Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 ( 1 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 923/96 ( 2 ), ja erityisesti sen 13 ja 21 artiklan sekä maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen muiden asetusten vastaavat säännökset,

ottaa maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 ( 3 ), ja erityisesti sen 3 ja 9 artiklan,

sekä katsoo, että

(1)

maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1987 annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 3665/87 ( 4 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 604/98 ( 5 ), on tehty useita olennaisia muutoksia; uusien muutosten yhteydessä olisi selkeyden ja käytännöllisyyden vuoksi laadittava uudelleen mainittu asetus,

(2)

neuvoston antamissa yleisissä säännöissä säädetään, että tuki maksetaan esitettäessä todisteet tuotteiden viennistä yhteisön ulkopuolelle; oikeus tukeen syntyy periaatteessa välittömästi, kun tuotteet ovat poistuneet yhteisön markkinoilta, jos kaikkiin kolmansiin maihin sovelletaan yhtenäistä tuen määrää; tapauksessa jossa tuen määrä on eriytetty tuotteiden määräpaikan mukaan, oikeus tukeen on sidoksissa tuontiin kolmanteen maahan,

(3)

Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä vientituen myöntämisen edellytyksenä on pääsääntöisesti tuen ennakkovahvistuksen sisältävä vientitodistus; yhteisön toimitukset kansainvälisille järjestöille, asevoimille ja muonitustarkoituksiin sekä sangen pienten tuotemäärien vienti ovat kuitenkin hyvin erikoislaatuisia ja niiden taloudellinen merkitys on vähäinen; näiden syiden vuoksi on säädetty erityisjärjestelmästä, johon ei kuulu vientitodistusta ja jolla pyritään toisaalta helpottamaan vientitoimia ja toisaalta välttämään taloudellisille toimijoille ja toimivaltaiselle hallinnolle aiheutuvat turhat hallinnolliset rasitteet,

(4)

vientipäivänä olisi pidettävä päivää, jona tullitoimipaikka vastaanottaa asianomaisen ilmoituksen, jossa tämä ilmoittaa aikovansa viedä tuotteet, joista hän hakee vientitukea; tämän ilmoituksen tarkoituksena on kiinnittää erityisesti tulliviranomaisten huomio siihen, että suunniteltu toimi toteutetaan yhteisön tuella, jotta nämä viranomaiset aloittaisivat aiheelliset tarkastukset; tämän vastaanottamisen ajankohtana tuotteet asetetaan tullivalvontaan niiden tosiasialliseen vientiin asti; kyseistä päivää pidetään viitepäivämääränä viedyn tuotteen määrää, luonnetta ja ominaisuuksia määritettäessä,

(5)	lähetettäessä tuotteet irtotavarana tai muissa kuin vakiopakkauksissa tuotteiden tarkka nettomassa voi olla tiedossa vasta kun ne on lastattu kuljetusvälineeseen; tästä syystä olisi säädettävä, että vienti-ilmoituksessa olisi ilmoitettava arvio massasta,

(6)

tukea tai muita taloudellisia suorituksia saavien maataloustuotteiden viennin yhteydessä suoritettavasta valvonnasta 12 päivänä helmikuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 386/90 ( 6 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 163/94 ( 7 ), asianmukaisen soveltamisen mahdollistamiseksi olisi säädettävä, että vienti-ilmoituksen ja maataloustuotteiden vastaavuus on tarkistettava konttiin, kuorma-autoon, laivaan tai muuhun vastaavaan lastattaessa,

(7)	olisi säädettävä yksinkertaistetusta menettelystä tukea määritettäessä huomioon otettavan päivän osalta, kun viedään toistuvasti pieniä määriä tuotteita,

(8)	käsitteen ”vienti yhteisön ulkopuolelle” yhdenmukaisen tulkinnan kannalta tuotetta olisi pidettävä vietynä päivänä, jona se on siirtynyt yhteisön tullialueelta,

(9)

voi olla tarpeen, että viejä tai kuljettaja toteuttaa toimenpiteitä vietäväksi tarkoitettujen tuotteiden pilaantumisen välttämiseksi vienti-ilmoituksen vastaanottamista seuraavien 60 päivän aikana ja ennen vientiä yhteisön tullialueelta tai ennen määräpaikkaan saapumista; eräs tällainen toimenpide on jäädyttäminen, joka mahdollistaa tuotteiden säilymisen muuttumattomina; tämän vaatimuksen noudattamiseksi olisi säädettävä, että jäädyttäminen on sallittua mainittuna aikana,

(10)

toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että yhteisöstä vietävät tai tiettyyn määräpaikkaan toimitettavat tuotteet ovat tosiasiallisesti samoja tuotteita, joiden osalta vientiä koskevat tullimuodollisuudet on täytetty; tämän vuoksi kuljetettaessa tuote muiden jäsenvaltioiden kautta ennen sen vientiä yhteisön tullialueelta tai saapumista tiettyyn määräpaikkaan olisi käytettävä tarkoitettua T 5 -valvontakappaletta, jota tarkoitetaan tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 ( 8 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 502/1999 ( 9 ) 471-495 artiklassa; hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi olisi ilmeisesti suotavaa säätää T 5 -valvontakappaleen käyttämistä joustavammasta menettelystä sovellettaessa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 412-442 artiklassa säädettyä rautatie- ja konttikuljetusten yksinkertaistettua yhteisön passitusmenettelyä; mainitun asetuksen mukaan kuljetuksen alkaessa yhteisöstä ja päättyessä sen ulkopuolelle rajatullitoimipaikassa ei tarvitse täyttää minkäänlaisia tullimuodollisuuksia,

(11)

toisinaan tuotteet, joiden vientiin haetaan tukea ja jotka on viety yhteisön tullialueelta, palautetaan sinne uudelleenlastausta tai passitusta varten ennen niiden saapumista mainitun alueen ulkopuolella sijaitsevaan lopulliseen määräpaikkaan; tällaisia palautuksia saatetaan toteuttaa myös syistä, jotka eivät liitty kuljetuksen tarpeisiin, ja varsinkin keinottelutarkoituksessa; tällaisissa tapauksissa yhteisön tullialueelta poistumista koskevan 60 päivän määräajan noudattaminen ei ole taattua; tällaisten tilanteiden välttämiseksi olisi määriteltävä selkeästi edellytykset, joilla tällaiset palautukset voidaan tehdä,

(12)

tässä asetuksessa säädettyyn menettelyyn pitäisi olla oikeus ainoastaan tuotteilla, jotka ovat vapaassa liikkeessä ja tarvittaessa, peräisin yhteisöstä; tiettyjen yhdistelmätuotteiden osalta tukea ei vahvisteta itse tuotteelle vaan sen ainesosina oleville perustuotteille; jos tuki yksilöidään tällä tavoin yhden tai useamman ainesosan perusteella, tuen tai sen osan myöntämiseen riittää, että kyseinen ainesosa tai kyseiset ainesosat täyttävät edellä tarkoitetut edellytykset tai eivät enää täytä niitä ainoastaan sen vuoksi, että ne on yhdistetty muihin tuotteisiin; tiettyjen ainesosien erityistilanteen huomioon ottamiseksi olisi laadittava luettelo tuotteista, joiden tukia pidetään vahvistettuina yhden ainesosan perusteella,

(13)

yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ( 10 ) sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97 ( 11 ) 23-26 artiklassa määritellään tavaroiden muu kuin etuuskohteluun oikeuttavia alkuperä; vientituen myöntämisen osalta ainoastaan sellaisten tuotteiden, jotka on kokonaan tuotettu tai olennaisilta osin valmistettu yhteisön alueella, voidaan katsoa olevan peräisin yhteisön alueelta; soveltamisen yhdenmukaistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa olisi täsmennettävä, että tietyt tuotteiden sekoitukset eivät täytä tuen edellytyksiä,

(14)

tuen määrä määritetään tuotteen tariffiin luokituksen perusteella; tiettyjen sekoitusten tai sarjoiksi pakattujen tai osista koottavien tavaroiden kohdalla kyseinen luokitus voi johtaa taloudellisesti perusteltavaa tukea suuremman tuen myöntämiseen; on siten tarpeen antaa erityissäännöksiä sekoituksiin ja sarjoiksi pakattuihin sekä osista koottaviin tavaroihin sovellettavan tuen määrittämisestä,

(15)

olisi varmistettava, jos tuen määrä on eriytetty tuotteen määräpaikan mukaan, että tuote on tuotu sellaiseen kolmanteen maahan, jonka osalta on säädetty tuesta; tällainen toimenpide voidaan tehdä vaikeuksitta joustavammaksi, kun kyseessä on vähäiseen tukeen oikeuttavia vienti ja tuotteiden määräpaikkaan saapumisesta annetaan riittävät takeet; tämän säännöksen tavoite on hallinnon yksinkertaistaminen todisteiden esittämisen osalta,

(16)

tietyissä tapauksissa on käytettävä lauseketta pakollisesta määräpaikasta, kun sovelletaan yhtä ainoaa samansuuruista tukea kaikkiin määräpaikkoihin tuen ennakkovahvistuspäivänä; tukea olisi pidettävä vaihtelevana, jos vientipäivänä sovellettava tuki on alempi kuin ennakkovahvistuspäivänä sovellettava tuki, jota on tarvittaessa tarkistettu vientipäivänä,

(17)

tuen vaihdellessa vietävien tuotteiden määräpaikan mukaan on esitettävä todiste siitä, että kyseinen tuote on tuotu kolmanteen maahan; tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttämiseen kuuluu erityisesti niiden tuontitullien maksaminen, joiden ansiosta tuotetta voidaan pitää kaupan kyseisen kolmannen maan markkinoilla; tuojina olevissa kolmansissa maissa vallitsevat erilaiset olosuhteet huomioon ottaen olisi hyväksyttävä sellaisten tuontiin liittyvien tulliasiakirjojen tekeminen, jotka takaavat vietyjen tuotteiden saapuneen määräpaikkaan ja jotka kuitenkin estävät kauppaa mahdollisimman vähän,

(18)

yhteisön viejille olisi tehtävä helpommaksi määräpaikkaan saapumista koskevien todisteiden saaminen säätämällä, että jäsenvaltioiden hyväksymät, kansainvälisellä tasolla tarkastukseen ja valvontaan erikoistuneet laitokset antavat todistukset eriytettyä vientitukea saaneiden, yhteisöstä vietyjen maataloustuotteiden saapumisesta määräpaikkaan; vastuu näiden laitosten hyväksymisestä on jäsenvaltioilla, jotka hyväksyvät ne tapauskohtaisesti tiettyjä olemassa olevia ohjeita noudattaen; tilannetta olisi selkeytettävä sisällyttämällä tärkeimmät näistä ohjeista tähän asetukseen;

(19)

sellaisen viennin, jonka tuki vaihtelee määräpaikan mukaan, ja muun viennin saattamiseksi yhdenvertaiseksi olisi säädettävä, että osa erityisesti vientipäivänä sovellettavan alemman tuen perusteella laskettavasta tuesta maksetaan välittömästi, kun viejä on todistanut, että tuote on viety yhteisön tullialueelta,

(20)

määräpaikan mukaan eriytettyjen tukien osalta määräpaikan vaihtuessa maksetaan tosiasialliseen määräpaikkaan sovellettava tuki, joka voi kuitenkin olla enintään ennakolta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettavan määrän suuruinen; sen välttämiseksi, että sellaisia määräpaikkoja, joihin sovelletaan korkeinta tukea, vahvistettaisiin järjestelmällisesti liikaa, olisi otettava käyttöön tietty seuraamus, jos määräpaikan vaihtuessa tosiasiallisen määräpaikan tuki on ennakolta vahvistetun määräpaikan tukea alempi; tämä säännös vaikuttaa sen tuen osan laskemiseen, joka voidaan maksaa heti, kun viejä on toimittanut todisteen siitä, että tuote on viety yhteisön tullialueelta,

(21)

asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23-26 artiklassa määritellään tavaroiden muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä, ja tietyissä tapauksissa olisi sovellettava 24 artiklassa säädettyä merkittävän jalostamisen tai käsittelyn perustetta jälleentuotuihin tuotteisiin, jotta olisi mahdollista arvioida, ovatko aikaisemmin viedyt tuotteet saapuneet määräpaikkaansa,

(22)

tietyt vientitoimet voivat johtaa kaupan vääristymiseen; tämän välttämiseksi tuen maksamisen edellytyksenä olisi näiden toimien osalta oltava yhteisön tullialueelta viemisen lisäksi se, että tuote on tuotu kolmanteen maahan tai sitä on jalostettu tai käsitelty merkittävästi; eräissä tapauksissa tuen maksamisen edellytyksenä voi lisäksi olla se, että tuote on tosiasiallisesti saatettu kolmannen tuojamaan markkinoille tai sitä on käsitelty tai jalostettu merkittävästi,

(23)

tuotteen ollessa tuhoutunut tai pilaantunut ennen sen saattamista kolmannen maan markkinoille tai ennen kuin sitä on jalostettu merkittävästi, tukea pidetään perusteettomana; viejällä olisi oltava mahdollisuus todistaa, että vienti on tapahtunut sellaisissa taloudellisissa olosuhteissa, joissa toimi olisi voitu toteuttaa tavanomaisilla edellytyksillä,

(24)	vientitoimien yhteisön rahoitus ei ole perusteltavissa silloin, kun todetaan, että toimi ei ole tavanomainen kaupallinen toimi, koska se on vailla tosiasiallista taloudellista tarkoitusta ja sen ainoa tavoite on saada yhteisön rahoittamaa taloudellista etua,

(25)

olisi vältettävä yhteisön varojen käyttämistä sellaisiin taloudellisiin toimiin, jotka eivät vastaa vientitukijärjestelmän tarkoitusta; tällaisten toimien toteuttamisen vaara on olemassa sellaisten tuotteiden osalta, jotka voivat saada tukea ja jotka jälleentuodaan yhteisöön ilman; että niille suoritetaan merkittävä jalostus tai käsittely kolmannessa maassa, jolloin niitä tuotaisiin jälleentuonnin yhteydessä alennetuin tullein tai tulleitta tavanomaisen tullin sijasta tullietuussopimuksen tai neuvoston päätöksen nojalla; näitä toimenpiteitä olisi sovellettava herkimpiin tuotteisiin, jotta vähennettäisiin viejille aiheutuvia rajoituksia,

(26)	viejille aiheutuvan epävarmuuden rajoittamiseksi yhteisöön jälleentuodut tuotteet olisi vapautettava tukien palautusta koskevista toimenpiteistä kahden vuoden kuluttua vientipäivästä,

(27)

olisi toisaalta säädettävä, että jäsenvaltiot eivät myönnä tukea tai perivät sen takaisin sellaisissa ilmeisissä tapauksissa, joissa on todettu, että toiminta ei vastaa vientitukijärjestelmän tarkoitusta, ja toisaalta välttää kuormittamasta liikaa kansallisia hallintoelimiä edellyttämällä näiltä kaiken alennetuin tullein tapahtuvan tuonnin järjestelmällistä tarkastusta,

(28)	tuotteiden olisi oltava laadultaan sellaisia, että niitä voidaan pitää kaupan tavanomaisin edellytyksin yhteisön alueella; olisi kuitenkin otettava huomioon määräpaikkoina olevissa kolmansissa maissa voimassa olevista vaatimuksista aiheutuvat erityiset velvoitteet,

(29)	eräiden tuotteiden osalta oikeus tukeen voidaan menettää, jos ne eivät enää ole virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia,

(30)

vientimaksua ei kanneta, kun vientituki on vahvistettu ennakolta tai määritelty tarjouskilpailun puitteissa, koska vienti on toteutunut ennakolta vahvistetuin tai tarjouskilpailun puitteissa määritetyin edellytyksin; vastaavasti olisi säädettävä, että kannettaessa viennistä ennakolta vahvistettu tai tarjouskilpailun puitteissa määritetty vientimaksu kyseisen viennin on toteuduttava säädetyin edellytyksin ja tämän vuoksi sille ei voi myöntää tukea,

(31)

viennin rahoituksen helpottamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava lupa maksaa tuki viejille ennakolta kokonaisuudessaan tai osittain välittömästi, kun vienti-ilmoitus tai maksuilmoitus on hyväksytty, ja tähän olisi liityttävä vakuus, jolla varmistetaan kyseisen ennakkomaksun palauttaminen, jos myöhemmin ilmenee, että tukea ei olisi pitänyt maksaa,

(32)	ennen vientiä maksettu määrä on maksettava takaisin, jos ilmenee, että oikeutta vientitukeen ei ole ollut lainkaan tai se oli vain alempaan tukeen; takaisin maksuun on kuuluttava lisämaksu väärinkäytösten ehkäisemiseksi; ylivoimaisen esteen tapauksessa tätä lisämaksua ei suoriteta,

(33)	neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 565/80 ( 12 ), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2026/83 ( 13 ), annetaan yleiset säännöt vientitukea vastaavan määrän maksamisesta ennen vientiä,

(34)	asetuksen (ETY) N:o 565/80 4 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetään, että tuen määrään sekä sovellettavaan tuen määrään tehtävien kaikkien tarkistusten määrittämiseen käytetään päivää, jona perustuotteet asetetaan tullin valvontaan,

(35)

huomioon otettava päivä on päivä, jona tulliviranomaiset ottavat vastaan asianomaisen ilmoituksen, jossa tämä ilmoittaa aikomuksensa asettaa kyseiset tuotteet tai tavarat asetuksen (ETY) N:o 565/80 4 tai 5 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn ja viedä ne tukea saaden jalostuksen tai varastoinnin jälkeen; tässä ilmoituksessa on oltava tuen laskemiseksi tarvittavat tiedot,

(36)	maksettaessa tuki ennen jalostusta tarkoituksena on asettaa yhteisön tuotteet yhdenvertaisiksi kolmansista maista tuotavien, jalostettaviksi tai jälleenvietäviksi tarkoitettujen tuotteiden kanssa,

(37)	jalostettujen tuotteiden tuotantomenetelmät ja niiden tarkastusmenettelyt edellyttävät tiettyä joustoa; asetuksen (ETY) N:o 2913/92 115 artiklassa säädetään vastaavuusjärjestelmästä sisäisen jalostusmenettelyn puitteissa,

(38)	nykyisen varastointikapasiteetin parhaan mahdollisen käytön vuoksi olisi säädettävä järjestelmästä, jossa sallitaan perustuotteiden ja irtotavarana varastoitujen sellaisten välituotteiden vastaavuus, jotka viedään jalostuksen jälkeen,

(39)	tuotteet, jotka eivät voi saada tukea, eivät voi olla vastaavuustuotteita,

(40)

interventiosta peräisin olevien tuotteiden käytön ja/tai määräpaikan tarkastamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä lokakuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3002/92 ( 14 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 770/96 ( 15 ), säännöksistä seuraa, että interventiotuotteiden on saavuttava edeltä määrättyyn määräpaikkaan; tämän vuoksi kyseisiä tuotteita ei saa korvata vastaavuustuotteilla,

(41)	kyseisten tuotteiden viennille olisi asetettava määräaika; tätä määräaikaa vahvistettaessa on otettava huomioon vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmä,

(42)	varastoitaessa ennen vientiä on tarkoituksenmukaista rajoittautua käsittelyihin, joilla varmistetaan kyseisten tuotteiden ja tavaroiden säilyttäminen sellaisenaan; tilanteen selventämiseksi olisi säädettävä, että nämä käsittelyt eivät vaikuta millään tavoin sovellettavaan tukeen,

(43)

asetuksen (ETY) N:o 565/80 5 artiklassa säädetään, että vientitukea vastaava määrä maksetaan välittömästi, kun tuotteet tai tavarat on asetettu tullivarastointi- tai vapaa-aluemenettelyyn; olisi hyväksyttävä näiden tuotteiden tai tavaroiden kuljetus varastointia ja myöhempää vientiä varten muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa maksu on suoritettu, sen jälkeen kun maksuilmoitus on hyväksytty; on tarpeen säätää, että tuotteiden tai tavaroiden mukana on oltava T 5 -valvontakappale todisteena yhteisöstä poistumisesta; kaksinkertaisten maksujen estämiseksi olisi täydennettävä vienti-ilmoitus tietyillä merkinnöillä, jotta ilmoitetaan vienti-ilmoituksen hyväksyneelle jäsenvaltion maksavalle elimelle, että tuen maksamismenettely on jo aloitettu,

(44)

tukea ei myönnetä, jos viennin määräaikoja tai tuen maksamiseen tarvittavien todisteiden esittämisen määräaikoja ei noudateta; olisi toteutettava maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2220/85 ( 16 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3403/93 ( 17 ), säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä,

(45)

kolmansista maista tiettyyn määräpaikkaan tuodut tuotteet ovat jäsenvaltioissa tuontitullittomia; siinä määrin kuin kyseiset markkinat ovat merkityksellisiä, yhteisön tuotteet olisi saatettava yhdenvertaisiksi kolmansista maista tuotavien tuotteiden kanssa; tämä koskee erityisesti laivojen ja ilma-alusten muonitukseen käytettäviä tuotteita,

(46)	erityisissä tapauksissa laivojen tai ilma-alusten muonituksen sekä asevoimien toimitusten osalta voidaan antaa tuen suuruuden määrittämistä koskevia erityisiä sääntöjä,

(47)

laivojen muonitusta varten toimitetut tuotteet on tarkoitettu kulutettaviksi laivassa; nämä tuotteet saavat käsittelemättömiin tuotteisiin sovellettavaa tukea riippumatta siitä, kulutetaanko ne sellaisenaan vai käytetäänkö ne ruoan valmistukseen laivalla; ilma-alusten rajallisen tilan vuoksi tuotteet on valmistettava ruoaksi ennen niiden toimittamista ilma-aluksiin; yhdenmukaisuuden vuoksi olisi annettava säännöt, jotka mahdollistavat ilma-aluksissa kulutettaville maataloustuotteille saman tuen kuin laivoilla ruoaksi valmistamisen jälkeen kulutettaville tuotteille,

(48)

laivojen ja ilma-alusten muonitukseen liittyvällä kaupalla on sangen erityinen luonne joka edellyttää tuen ennakkomaksuun liittyvän erityisjärjestelyn luomista; muonitusvarastoihin toimitetut tuotteet ja tavarat on myöhemmin toimitettava muonitustarkoituksiin; toimituksia kyseisiin varastoihin ei saa rinnastaa lopulliseen vientiin ►C1 tukioikeuden ◄ osalta,

(49)	käytettyään näitä mahdollisuuksia ja myöhemmin osoittautuessa, ettei tukea olisi pitänyt maksaa, viejät ovat nauttineet perusteettomasti korotonta lainaa; tämän vuoksi olisi toteutettava toimenpiteet, joilla perusteettoman edun hankkiminen estetään,

(50)

tietyille jäsenvaltioiden läheisillä alueilla sijaitseville lautoille toimitettavien yhteisön tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseksi myönnettävän tuen on oltava samansuuruinen kuin muonitukseen yhteisössä sovellettava tuki; tiettyyn määräpaikkaan tapahtuviin toimituksiin sovellettavaa alinta tukea suuremman tuen maksaminen ei saisi olla missään tapauksessa perusteltua, ellei ole ►C1 varmuutta ◄ , että tavarat ovat saapuneet kyseiseen määräpaikkaan; toimitus eristäytyneillä merialueilla sijaitseville lautoille on välttämättä sellainen erityistoimi, jonka valvonnan olisi oltava mahdollista; edellyttäen, että annetaan riittävät valvontatoimenpiteet, näihin toimituksiin olisi suotavaa soveltaa muonitukseen yhteisössä sovellettavaa voimassa olevaa tukea; on mahdollista säätää yksinkertaistetusta menettelystä toimituksille, joiden merkitys on vähäisempi; jäsenvaltioiden aluevesien leveys vaihtelee kolmesta kahteentoista meripeninkulmaan ja tämän vuoksi vientiin olisi suotavaa rinnastaa myös toimitukset kaikille lautoille, jotka sijaitsevat kolmen meripeninkulman rajaa kauempana,

(51)	muonitettaessa ulkomerellä jonkin jäsenvaltion sota-alusta yhteisön satamasta toimivasta sota-aluksesta toimivaltaiselta viranomaiselta on mahdollista saada todistus kyseisestä toimituksesta; näihin toimituksiin olisi sovellettava samansuuruista tukea kuin muonitukseen yhteisön satamassa;

(52)	on suotavaa, että laivojen tai ilma-alusten muonitukseen käytettävät maataloustuotteet saavat samanlaista tukea, kun ne lastataan laivaan tai ilma-alukseen yhteisössä tai sen ulkopuolella,

(53)	kolmansissa maissa muonitustoimitukset voidaan tehdä suoraan tai välillisesti; olisi luotava kumpaankin toimitustapaan soveltuvat valvontajärjestelmät,

(54)	asetuksen (ETY) N:o 2913/92 161 artiklan 3 kohdan mukaan Helgolandin saarta ei voi pitää tukeen oikeuttavana määräpaikkana; yhteisön maataloustuotteiden kulutusta Helgolandin saarella olisi helpotettava ja tätä varten olisi annettava tarpeelliset säännökset,

(55)

yhteisön ja San Marinon välisen kauppaa ja tulliliittoa koskevan väliaikaisen sopimuksen ( 18 ) voimaantulosta tämän valtion alue ei enää kuulu yhteisön tullialueeseen; tämän sopimuksen 1, 5 ja 7 artiklan mukaan maataloustuotteiden hinnat ovat tulliliiton sisällä keskenään samalla tasolla ja tämän vuoksi ei ole mitään taloudellista perustetta myöntää vientitukea San Marinoon toimitettaville yhteisön maataloustuotteille,

(56)	tullien palautusta tai peruuttamista koskevasta hakemuksesta myöhemmin tehtävän päätöksen ollessa kielteinen tuotteet voivat saada vientitukea tai niistä voidaan tarvittaessa kantaa vientimaksu tai muu vastaava maksu; tämän vuoksi olisi annettava erityissäännöksiä,

(57)

yleensä kolmanteen maahan asettautuneita kyseisen maan käskyvaltaan kuulumattomia asevoimia, kansainvälisiä järjestöjä ja kolmanteen maahan sijoittautuneita diplomaattisia edustustoja muonitetaan tuontimaksuitta; näyttää olevan mahdollista toteuttaa erityistoimenpiteitä jonkin jäsenvaltion tai jonkin kansainvälisen järjestön, jonka jäsen vähintään yksi jäsenvaltioista on, käskyvaltaan kuuluvien asevoimien, kansainvälisten järjestöjen, jonka jäsen vähintään yksi jäsenvaltioista on, ja diplomaattisten edustustojen osalta, jos nämä määräävät tuonnin todistamisesta erityisellä asiakirjalla,

(58)	olisi säädettävä, että tuen maksaa jäsenvaltio, jonka alueella vienti-ilmoitus on hyväksytty,

(59)

on mahdollista, ettei voida laatia viejästä riippumattomista syistä T 5 -valvontakappaletta, vaikka tuote on viety yhteisön tullialueelta tai saapunut tiettyyn määräpaikkaan; tällainen tilanne on omiaan häiritsemään kauppaa; tässä tapauksessa vastaaviksi asiakirjoiksi olisi tunnustettava muita asiakirjoja,

(60)

moitteettoman hallinnon vuoksi olisi vaadittava, että hakemus ja kaikki muut tuen maksamiseen tarvittavat asiakirjat jätetään kohtuullisen määräajan kuluessa, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, erityisesti kun määräaikaa ei ole voitu noudattaa viejästä riippumattomien hallinnollisten viivästysten vuoksi,

(61)	vientitukien maksumääräajat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa; kilpailun vääristymisen välttämiseksi olisi otettava käyttöön yhteinen enimmäismääräaika, jonka kuluessa ►C1 maksajina toimivien toimielinten ◄ on suoritettava nämä tuet,

(62)	hyvin pienien tuotemäärien vienti ei ole taloudellisesti kannattavaa ja se voi aiheuttaa toimivaltaisille viranomaisille tarpeetonta työtä; jäsenvaltioiden toimivaltaisille elimille olisi annettava mahdollisuus olla maksamatta tukea tällaiselle viennille,

(63)

yhteisön voimassaolevassa lainsäädännössä säädetään vientitukien maksamisesta ainoastaan objektiivisin perustein, erityisesti vientituotteen määrän, lajin ja ominaisuuksien osalta sekä maantieteellisen määräpaikan osalta; saatujen kokemusten perusteella yhteisön talousarviota vahingoittavien sääntöjenvastaisuuksien ja erityisesti petosten torjuntaa olisi vahvistettava; tässä tarkoituksessa on tarpeen säätää perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä sekä seuraamuksista, joilla viejiä kannustetaan noudattamaan yhteisön lainsäädäntöä,

(64)

vientitukijärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi seuraamuksia olisi sovellettava virheen subjektiivisesta syystä riippumatta; joissakin tapauksissa olisi kuitenkin oltava soveltamatta seuraamusta, erityisesti jos kyseessä on ilmeinen toimivaltaisen viranomaisen tunnustama erehdys, sekä säätää ankarampia seuraamuksia, kun teko on tahallinen; nämä toimenpiteet ovat tarpeellisia, niiden olisi oltava suhteutettuja ja riittävän varoittavia, ja niitä olisi sovellettava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa,

(65)

viejien tasapuolisen kohtelun takaamiseksi jäsenvaltioissa vientitukien alalla olisi säädettävä jokaisen perusteettomasti saadun edun osalta sen saajan suorittamasta takaisinmaksusta korkoineen ja tarkennettava maksamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt; yhteisön taloudellisten etujen suojelun parantamiseksi olisi säädettävä, että kun oikeus vientitukeen siirretään, tämä velvollisuus ulottuu oikeudensaajaan; takaisin perittävät määrät sekä rahalliset seuraamukset ja korot olisi maksettava Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastolle (EMOTR) yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 ( 19 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1287/95 ( 20 ), 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti,

(66)

oikeutetun luottamuksensuojan periaatteen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi perusteettomasti maksettujen määrien palauttamisessa koko yhteisössä, olisi vahvistettava edellytykset, joilla tähän periaatteeseen voidaan vedota, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusteettomasti maksettujen tukien käsittelyä, joista säädetään erityisesti asetuksen (ETY) N:o 729/70 5 ja 8 artiklassa,

(67)	viejän olisi oltava vastuussa erityisesti kolmansien toimista, joiden avulla olisi mahdollista saada perusteettoman tuen maksamiseen tarvittavia asiakirjoja, ja

(68)	asianomaiset hallintokomiteat eivät ole antaneet lausuntoaan puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

Rajoittamatta yhteisön erityissääntelyssä tietyille tuotteille annettujen poikkeussäännösten soveltamista tässä asetuksessa vahvistetaan soveltamista koskevat yhteiset yksityiskohtaiset säännöt vientitukea, jäljempänä ”tuet”, koskevalle järjestelmälle, josta säädetään seuraavissa:

2. Tätä asetusta sovellettaessa tarjouskilpailun puitteissa määritetyt tuet ovat ennakolta vahvistettuja tukia.

3. Kun vienti-ilmoitus käsittää tukinimikkeistön tai yhdistetyn nimikkeistön useita eri koodeja, kuhunkin koodiin liittyviä tietoja pidetään erillisen ilmoituksen muodostavana.

Rajoittamatta tämän asetuksen 18, 20 ja 21 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2988/95 ( 35 ) 4 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista, oikeus tukeen syntyy:

Tuen maksamisen edellytyksenä on tuen ennakkovahvistuksen sisältävän vientitodistuksen esittäminen, lukuun ottamatta tavaroiden vientiä.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tuen ennakkovahvistuksen sisältävä vientitodistus on voimassa myös muun kuin todistuksen kohdassa 16 mainitun kaksitoistanumeroiseen tuotekoodiin kuuluvan tuotteen viennin osalta, jos molemmat tuotteet kuuluvat

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

Sovellettaessa toisen alakohdan toista luetelmakohtaa ja 18 artiklan 3 kohdan b alakohtaa lasketaan tukeen sovellettava vähennys, jolla tuki tehdään tosiasiallista tuotetta ja määräpaikkaa vastaavaksi, todistukseen merkityn tuotteen ja määräpaikan sekä tosiasiallisen tuotteen ja määräpaikan mukaisen tuen erotuksena.

Tämän kohdan soveltamiseksi otetaan huomioon ne tuet, jotka ovat voimassa todistushakemuksen jättöpäivänä. Tarvittaessa nämä tasot tarkistetaan vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä.

3. Sovellettaessa 1 tai 2 kohtaa ja 51 artiklaa samaan vientitoimeen 1 tai 2 kohdan soveltamisen tuloksena saadusta määrästä vähennetään 51 artiklassa tarkoitetun seuraamuksen määrä.

1. ”Vientipäivällä” tarkoitetaan päivää, jona tulliviranomainen vastaanottaa vienti-ilmoituksen, jossa ilmoitetaan, että tukea haetaan.

3. Vienti-ilmoituksen vastaanottamiseen rinnastetaan mikä tahansa muu oikeudelliselta vaikutukseltaan vastaava toimi.

4. Jotta tuotteet saisivat tukea, käytettävässä vientiasiakirjassa on oltava kaikki tuen laskemisessa tarvittavat tiedot ja erityisesti:

5. Vastaanottamishetkellä tai 3 kohdassa tarkoitetun toimen toteutumishetkellä tuotteet asetetaan tullin valvontaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 13 ja 14 kohdan mukaisesti, kunnes ne poistuvat yhteisön tullialueelta.

6. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 282 artiklan 2 kohdassa säädetään, luvassa yksinkertaistetusta vienti-ilmoituksesta voidaan edellyttää, että kyseisessä ilmoituksessa on arvio irtotavarana tai muissa kuin vakiopakkauksissa vietävien tuotteiden nettomassasta, jos tarkka määrä voidaan todeta vasta sen jälkeen, kun tuotteet on lastattu kuljetusvälineeseen.

Täydentävä ilmoitus, jossa mainitaan tarkka nettomassa, on tehtävä heti lastauksen jälkeen. Siihen on liitettävä asiakirjat, jotka todistavat lastin tarkan nettomassan.

Tukea ei myönnetä määrästä, joka ylittää 110 prosenttia arvioidusta nettomassasta. Jos lastin tosiasiallinen massa on alle 90 prosenttia arvioidusta nettomassasta, tosiasiallisesti lastatulle nettomassalle myönnettävää tukea vähennetään 10 prosentilla siitä erotuksesta, joka on 90 prosenttia arvioidusta nettomassasta vastaavan tuen ja tosiasiallisesti lastattua massaa vastaavan tuen välillä. Kun viejä meritse tai sisävesitse kuljetettaessa voi toimittaa aluksen päällikön vahvistaman selvityksen siitä, että koko tavaramäärä ei ole lastattu tämän tyyppiselle kuljetukselle ominaisista rajoittavista tekijöistä johtuen tai yhden tai useamman muun viejän liian suuren lastin vuoksi, vientituki maksetaan kuitenkin tosiasiallisesti lastatun nettomassan mukaan. Jos viejä on käyttänyt asetuksen (ETY) N:o 2454/93 283 artiklassa säädettyä kotitullausmenettelyä, tämän alakohdan säännöksiä sovelletaan, jos tulliviranomaiset sallivat vietyjen tuotteiden kirjanpidon korjaamisen.

Muissa kuin vakiopakkauksissa olevina tuotteina pidetään seuraavia: elävät eläimet, (puoli)ruhot, neljännekset, etuosat, kinkut, lavat, kylki ja kuve sekä luullinen selkä.

Lastauspaikkana vientiin tarkoitettujen tuotteiden kuljetusta varten voidaan pitää:

Toimivaltainen tullitoimipaikka voi antaa luvan lastaustoimiin vastaanotettuaan vienti-ilmoituksen jo ennen b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä.

Toimivaltaisen tullitoimipaikan on voitava tehdä fyysinen tarkastus ja toteuttaa yhteisön alueen poistumispaikkaan suuntautuvan kuljetuksen tunnistamistoimenpiteet.

Jos ensimmäisen alakohdan säännöksiä ei voida hallinnollisista tai muista perustelluista syistä soveltaa, vienti-ilmoituksen voi tehdä ainoastaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle tullitoimipaikalle, ja jos suoritetaan tavaroiden fyysinen tarkastus asetuksen (ETY) N:o 386/90 mukaisesti, tullille esitettävä lasti on purettava kokonaan. Jos toimivaltaiset viranomaiset pystyvät tekemään perusteellisen fyysisen tarkastuksen, lastia ei kuitenkaan tarvitse purkaa kokonaan.

8. Tavarat, joille haetaan vientitukea, on sinetöitävä vientitullitoimipaikan toimesta tai valvonnassa. Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 340 a artiklaa ja 357 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

Poiketen siitä, mitä 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun vietävät määrät vilja-alalla eivät ole suurempia kuin 5 000 kilogrammaa tukinimikkeistön koodia kohden, tai muiden tuotteiden aloilla suurempia kuin 500 kilogrammaa tukinimikkeistön tai yhdistetyn nimikkeistön koodia kohden ja kyseinen vienti on toistuvaa; jäsenvaltio voi sallia kuukauden viimeisen päivän käytön sovellettavaa tukea määritettäessä tai, kun tuki on vahvistettu ennakolta, siihen tarvittaessa tehtäviä tarkistuksia määritettäessä.

Kun tuki vahvistetaan ennakolta tai määritetään tarjouskilpailun puitteissa, todistuksen on oltava voimassa vientikuukauden viimeisenä päivänä.

Kyseisen menettelyn käyttöön oikeutettu viejä ei, saa soveltaa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin määriin tavanomaista menettelyä.

Tukeen sovellettava valuuttakurssin määräytymisperuste on komission asetuksen (EY) N:o 1913/2006 ( 36 ) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräytymisperuste.

1. Rajoittamatta 14 ja 20 artiklan säännösten soveltamista tuen maksaminen edellyttää todistetta siitä, että tuotteet, joiden vienti-ilmoitus on vastaanotettu, ovat viimeistään 60 päivän kuluessa kyseisestä vastaanottamisesta poistuneet sellaisenaan yhteisön tullialueelta.

Vientiä koskevia tullimuodollisuuksia täytettäessä näytteinä otettuja tuotemääriä, joita ei ole myöhemmin palautettu, ei kuitenkaan pidetä poistettuina niiden tuotteiden nettomassasta, joista ne on otettu.

2. Tätä asetusta sovellettaessa 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä poraus- tai tuotantolautoille muonituksena toimitettavia tuotteita pidetään yhteisön tullialueelta poistuneina tuotteina.

Sama koskee uudelleenpakkaamista, jollei se aiheuta muutoksia tuotteen alanimikkeeseen tukinimikkeistön osalta tai tavaran alanimikkeeseen yhdistetyn nimikkeistön osalta. Tuotteet saadaan pakata uudelleen vasta, kun siihen on saatu tulliviranomaisten suostumus.

Pakkausmerkinnän kiinnittäminen tai vaihtaminen voidaan hyväksyä samoilla edellytyksillä kuin toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettu uudelleenpakkaaminen.

4. Jos viejä ei ole voinut noudattaa 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ylivoimaisen esteen vuoksi, tätä määräaikaa voidaan pidentää viejän hakemuksesta vientijäsenvaltion toimivaltaisen elimen olosuhteisiin nähden tarpeellisena pitämäksi ajaksi.

Jos vastaanotetun vienti-ilmoituksen kattama tuote ennen poistumistaan yhteisön tullialueelta kuljetetaan muiden yhteisön alueiden kautta kuin vientijäsenvaltion kautta, todiste kyseisen tuotteen poistumisesta yhteisön tullialueelta on annettava esittämällä T 5 -valvontakappaleen asianmukaisesti merkitty alkuperäiskappale.

►C1 On täytettävä valvontakappaleen kohdat 33, 103 ja 104 ◄ sekä tarvittaessa kohta 105. Kohtaan 104 on tehtävä asianmukainen merkintä.

Jos haetaan tukia, kohtaan 107 on merkittävä jokin liitteessä XII luetelluista maininnoista.

1. Kun kyseessä on vienti meriteitse, tukea myönnettäessä sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

2. Kun kyseessä on vienti maanteitse, sisävesiteitse tai rautateitse, tukea myönnettäessä sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

3. Kun kyseessä on vienti ilmateitse, tukea myönnettäessä sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

1. Jos tuote on asetettu vientijäsenvaltiossa johonkin vientituotteille soveltuvaan yksinkertaistettuun yhteisön passitusmenettelyyn sen viemiseksi rautateitse tai asetuksen (ETY) N:o 2454/93 412—442 a artiklassa säädetyissä suurissa konteissa määrärautatieasemalle tai yhteisön tullialueen ulkopuolelle sijaitsevalle vastaanottajalle, tuen maksaminen ei edellytä T5-valvontakappaleen esittämistä.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa toimivaltaisen tullitoimipaikan on huolehdittava siitä, että tuen maksamista varten annettavaan asiakirjaan tehdään seuraava merkintä: ”Poistunut yhteisön tullialueelta yksinkertaistetussa yhteisön passitusmenettelyssä rautateitse tai suurissa konteissa”.

3. Tullitoimipaikka, jossa tuotteet asetetaan johonkin 1 kohdassa säädettyyn menettelyyn, voi sallia kuljetussopimuksen muuttamisen siten, että kuljetus päättyy yhteisössä ainoastaan, jos todetaan, että:

Jos tuki kuitenkin on maksettu 1 kohdan mukaisesti ja tuote ei ole lähtenyt yhteisön tullialueelta määräajan kuluessa, toimivaltaisen tullitoimipaikan on ilmoitettava tästä tuen maksamisesta vastaavalle elimelle ja toimitettava sille viipymättä kaikki tarvittavat tiedot. Tässä tapauksessa tukea pidetään perusteettomasti maksettuna.

4. ►M9 Jos tuote, jota kuljetetaan yhteisön ulkoisen passitusmenettelyn tai yhteisen passitusmenettelyn puitteissa, asetetaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin vientijäsenvaltiossa johonkin 1 kohdassa säädettyyn menettelyyn määräpaikka-asemalle kuljettamista tai yhteisön tullialueen ulkopuoliselle vastaanottajalle toimittamista varten, tullitoimipaikan, jossa tuote on asetettu johonkin edellä tarkoitettuun menettelyyn, on lisättävä alkuperäisen T 5 -valvontakappaleen kääntöpuolelle kohdan ”Käyttö- ja/tai määräpaikkatarkastus” otsikkokohtaan ”Huomautuksia” jokin liitteessä I b luetelluista maininnoista. ◄

Muutettaessa kuljetussopimusta siten, että kuljetus päättyy yhteisössä, 3 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

5. ►M9 Jos tuote otetaan vientijäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa rautatieviranomaisten haltuun ja sitä kuljetetaan ulkoisessa yhteisön passitusmenettelyssä tai yhteisessä passitusmenettelyssä yhdistettyä rautatie-maantiekuljetusta koskevan sopimuksen mukaisesti yhteisön tullialueen ulkopuolella sijaitsevaan määräpaikkaan rautateitse, sen tullitoimipaikan, joka on toimivaltainen sen rautatieterminaalin suhteen, jossa rautatieviranomaiset ottivat kuljetuksen vastuulleen, tai joka on sitä lähinnä, on lisättävä alkuperäisen T 5 -valvontakappaleen kääntöpuolelle kohdan ”Käyttö- ja/tai määräpaikkatarkastus” otsikkokohtaan ”Huomautuksia” jokin liitteessä I c luetelluista maininnoista. ◄

Muutettaessa yhdistettyä rautatie-maantiekuljetusta koskevaa kuljetussopimusta siten, että kuljetus, jonka oli tarkoitus päättyä yhteisön ulkopuolella, päättyy yhteisössä, rautatieviranomaiset voivat täyttää muutetun sopimuksen ainoastaan lähtötoimipaikan annettua ennakolta hyväksyntänsä; tässä tapauksessa 3 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

1. Pakkausten tullioikeudellisesta asemasta riippumatta tukea myönnetään ainoastaan tuotteille, jotka ovat

Kutakin yhteistä markkinajärjestelyä koskeva asetus määrittelee jokaisen tuotteen tilanteen ensimmäisen alakohdan osalta.

2. Kun tuen myöntäminen edellyttää, että tuote on yhteisön alkuperää, viejän on ilmoitettava toisessa ja kolmannessa alakohdassa esitetyn määritelmän mukainen alkuperä voimassa olevien yhteisön sääntöjen mukaisesti.

Tuen myöntämistä varten katsotaan, että tuotteet ovat yhteisön alkuperää, jos ne on kokonaan tuotettu yhteisön alueella taikka jos niiden viimeinen merkittävä jalostus tai käsittely on tehty yhteisön alueella asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23 tai 24 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Asetuksen (ETY) N:o 1785/81 17 artiklan 12 kohtaa sovellettaessa viejän on ilmoitettava, että sokeri täyttää jonkin mainitussa asetuksessa säädetyistä edellytyksistä ja täsmennettävä kyseinen edellytys.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa säädetyt ilmoitukset on tarkastettava samalla tavalla kuin muut vienti-ilmoituksen tiedot.

5. Vietäessä yhdistelmätuotteita, joiden tuki vahvistetaan niiden yhden tai useamman ainesosan perusteella, kyseiseen ainesosaan tai kyseisiin ainesosiin liittyvä tuki myönnetään, jos ainesosa tai ainesosat, jolle tai joille tukea on haettu, täyttävät 1 kohdan edellytyksen.

Tuki myönnetään myös, kun ainesosa tai ainesosat, jolle tai joille tukea on haettu ja jonka tai joiden tullioikeudellinen asema oli jokin 1 kohdassa mainituista, ei/eivät enää ole vapaassa liikkeessä ainoastaan sen vuoksi, että se tai ne on yhdistetty muihin tuotteisiin.

6. Sovellettaessa 5 kohtaa jonkin ainesosan perusteella vahvistettavana tukena pidetään tukea, jota sovelletaan:

1. Yhdistetyn nimikkeistön 2, 10 tai 11 ryhmään kuuluviin sekoituksiin sovelletaan tukea, joka on:

2. Laskettaessa sarjoiksi pakattuihin tai osista koottaviin tavaroihin sovellettavaa tukea jokaista ainesosaa pidetään erillisenä tuotteena.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta sekoituksiin eikä sarjoiksi pakattuihin ja osista koottaviin tavaroihin, joille vahvistetaan erityiset laskusäännöt.

Tuen ennakkovahvistukseen ja tukeen tehtäviin tarkistuksiin liittyviä säännöksiä sovelletaan ainoastaan tuotteisiin, joille vahvistettu tuki on vähintään nollan suuruinen.

1. Tuen vaihdellessa määräpaikan mukaan tuen maksamisen edellytyksenä ovat 15 ja 16 artiklassa määritellyt lisäedellytykset.

1. Tuotteen on 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivästä

2. Tuotteita pidetään sellaisenaan tuotuina, kun jalostuksesta ei ole minkäänlaisia merkkejä.

Seuraavia tuotteiden säilymisen varmistamiseen tarkoitettuja käsittelyjä voidaan kuitenkin toteuttaa ennen niiden tuontia, eivätkä ne vaikuta 1 kohdan säännösten soveltamiseen:

Lisäksi tuotetta pidetään sellaisenaan tuotuna, kun se on jalostettu ennen tuontia, jos jalostus tapahtuu siinä kolmannessa maassa, johon kaikki tästä jalostuksesta saatavat tuotteet on tuotu.

3. Tuotetta pidetään tuotuna, kun tuontia koskevat ja erityisesti tuontitullien kantamista koskevat tullimuodollisuudet kolmannessa maassa on täytetty.

4. Tuen vaihteleva osa maksetaan niiden tuotteiden massan mukaan, joille on suoritettu tullimuodollisuudet kolmanteen maahan tuontia varten. Ei kuitenkaan oteta huomioon kuljetuksen aikana luonnollisista syistä johtuvaa ja toimivaltaisten viranomaisten hyväksymää tai 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen näytteiden ottamisesta johtuvaa massan vaihtelua.

1. Tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttyminen todistetaan esittämällä toinen seuraavista viejän valitsemista asiakirjoista:

Maksajavirasto voi viejän pyynnöstä luopua ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta todistusvaatimuksesta, jos se voi kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten hallussa tai niiden puolesta toisen hallussa olevien sähköisesti tallennettujen tietojen perusteella varmistaa, että tuontia koskevat tullimuodollisuudet on täytetty.

2. ►M4 Jos viejä ei saa 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti valittua asiakirjaa edes asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen tai jos toimitetun asiakirjan aitoudesta tai kaikenpuolisesta virheettömyydestä on epäilyksiä, tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttyminen voidaan todistaa yhdellä tai useammalla seuraavista todistuksista: ◄

3. Viejien on kaikissa tapauksissa esitettävä jäljennös tai valokopio kuljetusasiakirjoista, jotka koskevat vienti-ilmoituksen kohteena olleiden tuotteiden kuljetusta.

Jäsenvaltio voi meritse tapahtuvan konttikuljetuksen yhteydessä hyväksyä viejän pyynnöstä kuljetusasiakirjoissa olevia tietoja vastaavat tiedot, jos ne on saatu konttien määräpaikkaan kuljetuksesta vastaavan kolmannen osapuolen hallinnoimasta tietojärjestelmästä, edellyttäen, että kyseinen kolmas osapuoli on erikoistunut tällaiseen toimintaan ja että jäsenvaltio katsoo tietojärjestelmän turvallisuuden täyttävän kriteerit, jotka vahvistetaan jonkin komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 ( 37 ) liitteessä I olevan 3 kohdan B alakohdassa esitetyn kansainvälisesti hyväksytyn standardin versiossa, jota sovelletaan asianomaisella ajanjaksolla.

4. Komissio voi asetuksen N:o 136/66/ETY 38 artiklassa ja yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen muiden asetusten vastaavissa artikloissa säädettyä menettelyä noudattaen säätää tietyissä määritettävissä erityistapauksissa, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu todiste tuonnista katsotaan esitetyksi tietyllä asiakirjalla tai muulla tavalla.

1. Jos tarkastus- ja valvontalaitos haluaa antaa 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja todistuksia, laitoksen on oltava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä, jossa laitoksen kotipaikka on.

2. Tarkastus- ja valvontalaitos voi omasta pyynnöstään saada hyväksynnän kolmen vuoden ajanjaksoksi, joka voidaan uusia, jos laitos täyttää liitteessä VI olevassa I luvussa säädetyt edellytykset. Hyväksyntä on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.

3. Hyväksynnässä on eriteltävä, kattaako 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen todistusten anto-oikeus kolmansissa maissa koko maailman vai onko se rajoitettu joihinkin kolmansiin maihin.

1. Tarkastus- ja valvontalaitoksen on toimittava liitteessä VI olevan II luvun 1 kohdassa säädettyjä sääntöjä noudattaen.

Jos yhtä tai useampaa säännöissä vahvistetuista edellytyksistä ei noudateta, tarkastus- ja valvontalaitoksen hyväksyneen jäsenvaltion on keskeytettävä hyväksyntä tilanteen korjaamiseen tarvittavaksi ajaksi.

2. Tarkastus- ja valvontalaitoksen hyväksyneen jäsenvaltion on valvottava laitoksen suorituksia ja toimintatapaa liitteessä VI olevan II luvun 2 kohdan mukaisesti.

Tarkastus- ja valvontalaitoksia hyväksyneiden jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan tapauksissa, joissa hyväksytty laitos on antanut vääriä todistuksia.

1. Tarkastus- ja valvontalaitoksen hyväksyneen jäsenvaltion on peruutettava hyväksyntä välittömästi, jos

2. Peruutuksen on oltava kaikenkattava tai se on rajattava joihinkin tarkastus- ja valvontalaitoksen osiin tai toimintoihin todettujen puutteiden luonteen mukaan.

3. Jos jokin jäsenvaltio peruuttaa hyväksynnän johonkin yritysryhmään kuuluvalta tarkastus- ja valvontalaitokselta, niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat hyväksyneet samaan ryhmään kuuluvia laitoksia, on keskeytettävä näiden laitosten hyväksynnät enintään kolmeksi kuukaudeksi tehdäkseen tarvittavat tutkimukset sen selvittämiseksi, löytyykö näistä laitoksista samoja puutteita kuin siinä laitoksessa, jonka hyväksyntä on peruttu.

Edellistä alakohtaa sovellettaessa yritysryhmään katsotaan kuuluvan kaikki yritykset, joiden pääomasta yli 50 prosenttia on suoraan tai välillisesti yhden emoyhtiön hallussa, sekä itse emoyritys.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tarkastus- ja valvontalaitosten hyväksynnästä komissiolle.

2. Hyväksynnän peruuttaneen tai keskeyttäneen jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava peruutuksesta tai keskeytyksestä muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja ilmoitettava hyväksynnän peruuttamiseen tai keskeyttämiseen johtaneet puutteet.

Ilmoitus on lähetettävä jäsenvaltioiden keskusyksiköihin, jotka luetellaan liitteessä X.

3. Komissio julkaisee säännöllisesti ajanmukaiset tiedot jäsenvaltioiden hyväksymistä tarkastus- ja valvontalaitoksista.

1. Edellä 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut todistukset, jotka on annettu hyväksynnän peruutus- tai keskeytyspäivämäärän jälkeen, eivät ole voimassa.

2. Jäsenvaltioiden on kieltäydyttävä vastaanottamasta 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja todistuksia, jos niissä ilmenee sääntöjenvastaisuuksia tai puutteellisuuksia. Jos tällaiset todistukset on antanut jonkin muun jäsenvaltion hyväksymä tarkastus- ja valvontalaitos, sääntöjenvastaisuudet havaitsevan jäsenvaltion on tiedotettava tilanteesta hyväksynnän antaneelle jäsenvaltiolle.

1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa viejät esittämästä 16 artiklan nojalla vaadittuja muita todisteita kuin kuljetusasiakirjaa tai sen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sähköistä vastinetta, jos vienti-ilmoitus oikeuttaa tukeen, jossa:

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vapautusta sovelletaan ainoastaan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jäsenvaltio voi meritse tapahtuvan konttikuljetuksen yhteydessä hyväksyä viejän pyynnöstä, että purkamisasiakirjassa olevia tietoja vastaavien tietojen sijasta esitetään ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut purkamistodisteet, jos ne on saatu konttien määräpaikkaan kuljetuksesta ja niiden määräpaikassa purkamisesta vastaavan kolmannen osapuolen hallinnoimasta tietojärjestelmästä, edellyttäen, että kyseinen kolmas osapuoli on erikoistunut tällaiseen toimintaan ja että jäsenvaltio katsoo tietojärjestelmän turvallisuuden täyttävän kriteerit, jotka vahvistetaan jonkin komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 liitteessä I olevan 3 kohdan B alakohdassa esitetyn kansainvälisesti hyväksytyn standardin versiossa, jota sovelletaan asianomaisella ajanjaksolla.

Purkamistodisteet voidaan esittää ensimmäisen alakohdan c alakohdan tai toisen alakohdan mukaisesti viejän tarvitsematta todistaa, että hän on toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet saadakseen 16 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetut asiakirjat.

3. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut vapautukset myönnetään automaattisesti paitsi silloin kun sovelletaan 4 kohtaa.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vapautus myönnetään viejän hakemuksesta ennen vientiä annettavalla kirjallisella luvalla kolmeksi vuodeksi. Näitä lupia käyttävien viejien on ilmoitettava tukihakemuksessa luvan numero.

4. Jos jäsenvaltio katsoo, että tuotteet, joille viejä hakee tämän artiklan mukaisesti vapautusta, on viety muuhun kuin vienti-ilmoituksessa mainittuun maahan tai tapauksen mukaan asianomaisen kaukaisen tukialueen, jolle tuki on vahvistettu, ulkopuoliseen maahan, tai viejä on vapautuksesta hyötymistarkoituksessa jakanut vientitapahtuman keinotekoisesti pienempiin osiin, jäsenvaltion on viipymättä peruutettava asianomaiselta viejältä tämän artiklan mukainen vapautus.

Kyseiselle viejälle ei voida myöntää uusia tämän artiklan mukaisia vapautuksia kahteen vuoteen peruuttamispäivästä.

Jos vapautus peruutetaan, kyseisiä tuotteita koskeva vientitukioikeus ei ole enää voimassa, ja tuki on maksettava takaisin, ellei viejä voi esittää kyseisten tuotteiden osalta 16 artiklan mukaisesti vaadittavia todisteita.

Vientitukioikeus ei myöskään ole enää voimassa sellaisen vienti-ilmoituksen kattamien tuotteiden osalta, joka esitettiin vapautuksen peruuttamiseen johtaneen tapahtuman päivämäärän jälkeen, ja tuet on maksettava takaisin, ellei viejä voi esittää kyseisten tuotteiden osalta 16 artiklan mukaisesti vaadittuja todisteita.

1. Poiketen siitä, mitä 14 artiklassa säädetään ja rajoittamatta 20 artiklan soveltamista, osa tuesta maksetaan viejän hakemuksesta välittömästi, kun todiste tuotteen poistumisesta yhteisön tullialueelta on esitetty.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuen osa lasketaan käyttämällä alinta tuen määrää, josta on vähennetty 20 prosenttia ennakolta vahvistetun tuen ja alimman tuen määrän välisestä erotuksesta, tai nolla, jos tukea ei ole vahvistettu.

Kun maksettava määrä on enintään 2 000 euroa, jäsenvaltio voi lykätä tämän määrän maksamista kyseisen tuen kokonaismäärän maksamiseen asti, jollei asianomainen viejä ilmoita, ettei hän hae lisätukea kyseisten vientien osalta.

3. Tapauksessa jossa tuen ennakkovahvistuksen sisältävän todistuksen kohdassa 7 ilmoitettua määräpaikkaa ei ole noudatettu:

Sovellettaessa säännöksiä otetaan huomioon ne tuet, jotka ovat voimassa todistushakemuksen jättöpäivänä. Näitä tukia tarkistetaan tarvittaessa vienti-ilmoituksen tai maksuilmoituksen vastaanottamispäivänä.

Sovellettaessa ensimmäistä ja toista alakohtaa sekä 51 artiklan säännöksiä samaan vientitoimeen, ensimmäisen alakohdan mukaisesti saadusta määrästä vähennetään 51 artiklassa tarkoitettu seuraamus.

4. Jos tuki määritetään tarjouskilpailun puitteissa ja sen mukaiseen sopimukseen sisältyy lauseke pakollisesta määräpaikasta, alinta tukea määritettäessä ei oteta huomioon todistushakemuksen jättöpäivänä ja vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä kyseisen pakollisen määräpaikan osalta mahdollisesti vahvistettua kausittaista tukea tai vahvistamatta jättämistä.

1. Kun tuotteen vienti edellyttää pakollista määräpaikkaa koskevan lausekkeen sisältävän vientitodistuksen tai ennakkovahvistustodistuksen esittämistä, sovelletaan 2-5 kohdan säännöksiä.

2. Jos tuote ei saavu pakolliseen määräpaikkaan, maksetaan ainoastaan 18 artiklan 2 kohdan mukainen osa tuesta.

3. Jos tuote ylivoimaisen esteen tapauksessa toimitetaan muuhun kuin siihen määräpaikkaan, jolle todistus on annettu, tuki maksetaan viejän hakemuksesta, jos tämä esittää todisteen ylivoimaisesta esteestä ja tuotteen saapumisesta tosiasialliseen määräpaikkaan; todiste saapumisesta tosiasialliseen määräpaikkaan esitetään 15 ja 16 artiklan säännösten mukaisesti.

4. Sovellettaessa 3 kohtaa tuki on yhtä suuri kuin tosiasiallisen määräpaikan tuki, mutta se ei saa olla suurempi kuin todistuksen, johon sisältyy tuen ennakolta vahvistaminen, kohdassa 7 mainitun määräpaikan tukia.

Tukia tarkistetaan tarvittaessa vienti-ilmoituksen tai maksuilmoituksen vastaanottamispäivänä.

5. Kun tuote viedään asetuksen (ETY) N:o 3719/88 44 artiklan säännösten mukaisesti annetulla todistuksella ja tuki vaihtelee määräpaikan mukaan, viejän on ennakolta vahvistettua tukea saadakseen esitettävä 16 artiklassa tarkoitettujen todisteiden lisäksi todiste siitä, että tuote on toimitettu todistuksessa mainitulle tarjouskilpailun puitteissa määritetylle elimelle tuontimaana olevassa kolmannessa maassa.

►C1 yhtenäistä tukea tai 18 artiklan 2 kohtaan tarkoitetun tuen osa maksetaan ainoastaan, jos tuote on poistunut yhteisön tullialueelta 7 artiklan säännösten mukaisesti, ja ◄

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia kaikkien tukien osalta lisätodisteita, jotka vakuuttavat toimivaltaiset viranomaiset siitä, että tuote on tosiasiallisesti saatettu markkinoille tuontimaana olevassa kolmannessa maassa, tai sitä on käsitelty taikka jalostettu merkittävästi asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdan säännöksiä omasta aloitteestaan ja myös komission pyynnöstä.

Edellä 1 kohdan b alakohdan säännöksiä ei sovelleta, jos kyseisen toimen konkreettiset olosuhteet — ottaen huomioon erityisesti kuljetuskustannukset — poistavat todennäköisesti jälleentuonnin vaaran. Jäsenvaltiot voivat myös olla soveltamatta 1 kohdan b alakohtaa, jos tuen määrä kyseisen vienti-ilmoituksen osalta on enintään 500 euroa.

3. Jos sovellettaessa 1 kohdan säännöksiä tuote on yhteisön tullialueelta poistumisen jälkeen tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, maksetaan:

Tuki katsotaan kuitenkin perusteettomaksi ja se on maksettava takaisin, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat myös tuen maksamisen jälkeen:

Edellä c ja d alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä ei sovelleta, jos sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VI osaston 2 luvun ”Palautustavarat” säännöksiä ja tapauksissa, joissa tuotteet tuodaan takaisin yhteisöön vähintään kaksi vuotta vientipäivän jälkeen.

Edellä b, c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei sovelleta 51 artiklan säännöksiä.

1. Tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia.

Tuotteet täyttävät ensimmäisen alakohdan vaatimukset, kun niitä voidaan pitää kaupan yhteisön alueella tavanomaisissa olosuhteissa sellaisina kun ne on kuvattu tukihakemuksessa, ja jos tuotteet on tarkoitettu ihmisravinnoksi, niiden ominaisuudet tai kunto eivät estä niiden käyttöä tai rajoita huomattavasti niiden käyttöä tähän tarkoitukseen.

Tuotteiden osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattaminen on tarkastettava yhteisössä voimassa olevien vaatimusten tai käytäntöjen mukaisesti.

Tuki myönnetään kuitenkin myös silloin kun vietyihin tuotteisiin sovelletaan määrämaissa pakollisia, erityisesti terveyttä tai hygieniaa koskevia erityisvaatimuksia, jotka eivät vastaa yhteisössä voimassa olevia vaatimuksia tai käytäntöjä. Viejän on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä osoitettava, että tuotteet ovat määräpaikkana olevien kolmansien maiden pakollisten vaatimusten mukaiset.

2. Jos tuote on poistunut yhteisön tullialueelta virheettömänä, kunnollisena ja myyntikelpoisena, se on oikeutettu 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettuun tuen osaan paitsi, jos 20 artiklaa sovelletaan. Tämä oikeus kuitenkin menetetään, jos on todisteita siitä, että

Jos on todisteita siitä, että tuote ei enää ole virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen ennen kolmanteen maahan tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttymistä, se ei ole oikeutettu tuen vaihtelevaan osaan.

3. Tukea ei myönnetä, jos tuotteiden radioaktiivisuuden yhteisön lainsäädännössä sallitut enimmäistasot ylittyvät. Tuotteisiin niiden alkuperästä riippumatta sovellettavat tasot vahvistetaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 737/90 ( 38 ) 3 artiklassa.

1. Tukea ei myönnetä viennille, josta kannetaan ennakolta vahvistettu tai tarjouskilpailun puitteissa määritetty vientimaksu tai muu vastaava maksu.

2. Kun yhdistelmätuotteen vientimaksu tai muu vastaava maksu vahvistetaan ennakolta sen yhden tai useamman ainesosan perusteella, tukea ei myönnetä kyseiselle ainesosalle tai kyseisille ainesosille.

Tukea ei myönnetä tuotteille, joita myydään tai jaetaan laivoilla ja jotka saatetaan myöhemmin jälleentuoda yhteisöön neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 ( 39 ) säännösten mukaisesti tullitta.

1. Jäsenvaltioiden on viejän hakemuksesta maksettava tuki kokonaan tai osa tuesta ennakolta välittömästi, kun vienti-ilmoitus on vastaanotettu, edellytyksellä, että annetaan tämän ennakkomaksun 10 prosentilla ylittävä vakuus.

Jäsenvaltiot voivat määrittää edellytykset, joilla on mahdollista hakea ennakkomaksua osasta tukea.

2. Ennakkomaksun määrä lasketaan ottaen huomioon ilmoitettuun määräpaikkaan sovellettava tuki, jota tarkistetaan tarvittaessa yhteisön säädöksissä säädetyillä muilla määrillä.

3. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 1 kohdan säännöksiä, jos maksettava määrä ei ylitä 2 000 euroa.

1. Kun ennakkomaksun määrä on suurempi kuin kyseiseen tai vastaavaan vientiin tosiasiallisesti sovellettava määrä, toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä aloitettava asetuksen (ETY) N:o 2220/85 29 artiklassa tarkoitettu menettely, jotta viejä maksaa näiden määrien välisen erotuksen korotettuna 10 prosentilla.

2. Jos tuote ei saavu määräpaikkaan, jonka mukaisesti ennakko on laskettu, viejän vahingoksi kolmannen tekemän sääntöjenvastaisuuden vuoksi, ja viejä ilmoittaa asiasta välittömästi ja kirjallisesti omasta aloitteestaan toimivaltaisille viranomaisille ja maksaa takaisin ennakkoon maksetun tuen, 1 kohdassa tarkoitettu lisä on ainoastaan sen koron suuruinen, joka on maksettava ennakon vastaanottamisen ja sen takaisinmaksun väliseltä ajalta 52 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti laskettuna.

Tätä säännöstä ei sovelleta, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat jo ilmoittaneet viejälle aikeestaan tehdä tarkastus tai jos viejä on saanut muulla tavoin tiedon tästä toimivaltaisten viranomaisten aikeesta.

3. Vastaavaksi vienniksi katsotaan yhdistetyn nimikkeistön samaan alanimikkeeseen kuuluvien vastaavien tuotteiden palautustavarajärjestelmän mukaista jälleentuontia seuraava vienti, kun asetuksen (ETY) N:o 3719/88 40 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan, kun palautustavaramenettelyä on käytetty jäsenvaltiossa, jossa alkuperäistä vientiä koskeva vienti-ilmoitus on vastaanotettu, tai alkuperäjäsenvaltiossa kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista annetun neuvoston direktiivin 97/78/EY ( 40 ) 15 artiklan mukaisesti.

1. Tässä asetuksessa vientiin yhteisön tullialueen ulkopuolelle rinnastetaan:

2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, kun kolmansista maista näitä käyttöjä varten tuotavat samanlaiset tuotteet ovat tuontitullittomia kyseisessä jäsenvaltiossa.

3. Tuotteiden toimitukset humanitaarista avustustoimintaa harjoittavien kansainvälisten järjestöjen yhteisössä sijaitseviin varastoihin käytettäväksi elintarvikeapuun kolmansissa maissa rinnastetaan vientiin yhteisön tullialueen ulkopuolelle.

Varastointipaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan ensimmäisen alakohdan soveltamiseen ja määrittävät varaston tullioikeudellisen aseman ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseiset tuotteet saapuvat määräpaikkaansa.

4. Tässä artiklassa tarkoitettuihin toimituksiin ei sovelleta 5 artiklan 7 kohdan säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä tuotteiden valvonnan mahdollistamiseksi.

1. Kun kyseessä ovat 36 ja 44 artiklassa tarkoitetut toimitukset, jäsenvaltiot voivat 5 artiklan säännöksistä poiketen sallia seuraavan menettelyn käytön tuen maksamisessa. Kyseisen menettelyn käyttöön oikeutettu viejä ei saa samanaikaisesti käyttää samoihin tuotteisiin tavanomaista menettelyä.

Lupa voidaan rajoittaa tietyille lastauspaikoille vientijäsenvaltiossa. Lupa voi koskea lastausta muissa jäsenvaltioissa, jolloin sovelletaan 8 artiklan säännöksiä.

2. ►M1 Tässä artiklassa säädetyin edellytyksin kunkin kuukauden aikana lastattujen tuotteiden osalta on otettava huomioon kuukauden viimeinen päivä sovellettavaa tukea määritettäessä. ◄

Tukeen sovellettava valuuttakurssin määräytymisperuste on komission asetuksen (EY) N:o 1913/2006 ( 41 ) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräytymisperuste.

3. Kun tuki on määritetty tarjouskilpailulla, todistuksen on oltava voimassa kuukauden viimeisenä päivänä.

4. Viejän on pidettävä valvontarekisteriä, joka sisältää seuraavat tiedot:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on merkittävä rekisteriin viimeistään ensimmäisenä lastausta seuraavana työpäivänä. Kun lastaus tapahtuu muussa jäsenvaltiossa, mainitut tiedot on kuitenkin merkittävä rekisteriin viimeistään ensimmäisenä työpäivänä, joka seuraa päivää, jona viejälle on ollut ilmoitettava tuotteiden lastauksesta.

Viejän on lisäksi toimittava yhteistyössä jäsenvaltioiden tarpeellisina pitämissä tarkastuksissa ja säilytettävä valvontarekisteriä vähintään kolme vuotta kuluvan kalenterivuoden lopusta lukien.

5. Jäsenvaltiot voivat päättää, että rekisteri voidaan korvata kuhunkin toimitukseen käytettävillä asiakirjoilla, joissa on tulliviranomaisten oikeaksi todistama lastauspäivä.

6. Edellä 2-5 kohdan säännöksiä sovelletaan 36 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin toimituksiin soveltuvin osin.

1. Edellä 36 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä sovellettaessa ilma-aluksissa tai matkustajalaivoissa, mukaan lukien lautat, kulutettavaksi tarkoitettuja tuotteita, jotka on valmistettu ennen lastaamista, pidetään kyseisissä kuljetusvälineissä valmistettuina.

2. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos viejä esittää ennen valmistusta riittävät todisteet niiden perustuotteiden, joille tukea haetaan, määrästä, laadusta ja ominaisuuksista.

3. Jäljempänä 40 artiklassa tarkoitettua muonitusvarastojärjestelmää voidaan käyttää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin valmisteisiin.

1. Tuki maksetaan, jos tuote, jonka vienti-ilmoitus on vastaanotettu, on saapunut sellaisenaan johonkin 36 artiklassa tarkoitettuun määräpaikkaan viimeistään 60 päivän kuluessa vastaanottamispäivästä.

2. Edellä 7 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiä sovelletaan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

3. Jos tuote, jonka vienti-ilmoitus on vastaanotettu, kuljetetaan ennen johonkin 36 artiklassa tarkoitettuun määräpaikkaan saapumista muiden yhteisön alueiden kautta kuin sen jäsenvaltion, jonka alueella ilmoitus on vastaanotettu, todiste kyseisen tuotteen toimittamisesta tarkoitettuun määräpaikkaan on annettava esittämällä T 5 -valvontakappale.

Valvontakappaleen kohdat 33, 103, 104 ja tarvittaessa kohta 105 on täytettävä. Kohtaan 104 on tehtävä asianmukainen merkintä.

4. Lomake 302, joka liitetään asevoimille 36 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti toimitettujen tuotteiden mukaan, rinnastetaan 3 kohdassa tarkoitettuun T 5 -valvontakappaleeseen, jos toimivaltaiset sotilasviranomaiset varmentavat tällä lomakkeella tuotteiden vastaanottamisen.

1. Jäsenvaltiot voivat maksaa viejälle tuen ennakolta jäljempänä säädetyin erityisin edellytyksin, kun on esitetty todiste siitä, että tuotteet on vienti-ilmoituksen vastaanottamista seuraavien 30 päivän kuluessa, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, sijoitettu tullin valvonnassa oleviin tiloihin toimitettavaksi seuraavien muonitukseen yhteisössä:

Tullin valvonnassa olevien tilojen, jäljempänä ”muonitusvarastot”, ja varastonpitäjän on oltava erityisesti hyväksyttyjä tämän artiklan säännöksiä sovellettaessa.

2. Jäsenvaltio, jonka alueella muonitusvarasto sijaitsee, antaa hyväksynnän ainoastaan varastonpitäjille ja muonitusvarastoille, jotka antavat tarvittavat takeet. Hyväksyntä voidaan perua.

Hyväksyntä myönnetään ainoastaan sellaisille varastonpitäjille, jotka sitoutuvat kirjallisesti:

3. Viejälle 1 kohdan säännösten mukaisesti maksettu määrä on merkittävä maksuna ennakkomaksun maksaneen elimen kirjanpitoon.

1. Kun vienti-ilmoitus on vastaanotettu siinä jäsenvaltiossa, jossa muonitusvarasto sijaitsee, toimivaltaisen tulliviranomaisen on tuotteita muonitusvarastoon sijoitettaessa merkittävä tuen ennakkomaksun saamiseksi vaadittavaan kansalliseen asiakirjaan, että tuotteet täyttävät 40 artiklan säännökset.

2. Kun vienti-ilmoitus on vastaanotettu muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa muonitusvarasto sijaitsee, todiste tuotteiden muonitusvarastoon sijoittamises annetaan esittämällä T 5 -valvontakappale.

T 5 -valvontakappaleen kohdat 33, 103, 104 ja tarvittaessa kohta 105 on täytettävä. T 5 -valvontakappaleen 104 kohdassa on oltava otsikon ”Muu” alla jokin liitteessä II a luetelluista maininnoista.

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen tullitoimipaikan on vahvistettava valvontakappaleessa varastoon sijoittaminen sen jälkeen, kun se on tarkastanut, että tuotteet on merkitty 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin.

1. Jos todetaan, että muonitusvarastoon sijoitettu tuote ei ole saapunut tarkoitettuun määräpaikkaan tai ei ole sellaisessa kunnossa, että se voitaisiin lähettää kyseiseen määräpaikkaan, varastonpitäjän on maksettava varastointijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kiinteä korvaus.

3. Kun varastonpitäjä voi osoittaa, että ennakolta maksettu tuki on pienempi kuin 2 kohdan säännösten mukaisesti laskettu kiinteä korvaus, varastonpitäjä maksaa ainoastaan ennakolta maksetun määrän, jota on korotettu 20 prosentilla.

Jos ennakkomaksu on suoritettu jossakin muussa jäsenvaltiossa, korotus on kuitenkin 40 prosenttia. Tässä tapauksessa varastointijäsenvaltion osalta, joka ei osallistu talous- ja rahaliittoon, ennakkomaksu muunnetaan varastointijäsenvaltion kansalliseksi valuutaksi 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tullien laskemispäivänä voimassa olevan euron valuuttakurssin avulla.

4. Tässä artiklassa tarkoitettua maksua ei sovelleta muonitusvarastossa säilyttämisen aikana tuotteiden painon luonnollisesta alenemisesta tai suoritetusta pakkaamisesta johtuvaan hävikkiin.

1. Sen jäsenvaltion, jossa muonitusvarasto sijaitsee, toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä vähintään kerran 12 kuukaudessa kyseiseen varastoon sijoitettujen tuotteiden fyysinen tarkastus.

Jos kuitenkin tavaroiden sijoittaminen muonitusvarastoon ja otto sieltä edellyttää tulliviranomaisten jatkuvaa fyysistä valvontaa, toimivaltaiset viranomaiset voivat rajoittaa tarkastuksen varastoituja tuotteita koskevien asiakirjojen tarkastamiseen.

2. Varastoijajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tuotteiden siirtämisen toiseen muonitusvarastoon.

Tässä tapauksessa ensimmäisen muonitusvaraston rekisteriin on tehtävä toista muonitusvarastoa koskeva merkintä. Toisen muonitusvaraston ja toisen varastonpitäjän on myös oltava erityisesti hyväksyttyjä sovellettaessa muonitusvarastoa koskevia säännöksiä.

Kun tuotteet on asetettu valvontaan toisessa muonitusvarastossa, toisen varastonpitäjän on vastattava 42 artiklan säännöksiä sovellettaessa maksettavista korvauksista.

3. Kun toinen varasto ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa kuin ensimmäinen muonitusvarasto, todiste tuotteiden sijoittamisesta toiseen varastoon on annettava esittämällä alkuperäinen T 5 -valvontakappale, johon on tehty jokin 41 artiklan 2 kohdassa annetuista merkinnöistä.

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen tullitoimipaikan on vahvistettava varastoon sijoittaminen valvontakappaleessa sen jälkeen, kun se on tarkastanut, että tuotteet on viety 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin.

4. Kun tuotteet muonitusvarastossa säilyttämisen jälkeen lastataan alukseen muussa kuin varastoijajäsenvaltiossa, todiste niiden lastaamisesta on annettava 39 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Todiste valvontaan asettamisesta toisessa muonitusvarastossa sekä todiste alukseen yhteisössä lastaamisesta ja 44 artiklassa ja 45 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista toimituksista on annettava, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, tuotteiden muonitusvarastosta ottopäivää seuraavien 12 kuukauden kuluessa, ja 49 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvan osin.

rinnastetaan myönnettävää tukea määritettäessä 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin toimituksiin.

”Muonitustoimituksilla” tarkoitetaan ainoastaan aluksella kulutettavaksi tarkoitettuja tuotteita.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos tuki tässä tapauksessa on suurempi kuin alin tuki.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa näitä säännöksiä kaikkiin muonitustoimituksiin, jos:

3. Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa alukselle toimittamisesta annettavassa todistuksessa on annettava täydelliset tiedot tuotteista ja toimituksen vastaanottaneen lautan tai sota-aluksen tai apualuksen nimi tai muut tunnistamisen mahdollistavat tiedot sekä toimituspäivä. Jäsenvaltiot voivat vaatia annettavaksi lisätietoja.

Poiketen siitä, mitä säädetään 2 kohdassa jäsenvaltiot voivat lauttojen hankintatoiminnan osalta vapauttaa viejät velvoitteesta esittää todistus alukselle toimittamisesta, kun kyseessä on toimitus:

4. Tuen myöntävän jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava lautoille toimitettavaksi ilmoitettujen tuotteiden määrä tarkistamalla viejän ja toimitukseen käytettävän laivan tai helikopterin liikennöitsijän asiakirjat. Näiden on lisäksi varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti muonitukseen toimitettavat määrät eivät ylitä aluksen henkilökunnan tarpeita.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi voidaan tarvittaessa pyytää muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten apua.

5. Kun lauttojen toimituksiin sovelletaan 8 artiklaa, T 5 -valvontakappaleen otsikkokohtaan ”Muuta” kohdassa 104 on lisättävä jokin liitteessä II b luetelluista maininnoista.

6. Edellä 40 artiklaa sovellettaessa varastonpitäjän on sitouduttava merkitsemään 40 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun rekisteriin kunkin lähetyksen määräpaikkana olevaan lauttaan liittyvät tiedot, toimitukseen käytetyn laivan tai helikopterin nimi tai numero ja toimituspäivä. Edellä 3 kohdan a alakohdassa mainittuja todistuksia alukselle toimittamisesta pidetään rekisterin osana.

7. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lautoille toimitetuista ja tämän artiklan säännösten soveltamisalaan kuuluvista jokaisen alan tuotteiden määristä pidetään rekisteriä.

1. Muonitustoimitukset yhteisön ulkopuolelle rinnastetaan myönnettävää tukea määritettäessä 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin toimituksiin.

2. Tuen vaihdellessa määräpaikan mukaan sovelletaan 1 kohdan säännöksiä, jos on annettu todiste, että alukselle tosiasiallisesti toimitetut tuotteet ovat samoja tuotteita, jotka on viety yhteisön tullialueelta tähän tarkoitukseen.

4. Kaikissa tapauksissa maksuhakemuksen tueksi on esitettävä kuljetusasiakirjan jäljennös tai valokopio sekä muonitukseen tarkoitettujen tuotteiden maksun todistava asiakirja.

5. Edellä 40 artiklan järjestelmään kuuluvia tuotteita ei saa käyttää 3 kohdan b alakohdassa säädettyihin toimituksiin.

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2913/92 161 artiklan 3 kohdassa säädetään, Helgolandin saarelle tarkoitettuja maataloustuotteita pidetään vietyinä vientituen maksamista koskevien säännösten soveltamiseksi.

2. San Marinoon tarkoitettuja maataloustuotteita ei pidetä vietyinä vientituen maksamista koskevien säännösten soveltamiseksi.

1. Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 883 artiklan säännösten mukaisesti jälleenviedyt tuotteet ovat oikeutettuja tukeen ainoastaan, jos tuontitullien palautusta tai peruuttamista koskevasta hakemuksesta myöhemmin tehtävä päätös on kielteinen ja jos muita tuen myöntämistä koskevia edellytyksiä noudatetaan.

2. Kun tuotteet jälleenviedään 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan on tehtävä viittaus kyseiseen menettelyyn.

ja joista viejä ei voi esittää 16 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja todisteita, tuotetta pidetään tuotuna kolmanteen maahan, johon asevoimat ovat asettuneet taikka kyseiset kansainväliset järjestöt tai diplomaattiset edustustot ovat sijoittautuneet, esitettäessä todiste tuotteiden maksamisesta ja kyseisessä kolmannessa maassa toimituksen vastaanottaneen asevoimien, kansainvälisen järjestön tai diplomaattisen edustuston antama haltuunottotodistus.

1. Tuki maksetaan ainoastaan viejän erityisestä hakemuksesta ja sen maksaa jäsenvaltio, jonka alueella vienti-ilmoitus on vastaanotettu.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että tukihakemukset on tehtävä käyttämällä pelkästään yhtä toisessa alakohdassa tarkoitetuista menetelmistä.

Tätä kohtaa sovellettaessa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 199 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 222, 223 ja 224 artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

2. Lukuun ottamatta ylivoimaista estettä tuen maksamista tai vakuuden vapauttamista koskevat asiakirjat on annettava vienti-ilmoituksen vastaanottamista seuraavien 12 kuukauden kuluessa.

Kun muu jäsenvaltio kuin viejäjäsenvaltio on antanut tuen maksuun oikeuttavaa vientitapahtumaa koskevan vientitodistuksen, tuen maksamista koskeviin asiakirjoihin on kuuluttava valokopio tämän asianmukaisin merkinnöin varustetun todistuksen molemmista sivuista.

3. Kun T 5 -valvontakappaletta tai tarvittaessa yhteisöstä viennin todistavaa kansallista asiakirjaa ei viejästä riippumattomista syistä ole palautettu lähtötullitoimipaikkaan tai keskusviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta, viejä voi esittää toimivaltaiselle elimelle perustellun hakemuksen vastaaviksi katsottavien asiakirjojen saamiseksi.

Tätä kohtaa sovellettaessa on samanarvoinen kuin alkuperäinen T 5 -valvontakappale poistumistullitoimipaikan sellainen todistus, että T 5 -valvontakappale on esitetty asianmukaisella tavalla, jossa mainitaan T 5:n numero sekä sen antanut tullitoimipaikka ja päivämäärä, jolloin tuote on poistunut yhteisön tullialueelta.

Jäljempänä 4 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavan todisteen esittämiseen.

4. Kun 16 artiklan mukaisesti vaadittavia asiakirjoja ei ole voitu esittää 2 kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa, vaikka viejä on tehnyt kaiken voitavansa hankkiakseen ja toimittaakseen ne tämän määräajan kuluessa, hakemuksesta voidaan viejälle myöntää lisäaikaa kyseisten asiakirjojen esittämistä varten.

5. Edellä 3 kohdassa tarkoitettu hakemus vastaaviksi katsottavien asiakirjojen saamiseksi, johon on liitetty tai johon ei ole liitetty tukena olevia asiakirjoja, sekä 4 kohdassa tarkoitettu lisäaikaa koskeva hakemus on jätettävä 2 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa. Jos kyseiset hakemukset kuitenkin jätetään kuuden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä, sovelletaan 50 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan säännöksiä.

6. Sovellettaessa 37 artiklaa tuen maksamista koskevat asiakirjat on jätettävä, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, toimituskuukautta seuraavien 12 kuukauden kuluessa; 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa voidaan kuitenkin edellyttää, että viejä jättää maksuhakemuksen lyhyemmän määräajan kuluessa.

7. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia kaikkien tuen maksamista koskevien asiakirjojen kääntämistä kyseisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin viralliselle kielelle.

8. Toimivaltaiset viranomaiset suorittavat edellä 1 kohdassa tarkoitetun maksun kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin niiden käytettävissä ovat kaikki tiedot asiakirjan käsittelemiseksi, paitsi:

9. Jäsenvaltiot voivat päättää olla myöntämättä tukia, jotka ovat enintään 100 euroa vienti-ilmoitusta kohden.

1. Kun kaikki yhteisön säännöksissä annetut oikeudesta tukeen todistamista koskevat vaatimukset täyttyvät, lukuun ottamatta 7 artiklan 1 kohdassa, 15 artiklan 1 kohdassa ja 40 artiklan 1 kohdassa säädettyä jonkin määräajan noudattamista koskevaa vaatimusta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

2. Kun todiste kaikkien yhteisön säännöksissä annettujen vaatimusten noudattamisesta esitetään 49 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä määräaikoja seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, maksettava tuki vastaa 85:tä prosenttia tuesta, joka olisi maksettu, jos kaikkia vaatimuksia olisi noudatettu.

Kun todiste yhteisön säännöissä annettujen kaikkien vaatimusten noudattamisesta esitetään 49 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä määräaikoja seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, mutta 7 artiklan 1 kohdassa, 15 artiklan 1 kohdassa tai 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määräajat ylittyvät, maksettava tuki vastaa 1 kohdan mukaisesti alennettua tukea, josta vähennetään 15 prosenttia siitä tuesta, joka olisi maksettu, jos l kaikkia määräaikoja olisi noudatettu.

3. Kun tuki on maksettu ennakolta 24 artiklan mukaisesti, eikä yhtä tai useampaa 7 artiklan 1 kohdassa ja 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ole noudatettu, menetettävä vakuus vastaa:

Kun tuki on maksettu ennakolta 24 artiklan mukaisesti ja todiste kaikkien yhteisön säännöksissä annettujen vaatimusten noudattamisesta esitetään 49 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä määräaikoja seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, palautettava määrä vastaa 85:tä prosenttia vakuudesta.

Jos kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yhtä tai useampaa 7 artiklan 1 kohdassa ja 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ei ole myöskään noudatettu, palautetaan:

4. Kokonaisuudessaan menetettävä tuki ei saa ylittää kokonaistukea, joka olisi maksettu, jos kaikkia vaatimuksia olisi noudatettu.

5. Tätä artiklaa sovellettaessa 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan noudattamatta jättämiseen rinnastetaan 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan noudattamatta jättäminen.

6. Sovellettaessa 4 artiklan 2 kohtaa ja/tai 18 artiklan 3 kohtaa ja/tai 51 artiklaa:

1. Kun todetaan, että viejä on vientitukea saadakseen hakenut sovellettavaa tukea suurempaa tukea, kyseiselle vientitapahtumalle kuuluva tuki on tosiasiallisesti toteutuneeseen vientiin sovellettava tuki, josta on vähennetty määrä, joka vastaa:

2. Haettuna tukena pidetään määrää, joka on laskettu 5 artiklan mukaisesti annettujen tietojen perusteella. Kun tuen määrä vaihtelee määräpaikan mukaan, tuen vaihteleva osa lasketaan 49 artiklan mukaisesti määrästä, painosta ja määräpaikasta annettujen tietojen perusteella.

4. Kun 1 kohdan a tai b alakohdassa säädetyn vähennyksen tuloksena on negatiivinen määrä, sen maksaa viejä.

5. Kun toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että haettu tuki ei ole oikea ja että vientiä ei ole toteutettu ja näin ollen tukea ei voida vähentää, viejän on maksettava 1 kohdan a tai b alakohdassa säädetty seuraamus, jota sovellettaisiin, jos vienti olisi toteutettu. Kun tuen määrä vaihtelee määräpaikan mukaan, lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyseessä on pakollinen määräpaikka, haetun tuen määrää ja sovellettavaa tukea laskettaessa otetaan huomioon alin positiivinen maksu tai 24 artiklan 2 kohdan tai 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti mainittuun määräpaikkaan sovellettava maksu, jos se on edellistä suurempi.

6. Edellä 4 ja 5 kohdassa tarkoitettu maksu on maksettava 30 päivän kuluessa maksupyynnön vastaanottamisesta. Jos määräaikaa ei noudateta, viejä maksaa korkoa 30 päivästä maksupyynnön vastaanottamisesta alkaen maksusuoritusta edeltäneeseen päivään asti 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koron mukaisesti.

7. Seuraamuksia ei sovelleta silloin, kun haettu tuki on suurempi kuin 4 artiklan 2 kohtaa, 18 artiklan 3 kohtaa ja/tai 50 artiklaa sovellettaessa.

8. Seuraamusten soveltaminen ei rajoita kansallisella tasolla vahvistettujen lisäseuraamusten soveltamista.

9. Jäsenvaltiot voivat luopua ►M6 100 euroa ◄ tai sitä pienemmän seuraamuksen soveltamisesta vienti-ilmoitusta kohti.

10. Jos todistus ei kata vienti-ilmoituksessa ilmoitettua tuotetta, tukea ei makseta eikä 1 kohtaa sovelleta.

11. Jos tuki on vahvistettu ennakolta, seuraamuksen laskennan on perustuttava todistushakemuksen jättöpäivänä voimassa olevaan tukimäärään ottamatta huomioon 4 artiklan 1 kohdan mukaista tuen menettämistä tai 4 artiklan 2 kohdan taikka 18 artiklan 3 kohdan mukaista tuen vähentämistä. Tarvittaessa näitä määriä tarkistetaan vienti- tai maksuilmoituksen vastaanottamispäivänä.

1. Rajoittamatta velvollisuutta maksaa 51 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu negatiivinen määrä tuensaajan on, kun tukea on maksettu perusteettomasti, palautettava perusteettomasti saamansa tuki, mukaan lukien 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat seuraamukset, maksun ja takaisinmaksun välisen ajan perusteella lasketuilla koroilla korotettuna. Kuitenkin:

Kun tuensaajalta vaaditaan takaisinmaksua, jäsenvaltio voi korkojen laskemista varten katsoa, että maksu tapahtuu kahdentenakymmentenä päivänä pyynnön jälkeen.

Sovellettava korkotaso määräytyy kansallisen lain säännösten mukaisesti; se ei kuitenkaan voi olla alempi kuin kansallisten tukien takaisinmaksussa sovellettava korkotaso.

Jos perusteeton maksu johtuu toimivaltaisen viranomaisen erehdyksestä, korkoa ei peritä, tai enintään määrä, joka vastaa jäsenvaltion määrittämää saatua perusteetonta etua.

Jos tuki maksetaan edunsaajalle, tämä ja viejä vastaavat yhdessä ja yhteisvastuullisesti perusteettomasti maksettujen tukien, perusteettomasti vapautettujen vakuuksien ja kyseiseen vientitapahtumaan liittyvien korkojen takaisinmaksusta. Edunsaajan vastuu rajoittuu kuitenkin hänen saamaansa määrään siihen liittyvine korkoineen.

2. Takaisinperityt määrät, 51 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut määrät sekä perityt korot maksetaan maksaville elimille, jotka vähentävät ne maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) menoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 595/91 ( 42 ) 7 artiklan soveltamista.

Jos maksua ei suoriteta määräajassa, jäsenvaltiot voivat päättää, että takaisinmaksuvaatimuksen sijaan perusteettomasti maksetut määrät, perusteettomasti vapautetut vakuudet ja tarvittava korko vähennetään kyseisen viejän myöhemmästä tuesta.

Toisen alakohdan säännöksiä sovelletaan myös 51 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti maksettaviin määriin.

3. Rajoittamatta mahdollisuutta luopua 51 kohdan 9 kohdassa tarkoitetuista vähäisten määrien seuraamuksista jäsenvaltiot voivat olla vaatimatta perusteettomasti maksetun tuen, perusteettomasti vapautettujen vakuuksien, korkojen ja 51 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen määrien palauttamista, jos näiden kokonaismäärä vienti-ilmoitusta kohti on enintään ►M6 100 euroa ◄ edellyttäen, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan samanlaisissa tapauksissa vastaavia sääntöjä perimättä jättämisestä.

Tuensaaja vastaa suoraan tai välillisesti tuen maksun osalta tarpeellisiin muodollisuuksiin liittyvistä kolmansien toimista, mukaan luettuina kansainvälisellä tasolla tarkastukseen ja valvontaan erikoistuneiden laitosten toimet.

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta tuen ennakoihin. Tätä kohtaa sovellettaessa ei sovelleta 51 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta.

2. Kaikissa yhteisön säädöksissä, joissa viitataan asetuksiin (ETY) N:o 1041/67, (ETY) N:o 192/75, (ETY) N:o 2730/79, (ETY) N:o 798/80, (ETY) N:o 2570/84, (ETY) N:o 2158/87, (ETY) N:o 3665/87 tai tiettyihin näiden asetusten artikloihin, kyseisiä viittauksia pidetään viittauksina tähän asetukseen tai tämän asetuksen vastaaviin artikloihin.

Artiklojen vastaavuustaulukko asetuksen (ETY) N:o 3665/87 artiklojen osalta annetaan liitteessä I.

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Asianomaisten pyynnöstä sovelletaan 7 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja 15 artiklan 4 kohtaa vientiin, jonka osalta vientiä koskevat tullimuodollisuudet on täytetty 19 päivänä tammikuuta 1998 tai sen jälkeen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Vastaavuustaulukko

Tämä asetus	Asetus (ETY) N:o 3665/87
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artikla	—
4 artikla	2 a artikla
5 artikla	3 artikla
6 artikla	3 a artikla
7 artikla	4 artikla
8 artikla	6 artikla
9 artikla	6 a artikla
10 artikla	7 artikla
11 artiklan 1, 5 ja 6 kohta	8 artikla
11 artiklan 2, 3 ja 4 kohta	10 artikla
12 artikla	9 artikla
13 artikla	12 artikla
14 artikla	16 artikla
15 artikla	17 artikla
16 artikla	18 artikla
17 artikla	19 artikla
18 artikla	20 artikla
19 artikla	21 artikla
20 artiklan 1, 2 ja 3 kohta	5 artikla
20 artiklan 4 kohta	15 artiklan 2 kohta
21 artikla	13 artikla
22 artikla	14 artikla
23 artikla	15 artiklan 1 kohta
24 artikla	22 artikla
25 artikla	23 artikla
26 artikla	25 artikla
27 artikla	26 artikla
28 artiklan 1, 2, 3, 5 ja 6 kohta	27 artikla
29 artikla	28 artikla
30 artikla	28 a artikla
31 artikla	29 artikla
32 artikla	30 artikla
33 artikla	31 artikla
34 artikla	32 artikla
35 artikla	33 artikla
36 artikla	34 artikla
37 artikla	35 artikla
38 artikla	36 artikla
39 artikla	37 artikla
40 artikla	38 artikla
41 artikla	39 artikla
42 artikla	40 artikla
43 artikla	41 artikla
44 artikla	42 artikla
45 artikla	43 artikla
46 artikla	44 artikla
47 artikla	45 artikla
48 artikla	46 artikla
49 artiklan 1-7 kohta	47 artikla
49 artiklan 9 kohta	11 artiklan 2 kohta
50 artikla	48 artikla
51 artikla	11 artiklan 1 kohta
52 artikla	11 artiklan 3-6 kohta
53 artikla	49 artikla
54 artikla	50 artikla
55 artikla	51 artikla
Liite I	Liite I
Liite II	Liite III
Liite III	Liite IV
Liite IV
Liite V

Asetuksen 10 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut maininnat:

Asetuksen 10 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut maininnat:

Luettelo 16 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista, joista varat voidaan siirtää vasta kun tuotteet on tuotu

Luettelo 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista ja alueista

Jäsenvaltioiden vaatimukset tarkastus- ja valvontalaitosten hyväksymisessä ja valvonnassa

Hyväksyttyjen tarkastus- ja valvontalaitosten on saapumista koskevia todistuksia antaessaan jatkuvasti toimittava vastuullisesti ja ammattimaisesti.

Kolmansiin maihin sijoittautuneiden jäsenvaltioiden viranomaisten vaatimukset 16 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi

Sokeri tai sokerituotteet, jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin: 1701 11 90, 1701 12 90, 1701 91 00, 1701 99 10, 1701 99 90, 1702 40 10, 1702 60 10, 1702 60 95, 1702 90 30, 1702 90 60, 1702 90 71, 1702 90 99, 2106 90 30, 2106 90 59 – Marokko, Algeria, Turkki, Syyria, Libanon

CN-koodi 1001 – Venäjän federaatio, Moldova, Ukraina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Albania, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Turkki, Syyria, Libanon, Israel, Egypti, Libya, Tunisia, Algeria, Marokko, Ceuta, Melilla.

Maito ja maitotuotteet, jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin: 0401 30, 0402 21, 0402 29, 0402 91, 0402 99, 0403 90, 0404 90, 0405 10, 0405 20, 0405 90 – Kanada, Meksiko, Turkki, Syyria, Libanon

Kaikki tuotteet – Asetuksen (EY) N:o 883/2001 liitteessä IV mainitut alueet 3 ja 4, Marokko, Algeria

Vientitukinimikkeistön koodiin 0407 00 30 9000 kuuluvat kuorelliset munat – Japani, Venäjä, Kiina, Taiwan

Seuraaviin vientitukinimikkeistön koodeihin kuuluvat siitosmunat: 0407 00 11 9000; 0407 00 19 9000 – Yhdysvallat, Kanada, Meksiko

( 43 ) Muina kuin liitteeseen I kuulumattomina tavaroina, jotka sisältävät alle 90 painoprosenttia kyseistä tuotetta.

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1557/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000,	L 179	6	18.7.2000
►M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 90/2001, annettu 17 päivänä tammikuuta 2001,	L 14	22	18.1.2001
►M3	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 2299/2001, annettu 26 päivänä marraskuuta 2001,	L 308	19	27.11.2001
►M4	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1253/2002, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2002,	L 183	12	12.7.2002
►M5	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 444/2003, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2003,	L 67	3	12.3.2003
►M6	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 2010/2003, annettu 14 päivänä marraskuuta 2003,	L 297	13	15.11.2003
►M7	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 671/2004, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004,	L 105	5	14.4.2004
►M8	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1713/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,	L 321	11	21.11.2006
►M9	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1847/2006, annettu 13 päivänä joulukuuta 2006,	L 355	21	15.12.2006
►M10	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1913/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006,	L 365	52	21.12.2006
►M11	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1001/2007, annettu 29 päivänä elokuuta 2007,	L 226	9	30.8.2007

►C1	Oikaisu, EYV L 180, 15.7.1999, s. 53 (800/99)
C2	Oikaisu, EYV L 059, 4.3.2003, s. 34 (1253/02)

Jäsenvaltio	Keskusyksikkö
Belgia	Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB) Belgisch Interventie- en Restitutiebureau (BIRB)
Tšekki	Státní zemědělský intervenční fond (SZIF)
Tanska	Ministeriet for Fødevarer, Landbrug og Fiskeri, Direktoratet for FødevareErhverv
Saksa	Bundesministerium der Finanzen — Hauptzollamt Hamburg-Jonas
Viro	Põllumajandusministeerium
Kreikka	Οργανισμός Πληρωμών και Ελέγχου Κοινοτικών Ενισχύσεων Προσανατολισμού και Εγγυήσεων (OΠEKEΠE)
Espanja	Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación-Fondo Español de Garantía Agraria (FEGA)
Ranska	Commission interministérielle d’agrément (CIA) des sociétés de contrôle et de surveillance — Direction générale des douanes et droits indirects (DGDDI)
Irlanti	Department of Agriculture and Food
Italia	Agenzia delle Dogane — Servizio Autonomo Interventi Settore Agricolo (SAISA)
Kypros	Οργανισμός Αγροτικών Πληρωμών (ΟΑΠ)
Latvia	Lauku atbalsta dienests (LAD)
Liettua	Nacionalinė mokėjimo agentūra prie Žemės ūkio ministerijos (NMA)
Luxemburg	Ministère de l’agriculture, de la viticulture et du développement rural
Unkari	Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal (MVH)
Malta	Internal Audit and Investigations Department (IAID)
Alankomaat	Ministerie van Landbouw, Natuurbeheer en Visserij
Itävalta	Bundesministerium für Finanzen
Puola	Ministerstwo Rolnictwa i Rozwoju Wsi
Portugali	Ministério da Agricultura, do Desenvolvimento Rural e das Pescas
Slovenia	Agencija Republike Slovenije za kmetijske trge in razvoj podeželja
Slovakia	Pôdohospodárska platobná agentúra (PPA)
Suomi	Maa- ja metsätalousministeriö Interventioyksikkö
Ruotsi	Statens Jordbruksverk (SJV)
Yhdistynyt kuningaskunta	Rural Payments Agency (RPA)