01999L0002 — FI — 11.12.2008 — 002.003

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/2/EY, annettu 22 päivänä helmikuuta 1999, ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjä elintarvikkeita ja elintarvikkeiden ainesosia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EUVL L 066 13.3.1999, s. 16)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1882/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003,	L 284	1	31.10.2003
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1137/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008,	L 311	1	21.11.2008

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/2/EY,

annettu 22 päivänä helmikuuta 1999,

ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjä elintarvikkeita ja elintarvikkeiden ainesosia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä

1 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjen elintarvikkeiden ja niiden ainesosien, jäljempänä ”elintarvikkeet”, valmistukseen, kaupan pitämiseen ja tuontiin.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

elintarvikkeisiin, jotka ovat alttiina mittaus- ja tarkastuslaitteista peräisin olevalle ionisoivalle säteilylle, jos absorboitunut annos on korkeintaan 0,01 Gy neutroneja käyttävien tarkastuslaitteiden osalta ja 0,5 Gy muissa tapauksissa ja suurimman energiatason ollessa korkeintaan 10 MeV käytettäessä röntgensäteitä, 14 MeV käytettäessä neutroneja ja 5 MeV muissa tapauksissa,

steriloitua ravintoa tarvitseville, lääkärin hoidossa oleville potilaille valmistettujen elintarvikkeiden säteilytykseen.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säteilytettyjä elintarvikkeita voidaan saattaa markkinoille vain, jos ne ovat tämän direktiivin säännösten mukaisia.

3 artikla

1. Liitteessä I mainitaan edellytykset, jotka on täytettävä luvan saamiseksi elintarvikkeiden käsittelylle ionisoivalla säteilyllä. Näiden elintarvikkeiden on käsittelyhetkellä täytettävä asianmukaiset terveellisyysvaatimukset.

2. Säteilytys voi tapahtua vain liitteessä II lueteltujen säteilylähteiden avulla ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen menettelytapaohjeiden mukaisesti. Absorboitunut keskimääräinen kokonaisannos on laskettava liitteen III säännösten mukaisesti.

4 artikla

1. Yhteisön luettelo elintarvikkeista, joita saadaan muista poiketen käsitellä ionisoivalla säteilyllä, sekä suurimmat sallitut säteilytysannokset esitetään soveltamisdirektiivissä, joka annetaan perustamissopimuksen 100 a artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti ottaen huomioon liitteessä I mainitut luvan saamisen edellytykset.

2. Tätä luetteloa laaditaan vaiheittain.

3. Komissio tutkii voimassaolevat kansalliset luvat ja esittää elintarvikealan tiedekomiteaa kuultuaan perustamissopimuksen 100 a artiklassa määrätyn menettelytavan mukaisesti ehdotuksia luettelon laatimiseksi.

Komissio tekee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2000 perustamissopimuksen 100 a artiklan mukaisesti ehdotuksen 1 kohdassa säädetyn käsiteltäviksi sallittujen elintarvikkeiden luettelon täydentämiseksi.

4. Jäsenvaltiot voivat edellä 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ehdotuksen perusteella annettavan direktiivin voimaantuloon asti pitää olemassa olevat elintarvikkeiden käsittelylle ionisoivalla säteilyllä annetut luvat voimassa sillä edellytyksellä, että:

elintarvikealan tiedekomitea on antanut myönteisen lausunnon kyseisen elintarvikkeen käsittelystä;

absorboituneen säteilyn keskimääräinen kokonaisannos ei ylitä elintarvikealan tiedekomitean suosittelemia raja-arvoja;

ionisoivalla säteilyllä käsittely ja markkinoille saattaminen tapahtuvat tämän direktiivin mukaisesti.

5. Jäsenvaltio voi sallia edellä 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ehdotuksen perusteella annettavan direktiivin voimaantuloon asti sellaisten elintarvikkeiden käsittelyn, joiden osalta jokin muu jäsenvaltio on pitänyt luvat voimassa 4 kohdan mukaisesti, jos 4 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät.

6. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille 4 kohdan mukaisesti voimassa pidetyt tai 5 kohdan mukaisesti myönnetyt luvat ja niihin liittyvät edellytykset. Komissio julkaisee nämä ilmoitukset Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

7. Jäsenvaltiot voivat edellä 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ehdotuksen perusteella annettavan direktiivin voimaantuloon asti ja perustamissopimuksen sääntöjä noudattaen jatkaa elintarvikkeiden ionisoivalla säteilyllä käsittelyä ja säteilytettyjen elintarvikkeiden kauppaa koskevien voimassa olevien kansallisten rajoitusten tai kieltojen soveltamista sellaisten elintarvikkeiden osalta, jotka eivät kuulu soveltamisdirektiivillä annettuun alustavaan luetteloon elintarvikkeista, joiden käsittely ionisoivalla säteilyllä sallitaan.

5 artikla

1. Elintarvikkeiden säteilytyksen enimmäisannos voidaan antaa osa-annoksina; 4 artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäisannosta ei kuitenkaan saa ylittää. Säteilyttämiskäsittelyä ei saa yhdistää samaan tarkoitukseen käytettävään kemialliseen käsittelyyn.

▼M2

2. Komissio voi päättää poikkeuksista 1 kohdan säännöksiin. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

▼B

6 artikla

Säteilytettyjen elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskevat seuraavat säännökset:

Lopullisille kuluttajille ja suurkeittiöille tarkoitettujen tuotteiden osalta:

jos tuotteet myydään sellaisinaan, pakkausmerkinnöissä on oltava maininta ”säteilytetty” tai ”käsitelty ionisoivalla säteilyllä” direktiivin 79/112/ETY 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Pakkaamatta myytävien tuotteiden osalta maininnan on oltava yhdessä tuotenimen kanssa sen astian päällä tai vieressä olevassa taulussa tai kyltissä, johon tuotteet on pantu esille;

jos säteilytettyä tuotetta käytetään elintarvikkeen ainesosana, tämän saman maininnan on oltava sen nimen yhteydessä ainesosaluettelossa.

Pakkaamatta myytävien tuotteiden osalta maininnan on oltava yhdessä tuotenimen kanssa sen astian päällä tai vieressä olevassa taulussa tai kyltissä, johon tuotteet on pantu esille;

direktiivin 79/112/ETY 6 artiklan 7 kohdan säännöksistä poiketen tämä sama maininta vaaditaan myös sellaisten säteilytettyjen ainesosien ilmoittamiseksi, joita käytetään ainesosina koostetuissa elintarvikkeissa, vaikka näitä olisi lopputuotteessa alle 25 %.

Sellaisten tuotteiden osalta, joita ei ole tarkoitettu lopullisille kuluttajille ja suurkeittiöille:

edellisessä kohdassa säädetyssä maininnassa on ilmoitettava sekä elintarvikkeiden että säteilyttämättömän elintarvikkeen ainesosien käsittelystä;

säteilytyksen suorittaneen laitoksen nimi ja osoite tai 7 artiklassa tarkoitettu viitenumero on ilmoitettava.

Käsittelyä koskevan maininnan on aina oltava säteilytettyihin elintarvikkeisiin liittyvissä tai niihin viittaavissa asiakirjoissa.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sen toimivaltaisen viranomaisen nimi tai niiden toimivaltaisten viranomaisten nimet, joka vastaa tai jotka vastaavat:

—

säteilytyslaitoksille etukäteen annettavasta hyväksynnästä,

—

virallisen viitenumeron myöntämisestä hyväksytyille säteilytyslaitoksille,

—

virallisesta valvonnasta ja tarkastuksesta,

—

hyväksynnän peruuttamisesta tai muutoksista.

▼M2

2. Hyväksyntä myönnetään vain, jos laitos:

—

täyttää FAO/WHO:n Codex Alimentarius -komission suosittelemat elintarvikkeiden säteilytyslaitosten kansainvälisten menettelytapaohjeiden vaatimukset (viite FAO/WHO/CAC/Vol. XV 1. painos) ja mahdolliset lisämääräykset, joita komissio voi antaa. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

—

nimeää henkilön, joka vastaa kaikkien menetelmän käytön kannalta välttämättömien edellytysten noudattamisesta.

▼B

3. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle:

—

hyväksymiensä säteilytyslaitosten nimet, osoitteet ja viitenumerot, hyväksymisasiakirjan sisältö sekä kaikki kyseisen luvan mahdolliset keskeyttämis- tai peruuttamispäätökset.

Lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain:

—

säteilyttämislaitoksissa tehtyjen tarkastusten tulokset, erityisesti käsitellyt tuoteryhmät, -määrät sekä käytetyt annokset,

—

tuotteen kaupan pitämisen aikana tehtyjen tarkastusten tulokset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintarvikkeiden ionisoivalla säteilyllä tapahtuneen käsittelyn paljastamiseksi käytettävät menetelmät ovat direktiivin 85/591/ETY ( 1 ) liitteessä olevan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisia ja ovat standardoituja tai validoituja jo nyt tai mahdollisimman pian, viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2003. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitä menetelmiä käytetään, ja komissio arvioi näiden menetelmien käyttöä ja kehitystä ottaen huomioon elintarvikealan tiedekomitean lausunnon.

4. Komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 3 kohdan mukaisesti annettujen tietojen pohjalta:

—

tarkat tiedot laitoksista ja mahdollisista muutoksista niiden asemassa,

—

kansallisten valvontaviranomaisten vuosittain antamiin tietoihin perustuvan selvityksen.

8 artikla

1. Edellä olevan 7 artiklan säännösten mukaisesti hyväksyttyjen säteilytyslaitosten on pidettävä kustakin käytettävästä ionisoivan säteilyn lähteestä rekisteriä, jossa ilmoitetaan jokaisesta käsitellystä elintarvike-erästä:

säteilytettyjen elintarvikkeiden laatu ja määrä;

erän numero;

käsittelymääräyksen antaja;

käsiteltyjen elintarvikkeiden vastaanottaja;

säteilyttämispäivä;

käsittelyn aikana käytetyt pakkausmateriaalit;

liitteessä III säädetyt tiedot säteilytysmenetelmän valvontaa varten, suoritetut annosmittaukset ja niiden tulokset mainitsemalla erityisesti absorboituneen annoksen ala- ja yläraja-arvot ja ionisoivan säteilyn tyyppi;

viittaus ennen säteilytystä suoritettuihin varmennusmittauksiin.

2. Edellä 1 kohdassa mainitut rekisterit on säilytettävä viiden vuoden ajan.

3. Tämän artiklan yksityiskohtaiset soveltamissäännöt annetaan ►M2 12 artiklan 2 kohdassa ◄ esitetyn menettelyn mukaisesti.

9 artikla

1. Ionisoivalla säteilyllä käsitelty elintarvike saadaan tuoda maahan kolmannesta maasta vain, jos:

—

se täyttää kyseisiä elintarvikkeita koskevat edellytykset,

—

siihen on liitetty asiakirjat, joissa ilmoitetaan säteilytyksen suorittaneen laitoksen nimi ja osoite sekä 8 artiklassa tarkoitetut tiedot,

—

se on käsitelty yhteisön hyväksymässä säteilytyslaitoksessa, joka mainitaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

Komissio laatii ►M2 12 artiklan 2 kohdassa ◄ säädetyn menettelyn mukaisesti luettelon hyväksytyistä laitoksista, joiden virallinen valvonta takaa, että 7 artiklan säännöksiä noudatetaan.

Edellä tarkoitetun luettelon laatimiseksi komissio voi direktiivin 93/99/ETY 5 artiklan mukaisesti valtuuttaa asiantuntijoita suorittamaan säteilytyslaitosten arviointi- ja tarkastustehtäviä kolmansissa maissa.

Komissio julkaisee kyseisen luettelon ja siihen tehdyt muutokset Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Komissio voi sopia kolmansien maiden toimivaltaisten elinten kanssa teknisistä järjestelyistä, jotka koskevat a kohdassa tarkoitettuja arviointi- ja tarkastusmenettelyjä.

10 artikla

Säteilytettävien elintarvikkeiden pakkaamiseen käytettyjen materiaalien on oltava tähän tarkoitukseen soveltuvia.

11 artikla

Liitteisiin tehtävät muutokset tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi hyväksytään perustamissopimuksen 100 a artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti.

▼M2

12 artikla

1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 ( 2 ) perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 5 kohdan b alakohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kaksi kuukautta, 4 kohdan b alakohdassa säädetyksi määräajaksi yksi kuukausi ja 4 kohdan e alakohdassa säädetyksi määräajaksi kaksi kuukautta.

5. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

▼B

13 artikla

Elintarvikealan tiedekomiteaa kuullaan kaikissa tämän direktiivin alaan kuuluvissa kysymyksissä, joilla voi olla vaikutusta kansanterveyteen.

14 artikla

1. Jäsenvaltio voi väliaikaisesti keskeyttää kyseessä olevien säännösten soveltamisen tai väliaikaisesti rajoittaa niiden soveltamista alueellaan, jos sillä uusien tietojen tai tämän direktiivin hyväksymisen jälkeen tapahtuneen tietojen uudelleenarvioinnin seurauksena on selviä todisteita siitä, että tiettyjen elintarvikkeiden säteilytys on ihmisten terveydelle haitallinen siitä huolimatta, että säteilytys on tämän direktiivin säännösten mukaista. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle ilmoittaen samalla perusteet päätöksellensä.

2. Komissio tutkii niin pian kuin mahdollista 1 kohdassa tarkoitetut perusteet pysyvässä elintarvikekomiteassa ja toteuttaa ►M2 12 artiklan 2 kohdassa ◄ säädettyä menettelyä noudattaen aiheelliset toimenpiteet. Jäsenvaltio, joka on tehnyt 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voi pitää päätöksen voimassa näiden toimenpiteiden voimaantuloon saakka.

▼M2

3. Komissio voi tehdä mukautuksia tähän direktiiviin tai täytäntöönpanodirektiiviin ainoastaan siinä laajuudessa kuin kansanterveyden suojelun varmistamisen kannalta on välttämätöntä, ja mukautukset saavat joka tapauksessa olla vain kieltoja tai rajoituksia verrattuna aikaisempaan oikeudelliseen tilanteeseen. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jos on kyse erittäin kiireellisestä tapauksesta, komissio voi käyttää 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä.

▼B

15 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset:

—

säteilytettyjen elintarvikkeiden kaupan pitämisen ja käytön sallimiseksi viimeistään 20 päivänä syyskuuta 2000

—

sellaisten säteilytettyjen elintarvikkeiden, jotka eivät ole tämän direktiivin säännösten mukaisia, kaupan pitämisen ja käytön kieltämiseksi viimeistään 20 päivänä maaliskuuta 2001.

Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

16 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

EDELLYTYKSET ELINTARVIKKEIDEN SÄTEILYTYKSEN SALLIMISEKSI

Elintarvikkeiden säteilytys voidaan sallia vain, jos:

—

sille on riittävä teknologinen tarve,

—

siitä ei ole vaaraa terveydelle ja se tehdään esitettyjen edellytysten mukaisesti,

—

siitä on hyötyä kuluttajalle,

—

sitä ei käytetä hygieniaan ja terveyteen liittyvien käytäntöjen tai hyvien valmistus- tai viljelytapojen korvikkeena.

Elintarvikkeiden säteilytystä saadaan käyttää ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

—

vähentämään elintarvikkeista johtuvia sairastumisriskejä hävittämällä patogeenisiä organismeja,

—

vähentämään elintarvikkeiden pilaantumista hidastamalla hajoamisprosesseja tai pysäyttämällä ne ja tuhoamalla pilaantumista aiheuttavia organismeja,

—

vähentämään ennenaikaisesta kypsymisestä, kasvusta tai itämisestä johtuvaa elintarvikkeiden hävikkiä,

—

poistamaan elintarvikkeista kasveille ja kasviperäisille tuotteille haitalliset organismit.

LIITE II

IONISOIVAN SÄTEILYN LÄHTEET

Elintarvikkeita voidaan käsitellä vain seuraavilla ionisoivan säteilyn lähteillä:

koboltti 60:n tai cesium 137:n lähettämillä gamma-säteillä;

röntgensäteillä, joita tuottavat korkeintaan 5 MeV:n nimellisenergialla (maksimaalinen kvanttienergia) käytettävät laitteet;

elektroneilla, joita tuottavat korkeintaan 10 MeV:n nimellisenergialla (maksimaalinen kvanttienergia) käytettävät laitteet.

LIITE III

1. ANNOSMITTAUS

Keskimääräinen absorboitunut kokonaisannos

Keskimääräisellä korkeintaan 10 kGy:n kokonaisannoksella käsiteltyjen elintarvikkeiden terveellisyyden määrittelemiseksi voidaan olettaa, että kaikki säteilyn kemialliset vaikutukset annosten tällä nimenomaisella vaihteluvälillä ovat suhteessa annokseen.

Keskimääräinen kokonaisannos

käsiteltyjen elintarvikkeiden kokonaistilavuudelle määritellään seuraavalla integraalilla:

jossa

M = käsitellyn näytteen kokonaismassa

p = paikallinen tiheys tai tiheys pisteessä (x,y,z)

d = paikallisesti pisteessä (x,y,z) absorboitunut annos

dV = dx, dy, dz, äärettömän pieni tilavuus, jota käytännössä edustavat tilavuuden murto-osat.

Tasa-aineisten tuotteiden tai pakkaamattomien tiheydeltään ilmeisten tasa-aineisten tuotteiden keskimääräinen absorboitunut kokonaisannos voidaan määrittää suoraan sijoittamalla riittävä määrä annosmittareita suunnitelmallisesti ja satunnaisesti koko tuotemassaan. Näin määritetyn annosten jakautumisen perusteella voidaan laskea keskiarvo, joka on keskimääräinen absorboitunut kokonaisannos.

Jos annosten jakautumista tuotteessa kuvaava käyrä on hyvin määritelty, voidaan päätellä suurimman ja pienimmän annoksen sijainnit. Annosten jakautuminen näissä kahdessa paikassa voidaan mitata sarjasta tuotenäytteitä keskimääräisen kokonaisannoksen arvioimiseksi.

Tietyissä tapauksissa vähimmäis(

) - ja enimmäis(

) -annosten keskiarvojen aritmeettinen keskiarvo on hyvä arvio keskimääräisestä kokonaisannoksesta. Tällöin:

-arvo ei saa olla yli 3.

2. MENETTELYT

2.1

Ennen kuin ryhdytään säännöllisesti säteilyttämään tiettyä elintarvikeryhmää säteilytyslaitoksessa, määriteään pienimmän ja suurimman annoksen paikat suorittamalla annosmittauksia koko tuotemassassa. Nämä varmennusmittaukset on suoritettava riittävän monta kertaa (esimerkiksi 3 - 5 kertaa) tuotteiden tiheyden tai muodon vaihteluiden huomioon ottamiseksi.

2.2	Toimenpiteet on toistettava aina, kun tuotetta, sen muotoa tai säteilytysolosuhteita muutetaan.

2.3

Säteilytyksen aikana suoritetaan rutiinimittauksia sen varmistamiseksi, että annosrajat eivät ylity. Mittausten suorittamiseksi annosmittarit sijoitetaan pienimmän ja suurimman annoksen paikkaan tai vertailupisteeseen. Vertailupisteessä olevan annoksen on oltava määrällisessä suhteessa pienimpään ja suurimpaan annokseen. Vertailupisteen on oltava sopivassa kohdassa tuotteessa tai sen pinnalla eli kohdassa, jossa annosten vaihtelut ovat vähäiset.

2.4	Jokaisesta erästä on suoritettava rutiinimittauksia säännöllisin väliajoin tuotannon aikana.

2.5	Kun nestemäisiä ja pakkaamattomia tuotteita säilytetään, pienimmän ja suurimman annoksen paikkaa ei voida määrittää. Tässä tapauksessa on parempi ottaa satunnaisia mittausnäytteitä annosten ääriarvojen määrittämiseksi.

2.6	Mittaukset olisi suoritettava hyväksytyillä annosmittausmenetelmillä, ja niiden olisi oltava jäljitettäviä alkuperäisiin mittanormaaleihin.

2.7

Säteilytyksen aikana laitteistojen tiettyjä parametrejä on valvottava ja jatkuvasti rekisteröitävä. Radionuklidilaitteistojen osalta parametreihin kuuluvat tuotteen kuljetusnopeus ja aika, jonka tuotteet ovat säteilytysalueella, sekä lähteen oikean sijainnin ilmaisevat tiedot. Hiukkaskiihdytinlaitteistojen osalta parametreihin kuuluvat tuotteen kuljetusnopeus ja energiataso, elektronivirta ja laitteen pyyhkäisyleveys.

( 1 ) EYVL L 372, 31.12.1985, s. 50

( 2 ) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.