Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa

Tämän direktiivin tarkoituksena on säännellä kauppiaiden kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamista kuluttajavalistuksen lisäämiseksi ja hintavertailun helpottamiseksi.

Myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, jollei 5 artiklan säännöksistä yksikköhinnan osalta muuta johdu. Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin myyntihinta.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa:

—

palvelun suorittamisen yhteydessä myytäviin tuotteisiin ja

—

huutokauppamyyntiin sekä taide- ja antiikkiesineiden myyntiin.

Irtotavarana myytävien tuotteiden osalta on ilmoitettava vain yksikköhinta.

Mainoksessa, jossa mainitaan 1 artiklassa tarkoitettu tuotteiden myyntihinta, on ilmoitettava myös 5 artiklassa tarkoitettu yksikköhinta.

Myyntihinnan ja yksikköhinnan on oltava yksiselitteisiä, helposti tunnistettavia ja selkeästi luettavia. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että ilmoitettavien hintojen enimmäismäärää rajoitetaan.

Yksikköhinnan on kansallisten ja yhteisön säännösten mukaisesti viitattava pakkauksessa ilmoitettuun määrään.

Kun kansalliset säännökset tai yhteisön säännökset edellyttävät nettopainon ja kuiva-ainepainon ilmoittamista tiettyjen esipakattujen tuotteiden osalta, kuiva-aineen osalta riittää yksikköhinnan ilmoittaminen.

Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tuotteiden yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta, jos on kyse tuotteista, joihin sovellettuna tällainen ilmoittaminen ei tuotteiden lajin tai käyttötarkoituksen vuoksi ole tarpeen tai ilmoittaminen saattaisi aiheuttaa sekaannusta.

Jäsenvaltiot voivat 1 kohdan säännösten soveltamiseksi muiden kuin elintarvikkeiden osalta laatia luettelon niistä tuotteista tai tuoteluokista, joihin edelleen on sovellettava yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta.

Jos yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus olisi tietyille pienille vähittäismyyntipaikoille kohtuuton rasitus myytäväksi tarjottujen tuotteiden lukumäärän, myyntialueen ja myyntipaikan ominaisuuksien vuoksi, erityisten myyntiolosuhteiden vuoksi, joissa tuote ei ole suoraan kuluttajan saatavilla, tai tiettyjen kaupankäyntimuotojen, kuten eräiden liikkuvan kaupan muotojen, vuoksi, jäsenvaltiot voivat 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkavan siirtymäkauden aikana säätää, että yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta ei sovelleta tällaisissa myyntipaikoissa muihin kuin irtotavarana myytäviin tuotteisiin noudattaen, mitä 12 artiklassa säädetään.

Hinnanalennusta koskevassa ilmoituksessa on ilmoitettava elinkeinonharjoittajan tiettynä hinnanalennuksen soveltamista edeltävänä ajanjaksona soveltama aiempi hinta.

Aiemmalla hinnalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan tiettynä hinnanalennuksen soveltamista edeltävänä ajanjaksona, joka ei saa olla lyhyempi kuin 30 päivää, soveltamaa alinta hintaa.

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilaisia sääntöjä tavaroille, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti.

Jos tuote on ollut markkinoilla alle 30 päivää, jäsenvaltiot voivat myös säätää 2 kohdassa säädettyä lyhyemmästä ajanjaksosta.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun hinnanalennusta suurennetaan asteittain, aiempi hinta on hinta ilman hinnanalennusta ennen hinnanalennuksen ensimmäistä soveltamista.

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet tiedottaakseen kaikille, että asia koskee, kansallisesta lainsäädännöstä, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksia määrättäessä otetaan tarvittaessa huomioon seuraavat ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet:

rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto;

elinkeinonharjoittajan kuluttajille aiheutuneen vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi toteuttamat toimet;

elinkeinonharjoittajan mahdolliset aiemmat rikkomukset;

elinkeinonharjoittajan rikkomuksen vuoksi saamat taloudelliset edut tai välttämät tappiot, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla;

elinkeinonharjoittajalle muissa jäsenvaltioissa samasta rikkomuksesta määrätyt seuraamukset rajatylittävissä tapauksissa, joissa tiedot tällaisista seuraamuksista ovat saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2394 ( 1 ) perustetun mekanismin kautta;

mahdolliset muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2021, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

Kuluttajansuojasta elintarvikkeiden hintojen ilmoittamisessa annetun direktiivin 79/581/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 95/58/EY 1 artiklassa ja kuluttajansuojasta muiden kuin elintarvikkeiden hintojen ilmoittamisessa annetussa direktiivissä 88/314/ETY ( 2 ) mainittua yhdeksän vuoden siirtymäaikaa pidennetään tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun päivämäärään.

Direktiivit 79/581/ETY ja 88/314/ETY kumotaan tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen.

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita antamasta tai pitämästä voimassa kuluttajavalistusta ja hintojen vertailua paremmin edistäviä säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioille perustamissopimuksessa määrättyjä velvoitteita.

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä kyseisestä päivästä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne kansalliset säännökset, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 9 artiklan mukaisista seuraamuksista ja kaikista niihin myöhemmin tehtävistä muutoksista.

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kolmen vuoden kuluessa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä tämän direktiivin, erityisesti 6 artiklassa annettujen säännösten, soveltamista koskevan laajan kertomuksen ja liittää siihen ehdotuksen.

Tämän perusteella Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat uudelleen 6 artiklan säännöksiä ja toimivat perustamissopimuksen mukaisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun komissio on esittänyt ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun ehdotuksen.

Tämä direktiivi tulee voimaan sinä päivänä kun se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/2161, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,	L 328	7	18.12.2019