►B

(EYV L 169, 8.7.1996, p.1)

►C1

1.1

Valmistajan on esitettävä direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntähakemukset, jotka koskevat moottoriajoneuvotyypin matkustajien suojaamista sivutörmäyksessä.

1.2

Ilmoituslomakkeen malli on lisäyksessä 1.

1.3

Hyväksyntätestauksesta vastaavalle tutkimuslaitokselle on esitettävä hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo.

1.4

Valmistajalla on oikeus esittää kaikki tiedot tai testitulokset, jotka ovat omiaan vahvistamaan riittävällä varmuudella, että vaatimuksia voidaan noudattaa.

2.1

Jos ajoneuvotyyppi täyttää asianmukaiset vaatimukset, tyyppihyväksyntä myönnetään direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 3 kohdan tai tarvittaessa 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.2

Ilmoituslomakkeen malli on lisäyksessä 2.

2.3

Jokaiselle hyväksytylle ajoneuvotyypille annetaan direktiivin 70/156/ETY liitteen VII mukainen tyyppihyväksyntänumero. Sama jäsenvaltio ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

2.4

Tarkastettaessa sitä, että ajoneuvo on tämän direktiivin vaatimusten mukainen, on epävarmoissa tapauksissa otettava huomioon kaikki valmistajan esittämät tiedot ja testitulokset, jotka voidaan ottaa huomioon varmennettaessa hyväksynnästä vastaavan viranomaisen suorittamaa hyväksyntätestiä.

3.1

Jos tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyä ajoneuvotyyppiä muutetaan, on sovellettava direktiivin 70/156/ETY 5 artiklaa.

3.2

Kaikki ajoneuvon yleistä rakennetta koskevat tai sen massaa yli 8 prosentilla lisäävät muutokset edellyttävät liitteessä II olevassa lisäyksessä 1 kuvatun testin uudelleen suorittamista, ►C1  jos tekninen yksikkö ◄ katsoo, että muutokset voivat vaikuttaa selvästi testituloksiin.

3.3

Jos tarkastuslaitos ajoneuvon valmistajan kanssa neuvoteltuaan katsoo, että ajoneuvotyyppiin tehdyt muutokset eivät anna aihetta uuden, täydellisen testin suorittamiseen, voidaan suorittaa osittainen testi. Tämä tulee kyseeseen, jos massan muutos on enintään 8 prosenttia ja jos ajoneuvon etuistuinten alkuperäinen lukumäärä ei muutu. Istuintyyppien tai sisustuksen muutokset eivät automaattisesti anna aihetta uuden, täydellisen testin suorittamiseen. Esimerkkiratkaisu tähän ongelmaan on liitteen II lisäyksessä 5.

4.1

Toimenpiteet tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi on yleisesti ottaen toteutettava direktiivin 70/156/ETY 10 artiklan säännösten mukaisesti.

2.1

”ajoneuvon tyyppihyväksynnällä” ajoneuvotyypin hyväksyntää matkustamon rakenteen käyttäytymisen osalta sivutörmäyksessä,

2.2

”ajoneuvotyypillä” moottoriajoneuvoja, jotka eivät olennaisesti eroa toisistaan erityisesti seuraavilta osiltaan:

2.2.1

ajoneuvon pituus, leveys ja maavara, jos nämä vaikuttavat kielteisesti tässä direktiivissä määritettyyn ►C1  suorituskykyyn, ◄

2.2.2

matkustamon sivuseinien rakenne, mitat, muodot ja materiaalit, jos nämä vaikuttavat kielteisesti tässä direktiivissä määritettyyn suorituskykyyn,

2.2.3

matkustamon muodot ja sisäosien mitat sekä turvajärjestelmä, jos ne vaikuttavat kielteisesti tässä direktiivissä määritettyyn suorituskykyyn,

2.2.4

moottorin sijainti (edessä, takana tai keskellä),

2.2.5

tyhjämassa, jos se vaikuttaa kielteisesti tässä direktiivissä määritettyyn suorituskykyyn,

2.2.6

sisätilojen lisävarusteet tai -laitteet, jos ne vaikuttavat kielteisesti tässä direktiivissä määritettyyn suorituskykyyn,

2.2.7

►C1  etuistuintyyppi tai -tyypit ◄ ja R-piste, jos nämä vaikuttavat kielteisesti tässä direktiivissä määritettyyn suorituskykyyn,

2.3

”matkustamolla” ajoneuvossa oleville varattua tilaa, joka rajoittuu kattoon, lattiaan, sivuseiniin, oviin, ikkunoihin, moottoritilan väliseinään sekä tavaratilan väliseinän pintaan tai takaistuimen selkänojan takapintaan,

2.4

”R-pisteellä” tai ”istumapaikan peruspisteellä” valmistajan määrittämää peruspistettä,

2.5

”H-pisteellä” direktiivin 77/649/ETY mukaisesti määritettyä pistettä,

2.6

”polttoainesäiliön tilavuudella” ajoneuvon rakentajan ilmoittamaa polttoainesäiliön tilavuutta,

2.7

”poikittaistasolla” pystysuoraa tasoa, joka on kohtisuorassa ajoneuvon pystysuoraan pitkittäismediaanitasoon nähden,

2.8

”turvajärjestelmällä” ajoneuvossa olevien kiinnittämiseksi ja/tai suojaamiseksi tarkoitettuja laitteita,

2.9

”turvajärjestelmätyypillä” turvalaitteiden luokkaa, johon kuuluvat laitteet eivät eroa olennaisesti toisistaan erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

2.10

”vertailumassalla” ajoneuvon tyhjämassaa korotettuna 100 kg:lla (eli sivutörmäysnukke laitteistoineen),

2.11

”tyhjämassalla” ajokuntoisen ajoneuvon massaa ilman kuljettajaa, matkustajia tai lastia, mutta polttoainesäiliö täytettynä 90-prosenttisesti vetoisuudestaan, ja sisältäen tavanomaiset työkalut ja tarvittaessa varapyörän,

2.12

”siirrettävällä periksiantavalla esteellä” laitetta, jolla ajoneuvoon ►C1  törmätään. Siihen ◄ kuuluu törmäysvaunu ja iskuelementti,

2.13

”iskuelementillä” murskautuvaa osaa, joka on kiinnitetty siirrettävän periksiantavan esteen etuosaan,

2.14

”törmäysvaunulla” pyörille asetettua runkoa, joka voi kulkea pitkittäisakseliansa pitkin törmäyspisteeseen ►C1  saakka. Sen ◄ etuseinä tukee iskuelementtiä,

2.15

”monivaiheisella valmistuksella” rakennusmenetelmää, jossa vähintään kaksi valmistajaa osallistuu erikseen peräkkäin ajoneuvon valmistusvaiheisiin.

3.1

Ajoneuvolle suoritetaan tämän liitteen lisäyksen 1 mukainen testi.

3.1.1

Testi suoritetaan kuljettajan puolelta, paitsi siinä tapauksessa, että epäsymmetrinen rakenne voisi vaikuttaa suoritusarvoihin sivutörmäyksessä. Tällaisessa tapauksessa voidaan käyttää 3.1.1.1 tai 3.1.1.2 kohdassa tarkoitettua ratkaisua, jos valmistaja ja testauksesta vastaava laitos näin sopivat.

3.1.1.1

Valmistaja toimittaa tyyppihyväksynnän myöntävälle viranomaiselle tiedot suoritusarvojen vastaavuuksista verrattuna kuljettajan puolen suoritusarvoihin, jos testi suoritetaan kyseiseltä puolelta.

3.1.1.2

Todettuaan ajoneuvon rakenteelliset ominaisuudet tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen voi päättää, että testi suoritetaan kuljettajaa vastapäätä olevalta puolelta, mitä pidetään epäsuotuisampana tilanteena.

3.1.2

Tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen voi valmistajan kanssa neuvoteltuaan vaatia, että testi suoritetaan siten, että istuin on muussa kuin lisäyksessä 1 olevassa 5.5.1 kohdassa esitetyssä asennossa ( 9 ). Tämä asento on määriteltävä testausselosteessa.

3.1.3

Testin tulos on katsottava tyydyttäväksi, jos 3.2 ja 3.3 kohdassa määritellyt edellytykset täytetään.

3.2

3.3

2.1

Testattavan ajoneuvon on oltava pysähdyksissä.

2.2

Siirrettävän ja periksiantavan esteen ominaisuuksien on vastattava liitteen II lisäyksessä 2 esitettyjä vaatimuksia. Ominaisuuksien tarkastamista koskevat vaatimukset on esitetty lisäykseen 2 kuuluvassa täydennyksessä. Siirrettävä ja periksiantava este on varustettava asianmukaisella laitteella, jonka avulla estetään toisen törmäyksen osuminen törmäyksen kohteena olleeseen ajoneuvoon.

2.3

Siirrettävän periksiantavan esteen pystysuoran pitkittäismediaanitason on oltava kohtisuora törmäyksen kohteena olevan ajoneuvon pystysuoraan pitkittäismediaanitasoon nähden.

2.4

Siirrettävän ja periksiantavan esteen pystysuoran pitkittäismediaanitason on yhdyttävä ± 25 mm:n tarkkuudella pystysuoraan poikittaistasoon, joka kulkee testattavan ajoneuvon törmäyspuolella olevan etuistuimen R-pisteen kautta. Etuseinän ulkoreunoja sivuavien pystysuorien tasojen rajaaman vaakasuoran mediaanitason on törmäyshetkellä sijaittava ennen testiä määritellyn kahden tason välillä ja 25 mm:n sisällä aiemmin määritellystä tasosta.

2.5

Laitteiston on oltava ISO-standardin 6487:1987 mukainen, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä.

2.6

Testinuken vakioidun lämpötilan on oltava sivutörmäyshetkellä 22 ± 4°C.

4.3.1

Testattavan ajoneuvon massan on oltava tämän direktiivin liitteessä II olevassa 2.10 kohdassa määritelty vertailumassa. Ajoneuvon massa korjataan vertailumassaksi ± 1 prosentin tarkkuudella.

4.3.2

Polttoainesäiliö on täytettävä vedellä, jonka massa on 90 % valmistajan ilmoittamasta täyden polttoainesäiliön massasta.

4.3.3

Kaikki muut nestejärjestelmät (jarru-, jäähdytys- jne.) voidaan tyhjentää; tässä tapauksessa nesteiden massa on korvattava.

4.3.4

Jos ajoneuvossa olevien mittauslaitteiden massa on yli sallitut 25 kg, se voidaan korvata vähentämällä sellaista painoa, jolla ei ole havaittavaa vaikutusta testituloksiin.

4.3.5

Mittauslaitteiden massa ei saa muuttaa kunkin akselin vertailukuormaa yli 5 prosentilla, eikä minkään vaihtelun absoluuttinen arvo saa olla yli 20 kg.

5.1

Sivuikkunoiden on oltava kiinni ainakin törmäyspuolella.

5.2

Ovien on oltava kiinni mutta ei lukossa.

5.3

Vaihdetangon on oltava vapaa-asennossa, ja käsijarrun on oltava vapautettuna.

5.4

Istuinten mahdollisten mukavuussäätöjen on oltava ajoneuvon valmistajan ilmoittamassa asennossa.

5.5

Jos istuin, jolle nukke ja sen osat on asetettu, on säädettävä, se on säädettävä seuraavasti:

5.5.1

Pituussuunnan säätö on asetettava siten, että lukituslaite asetetaan lähimpänä etu- ja taka-asentojen välistä keskiasentoa olevaan asentoon; jos tämä asento on kahden pykälän välillä, käytetään ►C1  taaempaa ◄ pykälää.

5.5.2

Pääntuki on asetettava siten, että sen yläpinta on samalla tasolla nuken pään painopisteen kanssa tai, jos tämä ei ole mahdollista, korkeimpaan asentoonsa.

5.5.3

Jollei valmistaja ilmoita toisin, selkänoja säädetään siten, että kolmiulotteisen H-pistekoneen ylävartalon vertailulinja on kallistettu 25° ± 1°:ta taaksepäin.

5.5.4

Kaikkien muiden istuinsäätöjen on oltava säätöalueen keskiasennossa; jos kyseistä ajoneuvotyyppiä valmistetaan sekä säädettävillä että kiinteillä istuimilla, korkeussäädön on oltava kiinteän istuimen asentoa vastaavassa asennossa. Jos istuimia ei voida lukita keskiasentoonsa, on käytettävä asentoa, joka on lähimpänä keskitasoa siitä taaksepäin, alaspäin tai sivusuuntaan. Kallistuksen säätöjen osalta ”taaksepäin” tarkoittaa nuken päätä taaksepäin siirtävää säätösuuntaa. Jos nukke ulottuu yli tavanomaisen matkustajalle tarkoitetun alueen esimerkiksi siten, että pää osuu kattovuoraukseen, on jätettävä 10 mm:n välys ►C1  käyttäen tässä tärkeysjärjestyksessä lisäsäätöjä, selkänojan kulmaa tai pitkittäissäätöä. ◄

5.6

Jollei valmistaja ilmoita toisin, muut istuimet on mahdollisuuksien mukaan säädettävä samaan asentoon kun istuin, jolla testinukke istuu.

5.7

Jos ohjauspyörä on säädettävä, kaikki säädöt on asetettava keskiasentoon.

5.8

Renkaat on täytettävä siten, että niissä on ajoneuvon valmistajan ilmoittama paine.

5.9

Testattavan ajoneuvon on oltava vaakatasossa pitkittäisakseliinsa nähden, ja se on pidettävä tässä asennossa tukien avulla, kunnes nukke on paikoillaan ja valmistelut on saatettu päätökseen.

5.10

Ajoneuvon on oltava tavanomaisessa kunnossaan edellä 4.3 kohdassa esitettyjen edellytysten mukaisesti. Ajoneuvot, joiden jousitus mahdollistaa maavaran säätämisen, on testattava tavanomaisissa käyttöolosuhteissa 50 km:n tuntinopeudella ajoneuvon valmistajan ilmoittamalla tavalla. Tämä voidaan tarvittaessa varmistaa ylimääräisten tukien avulla, jotka eivät saa vaikuttaa testattavan ajoneuvon käyttäytymiseen törmäyksen aikana.

6.1

Sivutörmäysnuken on oltava tämän liitteen lisäyksessä 3 esitettyjen eritelmien mukainen, ja se on asetettava paikalleen törmäyksen kohteena olevan puolen etuistuimelle tämän liitteen lisäyksessä 4 kuvatun menettelyn mukaisesti.

6.2

Turvavöitä tai muita ajoneuvolle tarkoitettuja kiinnitysjärjestelmiä on käytettävä. Turvavöiden täytyy olla direktiivin 77/541/ETY mukaisesti hyväksyttyjä, ja niiden kiinnityspisteiden on täytettävä direktiivissä 76/115/ETY vahvistetut edellytykset.

6.3

Turvavyö tai kiinnitysjärjestelmä on säädettävä nuken mukaan noudattaen valmistajan ohjeita; valmistajan ohjeiden puuttuessa korkeussäätö asetetaan keskiasentoon; jos tällaista asentoa ei ole, käytetään välittömästi sen alapuolella olevaa asentoa.

7.1

Seuraavat mittauslaitteiden lukemat on tallennettava:

7.1.1

Nuken päästä tehtävät mittaukset

Resultantti kolmiaksiaalikiihtyvyys kohdistetaan pään painopisteeseen. Pään tietokanavan on oltava ISO-standardin 6487:1987 vaatimusten mukainen, jossa ►C1  : ◄

7.1.2

Nuken rintakehästä tehtävät mittaukset

Rintakehän painuman mittauksessa käytettävien kolmen kanavan on oltava ISO-standardin 6487:1987 mukaiset, jossa ►C1  : ◄

7.1.3

Nuken lantiosta suoritettavat mittaukset

Lantioon kohdistuvan voiman mittauksessa ►C1  käytettävän tietokanavan on oltava ◄ ISO-standardin 6487:1987 ►C1  mukainen ◄ , jossa ►C1  : ◄

7.1.4

Nuken vatsasta suoritettavat mittaukset

Vatsaan kohdistuvan voiman mittauksessa käytettävien kanavien on oltava ISO-standardin 6487:1987 mukaiset, jossa ►C1  : ◄

2.1

Rintakehän painuminen: rintakehän enimmäispainuman arvo on minkä tahansa kylkiluun painumisen enimmäisarvo, joka määritetään rintakehän liikeanturien avulla, joiden signaalit suodatetaan kanavataajuusluokassa 180 Hz.

2.2

Sisäelimien arviointiperuste: sisäelinten enimmäisvasteen arvo on sisäelinten arviointiperusteen (V*C) enimmäisarvo mille tahansa kylkiluulle, ja se määritellään rintakehän hetkellisen suhteellisen kompression syntymisestä suhteessa rintakehän puolikkaaseen ja kompressionopeuteen, joka saadaan derivoimalla kompressio suodatettuna kanavan taajuusluokassa 180 Hz. Tämän laskemiseksi rintakehän puolikkaan vakioleveys on 140 mm.

jossa D = kylkiluiden painuminen (m:inä ilmaistuna).

Käytettävä laskenta-algoritmi on esitetty tämän lisäyksen täydennyksessä 2.

1.1

Kokonaismassan on oltava 950 ± 20 kg.

1.2

Törmäysvaunun etu- ja takapyörien etäisyyden on oltava 1 500 ± 10 mm.

1.3

Törmäysvaunun akselivälin on oltava 3 000 ± 10 mm.

1.4

Laitteiston painopisteen on oltava törmäysvaunun pystysuoralla pitkittäismediaanitasolla 10 mm:n tarkkuudella, 1 000 ± 30 mm etuakselin keskilinjan takana ja 500 ± 30 mm maan pinnan yläpuolella.

1.5

Iskuelementin etuseinän ja esteen painopisteen välisen etäisyyden on oltava 2 000 ± 30 mm.

2.1.1

Iskuelementti koostuu kuudesta itsenäisestä toisiinsa liittyvästä kappaleesta, joiden muodot, mitat ja asemointi on esitetty jäljempänä kuvassa 1.

2.1.2

Periksiantavan iskuvyöhykkeen on oltava leveydeltään 1 500 ± 10 mm ja korkeudeltaan 500 ± 5 mm.

2.1.3

Törmäysvyöhykkeen maavaran on oltava 300 mm ± 5 mm mitattuna staattisessa tilassa ennen törmäystä, jollei tämän direktiivin 4 artiklassa toisin säädetä.

2.1.4

Periksiantavia osia on oltava kuusi kappaletta kahdessa kolmen kappaleen rivistössä. Kaikkien kappaleiden on oltava saman levyisiä (500 ± 5 mm) ja saman korkuisia; ylemmässä rivissä olevien osien on oltava paksuudeltaan 440 ± 5 mm ja alemmassa rivissä olevien 500 ± 5 mm.

2.3.1

Iskuelementin jäykkyyttä kuvaavien rasitus-painumakäytävien rajoista, siten kuin määritellään tämän lisäyksen kuvassa 2, sallitaan poikkeama sillä edellytyksellä, että ►C1  : ◄

2.3.1.1

poikkeama tapahtuu törmäyksen alettua ja ennen kuin iskuelementin painuminen on saavuttanut 150 mm,

2.3.1.2

poikkeama on enintään 50 % lähimmästä hetkellisestä käytävän rajaamasta arvosta,

2.3.1.3

kutakin poikkeamaa vastaava siirtymä poikkeaa painumasta enintään 35 mm ja näiden siirtymien yhteismäärä on enintään 70 mm (ks. kuva 2),

2.3.1.4

käytävän rajojen ylittämistä vastaava kokonaisenergia on enintään 5 prosenttia kyseistä osaa vastaavasta kokonaisenergiasta.

2.3.2

Kappaleiden 1 ja 3 on oltava samanlaiset ja jäykkyydeltään sellaiset, että niiden rasitus-painumakäyrä sijoittuu kuvan 2 käyrän 2a viivoitetulle alueelle.

2.3.3

Kappaleiden 5 ja 6 on oltava samanlaiset ja jäykkyydeltään sellaiset, että niiden rasitus-painumakäyrä sijoittuu kuvan 2 käyrän 2d viivoitetulle alueelle.

2.3.4

Kappaleen 2 on oltava jäykkyydeltään sellainen, että sen rasitus-painumakäyrä sijoittuu kuvan 2 käyrän 2b viivoitetulle alueelle.

2.3.5

Kappaleen 4 on oltava jäykkyydeltään sellainen, että sen rasitus-painumakäyrä sijoittuu kuvan 2 käyrän 2c viivoitetulle alueelle.

2.3.6

Iskuelementtirakenteen rasitus-painumakäyrän on sijoituttava kuvan 2 käyrän 2e viivoitetulle alueelle.

2.3.7

Rasitus-painumakäyrät tarkistetaan tämän lisäyksen täydennyksessä määritellyllä varmennustestillä eli 35 ± 2 km/h tuntivauhdilla suoritetulla iskuelementtirakenteen törmäyksellä voimamittauksella varustettuun seinään.

2.3.8

Törmäyksessä hävinneen energian määrän ( 10 ) on sekä kappaleen 1 että 3 osalta oltava 10 ± 2 kJ.

2.3.9

Törmäyksessä hävinneen energian määrän on sekä kappaleen 5 että 6 osalta oltava 3,5 ± 1 kJ.

2.3.10

Kappaleen 4 osalta energian häviön on oltava 4 ± 1 kJ.

2.3.11

Kappaleen 2 osalta energian häviön on oltava 14 ± 2 kJ.

2.3.12

Törmäyksessä hävinneen energian kokonaismäärän on oltava 45 ± 5 kJ.

2.3.13

Testin jälkeen kuvassa 1 määriteltyjen B-pisteiden tasolla mitatun iskuelementin muodonmuutoksen on oltava ►C1  330 ± 20 mm ◄ .

2.2.1

Kiinteän esteen on oltava teräsbetonikappale, jonka leveys edestä mitattuna on vähintään 3 m ja korkeus vähintään 1,50 m. Kiinteän esteen paksuus määritetään siten, että sen massan on oltava vähintään 70 tonnia. Esteen etuseinän on oltava pystysuora, kohtisuorassa vauhdinottoradan keskilinjaan nähden ja varustettu voima-antureilla, joilla voidaan törmäyshetkellä mitata siirrettävän periksiantavan esteen iskuelementtiin kuuluvien kappaleiden resultanttikuormitus.

Törmäysvyöhykkeiden keskusten on sijaittava valitun siirrettävän periksiantavan esteen keskusten kohdalla; näiden vyöhykkeiden reunojen väliin on jäätävä 20 mm:n väli seuraavaan vyöhykkeeseen. Antureiden ja törmäysvyöhykkeiden asentaminen on tehtävä ISO-standardin 6387:1987 liitteessä olevien vaatimusten mukaisesti. Mahdollinen lisätty pintasuojaus ei saa häiritä antureiden toimintaa.

2.2.2

Kiinteä este on kiinnitettävä maahan tai asetettava maahan ja varustettava tarvittaessa lisäkiinnityslaitteilla sen siirtymisen estämiseksi. Ominaisuuksiltaan toisenlaisilla voima-antureilla varustettua kiinteää estettä voidaan käyttää, jos anturien antamat tulokset ovat vähintään yhtä luotettavat.

5.1

Käytettävän esteen erityisominaisuuksien on täytettävä lisäyksessä 2 olevan 1 kohdan vaatimukset, ja ne on tallennettava.

6.1

Iskuelementtityyppi vahvistetaan hyväksyttäväksi, jos kukin kuudesta voima-anturin tuottamasta tallennetusta signaalista täyttää lisäyksessä 2 olevan 2.2 kohdan vaatimukset.

6.2

Iskuelementeissä on oltava juokseva sarjanumerointi sekä valmistuspäivämäärä.

1.1

Sivutörmäysnuken mitat ja massat ovat samat kuin viidennenkymmenennen prosenttipisteen aikuisen, mutta ilman kyynärvartta.

1.2

Sivutörmäysnukke koostuu metallista ja muovista valmistetusta kehyksestä, joka on päällystetty kumilla, muovilla ja lihaskudosta jäljittelevällä vaahdolla.

1.3

Tässä direktiivissä säädetty sivutörmäysnukke, mittauslaitteet ja kalibrointi mukaan lukien, on kuvattu teknisissä piirustuksissa sekä käyttöohjekirjassa ( 11 ).

2.1

Sivutörmäysnuken malli esitetään tämän lisäyksen kuvassa 1 ja taulukossa 1.

2.2

2.3

2.4

2.5

2.6

2.7

2.8

2.9

2.10

2.11

3.1.1

Puolipalloruuveille vaadittava kiristysmomentti kaulan kokoonpanossa on 10 Nm.

3.1.2

Pää asennetaan kolmella ruuvilla pään ja kaulan välisen liitoksen kaulalevylle.

3.1.3

Kaulan ja rintakehän välisen liitoksen kaulalevy asennetaan neljällä ruuvilla kaulatuelle.

3.2.1

Kaulatuki asennetaan olkapääelementille neljällä ruuvilla.

3.2.2

Olkapääelementti asennetaan kolmella ruuvilla rintakehä-selkärankakotelon yläpuolelle.

3.3.1

Käsivarret voidaan asentaa ja sovittaa solisluihin ruuvilla ja laakerilla. Vaadittu kiristysmomentti käsivarren pitämiseen määritellyssä standardiasennossa on 0,6 Nm.

3.4.1

Alaselän liitinkappale asennetaan kahdella ruuvilla selkärangan rintakehäosan alapuolelle.

3.4.2

Alaselän liitinkappale asennetaan alaselän yläpuolelle kahdella ruuvilla.

3.4.3

Vatsan valetun keskiosan yläreuna kiinnitetään alaselän liitinkappaleen ja itse lantio-osan väliin.

3.5.1

Alaselkä asennetaan kolmella ruuvilla tämän saman alaselkäosan tukilevylle.

3.5.2

Alaselän pohjalevy asennetaan kolmella ruuvilla lantion ristiluuelementtiin.

3.5.3

Jalat kiinnitetään reisiluun pään ja lonkan väliseen niveleen yhdellä ruuvilla.

3.5.4

Jalat voidaan koota ja säätää polvien ja nilkkojen sarananivelillä.

4.1.1

Nuken pääosien massat on osoitettu tämän lisäyksen taulukossa 2.

4.2.1

Tämän lisäyksen kuvassa 2 esitetyn sivutörmäysnuken päämitat (vaate mukaan lukien) on annettu lisäyksen taulukossa 3.

Taulukko 2

Nuken päämitat

5.1.1

Nuken osat on hyväksyttävä oikean- tai ►C1  vasemmanpuoleisiksi ◄ sen mukaan, kummalle puolelle ajoneuvoa törmäys tapahtuu.

5.1.2

Kylkimoduulien (laitteisto mukaan lukien) muoto sekä vatsan ja lantioliitoksen voima-anturit on asetettava sen mukaan, kummalle puolelle törmäys tapahtuu.

5.2.1

Kaikkien mittauskanavien on oltava standardin ISO 6487:1987 mukaisia.

5.3.1

On aiheellista suorittaa nuken kaikkien osien silmämääräinen tarkastus, jotta voidaan varmistaa, että osat eivät ole vahingoittuneita, tai jotta ne voidaan tarvittaessa vaihtaa ennen tyyppihyväksyntätestejä.

5.4.1

Tämän lisäyksen kuvassa 3 näytetään testilaitteisto, jota käytetään kaikkiin sivutörmäysnuken tyyppihyväksyntätesteihin.

5.4.2

Päätä, kaulaa, rintakehää ja alaselkää koskevat testit suoritetaan nuken irto-osilla.

5.4.3

Olkapäitä, vatsaa ja lantiota koskevat testit suoritetaan kokonaisella nukella (ilman vaatetta). Näitä kokeita varten nukke asetetaan istuma-asentoon tasaiselle alustalle ja nuken ja alustan väliin laitetaan kaksi teflonkalvoa, joiden paksuus on korkeintaan 2 mm.

5.4.4

Kaikkien tyyppihyväksyttävien osien on oltava testihuoneessa vähintään neljän tunnin ajan 18 °C:n ja 22 °C:n välisessä lämpötilassa ennen koetta.

5.4.5

Kahden hyväksyntätestin toiston välissä on oltava vähintään 30 minuuttia.

5.5.1

Pää pudotetaan korkeudelta 200 ± 1 mm tasaiselle ja kovalle törmäyspinnalle.

5.5.2

Törmäyspinnan ja pään keskisagittaalitason välinen kulma on 35° ± 1°, jolloin törmäys osuu pään yläosaan.

5.5.3

Päähän aiheutuvan kiihtyvyyden huippuarvon on CFC 1000 -suodatuksen mukaisesti oltava välillä 100 g ja 150 g.

5.5.4

Pään toimintaa voidaan muuttaa vaatimusten mukaiseksi muuttamalla lihaskudoksen ja kallon rajapinnan kitkaomainaisuuksia (esimerkiksi talkkivoitelulla tai PTFE-ruiskutuksella).

5.6.1

Pään ja kaulan välinen kaulaliitoskappale asennetaan tyyppihyväksyntää varten suunniteltuun, erityiseen symmetriseen päämuottiin, jonka massa on 3,9 ± 0,05 kg (ks. kuva 4).

5.6.2

Päämuotti ja kaula asennetaan ylösalaisin kaulan taivutusheilurin alaosaan, jolloin laite voi siirtyä sivusuunnassa.

5.6.3

Kaulaheiluri varustetaan yksiaksiaalisella kiihtyvyysmittarilla, joka on asennettu 1655 ± 5 mm:n päähän heilurin tapista.

5.6.4

Kaulaheilurin on voitava pudota vapaasti valitusta korkeudesta siten, että se saavuttaa törmäysnopeuden 3,4 ± 0,1 m/s mitattuna kiihtyvyysmittarin sijaintipaikasta.

5.6.5

Kaulaheilurin nopeus pudotetaan törmäysnopeudesta nollaan asianmukaisella laitteella siten, että vastaava hidastumiskäyrä sijoittuu tämän liitteen kuvassa 5 annettuihin rajoihin. Kaikki mittauskanavat on tallennettava CFC 1000 -suodattimilla ISO:n standardin mukaisesti ja käyttäen digitaalista suodatusta CFC 60.

5.6.6

Päämuotin suurin sallittu taipumiskulma suhteessa heiluriin on 51 ± 5° ja sen on esiinnyttävä välillä 50 ja 62 ms.

5.6.7

Päämuotin painopisteen suurin sallitu siirtymä sivusuunnassa on 97 ± 10 mm ja pystysuunnassa 26 ± 6 mm.

5.6.8

Kaulan toimintaa voidaan säätää vaihtamalla ympyränmuotoiset vaimentimet vaimentimiin, joilla on eri shorekovuus.

5.7.1

Kuminauhan pituus on säädettävä siten, että solisluun siirtämiseen eteenpäin tarvitaan arvojen 27,5 N ja 32,5 N välillä oleva voima, joka kohdistetaan 4 ± 1 mm eteenpäin solisluun ulkoreunasta samassa tasossa kuin solisluun siirtymä.

5.7.2

Nukke istuu tasaisella, vaakasuoralla ja kovalla alustalla ilman selkätukea. Rintakehä asetetaan pystysuoraan ja käsivarret on sijoitettava siten, että ne muodostavat kohtisuoran kanssa 40° ± 2° kulman eteenpäin. Jalat asetetaan vaakasuoraan.

5.7.3

Iskuelementti on heiluri, jonka paino on 23,5 ± 0,2 kg ja halkaisija 152 ± 2 mm. Iskuelementti ripustetaan jäykälle tuelle neljällä metallilangalla siten, että elementin keskiviiva on vähintään 3,5 m jäykän tuen alapuolella.

5.7.4

Iskuelementti varustetaan kiihtyvyysmittarilla, joka on herkkä iskusuunnassa ja sijaitsee iskuelementin akselilla.

5.7.5

Iskuelementin on iskettävä vapaasti nuken olkapäähän törmäysnopeudella 4,3 ± 0,1 m/s.

5.7.6

Törmäyssuunta on kohtisuorassa nuken etu-taka-akseliin ja iskuelementin akseli on yhteneväinen käsivarren yläosan tapin akselin kanssa.

5.7.7

Iskuelementin kiihtyvyyshuipun on CFC 180 -suodatuksella oltava välillä 7,5 ja 10,5 g.

5.8.1

Käsivarsille ei ole määritelty mitään dynaamista tyyppihyväksyntämenettelyä.

5.9.1

Kullekin kylkimoduulille suoritetaan erillinen tyyppihyväksyntä.

5.9.2

Kylkimoduuli asetetaan pystysuoraan pudotuskoelaitteeseen, ja kylkilieriö kiristetään tukevasti mainitulle laitteelle.

5.9.3

Iskuelementti on vapaasti putoava, 7,8 ± 0—0,1 kg:n massa, jossa on yksi tasainen sivu ja jonka halkaisija on 150 ± 2 mm.

5.9.4

Iskuelementin akseli on asetettava suoraan linjaan kylkimännän akselin kanssa.

5.9.5

Törmäysnopeus on 1,0, 2,0, 3,0 ja 4,0 m/s. Törmäysnopeudet eivät saa poiketa annetuista arvoista enempää kuin 2 %.

5.9.6

On aiheellista mitata kylkisiirtymä esimerkiksi käyttäen omaa kylkisiirtymäanturia.

5.9.7

Kylkien tyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset annetaan tämän liitteen taulukossa 4.

5.9.8

Kylkimoduulin toimintaa voidaan muuttaa vaihtamalla lieriön sisällä oleva säätöjousi jouseen, jolla on eri jäykkyys.

5.10.1

Alaselkä asennetaan erityiselle, tyyppihyväksyntää varten suunnitellulle, symmetriselle päämuotille, jonka paino on 3,9 ± 0,05 kg (ks. kuva 4).

5.10.2

Päämuotti ja alaselkä asennetaan ylösalaisin kaulan taivutusheilurin pohjalle, jolloin laitteen sivuliike on mahdollinen.

5.10.3

Kaulaheiluri varustetaan yksiaksiaalisella kiihtyvyysmittarilla, joka asennetaan 1655 ± 5 mm:n päähän heilurin tapista.

5.10.4

Kaulaheiluri päästetään putoamaan vapaasti valitusta korkeudesta siten, että se saavuttaa törmäysnopeuden 6,05 ± 0,1 m/s kiihtyvyysmittarin sijaintipaikasta mitattuna.

5.10.5

Kaulaheilurin nopeus pudotetaan törmäysnopeudesta nollaan asianmukaisella laitteella, jolloin vastaava hidastumiskäyrä sijoittuu tämän liitteen kuvassa 6 annettuihin rajoihin. Kaikki mittauskanavat tallennetaan standardin ISO 6487 mukaisesti CFC 1000 -suodattimin ja käyttäen digitaalista suodatusta CFC 60.

5.10.6

Päämuotin suurimman taipumiskulman suhteessa heiluriin olisi oltava 50 ± 5° ja sen on esiinnyttävä välillä 39—53 ms.

5.10.7

Päämuotin painopisteen suurin sallittu siirtymä sivusuunnassa on 104 ± 7 mm ja pystysuunnassa 33 ± 7 mm.

5.10.8

Alaselän toimintaa voidaan säätää muuttamalla sen pituutta.

5.11.1

Nukke istuu tasaisella, kovalla, vaakasuoralla alustalla ilman selkätukea. Rintakehä asetetaan pystysuoraan asentoon, kun taas käsivarret ja jalat asetetaan vaakasuoraan.

5.11.2

Iskuelementti on heiluri, jonka paino on 23,5 ± 0—0,2 kg ja halkaisija 152 ± 2 mm.

5.11.3

Heiluri varustetaan vaakasuoralla iskuelementillä, ”käsinojalla”, jonka paino on 1,0 ± 0,01 kg. ”Käsinoja”-iskuelementin kokonaismassa on 24,5 ± 0—0,2 kg. Jäykkä käsinoja on 70 ± 1 mm korkea, 150 ± 1 mm leveä ja sen olisi kyettävä tunkeutumaan vatsaan vähintään 60 mm. Heilurin akseli osuu käsinojan keskiosan kohdalle.

5.11.4

Iskuelementti varustetaan kiihtyvyysmittarilla, joka on herkkä törmäyssunnassa ja sijaitsee iskuelementin akselilla.

5.11.5

Iskuelementin on iskettävä vapaasti nuken vatsaan törmäysnopeudella 6,3 ± 0,1 m/s.

5.11.6

Törmäyssuunta on kohtisuorassa nuken etu-taka-akseliin ja iskuelementin akseli on linjattu keskimmäisen voima-anturin keskiosaan.

5.11.7

Iskuelementin voimahuipun, vähennettynä iskuelementin kiihtyvyydestä CFC 180 -suodatuksella ja kerrottuna iskuelementin/käsinojan massalla, on oltava välillä 9,5 ja 11,1 kN, ja sen on esiinnyttävä välillä 9,8—11,4 ms.

5.11.8

Kronologiset voima-aika-sarjat vatsan kolmella voima-anturilla mitattuina lasketaan yhteen ja suodatetaan CFC 600 -kanavaa käyttäen. Tämän summan huippuvoiman olisi sijoituttava välille 5,9—7,9 kN.

5.12.1

Nukke istuu tasaisella, kovalla, vaakasuoralla alustalla ilman selkätukea. Rintakehä asetetaan pystysuoraan asentoon, kun taas käsivarret ja jalat asetetaan vaakasuoraan.

5.12.2

Iskuelementti on heiluri, jonka paino on 23,5 ± 0—0,2 kg ja halkaisija 152 ± 2 mm.

5.12.3

Iskuelementti varustetaan kiihtyvyysmittarilla, joka on herkkä törmäyssuunnassa ja sijaitsee iskuelementin akselilla.

5.12.4

Iskuelementin on iskettävä vapaasti nuken lantioon törmäysnopeudella 4,3 ± 0,1 m/s.

5.12.5

Törmäyssuunta on kohtisuorassa nuken etu-taka-akseliin ja iskuelementin akseli on linjattu vaahtolieriön keskiosaan H-pisteessä.

5.12.6

Iskuelementin voimahuipun, vähennettynä iskuelementin kiihtyvyydestä CFC 180 -suodatuksella ja kerrottuna iskuelementin massalla, on oltava välillä 4,4—5,4 kN, ja sen on esiinnyttävä välillä 10,3—15,5 ms.

5.12.7

Lantioliitoksen voiman on CFC 600 -suodatuksella oltava välillä 1,04—1,64 kN, ja sen on esiinnyttävä välillä 9,9—15,9 ms.

5.13.1

Jaloille ei ole määritelty mitään dynaamista tyyppihyväksyntämenettelyä.

1.1

Paikalleenasennuksessa käytettävä sivutörmäysnukke kuvataan tämän direktiivin liitteen II lisäyksessä 3.

2.1

Jalkojen nivelet säädetään siten, että ne tukevat ►C1  jalkoja ainoastaan silloin, kun ne on ◄ sijoitettu vaakasuoraan (1—2 g).

2.2

Nukke puetaan sopivankokoisilla, joustavasta puuvillasta valmistetuilla, lyhythihaisilla alusvaatteilla ja alushousuilla, jotka ulottuvat pohkeen puoliväliin. Kumpaankin jalkaan laitetaan kenkä.

2.3

Nukke asetetaan etupenkin sivuistuimelle sille puolelle, jonne törmäys kohdistuu, kuten sivutörmäyskokeen menettelyn kuvauksessa osoitetaan.

2.4

Nuken symmetriatason on oltava yhteneväinen eritellyn istuma-asennon pystysuoran keskitason kanssa.

2.5

Nuken lantio on asetettava siten, että nuken H-pisteiden läpi kulkeva sivulinja on kohtisuorassa istuimen keskiosan pitkittäistasoon nähden. Nuken H-pisteiden läpi kulkevan linjan on oltava vaakasuorassa siten, että kallistuma on enintään ± 2°.

2.6

Ylävartalon on oltava eteenpäin taivutettuna, ja sen jälkeen se on vietävä taaksepäin tukevasti istuimen selkänojaa vasten. Nuken olkapäät on asetettava täysin taakse.

2.7

Nuken asennosta riippumatta käsivarren yläosan ja ylävartalo/käsivarsi -vertailulinjan välisen kulman on molemmin puolin oltava 40° ± 5°. Ylävartalo/käsivarsi -vertailulinja määritellään kylkien etupintaa sivuavan tason ja nuken pystysuoran pitkittäistason (johon sisältyy käsivarsi) leikkauskohdaksi.

2.8

Kuljettajan istuma-asentoa varten ja ilman, että lantiota tai alavartaloa liikutetaan, nuken oikea jalkaterä asetetaan lepoasennossa olevalle kaasupolkimelle, kantapää lattiassa mahdollisimman edessä. Vasen jalkaterä asetetaan siten, että se on kohtisuorassa säären alaosaan nähden ja kantapää lattiassa samassa sivulinjassa kuin oikea kantapää. Nuken polvet asetetaan siten, että niiden ulkoreunat ovat 150 ± 10 mm:n päässä nuken symmetriatasosta. Jos on mahdollista näitä rajoituksia noudattaen, nuken reidet asetetaan siten, että ne koskettavat istuintyynyä.

2.9

Muita istuma-asentoja varten ja ilman, että lantiota tai ylävartaloa liikutetaan, nuken kantapäät asetetaan lattiaan mahdollisimman eteen ilman, että istuintyyny puristuu enempää kuin jalan painon verran. Nuken polvet asetetaan siten, että niiden ulkoreunat ovat 150 ± 10 mm:n päässä nuken symmetriatasosta.

2.1.1

Ajoneuvon tyyppihyväksyntätestin yhteydessä testatuilla, alkuperäisillä pehmustemateriaaleilla, jotka asennetaan hyväksyttävän ajoneuvon uuteen sivurakenteeseen, suoritetaan kaksi iskukoetta käyttämällä kahta erilaista iskuelementtiä (kuva 1).

2.2.1

Käytetään ajoneuvon uuteen sivurakenteeseen asennettuja uusia pehmustemateriaaleja, istuinta jne., joille hyväksynnän laajennusta haetaan, ja toistetaan 2.1.1.1 ja 2.1.1.2 kohdissa säädetyt kokeet, joiden uudet tulokset tallennetaan, ja lasketaan niiden HPC.

2.2.1.1

Jos kahden tyyppihyväksyntätestin tulosten perusteella lasketut HPC-arvot ovat alhaisempia kuin vertailutesteistä (jotka suoritetaan käyttäen hyväksytyn alkuperäisen tyypin pehmustemateriaaleja tai istuimia) saadut arvot, laajennus myönnetään.

2.2.1.2

Jos uudet HPC-arvot ovat suurempia kuin vertailutesteistä saadut, suoritetaan uusi testi todellisessa mittakaavassa (käyttäen ehdotettuja pehmusteita, istuimia jne.).

3.1.1

Tämä laite koostuu lineaarisesta, täysin ohjatusta, jäykästä iskuelementistä, jonka massa on 6,8 kg. Sen iskupinta on puolipallon muotoinen ja halkaisijaltaan 165 mm.

3.1.2

Päämuotti on varustettu kahdella kiihtyvyysmittarilla sekä nopeudenmittauslaitteella, jotka kaikki pystyvät mittaamaan arvoja iskun suunnassa.

3.2.1

Tämä laite koostuu lineaarisesta, täysin ohjatusta, jäykästä iskuelementistä, jonka massa on 30 kg. Sen mitat ja poikkileikkaus annetaan kuvassa 1.

3.2.2

Vartaloa esittävä iskuelementti on varustettu kahdella kiihtyvyysmittarilla sekä nopeudenmittauslaitteella, jotka kaikki pystyvät mittaamaan arvoja iskun suunnassa.