Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 84 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

toimii perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ( 3 ),

sekä katsoo, että

1)	osana yhteistä liikennepolitiikkaa on tarpeen parantaa lento-onnettomuuksiin joutuneiden matkustajien suojaa,

onnettomuustapauksissa syntyvää korvausvastuuta koskevat säännöt määräytyvät, sen mukaan, mikä niistä tulee kulloiseenkin tapaukseen sovellettavaksi eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 allekirjoitetun yleissopimuksen tai mainitun yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955, ja Guadalajarassa 18 päivänä syyskuuta 1961 tehdyn yleissopimuksen mukaisesti, näistä käytetään kustakin, siitä riippuen, mitä niistä sovelletaan, nimitystä ”Varsovan yleissopimus”; sekä matkustajien että lentoliikenteen harjoittajien eduksi Varsovan yleissopimusta sovelletaan maailmanlaajuisesti,

Varsovan yleissopimuksessa asetetut korvausvastuun rajat ovat liian alhaiset tämän päivän taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin nähden ja johtavat usein pitkiin oikeuskäsittelyihin, jotka vahingoittavat lentoliikenteen kuvaa; tämän vuoksi jäsenvaltiot ovat korottaneet korvausvastuun rajoja eri tavoin, minkä seurauksena kansainvälisillä lentoliikenteen markkinoilla noudatettavien kuljetussopimusten ehdot poikkeavat toisistaan,

4)	lisäksi Varsovan yleissopimus koskee ainoastaan kansainvälistä liikennettä; jako kotimaan ja kansainväliseen liikenteeseen on poistettu lentoliikenteen sisämarkkinoilta; siksi on tarpeen, että korvausvastuun laajuus ja luonne olisivat samanlaiset sekä kotimaan että kansainvälisessä liikenteessä,

jo pitkään on ollut tarvetta suorittaa Varsovan yleissopimuksen kokonaisarviointi ja -tarkistus, mikä pitkällä aikavälillä ja kansainvälisellä tasolla olisi yhtenäisempi ja käyttökelpoisempi vastaus kysymykseen lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuusta onnettomuustapauksissa; olisi jatkettava pyrkimyksiä Varsovan yleissopimuksessa määrättyjen korvausvastuun rajojen korottamiseksi monenvälisellä tasolla käytävin neuvotteluin,

6)	toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on toivottavaa, että yhteisön tasolla toteutetaan toimia lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuun yhdenmukaistamiseksi, mikä vuorostaan voisi toimia suuntaviivana matkustajien suojan parantamisesta maailmanlaajuisesti,

7)	on aiheellista poistaa kaikki korvausvastuun rahamäärää koskevat Varsovan yleissopimuksen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rajoitukset tai muut lainsäädäntöön tai sopimuksiin perustuvat rajat tämänhetkisten kansainvälisten suuntausten mukaisesti,

sellaisten tilanteiden välttämiseksi, että onnettomuuksien uhrit eivät saa korvausta, yhteisön lentoliikenteen harjoittajat eivät saisi vedota Varsovan yleissopimuksen 20 artiklan 1 kohtaan tietyn enimmäismäärän osalta silloin, kun korvausvaatimus perustuu matkustajan kuolemaan, loukkaantumiseen tai muuhun Varsovan yleissopimuksen 17 artiklassa tarkoitettuun henkilövahinkoon,

9)	yhteisön lentoliikenteen harjoittajat voidaan vapauttaa korvausvastuusta silloin, kun asianomainen matkustaja on huolimattomuudellaan myötävaikuttanut vahinkoon,

10)

on tarpeen selventää tämän asetuksen velvoitteita huomioon ottaen lentoliikenteen harjoittajien luvista 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 7 artikla ( 4 ); tältä osin yhteisön lentoliikenteen harjoittajien olisi oltava vakuutettuja tässä asetuksessa säädettyyn tiettyyn enimmäismäärään,

11)	yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla olisi oltava aina oikeus vaatia korvausta kolmansilta osapuolilta,

12)	nopealla ennakkomaksun suorittamisella voidaan auttaa merkittävästi loukkaantuneita matkustajia tai korvaukseen oikeutettuja luonnollisia henkilöitä kattamaan lento-onnettomuudesta aiheutuneet välittömät kustannukset,

13)

matkustajan kuolemasta, loukkaantumisesta tai muusta henkilövahingosta aiheutuvan korvausvastuun luonnetta ja rajoja koskevat säännöt ovat osa lentoliikenteen harjoittajan ja matkustajan välisen lentokuljetussopimuksen kuljetusehtoja; kilpailun vääristymisen riskin vähentämiseksi kolmansien maiden liikenteen harjoittajien olisi riittävästi tiedotettava matkustajille kuljetusehdoistaan,

14)	on aiheellista ja tarpeen tarkistaa tässä asetuksessa säädettyjä rahamääriä taloudellisen kehityksen ja kansainvälisellä tasolla tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi, ja

15)

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) tarkistaa parhaillaan Varsovan yleissopimusta; kunnes kyseisen tarkistuksen tulokset ovat käytettävissä yhteisö voi tehostaa matkustajien suojelua väliaikaisilla toimilla; neuvoston olisi tarkistettava tätä asetusta mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ICAO on tarkistanut Varsovan yleissopimusta,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

Tällä asetuksella pannaan täytäntöön Montrealin yleissopimukseen sisältyvät matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetuksia koskevat määräykset ja vahvistetaan tiettyjä täydentäviä säännöksiä. Siinä myös laajennetaan näiden määräysten soveltamisala jäsenvaltion sisäisiin ilmakuljetuksiin.

2. Tässä asetuksessa olevat käsitteet, joita ei määritellä 1 kohdassa, ovat samat kuin Montrealin yleissopimuksessa käytetyt käsitteet.

1. Matkustajia ja heidän matkatavaroitaan koskevaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuuseen sovelletaan kaikkia tällaista korvausvastuuta koskevia Montrealin yleissopimuksen määräyksiä.

2. Asetuksen (ETY) N:o 2407/92 7 artiklassa tarkoitetun vakuutusvelvollisuuden käsitetään, siltä osin kuin se liittyy matkustajia koskevaan korvausvastuuseen, edellyttävän, että yhteisön lentoliikenteen harjoittaja on vakuutettu sellaiseen määrään saakka, joka riittää varmistamaan, että kaikki korvaukseen oikeutetut henkilöt saavat täysimääräisenä sen, mihin he ovat oikeutettuja tämän asetuksen mukaisesti.

Lisämaksun, jonka yhteisön lentoliikenteen harjoittaja voi pyytää Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, silloin kun matkustaja on erityisesti ilmoittanut sen etuuden määrän, joka liittyy matkatavaran toimittamiseen määräpaikkaan, on perustuttava tariffiin, joka on sidoksissa kyseisten matkatavaroiden kuljetuksesta ja vakuuttamisesta aiheutuviin lisäkustannuksiin, jotka ylittävät sellaisen matkatavaran kuljetus- ja vakuutuskustannukset, joka on arvioitu enintään korvausvastuun rajan mukaiseksi. Tariffi on asetettava pyynnöstä matkustajien saataville.

1. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajan on viipymättä ja viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun korvaukseen oikeutetun luonnollisen henkilön henkilöllisyys on todettu, suoritettava ennakkomaksu, joka kattaa kyseisen henkilön välittömät taloudelliset tarpeet ja joka on suhteessa siihen, mitä hän on kärsinyt.

2. Kuolemantapauksessa kyseisen ennakkomaksun on oltava vähintään 16 000 erityistä nosto-oikeutta vastaava määrä euroina matkustajaa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3. Ennakkomaksun suorittaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista, ja se voidaan vähentää yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuun perusteella maksettavista myöhemmistä määristä, mutta se on maksettava takaisin ainoastaan Montrealin yleissopimuksen 20 artiklassa määrätyissä tapauksissa tai jos henkilö, jolle ennakkomaksu suoritettiin, ei ollut korvaukseen oikeutettu henkilö.

1. Kaikkien yhteisössä lentoliikennepalveluja myyvien lentoliikenteen harjoittajien on varmistettava, että matkustajille annetaan kaikissa myyntipisteissä, puhelinmyynti ja Internetin välityksellä tapahtuva myynti mukaan luettuina, yhteenveto tärkeimmistä matkustajiin ja heidän matkatavaroihinsa sovellettavista korvausvastuuta koskevista säännöistä mukaan lukien korvauskanteen nostamista koskevat määräajat ja mahdollisuudet tehdä matkatavaroista erityinen ilmoitus. Tämän tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi yhteisön lentoliikenteen harjoittajien on käytettävä liitteenä olevaa tiedotetta. Tällaista yhteenvetoa tai tiedotetta ei voida käyttää korvausvaatimuksen perustana, eikä tämän asetuksen säännösten tai Montrealin yleissopimuksen määräysten tulkinnassa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tiedonantovaatimusten lisäksi kaikkien lentoliikenteen harjoittajien on toimitettava yhteisössä tarjottujen tai ostettujen lentokuljetusten osalta jokaiselle matkustajalle kirjallisesti tieto:

3. Jos yhteisön lentoliikenteen harjoittajat huolehtivat kaikista kuljetuksista, 1 ja 2 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden mukaisesti mainittujen rajojen on oltava ne, jotka vahvistetaan tässä asetuksessa, jollei yhteisön lentoliikenteen harjoittaja vapaaehtoisesti sovella korkeampia rajoja. Jos yhteisön ulkopuoliset lentoliikenteen harjoittajat huolehtivat kaikista kuljetuksista, 1 ja 2 kohtaa sovelletaan vain yhteisöön, yhteisöstä tai sen sisällä tehtäviin kuljetuksiin.

Komissio laatii viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun asetusta (EY) N:o 889/2002 ( 5 ) alettiin soveltaa, kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Komissio tarkastelee erityisesti tarvetta tarkistaa Montrealin yleissopimuksen asiaa koskevissa artikloissa mainittuja määriä taloudellisen kehityksen ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) tallettajana antamien ilmoitusten mukaan.

Tämä asetus tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuu matkustajien ja heidän matkatavaroidensa osalta

Tämä tiedote sisältää yhteenvedon yhteisön lainsäädännössä ja Montrealin yleissopimuksessa edellytettävistä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuuta koskevista säännöistä.

Matkustajan kuolemantapauksen ja loukkaantumisen osalta korvausvastuuta ei ole rahamääräisesti rajoitettu. Enintään 100 000 erityisen nosto-oikeuden suuruisen (likimääräinen summa paikallisena valuuttana) vahingon osalta lentoliikenteen harjoittaja ei voi riitauttaa korvausvaatimusta. Tätä määrää suuremmissa vahingoissa lentoliikenteen harjoittaja voi puolustautua vaatimusta vastaan näyttämällä, ettei se ole toiminut huolimattomasti tai muutoin moitittavasti.

Jos matkustaja kuolee tai loukkaantuu, lentoliikenteen harjoittajan on suoritettava ennakkomaksu välittömistä taloudellisista tarpeista huolehtimiseksi 15 päivän kuluessa siitä, kun korvaukseen oikeutettu henkilö on yksilöity. Kuolemantapauksessa tämän ennakkomaksun on oltava vähintään 16 000 erityistä nosto-oikeutta (likimääräinen summa paikallisena valuuttana).

Matkustajan viivästyessä lentoliikenteen harjoittaja on korvausvastuussa, paitsi jos tämä on ryhtynyt kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimiin viivästymisen välttämiseksi tai jos tällaisia toimia ei ollut mahdollista toteuttaa. Matkustajan viivästymisen aiheuttamien vahinkojen osalta korvausvastuu rajoitetaan 4 150 erityiseen nosto-oikeuteen (likimääräinen summa paikallisena valuuttana).

Matkatavaroiden viivästyessä lentoliikenteen harjoittaja on korvausvastuussa, paitsi jos tämä on ryhtynyt kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimiin viivästymisen välttämiseksi tai jos tällaisia toimia ei ollut mahdollista toteuttaa. Matkatavaroiden viivästymisen aiheuttamien vahinkojen osalta korvausvastuu rajoitetaan 1 000 erityiseen nosto-oikeuteen (likimääräinen summa paikallisena valuuttana).

Matkatavaroiden tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta johtuvan vahingon osalta lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuu on enintään 1 000 erityistä nosto-oikeutta (likimääräinen summa paikallisena valuuttana). Lentoliikenteen harjoittajalla on kirjatun matkatavaran osalta huolimattomuudesta riippumaton korvausvastuu, paitsi jos vahinko aiheutuu matkatavaran viallisuudesta. Käsimatkatavaran osalta lentoliikenteen harjoittaja on korvausvelvollinen vain itse aiheuttamistaan vahingoista.

Matkustaja voi sopia korkeammista matkatavaraa koskevan korvausvastuun rajoista lentoliikenteen harjoittajan kanssa tekemällä viimeistään lähtöselvityksessä erityisen ilmoituksen ja suorittamalla lisämaksun.

Jos matkatavara on vahingoittunut, viivästynyt, kadonnut tai tuhoutunut, matkustajan on tehtävä kirjallinen muistutus lentoliikenteen harjoittajalle mahdollisimman pian. Jos kirjattu matkatavara on vahingoittunut, matkustajan on tehtävä kirjallinen muistutus seitsemän päivän kuluessa, ja matkatavaran viivästymisen yhteydessä 21 päivän kuluessa siitä, kun matkatavara on toimitettu hänelle.

Sopimuksen tehneen lentoliikenteen harjoittajan ja lennon tosiasiallisesti liikennöineen lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuu

Jos lennon tosiasiallisesti liikennöivä lentoliikenteen harjoittaja ei ole sama kuin sopimuksen tehnyt lentoliikenteen harjoittaja, matkustajalla on oikeus lähettää vahinkoihin liittyvä muistutus kummalle tahansa tai nostaa korvauskanne kumpaa tahansa lentoliikenteen harjoittajaa vastaan. Jos lentoliikenteen harjoittajan nimi tai koodi on ilmoitettu matkalipussa, se on sopimuksen tehnyt yhtiö.

Mahdolliset vahingonkorvausta koskevat kanteet on pantava vireille kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona ilma-alus saapui tai sen oli määrä saapua määränpäähänsä.

Edellä esitetyt säännöt perustuvat 28 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn Montrealin yleissopimukseen, joka pannaan täytäntöön yhteisössä asetuksella (EY) N:o 2027/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 889/2002, ja jäsenvaltioiden kansallisella lainsäädännöllä.

( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto annettu, 17. syyskuuta 1996 (EYVL C 320, 28.10.1996, s. 30), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 24. helmikuuta 1997 (EYVL C 123, 21.4.1997, s. 89), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 29. toukokuuta 1997 (EYVL C 182, 16.6.1997).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 889/2002, annettu 13 päivänä toukokuuta 2002,	L 140	2	30.5.2002