän, sen sijaan että ne ilmoittaisivat yhden koron kunkin rahalaitosten luetteloon kuuluvan rahalaitoksen osalta. Samalla ryhmän luottolaitokset ja muut laitokset lasketaan kuitenkin yhä yksittäisinä laitoksina potentiaalisessa tiedonantajien joukossa ja otoksessa.

15. Sen jälkeen kun kansalliset ositteet on määritelty 6 ja 7 kohdan mukaisesti ja kansallisen otoksen koko n 10 kohdan mukaisesti, kansalliset keskuspankit, jotka päättävät käyttää otosta, poimivat otoksen valitsemalla varsinaiset tiedonantajat kustakin ositteesta. Kansallisen otoksen koko n on kunkin ositteen otosten koon n1, n2, n3, …, nL summa:

16. Kukin kansallinen keskuspankki valitsee asianmukaisimman kansallisen otoskoon n kohdistamistavan ositteiden kesken. Siten kukin kansallinen keskuspankki määrittää, kuinka monta tiedonantajaa nh poimitaan luottolaitosten ja muiden laitosten kokonaismäärästä Nh kussakin ositteessa. Otantasuhde nh/Nh kullekin ositteelle h sallii kunkin ositteen varianssin estimoinnin. Tämä merkitsee, että kustakin ositteesta valitaan vähintään kaksi tiedonantajaa.

17. Varsinaisten tiedonantajien valitsemiseksi kustakin ositteesta kansalliset keskuspankit joko sisällyttävät kaikki laitokset ositteeseen, käyttävät satunnaisotantaa tai valitsevat suurimmat laitokset kustakin ositteesta. Satunnaisotannassa laitosten satunnaispoiminta kussakin ositteessa toteutetaan joko siten, että kaikilla laitoksilla on yhtäläinen todennäköisyys tulla valituksi, tai siten, että todennäköisyys riippuu laitoksen koosta. Kansalliset keskuspankit voivat valita kaikkien laitosten sisällyttämisen joidenkin ositteiden osalta, satunnaisotannan toisten ositteiden osalta ja suurimmat laitokset vielä muiden ositteiden osalta.

18. Tietoja kunkin potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluvan luottolaitoksen ja muun laitoksen koosta on saatavilla kansallisella tasolla rahalaitosten tasetilastoista, joita kerätään asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) mukaisesti. Kansalliset keskuspankit käyttävät keräämiseen rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien kotitalouksien ja yritysten tekemien euromääräisten talletusten ja niille myönnettyjen euromääräisten lainojen kokonaismäärää, joka on se taseen osa, jolla on merkitystä rahalaitosten korkotilastojen kannalta, tai sen läheistä vastinetta.

19. Rahalaitosten korkotilastot perustuvat valintaan ilman laitoksen palautusta tiedonantajien joukkoon, eli kukin potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon kuuluva luottolaitos ja muu laitos voi tulla valituksi vain kerran.

20. Jos kansallinen keskuspankki päättää käyttää luottolaitosten ja muiden laitosten kokonaisotantaa yhdessä ositteessa, se voi suorittaa otannan tässä ositteessa sivukonttoreiden tasolla. Tämä edellyttää, että kansallisella keskuspankilla on täydellinen sivukonttoreiden luettelo, joka kattaa ositteen luottolaitosten ja muiden laitosten kaiken liiketoiminnan, sekä asianmukaiset tiedot, jotta voidaan arvioida uuden liiketoiminnan korkojen varianssia kotitalouksien ja yritysten osalta sivukonttoreiden kesken. Sivukonttoreiden valintaan ja tietojen ylläpitoon sovelletaan kaikkia tämän liitteen mukaisia vaatimuksia. Valituista sivukonttoreista tulee ”käsitteellisiä” tiedonantajia, joihin sovelletaan kaikkia liitteen II mukaisia vaatimuksia. Tällä menettelyllä ei rajoiteta luottolaitoksen tai muun laitoksen, johon sivukonttori kuuluu, vastuuta tiedonantajana.

21. Kansalliset keskuspankit, jotka päättävät käyttää otosta, varmistavat, että otos pysyy ajan kuluessa edustavana.

22. Tästä syystä kansalliset keskuspankit tarkistavat otoksensa edustavuuden vähintään kerran vuodessa. Mikäli potentiaalisessa tiedonantajien joukossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, tämän on heijastuttava otoksessa tämän vuosittaisen tarkistuksen jälkeen.

23. Vähintään kahden vuoden välein kansalliset keskuspankit tarkistavat otoksen ottamalla huomioon potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon liittyneet uudet laitokset ja potentiaalisesta ja varsinaisesta tiedonantajien joukosta poistuneet sekä muut muutokset tiedonantajien erityispiirteissä. Kansalliset keskuspankit voivat tarkistaa ja uudistaa otoksensa useamminkin.

24. Ajan kuluessa otosta muokataan siten, että potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon liittyjät otetaan huomioon, jotta otos edelleen edustaisi potentiaalisten tiedonantajien joukkoa. Tästä syystä kansalliset keskuspankit poimivat otoksen nb kaikkien liittyjien joukosta Nb. Liittyvien laitosten täydentävää valintaa nb kaikkien liittyjien kokonaismäärästä Nb kutsutaan ajan kuluessa tehtäväksi lisäotannaksi.

25. Ajan myötä otosta muokataan myös siten, että potentiaalisesta ja varsinaisesta tiedonantajien joukosta lähtijät otetaan huomioon. Muutokset eivät ole tarpeen, mikäli potentiaalisesta tiedonantajien joukosta lähtijöiden määrä Nd ja otoksesta lähtijöiden määrä nd vastaavat toisiaan (tapaus 1). Mikäli potentiaalisesta tiedonantajien joukosta lähtee laitoksia ja nämä laitokset eivät ole otoksessa, otoksesta tulee liian suuri potentiaaliseen tiedonantajien joukkoon nähden (tapaus 2). Mikäli otoksesta lähtee useampia laitoksia kuin potentiaalisesta tiedonantajien joukosta, otoksesta tulee ajan myötä liian pieni eikä se ehkä ole enää edustava (tapaus 3). Tapauksissa 2 ja 3 otoksen kullekin laitokselle annetut painoarvot mukautetaan otantateoriasta johdetun tilastollisen menetelmän avulla. Kullekin tiedonantajalle annettava painoarvo on sen valintatodennäköisyyden käänteisluku ja siten korotuskerroin. Tapauksessa 2, jossa otos on suhteellisesti liian suuri perusjoukkoon nähden, yhtään tiedonantajaa ei poisteta otoksesta.

26. Otosta muutetaan vielä siinä tapauksessa, että tiedonantajien erityispiirteet muuttuvat. Tällaisia muutoksia voi tapahtua sulautumisten, jakautumisten, laitosten kasvun jne. seurauksena. Jotkin tiedonantajat saattavat jopa vaihtaa ositetta. Kuten tapauksissa 2 ja 3 on todettu lähtijöiden osalta, otosta mukautetaan otantateoriasta johdetun tilastollisen menetelmän avulla. Uudet valintatodennäköisyydet ja siten myös painoarvot määritetään.

27. Jotta rahalaitosten korkotilastot talletusten ja lainojen kantatietojen sekä niitä koskevan uuden liiketoiminnan kesken olisivat johdonmukaisia, kansalliset keskuspankit, jotka päättävät käyttää otosta, käyttävät samoja tiedonantajia molempien tilastojen keräämiseen. Kansalliset keskuspankit voivat myös käyttää otosta osalle korkotilastoja ja kokonaisotantaa muille korkotilastoille. Kansalliset keskuspankit eivät kuitenkaan saa käyttää kahta eri otosta.

28. Kansallisten keskuspankkien ei tarvitse kattaa otoksessa kaikkia kotimaassa käytettävissä olevia tuotteita. Ne eivät kuitenkaan saa jättää kokonaista instrumenttiluokkaa tilastojen ulkopuolelle sillä perusteella, että niitä koskevat määrät ovat hyvin pieniä. Jos jotakin instrumenttiluokkaa tarjoaa vain yksi laitos, kyseisen laitoksen on siis oltava edustettuna otoksessa. Jos jotakin instrumenttiluokkaa ei ollut olemassa rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa siinä vaiheessa, kun otos alun perin poimittiin, mutta yksi laitos on ottanut sen myöhemmin käyttöön, kyseinen laitos valitaan otokseen seuraavan edustavuutta koskevan tarkastuksen yhteydessä. Jos luodaan uusi tuote, otoksessa olevat laitokset ottavat sen mukaan seuraavaan tiedonantoon, koska kaikkien tiedonantajien edellytetään antavan ilmoituksen kaikista tuotteistaan.

4. Vuositasoisen sovitun koron piiriin kuuluvat korkomaksut kuvaavat sitä, mitä tiedonantaja maksaa talletuksista ja mitä se saa lainoista. Mikäli yhden osapuolen maksama määrä ja toisen osapuolen saama määrä poikkeavat toisistaan, tiedonantajan maksama tai saama määrä ratkaisee sen, mikä korkomaksu otetaan rahalaitosten korkotilastoihin.

5. Tämän periaatteen mukaisesti korot kirjataan bruttomääräisinä ennen veroja, koska korot ennen veroja kuvaavat sitä, mitä tiedonantajat maksavat talletuksista ja saavat lainoista.

6. Kolmansien osapuolten kotitalouksille tai yrityksille myöntämiä tukia ei myöskään oteta huomioon määriteltäessä korkomaksua, koska tiedonantaja ei maksa tukia eikä vastaanota niitä.

7. Edulliset korot, joita tiedonantajat soveltavat työntekijöillensä, otetaan mukaan rahalaitosten korkotilastoihin.

8. Mikäli lainsäädäntöön perustuvat järjestelyt vaikuttavat korkomaksuihin, kuten esimerkiksi koroille säädetyt enimmäismäärät tai kielto maksaa tuottoa yön yli -talletuksille, tämän on näyttävä rahalaitosten korkotilastoissa. Lainsäädäntöön perustuvien järjestelyjen muuttamisen, esimerkiksi hallinnollisesti säänneltyjen korkojen tai korkojen enimmäismäärän muuttamisen, on näyttävä rahalaitosten korkotilastoissa koron muutoksena.

9. Vuositasoisen sovitun koron lisäksi tiedonantajat ilmoittavat uuden liiketoiminnan osalta uusista kulutusluotoista ja kotitalouksille myönnetyistä asuntolainoista todellisen vuosikoron (APRC), sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 87/102/ETY 1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, eli

10. Todellinen vuosikorko kattaa ”kaikki luotosta aiheutuvat kustannukset”, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 87/102/ETY 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa. Nämä kustannukset sisältävät koron ja muut (lainoihin liittyvät) kulut, kuten selvityskulut, hallintokulut, asiakirjojen valmistelukulut, vakuuskulut, luotolle otetun vakuutuksen kulut jne.

11. Muiden kulujen koostumus saattaa vaihdella eri maissa, koska direktiivissä 87/102/ETY säädettyjä määritelmiä sovelletaan eri tavoin ja koska kansalliset rahoitusjärjestelmät ja luottojen vakuusmenettelyt eroavat toisistaan.

12. Tiedonantajat soveltavat standardiarvona 365 päivän pituista vuotta laskiessaan vuositasoista sovittua korkoa, eli karkauspäiviä ei oteta huomioon.

26. Kansalliset keskuspankit päättävät siitä, laaditaanko kantatietojen korot eli lisäliitteessä 1 kuvattuja indikaattoreita 1—14 koskevat rahalaitosten korot kansallisella tasolla ajanjakson lopun havaintojen poikkileikkauksena vai ajanjakson keskiarvoihin perustuvina implisiittisinä korkoina. Tarkasteluajanjaksona on yksi kuukausi.

27. Kantatietojen korot kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena lasketaan talletusten ja lainojen kantaan kuukauden viimeisen päivän tiettynä ajankohtana sovellettavien korkojen painotettujen keskiarvojen mukaan. Kyseisenä ajankohtana tiedonantaja kerää kustakin instrumenttiluokasta kotitalouksien ja yritysten talletusten ja lainojen korot ja kantatiedot sekä laskee painotetun keskikoron jokaiselle instrumenttiluokalle. Toisin kuin kuukauden keskiarvoissa, kantatietojen korot, jotka lasketaan kuukauden lopun havaintojen perusteella, kattavat vain ne sopimukset, jotka ovat vielä voimassa tietoja kerättäessä.

28. Kantatietojen korot, jotka määritellään kuukauden keskiarvoihin liittyvinä implisiittisinä korkoina, lasketaan osamäärinä, joissa osoittaja on tarkasteltavan kuukauden aikana kertyneet korkomaksut eli talletuksille maksetuista ja lainoista saaduista koroista kertynyt määrä ja nimittäjänä kuukauden keskimääräinen kanta. Tarkasteltavan kuukauden lopussa tiedonantaja ilmoittaa kunkin instrumenttiluokan osalta kuukauden aikana kerääntyneiden korkomaksujen määrän sekä talletusten ja lainojen keskimääräisen kannan tarkasteltavan kuukauden aikana. Toisin kuin kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena laadittavassa tilastossa, kuukauden keskiarvoina laskettavat kantatietojen korot sisältävät myös sellaiset sopimukset, jotka olivat voimassa jonakin ajankohtana kuukauden aikana, mutta jotka eivät ole voimassa enää kuukauden päättyessä. Talletusten ja lainojen keskimääräinen kanta tarkasteltavan kuukauden aikana pyritään laskemaan kuukauden päivittäisten kantojen keskiarvona. Vähimmäisvaatimuksena volatiilisten instrumenttiluokkien eli ainakin yön yli -talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten ja sekkiluottojen osalta kuukausittaiset keskikannat johdetaan päivittäisistä saldoista. Kaikkien muiden instrumenttiluokkien osalta kuukauden keskikanta saadaan viikoittain tai useammin lasketuista saldoista. Enintään kahden vuoden siirtymäajan aikana lainoista, joiden maturiteetti on yli viisi vuotta, hyväksytään kuukauden lopun tilanne.

29. Kansalliset keskuspankit päättävät siitä, lasketaanko yön yli -talletuksia, irtisanomisehtoisia talletuksia ja sekkiluottoja eli lisäliitteessä 2 kuvattuja indikaattoreita 1, 5, 6, 7, 12 ja 23 koskevat rahalaitosten korot kansallisella tasolla ajanjakson lopun havaintojen poikkileikkauksena vai ajanjakson keskiarvoihin liittyvinä implisiittisinä korkoina. Tarkasteluajanjaksona on yksi kuukausi.

30. Yön yli -talletuksille, irtisanomisehtoisille talletuksille ja sekkiluotolle maksettavat korot lasketaan, vastaavasti kuin lisäliitteeseen 1 sisältyvien kantatietojen korot, seuraavalla tavalla:

31. Edellä 19 kohdassa on todettu, että jotta voitaisiin laskea rahalaitosten korot tileille, jotka niiden saldosta riippuen voivat olla joko talletuksia tai lainoja, tiedonantajat erottelevat toisistaan ajanjaksot, joiden aikana niillä on ollut hyvityssaldo, ja ajanjaksot, joiden aikana niillä on ollut velkasaldo. Mikäli rahalaitosten korot kerätään kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena, tarkastellaan ainoastaan kuukauden viimeisen päivän saldoa tiettynä ajankohtana ratkaistaessa se, onko kyseinen tili kyseisenä kuukautena yön yli -talletus vai sekkiluotto. Mikäli rahalaitosten korot lasketaan kuukauden keskiarvoihin liittyvinä implisiittisinä korkoina, joka päivä arvioidaan, onko tili talletus vai laina. Tämän jälkeen lasketaan päiväkohtaisten hyvityssaldojen ja päiväkohtaisten velkasaldojen keskiarvot, joiden perusteella saadaan kuukauden keskikanta implisiittisen koron nimittäjää varten. Lisäksi osoittajan virtatiedoissa eritellään talletuksille suoritettavat korkomaksut ja lainoista saatavat korkotulot. Tiedonantajat eivät ilmoita painotettuja keskikorkoja, joissa yhdistettäisiin (alhaiset) yön yli -talletusten korot ja (korkeat) sekkiluotoista perittävät korot.

32. Muuhun uuteen liiketoimintaan kuin yön yli -talletuksiin, irtisanomisehtoisiin talletuksiin ja sekkiluottoihin eli kaikkiin lisäliitteessä 2 kuvattuihin indikaattoreihin paitsi indikaattoreihin 1, 5, 6, 7, 12 ja 23 sovellettavat rahalaitosten korot lasketaan ajanjakson keskiarvoina. Ajanjakso kattaa yhden (kokonaisen) kuukauden.

33. Tiedonantajat laskevat kunkin instrumenttiluokan osalta uuteen liiketoimintaan sovellettavan koron painotettuna keskiarvona kaikista uuden liiketoiminnan koroista tietyssä instrumenttiluokassa tarkasteltavan kuukauden aikana. Nämä korot toimitetaan sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee, samoin kuin tiedot painotuksista niiden määrien osalta, jotka koskevat kussakin instrumenttiluokassa ilmoitusajanjakson aikana toteutettua uutta liiketoimintaa. Tiedonantajat ottavat huomioon koko kuukauden aikana toteutuneen uuden liiketoiminnan.

34. Tiedonantajat toimittavat rahalaitosten kantatietojen korkotilastot lisäliitteessä 1 yksilöityjen instrumenttiluokkien osalta ja rahalaitosten korkotilastot uudesta liiketoiminnasta lisäliitteeseen 2 sisältyvien instrumenttiluokkien osalta. Kuten 17 kohdassa on määritelty, korot yön yli -talletuksille, irtisanomisehtoisille talletuksille ja sekkiluotoille ovat uutta liiketoimintaa koskevia korkoja ja ne sisältyvät uutta liiketoimintaa koskevaan lisäliitteeseen 2. Koska yön yli -talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten ja sekkiluottojen korkojen keräämismenetelmä ja tarkasteluajankohta ovat samat kuin muiden kantatietojen indikaattoreiden, lisäliitteen 2 indikaattorit 1, 5, 6, 7, 12 ja 23 on otettu myös lisäliitteeseen 1.

35. Joissakin rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa niissä sijaitsevat luottolaitokset ja muut laitokset eivät ehkä tarjoa joitakin lisäliitteeseen 1 ja 2 sisältyviä instrumenttiluokkia rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa oleville kotitalouksille ja yrityksille. Siinä tapauksessa instrumenttiluokkaa, joka ei ole käytössä kotimaassa, ei oteta huomioon kyseisen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion tilastoissa. Instrumenttiluokka ei ole käytössä kotimaassa, mikäli kotimaiset luottolaitokset ja muut laitokset eivät lainkaan tarjoa tähän luokkaan kuuluvia tuotteita rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa oleville kotitalouksille ja yrityksille. Tiedot ilmoitetaan, mikäli kyseessä oleviin tuotteisiin perustuvaa liiketoimintaa on jonkin verran, vaikka se olisi vähäistäkin.

36. Kunkin lisäliitteessä 1 ja lisäliitteessä 2 yksilöidyn sellaisen instrumenttiluokan osalta, jota sovelletaan kotimaisten luottolaitosten ja muiden laitosten rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kotitalouksien ja yritysten kanssa harjoittamassa kansallisessa pankkitoiminnassa, rahalaitosten korkotilastot kerätään siten, että niiden perustana ovat kaikki korot, joita sovelletaan kaikkiin kyseiseen instrumenttiluokkaan sopiviin tuotteisiin. Tämä merkitsee sitä, että kansalliset keskuspankit eivät voi määritellä ryhmää kansallisia tuotteita kussakin instrumenttiluokassa, josta rahalaitosten korkotilastot kerätään; sen sijaan ne kattavat kaikkien sellaisten tuotteiden korot, joita kukin tiedonantaja tarjoaa. Kuten liitteessä I olevassa 28 kohdassa on määritelty, kansallisten keskuspankkien ei tarvitse kattaa otoksessa kaikkia kotimaassa käytettävissä olevia tuotteita. Ne eivät kuitenkaan saa jättää kokonaista instrumenttiluokkaa tilastojen ulkopuolelle sillä perusteella, että niitä koskevat määrät ovat hyvin pieniä. Jos jotakin instrumenttiluokkaa tarjoaa vain yksi laitos, kyseisen laitoksen on siis oltava edustettuna otoksessa. Jos jotakin instrumenttiluokkaa ei ollut olemassa rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa siinä vaiheessa, kun otos alun perin poimittiin, mutta yksi laitos on ottanut instrumenttiluokkaan kuuluvan tuotteen myöhemmin käyttöön, kyseinen laitos valitaan otokseen seuraavan edustavuutta koskevan tarkastuksen yhteydessä. Jos kansallisella tasolla luodaan uusi tuote jo olemassa olevaan instrumenttiluokkaan, otoksessa olevat laitokset ottavat sen mukaan seuraavaan ilmoitukseen, koska kaikkien tiedonantajien edellytetään antavan ilmoituksen kaikista tuotteistaan.

37. Poikkeuksina periaatteesta, jonka mukaan kaikkiin tuotteisiin sovellettavat korot otetaan mukaan, ovat hoitamattomien lainojen ja velkojen uudelleenjärjestelyihin otettujen lainojen korot. Kuten 16 kohdassa on todettu, hoitamattomia lainoja ja velkojen uudelleenjärjestelyihin otettuja lainoja, joissa korko alittaa markkinakorot, ei oteta mukaan rahalaitosten korkotilastoihin.

38. Rahalaitosten korkotilastot kattavat potentiaalisten tiedonantajien joukon soveltamat korot. Tietoja muista kuin euromääräisistä talletuksista ja lainoista ei edellytetä kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla. Tämä ilmenee lisäliitteistä 1 ja 2, joissa kaikki indikaattorit koskevat euromääräisiä talletuksia ja lainoja.

39. Sektorikohtaista erittelyä sovelletaan kaikkiin rahalaitosten korkotilastoissa edellytettyihin talletuksiin ja lainoihin repoja lukuun ottamatta. Tästä syystä kantatietoja koskevassa lisäliitteessä 1 ja uutta liiketoimintaa koskevassa lisäliitteessä 2 erotetaan toisistaan indikaattorit, jotka koskevat kotitalouksia (ml. kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) ( 11 ), ja indikaattorit, jotka koskevat yrityksiä ( 12 ).

40. Lisäliitteessä 1 oleva indikaattori 5 ja lisäliitteessä 2 oleva indikaattori 11 koskevat repoja. Vaikka repoille maksettava tuotto riippuu joissakin rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa siitä, minkä sektorin hallussa repot ovat, repojen osalta ei edellytetä sektorikohtaista erittelyä kotitalouksiin ja yrityksiin kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla. Myöskään maturiteettierittelyä ei edellytetä kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla, koska repojen oletetaan olevan pääasiassa hyvin lyhytaikaisia. Repoja koskevia rahalaitosten korkoja ei saa kohdistaa yhteen sektoriin, vaan ne liittyvät erittelemättä molempiin sektoreihin.

41. Lisäliitteen 2 indikaattorit 5 ja 6 koskevat kotitalouksien hallussa olevia irtisanomisehtoisia talletuksia. Irtisanomisehtoisten talletusten korko ja painotus liittyvät kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla kuitenkin sekä kotitalouksien että yritysten hallussa oleviin irtisanomisehtoisiin talletuksiin, eli molemmat sektorit yhdistetään, mutta ne kohdistetaan kotitalouksiin. Sektorikohtaista erottelua ei edellytetä tehtävän kaikkien rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden tasolla.

42. Ellei seuraavissa kohdissa muuta säädetä, rahalaitosten korkojen instrumenttilajin mukaan tehtävä erittely ja instrumenttilajien määrittelyt noudattavat asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteen I mukaisia saamisten ja velkojen luokkia.

43. Yön yli talletuksia koskevat rahalaitosten korot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 1 ja 7 kattavat kaikki yön yli talletukset, maksettiinpa niille korkoa tai ei. Nollakorkoiset yön yli talletukset otetaan siis mukaan rahalaitosten korkotilastoihin.

44. Sekkiluotot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 12 ja 23 määritellään rahalaitosten korkotilastoissa sekkitilien velkasaldoiksi. Sekkiluottojen koroilla tarkoitetaan korkoa, joka veloitetaan, kun yön yli -talletus muuttuu negatiiviseksi, eli yön yli -talletus ja sekkiluotto liittyvät samaan tiliin. Toisin kuin yrityksille myönnetyt enintään yhden vuoden lainat, kulutusluotto ja muut kotitalouksille myönnetyt enintään yhden vuoden lainat, sekkiluottojen osalta maturiteettia ei ole määritelty, ja yleensä niihin on lupa mutta niistä ei ilmoiteta ennakolta pankille. Tavallisesti luottolaitos tai muu laitos määrittää ylärajan kotitalouden tai yrityksen sekkiluoton määrälle sekä sekkiluoton enimmäiskestoajan. Rahalaitosten korkotilastoihin otetaan kaikki sekkiluotot riippumatta siitä, mahtuvatko ne tiedonantajan ja kotitalouden tai yrityksen välillä sovittuun limiittiin vai ylittävätkö ne sen. Ylityksistä maksettavat sakkokorot, jotka sisältyvät muihin kuluihin yhtenä osatekijänä, esimerkiksi erityisinä toimitusmaksuina, eivät kuulu vuositasoisen sovitun koron piiriin, sellaisena kuin se on määriteltynä 1 kohdassa, koska tähän korkoon sisältyy yksinomaan lainojen korko-osuus.

45. Uudet yrityksille myönnettävät muut lainat eli lisäliitteen 2 indikaattorit 24—29 sisältävät rahalaitosten korkotilastoissa kaikki muut lainat yrityksille paitsi sekkiluotot lainojen suuruudesta riippumatta. Lisäliitteessä 1 tarkoitetut yrityksille myönnettävät lainat, jotka liittyvät kantatietoihin, ovat asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevan 3 osan määritelmän mukaisia, ja ne kattavat myös sekkiluotot.

46. Uudet kotitalouksille kulutusta varten myönnetyt lainat eli lisäliitteen 2 indikaattorit 13, 14, 15 ja 30 määritellään rahalaitosten korkotilastoissa sellaisiksi muiksi lainoiksi kuin sekkiluotoiksi, jotka on myönnetty henkilökohtaisiin tarkoituksiin tavaroihin ja palveluihin kulutettaviksi. Lisäliitteessä 1 tarkoitettu kulutusluotto, joka liittyy kantatietoihin, on asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevan 3 osan määritelmän mukainen, ja se kattaa myös sekkiluotot.

47. Kotitalouksien asuntolainat eli lisäliitteen 1 indikaattorit 6—8 ja lisäliitteen 2 indikaattorit 16—19 ja 31 voivat olla vakuudellisia tai vakuudettomia. Mikäli lainat ovat vakuudellisia, vakuutena saattaa olla kyseinen omaisuus itse tai muut varat. Rahalaitosten korkotilastot kattavat kotitalouksien asuntoluotot erittelemättä sitä, ovatko ne vakuudellisia vai vakuudettomia. Uudet kotitalouksien asuntolainat eli lisäliitteen 2 indikaattorit 16—19 ja 31 määritellään rahalaitosten korkotilastoissa sellaisiksi muiksi lainoiksi kuin sekkiluotoiksi, jotka on myönnetty asumista koskeviin investointeihin, mukaan lukien rakentaminen ja korjaustyöt. Lisäliitteessä 1 tarkoitetut kotitalouksien asuntolainat, joka liittyvät kantatietoihin, ovat asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevan 3 osan määritelmän mukaisia, ja ne kattavat myös sekkiluotot.

48. Kotitalouksille muihin tarkoituksiin myönnetyillä uusilla lainoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 20—22 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa sellaisia muita lainoja kuin sekkiluottoa, joita myönnetään esimerkiksi liiketoimintaa, velkajärjestelyjä, opintoja jne. varten. Lisäliitteen 1 mukaiset kotitalouksille myönnetyt muut lainat, jotka liittyvät kantatietoihin, ovat asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevan 3 osan määritelmän mukaisia ja sisältävät myös tilinylitykset.

49. Kantatietojen korkojen osalta kulutusluotto, kotitalouksille myönnetyt asuntoluotot ja muut kotitalouksille myönnetyt luotot kattavat yhdessä kaikki kotimaisten luottolaitosten ja muiden laitosten kotitalouksille myöntämät lainat.

50. Uutta liiketoimintaa koskevien rahalaitosten korkojen osalta sekkiluotot sekä kotitalouksille kulutusta, asunnonostoa ja muita tarkoituksia varten myönnetyt lainat kattavat kaikki kotimaisten luottolaitosten ja muiden laitosten kotitalouksille myöntämät lainat.

51. Muiden yrityksille myönnettyjen lainojen eli lisäliitteen 2 indikaattoreiden 24—29 osalta erotetaan toisistaan kaksi suuruusluokkaa eli ”enintään 1 miljoonaa euroa” ja ”yli 1 miljoonaa euroa”. Tällä määrällä tarkoitetaan yhtä uutena liiketoimintana pidettävää yksittäistä lainatransaktiota eikä kaikkea yrityksen ja tiedonantajan välistä liiketoimintaa.

52. Riippuen instrumenttilajista ja siitä, liittyykö rahalaitosten korko kantatietoihin vai uuteen liiketoimintaan, tiedot eritellään tilastoissa alkuperäisen maturiteetin, irtisanomisajan tai alkuperäisen koron kiinnittämisen mukaan. Nämä erittelyt koskevat aikavälejä tai ajanjaksoja, esimerkiksi korko enintään kahden vuoden määräaikaistalletukselle tarkoittaa keskikorkoa kaikille talletuksille, joiden alkuperäinen maturiteetti on kahdesta päivästä kahteen vuoteen.

53. Alkuperäisen maturiteetin ja irtisanomisajan mukaan tehtävä erittely on asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevan 3 osan määritelmien mukainen. Alkuperäisen maturiteetin mukaan tehtävää erittelyä sovelletaan kaikkiin kantatietoja koskeviin talletuskorkoihin repoja lukuun ottamatta sekä kaikkiin kantatietoja koskeviin lainakorkoihin lisäliitteen 1 mukaisesti. Alkuperäisen maturiteetin mukaan tehtävää erittelyä sovelletaan myös määräaikaistalletuksia koskevan uuden liiketoiminnan korkoihin ja irtisanomisajan mukaan tehtävää erittelyä irtisanomisehtoisiin talletuksiin lisäliitteen 2 mukaisesti.

54. Lisäliitteen 2 mukaiset uutta liiketoimintaa koskevat lainakorot eritellään sopimukseen sisältyvän alkuperäisen koron kiinnitysajan mukaan. Alkuperäisellä koron kiinnitysajalla tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa sopimuksen alkaessa ennalta sovittua ajanjaksoa, jonka aikana koron määrää ei voida muuttaa. Alkuperäinen koron kiinnitysaika saattaa olla lyhyempi tai sama kuin lainan alkuperäinen maturiteetti. Korkoa pidetään muuttumattomana vain, mikäli sen suuruus määritetään täsmällisesti, esimerkiksi 10 prosentiksi, tai erona viitekorkoon tiettynä ajankohtana, esimerkiksi 6 kuukauden Euriborina plus 2 prosenttiyksikköä tiettynä päivänä ja ajankohtana. Mikäli sopimuksen alkaessa kotitalouden tai yrityksen ja tiedonantajan kesken sovitaan tietyksi ajanjaksoksi menettelystä, jolla lainakorko lasketaan, esimerkiksi 6 kuukauden Euribor plus 2 prosenttiyksikköä kolmen vuoden ajaksi, tätä ei pidetä alkuperäisenä koron kiinnittämisenä, koska koron määrä saattaa vaihdella kolmen vuoden aikana. Uutta antolainaustoimintaa koskevat rahalaitosten korkotilastot sisältävät vain koron, josta on sovittu alkuperäiseksi koron kiinnitysajaksi sopimuksen alkaessa tai lainaa koskevien uusien neuvottelujen jälkeen. Mikäli korko tämän alkuperäisen kiinnitysajan jälkeen automaattisesti muuttuu vaihtuvaksi koroksi, sitä ei sisällytetä uutta liiketoimintaa koskeviin rahalaitosten korkoihin vaan yksinomaan olemassa olevaa liiketoimintaa koskeviin korkoihin.

55. Kotitalouksille kulutusta ja muita tarkoituksia varten myönnettyjen lainojen sekä yrityksille myönnettyjen enintään 1 miljoonan euron ja yli 1 miljoonan euron lainojen osalta erotellaan seuraavat kolme alkuperäistä koron kiinnitysaikaa:

56. Kotitalouksille myönnettyjen asuntoluottojen osalta erotetaan seuraavat neljä alkuperäistä koron kiinnitysaikaa:

57. Lainat, joiden korkoa ei ole kiinnitetty, sisällytetään ”vaihtuvakorkoisina” lainoihin, joiden korko on kiinnitetty enintään yhdeksi vuodeksi.

73. Jäljempänä 74—82 kohdassa yksilöityjen tuotteiden käsittelyä koskevia sääntöjä sovelletaan vastaavasti kehitettäviin uusiin, ominaisuuksiltaan vastaavanlaisiin tuotteisiin.

74. Porrastetusti nousevakorkoinen (laskevakorkoinen) talletus tai luotto on talletus tai luotto, jolle on sovittu kiinteä maturiteetti ja johon sovelletaan korkoa, joka nousee (laskee) vuodesta toiseen ennalta vahvistetun prosenttiyksikkömäärän verran. Porrastetusti nousevakorkoiset (laskevakorkoiset) talletukset ja luotot ovat instrumentteja, joiden korot on kiinnitetty koko maturiteetin ajaksi. Talletuksen tai luoton koko maturiteetin ajan sovellettavasta korosta ja muista ehdoista sovitaan etukäteen ajankohtana t0, kun sopimus allekirjoitetaan. Esimerkkinä porrastetusti nousevakorkoisesta talletuksesta on talletus, jonka maturiteetti on neljä vuotta ja josta maksetaan ensimmäisenä vuonna 5 prosentin, toisena vuonna 7 prosentin, kolmantena vuonna 9 prosentin ja neljäntenä vuonna 13 prosentin korkoa. Uuden liiketoiminnan osalta vuositasoinen sovittu korko, joka otetaan ajankohtana t0 rahalaitosten korkotilastoihin, on tekijöiden ”1 + korko” geometrinen keskiarvo. Kuten edellä 3 kohdassa on todettu, kansalliset keskuspankit voivat myös vaatia tiedonantajia ilmoittamaan suppeasti määritellyn efektiivisen koron tällaisten tuotteiden osalta. Kantatietojen osalta vuositasoinen sovittu korko, joka otetaan tilastoihin ajankohdasta t0 ajankohtaan t3, on korko, jota tiedonantaja soveltaa sillä hetkellä, kun rahalaitoksen korko lasketaan, eli kun kyseessä on neljän vuoden määräaikaistalletus, se on 5 prosenttia ajankohtana t0, 7 prosenttia ajankohtana t1, 9 prosenttia ajankohtana t3 ja 13 prosenttia ajankohtana t3.

75. Luottokorttiohjelmat saattavat perustua yön yli -talletuksiin. Kun kotitalous tai yritys allekirjoittaa luottokorttisopimuksen luottolaitoksen tai muun laitoksen kanssa, sillä saattaa olla mahdollisuus maksaa luottokortilla käytetty määrä säännöllisesti osittain tai kokonaan yön yli -talletuksen automaattiveloituksella (pankkiautomaatit tai sekit ovat myös mahdollisia). Mikäli tilillä, jota kotitalous tai yritys käyttää tähän tarkoitukseen, on riittävästi katetta, korkoa ei veloiteta. Mikäli tilillä ei ole riittävästi katetta ja luottolaitos tai muu laitos antaa ylitykseen luvan, yön yli -talletuksesta tulee sekkiluotto. Korko, jota tiedonantaja perii tästä ylityksestä, otetaan rahalaitosten korkotilastoihin.

76. Luottolimiitti liittyy tavallisesti sekkiluottoon. Niitä voidaan myös myöntää ”kattosopimuksen” perusteella, jonka nojalla asiakas voi nostaa lainoja useamman tyyppisiltä lainatileiltä tiettyyn, kaikki lainatilit kattavaan enimmäismäärään asti. Tällaisen kattosopimuksen tekemisajankohtana ei täsmennetä lainan tyyppiä, nostoaikaa tai sen korkoa, vaan voidaan sopia erilaisista vaihtoehdoista. Tällaisia kattosopimuksia ei oteta rahalaitosten korkotilastoihin. Kuitenkin heti kun kattosopimuksen perusteella sovittu laina on nostettu, se katsotaan uudeksi liiketoiminnaksi ja se otetaan mukaan kantatietoihin. Lainan luokittelu uutta liiketoimintaa koskevissa tilastoissa riippuu tilityypistä, jonka asiakas valitsee lainan nostamiseen 17, 20 ja 21 kohdan mukaisesti.

77. Rahalaitoksissa voi olla säänneltyjä säästötalletuksia, joista maksetaan perustana olevaa korkoa lisättynä uskollisuus- ja/tai kasvupalkkiolla. Talletusta tehtäessä ei ole varmaa, maksetaanko palkkio vai ei. Sen maksaminen riippuu kotitalouden tai yrityksen tulevasta säästämiskäyttäytymisestä, jota ei vielä tiedetä. Yleensä tällaisia uskollisuus- tai kasvupalkkioita, joiden toteutuminen kotitaloudelle tai yritykselle ei ole varmaa talletusta tehtäessä, ei sisällytetä uutta liiketoimintaa koskevaan vuositasoiseen sovittuun korkoon. Kantatietojen vuositasoiseen sovittuun korkoon sisällytetään aina korot, joita tiedonantaja soveltaa rahalaitosten korkojen laskemishetkellä. Siten siinä tapauksessa, että tiedonantaja maksaa tällaisen uskollisuus- tai kasvupalkkion, se näkyy kantatietoja koskevissa tilastoissa.

78. Kotitalouksille tai yrityksille saatetaan tarjota luottoa niihin liittyvien johdannaissopimusten eli korkoswapien/korkokaton/korkopohjan jne. kanssa. Yleensä tällaisia liittyviä johdannaissopimuksia ei sisällytetä uutta liiketoimintaa koskevaan vuositasoiseen sovellettuun korkoon. Kantatietoja koskeva vuositasoinen sovittu korko kattaa aina korot, joita tiedonantaja soveltaa rahalaitosten korkojen laskemishetkellä. Näin ollen siinä tapauksessa, että tällainen liittyvä johdannaissopimus tehdään ja tiedonantaja mukauttaa kotitaloudelta tai yritykseltä perittävää korkoa, tämä näkyy kantatietoja koskevissa tilastoissa.

79. Talletuksia saatetaan tarjota siten, että niihin sisältyy kaksi komponenttia: määräaikaistalletus, jossa sovelletaan kiinteää korkoa, ja siihen liittyvä johdannainen, jonka tuotto on sidottu tietyn pörssi-indeksin tai kahdenvälisen valuuttakurssin käyttäytymiseen ja johon sovelletaan 0 prosentin taattua vähimmäistuottoa. Molempien komponenttien maturiteetit voivat olla samat tai eripituiset. Uutta liiketoimintaa koskeva vuositasoinen sovittu korko kattaa määräaikaistalletuksen koron, koska se kuvaa tallettajan ja tiedonantajan välistä sopimusta ja on tiedossa rahaa talletettaessa. Talletuksen toisen komponentin tuotto, joka liittyy pörssi-indeksin tai kahdenvälisen valuuttakurssin käyttäytymiseen, tiedetään vasta jälkikäteen, kun talletus erääntyy, joten sitä ei voida ottaa mukaan uutta liiketoimintaa koskevaan korkoon. Näin ollen ainoastaan taattu 0 prosentin vähimmäistuotto pitäisi ottaa mukaan. Kantatietojen korko vuositasolla kattaa aina sen koron, jota tiedonantaja soveltaa rahalaitosten korkojen laskemishetkellä. Määräaikaistalletuksille maksettava korko sekä taattu vähimmäistuotto talletukselle, johon liittyy johdannainen, otetaan erääntymispäivään saakka mukaan tilastoihin. Ainoastaan erääntymishetkellä rahalaitosten kantatietojen korot osoittavat tiedonantajan maksaman vuositasoisen koron.

80. Yli kahden vuoden määräaikaistalletukset, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevassa 3 osassa, saattavat sisältää eläkesäästötilejä. Suurin osa eläkesäästötileistä sijoitetaan arvopapereihin, joten näille tileille maksettava korko riippuu niiden pohjana olevien arvopapereiden tuotosta. Eläkesäästötilit ovat muilta osin käteisenä, ja luottolaitos tai muu laitos määrittää koron samalla tavoin kuin muiden talletusten osalta. Talletusta tehtäessä kotitalouden eläkesäästötilistä saama kokonaistuotto ei ole tiedossa, ja se saattaa olla negatiivinenkin. Talletusta tehtäessä kotitalouden ja luottolaitoksen tai muun laitoksen välillä ei sovita korosta arvopapereihin tehtävän sijoituksen osalta, vaan ainoastaan talletuksen muun osan osalta. Näin ollen talletuksesta vain se osa, jota ei sijoiteta arvopapereihin, otetaan rahalaitosten korkotilastoihin. Uutta liiketoimintaa koskevan vuositasoisen sovitun koron osalta ilmoitetaan korko, josta on talletuksentekohetkellä sovittu kotitalouden ja tiedonantajan kesken maksettavaksi talletusosasta. Kantatietojen vuositasoinen sovittu korko on korko, jota tiedonantaja soveltaa eläkesäästötilin talletusosaan sillä hetkellä, jona rahalaitosten korko lasketaan.

81. Asuntosäästöohjelmat ovat pitkäaikaisia matalatuottoisia säästöohjelmia, joiden perusteella kotitaloudella tai yrityksellä on tietyn säästöajanjakson jälkeen oikeus saada asuntolainaa alennetulla korolla. Asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevan 3 osan mukaan nämä säästöohjelmat on luokiteltava yli kahden vuoden määräaikaistalletuksiin, mikäli niitä käytetään talletuksena. Heti kun ne muuttuvat lainaksi, ne on luokiteltava kotitalouksille myönnetyiksi asuntolainoiksi. Tiedonantajat ilmoittavat uutena talletustoimintana koron, josta sovitaan talletusta alun perin tehtäessä. Uuden liiketoiminnan vastaava määrä on sijoitettu rahamäärä. Talletuksen määrän kasvu ajan kuluessa kirjataan yksinomaan kantatietoihin. Kun talletus muuttuu lainaksi, uusi laina kirjataan uuteen antolainaustoimintaan. Korko on tiedonantajan tarjoama alennettu korko. Painotuksena on kotitaloudelle tai yritykselle myönnetyn lainan kokonaismäärä.

82. Asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) liitteessä I olevan 3 osan mukaan Ranskan säännelty asuntosäästöohjelma plan d'épargne-logement (PEL) luokitellaan yli kahden vuoden määräaikaistalletukseksi. Hallitus sääntelee näiden PEL-ohjelmien ehtoja ja vahvistaa koron, joka pysyy samana talletuksen koko maturiteetin ajan, eli kullakin PEL-ohjelman ”sukupolvella” on sama korko. PEL-ohjelmat ovat säänneltyjä pitkäaikaisia säästöohjelmia, jotka olisi pidettävä voimassa vähintään neljän vuoden ajan, ja asiakkaan on talletettava PEL-ohjelmaan joka vuosi asetuksessa vahvistettu vähimmäismäärä, mutta hän saa tehdä lisäsuorituksia milloin hyvänsä ohjelman voimassaoloaikana. Tiedonantajat ilmoittavat uutta PEL-ohjelmaa aloitettaessa tehtävän alkutalletuksen uutena liiketoimintana. PEL-ohjelmaan aluksi talletettava rahamäärä voi olla hyvin vähäinen, mikä merkitsee sitä, että uuden liiketoiminnan korolle annettava painotus on myös verrattain vähäinen. Tämä lähestymistapa varmistaa sen, että uuden liiketoiminnan korko heijastaa aina voimassa olevaan PEL-kantaan sovellettavia ehtoja. Uusiin PEL-sopimuksiin sovellettavan koron muutokset näkyvät uuden liiketoiminnan korossa. Kuluttajien reaktio sijoitusten muutoksena muista pitkäaikaistalletuksista olemassa oleviin PEL-sopimuksiin ei näy uuden liiketoiminnan koroissa vaan ainoastaan kantatietojen koroissa. Neljän vuoden ajanjakson päättyessä asiakas voi joko pyytää lainaa alennetulla korolla tai uusia sopimuksen. Koska PEL-sopimus uusitaan automaattisesti ilman asiakkaan eri toimenpiteitä ja koska sopimusehtoja, korko mukaan lukien, ei neuvotella uudelleen, sopimuksen uudistamista ei 21 kohdan mukaisesti ole pidettävä uutena liiketoimintana. Sopimusta uusittaessa asiakas saa tehdä lisätalletuksia, edellyttäen että avoinna oleva määrä ei ylitä määritettyä kattoa ja että sopimus ei ylitä määritettyä enimmäismaturiteettia. Mikäli katto tai enimmäismaturiteetti saavutetaan, sopimus jäädytetään. Kotitaloudella tai yrityksellä säilyy lainaoikeus ja sille maksetaan edelleen korkoa PEL-ohjelmaa aloitettaessa voimassa olleiden ehtojen mukaisesti niin kauan kuin raha pysyy edelleen pankissa. Hallitus myöntää PEL-sopimuksiin tuen luottolaitoksen tai muun laitoksen tarjoaman koron lisäksi maksettavana korkona. Kuten edellä 6 kohdassa on todettu, ainoastaan luottolaitoksen tai muun laitoksen maksama korko otetaan mukaan rahalaitosten korkotilastoihin. Hallituksen maksamaa tukea, joka maksetaan luottolaitoksen tai muun laitoksen välityksellä mutta ei sen varoista, ei oteta mukaan tilastoihin.

— kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena, tiedonantajat ilmoittavat kustakin indikaattorista 1—29 painotetun keskikoron ja lisäksi indikaattoreiden 2—4, 8—11, 13—22 ja 24—29 osalta kuukauden aikana toteutetun uuden liiketoiminnan määrän soveltaen tämän asetuksen mukaisia määritelmiä ja sääntöjä,

— kuukauden implisiittisinä keskikorkoina, tiedonantajat ilmoittavat kustakin indikaattorista 2—4, 8—11, 13—22 ja 24—31 painotetun keskikoron ja lisäksi kuukauden aikana toteutetun uuden liiketoiminnan määrän, kun taas indikaattoreiden 1, 5, 6, 7, 12 ja 23 osalta ne ilmoittavat kertyneiden korkomaksujen määrän sekä talletusten ja lainojen keskimääräisen kannan tämän asetuksen määritelmien ja sääntöjen mukaisesti.

a) Tiedonantajien tulee toimittaa tiedot kansallisille keskuspankeille oikea-aikaisesti ja sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin asettamien määräaikojen mukaisesti, jossa tiedonantaja sijaitsee;

b) tilastotiedot tulee esittää sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin asettamien teknisten raportointivaatimusten mukaista muotoa ja esitystapaa käyttäen, jossa tiedonantaja sijaitsee;

c) tiedonantajan yhteyshenkilö(t) tulee mainita; ja

d) teknisiä määrittelyjä, jotka koskevat tiedonsiirtoa sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee, tulee noudattaa.

e) Tiedonantajien antamien tilastotietojen tulee olla virheettömiä, johdonmukaisia ja täydellisiä; puutteista on ilmoitettava ja niistä on annettava selvitys sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee, ja tiedot on täydennettävä mahdollisimman nopeasti;

f) tiedonantajien antamissa tilastotiedoissa ei saa olla jatkuvia ja rakenteellisia aukkoja;

g) tiedonantajien tulee voida antaa lisätietoja toimittamiensa tietojen taustalla olevista muutoksista;

h) tiedonantajien tulee noudattaa sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin, jossa tiedonantaja sijaitsee, määrittelemiä mittasuhteita ja desimaalitarkkuuksia toimitettavien tietojen teknistä siirtoa varten; ja

i) tiedonantajien tulee noudattaa sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisen keskuspankin, jossa tiedonantaja sijaitsee, antamia ohjeita lukujen pyöristämisestä tietojen teknistä siirtoa varten.

j) Tiedonantajien antamien tilastotietojen tulee vastata tässä asetuksessa olevia määritelmiä, sopimuksenvaraisia seikkoja, luokitteluja ja menetelmiä;

k) mikäli näistä määritelmistä, sopimuksenvaraisista seikoista, luokitteluista ja menetelmistä mahdollisesti poiketaan, tiedonantajien tulee seurata ja mitata käyttämiensä tilastointiperusteiden ja tämän asetuksen mukaisten tilastointiperusteiden tuottamia eroja;

l) tiedonantajien on kyettävä selittämään annettujen tietojen epäyhtenäisyydet edellisen ajanjakson lukuihin nähden.

m) EKP:n ja kansallisten keskuspankkien vahvistamia tarkistuksia koskevia periaatteita ja menettelyjä on noudatettava. Tavanomaisista tarkistuksista poikkeaviin tarkistuksiin on liitettävä selitykset.

a) uuden liiketoiminnan keskikorkoja kaikissa instrumenttiluokissa koskeva suurin mahdollinen satunnaisvirhe ( 24 ) ei ylitä 10:tä peruspistettä 90 prosentin luottamustasolla ( 25 ); or

b) se kattaa vähintään 30 prosenttia kotimaisesta potentiaalisesta tiedonantajien joukosta; kun 30 prosenttia kotimaisesta potentiaalisesta tiedonantajien joukosta on enemmän kuin 100 tiedonantajaa, kansallisen otoksen vähimmäiskoko voidaan kuitenkin rajoittaa 100 tiedonantajaan; tai

c) tiedonantajat kattavat vähintään 75 prosenttia rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien kotitalouksien ja yritysten tekemistä euromääräisistä talletuksista ja vähintään 75 prosenttia niille myönnetyistä euromääräisistä lainoista.”

— vastaavan erän (indikaattorit 37–54) kansallinen aggregoitu, kaikki lainat kattava liiketoiminnan määrä edustaa alle kymmentä prosenttia kansallisesta aggregoidusta liiketoiminnan määrästä, kun lasketaan yhteen kaikki samaan kokoluokkaan kuuluvat lainat, sekä euroalueen tasolla alle kahta prosenttia liiketoiminnan määrästä tarkasteltaessa samaan kokoluokkaan ja alkuperäisen koron kiinnittämisen luokkaan kuuluvia lainoja; tai

— vastaavaan erään kuuluva kansallinen aggregoitu, kaikki (vakuudelliset ja vakuudettomat) lainat kattava liiketoiminnan määrä on jäljempänä olevan taulukon indikaattoreihin nähden vastaavassa kokoluokassa ja vastaavassa alkuperäisen koron kiinnittämisen luokassa (liitteen II lisäliitteessä 2 olevan taulukon 2 aiemmat uutta liiketoimintaa kuvaavat indikaattorit 24–29) vähemmän kuin 100 miljoonaa euroa joulukuussa 2008.