Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Jo useamman vuoden ajalta on havaintoja useiden erilaisten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) esiintymisestä erikseen ihmisessä ja eläimissä. Naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) todettiin nautaeläimissä ensimmäisen kerran vuonna 1986 ja tämän jälkeen muissa eläinlajeissa. Creutzfeldt-Jakobin taudin (CJT) uusi muoto kuvailtiin vuonna 1996. Todisteita BSE-aiheuttajan samankaltaisuudesta Creutzfeldt-Jakobin taudin uuden muodon aiheuttajan kanssa saadaan jatkuvasti.

(2)

Vuodesta 1990 lukien yhteisö on toteuttanut erilaisia toimenpiteitä ihmisten ja eläinten terveyden suojelemiseksi BSE-riskiltä. Nämä toimenpiteet ovat perustuneet eläinten terveyttä koskevien direktiivien suojatoimenpiteitä koskeviin säännöksiin. Tiettyjen TSE:iden ihmisen ja eläinten terveydelle aiheuttaman huomattavan vaaran vuoksi olisi säädettävä erityisistä säännöistä niiden ehkäisemiseksi, valvomiseksi ja hävittämiseksi.

(3)

Tämä asetus koskee välittömästi kansanterveyttä ja se liittyy sisämarkkinoiden toimintaan. Se koskee sekä perustamissopimuksen liitteessä I mainittuja tuotteita että tuotteita, jotka eivät kuulu mainitun liitteen piiriin. Tämän vuoksi on asianmukaista valita sen oikeusperustaksi perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohdan b alakohta.

(4)

Komissio on saanut erityisesti tieteelliseltä ohjauskomitealta ja kansanterveyttä koskevia eläinlääkintätoimenpiteitä käsittelevältä tiedekomitealta useita TSE:iin liittyviä näkökohtia koskevia tieteellisiä lausuntoja. Näitä lausuntoja on annettu myös toimenpiteistä, joiden avulla voidaan vähentää saastuneille eläinperäisille tuotteille altistumisesta ihmisille ja eläimille mahdollisesti aiheutuvaa vaaraa.

(5)

Kyseessä olevia sääntöjä olisi sovellettava sekä elävien eläinten että eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen. Niitä ei ole kuitenkaan tarpeen soveltaa kosmetiikka- tai lääkevalmisteisiin tai lääkinnällisiin laitteisiin taikka niiden lähtöaineksiin tai välituotteisiin, joihin sovelletaan muita erityissääntöjä, jotka koskevat erityisesti kieltoa käyttää erikseen määriteltyä riskiainesta. Näitä sääntöjä ei myöskään olisi sovellettava eläinperäisiin tuotteisiin, jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle sen vuoksi, että ne on tarkoitettu muuhun kuin elintarvikkeiden, rehujen tai lannoitteiden valmistukseen. Sitä vastoin on tarpeen varmistaa, että eläinperäiset tuotteet, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, pidetään erillään sen soveltamisalaan kuuluvista tuotteista, jolleivät ne täytä vähintään samoja terveyttä koskevia normeja.

(6)	Olisi säädettävä komission mahdollisuudesta toteuttaa suojatoimenpiteitä tapauksissa, joissa jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltainen viranomainen ei ole ottanut riittävästi huomioon TSE:stä aiheutuvaa vaaraa.

(7)

Olisi vahvistettava BSE:n osalta menettely jäsenvaltion, kolmannen maan sekä alueiden, jäljempänä ’maat ja alueet’, epidemiologisen aseman määrittämiseksi käytettävissä olevien tietojen perusteella ensimmäistä esiintymistä (”incident risk”), leviämistä ja ihmisten altistumista koskevien riskien osalta. Ne jäsenvaltiot ja kolmannet maat, jotka eivät halua hakea terveydellisen asemansa määritystä, on komission toimesta sijoitettava johonkin luokkaan kaikkien niiden tietojen perusteella, jotka komissiolla on käytettävissään.

(8)	Jäsenvaltioiden olisi laadittava koulutusohjelmia TSE:n ehkäisystä ja torjumisesta huolehtiville henkilöille, samoin kuin eläinlääkäreille, viljelijöille sekä tuotantoeläinten kuljetuksesta, kaupan pitämisestä ja teurastuksesta huolehtiville henkilöille.

(9)	Jäsenvaltioiden on toteutettava vuosittainen BSE:n ja scrapien seurantaohjelma, ja niiden on ilmoitettava ohjelman tuloksista sekä jonkin muun TSE:n esiintymisestä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

(10)

Tietyt märehtijäperäiset kudokset olisi luokiteltava erikseen määritellyksi riskiainekseksi TSE:iden patogeneesin ja kyseisen eläimen alkuperä- tai kotimaan tai -alueen epidemiologisen aseman perusteella. On tarpeen, että erikseen määritelty riskiaines poistetaan ja hävitetään tavalla, jolla vältetään vaara ihmisten tai eläinten terveydelle. Erityisesti niitä ei saisi saattaa markkinoille ihmisravinnon, rehun tai lannoitteiden valmistukseen käytettäviksi. Olisi kuitenkin säädettävä mahdollisuudesta saavuttaa vastaava terveyden suojelun taso yksittäisille eläimille tehtävillä TSE-seulontatesteillä heti kun testin validointi saadaan päätökseen. On tärkeää, ettei teurastusmenetelmiä, joissa on vaarana, että aivoaines tartuttaa muita kudoksia, sallita kuin maissa tai alueilla, joissa BSE:n vaara on pienin mahdollinen.

(11)

Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla estetään TSE:n siirtyminen ihmisiin ja eläimiin, kieltämällä tiettyihin luokkiin kuuluvan eläinvalkuaisen syöttäminen tiettyihin luokkiin kuuluville eläimille ja kieltämällä tiettyjen märehtijäperäisten ainesten käyttö ihmisravinnoksi. Näiden kieltojen olisi oltava suhteessa olemassa olevaan vaaraan nähden.

(12)

Olisi säädettävä, että kaikista epäillyistä eläinten TSE-tapauksista ilmoitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on välittömästi toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet ja erityisesti asetettava tartunnan saaneeksi epäilty eläin siirtorajoitusten alaiseksi siihen saakka kun tutkimuksen tulokset on saatu tai vaihtoehtoisesti teurastutettava se virallisessa valvonnassa. Jos toimivaltainen viranomainen ei voi sulkea pois TSE:n mahdollisuutta, sen olisi huolehdittava asianmukaisten tutkimusten suorittamisesta ja pidettävä ruho virallisessa valvonnassa diagnoosin tekemiseen asti.

(13)

Jos TSE:n esiintyminen todetaan virallisesti, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, kuten ruhon hävittämisen, tekemällä tutkimus kaikkien riskieläinten toteamiseksi sekä asettamalla siirtorajoitukset koskemaan kaikkia tällaisiksi määritettyjä eläimiä ja eläinperäisiä tuotteita. Omistajille olisi korvattava viipymättä tämän asetuksen nojalla hävitetyistä eläimistä ja eläinperäisistä tuotteista aiheutuvat menetykset.

(14)	Jäsenvaltioiden olisi laadittava varosuunnitelmat kansallisista toimenpiteistä, jotka toteutetaan BSE:n ilmetessä. Komission olisi hyväksyttävä nämä suunnitelmat. Tämän säännöksen olisi koskettava myös muita TSE:itä kuin BSE:tä.

(15)

Olisi säädettävä tiettyjen elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamisesta. Voimassa olevassa nautaeläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevassa yhteisön lainsäädännössä säädetään järjestelmästä, jonka perusteella eläinten emä ja alkuperäkarja voidaan jäljittää kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Olisi säädettävä vastaavista takeista kolmansista maista tuotavien nautaeläinten osalta. Tämän lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien, yhteisön sisäisen kaupan tai kolmansista maista tapahtuvan tuonnin vuoksi siirrettävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden mukana on oltava yhteisön lainsäädännön mukaiset todistukset, joita on tarvittaessa täydennetty tämän asetuksen mukaisesti.

(16)

Nautaeläimistä saatavien tiettyjen eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattaminen olisi kiellettävä alueilla, joilla taudin esiintymisen vaara on suuri. Tätä kieltoa ei kuitenkaan olisi sovellettava tiettyihin valvotuissa olosuhteissa tuotettuihin eläinperäisiin tuotteisiin, jotka on saatu eläimistä, joiden osalta voidaan osoittaa, ettei TSE-tartuntavaara ole suuri.

(17)

TSE:ien ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevan lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi olisi kattavan epidemiologisen kuvan saamiseksi TSE-tilanteesta otettava ennalta hyväksytyn menettelyn mukaisesti näytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottomenettelyjen ja -tulosten yhtenäisyyden varmistamiseksi olisi perustettava kansalliset ja yhteisön vertailulaboratoriot ja otettava käyttöön luotettavat tieteelliset menetelmät, joihin kuuluu myös erityisiä TSE-pikatestejä. Pikatestejä olisi pyrittävä käyttämään aina kun se on mahdollista.

(18)

Jäsenvaltioissa on tarpeen tehdä yhteisön tarkastuksia sen varmistamiseksi, että TSE:n ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevien vaatimusten noudattaminen on yhtenäistä, ja lisäksi soveltaa auditointimenettelyjä. Jotta voidaan varmistaa, että kolmannet maat soveltavat niistä yhteisöön tuotaviin eläviin eläimiin ja eläinperäisiin tuotteisiin vastaavia takeita kuin yhteisö, on suoritettava yhteisön tarkastuksia ja valvontatoimia paikalla sen tarkistamiseksi, että viejinä toimivat kolmannet maat noudattavat yhteisön tuontiedellytyksiä.

(19)

TSE:ihin sovellettavien kauppaan liittyvien toimenpiteiden on perustuttava mahdollisiin olemassa oleviin kansainvälisiin vaatimuksiin, suuntaviivoihin tai suosituksiin. Korkeamman terveyden suojelun tason takaavia tieteellisesti perusteltuja toimenpiteitä voidaan kuitenkin soveltaa, jos asiaa koskevilla kansainvälisillä vaatimuksilla, suuntaviivoilla tai suosituksilla ei pystytä takaamaan asianmukaista terveyden suojelun tasoa.

(20)	Olisi säädettävä siitä, että tätä asetusta tarkastellaan uudelleen käytettävissä olevan uuden tieteellisen tiedon perusteella.

(21)	Tässä asetuksessa olisi säädettävä myös siirtymätoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen erikseen määritellyn riskiaineksen käytön sääntelemiseksi.

(22)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi säädettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 4 ) mukaisesti.

(23)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi olisi säädettävä menettelyistä komission ja jäsenvaltioiden tiiviin ja tehokkaan yhteistyön toteuttamiseksi pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa, pysyvässä rehukomiteassa ja pysyvässä elintarvikekomiteassa.

(24)	Koska tämän asetuksen soveltamista koskevat säännökset ovat päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, niistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan eläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sekä tietyissä erityistapauksissa niiden vientiin.

Jotta vältetään ristikontaminaatio tai se, että 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut elävät eläimet tai eläinperäiset tuotteet korvautuvat 1 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa mainituilla tuotteilla tai 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla elävillä eläimillä, ne on pidettävä pysyvästi erillään, jollei näitä eläviä eläimiä tai eläinperäisiä tuotteita tuoteta vähintään terveyden suojelua TSE:iden osalta koskevien vaatimusten mukaisesti.

Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Niiden tässä asetuksessa käytettyjen käsitteiden osalta, joita ei ole määritelty 1 kohdassa eikä liitteessä I, olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 1760/2000 ( 7 ) sekä direktiivien 64/432/ETY ( 8 ), 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 91/68/ETY ( 9 ) sisältämiä määritelmiä tai määritelmiä, jotka on laadittu näiden direktiivien mukaisesti, joita sovelletaan siltä osin kuin niihin viitataan tässä asetuksessa.

1. Suojatoimenpiteiden täytäntöönpanon osalta sovelletaan direktiivin 89/662/ETY 9 artiklan, direktiivin 90/425/ETY 10 artiklan, direktiivin 91/496/ETY ( 10 ) 18 artiklan sekä direktiivin 97/78/EY ( 11 ) 22 artiklan periaatteita ja säännöksiä.

2. Suojatoimenpiteet hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ne toimitetaan perusteluineen välittömästi Euroopan parlamentille tiedoksi.

1. Jäsenvaltion, kolmannen maan tai jonkin niiden alueen BSE-asema voidaan määritellä ainoastaan liitteessä II olevassa luvussa A säädettyjen perusteiden sekä sellaisen riskianalyysin tulosten perusteella, jossa yksilöidään kaikki liitteessä II olevassa B luvussa määritellyt BSE:n ilmenemiseen vaikuttavat mahdolliset tekijät sekä niissä ajan mittaan tapahtuva kehitys.

Jäsenvaltioiden sekä sellaisten kolmansien maiden, jotka haluavat pysyä niiden hyväksyttyjen kolmansien maiden luettelossa, joista tässä asetuksessa tarkoitettujen elävien eläinten tai tuotteiden yhteisöön suuntautuva vienti on sallittu, on esitettävä komissiolle hakemus BSE-asemansa määrittämiseksi sekä liitettävä siihen kaikki liitteessä II olevan A luvun perusteita koskevat asianmukaiset tiedot sekä liitteessä II olevassa B luvussa esitettyjä mahdolliseen ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä sekä niissä ajan mittaan tapahtuvaa kehitystä koskevat tiedot.

2. Päätös, jolla kustakin hakemuksesta annetaan ratkaisu hakemuksen esittäneen jäsenvaltion tai kolmannen maan taikka tämän jäsenvaltion tai kolmannen maan jonkin alueen luokittelemiseksi johonkin liitteessä II olevassa C luvussa säädetyistä luokista, tehdään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ottaen huomioon 1 kohdassa mainitut perusteet ja mahdolliset vaaratekijät.

Mainittu päätös on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun hakemuksen sekä asiaa koskevien tietojen toimittamisesta. Jos komissio katsoo, että näyttö ei sisällä liitteessä II olevassa A ja B luvussa säädettyjä tietoja, komissio pyytää toimittamaan lisätietoja erikseen asetettavassa määräajassa. Lopullinen päätös tehdään kuuden kuukauden kuluessa täydellisten tietojen toimittamisesta.

Sen jälkeen, kun Maailman eläintautijärjestö (OIE) on ottanut käyttöön maiden luokitusmenettelyn ja jos se on luokitellut hakemuksen esittäneen maan johonkin näistä luokista, kyseisen maan ensimmäisen alakohdan mukaisesti saaman yhteisön luokituksen uudelleenarvioinnista voidaan tarvittaessa päättää 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Jos komissio toteaa, että jäsenvaltion tai kolmannen maan liitteessä II olevan A ja B luvun mukaisesti antamat tiedot ovat riittämättömät tai epäselvät, se voi 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määrittää kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan BSE-aseman perusteellisen riskianalyysin avulla.

Tähän analyysiin on sisällyttävä hakemuksen esittäneen jäsenvaltion tai kolmannen maan BSE:tä koskevan epidemiologisen tilanteen tilastollinen selvitys, joka perustuu pikatestejä käyttäen tehtyyn seulontamenettelyyn ja joka sisältää johtopäätökset. Komissio ottaa huomioon Maailman eläintautijärjestön (OIE) käyttämät luokitteluperusteet.

Pikatestit hyväksytään tähän tarkoitukseen 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ne merkitään liitteessä X olevan C luvun 4 kohdassa olevaan luetteloon.

Tätä seulontamenettelyä voivat käyttää myös jäsenvaltiot tai kolmannet maat, jotka haluavat 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen saada suorittamalleen luokitukselle komission hyväksynnän.

Tästä menettelystä aiheutuvat kustannukset maksaa kyseinen jäsenvaltio tai kolmas maa.

4. Jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden, jotka eivät ole 1 kohdan mukaisesti toimittaneet hakemusta kuuden kuukauden kuluessa 1 päivästä heinäkuuta 2001 katsotaan niiden alueelta tapahtuvan elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden lähettämisen osalta olevan liitteessä II olevassa C luvussa tarkoitettuun luokkaan 5 kuuluvia maita siihen asti, kun ne ovat esittäneet tämän hakemuksen.

5. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle kaikista epidemiologisista todisteista tai muista tiedoista, jotka voivat johtaa BSE-aseman muuttamiseen ja erityisesti 6 artiklassa säädettyjen seurantaohjelmien tuloksista.

6. Kolmannen maan pitäminen jossakin yhteisön lainsäädännössä säädetyssä luettelossa maista, joista tämän asetuksen erityissäännöissä säänneltyjen elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden vienti yhteisöön on sallittua, päätetään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja tämä päätös edellyttää käytettävissä olevat tiedot huomioon ottaen tai siinä tapauksessa, että BSE:tä oletetaan esiintyvän 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista. Jos mainittuja tietoja ei toimiteta kolmen kuukauden kuluessa komission esittämästä pyynnöstä, sovelletaan tämän artiklan 4 kohdan säännöksiä, kunnes nämä tiedot on toimitettu ja niitä on voitu arvioida 2 tai 3 kohdan mukaisesti.

Kolmannella maalla on kelpoisuus viedä yhteisöön tämän asetuksen erityissääntöjen piiriin kuuluvia eläviä eläimiä tai eläinperäisiä tuotteita komission sen osalta vahvistamaan luokkaan perustuvien edellytysten mukaisesti, jos tämä kolmas maa sitoutuu ilmoittamaan viipymättä komissiolle kirjallisesti kaikista epidemiologisista tai muunlaisista todisteista, jotka voivat johtaa BSE-aseman muuttamiseen.

7. Päätös jäsenvaltion tai kolmannen maan tai näiden jonkin alueen BSE-asemaa koskevan luokituksen muuttamiseksi voidaan tehdä 21 artiklassa säädettyjen tarkastusten tulosten perusteella 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8. Edellä 2, 3, 4, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen päätösten on perustuttava riskien arviointiin ottaen huomioon liitteessä II olevassa A ja B luvussa säädetyt suositellut perusteet.

1. Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön BSE:n ja scrapien vuotuinen seurantaohjelma liitteessä III olevan A luvun mukaisesti. Ohjelmaan on kuuluttava pikatestejä käyttäen suoritettava seulontamenettely.

Pikatestit hyväksytään tähän tarkoitukseen 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ne merkitään liitteessä X olevan C luvun 4 kohdassa olevaan luetteloon.

2. Jäsenvaltioiden on pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedot muiden TSE-tapausten kuin BSE:n esiintymisestä.

3. Kaikki viralliset tutkimukset ja laboratoriotutkimukset on rekisteröitävä liitteessä III olevan B luvun mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosikertomus, joka sisältää vähintään liitteessä III olevan B luvun I osassa tarkoitetut tiedot. Kunkin kalenterivuoden kertomus on toimitettava viimeistään seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivänä. Komissio esittää pysyvälle eläinlääkintäkomitealle kolmen kuukauden kuluessa kansallisten kertomusten vastaanottamisesta niitä koskevan yhteenvedon, joka sisältää vähintään liitteessä III olevan B luvun II osassa tarkoitetut tiedot.

1. Nisäkäsperäisen valkuaisen käyttö märehtijöiden ruokinnassa on kielletty.

2. Lisäksi 1 kohdassa mainittu kielto laajennetaan koskemaan eläimiä ja eläinperäisiä tuotteita liitteessä IV olevan 1 kohdan mukaisesti.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan tämän rajoittamatta liitteessä IV olevan 2 kohdan säännösten soveltamista.

4. Luokkaan 5 kuuluvat jäsenvaltiot tai niiden alueet eivät saa viedä tai varastoida sellaista tuotantoeläimille tarkoitettua rehua, joka sisältää nisäkäsperäistä valkuaista, eikä muille nisäkkäille kuin koirille ja kissoille tarkoitettua rehua, joka sisältää nisäkäsperäistä käsiteltyä eläinvalkuaista.

Luokkaan 5 kuuluvat kolmannet maat tai niiden alueet eivät saa viedä yhteisöön sellaista tuotantoeläimille tarkoitettua rehua, joka sisältää nisäkäsperäistä valkuaista, eikä muille nisäkkäille kuin koirille ja kissoille tarkoitettua rehua, joka sisältää nisäkäsperäistä käsiteltyä eläinvalkuaista.

5. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti ne, jotka koskevat ristikontaminaation ehkäisyä sekä tämän artiklan noudattamisen varmistamiseksi suoritettavia näytteenotto- ja näyteanalyysimenetelmiä, annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Erikseen määritelty riskiaines on poistettava ja hävitettävä liitteessä V olevan 2, 3, 4 ja 8 kohdan mukaisesti.

Erikseen määriteltyä riskiainesta tai siitä peräisin olevaa käsiteltyä ainesta voidaan saattaa markkinoille tai viedä ainoastaan lopullista hävittämistä varten liitteessä V olevan 3 ja 4 kohdan tai tarvittaessa 7 kohdan c alakohdan tai 8 kohdan mukaisesti. Tällaista ainesta ei saa tuoda yhteisöön. Erikseen määritellyn riskiaineksen yhteisön alueen kautta tapahtuva kauttakuljetus on suoritettava direktiivin 91/496/ETY 3 artiklan vaatimuksia noudattaen.

2. Edellä 1 kohtaa ei sovelleta sellaisista eläimistä saatuihin kudoksiin, joille on suoritettu vaihtoehtoinen testi, joka on hyväksytty tähän erityistarkoitukseen 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, joka on merkitty liitteessä X olevan C luvun 5 kohdassa olevaan luetteloon, jota sovelletaan liitteessä V olevassa 5 kohdassa määrätyin edellytyksin, ja jonka tulokset ovat negatiiviset.

Jäsenvaltioiden, jotka hyväksyvät tämän vaihtoehtoisen testin, on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

3. Jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioiden alueilla, jotka kuuluvat liitteessä II olevassa C luvussa tarkoitettuihin luokkiin 2, 3, 4 ja 5, sellaisia nautaeläimiä, lampaita tai vuohia, joiden liha on tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi, ei saa tainnutuksen jälkeen lopettaa vaurioittamalla keskushermostokudosta kallon sisään pistetyllä sauvanmuotoisella välineellä.

4. Liitteessä V tarkoitettuja ikärajoja tarkistetaan säännöllisesti. Niitä tarkistetaan TSE:n esiintymisen tilastollista todennäköisyyttä yhteisön nauta-, lammas- ja vuohikarjojen kyseisissä ikäryhmissä koskevan uusimman luotettavan tieteellisen tiedon perusteella.

5. Poiketen siitä, mitä 1—4 kohdassa säädetään, voidaan 24 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää päivästä, jona 7 artiklan 1 kohdan säännösten tosiasiallinen täytäntöönpano on aloitettu, tai kolmansissa maissa päivästä, jona nisäkäsperäisen valkuaisen käyttö märehtijöiden ruokinnassa on kielletty kussakin luokkaan 3 tai 4 kuuluvassa maassa tai alueella, jotta tämän artiklan soveltaminen voidaan rajoittaa koskemaan eläimiä, jotka ovat syntyneet kyseisissä maissa tai alueilla ennen tätä päivämäärää.

Samalla tavalla poiketen siitä, mitä 1—4 kohdassa säädetään, voidaan asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen sekä ensimmäistä esiintymistä, leviämistä ja ihmisten altistumista koskevien riskien arvioinnin pohjalta tehdä 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätös, jolla sallitaan kussakin luokkaan 5 luokitellussa maassa tai alueella olevien tai niistä peräisin olevien nautaeläinten selkärangan ja takajuuren hermosolmun käyttö elintarvikkeissa, rehuissa ja lannoitteissa.

6. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Märehtijäperäisestä aineksesta saadut tai tällaista ainesta sisältävät eläinperäiset tuotteet

1. Liitteessä VI lueteltuja eläinperäisiä tuotteita ei saa valmistaa märehtijäperäisestä aineksista, jotka ovat peräisin luokkaan 5 kuuluvista maista tai alueilta, ellei niitä ole tuotettu 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttyjen tuotantomenetelmien mukaisesti.

2. Sellaisten nautaeläinten, lampaiden ja vuohien pään luita ja selkärankoja, jotka ovat peräisin luokkaan 2, 3, 4 tai 5 kuuluvista maista tai tällaisilta alueilta, ei saa käyttää mekaanisesti erotetun lihan tuotantoon.

3. Liitteessä V olevan 5 kohdan perusteiden osalta ei 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelleta märehtijöihin, joille on suoritettu 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksytty vaihtoehtoinen testi, jonka tulos on ollut negatiivinen.

4. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaisten viranomaisten, diagnostisten laboratorioiden sekä maatalous- ja eläinlääketieteen alan laitosten henkilökunta, virkaeläinlääkärit, eläinlääkärit, teurastamoiden henkilöstö ja eläinten jalostajat, kasvattajat ja eläimiä käsittelevät henkilöt saavat TSE:n kliinisiä oireita, epidemiologiaa ja tarkastushenkilöstön osalta TSE:iä koskevien laboratoriotutkimusten tulosten tulkintaa koskevaa koulutusta.

2. Yhteisö voi myöntää taloudellista tukea 1 kohdassa tarkoitettujen koulutusohjelmien tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi. Tuen määrä vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikista eläimistä, joiden epäillään saaneen TSE-tartunnan, ilmoitetaan välittömästi toimivaltaisille viranomaisille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 82/894/ETY ( 12 ) soveltamista.

Jäsenvaltioiden on säännöllisesti ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikki ilmoitetut TSE-tapaukset.

Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä toteutettava tämän asetuksen 12 artiklassa säädetyt sekä muut tarvittavat toimenpiteet.

1. TSE-tartunnan saaneeksi epäilty eläin on asetettava virallisen siirtorajoituksen alaiseksi, kunnes toimivaltaisen viranomaisen tekemän kliinisen ja epidemiologisen tutkimuksen tulokset on saatu, tai lopetettava, jotta voidaan suorittaa sitä koskevat laboratoriotutkimukset virallisessa valvonnassa.

Jos BSE-tautia epäillään esiintyvän jonkin jäsenvaltiossa olevan tilan nautaeläimessä, kaikki saman tilan nautaeläimet on asetettava virallisen siirtorajoituksen alaisiksi, kunnes tutkimuksen tulokset on saatu.

Jos BSE:tä epäillään esiintyvän jonkin jäsenvaltiossa olevan tilan lampaassa tai vuohessa objektiivisten seikkojen kuten eri TSE:t käytännöllisellä tavalla toisistaan erottavien testien tulosten perusteella, kaikki saman tilan muut lampaat ja vuohet on asetettava virallisen siirtorajoituksen alaisiksi, kunnes tutkimuksen tulokset on saatu.

Jos todisteet osoittavat, että tila, jolla eläin oli BSE:tä koskevan tartuntaepäilyksen syntyessä, ei ilmeisesti ole tila, jolla eläin on saattanut saada BSE-tartunnan, voi toimivaltainen viranomainen päättää, että ainoastaan tartunnan saaneeksi epäilty eläin on asetettava virallisen siirtorajoituksen alaiseksi. Toimivaltainen viranomainen voi tarpeelliseksi katsoessaan myös päättää, että muut tilat tai ainoastaan tila, jolla eläin on saanut tartunnan, asetetaan viralliseen seurantaan käytettävissä olevista epidemiologisista tiedoista riippuen.

Jäsenvaltio voidaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja tämän kohdan toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan vaatimuksista poiketen jättää eläinten siirtoa koskevien virallisten toimenpiteiden ulkopuolelle, mikäli se soveltaa vastaavat takeet antavia toimenpiteitä.

2. Jos toimivaltainen viranomainen päättää, ettei TSE-tartunnan mahdollisuutta voida sulkea pois, eläin on lopetettava, mikäli se on edelleen elossa; sen aivot ja kaikki muut toimivaltaisen viranomaisen määrittelemät kudokset on poistettava ja lähetettävä virallisesti hyväksyttyyn laboratorioon, 19 artiklan 1 kohdassa säädettyyn kansalliseen tai 19 artiklan 2 kohdassa säädettyyn yhteisön vertailulaboratorioon tutkittavaksi 20 artiklassa tarkoitettuja menetelmiä käyttäen.

3. Kaikki tartunnan saaneeksi epäillyn eläimen ruhon osat, myös vuota, on pidettävä virallisessa valvonnassa, kunnes diagnoosi osoittautuu negatiiviseksi, tai hävitettävä liitteessä V olevan 3 tai 4 kohdan mukaisesti.

4. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Jos TSE on todettu virallisesti, on sovellettava viipymättä seuraavia toimenpiteitä:

Jäsenvaltio voi tämän kohdan säännöksistä poiketen soveltaa muita vastaavan suojelun tason tarjoavia toimenpiteitä, mikäli nämä toimenpiteet on hyväksytty 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Ennen 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista on tila, jolla eläin oli silloin kun TSE:n esiintyminen todettiin, asetettava viralliseen seurantaan ja kaikille TSE:ille alttiiden eläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden siirroille tilalta tai tilalle on saatava toimivaltaisen viranomaisen lupa, jotta nämä eläimet ja eläinperäiset tuotteet voidaan välittömästi tunnistaa ja jäljittää.

Jos todisteet osoittavat, että tartunnan saanut eläin ei ilmeisesti ole saanut TSE-tartuntaa tilalla, jolla se oli tartunnan toteamisen aikana, toimivaltainen viranomainen voi päättää, että joko molemmat tilat tai ainoastaan tila, jolla tartunta on saatu, asetetaan viralliseen seurantaan.

3. Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön 12 artiklan 1 kohdan viidennessä alakohdassa säädetyn vastaavat takuut tarjoavan vaihtoehtoisen järjestelmän, voidaan 1 kohdan b ja c alakohdan vaatimuksista poiketen 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vapauttaa eläinten siirtoa koskevien virallisten kieltotoimenpiteiden soveltamisesta sekä eläinten lopettamista ja hävittämistä koskevista vaatimuksista.

4. Omistajille on viipymättä korvattava menetykset 12 artiklan 2 kohdan ja tämän artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan nojalla lopetetuista eläimistä tai tuhotuista eläinperäisistä tuotteista aiheutuneet menetykset.

5. Kaikista muista todetuista TSE-esiintymistä kuin BSE:stä on ilmoitettava komissiolle vuosittain, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 82/894/ETY soveltamista.

6. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltioiden on laadittava — eläintautien valvontaa koskevan yhteisön sääntelyn yleisten vaatimusten mukaisesti — suuntaviivat, joissa täsmennetään toteutettavat kansalliset toimenpiteet sekä määritellään toimivaltuudet ja tehtävät TSE-tapauksien toteamisen varalta.

2. Näitä suuntaviivoja voidaan yhdenmukaistaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi yhteisön lainsäädännön soveltamiseksi yhtenäisellä tavalla.

1. Nautaeläinten, lampaiden ja vuohien, niiden siemennesteen, alkioiden ja munasolujen markkinoille saattamiseen tai vientiin sovelletaan liitteen VIII edellytyksiä tai tuonnin osalta liitteen IX edellytyksiä. Elävien eläinten sekä niiden alkioiden ja munasolujen mukana on oltava yhteisön lainsäädännön mukainen eläinten terveystodistus 17 artiklan ja tuonnin osalta 18 artiklan mukaisesti.

2. Sellaisten eläinten, joiden epäillään saaneen tai joiden on todettu saaneen TSE-tartunnan, ensimmäisen sukupolven jälkeläisten, siemennesteen, alkioiden ja munasolujen markkinoille saattamiseen sovelletaan liitteessä VIII olevassa B luvussa säädettyjä edellytyksiä.

3. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Tämän artiklan sekä liitteessä VIII olevan C ja D luvun ja liitteessä IX olevan A, C, F ja G luvun mukaisia markkinoille saattamista tai vientiä koskevia rajoituksia ei sovelleta seuraaviin eläinperäisiin tuotteisiin, jotka on saatu terveistä märehtijöistä:

2. Luokkaan 2, 3, 4 ja 5 luokitellusta kolmannesta maasta tuotavien eläinperäisten tuotteiden on oltava peräisin terveistä nautaeläimistä, lampaista tai vuohista, koska niitä teurastettaessa ei ole käytetty 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua keskushermostokudoksen vaurioittamista eikä niitä ole lopetettu ruiskuttamalla kaasua kallon sisään.

3. Eläinperäisiä tuotteita, jotka sisältävät sellaisista nautaeläimistä saatuja aineksia, jotka ovat peräisin luokkaan 5 luokitellusta jäsenvaltiosta, jäsenvaltion alueelta tai kolmannesta maasta, ei saa saattaa markkinoille, ellei niitä ole saatu

Eläinperäisiä tuotteita ei myöskään saa lähettää luokkaan 5 luokitellusta jäsenvaltiosta tai tällaisen jäsenvaltion alueelta toiseen jäsenvaltioon eikä tuoda luokkaan 5 luokitellusta kolmannesta maasta. Tätä kieltoa ei sovelleta liitteessä VIII olevassa C luvussa tarkoitettuihin eläinperäisiin tuotteisiin, jotka täyttävät liitteessä VIII olevassa C luvussa esitetyt vaatimukset. Tuotteiden mukana on oltava virkaeläinlääkärin antama eläinten terveystodistus, jossa todistetaan, että ne on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti.

4. Jos eläin siirretään maasta tai alueelta toisessa luokassa olevaan maahan tai alueelle, se luokitellaan korkeimpaan niiden maiden tai alueiden luokista, joissa se on ollut yli kaksikymmentäneljä tuntia, jollei anneta asianmukaisia takeita siitä, ettei eläin ole saanut tästä korkeimpaan luokkaan kuuluvasta maasta tai alueelta olevaa rehua.

5. Eläinperäisiin tuotteisiin, joiden osalta on tässä artiklassa vahvistettu erityiset säännöt, on liitettävä yhteisön lainsäädännön mukaiset eläinten terveystodistukset tai asianmukaiset kaupalliset asiakirjat 17 ja 18 artiklan mukaisesti, tai mikäli tällaista vaatimusta ei ole yhteisön lainsäädännössä, 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavan mallin mukainen terveystodistus tai kaupallinen asiakirja.

6. Yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa on eläinperäisten tuotteiden täytettävä liitteessä IX olevan A, C, F ja G luvun vaatimukset.

7. Edellä 1—6 kohdan säännökset voidaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laajentaa koskemaan muita eläinperäisiä tuotteita. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan samaa menettelyä noudattaen.

Direktiivin 64/432/ETY liitteessä F vahvistettuihin eläinten terveystodistuksiin, direktiivin 91/68/ETY liitteessä E oleviin malleihin II ja III sekä nautaeläinten, lampaiden ja vuohien siemennesteen, munasolujen ja alkioiden kauppaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisiin asianmukaisiin eläinten terveystodistuksiin lisätään jäljempänä 24 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tarvittaessa maininta 5 artiklan mukaisesti suoritettuun luokitukseen perustuvasta alkuperäjäsenvaltion tai -alueen luokasta.

Eläinperäisten tuotteiden kaupassa käytettäviin asianmukaisiin kaupallisiin asiakirjoihin on tarvittaessa lisättävä maininta luokasta, jonka komissio on 5 artiklan mukaisesti määritellyt alkuperäjäsenvaltiolle tai -alueelle.

Yhteisön lainsäädännön mukaisiin eläinten tuontiin liittyviin terveystodistuksiin lisätään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen johonkin luokkaan 5 artiklan mukaisesti luokitellun kolmannen maan osalta liitteessä IX säädetyt erityisvaatimukset heti kun luokitusta koskeva päätös on tehty.

1. Kunkin jäsenvaltion kansallinen vertailulaboratorio, toimiala ja tehtävät vahvistetaan liitteessä X olevassa A luvussa.

2. Yhteisön vertailulaboratoriosta, sen toimialasta ja tehtävistä säädetään liitteessä X olevassa B luvussa.

1. TSE:n esiintymistä koskevat näytteet on otettava ja laboratoriotestit tehtävä käyttäen liitteessä X olevassa C luvussa esitettyjä menetelmiä ja menettelyjä.

2. Tämän artiklan yhtenäisen soveltamisen kannalta tarpeelliset yksityiskohtaiset soveltamissäännöt sekä menetelmä BSE:n toteamiseksi lampailla ja vuohilla vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Komission asiantuntijat voivat yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdä paikalla tarkastuksia, jos se on tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi yhtenäisellä tavalla. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus suoritetaan, on avustettava asiantuntijoita kaikin tarvittavin tavoin näille kuuluvien tehtävien suorittamisessa. Komissio antaa toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot tarkastusten tuloksista.

Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat kansallisten viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön sääntelyä, annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Kolmansia maita koskevat yhteisön tarkastukset suoritetaan direktiivin 97/78/EY 20 ja 21 artiklan mukaisesti.

1. Liitteessä XI olevan A osan säännöksiä sovelletaan vähintään kuuden kuukauden ajan 1 päivästä heinäkuuta 2001 alkaen, kunnes 5 artiklan 2 tai 4 kohdan säännösten mukainen päätös tehdään ja josta päivästä alkaen 8 artiklaa sovelletaan.

2. Siirtymäkaudella 5 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti suoritetun sekä johtopäätökset sisältävän tilastollisen selvityksen tuloksia käytetään 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskien analyysin johtopäätösten vahvistamisessa tai kumoamisessa ottaen huomioon myös Maailman eläintautijärjestön (OIE) määrittelemät luokitteluperusteet.

3. Tilastollista selvitystä koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Vähimmäisvaatimukset, joita tilastollisen selvityksen on vastattava, vahvistetaan liitteessä XI olevassa B osassa.

Sen jälkeen kun asianomaista tiedekomiteaa on kuultu kaikista kansanterveyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista, liitteitä muutetaan tai täydennetään sekä toteutetaan asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Samaa menettelyä noudattaen hyväksytään siirtymäkauden toimenpiteitä enintään 1 päivään heinäkuuta 2005 asti, jotta nykyisestä järjestelmästä voidaan siirtyä tällä asetuksella perustettuun järjestelmään.

1. Komissiota avustaa pysyvä eläinlääkintäkomitea. Kuitenkin yksinomaan rehuja koskevissa kysymyksissä komissiota avustaa pysyvä rehukomitea ja yksinomaan elintarvikkeita koskevissa kysymyksissä pysyvä elintarvikekomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi ja tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen suojatoimenpiteiden osalta 15 päiväksi.

Asianomaisia tiedekomiteoita kuullaan kaikissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kysymyksissä, joilla saattaa olla vaikutusta kansanterveyteen.

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Jäsenvaltion, kolmannen maan tai jonkin niiden alueen, jäljempänä ’maat ja alueet’, BSE-asema määritellään seuraavien perusteiden mukaisesti:

Edellä A luvun a kohdassa tarkoitetun riskianalyysin on perustuttava seuraaviin tekijöihin:

Jäsenvaltioiden, kolmansien maiden tai niiden alueiden (jäljempänä ’maa tai alue’) BSE-asema määritellään luokittelun avulla seuraavia luokkia käyttäen:

Nautaeläinten seuranta toteutetaan liitteessä X olevan C luvun 3 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädettyjen laboratoriotutkimusmenetelmien mukaisesti.

4. Asetuksen (EY) N:o 716/96 mukaisesti hävitettäviksi ostettujen eläinten seuranta

Edellä 2—4 kohdassa tarkoitetun testauksen lisäksi jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti päättää testata muita nautaeläimiä alueellaan erityisesti silloin, kun eläimet ovat peräisin maasta, jossa esiintyy kotoperäistä BSE:tä, kun eläimet ovat saaneet mahdollisesti saastunutta rehua tai kun ne ovat syntyneet tai polveutuvat BSE-tartunnan saaneista naaraista.

Lampaiden ja vuohien seuranta toteutetaan liitteessä X olevan C luvun 3 kohdan 2 alakohdan b alakohdassa säädettyjen laboratoriotutkimusmenetelmien mukaisesti.

Jäsenvaltioiden, joissa uuhien ja astutettujen uuhikaritsoiden populaatio ylittää 750 000 eläintä, on testattava vuosittain vähintään 10 000:n ihmisravinnoksi teurastetun lampaan otos ( 21 ). Lampaiden on oltava yli 18 kuukauden ikäisiä, tai niiden ikenistä on tullut puhjeta enemmän kuin kaksi pysyvää etuhammasta. Otosten on oltava edustavia kunkin alueen ja vuodenajan osalta. Otoksen valinta on suunniteltava siten, että pyritään välttämään minkä tahansa ryhmän liiallinen edustus alkuperän, lajin, iän, rodun, tuotantotyypin tai minkä tahansa muun ominaispiirteen osalta. Eläinten ikä on arvioitava hampaiston, iän mukanaan tuomien selkeiden merkkien tai muun luotettavan tiedon perusteella. Moninkertaista näytteiden ottamista samasta karjasta on vältettävä mahdollisuuksien mukaan.

3. Muusta syystä kuin ihmisravinnoksi teurastettujen lampaiden ja vuohien seuranta

Yli 18 kuukauden ikäiset kuolleet tai teurastetut lampaat ja vuohet, joiden ikenistä on puhjennut enemmän kuin kaksi pysyvää etuhammasta mutta joita ei ole

on testattava taulukoissa A ja B esitettyjen otoskokojen mukaisesti. Otosten on oltava edustavia kunkin alueen ja vuodenajan osalta. Otoksen valinta on suunniteltava siten, että pyritään välttämään minkä tahansa ryhmän liiallinen edustus alkuperän, lajin, iän, rodun, tuotantotyypin tai minkä tahansa muun ominaispiirteen osalta. Eläinten ikä on arvioitava hampaiston, iän mukanaan tuomien selkeiden merkkien tai muun luotettavan tiedon perusteella. Mikäli mahdollista, on vältettävä moninkertaista näytteiden ottamista samasta karjasta. Jäsenvaltioiden on laadittava kohdennettu tai muu tarkistusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että eläimiä ei jätetä pois otoksista.

Jäsenvaltiot voivat päättää poikkeuksesta otokseen syrjäisillä alueilla, joissa eläinten tiheys on alhainen ja joilla ei ole järjestetty kuolleiden eläinten keräystä. Poikkeusta hyödyntävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava siitä komissiolle ja toimitettava luettelo poikkeuksen kohteena olevista alueista. Poikkeus saa koskea enintään 10:tä prosenttia jäsenvaltion lammas- ja vuohipopulaatiosta.

Yli 12 kuukauden ikäiset eläimet tai eläimet, joiden ikenistä on puhjennut yksi pysyvä etuhammas, tai jotka on teurastettu liitteessä VII olevan 2 kohdan b alakohdan i tai ii alakohdan taikka 2 kohdan c alakohdan säännösten mukaisesti, on testattava 1 päivästä lokakuuta 2003 alkaen. Testattavat eläimet valitaan yksinkertaisella satunnaisotannalla taulukossa ilmoitetun otosmäärän mukaisesti:

Edellä 2—4 kohdassa esitettyjen seurantaohjelmien lisäksi jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti harjoittaa seurantaa muiden eläinten osalta, joita ovat erityisesti

Jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti harjoittaa muiden kuin nautaeläinten, lampaiden ja vuohien TSE-seurantaa.

Yhteenveto on esitettävä taulukon muodossa, ja siinä on oltava vähintään I osassa tarkoitetut tiedot kustakin jäsenvaltiosta.

TIETTYJÄ MÄREHTIJÖISTÄ SAATUJA, TUOTTEISTA SAATUJA TAI MÄREHTIJÄPERÄISTÄ AINESTA SISÄLTÄVIÄ ELÄINPERÄISIÄ TUOTTEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Märehtijäperäisen aineksen käyttö on 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kielletty seuraavien eläinperäisten tuotteiden valmistuksessa:

2) Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyihin toimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a) Jos nautaeläimessä on todettu BSE-tauti, 1 kohdan a alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tutkimuksessa tunnistetut nautaeläimet lopetetaan ja hävitetään täydellisesti; jäsenvaltio voi kuitenkin päättää

— olla lopettamatta ja hävittämättä 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun kohortin eläimiä, jos on esitetty todisteita siitä, että näillä eläimillä ei ollut mahdollisuutta syödä samaa rehua kuin tartunnan saanut eläin,

— lykätä 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun kohortin eläinten lopettamista ja hävittämistä niiden tuotantoiän loppuun, kun on kyse jatkuvasti keinosiemennysasemilla olevista sonneista ja voidaan varmistaa, että ne hävitetään täydellisesti kuoleman jälkeen.

b) Jos lampaassa tai vuohessa on todettu TSE-tauti, 1 päivästä lokakuuta 2003 lähtien toimivaltaisen viranomaisen päätöksen mukaisesti

i) 1 kohdan b alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tutkimuksessa tunnistetut kaikki eläimet lopetetaan ja hävitetään täydellisesti sekä alkiot ja munasolut hävitetään täydellisesti; tai

ii) kaikki 1 kohdan b alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tutkimuksessa tunnistetut eläimet lopetetaan ja hävitetään täydellisesti sekä alkiot ja munasolut hävitetään täydellisesti, lukuun ottamatta:

— jalostuspässejä, jotka ovat ARR/ARR-genotyyppiä,

— jalostusuuhia, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli mutta ei ainoatakaan VRQ-alleelia, ja, mikäli tällaiset jalostusuuhet ovat tiineinä tutkimuksen aikana, myöhemmin syntyviä karitsoja, jos niiden genotyyppi on tämän kohdan vaatimusten mukainen,

— lampaita, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli ja jotka on tarkoitettu yksinomaan teurastettaviksi,

— mikäli toimivaltainen viranomainen niin päättää, alle kahden kuukauden ikäisiä lampaita ja vuohia, jotka on tarkoitettu yksinomaan teurastettaviksi;

iii) siinä tapauksessa, että tartunnan saanut eläin on tuotu kyseiselle tilalle muulta tilalta, jäsenvaltio voi päättää tapauksen mukaan, toteuttaako se hävittämistoimenpiteitä alkuperätilalla vai tilalla, jossa tartunta todettiin, vai molemmissa; jos yhteislaidunta on käyttänyt useampi kuin yksi karja, jäsenvaltiot voivat kaikki epidemiologiset tekijät aiheellisesti huomioon otettuaan päättää rajoittaa kyseiset hävittämistoimenpiteet koskemaan vain yhtä karjaa; jos tilalla pidetään useampaa kuin yhtä karjaa, jäsenvaltiot voivat päättää rajoittaa toimenpiteiden soveltamisen siihen karjaan, jossa scrapie on todettu, edellyttäen että on varmistettu, että karjat on pidetty erillään toisistaan ja tartunnan leviäminen karjojen välillä suoran tai epäsuoran kontaktin välityksellä on epätodennäköistä.

c) Jos lampaassa tai vuohessa on todettu BSE-tauti, kaikki 1 kohdan b alakohdan toisesta viidenteen luetelmakohdassa tarkoitetussa tutkimuksessa tunnistetut eläimet lopetetaan ja hävitetään täydellisesti sekä alkiot ja munasolut hävitetään täydellisesti.

Elävien eläinten, siemennesteen ja alkioiden yhteisön sisäistä kauppaa koskevat edellytykset

I EDELLYTYKSET, JOITA SOVELLETAAN ELÄIMEN ALKUPERÄJÄSENVALTION TAI KOLMANNEN MAAN TAI KOTIMAAN LUOKASTA RIIPPUMATTA

a) Jalostuslampaiden ja -vuohien on joko oltava ARR/ARR-prioniproteiinin genotyypin lampaita komission päätöksen 2002/1003/EY ( 29 ) liitteen I mukaisesti tai niitä on oltava pidetty yhtäjaksoisesti syntymästä lähtien tai viimeisten kolmen vuoden ajan tilalla tai tiloilla, jotka ovat täyttäneet seuraavat vaatimukset ainakin kolmen vuoden ajan:

i) 30 päivään kesäkuuta 2007 asti:

— tila kuuluu säännöllisten virallisten eläinlääkärintarkastusten piiriin

— tilan eläimet on merkitty

— tilalla ei ole todettu yhtään scrapie-tapausta

— teurastettavaksi tarkoitetut vanhat naaraseläimet tarkastetaan näyttein

— tilalle tuodaan naaraspuolisia eläimiä, ARR/ARR-prioniproteiinin genotyypin lampaita lukuun ottamatta, vain tiloilta, jotka täyttävät samat vaatimukset.

Viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2004 alkaen tilan tai tilojen on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:

— kaikki liitteessä III olevan A luvun II osan 3 kohdassa tarkoitetut yli 18 kuukauden ikäiset eläimet, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu tilalla, on tutkittava scrapien varalta liitteessä X olevan C luvun 3.2 kohdan b alakohdassa säädettyjen laboratoriotutkimusmenetelmien mukaisesti ja

— tilalle voidaan tuoda lampaita ja vuohia, ARR/ARR-prioniproteiinin genotyypin lampaita lukuun ottamatta, vain tiloilta, jotka täyttävät samat vaatimukset.

ii) 1 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen:

— tila kuuluu säännöllisten virallisten eläinlääkärintarkastusten piiriin

— tilan eläimet on yksilöity yhteisön lainsäädännön mukaisesti

— tilalla ei ole todettu yhtään scrapie-tapausta

— kaikki liitteessä III olevan A luvun II osan 3 kohdassa tarkoitetut yli 18 kuukauden ikäiset eläimet, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu tilalla, on tutkittu scrapien varalta liitteessä X olevan C luvun 3.2 kohdan b alakohdassa säädettyjen laboratoriotutkimusmenetelmien mukaisesti

— tilalle tuodaan lampaita ja vuohia, ARR/ARR-prioniproteiinin genotyypin lampaita lukuun ottamatta, vain tiloilta, jotka täyttävät samat vaatimukset.

Jos jalostuslampaat ja -vuohet on tarkoitettu jäsenvaltioon, jonka koko alueeseen tai sen osaan sovelletaan b tai c alakohdan säännöksiä, niiden on täytettävä yleiset tai erityiset lisätakeet, jotka on määritelty 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II LIITTEESSÄ II OLEVAN LUVUN C MUKAISESTI MÄÄRITETYSTÄ ELÄIMEN ALKUPERÄ- TAI KOTIJÄSENVALTION LUOKASTA RIIPPUEN SOVELLETTAVAT EDELLYTYKSET

Niiden 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen eläinten, joilla epäillään tai todetaan olevan TSE-tartunta, jälkeläisiä koskevat edellytykset

Viimeisimpiä syntyneitä eläimiä, jotka TSE-tartunnan saanut naaraspuolinen nautaeläin tai BSE-tartunnan saaneeksi todettu lammas tai vuohi on poikinut sairauden kliinisten ensioireiden ilmaantumista edeltäneiden kahden vuoden aikana tai mainitun ajankohdan jälkeen, ei saa saattaa markkinoille.

Tiettyjen eläinperäisten tuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa koskevat edellytykset

Elävien nautaeläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä sovelletaan sääntöjä, jotka on tässä asetuksessa vahvistettu yhteisön sisäiselle kaupalle.

ELÄVIEN ELÄINTEN, ALKIOIDEN, MUNASOLUJEN JA ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN TUONTI YHTEISÖÖN

Luokkaan 1 sijoitetuista maista tai alueilta tapahtuvan tuonnin yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on nautaeläinten ja kaikkien nautaeläimistä saatujen kauppatavaroiden osalta, joihin sovelletaan tässä asetuksessa vahvistettuja erityissääntöjä, otettava huomioon esitetty kansainvälinen eläinten terveystodistus, jonka mukaan kyseinen maa tai alue täyttää liitteessä II olevassa C luvussa asetetut vaatimukset, jotta maa tai alue voidaan luokitella tähän luokkaan.

D Tuoreen naudanlihan ja nautaeläimistä peräisin olevien tuotteiden tuonti luokkaan 5 sijoitetuista maista tai alueilta kielletään, paitsi liitteessä VIII olevan C luvun I osassa tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden osalta, joiden tuonti edellyttää, että esitetään kansainvälinen eläinten terveystodistus, jonka mukaan:

1) 16 artiklan 2 kohdan ja liitteessä VIII olevan C luvun II tai III osan edellytykset täyttyvät kyseisten tuotteiden osalta,

2) yhteisöön vietäväksi tarkoitetut nautaeläimistä peräisin olevat tuotteet eivät sisällä mitään F luvussa tarkoitettua tuotetta eivätkä liitteessä V tarkoitettua erikseen määriteltyä riskiainesta eivätkä ole näiden johdannaisia,

3) käytössä on järjestelmä, jonka avulla voidaan jäljittää tilat, joista yhteisöön vietäväksi tarkoitettu tuore naudanliha ja nautaeläimistä peräisin olevat tuotteet ovat peräisin,

4) nautaeläimet, joista yhteisöön vietäväksi tarkoitettu liha tai lihatuotteet ovat peräisin

a) on tunnistettu pysyvällä tunnistusjärjestelmällä, joka mahdollistaa niiden emän ja alkuperäkarjan jäljittämisen;

b) eivät ole sellaisten naaraspuolisten nautaeläinten jälkeläisiä, joilla epäillään olevan tai jotka ovat saaneet BSE-taudin, ja

— ovat syntyneet sen päivämäärän jälkeen, jona kieltoa käyttää tuotantoeläinten ruokinnassa nisäkäsperäistä valkuaista on tosiasiallisesti ryhdytty noudattamaan, tai

— ovat syntyneet, kasvatettu ja pidetty karjoissa, joissa ei ole todettu BSE-tapausta vähintään seitsemään vuoteen,

5) tuotantoeläinten ruokinta nisäkäsperäisellä valkuaisella on kielletty ja kieltoa sovelletaan tosiasiallisesti,

6) sairaat nautaeläimet, ja

a) jos kyseessä on naaraspuolinen nautaeläin, viimeinen jälkeläinen, jonka se on poikinut sairauden kliinisten ensioireiden ilmaantumista edeltäneiden kahden vuoden aikana tai mainitun ajankohdan jälkeen; sekä

b) kaikki saman kohortin nautaeläimet

on lopetettu ja hävitetty täydellisesti, jos nämä eläimet vielä elivät maassa tai alueella.

Yhteisöön 1 päivän lokakuuta 2003 jälkeen suuntautuvan lampaiden ja vuohien tuonnin ehtona on sellaisen eläinten terveystodistuksen esittäminen, jossa vahvistetaan, että

Jos ne on tarkoitettu jäsenvaltioon, jonka koko alueeseen tai sen osaan sovelletaan liitteessä VIII olevan A luvun I osan ensimmäisen kohdan b tai c alakohdan säännöksiä, niiden on täytettävä yleiset tai erityiset lisätakeet, jotka on määritelty 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Liitteessä VIII olevassa C luvussa tarkoitettujen tuotteiden tuonti yhteisöön luokkaan 5 sijoitetuista kolmansista maista tai niiden alueilta on 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti kielletty, jos tuotteet sisältävät seuraavia märehtijäperäisiä tuotteita tai märehtijäperäistä ainesta tai ne ovat näiden kyseisten tuotteiden tai ainesten johdannaisia:

Eläinperäisen tuotteen tuonnissa kolmansista maista tai kolmansien maiden alueilta, joita ei ole sijoitettu luokkaan 1, on yhteisön lainsäädännön mukaisten asianomaisten todistusten lisäksi toimitettava seuraava tuotantomaan toimivaltaisen viranomaisen allekirjoittama ilmoitus:

”Eläinperäinen tuote ei sisällä tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V tarkoitettua erikseen määriteltyä riskiainesta, eikä se ole tällaisen riskiaineksen johdannainen, eikä sisällä nautaeläinten, lampaiden tai vuohien kallosta tai selkärangasta mekaanisesti irrotettua lihaa. Eläimiä ei ole ennen teurastusta tainnutettu ruiskuttamalla kaasua kallon sisään eikä lopetettu samaa menetelmää käyttäen, eikä teurastettu tainnuttamisen jälkeen vaurioittamalla keskushermostokudosta kallon sisään pistetyllä sauvanmuotoisella välineellä.”

Lampaiden ja vuohien siemennesteen ja alkioiden, jotka tuodaan yhteisöön 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen, on oltava liitteessä VIII olevan A luvun I osan d alakohdan mukaisia.

3. Kansalliset vertailulaboratoriot ovat:

Alankomaat:	Instituut voor Dierhouderij en Diergezondheid,ID-DLO LelystadEdelhertweg 15Postbus 658200 AB LelystadNetherlands
Belgia:	CERVA-CODA-VARCentre d'Étude et de Recherches Vétérinaires et AgrochimiquesCentrum voor Onderzoek in Diergeneeskunde en AgrochemieVeterinary and Agrochemical Research CentreGroeselenberg 99B-1180 Bruxelles/Brussel
Espanja:	Veterinary School LaboratoryAnimal Pathology Departement (Pathological Anatomy)ZaragozaSpain (BSE ja scrapei, muut menetelmät kuin pikatestit) Laboratorio Central de Veterinaria de AlgeteMadridSpain (pikatestit) Centro de Investigacion en Sanidad Anímal(CISA)Crta, De Algete al Casar de Talamanca28130 Valdeolmos (Madrid)Spain (TSE:t ja BSE:tä ja scrapieta lukuun ottamatta)
Irlanti:	Central Veterinary Research LaboratoryAbbotstownCastleknockDublin 15Ireland
Italia:	Istituto Zooprofilattico Sperimentale del PiemonteLiguria e Valle d'aostaCEAVia BolognaI-148-10150 Torino
Itävalta:	Bundesanstalt für Tierseuchenbekämpfung,MödlingRobert Koch Gasse 17A-2340 Mödling
▼M7
Kreikka:	Ministry of AgricultureVeterinary Laboratory of Larisa7 th km of Larisa — Trikala HighwayGR-411 10 Larisa (pikatestit ja immunologiset testit) Laboratory of Gross PathologyFaculty of Veterinary MedicineAristotelian University of ThessalonikiGiannitson & Voutyra St.GR-546 27 Thessaloniki (histopatologia)
▼A1
Kypros:	Εργαστήριο Αναφοράς για τις Ασθένειες των Ζώων,Κτηνιατρικές Υπηρεσίες,1417 Λευκωσία (National Reference Laboratory for AnimalHealth Veterinary ServicesCY-1417 Nicosia
Latvia:	Valsts veterinārmedicīnas diagnostikas centrsLejupes iela 3LV-1076 Rīga
Liettua:	Nacionalinė veterinarijos laboratorijaJ.Kairiūkščio g. 10LT-2021 Vilnius
▼M1
Luxemburg:	CERVA-CODA-VARCentre d'Étude et de Recherches Vétérinaires et AgrochimiquesCentrum voor Onderzoek in Diergeneeskunde en AgrochemieVeterinary and Agrochemical Research CentreGroeselenberg 99B-1180 Bruxelles/Brussel
▼A1
Malta:	National Veterinary LaboratoryMarsaMalta
▼M1
Portugali:	Laboratório Nacional de Investigação VeterináriaEstrada de Benfica, 701P-1500 Lisboa
▼A1
Puola:	Laboratorium Zakładu Wirusologii PaństwowegoInstytutu WeterynaryjnegoAl. Partyzantów 57PL-24-100 Puławy
▼M1
Ranska:	Agence Française de Sécurité Sanitaire des AlimentsLaboratoire de pathologie bovine31, avenue Tony GarnierBP 7033F-69342 Lyon Cedex
Ruotsi:	National Veterinary InstituteS-751 89 Uppsala
Tanska:	Danish Veterinary LaboratoryBülowsvej 27DK-1790 Copenhagen V
Saksa:	Bundesforschungsanstalt für Viruskrankheiten der TiereAnstaltsteil Insel RiemsBoddenblick 5AD-17498 Insel Riems
▼A1
Slovakia:	Neuroimunologický ústav SAVDúbravská cesta 9SK-942 45 Bratislava
Slovenia:	Nacionalni veterinarski inštitutGerbičeva 60SI-1000 Ljubljana
▼M1
Suomi:	Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitosHämeentie 57FIN-00550 Helsinki
▼A1
Tšekin tasavalta:	Státní veterinární ústav Jihlava, Rantířovská 93,586 05 Jihlava
Unkari:	Országos Állategészségügyi Intézet (OÁI)Pf. 2.Tábornok u. 2.H-1581-Budapest
Viro:	Veterinaar- ja ToidulaboratooriumKreutzwaldi 3051006 Tartu
▼M1
Yhdistynyt kuningaskunta:	Veterinary Laboratories AgencyWoodham LaneNew HawAddlestoneSurrey KT15 3NBUnited Kingdom

Kaikki näytteet, jotka aiotaan tutkia TSE:n toteamiseksi, on otettava käyttäen Maailman eläintautijärjestön (OIE) diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan (Manual of Standards for Diagnostic Tests and vaccines) (jäljempänä ’käsikirja’) viimeisimmässä laitoksessa esitettyjä menetelmiä ja käytänteitä. Jos tällaisia menetelmiä ja käytänteitä ei ole, näytteet on otettava testien oikean soveltamisen takaavalla asianmukaisella tavalla. Näytteisiin on merkittävä asianmukaisesti otokseen valitun eläimen tunnistetiedot.

Kaikki laboratoriotutkimukset TSE:n toteamiseksi on tehtävä tähän tarkoitukseen hyväksytyissä laboratorioissa.

3.3 Laboratoriotestit muiden kuin 3.1 ja 3.2 kohdassa tarkoitettujen TSE:iden toteamiseksi

Kun epäillään edellä 3.1 ja 3.2 kohdassa tarkoitetusta poikkeavaa TSE:tä, epäilyn vahvistamiseksi tehtyihin testeihin on kuuluttava ainakin aivokudoksen histopatologinen tutkimus. Toimivaltainen viranomainen voi myös vaatia muita laboratoriokokeita kuten immunosolukemialliset testit, immunoblottaus, taudille ominaisten fibrillien osoittaminen elektronimikroskopian avulla ja muut menetelmät, jotka on suunniteltu sairauteen liittyvän prioniproteiinimuodon havaitsemiseksi. Joka tapauksessa olisi suoritettava ainakin yksi muu laboratoriotutkimus, jos ensimmäisen histopatologisen tutkimuksen tulos on negatiivinen tai jos tuloksen perusteella ei ole täyttä varmuutta diagnoosista. Jos tauti esiintyy ensimmäisen kerran, on tehtävä ainakin kolme eri tutkimusta.

Varsinkin silloin, kun BSE-tartuntaa epäillään muussa lajissa kuin nautaeläimissä, otosten kanta on mahdollisuuksien mukaan tyypitettävä.

Pikatesteinä, jotka suoritetaan 5 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, käytetään seuraavia menetelmiä:

Pikatestien valmistajalla on oltava käytössä yhteisön vertailulaboratorion hyväksymä laadunvarmistusjärjestelmä, jolla varmistetaan, ettei testin suoritustaso muutu. Valmistajan on toimitettava testimenettely yhteisön vertailulaboratoriolle.

Pikatestin tai testimenettelyn muuttamisen edellytyksenä on, että muutoksesta ilmoitetaan ennakkoon yhteisön vertailulaboratoriolle ja että tämä toteaa, ettei muutos vähennä pikatestin herkkyyttä, spesifisyyttä tai luotettavuutta. Yhteisön vertailulaboratorion päätelmästä on ilmoitettava komissiolle ja kansallisille vertailulaboratorioille.

A. Erikseen määritelty riskiaines, mekaanisesti erotettu liha ja teurastustekniikat

( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. toukokuuta 2000 (EYVL C 59, 23.2.2001, s. 93), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 12. helmikuuta 2001 (EYVL C 88, 19.3.2001, s. 1) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 3. toukokuuta 2001.

( 5 ) Neuvoston direktiivi 89/662/ETY, annettu 11 päivänä joulukuuta 1989, eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten (EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 92/118/ETY (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49).

( 6 ) Neuvoston direktiivi 90/425/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 92/118/ETY.

( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).

( 8 ) Neuvoston direktiivi 64/432/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1964, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa (EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/20/EY (EYVL L 163, 4.7.2000, s. 35).

( 9 ) Neuvoston direktiivi 91/68/ETY, annettu 28 päivänä tammikuuta 1991, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lampaiden ja vuohien kaupassa (EYVL L 46, 19.2.1991, s. 19), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 94/953/EY (EYVL L 371, 31.12.1994, s. 14).

( 10 ) Neuvoston direktiivi 91/496/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta (EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 96/43/EY (EYVL L 162, 1.7.1996, s. 1).

( 11 ) Neuvoston direktiivi 97/78/EY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1997, kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista (EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9).

( 12 ) Neuvoston direktiivi 82/894/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1982, eläintaudeista ilmoittamisesta yhteisössä (EYVL L 378, 31.12.1982, s. 58), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2000/556/EY (EYVL L 235, 19.9.2000, s. 27).

( 13 ) Neuvoston direktiivi 92/46/ETY, annettu 16 päivänä kesäkuuta 1992, raakamaidon, lämpökäsitellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/23/EY (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10).

( 14 ) Neuvoston direktiivi 92/118/ETY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1992, eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevista vaatimuksista sellaisten tuotteiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa, joita eivät koske direktiivin 89/662/ETY ja, taudinaiheuttajien osalta, direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I luvussa mainittujen erityisten yhteisön säädösten kyseiset vaatimukset (EYVL L 62, 15.3.1992, s. 49), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 1999/724/ETY (EYVL L 290, 12.11.1999, s. 32).

( 21 ) Otoskoko on laskettu 0,03 prosentin esiintyvyyden havaitsemiseksi teurastetuista eläimistä 95 prosentin varmuudella. Otos on rajoitettu jäsenvaltioihin, joissa on laaja lammaspopulaatio.

( 24 ) Neuvoston direktiivi 90/667/ETY, annettu 27 päivänä marraskuuta 1990, eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiivin 90/425/ETY muuttamisesta (EYVL L 363, 27.12.1990, s. 51), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

( 25 ) Komission päätös 92/562/ETY, tehty 17 päivänä marraskuuta 1992, suuririskisten aineiden käsittelyssä käytettävien vaihtoehtoisten lämpökäsittelyjärjestelmien hyväksymisestä (EYVL L 359, 9.12.1992, s. 23), päätös sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

( 26 ) Neuvoston päätös 1999/534/EY, tehty 19 päivänä heinäkuuta 1999, eläinjätteen prosessoimisessa sovellettavista toimenpiteistä tarttuvilta spongiformisilta enkefalopatioilta suojaamiseksi ja komission päätöksen 97/735/EY muuttamisesta (EYVL L 204, 4.8.1999, s. 37).

( 27 ) Komission päätös 97/735/EY, tehty 21 päivänä lokakuuta 1997, tietynlaisella nisäkäsperäisellä eläinjätteellä käytävää kauppaa koskevista tietyistä suojatoimenpiteistä (EYVL L 294, 28.10.1997, s. 7), päätös sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 1999/534/EY (EYVL L 204, 4.8.1999, s. 37).

( 31 ) Neuvoston direktiivi 89/556/ETY, annettu 25 päivänä syyskuuta 1989, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä naudansukuisten kotieläinten alkioiden kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista (EYVL L 302, 19.10.1989, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 94/113/EY (EYVL L 53, 24.2.1994, s. 23).

( 34 ) Neuvoston direktiivi 94/65/EY, annettu 14 päivänä joulukuuta 1994, jauhetun lihan ja raakalihavalmisteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sovellettavista vaatimuksista (EYVL L 368, 31.12.1994, s. 10).

( 35 ) Neuvoston direktiivi 77/99/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1976, terveyttä koskevista kysymyksistä yhteisön sisäisessä lihavalmisteiden kaupassa (EYVL L 26, 31.1.1977, s. 85). Direktiivi viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 97/76/EY (EYVL L 10, 16.1.1998, s. 25).”

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1248/2001, annettu 22 päivänä kesäkuuta 2001,	L 173	12	27.6.2001
►M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1326/2001, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2001,	L 177	60	30.6.2001
M3	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 270/2002, annettu 14 päivänä helmikuuta 2002,	L 45	4	15.2.2002
►M4	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1494/2002, annettu 21 päivänä elokuuta 2002,	L 225	3	22.8.2002
►M5	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 260/2003, annettu 12 päivänä helmikuuta 2003,	L 37	7	13.2.2003
M6	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 650/2003, annettu 10 päivänä huhtikuuta 2003,	L 95	15	11.4.2003
►M7	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1053/2003, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2003,	L 152	8	20.6.2003
►M8	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1128/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003,	L 160	1	28.6.2003
►M9	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1139/2003, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2003,	L 160	22	28.6.2003
►M10	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1234/2003, annettu 10 päivänä heinäkuuta 2003,	L 173	6	11.7.2003
►M11	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1809/2003, annettu 15 päivänä lokakuuta 2003,	L 265	10	16.10.2003
►M12	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1915/2003, annettu 30 päivänä lokakuuta 2003,	L 283	29	31.10.2003
►M13	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 2245/2003, annettu 19 päivänä joulukuuta 2003,	L 333	28	20.12.2003
►M14	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 876/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004,	L 162	52	30.4.2004
►M15	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1471/2004, annettu 18 päivänä elokuuta 2004,	L 271	24	19.8.2004
►M16	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1492/2004, annettu 23 päivänä elokuuta 2004,	L 274	3	24.8.2004
►M17	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1993/2004, annettu 19 päivänä marraskuuta 2004,	L 344	12	20.11.2004

Uuhien ja astutettujen uuhikaritsoiden populaatio jäsenvaltiossa	Kuolleiden lampaiden otoksen vähimmäiskoko (1)
> 750 000	10 000
100 000-750 000	1 500
40 000-100 000	500
< 40 000	100
(1) Otoskoot on määritelty siten, että niissä otetaan huomioon lammaspopulaatioiden koko yksittäisissä jäsenvaltioissa ja että tavoitteet on mahdollista saavuttaa. 10 000, 1 500, 500 ja 100 eläimen otoskoot mahdollistavat järjestyksessä 0,03 prosentin, 0,2 prosentin, 0,6 prosentin ja 3 prosentin esiintyvyyden havaitsemisen 95 prosentin varmuudella.

Jo poikineiden vuohien ja pariutuneiden vuohien populaatio jäsenvaltiossa	Kuolleiden vuohien otoksen vähimmäiskoko (1)
> 750 000	5 000
250 000-750 000	1 500
40 000-250 000	500
< 40 000	50
(1) Otoskoot on määritelty siten, että niissä otetaan huomioon vuohipopulaatioiden koko yksittäisissä jäsenvaltioissa ja että tavoitteet on mahdollista saavuttaa. 5 000, 1 500, 500 ja 50 eläimen otoskoot mahdollistavat järjestyksessä 0,06 prosentin, 0,2 prosentin, 0,6 prosentin ja 6 prosentin esiintyvyyden havaitsemisen 95 prosentin varmuudella. Jos jäsenvaltiolla on vaikeuksia kerätä riittävästi kuolleita vuohia jäsenvaltiolle määrätyn otoskoon saavuttamiseksi, se voi täydentää otosta testaamalla ihmisravinnoksi teurastettuja yli 18 kuukauden ikäisiä vuohia. Tällöin on testattava kolme ihmisravinnoksi teurastettua vuohta yhtä kuollutta vuohta kohti.

Yli 12 kk:n ikäisten teurastettujen eläinten lukumäärä katraassa	Otoksen vähimmäismäärä (1)
70 tai vähemmän	Kaikki testauskriteerit täyttävät eläimet
80	68
90	73
100	78
120	86
140	92
160	97
180	101
200	105
250	112
300	117
350	121
400	124
450	127
500 tai enemmän	150
(1) Otoskoko on laskettu niin, että otokseen sisältyisi 95 prosentin varmuudella ainakin yksi positiivinen, jos tautia esiintyy vähintään 2 prosenttia testipopulaatiossa.