1999L0032 — FI — 20.04.2009 — 003.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/32/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, (EYV L 121, 11.5.1999, p.13) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1882/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, |
L 284 |
1 |
31.10.2003 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2005/33/EY, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2005, |
L 191 |
59 |
22.7.2005 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 219/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, |
L 87 |
109 |
31.3.2009 |
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/32/EY,
annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999,
tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan 1 kohdan,
ottaa huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),
ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),
toimii perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ( 3 ),
sekä katsoo, että|
(1) |
perustamissopimuksen 130 r artiklan periaatteisiin perustuvilla, yhteisön ympäristöä koskevissa toimintaohjelmissa ja erityisesti viidennessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ( 4 ) vahvistetuilla yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteilla ja periaatteilla pyritään erityisesti varmistamaan kaikkien ihmisten tehokas suojelu rikkidioksidipäästöjen tunnetuilta terveysvaaroilta ja suojelemaan ympäristöä huolehtimalla siitä, ettei rikkilaskeuma ylitä kriittistä kuormitusta ja kriittisiä pitoisuusrajoja, |
|
(2) |
perustamissopimuksen 129 artiklassa määrätään, että terveyden suojelua koskevat vaatimukset kuuluvat osana yhteisön muuhun politiikkaan; perustamissopimuksen 3 artiklan o alakohdassa määrätään myös, että yhteisön toimintaan sisältyy myötävaikuttaminen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen, |
|
(3) |
rikkidioksidipäästöt vaikuttavat osaltaan merkittävästi happamoitumisongelman syntyyn yhteisössä; rikkidioksidi vaikuttaa myös suoraan ihmisten terveyteen ja ympäristöön, |
|
(4) |
happamoituminen ja ilmakehän rikkidioksidi vahingoittavat herkkiä ekosysteemejä, vähentävät biologista monimuotoisuutta ja ympäristön virkistysarvoa sekä heikentävät viljantuotantoa ja metsien kasvua; kaupungeissa happosade voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille ja rakennuskulttuuriperinnölle; rikkidioksidi voi myös vaikuttaa merkittävästi ihmisten terveyteen erityisesti hengitystiesairauksista kärsivissä väestöryhmissä, |
|
(5) |
happamoituminen on valtioiden rajat ylittävä ilmiö, joka vaatii niin yhteisön kuin myös kansallisia tai paikallisia ratkaisuja, |
|
(6) |
rikkidioksidipäästöt myötävaikuttavat hiukkasten muodostumiseen ilmakehässä, |
|
(7) |
yhteisö ja yksittäiset jäsenvaltiot ovat valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen osapuolia; rikkidioksidin aiheuttamien ilman epäpuhtauksien valtiosta toiseen kulkeutumista koskevan YK:n Euroopan talouskomission toisen pöytäkirjan mukaan sopimuspuolten olisi vähennettävä rikkidioksidipäästöjen ensimmäisessä pöytäkirjassa sovitut 30 prosenttia tai enemmän; YK:n Euroopan talouskomission toisen pyötäkirjan lähtökohtana on, että kuormitus- ja pitoisuusrajat ylittyvät jatkuvasti tietyillä herkillä alueilla, ja että tarvitaan lisätoimia rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi, jos aiotaan saavuttaa viidennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteet; sopimuspuolten olisi siksi edelleen vähennettävä huomattavasti rikkidioksidipäästöjä, |
|
(8) |
luonnostaan pieninä määrinä öljyssä ja kivihiilessä esiintyvän rikin on vuosikymmeniä tiedetty olevan huomattavan rikkidioksidipäästöjen lähde, joka aiheuttaa happosateita ja on yksi merkittävimmistä useiden kaupunki- ja teollisuusalueiden ilman pilaantumisen syistä, |
|
(9) |
komissio on äskettäin julkaissut tiedonannon kustannustehokkaasta strategiasta happamoitumisen torjumiseksi yhteisössä; tiettyjen nestemäisten polttoaineiden palamisesta peräisin olevien rikkidioksidipäästöjen vähentämisen todettiin olevan erottamaton osa tätä kustannustehokasta strategiaa; yhteisö tunnustaa toimenpiteiden olevan tarpeen kaikkien muidenkin polttoaineiden osalta, |
|
(10) |
tutkimukset ovat osoittaneet, että hyöty tämän direktiivin mukaisella polttoaineiden rikkipitoisuuden alentamisella aikaan saatavasta rikkipäästöjen vähentämisestä on usein huomattavasti suurempi kuin teollisuudelle koituvaksi arvioidut kustannukset; nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden alentamiseen tarvittavaa teknologiaa on jo saatavilla ja se on yleisessä käytössä, |
|
(11) |
perustamissopimuksen 3 b artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tavoitetta tiettyjen nestemäisten polttoaineiden palamisessa syntyvien rikkidioksidipäästöjen vähentämisestä ei voida saavuttaa tehokkaasti, jos jäsenvaltiot toimivat erikseen; erillinen toiminta ei takaa halutun tavoitteen saavuttamista, sen vaikutukset saattavat olla kielteisiä ja sen aiheuttaa huomattavaa epävarmuutta kyseisillä polttoainemarkkinoilla; rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi koko yhteisön alueella on tehokkaampaa toimia yhteisön tasolla; tässä direktiivissä rajoitutaan ainoastaan antamaan vähimmäisvaatimukset toivotun tavoitteen saavuttamiseksi, |
|
(12) |
tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/12/ETY ( 5 ) komissiota kehotettiin antamaan neuvostolle ehdotus, jossa määrätään kaasuöljyn rikkipitoisuudelle alemmat raja-arvot ja ilma-aluksissa käytettävälle kerosiinille uudet raja-arvot; olisi aiheellista vahvistaa muiden nestemäisten polttoaineiden, erityisesti raskaiden polttoöljyjen, bunkkeripolttoöljyjen, meriliikenteessä käytettävien kaasuöljyjen ja kaasuöljyjen kustannustehokkuustutkimuksiin perustuvat rikkipitoisuuden raja-arvot, |
|
(13) |
perustamissopimuksen 130 t artiklan mukaisesti tämä direktiivi ei estäisi jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä; tällaisten toimenpiteiden on oltava sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa ja niistä on ilmoitettava komissiolle, |
|
(14) |
ennen kuin jäsenvaltio ottaa käyttöön tiukempia suojatoimenpiteitä, sen on ilmoitettava suunnitellut toimenpiteet komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetussa neuvoston direktiivissä 83/189/ETY ( 6 ) säädetyn menettelyn mukaisesti, |
|
(15) |
asetettaessa raskaan polttoöljyn rikkipitoisuuden rajaa on aiheellista säätää niitä jäsenvaltioita ja alueita koskevista poikkeuksista, joissa ympäristöolosuhteet sen sallivat, |
|
(16) |
kun raskaan polttoöljyn rikkipitoisuudelle vahvistetaan raja-arvot on myös aiheellista säätää poikkeusluvasta sen käyttöön polttolaitoksissa, jotka täyttävät tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 24 päivänä marraskuuta 1988 annetussa neuvoston direktiivissä 88/609/ETY ( 7 ), vahvistettuja päästörajoja koskevat vaatimukset; ottaen huomioon direktiivin 88/609/ETY tulevan tarkistuksen tiettyjä tämän direktiivin säännöksiä voi olla tarpeen tarkastella ja tarvittaessa muuttaa, |
|
(17) |
tämän direktiivin 3 artiklan 3 kohdan i alakohdan c alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien jalostamojen polttolaitosten keskimääräiset rikkidioksidipäästöt eivät saisi ylittää direktiivissä 88/609/ETY tai jossakin sen tulevassa tarkistuksessa asetettuja rajoja; jäsenvaltioiden on tätä direktiiviä soveltaessaan pidettävä mielessä, että muilla kuin 2 artiklassa tarkoitetuilla polttoaineilla korvaamisesta ei saisi aiheutua happamoittavien pilaavien aineiden päästöjen lisääntymistä, |
|
(18) |
direktiivillä 93/12/ETY on jo vahvistettu kaasuöljyjen rikkipitoisuuden 0,2 prosentin raja-arvo; kyseinen raja-arvo olisi muutettava 0,1 prosentiksi tammikuun 1 päivään 2008 mennessä, |
|
(19) |
Itävallalle ja Suomelle on vuoden 1994 liittymisasiakirjan mukaisesti myönnetty neuvoston direktiivin 93/12/ETY kaasuöljyn rikkipitoisuutta koskevasta säännöksestä poikkeus neljän vuoden ajaksi liittymispäivästä, |
|
(20) |
meriliikenteessä aluksissa käytettävien kaasuöljyjen rikkipitoisuuden osalta saattaa 0,2 prosentin raja-arvon (vuodesta 2000 alkaen) ja 0,1 prosentin raja-arvon (vuodesta 2008 alkaen) käyttöönotto aiheuttaa teknisiä ja taloudellisia ongelmia Kreikalle kaikkialla sen alueella samoin kuin Espanjalle Kanariansaarten osalta, Ranskalle sen merentakaisten departementtien osalta sekä Portugalille Madeiran ja Azorien osalta; määräaikaisen poikkeuksen myöntäminen Kreikalle, Kanariansaarille, Ranskan merentakaisille departementeille sekä Madeiralle ja Azoreille ei pitäisi vaikuttaa kielteisesti meriliikenteessä käytettäväksi tarkoitetun kaasuöljyn markkinoihin, koska Kreikasta, Kanariansaarilta, Ranskan merentakaisista departementeista ja Madeiralta sekä Azoreilta muihin jäsenvaltioihin vietävän, meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn on täytettävä maahantuovassa jäsenvaltiossa voimassa olevat vaatimukset; Kreikalle, Kanariansaarille, Ranskan merentakaisille departementeille sekä Madeiralle ja Azoreille olisi siten myönnettävä poikkeus meriliikenteessä käytetyn kaasuöljyn rikkipitoisuudelle asetettavista painoprosentteina ilmaistuista raja-arvoista, |
|
(21) |
erittäin rikkipitoisten bunkkeripolttoöljyjen palamisesta aiheutuvat laivaliikenteen rikkipäästöt lisäävät rikkidioksidin aiheuttamaa ilman pilaantumista ja happamoitumisongelmia; yhteisö puoltaa rikin oksidien päästöille alttiiden alueiden tehokkaampaa suojelua ja bunkkeripolttoöljyn yleisen raja-arvon alentamista (nykyisestä 4,5 prosentista) Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) meneillään olevissa ja tulevissa MARPOL-yleissopimusta koskevissa neuvotteluissa; olisi jatkettava yhteisön aloitteita, joilla pyritään julistamaan Pohjanmeri ja Englannin kanaali erityiseksi alhaisten rikin oksidien päästöjen valvonta-alueeksi, |
|
(22) |
tarvitaan perusteellisempaa tutkimusta happamoitumisen vaikutuksia ekosysteemeihin ja ihmisen elimistöön; yhteisö tukee tällaista tutkimusta tutkimuksen viidennen puiteohjelman yhteydessä ( 8 ), |
|
(23) |
komissio voi myöntää luvan soveltaa korkeampia raja-arvoja jäsenvaltion alueella, silloin kun raakaöljyn, raakaöljytuotteiden tai muiden hiilivetyjen toimitukset keskeytyvät, |
|
(24) |
jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset menetelmät direktiivin säännösten noudattamisen valvomiseksi; komissiolle olisi toimitettava kertomukset nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta, ja |
|
(25) |
selkeyden vuoksi on tarpeen muuttaa direktiiviä 93/12/ETY, |
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Tarkoitus ja soveltamisala
1. Tämän direktiivin tarkoituksena on tietyntyyppisten nestemäisten polttoaineiden palamisesta aiheutuvien rikkidioksidipäästöjen vähentäminen ja siten tällaisten ihmisille ja ympäristölle vahingollisten päästöjen vaikutusten vähentäminen.
2. Tiettyjen raakaöljystä saatavien nestemäisten polttoaineiden palamisesta aiheutuvien rikkidioksidipäästöjen vähentäminen on toteutettava vahvistamalla tällaisten polttoaineiden rikkipitoisuudelle raja-arvot edellytykseksi niiden käytölle jäsenvaltioiden alueella, aluemerillä, talousvyöhykkeillä ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeillä.
Tässä direktiivissä vahvistettuja raakaöljystä saatavien tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden raja-arvoja ei kuitenkaan sovelleta:
a) tutkimus- ja testaustarkoituksiin tarkoitettuihin polttoaineisiin;
b) ennen lopullista polttamista käsiteltäviksi tarkoitettuihin polttoaineisiin;
c) öljynjalostusteollisuudessa jalostettaviin polttoaineisiin;
d) yhteisön syrjäisimmillä alueilla käytettäviin ja markkinoille saatettaviin polttoaineisiin edellyttäen, että asianomaiset jäsenvaltiot voivat varmistaa, että näillä alueilla
— noudatetaan ilman laatustandardeja,
— ei käytetä raskaita polttoöljyjä, jos niiden rikkipitoisuus ylittää 3 painoprosenttia;
e) sota-aluksilla ja muilla sotilaskäytössä olevilla aluksilla käytettäviin polttoaineisiin. Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin pyrittävä varmistamaan, että näiden alusten toiminta on direktiivin mukaista siinä määrin kuin on kohtuullista ja käytännössä mahdollista toteuttamalla asianmukaiset toimenpiteet, joista ei aiheudu haittaa tällaisten alusten toiminnalle tai operatiiviselle toimintakyvylle;
f) sellaiseen aluksella tapahtuvaan polttoaineiden käyttöön, joka on tarpeen nimenomaisesti aluksen turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä;
g) sellaiseen polttoaineiden käyttöön, joka on tarpeen alukselle tai sen laitteille aiheutuneen vahingon takia edellyttäen, että vahingon tapahtumisen jälkeen on toteutettu kaikki kohtuudella edellytettävät varotoimet liiallisten päästöjen estämiseksi tai minimoimiseksi ja että toimenpiteet vahingon korjaamiseksi toteutetaan mahdollisimman pian. Tätä ei sovelleta, jos omistaja tai päällikkö on tuottanut vahingon tahallisesti tai piittaamattomuuttaan;
h) sellaisilla aluksilla käytettäviin polttoaineisiin, joilla käytetään hyväksyttyjä päästönvähentämisteknologioita 4 c artiklan mukaisesti.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1) ”raskaalla polttoöljyllä”
— CN-koodiin 2710 19 51—2710 19 69 kuuluvaa raakaöljystä saatua nestemäistä polttoainetta, lukuun ottamatta meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, tai
— raakaöljystä saatua nestemäistä polttoainetta, lukuun ottamatta jäljempänä 2 ja 3 kohdassa määriteltyä kaasuöljyä, joka tislautuvuutensa perusteella luetaan polttoaineena käytettäviksi tarkoitettuihin raskaisiin öljyihin ja josta vähemmän kuin 65 tilavuusprosenttia, mukaan lukien hävikki, tislautuu 250 oC:ssa ASTM D86 -menetelmällä. Jos tislautuvuutta ei ole mahdollista määrittää ASTM D86 -menetelmällä, öljytuote luokitellaan niin ikään raskaisiin polttoöljyihin;
2) ”kaasuöljyllä”
— CN-koodiin 2710 19 25, 2710 19 29, 2710 19 45 tai 2710 19 49 kuuluvaa raakaöljystä saatua nestemäistä polttoainetta, lukuun ottamatta meriliikenteessä käytettävää polttoainetta,
— raakaöljystä saatua nestemäistä polttoainetta, lukuun ottamatta meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, josta vähintään 65 tilavuusprosenttia, mukaan luettuna hävikki, tislautuu 250 oC: ssa ja vähintään 85 tilavuusprosenttia, mukaan luettuna hävikki, tislautuu 350 oC: ssa ASTM D86 -menetelmällä.
Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 1998, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY ( 9 ) 2 artiklan 2 kohdassa määritellyt dieselpolttoaineet eivät kuulu tämän määritelmän piiriin. Myöskään liikkuvissa työkoneissa ja maataloustraktoreissa käytettävät polttoaineet eivät kuulu tämän määritelmän piiriin;
3) ”meriliikenteessä käytettävällä polttoaineella” raakaöljystä saatavaa nestemäistä polttoainetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi tai jota käytetään aluksella, mukaan lukien ISO 8217: ssä määritellyt polttoaineet;
3a) ’meriliikenteessä käytettävällä dieselöljyllä’ meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, jonka viskositeetti tai tiheys ovat ISO 8217: n taulukossa I olevien DMB- ja DMC-laatujen viskositeetin tai tiheyden mukaisia;
3b) ’meriliikenteessä käytettävällä kaasuöljyllä’ meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, jonka viskositeetti tai tiheys ovat ISO 8217: n taulukossa I olevien DMX- ja DMA-laatujen viskositeetin tai tiheyden mukaisia;
3c) ’MARPOL-yleissopimuksella’ alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna siihen liittyvällä vuonna 1978 tehdyllä pöytäkirjalla;
3d) ’MARPOL-yleissopimuksen liitteellä VI’ vuonna 1997 tehdyllä pöytäkirjalla MARPOL-yleissopimukseen lisättyä liitettä ’Säännöt alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi’;
3e) ’rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla’ merialueita, jotka IMO on määritellyt kyseisiksi valvonta-alueiksi MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI mukaisesti;
3f) ’matkustaja-aluksilla’ aluksia, joissa on yli 12 matkustajaa, jolloin matkustajalla tarkoitetaan jokaista muuta henkilöä kuin
i) aluksen päällikköä ja laivaväkeen kuuluvia tai muita missä ominaisuudessa tahansa alukseen toimeen otettuja tai siinä aluksen lukuun työskenteleviä henkilöitä, ja
ii) alle vuoden ikäisiä lapsia,
3 g) ’säännölliselläliikennöinnillä’ kahden tai useamman saman sataman välistä liikennettä palvelevaa matkustaja-alusmatkojen sarjaa tai tietystä satamasta alkavien ja sinne muissa satamissa poikkeamatta päättyvien matkojen sarjaa, jotka liikennöidään joko:
i) julkaistun aikataulun mukaisesti, tai
ii) niin säännöllisesti tai usein, että matkat muodostavat ilmeisen järjestelmällisen sarjan;
3h) ’sota-aluksella’ valtion asevoimille kuuluvaa alusta, jossa on selvät ulkoiset kansallisuustunnukset ja joka on asiaankuuluvasta palvelusluettelosta tai vastaavasta ilmenevän, valtion hallituksen asianmukaisesti tehtävään määräämän upseerin komennossa ja jonka miehistö on tavanomaisen sotilaskurin alainen;
3i) ’laiturissa olevilla aluksilla’ aluksia, jotka ovat turvallisesti kiinnitettyinä tai ankkuroituina yhteisön satamassa, kun niitä lastataan, puretaan tai ne odottavat satamassa, mukaan luettuna aika, jolloin ne eivät osallistu lastinkäsittelyoperaatioihin;
3j) ’sisävesialuksella’ erityisesti sisävesiväylällä käytettäväksi tarkoitettua alusta, sellaisena kuin se on määritelty sisävesialuksen teknisistä vaatimuksista 4 päivänä lokakuuta 1982 annetussa neuvoston direktiivissä 82/714/ETY ( 10 ), mukaan luettuina kaikki alukset, joille on myönnetty:
i) yhteisön sisävesialustodistus, sellaisena kuin se on määritelty direktiivissä 82/714/ETY,
ii) todistus, joka on myönnetty Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti;
3k) ’markkinoille saattamisella’ meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden toimittamista kolmansille tai asettamista näiden käyttöön vastiketta vastaan tai vastikkeetta aluksilla käytettäväksi polttoaineeksi jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla. Tähän ei sisälly meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden toimittaminen tai asettaminen käyttöön vietäväksi ulkomaille alusten säiliöissä;
3l) ’syrjäisimmillä alueilla’ perustamissopimuksen 299 artiklassa määritettyjä Ranskan merentakaisia departementteja, Azoreita, Madeiraa ja Kanariansaaria;
3m) ’päästöjen vähentämisteknologialla’ pakokaasujen puhdistusjärjestelmää tai muuta teknistä menetelmää, joka on tarkistettavissa ja toteutettavissa.
4) ”ASTM-menetelmällä” menetelmiä, jotka American Society for Testing and Materials on antanut raakaöljyn ja voiteluöljyjen standardimääritelmistä ja eritelmistä vuoden 1976 painoksessa;
5) ”polttolaitoksella” teknistä laitteistoa, jossa polttoaineita hapetetaan näin syntyvän lämmön käyttämiseksi.
▼M2 —————
3 artikla
Raskaan polttoöljyn enimmäisrikkipitoisuus
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden alueella ei 1 päivästä tammikuuta 2003 käytetä raskaita polttoöljyjä, joiden rikkipitoisuus on suurempi kuin 1 painoprosenttia.
2.
i) Jollei toimivaltaisten viranomaisten harjoittamasta päästöjen aiheellisesta seurannasta muuta johdu, tätä vaatimusta ei sovelleta raskaisiin polttoöljyihin, joita käytetään:
a) tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY ( 11 ) soveltamisalaan kuuluvissa polttolaitoksissa, joita pidetään kyseisen direktiivin 2 artiklan 9 kohdassa olevan määritelmän mukaan uusina laitoksina ja joissa noudatetaan kyseisen direktiivin liitteessä IV näille laitoksille vahvistettuja ja sen 4 artiklan mukaisesti sovellettuja rikkidioksidipäästörajoja;
b) direktiivin 2001/80/EY soveltamisalaan kuuluvissa polttolaitoksissa, joita pidetään kyseisen direktiivin 2 artiklan 10 kohdassa olevan määritelmän mukaan olemassa olevina laitoksina, jos näiden polttolaitosten rikkidioksidipäästöt ovat enintään 1 700 mg/Nm3 savukaasujen happipitoisuuden ollessa 3 prosenttia kuivassa kaasussa ja jos 1 päivästä tammikuuta 2008 direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten rikkidioksidipäästöt ovat enintään samat kuin ne, joita syntyy noudatettaessa kyseisen direktiivin liitteessä IV olevaan A osaan sisältyviä uusille laitoksille määriteltyjä päästörajoja ja sovellettaessa tarvittaessa kyseisen direktiivin 5, 7 ja 8 artiklaa;
c) muissa kuin a ja b alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa polttolaitoksissa, jos näiden laitosten rikkidioksidipäästöt ovat enintään 1 700 mg//Nm3, kun savukaasujen happipitoisuus on 3 tilavuusprosenttia kuivassa kaasussa;
d) polttamiseen jalostamoissa, jos rikkidioksidipäästöjen kuukauden keskiarvo jalostamon kaikkien laitosten osalta riippumatta polttoainetyypistä ja polttoaineyhdistelmästä on pienempi kuin kunkin jäsenvaltion asettama raja-arvo, joka saa olla enintään 1 700 mg/Nm3. Tätä ei sovelleta polttolaitoksiin, jotka kuuluvat a alakohdan soveltamisalaan, eikä 1 päivästä tammikuuta 2008 polttolaitoksiin, jotka kuuluvat b alakohdan soveltamisalaan.
ii) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei 1 kohdassa tarkoitettua rikkipitoisempaa raskasta polttoöljyä käyttävää polttolaitosta käytetä ilman toimivaltaisten viranomaisten myöntämää lupaa, jossa päästörajat yksilöidään.
3. Jos direktiiviin 2001/80/EY mahdollisesti tehtävät muutokset sitä edellyttävät, 2 kohdan säännöksiä tarkastellaan uudelleen ja muutetaan tarvittaessa.
4 artikla
Kaasuöljyn enimmäisrikkipitoisuus
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden alueella ei käytetä kaasuöljyjä, mukaan lukien meriliikenteessä käytettävät kaasuöljyt
— 1 päivästä heinäkuuta 2000 alkaen, jos näiden öljyjen rikkipitoisuus on suurempi kuin 0,20 painoprosenttia,
— 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen, jos näiden öljyjen rikkipitoisuus on suurempi kuin 0,10 painoprosenttia.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Espanja saa antaa Kanariansaarten osalta, Ranska Ranskan merentakaisten departementtien osalta, Kreikka koko sen alueen tai joidenkin sen osien osalta ja Portugali Madeiran ja Azorien osalta luvan käyttää meriliikenteessä kaasuöljyjä, joiden rikkipitoisuus ylittää 1 kohdassa vahvistetut rajat.
▼M2 —————
4 a artikla
Meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuus rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla sekä yhteisön satamiin tai satamista säännöllisesti liikennöivissä matkustaja-aluksissa
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita ei käytetä kyseisten jäsenvaltioiden aluemerien, talousvyöhykkeiden ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeiden alueilla, jotka kuuluvat rikin oksidipäästöjen valvonta-alueeseen, jos polttoaineiden rikkipitoisuus ylittää 1,5 painoprosenttia. Tätä sovelletaan kaikkien lippujen alla purjehtiviin aluksiin, mukaan luettuina alukset, jotka ovat lähteneet matkaan yhteisön ulkopuolelta.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, sovelletaan seuraavista päivämääristä alkaen:
a) MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI olevassa 14.3.a säännössä tarkoitetun Itämeren alueen osalta 11 päivästä elokuuta 2006:
b) Pohjanmeren osalta:
— 12 kuukautta IMOn vakiintuneiden menettelyidenmukaisten nimeämisten voimaantulon jälkeen, tai
— 11 päivästä elokuuta 2007,
sen mukaan, kumpi päivämäärä on aikaisempi;
c) kaikkien niiden muiden merialueiden, myös satamien, osalta, jotka IMO myöhemmin nimeää rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiksi MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI olevan 14.3.b säännön mukaisesti: 12 kuukauden kuluttua tämän nimeämisen voimaantulopäivästä.
3. Jäsenvaltioiden on vastattava 1 kohdan noudattamisen valvonnasta ainakin:
— niiden lipun alla purjehtivien alusten osalta, ja
— jos kyseessä on rikin oksidipäästöjen valvonta-alueisiin rajautuva jäsenvaltio, kaikkien lippujen alla purjehtivien alusten osalta sinä aikana, jonka ne ovat kyseisen jäsenvaltion satamassa.
Jäsenvaltiot voivat toteuttaa myös muita kansainvälisen merioikeuden mukaisia noudattamisen valvontatoimia muiden alusten osalta.
4. Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita ei käytetä kyseisten jäsenvaltioiden aluemerillä, talousvyöhykkeillä ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeillä yhteisön satamiin tai satamista säännöllisesti liikennöivissä matkustaja-aluksissa, jos polttoaineen rikkipitoisuus ylittää 1,5 painoprosenttia. Jäsenvaltiot ovat vastuussa tämän vaatimuksen noudattamisen valvonnasta ainakin niiden lipun alla purjehtivien alusten osalta ja kaikkien lippujen alla purjehtivien alusten osalta sinä aikana, jolloin ne ovat jäsenvaltioiden satamissa.
5. Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen edellytettävä, että aluspäiväkirjat on täytetty asianmukaisesti, mukaan luettuina polttoaineen vaihtotoimet, edellytyksenä alusten saapumiselle yhteisön satamiin.
6. Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen ja MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI olevan 18 säännön mukaisesti
— pidettävä yllä rekisteriä meriliikenteen polttoaineiden paikallisista toimittajista,
— varmistettava, että polttoaineen toimittajat kirjaavat jäsenvaltion alueella myytävien kaikkien meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden polttoaineen luovutustodistukseen, johon on liitetty sinetöity näyte, jonka vastaanottavan aluksen edustaja on allekirjoittanut,
— ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sellaisia meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden toimittajia vastaan, joiden on todettu toimittaneen polttoainetta, joka ei vastaa luovutustodistuksessa ilmoitettua yksilöintiä,
— varmistettava, että ryhdytään aiheellisiin korjaaviin toimiin sääntöjenvastaiseksi todetun meriliikenteen polttoaineen muuttamiseksi sääntöjen mukaiseksi.
7. Jäsenvaltioiden on 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen varmistettava, että meriliikenteessä käytettäviä dieselöljyjä ei saateta markkinoille niiden alueella, jos kyseisten meriliikenteessä käytettävien dieselöljyjen rikkipitoisuus ylittää 1,5 painoprosenttia.
8. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen päivämäärien soveltamisesta ja julkaisee kyseiset päivämäärät Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 b artikla
Sisävesialuksissa ja yhteisön satamissa laiturissa olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen enimmäisrikkipitoisuus
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita, joiden rikkipitoisuus ylittää 0,1 painoprosenttia, ei 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen käytetä seuraavissa aluksissa:
a) sisävesialukset; ja
b) yhteisön satamissa laiturissa olevat alukset, mutta kuitenkin siten, että laivahenkilökunnalla on riittävästi aikaa toteuttaa tarvittava polttoaineen vaihto mahdollisimman pian laituriin saapumisen jälkeen ja mahdollisimman myöhään ennen lähtöä.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että polttoaineen vaihtoajankohta merkitään aluspäiväkirjaan.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta
a) jos alusten on julkaistun aikataulun mukaisesti määrä olla laiturissa alle kaksi tuntia;
b) sisävesialuksiin, joilla on todistus siitä, että ne ovat ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisia merellä ollessaan;
c) 1 päivään tammikuuta 2010 niihin liitteessä lueteltuihin aluksiin, jotka liikennöivät ainoastaan Helleenien tasavallan alueella;
d) aluksiin, jotka sulkevat kaikki moottorinsa ja käyttävät maasähköä ollessaan satamassa.
3. Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen varmistettava, että meriliikenteessä käytettäviä kaasuöljyjä ei saateta markkinoille niiden alueilla, jos kyseisten meriliikenteessä käytettävien kaasuöljyjen rikkipitoisuus ylittää 0,1 painoprosenttia.
4 c artikla
Uusien päästönvähentämisteknologioiden koekäyttö ja käyttö
1. Jäsenvaltiot voivat, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa, hyväksyä alusten päästönvähentämisteknologian koekäytön niiden lipun alla purjehtivissa aluksissa tai niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla. Koekäytön aikana ei tarvitse käyttää 4 a ja 4 b artiklan mukaista meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, mikäli:
— komissiolle ja kaikille asianomaisille satamavaltioille ilmoitetaan asiasta kirjallisesti ainakin 6 kuukautta ennen koekäytön alkamista,
— koekäyttöä koskevien lupien kesto ei ylitä 18 kuukautta,
— kaikkiin koekäyttöihin osallistuviin aluksiin asennetaan laitteet, joiden tuloksia ei voida väärentää ja joilla jatkuvasti mitataan savutorvien kautta johdettavia pakokaasupäästöjä, ja laitteita käytetään koko koekäytön ajan,
— kaikissa koekäyttöön osallistuvissa aluksissa saavutetaan päästöjen vähenemiset, jotka vastaavat vähintään niitä arvoja, joihin päädyttäisiin noudattamalla tässä direktiivissä määriteltyjä polttoaineen rikkipitoisuuden raja-arvoja,
— päästönvähentämismenetelmien tuottaman jätteen käsittelemiseksi on käytössä asianmukaiset jätehuoltojärjestelmät koko koekäytön ajan,
— koko koekäytön ajan arvioidaan vaikutuksia meriympäristöön, erityisesti ekosysteemeihin suljetuissa satamissa ja suistoissa, ja
— koekäytön tulokset kokonaisuudessaan toimitetaan komissiolle ja saatetaan yleisesti saataville kuuden kuukauden kuluessa koekäytön päättymisestä.
2. Jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten päästönvähentämisteknologiat hyväksytään meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 ( 12 ), 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen ottaen huomioon
— IMOn laatimat suuntaviivat,
— 1 kohdan mukaisesti suoritettujen koekäyttöjen tulokset,
— vaikutukset ympäristöön, mukaan lukien saavutettavissa olevat päästövähennykset, sekä vaikutukset ekosysteemeihin suljetuilla satama-alueilla, satamissa ja suistoissa,
— seuranta ja tarkistusten toteutettavuus.
3. Komissio laatii päästönvähentämisteknologioiden käyttöä yhteisön suljetuilla satama-alueilla, satamissa ja suistoissa koskevat kriteerit kaikkien lippujen alla purjehtiville aluksille. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Komissio ilmoittaa nämä kriteerit IMOlle.
4. Vaihtoehtona 4 a ja 4 b artiklan vaatimusten mukaiselle vähärikkiselle meriliikenteessä käytettävälle polttoaineelle jäsenvaltiot voivat sallia alusten käyttävän hyväksyttyjä päästönvähentämisteknologioita, mikäli nämä alukset:
— saavuttavat jatkuvasti päästöjen vähenemiset, jotka vastaavat vähintään niitä arvoja, joihin päädyttäisiin noudattamalla tässä direktiivissämääriteltyjä polttoaineen rikkipitoisuuden raja-arvoja, ja
— on varustettu päästöjen jatkuvaan valvontaan tarkoitetulla laitteistolla, ja
— osoittavat täydellisesti asiakirjoin, että suljettuihin satamiin ja suistoihin lasketuilla jätevirroilla ei ole vaikutusta ekosysteemeihin niiden kriteereiden perusteella, jotka satamavaltioiden viranomaiset ovat ilmoittaneet IMOlle.
5 artikla
Muutokset polttoaineiden toimituksissa
Jos jäsenvaltiolle raakaöljyn, öljytuotteiden tai muiden hiilivetyjen toimituksissa tapahtuneen äkillisen muutoksen vuoksi tulee vaikeaksi soveltaa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja enimmäisrikkipitoisuuden raja-arvoja, jäsenvaltion on ilmoitettava tästä komissiolle. Komissio voi antaa luvan korkeamman raja-arvon soveltamiseen kyseisen jäsenvaltion alueella enintään kuudeksi kuukaudeksi; sen on annettava päätöksensä tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille. Mikä tahansa jäsenvaltio saa kuukauden kuluessa saattaa asian neuvoston käsiteltäväksi. Neuvosto voi määräenemmistöllä kahden kuukauden kuluessa päättää toisin.
6 artikla
Näytteidenotto ja analyysi
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen näytteiden perusteella, että käytettyjen polttoaineiden rikkipitoisuus on 3 ja 4 artiklan mukainen. Näytteidenotto on aloitettava kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona vastaava polttoaineen enimmäisrikkipitoisuutta koskeva raja-arvo tulee voimaan. Näytteitä on otettava riittävän tiheään ja siten, että ne ovat tutkittavan polttoaineen osalta edustavia.
1 a. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuus on 4 a ja 4 b artiklan asiaa koskevien säännösten mukainen.
Tällöin on käytettävä kutakin seuraavista näytteenotto-, analyysi- ja tarkastusmenetelmistä tilanteen mukaan:
— näytteidenotto IMOn suuntaviivojen mukaisesti aluksilla poltettavasta meriliikenteessä käytettävästä polttoöljystä, kun polttoöljyä ollaan toimittamassa aluksille, ja analyysi polttoöljyn rikkipitoisuudesta,
— näytteidenotto ja analyysi aluksilla säiliöihin, jos mahdollista, ja sinetöityihin polttoainenäytteisiin sisältyvän aluksilla poltettavan, meriliikenteessä käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuudesta,
— aluspäiväkirjojen ja polttoaineen luovutustodistusten tarkastaminen.
Näytteidenotto on aloitettava päivänä, jona vastaava polttoaineen enimmäisrikkipitoisuutta koskeva raja-arvo tulee voimaan. Näytteitä on otettava riittävän tiheään ja riittävissä määrin ja siten, että ne ovat edustavia sekä tutkittavan polttoaineen osalta että asianomaisilla merialueilla, satamissa ja sisävesiväylillä olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen osalta.
Jäsenvaltioiden on myös tarvittaessa toteutettava kohtuullisia toimenpiteitä muiden kuin 4 a ja 4 b artiklan soveltamisalaan kuuluvien meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden seuraamiseksi.
2. Rikkipitoisuuden määrittämisessä käytettäväksi vertailumenetelmäksi vahvistetaan:
a) raskaalle polttoöljylle ja meriliikenteessä käytettäville polttoaineille ISO 8754: ssä (1992) ja PrEN ISO 14596: ssa määritelty menetelmä;
b) kaasuöljylle EN 24260:ssa (1987), ISO 8754:ssä (1992) ja PrEN ISO 14596:ssa määritelty menetelmä.
Välitysratkaisumenetelmänä on PrEN ISO 14596. Käytettyjen kaasuöljyjen rikkipitoisuuden todentamiseksi tehdyistä tutkimuksista saatujen tulosten tilastollinen tulkinta on suoritettava ISO 4259 -standardin (1992) mukaisesti.
7 artikla
Kertomukset ja uudelleentarkastelu
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kunkin vuoden kesäkuun 30 päivään mennessä 6 artiklan mukaisesti suoritettujen näytteidenoton, analyysien ja tarkastusten tulosten perusteella lyhyt kertomus tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ja edellisen kalenterivuoden aikana niiden alueella käytössä olleiden nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta. Kyseiseen kertomukseen on sisällytettävä tiedot testattujen näytteiden kokonaismäärästä polttoainetyypeittäin, ja niissä on ilmoitettava eri tyyppisten polttoaineiden käytetty määrä sekä laskettu keskimääräinen rikkipitoisuus. Jäsenvaltioiden on lisäksi laadittava kertomus aluksilla suoritettujen tarkastusten määrästä ja kirjattava niiden alueella meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden keskimääräinen rikkipitoisuus niiden polttoaineiden osalta, jotka eivät 11 päivänä elokuuta 2005 kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.
2. Komissio antaa vuoteen 2008 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:
a) 1 kohdan mukaisesti toimitetut vuosittaiset kertomukset;
b) ilman laadussa, happamoitumisessa, polttoainekustannuksissa ja maantiekuljetuksista merikuljetuksiin siirtymisessä havaittu kehitys;
c) alusten rikin oksidipäästöjen vähentämisessä IMOn menetelmillä tähän liittyvien yhteisön aloitteiden seurauksena tapahtunut kehitys;
d) edellä 4 a artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskeva, suorat ja välilliset ympäristöhyödyt ja muut mahdolliset päästöjä vähentävät toimenpiteet kattava uusi kustannustehokkuusanalyysi; sekä
e) 4 c artiklan täytäntöönpano.
Komissio voi liittää kertomukseensa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi,
— erityisesti kullekin polttoaineluokalle toisessa vaiheessa vahvistettavien rikkipitoisuuden raja-arvojen osalta, sekä
— IMOssa tehtävän työn huomioon ottaen niiden merialueiden osalta, joilla on määrä käyttää matalarikkisiä meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita.
Komissio ottaa erityisesti huomioon ehdotukset, jotka koskevat:
a) uusien rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiden nimeämistä;
b) rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla käytettävien meriliikenteen polttoaineiden rikkipäästöjen raja-arvojen alentamista mahdollisesti 0,5 prosenttiin;
c) vaihtoehtoisia tai täydentäviä toimenpiteitä.
3. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle taloudellisten välineiden mahdollisesta käytöstä, mukaan lukien sellaiset mekanismit kuin eriytetyt maksut ja kilometrimaksut, kaupattavat päästöluvat ja järjestelmät, joilla päästöt kuitataan.
Komissio voi harkita taloudellisia välineitä koskevien ehdotusten antamista vaihtoehtoisina tai täydentävinä toimina vuoden 2008 uudelleenarvioinnin yhteydessä, edellyttäen, että niiden ympäristö- ja terveyshyödyt voidaan selvästi osoittaa.
4. Komissio hyväksyy muutokset, joita tarvitaan tieteen ja tekniikan kehitykseen perustuvien teknisten mukautusten tekemiseksi 2 artiklan 1, 2, 3, 3 a, 3 b ja 4 alakohtaan tai 6 artiklan 2 kohtaan. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Nämä muutokset eivät saa suoraan vaikuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan tai tässä direktiivissä määrättyjen polttoaineiden rikkipitoisuuden raja-arvoihin.
8 artikla
Direktiivin 93/12/ETY muuttaminen
1. Muutetaan direktiivi 93/12/ETY seuraavasti:
a) Poistetaan 1 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta;
b) Poistetaan 2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja 3 kohta;
c) Poistetaan 3 ja 4 artikla.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2000.
9 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa komitea.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
10 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään heinäkuuta 2000 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
11 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Vahvistettujen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.
12 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
13 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE
KREIKKALAISET ALUKSET
|
ALUKSEN NIMI |
LUOVUTUSVUOSI |
IMO-NUMERO |
|
ARIADNE PALACE |
2002 |
9221310 |
|
IKARUS PALACE |
1997 |
9144811 |
|
KNOSSOS PALACE |
2001 |
9204063 |
|
OLYMPIA PALACE |
2001 |
9220330 |
|
PASIPHAE PALACE |
1997 |
9161948 |
|
FESTOS PALACE |
2001 |
9204568 |
|
EUROPA PALACE |
2002 |
9220342 |
|
BLUE STAR I |
2000 |
9197105 |
|
BLUE STAR II |
2000 |
9207584 |
|
BLUE STAR ITHAKI |
1999 |
9203916 |
|
BLUE STAR NAXOS |
2002 |
9241786 |
|
BLUE STAR PAROS |
2002 |
9241774 |
|
HELLENIC SPIRIT |
2001 |
9216030 |
|
OLYMPIC CHAMPION |
2000 |
9216028 |
|
LEFKA ORI |
1991 |
9035876 |
|
SOPHOKLIS VENIZELOS |
1990 |
8916607 |
( 1 ) EYVL C 190, 21.6.1997, s. 9 ja
EYVL C 259, 18.8.1998, s. 5.
( 2 ) EYVL C 355, 21.11.1997, s. 1.
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 13. toukokuuta 1998 (EYVL C 167, 1.6.1998, s. 111), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. lokakuuta 1998 (EYVL C 364, 25.11.1998, s. 20), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 9. helmikuuta 1999 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
( 4 ) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 5.
( 5 ) EYVL L 74, 27.3.1993, s. 81.
( 6 ) EYVL L 109, 26.4.1983, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 96/139/EY (EYVL L 32, 10.2.1996, s. 31).
( 7 ) EYVL L 336, 7.12.1988, s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 94/66/EY (EYVL L 337, 24.12.1994, s. 83).
( 8 ) EYVL L 26, 1.2.1999, s. 1.
( 9 ) EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58.
( 10 ) EYVL L 301, 28.10.1982, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 11 ) EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla
( 12 ) EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 415/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004, s. 10).