02002L0087 — FI — 26.06.2021 — 007.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, (EUVL L 035 11.2.2003, s. 1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2005/1/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005, |
L 79 |
9 |
24.3.2005 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/48/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, |
L 177 |
1 |
30.6.2006 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/25/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, |
L 81 |
40 |
20.3.2008 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, |
L 335 |
1 |
17.12.2009 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, |
L 331 |
120 |
15.12.2010 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/89/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, |
L 326 |
113 |
8.12.2011 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, |
L 176 |
338 |
27.6.2013 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/2034, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, |
L 314 |
64 |
5.12.2019 |
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2002/87/EY,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2002,
finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta
I LUKU
TAVOITE JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde
Tässä direktiivissä vahvistetaan lisävalvontaa koskevat säännöt säännellyille yrityksille, jotka ovat saaneet toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan, direktiivin 2002/83/EY ( 1 ) 4 artiklan, direktiivin 2004/39/EY ( 2 ) 5 artiklan, direktiivin 2005/68/EY ( 3 ) 3 artiklan, direktiivin 2006/48/EY ( 4 ) 6 artiklan, direktiivin 2009/65/EY ( 5 ) 5 artiklan, direktiivin 2009/138/EY ( 6 ) 14 artiklan tai direktiivin 2011/61/EU ( 7 ) 6–11 artiklan mukaisesti ja jotka kuuluvat finanssiryhmittymään.
Tällä direktiivillä muutetaan myös asiaan vaikuttavia alakohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan kyseisillä direktiiveillä säänneltyihin yrityksiin.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan
”luottolaitoksella” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua luottolaitosta;
”vakuutusyrityksellä” direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 1, 2 tai 3 alakohdassa tarkoitettua vakuutusyritystä;
”sijoituspalveluyrityksellä” direktiivin 2004/39/ETY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä, mukaan lukien sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY ( 8 ) 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut yritykset, tai yritystä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin direktiivin 2004/39/EY mukaista toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi unionissa;
”säännellyllä yrityksellä” luottolaitosta, vakuutusyritystä, jälleenvakuutusyritystä, sijoituspalveluyritystä, omaisuudenhoitoyhtiötä tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa;
”omaisuudenhoitoyhtiöllä” direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua rahastoyhtiötä tai yritystä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin kyseisen direktiivin mukaista toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi unionissa;
”vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajalla” direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, l alakohdassa ja a b alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin kyseisen direktiivin mukaista toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi unionissa;
”jälleenvakuutusyrityksellä” direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4, 5 tai 6 kohdassa tarkoitettua jälleenvakuutusyritystä tai direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 26 kohdassa tarkoitettua erillisyhtiötä;
”alakohtaisilla säännöillä” säänneltyjen yritysten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 575/2013 ( 9 ) ja (EU) 2019/2033 ( 10 ) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2009/138/EY, 2013/36/EU ( 11 ), 2014/65/EU ( 12 ) ja (EU) 2019/2034 ( 13 ) annettua unionin lainsäädäntöä;
”rahoitussektorilla” sektoria, jonka muodostaa yksi tai useampi jäljempänä mainittu yritys:
direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1, 5 tai 21 kohdassa tarkoitettu luottolaitos, rahoituslaitos tai avustavia palveluja tuottava yritys, jäljempänä yhteisesti ”pankkiala”;
direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 1, 2, 4 tai 5 kohdassa sekä 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai vakuutushallintayhtiö, jäljempänä yhteisesti ”vakuutusala”;
direktiivin 2006/49/EY 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sijoituspalveluyritys, jäljempänä yhteisesti ”sijoituspalveluala”;
”emoyrityksellä” konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY ( 14 ) 1 artiklassa määriteltyä emoyritystä tai muuta yritystä, joka toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan käyttää tosiasiallisesti määräysvaltaa toisessa yrityksessä;
”tytäryrityksellä” direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa määriteltyä tytäryritystä tai mitä tahansa yritystä, jossa emoyritys toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan käyttää tosiasiallisesti määräysvaltaa tai kyseisten tytäryritysten kaikki tytäryritykset;
”omistusyhteydellä” yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY ( 15 ) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä taikka välitöntä tai välillistä vähintään 20 prosentin omistusta yrityksen äänivallasta tai pääomasta;
”ryhmällä” yritysryhmää, joka muodostuu emoyrityksestä, sen tytäryrityksistä sekä yrityksistä, joihin emoyrityksellä tai sen tytäryrityksillä on omistusyhteys, tai yrityksistä, joita sitoo toisiinsa direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde, mukaan luettuina mahdolliset alaryhmät;
”määräysvallalla” direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa säädettyä emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä yhteyttä tai vastaavaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä yhteyttä;
”läheisellä sidoksella” tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on sidossuhde määräysvallan tai omistusyhteyden kautta tai sen tilanteen kautta, että kaksi tai useampi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa samaan henkilöön;
”finanssiryhmittymällä” ryhmää tai alaryhmää, jota johtaa säännelty yritys, tai ryhmää tai alaryhmää, jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on säännelty yritys, ja joka täyttää seuraavat ehdot:
jos ryhmän tai alaryhmän johdossa on säännelty yritys
se on rahoitusalalla toimivan yrityksen emoyritys, yritys, jolla on omistusyhteys rahoitusalan yritykseen, tai yritys, jota sitoo direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde rahoitusalan yritykseen;
vähintään yksi ryhmän tai alaryhmän yrityksistä toimii vakuutusalalla ja vähintään yksi pankki- tai sijoituspalvelujen alalla, ja
ryhmän tai alaryhmän yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta vakuutusalalla ja yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta pankki- ja sijoituspalvelujen alalla on merkittävää tämän direktiivin 3 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla; tai
jos ryhmän tai alaryhmän johdossa ei ole säänneltyä yritystä
ryhmä tai alaryhmä toimii pääasiassa rahoitusalalla tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;
vähintään yksi ryhmän tai alaryhmän yrityksistä toimii vakuutusalalla ja vähintään yksi pankki- tai sijoituspalvelujen alalla, ja
ryhmän tai alaryhmän yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta vakuutusalalla ja yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta pankki- ja sijoituspalvelujen alalla on merkittävää tämän direktiivin 3 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla;
”rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä” emoyritystä, joka on muu kuin säännelty yritys ja joka yhdessä tytäryritystensä, joista vähintään yksi on sellainen säännelty yritys, jonka sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, ja muiden yritysten kanssa muodostaa finanssiryhmittymän;
”toimivaltaisilla viranomaisilla” jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia, jotka on valtuutettu lailla tai asetuksella valvomaan luottolaitoksia, vakuutusyrityksiä, jälleenvakuutusyrityksiä, sijoituspalveluyrityksiä, omaisuudenhoitoyhtiöitä tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia yksittäin tai ryhmänä;
”asiaankuuluvilla toimivaltaisilla viranomaisilla”
finanssiryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten alakohtaisesta ryhmänlaajuisesta valvonnasta erityisesti alan perimmäisen emoyrityksen tasolla vastaavia jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia;
jäljempänä olevan 10 artiklan mukaisesti nimettyä koordinaattoria, jos se on eri kuin a alakohdassa tarkoitetut viranomaiset;
tarvittaessa muita toimivaltaisia viranomaisia, jos a ja b alakohdassa tarkoitetut viranomaiset katsovat sen aiheelliseksi;
”ryhmänsisäisillä liiketoimilla” liiketoimia, joissa finanssiryhmittymään kuuluvat säännellyt yritykset ovat riippuvaisia suoraan tai välillisesti saman ryhmän toisista yrityksistä tai sellaisesta luonnollisesta tai oikeushenkilöstä, jota yhdistää ryhmään kuuluvaan yritykseen läheinen sidos, velvoitteen täyttämiseksi riippumatta siitä, perustuuko se sopimukseen ja tapahtuuko se maksua vastaan;
”riskikeskittymällä” riskiä, josta syntyvä mahdollinen tappio on riittävän suuri vaarantamaan finanssiryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten vakavaraisuuden tai rahoitusaseman yleisesti; tällainen riski voi aiheutua vastapuoli- tai luottoriskistä, sijoitus-, vakuutus- tai markkinariskistä, muista riskeistä tai näiden riskien yhdistelmästä tai vuorovaikutuksesta.
Siihen saakka, kunnes 21 a artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntelystandardit tulevat voimaan, 17 kohdan c alakohdassa tarkoitetun käsityksen muodostamisessa on otettava erityisesti huomioon finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten markkinaosuus muissa jäsenvaltioissa, erityisesti jos se ylittää 5 prosenttia, ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden säänneltyjen yritysten merkitys finanssiryhmittymässä.
3 artikla
Finanssiryhmittymän määrittämisessä käytettävät kynnysarvot
Tässä direktiivissä finanssiryhmittymän pienin rahoitussektori on se, jonka keskiarvo on pienin, ja finanssiryhmittymän tärkein rahoitussektori on se, jonka keskiarvo on suurin. Keskiarvon laskemiseksi ja pienimpien ja tärkeimpien rahoitussektoreiden laskemiseksi pankki- ja sijoituspalvelusektoreita käsitellään yhdessä.
Omaisuudenhoitoyhtiöt lisätään alalle, jolle ne kuuluvat ryhmän sisällä. Jos ne eivät kuulu yksinomaan yhdelle alalle ryhmän sisällä, ne lisätään pienimmälle rahoitussektorille.
Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat lisätään alalle, jolle ne kuuluvat ryhmän sisällä. Jos ne eivät kuulu yksinomaan yhdelle alalle ryhmän sisällä, ne lisätään pienimmälle rahoitussektorille.
Jos ryhmä ei saavuta tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kynnysarvoa, asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisesti päättää olla pitämättä ryhmää finanssiryhmittymänä. Ne voivat myös päättää olla soveltamatta 7, 8 ja 9 artiklan säännöksiä, jos ne katsovat, ettei ryhmän sisällyttäminen tämän direktiivin soveltamisalaan tai tällaisten säännösten soveltaminen ole tarpeen tai se olisi lisävalvonnan tavoitteiden kannalta epäasianmukaista tai harhaanjohtavaa.
Tämän kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä on ilmoitettava muille toimivaltaisille viranomaisille, ja toimivaltaisten viranomaisten on poikkeustapauksia lukuun ottamatta julkistettava ne.
Tämän kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä on ilmoitettava muille toimivaltaisille viranomaisille, ja toimivaltaisten viranomaisten on poikkeustapauksia lukuun ottamatta julkistettava ne.
Edellä 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisesti sopia, että:
edellä 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yritys jätetään ulkopuolelle suhdelukuja laskettaessa, paitsi jos yritys on muuttanut jäsenvaltiosta kolmanteen maahan ja on todisteita siitä, että yritys muutti sijaintiaan sääntelyn välttämiseksi;
otetaan huomioon 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kynnysarvojen mukaisuus kolmena peräkkäisenä vuonna äkillisten järjestelmämuutosten välttämiseksi ja jätetään kynnysarvojen mukaisuus huomioon ottamatta, jos ryhmän rakenteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia;
jättää yksi tai useampia omistusyhteyksiä pienemmällä sektorilla laskelmien ulkopuolelle, jos tällaiset omistusyhteydet ovat ratkaisevassa asemassa finanssiryhmittymän määrittämisessä ja jos niiden yhteisvaikutus ei ole merkittävä lisävalvonnan tavoitteiden kannalta.
Jos finanssiryhmittymä on määritetty 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut päätökset on tehtävä kyseisen finanssiryhmittymän koordinaattorin tekemän ehdotuksen perusteella.
Jos ryhmän pienimmän rahoitussektorin taseen loppusumma on alle 6 miljardia euroa lisävalvonnan kohteena jo olevien ryhmittymien osalta, käytetään 3 kohtaa sovellettaessa samalla tavoin seuraavien kolmen vuoden ajan alhaisempaa 5 miljardin euron määrää äkillisten järjestelmämuutosten välttämiseksi.
Koordinaattori voi muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella tässä kohdassa mainitun ajanjakson kuluessa päättää, että tässä kohdassa tarkoitettujen alempien suhdelukujen tai alemman määrän soveltaminen päättyy.
Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut vakavaraisuusvaatimukset lasketaan asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti.
4 artikla
Finanssiryhmittymän määrittäminen
Tätä varten:
Jäljempänä 10 artiklan mukaisesti nimetyn koordinaattorin on ilmoitettava ryhmän johdossa olevalle emoyritykselle tai emoyrityksen puuttuessa sille säännellylle yritykselle, jonka taseen loppusumma ryhmän tärkeimmällä rahoitussektorilla on suurin, että ryhmä on määritetty finanssiryhmittymäksi ja että sille on nimetty koordinaattori.
Koordinaattorin on lisäksi ilmoitettava asiasta niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet toimiluvan ryhmän säännellyille yrityksille, sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa rahoitusalan sekaholdingyhtiön pääkonttori on, ja sekakomitealle.
Kunkin 1 artiklassa tarkoitetun finanssiryhmittymään kuuluvan säännellyn yrityksen nimi on merkittävä luetteloon, jonka yhteiskomitea julkistaa verkkosivuillaan ja jota se pitää ajan tasalla.
II LUKU
LISÄVALVONTA
1 JAKSO
SOVELTAMISALA
5 artikla
1 artiklassa tarkoitettujen säänneltyjen yritysten lisävalvonnan soveltamisala
Lisävalvontaa sovelletaan seuraaviin säänneltyihin yrityksiin finanssiryhmittymän tasolla 6-17 artiklan mukaisesti:
säännelty yritys, joka on finanssiryhmittymän johdossa;
säännelty yritys, jonka emoyritys on rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka pääkonttori on unionissa;
säännelty yritys, jota yhdistää toiseen rahoitusalan yritykseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde.
Jos finanssiryhmittymä kuuluu alaryhmänä toiseen finanssiryhmittymään, joka täyttää ensimmäisen alakohdan vaatimukset, jäsenvaltiot voivat soveltaa 6-17 artiklaa ainoastaan jälkimmäisen ryhmän säänneltyihin yrityksiin, ja direktiivin viittauksia ryhmään ja finanssiryhmittymään pidetään tällöin viittauksina tähän jälkimmäiseen ryhmään.
Tällaisen lisävalvonnan soveltamiseksi ainakin yhden yrityksen on oltava 1 artiklassa tarkoitettu säännelty yritys ja 2 artiklan 14 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 14 kohdan b alakohdan ii alakohdan tai 2 artiklan 14 kohdan b alakohdan iii alakohdan ehtojen on täytyttävä. Asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksensä ottaen huomioon tällä direktiivillä säädetyn lisävalvonnan tavoitteet.
Soveltaessaan ensimmäistä alakohtaa ”osuustoiminnallisiin ryhmiin” toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon näiden ryhmien julkiset rahoitussitoumukset muille rahoitusyrityksille.
2 JAKSO
RAHOITUSASEMA
6 artikla
Vakavaraisuus
Jäsenvaltioiden on myös vaadittava, että säännellyillä yrityksillä on riittävä vakavaraisuuspolitiikka finanssiryhmittymän tasolla.
Koordinaattori vastaa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten yleisvalvonnasta 3 jakson mukaisesti.
Koordinaattorin on huolehdittava siitä, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskelma tehdään vähintään kerran vuodessa; sen voivat tehdä joko säännellyt yritykset tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö.
Finanssiryhmittymän johdossa olevan 1 artiklassa tarkoitetun säännellyn yrityksen tai, jos finanssiryhmittymän johdossa ei ole 1 artiklassa tarkoitettua säänneltyä yritystä, koordinaattorin muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja finanssiryhmittymää kuultuaan määrittämän finanssiryhmittymän rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai säännellyn yrityksen on toimitettava koordinaattorille laskelman tulokset sekä myös laskelmassa tarvittavat tiedot.
Edellä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vakavaraisuusvaatimusten laskemiseksi seuraavat yritykset sisällytetään lisävalvonnan piiriin liitteen I mukaisesti:
luottolaitokset, rahoituslaitokset tai oheispalveluja tuottavat yritykset;
vakuutusyritykset, jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt;
sijoituspalveluyritykset;
rahoitusalan sekaholdingyhtiöt.
Kun laskennassa käytetään liitteessä I tarkoitettua menetelmää 2 (”Vähentäminen ja yhteenlaskeminen”), siinä otetaan huomioon emoyrityksen tai sellaisen yrityksen, jolla on omistusyhteys ryhmän toisessa yhteisössä, suoraan tai välillisesti hallussa pitämä osuus merkitystä pääomasta.
Koordinaattori voi päättää jättää tietyn yrityksen pois lisävakavaraisuusvaatimuksen laskennasta seuraavissa tapauksissa:
jos yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jonka lainsäädäntö estää tarvittavien tietojen siirron, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden alakohtaisten sääntöjen soveltamista, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutta evätä toimilupa, jos ne eivät tosiasiallisesti voi harjoittaa valvontatoimintaa;
jos yrityksen merkitys on vähäinen finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävalvonnan tavoitteiden kannalta;
jos yrityksen sisällyttäminen laskentaan olisi finanssiryhmittymän lisävalvonnan tavoitteiden kannalta epätarkoituksenmukaista tai harhaanjohtavaa.
Jos laskennan ulkopuolelle on kuitenkin jäämässä useita yrityksiä ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla, yritykset on silti sisällytettävä laskelmaan, paitsi jos niiden yhteinen merkitys on vähäinen.
Koordinaattorin on ensimmäisen alakohdan c alakohdassa mainitussa tapauksessa kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta kuultava muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ennen päätöksen tekemistä.
Jos koordinaattori jättää jonkin säännellyn yrityksen pois laskennasta jossakin ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdassa säädetyistä tapauksista, sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa yritys sijaitsee, voivat pyytää finanssiryhmittymän johdossa olevalta yritykseltä tietoja, joista saattaa olla apua säännellyn yrityksen valvonnassa.
7 artikla
Riskikeskittymät
Koordinaattori vastaa näiden riskikeskittymien yleisvalvonnasta 3 jakson mukaisesti.
8 artikla
Ryhmänsisäiset liiketoimet
Finanssiryhmittymän johdossa olevan 1 artiklassa tarkoitetun säännellyn yrityksen tai, jos finanssiryhmittymän johdossa ei ole 1 artiklassa tarkoitettua säänneltyä yritystä, koordinaattorin muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja finanssiryhmittymää kuultuaan määrittämän finanssiryhmittymän rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai säännellyn yrityksen on toimitettava koordinaattorille tarvittavat tiedot.
Koordinaattori vastaa näiden ryhmänsisäisten liiketoimien yleisvalvonnasta.
9 artikla
Sisäiset tarkastusmenetelmät ja riskienhallintamenettelyt
Riskienhallintamenettelyihin kuuluvat:
järkevä hallinto ja johto sekä strategiat ja politiikat, jotka finanssiryhmittymän asiaankuuluvat hallintoelimet hyväksyvät ja määräajoin tarkistavat kaikkien niihin kuuluvien riskien osalta;
riittävä vakavaraisuuspolitiikka, jotta liiketoimintastrategian vaikutuksia 6 artiklan ja liitteen I mukaisesti määritettyihin riskiprofiiliin ja pääomavaatimuksiin voidaan arvioida ennalta;
asianmukaiset menettelyt sen varmistamiseksi, että riskienvalvontajärjestelmät ovat toimiva osa organisaatiota ja että on toteutettu kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lisävalvonnan piiriin kuuluvassa yrityksessä käytetyt järjestelmät ovat johdonmukaisia niin, että riskit pystytään laskemaan, valvomaan ja hallitsemaan finanssiryhmittymän tasolla;
järjestelyt, joilla edistetään ja tarvittaessa kehitetään asianmukaisia elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelyjä ja -suunnitelmia. Nämä järjestelyt saatetaan säännöllisesti ajan tasalle.
Sisäisiin tarkastusmenettelyihin kuuluvat:
asianmukaiset menettelyt vakavaraisuuden osalta kaikkien aineellisten riskien määrittämiseksi ja mittaamiseksi sekä omien varojen suhteuttamiseksi asianmukaisesti riskeihin;
luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt, jotta ryhmänsisäiset liiketoimet ja riskikeskittymät voidaan määrittää, mitata, valvoa ja hallita.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännellyt yritykset toimittavat säännöllisesti finanssiryhmittymän tasolla toimivaltaisille viranomaisilleen yksityiskohtaiset tiedot oikeudellisesta rakenteestaan ja hallintojärjestelmästään sekä organisaatiorakenteestaan kaikki säännellyt yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja merkittävät sivukonttorit mukaan luettuina.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että säännellyt yritykset julkistavat finanssiryhmittymän tasolla vuosittain joko täydellisen tai vastaaviin tietoihin viitaten kuvauksen oikeudellisesta rakenteestaan ja hallintojärjestelmästään sekä organisaatiorakenteestaan.
3 JAKSO
LISÄVALVONTAA TUKEVAT TOIMENPITEET JA SEKAKOMITEAN TOIMIVALTA
9 a artikla
Sekakomitean tehtävä
Sekakomitea huolehtii asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklan mukaisesti johdonmukaisesta eri alojen välisestä ja rajat ylittävästä valvonnasta sekä unionin lainsäädännön noudattamisesta.
9 b artikla
Stressitestit
10 artikla
Lisävalvonnan harjoittamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen (koordinaattori)
Nimeämisen on pohjauduttava seuraaviin perusteisiin:
jos finanssiryhmittymän johdossa on säännelty yritys, koordinaattorin tehtävää hoitaa toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt kyseiselle säännellylle yritykselle toimiluvan asianomaisten alakohtaisten sääntöjen mukaisesti;
jos finanssiryhmittymän johdossa ei ole säännelty yritys, koordinaattorin tehtävää hoitaa toimivaltainen viranomainen, joka nimetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:
jos säännellyn yrityksen emoyritys on rahoitusalan sekaholdingyhtiö, koordinaattorin tehtävää hoitaa toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt kyseiselle säännellylle yritykselle toimiluvan asianomaisten alakohtaisten sääntöjen mukaisesti;
jos vähintään kahdella säännellyllä yrityksellä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, on emoyrityksenään sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö, ja yksi näistä yrityksistä on saanut toimiluvan jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan sekaholdingyhtiön pääkonttori sijaitsee, koordinaattorin tehtävää hoitaa siinä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen toimivaltainen viranomainen;
jos useampi säännelty yritys, joka toimii eri rahoitussektoreilla, on saanut toimiluvan jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan sekaholdingyhtiön pääkonttori on, koordinaattorin tehtävää hoitaa tärkeimmällä rahoitussektorilla toimivan säännellyn yrityksen toimivaltainen viranomainen;
jos finanssiryhmittymän johdossa on useampi kuin yksi rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka pääkonttori on useammassa eri jäsenvaltioissa, ja kussakin näistä jäsenvaltioista on säännelty yritys, koordinaattorin tehtävää hoitaa sen säännellyn yrityksen toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin, jos nämä yritykset toimivat samalla rahoitussektorilla, tai tärkeimmällä rahoitussektorilla toimivan säännellyn yrityksen toimivaltainen viranomainen;
jos vähintään kahdella säännellyllä yrityksellä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, on emoyrityksenään sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö, eikä mikään näistä yrityksistä ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan sekaholdingyhtiön pääkonttori sijaitsee, koordinaattorin tehtävää hoitaa se toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt toimiluvan sille säännellylle yritykselle, jonka taseen loppusumma on suurin tärkeimmällä rahoitussektorilla;
jos finanssiryhmittymä on ryhmä, jolla ei ole emoyritystä johdossa, tai kaikissa muissa tapauksissa, koordinaattorin tehtävää hoitaa se toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt toimiluvan sille säännellylle yritykselle, jonka taseen loppusumma on suurin tärkeimmällä rahoitussektorilla.
11 artikla
Koordinaattorin tehtävät
Koordinaattorin tehtäviin lisävalvonnan osalta kuuluvat:
asiaan kuuluvien tai olennaisen tärkeiden tietojen keräämisen ja levittämisen koordinointi jatkuvassa toiminnassa ja kriisitilanteissa, mukaan luettuna sellaisten tietojen levittäminen, jotka ovat tärkeitä toimivaltaisen viranomaisen valvontatehtävän kannalta alakohtaisten sääntöjen nojalla;
finanssiryhmittymän rahoitustilanteen yleinen valvonta ja arviointi;
vakavaraisuussääntöjen noudattamisen ja riskikeskittymien ja ryhmänsisäisten liiketoimien arviointi 6, 7 ja 8 artiklassa esitetyn mukaisesti;
finanssiryhmittymän rakenteen, organisaation ja sisäisen tarkastusmenetelmän arviointi 9 artiklassa esitetyn mukaisesti;
valvontatoimien suunnittelu ja koordinointi sekä jatkuvassa toiminnassa että kriisitilanteissa yhteistyössä asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
muut koordinaattorille tällä direktiivillä annetut tai siitä johtuvat tehtävät, toimenpiteet ja päätökset.
Lisävalvonnan helpottamiseksi ja laajan oikeusperustan antamiseksi sille on koordinaattorin ja muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten toteutettava koordinaatiojärjestelyjä. Näissä koordinaatiojärjestelyissä koordinaattorille voidaan uskoa lisätehtäviä ja tarkentaa 3 artiklassa, 4 artiklassa, 5 artiklan 4 kohdassa, 6 artiklassa, 12 artiklan 2 kohdassa, 16 artiklassa ja 18 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten keskuudessa noudatettavia päätöksentekomenettelyjä sekä menettely, jota noudatetaan muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tapahtuvassa yhteistyössä.
Euroopan valvontaviranomaiset laativat sekakomitea välityksellä 8 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ohjeita, joiden tarkoituksena on lähentää valvontakäytäntöjä valvonnan koordinointijärjestelyjen johdonmukaisuuden osalta direktiivin 2006/48/EY 131 a artiklan ja direktiivin 2009/138/EY 248 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut koordinointijärjestelyt on esitettävä erikseen direktiivin 2006/48/EY 131 artiklan tai direktiivin 2009/138/EY 248 artiklan nojalla tehdyissä kirjallisissa koordinointijärjestelyissä. Direktiivin 2006/48/EY 131 a artiklan tai direktiivin 2009/138/EY 248 artiklan 2 kohdan nojalla perustetun kollegion puheenjohtajana toimiva koordinaattori päättää, mitkä muut toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai muuhun toimintaan.
12 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö ja tietojenvaihto
Yhteistyöllä on huolehdittava vähintään seuraavia seikkoja koskevien tietojen keruusta ja vaihdosta:
ryhmän oikeudellisen rakenteen, hallintojärjestelmän ja organisaatiorakenteen yksilöiminen kaikki finanssiryhmittymään kuuluvat säännellyt yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja merkittävät sivukonttorit mukaan luettuina, määräosuuksien haltijoiden yksilöiminen perimmäisen emoyrityksen tasolla sekä ryhmän säänneltyjen yritysten toimivaltaisten viranomaisten yksilöiminen;
finanssiryhmittymän toimintastrategia;
finanssiryhmittymän rahoitustilanne, erityisesti sen vakavaraisuus, ryhmänsisäiset liiketoimet, riskikeskittymät ja kannattavuus;
finanssiryhmittymän tärkeimmät osakkeenomistajat ja johto;
organisaatio, riskienhallinta ja sisäiset tarkastusjärjestelmät finanssiryhmittymän tasolla;
menettelyt tietojen keräämiseksi finanssiryhmittymän yrityksiltä ja näiden tietojen tarkistaminen;
säännellyissä yrityksissä tai finanssiryhmittymän muissa yrityksissä tapahtunut haitallinen kehitys, jolla voi olla vakavia vaikutuksia säänneltyihin yrityksiin;
toimivaltaisten viranomaisten alakohtaisten sääntöjen tai tämän direktiivin säännösten mukaisesti määräämät tärkeimmät seuraamukset ja niiden poikkeuksellisesti toteuttamat toimenpiteet.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös vaihtaa tietoja seuraavien viranomaisten kanssa, jos tämä on tarpeen niiden finanssiryhmittymän säänneltyjä yrityksiä koskevien tehtävien suorittamiseksi alakohtaisissa säännöissä säädettyjen säännösten mukaisesti: keskuspankit, Euroopan keskuspankkijärjestelmä, Euroopan keskuspankki ja Euroopan järjestelmäriskikomitea finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010 ( 20 ) 15 artiklan mukaisesti.
Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on ennen päätöksen tekemistä kuultava toisiaan seuraavista asioista, jos nämä päätökset ovat merkittäviä muiden toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien kannalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viranomaisten alakohtaisten sääntöjen mukaisia velvollisuuksia:
toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää tai lupaa edellyttävät muutokset finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten osakkuus-, organisaatio- tai johtorakenteessa;
toimivaltaisten viranomaisten määräämät tärkeimmät seuraamukset ja niiden poikkeuksellisesti toteuttamat toimenpiteet.
Toimivaltainen viranomainen voi päättää jättää kuulemisen suorittamatta kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätösten tehokkuuden. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille toimivaltaisille viranomaisille.
Jos 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on jo annettu toimivaltaiselle viranomaiselle alakohtaisten sääntöjen mukaisesti, lisävalvonnan harjoittamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat kääntyä ensiksi mainitun viranomaisen puoleen saadakseen tiedot.
Lisävalvonnan puitteissa saatuihin tietoihin ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyyn toimivaltaisten viranomaisten keskinäiseen sekä toimivaltaisten viranomaisten ja muiden viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon sovelletaan alakohtaisissa säännöissä määriteltyjä salassapitovelvollisuutta ja luottamuksellisten tietojen välittämistä koskevia säännöksiä.
12 a artikla
Yhteistyö ja tietojen vaihto sekakomitean kanssa
12 b artikla
Yhteiset suuntaviivat
13 artikla
Rahoitusalan sekaholdingyhtiön hallintoelin
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat rahoitusalan sekaholdingyhtiön liiketoimintaa, ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita suorittaakseen nämä tehtävät.
14 artikla
Tiedon saatavuus
15 artikla
Tarkastaminen
Mikäli toimivaltaiset viranomaiset haluavat tätä direktiiviä soveltaessaan yksittäisissä tapauksissa tarkastaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan finanssiryhmittymään kuuluvaa säänneltyä tai sääntelemätöntä yritystä koskevia tietoja, niiden on pyydettävä kyseessä olevan toisen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tarkastuksen suorittamista.
Pyynnön vastaanottaneiden viranomaisten on toimivaltansa rajoissa täytettävä pyyntö joko suorittamalla tarkastus itse tai antamalla tilintarkastajan tai asiantuntijan taikka pyynnön esittäneen viranomaisen itsensä suorittaa tarkastus.
Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi halutessaan olla mukana tarkastuksessa, jos se ei suorita tarkastusta itse.
16 artikla
Täytäntöönpanotoimenpiteet
Jos finanssiryhmittymän säännellyt yritykset eivät noudata 6-9 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia tai jos vaatimukset täyttyvät, mutta vakavaraisuus voi silti olla vaarassa, tai jos ryhmänsisäinen liiketoiminta tai riskikeskittymät ovat uhka säänneltyjen yritysten rahoitusasemalle, on tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman nopeasti:
Jäsenvaltiot voivat määrittää toimenpiteet, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden suhteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklan 2 kohdan soveltamista. Euroopan valvontaviranomaiset voivat lisäksi sekakomitean välityksellä laatia asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 ja 56 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ohjeita, jotka koskevat toimia rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden suhteen.
Asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten, mukaan luettuna koordinaattori, on tarvittaessa sovitettava yhteen valvontatoimensa.
17 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten lisävaltuudet
4 JAKSO
KOLMANNET MAAT
18 artikla
Kolmansien maiden emoyritykset
Alakohtaisten sääntöjen soveltamista rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten on 5 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa tarkistettava, ovatko säännellyt yritykset, joiden emoyrityksen pääkonttori on kolmannessa maassa, kyseisen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyä lisävalvontaa 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säänneltyjen yritysten osalta. Tarkistuksen suorittaa se toimivaltainen viranomainen, joka toimisi koordinaattorina, jos 10 artiklan 2 kohdassa säädettyjä perusteita sovellettaisiin, joko emoyrityksen tai jonkin unionissa toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.
Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on kuultava muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja sen on pyrittävä kaikin tavoin noudattamaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 ja 56 artiklan mukaisesti sekakomitean välityksellä laadittuja ohjeita.
19 artikla
Yhteistyö kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa
Direktiivin 2006/48/EY 39 artiklan 1 ja 2 kohtaa, direktiivin 98/78/EY 10 a artiklaa ja direktiivin 2009/138/EY 264 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin neuvoteltaessa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopimuksista, jotka koskevat keinoja harjoittaa finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävalvontaa.
III LUKU
DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMENPITEET
20 artikla
Komissiolle siirretty toimivalta
Siirretään komissiolle valta antaa tähän direktiiviin tehtäviä teknisiä mukautuksia koskevia delegoituja säädöksiä 21 c artiklan mukaisesti seuraavilla alueilla:
edellä 2 artiklassa vahvistettujen määritelmien sanamuodon tarkentaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tämän direktiivin soveltamisessa;
terminologian yhdenmukaistaminen ja tämän direktiivien määritelmien laatiminen säänneltyjä yrityksiä ja niihin liittyviä seikkoja koskevan unionin tulevan lainsäädännön mukaisesti;
liitteessä I esitettyjen laskentamenetelmien tarkentaminen rahoitusmarkkinoiden ja toiminnan vakauden valvontatekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi.
Näihin toimenpiteisiin ei sisälly komissiolle delegoidun ja annetun toimivallan kohde 21 a artiklassa lueteltujen seikkojen osalta.
21 artikla
Komitea
▼M6 —————
▼M6 —————
21 a artikla
Tekniset standardit
Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin johdonmukainen yhdenmukaistaminen, Euroopan valvontaviranomaiset voivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklan mukaisesti laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia seuraavien osalta:
2 artiklan 11 kohta, neuvoston direktiivin 78/660/ETY 17 artiklan soveltamisen tarkentamiseksi tämän direktiivin yhteydessä;
2 artiklan 17 kohta, niiden menettelyjen vahvistamiseksi tai arviointiperusteiden tarkentamiseksi, joilla ”asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset” määritetään;
3 artiklan 5 kohta, niiden vaihtoehtoisten parametrien tarkentamiseksi, joita sovelletaan määritettäessä finanssiryhmittymää;
6 artiklan 2 kohta, ilmoitusten muodon (ohjein), antamistiheyden ja tarvittaessa ilmoituspäivämäärien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
Yhteiskomitea toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, Euroopan valvontaviranomaiset voivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklan mukaisesti laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia seuraavien osalta:
▼M7 —————
7 artiklan 2 kohta, niiden menettelyjen yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi, joiden perusteella 7 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa yleisvalvonnassa sisällytetään kohteita ”riskikeskittymien” määritelmän soveltamisalaan;
8 artiklan 2 kohta, niiden menettelyjen yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi, joiden perusteella 8 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa yleisvalvonnassa sisällytetään kohteita ”ryhmänsisäisten liiketoimien” määritelmän soveltamisalaan;
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
Euroopan valvontaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viisi kuukautta ennen direktiivin 2009/138/EY 309 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua soveltamispäivää.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
21 b artikla
Yhteiset suuntaviivat
Euroopan valvontaviranomaisten on annettava yhteiskomiteassa 3 artiklan 8 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 8 artiklan 5 kohdassa, 9 artiklan 6 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 12 b artiklassa ja 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut yhteiset suuntaviivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
21 c artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
IV LUKU
VOIMASSA OLEVIEN DIREKTIIVIEN MUUTTAMINEN
▼M4 —————
23 artikla
Direktiivin 79/267/ETY muutokset
Muutetaan direktiivi 79/267/EY seuraavasti:
Lisätään artikla seuraavasti:
”12a artikla
Asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava, ennen kuin toimilupa myönnetään henkivakuutusyritykselle,
joka on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tytäryhtiö; tai
joka on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryhtiö; tai
jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa vakuutusyrityksessä.
Luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavia asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava, ennen kuin toimilupa myönnetään henkivakuutusyritykselle,
joka on yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryhtiö; tai
joka on yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryhtiö; tai
jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai sijoituspalveluyrityksessä.
Lisätään 18 artiklan 2 kohtaan alakohdat seuraavasti:
”Käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista vähennetään myös seuraavat erät:
vakuutusyrityksen omistusyhteydet
kukin seuraavista vakuutusyrityksen osuuksista a alakohdassa määritellyissä laitoksissa, joissa sillä on omistusyhteys:
Jos toisen luotto- tai rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai vakuutusholdingyhtiön osakkeet on saatu tilapäisesti haltuun taloudellisen auttamistoimen seurauksena, jossa on kyse tuon laitoksen uudelleenjärjestelystä ja pelastamisesta, toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista vähentämistä koskevista säännöksistä.
Vaihtoehtona kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulle luottolaitoksissa, sijoituspalveluyrityksissä ja rahoituslaitoksissa olevien vakuutusyritysten omistusyhteyksien vähentämiselle jäsenvaltiot voivat sallia vakuutusyritystensä soveltavan finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY ( *6 ) liitteessä 1 olevia menetelmiä 1, 2 ja 3 soveltuvin osin. Menetelmää 1 (”tilinpäätösten konsolidointi”) sovelletaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen on vakuuttunut konsolidoitavien yritysten yhtenäisen johtamisen ja sisäisen valvonnan tasosta. Valittua menetelmää sovelletaan eri aikoina johdonmukaisesti.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että solvenssimarginaalin laskemisessa tässä direktiivissä säädetyn mukaisesti vakuutusyritysten, joita koskee direktiivin 98/78/EY tai direktiivin 2002/87/EY mukainen lisävalvonta, ei tarvitse vähentää kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa mainittuja osuuksia, jotka niillä on niissä luotto- tai rahoituslaitoksissa, sijoituspalveluyrityksissä, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksissä tai vakuutusholdingyhtiöissä, jotka kuuluvat lisävalvonnan alaan.
Tässä kohdassa tarkoitetussa omistusyhteyksien vähentämisessä omistusyhteydellä tarkoitetaan direktiivin 98/78/EY 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettua omistusyhteyttä.
▼M4 —————
25 artikla
Direktiivin 92/96/ETY muutokset
Muutetaan direktiivi 92/96/ETY seuraavasti:
Lisätään 14 artiklaan kohta seuraavasti:
Korvataan 15 artiklan 5 c kohta seuraavasti:
Tämä artikla ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta
niiden tehtävän hoitamiseksi tarkoitettuja tietoja eikä estä näitä viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 4 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin. Näin saatuja tietoja koskee tässä artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus.”
26 artikla
Direktiivin 93/6/ETY muutokset
Korvataan direktiivin 93/6/ETY 7 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta seuraavasti:
rahoitusholdingyhtiö on rahoituslaitos, jonka tytäryhtiöt ovat joko yksinomaan tai pääasiassa sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia, joista ainakin yksi on sijoituspalveluyritys, ja joka ei ole finanssiryhmään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY ( *7 ) tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö,
monialan holdingyhtiö on emoyritys, joka on muu kuin rahoitusholdingyritys tai sijoituspalveluyritys tai direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on sijoituspalveluyritys,
27 artikla
Direktiivin 93/22/ETY muutokset
Muutetaan direktiivi 93/22/ETY seuraavasti:
Lisätään 6 artiklaan kohdat seuraavasti:
”Asianomaisen toisen jäsenvaltion luottolaitosten tai vakuutusyritysten valvonnasta vastaavaa toimivaltaista viranomaista on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään sijoituspalveluyritykselle,
joka on yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen tytäryhtiö; tai
joka on yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryhtiö; tai
jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai vakuutusyrityksessä.
Ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta sekä saman ryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuvien johtajien mainetta ja kokemusta. Viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikki osakkeenomistajien sopivuutta ja johtajien mainetta ja kokemusta koskevat tiedot, joilla on merkitystä muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten, toimilupien myöntämisen sekä toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.”
Korvataan 9 artiklan 2 kohta seuraavasti:
▼M4 —————
29 artikla
Direktiivin 2000/12/EY muutokset
Muutetaan direktiivi 2000/12/ETY seuraavasti:
▼M2 —————
Korvataan 16 artiklan 2 kohta seuraavasti:
▼M2 —————
V LUKU
OMAISUUDENHOITOYHTIÖT
30 artikla
Omaisuudenhoitoyhtiöt
Kunnes alakohtaisten sääntöjen välinen yhteensovittaminen on edennyt pidemmälle, jäsenvaltioiden on säädettävä omaisuudenhoitoyhtiöiden sisällyttämisestä
luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidoituun valvontaan tai vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvontaan;
jos ryhmä on finanssiryhmittymä, tässä direktiivissä tarkoitettuun lisävalvontaan; ja
määritysprosessiin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on säädettävä tai annettava toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet päättää, mitä alakohtaisia (pankkialan, vakuutusalan tai sijoituspalvelualan) sääntöjä noudattaen omaisuudenhoitoyhtiöt sisällytetään ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettuun konsolidoituun valvontaan ja/tai lisävalvontaan. Tässä säännöksessä omaisuudenhoitoyhtiöihin sovelletaan soveltuvin osin rahoituslaitosten (jos omaisuudenhoitoyhtiöt sisältyvät luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidoidun valvonnan alaan) ja jälleenvakuutusyritysten (jos omaisuudenhoitoyhtiöt sisältyvät vakuutusyritysten konsolidoidun valvonnan alaan) valvontaan sisällyttämisen tavasta ja laajuudesta annettuja asiaankuuluvia alakohtaisia sääntöjä. Ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetussa lisävalvonnassa omaisuudenhoitoyhtiötä kohdellaan osana sitä alaa, johon se sisältyy ensimmäisen kohdan a alakohdan nojalla.
Jos omaisuudenhoitoyhtiö on osa finanssiryhmittymää, kaikki viittaukset säännellyn yrityksen käsitteeseen ja kaikki viittaukset toimivaltaisten viranomaisten ja asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten käsitteeseen on siten tässä direktiivissä ymmärrettävä siten, että ensiksi mainittuun sisältyvät omaisuudenhoitoyhtiöt ja viimeksi mainittuun omaisuudenhoitoyhtiöiden valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Tätä sovelletaan soveltuvin osin ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin ryhmiin.
30 a artikla
Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat
Kunnes alakohtaisten sääntöjen yhteensovittamisessa on edetty pidemmälle, jäsenvaltioiden on säädettävä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien sisällyttämisestä
luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidoituun valvontaan tai vakuutusryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvontaan;
jos ryhmä on finanssiryhmittymä, tässä direktiivissä tarkoitettuun lisävalvontaan; sekä
määritysprosessiin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Jos vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja on osa finanssiryhmittymää, kaikki viittaukset säänneltyihin yrityksiin ja kaikki viittaukset toimivaltaisiin viranomaisiin ja asiaankuuluviin toimivaltaisiin viranomaisiin on tässä direktiivissä ymmärrettävä siten, että ensiksi mainittuun sisältyvät vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat ja viimeksi mainittuihin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Tätä sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin ryhmiin.
VI LUKU
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
31 artikla
Komission kertomus
Komission on 11 päivää elokuuta 2007 mennessä annettava 21 artiklassa tarkoitetulle finanssiryhmittymäkomitealle kertomus jäsenvaltioiden käytännöistä ja tarvittaessa pidemmälle menevän yhdenmukaistamisen tarpeesta seuraavan osalta:
Komissio kuulee komiteaa ennen kuin se tekee ehdotuksensa.
32 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 11 päivää elokuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sinä kalenterivuotena alkavan tilikauden tilinpäätösten valvontaan.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
33 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
34 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
VAKAVARAISUUS
Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan tässä liitteessä kuvattujen teknisten periaatteiden mukaisesti ja soveltaen jotakin tässä liitteessä kuvatuista menetelmistä.
Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisten viranomaistensa silloin, kun nämä toimivat tietyn finanssiryhmän koordinaattorina, päättää muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja itse ryhmittymää kuultuaan menetelmästä, jota kyseiseen finanssiryhmittymään sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraavan kohdan säännösten soveltamista.
Jäsenvaltiot voivat vaatia, että laskelma tehdään jonkin tietyn tässä liitteessä kuvatun menetelmän mukaisesti, jos finanssiryhmittymän johdossa on säännelty yritys, jolle on myönnetty toimilupa kyseisessä jäsenvaltiossa. Jos 1 artiklassa tarkoitettu säännelty yritys ei ole finanssiryhmittymän johdossa, jäsenvaltioiden on sallittava minkä tahansa tässä liitteessä kuvatun menetelmän käyttäminen, paitsi tilanteissa, joissa asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa, jolloin kyseinen jäsenvaltio voi vaatia yhden kuvatun menetelmän käyttämistä.
I Tekniset periaatteet
1. Lisävakavaraisuusvaatimusten laskemisen tapa ja laajuus
Tytäryrityksen koko vakavaraisuusvaje on käytetystä menetelmästä riippumatta otettava huomioon, kun yritys on tytäryritys ja sillä on vakavaraisuusvaje, tai jos kyseessä on ei-säännelty rahoitussektorin yritys, laskennallinen vakavaraisuusvaje. Jos koordinaattori katsoo tässä tapauksessa, että pääomasta osan omistavan emoyrityksen vastuu rajoittuu selvästi ja yksiselitteisesti tähän pääomaosuuteen, koordinaattori voi antaa luvan ottaa tytäryrityksen vakavaraisuusvaje huomioon suhteellisesti.
Jos finanssiryhmittymän yritysten välillä ei ole pääomayhteyksiä, koordinaattorin on muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan määriteltävä, mikä suhteellinen osuus on otettava huomioon, ottaen huomioon olemassa olevista sidoksista johtuvat vastuut.
2. Muita teknisiä periaatteita
Riippumatta tämän liitteen II jaksossa vahvistetusta finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävakavaraisuusvaatimusten laskennassa käytetystä menetelmästä koordinaattorin ja tarvittaessa asianomaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että seuraavia periaatteita sovelletaan:
omien varojen laskennassa käytettävissä olevien erien moninkertainen käyttö finanssiryhmittymän tasolla (”pääoman moninkertainen hyväksikäyttö”) sekä epäasianmukainen omien varojen luominen ryhmän sisällä on estettävä; jotta varmistetaan, että omia varoja ei käytetä moninkertaisesti hyväksi eikä luoda ryhmän sisäisiä varoja, toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava asiaankuuluvissa alakohtaisissa säännöissä määrättyjä asiaankuuluvia periaatteita analogisesti;
kunnes alakohtaisten sääntöjen yhdenmukaistaminen on edennyt pitemmälle, katetaan kunkin finanssiryhmittymässä edustettuna olevan eri rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimukset vastaavien alakohtaisten sääntöjen mukaisilla omien varojen erillä; jos finanssiryhmittymän omien varojen määrä ei ole riittävä, lisävakavaraisuusvaatimusten noudattamisen tarkastamisessa voidaan käyttää ainoastaan niitä omien varojen eriä, joiden käyttö on kunkin toimialan säännösten mukaisesti sallittua (ns. monialainen pääoma);
jos alakohtaisissa säännöissä on rajoituksia tiettyjen monialaisen pääoman omien varojen välineiden käytölle, näitä rajoituksia sovelletaan soveltuvin osin laskettaessa omia varoja finanssiryhmittymän tasolla;
laskettaessa omia varoja finanssiryhmittymän tasolla on toimivaltaisten viranomaisten otettava huomioon myös omien varojen käytännön siirrettävyys ja saatavuus ryhmän oikeudellisesti eri yksiköiden välillä ja vakavaraisuussääntöjen tavoitteet huomioon ottamalla;
jos ei-säännellylle rahoitussektorin yritykselle lasketaan laskennallinen vakavaraisuusvaatimus tämän liitteen II jakson mukaisesti, laskennallinen vakavaraisuusvaatimus tarkoittaa sitä pääomavaatimusta, joka yrityksen olisi täytettävä asianomaisten alakohtaisten sääntöjen noudattamiseksi, jos se olisi kyseisen rahoitussektorin säännelty yritys; omaisuudenhoitoyhtiöiden osalta vakavaraisuusvaatimus tarkoittaa direktiivin 85/611/EY 5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista pääomavaatimusta; rahoitusalan sekaholdingyhtiön laskennallinen vakavaraisuusvaatimus on laskettava finanssiryhmittymän tärkeimmän rahoitussektorin alakohtaisten sääntöjen mukaisesti.
II Tekniset laskentamenetelmät
Menetelmä 1: Tilinpäätösten konsolidointi
Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella.
Lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan seuraavien summien erotuksena:
finanssiryhmittymän omat varat laskettuna ryhmän konsolidoidun aseman perusteella; laskennassa käytetään eriä, joita voidaan käyttää omina varoina asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti;
ja
kunkin ryhmässä olevan eri rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimusten summa; kunkin eri rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimukset lasketaan vastaavien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti.
Alakohtaisilla säännöillä tarkoitetaan erityisesti direktiivin 2000/12/EY V osaston 3 lukua luottolaitosten osalta, direktiiviä 98/78/EY vakuutusyritysten osalta ja direktiiviä 93/6/ETY luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta.
Ei-säännellyille rahoitussektorin yrityksille, jotka eivät sisälly edellä mainittuihin alakohtaisiin vakavaraisuusvaatimuslaskelmiin, lasketaan laskennallinen vakavaraisuusvaatimus.
Erotus ei saa olla negatiivinen.
Menetelmä 2: Vähentäminen ja yhteenlaskeminen
Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan ryhmän kunkin yrityksen tilinpäätöksen perusteella.
Lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan seuraavien summien erotuksena:
finanssiryhmittymän kunkin säännellyn ja ei-säännellyn rahoitussektorin yrityksen omien varojen summa; laskennassa voidaan käyttää eriä, joiden käyttö omina varoina on asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti sallittua;
ja
seuraavien summa:
Ei-säännellyille rahoitussektorin yrityksille lasketaan laskennallinen vakavaraisuusvaatimus. Omat varat ja vakavaraisuusvaatimukset otetaan huomioon niiden 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn suhteellisen osuuden mukaisesti ja tämän liitteen I jakson mukaisesti.
Erotus ei saa olla negatiivinen.
Menetelmä 3: Yhdistelmämenetelmä
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia menetelmien 1 ja 2 yhdistelmän.
LIITE II
RYHMÄNSISÄISIÄ LIIKETOIMIA JA RISKIKESKITTYMIÄ KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN TEKNINEN SOVELTAMINEN
Koordinaattori määrittää muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan, millaisista liiketoimista ja riskeistä tietyn finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten on ilmoitettava ryhmänsisäisistä liiketoimista ja riskikeskittymistä ilmoittamista koskevien 7 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti. Liiketoimi- ja riskityyppejä määritellessään tai niistä lausuntoja antaessaan koordinaattorin ja asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon finanssiryhmittymän yksittäinen ryhmä- ja riskienhallintarakenne. Merkittävien 7 artiklan ja 8 artiklan mukaisesti ilmoitettavien ryhmänsisäisten liiketoimien ja merkittävien riskikeskittymien määrittämiseksi koordinaattori määrittelee muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja finanssiryhmittymää kuultuaan lakisääteisiin omiin varoihin ja/tai teknisiin säännöksiin perustuvat asianmukaiset kynnysarvot.
Valvoessaan ryhmänsisäisiä liiketoimia ja riskikeskittymiä koordinaattori valvoo erityisesti mahdollista leviämisriskiä finanssiryhmittymässä, eturistiriitojen riskiä, alakohtaisten sääntöjen kiertämisestä aiheutuvaa riskiä ja riskien tasoa tai määrää.
Jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat finanssiryhmittymän tasolla ryhmänsisäisiä liiketapahtumia ja riskikeskittymiä koskevien alakohtaisten sääntöjen säännöksiä erityisesti alakohtaisten sääntöjen kiertämisen estämiseksi.
( 1 ) Henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1).
( 2 ) Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).
( 3 ) Jälleenvakuutuksesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY (EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).
( 4 ) Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).
( 5 ) Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
( 6 ) Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
( 7 ) Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista 8 päivänä kesäkuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
( 8 ) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2033, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 575/2013, (EU) N:o 600/2014 ja (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 64 2019/1.
( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).
( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2034, annettu 27. marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2002/87/EY, 2009/65/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU, 2014/59/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta (EUVL L 314 5.12.2019, s. 64).
( 14 ) EUVL L 193, 18.7.1983, s. 1.
( 15 ) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.
( 16 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.
( 17 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
( 18 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.
( 19 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.
( 20 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.
( *1 ) EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/13/EY (EYVL L 77, 20.3.2002, s. 17).
( *2 ) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1.
( *3 ) EYVL L 126, 26.5.2000, s.1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/28/EY (EYVL L 275, 27.10.2000, s. 37).
( *4 ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27).
( *5 ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/33/EY (EYVL L 204, 21.7.1998, s. 29).
( *6 ) EUVL L 35, 11.2.2003.”
( *7 ) EUVL L 35, 11.2.2003.”